“Yliopistolla työskennellessä jatketaan opiskelua koko ajan” – Eetu-Pekka Heikkinen on vuoden 2023 Jäätävän hyvä opettaja

Jäätävän hyväksi opettajaksi valittu Eetu-Pekka Heikkinen käyttää kursseillaan monipuolisesti suoritustapoja. Opetuksen, ohjauksen ja itsensä kehittäminen innostaa yliopistolla pitkän uran tehnyttä yliopistonlehtoria.

TEKSTI Kalle Parviainen

KUVAT Tuuli Heikura

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) hallitus valitsi vuoden 2023 Jäätävän hyväksi opettajaksi prosessimetallurgian yliopistonlehtorin Eetu-Pekka Heikkisen.

“Tuntuu mukavalta saada opiskelijoiden suunnalta positiivista palautetta. Kaikki palaute on tärkeää, mutta tämä erityisesti motivoi”, toteaa palkinnosta iloitseva Heikkinen. Tunnustus tuli hänelle yllätyksenä. “Edustan kohtalaisen pientä alaa, joten en opeta mitenkään isoa porukkaa opiskelijoita.”

Heikkinen on käytännössä vastuussa metallurgian tutkimusyksikön perustutkinto-opetuksesta. Prosessimetallurgia on yksi syventymiskohteista prosessitekniikassa.

“On kiva oppia lisää asioista, joista on itse kiinnostunut”

Ensimmäiset työtehtävät Heikkisellä yliopistolla olivat tuntiopettajan apulaisena 1990-luvulla. Työuran pituus näkyy hänen nykyisessä työhuoneessaan, jonka sisustusta Heikkinen kuvailee vastakohdaksi paperittomalle toimistolle. Huoneen hyllyt ovat täynnä erilaisia mappeja ja pöydät notkuvat papereita.

Heikkisen työajasta suuri osa menee opinnäytetöiden ohjaukseen. “Laskin Laturista, että tällä hetkellä on 18 kandintyötä ohjauksessa. En toki ole ainoa ohjaaja näissä.”

Heikkinen mainitsee ajankäytön suunnittelun yhdeksi haasteeksi opetuksessa. Prosessitekniikassa kandidaatintyön aiheen voi valita vapaasti lukuisista vaihtoehdoista, joista yksi on prosessimetallurgia. Ohjattavien opiskelijoiden määrä vaihtelee siis vuosittain muutamasta lähes kahteenkymmeneen.

Opiskelijoiden ohjauksen lisäksi Heikkinen sanoo opetussuunnitelmallisen työn olevan kiinnostavaa. “Tykkään miettiä, miten kurssit kannattaa suorittaa ja miten ne suhtautuvat toisiinsa.” Jatkossa hän haluaisi olla mukana esimerkiksi vetytaloutta ja metallurgiaa yhdistävien opintojen suunnittelussa.

Opintojen sisällön kehittämisen lisäksi Heikkinen kasvattaa mielellään omaa osaamistaan. “Yliopistolla työskennellessä jatketaan opiskelua koko ajan. On kiva oppia lisää asioista, joista on itse kiinnostunut.”

Heikkinen on koristellut toimistoaan mappien ja kirjallisuuden lisäksi matkamuistoilla.

Heikkinen on opiskelut yliopistopedagogiikkaa sekä käynyt ammattikorkeakoulussa opettajan pedagogiset opinnot. Hän näkeekin tekniikan alan opettamisen ja opetuksen kehittämisen täydentävän toisiaan eri näkökulmista.

Erilaisia opiskelijoita, monipuolisia suoritustapoja

Opiskelijoiden moninaisuus on lisääntynyt Heikkisen opiskeluajoista. “Kun opiskelin 90-luvulla, niin suurin osa opiskelijoista tuli opintoihin suoraan tai melkein suoraan lukiosta. Ainoa sivuvirta olivat saman alan insinööritutkinnon lukeneet.”

Heikkisen mukaan opiskelijoissa on nykyään enemmän alanvaihtajia, jotka ovat esimerkiksi suorittaneet kandidaatin tutkinnon toisaalla tai lukeneet kemiaa muutaman vuoden. Myös kansainvälisiä opiskelijoita on enemmän.

Ylioppilaskunnan jakaman Jäätävän hyvä opettaja -palkinnon kriteereissä painotettiin opintojaksojen monipuolisuutta ja joustavuutta. Heikkinen käyttääkin kursseillaan monenlaisia suoritusmenetelmiä, kuten jatkuvaa arviointia, paritöitä ja esitelmiä. Lisäksi hän tarjoaa tarvittaessa yksilöllistä opetusta. Heikkinen huomauttaa, että opiskelijoiden tulisi oppia kursseilla myös yleisiä työelämätaitoja.

Erääksi tärkeäksi vaikuttajaksi omalla urallaan Heikkinen mainitsee Asko Karjalaisen, joka toimi muun muassa Oulun ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajankoulutuksen yksikön johdossa. “Hän oli uraauurtava yliopisto-opetuksen kehittäjä. Vaikka hän ei ole oman alani opettaja, hän vaikutti käsitykseeni kurssien suoritustavoista.”

Karjalaisen innoittamana Heikkinen on luopunut perinteisistä kirjatenteistä. “Pidin viimeisen kirjallisen tentin vuonna 2004 tai 2005.” Hän toki näkee kirjatentit hyödyllisiksi joillain aloilla.

Läsnäolo tulee käyttää hyödyksi

Heikkistä Jäätävän hyväksi opettajaksi esittäneet opiskelijat mainitsivat hänen käyttävän uusinta mahdollista tekniikkaa opetuksessaan. Heikkisen mukaan teknologiaa hyödyntävää verkko-opetusta pitää suunnitella tarkasti. “Täytyy päättää, mitkä asiat kuvataan valmiiksi videoiksi ja verkossa oleviksi tehtäviksi, jotka opiskelija voi tehdä milloin haluaa.”

Heikkinen painottaa, että läsnäolo-opetuksen rajallinen aika tulee käyttää tehokkaasti hyödyksi. “Ei kannata käyttää luennointiin aikaa, jonka opiskelijat ovat kampuksella opetustilanteessa.”

Eläköitynyt prosessimetallurgian professori Jouko Härkki oli Heikkisen mukaan hyvä malli siihen, miten innostaa opiskelijat mukaan opetustilanteessa. Opiskelijoiden lähettämissä esityksissä Jäätävän hyväksi opettajaksi Heikkisellä kuvattiin olevan “hyvä ote” läsnäolo-opetukseen.

Heikkinen on myös aktiivisesti tukemassa alansa ainejärjestön Prosessikillan toimintaa. Hän näkee järjestötoiminnan erittäin tärkeäksi osaksi opiskelijoiden ammatillista kasvua.

“Opiskelijajärjestöt tekevät tärkeää työtä opiskelijoiden saamiseksi osaksi yliopistoa ja tiedeyhteisöä. Tämä ei onnistuisi opettajilta ilman järjestöjen työpanosta”, sanoo Heikkinen. “Oli kyse sitten ylioppilaskunnasta tai pienemmästä ainejärjestöstä, on mukavaa, että nähdään yhteisiä tavoitteita.”

Kuka?

  • Eetu-Pekka Heikkinen
  • Yliopistonlehtori prosessimetallurgian tutkimusyksikössä
  • Tekniikan tohtori 2013
  • Kotoisin Oulusta

Mikä?

  • Jäätävän hyvä opettaja 2023 palkittiin Annos 64 -vuosijuhlilla 24.2.2024.
  • Kuka tahansa Oulun yliopiston opiskelija on voinut ehdottaa Jäätävän hyväksi opettajaksi millä tahansa koulutusalalla toimivaa yliopisto-opettajaa.
  • Valintakriteereinä olivat muun muassa innostavuus, ammattitaitoisuus, opintojakson etenemisen seurannan helppous, opintojaksojen osaamistavoitteiden selittäminen ja arviointimenetelmien monipuolinen ja innostava hyödyntäminen.
  • Palkinto jaettiin kahdeksannen kerran. Aikaisemmin palkinto on myönnetty Jukka-Pekka Rannalle, Elina Niemitalo-Haapolalle, Katja Sutelalle, Vesa-Matti Pohjaselle, Oliver Jardelle, Matti Niemelälle, ja Matti Kangaspuoskarille.
  • Valinnan teki Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus kokouksessaan 1.2.2024.

 

Kalle Parviainen

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.

Lue lisää:

Ristiinopiskelusoppa odottaa yhä keittäjää

Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu ovat olleet kolme vuotta yhteisellä kampuksella Linnanmaalla. Opetusyhteistyö ei kuitenkaan ole niin laajamittaista kuin muuton alla kaavailtiin. Oulun ylioppilaslehti selvitti, mistä kiikastaa.

TEKSTI Kalle Parviainen

KUVAT Viima Iivonen

Linnanmaan kampuksella toimii kaksi korkeakoulua: Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk). Oamkin muutosta Linnanmaalle tehtiin päätös vuoden 2016 lopulla ja opetus uusituissa tiloissa alkoi vuoden 2020 aikana. Linnanmaan kampuksen pohjoispäätyyn tulivat ammattikorkeakoulun tekniikan, luonnonvara-alan, kulttuurin ja liiketalouden alat. Kontinkankaan kampukselle jäi Oamkin sosiaali- ja terveysalan opetus.

Muuton perusteluna mainittiin yhteiset tilat, palvelut ja myös opetusyhteistyö. Kalevan uutisessa vuonna 2018 Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki maalaili tulevaisuuden mahdollisuuksia — “yhteistyötä kehittäen voitaisiin luoda kansainvälisesti vetovoimainen tiede-, koulutus- ja innovaatioyhteisö”. Vuonna 2021, eli vuosi muuton jälkeen, Oulun ammattikorkeakoulun rehtori Heidi Fagerholm hehkutti Oulun yliopiston julkaisemassa tiedotteessa, että tulevaisuudessa “opiskelija voi periaatteessa ilmoittautua mille tahansa kurssille edellyttäen, että kyseisen kurssin pääsyvaatimukset täyttyvät ja kurssilla on tilaa.”

”Vaatii mittavan työpanoksen molemmilta korkeakouluilta”

Miten yhteiset opinnot ovat sitten toteutuneet? Opinto-oppaita selaamalla näkymä ristiinopiskeltavista kursseista on hyvin kirjava ja vaihtelee sekä tiedekunnittain että opintoaloittain. Ristiinopiskelulla tarkoitetaan kursseja tai opintokokonaisuuksia, jotka ovat avoinna molempien korkeakoulujen opiskelijoille. Esimerkiksi biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnassa ei ole aktiivista tarjontaa kysynnän puutteesta johtuen, mutta koulutusdekaani Tuomo Glumoffin mukaan yhteistyölle ollaan avoimia, mikäli opintotarjonnasta löytyisi myös Oamkin opiskelijoille sopiva kurssi. Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta puolestaan tarjoaa yhteensä peräti 260 opintopisteen verran ristiinopiskeltavia opintojaksoja.

Oulun ammattikorkeakoulun tarjonta duaalimallin toiselle puolelle on merkittävästi suppeampi. Kursseja on yhteensä tarjolla joitakin kymmeniä. Esimerkiksi tekniikan ja luonnonvara-aloilla ei opinto-oppaassa ole merkitty yhtään kurssia. Liiketalouden puolella taas on tarjolla vain yrittämiseen liittyviä opintokokonaisuuksia. Suurin osa kursseista on myös tarjolla vain verkko-opetuksena, mikä toki mahdollistaa kurssien joustavamman suorittamisen.

Molemmissa korkeakouluissa tarjotaan kuitenkin sosiaali- ja terveysalan opintoja, tekniikkaa ja viestintää, joten yhteisiä aloja selkeästi olisi. Oulun ylioppilaslehti uutisoi koulutusyhteistyöstä vuonna 2020. Tällöin mahdollisiksi yhteistyöaloiksi väläyteltiin muun muassa tekniikan aloja (arkkitehtuuri ja rakennus- ja yhdyskuntatekniikka), tietojenkäsittelytieteitä ja kauppatieteitä.

“Opetussuunnitelmatasoista yhteistyötä ei juurikaan ole tehty muutamia yksittäisiä opintojaksoja lukuun ottamatta”, sanoo Oulun ammattikorkeakoulun vararehtori Jyrki Laitinen. “Tämän osalta oli alun perin tavoitteena joustavien opintopolkujen rakentaminen siten, että sujuvoitettaisiin kandi- tai amk-tutkinnon jälkeen siirtymiä sektorilta toiselle, mikä toisi uudenlaisia mahdollisuuksia opiskelijoille. Tällainen vaatii mittavan työpanoksen molemmilta korkeakouluilta. Nähtäväksi jää päästäänkö tässä lähivuosina eteenpäin.”

Oulun kauppakorkeakoulun koulutusdekaani Satu Nätti sanoo, että pandemia on yksi syy yhteistyön vähyydelle: resurssit menivät yksinkertaisesti opetustilanteen muutoksesta selviämiseen. Tilanne on nyt normalisoitunut, mutta ennen pandemiaa olleisiin yhteistyökeskusteluihin ei ole palattu vielä. “Merkittävä asia toki on, että tradenomiksi valmistunut on oikeutettu hakemaan meille suoraan maisteriohjelmaan opiskelemaan ja tätä mahdollisuutta hyvin monet tradenomitutkinnon jälkeen opintoja jatkamaan haluavat käyttävätkin.”

Myös Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) koulutuspoliittisen asiantuntijan Jere Tapion mukaan tiiviimpi koulutusyhteistyö on vielä kovin koskematon aihe. ”Olen toiminut useissa koulutuksen toimielimissä viimeisen vuoden ajan. Vain muutamissa keskusteluissa on tullut esille, miten naapuria voisi hyödyntää, mutta konkretiaa on nähty pääosin vain koulutuksen palveluyksiköissä.”

Ristiinopiskeluun liittyy myös käytännön ongelmia. Esimerkiksi Oulun kauppakorkeakoulussa aloittaa vuosittain noin 250 kandivaiheen opiskelijaa. Koulutusdekaani Nätin mukaan molempia toteuttavia yksikköjä hyödyttävän, järjestelmällisen ristiinopiskelun järjestäminen tällaiselle opiskelijamäärälle on haastavaa. “On hyvä kysymys, miten tästä saataisiin oikeaa hyötyä, esimerkiksi säästöä opetusresursseihin, ilman, että opiskelijamäärät per ryhmä paisuisivat ihan mahdottomiksi.”
Vararehtori Laitisen mukaan tiiviin yhteistyön avaimet ovat kuitenkin olemassa. “Yhteiset kampusratkaisut tai kampusten läheisyys, yhteiset palvelut ja laadukkaasti toteutettu opetustarjonta tukevat yhteistyötä. Molemmat korkeakoulut ovat profiililtaan monialaisia, joten vastinohjelmien löytäminen on helppoa.”

Oulun yliopistosta tuli myös vuonna 2018 Oamkin pääomistaja. Molemmille korkeakouluille yhteisiä palveluja ovat esimerkiksi kirjasto ja tietohallinto.

Yhteisten tilojen ja opintojen lisäksi Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu tekevät yhteistyötä myös tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa. Laitinen mainitsee, että TKI-toiminnan puolella ulkoinen rahoitus ajaa kohti yhteistyötä. Esimerkiksi Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelmien kautta rahoitettavat hankkeet toteutetaan usein useamman korkeakoulun ja muiden organisaatioiden yhteistyönä.

Myös Nätti mainitsee EU-rahoitteiset kehitysprojektit yhdeksi toimivaksi yhteistyön muodoksi. “Esimerkiksi Myski-hankkeessa tehtiin intensiivistä yhteistyötä. Myös naisyrittäjyyteen ja -johtajuuteen liittyen on ollut useampi yhteishanke.” Oamkin johtama Myyntiosaaminen kasvun keskiöön (Myski) -hanke toteutettiin vuosina 2019–2022 ja siinä muun muassa koulutettiin molempien korkeakoulujen henkilöstön myyntiosaamista.

Strateginen kehittäminen vaatii resursseja

Käytännössä korkeakoulut tekevät sitä, mitä mitataan ja mistä ne saavat rahaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoitusmallissa ei ole ristiinopiskelusta juurikaan palkintoa, joten yksittäisten tiedekuntien tai korkeakoulujen into kehittää toimintaa on ymmärrettävän pientä. Ristiinopiskelusta on myös olemassa vähänlaisesti tilastoja. Yliopiston koulutuspalvelut eivät suoraan kerää dataa ristiinopiskelusta ja Opetushallinnon tilastopalvelu Vipusessakin kaikki opetusyhteistyö niputetaan saman, “korkeakoulujen välinen yhteistyö” kategorian alle.

Laitinen toteaakin lakonisesti, että rahoituksellinen insentiivi on tällä hetkellä vähäinen. “Koulutuksen puolella rahoituksellinen motiivi tulee pääosin OKM:n rahoitusmallista, jossa yhteistyöopintojen painoarvo on kuitenkin kovin vähäinen. Motiivina voisikin meidän tapauksessamme olla opiskelijalähtöisyys eli opintomahdollisuuksien lisääntyminen.”

Digitaalisen murroksen myötä myös korkeakoulujen opintojen tarjonta on melkoisessa myllerryksessä. Digivisio 2030 –hanke haastaa korkeakouluja ajattelemaan uudella tavalla. Ei täten ole välttämättä järkevää kehittää paikallisia toimintamalleja, mikäli valtakunnallisesta hankkeesta tulee pian toisenlaista toimintaa ohjaavaa viestiä.

Koulutuspoliittisen asiantuntijan Tapion mukaan Digivisio vie opintoja opin.fi-nimiselle yhdelle alustalle, jossa kaikkien yliopistojen tarjonnat olisivat avoinna. Tulevaisuudessa esimerkiksi 25 opintopisteen eli viiden kurssin laajuisen kokonaisuuden jokaisen kurssin voisi tarjota eri korkeakoulu. Myös Laitinen mainitsee opin.fi-alustan. “Tarjontaa viedään varmaankin vuodesta 2025 lähtien palveluun.”

Oulun korkeakoulujen yhteinen oppimisalusta Moodle on kuitenkin yhtenä kehitysvaihtoehtona. “Moodlea kehitetään tiiviissä yhteistyössä. Jatkossa tällä alustalla voisi joustavoittaa opiskelijoiden näkymää ja siirtymiä korkeakoulujen tarjonnan välillä”, maalailee Laitinen.

Onko korkeakoulujen luontevampaa hakea kumppaneita kauempaa? Ylioppilaskunnan Tapio pohtii, että joidenkin koulutusohjelmien välinen yhteistyö voi olla helpompaa kaukana toisistaan olevien samankaltaisten korkeakoulujen välillä eikä suinkaan saman katon alla olevan toisen korkeakoulun kanssa.

Samoilla linjoilla on Satu Nätti. Hän mainitsee yhteistyön hidasteeksi esimerkiksi AACSB-laadunvarmistusjärjestelmän, joka Oulun yliopiston kauppakorkeakoululla on. Kauppakorkeakoulu ei voi varmistaa tiedekunnan ulkopuoliselle opetukselle samaa akkreditointia. “Periaatteessa tässä mielessä parhaita yhteistyökumppaneita olisivat siis muut akkreditoidut koulut, jotka ovat saman laatujärjestelmän piirissä. Näiden kanssa yritetään kehittää esimerkiksi kansainvälisiä vaihtoja”, sanoo Nätti.

Strategiselle kehittämiselle myönnettävät rahat ovat pieniä, ja yhteistyön kehittäminen vaatisi mahdollisesti pitkäjänteistä työtä. Laitinen mainitsee lisäksi, että erityistä painetta ristiinopiskelujen määrälliseen lisäämiseen ei ole. “Ammattikorkeakoulut tarjoavat yhteisellä sopimuksella laajasti CampusOnline-opintoja.”

Rahoituksen lisäksi henkilöstön motivoiminen muutoksiin on myös haaste. “Tilanteet, joissa luovutaan jostakin olemassa olevasta, korvataan se joko yhteisesti toteutetulla tarjonnalla tai vain jommankumman osapuolen toteuttamalla tarjonnalla ovat isoja ohjaukseen liittyviä haasteita”, Laitinen toteaa.

Miltä Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun yhteinen opintotarjonta vuosikymmenen lopulla voisi näyttää? Laitinen ei lähde maalailemaan villejä visioita: “Tulevaisuutta on tässäkin haasteellista ennustaa. Yksi iso haaste on alenevan väestökehityksen myötä näköpiirissä oleva voimakas kilpailu opiskelijoista. Tässä Oulussa valttina voisivat olla tiivistyvän yhteistyön mukanaan tuoma laajeneva opintotarjonta ja edellä mainitut joustavat opintopolut.”

Kalle Parviainen

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.

Lue lisää:

Sadan henkilön sitcom

PahkiSpeksi on oululainen, poikkitieteellinen speksi, johon ohjaaja Hanna Hietalan mukaan otetaan ”kaikenkarvaista kansaa mukaan”. Speksit ovat tärkeä osa opiskelijakulttuuria Pohjoismaissa.

Opiskelijoilta muille opiskelijoille suuntautuvalle matalan kynnyksen kulttuuritarjonnalle on selkeä tarve. Yksi tähän tarpeeseen vastaavista kulttuurimuodoista on speksi. Speksi on PAHKI ry:n verkkosivujen mukaan ”yksinkertaisimmillaan improvisaatiota hyödyntävä musikaaliteatteri.” Improvisaatio erottaakin speksin esimerkiksi teatterista. Speksissä kuka tahansa yleisöstä voi huutaa esityksen aikana “omstart”, jonka myötä lavalla esitetään edellinen kohtaus uudestaan improvisoiden. Omstart-huutoihin liitetään usein myös määre, esimerkiksi “omstart, näyttelijät vaihtavat paikkoja” tai “omstart, ruotsiksi”.

Oululaisen poikkiteteellisen PahkiSpeksin teemana on tänä vuonna sitcom eli tilannekomedia. Produktiota ohjaa Hanna Hietala, käsikirjoitusvastaavina toimivat Venla Lääperi ja Valtteri Moilanen ja vastaavana tuottajana on Itu Torvinen.

PahkiSpeksin järjestyksessään 11. produktion inspiraatioksi Hietala mainitsee muun muassa Frendit, Frasierin ja Seinfeldin. ”Tavoitteena on saada yleisölle tunne, että he tulevat tv-sarjan kuvauksiin”, kertoo Hietala. Esityksen kaksi näytöstä ovat kuin kaksi kuvitteellisen televisiosarjan jaksoa.

”Elokuvamaailmasta olemme siirtyneet television ja komedian puolelle. Aiemminhan teemana on ollut esimerkiksi fantasia tai scifi. Esitystä on ollut mielenkiintoista ohjata, kun elementit ovat erilaisia aiempiin kausiin verrattuna”, sanoo Hietala. ”Tulette näkemään lavalla jotain, mitä ei ole siellä ennen näkynyt.”

Ensilipastuksella-niminen esitys sijoittuu Ouluun ja kertoo opiskelijaporukasta ja heidän kommelluksistaan.

Tämän vuoden PahkiSpeksi on ottanut insipraatiota sitcomeista ja ystäväporukoista. Vasemmalta takarivissä Tuukka Suhonen, Itu Torvinen, Aleksi Niskavaara sekä Juulia Herukka. Eturivissä vasemmalta Joakim Leppälä, Hanna Hietala sekä Elisa Tahkola. Kuva Siri Kerola.

Luokanopettajaopiskelija Hietala kokee, että ohjauskokemus tukee tulevia työtehtäviä. Hän on opiskellut myös draamakasvatusta. ”Draama on hyvä opettajan työkalu.”

Itu Torvinen puolestaan on toiminut PahkiSpeksissä aiemmin useassa roolissa ja on tänä vuonna vastaava tuottaja. ”Tajusin speksin myötä, että haluan tehdä kulttuurialalla töitä”, Oulun ammattikorkeakoulussa medianomiksi opiskeleva Torvinen toteaa.

Sekä Hietala että Torvinen ovat olleet mukana järjestön toiminnassa vuodesta 2018 lähtien. ”PahkiSpeksissä minua on pitänyt kiinni yhteisöllisyys ja hyvä fiilis”, sanoo Hietala.

Innostuneita tekijöitä

Yleisölle näkyvin osa speksiä ovat näyttelijät, mutta PahkiSpeksiä on tekemässä yhteensä noin sata henkilöä. ”Tänä vuonna hakemuksia oli ennätysmäärä ja väkeä on jouduttu karsimaan”, sanoo Hietala. Syyskuun castingtilaisuuteen eli roolitukseen oli lähes 70 ilmoittautunutta. ”Aiempina vuosina esimerkiksi lavakäsiksi eli stageiksi on voitu ottaa kaikki halukkaat, nyt täytyi karsia. Samoin tanssijoissa, laulajissa ja näyttelijöissä hakijamäärät ovat olleet suuria.”

Stagejen rooli on siirtää lavasteita kohtausten välillä sekä toimia esimerkiksi avustajina joukkokohtauksissa.

Hietala ja Torvinen näkevät hakijoiden runsauden hyvänä asiana. ”Mitä enemmän meillä on kiinnostuneita ihmisiä, sitä enemmän tuotanto pääsee kehittymään. Uusien vastaavien myötä uusia kehitysideoita on toteutettu”, Hietala kertoo. ”Järjestön kuuluukin uudistua jatkuvasti,” Torvinen sanoo.

PahkiSpeksiä tuottava PAHKI ry perustettiin vuonna 2012 ja ensimmäinen produktio esitettiin keväällä 2013. Koronapandemia katkaisi vuosittaiset esitykset ja aiheutti toiminnalle haasteita. ”Kun Tahtojen sota esitettiin keväällä 2022, yleisössä oli paljon ensikertalaisia”, sanoo Torvinen.

”Koronavuosien jälkeen PahkiSpeksi on isompi kuin koskaan. Innostus Pahkia kohtaan on selkeästi nousussa”, Hietala iloitsee.

Poikkitieteellinen produktio

PahkiSpeksin tuotanto on jaettu tiimeihin. Esimerkiksi lavastuksesta huolehtii yksi tiimi, puvustuksesta taas toinen. Torvisen mukaan tänä vuonna tekijöissä on selkeästi sukupolvenvaihdos. ”Meillä on todella paljon uusia vastaavia ja uusia tiimiläisiä. Me olemme Hannan kanssa nyt ne konkarit.”

Aiempaa osaamista PahkiSpeksin tekeminen ei vaadi. ”Ainoastaan bändissä pitää osata soittaa ja tanssitiimissä pitää olla jonkinlaista taustaa tanssista”, Hietala kertoo. ”Muihin tiimeihin ei ole mitään ennakkovaatimusta.”

Tanssitiimi on yksi harvoista PahkiSpeksissä, joihin vaaditaan aiempia näyttöjä. Kuvassa vasemmalta Emma Sutinen, Noomi Heikkilä, Saana Haapala, Janna Korpilahti, Satu Käkelä sekä Niki Räsänen. Kuva Siri Kerola.

Myös tuotannon poikkitieteellisyys näkyy. ”Meillä on todella paljon oamkilaisia mukana”, Torvinen kertoo. Hän muistelee speksiuransa alussa mukana olleen hyvin paljon humanisteja, mutta nyt tekijöitä löytyy yhä useammalta eri alalta kahdesta eri korkeakoulusta. Tuotannon laajuus myös vie kohti monialaisuutta: näyttelijöiden, tanssijoiden ja soittajien lisäksi tarvitaan esimerkiksi valoteknikkoja. ”Tarvitsemme myös ihmisiä, jotka keittävät kahvia ja juttelevat muiden kanssa”, Torvinen kertoo tuotannon sosiaalisesta puolesta.

Tämän vuoden produktio on pysynyt hyvin aikataulussa. PAHKI ry:n hallitus valitsi ohjaajan sekä esityksen synopsiksen vuoden 2023 keväällä. Käsikirjoitus valmistui nopeasti ja muut tiimit pääsivät tarttumaan toimeen. Torvisen mukaan PahkiSpeksin aikataulu on opiskelijajärjestölle aika villi. ”Esitykset ovat maaliskuussa, ja seuraavaa hommaa lähdetään tekemään jo huhtikuussa.”

Yhtenä haasteena on ollut toimivien tilojen löytäminen. Osa kaupungin nuorisotiloista alkaa olla käyttöikänsä päässä, eikä korvaavia, harrastejärjestöille riittävän edullisia tiloja ole tarjolla.

PahkiSpeksin lisäksi Oulussa toimii lääketieteen opiskelijoiden Terwaspeksi sekä lääketieteen alumnien Pikispeksi. Speksikulttuureissa on eroja, eikä Torvisen mukaan produktioiden välillä ole kilpailua. Terwaspeksin kanssa tehdään yhteistyötä. ”Aikatauluja olemme katsoneet yhdessä, jotta yleisö pääsisi katsomaan kaikkien esityksiä. Kyseessä on kaksi aivan erillistä produktiota, joilla on aivan eri tavat toimia.” 

Myös Hietala kokee asian samoin. ”Itse haluan nostattaa ja mainostaa kaikkia speksejä. Olemme keränneet pieniä porukoita katsomaan muita speksejä Tampereelle, Rovaniemelle tai tänne Ouluun.”

Kun speksiä katsomassa on muita alan harrastajia, näkyy se myös lavalle. ”Totta kai yleisöstä huudellaan mitä typerimpiä omstarteja ja katsotaan, miten niihin vastataan.”

PahkiSpeksin esitykset Tullisalissa 9.3., 10.3. sekä 12.3., 13.3. ja 14.3. Lipunmyynti alkaa 21.2. Liput osoitteesta pahki.fi.

Muokattu 22.2. klo 12.24: Korjattu kuvatekstiin kuvissa esiintyvien tiedot.

Kalle Parviainen

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.

Lue lisää:

Oulun ylioppilaslehti etsii toimitusharjoittelijaa syksylle 2024

Oulun ylioppilaslehti etsii syksylle 2024 toimitusharjoittelijaa, joka haluaa oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä. Haku on avoinna 12.2.-25.2.204.

Oulun ylioppilaslehti etsii syksylle 2024 toimitusharjoittelijaa, joka haluaa oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä. 

Toimitusharjoittelijanamme pääset osaksi kaikkiin toimituksen arkeen kuuluviin tehtäviin, kuten juttujen kirjoittamiseen, tekstien editointiin, valokuvaamiseen, grafiikan tekoon ja lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamiseen. Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2024 neljä printtinumeroa, joten harjoittelijana pääset osallistumaan myös printtilehtien suunnitteluun ja toteutukseen.

Tarjoamme luovan työyhteisön ja mahdollisuuden tutustua lehden toimittamisen kaikkiin vaiheisiin. Harjoittelijana pääset tekemään sitä, mikä sinua eniten kiinnostaa, kuten grafiikkaa ja valokuvausta, kirjoittamista ja editointia tai video- ja äänisisältöjä. Työsi tueksi saat paljon palautetta ja henkilökohtaista ohjausta.

Edellytämme sinulta aiempia korkeakouluopintoja ja hyvää suomen kielen taitoa. Aiempi kokemus journalistisesta kirjoittamisesta, grafiikan tuottamisesta ja/tai valokuvauksesta katsotaan eduksi. Tärkeintä on kuitenkin, että olet oma-aloitteinen, innokas ja kiinnostunut hyvästä journalismista ja opiskelijaelämästä.

Harjoittelun kesto on noin 10 viikkoa ajoittuen syksylle 2024 sopimuksen mukaan. Harjoittelijan työaika on keskimäärin 30 tuntia viikossa, ja pääasiallinen työpaikka on lehden toimitus Linnanmaan kampuksella. Harjoittelun kesto ja viikottainen työaika ovat neuvoteltavissa. Myös osittainen etätyö on mahdollista ja harjoittelija saa kaikki työhön tarvittavat välineet lehdeltä.

Harjoitteluajan palkka on 1564,80 e/kk. Huomioithan, että harjoittelupaikan saamisen edellytyksenä on, että sinulla on käytössäsi korkeakoulun myöntämä harjoittelutuki.

Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi ja ansioluettelosi sähköpostilla osoitteeseen . Halutessasi voit liittää mukaan 1–3 aiempaa työnäytettä (esimerkiksi kirjoitettu juttu, video tai taittotyö). 

Hakuaika alkaa maanantaina 12.2.2024 ja päättyy sunnuntaina 25.2.2024 klo 23.59. Hakuajan jälkeen lähetettyjä hakemuksia ei käsitellä. Haastatteluajankohdasta ilmoitetaan haastatteluun valituille hakuajan päättymisen jälkeisellä viikolla.

Lisätietoja harjoittelun sisällöstä antaa lehden päätoimittaja Tuuli Heikura, puh. 040 526 7821, . Harjoittelua koskevista käytännön asioista voi kysyä lisää ylioppilaskunnan pääsihteeri Kauko Keskisärkältä p. 0405231822 ()

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) korostaa toiminnassaan moniarvoisuutta ja ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia. Toivomme tehtävään eritaustaisia ja -sukupuolisia hakijoita.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka asiakirjat ovat pääasiallisesti julkisia. Huomioithan, että hakijoiden nimet kirjataan pöytäkirjaan, joka on saatavilla internetissä. Lähetettyjä hakemuksia käsittelevät Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt, ja niitä säilytetään vuoden verran valintapäätöksen tekemisen jälkeen. Valituksi tulleen hakemus liitetään julkisen pöytäkirjan liitteeksi. 

Oulun ylioppilaslehti on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisema, journalistisesti itsenäinen ylioppilaslehti. Lehden sivuilta löydät pilkahduksia opiskelijaelämästä, mielenkiintoisten henkilöiden tarinoita, Oulun yliopistolla tehtävää tiedettä ja opiskelijaa koskettavia ajankohtaisia ilmiöitä. Lehden ensimmäinen numero julkaistiin vuonna 1961. Verkkolehteä voi lukea osoitteessa oulunylioppilaslehti.fi

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Terwaspeksi vie aikamatkalle keskiaikaan – speksi itse lähtee esitysmatkalle kaikkiin lääkiskaupunkeihin

Oulun lääkäri- ja hammaslääkäriopiskelijoiden Terwaspeksiä on tehty vuodesta 2010 lähtien. Käsikirjoitettua näytelmää, musiikkia ja improvisaatiota yhdistelevät speksinäytökset alkavat helmikuussa ja viimeisen näytöksen ”Omstart!”-huutoja kuullaan maaliskuun puolella. Patinoituneiden runojen painoksi nimetty speksi käy myös kiertueella kaikissa yliopistokaupungeissa, joissa voi opiskella lääketiedettä.

TEKSTI Miia Torro

KUVAT Miia Torro

Tammikuisena tiistai-iltana kulttuuritalo Valveen suurimmassa salissa käy kuhina. Lääketieteen alumnien esittämän Pikispeksin tekijät purkavat oman näytöskautensa tykötarpeita tehdäkseen tilaa saman alan opiskelijoiden speksille. Oulun lääketieteellisen killan jäsenten toteuttaman Terwaspeksin vuoden 2024 näytökset alkavat 10. helmikuuta Pohjankartanon juhlasalissa, ja Valveella on alkamassa esityksen läpimenoharjoitus. Harjoituksiin valmistautuvien tekijöiden keskuudessa tunnelmat ovat innostuneen odottavat, kun aikaa ensi-iltaan on enää muutama viikko.

”On tosi hyvä fiilis! Paljon on tehty ja treenattu ja paljon on valmiina. On jännittävää, kutkuttavaa, ihanaa ja nyt kun on läpimenoharjoitus, niin näkee paremmin tämän hetken kokonaisuuden ja mitä pitää vielä tehdä. Aika kivaa, että esitykset ovat jo niin pian, mutta silti vähän kauhistuttaa”, ohjaaja Paula Kilponen nauraa ennen harjoituksen alkua.

”Joka vuosi tuntuu, että viimeiset viikot ovat sellaisia ’apua apua apua’, mutta kyllä kaikki sitten hoituu. Siihen luottaa, että kaikki valmistuu. Jännittää, mutta hyvällä tavalla”, aiempina vuosina tanssitehtävissä mukana ollut toinen ohjaaja Roosa Rokkanen jatkaa.

Terwaspeksi vie tänä vuonna yleisönsä aikamatkalle 1300-luvulle. Sobottan perhe joutuu pakenemaan kotikylästään välttääkseen joutumasta mustan surman kouriin. Turvapaikka löytyy luostarista, mutta kaikki ei olekaan sitä, miltä ensin näyttää.

”Käsikirjoituksen tekeminen on ollut pitkä prosessi. Se ei ole ihan niin perinteinen tarina ja emme halunneet esimerkiksi romantiikkaa lainkaan. Tiesimme, että on vähän ehkä uhkarohkea päätös sitoa lääketiedettä mukaan juoneen, mutta halusimme tuoda tällaisen keskiaikaisen parantolakulttuurin speksiin”, kuvailee Maija Pitkänen, joka on tehnyt käsikirjoituksen yhdessä Ella Karjalaisen kanssa.

Patinoituneiden runojen painon työryhmässä on mukana noin satakunta opiskelijaa, joista monella on kokemusta speksin tekemisestä ennestään. Tuottajan tehtävät Joni Karlbomin kanssa jakava Lotta Laine on kolmatta vuotta mukana Terwaspeksissä. Lisäksi hänellä on kokemusta Turun speksimaailmasta aiempien opiskelujensa ajalta. 

”En varmaan olisi uskaltanut lähteä tuottajaksi, jos ei olisi ollut jotain hajua speksin tekemisestä. Olen nyt ensimmäistä kertaa tuottajana, niin en toki tiedä vielä kaikkia tehtävän saloja. Pestiä vastaanottaessa tiesin astuvani isoihin saappaisiin ja että tekemistä riittää, mutta varmasti aiemmasta kokemuksesta oli hyötyä”, Laine pohtii.

Joissakin tehtävissä aiempi kokemus on melkeinpä pakollista. Ohjaajat paljastavat, että edeltävän vuoden ohjaajat kysyvät itselleen seuraajia, ja katse kohdistuu usein etenkin kokeneimpien näyttelijöiden joukkoon. Tämän vuoden ohjaajakaksikossa se tarkoittaa Kilposta, joka on aiemmin näytellyt Terwaspekseissä fuksivuodestaan lähtien.

”Ei tätä voisi oikein tehdä, jos ei olisi taustaa speksistä. Tässä tarvitsee tietoa siitä, miten asiat toimivat”, hän sanoo.

”Meillä on hyvä kombo siinä, että Paulalla on kokemusta näyttelemisestä, miten he treenaavat ja mitä pitää ottaa huomioon. Minä olen ollut aiemmin kaksi vuotta tanssivastaavana, niin minulla on näkemystä siitä, miten vastaavan tehtävissä asiat toimivat. Meillä on vastaavien kanssa paljon palavereita ja tiedän, miten niitä asioita hoidetaan ja mitä pitää ennakoida”, Rokkanen kertoo. 

”Täydellinen kombo”, Kilponen tiivistää.

Ohjaajat Paula Kilponen (vas.) ja Roosa Rokkanen (oik.) odottavat jännityksen sekaisin tuntein esitysten alkua.

Pelkästään kokeneiden tekijöiden turvin speksi ei toteudu, ja tänäkin vuonna mukana on ensikertalaisia. Yksi heistä on näyttelijänä lavalle nouseva Joona Valtti, jolle speksit ovat aiemmin tulleet tutuksi katsojana. Aiempaa näyttelijän kokemusta on karttunut lukioaikoina.

”Olen tykännyt katsoa speksejä ja se on vaikuttanut hauskalta hommalta. Ajattelin, että pitääpä heittäytyä mukaan ja että voisin pärjätä näyttelemisessä”, improamisesta pitävä Valtti sanoo.

”Tykkään sellaisista omstarteista, kun jotain tehdään uusiksi ja nautin paljon siitä, että se muuttaa hieman tarinaa. Meillä oli kerran harjoituksissa sellainen, että vuohi osallistuu esitykseen. Muistuttelin siitä seuraavassakin kohtauksessa, joten se tuli osaksi tarinaa”, hän jatkaa.

Joona Valtti on ensimmäistä kertaa mukana speksissä.

Terwaspeksi ei viihdytä vain oululaisia yleisöjä. Näytöskauteen kuuluu myös kiertue, joka kurvaa tänä vuonna neljään eri kaupunkiin 4.-8. maaliskuuta. Esitykset nähdään Kuopiossa, Tampereella, Turussa sekä Helsingissä.

”Tänä vuonna, ehkä jopa ensimmäistä kertaa, Terwaspeksi menee kaikkiin lääkiskaupunkeihin Suomessa. Yleensä on jätetty yksi välistä, mutta varsinkin tuottajat olivat kunnianhimoisia ja halusivat mennä kaikkiin”, Rokkanen kertoo.

”Kiertueviikko on tosi intensiivinen puristus, mutta se tuntuu olevan monille se juttu. Välillä kiertuebussin paikoista ihan kinastellaan, kun kaikki eivät voi lähteä mukaan ja joudumme toisinaan arpomaan, että kuka esimerkiksi lavastajista mahtuu mukaan”, Laine taustoittaa.

Speksiyleisöt ympäri Suomen eivät ole samanlaisia. Ohjaajat kertovat, että kaikissa lääkiskaupungeissa on aina omat juttunsa ja omanlaisensa omstart-kulttuurit. Saman ovat huomanneet myös tuottaja ja käsikirjoittaja.

”Vuosi, pari sitten Turussa tuli todella pitkiä ja spesifejä pyyntöjä omstarteissa, mitä ei ehkä tähän mennessä ole muissa kaupungeissa nähty. On hyvin paljon sävyeroja yleisöissä”, Laine kuvailee.

”Minusta tuntuu, että oululaisilla ja kuopiolaisilla on hyvin samanlainen huumorintaju”, Pitkänen puolestaan tuumaa.

Kun takana on jo useita Terwaspeksejä, on sekä speksin että kiertueen tekemisen haasteet ja kuluttavuus tulleet tutuksi. Jotain erityistä taikaa spekseissä kuitenkin täytyy olla, kun monet haluavat lähteä vuosi vuoden jälkeen mukaan tekemään jälleen uutta tarinaa.

”Porukka, yhteishenki, speksihenki. Ei ole toista samanlaista, se on ihanaa. Speksissä kaikki vuosikurssit kohtaavat toisensa ja tutustuu paljon uusiin tyyppeihin, joihin ei välttämättä muualla lääkispiireissä törmää. Ja pöhinä on ihan huikea”, aiempina vuosina lavastus- ja tuotantotiimeissä ollut Pitkänen kehuu speksintunnelmaa.

Ohjaajat sanovat nauraen, että joka vuosi speksin päätyttyä he ovat aikoneet olla lähtemättä enää seuraavana vuonna uudelleen, mutta silti ovat päätyneet osaksi speksin tuotantoa.

”Kyllä se antaa enemmän kuin ottaa. Siinä on niin paljon tunteita ja jännitystä sekä sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Miten opiskelijaryhmä pystyy tekemään tällaisen produktion, niin onhan se tosi siistiä”, Kilponen hehkuttaa.

”Me konkreettisesti tuotetaan jotain, mitä ihmiset tulevat katsomaan ja kaikki on niin hyviä tyyppejä. On niin kivaa tässä porukassa, se on se, mikä vetää”, Rokkanen komppaa.

Terwaspeksin esityspäivät ja lippukaupan löydät Terwaspeksin sivuilta.

Miia Torro

Lue lisää:

Oulun ylioppilaslehti hakee toimitusharjoittelijoita vuodelle 2024 – hae paikkaa 28.1. mennessä

Oulun ylioppilaslehti etsii vuodelle 2024 kahta toimitusharjoittelijaa, jotka haluavat oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä.  Toimitusharjoittelijanamme pääset osaksi kaikkiin toimituksen arkeen kuuluviin tehtäviin, kuten juttujen kirjoittamiseen, tekstien editointiin, valokuvaamiseen, grafiikan tekoon ja lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamiseen. Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2024 neljä printtinumeroa, joten harjoittelijana pääset osallistumaan […]

Oulun ylioppilaslehti etsii vuodelle 2024 kahta toimitusharjoittelijaa, jotka haluavat oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä. 

Toimitusharjoittelijanamme pääset osaksi kaikkiin toimituksen arkeen kuuluviin tehtäviin, kuten juttujen kirjoittamiseen, tekstien editointiin, valokuvaamiseen, grafiikan tekoon ja lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamiseen. Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2024 neljä printtinumeroa, joten harjoittelijana pääset osallistumaan myös printtilehtien suunnitteluun ja toteutukseen.

Tarjoamme luovan työyhteisön ja mahdollisuuden tutustua lehden toimittamisen kaikkiin vaiheisiin. Harjoittelijana pääset tekemään sitä, mikä sinua eniten kiinnostaa, kuten grafiikkaa ja valokuvausta, kirjoittamista ja editointia tai video- ja äänisisältöjä. Työsi tueksi saat paljon palautetta ja henkilökohtaista ohjausta.

Edellytämme sinulta aiempia korkeakouluopintoja ja hyvää suomen kielen taitoa. Aiempi kokemus journalistisesta kirjoittamisesta, grafiikan tuottamisesta ja/tai valokuvauksesta katsotaan eduksi. Tärkeintä on kuitenkin, että olet oma-aloitteinen, innokas ja kiinnostunut hyvästä journalismista ja oululaisesta opiskelijaelämästä.

Harjoittelun kesto on 10 viikkoa. Harjoittelut ajoittuvat keväälle 2024 ja syksylle 2024. Kevään harjoittelun toivottu aloitusajakohta on helmikuussa 2024. Syksyn harjoittelun aloitusajankohta on syyskuussa sopimuksen mukaan. Harjoittelijan työaika on keskimäärin 30 tuntia viikossa, ja pääasiallinen työpaikka on lehden toimitus Linnanmaan kampuksella. Myös osittainen etätyö on mahdollista ja harjoittelija saa kaikki työhön tarvittavat välineet lehdeltä.

Harjoitteluajan palkka on 1564,80 e/kk. Huomioithan, että harjoittelupaikan saamisen edellytyksenä on, että sinulla on käytössäsi korkeakoulun myöntämä harjoittelutuki.

Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi ja ansioluettelosi sähköpostilla osoitteeseen . Halutessasi voit liittää mukaan 1–3 aiempaa työnäytettä (esimerkiksi kirjoitettu juttu, video tai taittotyö). 

Hakuaika alkaa maanantaina 8.1.2024 ja päättyy sunnuntaina 28.1.2024 klo 23.59. Hakuajan jälkeen lähetettyjä hakemuksia ei käsitellä. Haastatteluajankohdasta ilmoitetaan haastatteluun valituille hakuajan päättymisen jälkeisellä viikolla.

Lisätietoja harjoittelun sisällöstä antaa lehden päätoimittaja Tuuli Heikura, puh. 040 526 7821, . Harjoittelua koskevista käytännön asioista voi kysyä lisää ylioppilaskunnan pääsihteeri Kauko Keskisärkältä p. 0405231822 ()

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) korostaa toiminnassaan moniarvoisuutta ja ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia. Toivomme tehtävään eritaustaisia ja -sukupuolisia hakijoita.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka asiakirjat ovat pääasiallisesti julkisia. Huomioithan, että hakijoiden nimet kirjataan pöytäkirjaan, joka on saatavilla internetissä. Lähetettyjä hakemuksia käsittelevät Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt, ja niitä säilytetään vuoden verran valintapäätöksen tekemisen jälkeen. Valituksi tulleen hakemus liitetään julkisen pöytäkirjan liitteeksi. 

Oulun ylioppilaslehti on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisema, journalistisesti itsenäinen ylioppilaslehti. Lehden sivuilta löydät pilkahduksia opiskelijaelämästä, mielenkiintoisten henkilöiden tarinoita, Oulun yliopistolla tehtävää tiedettä ja opiskelijaa koskettavia ajankohtaisia ilmiöitä. Lehden ensimmäinen numero julkaistiin vuonna 1961. Verkkolehteä voi lukea osoitteessa oulunylioppilaslehti.fi

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää: