Lukuvuosi 2024–25 on pyörähtämässä käyntiin ja opiskelijat saapuvat kampuksille. Heidän joukossaan on paljon tuoreita korkeakouluopiskelijoita, joille opiskelijan arki on uusi, jännittävä asia. Miten lukuvuoden pyörteissä kannattaa pitää huolta omasta hyvinvoinnista? Oulun ylioppilaslehti kysyi vinkkejä yllättävästä suunnasta.
Niin tamperelainen Huora kuin oululainen Blind Channel ovat viettäneet kiireistä vuotta. Kumpikin yhtye julkaisi maaliskuussa uudet albumit, jotka veivät bändit tien päälle.
Huora on keikkaillut ahkerasti ympäri Suomen ja Blind Channel on kiertänyt niin Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin käynyt keikalla Japanin Tokiossa – kotimaata unohtamatta.
Qstock toi yhtyeet Ouluun ja kummankin yhtyeen jäseniä istahti hetkeksi Oulun ylioppilaslehden jututettavaksi.
Vinkki: Yritä varautua stressikauteen etukäteen
Mitä yhteistä on opiskelijalla ja kiertävällä artistilla? Ainakin se, että stressi, paineet ja aikataulujen mukaan eläminen tulevat molemmille hyvin tutuksi. Mutta kun Huoran ja Blind Channelin jäseniltä kysyy, miten he käsittelevät näitä asioita, on vastaus alkuun naurunremakka.
”Sehän on pitänyt opetella tässä hommassa, kun lähti noviisina kolmekymppisenä tekemään musiikkia”, Qstock-viikonloppuna 41 vuotta täyttänyt Huoran laulaja Anni Lötjönen sanoo.
”Kaikki on pitänyt mennä perse edellä puuhun ja opetella sitä kautta, että on tehnyt ensin ne asiat vähän niin kuin väärin.”
Samoilla linjoilla on Blind Channelin sampleista ja perkussioista vastaava Aleksi Kaunisvesi.
”Sitä oppii koko ajan kantapään kautta lisää, että milloin pitää ottaa vähän iisimmin ja milloin on hyvä hetki valvoa koko yö hengaillessa.”
Yksi opetus on ollut se, että kun on pidemmälle välille olemassa suunnitelma ja tietää stressikauden ennakkoon, osaa siihen varautua ja latautua.
”Se on ollut sellainen tärkeä asia hoksata, että stressikaudet ja kuormitukset menevät aina aikakausittain. Sitten vain pitää muistaa oikeasti varata itselle luppoaikaa ja palautumisaikaa”, Blind Channelin basisti Olli Matela sanoo.
Blind Channelin Aleksi Kaunisvesi (vas.) ja Olli Matela.
Vinkki: Tutustu itseesi ja rajoihisi
Lötjönen kertoo, että musiikkiura on laittanut tutustumaan itseensä sekä siihen, mitä jaksaa ja mihin kykenee. Tätä tutustumista täytyy toistaa, koska vanhenemisen myötä voimavarat sekä jaksaminen muuttuvat. Opiskeluvuosien aikana voi havahtua samaan: fuksina voi jaksaa eri tavalla opiskelijan arkea kuin opintojen loppupuolella.
Huoran rumpali Saku Sahlstedt painottaa myös itsetutkiskelun merkitystä, jotta voi löytää omat rajat, joihin voimavarat riittävät. Tämän lisäksi hän nostaa esiin puhumisen tärkeyden – myös huonoista fiiliksistä.
”Kun pääset puhumaan muiden kanssa, niin se on myös keino käsitellä paineita ja stressiä. Jos vain vellot, pidät ne sisällä, niin nehän puristavat sinut ihan hengettömäksi. On pakko päästää ne ulos johonkin”, Sahlstedt sanoo.
Kurssitehtävien deadlinet ja tenttipäivät voivat nostaa stressitasot korkealle, mutta puhumalla olo voi keventyä. Liikunta on toinen keino purkaa paineita ja pitää huolta hyvinvoinnista. Lötjönen mainitsee hiihdon yhtenä parhaimmista tavoista, jolla voi pitää huolta kehosta sekä mielestä. Hän hiihti paljon alkuvuodesta valmistautuessaan tuleviin kevät-, kesä- ja syyskiertueisiin.
Myös Blind Channelin kaksikolle liikunta on osa elämää. Kaunisvesi kertoo urheilevansa aika paljon ja Matelakin käy paljon liikkumassa. Basistin lempipaikat Oulussa löytyvätkin veden ääreltä: joenvartta ja meren rantaa pitkin menee kilometrikaupalla reittejä, joilla lenkkeillä. Oulusta löytyy myös latuja, ja hiihtolenkin mittainen tauko voikin virkistää ja auttaa keskittymään paremmin.
Vinkki: Jokaisen opiskelupolku on erilainen
Kampuksilla kulkee kirjava joukko opiskelijoita, joista jokaisella on omanlaisensa tausta. Sama on myös haastatelluilla artisteilla. Huoran Lötjönen suuntasi yläkoulusta lähihoitajaopintoihin ja Sahlstedt opiskeli ammattikorkeakoulussa tuotantotalousinsinööriksi. Lötjönen kertoo, että hän on ollut kiltti opiskelija ja panostanut opiskeluihin – lähihoitajakoulusta hän sai stipendin.
”Olin ihan täysi vastakohta. Ryvin opiskelijayöelämässä ja kaverit meni neljässä vuodessa valmistumaan ja olin itse siellä vielä viidennen vuoden. Sitten ajattelin, että nyt on pakko valmistua”, Sahlstedt sanoo.
Huoran Saku Sahlstedt (vas.) ja Anni Lötjönen.
Lötjönen harmittelee, miten opiskelu on tehty hankalaksi, kalliiksi ja kuluttavaksi. Moni opiskelijakin sen tietää: opintojen ohella on tehtävä töitä, jotta pärjää, mutta se voi tehdä opiskeluvuosista entistä kuormittavampia. Lötjönen opiskelisi enemmän, jos se olisi henkisesti ja taloudellisesti vähemmän riipivää.
”Mutta tykkään opiskelusta, siinä on järkeä”, hän lisää nauraen.
Blind Channelin kaksikosta Matela kuvailee olleensa opiskelijana valikoiva, kun jotkut aineet kiinnostivat ja toiset eivät. Madetojan musiikkilukion jälkeen hän jatkoi opiskeluja Oulun konservatoriossa, joka oli ”pieni stressikoulu” ja opetti paljon.
Kaunisvesi sen sijaan lähti kesken lukiovuosien opiskelemaan musiikin tuottamista Amsterdamiin. Opiskeleminen ulkomailla oli mallia kaikki tai ei mitään.
”Siihen piti pistää kaikkensa, koska oli muuttanut toiseen maahan ja laittanut kaiken uusiksi sitä varten, että sieltä valmistuu. Olin tavallaan kiinni siinä 24/7”, Kaunisvesi muistelee.
Vinkki: Suunnitelmallisuus kannattaa
Niin Huoran kuin Blind Channelin jäsenillä on artistiuraa takana jo useita vuosia. Kun heitä pyytää ammentamaan omasta kokemuksesta vinkkejä opiskelijoille, tulee ensimmäisenä vastauksena uni. Kiertueella lepo voi jäädä vähiin – aivan kuin opiskelijoillakin, kun luennot, tapahtumat, mahdolliset työt ja harrastukset täyttävät arjen.
”Se tekee ihmeitä, kun saa hyvin nukuttua”, Kaunisvesi muistuttaa.
Lötjösen mukaan uni on pohja asioille. Lisäksi olisi hyvä olla lähellä ihmisiä, joista saa voimavaroja. Matela ottaa esiin aikatauluttamisen ja suunnitelmallisuuden, myös pitkällä tähtäimellä.
Samoilla linjoilla on Sahlstedt. Hän kehottaa miettimään, mihin kannattaa panostaa. Opiskelijan arkeen kuuluvat monet tapahtumat ja bileet, mutta on hyvä pohtia, lähteekö viikonloppuna juhlimaan, jos maanantaina on tiedossa tentti.
”Tiedän, että se on vaikeaa. En tehnyt niin silloin nuorena, mutta jos saa antaa jollekin ohjeen, niin miettii sitä, että ne lyhyen aikavälin ’uhraukset’ kantaa hedelmää myöhemmässä vaiheessa”, rumpali vinkkaa.
”Yllättävän helposti se menee, kun ei ota kaikkea ihan liian vakavasti”, Kaunisvesi päättää.
“Mahtava idea”, kehui Sakari Hiltunen ensimmäistä kertaa järjestettyä laulutapahtumaa Karaokeapproja.
Karaokeapprot yhdistivät karaoken laulamisen ja baareista toiseen kiertämisen eli approilun. Torstai-iltana opiskelijat kiersivät lukuisia Oulun keskustan ravintoloita ja pysähtyivät laulamaan niissä. Karaokea pystyi esittämään soolona tai ryhmässä. Laulumerkkiin vaadittiin yhteensä viisi laulusuoritusta eri karaokepisteillä. Oulun ylioppilaslehti vieraili tapahtumassa alkuillasta.
Radioheadin Creep-kappaleen esittänyt Sakari Hiltunen tunnustaa käyvänsä karaokessa lähes viikoittain.
Tapahtuma keräsi jo etukäteen runsaasti kehuja. Lähtöpisteellä Mannerheiminpuistossa haastatellut osallistujat olivat innoissaan tulevasta illasta. “Karaoke on hauskaa ja approt ovat hauskoja”, saksan kieltä ja kulttuuria opiskeleva Vilma Honkala kommentoi.
Valmistautuminen iltaan oli pienimuotoista. Honkala kertoi, että syömistä lukuun ottamatta iltaan ei oltu valmistauduttu. “Karaokea ei tarvitse treenata. Siinä on kyse asenteesta.” Samaa mieltä oli myös informaatiotutkimuksen opiskelija Leevi A. Tiirikainen. Hänen mukaansa karaokea voi harjoitella vain laulamalla karaokea. Iltaan hän valmistautui syömällä vitamiineja.
Alissa Pivelin (vas.) ja Lilja Peltola esittämässä Diandran Pahaa poikaa.
Tapahtuman taustalla pitkällinen kypsyttely
Karaokeapprojen taustalla häärivät suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestö Suma ry:n ja biologian opiskelijoiden Syntaksis ry:n toimijat.
”Nämä ovat perinteiset approt, joihin on yhdistetty karaoken laulaminen”, tiivistää Mila Laitala tapahtumakonseptin.
Kuudetta vuotta biologiaa opiskelevan Laitalan mukaan tapahtumaa on kypsytelty jo pari vuotta. Tämän vuoden Syntaksiksen hallitus lähti lopulta järjestämään tapahtumaa Laitalan toiveesta. Mukaan kysyttiin vielä Sumaa.
“Vaikka olemmekin pieni järjestö, totesimme, että lähdemme järjestämään tätä”, sanoo Suman tapahtumavastaava Irja Korhonen. “Approksi tämä on pieni, mutta Sumalle iso tapahtuma.”
Tapahtuman järjestäjät iloisina. Takana Syntaksiksen Niko Janatuinen (vas.) ja Mila Laitala, edessä Suman Irja Korhonen (vas.) ja Juuli Saarinen.
Tapahtuman käytännön toteutus aloitettiin tammi-helmikuussa.
Pohjois-Suomen ensimmäisenä karaokeapprona itseään mainostavan tapahtuman työmäärä on paikoin yllättänyt järjestäjät. Uuden tapahtuman järjestämisessä kaikki on pitänyt miettiä alusta alkaen. Toista vuotta suomen kieltä opiskeleva Juuli Saarinen kertoo järjestelyjen tuoneen paikoin yllätyksiä. “Meidän pitää tämmöinenkin tehdä, kuten kaupungin suuntaan lupia ja hakemuksia.”
Järjestäjien mukaan suurin haaste on ollut saada ravintoloita mukaan. “Vastausten saaminen kesti kauan”, kertoo Laitala.
Onni Sääskilahti tulkitsi George Harrisonin kirjoittaman While My Guitar Gently Weeps -kappaleen.
Karaoke suosittua Oulussa
Laitalan mukaan Oulussa lauletaan hyvin paljon karaokea. ”Kun käy kavereiden kanssa muissa kaupungeissa baareissa, niin karaoke ei tule edes mieleen. Oulussa karaoke on oletus.”
Korhonen näkee asian samoin. ”Ilta yleensä päättyy baariin, jossa on karaokea.”
Tapahtuman toivottiin myös rohkaisevan uusia laulajia. ”Toivottavasti joku, joka ei ole aiemmin uskaltanut laulaa karaokea, päättää nyt laulaa”, kannustaa Laitala.
Järjestäjien mukaan yksi asiakasryhmä myös erottuu laulajien joukossa. ”Vaihto-opiskelijat rakastavat karaokea”, kertoo Korhonen. ”Jos laulamassa ei ole muita opiskelijoita, niin vaihtareita ainakin on.”
Karaokelaulamisen suosio näkyi myös tapahtuman lipunmyynnissä, joka yllätti järjestäjät positiivisesti. Liput myytiin loppuun muutamassa tunnissa.
Korhonen huomauttaa, että karaokebaareja on Oulussa rajallisesti. ”Jos tapahtumassa olisi mukana 4000 karaokelaulajaa, jonot voisivat olla melkoiset.” Ensimmäistä kertaa järjestettävästä tapahtumasta haluttiin pieni ja onnistunut tapahtuma ilman useiden tuntien karaokejonoja.
Tämä tavoite saavutettiin ainakin torstain alkuillan perusteella. Useissa ravintoloissa oli korkeintaan muutaman esiintyjän jono.
Monet osallistujat lauloivat kaksistaan. Lavalla Anna Koskenkangas ja Leevi Jalonen.
Uudenlaista approilua
Tapahtumassa oli karaoken laulamisen lisäksi mahdollista suorittaa perinteinen appromerkintä, eli juoda tietty määrä juomia. Juomasuoritukseen vaadittiin vähemmän juomia kuin esimerkiksi Mallasapproilla. Tapahtumaa järjestänyt Laitala haluaisi muokata ajatusmaailmaa pois parinkymmenen juoman juonnista turvallisempaan illanviettoon. ”Siirretään pääpaino pelkästä ryyppäämisestä siihen, että on myös hauska karaoke.”
Approleimoja sai tapahtumassa myös alkoholittomista juomista ja ruoka-annoksista.
Järjestäjien toiveena on saada Karaokeapproista uusi perinne Oulun opiskelijatapahtumien joukkoon. Korhonen toteaa, että tapahtuman järjestämisen eteen on tehty niin paljon töitä, että tuntuisi turhalta, mikäli tapahtuma järjestetään vain kerran.
Järjestäjät toivoivat, että kävijöillä olisi kivaa ja ilta sujuisi turvallisesti. Syntaksiksen toinen tapahtumavastaava Niko Janatuinen kehotti osallistujia eläytymään suorituksiin. ”Ei haittaa, jos ääni lähtee illan aikana.”
Julkaistu
SHARE
Kalle Parviainen
Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden entinen toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.
Torvet tuuttaavat svengaavasti tuttuja säveliä suurella lavalla. Opiskelukauden avaava Hurmos-festivaali on alkanut. Alkuillasta sää on synkkä ja välillä tihuuttaa vettä. Teekkaritorvet saavat kuitenkin jo osan yleisöstä keinumaan. Taivas kirkastuu samaa tahtia, kun porukkaa lappaa porteista sisään. Illan pimennyttyä tuhansilla opiskelijoilla on villit bileet.
Hurmos on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan ja Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan yhteinen lukuvuoden avajaistapahtuma.
Yhdessä tekemällä on pystytty järjestämään suuri tapahtuma, jossa on nimekkäitä esiintyjiä. Festivaali järjestettiin Kuusisaaren tapahtumapuistossa.
Mouhous, Etta ja Isac Elliot villitsivät juhlayleisöä päälavalla ja taitavat opiskelijabändit Aamun kuningatar ja Postvision valloittivat pienen Hurmoslavan vähän rokimmalla menolla.
Illan juontajina toimi hurmaava Drag Duo: Carrie & Aurora the Queen of Stars. Tyylikäs kaksikko kävi alkuillasta Hurmoslavalla näyttämässä mallia, miten vedetään kunnon show. Vauhtia ja vaaran tunnetta tarjosivat tutut hahmot Ellinoorasta Käärijään.
Kaupungin tervehdyksen esitti Oulun kaupungin viestintä-, tapahtuma- ja markkinointijohtaja Mikko Salmi. Salmi hehkutti, että Oulu on maailman 13. onnellisin kaupunki.
Onnellisuusmittaukset ovat vähintäänkin kummallisia, mutta osataan täällä ainakin opiskelijabileitä järjestää.
Ständialueella järjestöt kertoivat toiminnastaan ja juttelivat mukavia opiskelijoiden kanssa. Parilla ständillä oli tarjolla myös pientä suolaista takaamaan, että juhlijoilla riitti energiaa loppuun saakka.
Ylioppilaskunnan ständillä Manta Mankinen, Eveliina Tiusanen ja Vilma Sippola kertoivat, että he toimivat myös pienenä infopisteenä juhlissa.
“Tärkeintä on, että olemme täällä paikalla opiskelijoita varten. Monet haluavat jutella meidän kanssa opiskelusta ja välillä myös edunvalvonnasta. “
OYY:n ständillä pääsi kokeilemaan onneaan onnenpyörällä. Vilma Sippola (vas.), Eveliina Tiusanen ja Manta Mankinen odottivat ihmisten kohtaamisia ja iloisia kasvoja.
Musiikki liikuttaa
Alkuillasta paikalla on lähinnä pieniä fuksiporukoita. Konkarit ovat vielä etkoilla ja saapuvat paikalle vasta, kun ilo on ylimmillään.
Kaikilla on yhteinen ajatus, että on kiva aloittaa lukuvuosi yhdessä juhlimalla. Ihmiset ovat tulleet tanssimaan, pitämään hauskaa sekä tapaamaan vanhoja ja uusia kavereita.
Kukaan ei myönnä, että olisi tullut katsomaan jotakin esiintyjää, ne ovat vain kiva lisä juhliin. Otanta ei toki ole suuri, mutta samaa viestiä kuulee Qstockissa. Kaverit ja kohtaamiset ovat tärkeimpiä.
Qstock myydään joka vuosi loppuun. Vaikka parina vuotena peräkkäin pääesiintyjä peruutti esiintymisensä, ketään ei tuntunut haittaavan. Ehkäpä oululaisten onnellisuuden salaisuus on yhteisöllisyys.
Musiikilla on kuitenkin merkitys, se liikuttaa. Mouhous, Etta ja Isac Elliot keräsivät lavan edustan täyteen bilettäjiä. Vähän taaempana oli tilaa tanssia ystävien kanssa villimmin. Toki mukana oli varmasti myös esiintyjien faneja.
Koneteekkarit Kyösti Kiljala, Jere Metsävainio, Elias Rekilä ja Valtteri Määttä ovat tulleet paikalle kavereiden ja seuran takia.
“Nämä esiintyjät eivät kyllä kiinnosta yhtään, enemmän tulee kuunneltua metallia”, Metsävainio sanoo ja muut komppaavat.
Kyösti Kiljala, Jere Metsävainio, Elias Rekilä ja Valtteri Määttä ovat metallimiehiä. Hurmokseen he eivät saapuneet musiikin takia. Kuva Pete Huttunen.
Illan hämärtyessä festivaalialue täyttyi värikkäästä haalarimerestä, artistien vetämien yhteislaulujen kaiuista ja juhlivista opiskelijajoukkioista. Vaikka suurin massa asettui keikkalavojen läheisyyteen bailaamaan tuttujen biisien tahtiin, ympäri aluetta näkyi oheisohjelmasta, juomasta ja ruuasta sekä ystävien seurasta nauttivia hyväntuulisia naamoja.
OYY:n tapahtumatuottaja Katri Jämsä kertoo olevansa tyytyväinen illan tunnelmaan ja tälle vuodelle toteutettuihin kehitysideoihin. Uusi järjestys alueella sekä kolme pääesiintyjää oli kävijöiden mukaan tuonut enemmän festaritunnelmaa.
“Tapahtumaa kehitetään joka vuosi. Olemme kuunnelleet palautteita ja vastanneet niihin parhaamme mukaan”, Jämsä sanoo.
Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.
Kalle Vehkaperä haki ensimmäistä kertaa lääketieteelliseen vuonna 2021, automaatioinsinöörinä ja kouluttauduttuaan personal traineriksi. Ensimmäinen hakuyritys Oulun lääketieteelliseen ei tuottanut tulosta. Yliyrityksestä aiheutunut uupumus nosti kynnystä uudelle hakuyritykselle.
Kalle Vehkaperä on kotoisin Kellon Kiviniemestä, ammattikalastajien suvusta. Hän työskenteli monet kesät troolarilla, jonka alueena olivat Selkämeri sekä Suomenlahti. Meripahoinvoinnista kärsiessä ala ei tuntunut sopivalta. Valmistuttuaan automaatioinsinööriksi hän oli suvun ensimmäinen korkeakoulun käynyt henkilö.
”Tykkään ihmisistä enemmän kuin laitteista”, mietti Vehkaperä vuonna 2019. Ammattikoulun jälkeen suoritettu sähköinsinöörin tutkinto mahdollisti työskentelyn paperitehtaalla, mutta työ ei tuntunut enää mielekkäältä. Hän lähti muuttamaan pitkäaikaista harrastustaan ammatiksi ja valmentautui personal traineriksi. Hyvin rullaamaan lähteneet valmentajan työt eivät kestäneet pitkään poikkeustilan ja koronan viedessä mahdollisuudet työntekoon. Silloin mieleen tuli jo ajatuksissa pyörinyt haave lääketieteen opinnoista.
Aiemmin haave tuntui kaukaiselta, mutta nyt pysähtyminen loi hyvät olosuhteet pääsykokeisiin valmistautumiseen.
Alanvaihto on monesti muusta kiinni kuin vain itsestä
Alanvaihtajalle pääsykokeiden aika on usein haastava. Pääsykokeisiin valmistautumisen aikaan raha-asiat olivat usein mielessä, eikä jo alkanut opintolainan takaisinmaksu helpottanut tilannetta.
Vehkaperä onkin kiitollinen, kun lähipiiri ja avopuoliso pystyivät tukemaan hakuaikana henkisen tuen lisäksi myös rahallisesti.
Aiemmin käydyt tutkinnot myös laskevat mahdollisuuksia sisäänpääsyyn joillain aloilla, sillä ensikertalaisille on enemmän aloituspaikkoja kuin muilla. “Norjassa tilanne on toinen ja jo suoritetuista opinnoista saa jopa lisäpisteitä hakuvaiheessa”, hän kertoo.
Työskentely kokoaikaisesti ja uusien biologian, fysiikan ja kemian opintojen yhdistäminen ei ollut sopiva vaihtoehto. Pääsykoemateriaalina olivat lukion kurssikirjat näistä aineista. “Kaikilla tietämilläni vuosikurssilaisillani on lukio-opinnot taustalla, mutta minulla ei ole”, sanoo Vehkaperä.
Pääsykokeisiin valmistautuessa opiskelutekniikoista Vehkaperä suosi intervalliopiskelua, jossa isot kokonaisuudet paloitellaan osiin. “Käytin tätä myös pienempien kokonaisuuksien opiskeluun kuten biologian esseiden ulkoaopetteluun.” Esseet jäivät ulkomuistiin kääntökortteja käyttäen, muutama lause kerrallaan.
Toinen hyväksi koettu tekniikka oli ajastettua kertaamista. Silloin opiskeltuun aiheeseen palataan esimerkiksi viikon päästä uudelleen. Joillekin aikavälinä voi toimia pidempi tai lyhyempi jakso. Kertaamiseen auttoi myös oppimista tukeva ilmainen Anki-sovellus ja siihen sisäänrakennettu kertausominaisuus, Vehkaperä kertoo.
Vehkaperän vaikea-asteinen lukihäiriö toi lisähaastetta tilanteeseen. Uusiin oppiaineisiin ja oppikirjoihin tutustuminen oli aikaa vievää hitaan lukunopeuden takia. Ensimmäisellä kerralla hän tunsi lukeneensa liikaa, mikä johti uupumukseen. Molemmilla hakukerroilla hän haki apua valmistautumiseen valmennuskurssilta.
Tärkein valmistautumiskeino oli materiaalien opiskelun lisäksi harjoitella koetilannetta ennakkoon. “Koepäivän rutiini auttaa suoriutumaan kokeesta parhaalla tavalla”, kertoo Vehkaperä.
Kaukaisesta haaveesta totta
Toinen hakukerta lääketieteelliseen vuonna 2022 tuotti tulosta ja opiskelupaikka aukesi.
Toisella vuodella opiskelevan Vehkaperän opinnot etenevät nopeaa tahtia. Lukihäiriö ei ollut este opiskelupaikan saamiseen eikä opiskeluun, mutta on tuonut hieman erityisjärjestelyjä. Hitaan lukemisnopeuden takia hän sai pääsykokeiden tekoon 30 minuuttia lisäaikaa. Luennoilla kuunteleminen ja kirjoittaminen on ollut haastavaa. Hän on ratkaissut ongelman käymällä vähemmän luennoilla sillä omaan tahtiin itsenäinen opiskelu on tuntunut parhaalta vaihtoehdolta.
Kalle Vehkaperä on nyt matkalla kohti unelma-ammattiaan. Toimiminen asiantuntijan roolissa, ihmisläheinen työskentely ja auttamisen halu toteutuvat lääkärin työnkuvassa. Tuleville hakijoille hän suosittelee palautumiseen panostamista, lukemisen jaksottamista ja erilaisten opiskelutekniikoiden hyödyntämistä.
Viimeisillä viikoilla löysääminen voi olla jopa toimivampi ratkaisu kuin pänttäystahdin kiristäminen, neuvoo Vehkaperä.
Julkaistu
SHARE
Sanna Niemi
Olen muutaman mutkan kautta Ouluun päätynyt journalismin opiskelija. Kahvilat, kulttuuri, ihmiset, erilaiset urheilulajit sekä reissut iskee ja inspiroi tällä hetkellä.
Yliopistojen näkökulmasta opintojen keskeyttäminen on resurssien tuhlausta. Silti vuosittain tutkinto-ohjelmista tippuu pois opiskelijoita, joista yliopisto ei kerää valmistumisesta irtoavaa rahapottia.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) teettämä tutkimus kartoitti alemman korkeakoulututkinnon keskeyttämiseen johtaneita syitä. Kysely suoritettiin lokakuussa 2023, ja siihen vastasi 70 henkilöä. Syiksi lopettamiseen mainittiin muun muassa pettymys kursseihin, opintojen tarkoitus ja mielenterveyden haasteet. Raportista selviää, että opintojen keskeyttämistä harkitaan pitkään ja lopettaneet ovat varmoja päätöksestään. Suurin osa vastanneista on myös aloittanut uudet opinnot toisella alalla.
Yliopiston näkökulmasta opintojen keskeyttäminen on resurssien tuhlausta, koska rahaa tulee vain valmistuneista tutkinnoista. Alalta toiselle surffailijat vievät toisaalta myös opiskelupaikan sellaiselta, joka haluaisi valmistua. Tarjotaanko hakijoille tarpeeksi tietoa opinnoista? Mitkä syyt johtavat opintojen lopettamiseen, ja mitä tukea keskeyttämistä pohtivalle on tarjolla?
Lopettamisen syyt moninaisia
Yleisin syy opintojen keskeyttämiseen oli opiskeltavan alan uranäkymät sekä alan tarkoitus. Kiinnostuksenkohteiden muuttuminen sekä pettymys kursseihin olivat seuraavaksi suurimmat syyt. Jaksamiseen liittyvät vaikeudet nousivat myös esille: jopa viidesosa mainitsi mielenterveyden haasteiden vaikuttaneen päätökseen. Tyytymättömyys opintojen joustamattomuuteen oli monen vanhemman opiskelijan keskeyttämisen syynä. Vastaajat kokivat, että yliopisto-opintojen ja perheen tai työskentelyn yhdistäminen oli liian vaikeaa.
Tuloksia lukiessa on huomioitava alojen väliset erot. Luonnontieteet toimivat usein ponnahduslautoina lääketieteelliseen haluaville, kun taas tekniikan aloilla opinnot jäävät usein kesken työelämään siirtymisen myötä. Suurin osa opinnot jättäneistä tekee päätöksen siis omasta tahdostaan ja suunnitellusti. Mukana on kuitenkin henkilöitä, jotka päätyvät opintojen jättämiseen muista syistä. Kyselyyn vastanneita oli kaikkiaan 30 eri alalta. Eniten keskeyttäneitä oli varhaiskasvatuksella, kaikkiaan 10 prosenttia vastaajista.
Opettajakoulutusta säätelevät useat lait ja asetukset, jotka tekevät opinnoista pitkälti valmiiksi aikataulutetut ja tiiviit. Tämä voi tulla yllätyksenä joillekin hakijoille, joiden mieleen on iskostunut ajatus akateemisesta vapaudesta.
”Tutkinto-ohjelman opetussuunnitelmaa kehitetään jatkuvasti tutkimusperusteisesti ja yhteiskunnalliset muutokset huomioiden”, tiivistävät Jaana Juutinen ja Sari Harmoinen Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnasta. Juutinen toimii varhaiskasvatuksen tutkinto-ohjelman vastuuhenkilönä ja Harmoinen on tiedekunnan koulutusdekaani.
”Geneerisillä aloilla tutkintojen rakenne on monesti joustavampi ja mahdollistaa yksilöllisen urapolun”, toteaa puolestaan OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Mikko Hakoniemi. Muuttuvilla työmarkkinoilla joukosta erottuminen ja juuri omien vahvuuksien löytäminen on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. Moni kokee generalistiopintojen olevan palkitsevia, kun tarjolla olevista kursseista saa räätälöityä itsensä näköisen tutkinnon. Opettajankoulutuksen ollessa tiukasti säädeltyä, ovat opiskelijan valinnaiset opinnot geneerisiä aloja vähäisempiä.
Tiedekunnille opiskelijoiden mielipiteet ovat tärkeitä. Opiskelijat auttavat tiedekuntia kehittymään antamalla palautetta, jonka avulla muovataan kurssien sisältöä vastaamaan paremmin tulevaisuuden työelämän tarpeita.
Reitti yliopistoon vaikuttaa jaksamiseen
Yliopistojen opiskelijavalinnan siirryttyä todistuspainotukseen on opiskelijoiden asenteissa huomattu muutoksia. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT), Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön Otuksen, ja Työn ja talouden tutkimuksen Laboren teettämästä Todistusvalintahankkeen loppuraportista selviää, että todistusvalinnalla valituiksi tulleet harkitsivat opintojen keskeyttämistä muita useammin. Todistuksella valitut myös kokivat muuta reittiä yliopistoon päässeitä useammin, että heidän opiskelumotivaationsa on yleisestikin heikompi ja opiskelutaidot puutteellisia.
Oulun yliopisto järjestää vuosittain hakijan päivän, jossa on esillä kaikki Oulun yliopiston kevään yhteishaussa olevat opiskelukohteet. Yliopisto myös mainostaa itseään ja opintoalojaan aktiivisesti UniOulu-opiskelijalähettiläiden avulla. Tämän lisäksi yliopisto-opiskelijat itse jakavat arkeaan runsaasti sekä omillaan että yliopiston sosiaalisen median tileillä. Tietoa opinnoista on siis saatavilla, ainakin nuoremmille hakijoille.
Hakijan omalle vastuulle jää kuitenkin opintokokonaisuuksien sisältöjen ja vaatimusten tutkiminen. Hakijoiden mielikuvat alasta syntyvät usein lukiokurssien pohjalta, jotka ovat monilla aloilla vain pintaraapaisu aiheeseen. Opinto-ohjelmien sisältöön kuuluu useilla aloilla paljon pääainetta sivuavia opintoja, jotka eivät välttämättä kiinnosta hakijaa lainkaan. Tämä voi olla jäädä monella väsyneellä abilla huomioimatta, ja alalle päädytään hakemaan juuri omien kokemusten perusteella.
Kun todistuksella valittujen ei ole tarvinnut päntätä yliopistotason materiaaleja pääsykokeita varten, voi myös opintojen vaativuus yllättää. Monet voivat kokea arjen aikatauluttamisen raskaaksi, kun opintojen paino siirtyy itsenäiseen opiskeluun ja käsiteltävät aihealueet ovat laajoja.
Myös yliopiston ohjauspalveluista kerrotaan, että vastaan on tullut tilanteita, joissa opiskelijat ovat kertoneet valinneensa alan liian vähällä tiedolla ja väsyneinä heti ylioppilaskokeiden jälkeen. OYY:n teettämässä raportissa ehdotetaan, että keskeyttämistä voisi ennaltaehkäistä paremmalla opinto-ohjauksella jo toisella asteella sekä varsinkin opintojen nivelvaiheessa. Myös vanhemmille hakijoille suunnattu tapahtuma voisi lisätä tietoa opintojen sisällöistä ja vaatimuksista.
Yliopisto jaksamisen tukena
Raportissa tarkasteltiin myös yliopiston tarjoamien tukipalveluiden käyttöä. Oulun yliopiston opiskelijalle on tarjolla laajasti hyvinvointia ja opiskelua tukevia palveluita. Opintoihin liittyvissä kysymyksissä apua tarjoaa omaopettajien lisäksi opiskeluohjaus, opintopsykologit sekä Career Centre, joka tarjoaa työelämätaitoja urapolun rakentamiseen. Tutkimukseen vastanneet olivat yleisesti tyytyväisiä tarjolla oleviin palveluihin. Eniten negatiivista palautetta saivat YTHS ja psykologipalvelut pitkien jonotusaikojen takia. Suurin osa kyselyyn vastanneista ei tosin ollut käyttänyt näitä yliopiston tarjoamia palveluita ollenkaan – päätös opintojen lopettamisesta on siis monelle selvää.
Nähtäväksi jää, tulevatko kaavaillut valintakoemuutokset vaikuttamaan yliopiston valmistumisprosenttiin. Uudistuksen myötä nykyiset, noin 120 valintakoetta, yhdistettäisiin yhdeksäksi eri valintakoekokonaisuudeksi. Kun mahdollisten valintakokeiden määrä vähenee, voi hakijalle jäädä enemmän voimavaroja opinto-oppaiden tarkasteluun.
Yliopisto on täynnä erilaisia opintomahdollisuuksia, joista jokainen löytää varmasti omansa – joskus muutamankin mutkan kautta. Vaikka alanvaihdosta voidaan kokea epäonnistumisen tunnetta tai jopa häpeää, tarjoaa se opiskelijalle kuitenkin mahdollisuuden itsetutkiskeluun vahvistaen samalla myös opiskelutaitoja. Tulevaisuuden työmarkkinat tulevat tarvitsemaan generalisteja, joilla on näkemystä monesta eri alasta. Opiskelijat ovat tyytyväisiä yliopiston tarjoamiin tukipalveluihin, ja niiden turvaaminen on tulevaisuudessakin tärkeää.
Kaiken kaikkiaan oululaiset yliopisto-opiskelijat ovat motivoituneita, kun liki 90 prosenttia suorittaa kandidaatintutkintonsa loppuun. Luku on Euroopan muita yliopistoja suurempi, ja siitä voidaan olla ylpeitä.
Kerätyt opintopisteet määrittävät paitsi opintojen etenemistä, myös opiskelijan toimeentuloa. Laskennallisesti yhteen nopan ansaitsemiseen pitäisi käyttää 27 työtuntia. Oulun ylioppilaslehden selvityksen mukaan tämä kuitenkin harvoin toteutuu.
Minkä arvoinen opintopiste on? Yleensä vastaukseksi annetaan yhtälö, jossa yksi opintopiste vastaa 27 tuntia opiskelijan työtä. Vaikuttaa varsin yksinkertaiselta, mutta näin ei aina ole.
Lähes puolitoista vuotta kestänyt kirjanpitoni opiskeluun käyttämästäni ajasta paljastaa, että pääasiassa opintojaksoihin kuluu paljon vähemmän aikaa kuin olisi tarkoitus. Ennätykseni lienee kymmenen opintopisteen kandidaatintutkielma, johon käytin noin 75 tuntia eli alle kolmen opintopisteen verran.
Jotkut opiskelijat pyrkivät tarkoituksellisesti hankkimaan opintopisteitä niin vähällä vaivalla kuin mahdollista. Kaksi vuotta sitten perustetulla Helpot nopat -sivustolla listataan verkkokursseja, joita voi etusivun mainoslauseen mukaan hyödyntää ”vapaasti valittaviin opintoihin ja opintotukea varten”. Sivustolla listatut kurssit on usein mahdollista suorittaa monivalintatentillä, jonka saa uusia niin monta kertaa kuin on tarpeen.
Koska opintotukeen ovat oikeutettuja vain 55 opintopistettä vuodessa tai 5 opintopistettä opintotukikuukautta kohti suorittavat, nopealla aikataululla suoritettaville opinnoille on tarvetta. Helpot nopat tulevat siis hyötykäyttöön, mutta mitä opintopisteen saamiseksi ylipäänsä vaaditaan?
Italian opintopiste on 25 tuntia, Saksan 30
Opintojen ajallinen mitoittaminen juontaa työajan laskemiseen. Opiskelijan odotetaan työskentelevän viisi päivää viikossa ja kahdeksan tuntia päivässä, ja tähän odotukseen perustuu myös opintopistemalli.
”Ajatellaan, että opiskelu on kokoaikaista työtä, josta ei varsinaisesti makseta palkkaa, mutta siihen ollaan silti sitouduttu samalla tavalla kuin työhön”, kasvatustieteellisen tiedekunnan väitöskirjatutkija ja yliopisto-opettaja Jarkko Impola vertaa.
Eurooppalaiset opetusministerit alkoivat yhdenmukaistaa Euroopan korkeakoulujärjestelmiä vuonna 1999 ja käynnistivät uudistuksen, joka tunnetaan Bolognan prosessina. Prosessin tavoitteena oli muun muassa helpottaa opiskelijoiden liikkuvuutta maiden välillä.
Tuolloin opiskelijoiden vuotuista työmäärää kartoitettiin, ja se vaihteli maittain 1 500 tunnista 1 800 tuntiin. Myös laskennallinen työmäärä opintopistettä kohden vaihtelee: Italiassa selviää 25 tunnilla, kun taas Saksassa uurastetaan 30 tuntia. Suomessa päädyttiin sopimaan, että yksi opintopiste vastaa 27 tuntia, minkä myötä opiskelijan vuotuinen työmäärä on 1 600 tuntia.
Suomalaisten korkeakoulujen lukukaudet ovat kuitenkin niin lyhyet, että 1 600 tunnin työmäärä on melko vaikea saavuttaa, ellei sitten opiskele lukukausien ulkopuolella. 40 tunnin työviikko toteutuisi, mikäli lukuvuoden yhteenlaskettu pituus olisi 10 kuukautta. Tosiasiassa suurin osa opintojaksoista toteutuu 7–8 kuukauden sisällä – tämän myötä yhden opiskeluviikon laajuus olisi 50–57 tuntia. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole: keskimäärin opiskelijan työviikko on Suomessa Opetus-ja kulttuuriministeriön (OKM) selvityksen mukaan 26,8-tuntinen.
”Sekin on yksi kysymys, pitäisikö opintopisteiden laskennallisia tuntimääriä korjata alaspäin”, Impola pohtii. Näin esimerkiksi viiden opintopisteen kurssi saattaisikin olla vain neljän opintopisteen arvoinen.
Edes lääkisläinen ei opiskele kahdeksasta neljään joka päivä
Pyysin tätä juttua varten eri tiedekuntien opiskelijoita seuraamaan yhteen opintojaksoon käyttämäänsä aikaa. Tavoitteenani oli kartoittaa, onko tiedekuntien välillä eroja siinä, kuinka paljon yhden opintopisteen suorittamiseen kuluu aikaa Oulun yliopistossa.
Sain käyttööni dataa kolmesta eri alaan kuuluvasta kurssista. Kauppatieteiden alaan kuuluvan Brand Management -kurssin (6 op) saattoi suorittaa 42 tunnin työllä, kun taas Johdatus systemaattiseen kulttuurimaantieteeseen -kurssiin (5 op) kului 53 tuntia. Kummassakin tapauksessa kurssiin käytetty aika jäi reilusti alle puoleen laskennallisesta työmäärästä.
Eurooppalaisten opiskelijoiden ajankäyttöä eri aloilla on tutkittu Eurostudent-tutkimuksessa. Siitä selviää, että ajankäytöllisesti kaikkein intensiivisempiä ovat lääketieteelliset ja luonnontieteelliset alat. Sen jälkeen tulevat tekniset alat ja sitten kauppatieteellinen, kasvatustieteet ja humanistiset alat.
Lääketiedettä kolmatta vuotta opiskeleva Maiju Saukkonen seurasi Akutologia ja traumatologia -kurssiin (7 op) käyttämäänsä aikaa. Kurssin laskennallinen työmäärä on 189 tuntia, mutta Saukkonen laski kuitenkin käyttäneensä siihen 95 tuntia eli noin puolet arvioidusta työajasta.
”En voi puhua kenenkään muun puolesta, mutta minulle on aika tavallista, että kurssiin käytetty aika jää alle sen, mitä on arvioitu”, Saukkonen pohtii.
Saukkonen kuitenkin tunnistaa ajankäytön intensiivisyyden lääketieteellisessä. ”Meillä on aika paljon läsnäoloa vaativaa opetusta. Se heijastuu siinä, ettei meillä ole välttämättä aikaa siihen itseopiskelumäärään, jota meiltä edellytetään – tai jos olisi, niin sitten opiskeluun menisi koko päivä.”
Hänen mukaansa harva lääketieteen opiskelija kuitenkaan käyttää opiskeluun kokonaisen työpäivän verran aikaa päivittäin. ”En usko, että kaikki opiskelisivat joka päivä kahdeksasta neljään”, hän toteaa.
Opintoihin käytetty aika ei aina korreloi kuormituksen kanssa, minkä myös Impola on havainnut. ”Opiskelijoiden opintoihin käyttämä aika ja heidän kokemansa kuormitus pitäisi pystyä irrottamaan toisistaan, sillä myös tutkimuksissa on todettu, että ne eivät välttämättä korreloi. Ne voivat korreloida, mutta ne ovat empiirisesti eri asioita.”
Suorituksista palkitaan sekä yliopistoa että opiskelijaa
Yliopistojen opiskelijamäärät ovat kasvaneet huomattavasti toisen maailmansodan jälkeen. Oulun yliopistossa on yli 12 000 opiskelijaa ja Oulun ammattikorkeakoulussa lähes 10 000 lisää, eli Oulussa on yhteensä yli 20 000 korkea-asteen opiskelijaa. ”Sellaisen ihmismäärän kouluttaminen on pakostakin enemmän tai vähemmän tehdasmaista”, Impola toteaa.
Kun yliopistoista tuli osa koko kansan koulutusjärjestelmää ja niiden opiskelijamäärät moninkertaistuivat, opetus ei enää sujunut yhtä helposti kuin ennen. Tarvittiin jonkinlainen järjestelmä, jonka mahdollistaisi opintojen ajallisen mitoittamisen. Aloite tällaisen järjestelmän käyttöönottamiseksi tuli politiikasta. Valtioneuvosto esitti vuonna 1966 toiveen korkeakouluopintoihin käytettävän ajan lyhentämisestä, ja yhdeksi keinoksi nimettiin suorituspistejärjestelmän käyttöönotto.
Impolan mukaan Suomen korkeakoulujen rahoitusmalli on hyvin tulosohjautunut, mikä johtuu siihen liittyvistä kuluista. ”Koulutusta pidetään yhteiskunnallisella tasolla tärkeänä ja relevanttina, mutta siihen uppoaa paljon veronmaksajien rahaa etenkin korkeakoulutasolla. Kun korkeakoulutukseen liittyy tulosindikaattoreita, kuten tietty määrä julkaistuja tutkimuksia tai tietty määrä tutkintoja tietyssä ajassa, koulutus intensifioituu ja markkinaehtoistuu.”
Markkinaehtoistumisen myötä korkeakoulut ovat alkaneet kilpailla keskenään rahoituksesta. Nykyinen rahoitusmalli perustuu tutkintojen määrään: tavoiteajassa valmistuva opiskelija tuo korkeakoululle rahaa, minkä vuoksi opiskelijoiden halutaan valmistuvan nopeasti.
Opetushenkilöstö ei tunnista vaatimusten ”säätämistä”
Onko riskinä se, että korkeakoulut ja yliopistot pyrkivät helpottamaan opiskelua ja valmistumista rahoituksen säilyttämiseksi? Impolan mukaan näin voi olla. ”Niillä aloilla, joilla se on mahdollista, saattaa olla kiusaus edistää tutkintojen määrää laadun kustannuksella. Esimerkiksi opinnäytetöiden minimivaatimuksia tai opintojaksojen sisältöjä saatetaan säätää uusiksi. On kiusallista, jos yhdelle vuosikurssille sattuu muodostumaan opintojakso, jonka läpäisyprosentti on erityisen alhainen.”
OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Mikko Hakoniemi kertoo, että vuonna 2025 on tarkoitus ottaa käyttöön uusi korkeakoulujen rahoitusmalli, joka korostaisi tavoiteajassa valmistuneita tutkintoja nykyistäkin enemmän. Uudessa rahoitusmallissa yliopistot saisivat määräajassa valmistuneesta opiskelijasta 1,8-kertaisen määrän rahaa verrattuna opiskelijaan, jonka valmistuminen myöhästyy tavoiteajasta yli vuoden. Nykyisessä mallissa kerroin on 1,5.
”Uusi rahoitusmalliluonnos asettaa entistä enemmän paineita sille, että pitää saada tutkintoja tavoiteajassa ulos. Yliopistolla tulee painetta saada tutkintoja nopeutettua, ja uhkana voi olla, että kurssi- ja tutkintokohtaisista vaatimuksesta joustetaan”, Hakoniemi toteaa.
Haastattelemani opetushenkilökunnan edustajat eivät tunnista ilmiötä, jossa vaatimuksia lasketaan kurssien läpäisyn tai yliopistosta valmistumisen helpottamiseksi. Kasvatustieteellisen tiedekunnan koulutusdekaani Sari Harmoinen kertoo, että kurssien kuormitusta on muokattu kumpaankin suuntaan. ”Toisissa opintojaksoissa on lisätty kirjallisuutta, toisissa vähennetty. Samaa on tehty myös tehtävissä ja kontaktitunneissa”, hän toteaa.
Teknillisen tiedekunnan koulutusdekaani, professori Antti Niemi nostaa esiin laskennallisen työmäärän mitoittamisen haasteet. ”Opetus- ja oppimistapojen monipuolistuttua kovin kaavamainen laskenta ei ole tässä suhteessa mahdollista. On syytä myös huomioida, että työmäärän mitoitus tehdään kuvitteelliselle keskiverto-opiskelijalle, mutta olemme kaikki hieman erilaisia yksilöitä”, hän kuvaa.
Oulun kauppakorkeakoulun koulutusdekaani, professori Satu Nätti kertoo, että kurssien työmääriin tehdään muutoksia opiskelijoilta saadun palautteen perusteella. ”Meillä on onneksemme OBS:ssa sellainen tilanne, että opettajat useimmiten vetävät omaa kurssiaan pitkään, ja vaihtuvuus on suhteellisen vähäistä. Tällöin opiskelijoilta saatu palaute toimii hyvänä apuna myös kuormituksen mitoitukseen ja ’säätämiseen’ vuodesta toiseen.”
Palautteen vastaanottamisessa on kuitenkin otettava huomioon keskimääräinen mielipide. ”Koska kuormituksen kokemus on aina yksilöllinen, kannattaa opiskelijapalautetta kuunnella herkällä korvalla ja miettiä, miten yksittäiset kokemukset suhteutuvat koko kohortin kokemukseen”, Nätti toteaa.
Työt, perhe, ainejärjestötoiminta, biletys – ja opiskelu
Opiskeluun käytetty aika saattaa olla kurssisuunnitelmien arvioita vähäisempi myös siksi, että useiden kurssien laskennallisesta työmäärästä suurin osa on korvamerkitty itsenäiseen työskentelyyn käytettäväksi. Esimerkiksi Introduction to North American Studies -kurssin (5 op) työmääräksi on arvioitu yhteensä 135 tuntia, josta luentoihin kuluu 22 tuntia ja projektityöskentelyyn 40 tuntia. Itsenäiselle opiskelulle on varattu 73 tuntia, joka on yli puolet kurssin laskennallisesta työajasta.
Ajan jättäminen itsenäiselle opiskelulle ja opitun omaksumiselle on osa hyvää yliopistopedagogiikkaa. Korkeakouluopintojen mitoitusta käsittelevä, vuonna 2003 julkaistu Anna aikaa ajatella -teos korostaa sitä, että kullakin kurssilla tulisi jättää riittävästi aikaa opittujen asioiden pohdintaan ja syvälliseen sisäistämiseen. Esimerkiksi jokaista luentotuntia kohden tulisi olla varattuna vähintään yksi, mieluusti kolme tuntia opiskelijan itsenäistä työtä, joiden tarkoituksena on luennolla opittuihin asioihin perehtyminen ja niiden kertaaminen.
Opiskelijan elämässä on kuitenkin useita tekijöitä, jotka saattavat estää opintoihin keskittymisen sillä intensiteetillä, joka on välttämätön asioiden syväoppimiseen. Opiskeluun käytettävää aikaa saattavat Impolan mukaan vähentää muun muassa perhe, työssäkäynti sekä opintojen oheistoiminta, kuten ainejärjestötoimintaan osallistuminen tai biletys.
”Ajatus kokoaikaisesta opiskelijasta muuttuu koko ajan suhteellisemmaksi”, Impola toteaa. Moni opiskelija käy töissä, ja vaikka töiden tekeminen ei välttämättä haittaa opiskelua, Impolan mukaan jo yli viidentoista tunnin viikoittainen työnteko voi vaikuttaa opiskeluun. Yleensä ensimmäisenä tingitään kuitenkin vapaa-ajasta.
Muihin ei kannata verrata, opiskelija muistuttaa
Opiskelijan ajankäyttö on siis vahvasti yksilöllinen asia, johon vaikuttavat monet eri tekijät. Yhdenkin kurssin opiskelijoiden välillä voi olla vaihtelua siinä, paljonko opiskeluun käytetään aikaa.
”On tosi epähedelmällistä verrata yhtään keneenkään, koska se, mitä kukin vaatii oppiakseen, on tosi erilaista ja oppimistyylit ovat erilaisia. Joku voi saada samassa ajassa opiskeltua tehokkaammin kuin joku toinen tai joku saattaa käyttää vähemmän aikaa ja menestyä silti paremmin”, Maiju Saukkonen tiivistää.
”Omaan historiaan voi verrata, ja sen takia minusta on ollut hyödyllistä kerätä opiskelutunteja ylös. Silloin on omaa dataa, johon pystyy vertaamaan itseään muiden sijaan.”
