OYY:n edustajistovaaleissa äänestettiin valtakunnallista keskivertoa enemmän

Yliopisto-opiskelijat ympäri maan ovat loka-marraskuun vaihteessa äänestäneet edustajat ylioppilaskuntiensa ylimpiin päättäviin elimiin, edustajistoihin. Edustajistovaalit käytiin Suomessa nyt 11 ylioppilaskunnassa. Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) mukaan valtakunnallinen äänestysprosentti oli tänä vuonna 29,4. Valtakunnallisesti äänestysaktiivisuus laski jonkin verran, vuonna 2019 äänestäneitä oli 32,4%. Ylioppilaskuntien edustajistovaalit järjestetään joka toinen vuosi. Tänä vuonna OYY:n äänestysprosentti oli historialliset 39%. Äänioikeutettuja vaaleissa […]

Yliopisto-opiskelijat ympäri maan ovat loka-marraskuun vaihteessa äänestäneet edustajat ylioppilaskuntiensa ylimpiin päättäviin elimiin, edustajistoihin. Edustajistovaalit käytiin Suomessa nyt 11 ylioppilaskunnassa. Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) mukaan valtakunnallinen äänestysprosentti oli tänä vuonna 29,4. Valtakunnallisesti äänestysaktiivisuus laski jonkin verran, vuonna 2019 äänestäneitä oli 32,4%. Ylioppilaskuntien edustajistovaalit järjestetään joka toinen vuosi.

Tänä vuonna OYY:n äänestysprosentti oli historialliset 39%. Äänioikeutettuja vaaleissa 11 486, joista 4476 käytti äänensä vaaleissa. Äänestysprosentti nousi lähes 10% vuoden 2019 vaaleihin, jolloin äänestysprosentti oli 29,3%. Äänestysprosentti on ollut korkeampi edellisen kerran vuonna 1979, jolloin äänioikeutetuista edustajistovaaleissa äänesti 44,1%.

OYY:n edustajistovaaleissa siis äänestettiin lähes 10% valtakunnallista keskiarvoa enemmän, kun huomioidaan kaikkien 11 ylioppilaskunnan vaalien kokonaistulos. Äänioikeutettuja oli noin 134 015, ja heistä yhteensä 39 401 opiskelijaa äänesti.

Oulussa ääniharavan tittelin saa tänä vuonna Eerik Silvén Kokoomuksen vaaliliitosta 114 äänellä. Poikkitieteellinen vaalirengas poimi eniten ääniä ja kasvatti paikkamääräänsä edustajistossa yhdeksään.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

SYL:n puheenjohtajaksi Annika Nevanpää – ensi vuonna mukana ei oululaisia

Suomen ylioppilaskuntien liiton uusi puheenjohtaja on Annika Nevanpää. Myös uusi hallitus vuodelle 2021 valittiin 12.–13.11. pidetyssä liittokokouksessa.

Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) valitsi vuoden 2021 puheenjohtajaksi Tampereen ylioppilaskunnan (TREY) Annika Nevanpään. Nevanpää on kuluvana vuonna toiminut TREY:n puheenjohtajana.

26-vuotias hallintotieteiden opiskelija oli yksi kolmesta puheenjohtajaehdokkaasta. Ehdolla olivat myös Oulun yliopiston ylioppilaskunnan Teemu Virtanen sekä Aleksi Sandroos Vaasan yliopiston ylioppilaskunnasta.

12.–13.11. pidetyssä etäliittokokouksessa SYL lisäksi valitsi vuoden 2021 hallituksen toimijat sekä otti kantaa ilmastoasioihin.

Tulevana vuonna SYL:n hallituksen jäseniä ovat Tampereen ylioppilaskunnan Ville Jäppinen, Kokoomusopiskelijoiden Konstantin Kouzmitchev, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Akseli Rouvari, Turun yliopiston ylioppilaskunnan Camilla Saarinen, puheenjohtajaksikin hakenut Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan Aleksi Sandroos sekä Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan Saara Tenhovuori.

Liittokokous päätti myös OYY:n jäsenaloitteen pohjalta irtautua opiskelijakorttipalvelu Frankista sekä palauttaa tulevan vuoden strategian valmisteluun.

Liittokokous kokoontuu vuosittain marraskuussa valmistelevaan tulevan vuoden toimintaa hallitusvalintojen lisäksi myös talouden osalta. Viime vuonna hallituksessa toimi OYY:n Teemu Virtanen, joka haki myös tulevan vuoden puheenjohtajaksi. Viimeksi SYL:n puheenjohtajana on toiminut oululainen opiskelija vuonna 1975.

Suomen ylioppilaskuntien liitto on opiskelijoiden etu-, palvelu- ja kansalaisjärjestö, jonka jäsenyhteisöihin kuuluu yhteensä noin 132 000 yliopistojen perustutkinto- ja jatko-opiskelijaa.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

OYY:n Teemu Virtanen ehdolla Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajaksi

Teemu Virtanen on ehdolla OYY:n ehdokkaaksi Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajaksi. Asiasta päätettiin 22. syyskuuta järjestetyssä edustajiston kokouksessa.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) esittää Teemu Virtasta Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtajaksi vuodelle 2021. OYY:n edustajisto päätti asiasta yksimielisesti 22. syyskuuta.

Oulun yliopistossa biolääketieteellistä fysiikkaa opiskeleva Virtanen, 27, toimii tänä vuonna SYL:n hallituksen jäsenenä. Hänen vastuualueinaan ovat sosiaalipolitiikka, kuntavaalit ja strategia. Seuraavalle kaudelle puheenjohtaja ja hallitus valitaan marraskuun liittokokouksessa.

”Kuluneena vuonna SYL:ssä olen päässyt oppimaan paljon vaikuttamisesta sekä eduskunnan että ministeriötason päätöksenteosta. Strategia, strateginen linjanveto ja johtaminen, sekä poliittinen vaikuttaminen ovat olleet teemoja, joiden parissa olen työskennellyt läpi vuoden”, Virtanen kertoi lehdelle.

Virtanen hakee tänä vuonna puheenjohtajaksi, mutta ei halua hallituksen jäseneksi.

”Olen ehdolla puheenjohtajaksi, sillä siihen tehtävään minulla on SYL:lle kaikista eniten annettavaa ensi vuodelle. Minulla on mielestäni hyvä läpileikkaava näkemys opiskelijavaikuttamisesta ja järjestötoiminnasta aina ainejärjestötasolta, edustajistosta, ylioppilaskunnan johdosta ja nyt SYL:ssä työskentelystä. En ole käytettävissä hallitukseen, sillä näen SYL:n hallitusvuoden olevan suurempi mahdollisuus ja kasvunpaikka uusille kiinnostuneille, minun itseni sijaan.”

Tulevalla kaudella Virtanen näkee tärkeiden teemojen olevan erityisesti koronan vaikutukset opiskeluun ja opiskelijoiden hyvinvointiin.

Aiemmin Virtanen toimi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtajana vuonna 2019. Hallituksessa hänen päävastuualueenaan oli sosiaalipolitiikka. OYY:n edustajisto nimesi Virtasen ehdolle SYL:n hallitukseen lokakuussa 2019.

Virtanen on toiminut myös esimerkiksi Sigma-killan puheenjohtajana ja edustajistoryhmä Tieteellisten ryhmänjohtajana. Lisäksi Virtanen on työskennellyt useissa eri hallinnon opiskelijaedustajan pesteissä.

”Teemu on rauhallinen ja helposti lähestyttävä persoona, joka kuuntelee työkavereitaan ja alaisiaan. Teemun osaaminen sosiaalipolitiikasta on vakuuttavaa, ja nyt kun opiskelijoiden hyvinvoinnista on kannettava entistä enemmän huolta, Teemu olisi paras valinta SYL:n puheenjohtajaksi”, kommentoi OYY:n pääsihteeri Kauko Keskisärkkä.

Oulun yliopistosta SYL:n puheenjohtajaksi on haettu viimeksi vuonna 2015. Tällöin paikkaa haki Siiri Nousiainen. Tätä ennen puheenjohtajaksi pyrki Eero Manninen vuonna 2012. Viimeisin OYY-taustainen Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja on Hannu Kemppainen vuodelta 1975.

Ennen Virtasta SYL:n hallituksessa ovat toimineet Oulusta Veera Alahuhta ja Jenny Vaara vuosina 2017 ja 2018.

Ehdokkaita ensi vuoden SYL:n puheenjohtajaksi ovat tähän mennessä nimenneet Tampereen ylioppilaskunta TREY sekä Vaasan yliopiston ylioppilaskunta VYY. TREY:n ehdokkaana on Annika Nevanpää ja VYY:n ehdokas on Aleksi Sandroos.

TREY on lisäksi asettanut ehdolle hallituksen jäseneksi Ville Jäppisen. Muita hallitusehdokkaita ovat asettaneet Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta ISYY, josta ehdolla on Saara Tenhovuori, sekä Turun yliopiston ylioppilaskunta TYY, josta ehdolla on Camilla Saarinen.

Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitus ja puheenjohtaja valitaan liittokokouksessa 12.–13. marraskuuta. SYL on opiskelijoiden etu- palvelu- ja kansalaisjärjestö, jonka jäseniä ovat Suomen yliopistojen ylioppilaskunnat. Järjestön jäseniin kuuluu noin 132 000 opiskelijaa ympäri Suomen. 

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Ateriatuki nousee – halvempaa opiskelijaruokaa 2021

Opiskelijalounas maksaa jatkossa enintään 2,70 euroa. Muutos tulee voimaan 2021 alussa.

In English.

Valtiovarainministeriö päätti budjettineuvotteluissaan 16.9., että opiskelija-aterian hinnan korotusta kompensoidaan ateriatuen nostamisella 1,94 eurosta 2,30 euroon. Vuoden 2021 alusta opiskelijalounaan hinta siis laskee 3,06 eurosta 2,70 euroon. Opiskelijaravintoloiden hinnat nousivat 1. elokuuta alkaen ravintoloiden lisääntyneiden raaka-ainekustannusten vuoksi.

Kaikki opiskelijaravintolat ja -ravintolaketjut eivät ole nostaneet opiskelijahintojaan enimmäishintojen mukaan. Ravintoloiden saamien rahoitusten käyttö on ravintolakohtaista, joten kaikki eivät käytä yhteen opiskelija-ateriaan enimmäishintaa eli viittä euroa. 

Oulun yliopistossa sekä Juveneksen että Unirestan opiskelijaravintolat nostivat hintojaan 3,06 euroon. Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) opiskelijat maksoivat ateriastaan ennen valtioneuvoston uutta asetusta 1,11 euroa, josta hinta on noussut asetuksen ja Linnanmaalle muuton myötä lähes kaksi euroa.

Ensimmäinen ateriatuki luotiin vuonna 1979, kun Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiössä (YTHS) tahdottiin turvata opiskelijoille yksi lämmin ateria päivässä. Ammattikorkeakoulut astuivat ateriatuen piiriin vuonna 1996.

Vuodesta 2012 lähtien opiskelijat ovat maksaneet lounaastaan 2,60 euroa. Vuosien saatossa opiskelijaravintoloiden hinnat ovat vaihdelleet lounaiden enimmäishintojen mukaan. Enimmäishinnat määrittelevät, kuinka paljon voidaan käyttää rahaa yhden annoksen raaka-aineisiin. Vuonna 2011 lounaan hinta oli 2,50 euroa, ja vuodesta 2003 vuoteen 2007 opiskelijalounas maksoi 2,55 euroa. Enimmäishinnat ovat nousseet muutamien vuosien sisällä keskimäärin 20–30 senttiä. Suurin nousu, 46 senttiä on tapahtunut tänä vuonna.

Ateriatuen korottamista on ajanut muun muassa Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL), joka julkaisi kannanoton valtion antaman talousarvioesityksen jälkeen. Kannanotossa kiitellään valtion tekemiä toimia ateriatuen nostamiseksi, mutta vaaditaan korotusta myös opintorahaan.

Jatkossa opiskelijalounas maksaa enintään 2,70 euroa. Elokuun korotusten jälkeen hinta ei laske takaisin aiemmalle tasolle, vaan opiskelijalounas on hinnaltaan 3,06 vuoden loppuun saakka ja ensi vuoden alusta yhä 10 senttiä kalliimpi kuin ennen vuoden 2020 korotuksia.

Anna-Sofia Tastula

Maisterivaiheen kirjallisuuden opiskelija ja syksyn toimittajaharjoittelija. Lapsenmielinen noolikontti, joka on kiinnostunut kuolemasta, kirjallisuudesta ja kuolemasta kirjallisuudessa.

Lue lisää:

Miten korona muutti opiskelija-arjen? Kokemuksia kerätty kyselyillä, jo julkaistujen tulosten mukaan etäopinnot kasvattaneet työmäärää

Koronakriisin vaikutuksia opiskelijan arkeen on selvitetty jo ainakin ylioppilaskuntien, ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien ja Suomen Lukiolaisten Liiton kyselyissä. Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspolitiikan asiantuntijan Ainomaija Rajoon mukaan yksi kevään aikana esille nousseista asioista on opiskelijoiden jaksaminen. Myös sosiaalisten kontaktien vähyys on koettu raskaaksi.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta julkaisi raporttinsa poikkeusolojen vaikutuksista opiskelijoihin 19. toukokuuta.

Koronakriisin vaikutuksia opiskelijan arkeen on selvitetty myös muualla Suomessa.

Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) koulutuspolitiikan asiantuntija Ainomaija Rajoo toteaa, että ainakin kuudessa ylioppilaskunnassa on järjestetty kysely poikkeustilojen vaikutuksista. Lopuissakin tietoa on kerätty opiskelijapalautteen kautta.

Suomalaisia yliopistoja on mukana laajemmissa koronan vaikutuksia selvittävissä hankkeissa. Esimerkkinä tällaisesta laajemmasta hankkeesta on COVID-19 Multi-Country Student Well-Being Study, Antwerpenin yliopiston koordinoima tutkimushanke, jonka tarkoituksena on kartoittaa koronaviruksen ja sen aiheuttaman COVID-19-epidemian vaikutuksia korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointiin. Suomen tutkimusryhmä muodostuu Helsingin, Tampereen ja Itä-Suomen yliopistojen sekä Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen tutkijoista.

Eurooppalaisten kansallisten opiskelijaliittojen yhteenliittymä ESU (European Students’ Union) on yhdessä Zadarin yliopiston ja Kroatiassa sijaitsevan Koulutuksen kehittämisinstituutin (Institute for the Development of Education) kanssa kerännyt kokemuksia opiskelijoiden elämästä pandemian keskellä. ESU:n mukaan kyselyn tuloksia käytetään opiskelijoiden tukemista kriisitilanteissa käsittelevissä suosituksissa.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi on toteuttamassa tänä keväänä koko koulutusjärjestelmän kattavaa arviointia, jolla selvitetään poikkeusolojen vaikutuksia koulutuksellisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Maanantaina 11.5. Karvi julkaisi ensimmäisen taustaraportin valmiiden aineistojen pohjalta.

Etäopiskelu rasittaa, koronatilanne ahdistaa

Myös ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat ovat järjestäneet omat kyselynsä poikkeusolojen vaikutuksista opiskeluun. Kyselyistä koosteen tehneen Suomen opiskelijakuntien liiton (SAMOK) mukaan noin puolet vastanneista kokee jaksamisensa huonontuneen, motivaationsa laskeneen ja stressin lisääntyneen etäopiskelun myötä. Valtaosa vastanneista opiskelijoista näki etäopiskeluun siirtymisen onnistuneen sinänsä hyvin, mutta arvioi opetuksen laadun heikentyneen.

Avovastausten mukaan ammattikorkeakouluopiskelijoiden käsitys opetuksen laadun heikentymisestä liittyy erityisesti siihen, että luentojen sijaan monet opintojaksojen sisällöt on vaihtuneet itsenäisiksi tehtäviksi. Tulosten mukaan opiskelijat kaipaavat ohjausta ja opetusta sekä kokevat, että työmäärä on lisääntynyt.

Suomen Lukiolaisten Liitto julkaisi huhtikuussa etäopetukseen siirtymisen vaikutuksia lukiolaisten opiskeluun ja jaksamiseen selvittäneen kyselytutkimuksen tulokset. Kyselyn perusteella etäopiskeluun siirtyminen oli sujunut melko hyvin, mutta muutos on kasvattanut lukiolaisten työmäärää. Etäopiskelu on rasittanut lukiolaisia enemmän kuin tavanomainen opiskelu. Kuormituksen kasvamisen lisäksi yli puolet vastaajista on ahdistunut koronatilanteesta.

Joustoa on tullut, kun on ollut pakko

Suomen yliopisto-opiskelijoita edustavalla SYL:lla on ollut kevään aikana monia edunvalvonnallisia kysymyksiä ratkaistavana.

Opintojen sujuvuuden on oltava kunnossa, sillä opintojen eteneminen on yhteydessä opiskelijoiden toimeentuloon. Opintotuen maksussa on kuitenkin keväällä huomioitu poikkeustilanne: jos opiskelu ei ole kevään aikana ollut mahdollista eikä opintosuorituksia ole siten tullut tarpeeksi, opiskelijan ei tarvitse poikkeustilanteessa perua tai palauttaa opintotukea. Jos enimmäisaika on tullut täyteen eivätkä opinnot ole edenneet tarpeeksi, opintotuelle voi hakea myös jatkoa opintotuen muutosilmoituksella.

Paljon palstatilaa on saanut koronan vaikutus tämän kevään opiskelijavalintoihin. Korkeakoulut tiedottivat 9. huhtikuuta, ettei perinteisiä valintakokeita järjestetä. Muuttuneista valintatavoista kerrottiin huhtikuun aikana, viimeisetkin tiedot julkistettiin 30. huhtikuuta. Voit lukea Oulun ylioppilaslehden jutun muutoksista opiskelijavalintoihin täällä.

Ainomaija Rajoon mukaan yksi kevään aikana esille nousseista asioista on opiskelijoiden jaksaminen. Kuten OYY:n, Suomen Lukiolaisten liiton ja opiskelijakuntien kyselyissä nousi esille, siirtymisen etäopetukseen on koettu kasvattaneen työmäärää.

Mutta mistä se johtuu? Eikö etänä opiskella saman verran kuin paikan päälläkin?

OAJ:n opettajille tekemistä kyselystä selvisi, että korkeakoulusektorilla lähtökohdat etäopetukselle olivat hyvät: siihen on suunniteltu omat järjestelmät ja välineet. Silti se ei ole ongelmatonta, ja onnistuminen on alakohtaista, riippuen myös opettajasta ja opintojaksosta”, Rajoo sanoo.

Etäopetus on tuonut lisätyötä myös opettajille: OAJ:n kyselyn mukaan sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa noin puolet vastaajista koki, että etäopetukseen siirtyminen on lisännyt työaikaa paljon.

Rajoon mukaan myös sosiaalisten kontaktien vähyys koetaan raskaaksi.

”Omasta kodista on tullut pääasiallinen opiskelupaikka. Opiskelun ja vapaa-ajan erottamisesta on tullut vaikeampaa. Yksinäisyyden kokemukset ovat vahvistuneet.”

Voiko etäopetuksesta jäädä käytäntöjä käyttöön jatkossakin, vai onko parempi palata takaisin arkeen?

Rajoon mukaan tilanne on tuonut – osittain pakon edessä – opintojen suorittamiseen lisää joustavuutta. Siihen, missä ja mihin aikaan opintoja voi jatkossa tehdä, tullee jatkossa vielä enemmän joustoa.

Opiskelijat ovat lopulta hyvin heterogeeninen joukko, jolla on hyvin erilaisia tarpeita opintojen suhteen.

On heitä, joille etäopiskelu ei ole aiheuttanut mitään ongelmaa, mutta on heitäkin, joille nykyinen tilanne ei ole sopinut ollenkaan.

”Tilanne osoittaa sen, että vaikka etäopiskelun osuus kasvaa, fyysisessä tilassa tapahtuvalle opiskelulle on edelleen paikkansa, se ei ole menossa mihinkään.”

Lue lisää: Kampus karanteenissa – Miten etäopiskelu onnistuu eri tiedekunnissa?, OYY:n koronakysely: Oulussa poikkeuskevät vaikeutti opiskelua ja kuormitti, tiedekuntien välillä vaihtelua tyytyväisyydessä opetukseen ja tiedotukseen, Kun korona ahdistaa

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Saako opiskelija haaveilla paremmasta?

Opiskelijan asema on monin tavoin turvattu ja hyvä Suomessa. Saako opiskelija unelmoida, vai pitäisikö nykyiseen tilanteeseen pitäisi jo tyytyä?

TEKSTI Essi Erkkilä

KUVAT Ville Paananen

”Oletteko kuulleet, että olisi olemassa maa, joka maksaa sulle opiskelusta? Hullua!”

Ajatus on kalifornialaisen vaihto-opiskelijan, joka aidosti luuli Suomen opintotukijärjestelmää urbaaniksi legendaksi. Hän järkyttyi, kun samassa vaihtokohteessa opiskellut suomalainen ystäväni valaisi hänelle sen olevan totta.

Ulkomailta katsottuna Suomi varmasti vaikuttaakin opiskelijan unelmalta. Tarjolla on kaikille avoin yliopistokoulutus, EU- ja ETA-maiden sisältä tuleville opiskelijoille vieläpä ilman lukukausimaksuja. Joka kuukausi valtio maksaa opiskelijoille verovaroista opintorahaa sekä yleistä asumistukea, jos opinnot ovat edenneet riittävästi. Töissä ei ole opintojen ohella pakko käydä, sillä tarjolla on elämisen tueksi valtion takaama opintolaina. Laina on matalakorkoista ja ajoissa valmistuessa siitä saa onnitteluna reilun hyvityksen.

Taloudellisen tuen lisäksi yhteiskunta auttaa opiskelijoita muillakin tavoilla. Opiskelijoille tarjotaan Kelan ateriatuettu ruokailu ja terveysongelmien kanssa voi kääntyä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) pariin. Opiskelijaa muistetaan myös opiskelija-alennuksilla monissa paikoissa, esimerkiksi ravintoloissa ja museoissa. Kaikki tämä on todellista luksusta verrattuna esimerkiksi valtameren toiselle puolelle, jossa yhdysvaltalaisopiskelijalla saattaa olla kolmen vuoden opintojen jälkeen opintolainaa yli satatuhatta dollaria.

Suhteellisen hyvin turvatusta asemastaan huolimatta suomalaiset opiskelijat haluavat kuitenkin enemmän ja parempaa.

He haluavat turvatumpaa asemaa yhteiskunnassa, hengähdystaukoa opinnoista ja joustovaraa esimerkiksi kesäajan toimeentulotuen suhteen.

“OYY [Oulun yliopiston ylioppilaskunta] ajaa vastikkeetonta perustuloa, mikä parantaisi opiskelijoiden toimeentuloa ja mahdollistaisi joustavamman työnteon opintojen ohessa”, toteaa hallituksen puheenjohtaja Miriam Putula.

Mutta eikö nykyiseen tilanteeseen pitäisi jo tyytyä? Moneen muuhun maahan verrattuna Suomessahan opiskelijoiden asiat ovat jo hyvin. Asian voi kuitenkin nähdä myös toisenlaisessa valossa.

“Kärsimys ja ongelmat ovat ihmisen henkilökohtainen kokemus. Ei siinä muihin maihin vertailu paljon paina, vaikka se ehkä relevanttia olisikin”, pohdiskeli oululainen 22-vuotias opiskelija kysyttäessä, onko Suomessa opiskelu kärsimystä kansainvälisesti ajateltuna.

Onko opiskelijan sallittua julkisesti haaveilla paremmasta?

Heinäkuussa Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) kannanotossa nostettiin esiin ajatus opiskelijoiden kesälomasta. Opiskelijan on kesällä toimeentulonsa eteen tehtävä joko töitä tai opiskeltava, eikä loman pitäminen ole siis mahdollista. Ratkaisuksi ongelmaan esitettiin perustuloa.

Suomalaisia yliopisto-opiskelijoita edustavan SYL:n ehdotus koettiin röyhkeänä ja jopa hävyttömänä. Julkinen keskustelu räjähti käsiin ja mainituksi tulivat niin opiskelijoiden hyväosaisuus kuin heidän nimeämisensä yhteiskunnan syöttöporsaiksikin, joita sopi sivallella.

“Moni oikeuttaa opiskelijoiden matalan toimeentulon sillä, että valmistumisen jälkeen he todennäköisesti pääsevät korkeapalkkaisiin töihin. Joidenkin mielestä opiskelija ei saisi esittää kritiikkiä nykyistä tilannettaan kohtaan”, Miriam Putula summaa opiskelijoihin kohdistuvia asenteita.

Keskustelu oli yliampuvaa ja osittain asiatontakin. Toisaalta kannanotossa ajatus opiskelijoiden maksetusta kesälomasta oli huonosti muotoiltu, ja ehdotus perustulosta piilotettu tekstin loppuun. On ymmärrettävää, että ajatus aiheutti närästystä yhteiskunnassa, jonka jakamien tukien määrä on  rajallinen ja ottajia on aina enemmän kuin jaettavaa.

Huomattavasti pienemmälle huomiolle keskustelussa jäi kuitenkin julkisen yleisön suhtautuminen opiskelijoihin.

Opiskelija palautettiin rivakasti takaisin omalle paikalleen. Kielenkäyttö ja kannanotot olivat kärkkäitä. Opiskelijoiden haaveet paremmasta ammuttiin tehokkaasti alas. Moni muisteli omia karuja kokemuksiaan opiskeluajalta: näin kamalaa oli minun aikanani, ja silti selvisin!

Kiinnostavimmat kysymykset ovatkin nämä: kuka näin toimii ja miksi?

Köyhien asiat eivät ole minun asiani

Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveystieteiden professori Juho Saari on tutkimuksessaan keskittynyt erityisesti huono-osaisiin kohdistuviin asenteisiin sekä heidän asemaansa yhteiskunnassa. Saari on tuonut keskusteluun mukaan uuden käsitteen: solidaarisuusvaje.

Solidaarisuusvaje kuvaa hyvinvoivan enemmistön haluttomuutta osallistua niiden yhteiskunnan tulonsiirtojen ja palvelujen rahoitukseen, jotka koskettavat heikoimmassa asemassa olevia. Sen sijaan he osallistuvat mielellään niiden palvelujen ja etuuksien rahoittamiseen, jotka koskettavat heitä itseään. Opiskelijoiden loma-keskustelussa oli selkeästi nähtävissä solidaarisuusvajeen ilmentymistä, kun ylempään sosioekonomiseen luokkaan kuuluvat arvostelivat ajatusta opiskelijoiden paremmasta kesäajan toimeentulosta. Toisin sanoen äänekkäin arvostelu tuli hyvinvoivasta keskiluokasta.

Keskiluokkainen elämä ei kuitenkaan todellisuudessa ole niin kaukana vähävaraisemmista opiskelijoista kuin helposti ajatellaan, ei ainakaan Saaren tekemien havaintojen mukaan.

Suurin osa suomalaisista sijoittuu edelleen hyvinvoivaan keskiluokkaan, tämä ei ole uutta tai mielenkiintoista.

Sen sijaan erittäin kiinnostavaa on Saaren uutissivusto Kotimaa24.fi:n haastattelussa (07.05.2015) esittämä huomio siitä, että vaikka Suomessa noin 800 000 ihmistä elää köyhyysrajan alapuolella, heistäkin valtaosan elämä on jokseenkin samankaltaista kuin muilla suomalaisilla. Molempien väestöryhmien elintaso, elämänlaatu ja -tapa muistuttavat Saaren mukaan toisiaan.

Silti paremmasta haaveilua ei pidetty opiskelijoille soveliaana.

Solidaarisuusvajeen lisäksi ilmiötä voidaan selittää toisella Saaren käyttämällä termillä, empatiakuilulla. Hyväosaista valtaväestöä ei kiinnosta huonompiosaisten kohtalo. Opiskelijoita kohtaan ei siis tunneta myötätuntoa. Huono-osaisten olemassaoloa ei haluta tiedostaa eikä heidän haluta näkyvän. Näistä aineksista syntyy empatiakuilu, joka erottaa vauraammat väestöryhmät köyhemmistä ja huonommassa asemassa olevista. Tässä tapauksessa kuilu on revennyt keskiluokan ja opiskelijoiden välille.

Avun ansaitsevuus vaikuttaa asenteisiin

Isoa pahaa keskiluokkaa ei kuitenkaan vielä tarvitse viedä tuomiolle. Turun yliopiston apulaisprofessori Johanna Kallion mukaan kyselytutkimukset kertovat erilaista viestiä keskiluokkaisten asenteista huono-osaisia kohtaan.

Kallio on tutkinut erityisesti viimesijaisen toimeentulotuen asiakkaita ja toteaakin, että huono-osaisten ihmisten syyllistäminen sekä ajatukset heidän käytöksensä vilpillisyydestä ovat 2010-luvulle siirryttäessä vähentyneet.

“Enemmistö kansalaisista uskoo, että toimeentulotuen asiakkaat todella tarvitsevat saamansa avun”, Kallio kertoo.

Kysymys opiskelijoiden sorsimisesta kuitenkin leijailee edelleen vastaamattomana. Tutkimuksien mukaan keskiluokkaisten asenteet huono-osaisia kohtaan eivät ole koventuneet.

Siitä huolimatta juuri opiskelijoiden vaatimuksia paremmasta vastustettiin pontevasti. Mikä selittää ristiriitaisuutta?

Johanna Kallio nostaa esiin ansaitsevuuden viisi kriteeriä.

“Avun ansaitsevuudessa ollaan kiinnostuneita siitä, keitä kansalaisten mielestä tulisi auttaa ja miksi. Puhutaan moraalisesti latautuneista mielipiteistä koskien avunsaajia tai apua potentiaalisesti tarvitsevia”, Kallio avaa logiikkaa ansaitsevuuden teorian taustalla.

Varsinaiset kriteerit ovat avunsaajan kontrolli, asenne, vastavuoroisuus, identiteetti sekä tarve. Kontrollilla kuvataan avunsaajan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tilanteeseensa, asenteella puolestaan tämän suhtautumista saamaansa apuun. Kiitollisia ihmisiä autetaan mieluummin.

Tarve on hyvin itseäänselittävä kriteeri. Mitä suuremmassa avun tarpeessa yksilön koetaan olevan, sitä enemmän myös hänen ajatellaan ansaitsevan apua.

“Esimerkiksi vanhuksiin ja köyhien perheiden lapsiin suhtaudutaan myönteisemmin ja heitä ollaan valmiimpia auttamaan kuin maahanmuuttajia tai työttömiä”, Kallio tiivistää.

Opiskelijoiden tilanteen kannalta erityisen kiinnostavia kriteerejä ovat kaksi viimeisintä eli vastavuoroisuus sekä identiteetti. Vastavuoroisuudessa auttaja peilaa autettavaa suhteessa itseensä. Apua annetaan todennäköisemmin, jos auttaja kokee, että hän voisi tarpeen tullen vastavuoroisesti saada apua takaisin. Identiteetti-kriteerissä puolestaan on kyse yhdistävistä asioista ihmisten välillä. Niitä ihmisiä autetaan mieluusti, joiden kanssa yhteistä on paljon.

Keskiluokan ja opiskelijoiden välinen suhde mutkistuu, kun pureudutaan aiheeseen vielä hieman pintaa syvemmälle. Solidaarisuusvaje ja empatiakuilu selittivät vielä helposti keskiluokan ynseää suhtautumista huonommassa asemassa oleviin. Köyhien asiat eivät kiinnosta eikä heidän elämänsä rahoittaminen sitäkään vähää. Kaikkien ansaitsevuuskriteerienkään perusteella opiskelijat eivät varmasti pääse vielä autettavien kärkeen, mutta silti voimakas kielteinen suhtautuminen keskiluokan parissa hämmentää.

Keskiluokkaiset ja alemman tulotason väestöryhmät, esimerkiksi opiskelijat, elävät loppujen lopuksi hyvin samankaltaista elämää. Suuri osa keskiluokkaisista on myös jossain vaiheessa viettänyt opiskelijaelämää. Vastavuoroisesti merkittävä osa opiskelijoista on matkalla kohti hyvinvoivaa keskiluokkaista identitettiä. Yhdistäviä tekijöitä löytyy yllättävän paljon.

Lisäksi vastavuoroisuuden kriteerin luulisi motivoivan keskiluokkaa opiskelijoiden tilanteen ymmärtämisessä ja tukemisessa. Opiskelijoissa ovat tulevaisuuden keskiluokka ja veronmaksajat. Näistä verovaroista maksetaan nykyisen eläköityvän keskiluokan eläkkeet ja hoitokustannukset.

Opiskelijat ovat lisäksi seuraava sukupolvi, jonka tulisi taata yhteiskunnan palvelujen ylläpito, talouden toimivuus sekä pyrkiä ratkomaan ilmastonmuutoksen ja uusien innovatiivisten vientituotteiden kaltaisia haasteita.

Keskiluokan nyt tarjoama apu palautuisi siis kaiken logiikan mukaan heidän käyttöönsä monissa eri muodoissa.

Keskiluokkaiset vielä viime vuosituhannella?

Keskiluokan kovaa suhtautumista voi kuitenkin ymmärtää, jos asiaa tarkastelee lähihistorian huomioiden. Psykoanalyytikko Pirkko Siltala on käsitellyt kirjoituksissaan taakkasiirtymäksi kutsuttua ilmiötä. Taakkasiirtymät ovat ongelmia ja tunnetiloja, jotka ovat jääneet käsittelemättä ja siirtyvät sen seurauksena sukupolvelta toiselle.

Taakkasiirtymän voi synnyttää niin yksilöllinen kuin yhteiskunnallinenkin kriisi. Tyypillisiä aiheuttajia ovat Siltalan mukaan esimerkiksi sodat, taloudellinen ahdinko ja menetykset perhe-elämässä. Ilmiötä esiintyy yksilötasolla, mutta myös yhteisöissä. Taakkasiirtymän trauma voi tulla esiin käytöksen kautta.

“Huonosti käyttäytyvä ihminen vie taakkaansa eteenpäin. Hän heijastaa sitä muihin ja kuvittelee, että vapautuisi sillä tavalla”, Siltala kertoo Tehy-lehden haastattelussa.

Useat nyt keskiluokkaan kuuluvat ovat opiskelleet 1990-luvun suuren laman aikaan, jolloin opiskelijan asema on ollut haastava. Simo Aho ja Hannu Koponen ovat tehneet tutkimusta koskien nuorten opiskelua ja työuria 1990-luvulla. Ahon ja Koposen mukaan opiskelu lisääntyi 90-luvulla merkittävästi juurikin laman seurauksena; kun työtä ei ollut tarjolla lähdettiin opiskelemaan.

Opiskelun lisääntymiseen vaikuttivat myös kiristyneet työmarkkinaehdot. Kuitenkin esimerkiksi opiskelun rahoittaminen opintolainalla oli 1990-luvulla kallista. Korkotaso opintolainoissa oli laman seurauksena poikkeuksellisen korkea. Opetusministeriön tekemässä laajassa opintotukea ja opiskelijoiden opintososiaalista asemaa koskevassa selvityksessä (2003) todetaan, että pankkien viitekorkojen olleen 90-luvun puolessa välissä opintolainoissa noin 7 prosentin luokkaa. Vertailuna Suomen pankin helmikuussa tekemän selvityksen mukaan korkotaso on nykyään opintolainoissa keskimäärin 0,48 %.

Talouden lisäksi lamalla on aina myös suuria vaikutuksia ihmisten muuhun henkilökohtaiseen elämään.

“Taloudellista lamaa voidaan mitata henkilökohtaisesta asenteesta riippumattomilla mittareilla, kuten kansantuotteen ja teollisuustuotannon määrällä, mutta laman kokeminen on yksilöllistä”, kirjoittaa filosofian yliopistolehtori Tommi Lehtonen Vaasan yliopistosta laman filosofiaa käsittelevässä kirjoituksessaan.  Lama aiheuttaa Lehtosen mukaan yksilölle huolta elämän perusasioista, kuten työstä, asumisesta ja toimeentulosta. Hän mainitsee, että huoli näistä välttämättömyyksistä voi olla erittäin stressaavaa.

Opiskelijaelämä 90-luvun laman aikoihin on ollut monella tapaa kurjempaa kuin nykyään. Keskiluokan negatiivinen suhtautuminen 2010-luvun opiskelijoiden vaatimuksiin paremmasta saattaa siis hyvinkin kummuta taakkasiirtymänä heidän oman opiskeluaikansa kurjuudesta. Tarvitsisiko kurjuuden kokemuksen kuitenkaan enää siirtyä ylisukupolvisesti eteenpäin?

Asenteissa olisi parantamisen varaa

“Täällä on hyvä opiskella. Eikä opiskelu ole kärsimystä enempää kuin paljolti muukaan elämä”, summasi 24-vuotias opiskelija ajatuksiaan opiskelijaelämästä.

Suomessa opiskelijan asema on tällä hetkellä yhteiskunnallisesti melko hyvin turvattu: opiskelijat saavat apua taloudellisesti ja heidän asemansa yhteiskunnassa pyritään huomioimaan.

Suurin kehityskohde onkin nykyinen asenneilmapiiri opiskelijoita kohtaan. Ajatus, että korkeakouluopintojen tulisi olla jonkinlainen kärsimyksen Via Dolorosa, on vanhentunut.

Tämä ei tee edellisten sukupolvien kurjuuden kokemuksista väheksyttäviä, sillä ne ovat edelleen tärkeä muistutus opiskelijoiden paremman aseman eteen tehdystä työstä.

Tämänhetkisestä on hyvä muistaa olla kiitollinen. Kehitettävääkin silti riittää.

Samoilla linjoilla on myös OYY:n hallituksen puheenjohtaja Miriam Putula.

“On oikeus [haaveilla paremmasta]. Vaikka suomalaisten opiskelijoiden asema on ehkä maailman parhaimpia ja siitä on hyvä olla kiitollinen, se ei tarkoita etteikö saisi pyrkiä parempaan”, Putula tiivistää.

 

 

Julkaistu ensimmäisen kerran 6.11.2019 Oulun ylioppilaslehden numerossa 4/2019.

Essi Erkkilä

Vastikään Oulusta Vaasaan muuttanut opiskelija, joka pohtii opintoja ja elämää niiden ympärillä. Instagram: @rautainenmuija.

Lue lisää: