Oulun yliopisto arkistot - Oulun ylioppilaslehti

Tutkijoiden häirintä uhkaa tiedettä

Tutkijat kohtaavat Suomessa häirintää enenevissä määrin. Häirintä uhkaa tieteen vapautta ja tutkijoiden terveyttä.

KUVAT Tatu Vornanen

”Olen saanut uhkauksia, joissa toivotaan minun tulevan raiskatuksi ja pahoinpidellyksi.”

Yllä oleva sitaatti on ääriesimerkki tutkijoiden kokemasta häirinnästä. Useimmiten häirintä on tutkijan sanallista loukkaamista, jonka tarkoituksena on esimerkiksi tutkijan hiljentäminen. Häirintä on vaarallinen ilmiö, sillä akateemisen vapauden ja autonomian rajoittuminen uhkaavat tieteen kehitystä.

Häirintää on selvitetty Suomessa eri tahojen tekemillä kyselyillä. Kyselyt eivät ole tieteellisiä tutkimuksia, joten niiden tulokset eivät ole yleistettävissä. Joillakin kyselyillä on silti satojakin vastaajia, joten ne avaavat häirinnän luonnetta.

Kyselyiden valossa häirintä ei kosketa suurinta osaa tutkijoista. Tämän artikkelin lähteinä käytetyissä kyselyissä tosin arvioidaan, että häirintä on vuosien saatossa lisääntynyt. Syy lisääntymiselle ei käy kyselyistä ilmi, mutta yhdessä vastauksesta epäillään, että palautteenannon helppous sosiaalisen median kautta olisi yksi syy.

Lisääntymisestä on merkkejä muutenkin: Vuonna 2023 tutkimusrahoitusta jakava Suomen Akatemia julkaisi kannanoton, jossa se tuomitsi tutkijoihin kohdistuvan häirinnän. Kaksi vuotta myöhemmin Suomen Akatemia kehotti Ilta-Sanomien 22.9.2025 julkaiseman uutisen mukaan tutkijoita varautumaan akatemian rahoittamia tutkimuksia koskevaan, ilmeisen häiritsevään, viestintään.

Ilmiön laajuus Oulun yliopistossa ei ole selvillä. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan häirintäyhdyshenkilöt tunnistavat ilmiön olemassaolon, mutta heille ei ole tullut tietoa nimenomaan tutkimukseen kohdistuvasta häirinnästä. Tietoa ei ole tullut myöskään Väitöskirjatutkijoiden jaoston (DRS) tietoon. Oulun yliopiston työsuojelupäällikkö Janne Jokilehdolla ei niin ikään ollut tietoa tutkimukseen kohdistuvasta häirinnästä.

Enimmäkseen loukkaamista

Häirintää esiintyy monessa muodossa. Tyypillisimmin häirintä on sanallista, johon sisältyy esimerkiksi loukkaamistarkoituksessa esitetty arvostelu, vihapuhe ja sukupuoleen tai seksuaalisuuteen viittaava halventaminen.

Häirinnässä mennään usein henkilökohtaisuuksiin. Edellä mainitun lisäksi yleistä on tutkijan asiantuntemuksen kyseenalaistaminen. Erään kyselyyn vastanneen mukaan tätä tekevät tahot, jotka eivät ole millään tavalla vakavasti otettavia.

Vakavimmillaan häirintä on väkivallalla uhkailua. Se on varsin harvinaista, mutta erääseen kyselyyn vastanneiden mukaan uhkauksia on jopa toteutettu.

Väkivallalla uhkailu on luonteeltaan usein epäsuoraa. Siten uhkailija välttää rikoskynnyksen ylittämisen, mutta onnistuu kuitenkin aiheuttamaan turvattomuuden tunnetta kohteessaan. Epäsuoraa uhkailua ovat esimerkiksi sosiaaliselle medialle tyypilliset maalittaminen ja doxaaminen.

”Epämääräistä vihjailua, perhesuhteiden tonkimista ja julkituomista, yleistä uhkailukieltä tyyliin ’kaikki tuollaiset pitäisi tappaa’, johon kukaan ei puutu, koska ei sisällä ’suoraa’ uhkaa.”

Maalittamisessa on kyse toiminnasta, jossa yksi osoittaa muille häirittävän kohteen. Samaa logiikkaa noudattelee myös doxaaminen, jolla tarkoitetaan henkilö- ja osoitetietojen esiin kaivamista. Tässäkin tapauksessa tietojen esiin kaivaja ei itse välttämättä uhkaile sen enempää vaan jättää uhkailun muiden tehtäväksi.

Sosiaalinen media on muutenkin merkittävä häirintäkanava, sillä kynnys häiritä on siellä paljon pienempi verrattuna muihin kanaviin. Sosiaalisen median avulla häirintä tulee myös lähemmäksi tutkijaa.

Muista häirintämuodoista viranomaisten kautta tehtävä häirintä on Suomessa vielä harvinaista. Sitä on kuitenkin tapahtunut esimerkiksi perättömien lastensuojelu- ja rikosilmoitusten muodossa. Merkkejä on myös opetuksen suunnitelmallisesta häirinnästä sekä ilkivallasta.

Häirintä ei ole sattumanvaraista

Tutkijan ominaisuudet ja tutkimusala vaikuttavat häirinnän määrään. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan vuonna 2023 pitämän kyselyn mukaan naiset ja etnisiin tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvat kohtaavat todennäköisemmin häirintää. Vastaavasti pinnalla olevien ja poliittisesti kuumien aiheiden tutkijat kohtaavat enemmän häirintää kuin muut.

Käytännössä enemmistö häirinnästä kohdistuu humanististen ja yhteiskunnallisten alojen sekä luonnontieteiden tutkijoihin. Arkoja aiheita ovat viime aikoina olleet muun muassa maahanmuutto, rasismi, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, luonnonsuojelu sekä ilmastonmuutos.

Häirinnän määrään vaikuttaa myös julkisten esiintymisten määrä. Esiintymisten myötä tutkijat saavat usein palautetta, josta osa on häirintää. Yleisesti palaute on kuitenkin asiallista.

Kuka häiritsee?

Kyselyiden mukaan suurin osa häirinnästä tulee yksityishenkilöiltä. Muita merkittäviä lähteitä ovat poliittiset vaikuttajat, oma organisaatio ja muut organisaatiot.

Yksityishenkilöiden ja poliittisten vaikuttajien tekemä häirintä ilmenee usein sosiaalisen median keskusteluissa. Varsinaisen häirinnän ohella poliitikot voivat kaventaa tieteen vapautta esimerkiksi vähentämällä tieteen rahoitusta siten, että rahoituksen toivossa tutkijat alkavat suosia “muodikkaita” aiheita. Tällaisesta toiminnasta on havaintoja myös Suomessa.

Yksityishenkilöiden ohella tiedeyhteisön ulkopuoliset organisaatiot saattavat häiritä tutkijoita. Tällaisia organisaatioita ovat esimerkiksi alojen etujärjestöt. Eräässä kyselyssä liikuntatutkijat kertoivat, että liikunta-alan järjestöt saattavat painostaa, jos tutkijat puhuvat alasta kriittiseen sävyyn. On myös mahdollista, että muut organisaatiot painostavat tutkijan oman organisaation kautta.

Omasta organisaatiosta tuleva häirintä on monimuotoista. Omassa organisaatiossa voi tapahtua esimerkiksi henkilökemioihin tai tieteellisiin koulukuntiin perustuvaa häirintää, jotka eivät välttämättä liity tutkittavaan aiheeseen. Tokikaan kaikki negatiivinen palaute ei ole häirintää.

Seurauksena julkisuudesta vetäytymistä ja itsesensuuria

Häirinnällä on vakavia vaikutuksia. Tyypillinen vaikutus on itsesensuuri, jonka myötä tutkijat vaikenevat ja harkitsevat julkisia esiintymisiä paljon tarkemmin. Tutkijat ovat lisäksi muokanneet viestintätapojansa ja jopa tutkimustensa aiheita. Pitkäkestoinen häirintä voi vaikuttaa myös mielenterveyteen.

Häirinnän vaikutukset ulottuvat muihin kuin häirittyihin tutkijoihin. Jos kollegaa on häiritty, saattaa se johtaa itsesensuuriin. Jo pelkällä uhalla on vaikutuksia.

Häirinnän seuraukset ovat haitallisia tieteen kannalta. Häiritsevä palaute uhkaa erityisesti tutkijoiden sananvapautta, mutta vaikutukset voivat olla laajempia. Pahimmillaan häiritsevä palaute uhkaa koko tieteen kehitystä, kun tiettyjen aiheiden tutkiminen ja niistä viestiminen käyvät mahdottomaksi.

Sitaatit ovat vastauksia Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan vuonna 2023 toteuttamaan sananvapauskyselyyn.

Somehäirinnän torjuntakeinoina tietoturva ja asiallinen käytös

Verkko- ja somehäirintään voi varautua pitämällä huolta tietoturvasta ja yksityisyydestä. Kannattaa esimerkiksi varmistaa, että salasanat ovat vahvoja ja että sijaintia ei jaeta turhaan. Tarpeellista on tarkastaa, ovatko henkilökohtainen puhelinnumero ja osoite julkisesti saatavilla.

Tärkeää on myös itse käyttäytyä asiallisesti. Huonosti harkitut julkaisut ja kommentit voivat provosoida häiritsijöitä.

Oulun yliopiston ohjeistus somehäirinnän varalle

Älä jää yksin tapahtuneen kanssa.
Ilmoita esihenkilöllesi kohtaamastasi somehäirinnästä, maalittamisesta tai niiden uhkasta.
Pidä yhteydenottokynnys matalalla ja tarvittaessa ole yhteydessä myös työterveyshuoltoon.
Pyri olemaan provosoitumatta. Älä lähde vastaamaan viesteihin ennen kuin tilanne on arvioitu. Muista myös, ettet itse kohdista somehäirintää kehenkään.
Tallenna heti viestit, kuvat ja muu materiaali, joissa sinua häiritään.
Ota kuvakaappaukset häiritsijän profiilista. Ota talteen myös mahdollinen URL-osoite, joka johtaa häiritsijän profiiliin. Näin säilyy mahdollisuus jäljittää profiili, vaikka sen tekijä vaihtaisi tietojaan.
Kirjoita ylös, missä ja milloin häirintä tai uhkailu on tapahtunut.

Julkaistu 22.4.202622.4.2026

Miika Tuomela

Kirjoittaja on suomen kielen opiskelija, josta ei tule opettajaa. Vapaa-aika kuluu maailmaa ihmetellen ja penkkiurheillen. Synnyinkaupungistaan hänet saattaa löytää myös palokuntahaalarit päällään.

Lue lisää:

Opinto-ohjaaja auttaa, kun opinnot viivästyvät

Opinto-ohjaajan työpaikasta tulee harvalle ensimmäisenä mieleen yliopisto. Eikä ihme, sillä Suomen yliopistoissa opinto-ohjaajia on vain kourallinen. Oulun yliopistossa työskentelee kuitenkin kaksi tämän yliopistossa harvinaisen ammattikunnan edustajaa.

Ihmiset Opiskelu

TEKSTI Miika Tuomela

KUVAT Tuuli Heikura

Tiina Kemppainen ja Annukka Sailo työskentelevät Oulun yliopistossa opinto-ohjaajina. Toisin kuin peruskoulu- ja lukiomaailmasta tutut opinto-ohjaajat, he eivät ohjaa opiskelijoita jatko-opintoihin. Heidän työaikansa täyttävät aivan muut asiat.

– Ohjaan opiskelijoita, joilla on joitakin erityisiä haasteita, kiteyttää luonnontieteellisessä tiedekunnassa työskentelevä Tiina Kemppainen.

Opinto-ohjaus ei ole vielä vakiintunut osa yliopiston toimintaa. Opinto-ohjaajien rahoitus tulee Oulun yliopiston Noste-kehittämisohjelmasta, ja tällä hetkellä rahoitusta on myönnetty tämän vuoden loppuun saakka.

Noste-kehittämisohjelma

Tarkoituksena on vastata yliopiston haasteisiin, joita ovat muun muassa ikäluokkien pieneneminen ja tutkintojen hidas valmistumisnopeus.
Ohjelman myötä myös Oulun yliopiston kilpailukyky paranee.
Ohjelma on saanut rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

Luonnontieteissä henkilökohtaista apua ja palvelujen markkinointia

Tiina Kemppainen työskentelee opinto-ohjaajana kolmatta vuotta. Käytännössä hän auttaa opiskelijoita esimerkiksi tehtävien priorisoinnissa ja aikataulutuksessa. Hän myös auttaa, jos opiskelija haluaa palata opintoihin kevyemmällä opintosuunnitelmalla.

Opinto-ohjaus on lähtökohtaisesti pitkäaikainen prosessi. Kemppainen kertoo tapaavansa suurta osaa opiskelijoista yli viisi kertaa. Yleensä ensin tavataan kahden tai kolmen viikon välein. Myöhemmin tapaamisia on esimerkiksi joka periodin alussa.

Joskus Kemppainen on joutunut ohjaamaan opiskelijoita YTHS:lle. Käynti opinto-ohjaajan luona vaatii nimittäin opiskelukykyä. Monella ohjaukseen tulevalla opiskelijalla on tosin jo valmiiksi hoitokontakti YTHS:lle.

Vaikka opinto-ohjaajan ja -psykologin toimenkuvissa on päällekkäisyyksiä, on opinto-ohjaajalle silti tarvetta. Luonnontieteiden kaltaisille generalistialoille on Kemppaisen mukaan tyypillistä, että opinnot venyvät ja että reitti tiettyyn ammattiin ei ole aina selvä. Opinto-ohjaaja pystyy silloin keventämään omaopettajien ja koulutussuunnittelijoiden työkuormaa. Varsinkin, jos viimeksimainittujen osaaminen on äärirajoilla.

Kemppainen nostaa vahvuudeksi sen, että hän työskentelee lähellä tiedekuntaa. Silloin hän on myös lähellä henkilökuntaa ja opiskelijoita, minkä ansiosta kynnys ottaa yhteyttä madaltuu.

Koko opinto-ohjaukseen varattu aika ei kulu opiskelijoiden tapaamiseen. Kemppaisen työnkuvaan kuuluu myös omaopettajien ja opintopalveluiden tukeminen ja toisaalta myös henkilökunnan tietoisuuden lisääminen tukipalveluista.

Uutena aluevaltauksena Kemppainen järjesti viime syksyn uusille opiskelijoille infotilaisuuksia, joissa hän jakoi vinkkejä yliopistossa opiskeluun.

Oposta tuli opo

Alkujaan kasvatustieteitä Oulun yliopistossa opiskellut Kemppainen on työn ohessa kouluttautunut opinto-ohjaajaksi. Hän onkin työskennellyt opiskelijoiden kanssa jo ennen nykyistä työtään. Esimerkiksi silloisessa kasvatustieteiden tiedekunnassa hän piti orientaatiokurssia ja työelämään tutustuttavia kursseja sekä ohjasi harjoitteluita.

Kutsu tehtävään tuli luonnontieteellisestä tiedekunnasta. Kun Kemppaista pyydettiin työhön, oli hän heti valmis. Kemppainen sai vaikuttaa merkittävästi siihen, millaiseksi opinto-ohjaajan työ muotoutuisi.

– Kiinnostuin siitä välittömästi. Arkityöhön on kiva saada myös vaihtelua, Kemppainen kertoo.

Ennen opinto-ohjaajan pestiä Kemppainen työskenteli suunnittelijana Oppimisen tuen ja hyvinvoinnin keskuksessa sekä sen edeltäjässä ohjauspalveluissa. Hankkeen myötä Kemppaisen työaika on jakautunut tasan vanhan työn ja opinto-ohjaajan työn kesken. Keskuksessa Kemppaisen työpäivät koostuvat omaopettajatoiminnan koordinoinnista, mikä käytännössä tarkoittaa perehdytysmateriaalin tekoa, tapahtumien järjestämistä ja kirjanpitämistä omaopettajista.

Missä opiskelijat?

Pitkään opiskelijoiden kanssa työtä tehneen kanssa puhuessa on pakko kysäistä, ovatko opiskelijat muuttuneet vuosien varrella.

– Opiskelijat ovat nykyään enemmän muualla kuin yliopistolla, ja joskus heitä on hirveän vaikeaa tavoittaa, Kemppainen vastaa.

Vastapainoksi osa opiskelijoista on erittäin aktiivisia. Kemppainen on huomannut, että viime aikoina on tapahtunut polarisaatiota opiskelijoiden keskuudessa. Tietenkään kaikki opiskelijat eivät ole koskaan olleet samasta puusta.

– Osa häviää jonnekin. Osa on taas todella aktiivisia ja kantaaottavia, hän jatkaa.

Syyksi polarisaatiolle Kemppainen epäilee koronaa ja opiskelijoiden heikkoa taloudellista tilannetta. Koronan myötä joillekin on ollut todella vaikeaa tulla kampukselle. Heikon taloudellisen tilanteen myötä opiskelijat joutuvat tekemään töitä, mikä taas vie aika opiskelulta ja muilta aktiviteeteilta.

Vapaa-ajalla luontoliikuntaa ja dekkareita

Oulunsalossa asustelevan Kemppaisen vapaa-aika kuluu varsin tavallisten asioiden parissa. Hän kertoo viettävänsä paljon aikaa kotona ja luonnossa. Vaikka kasvatustieteitä opiskellut Kemppainen ei pysty antamaan apua opintojen sisältöön liittyvissä asioissa, kertoo hän silti olevansa kiinnostunut biologian teemoista. Haastattelua edeltäneenä viikonloppuna hän on seurannut juuri kotipihalle asennetun linnunpöntön härdelliä.

– Onkohan siinä pönttötaistelua vai mitä? hän pohtii.

Kajaanista ponnistava Kemppainen kuvailee itseään valoisasti asioihin suhtauvaksi ja innostuvaksi persoonaksi, vaikka mukana on myös kainuulaista rauhallisuutta. Sellaista, ettei nyt liikaa innostuta kuitenkaan. Luonteenpiirteet eittämättä tukevat häntä työssään.

Pienen empimisen jälkeen Kemppainen löytää myös kehityskohteita itsestään. Vaikka taustalla on pitkä ura yliopiston eri tehtävissä, huomaa hän kaipaavansa innovatiivisuutta. Joskus tekisi hyvää myös se, ettei alkaisi käsittelemään asioita liikaa opiskelijan puolesta.

Tulevaisuuttaan Kemppainen kommentoi lyhytsanaisesti. Vaikka tällä tietoa opinto-ohjaajan työt päättyvät, jatkuu hänen pitkä uransa yliopistolla tutussa suunnittelijan tehtävässä.

Humanistien opo jahtasi opiskelijoita ja vetää ryhmiä

Annukka Sailo on tehnyt humanistisessa tiedekunnassa opon tehtäviä vuoden 2025 alusta asti ensin päätoimisena, mutta sittemmin pienemmällä työajalla. Tällä hetkellä Sailon opinto-ohjaukseen varatun työajan täyttää lähinnä itsenäisen työskentelyn ja opinnäyteryhmien vetäminen.

Alkuvaiheessa keskeinen osa Sailon työtä oli ottaa yhteyttä opiskelijoihin, joiden opinnot olivat viivästyneet tai keskeytyneet, ja tarjota apua heille. Käytännössä Sailon apu on ollut keskustelua ja käytännön asioiden selvittelyä opiskelijan puolesta.

Sailon työ ei ole mennyt hukkaan. Hänen mukaansa moni opiskelija on palannut opintoihin yhteydenottojen myötä. Sailon luotsaaman opinnäyteryhmän ansiosta moni opiskelija on saanut työnsä valmiiksi. Ryhmistä on ollut myös toisenlaista hyötyä, sillä monet opiskelijat ovat saaneet niistä seuraa ja vertaistukea.

Ihmeiden tekemisestä ei ole kyse. Sailon mukaan jo se, että oppiaineen ulkopuolinen ihminen ottaa yhteyttä on joillekin merkittävää. Opettajaan verrattuna tällaisen henkilön kanssa puhuminen on joskus myös helpompaa.

Myötätuntoa peliin

Kertoessaan työstään Sailosta välittyy armollisuus. Hän korostaa useaan otteeseen, että opiskelijoiden haasteet ja ongelmat ovat lopulta aika pieniä, eikä niitä kannata murehtia tai hävetä liikaa.

– Pienet ongelmat ja viivästymiset on ihan tavallisia. Se ei tarkoita, että olisi jotenkin epäonnistunut, Sailo korostaa.

Sailon mukaan ongelmia voi olla myös hyvillä opiskelijoilla. Opinnäyteryhmässä on esimerkiksi käynyt opiskelijoita, jotka ovat saaneet työstään lopulta parhaan arvosanan. Sailo muistuttaa, ettei opinnäytteen viivästyminen johdu siitä, että olisi kyvytön opiskelija.

Joskus Sailon kohtaamilla opiskelijoilla on toki ollut suurempia haasteita. Silloin heitä on ohjattu esimerkiksi opintopsykologin luokse.

Tutkija, opettaja ja opinto-ohjaaja

Sailo päätyi opinto-ohjaajaksi sattumalta. Ennen pestiään hän työskenteli tutkijana, mutta tutkimusprojekti päättyi ja samalla opohanke sai rahoitusta. Sailo arvelee, että hänen opettajataustansa vaikutti valintaan.

Koulutukseltaan Sailo on historian aineenopettaja ja filosofian tohtori, ja opetuskokemusta on kertynyt aina peruskoulusta yliopistoon. Sailolla on takanaan myös opinto-ohjaajan opintoja, muttei kuitenkaan pätevyyttä.

Opetus- ja ohjaustyö ovat mielekkäitä tehtäviä Sailolle, sillä hänestä tuntuu etuoikeutetulta olla tekemisissä energisten opiskelijoiden kanssa. Varsinaisena intohimonaan Sailo pitää kuitenkin tutkimusta.

– Eihän kukaan muuten lähde näin hullulle alalle.

Opinto-ohjaajan rooli ei ole yliopistomaailmassa vielä täysin selkeä. Jo yhden yliopiston sisällä eroa opinto-ohjaajien työnkuvassa. Muiden yliopistojen verkkosivujen perusteella jokaisessa yliopistossa, jossa opinto-ohjaajia työskentelee, on työnkuva erilainen. Tätä selittänee se, että Kemppaisen mukaan opinto-ohjaajat ovat olleet lähinnä lyhytaikaisia kokeiluja.

Molempien Oulun yliopiston opinto-ohjaajien työ on loppusuoralla, sillä opinto-ohjauskokeilujen jatkosta ei ole tehty päätöksiä. Sekä Sailo että Kemppainen kuitenkin toivovat, että opinto-ohjaajia olisi myös jatkossa.

Jutusta on poistettu 21.4. klo 13.55 maininta Kemppaisen pitämistä vapaaehtoisista infotilaisuuksista. Tilaisuudet olivat todellisuudessa pakollisia.

Julkaistu 20.4.202621.4.2026

Miika Tuomela

Lue lisää:

”Mikä tahansa kulttuurituote joka tuottaa hyvää mieltä, on arvokas”

Palveluasiantuntija Ismo Vääräniemi on kuratoinut Oulun yliopiston käytävillä olevan taidekokoelman. Kokoelmassa on satoja suomalaisten taiteilijoiden taideteoksia. Suurin osa teoksista siirtyi yliopiston säilytykseen Kaleva-lehden muuttaessa pienempiin tiloihin.

Kulttuuri

TEKSTI Julia Virpi

KUVAT Tuuli Heikura

Yliopiston tiloihin ripustettiin vuonna 2023 laaja kokoelma taideteoksia. Yliopiston hallussa on ollut pitkään taidekokoelma, joka täydentyi Kalevan tiloista siirtyneellä kokoelmalla lehden muutettua pienempiin tiloihin. Noin 900:n teoksen esillä oleva yhdistelmäkokoelma koostuu valtion taidetoimikunnan teoksista, yliopiston omista teoksista sekä Kalevan deponoimasta kokoelmasta. Kokoelma on tässä muodossaan ainutkertainen.

Lähes neljäkymmentä vuotta eri yliopiston työtehtävissä työskennellyt Ismo Vääräniemi alkoi aikoinaan omaehtoisesti katsoa taidekokoelman perään, jolla ei tuntunut olevan huoltajaa. Sittemmin hänet otettiin mukaan huolehtimaan taidekokoelmasta silloisen tilapalveluassistentin pyynnöstä, koska Vääräniemi tunsi taidealan jo niin hyvin ennestään.

“Kalevan satojen teosten kokoelman siirryttyä yliopistolle tulin tähän tosissani mukaan, koska kokoelma tarvitsi organisointia”, Vääräniemi kertoo. Vuonna 2017 Kaleva deponoi eli luovutti teosten käyttöoikeuden Oulun yliopistolle. Kalevan toive oli, että teokset pääsisivät esille. Kokoelma ehti olla muutamia vuosia varastoituna yliopiston tiloissa.

**Mauno Kiviojan** teos *Vilu* on sijoitettu talvista taustaa vasten.

Ripustuksissa on mietitty yksityiskohtia, kuten vastavärejä tai saman värin sävyeroja.

Vääräniemi kertoo, että aloitti ripustuksen suunnittelun pohdinnasta, mitä haluaa kokoelman asettelulla tuoda esille. Lähtökohta oli se, että kokoelma ansaitsi tulla suuremman yleisön nähtäville, eikä sitä piilotettaisi esimerkiksi työhuoneisiin.

Ripustuksessa tilat asettavat omat rajoituksensa.

“Muodostin kokoelmasta pienoisnäyttelyitä, eli saman taiteilijan työt ovat vierekkäin tai ainakin lähekkäin. Parin isomman kokoelman työt jouduttiin hajauttamaan, kun paikkaa niille ei yksinkertaisesti löytynyt”, Vääräniemi kertoo. Periaate oli kuitenkin se, että saman taiteilijan työt olisivat lähellä toisiaan jotta katselija pääsisi seuraamaan taiteilijan kehitystä.

“Kaikki on otettu huomioon. Yliopiston käytävät ovat eriväriset, joten mietin yksityiskohtia kuten vastavärejä tai saman värin sävyeroja”, Vääräniemi kertoo teosten sijoittelun suunnittelusta.

Merkittävät teokset

Oulun yliopistolla esillä olevista teoksista Vääräniemi nostaa erityisen merkittävinä valtion taidetoimikunnan kokoelman teoksia. Teoksista löytyy muun muassa pop-taiteella tunnetuksi tulleen Paul Osipowin teoksia.

Paul Osipowin teokset R-ovien läheisyydessä.

“Ahti Lavonen on 1960-luvun tunnetuin suomalainen taiteilija jota arvostetaan edelleen. Samoin kokoelmasta löytyy Terttu Jurvakaisen 29:n teoksen lahjoituksena saatu kokoelma. Lisäksi löytyy Hannu Väisäsen sekä Antti Holman töitä”, Vääräniemi kertoo.

Kokoelmasta valtaosa on suomalaisten taiteilijoiden töitä, joskin yksittäisiä kansainvälisiä teoksia löytyy myös. Kansainväliset teokset ovat yleensä olleet lahjoituksia ulkomaalaisilta vierailijoilta.

Kokoelma kasvaa tällä hetkellä lahjoitusten voimin sekä professoreiden muotokuvilla, joita on tehty viime vuosiin saakka. Yksi Reidar Särestöniemen 1970-luvulla tekemä muotokuva löytyy myös yliopiston kokoelmasta.

“Itse ajattelen niin, että mikä tahansa kulttuurituote joka tuottaa hyvää mieltä, on arvokas”, Vääräniemi kertoo kysyttäessä merkittävimmistä teoksista.

Taidekierrokset

Kun kokoelma oli ripustettu kokonaisuudessaan, haluttiin se tuoda yleiseen tietoon. Taidevastaavat alkoivat pohtia näyttelyn järjestämistä. Digitaalinen näyttely olisi ollut yksi vaihtoehto kokoelman esittelyyn. Näyttelyn toteutus kaatui valitettavasti siihen ettei apurahaa saatu. Sitten kokoelmaa päädyttiin esittelemään taidekierrosten kautta, ja Vääräniemi alkoi ideoida ja järjestää taidekierroksia parisen vuotta sitten.

Saman taiteilijan työt on pyritty sijoittamaan lähekkäin, jotta katselija pääsee seuraamaan taiteilijan kehitystä.

Vääräniemi kokee yleisön kanssa vuorovaikutuksen mielekkääksi, sillä hänen kierroksilleen osallistuvat ovat lähtökohtaisesti kiinnostuneita taiteesta ja yliopiston kokoelmasta.

“Kun on itse kiinnostunut aiheesta ja tykkää jutella ihmisten kanssa, kierrokset menevät kuin luonnostaan. Olen myös lukenut paljon teoksiin liittyviä artikkeleita kirjaston taidehistorian puolelta”, Vääräniemi kertoo. Hän on omien sanojensa mukaan kahlannut kaiken mahdollisen teoksiin liittyvän materiaalin lävitse. Hän on myös tavannut useita taiteilijoita, joiden teoksia kokoelma sisältää. Täten hän on saanut paljon informaatiota suoraan taiteilijoilta, jota ei ole julkisuudessa. Näin taidekierrokset saavat Vääräniemen johtamina syvällisen ulottuvuuden.

Teoksiin saattaa myös liittyä myyttejä. Näitä Vääräniemi myös kertoo kierroksillaan, mutta korostaa että kyseessä on tarina, jota ei ole voitu varmistaa. “En yleensä lähde erikseen esittelemään taideteknisiä yksityiskohtia, ellei joku erikseen kysy.” Mielenkiintoiset tarinat ovat hänen mielestään kiinnostavampaa kerrottavaa.

Vuonna 2025, kulttuurivuoden kynnyksellä, taidekierrosoppaita haettiin innokkaiden humanistiopiskelijoiden joukosta. Heistä kolme lähti vetämään taidekierroksia, joita järjestetään nyt sekä suomeksi että englanniksi. Suomenkieliset kierrokset ovat olleet erityisen suosittuja ja ne myydään loppuun hetkessä. “Päihitin Eppu Normaalin juhlavuoden konserttimyynnitkin näillä taidekierroksilla”, Vääräniemi nauraa.

Taidekierroksiin voi osallistua koko kuluvan vuoden ajan. Taidekierrokset ovat osa Oulun yliopiston vuoden 2026 Campus as a Stage -kulttuuriohjelmaa.

Julkaistu 12.3.202612.3.2026

Julia Virpi

Kulttuuriantropologian opiskelija, kirjoittaja sekä oman elämänsä Louis Theroux, joka ajattelee nopeasti mutta kapinoi vauhtia ihannoivaa yhteiskuntaa vastaan elämällä hitaasti.

Lue lisää:

”Omaa epävarmuutta saa ja kannattaakin tuoda opettajana esille” – Amerikassa asti ihmisluita tutkinut yliopistonlehtori Heli Maijanen on vuoden 2025 Jäätävän hyvä opettaja

Heli Maijasen mielestä hyvä opettaja on sellainen, joka pystyy myöntämään oppilailleen, ettei tiedä kaikesta kaikkea. Hän kannustaakin opettajia tuomaan inhimilliset puolensa esiin myös työympäristössä.

Opiskelu Tuttu kasvo kampukselta

TEKSTI Tuuli Turunen

KUVAT Tuuli Heikura

Kun arkeologian yliopistonlehtori Heli Maijanen sai tammikuussa tietää voittaneensa Jäätävän hyvä opettaja -palkinnon, hän luuli joutuneensa huijausyrityksen kohteeksi.

– Minulta meni hetki ymmärtää, ettei saamassani sähköpostiviestissä kalasteltu esimerkiksi pankkitunnuksiani, vaan olin oikeasti voittanut kyseisen palkinnon, Maijanen naurahtaa.

Jäätävän hyvä opettaja -titteli on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) vuosittain antama tunnustus, joka myönnetään opiskelijoiden ehdotusten perusteella innostavalle ja pedagogisesti ammattitaitoiselle opettajalle.

– Tuntuu mukavalta, että aloite palkitsemiseeni tuli nimenomaan opiskelijoilta. Se tukee sitä, että olen opettajana oikeilla jäljillä. Vitsini luennoilla eivät ole niin sanotusti menneet ihan hukkaan, Maijanen lisää pilke silmäkulmassa.

Maijanen on opettanut Oulun yliopistossa vuodesta 2018. Hänen erikoisalaansa ovat bioarkeologia ja forensinen antropologia, eli ihmisen fyysisten jäänteiden tutkiminen menneissä populaatioissa ja nykyajan konflikti- ja/tai rikoskonteksteissa.

– Varmaan jokaisen opettajan mielestä oma ala on kaikista kiinnostavin, mutta väitän silti, että opettamani asiat innostavat aidosti opiskelijoita. Jopa niin paljon, että se on voinut omalta osaltaan vaikuttaa siihen, miksi minua ehdotettiin palkinnon saajaksi, Maijanen arvioi.

Työnsä ohella Heli Maijanen nauttii metallimusiikista, konserteista sekä ajanvietosta kavereiden ja kissojensa kanssa.

Luukokoelman perässä Amerikkaan

Maijanen ei alunperin ajatellut, että hänestä tulisi opettaja. Kiimingissä syntynyt Maijanen opiskeli Oulun yliopistossa arkeologiaa, kun hänen silloinen professorinsa sai hänet innostumaan luista.

– Periaatteessa kaikilla ihmisillä on samanlaiset luut ja niitä löytyy kaikilta lähtökohtaisesti saman verran, mutta toisaalta taas jokaisen luusto on ainutlaatuinen. Minua kiinnostaa nähdä, miten eletty elämä näkyy luissa, Maijanen kertoo.

Maisteritutkintonsa jälkeen Maijanen aloitti väitöskirjansa Oulussa. Sitä varten hän kuitenkin tarvitsi tutkimusmateriaaliksi luukokoelmaa, mikä etsintöjen jälkeen löytyi Yhdysvaltojen Knoxvillesta.

Vierailu Forensic Anthropology Centerin tutkimuskeskuksessa johti lopulta siihen, että Maijanen jäi Amerikkaan kaiken kaikkiaan yhdeksäksi vuodeksi.

Aluksi Maijanen oli Knoxvillessa vaihdossa puolitoista vuotta ja aloitti sitten toisen tohtorintutkinnon University of Tennesseessä. Samalla hän työsti väitöskirjaansa Ouluun. Kävi hän myös Havaijilla Yhdysvaltojen puolustusvoimien tunnistuslaboratoriossa, jossa hän auttoi tunnistamaan Korean ja Vietnamin sodissa kaatuneita amerikkalaissotilaita.

– Olen elämäni aikana opiskellut niin paljon, että olen saanut nähdä, millainen on hyvä opettaja. Niitä oppeja olen sitten soveltanut myös omassa työssäni, Maijanen kertoo.

“Näissä hommissa ei ehdi kyllästymään”

Kun Maijanen palasi Amerikasta takaisin Ouluun, yliopistolta oli juuri avautunut lehtorin paikka. Viimeisenä vuotenaan Knoxvillessa hän oli opettanut antropologian opiskelijoille yhden kurssin, mutta muuten opettajan työ oli Maijaselle vierasta. Silti hän päätti hakea tehtävään ja on sillä tiellä edelleen.

– Työni on todella monipuolista. Pidän luentoja ja vedän kursseja, osalle opiskelijoista toimin ohjaajana ja joskus saatan myös analysoida tutkijan roolissa luita, joita on löytynyt arkeologisista kaivauksista. Näissä hommissa ei ehdi kyllästymään, Maijanen nauraa.

Maijasen mielestä hyvä opettaja on sellainen, joka pystyy myöntämään oppilailleen, ettei tiedä kaikesta kaikkea. Hän muistuttaa, että opettajatkin ovat vain ihmisiä, eikä inhimillisiä tunteita tarvitse ainakaan liiaksi peitellä.

– Omaa epävarmuutta saa ja kannattaakin tuoda opettajana esille. Jos minua joskus esimerkiksi jännittää jonkin luennon pitäminen niin kerron siitä opiskelijoille. Koen, että rehellisyydellä tuon itseäni lähemmäs opiskelijaa ja luon rennomman ilmapiirin.

Maijasen mielestä opettajan työssä parasta, mutta samalla haastavinta on jatkuva vaatimus pysyä ajan tasalla asioista.

– Tässä työssä täytyy koko ajan oppia uutta, ja ympäriltä löytyy jatkuvasti uutta opittavaa. Samalla kun uuden oppiminen on varsin innostavaa, on se tietysti myös hieman raskasta, kun koko ajan pitää olla kartalla siitä, mitä alalla tapahtuu, Maijanen kertoo.

Opiskelu kannattaa aina

Maijanen ajattelee, että opettajat tekevät töitä pitkälti omalla persoonallaan. Siksi hän kokee olevansa opettajana samanlainen ihminen kuin vapaa-ajallakin. Lisäksi hänen opettamansa asiat ovat hänelle niin lähellä sydäntä, että toisinaan työ- ja vapaa-aika jopa hieman sekoittuvat keskenään.

– Joskus töissä pyörivät aiheet ovat niin kiinnostavia, että palaan niihin vielä kotonakin. Toisinaan hommia voi olla yksinkertaisesti niin paljon, että päivät venyvät. Iän ja kokemuksen myötä olen kuitenkin oppinut tekemään selkeämpää linjanvetoa töiden ja vapaa-ajan välille.

Vaikka tutkinnot ovat nyt todennäköisesti Maijasen osalta suoritettu, hän ei kuitenkaan aio lopettaa opiskelemista vielä pitkään aikaan. Töissä uuden oppiminen on välttämätöntä, mutta Maijanen tekee sitä mielellään myös omalla ajallaan. Esimerkiksi viime vuonna hän suoritti psykologian perusopintoja avoimessa yliopistossa.

– Mielestäni opiskelu kannattaa aina. En ole tarkemmin pohtinut, mistä innostukseni sitä kohtaan kumpuaa, mutta kaipa se on jotain synnynnäistä uteliaisuutta, Maijanen arvelee.

Julkaistu 2.3.20262.3.2026

Tuuli Turunen

Oulun ammattikorkeakoulun opiskelija, joka rakastaa tarinoita, eläimiä ja syvällisiä keskusteluja teekupin äärellä. Todennäköisimmin häneen voi törmätä kirjastossa, lenkkipolulla tai patikointireitillä. Tuulin suurin unelma on koiranpentu ja omakotitalo Lapissa.

Lue lisää:

”Yllätyin, miten paljon kulttuuriohjelmaa Oulusta löytyy” – Oulun yliopisto käynnisti kulttuuripääkaupunkivuoden, luvassa yli sata tapahtumaa

Oulun yliopisto juhli tällä viikolla kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisia Kontinkankaan ja Linnanmaan kampuksilla. Yliopiston monipuolinen kulttuuriohjelma innostaa myös opiskelijoita.

Kulttuuri Opiskelu Uutiset

TEKSTI Tuuli Turunen

KUVAT Tuuli Turunen

Linnanmaan kampuksella juhlittiin torstaina Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisia. Aamusta iltaan kestäneen avajaistapahtuman aikana kävijät saivat maistiaisia Oulun yliopiston tämänvuotisesta kulttuuriohjelmasta.

“Euroopan kulttuuripääkaupungin titteli näkyy vahvasti myös yliopistolla. Olemme saaneet positiivista palautetta siitä, miten monipuolisesti yliopisto järjestää kulttuuripääkaupunkivuodelle ohjelmaa”, Creative Campus -projektin päällikkö Tekla Heinonen Oulun yliopistosta kertoo.

Ohjelmaa todella riittää, sillä yliopiston tapahtumakalenterista löytyy tälle vuodelle noin 120 erilaista kulttuuritapahtumaa. Ohjelmatarjonnasta löytyy niin lyhyitä kulttuuriluentoja kuin viikon mittainen elokuvafestivaalikin. Lähikuukausina luvassa on lisäksi taidenäyttelyitä, elävää musiikkia, teatteriesityksiä sekä paljon muuta.

“Olen ollut Oulussa vasta pari viikkoa, mutta on tosi mukava kuulla, että kulttuuritarjontaa on näin paljon. Esimerkiksi avoimet konsertit ovat hyvä väylä tutustua suomalaiseen musiikkiin”, kertoo ranskalainen vaihto-opiskelija Marie Marquillier, joka tuli avajaistapahtumaan ystäviensä kanssa.

“Kotonani Viennassa kulttuuritapahtumia on paljon. Yllätyin, miten paljon kulttuuriohjelmaa myös Oulusta löytyy. Minustakin se on mahtava juttu”, viideksi kuukaudeksi Suomeen opiskelemaan saapunut Lisi Pratl komppaa.

Yliopistoyhteisön omat tekijät valokeilassa

Yliopiston kulttuuriohjelman kärkenä on koko vuoden kestävä Campus as a Stage -tapahtumakokonaisuus, joka muodostaa noin 70 prosenttia yliopiston kulttuuriohjelmasta.

“Campus as a Stagen tavoitteena on nostaa esiin yhteisömme omia kulttuurin, taiteen ja tieteen osaajia. Tekijöitä on löytynyt sekä opiskelijoista että henkilöstön puolelta. Tapahtumat ovat lähtökohtaisesti kaikille avoimia, eli toivotamme kampukselle tervetulleeksi kaikki kulttuurista kiinnostuneet kaupunkilaiset”, Heinonen iloitsee.

Heinosen mukaan kulttuuripääkaupungin titteli on yliopistolle hieno mahdollisuus edistää Oulun vetovoimaa ja identiteettiä kansainvälisen tiede- ja taideyhteisön kotipaikkana. Lisäksi Campus as a Stagen myötä yliopiston laaja-alainen kulttuuriosaaminen pääsee oikeuksiinsa.

Yli sadan kulttuuritapahtuman ideointi ja toteutus on ollut jopa vuosia jatkuneen suunnittelun tulos. Oulun yliopisto on saanut kulttuuriohjelmaa varten rahoitusta Oulu 2026 -hankkeelta, ja Heinosen mukaan yhteistyö kaupungin kanssa on sujunut hyvin. Hän aloitti pestissä viime vuoden alussa.

“En ole koskaan aiemmin koordinoinut näin isoa tapahtumatuotantoa, ja onhan tässä kieltämättä ollut melkoisesti tekemistä. On kuitenkin todella innostavaa ja ilo olla mukana”, Heinonen kiteyttää.

Julkaistu 23.1.202623.1.2026

Tuuli Turunen

Lue lisää:

Oulun korkeakoulujen ravintolakilpailutuksessa uusi käänne: Unirestan valitus hylätty

Uniresta Oy:n valitus markkinaoikeuteen Oulun yliopiston ravintolapalveluiden kilpailutuksesta on hylätty. Markkinaoikeus ei katso, että Oulun yliopisto olisi toiminut hankinnassa lainvastaisesti. Tulevat ravintoloitsijat Oulun kampuksilla ovat Juvenes Oy ja Sodexo Oy.

Uutiset

TEKSTI Arttu Vuorio

KUVAT Arttu Vuorio

Oulun yliopisto sekä Oulun ammattikorkeakoulu hankkivat kilpailutuksen vuoksi ravintolapalvelut jatkossa muilta toimijoilta kuin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan omistamalta Uniresta Oy:lta. 1.7.2025 lähtien ravintolapalveluita tarjoilevat Linnanmaalle Tampereen ylioppilaskunnan omistama Juvenes Oy ja kansainvälinen Sodexo Oy. Kontinkankaalle palvelut tarjoaa Juvenes Oy.

Kilpailutuksen hävinnyt Uniresta Oy teki valituksen markkinaoikeuteen. Hankintapäätöksestä on aiemminkin valitettu Juveneksen ja Compass Groupin toimesta, joka johti uuteen kilpailutukseen ja kilpailutuskriteerien muuttamiseen. Nyt Unirestan mukaan järjestetty hintakilpailu suosi epäreilulla tavalla suuria yrityksiä. Kilpailutuksessa kyse oli loppupeleissä siitä, mikä yritys onnistuu valmistamaan ja tarjoamaan opiskelijaruokaa kaikista halvimmalla.

Markkinaoikeus hylkäsi Unirestan valituksen, sillä he katsoivat, etteivät Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu ole toimineet julkisia hankintoja koskevia säännöksiä vastaan.

Oulun yliopiston tiedotteessa hankintalakimies Sanna Pikkujämsä korostaa yliopiston toimineen valinnassa lain puitteissa, sillä markkinaoikeuden aiempien päätösten perusteella hinta tuli asettaa pääasialliseksi valintaperusteeksi.

*Unirestan ravintoloita ei 1.7.2025 eteenpäin Linnanmaalla nähdä.*

Kärsiikö laatu?

OYY ja ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO ovat olleet huolissaan siitä, miten kilpailutus vaikuttaa ruuan laatuun. Muualla Suomessa samankaltaisesti tehdyt kilpailutukset ovat johtaneet halvemman ruuan, kuten puuron ja keiton, tarjoiluun useammin. Oulun yliopiston julkaisemassa tiedotteessa kuitenkin todetaan, että päästäkseen hintavertailuun, on palveluntarjoajan täytynyt kohdata korkeat laatukriteerit.

Kilpailutuksen ja ruuan laadun välisestä suhteesta on aikaisemminkin ollut pelkoja. Oulun ylioppilaslehdessä 3/2024 Unirestan myynti -ja markkinointipäälikkö Milja Seppälä esitti huolensa aiheesta. “Pelkällä hinnalla kilpailuttamisella on vaarana, että kova hintakilpailu laskee väkisinkin ruuan laatua ja luulenpa, ettei kukaan ravintolatoimija tätä halua.” Hänen mukaansa korkeakouluruokailun tulisi tarjota opiskelijoille ja työntekijöille sekä terveellistä että monipuolista, kohtuuhintaista ruokaa.

Ravintoloiden toimijat 1.7.2025 lähtien:

Julinia ja Julinia Garden – toimija Sodexo Oy

Lipasto/keskusaula ja Lipaston grilli ja kahvila – toimija Sodexo Oy

Mara, Foobar, Voltti (TSTK), Kerttu (ent. Kastari) ja Smoothiebar (nyk. H2O väylä) – toimija Juvenes Oy

Medisiina Kontinkankaalla – toimija Juvenes Oy

Julkaistu 8.5.202513.5.2025

Arttu Vuorio

Kirjoittaja on toimitusharjoittelija Oulun ylioppilaslehdellä. Kirjottamisen lisäksi hän opiskelee tieteiden ja aatteiden historiaa ja musisoi minkä ehtii.