Oulun yliopisto on sisällyttänyt syksystä alkaen kaikkiin opetussuunnitelmiinsa kuusi yhteistä geneeristä taitoa, joiden tarkoituksena on vahvistaa opiskelijoiden työelämävalmiuksia ja opiskelutaitoja. Geneerisillä taidoilla tarkoitetaan alasta tai tietystä ammatista riippumattomia asiantuntijataitoja, joita tarvitaan opinnoissa ja työelämässä. Koska taidot ovat integroitu osaksi yliopiston kaikkia tutkinto-ohjelmia, ne kuuluvat nyt jokaisen opiskelijan arkeen.
“Uudistuksen ei ole tarkoitus viedä tilaa tieteenalakohtaiselta substanssiosaamiselta vaan kulkea sen kanssa käsi kädessä. Etenkään nykypäivänä ei taida olla olemassa sellaista alaa, jossa tällaisia taitoja ei tarvittaisi”, toteaa Sanna Eronen Opetuksen tuen ja kehittämisen keskuksesta.
Oulun yliopisto on valinnut kuusi taitokokonaisuutta, joita opetetaan kaikilla aloilla. Ne ovat analyyttinen, kriittinen ja luova ajattelu, hyvinvointi ja itsensä kehittäminen, kansainvälisyys ja monikulttuurisuus, kestävyys, vastuullisuus ja eettisyys, monitieteisyys ja tieteidenvälisyyskyky sekä viestintä-, vuorovaikutus- ja digitaidot.
Kyse ei ole siitä, etteikö Oulun yliopistossa kyseisiä taitoja olisi aikaisemmin opetettu. Uudistuksen myötä taidot pyritään kuitenkin tuomaan näkyvämmäksi osaksi opetussuunnitelmaa ja opetusta, kertoo kehitysprosessin aikana geneeristen taitojen työryhmän puheenjohtajana toiminut Elina Niemitalo-Haapola.
“Haluamme entistä systemaattisemmin tukea näiden taitojen tunnistamista, sanoittamista ja kehittämistä, jotta varmistutaan siitä, että nämä taidot todella käydään läpi ja niihin paneudutaan monella eri tasolla”, Niemitalo-Haapola avaa.
Samoja taitoja opetettu jo aiemmin
Geneeristen taitojen vahvistaminen Oulun yliopiston opetuksessa ei tarkoita, että tutkinto-ohjelmien sisällä kaikki kurssit muuttuisivat perusteellisesti. Muutos tulee todennäköisesti näkymään silti opetuksessa alalla kuin alalla.
“Geneeriset taidot muodostavat läpileikkaavan perustan, ja niihin liittyvät osaamistavoitteet ovat samat kaikissa tutkinnoissa. Joillakin kursseilla muutos voi olla isompi, kun taas toisilla muutosta kurssin toteutuksessa ei välttämättä edes tarvita. Opiskelija saattaa kuitenkin huomata kurssin oppimistavoitteista, että tällaisia taitoja nyt tavoitellaan ja vaaditaan”, Niemitalo-Haapola avaa.
“Toiminnallisuus on yksi tärkeimpiä tapoja kehittää näitä taitoja. Tällöin muutos opetuksessa voi näkyä esimerkiksi projektimaisen oppimisen tai ylipäätään erilaisten tehtävätyyppien lisääntymisenä kursseilla”, Eronen lisää.
Geneeristen työelämätaitojen vahvistaminen opetuksessa on kuitenkin viime kädessä kurssin opettajien vastuulla. Niemitalo-Haapola ja Eronen painottavat, ettei yhdenkään opettajan tarvitse silti jäädä miettimään muutoksia yksin, vaan apua on tarjolla.
Oulun yliopiston tutkinto-ohjelmajohtajat Riikka Sirkko ja Anne Tuomela ovat samaa mieltä siitä, että tukea opintojaksojen suunnitteluun on hyvin saatavilla. Kun esimerkiksi valitut työelämätaidot esiteltiin opettajille, henkilökunnalle järjestettiin koulutussarjoja, joissa näihin taitoihin perehdyttiin.
“Moni taito on sellainen, jota meillä on ennenkin opetettu, mutta uudistuksen myötä se osataan nyt sanoittaa selkeämmin. Ainakin meillä erityispedagogiikan alalla opettajat ovat suhtautuneet muutokseen positiivisesti ja ruvenneet heti miettimään, miten kursseja voitaisiin kehittää”, erityispedagogiikan tutkinto-ohjelmajohtajana ja yliopistolehtorina toimiva Sirkko kuvaa.
Sirkko antaa konkreettisen esimerkin yhdeltä omalta kurssiltaan, jonka substanssiopetus painottuu asiantuntijuuteen erityispedagogiikassa.
“Yksi kurssin oppimistavoitteista on kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden -taitokokonaisuus, jonka myötä olemme aloittamassa yhteistyön norjalaisen yliopiston kanssa. Opiskelijat tekevät yhdessä ryhmätöitä ja kuulevat norjalaiselta opettajalta luennon aiheesta, josta minä olen tavallisesti luennoinut”, Sirkko kertoo.
Taustalla tutkimustulokset
Vaikka uudistus on haastateltavien mukaan otettu yliopistoyhteisössä hyvin vastaan, on se myös herättänyt kysymyksiä muun muassa siitä, mihin tarpeeseen uudistus todellisuudessa vastaa. Uudistuksen taustalla on kuitenkin kansallinen ja jopa kansainvälinen ilmiö.
“Geneerisiä taitoja koskevaa tutkimusta on tehty paljon ja tutkimusten mukaan korkeakouluopiskelijoiden työelämävalmiuksissa on suurta vaihtelevuutta. Lisäksi tutkimuksissa on huomattu, että geneerisiä taitoja tukemalla näitä valmiuksia voidaan kehittää”, muutosprosessissa alusta asti mukana ollut Niemitalo-Haapola kertoo.
Tutkimustyöllä Niemitalo-Haapola viittaa muun muassa KAPPAS-hankkeisiin, jotka ovat Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamia tutkimushankkeita, jotka arvioivat suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden geneerisiä taitoja. Oulun yliopisto oli yksi osallistuvista korkeakouluista pitkittäistutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa.
Kun päätös uudistuksen käynnistämisestä oli tehty, työryhmässä mietittiin, mitkä geneerisistä työelämätaidoista ovat sellaisia, jotka palvelevat Oulun yliopiston opiskelijoita tutkinto-ohjelmasta riippumatta. Prosessiin osallistettiin myös yliopiston henkilökuntaa sekä opiskelijoita ja alumneja.
“Totesimme jo heti alussa, ettei ole olemassa mitään yksimielistä maailmanlaajuista geneeristen työelämätaitojen listausta vaan joukko erilaisia taitoja, joista meidän oli valittava sopivimmat. Toteutimme kyselyn, millaiset taidot ovat tärkeimpiä ja merkityksellisimpiä meidän opiskelijoiden, henkilökunnan ja alumnien mielestä. Lisäksi kävimme läpi erilaisia raportteja ja tutustuimme muiden korkeakoulujen ratkaisuihin”, Niemitalo-Haapola kuvaa valintaprosessia.
Geneeristen työelämätaitojen kiteyttäminen kuuteen taitokokonaisuuteen ei ollut kuitenkaan läpihuutojuttu.
“Oikeastaan mikään taitokokonaisuus ei ollut itsestäänselvyys. Kävimme työryhmässä paljon keskustelua siitä, mitkä ovat niin sanotusti läpileikkaavia taitoja alalla kuin alalla ja miten niitä sanoitetaan kandi-, maisteri- ja tohtoritasolla. Aloitteita mukaan otettavista taidoista tuli myös työryhmän ulkopuolelta, kun hyvinvointiin liittyvät taidot nousivat kyselytutkimuksessa vahvasti esiin”, Niemitalo-Haapola kertoo.
Arviointi askarruttaa
Kysymys, jota työryhmässä on matkan varrella mietitty paljon, on se, miten geneerisiä taitoja sitten arvioidaan.
“Se on vähän vaikea kysymys, joka vie varmasti aikaa. Jos opiskelija ei voi esimerkiksi terveysperusteisesti osallistua ryhmätöihin, miten hänen ryhmätyötaitojaan voidaan silloin arvioida? Vielä emme ole kohdanneet näin haasteellisia tilanteita, mutta näitäkin varmasti tulee”, tutkinto-ohjelmajohtaja Tuomela rakennus- ja yhdyskuntatekniikan puolelta pohtii.
“Arvioinnissa hyödynnetään itsearviointia, vertaisarviointia, opettajan arviointia ja asiantuntija-arviointia, jos tehdään esimerkiksi projektitöitä ulospäin. Osaamista pyritään tekemään näkyväksi erilaisten tehtävien ja näyttöjen kautta. Tämä on kuitenkin sellainen asia, jota vielä kehitämme yliopisto-yhteisönä”, Eronen kertoo.
Entä miten muutoksen onnistumista voidaan arvioida tulevaisuudessa? Siihenkin on olemassa monia erilaisia tapoja, mutta on selvää, että muutos on vielä alussa ja vaikutukset näkyvät vasta myöhemmin.
“Onnistumista voidaan tarkastella monesta näkökulmasta, kuten opiskelijapalautteen, sidosryhmien ja yhteistyökumppaneiden kokemusten sekä henkilökunnan ja opettajien havaintojen kautta. Vaikutukset näkyvät usein vasta vuosien kuluessa, eikä onnistumista voida mitata yhdellä ainoalla mittarilla”, Niemitalo-Haapola uskoo.
“Jo se, että opiskelijat ja opettajat oppivat tunnistamaan geneeriset taidot ja puhumaan niistä, on hieno askel eteenpäin. Myös omien kehityskohteiden tunnistaminen on tärkeää”, Eronen lisää.




