Kalle Vehkaperä haki ensimmäistä kertaa lääketieteelliseen vuonna 2021, automaatioinsinöörinä ja kouluttauduttuaan personal traineriksi. Ensimmäinen hakuyritys Oulun lääketieteelliseen ei tuottanut tulosta. Yliyrityksestä aiheutunut uupumus nosti kynnystä uudelle hakuyritykselle.
Kalle Vehkaperä on kotoisin Kellon Kiviniemestä, ammattikalastajien suvusta. Hän työskenteli monet kesät troolarilla, jonka alueena olivat Selkämeri sekä Suomenlahti. Meripahoinvoinnista kärsiessä ala ei tuntunut sopivalta. Valmistuttuaan automaatioinsinööriksi hän oli suvun ensimmäinen korkeakoulun käynyt henkilö.
”Tykkään ihmisistä enemmän kuin laitteista”, mietti Vehkaperä vuonna 2019. Ammattikoulun jälkeen suoritettu sähköinsinöörin tutkinto mahdollisti työskentelyn paperitehtaalla, mutta työ ei tuntunut enää mielekkäältä. Hän lähti muuttamaan pitkäaikaista harrastustaan ammatiksi ja valmentautui personal traineriksi. Hyvin rullaamaan lähteneet valmentajan työt eivät kestäneet pitkään poikkeustilan ja koronan viedessä mahdollisuudet työntekoon. Silloin mieleen tuli jo ajatuksissa pyörinyt haave lääketieteen opinnoista.
Aiemmin haave tuntui kaukaiselta, mutta nyt pysähtyminen loi hyvät olosuhteet pääsykokeisiin valmistautumiseen.
Alanvaihto on monesti muusta kiinni kuin vain itsestä
Alanvaihtajalle pääsykokeiden aika on usein haastava. Pääsykokeisiin valmistautumisen aikaan raha-asiat olivat usein mielessä, eikä jo alkanut opintolainan takaisinmaksu helpottanut tilannetta.
Vehkaperä onkin kiitollinen, kun lähipiiri ja avopuoliso pystyivät tukemaan hakuaikana henkisen tuen lisäksi myös rahallisesti.
Aiemmin käydyt tutkinnot myös laskevat mahdollisuuksia sisäänpääsyyn joillain aloilla, sillä ensikertalaisille on enemmän aloituspaikkoja kuin muilla. “Norjassa tilanne on toinen ja jo suoritetuista opinnoista saa jopa lisäpisteitä hakuvaiheessa”, hän kertoo.
Työskentely kokoaikaisesti ja uusien biologian, fysiikan ja kemian opintojen yhdistäminen ei ollut sopiva vaihtoehto. Pääsykoemateriaalina olivat lukion kurssikirjat näistä aineista. “Kaikilla tietämilläni vuosikurssilaisillani on lukio-opinnot taustalla, mutta minulla ei ole”, sanoo Vehkaperä.
Pääsykokeisiin valmistautuessa opiskelutekniikoista Vehkaperä suosi intervalliopiskelua, jossa isot kokonaisuudet paloitellaan osiin. “Käytin tätä myös pienempien kokonaisuuksien opiskeluun kuten biologian esseiden ulkoaopetteluun.” Esseet jäivät ulkomuistiin kääntökortteja käyttäen, muutama lause kerrallaan.
Toinen hyväksi koettu tekniikka oli ajastettua kertaamista. Silloin opiskeltuun aiheeseen palataan esimerkiksi viikon päästä uudelleen. Joillekin aikavälinä voi toimia pidempi tai lyhyempi jakso. Kertaamiseen auttoi myös oppimista tukeva ilmainen Anki-sovellus ja siihen sisäänrakennettu kertausominaisuus, Vehkaperä kertoo.
Vehkaperän vaikea-asteinen lukihäiriö toi lisähaastetta tilanteeseen. Uusiin oppiaineisiin ja oppikirjoihin tutustuminen oli aikaa vievää hitaan lukunopeuden takia. Ensimmäisellä kerralla hän tunsi lukeneensa liikaa, mikä johti uupumukseen. Molemmilla hakukerroilla hän haki apua valmistautumiseen valmennuskurssilta.
Tärkein valmistautumiskeino oli materiaalien opiskelun lisäksi harjoitella koetilannetta ennakkoon. “Koepäivän rutiini auttaa suoriutumaan kokeesta parhaalla tavalla”, kertoo Vehkaperä.
Kaukaisesta haaveesta totta
Toinen hakukerta lääketieteelliseen vuonna 2022 tuotti tulosta ja opiskelupaikka aukesi.
Toisella vuodella opiskelevan Vehkaperän opinnot etenevät nopeaa tahtia. Lukihäiriö ei ollut este opiskelupaikan saamiseen eikä opiskeluun, mutta on tuonut hieman erityisjärjestelyjä. Hitaan lukemisnopeuden takia hän sai pääsykokeiden tekoon 30 minuuttia lisäaikaa. Luennoilla kuunteleminen ja kirjoittaminen on ollut haastavaa. Hän on ratkaissut ongelman käymällä vähemmän luennoilla sillä omaan tahtiin itsenäinen opiskelu on tuntunut parhaalta vaihtoehdolta.
Kalle Vehkaperä on nyt matkalla kohti unelma-ammattiaan. Toimiminen asiantuntijan roolissa, ihmisläheinen työskentely ja auttamisen halu toteutuvat lääkärin työnkuvassa. Tuleville hakijoille hän suosittelee palautumiseen panostamista, lukemisen jaksottamista ja erilaisten opiskelutekniikoiden hyödyntämistä.
Viimeisillä viikoilla löysääminen voi olla jopa toimivampi ratkaisu kuin pänttäystahdin kiristäminen, neuvoo Vehkaperä.
Julkaistu
SHARE
Sanna Niemi
Olen muutaman mutkan kautta Ouluun päätynyt journalismin opiskelija. Kahvilat, kulttuuri, ihmiset, erilaiset urheilulajit sekä reissut iskee ja inspiroi tällä hetkellä.
Yliopistojen näkökulmasta opintojen keskeyttäminen on resurssien tuhlausta. Silti vuosittain tutkinto-ohjelmista tippuu pois opiskelijoita, joista yliopisto ei kerää valmistumisesta irtoavaa rahapottia.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) teettämä tutkimus kartoitti alemman korkeakoulututkinnon keskeyttämiseen johtaneita syitä. Kysely suoritettiin lokakuussa 2023, ja siihen vastasi 70 henkilöä. Syiksi lopettamiseen mainittiin muun muassa pettymys kursseihin, opintojen tarkoitus ja mielenterveyden haasteet. Raportista selviää, että opintojen keskeyttämistä harkitaan pitkään ja lopettaneet ovat varmoja päätöksestään. Suurin osa vastanneista on myös aloittanut uudet opinnot toisella alalla.
Yliopiston näkökulmasta opintojen keskeyttäminen on resurssien tuhlausta, koska rahaa tulee vain valmistuneista tutkinnoista. Alalta toiselle surffailijat vievät toisaalta myös opiskelupaikan sellaiselta, joka haluaisi valmistua. Tarjotaanko hakijoille tarpeeksi tietoa opinnoista? Mitkä syyt johtavat opintojen lopettamiseen, ja mitä tukea keskeyttämistä pohtivalle on tarjolla?
Lopettamisen syyt moninaisia
Yleisin syy opintojen keskeyttämiseen oli opiskeltavan alan uranäkymät sekä alan tarkoitus. Kiinnostuksenkohteiden muuttuminen sekä pettymys kursseihin olivat seuraavaksi suurimmat syyt. Jaksamiseen liittyvät vaikeudet nousivat myös esille: jopa viidesosa mainitsi mielenterveyden haasteiden vaikuttaneen päätökseen. Tyytymättömyys opintojen joustamattomuuteen oli monen vanhemman opiskelijan keskeyttämisen syynä. Vastaajat kokivat, että yliopisto-opintojen ja perheen tai työskentelyn yhdistäminen oli liian vaikeaa.
Tuloksia lukiessa on huomioitava alojen väliset erot. Luonnontieteet toimivat usein ponnahduslautoina lääketieteelliseen haluaville, kun taas tekniikan aloilla opinnot jäävät usein kesken työelämään siirtymisen myötä. Suurin osa opinnot jättäneistä tekee päätöksen siis omasta tahdostaan ja suunnitellusti. Mukana on kuitenkin henkilöitä, jotka päätyvät opintojen jättämiseen muista syistä. Kyselyyn vastanneita oli kaikkiaan 30 eri alalta. Eniten keskeyttäneitä oli varhaiskasvatuksella, kaikkiaan 10 prosenttia vastaajista.
Opettajakoulutusta säätelevät useat lait ja asetukset, jotka tekevät opinnoista pitkälti valmiiksi aikataulutetut ja tiiviit. Tämä voi tulla yllätyksenä joillekin hakijoille, joiden mieleen on iskostunut ajatus akateemisesta vapaudesta.
”Tutkinto-ohjelman opetussuunnitelmaa kehitetään jatkuvasti tutkimusperusteisesti ja yhteiskunnalliset muutokset huomioiden”, tiivistävät Jaana Juutinen ja Sari Harmoinen Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnasta. Juutinen toimii varhaiskasvatuksen tutkinto-ohjelman vastuuhenkilönä ja Harmoinen on tiedekunnan koulutusdekaani.
”Geneerisillä aloilla tutkintojen rakenne on monesti joustavampi ja mahdollistaa yksilöllisen urapolun”, toteaa puolestaan OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Mikko Hakoniemi. Muuttuvilla työmarkkinoilla joukosta erottuminen ja juuri omien vahvuuksien löytäminen on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. Moni kokee generalistiopintojen olevan palkitsevia, kun tarjolla olevista kursseista saa räätälöityä itsensä näköisen tutkinnon. Opettajankoulutuksen ollessa tiukasti säädeltyä, ovat opiskelijan valinnaiset opinnot geneerisiä aloja vähäisempiä.
Tiedekunnille opiskelijoiden mielipiteet ovat tärkeitä. Opiskelijat auttavat tiedekuntia kehittymään antamalla palautetta, jonka avulla muovataan kurssien sisältöä vastaamaan paremmin tulevaisuuden työelämän tarpeita.
Reitti yliopistoon vaikuttaa jaksamiseen
Yliopistojen opiskelijavalinnan siirryttyä todistuspainotukseen on opiskelijoiden asenteissa huomattu muutoksia. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT), Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön Otuksen, ja Työn ja talouden tutkimuksen Laboren teettämästä Todistusvalintahankkeen loppuraportista selviää, että todistusvalinnalla valituiksi tulleet harkitsivat opintojen keskeyttämistä muita useammin. Todistuksella valitut myös kokivat muuta reittiä yliopistoon päässeitä useammin, että heidän opiskelumotivaationsa on yleisestikin heikompi ja opiskelutaidot puutteellisia.
Oulun yliopisto järjestää vuosittain hakijan päivän, jossa on esillä kaikki Oulun yliopiston kevään yhteishaussa olevat opiskelukohteet. Yliopisto myös mainostaa itseään ja opintoalojaan aktiivisesti UniOulu-opiskelijalähettiläiden avulla. Tämän lisäksi yliopisto-opiskelijat itse jakavat arkeaan runsaasti sekä omillaan että yliopiston sosiaalisen median tileillä. Tietoa opinnoista on siis saatavilla, ainakin nuoremmille hakijoille.
Hakijan omalle vastuulle jää kuitenkin opintokokonaisuuksien sisältöjen ja vaatimusten tutkiminen. Hakijoiden mielikuvat alasta syntyvät usein lukiokurssien pohjalta, jotka ovat monilla aloilla vain pintaraapaisu aiheeseen. Opinto-ohjelmien sisältöön kuuluu useilla aloilla paljon pääainetta sivuavia opintoja, jotka eivät välttämättä kiinnosta hakijaa lainkaan. Tämä voi olla jäädä monella väsyneellä abilla huomioimatta, ja alalle päädytään hakemaan juuri omien kokemusten perusteella.
Kun todistuksella valittujen ei ole tarvinnut päntätä yliopistotason materiaaleja pääsykokeita varten, voi myös opintojen vaativuus yllättää. Monet voivat kokea arjen aikatauluttamisen raskaaksi, kun opintojen paino siirtyy itsenäiseen opiskeluun ja käsiteltävät aihealueet ovat laajoja.
Myös yliopiston ohjauspalveluista kerrotaan, että vastaan on tullut tilanteita, joissa opiskelijat ovat kertoneet valinneensa alan liian vähällä tiedolla ja väsyneinä heti ylioppilaskokeiden jälkeen. OYY:n teettämässä raportissa ehdotetaan, että keskeyttämistä voisi ennaltaehkäistä paremmalla opinto-ohjauksella jo toisella asteella sekä varsinkin opintojen nivelvaiheessa. Myös vanhemmille hakijoille suunnattu tapahtuma voisi lisätä tietoa opintojen sisällöistä ja vaatimuksista.
Yliopisto jaksamisen tukena
Raportissa tarkasteltiin myös yliopiston tarjoamien tukipalveluiden käyttöä. Oulun yliopiston opiskelijalle on tarjolla laajasti hyvinvointia ja opiskelua tukevia palveluita. Opintoihin liittyvissä kysymyksissä apua tarjoaa omaopettajien lisäksi opiskeluohjaus, opintopsykologit sekä Career Centre, joka tarjoaa työelämätaitoja urapolun rakentamiseen. Tutkimukseen vastanneet olivat yleisesti tyytyväisiä tarjolla oleviin palveluihin. Eniten negatiivista palautetta saivat YTHS ja psykologipalvelut pitkien jonotusaikojen takia. Suurin osa kyselyyn vastanneista ei tosin ollut käyttänyt näitä yliopiston tarjoamia palveluita ollenkaan – päätös opintojen lopettamisesta on siis monelle selvää.
Nähtäväksi jää, tulevatko kaavaillut valintakoemuutokset vaikuttamaan yliopiston valmistumisprosenttiin. Uudistuksen myötä nykyiset, noin 120 valintakoetta, yhdistettäisiin yhdeksäksi eri valintakoekokonaisuudeksi. Kun mahdollisten valintakokeiden määrä vähenee, voi hakijalle jäädä enemmän voimavaroja opinto-oppaiden tarkasteluun.
Yliopisto on täynnä erilaisia opintomahdollisuuksia, joista jokainen löytää varmasti omansa – joskus muutamankin mutkan kautta. Vaikka alanvaihdosta voidaan kokea epäonnistumisen tunnetta tai jopa häpeää, tarjoaa se opiskelijalle kuitenkin mahdollisuuden itsetutkiskeluun vahvistaen samalla myös opiskelutaitoja. Tulevaisuuden työmarkkinat tulevat tarvitsemaan generalisteja, joilla on näkemystä monesta eri alasta. Opiskelijat ovat tyytyväisiä yliopiston tarjoamiin tukipalveluihin, ja niiden turvaaminen on tulevaisuudessakin tärkeää.
Kaiken kaikkiaan oululaiset yliopisto-opiskelijat ovat motivoituneita, kun liki 90 prosenttia suorittaa kandidaatintutkintonsa loppuun. Luku on Euroopan muita yliopistoja suurempi, ja siitä voidaan olla ylpeitä.
Kerätyt opintopisteet määrittävät paitsi opintojen etenemistä, myös opiskelijan toimeentuloa. Laskennallisesti yhteen nopan ansaitsemiseen pitäisi käyttää 27 työtuntia. Oulun ylioppilaslehden selvityksen mukaan tämä kuitenkin harvoin toteutuu.
Minkä arvoinen opintopiste on? Yleensä vastaukseksi annetaan yhtälö, jossa yksi opintopiste vastaa 27 tuntia opiskelijan työtä. Vaikuttaa varsin yksinkertaiselta, mutta näin ei aina ole.
Lähes puolitoista vuotta kestänyt kirjanpitoni opiskeluun käyttämästäni ajasta paljastaa, että pääasiassa opintojaksoihin kuluu paljon vähemmän aikaa kuin olisi tarkoitus. Ennätykseni lienee kymmenen opintopisteen kandidaatintutkielma, johon käytin noin 75 tuntia eli alle kolmen opintopisteen verran.
Jotkut opiskelijat pyrkivät tarkoituksellisesti hankkimaan opintopisteitä niin vähällä vaivalla kuin mahdollista. Kaksi vuotta sitten perustetulla Helpot nopat -sivustolla listataan verkkokursseja, joita voi etusivun mainoslauseen mukaan hyödyntää ”vapaasti valittaviin opintoihin ja opintotukea varten”. Sivustolla listatut kurssit on usein mahdollista suorittaa monivalintatentillä, jonka saa uusia niin monta kertaa kuin on tarpeen.
Koska opintotukeen ovat oikeutettuja vain 55 opintopistettä vuodessa tai 5 opintopistettä opintotukikuukautta kohti suorittavat, nopealla aikataululla suoritettaville opinnoille on tarvetta. Helpot nopat tulevat siis hyötykäyttöön, mutta mitä opintopisteen saamiseksi ylipäänsä vaaditaan?
Italian opintopiste on 25 tuntia, Saksan 30
Opintojen ajallinen mitoittaminen juontaa työajan laskemiseen. Opiskelijan odotetaan työskentelevän viisi päivää viikossa ja kahdeksan tuntia päivässä, ja tähän odotukseen perustuu myös opintopistemalli.
”Ajatellaan, että opiskelu on kokoaikaista työtä, josta ei varsinaisesti makseta palkkaa, mutta siihen ollaan silti sitouduttu samalla tavalla kuin työhön”, kasvatustieteellisen tiedekunnan väitöskirjatutkija ja yliopisto-opettaja Jarkko Impola vertaa.
Eurooppalaiset opetusministerit alkoivat yhdenmukaistaa Euroopan korkeakoulujärjestelmiä vuonna 1999 ja käynnistivät uudistuksen, joka tunnetaan Bolognan prosessina. Prosessin tavoitteena oli muun muassa helpottaa opiskelijoiden liikkuvuutta maiden välillä.
Tuolloin opiskelijoiden vuotuista työmäärää kartoitettiin, ja se vaihteli maittain 1 500 tunnista 1 800 tuntiin. Myös laskennallinen työmäärä opintopistettä kohden vaihtelee: Italiassa selviää 25 tunnilla, kun taas Saksassa uurastetaan 30 tuntia. Suomessa päädyttiin sopimaan, että yksi opintopiste vastaa 27 tuntia, minkä myötä opiskelijan vuotuinen työmäärä on 1 600 tuntia.
Suomalaisten korkeakoulujen lukukaudet ovat kuitenkin niin lyhyet, että 1 600 tunnin työmäärä on melko vaikea saavuttaa, ellei sitten opiskele lukukausien ulkopuolella. 40 tunnin työviikko toteutuisi, mikäli lukuvuoden yhteenlaskettu pituus olisi 10 kuukautta. Tosiasiassa suurin osa opintojaksoista toteutuu 7–8 kuukauden sisällä – tämän myötä yhden opiskeluviikon laajuus olisi 50–57 tuntia. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole: keskimäärin opiskelijan työviikko on Suomessa Opetus-ja kulttuuriministeriön (OKM) selvityksen mukaan 26,8-tuntinen.
”Sekin on yksi kysymys, pitäisikö opintopisteiden laskennallisia tuntimääriä korjata alaspäin”, Impola pohtii. Näin esimerkiksi viiden opintopisteen kurssi saattaisikin olla vain neljän opintopisteen arvoinen.
Edes lääkisläinen ei opiskele kahdeksasta neljään joka päivä
Pyysin tätä juttua varten eri tiedekuntien opiskelijoita seuraamaan yhteen opintojaksoon käyttämäänsä aikaa. Tavoitteenani oli kartoittaa, onko tiedekuntien välillä eroja siinä, kuinka paljon yhden opintopisteen suorittamiseen kuluu aikaa Oulun yliopistossa.
Sain käyttööni dataa kolmesta eri alaan kuuluvasta kurssista. Kauppatieteiden alaan kuuluvan Brand Management -kurssin (6 op) saattoi suorittaa 42 tunnin työllä, kun taas Johdatus systemaattiseen kulttuurimaantieteeseen -kurssiin (5 op) kului 53 tuntia. Kummassakin tapauksessa kurssiin käytetty aika jäi reilusti alle puoleen laskennallisesta työmäärästä.
Eurooppalaisten opiskelijoiden ajankäyttöä eri aloilla on tutkittu Eurostudent-tutkimuksessa. Siitä selviää, että ajankäytöllisesti kaikkein intensiivisempiä ovat lääketieteelliset ja luonnontieteelliset alat. Sen jälkeen tulevat tekniset alat ja sitten kauppatieteellinen, kasvatustieteet ja humanistiset alat.
Lääketiedettä kolmatta vuotta opiskeleva Maiju Saukkonen seurasi Akutologia ja traumatologia -kurssiin (7 op) käyttämäänsä aikaa. Kurssin laskennallinen työmäärä on 189 tuntia, mutta Saukkonen laski kuitenkin käyttäneensä siihen 95 tuntia eli noin puolet arvioidusta työajasta.
”En voi puhua kenenkään muun puolesta, mutta minulle on aika tavallista, että kurssiin käytetty aika jää alle sen, mitä on arvioitu”, Saukkonen pohtii.
Saukkonen kuitenkin tunnistaa ajankäytön intensiivisyyden lääketieteellisessä. ”Meillä on aika paljon läsnäoloa vaativaa opetusta. Se heijastuu siinä, ettei meillä ole välttämättä aikaa siihen itseopiskelumäärään, jota meiltä edellytetään – tai jos olisi, niin sitten opiskeluun menisi koko päivä.”
Hänen mukaansa harva lääketieteen opiskelija kuitenkaan käyttää opiskeluun kokonaisen työpäivän verran aikaa päivittäin. ”En usko, että kaikki opiskelisivat joka päivä kahdeksasta neljään”, hän toteaa.
Opintoihin käytetty aika ei aina korreloi kuormituksen kanssa, minkä myös Impola on havainnut. ”Opiskelijoiden opintoihin käyttämä aika ja heidän kokemansa kuormitus pitäisi pystyä irrottamaan toisistaan, sillä myös tutkimuksissa on todettu, että ne eivät välttämättä korreloi. Ne voivat korreloida, mutta ne ovat empiirisesti eri asioita.”
Suorituksista palkitaan sekä yliopistoa että opiskelijaa
Yliopistojen opiskelijamäärät ovat kasvaneet huomattavasti toisen maailmansodan jälkeen. Oulun yliopistossa on yli 12 000 opiskelijaa ja Oulun ammattikorkeakoulussa lähes 10 000 lisää, eli Oulussa on yhteensä yli 20 000 korkea-asteen opiskelijaa. ”Sellaisen ihmismäärän kouluttaminen on pakostakin enemmän tai vähemmän tehdasmaista”, Impola toteaa.
Kun yliopistoista tuli osa koko kansan koulutusjärjestelmää ja niiden opiskelijamäärät moninkertaistuivat, opetus ei enää sujunut yhtä helposti kuin ennen. Tarvittiin jonkinlainen järjestelmä, jonka mahdollistaisi opintojen ajallisen mitoittamisen. Aloite tällaisen järjestelmän käyttöönottamiseksi tuli politiikasta. Valtioneuvosto esitti vuonna 1966 toiveen korkeakouluopintoihin käytettävän ajan lyhentämisestä, ja yhdeksi keinoksi nimettiin suorituspistejärjestelmän käyttöönotto.
Impolan mukaan Suomen korkeakoulujen rahoitusmalli on hyvin tulosohjautunut, mikä johtuu siihen liittyvistä kuluista. ”Koulutusta pidetään yhteiskunnallisella tasolla tärkeänä ja relevanttina, mutta siihen uppoaa paljon veronmaksajien rahaa etenkin korkeakoulutasolla. Kun korkeakoulutukseen liittyy tulosindikaattoreita, kuten tietty määrä julkaistuja tutkimuksia tai tietty määrä tutkintoja tietyssä ajassa, koulutus intensifioituu ja markkinaehtoistuu.”
Markkinaehtoistumisen myötä korkeakoulut ovat alkaneet kilpailla keskenään rahoituksesta. Nykyinen rahoitusmalli perustuu tutkintojen määrään: tavoiteajassa valmistuva opiskelija tuo korkeakoululle rahaa, minkä vuoksi opiskelijoiden halutaan valmistuvan nopeasti.
Opetushenkilöstö ei tunnista vaatimusten ”säätämistä”
Onko riskinä se, että korkeakoulut ja yliopistot pyrkivät helpottamaan opiskelua ja valmistumista rahoituksen säilyttämiseksi? Impolan mukaan näin voi olla. ”Niillä aloilla, joilla se on mahdollista, saattaa olla kiusaus edistää tutkintojen määrää laadun kustannuksella. Esimerkiksi opinnäytetöiden minimivaatimuksia tai opintojaksojen sisältöjä saatetaan säätää uusiksi. On kiusallista, jos yhdelle vuosikurssille sattuu muodostumaan opintojakso, jonka läpäisyprosentti on erityisen alhainen.”
OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Mikko Hakoniemi kertoo, että vuonna 2025 on tarkoitus ottaa käyttöön uusi korkeakoulujen rahoitusmalli, joka korostaisi tavoiteajassa valmistuneita tutkintoja nykyistäkin enemmän. Uudessa rahoitusmallissa yliopistot saisivat määräajassa valmistuneesta opiskelijasta 1,8-kertaisen määrän rahaa verrattuna opiskelijaan, jonka valmistuminen myöhästyy tavoiteajasta yli vuoden. Nykyisessä mallissa kerroin on 1,5.
”Uusi rahoitusmalliluonnos asettaa entistä enemmän paineita sille, että pitää saada tutkintoja tavoiteajassa ulos. Yliopistolla tulee painetta saada tutkintoja nopeutettua, ja uhkana voi olla, että kurssi- ja tutkintokohtaisista vaatimuksesta joustetaan”, Hakoniemi toteaa.
Haastattelemani opetushenkilökunnan edustajat eivät tunnista ilmiötä, jossa vaatimuksia lasketaan kurssien läpäisyn tai yliopistosta valmistumisen helpottamiseksi. Kasvatustieteellisen tiedekunnan koulutusdekaani Sari Harmoinen kertoo, että kurssien kuormitusta on muokattu kumpaankin suuntaan. ”Toisissa opintojaksoissa on lisätty kirjallisuutta, toisissa vähennetty. Samaa on tehty myös tehtävissä ja kontaktitunneissa”, hän toteaa.
Teknillisen tiedekunnan koulutusdekaani, professori Antti Niemi nostaa esiin laskennallisen työmäärän mitoittamisen haasteet. ”Opetus- ja oppimistapojen monipuolistuttua kovin kaavamainen laskenta ei ole tässä suhteessa mahdollista. On syytä myös huomioida, että työmäärän mitoitus tehdään kuvitteelliselle keskiverto-opiskelijalle, mutta olemme kaikki hieman erilaisia yksilöitä”, hän kuvaa.
Oulun kauppakorkeakoulun koulutusdekaani, professori Satu Nätti kertoo, että kurssien työmääriin tehdään muutoksia opiskelijoilta saadun palautteen perusteella. ”Meillä on onneksemme OBS:ssa sellainen tilanne, että opettajat useimmiten vetävät omaa kurssiaan pitkään, ja vaihtuvuus on suhteellisen vähäistä. Tällöin opiskelijoilta saatu palaute toimii hyvänä apuna myös kuormituksen mitoitukseen ja ’säätämiseen’ vuodesta toiseen.”
Palautteen vastaanottamisessa on kuitenkin otettava huomioon keskimääräinen mielipide. ”Koska kuormituksen kokemus on aina yksilöllinen, kannattaa opiskelijapalautetta kuunnella herkällä korvalla ja miettiä, miten yksittäiset kokemukset suhteutuvat koko kohortin kokemukseen”, Nätti toteaa.
Työt, perhe, ainejärjestötoiminta, biletys – ja opiskelu
Opiskeluun käytetty aika saattaa olla kurssisuunnitelmien arvioita vähäisempi myös siksi, että useiden kurssien laskennallisesta työmäärästä suurin osa on korvamerkitty itsenäiseen työskentelyyn käytettäväksi. Esimerkiksi Introduction to North American Studies -kurssin (5 op) työmääräksi on arvioitu yhteensä 135 tuntia, josta luentoihin kuluu 22 tuntia ja projektityöskentelyyn 40 tuntia. Itsenäiselle opiskelulle on varattu 73 tuntia, joka on yli puolet kurssin laskennallisesta työajasta.
Ajan jättäminen itsenäiselle opiskelulle ja opitun omaksumiselle on osa hyvää yliopistopedagogiikkaa. Korkeakouluopintojen mitoitusta käsittelevä, vuonna 2003 julkaistu Anna aikaa ajatella -teos korostaa sitä, että kullakin kurssilla tulisi jättää riittävästi aikaa opittujen asioiden pohdintaan ja syvälliseen sisäistämiseen. Esimerkiksi jokaista luentotuntia kohden tulisi olla varattuna vähintään yksi, mieluusti kolme tuntia opiskelijan itsenäistä työtä, joiden tarkoituksena on luennolla opittuihin asioihin perehtyminen ja niiden kertaaminen.
Opiskelijan elämässä on kuitenkin useita tekijöitä, jotka saattavat estää opintoihin keskittymisen sillä intensiteetillä, joka on välttämätön asioiden syväoppimiseen. Opiskeluun käytettävää aikaa saattavat Impolan mukaan vähentää muun muassa perhe, työssäkäynti sekä opintojen oheistoiminta, kuten ainejärjestötoimintaan osallistuminen tai biletys.
”Ajatus kokoaikaisesta opiskelijasta muuttuu koko ajan suhteellisemmaksi”, Impola toteaa. Moni opiskelija käy töissä, ja vaikka töiden tekeminen ei välttämättä haittaa opiskelua, Impolan mukaan jo yli viidentoista tunnin viikoittainen työnteko voi vaikuttaa opiskeluun. Yleensä ensimmäisenä tingitään kuitenkin vapaa-ajasta.
Muihin ei kannata verrata, opiskelija muistuttaa
Opiskelijan ajankäyttö on siis vahvasti yksilöllinen asia, johon vaikuttavat monet eri tekijät. Yhdenkin kurssin opiskelijoiden välillä voi olla vaihtelua siinä, paljonko opiskeluun käytetään aikaa.
”On tosi epähedelmällistä verrata yhtään keneenkään, koska se, mitä kukin vaatii oppiakseen, on tosi erilaista ja oppimistyylit ovat erilaisia. Joku voi saada samassa ajassa opiskeltua tehokkaammin kuin joku toinen tai joku saattaa käyttää vähemmän aikaa ja menestyä silti paremmin”, Maiju Saukkonen tiivistää.
”Omaan historiaan voi verrata, ja sen takia minusta on ollut hyödyllistä kerätä opiskelutunteja ylös. Silloin on omaa dataa, johon pystyy vertaamaan itseään muiden sijaan.”
Opiskelijat siirretään yleisen asumistuen piiristä takaisin opintotuen asumislisään. Muutos voi tarkoittaa jopa tuhansien eurojen tukien menetystä yksittäiselle opiskelijalle vuositasolla.
Opiskelijat palautetaan yleisen asumistuen piiristä takaisin opintotuen asumislisään. Muutos on osa noin 3 miljardin euron julkisen talouden sopeuttamistoimia. Valtioneuvosto tiedotti asiasta tiistaina 16. huhtikuuta.
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen kehysriihen tuloksissa todetaan, että opiskelijan asumislisä on jatkossa arviolta 260 euroa kuukaudessa, joka tuottaa yhteensä 57 milj. euron pysyvän säästövaikutuksen nykytilaan verrattuna.
Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) mukaan muutos asumisen tukeen voi tarkoittaa jopa tuhansien eurojen budjetin kiristystä vuositasolla yksittäiselle opiskelijalle.
Opiskelijoiden tukiin on osoitettu muitakin toimia tänä keväänä. Opiskelijoiden asumistukea leikattiin jo huhtikuun alussa yleisen asumistuen leikkausten astuessa voimaan. Leikkausten seurauksena asumistuen määrä pieneni omavastuuosuuden kasvaessa 42 prosentista 50 prosenttiin niistä tuloista, jotka ylittävät yleisen asumistuen tulorajojen alarajan. Samalla korvausprosentti pieneni 80 prosentista 70 prosenttiin hyväksyttävien asumismenojen ja perusomavastuun erotuksesta. Myös 300 euron ansiotulovähennys poistettiin käytöstä huhtikuun alusta.
Nyt opiskelijat halutaan siirtää takaisin opintotuen alaisen asumislisän piiriin, jonka käyttö lakkasi elokuussa 2017. Tällöin opiskelijoiden asumista tuettiin opintorahaan, eli opintosuorituksiin sidonnaisella opintotuen asumislisällä.
Vuoden 2017 opiskelijoiden siirtoa yleiseen asumistukeen perusteltiin esimerkiksi sosiaaliturvan yksinkertaistamisena. Eduskuntavaalien alla maaliskuussa 2023 Petteri Orpo linjasi, että opiskelijoita ei siirretä pois yleisen asumistuen piiristä.
”Tällä päätöksellä hallitus vie yhteiskuntaa seitsemän vuotta taaksepäin. Opiskelijoiden eriyttäminen muusta sosiaaliturvasta ja muista ihmisryhmistä on erikoista. Opiskelijat ovat yhteiskunnan osa siinä missä kaikki muutkin”, SYL:n puheenjohtaja Akseli Tiitta sanoo tiedotteessa.
Muutos ajoittuu vuoden 2025 elokuuhun, josta eteenpäin opiskelijoiden asumista tuetaan asumislisällä, joka on arviolta 260 euroa kuukaudessa.
Ennen hallituksen osoittamia leikkauksia asumistukea on voinut Oulun alueella asuva saada maksimissaan 357,60 euroa kuukaudessa. Huhtikuun alusta asumistukea on voinut saada Oulun alueella saada enimmillään 312,90 euroa. Oulussa yksinasuvan enimmäisasumismenoiksi hyväksytään 447 euroa kuukaudessa. Tämän ylittävää osaa ei lasketa asumistukeen vaikuttavaksi menoksi.
Vuoden 2025 elokuussa voimaantulevan muutoksen myötä asumislisä on arviolta 260 euroa kuukaudessa opintorahan asettamien ehtojen puitteissa. Asumisen tukeen kohdistuva leikkaus voi siis olla opiskelijalle jopa 45 prosenttia vuodessa olettaen, että opiskelija voi nostaa lisää vain aktiivisen opiskelujakson aikana eli yhdeksänä kuukautena vuodessa.
Oulun alueella opintotukea saava opiskelija voi menettää tuissa jopa 1 951,20 euroa vuodessa aiempaan verrattuna SYL:n laskelmien mukaan.
“Nämä ovat huomattavia leikkauksia opiskelijoiden toimeentuloon. Moni opiskelija kokee ahdistusta, suuttumusta sekä huolta omasta toimeentulosta”, sanoo Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) sosiaalipolitiikasta vastaava hallituksen jäsen Aino Uitamo.
Muokattu 25.4. klo 9.52: Korjattu otsikosta kirjoitusvirhe.
Julkaistu
SHARE
Tuuli Heikura
Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.
Jäätävän hyväksi opettajaksi valittu Eetu-Pekka Heikkinen käyttää kursseillaan monipuolisesti suoritustapoja. Opetuksen, ohjauksen ja itsensä kehittäminen innostaa yliopistolla pitkän uran tehnyttä yliopistonlehtoria.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) hallitus valitsi vuoden 2023 Jäätävän hyväksi opettajaksi prosessimetallurgian yliopistonlehtorin Eetu-Pekka Heikkisen.
“Tuntuu mukavalta saada opiskelijoiden suunnalta positiivista palautetta. Kaikki palaute on tärkeää, mutta tämä erityisesti motivoi”, toteaa palkinnosta iloitseva Heikkinen. Tunnustus tuli hänelle yllätyksenä. “Edustan kohtalaisen pientä alaa, joten en opeta mitenkään isoa porukkaa opiskelijoita.”
Heikkinen on käytännössä vastuussa metallurgian tutkimusyksikön perustutkinto-opetuksesta. Prosessimetallurgia on yksi syventymiskohteista prosessitekniikassa.
“On kiva oppia lisää asioista, joista on itse kiinnostunut”
Ensimmäiset työtehtävät Heikkisellä yliopistolla olivat tuntiopettajan apulaisena 1990-luvulla. Työuran pituus näkyy hänen nykyisessä työhuoneessaan, jonka sisustusta Heikkinen kuvailee vastakohdaksi paperittomalle toimistolle. Huoneen hyllyt ovat täynnä erilaisia mappeja ja pöydät notkuvat papereita.
Heikkisen työajasta suuri osa menee opinnäytetöiden ohjaukseen. “Laskin Laturista, että tällä hetkellä on 18 kandintyötä ohjauksessa. En toki ole ainoa ohjaaja näissä.”
Heikkinen mainitsee ajankäytön suunnittelun yhdeksi haasteeksi opetuksessa. Prosessitekniikassa kandidaatintyön aiheen voi valita vapaasti lukuisista vaihtoehdoista, joista yksi on prosessimetallurgia. Ohjattavien opiskelijoiden määrä vaihtelee siis vuosittain muutamasta lähes kahteenkymmeneen.
Opiskelijoiden ohjauksen lisäksi Heikkinen sanoo opetussuunnitelmallisen työn olevan kiinnostavaa. “Tykkään miettiä, miten kurssit kannattaa suorittaa ja miten ne suhtautuvat toisiinsa.” Jatkossa hän haluaisi olla mukana esimerkiksi vetytaloutta ja metallurgiaa yhdistävien opintojen suunnittelussa.
Opintojen sisällön kehittämisen lisäksi Heikkinen kasvattaa mielellään omaa osaamistaan. “Yliopistolla työskennellessä jatketaan opiskelua koko ajan. On kiva oppia lisää asioista, joista on itse kiinnostunut.”
Heikkinen on koristellut toimistoaan mappien ja kirjallisuuden lisäksi matkamuistoilla.
Heikkinen on opiskelut yliopistopedagogiikkaa sekä käynyt ammattikorkeakoulussa opettajan pedagogiset opinnot. Hän näkeekin tekniikan alan opettamisen ja opetuksen kehittämisen täydentävän toisiaan eri näkökulmista.
Erilaisia opiskelijoita, monipuolisia suoritustapoja
Opiskelijoiden moninaisuus on lisääntynyt Heikkisen opiskeluajoista. “Kun opiskelin 90-luvulla, niin suurin osa opiskelijoista tuli opintoihin suoraan tai melkein suoraan lukiosta. Ainoa sivuvirta olivat saman alan insinööritutkinnon lukeneet.”
Heikkisen mukaan opiskelijoissa on nykyään enemmän alanvaihtajia, jotka ovat esimerkiksi suorittaneet kandidaatin tutkinnon toisaalla tai lukeneet kemiaa muutaman vuoden. Myös kansainvälisiä opiskelijoita on enemmän.
Ylioppilaskunnan jakaman Jäätävän hyvä opettaja -palkinnon kriteereissä painotettiin opintojaksojen monipuolisuutta ja joustavuutta. Heikkinen käyttääkin kursseillaan monenlaisia suoritusmenetelmiä, kuten jatkuvaa arviointia, paritöitä ja esitelmiä. Lisäksi hän tarjoaa tarvittaessa yksilöllistä opetusta. Heikkinen huomauttaa, että opiskelijoiden tulisi oppia kursseilla myös yleisiä työelämätaitoja.
Erääksi tärkeäksi vaikuttajaksi omalla urallaan Heikkinen mainitsee Asko Karjalaisen, joka toimi muun muassa Oulun ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajankoulutuksen yksikön johdossa. “Hän oli uraauurtava yliopisto-opetuksen kehittäjä. Vaikka hän ei ole oman alani opettaja, hän vaikutti käsitykseeni kurssien suoritustavoista.”
Karjalaisen innoittamana Heikkinen on luopunut perinteisistä kirjatenteistä. “Pidin viimeisen kirjallisen tentin vuonna 2004 tai 2005.” Hän toki näkee kirjatentit hyödyllisiksi joillain aloilla.
Läsnäolo tulee käyttää hyödyksi
Heikkistä Jäätävän hyväksi opettajaksi esittäneet opiskelijat mainitsivat hänen käyttävän uusinta mahdollista tekniikkaa opetuksessaan. Heikkisen mukaan teknologiaa hyödyntävää verkko-opetusta pitää suunnitella tarkasti. “Täytyy päättää, mitkä asiat kuvataan valmiiksi videoiksi ja verkossa oleviksi tehtäviksi, jotka opiskelija voi tehdä milloin haluaa.”
Heikkinen painottaa, että läsnäolo-opetuksen rajallinen aika tulee käyttää tehokkaasti hyödyksi. “Ei kannata käyttää luennointiin aikaa, jonka opiskelijat ovat kampuksella opetustilanteessa.”
Eläköitynyt prosessimetallurgian professori Jouko Härkki oli Heikkisen mukaan hyvä malli siihen, miten innostaa opiskelijat mukaan opetustilanteessa. Opiskelijoiden lähettämissä esityksissä Jäätävän hyväksi opettajaksi Heikkisellä kuvattiin olevan “hyvä ote” läsnäolo-opetukseen.
Heikkinen on myös aktiivisesti tukemassa alansa ainejärjestön Prosessikillan toimintaa. Hän näkee järjestötoiminnan erittäin tärkeäksi osaksi opiskelijoiden ammatillista kasvua.
“Opiskelijajärjestöt tekevät tärkeää työtä opiskelijoiden saamiseksi osaksi yliopistoa ja tiedeyhteisöä. Tämä ei onnistuisi opettajilta ilman järjestöjen työpanosta”, sanoo Heikkinen. “Oli kyse sitten ylioppilaskunnasta tai pienemmästä ainejärjestöstä, on mukavaa, että nähdään yhteisiä tavoitteita.”
Jäätävän hyvä opettaja 2023 palkittiin Annos 64 -vuosijuhlilla 24.2.2024.
Kuka tahansa Oulun yliopiston opiskelija on voinut ehdottaa Jäätävän hyväksi opettajaksi millä tahansa koulutusalalla toimivaa yliopisto-opettajaa.
Valintakriteereinä olivat muun muassa innostavuus, ammattitaitoisuus, opintojakson etenemisen seurannan helppous, opintojaksojen osaamistavoitteiden selittäminen ja arviointimenetelmien monipuolinen ja innostava hyödyntäminen.
Palkinto jaettiin kahdeksannen kerran. Aikaisemmin palkinto on myönnetty Jukka-Pekka Rannalle, Elina Niemitalo-Haapolalle, Katja Sutelalle, Vesa-Matti Pohjaselle, Oliver Jardelle, Matti Niemelälle, ja Matti Kangaspuoskarille.
Valinnan teki Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus kokouksessaan 1.2.2024.
Julkaistu
SHARE
Kalle Parviainen
Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.
Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu ovat olleet kolme vuotta yhteisellä kampuksella Linnanmaalla. Opetusyhteistyö ei kuitenkaan ole niin laajamittaista kuin muuton alla kaavailtiin. Oulun ylioppilaslehti selvitti, mistä kiikastaa.
Linnanmaan kampuksella toimii kaksi korkeakoulua: Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk). Oamkin muutosta Linnanmaalle tehtiin päätös vuoden 2016 lopulla ja opetus uusituissa tiloissa alkoi vuoden 2020 aikana. Linnanmaan kampuksen pohjoispäätyyn tulivat ammattikorkeakoulun tekniikan, luonnonvara-alan, kulttuurin ja liiketalouden alat. Kontinkankaan kampukselle jäi Oamkin sosiaali- ja terveysalan opetus.
Muuton perusteluna mainittiin yhteiset tilat, palvelut ja myös opetusyhteistyö. Kalevan uutisessa vuonna 2018 Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki maalaili tulevaisuuden mahdollisuuksia — “yhteistyötä kehittäen voitaisiin luoda kansainvälisesti vetovoimainen tiede-, koulutus- ja innovaatioyhteisö”. Vuonna 2021, eli vuosi muuton jälkeen, Oulun ammattikorkeakoulun rehtori Heidi Fagerholm hehkutti Oulun yliopiston julkaisemassa tiedotteessa, että tulevaisuudessa “opiskelija voi periaatteessa ilmoittautua mille tahansa kurssille edellyttäen, että kyseisen kurssin pääsyvaatimukset täyttyvät ja kurssilla on tilaa.”
Miten yhteiset opinnot ovat sitten toteutuneet? Opinto-oppaita selaamalla näkymä ristiinopiskeltavista kursseista on hyvin kirjava ja vaihtelee sekä tiedekunnittain että opintoaloittain. Ristiinopiskelulla tarkoitetaan kursseja tai opintokokonaisuuksia, jotka ovat avoinna molempien korkeakoulujen opiskelijoille. Esimerkiksi biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnassa ei ole aktiivista tarjontaa kysynnän puutteesta johtuen, mutta koulutusdekaani Tuomo Glumoffin mukaan yhteistyölle ollaan avoimia, mikäli opintotarjonnasta löytyisi myös Oamkin opiskelijoille sopiva kurssi. Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta puolestaan tarjoaa yhteensä peräti 260 opintopisteen verran ristiinopiskeltavia opintojaksoja.
Oulun ammattikorkeakoulun tarjonta duaalimallin toiselle puolelle on merkittävästi suppeampi. Kursseja on yhteensä tarjolla joitakin kymmeniä. Esimerkiksi tekniikan ja luonnonvara-aloilla ei opinto-oppaassa ole merkitty yhtään kurssia. Liiketalouden puolella taas on tarjolla vain yrittämiseen liittyviä opintokokonaisuuksia. Suurin osa kursseista on myös tarjolla vain verkko-opetuksena, mikä toki mahdollistaa kurssien joustavamman suorittamisen.
Molemmissa korkeakouluissa tarjotaan kuitenkin sosiaali- ja terveysalan opintoja, tekniikkaa ja viestintää, joten yhteisiä aloja selkeästi olisi. Oulun ylioppilaslehti uutisoi koulutusyhteistyöstä vuonna 2020. Tällöin mahdollisiksi yhteistyöaloiksi väläyteltiin muun muassa tekniikan aloja (arkkitehtuuri ja rakennus- ja yhdyskuntatekniikka), tietojenkäsittelytieteitä ja kauppatieteitä.
“Opetussuunnitelmatasoista yhteistyötä ei juurikaan ole tehty muutamia yksittäisiä opintojaksoja lukuun ottamatta”, sanoo Oulun ammattikorkeakoulun vararehtori Jyrki Laitinen. “Tämän osalta oli alun perin tavoitteena joustavien opintopolkujen rakentaminen siten, että sujuvoitettaisiin kandi- tai amk-tutkinnon jälkeen siirtymiä sektorilta toiselle, mikä toisi uudenlaisia mahdollisuuksia opiskelijoille. Tällainen vaatii mittavan työpanoksen molemmilta korkeakouluilta. Nähtäväksi jää päästäänkö tässä lähivuosina eteenpäin.”
Oulun kauppakorkeakoulun koulutusdekaani Satu Nätti sanoo, että pandemia on yksi syy yhteistyön vähyydelle: resurssit menivät yksinkertaisesti opetustilanteen muutoksesta selviämiseen. Tilanne on nyt normalisoitunut, mutta ennen pandemiaa olleisiin yhteistyökeskusteluihin ei ole palattu vielä. “Merkittävä asia toki on, että tradenomiksi valmistunut on oikeutettu hakemaan meille suoraan maisteriohjelmaan opiskelemaan ja tätä mahdollisuutta hyvin monet tradenomitutkinnon jälkeen opintoja jatkamaan haluavat käyttävätkin.”
Myös Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) koulutuspoliittisen asiantuntijan Jere Tapion mukaan tiiviimpi koulutusyhteistyö on vielä kovin koskematon aihe. ”Olen toiminut useissa koulutuksen toimielimissä viimeisen vuoden ajan. Vain muutamissa keskusteluissa on tullut esille, miten naapuria voisi hyödyntää, mutta konkretiaa on nähty pääosin vain koulutuksen palveluyksiköissä.”
Ristiinopiskeluun liittyy myös käytännön ongelmia. Esimerkiksi Oulun kauppakorkeakoulussa aloittaa vuosittain noin 250 kandivaiheen opiskelijaa. Koulutusdekaani Nätin mukaan molempia toteuttavia yksikköjä hyödyttävän, järjestelmällisen ristiinopiskelun järjestäminen tällaiselle opiskelijamäärälle on haastavaa. “On hyvä kysymys, miten tästä saataisiin oikeaa hyötyä, esimerkiksi säästöä opetusresursseihin, ilman, että opiskelijamäärät per ryhmä paisuisivat ihan mahdottomiksi.” Vararehtori Laitisen mukaan tiiviin yhteistyön avaimet ovat kuitenkin olemassa. “Yhteiset kampusratkaisut tai kampusten läheisyys, yhteiset palvelut ja laadukkaasti toteutettu opetustarjonta tukevat yhteistyötä. Molemmat korkeakoulut ovat profiililtaan monialaisia, joten vastinohjelmien löytäminen on helppoa.”
Oulun yliopistosta tuli myös vuonna 2018 Oamkin pääomistaja. Molemmille korkeakouluille yhteisiä palveluja ovat esimerkiksi kirjasto ja tietohallinto.
Yhteisten tilojen ja opintojen lisäksi Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu tekevät yhteistyötä myös tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa. Laitinen mainitsee, että TKI-toiminnan puolella ulkoinen rahoitus ajaa kohti yhteistyötä. Esimerkiksi Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelmien kautta rahoitettavat hankkeet toteutetaan usein useamman korkeakoulun ja muiden organisaatioiden yhteistyönä.
Myös Nätti mainitsee EU-rahoitteiset kehitysprojektit yhdeksi toimivaksi yhteistyön muodoksi. “Esimerkiksi Myski-hankkeessa tehtiin intensiivistä yhteistyötä. Myös naisyrittäjyyteen ja -johtajuuteen liittyen on ollut useampi yhteishanke.” Oamkin johtama Myyntiosaaminen kasvun keskiöön (Myski) -hanke toteutettiin vuosina 2019–2022 ja siinä muun muassa koulutettiin molempien korkeakoulujen henkilöstön myyntiosaamista.
Strateginen kehittäminen vaatii resursseja
Käytännössä korkeakoulut tekevät sitä, mitä mitataan ja mistä ne saavat rahaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoitusmallissa ei ole ristiinopiskelusta juurikaan palkintoa, joten yksittäisten tiedekuntien tai korkeakoulujen into kehittää toimintaa on ymmärrettävän pientä. Ristiinopiskelusta on myös olemassa vähänlaisesti tilastoja. Yliopiston koulutuspalvelut eivät suoraan kerää dataa ristiinopiskelusta ja Opetushallinnon tilastopalvelu Vipusessakin kaikki opetusyhteistyö niputetaan saman, “korkeakoulujen välinen yhteistyö” kategorian alle.
Laitinen toteaakin lakonisesti, että rahoituksellinen insentiivi on tällä hetkellä vähäinen. “Koulutuksen puolella rahoituksellinen motiivi tulee pääosin OKM:n rahoitusmallista, jossa yhteistyöopintojen painoarvo on kuitenkin kovin vähäinen. Motiivina voisikin meidän tapauksessamme olla opiskelijalähtöisyys eli opintomahdollisuuksien lisääntyminen.”
Digitaalisen murroksen myötä myös korkeakoulujen opintojen tarjonta on melkoisessa myllerryksessä. Digivisio 2030 –hanke haastaa korkeakouluja ajattelemaan uudella tavalla. Ei täten ole välttämättä järkevää kehittää paikallisia toimintamalleja, mikäli valtakunnallisesta hankkeesta tulee pian toisenlaista toimintaa ohjaavaa viestiä.
Koulutuspoliittisen asiantuntijan Tapion mukaan Digivisio vie opintoja opin.fi-nimiselle yhdelle alustalle, jossa kaikkien yliopistojen tarjonnat olisivat avoinna. Tulevaisuudessa esimerkiksi 25 opintopisteen eli viiden kurssin laajuisen kokonaisuuden jokaisen kurssin voisi tarjota eri korkeakoulu. Myös Laitinen mainitsee opin.fi-alustan. “Tarjontaa viedään varmaankin vuodesta 2025 lähtien palveluun.”
Oulun korkeakoulujen yhteinen oppimisalusta Moodle on kuitenkin yhtenä kehitysvaihtoehtona. “Moodlea kehitetään tiiviissä yhteistyössä. Jatkossa tällä alustalla voisi joustavoittaa opiskelijoiden näkymää ja siirtymiä korkeakoulujen tarjonnan välillä”, maalailee Laitinen.
Onko korkeakoulujen luontevampaa hakea kumppaneita kauempaa? Ylioppilaskunnan Tapio pohtii, että joidenkin koulutusohjelmien välinen yhteistyö voi olla helpompaa kaukana toisistaan olevien samankaltaisten korkeakoulujen välillä eikä suinkaan saman katon alla olevan toisen korkeakoulun kanssa.
Samoilla linjoilla on Satu Nätti. Hän mainitsee yhteistyön hidasteeksi esimerkiksi AACSB-laadunvarmistusjärjestelmän, joka Oulun yliopiston kauppakorkeakoululla on. Kauppakorkeakoulu ei voi varmistaa tiedekunnan ulkopuoliselle opetukselle samaa akkreditointia. “Periaatteessa tässä mielessä parhaita yhteistyökumppaneita olisivat siis muut akkreditoidut koulut, jotka ovat saman laatujärjestelmän piirissä. Näiden kanssa yritetään kehittää esimerkiksi kansainvälisiä vaihtoja”, sanoo Nätti.
Strategiselle kehittämiselle myönnettävät rahat ovat pieniä, ja yhteistyön kehittäminen vaatisi mahdollisesti pitkäjänteistä työtä. Laitinen mainitsee lisäksi, että erityistä painetta ristiinopiskelujen määrälliseen lisäämiseen ei ole. “Ammattikorkeakoulut tarjoavat yhteisellä sopimuksella laajasti CampusOnline-opintoja.”
Rahoituksen lisäksi henkilöstön motivoiminen muutoksiin on myös haaste. “Tilanteet, joissa luovutaan jostakin olemassa olevasta, korvataan se joko yhteisesti toteutetulla tarjonnalla tai vain jommankumman osapuolen toteuttamalla tarjonnalla ovat isoja ohjaukseen liittyviä haasteita”, Laitinen toteaa.
Miltä Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun yhteinen opintotarjonta vuosikymmenen lopulla voisi näyttää? Laitinen ei lähde maalailemaan villejä visioita: “Tulevaisuutta on tässäkin haasteellista ennustaa. Yksi iso haaste on alenevan väestökehityksen myötä näköpiirissä oleva voimakas kilpailu opiskelijoista. Tässä Oulussa valttina voisivat olla tiivistyvän yhteistyön mukanaan tuoma laajeneva opintotarjonta ja edellä mainitut joustavat opintopolut.”
Julkaistu
SHARE
Kalle Parviainen
Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.
