Informaatiotutkimuksen professori Noora Hirvonen kertoo, että Oulun kaupunginkirjasto otti heihin yhteyttä noin vuosi sitten keväällä.
”Oulun vankilakirjasto oli muuttamassa ja Oulun kaupunginkirjasto olisi mielellään ollut tukemassa muutossa, mutta käytännön työhön heillä ei ollut mahdollisuutta. Siksi he kysyivät olisiko infon opiskelijoilla kiinnostusta tulla apuun”, Hirvonen kertoo.
Vankilakirjaston muutto päätettiin toteuttaa aihetta laajemminkin luotaavana projektikurssina kolmessa tiimissä.
Uuden vankilakirjaston perustamisen lisäksi opiskelijat vierailivat Vaalan vankilakirjastossa. Vaalan kirjasto oli juuri muuttanut ja siellä ilmeni tarve yksinkertaisille kirjastojärjestelmän ohjeille, joita opiskelijat alkoivat laatia.
Yksi tiimeistä teki taustaselvitystä vankilakirjastoista ja opiskelijat haastattelivat vankilakirjaston työntekijöitä eri paikkakunnilta. Lisäksi opiskelijat kartoittivat tutkimuskirjallisuutta ja selvittivät, mitä tiedetään suomalaisesta vankilakirjastotoiminnasta.
Tärkeä ja haastava projekti
Projektin alussa ei ollut tiedossa aikataulua, eikä kaikkia muitakaan asioita. Liikkuvia osia oli paljon. Epätietoisuus oli kaikille suuri haaste, mutta siitä selvittiin.
”Opiskelijat suhtautuivat tähän joustavasti, ottivat vastuuta ja tekivät ratkaisuja itsenäisesti omissa tiimeissään. He ylittivät kyllä kaikki odotukset”, Hirvonen kehuu.
Neljännen vuoden opiskelija Kirsi Valtiala työskenteli tiimissä, joka oli perustamassa Oulun vankilan uusiin tiloihin vankilakirjastoa. Uteliaisuus ja vankilakirjaston erilaisuus sai hänet kiinnostumaan projektista.
”Oli hienoa saada kirjasto käyttöön ja nähdä konkreettinen lopputulos. Projekti piti saada nopeasti valmiiksi, sillä vangit olivat jo muuttaneet. Meille sanottiin, että pliis, tehkää tämä, ennen kuin alkaa kapina!” Valtiala kertoo nauraen.
Vankilassa on tiukat turvajärjestelyt, ja mukaan pääsi vain kolme opiskelijaa, joille tehtiin Supon turvallisuusselvitys.
”Vankilassa on tarkoin rajattu, missä saa kulkea, mitä saa tehdä ja mitä saa kertoa vankilasta ulkopuolisille”, Valtiala valaisee.
Oulun vankilassa opiskelijat tekivät käytännön järjestely- ja kuvailutyötä, ja vastasivat käytännössä kirjaston perustamisesta uusiin tiloihin.
Vankila oli jo turvallisuussyistä vaivihkaa muuttanut uusiin tiloihin ja kirjasto sen mukana. Tilassa oli valmiina aineisto ja tyhjät hyllyt.
Vaalan vankilassa myös opiskellaan
Vankilakirjastojen käytännöt vaihtelivat ja opiskelijoille oli kiinnostavaa, miten asiat oli ratkaistu eri paikoissa. Esimerkiksi Vaalassa kirjat käydään aina läpi huumeiden varalta. Kirjaston leimoja ei laiteta tyhjille sivuille, vangit ottavat mielellään ne muuhun käyttöön, esimerkiksi kirjoittamiseen.
Tuulikki Leinonen oli mukana tiimissä, joka vieraili Vaalan vankilassa tutustumassa kirjastoon. Kolmannen vuoden opiskelijaa kiinnosti päästä tutustumaan kirjastomaailmaan aivan erityisestä näkökulmasta.
”Vaalan kirjastossa kysytään myös oppikirjoja, koska siellä on mahdollisuus opiskella. Oulun vankila on tutkintavankila, jossa ollaan yleensä vain lyhyitä aikoja, joten opiskelua ei ole järjestetty”, Leinonen kertoo kirjastojen aineiston eroista.
Kokoelmatyö on satunnaista, koska henkilökunnalla on mahdollisuus keskittyä kirjastoon vain osa työajasta muiden töiden ohella. Henkilökunnan kirjasto-osaaminen siirtyy työtovereilta oppimalla, ilman erillistä koulutusta.
”Olisi ollut hienoa päästä käytännössä opastamaan henkilökunnalle kirjastojärjestelmän käyttöä. Vankilakirjastoissakin tarvittaisiin kirjastoalan ammattilaisia”, Leinonen tähdentää.
Kokoelma koostuu lahjoituksista
Vankilakirjaston aineisto poikkeaa yleisen kirjaston kokoelmasta. Mitään aineistoa ei ole kuitenkaan kielletty tai rajattu vangeilta. Pomminteko-ohjeita ei hyllyjen välistä löydy yleisessä kirjastossakaan.
”Koska aineisto koostuu 90 prosenttisesti lahjoituksista, on vaikea kehittää kokoelmaa. Kokoelmasta muodostuu osin sattumanvarainen. Koska määrärahoja hankintoihin ei ole, ei ole myöskään vaihtoehtoja”, Hirvonen tähdentää.
Vankilassa vierailleet opiskelijat kertovat, että vaikka hankintakanavia ei juuri ole, aineisto on yllättävän hyväkuntoista ja uutta.
Selvityksistä tuli ilmi, että toiveina olisi saada kokoelmaan kirjallisuutta nuorille ja erikielisille vangeille. Klassikoille, romantiikalle ja sarjakuville ei ole juuri lainkaan kysyntää.
”Vangit toivovat rikoskirjallisuutta, sotakirjoja ja erityisesti entisten rikollisten elämäkertoja. Molemmissa vankiloissa hengellinen kirjallisuus on kysyttyä. Harrastuksiin liittyvät tietoteokset myös kiinnostavat”, Leinonen valaisee.
DVD-levyt ja musiikki, etenkin räppilevyt, ovat vankilassa erittäin suosittuja. Lastenkirjoja luetaan yhdessä lapsivieraiden kanssa.
Selkokirjat koetaan sen sijaan leimaavina, vaikka useilla vangeilla on suuria lukemisen haasteita.
Kirjasto on tärkeä
Kirjasto on vangeille pakopaikka yksitoikkoisesta arjesta ja sillä on vangeille tosi suuri merkitys. Tuulikki Leinonen kertoo, että Vaalassa jopa 83 prosenttia vangeista käyttää kirjastoa.
Oulussa vankilan henkilökunta korosti kirjaston tärkeyttä. Aktiviteetteja on tarjolla hyvin rajatusti, joten kirjaston merkitys korostuu.
”On liikuttavaa, miten kirjaston roolia kuvataan opiskelijoiden taustatutkimuksissa ja huomioissa. Pitäisi tutkia, onko meillä keinoja osoittaa vaikuttavuutta – millä asioilla on merkitystä niille ihmisille”, Noora Hirvonen pohtii.
Hirvonen sanoo, että vankilakirjaston merkitys peilaa laajemminkin yhteiskuntaa. Asiat, jotka näkyvät vankilassa, näkyvät muuallakin ja päinvastoin.
Unelmia paremmasta vankilakirjastosta
Vankeinhoitolaissa lukee, että vankilassa on oltava kirjasto ja sen on vastattava yleisen kirjaston toimintaperiaatteita. Käytäntö on tasapainoilua tämän tehtävän ja valvonnan välillä.
Yleisellä kirjastolla ajatus on tarjota kaikille asiakkaille mahdollisimman paljon laadukkaita palveluita. Vankilakirjastossa korostuvat rajoitukset.
Opiskelijat kertovat, että vankilakirjastoissa on paljon kehitettävää. Aineistoa saisi olla monipuolisemmin vankien toiveiden ja tarpeiden mukaan.
Lukutaitotyötä tarvittaisiin enemmän, sillä osa vangeista ei ole koskaan aiemmin tarttunut kirjaan. Vangeilla on paljon neuroepätyypillisiä haasteita ja päihdeongelmia, jotka pitäisi ottaa yksilöllisesti huomioon.
Vankilakirjasto on paikkana hyvin erilainen kuin yleinen kirjasto. Oulussa vangit saavat olla kirjastossa vain 15 minuuttia viikossa ison ryhmän kanssa.
”Oleskeluun ei ole mahdollisuutta. Olisiko kirjastolla erilainen merkitys, jos siellä voisi viettää aikaa?”, Hirvonen pohtii.
”Vankilakirjastoa pitäisi kehittää yleisen kirjaston suuntaan. Paras olisi tietenkin, että kirjastossa työskentelisi kirjastoammattilainen”, Leinonen ja Valtiala summaavat suuntaviivat kohti parempaa vankilakirjastoa.
Poikkeuksellinen kurssi
Vankilakirjastoprojekti oli toteutukseltaan poikkeuksellinen informaatiotutkimuksen kurssi. Kokemus oli antoisa opettajille ja opiskelijoille.
”Oli mahtava mahdollisuus päästä kurkkaamaan tuollaiseen kontekstiin, johon ei ole tavallisesti pääsyä. Meillä ei ole kauheasti tutkimusta suomalaisesta kirjastokentästä yleensäkään, sitä tarvittaisiin lisää”, Hirvonen sanoo.
Opiskelijat eivät päässeet projektissa tapaamaan vankeja. Hirvonen tähdentää, että kirjaston merkitystä pitäisi tutkia siitäkin näkökulmasta, mitä vangit itse ajattelevat. Tekeillä on pro gradu -tutkielma, jossa on tarkoitus tutkia vankien tiedontarpeita ja toiveita kirjastossa.
”Olisi hienoa päästä tekemään etnografista tutkimusta, että menisi paikalle katsomaan, mitä siellä tapahtuu.”
Vaikka vankilakirjastoilla on paljon haasteita ja ongelmia, pienillä resursseilla saadaan paljon hyvää aikaan. Yhteinen toive on, että kirjasto palvelisi myös vankilan jälkeistä elämää – että kirjasto jäisi osaksi arkea myös vapaudessa.
”Vankilakirjastoissa oli yllättävän hienoja toimintatapoja. Useissa paikoissa oli mahdollisuus esimerkiksi lukea omalle lapselle satu videolle. Tällaisia hyviä käytäntöjä pitäisi jakaa ja niistä voisivat muutkin oppia”, Hirvonen summaa.
