“Suomi tarvitsee kunnianhimoisia rakenteellisia uudistuksia, jotka tukevat työllisyyttä, talouskasvua ja julkista taloutta.” Näin toteaa Valtionvarainministeriön virkamiespuheenvuoro. Yhtenä uudistuksena 8.12.2022 julkaistussa puheenvuorossa esitetään lukukausimaksuja kaikkiin korkeakoulututkintoihin. Ehdotus on talouden näkökulmasta ymmärrettävä. Korkeakoulutusta halutaan lisätä, mutta se olisi toteutettava ilman ylimääräistä valtion velkaantumista. Oikeastaan parasta olisi, jos koulutuksen määrä ja laatu kasvaisivat, mutta menot silti supistuisivat. Jo […]
“Suomi tarvitsee kunnianhimoisia rakenteellisia uudistuksia, jotka tukevat työllisyyttä, talouskasvua ja julkista taloutta.” Näin toteaa Valtionvarainministeriön virkamiespuheenvuoro. Yhtenä uudistuksena 8.12.2022 julkaistussa puheenvuorossa esitetään lukukausimaksuja kaikkiin korkeakoulututkintoihin.
Ehdotus on talouden näkökulmasta ymmärrettävä. Korkeakoulutusta halutaan lisätä, mutta se olisi toteutettava ilman ylimääräistä valtion velkaantumista. Oikeastaan parasta olisi, jos koulutuksen määrä ja laatu kasvaisivat, mutta menot silti supistuisivat. Jo nyt korkeakouluilla on mahdollista periä lukukausimaksuja EU ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Lukukausimaksujen yksityiskohdat, kuten maksujen suuruuden ja sen, mihin niistä saatava raha käytettäisiin, ministeriö jättäisi korkeakoulujen selvitettäväksi.
Virkamiespuheenvuorossa painotetaan, että opintojen maksullisuus voidaan toteuttaa sosiaalisesti kestävästi kehittämällä tukijärjestelmää. Mallia otettaisiin luultavimmin Britanniasta, jossa lukukausimaksujen takaisinmaksu on sidottu tutkinnon suorittamisen jälkeiseen tulotasoon. Tutkinnon suorittanut, huonosti palkattu ihminen voi saada jopa kaikki lukukausimaksunsa anteeksi, mikäli ansiot jäävät riittävän alhaisiksi. Opintojen alkaessa tai niiden aikana lukukausimaksuja ei siis tulisi maksettavaksi.
Valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoron taustamuistiossa on kuitenkin useita huolestuttavia kohtia. Muistiossa todetaan, että korkeakoulut voisivat lukukausimaksujen avulla erikoistua: opiskelija voisi päättää valitseeko lukukausimaksuja perivän korkeakoulun, jossa on tarjolla enemmän pienryhmäopetusta vai koulun, joka tukeutuu enemmän edullisempiin opetusmenetelmiin.
Maksuton koulutus on ollut suomalaisen sivistyksen kulmakivi – mutta kauanko vielä?
On naiivia todeta, että opiskelija voisi valita kalliimman tai edullisemman yliopiston. Tietystihän se joillekin onnekkaille on valinta, samoille opiskelijoille joilla on mahdollisuus valita mistä päin kaupunkia he haluaisivat vanhempiensa ostavan opiskeluajan yksiön heille.
Nykyisen tutkimustiedon mukaan vähävaraisemmista taustoista tulevat opiskelijat ovat kuitenkin vähemmän halukkaita ottamaan lainaa. Samanlaisen “valinnan” vähävarainen voi tehdä päättäessään sijoittaako opintolainansa rahastoihin, ja syökö opintoajan pelkkiä papuja ja riisiä.
Lukukausimaksut ohjaisivat Suomen korkeakoulujärjestelmää kahden kerroksen malliksi, jossa hyväosaiset maksaisivat paremmasta ja laadukkaammasta koulutuksesta, ja vähävaraisten olisi tyydyttävä halpatutkintoihin.
Mikä yliopisto edes haluaisi profiloitua edullisempien opetusmenetelmien yliopistoksi? Erityisesti Pohjois-Suomen ja maakuntien yliopistojen kannattaa pitää eriarvoistumisen uhka mielessä. Jo nyt nuoret ihmiset valuvat pääkaupunkiseudulle koulutuksen ja työn perässä. Miksi kukaan haluaisi enää opiskella maakuntien yliopistoissa, jos se tarkoittaa huonompaa työtilannetta tulevaisuudessa.
Lukukausimaksuilla olisi kiistaton vaikutus työmarkkinoihin, ja eniten koulutuksestaan maksanut olisi luonnollisesti myös arvokkainta työvoimaa. Ei kai kukaan palkkaa massaluennoilla kouluttaunutta lääkisopiskelijaa, jos vaihtoehtona on leikkaussaleissa karaistunut opiskelija.
Valtiovarainministeriö on julkaissut puheenvuoroja jo vuodesta 1991 lähtien, ja niiden vaikutus on ollut merkittävä säästölistauksia tehtäessä. Tulevalla eduskunnan vaalikaudella säästöpaineet ovat suuremmat kuin ehkä koskaan ennen. Maksuton koulutus on ollut suomalaisen sivistyksen kulmakivi – mutta kauanko vielä?
Julkaistu
SHARE
Olli Laitinen
Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija. Viestinnän kandidaatti ja tiedeviestinnän maisteriopiskelija. Haaveilee laadukkaasta yleiskoneesta.
Geologian ja mineralogian lehtori Jukka-Pekka Ranta valittiin vuoden 2022 Jäätävän hyväksi opettajaksi. Opetuksessa Ranta panostaa oman motivaation rooliin ja mielenkiintoisiin opetustyyleihin. Valinnan teki Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus. Jukka-Pekka Rannan illan sulkapallopelit menivät melkein sekaisin, kun hän kuuli tulleensa valituksi vuoden Jäätävän hyväksi opettajaksi. Ensisijaisesti Ranta oli kiitollinen opiskelijoiden tuesta, jota hän on aiemmin saanut myös […]
Geologian ja mineralogian lehtori Jukka-Pekka Ranta valittiin vuoden 2022 Jäätävän hyväksi opettajaksi. Opetuksessa Ranta panostaa oman motivaation rooliin ja mielenkiintoisiin opetustyyleihin. Valinnan teki Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus.
Jukka-Pekka Rannan illan sulkapallopelit menivät melkein sekaisin, kun hän kuuli tulleensa valituksi vuoden Jäätävän hyväksi opettajaksi. Ensisijaisesti Ranta oli kiitollinen opiskelijoiden tuesta, jota hän on aiemmin saanut myös geotieteiden opiskelijajärjestöltä ja Opelle omppu -tapahtuman kautta.
“Geologia on kuitenkin aika pieni ala yliopistolla, mutta hyvä, että opiskelijat ovat aktivoituneet sillä tasolla”, Ranta kiittää.
Rannan tutkijan ja yliopistolehtorin urapolku oli vielä hämärän peitossa ennen hänen opintojensa alkua. Aluksi baarimikkona työskennelleenä aikomus oli opiskella psykologiaa, mutta lopulta hän päätti hakea opiskelemaan geologiaa. Ranta aloitti opintonsa vuonna 2008 ja valmistui geotieteiden maisteriksi vuonna 2012.
“Ensimmäisestä luennosta asti tajusin, että tämä on oma ala”, Ranta reflektoi.
Yliopisto-opintojensa jälkeen Ranta työskenteli Lapissa reilu vuoden malminetsinnässä, jonka jälkeen vuonna 2014 hän aloitti väitöskirjatutkijana Oulun yliopistossa. Opetus on väitöskirjan alusta asti ollut mukana hänen työssään. Valmiiksi väitöskirja tuli vuonna 2018, jonka jälkeen projektiluontoiset tutkijatohtoritehtävät johdattivat hänet yliopistolehtorin virkaan vuonna 2021.
Vielä väitöskirjaa tehdessäänkään Ranta ei ajatellut itseään opettajana. Opettajaidentiteetti muotoutui vasta viime vuosien aikana vahvemmin yliopistopedagogiikan opintojen aikana. Rannan mukaan moni tulee yliopistoon työskentelemään ensisijaisesti tutkijana.
“Opettajan identiteetin muodostuminen on yliopistossa siinä mielessä erilaista verrattuna esimerkiksi aine- tai perusopetukseen, että usein yliopistoon ei tulla ensisijaisesti opettamaan. Opetus on se pieni präntti siellä työsopimuksessa.”
Opiskelijoiden oma vastuu ja käytännönläheisyys keskeistä
Opetuksessa Ranta korostaa erityisesti käytännönläheisyyttä ja opiskelijan oman vastuun roolia siinä, miten opiskelija oppii jonkin asian.
”Uudet välineet ja enemmän opiskelijakeskeinen opetus ja oppiminen ovat vasta viime vuosien aikana tulleet vahvemmin esille.”
“Opetus on se pieni präntti siellä työsopimuksessa.”
Käytännönläheisyyden tueksi Ranta on panostanut uudenlaisiin opetustapoihin. Esimerkiksi digitaaliset työympäristöt, pelillistäminen ja kivien tarkastelu 3d-mallien kautta ovat tarjonneet uutta näkökulmaa perinteisempien luentotyylien ja opintopäiväkirjojen rinnalle. Niiden käytön täytyy kuitenkin olla oppimisen kannalta relevanttia.
“Täytyy olla tarkkana, ettei niitä käytä vain niiden välineiden vuoksi, vaan että on joku pointti, minkä takia käytetään tiettyä”, Ranta toteaa.
Kurssien opetuksessa Ranta korostaa tutkijan ja opettajan taustansa vaikuttavan vahvasti siihen, minkä kurssien järjestämiseen on valmiiksi asiantuntemusta. Niiden rakenteita pohtiessaan Ranta erityisesti pohtii opettajan työn vastuuta.
“Kurssien aikana rupesin miettimään sitä vastuuta mikä opettajilla on, että me koulutetaan sellaisia henkilöitä, joilla on riittävät taidot ja asiantuntijuus työelämään.”
Opiskelijan oma vastuu on kuitenkin erittäin tärkeä asia, johon opettaja voi vaikuttaa lopuksi vain niin paljon. Siksi Rannasta on tärkeää saada opiskelija innostumaan aikaisin opinnoistaan, jotta tiedonnälkä säilyy maisterivaiheessakin ja sen jälkeen.
“Oman, sisäisen motivaation ja innostuksen kautta toivottavasti se myös näkyy opiskelijoille. Varsinkin peruskurssilaisille, joille geologia on täysin uusi ala, on tärkeää saada heidän mielenkiintonsa heräämään.”
Helposti lähestyttävänä ja ymmärrettävänä erottuu
Äänestäjät kuvailivat Rantaa helposti lähestyttäväksi ja ymmärrettäväksi sekä ammattitaitoiseksi opettajaksi. Ranta muistelee omia opiskeluaikojaan, jolloin hänestä oli jännittävää lähestyä professorin tai opettajan toimistoa.
Ranta epäilee hänen joustavuutensa olevan syy sille, miksi häntä ajatellaan olevan helppo ymmärtää. Jos esimerkiksi kurssilla jokin asia on ehtinyt unohtumaan, Ranta tarvittaessa käyttää aikaa perusteiden kertaamiseen. Tämän lisäksi opiskelijoiden kuuntelu ja opetustyylit ovat erityisen tärkeä osa opetusta.
Ranta on muiden tutkijoiden lisäksi omaksunut piirteitä omilta ohjaajiltaan ja opettajiltaan opetuksessaan. Kukin heistä on jättänyt jälkensä Rantaan.
“Usein huomaa omassa opetuksessa samoja piirteitä, ilmaisuja tai manööverejä vanhoilta opettajilta, joita on joskus jopa huvittavaa huomata.”
Ammattitaidoistaan Ranta sen sijaan pohtii, voiko hän itse arvioida tätä yleisemmin. Hän potee asiantuntijatehtävissä työskentelevien keskuudessa yleisesti esiintyvää huijarisyndroomaa, eli vaikeutta tunnistaa omia saavutuksiaan oikeasti ansaituiksi. Tästä huolimatta Rannan motivaatio ja intohimo erottavat hänet opetustavoiltaan omalaatuiseksi opettajaksi.
“Parhaita ovat kurssit, joissa näkee valon syttyvän opiskelijoiden päässä harjoitusten aikana.”
Palkitsevinta nähdä opiskelijoiden oivalluksia
Käytännönläheisyyttä ja teoriaa yhdistävät kurssit ovat Rannan suosikkeja. Esimerkkinä hän mainitsee Petrologian kurssin, jossa pääsee tutkimaan kivien tunnuspiirteitä ja syntyprosesseja makro- ja mikroskooppisella tasolla. Tällaisilla kursseilla Rannasta on parasta nähdä, kuinka opiskelija oivaltaa kurssilla käsiteltyä asiaa.
“Parhaita ovat kurssit, joissa näkee valon syttyvän opiskelijoiden päässä harjoitusten aikana.”
Ranta kohtaa kursseillaan monenlaisia opiskelijoita. Osa opiskelijoista on toisia motivoituneempia. Hankalissakin tapauksissa hän pyrkii omalla innostuksellaan motivoimaan opiskelijoiden työntekoa. Tärkeää on erityisesti keskeisen sisällön löytäminen ja kurssien sisällön heijastaminen geologien työhön ja treeninä oikeaan maailmaan.
Jatkossa Ranta haluaa jatkaa nykyistä työtään akateemisessa maailmassa tutkijana ja opettajana sekä kehittää omaa substanssiosaamistaan mineralogiassa ja malmigeologiassa.
“Geotieteiden opetuksessa ja kehittämisessä on vielä paljon tehtävää.”
Jäätävän hyvä opettaja 2022 palkittiin Annos 63 -vuosijuhlilla 25.2.2023
Kuka tahansa Oulun yliopiston opiskelija on voinut ehdottaa Jäätävän hyväksi opettajaksi millä tahansa koulutusalalla toimivaa yliopisto-opettajaa.
Valintakriteereinä olivat innostavuus, asiantuntevuus, helppolukuisuus, osaamistavoitteiden selittäminen, opiskelijoiden tarpeen huomioiminen, joustavuus ja arviointimenetelmien monipuolinen hyödyntäminen
Palkinto jaettiin seitsemännen kerran. Aikaisemmin palkinto on myönnetty Elina Niemitalo-Haapolalle, Katja Sutelalle, Vesa-Matti Pohjaselle, Oliver Jardelle, Matti Niemelälle, ja Matti Kangaspuoskarille.
Valinnan teki Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus kokouksessaan 26.1.2023
Julkaistu
SHARE
Jere Laitinen
Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija. Opiskelutaustaltaan kokenut ainejärjestöaktiivi ja opiskelijavaikuttaja sekä innokas pelaaja ja kokkailija.
Oulun yliopisto otti vuonna 2021 käyttöön Peppi-opintotietojärjestelmän, joka korvasi samalla vuosikymmeniä käytetyn Oodin. Metropolia-ammattikorkeakoulun ja Tampereen ammattikorkeakoulun omistamaa Peppi-tavaramerkkiä hallinnoi suomalaisista yliopistoista ja ammattikorkeakouluista koostuva konsortio, jonka jäsen Oulun yliopisto on. Korkeakoulujen käyttöön suunniteltu järjestelmä ei ole vielä onnistunut täyttämään modernin yliopistoelämän tarpeita: Oulun yliopiston uusimman käyttökyselyn tulosten mukaan kaksi kolmasosaa kyselyyn vastanneista opettajista kokee […]
Oulun yliopisto otti vuonna 2021 käyttöön Peppi-opintotietojärjestelmän, joka korvasi samalla vuosikymmeniä käytetyn Oodin. Metropolia-ammattikorkeakoulun ja Tampereen ammattikorkeakoulun omistamaa Peppi-tavaramerkkiä hallinnoi suomalaisista yliopistoista ja ammattikorkeakouluista koostuva konsortio, jonka jäsen Oulun yliopisto on.
Korkeakoulujen käyttöön suunniteltu järjestelmä ei ole vielä onnistunut täyttämään modernin yliopistoelämän tarpeita: Oulun yliopiston uusimman käyttökyselyn tulosten mukaan kaksi kolmasosaa kyselyyn vastanneista opettajista kokee järjestelmän käytön vaikeana tai melko vaikeana.
Oulun ylioppilaslehti kysyi kehittämispäällikkö Artturi Roitolta, mihin Peppi on matkalla, millaisin periaattein järjestelmää kehitetään ja miten tavalliset Peppi-käyttäjät voivat vaikuttaa kehitystyöhön.
Tavoitteena kokonaisvaltaisuus
Oulun yliopisto päätyi valitsemaan korvaajaksi Pepin, joka on kehitetty vastaamaan koulutusorganisaatioiden tarpeisiin kansallisen OPI-viitearkkitehtuurin mukaisesti. Pepissä on opettajan, opiskelijan, suunnittelijan, korkeakoulupalveluiden ja ylioppilaskunnan työpöytänäkymät.
Pepin on tarkoitus sisältää opettajien, opiskelijoiden ja opintohallinnon työntekijöiden tarvitsemat toiminnot yhdessä ja samassa paikassa. Tarvittavat toiminnot löytyvät, mutta palautekyselyn perusteella järjestelmän käytettävyys ei ole toivotulla tasolla.
Pepin on tarkoitus sisältää opettajien, opiskelijoiden ja opintohallinnon työntekijöiden tarvitsemat toiminnot yhdessä ja samassa paikassa. Tarvittavat toiminnot löytyvät, mutta palautekyselyn perusteella järjestelmän käytettävyys ei ole toivotulla tasolla.
Peppi koetaan hitaana ja hankalasti navigoitavana, minkä lisäksi vaikeudet opintosuoritusten merkitsemisessä korostuvat saadussa palautteessa. Oodissa kaikki opintosuoritukset merkittiin yhden opiskelijanumeron alle. Pepissä jokainen opiskeluoikeus näkyy erillisenä kokonaisuutena, jolloin opettajan on tehtävä arviointi oikean opiskeluoikeuden alle. Käytäntö on vaikeuttanut opiskelijoiden tunnistamista ja hidastanut suoritusten merkitsemistä.
Toisaalta Pepissä on kehuttujakin ominaisuuksia, kuten tilavarausten teko, HOPS ja opinto-opas.
Roiton mukaan Pepin käyttöönotto oli kuitenkin valtava harppaus tavoitteiden saavuttamiseksi. Koko tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan aikaa, jotta järjestelmän käytettävyys paranee, toiminnallisuuksia saadaan täydennettyä ja järjestelmiä yhdistettyä toisiinsa.
Järjestelmän myötä muuttui myös kulttuuri
Järjestelmäuudistuksen tavoitteisiin kuului myös itsepalvelukulttuurin lisääminen yliopistossa: käyttäjät voisivat esimerkiksi tehdä tilavarauksia ja tulostaa tarvitsemiaan asiakirjoja järjestelmästä itsenäisesti ilman tukihenkilöstön apua.
Kaikki Peppi-käyttäjät eivät ole kokeneet itsepalvelun lisääntymistä myönteisenä asiana. Järjestelmänvaihdos vaikutti henkilökunnan toimenkuviin ja tehtävien painopisteisiin, sillä sihteereiden töitä vähennettiin ja tehtäviä muutettiin. Muutos näkyy henkilöstön arjessa ajankäytöllisesti.
Pepin uusimman käyttäjäkyselyn perusteella osa opettajista kokeekin työtehtäviensä lisääntyneen järjestelmän käyttöönoton myötä.
”Aikaisempaa useammat toiminnot ovat omissa käsissä ja sitä kautta tuovat tekemiseen joustavuutta. Toisaalta uudet tehtävät ja järjestelmän keskeneräisyys ovat kuormittaneet käyttäjiä. Kaikissa muutoksissa on molemmat puolet ja ymmärrämme tämän hyvin”, Roitto kertoo.
Moniportaista järjestelmäkehittämistä
Oulun yliopistossa Pepin käytön ja kehittämisen suunnittelusta vastaa koulutuspalveluihin kuuluva koulutuksen järjestelmä- ja opintohallinnon palveluiden tiimi. Tiimi ottaa jatkuvasti palautetta vastaan Pepin service deskin kautta. Pienempiin ongelmiin tarjotaan suoraan ratkaisuja, mutta isommat menevät kehityslistalle.
”Tunnistettujen isojen teemojen osalta pyrimme uutisoimaan ja viestimään siitä, miten kehitys etenee ja mitä valintoja olemme tehneet matkan varrella.”
Tiimi haluaisi, että Pepin kehitys ja ylläpito olisi läpinäkyvää koko yliopistolle. Roitto toteaa viestinnän olevan haaste, johon mietitään tiimissä ratkaisuja. Tällä hetkellä uusista päivityksistä ja käyttökatkoista tiedotetaan eniten Intrassa ja järjestelmän kirjautumissivulla, mutta yliopiston viestinnän kanssa on toteutettu joitain videomuotoisia ohjeita ja lisätty Tuudossa näkyvää uutisointia.
Laajemmasta järjestelmäkehittämisestä on vastuussa jäsenkorkeakoulujen yhteinen Peppi-konsortio, jossa Oulun yliopisto voi jäsenenä nostaa esille sille tärkeitä kehityskohteita. Järjestelmän kehitystä ohjataan erilaisissa teemaryhmissä, joissa vedetään suuntaviivoja ja suunnitellaan priorisointeja.
”Jokainen jäsenyliopisto tuo teemaryhmiin mukanaan palautteiden mukana tulleita kehitysideoita”, Roitto avaa kehitystyötä.
Peppi-konsortion ja yliopiston oman kehitystiimin ohella järjestelmän tilannetta käsitellään Oulun yliopiston Peppi-ohjausryhmässä. Ohjausryhmä ei tee jokapäiväiseen työhön liittyviä päätöksiä, vaan ryhmä on luonteeltaan keskusteleva. Sen tavoitteena on, että yliopiston eri toiminnot pääsevät osallisiksi tuoreimmista suunnitelmista ja saavat kuulla kehittämisen tuloksia. Ohjausryhmässä on ylioppilaskunnan kautta opiskelijaedustus.
OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Jere Tapio toimii ohjausryhmän tämänhetkisenä opiskelijaedustajana. Kokouksissa on esimerkiksi käyty läpi erilaisilta käyttäjäryhmiltä kerättyjä palautekokonaisuuksia. Palautteen pohjalta ohjausryhmä on pyrkinyt luomaan Peppi-tiimille tarkan kuvan siitä, mitkä ovat järjestelmän keskeisiä ongelmakohtia käyttäjän näkökulmasta. Pepin kehitystiimi on raportoinut ongelmien korjausaikatauluja.
”Koen, että ohjausryhmän kokoukset ovat ehkäpä suorin väylä saada tietty ongelma Pepin kehittämisestä vastaavien toimijoiden tietoisuuteen”, Tapio tiivistää.
Kehitystyö on yhteistyötä
Roitto kuvailee Pepin kehitystyötä käyttäjälähtöiseksi ja jatkuvaksi.
Konsortiotasolla järjestelmäkehityksessä ollaan ottamassa käyttöön uusi toimintamalli, jonka pitäisi tehdä työskentelystä nopeampaa ja tehokkaampaa. Toimintamallin myötä järjestelmän kehityssyklien odotetaan nopeutuvan, mikä tarkoittaa myös ketterämpää ongelmakohtiin puuttumista.
Ajan kanssa Pepin parissa työskentelevät erilaiset käyttäjäryhmät tulevat tutummiksi toisilleen, jolloin parhaat toimintatavat leviävät helpommin yliopiston sisällä. Roitto uskoo, että järjestelmästä tulee ennen pitkää helppokäyttöinen ja tarkoituksenmukainen. Hän kuitenkin nostaa esille sekä järjestelmäkehittäjien että käyttäjien roolin tavoitteiden saavuttamisessa.
”Peppi-työtä tehdään puhtaasti käyttäjiä varten, joten toivomme avointa, rehellistä ja asiallista palautetta kaikissa muodoissa.”
Paras tapa vaikuttaa järjestelmän kehittämiseen on jättää suoraa palautetta toimimattomista ominaisuuksista ja vastata säännöllisesti järjestettäviin palautekyselyihin.
”Toivomme myös käyttäjien ymmärtävän, että tahdomme aidosti tehdä laadukkaan työkalun arjen tekemiseen ja olemme kiinnostuneita käyttäjien kokemuksista. On myös hyvä säilyttää optimismi, vain yhdessä onnistumme”, Roitto tiivistää kehitystiimin ajattelua.
OYY valitsi uudeksi yhteisöasiantuntijakseen Viljami Viinikan. Kahden vuoden määräaikaisen rupeamansa aikana Viinikka haluaa olla koko yliopistoyhteisön yhteisöasiantuntija. OYY:n uuden yhteisöasiantuntijan saattavat jotkut tunnistaa paremmin hänen alter egollaan ‘kalju kemisti’ kuin Viljami Viinikkana. Nimitys on kuulemma alun perin lähtöisin Jodelista, mutta nimitys yleistyi ja Viinikka on hyväksynyt kohtalonsa. Onhan se melko vahva henkilöbrändi, eikö jokaisella pidä […]
OYY valitsi uudeksi yhteisöasiantuntijakseen Viljami Viinikan. Kahden vuoden määräaikaisen rupeamansa aikana Viinikka haluaa olla koko yliopistoyhteisön yhteisöasiantuntija.
OYY:n uuden yhteisöasiantuntijan saattavat jotkut tunnistaa paremmin hänen alter egollaan ‘kalju kemisti’ kuin Viljami Viinikkana. Nimitys on kuulemma alun perin lähtöisin Jodelista, mutta nimitys yleistyi ja Viinikka on hyväksynyt kohtalonsa. Onhan se melko vahva henkilöbrändi, eikö jokaisella pidä olla nykyään sellainen.
Viljami Viinikka, 25, aloitti OYY:n yhteisöasiantuntijana vuoden vaihteen jälkeen. Uusi kasvo Viinikka ei kuitenkaan OYY:n toimiston tiloissa ole, sillä hän toimi vuoden 2022 OYY:n hallituksessa varapuheenjohtajana ja järjestösektorilla. “Työyhteisö ja työtehtävät olivat jo jokseenkin tuttuja, mikä helpotti orientoitumista”, Viinikka kertoo. “Viime vuosi edellisen yhteisöasiantuntijan Eetu Leinosen kisällinä tutustutti jo moniin asioihin, mutta kyllähän tämä roolin vaihdos edelleen ajoittain hämmentää”, hän lisää.
Tuore asiantuntija pääsi välittömästi sukeltamaan työn syvään päätyyn ollessaan vastuussa kahdesta alkuvuoteen sijoittuvasta yhteisöasiantuntijan merkittäviä sidosryhmiä koskettavan tapahtumakokonaisuuden järjestämisestä.
Ylioppilaskunta kouluttaa piirissään toimivien aine- ja harrastejärjestöjen uusia ja vanhoja aktiiveja Aktiiviklubilla 1.-2.2.2023. Koska yhteisöasiantuntija toimii linkkinä OYY:n ja järjestöjen välillä, on aktiiviklubien organisointi luonnollisesti yhteisöasiantuntijan vastuulla.
Toinen tapahtumista, Löyly, koskettaa toista merkittävää sidosryhmää – kansainvälisiä opiskelijoita. Löyly on erityisesti kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille suunnattu, mutta kaikille avoin työelämätapahtuma, joka järjestetään 25.-26.1.2023. Tapahtuman tavoite on tarjota käytännön ohjausta ja vinkkejä työnhakuun Oulun alueella sekä antaa tietoa suomalaisesta työelämästä. Tarkoituksena on myös tuoda oululaisia työnantajia ja kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita yhteen, OYY:ltä kerrotaan. OYY järjestää tapahtuman yhdessä OSAKOn kanssa. “Yleensä meitä on tässä kaksi asiantuntijaa OYY:ltä toteuttamassa tapahtumia, mutta nyt tapahtumatuottajan puuttuessa näiden loppuunsaattaminen on minulla yksin pöydällä.”
Yhteisöasiantuntijaksi Viinikka haki omien sanojensa mukaan omien vahvuuksien vertailun tuloksena. “Vähän samoista syistä, miksi hain aikoinaan kemialle. Mietin, miten voisin auttaa ihmisiä ja mitkä ovat omia vahvuuksiani. Luonnollisesti myös järjestöt ja edunvalvonta ovat lähellä sydäntä”.
“Olen kerennyt jo esimerkiksi käydä henkilökohtaisesti kiltahuoneella selvittämässä erään järjestön ongelmaa. En tiedä, onko tämä ollut kovinkaan yleinen toimintatapa aiemmilla asiantuntijoilla”, hän naurahtaa.
Järjestöt todella ovat Viinikalle tuttuja. Kesällä 2017 Ouluun kemiaa opiskelemaan muuttanut lumijokinen on tuttu näky niin omien kiltojensa puheenjohtajistossa kuin harrastejärjestöjen hallituksissa. “Oulussa on onneksi niin hyvä harrastejärjestökanta, yhteisöllisyys kyllä näkyy täällä”.
Helposti lähestyttävä ja lähestyvä asiantuntija
Viinikka luonnehtii itseään projekti-ihmiseksi, joka nauttii uusien taitojen oppimisesta. “Jatkuva kehitys on mukavaa samoin kuin uudet taidot”, monitaitaja luonnehtii. Kun hän ei ole pelaamassa kyykkää, hän saattaa olla harrastamassa käsitöitä tai kokeilemassa uusia reseptejä keittiössä. Viinikka kertoo leiponeensa kerran muun muassa omenatonta omenapiirakkaa, jota maistaneet eivät meinanneet millään uskoa sen olevan omenatonta. “Leipomisessa yhdistyy kiinnostukseni kemiaan”.
Harmonikkaa soittava kemisti vierailee välillä myös levyillä soittamassa. “Vastikään sain kutsun jopa tulla laulamaan erään pienen indieproduktion levylle”, hän kertoo.
Yhteisöasiantuntija tapaa työssään Viinikan sanojen mukaan “paljon erilaisia värikkäitä ihmisiä” ja hän toivoo olevansa koko yhteisön asiantuntija. Opiskelijajärjestöille yhteisöasiantuntija on tuki ja turva, jolta kysyä neuvoa ja hakea positiivista vahvistusta. “Järjestöllä on esimerkiksi saattanut käydä jokin hupsis kokouksen yhteydessä tai sääntöihin liittyvissä asioissa, ja sitten minulta kysytään, onko tämä maailmanloppu. Minä olen täällä kertomassa, ettei se ole.”
Yhteisöasiantuntijan työnkuva jakautuu karkeasti kahteeen osioon: järjestöihin ja kansainvälisiin asioihin. Sosiaalinen työ vaatii helposti lähestyttävän henkilön tehtävään, ja semmoinen Viinikka toivookin olevansa – paitsi helposti lähestyttävä niin myös helposti lähestyvä. “Olen kerennyt jo esimerkiksi käydä henkilökohtaisesti kiltahuoneella selvittämässä erään järjestön ongelmaa. En tiedä, onko tämä ollut kovinkaan yleinen toimintatapa aiemmilla asiantuntijoilla”, hän naurahtaa.
Suurimmiksi haasteiksi työssä hän mainitsee vallalla olevan kahtiajaon kansainvälisten ja muiden opiskelijoiden välillä. “Kansainvälisten opiskelijoiden integroituminen muuhun yliopistoyhteisöön on jatkuva haaste, jonka eteen on tehtävä töitä”. Erityisesti korona-aikana tässä työssä otettiin Viinikan mukaan paljon takapakkia, ja nyt siihen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Opiskelijoita uusi yhteisöasiantuntija kehottaa lähtemään vaihtoon. “Se on tilaisuus, jota harmillisen harva Oulun yliopistossa hyödyntää.”
MIKÄ TYYPPI?
NIMI Viljami Viinikka
IKÄ 25
KOULUTUS Kemian tutkinto-ohjelma
KOTOISIN Lumijoelta
Julkaistu
SHARE
Tuuli Heikura
Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteriopiskelija, joka nauttii kahvintuoksuisista hitaista aamuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee salaa henkirikostutkijan urasta. Tyhjentää kierroksilla käyvät aivonsa siivoamalla ja piirtämällä.
Oulun ylioppilaslehti etsii vuodelle 2023 kahta harjoittelijaa, jotka haluavat oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä. Ensimmäisen harjoittelijan harjoittelujakso on keväällä ja toisen syksyllä. Toimitusharjoittelijanamme pääset osaksi kaikkiin toimituksen arkeen kuuluviin tehtäviin, kuten juttujen kirjoittamiseen, tekstien editointiin, valokuvaamiseen, grafiikan tekoon ja lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamiseen. Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2023 […]
Oulun ylioppilaslehti etsii vuodelle 2023 kahta harjoittelijaa, jotka haluavat oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä. Ensimmäisen harjoittelijan harjoittelujakso on keväällä ja toisen syksyllä.
Toimitusharjoittelijanamme pääset osaksi kaikkiin toimituksen arkeen kuuluviin tehtäviin, kuten juttujen kirjoittamiseen, tekstien editointiin, valokuvaamiseen, grafiikan tekoon ja lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamiseen. Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2023 neljä printtinumeroa, joten harjoittelijana pääset osallistumaan myös printtilehtien suunnitteluun ja toteutukseen.
Tarjoamme luovan työyhteisön ja mahdollisuuden tutustua lehden toimittamisen kaikkiin vaiheisiin. Harjoittelijana pääset tekemään sitä, mikä sinua eniten kiinnostaa, kuten grafiikkaa ja valokuvausta, kirjoittamista ja editointia tai video- ja äänisisältöjä. Työsi tueksi saat paljon palautetta ja henkilökohtaista ohjausta.
Edellytämme sinulta aiempia korkeakouluopintoja ja hyvää suomen kielen taitoa. Aiempi kokemus journalistisesta työstä, grafiikan tuottamisesta ja/tai valokuvauksesta katsotaan eduksi. Tärkeintä on kuitenkin, että olet oma-aloitteinen, innokas ja kiinnostunut hyvästä journalismista ja oululaisesta opiskelijaelämästä.
Harjoittelun kesto on 2,5 kuukautta. Toivottava ajankohta harjoittelulle ajoittuu joko keväälle 2023 tai syksylle 2023. Kevään harjoittelu alkaa mahdollisuuksien mukaan helmikuun loppupuolella ja syksyn harjoittelu syyskuussa. Kerro hakemuksessasi, oletko kiinnostunut vain toisesta ajanjaksosta vai sekä keväästä että syksystä.
Harjoittelijan työaika on keskimäärin 30 tuntia viikossa, ja pääasiallinen työpaikka on lehden toimitus Linnanmaan kampuksella. Myös osittainen etätyö on mahdollista ja harjoittelija saa kaikki työhön tarvittavat välineet lehdeltä.
Harjoitteluajan palkka on 1512 e/kk. Huomioithan, että harjoittelupaikan saamisen edellytyksenä on, että sinulla on käytössäsi korkeakoulun myöntämä harjoittelutuki.
Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi ja ansioluettelosi sähköpostilla osoitteeseen . Halutessasi voit liittää mukaan 1–3 aiempaa työnäytettä (esimerkiksi kirjoitettu juttu, video tai taittotyö).
Hakuaika alkaa tiistaina 20.12.2022 ja päättyy sunnuntaina 15.1.2023 klo 23.59.
Haastatteluajankohdasta ilmoitetaan haastatteluun valituille hakuajan päättymisen jälkeisellä viikolla.
Lisätietoja harjoittelun sisällöstä antaa lehden päätoimittaja Tuuli Heikura, puh. 040 526 7821, . Harjoittelua koskevista käytännön asioista voi kysyä lisää ylioppilaskunnan pääsihteeri Kauko Keskisärkältä, , 0405231822.
Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) korostaa toiminnassaan moniarvoisuutta ja ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia. Toivomme tehtävään eritaustaisia ja -sukupuolisia hakijoita.
Oulun yliopiston ylioppilaskunta on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka asiakirjat ovat pääasiallisesti julkisia. Huomioithan, että hakeneiden nimet kirjataan pöytäkirjaan, joka on saatavilla internetissä. Lähetettyjä hakemuksia käsittelevät Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt, ja niitä säilytetään vuoden verran valintapäätöksen tekemisen jälkeen. Valituksi tulleen hakemus liitetään julkisen pöytäkirjan liitteeksi.
Oulun ylioppilaslehti on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisema, journalistisesti itsenäinen ylioppilaslehti. Lehden sivuilta löydät pilkahduksia opiskelijaelämästä, mielenkiintoisten henkilöiden tarinoita, Oulun yliopistolla tehtävää tiedettä ja opiskelijaa koskettavia ajankohtaisia ilmiöitä. Lehden ensimmäinen numero julkaistiin vuonna 1961. Verkkolehteä voi lukea osoitteessa oulunylioppilaslehti.fi
Julkaistu
SHARE
Tuuli Heikura
Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteriopiskelija, joka nauttii kahvintuoksuisista hitaista aamuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee salaa henkirikostutkijan urasta. Tyhjentää kierroksilla käyvät aivonsa siivoamalla ja piirtämällä.
Sähkökatkot, energiapula, kriisitalvi. Siinä muutama uhkaavalta kuulostava yhdyssana, jotka ovat tulleet uutisia viime aikoina seuraavalle tutuiksi. Onko tilanne todella nyt niin paha, ja kuinka opiskelijoiden tulisi selvitä ”kriisitalven” läpi? ”Ihan sopivasti tulee seurattua. Kyllä sillä tavalla olen tietoinen koko ajan”. Näin kuvailee Oulun yliopistossa toista vuotta ympäristötekniikkaa opiskeleva Ella Levanen omaa suhtautumistaan vallitsevaan tilanteeseen. Levanen […]
Sähkökatkot, energiapula, kriisitalvi. Siinä muutama uhkaavalta kuulostava yhdyssana, jotka ovat tulleet uutisia viime aikoina seuraavalle tutuiksi. Onko tilanne todella nyt niin paha, ja kuinka opiskelijoiden tulisi selvitä ”kriisitalven” läpi?
”Ihan sopivasti tulee seurattua. Kyllä sillä tavalla olen tietoinen koko ajan”.
Näin kuvailee Oulun yliopistossa toista vuotta ympäristötekniikkaa opiskeleva Ella Levanen omaa suhtautumistaan vallitsevaan tilanteeseen. Levanen ei ole kuitenkaan ahdistunut, vaikka uutissovellusten sähköotsikot pomppivatkin jatkuvasti silmille. Opiskelukavereiden kesken aiheesta jutellaan silloin tällöin, mutta se ei hallitse lounaspöytäkeskusteluita.
”Välillä puhutaan, välillä ei”.
Ukrainan sodan seurauksena sähkön tuonti Venäjältä Suomeen on lopetettu, ja myös Euroopan kaasupula heijastuu yhteisten markkinoiden kautta Suomen hintoihin. Sähkö on ollut huomattavan kallista jo viime keväästä lähtien, ja talvesta näyttää tulevan vaikea.
Oulun yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen yhteisen energiatalouden tutkimusprofessorin Maria Kopsakangas-Savolaisen mukaan hintakehitystä on tällä hetkellä hyvin vaikea arvioida, mutta talven hinta tulee riippumaan ennen kaikkea kahdesta tekijästä: säästä ja Olkiluoto 3:n käynnistymisestä.
”Hinta riippuu tosi paljon siitä, tuleeko kovia pakkasia ennen kuin Olkiluoto 3 tulee verkkoon. Se kyllä helpottaa huomattavasti tilannetta”, Kopsakangas-Savolainen arvioi.
Korkeatkin hintapiikit ovat toki mahdollisia myös reaktorin käynnistyttyä, mutta sähkökatkoja tutkija pitää epätodennäköisinä enää sen jälkeen.
Olkiluodon ydinvoimalaitosta operoivan Teollisuuden Voiman viimeisimmän ilmoituksen mukaan Olkiluoto 3:n säännöllinen sähköntuotanto alkaa aikaisintaan helmikuussa.
Pieniä asioita
Sähkön riittävyyden varmistamiseksi kotitalouksia on kannustettu leikkaamaan kulutustaan esimerkiksi valtionhallinnon Astetta Alemmas -kampanjalla. Sähkön kokonaiskulutus onkin säästötoimien ansiosta ollut edellissyksyä alhaisempaa.
Kopsakangas-Savolaisen mukaan yksittäistenkin kuluttajien toiminnalla on merkitystä. ”Tietenkin lähdetään siitä ajatuksesta, että kotitaloussektorin kulutus koostuu yksittäisistä kotitalouksista. Kyllä jokaisella se oma pieni roolinsa on”.
Vaikka tyypillisen, kaukolämmöllä lämpiävässä kerrostaloyksiössä asuvan opiskelijan säästömahdollisuudet ovat rajalliset, mainitsee tutkija muutaman asian, jotka kannattaa kotonaan tarkistaa.
Huoneistossa oleva sähkösauna on iso sähkösyöppö, ja tutkija suosittelee saunomaan kaveriporukan kesken vuorotellen eri asunnoissa, jos se vain on mahdollista. Myös saunomisen ajankohtaa kannattaa miettiä ja pyrkiä välttämään ruuhkatunteja.
Toinen merkittävä säästökohde on etenkin uusissa taloissa yleinen kylpyhuoneen lattialämmitys. On mahdollista, että asunnon säännöissä on kielletty lattialämmityksen sammuttaminen kokonaan, mutta tutkija kehottaa tarkistamaan, voisiko lämmitystä kääntää edes hieman pienemmälle. Myös kylpyhuoneen ovi kannattaa pitää kiinni, ettei sähköä turhaan kulu muun asunnon lämmittämiseen.
Levanen on kiinnittänyt huomiota sähkönkulutukseensa ja kertookin sammuttavansa kylpyhuoneensa lattialämmityksen lähtiessään pidemmäksi aikaa pois kotoa. ”Ei sähkön säästäminen varsinaisesti rajoita elämää, mutta kyllä se on koko ajan alitajunnassa”, opiskelija kertoo.
Opiskelijan mahdollisuudet säästää sähköä ovat kuitenkin Levasen omankin kokemuksen mukaan rajalliset.
”Tiedostan, että omat kulutustottumukset on sellaisia, etten tiedä mistä voisin vielä paljoa enempää nipistää”.
Pörssisähköä vai kiinteähintaista?
Sähkön säästäminen kannattaa sopimustyypistä riippumatta, mutta halvoista tunneista pääsee hyötymään vain niin sanotulla pörssisähkösopimuksella. Siinä sähkön hinta vaihtelee tunneittain markkinahinnan mukaan.
Uutta sähkösopimusta solmivaa Kopsakangas-Savolainen neuvoo pohtimaan omaa luonteenlaatuaan. Jos pieni riskinotto ei hirvitä, voi pörssisähkö olla hyvä valinta. Jos taas kaihtaa riskiä, eikä toisaalta jaksa aktiivisesti seurata hintoja, voi kiinteähintainen sopimus olla parempi vaihtoehto.
Levanen uusi hiljattain sopimuksensa ja päätyi kiinteähintaiseen, kahden vuoden määräaikaiseen sopimukseen. Hän koki sen olleen omalle mielenlaadulle paras vaihtoehto.
”Luonteeni on sellainen, että tulisin hulluksi, jos minulla olisi pörssisähkö”.
Vaikka maksaisikin sähköstään kiinteää hintaa, kannattaa kulutusta tutkijan mukaan välttää niinä tunteina, kun tarjontaa on niukalti. Siten voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että sähköä riittää kaikille, mutta Kopsakangas-Savolainen nostaa esiin myös ympäristönäkökulman.
”Jos ihmiset ovat valmiita säästämään energiaa silloin, kun sitä on järjestelmässä niukasti, voidaan välttyä käynnistämästä varavoimayksiköitä. Ne perustuvat pitkälti vielä öljyyn ja kaasuun, ja ovat saastuttavia teknologioita”, tutkija selvittää.
”Eli jos haluaa sitä omaa ilmastoon liittyvää jalanjälkeä pienentää, niin sillä miten käyttäydyt, on kyllä merkitystä, vaikka siitä itselle ei suoraan taloudellisesti olisi hyötyä. Se viesti ei ole kauhean hyvin vielä mennyt perille”.
”Yleinen tilanne on sellainen, että kustannuspaineita on”
Pohjois-Suomen Opiskelija-asuntosäätiö PSOAS on merkittävä vuokranantaja oululaisten opiskelijoiden keskuudessa. Toimitusjohtaja Juha Aitamurron mukaan sähkön hinnat ovat vaikuttaneet myös PSOASiin, mutta etukäteen hankittu sähkö on helpottanut tilannetta.
Talouspäällikkö Antti Tumelius kertoo PSOASin ostavan suurimman osan käyttämästään sähköstä noin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi eteenpäin, ja vanhojen sopimusten ansiosta se saa sähköä kohtuulliseen hintaan ainakin vielä vuonna 2023.
Tumeliuksen mukaan PSOAS opastaa asukkaitaan sähkön säästämiseen, mutta tekee myös itse toimia oman kulutuksensa vähentämiseksi. Se esimerkiksi on vaihtanut kiinteistöjensä pihavalaistuksia LED-lamppuihin.
”Aika varovasti isoja rahoja laitetaan kiinni investointeihin, mutta kyllä me innokkaasti tutkitaan ja pilotoidaan energiaa säästäviä ratkaisuja”, talouspäällikkö kertoo.
PSOASin asiakkaista suurin osa tekee itse omat sähkösopimuksensa, mutta soluasuntojen asukkaat maksavat kiinteää sähkömaksua kymmenen euroa kuukaudessa. Nyt PSOASin hallitus on kuitenkin päättänyt nostaa tuon summan viiteentoista euroon. Hallituksen puheenjohtaja Jonne Kettusen mukaan korotukset astuvat voimaan maaliskuun alusta.
”Sähkön hinta on noussut, ja aiemmat maksut eivät ole enää vastanneet aiheutuvia kustannuksia”, Kettunen sanoo.
Samassa yhteydessä hallitus päätti 2,5 % vuokrankorotuksesta, joka koskee valtaosaa PSOASin vuokralaisista. Vuokrankorotusten taustalla on Kettusen mukaan yleinen kustannustason nousu.
”Yleinen tilanne on sellainen, että kustannuspaineita on, ja sen kanssa me tietysti täällä painitaan”.
Tukea on tarjolla, mutta millaista?
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen asiantuntija Essi Leinonen ei ole vielä saanut sähkön hintaan liittyviä yhteydenottoja opiskelijoilta. Hänen mukaansa kohonnut ruuan hinta näkyy ainakin vielä opiskelijoiden arjessa enemmän.
”Sähköllä ei ole ollut vielä sellaista suurta merkitystä. Jossakin vaiheessa se varmaan nousee enemmän pinnalle”, Leinonen arvioi.
”Mitä olen opiskelijoita kuunnellut, niin muutama euro ei vielä näy. Mutta jos lähtee enemmän kasvamaan, niin sitten alkaa näkymään”.
Mikäli sähkölaskun maksamisen kanssa tulee ongelmia, kehottaa Leinonen neuvottelemaan maksuajasta oman sähköyhtiön kanssa. Omia kulutustottumuksia kannattaa miettiä ja sähkösopimusta kilpailuttamalla voi hakea säästöjä. Jos se ei auta riittävästi, niin rahallista tukea voi hakea eri tahoilta.
”OYY antaa tietoa siitä, mitä kannattaa tehdä ja mistä lähteä liikkeelle. Meidän on mahdollista myös antaa jäsenille pieni laina, jos tilanne näyttää aivan toivottomalta”, Leinonen kertoo.
Jos yhteydenottoja alkaa tulla, niin OYY pystyy maanlaajuisen ylioppilaskuntaverkoston kautta lähteä ajamaan jäsentensä etua kansallisella tasolla. Leinonen mainitsee esimerkiksi opiskelijoille suunnattujen kompensaatioiden esittämistä päättäjille.
Syyskuussa Suomen hallitus sopi toimista sähkölaskujen kanssa kamppailevien kansalaisten tukemiseksi. Kopsakangas-Savolainen ei kuitenkaan ole tyytyväinen hallituksen malliin.
”Monissa muissa maissahan on pienituloisille kotitalouksille annettu tämmöinen suora energiaraha, jonka voi käyttää sitten suoraan siihen sähkölaskuun, tai säästää ja käyttää johonkin muuhun”, tutkija avaa.
”Suomessahan tämä on nyt toteutettu verovähennysten, arvonlisäveron alennuksen ja kelan maksaman harkinnanvaraisen tuen kautta, jotka eivät mielestäni auta kaikista pienituloisimpia, esimerkiksi opiskelijoita, millään tavalla.”
Opiskelija Ella Levasen mukaan sähkön hinnat eivät ole vielä aiheuttaneet harmaita hiuksia, eikä hän sellaista opiskelukavereidensakaan keskuudessa ole havainnut.
”En ole kuullut, että kukaan vielä pelkän kynttilän valossa kotonaan asuisi”.
Sähkösopimustyypit
• Yleisesti ottaen sähkösopimuksissa on kolmea päätyyppiä.
• Määräaikaisella sopimuksella sähköä saa kiinteään hintaan sopimuskauden ajan. Vain toiseen asuntoon muuttaminen oikeuttaa irtisanomaan sopimuksen kesken. Sopimuskausi on yleensä 12 tai 24 kuukautta.
• Toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella sähköä saa kiinteään hintaan, mutta sähköyhtiöllä on oikeus muuttaa hintaa sopimuksessa määritellyin ehdoin. Sopimuksen irtisanomisaika on kaksi viikkoa.
• Pörssisähkösopimuksella sähköstä maksetaan tunneittain vaihtuva spot-hinta ja sähköyhtiön marginaali. Seuraavan vuorokauden tuntihinnat julkaistaan päivittäin noin klo 13.45. Sopimus on voimassa toistaiseksi kahden viikon irtisanomisajalla.
• Tarjolla on myös muun tyyppisiä sopimuksia. Tehdessäsi sähkösopimusta, mieti minkä tyyppinen sopimus sopii juuri sinulle ja lue sopimusehdot tarkkaan.
