Onko kestävä matkailu kulutustrendi vai pysyvä muutos tavassamme elää ja matkustaa?

Puhe lentämisen ilmastovaikutuksista on saanut monet miettimään omia lomanviettotapojaan uudemman kerran. Lentokeskustelu on myös entisestään lisännyt kiinnostusta kestävän matkailun tutkimiseen. Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksikössä tutkitaan matkailun ilmastovaikutuksia matkailuyrittäjien näkökulmasta. Matkailumaantieteen alan väitöskirjaansa Oulun yliopistossa viimeistelevä Outi Kulusjärvi uskoo, että ekologisesti kestävä matkailu voi olla mahdollista, vaikkakaan ei vielä tällä hetkellä.

TEKSTI Terhi Suominen

KUVAT Anni Hyypiö

“Keskitymme siihen, miten voimme vähentää lentämistä ulkomaille, mutta samalla yritämme haalia Suomeen matkailijoita ulkomailta. Sitä pitäisi kyseenalaistaa.”

Näin sanoo matkailumaantieteen alan väitöskirjaansa Oulun yliopistossa viimeistelevä Outi Kulusjärvi.

Kulusjärvi tutkii väitöskirjassaan matkailun globaalin kestävyyden haasteita ja ilmastonmuutoksen edellyttämiä muutoksia matkailun kehittämisessä. Erityisenä kiinnostuksenkohteena hänellä on Lapin matkailun kestävyys paikallisten matkailuyrittäjien näkökulmasta. Kulusjärvi haastatteli tutkimukseensa Ylläksen ja Rukan alueen matkailutoimijoita vuosina 2012 ja 2015.

Onko pakko aina kasvaa?

Kansallisten matkailustrategioiden mukaan matkailusta on mahdollista saada kestävää, kunhan matkailuyrittäjät tekevät yhteistyötä ja tavoittelevat samaa taloudellisen kasvun päämäärää.

Usein ajatellaan, että kun matkailukeskusten yrittäjät tekevät yhteistyötä syrjäseuduilla toimintaansa pyörittävien yrittäjien kanssa, siitä hyötyy mahdollisimman suuri joukko paikallisia yrittäjiä. Outi Kulusjärven mukaan asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, vaan matkailuyrittäjien välillä on eroja.

Esimerkiksi hiihtokeskuksen ydinalueella laskettelupalveluiden parissa työskentelevät toimijat saattavat kokea olevansa oma porukkansa ja keskittyä ensisijaisesti oman alueensa kehittämiseen.

“Ei yrittäjillä ole välttämättä motiiveja keskinäiseen yhteistyöhön, kun kuitenkin halutaan kehittää omaa liiketoimintaa”, Kulusjärvi kertoo.

“Kasvuakin on erilaista. Yrittäjät haluavat, että edellytykset omalle toiminnalle ja elinkeinolle säilyvät.”

Sen lisäksi, että yritysten väliset ristiriidat hyväksytään osaksi talouden toimintaa, Kulusjärvi korostaa keskustelun, kuuntelun ja keskinäisen ymmärryksen tärkeyttä.

Hänen mukaansa ei ole tarkoituksenmukaista ainoastaan vahvistaa matkailuyrittäjien yhteistyötä, vaan huomata, että kaikkien tavoitteet eivät ole samoja.

Haastatellessaan Lapin matkailuyrittäjiä Outi Kulusjärvi huomasi, että monet eivät varauksetta tue kasvuhakuista matkailukeskusten kehittämistä. Jopa matkailukeskuksissa toimivat yrittäjät voivat kannattaa todella pienimuotoista, luontoon perustuvaa matkailua.

“Kasvuakin on erilaista. Yrittäjät haluavat, että edellytykset omalle toiminnalle ja elinkeinolle säilyvät.”

Osa matkailuyrittäjistä haluaa kehittää matkailukeskuksia yhä kaupunkimaisempaan suuntaan kun taas osa hillitsisi määrällistä kasvua. Kulusjärven mukaan kasvuhakuisella matkailun kehittämisellä paikallinen ympäristö muuttuu niin paljon, että esimerkiksi perinteiseen kyläympäristöön perustuvalle matkailulle ei ole enää edellytyksiä.

“Jos oikeasti halutaan luoda kestävää matkailua, meidän pitäisi tunnistaa matkailutoimijoiden tavoitteiden moninaisuus sekä edistää ymmärrystä eri näkökulmien välillä. Eikä vain ajatella, että vaihtoehtoisten näkemysten jättäminen syrjään on osa markkinataloutta”, Kulusjärvi huomauttaa.

Paikallisten matkailuyrittäjien ääni kuuluviin

Kestävä matkailu kietoutuu tiiviisti kysymykseen koko talousjärjestelmämme muuttamisesta ekologisesti kestäväksi. Jotta kestävää matkailua voisi edistää, Outi Kulusjärven mukaan tulisi ymmärtää talousjärjestelmän moninaisuus. Matkailutalouden sisälle nimittäin mahtuu myös sellaisia talouden muotoja, jotka perustuvat paikalliskulttuuriin ja paikallisiin elintapoihin.

Matkailun muutos kestävämpään suuntaan voi alkaa ruohonjuuritasolta, paikallisten yrittäjien toiminnasta. Kulusjärven mukaan yrittäjät voivat omien yhteistyöverkostojensa kautta vaikuttaa siihen, miten matkailu kehittyy. Strategista suunnittelua tarvitaan, mutta yrittäjien ei tarvitse jäädä odottelemaan koko järjestelmän muutosta.

“Voi tehdä omaa juttuaan, luonnon säilyttämiseen tähtäävää matkailua, vaikka keskuksen kehittäminen menisi eri suuntaan. On arvokasta pitää oma linjansa työssään”, Kulusjärvi huomauttaa.

“Omilla toimillaan voi vahvistaa myös vaihtoehtoisen talouden toiminnan muotoja”, Kulusjärvi miettii ja jatkaa: “Mutta nämä toimintamuodot pitäisi tunnistaa ja huomioida myös päätöksenteossa ja matkailun kehittämisstrategioissa.”

Paikallisten pienten yrittäjien toimijuus ja oikeus vaikuttaa kehityskulkuun nousevat esille Kulusjärven puheissa.

“Yksilöiden omien näkemysten kuuluisi olla mukana. Ettei tarvitse ajatella, miten minä osaan olla yrittäjä, vaan saa olla oma itsensä myös talouden piirissä.”

Katse kohti lähiseutuja?

Majoituskapasiteetin huomattava lisääminen ja ulkomailta lentäen tulevien asiakkaiden houkuttelu paitsi perustuvat ympäristön kannalta haitalliselle liikenteelle, myös muuttavat paikallisia yhteisöjä. Tällaisia matkailun suunnitelmia Kulusjärvi haluaa kyseenalaistaa.

”Hiihtäjät, lumikenkäilijät ja huskyvaljakot liikkuvat luonnossa, eivätkä tuhoa luontoa samalla tavalla kuin esimerkiksi kaivosteollisuus.”

Hän uskoo, että ekologisesti kestävä matkailu voi olla mahdollista, vaikkakaan ei vielä tällä hetkellä. Matkailu on elinkeinona hänen mukaansa ainutlaatuinen siinä mielessä, että se hyödyntää luonnonympäristöä sellaisenaan.

“Hiihtäjät, lumikenkäilijät ja huskyvaljakot liikkuvat luonnossa, eivätkä tuhoa luontoa samalla tavalla kuin esimerkiksi kaivosteollisuus”, Kulusjärvi sanoo.

Myös matkailijalla on valtaa: hän voi itse valita kaukolennon sijaan vaikkapa junamatkailun Euroopassa ja tukea ostopäätöksillä yrityksiä, jotka ovat sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestäviä.

Vaihtoehtoiselle matkailunäkemykselle olisi Kulusjärven mielestä hyvä antaa arvoa, sillä ilmastonmuutoksen eteneminen vaatii radikaalia ajattelutavan muutosta elinkeinojen kehittämisessä.

Moni talouskeskeinen matkailuntutkija tutkii kuluttamisen trendejä, kuten omatoimimatkailua tai kiinnostusta paikallista kulttuuria kohtaan. Tällöin ihmiset näyttäytyvät vain kuluttajina ja trendit ohimenevinä ilmiöinä.

Tätä Kulusjärvi kritisoi.

“Silloin vain pieni porukka on innostunut, mutta se ei muuta mitään. Kyseessä on vain trendi, joka pian korvautuu toisella”, Kulusjärvi pohtii.

Kulusjärvi kyseenalaistaa ajatuksen siitä, että meneillään oleva muutos matkailussa olisi pelkkä uusin kulutuksen trendi. Hänen mukaansa kyseessä on pysyvämpi muutos tavoissa elää ja matkustaa.

“Johtuuko valinta olla lentämättä siitä, että halutaan olla trendikkäitä kuluttajia? Vai siitä, että tunnetaan oikeasti huolta maapallon tilasta ja tulevaisuudesta?” Kulusjärvi pohtii.

Myös matkailun tutkijoilla on vaikuttamisen paikka pysyvämmän muutoksen aikaansaamiseksi. Muutoksen pysyvyyttä ei Kulusjärven mielestä edistetä ainakaan sillä, että tutkijat puhuvat luonnonvaroja säästävästä matkailusta vain ohimenevänä ilmiönä.

Terhi Suominen

Tiedeviestinnän maisteriopiskelija, joka haluaa selvittää, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. 

Lue lisää:

Ropiseeko Oululle lisärahaa ja lisää koulutuspaikkoja? – Yliopiston vaalitentin panelistit yksimielisiä tutkimuksen ja koulutuksen tärkeydestä, eroja konkreettisissa toimissa ja arvauksessa tutkijan palkasta

Linnanmaalla järjestetyssä yliopistotentissä eduskuntavaaliehdokkaat korostivat tieteen ja tutkimuksen arvoa ja kantoivat huolta opiskelijoiden jaksamisesta.

“Koulutusleikkausten aika on nyt ohi”, lupasi jatkokautta hakeva kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sd.) maanantaina 18. maaliskuuta järjestetyssä vaalipaneelissa.

Tuppurainen ei ollut suinkaan ainoa, joka vannoi tutkimuksen ja koulutuksen nimeen maanantaisessa vaalipaneelissa, vaan ymmärrystä löytyi kaikista kanssatentattavista: Jaana Isohätälästä (vihr.), Olli Kohosesta (vas.), Vaili Jämsä-Uusitalosta (sin.), Ulla Parviaisesta (kesk.), Mari-Leena Talvitiestä (kok.) ja Ville Vähämäestä (ps.).

Oulun ylioppilaslehden päätoimittajan Anni Hyypiön ja lehden entisen päätoimittajan Ville Koivuniemen juontamassa kaksituntisessa tentissä teemat pyörivät tutkimuksen, tieteen ja koulutuksen ympärillä.

Sopuinen paneeli ei tarjonnut suuria irtiottoja tai näkemyseroja, mutta eroja tarjotuissa konkreettisissa keinoissa kylläkin.

Maanantain paneelissa keskustelua herättivät muun muassa tutkijoiden osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun, Oulun yliopiston rahoitus, tutkijan ja opiskelijan elämä ja ilmastoasiat. 

Kukaan panelisteista ei vielä povannut korkeakoulukentälle isoja myllerryksiä. Paneeli oli yksimielinen, kun heiltä kysyttiin korkeakoulujen määrästä Suomessa: kaikkien mielestä määrä pitäisi säilyttää nykyisellään.

Yksimielisesti puollettiin myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen duaalimallin säilyttämistä. Kysymys uuden tiedeministerin salkun perustamisesta sai panelisteilta varovaisen myöntymyksen vasemmistoliiton Olli Kohosta lukuunottamatta.

Paljonko tutkija tienaa?

Vastauksista löytyi kuitenkin myös eroavaisuuksia. Esimerkiksi panelistien käsitys vastavalmistuneen väitöskirjatutkijan palkasta vaihteli.

Panelisteja pyydettiin arvioimaan vastavalmistuneen, kokoaikaisessa työsuhteessa olevan väitöskirjatutkijan kuukausittaista mediaanipalkkaa. Panelistien arvioissa haarukka oli 1900 eurosta (Tytti Tuppurainen) 3115 euroon (Ulla Parviainen), kun todellinen luku asettuu Tieteentekijöiden liiton kyselyn mukaan haarukkaan 2000–2500 euroa.

Vihreiden ehdokas Jaana Isohätälä tosin muistutti, ettei läheskään kaikille väitöskirjatutkijoille makseta kuukausipalkkaa, moni väitöskirjaa tekevä työskentelee täysin ilman rahoitusta tai turvautuu muihin tuloihin. Siksi väitöskirjatutkija, joka saa 2200 euroa kuussa, on itse asiassa onnekas – saahan hän ylipäänsä palkkaa. 

Keinot Suomen koulutustason nostamiseksi korkeakouluvision tavoitteiden mukaiseksi vaihtelivat. 

Kokoomuksen Mari-Leena Talvitie ja vihreiden Isohätälä ehdottivat osatutkintojen suorittamisen helpottamista osaamisen täydentämiseksi, kun taas sinisten Vaili Jämsä-Uusitalo vastusti ajatusta: “Me tarvitaan enemmän kandeja.” Hänen mielestään samoille ihmisille kasaantuvat uudet tutkinnot eivät nosta koulutustasoa. Ratkaisu ongelmaan olisi siirtyminen työelämään jo kandidaatin tutkinnon jälkeen, ja jatko-opiskelu vasta oman alan varmistuttua.

Keskustan Ulla Parviainen esitti, että tutkintojen lisäämiseksi tulisi nykyään rajattujen koulutusalojen, kuten psykologian, tarjontaa laajentaa aiempaa useampiin korkeakouluihin.

Oululle lisää rahaa?

Tutkintokeskeisyyteen liittyen keskustelua käytiin myös yliopiston rahoituksesta. Suomen Kuvalehden laskelmien mukaan kaksi viimeisintä hallitusta ovat leikanneet koulutuksesta eri asteilta liki 1,5 miljardia euroa, vaikka ennen vuoden 2015 vaaleja koulutus luvattiin jo jättää rauhaan leikkauksilta.

Oulun yliopiston rahoituksen kasvattaminen on mainittu Oulun kaupungin, yliopiston ja Pohjois-Pohjanmaan liiton yhteisissä vaalitavoitteissa.

Lisärahan puolesta puhui muun muassa perussuomalaisten Ville Vähämäki, jonka mukaan Oulun yliopiston tulisi saada 15–20 miljoonan euron lisärahoitus. Tytti Tuppurainen taas näki, että perusrahoituksen saaminen kuntoon vaatisi yhteistä tahtotilaa alueen kansanedustajilta.

Yliopistojen perusrahoituksen väheneminen näkyy muun muassa sitä, että tutkijat joutuvat nyt käyttämään työaikaansa erilaisten apurahahakemusten tekemiseen.

Sinisten Jämsä-Uusitalo esitti, että yliopistotutkijat voisivat tavata vuosittain keskenään sopiakseen siitä, kuka hakee mitäkin rahoitusta, ettei kaikkien tarvitsisi kilpailla keskenään.

“Siinä olisi vastaisku”, hän sanoi.

Paneelin aikana kysymyksiä kuultiin myös opiskelijoilta, yliopiston johdolta ja professoreilta. Oulun yliopiston teoreettisen fysiikan professori Matti Alatalo kertoi professorien olevan huolissaan opiskelijoiden jaksamisesta ja pahoinvoinnin lisääntymisestä. Mitä tälle asialle voitaisiin tehdä?

Panelistien vastauksissa toistuivat kehut hyvästä kysymyksestä, mielenterveyspalveluiden saatavuuden tärkeys ja erilaiset matalan kynnyksen palvelut.

Opiskelijoiden mielenterveys onkin mitä ajankohtaisin aihe, sillä YTHS:n toteuttaman opiskelijoiden terveystutkimuksen perusteella opiskelijoilta diagnosoitujen masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden määrä on lähes kolminkertaistunut vuodesta 2000 alkaen.

Joukosta poikkeava vastaus opiskelijan hyvinvointiin tuli Ville Vähämäeltä, joka nosti esiin oululaisen Tuudo-mobiilisovelluksen ja sen roolin opiskelijan ajanhallinnassa. 

“Mobiiliapplikaatiot antavat vastauksen opiskelijan suurimpaan ongelmaan eli siihen, miten ajankäyttönsä saa suunniteltua”, Vähämäki sanoi.

Ajan ja rahan rahallisuus tuntuivat olevan paneelin suuria teemoja koulutukseen liittyen. Panelistit pohtivat puheenvuoroissaan niin opiskelijan kuin professorienkin riittämättömän ajan syitä.

Olli Kohosen mielestä yksi syy professorien kiireisyyteen on tukihenkilöstön määrästä leikkaaminen. Tytti Tuppuraisen mielestä kiireen syy taas oli opintotuen leikkauksissa, jonka seurauksena opiskelijat joutuvat tekemään töitä opintojen ohella.

“Opintotukijärjestelmän täytyy olla sellainen, että se mahdollistaa keskittymisen opintoihin”, Tuppurainen sanoi.

Viimeisenä vaalitentissä kysyttiin myös konkreettisia keinoja taistella ilmastonmuutosta vastaan.

Ehdokkaiden näkemykset Suomen roolista ilmastonmuutoksen ehkäisyssä erosivat, vaikka raideliikenteen tärkeys saikin kannatusta monissa puheenvuoroissa. Esimerkiksi kokoomuksen Talvitie näki Suomen tuottamien päästöjen olevan niin pienet, että Suomi saisi aikaan suuremman vaikutuksen tuomalla uusia vähäpäästöisiä innovaatioita kansainvälisille markkinoille.

Perussuomalaisten Ville Vähämäki näki ratkaisun olevan Suomen viiden isoimman päästötuottajan yritystukien leikkaamisessa, keskustan ehdokas Ulla Parviainen taas mainitsi uusiutuvien polttoaineiden hinnanalennuksen. Vihreiden Isohätälä nosti esille myös verotuksen keinona ohjata kuluttajia kestävämpiin vaihtoehtoihin, kuten kestävästi kasvatetun kotimaisen ruoan pariin.

Keskustelu tieteen, tutkimuksen ja koulutuksen asemasta jatkuu. Samankaltaisia tiede- ja tutkimusaiheisia vaalitenttejä järjestetään kevään aikana myös Tampereella (28.3.) ja Turussa (2.4.). 

Vaalitentin järjestivät yhteistyössä Oulun yliopisto, Oulun yliopiston ylioppilaskunta, Professoriliitto, Sivistystyönantajat, Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI, Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta, Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Tieteentekijöiden liitto. Voit katsoa tallenteen vaalipaneelista täältä.

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys järjestetään kotimaassa 3.–9.4., ulkomailla 3.–6.4. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 14.4.2019.

Lue lisää vaaleista: Vaikka politiikka kiinnostaa, nuorten äänestysprosentti on alhainen – vaikeinta on saada matalasti koulutetut nuoret äänestämään.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Yhteishaku alkoi, jaossa 47 600 aloituspaikkaa ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa

Tässä on yksi varma kevään merkki: Suomen korkeakoulujen yhteishaku alkaa keskiviikkona 20.3. ja päättyy keskiviikkona 3.4. kello 15. Opetushallituksen tiedotteen mukaan tarjolla on suunnilleen sama määrä aloituspaikkoja kuin viime vuonna, mutta hakukohteita on noin 50 enemmän. Kaikki Suomen 36 korkeakoulua ovat mukana haussa. Oulun yliopisto tiedottaa, että sillä on yhteishaun alkaessa haettavana 1704 opiskelupaikkaa kandidaattiohjelmiin ja […]

Tässä on yksi varma kevään merkki: Suomen korkeakoulujen yhteishaku alkaa keskiviikkona 20.3. ja päättyy keskiviikkona 3.4. kello 15.

Opetushallituksen tiedotteen mukaan tarjolla on suunnilleen sama määrä aloituspaikkoja kuin viime vuonna, mutta hakukohteita on noin 50 enemmän. Kaikki Suomen 36 korkeakoulua ovat mukana haussa.

Oulun yliopisto tiedottaa, että sillä on yhteishaun alkaessa haettavana 1704 opiskelupaikkaa kandidaattiohjelmiin ja 619 paikkaa maisteriohjelmiin.

Oulun ammattikorkeakoulussa (Oamk) on puolestaan tarjolla 33 ammattikorkeakoulututkinnon hakukohdetta, joista kaksi on englanninkielisiä sekä seitsemän ylemmän ammattikorkea­koulututkinnon hakukohdetta. Tarjolla on yhteensä noin 1 450 aloituspaikkaa.

Suurin osa, lähes 1 100, hakukohteista on suunnattu lukion, ammatillisen tutkinnon tai vastaavan ulkomaisen tutkinnon suorittaneille. Näistä 44 prosenttia on yliopisto- ja 56 prosenttia ammattikorkeakoulukoulutuksia. Vastaavasti haun aloituspaikoista yli 80 prosenttia on tarkoitettu toisen asteen tutkinnon suorittaneille.

Yhteishaussa on mukana noin 500 hakukohdetta, jotka on tarkoitettu korkeakoulututkinnon suorittaneille. Haettavana on yliopistojen maisterikoulutuksia sekä ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavia koulutuksia.

Tänä keväänä noin 25 000 aloituspaikkaa on varattu ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville. Tämä on 64 prosenttia aloituspaikoista niissä hakukohteissa, joissa ensikertalaiset tulee huomioida.

Tämä hakuaika on kevään toinen mahdollisuus hakea, kun ensimmäinen hakuaika oli tammikuussa.

Kevään yhteishaku on nyt viimeistä kertaa kaksivuotinen. Ensi vuonna korkeakoulujen yhteishaku jaetaan kahdeksi erilliseksi yhteishauksi: ensimmäisessä haetaan vieraskieliseen koulutukseen sekä Taideyliopiston koulutuksiin ja toisessa suomen- ja ruotsinkieliseen koulutukseen.

Mikäli mieli halajaa hakemaan, hakulomake täytetään Opintopolku-palvelun kautta.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Oulun yliopiston yt-neuvottelut jatkuvat, seuraava kokous 20.3.

Oulun yliopiston kahta tutkimusyksikköä koskevat yt-neuvottelut jatkuvat. Yt-neuvottelujen oli Oulun ylioppilaslehden aiemmassa jutussa arvioitu päättyvän 11.3. mennessä, jonka jälkeen tehtäisiin päätökset yksikköjä koskevista toimenpideohjelmista. Oulun yliopiston henkilöstöjohtaja Jarmo Okkonen kertoo lehdelle, että yt-neuvotteluiden merkeissä tavataan kuitenkin vielä ainakin 20. maaliskuuta. Asiasta tiedotettiin intranetissä Notiossa 11.3. ”Neuvottelut ovat edenneet nyt hyvässä yhteisymmärryksessä, asioita on selvitetty. Sovimme, että tavataan ainakin […]

Oulun yliopiston kahta tutkimusyksikköä koskevat yt-neuvottelut jatkuvat. Yt-neuvottelujen oli Oulun ylioppilaslehden aiemmassa jutussa arvioitu päättyvän 11.3. mennessä, jonka jälkeen tehtäisiin päätökset yksikköjä koskevista toimenpideohjelmista.

Oulun yliopiston henkilöstöjohtaja Jarmo Okkonen kertoo lehdelle, että yt-neuvotteluiden merkeissä tavataan kuitenkin vielä ainakin 20. maaliskuuta. Asiasta tiedotettiin intranetissä Notiossa 11.3.

”Neuvottelut ovat edenneet nyt hyvässä yhteisymmärryksessä, asioita on selvitetty. Sovimme, että tavataan ainakin vielä 20. päivä.”

Yt-neuvottelujen käynnistämisestä kahdessa tutkimusyksikössä päätettiin Oulun yliopiston hallituksen kokouksessa 8. helmikuuta.

Yhteistoimintaneuvottelut ovat käynnissä opettajat, opettaminen ja kasvatusyhteisöt -tutkimusyksikössä (kasvatustieteiden tiedekunta) koskien musiikkikasvatuksen, musiikin, laulun ja soiton opetusta antavaa henkilökuntaa ja tähtitieteen tutkimusyksikössä (luonnontieteellinen tiedekunta).

Hallitus päätti, että taloustieteen, laskentatoimen ja rahoituksen tutkimusyksikössä (Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu) käynnistetään toimenpideohjelma ilman yhteistoimintaneuvotteluja.

Jarmo Okkosen mukaan kauppakorkeakoulun yksikössä pohditaan nyt sitä, millä lailla toimintaa pystyttäisiin kehittämään. Sen aloittamiselle ei ole määritetty määräaikaa, Okkonen sanoo.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Oulun yliopistosta kahdeksan tieteenalaa sijoittui QS-rankingissa – uusina listalle nousivat materiaalitieteet ja fysiikka ja tähtitiede

Oulun yliopisto sijoittuu kahdeksalla tieteenalalla maailman parhaiksi arvioitujen 500 yliopiston joukkoon uusimmassa QS World University Rankings by Subject -vertailussa, yliopisto tiedottaa. Oulun tieteenalojen sijoitukset säilyivät pääpiirteissään ennallaan edellisvuoteen verrattuna. Uusina aloina listalle nousivat materiaalitieteet (351–400) sekä fysiikka ja tähtitiede (501–550). Parhaiten Oulun tieteenaloista QS:n rankingin listalla pärjäsi maantiede, joka pisteytettiin sijavälille 151–200. Tänä vuonna QS World […]

Oulun yliopisto sijoittuu kahdeksalla tieteenalalla maailman parhaiksi arvioitujen 500 yliopiston joukkoon uusimmassa QS World University Rankings by Subject -vertailussa, yliopisto tiedottaa.

Oulun tieteenalojen sijoitukset säilyivät pääpiirteissään ennallaan edellisvuoteen verrattuna. Uusina aloina listalle nousivat materiaalitieteet (351–400) sekä fysiikka ja tähtitiede (501–550). Parhaiten Oulun tieteenaloista QS:n rankingin listalla pärjäsi maantiede, joka pisteytettiin sijavälille 151–200.

Tänä vuonna QS World University Rankings by Subject -vertailussa 500 parhaan yliopiston suoriutumista arvioitiin viidellä laajalla aihealueella ja niiden sisällä 48 eri tieteenalalla. Vertailussa oli mukana 1 222 yliopistoa 78:sta maasta.

Listan ensimmäisiä sijoja hallitsevat perinteikkäät yliopistot. Esimerkiksi maantieteessä ykkössijalla on Oxfordin yliopisto, fysiikassa, tähtitieteessä ja materiaalitieteissä Massachusettsin teknologia-instituutti (MIT).

QS Rankingin tieteenalakohtaisessa vertailussa sijoituksiin vaikuttavat yliopiston akateeminen maine, työnantajamaine, tieteellisten julkaisujen lainausten määrä ja tutkijoiden ja työn vaikuttavuus ja tuloksellisuus.

Vuonna 2018 Oulun yliopisto sijoittui yliopistoja kokonaisuutena arvioivassa QS World University Rankings -vertailussa sijalle 376.

Muokattu 11.3.2019 kello 14.26: Muutettu otsikossa ja ensimmäisessä virkkeessä sijoittuneiden Oulun yliopiston tieteenalojen määrä seitsemästä kahdeksaksi.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

”Nyt älypuhelimeen pitäisi saada tutka, ettei kävele pylväisiin pahki” – virastomestari Voitto Visuri on nähnyt röökinsavun ja rentouden katoavan kampukselta

Voitto Visuri päätyi Oulun yliopiston virastomestariksi 1980-luvulla. Yli kolme vuosikymmentä myöhemmin hän on ja pysyy. Visurin työnkuva kuitenkin muuttui vastikään, kun kasvatustieteiden tiedekunta muutti ja Visuri siirtyi keskusaulan virastomestariksi.

Nuorena markkinointimerkonomina Voitto Visurilla oli palo asiakaspalveluun ja hyviä muistoja opiskeluajoiltaan Linnanmaalla.

Tämä yhdistelmä muuttui opintojen jälkeen ammatiksi, kun Visurista tuli virastomestari. Visuri aloitti työskentelynsä Linnanmaalla 1980-luvun alussa, ja siirtyi sitten muutaman vuoden jälkeen humanistiseen tiedekuntaan Kasarmintielle vuonna 1986.

”Ihmiset oli mukavia ja sitten mä ajattelin, että miksi ei? Kuitenkaan ei ollut sellaista voimakasta urakeskeistä ajattelua, että musta pitäisi tulla joku johtaja.”

Eniten virastomestaria kiinnosti kontakti opiskelijoiden kanssa ja hän jäi, koska nauttii iloisista ihmisistä, joilla on elämässä tietty ”fokus”.

Virastomestareita on Oulun yliopistolla 16. Heidän työkuvaansa kuuluu kaikki avainhallinnasta ja salivarauksista päivittäiseen asiakaspalveluun.

“Noin kolme kuukautta vuodesta menee salivarausten muutoksiin”, Visuri kertoo.

Visurin työnkuva muuttui vastikään, kun kasvatustieteiden tiedekunta muutti ja Visuri siirtyi keskusaulan virastomestariksi.

Hän ei vielä osaa sanoa, onko työ yhä hauskaa uudella työpisteellä. Keskusaula on hänestä kiireisempi ja hektisempi. Entisten tuttujen kasvojen ja juttutuokioiden sijaan asiakkaat vaihtuvat nopeasti.

”KTK:n puolella oli helpompi pelleillä, kun tunsi porukkaa.”

Röökinsavu ja rentous katosivat

Kiireisyys onkin Visurille nykyisen korkeakoulukulttuurin tunnuspiirre: ”Pyritään sisään ja ulos mahdollisimman äkkiä. Jos ei tule tarpeeksi pointseja niin menee tuet”.

Visurin alkuaikoina käytävät täyttyivät tupakansavusta ja sohvaryhmistä. Niiden tilalla ovat nykyään ruokajonoissa naputtavat jalat, eikä Visurin mielestä opiskelijalta onnistu samanlainen rento bilekeskeinen elämä kuin aiemmin: “Nykyään on pakko tehdä töitä tosissaan.”

Kiireestä huolimatta opiskelijat itsessään eivät Visurin mielestä ole muuttuneet: ”Nyt tietenkin älypuhelimeen pitäisi saada tutka, ettei kävele pylväisiin pahki”, hän naurahtaa.

Tekniikka on muuttanut myös virastomestarin arkea. Esimerkiksi salivaraukset, jotka aiemmin tehtiin käsin paperikansioihin, löytyvät nykyään tietokoneelta automatisoituina. Teknologian vaikutus näkyy Visurille myös yliopiston viestinnässä: ennen nettiä ja älylaitteita yliopistolla ei ollut tarvetta mainostaa ja kilpailla opiskelijoista turvatakseen rahoituksen. 

Rahoitus onkin virastomestarin näkökulmasta ollut ratkaiseva tekijä muutoksissa, sillä budjetin tiukentuessa tukihenkilöstöä on vähennetty. Se taas on johtanut tehtävien jakamiseen ja vaikeuttanut osaltaan töitä.

”Käytännössä saa kauemmin metsästää sitä henkilöä, joka tietää asian. Aiemmin oli helppo soittaa ja tuli tieto. Nykyään ei tiedä kenelle soittaa tai toimenkuvat on muuttuneet niin, ettei ihminen tiedä enää asiasta mitään.”

Rahoituksen väheneminen ei Visurin mielestä kuitenkaan ole vaikuttanut opetuksen tasoon, eikä hän usko niin käyvän tulevaisuudessakaan: ”Opetuksen taso on noussut, siihen mä uskon. Tällä hetkellä se on maailman huippuluokkaa.”

Ei muistella Toyotan ostoa

Voitto Visuri ennustaa yliopiston tulevaisuuden olevan valoisa: ”Ei tule käymään huonosti, henkilökunta on erittäin motivoitunut kaikin puolin”.

Konkreettinen muutos tulee Visurin mielestä tapahtumaan opetuksessa iltaluentojen ja etäopetuksen lisääntymisenä, mikä näkyy jo salivarausten vaikeutumisena päiväsaikaan.

Itse Visuri kertoo vaihtavansa mieluisankin työpaikkansa jo mielellään matkustamiseen: “Mulla on täällä veikkausporukoita, että heti kun tulee suorempi voitto, lähden kiertämään maailmaa.”

Työ on Visurin mielestä nykykulttuurissa yliarvostettua ja elämässä tärkeämpiä ovat elämykset.

“Kannattaa hommata kokemuksia mitä voi kiikkustuolissa sitten muistella. Tuskin muistelen, että ostin uuden Toyotan.”

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää: