Jutut kategoriassa Ihmiset - Oulun ylioppilaslehti

Kaukana kotoa

Vaihto-opintoja markkinoidaan yhtenä parhaista tavoista hankkia kansainvälistä kokemusta. Oulun yliopistossa on valittavana useita eri vaihto-ohjelmia sekä satoja eri korkeakouluja niin Euroopassa, Pohjois-ja Etelä-Amerikassa, Aasiassa kuin Oseaniassa. Millainen kokemus vaihtojakso on? Kysyimme asiaa kahdelta viime lukuvuonna vaihdossa olleelta opiskelijalta. Pitkäaikaisen unelman täyttymys Oulun yliopistossa luokanopettajaksi opiskeleva Meri Jurvansuu oli 12-vuotias, kun hänen ystävänsä sisko oli palannut Australiasta […]

Ihmiset Ilmiöt In English Opiskelu

TEKSTI Tuuli Heikura

KUVAT Tuuli Heikura

Vaihto-opintoja markkinoidaan yhtenä parhaista tavoista hankkia kansainvälistä kokemusta. Oulun yliopistossa on valittavana useita eri vaihto-ohjelmia sekä satoja eri korkeakouluja niin Euroopassa, Pohjois-ja Etelä-Amerikassa, Aasiassa kuin Oseaniassa. Millainen kokemus vaihtojakso on? Kysyimme asiaa kahdelta viime lukuvuonna vaihdossa olleelta opiskelijalta.

Pitkäaikaisen unelman täyttymys

Oulun yliopistossa luokanopettajaksi opiskeleva Meri Jurvansuu oli 12-vuotias, kun hänen ystävänsä sisko oli palannut Australiasta ja kertoi kokemuksistaan upeasta ilmastosta, työskentelystä farmilla ja yleisesti vuodestaan maassa. Seitsemännellä luokalla nuori ilmoitti, että hän menee yliopistoon ja lähtee vaihtoon Australiaan.

Helmikuussa 2023 tuo unelma toteutui, kun Jurvansuu laskeutui Melbourneen ja aloitti puolen vuoden vaihtojakson Melbournen yliopistossa. “Kaukovaihtoihin pitää hakea todella aikaisin, joten tiesin lähdöstä jo vuotta ennen itse vaihdon alkamista”, Jurvansuu kertoo. Kaukokohteisiin hakuprosessi on muutenkin erilainen kuin esimerkiksi Erasmus-vaihtoon. Valintakriteereinä käytetään akateemisia perusteluita vaihtoon hakeutumiselle, motivaatiota, opintomenestystä ja kielitaitoa. SoleMove-hakemuksen lisäksi valintaprosessiin kuuluu ryhmähaastattelu. “Hakuprosessi oli aika raskas, mutta se todellakin kannatti”, Jurvansuu palaa muistelemaan epävarmaa hakuaikaa.

Jurvansuu palasi Australiasta heinäkuussa ja aloittaa nyt viimeisen vuoden opintojaan Oulun yliopistossa. Vajaan puolen vuoden vaihtojakso hidasti opintoja hieman, sillä hän ei pystynyt suorittamaan toista sivuainetta loppuun viime keväänä Australiasta. “Nyt minulla on vain hieman kirittävää tänä vuonna. Kyllä tässä joutuu töitä tekemään.” Valmistuminen ajallaan on kuitenkin edelleen mahdollista. “Ei minulla toisaalta ole myöskään kiire valmistua, jos työmäärä tuntuu liian suurelta”, hän lisää.

Vaihto-opiskelu on eittämättä rikastava ja arvokas kokemus ihan vain jo kansainvälistymisen näkökulmasta. Jurvansuun mielestä kuitenkaan ainakaan hänen tutkinto-ohjelmassaan mahdollisuudesta ei kerrota tarpeeksi. Ystäviensä kanssa keskustellessa hän on huomannut, että tutkinto-ohjelmien välillä on huomattavasti eroja, kuinka paljon vaihtoon lähtemiseen kannustetaan. Hän toivoisi, että vaihto-opiskelun mahdollisuutta painotettaisiin enemmän heti opintojen alusta.

Kulttuurikokemuksia

Vaikka Jurvansuu ei kokenut suurta kulttuurishokkia muuttaessaan yli 15 000 kilometrin päähän, oli esimerkiksi opiskelijan arki hyvin erilaista Melbournessa. “Opiskelu oli hyvin itsenäistä, kävin yliopistolla vain kahtena päivänä viikossa ja muut päivät tein itsekseni tehtäviä.” Myös opiskelijakulttuuri oli erilainen, esimerkiksi haalareita ei opiskelijoilla näe Australiassa. Yleensä opiskelijayhteisön tapahtumat olivat päiväsaikaan tapahtuvia, kuten piknikkejä tai kampuksella olevia tapahtumia, ja alkoholittomia.

Melbournea pidetään Australian kulttuurin ja taiteen keskuksena, eikä turhaan. “Melbournessa tapahtuu aina jotain. Usein lähdin vain kävelemään päämäärättömästi ja aina tuli jotain tapahtumia, kuten katutaidetta tai konsertteja eteen. Kaupungissa on myös paljon ilmaisia museoita.” Ilmaiset elämykset olivat opiskelijalle iso plussa, koska kaupunki on muuten melko kallis ja erityisesti asuminen on kallista Melbournessa. “Säästöjä kannattaa olla, jos lähtee Australiaan.”

Vaihto-opiskelussa toiseen kulttuuriin soluttautuessa altistuu vääjäämättä itselle uusille asioille, ja ainakin Jurvansuun oman kokemuksen mukaan se laajentaa maailmankatsomusta ja tietämystä kulttuureista. “Meille muodostui tiivis vaihtareista koostunut porukka, jossa hoksasimme, että meillä kaikilla oli eri uskonto. Opin enemmän uskonnoista tuona aikana kuin ikinä koulussa”, hän kertoo esimerkkinä.

Oppeja ja itsevarmuutta

Vaihto-opintoihin asti sosiaalinen ja muiden seurasta nauttiva Jurvansuu oli vältellyt yksinoloa. Vaihdossa hänen täytyi opetella olemaan myös yksin. “En ole koskaan ollut noin paljon itsekseni kuin Melbournessa. Opin nauttimaan omasta seurastani ja yksin asioiden tekemisestä.” Hän kuitenkin kertoo, että tunsi olonsa välillä yksinäiseksi ja jos nyt saisi päättää, hän olisi valinnut ajalle kimppakämpän. “Ajattelin silloin, että minulla olisi epämukava olo asua tuntemattomien kanssa. Olisi kuitenkin ollut kiva, jos olisi ollut aina joku, jolle jutella.” Vaihtoaika opettikin arvostamaan läheisiä entistä enemmän. Hän lähes herkistyy puhuessaan, kuinka perheen ja ystävien merkitys korostui ja erossa vietetty aika sai tajuamaan, kuinka rakkaita ihmisiä hänellä on ympärillään.

Alkuun Jurvansuu myös koki, että omaa persoonaa oli vaikea tuoda esille englanniksi. Puhelias ja sarkastiseen huumoriin tottunut huomasi, että vaikka hän puhui hyvin englantia, hän ei pystynyt reagoimaan keskusteluissa yhtä nopeasti ja nokkelasti kuin omalla äidinkielellään. “Aluksi ajattelin, että nyt kaikki luulevat, että olen ihan tylsä. Englanti kuitenkin parani todella paljon ja nopeasti, ja tämäkin helpottui vaihdon myötä”, Jurvansuu muistelee.

Vaikka tuleva luokanopettaja ei lähtenyt vaihtoon niinkään akateemisen puolen vuoksi, merkittävimpiä asioita, joita hän otti vaihtovuodesta mukaansa, olivat akateemisten taitojen kehittyminen ja opintoihin panostaminen. Jurvansuu kertoo, että Australian korkeaan tasoon pyrkivä opiskelukulttuuri vaikutti häneen positiivisesti ja kannusti panostamaan kurssisuorituksiin. “Opin kirjoittamaan todella hyviä esseitä”, hän yksilöi.

Vaihtoaika vahvisti Jurvansuun tahtoa hakeutua valmistumisen jälkeen vapaaehtoistöihin. Hän kokee, että uuteen hyppääminen ja toiselle puolelle muuttaminen toi rohkeutta ja varmuutta omasta identiteetistä. “Tuli varmuutta, että kyllä mä pärjään ja pystyn. Nyt kynnys lähteä uuteen ja tuntemattomaan on matalampi.”

Jurvansuu kannustaa kaikkia lähtemään vaihtoon. “Se on niin rikastuttava kokemus tulevaisuuden, kielitaidon ja itsevarmuuden kannalta.” Hän myös muistuttaa, kuinka ainutlaatuinen mahdollisuus se on kokea uutta. “Ei samankaltaista mahdollisuutta välttämättä ikinä myöhemmin elämässä tule, se kannattaa todellakin hyödyntää.”

All about education

When Jian Lee, 32, decided to spend a year in France she had only one goal – getting a degree. Jian had come to Finland to get her Master’s in Marketing just under a year ago when she moved again to study the second part of her degree in Bourdeaux, France. The arrangement was included in her Master’s studies as a double degree program student.

Double degree programs are available in Oulu Business School for a limited amount of students. In the program a student receives a Master’s degree from two universities having studied in both for one year.

Lee knew the year in France would not be about getting experiences, travelling or other traditionally associated activities during one’s exchange year but full-on studying. “I wrote my thesis remotely and went to courses in France, it was quite hectic”, Lee explains. She would be completing her degree in Oulu Business School simultaneously with another tuition in France.

But she didn’t mind. Finland was already the international experience she had longed for. This was about education.

Lee felt that the more European degrees she can get the better for employment. Now graduated Master of Science plans to stay in Finland and going to France was a milestone for achieving this goal.

“I felt that having various degrees in European countries it might be easier to get a job. Some people may feel like they want to get the foreign experience but in my case it was different because I was already a foreigner in Finland. I needed a degree, a diploma.”

Even though Lee went to Bordeaux with one sole purpose in mind, in time she realized there was more to take away from the journey. “I was really busy and swamped, but I tried to find small windows of periods of time to go out in the city. I enjoyed the small stuff.” She mentions the good food and wineries of Bordeaux.

Set a purpose for why you are going there. It will help you keep yourself uplifted in times of doubt.

It’s not all sunshine and roses

Being in a melting pot of people with different backgrounds made Lee aware of the diversity issues she was confronted with on a daily basis. “Diversity was just a textbook concept for me, but after experiencing the negative and positive things I learned how to deal with and manage issues with diversity”, she explains.

Having to meet new people from all over the world was also the greatest gift. “I made many international friends.The study program offers a lot of opportunities to be mixed with people from different backgrounds from all over the world.”

She also feels that being around people from different cultures expands one’s perspective. “The more I experience different cultures the more I can think about the person instead of the culture”, Lee says. During that year she learned to focus on the people she meets instead of the culture they represent. Once she opened her mind it helped her to grow as a global citizen of the world. This lesson has stayed with her after returning to Finland. “I proved many stereotypes to be wrong.”

For anyone thinking about going to exchange or preparing to leave, Lee has two pieces of advice. “First, set a purpose for why you are going there. It will help you keep yourself uplifted in times of doubt. Second, be open. Don’t have too many stereotypes. Learning about the culture beforehand is wise, but too much prevents you from having smooth experiences.”

Julkaistu 20.9.2023

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteriopiskelija, joka nauttii kahvintuoksuisista hitaista aamuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee salaa henkirikostutkijan urasta. Tyhjentää kierroksilla käyvät aivonsa siivoamalla ja piirtämällä.

Lue lisää:

Hurmoksessa esiintyvä Sagastrophe pitää kaikki langat omissa käsissään – Bändi välittää hyvää energiaa ja festarifiilistä

Sagastrophen tarina sai alkunsa , kun laulaja-pianisti Saga Sutela ja rumpali Teemu Kangas kohtasivat ranskan tunnilla Oulun yliopistolla keväällä 2019. Multi-instrumentalisti Juuso Sippola lähti pian mukaan, ja bändi esiinyi triona muun muassa Tubassa, Valveella ja legendaarisessa Liiterirockissa. Sagastrophe täydentyi hiljattain, kun Jere Taskila liitty bändiin basistiksi. Sagastrophen ensimmäinen albumi Strange Dreams julkaistiin 2021 omakustanteena. Kesäkuussa julkaistiin […]

Kulttuuri Tuttu kasvo kampukselta

TEKSTI Petri Huttunen

KUVAT Mari Kivioja

Sagastrophen tarina sai alkunsa , kun laulaja-pianisti Saga Sutela ja rumpali Teemu Kangas kohtasivat ranskan tunnilla Oulun yliopistolla keväällä 2019. Multi-instrumentalisti Juuso Sippola lähti pian mukaan, ja bändi esiinyi triona muun muassa Tubassa, Valveella ja legendaarisessa Liiterirockissa. Sagastrophe täydentyi hiljattain, kun Jere Taskila liitty bändiin basistiksi.

Sagastrophen ensimmäinen albumi Strange Dreams julkaistiin 2021 omakustanteena. Kesäkuussa julkaistiin EP Nevertales.

Bändin kesä on kulunut touhukkaasti musiikin parissa. “Esiinnyimme Varjo-festivaaleilla ja Koiteli elää! -festareilla. Olemme myös äänittäneet uusia biisejä ja viimeisin sinkku Kalifornia on juuri julkaistu”, Saga kertoo.

“Albumikin on tekeillä, mutta olemme hyviä pistämään suunnitelmia uusiksi. Uusia julkaistavia biisejä tulee aina siihen väliin”, Jere sanoo.

Bändi kertoo, että tarkoituksena on tulevaisuudessa tehdä nimenomaan eheä albumikokonaisuus.

“Nyt olemme menneet kuitenkin markkinoiden ehdoilla ja julkaisseet singlejä. ”Vaikka kymmenen yksittäisen sinkun julkaisulla tuntuukin saavan enemmän huomiota kuin yhdellä albumilla, emme kuitenkaan halua missään nimessä luopua yhteneväisien pitkäsoittojen tekemistä”, Teemu sanoo.

Bändin musiikki on kaunista ja keinuvaa indietä. Kappaleet ovat intiimejä ja salaperäisiä. Musiikki pakenee kaikkia määrittelyjä.

Uusi sinkku Kalifornia on suomenkielinen ja vähän rockimpi aiempaan maalailevaan saundiin verrattuna. Bändi on kuitenkin soittanut suomenkielisiä biisejä jo ensimmäisistä keikoista lähtien.

Sagastrophen biisit ja sanoitukset ovat pääosin Sagan käsialaa. Suomeksi kirjoittaminen on alkanut innostaa Sagaa yhä enemmän, ja sitäkin on tulevaisuudessa tiedossa.

“Myös Teemu, Juuso ja Jere ovat kirjoittaneet biisejä, ja niitä on tulossa myös seuraavalle albumille. Diktatuuri taitaa olla väistymässä”, Saga nauraa

Oma saundi syntyy yhdessä

Bändi kertoo, että biisien muoto syntyy usein luonnostaan, miltei itsestään. Joskus he kuitenkin huomaavat nauhoituksissa, ettei biisi toimi ollenkaan ja valmis kappale muotoutuu ihan erilaiseksi. Sovituksia saatetaan hieroa kauankin.

“Jos jossain biisissä kuulet tuplabasarin, siitä on väännetty pitkään”, Teemu heittää väliin nauraen.

Bändin musiikki on kaunista ja keinuvaa indietä. Kappaleet ovat intiimejä ja salaperäisiä. Musiikki pakenee kaikkia määrittelyjä.

“Me ei kuuluta mihinkään sceneen. Siitä olisi kyllä hyötyä, jos halutaan päästä soittamaan paikkoihin. Toisaalta haluamme säilyttää vapauden ja olla lokeroimatta itseämme”, Teemu pohtii.

“Kuulijat kysyvät usein, mikä meidän genre on. Se on vaikeasti jäljitettävissä. Sagastrophen saundi on syntynyt, kun olemme vain alkaneet soittamaan. Meillä kaikilla on omat musiikilliset taustat ja idolit. Jokainen tuo jotakin omaa musiikkiin”, Saga lisää.

Erilaiset taustat ovat vahvuus

Saga on kuunnellut paljon omintakeisia naisartisteja, kuten Lana del Reytä, Joni Mitchelliä ja Susanne Vegaa. Tori Amos innosti hänet tekemään ja esittämään omaa musiikkia.

“Kotona kuunneltiin tosi erilaista musiikkia, esimerkiksi Johnny Cashia. Myös kantrivaikutteet varmasti kuuluvat musiikissa”, Saga valaisee.

Saga on soittanut ja laulanut pienestä pitäen. Yliopiston alkuaikoina hän alkoi kirjoittaa omia biisejä. Hän nautti musisoinnista kotona ja esiintyi julkisesti vain pakotettuna sukujuhlissa.

“Samoihin aikoihin tapasin Teemun yliopistolla ja pistettiin bändi pystyyn. Se oli ensimmäinen kokemus soittamisesta muiden kanssa ja lähti heti luontevasti liikkeelle. Bändin myötä olen nyt päässyt esittämään ja julkaisemaan musiikkia”, Saga kertoo.

Teemulle Black Sabbath ja Asia ovat olleet tärkeitä bändejä. Lapsena hän kuunteli Ultra Brata.

“Olisinkohan ollut 12, kun sain rummut. Iskän kanssa soitettiin Black Sabbathia, ja minä hakkasin rumpuja. Sitä ennen olin soittanut kitaraa. Olen aina elätellyt rockunelmaa. Minulla on ehkä enemmän intoa kuin taitoa”, Teemu nauraa.

Teemun rummut olivat välillä tauolla autotallissa, mutta hän innostui uudestaan soittamisesta, kun bändi pistettiin pystyyn. Hänelle oli iloinen yllätys, että oikea porukka musiikin tekemiseen löytyi.

“Black Sabbathia ei ehkä vielä kuule Sagastrophen musiikissa, mutta se on tulossa”, Teemu kertoo pilke silmäkulmassa.

Juuson sydäntä lähellä on englanniksi laulettu rockmusiikki, esimerkiksi Bruce Springsteen ja HIM.

“Nuorena minulla oli eksklusiivinen hevivaihe. Jos ei ollut särökitaraa ja tuplabasareita, sitä ei voinut kuunnella”, Juuso kertoo.

Juuso on opiskellut Pop & Jazz Konservatoriossa. Hänen pääinstrumenttinsa on piano ja hän laulaa sekä soittaa kitaraa ja syntikkaa. Hänen työhuoneensa toimii myös studiona, jossa hän miksaa ja masteroi yhtyeen musiikkia.

Bändin uusin jäsen, Jere, on soittanut bassoa 13-vuotiaasta saakka. Hän alkoi tekemään omaa musaa jo ennen kuin osasi soittaa mitään.

“Minulla on pitkä bänditausta raskaamman musiikin puolelta. Heviä olen kuunnellut paljon, mutta olen musiikin suhteen kaikkiruokainen. Sanotaanko, että Kaija Koosta Nirvanaan ja Children of Bodomista Ultra Brahan”.

“On tärkeää, että olen päässyt tekemään omaa musaa. Bändihommat on ollut elämässäni iso juttu”, Jere kertoo.

Kaikki langat omissa käsissä

Sagastrophessa kaikki tehdään itse videoita ja kansitaidetta myöten. Saga ja Jere ovat perehtyneet visuaalisuuteen.

“On mahtavaa, että saa luoda musiikille myös visuaalisen maailman. Suunnitella, valokuvata ja piirtää tai maalata. On myös hienoa ideoida musiikkivideota ja lähteä sitten kuvaamaan ja editoimaan”.

“Olen huomannut, että jos vain on idea ja visio, ei videoidenkaan toteuttaminen vaadi suurta budjettia. Toisaalta suurellakin budjetilla lopputulos voi olla mitäänsanomaton”, Saga pohtii.

“Meiltä muiltakin kysytään mielipiteitä visuaalisuudesta, mutta ikinä niitä ei kuunnella”, Teemu sanoo nauraen.

Kysymys ulkopuolisesta levy-yhtiöstä ei ole Sagastrophelle elinehto.

“Emme sulje ovia ja eristäydy komeroon, mutta tällä hetkellä taiteellinen valta ja vapaus tuntuu tärkeimmältä. Koko homman juju on taiteellinen sisältö, se kaikki mitä tehdään”, Saga tiivistää.

“On meille tarjottu sopimuksia, mutta ne eivät ole menneet lakiosastolta läpi”, Juuso lisää pilke silmäkulmassa.

Tunnelma bändissä on lämmin ja innostunut. Kaikesta huokuu, että muusikkojen kemiat ovat kohdanneet usealla tasolla. Taito, tyylitaju ja hyvä henki välittyvät varmasti myös yleisöön.

“Joka kerta, kun joku tulee keikan jälkeen kiittämään musiikista tai kertomaan, että joku biisi kosketti, se tuntuu ihanalta ja palkitsevalta. Talletan sen syvälle sydämeen”, Saga sanoo.

Hurmokseen lähdemme nostattamaan tunnelmallista festarifiilistä. Toivomme, että keikalla on paljon ihmisiä, jotka löytävät biiseistä itselleen uusia merkityksiä.

Sagastrophe

Perustettu: 2019

Jäsenet: Saga Sutela, Teemu Kangas, Juuso Sippola ja Jere Taskila

Julkaisut: Strange Dreams (2021), EP: Nevertales (2023)

Musiikkivideot: Dreamer Kids, Rabbit Hole, Firewood

Esiintyy Hurmoksessa 8.9. kello 17.30.

Lisätietoja: https://sagastrophe.com/

Julkaistu 4.9.20234.9.2023

Petri Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Vesa Suomisen viimeinen essee

Oulun informaatiotutkimuksen oppiaineen pitkäaikainen yliopistonlehtori Vesa Suominen nukkui pois uudenvuodenpäivänä. Moni tunsi Vesan opettajana mutta myös eläkkeellä ollessaan hän kunnostautui aina viimeisiä kuukausia myöten tieteilijänä. Koska harvoin näkee näin omistautunutta työtä tieteen hyväksi, allekirjoittaneen oli pakko kirjoittaa Vesan viimeisestä esseestä. Kirjoitus on yhtäältä muistokirjoitus mutta myös tositarina tieteelle omistautuneesta työskentelystä. Metodologian toimituksen sähköpostiin kolahti viesti […]

Ihmiset Kolumni Tiede

Oulun informaatiotutkimuksen oppiaineen pitkäaikainen yliopistonlehtori Vesa Suominen nukkui pois uudenvuodenpäivänä. Moni tunsi Vesan opettajana mutta myös eläkkeellä ollessaan hän kunnostautui aina viimeisiä kuukausia myöten tieteilijänä. Koska harvoin näkee näin omistautunutta työtä tieteen hyväksi, allekirjoittaneen oli pakko kirjoittaa Vesan viimeisestä esseestä. Kirjoitus on yhtäältä muistokirjoitus mutta myös tositarina tieteelle omistautuneesta työskentelystä.

Metodologian toimituksen sähköpostiin kolahti viesti vuosia edeltävästi tutulta kirjoittajalta Vesa Suomiselta. Viesti oli noin kolmen sivun pituinen tuttuun perusteelliseen tapaan. Olin vuosia aiemmin kirjoittanut systemaattisen analyysin hermeneuttisen teorian, johon myöhemmin Vesa kirjoitti sovellettavuutta tai käännöstä LID-alalle tai informaatiotutkimuksen alalle, miten haluaakaan muotoilla.

Vesa halusi tiedustella tekstin pituusrajaa, joka meidän toimituksessamme on lähinnä viitteellinen. Suosittelemme lähinnä kirjaa 100 sivun kohdalla. Katsoin ensimmäisen luonnoksenn, josta näkyi jo, että kyllä tästä tekstistä hyvä vielä tulee, aineksissa oli runsaudenpulaa ja liikkeessä olevia argumentteja. Tekstin aineksista sai magnum opusmaisen kuvan, vaikka kyse oli tieteellisestä vertaisarvioitavasta esseestä. Mutta sellaisia ajatuksia olin tottunut Vesalta odottamaan.

Teeman koonti oli työläs prosessi, jota hyvin kuvaa tämä edeltävien vuosien viestin loppu:

”PS. kuuntelin podcastisi. Itse olenkin koko kesän tuskaillut ehkä yli-innokkaan intuitioni tuottamassa umpikujassa, kun olen miettinyt, että olisiko Gabriel Naudén muutoin ilmeisen teknokraattisessa käsitykseen historiasta poliittisten operaatioiden mallikirjana jotenkin liitettävissä sellaista suhtautumista hiastoriaan ja traditioihin, mitä löytyy tietenkin Gadamerilta, mutta myös jo Gimbattista Vicolta vähän Naudén jälkeen ja ehkäpä katolisen kirkone apostolisesta traditiostakin hyvästi Naudéta aikaisemmin (mutta myös hänen aikanaan ajankohtaisesti – ainakin periaatteessa ja yleisemmin, vaikkei ehkä juuri hänelle).”

Vesa Suominen oli uuttera, asiantunteva ja erittäin lukenut tutkija ja pidetty opettaja (kuultu myös kolmannelta osapuolelta, mutta arvasin). Tutkijana Vesa edusti holistista tutkimuspainotusta ja oli perehtynyt erityisesti holismin aatelislajiin, hermeneutiikkaan. Se tarkkuus, mihin Vesa yleensä pyrki myös löytyi, mutta holistinen teoriapainotus on merkittävästi raskaammasta päästä ja vaatii enemmän aikaa. Kirjoituksen prosessointiaika oli ollut pitkä, mutta kirjoituksen ensimmäinen versio oli jo hyvin lähellä valmista.

Sitten eräänä syksyn päivänä sain puhelun, jossa Vesa totesi, että nyt voi käydä niin että tällä projektilla on terveyden nähden aikaraja. Tiedustelin vointia. mutta palasimme niin sanotusti sorvin ääreen jo saman puhelun aikana. Vaikka huono uutinen olikin se ei olennaisesti vaikuttanut Vesan työmoraaliin ja kirjoittaminen näyttäytyi edelleen tärkeänä.

Ei voinut muuta kuin jatkaa. Versioita, pohdintaa ja rajauksia kaksi kuukautta. Essee muotoutui intensiivisemmin, keskustelut laajentuivat klassisista filosofista ajatuksista nykytieteen ja sivistyksen perusedellytyksiin. Välillä puhelu jouduttiin lopettamaan aiemmin kuin oli tarkoitus. Olin optimistinen, että Vesa saisi esseen liki valmiiksi vertaisarviointiin. Kuitenkin pieni pelko oli, että miten tässä käy. Ryhdyin etsimään arvioijia, kun kirjoitus oli lähestymässä loppusuoraa. Rohkaisin Vesaa, että tässä on vielä tärkeä kirjoitus myös alan filosofisena koontina. Teksti oli mielestäni alakohtaisen tieteenfilosofian timanttia, jota vielä hiottiin säihkyvään muotoonsa.

Sitten sain Vesan vaimolta viestiä, että olisi hyvä, jos voisin saattaa esseen loppuun vertaisarviointiin ja editoida tekstin. Vertaisarviointi ei kysynyt tilannetta ja valitettavaa oli, että sen puoltavat tulokset tulivat myöhässä. Editoin tekstiä vielä edellisen editoinnin jälkeen loppuun kuusi tuntia ja mainitsin läheiselle kaverille, että olin kova jätkä ja itkin vain kolme tuntia. Lopputulos on luettavana Metodologia-lehden tämän vuoden 2023 numerossa IV.

Tunsin kaikesta huolimatta voitonriemua. Vesan sanat ja ajatus tiedemaailmalle jatkuivat hänen kuolemastaan riippumatta vielä viimeisen kerran. Mielestäni Vesa ansaitsisi tieteilijänä sankarihautauksen esimerkillisestä tieteellisestä työstä, mutta tiedän ettei hän olisi halunnut sitä. Vaikka Vesa ei ollut emeritus professori, niin opin tästä silti mitä täysin palvellut tarkoittaa. Lopetan viestini Vesan viimeisestä työstä runooni tieteen tekemisestä. Kiitän kaikkia heitä, jotka auttoivat Vesaa loppuun saattamaan hänen työnsä.

Scientist

Scientists hold one of the highest privileges
The privilege of carrying one of the torches of humanity
Scientists can stumble, lose hope and despair
But they can never carry ill will
Those who do not shelter scientists in need cannot be true intellectuals
With only power and freedom of mind
Scientist is the guardian of human spirit and the human condition
Even in struggle task of the scientist is to dare
For many will not
We must examine our failings to proceed
Those who never err will never learn deeply
No scientist can achieve greatness without trials
No scientist can hold their ground without arguments
Scientist must meet success and disaster with same eyes
As a scientist, we carry the weight of science through our words
It is not a task of leisure
Its nature asks for longevity and time
Through our lives, we give the weight of science
Ari J. Tervashonka

Teksti: Ari Tervashonka

Julkaistu 26.5.202326.5.2023

Vapailla taajuuksilla

Kulttuuriradio Oulu ry:n tavoitteena on luoda kansallisesti tunnistettava kulttuurintekijöiden yhteisö, joka on vapaa kaupallisen radion rajoitteista. Historiallisesti merkittävä Pikisaari on vakiintunut oululaisten keskuudessa käsityöläisten ja taiteilijoiden kehtona. OSAO:n väistyessä vuonna 2020 Pikisaaren tiloistaan, on sekin pikkuhiljaa täyttynyt taiteilijoiden ja kulttuurintekijöiden työtiloista, näyttelyistä, ravintoloista ja urbaanin kulttuurin tapahtumista. Yhdessä Kulttuurikiihdyttämö TILAksi nimetyn rakennuksen huoneissa tuotetaan oululaista […]

Ihmiset Kulttuuri

TEKSTI Tuuli Heikura

KUVAT Tuuli Heikura

Kulttuuriradio Oulu ry:n tavoitteena on luoda kansallisesti tunnistettava kulttuurintekijöiden yhteisö, joka on vapaa kaupallisen radion rajoitteista.

Historiallisesti merkittävä Pikisaari on vakiintunut oululaisten keskuudessa käsityöläisten ja taiteilijoiden kehtona. OSAO:n väistyessä vuonna 2020 Pikisaaren tiloistaan, on sekin pikkuhiljaa täyttynyt taiteilijoiden ja kulttuurintekijöiden työtiloista, näyttelyistä, ravintoloista ja urbaanin kulttuurin tapahtumista. Yhdessä Kulttuurikiihdyttämö TILAksi nimetyn rakennuksen huoneissa tuotetaan oululaista yhteisöradio KRO.fm:ää, joka pyrkii tarjoamaan vaihtoehdon kaupalliselle radiolle.

KRO sai alkunsa kesäkuussa 2021 Tulva ry:n toimesta, kun Oulun kaupungin myöntämä projektiavustus mahdollisti studiotilojen rakentamisen ja vuokraamisen. Nopeasti alkuperäisistä ohjelmantekijöistä alkoi muodostua aktiivien ryhmä, joilla oli halua kehittää ja tehdä yhteisöradiota tavoitteellisesti mittakaavassa, johon Tulva ry:n resurssit eivät riittäneet. Ohjelmatekijöiden joukolla KRO:lle perustettiin oma yhdistys, Kulttuuriradio Oulu ry, ja he ottivat radion huostaansa. Nyt yhdistyksen toiminnasta vastaa kymmenhenkinen hallitus ja 29 jäsentä, jotka kaikki toimivat ohjelmantekijöinä KRO:ssa.

Kuolematon radio

Tekijöitä yhdistää intohimo musiikkiin ja kulttuuriin. Voittoa tavoittelematon yhteisöradio mahdollistaa sitoutumattomuuden ja vapauden tehdä tekijöidensä näköistä sisältöä. “Kaupallisessa radiossa joudutaan menemään hyvinkin sen ehdoilla, mikä valtaosaa kiinnostaa”, Kulttuuriradio Oulu ry:n hallituksen puheenjohtaja Otto Koistinen kertoo.

Radion kuolemasta on puhuttu vähintään yhtä kauan kuin printtimedian. Kuitenkin audiosisältöjen kuluttaminen on vain noussut viimeiset kolmen vuoden aikana. Samaten useat mediatalot ovat alkaneet tuottaa omia radio-ohjelmiaan. Teknologia on tehnyt oman osansa alalle ja avannut kentän mahdollisuuksia. “Teknologia mahdollistaa kaltaistemme pienten toimijoiden tulon kentälle”, Koistinen kertoo.

*Vanhat OSAO:n Pikisaaren tilat on nyt valjastettu paikallisten taiteentekijöiden käyttöön.*

KRO.fm:n ohjelmantekijät ovat kuitenkin tuoneet myös palan menneisyyttä takaisin. Kun kaupallisen radion musiikkia ohjaavat valmiit soittolistat, vapaalla radiokentällä on nähtävissä paluu dj-kulttuuriin ja fyysisiin musiikkikirjastoihin.

KRO:n vapaus tekemiseen näkyy ohjelmasisällöissä, jotka ovat pääasiassa musiikin erikoisohjelmia. “Kaupallisessa radiossa näille ei ole kysyntää”, Koistinen avaa. “Esimerkiksi elektroninen musiikki on tällä hetkellä tosi in, ja me pystytään tarjoamaan vaihtoehtoista elektronista musiikkia versus mitä kaupallisessa radiossa kuullaan.”

Yhdistys näkee KRO:n varteenotettavana kanavana Oulun mediakentällä ja hyvänä lisänä muuhun mediaan tuoden tarjontaa, jollaista muualla ei ole. “Tavoitteena on tarjota vain vaihtoehto”, Koistinen kertoo. Yhdistys ja kanava on otettu hyvin vastaan paikallisten kulttuurintekijöiden keskuudessa ja yhteisö kasvaa sisältäpäin yhdistyksen vision mukaisesti. “Esimerkiksi Kulttuuriosuuskunta ILME:n mukaantulo on itselleni todiste siitä, että myös muut kulttuuriorganisaatiot ovat kiinnostuneita ja haluaa tuoda omaa osaamistaan mukaan”, Koistinen kertoo.

“Ultimaattinen lopputulema ois olla Suomen laajuinen ja tunnistettava tekijä radiotuottamisen vapaalla kentällä”, Koistinen maalailee KRO:n tulevaisuutta. Yhdistyksen tavoitteena on luoda ohjelmantekemisestä, musiikista ja kulttuurista kiinnostuneiden ihmisten yhteisö. Nettiradio toimii tässä kanavana, jolla KRO:n missiota voidaan välittää hyvin matalalla kynnyksellä. “Samalla toiminnassa mukana oleminen voi toimia hyvänä ponnahdusalustana monelle, jotka haaveilee radiourasta tai haluavat kerätä esimerkiksi portfoliota kulttuurin kentällä”, Koistinen mainitsee.

Täpinöissään kulttuurista

Minna Koivunen on ollut KRO:ssa ohjelmatekijänä sen alusta lähtien. Pitkään vapaana toimittajana toiminut Koivunen ryhtyi tekemään radio-ohjelmaa täysin omasta intohimosta kulttuuria kohtaan. “Tein kirjoittavana toimittajana paljon esimerkiksi musahaastatteluita, jolloin tunnin haastattelusta jäi käteen lyhyt kirjoitettu tuotos ja valtaosa materiaalista jää käyttämättä. Radiossa taas pystyy tekemään kahden tunnin syvähaastatteluita ja kaikki materiaali tulee käyttöön”, hän kertoo.

Pitkä haave omasta radio-ohjelmasta toteutui Täpinän myötä. Koivusen luotsaama Täpinä on suunnattu kaikille kulttuurista kiinnostuneille ihmisille. Kerran kuukaudessa kuultavassa kahden tunnin ohjelmassa keskustellaan kulttuurivieraiden kanssa ja kuullaan vieraiden valitsemaa musiikkia. “Oulussa on elävä kulttuurielämä ja halusin tuoda esiin niitä tyyppejä, joka sitä kulttuuria täällä tekee.” Nimi Täpinä tulee Koivusen mukaan juurikin siitä, että hän on itse niin innoissaan kulttuurista.

Vieraat valikoituvat ohjelmaan ihan Koivusen oman kiinnostuksen pohjalta. “Joskus tiedotusopin kurssilla sanottiin, että jos toimittajaa kiinnostaa joku asia niin se luultavasti kiinnostaa muitakin, siihen luotan edelleen”, hän naurahtaa. Ohjelmat etenevät käsikirjoituksesta huolimatta vierailijoiden ehdoilla, joka onkin homman suola. “Ikinä ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan ja se on livessä mahtavaa.”

Yksi asia kuitenkin toistuu joka ohjelmassa samalla kaavalla: aloitus. “Jokainen ohjelma alkaa aina siitä, että kysyn mistä vieraat on täpinöissään.”

KRO:n suoria lähetyksiä voi kuunnella nettisivuilta www.kro.fm ja jälkikäteen lähetykset ovat kuunneltavissa Mixcloudista nimellä KRO.fm.

Julkaistu 22.5.202325.5.2023

Tuuli Heikura

Lue lisää:

Volunteer work created a foundation for a career

When ukrainian-libanonian Viera Karam moved to Finland to study, she let the startup world in Oulu whisk her away. Soon, she was helping organize events and finally ended up for paid labour as an entrepreneurial advisor. The difference between the Finnish and Ukrainian entrepreneur worlds finally became clear to Viera Karam as she was talking […]

Alumnilta oppia Ihmiset In English Vaikutuksentekijä

TEKSTI Maria Karuvuori

When ukrainian-libanonian Viera Karam moved to Finland to study, she let the startup world in Oulu whisk her away. Soon, she was helping organize events and finally ended up for paid labour as an entrepreneurial advisor.

The difference between the Finnish and Ukrainian entrepreneur worlds finally became clear to Viera Karam as she was talking with bathcoat-wearing startup-entrepreneurs at Polar Bear Pitching -event’s back areas. For two years, Karam was a volunteer at the competition in which one holds a sales pitch of their company from an ice hole for judges.

“One gets introduced to different entrepreneurs and events related to the startup culture even though one does not think that they can be executed this fancily. The Ukrainian business culture is more traditional. But honestly – in what other place do people do this?”

Karam moved from Ukraine to Finland in 2017 when she started her studies in the international master’s programme in Education and Globalisation. In Ukraine, she had graduated as a Bachelor of Linguistics. Soon after, volunteer work and Oulu’s startup world swept her with it.

Karam has been a volunteer, a host and an organizer in not just Polar Bear Pitching but also in Startup Refugees -organization and Oulu’s Startup Weekend. They have also given fond memories.

“I learned a lot, for instance, about what challenges refugees face when they come to Finland. Of course the people I’ve seen in the events have stayed in my mind. Some of them have become friends or colleagues.”

Viera Karam kuvattuna Oulun yliopiston Alumni-juttusarjaan.
Kuva: Janne-Pekka Manninen
Viera Karam, photographed for the University Of Oulu Alumni stories.
Photo: Janne-Pekka Manninen

Networks grow as a volunteer

The activity beyond studies eventually led to paid labour as an international advisor at BusinessOulu. For the past two years, Karam has helped immigrants develop their business ideas all the way into companies.

“I don’t think that I would have a career in Oulu were I not in volunteer work. Those times gave me a massive amount of contacts, and I met people who helped me at different stages of finding work. They could go through my applications or hint at free positions somewhere.”

The contacts are crucial for anyone starting their career, but they are especially vital for immigrants.

“Usually people have to start from scratch when they arrive in a new country. Most of the time one does not know anything other than maybe their own partner and their friend group.”

Karam thinks that volunteer work is a great way to develop personal networks in any type of field.

“I recommend volunteer work to anyone whether they are Finnish or a foreigner. I think that building networks is the most important part in addition to getting experience from it. The majority probably hope to get to a type of work that they can love. By experiencing different tasks, one finds out what they enjoy and don’t enjoy doing. Overall, life is important to experience.”

Organizations and startups could learn from each other

Education has been useful in creating a career even though the initial career path of linguist and educationist took a surprising turn. In BusinessOulu’s video series Karam tells how studying has prepared her with the skills to face people from different backgrounds and to listen to their stories. Each immigrant’s story is different.

Crossing personal boundaries and facing new worlds often causes something fruitful. Karam believes that university organizations and the startup world could learn something from each other.

“Universities benefit greatly from the fact that new talent constantly flows in and out. Fresh ideas emerge from this type of space. I hope that we can also create with startup entrepreneurs an environment where new faces and ideas are openly acknowledged. Student organizations could learn from startups and their fast adaptability to changes.”

Karam has continued volunteer work with refugees, especially so when Russia attacked Ukraine.

“I speak the same language with the Ukrainian refugees and understand them. It is good if they have available local support. We have just founded the Association of Ukrainians in Northern Ostrobothnia, and we continue the development of the Ukrainian community in the Oulu area.”

Karam is moving into new things – from company advisor for immigrants to a startup program coordinator. In the future, she focuses on the development of service structures of startup entrepreneurs.

“Of course I am still in the use of Ukrainians also as a service advisor.”

Karam can speak Finnish fluently. She has not yet gone into an ice hole.

“I once went from a summer sauna to swimming on the last day of the summer. So far that has been cold enough of an experience for me.”

*This text was originally published in Finnish on Oulun ylioppilaslehti issue 2/2023.

Original text by Maria Karuvuori, translation by Jere Laitinen

Pictures Oulun yliopisto / Janne-Pekka Manninen

Julkaistu 4.5.20234.5.2023

Maria Karuvuori

Kulttuuriantropologian opiskelija, joka on koukussa uuden oppimiseen. Pitää uimisesta, hyvin ja välittäen kirjoitetusta tekstistä, pienistä taloista ja suurista ajatuksista, kasveista ja eläimistä, kapakoista ja koti-illoista sekä toisinaan eläväisistä keskusteluista.

Lue lisää:

Elämyksellistä ja mieleenjäävää toimintaa – OYY:n uuden tapahtumatuottajan Katri Jämsän mietteitä tapahtumien järjestämisestä

Katri Jämsä aloitti OYY:n tapahtumatuottajana tammikuussa 2023, ja on päässyt käsille oululaisesta tapahtumakulttuurista alkuvuodesta. Koronan aiheuttamista haasteista huolimatta Jämsä on oppinut paljon viimeisen kahden vuoden uransa aikana, johon häntä inspiroi sisäinen intohimo järjestää muistoja jättäviä kokemuksia. OYY:n jäsenistö on alkuvuodesta saanut uutta tuulta alleen. Tammikuussa tapahtumatuottajana aloittanut Katri Jämsä on taustaltaan kokenut toiminnan järjestäjä niin Kemin […]

Ihmiset Kulttuuri

TEKSTI Jere Laitinen

KUVAT Tuuli Heikura

Katri Jämsä aloitti OYY:n tapahtumatuottajana tammikuussa 2023, ja on päässyt käsille oululaisesta tapahtumakulttuurista alkuvuodesta. Koronan aiheuttamista haasteista huolimatta Jämsä on oppinut paljon viimeisen kahden vuoden uransa aikana, johon häntä inspiroi sisäinen intohimo järjestää muistoja jättäviä kokemuksia.

OYY:n jäsenistö on alkuvuodesta saanut uutta tuulta alleen. Tammikuussa tapahtumatuottajana aloittanut Katri Jämsä on taustaltaan kokenut toiminnan järjestäjä niin Kemin kaupungin tapahtumissa kuin kaveripiirin keskuudessa.

Jämsä on opiskellut kulttuurintutkimuksen koulutusohjelmasta filosofian maisteriksi Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2020, josta hän siirtyi töiden myötä Kemin kaupungille tapahtumakoordinaattoriksi. Siellä hän järjesti monenlaisia tapahtumia kaikenikäisille lastentapahtumista musiikkifestivaaleihin, lumenveistotilaisuuksiin ja toritapahtumiin. Alunperin hän toimi tapahtumakoordinaattorin sijaisen roolissa, mutta sijaisuuden pitkittyessä hän työskenteli Kemissä kaksi vuotta, jonka jälkeen hän siirtyi ylioppilaskunnalle uudeksi tapahtumatuottajaksi.

Kemissä Jämsän ensimmäisestä tapahtumavuodesta tosin koitui haastava vuonna 2020 Suomessa kriisiytyneen koronaepidemian vaikutuksesta, kun suurin osa tapahtumatoiminnasta täytyi toteuttaa kokeellisten etäjärjestelyiden kautta. Ensimmäisen puolen vuoden olosuhteiden jännittämisen jälkeen Jämsä pääsi järjestämään tapahtumia suurimmaksi osaksi tavalliseen tapaan. Esimerkiksi kahdessa Taiteiden yö -tapahtumassa Jämsä oli mukana suunnittelemassa ja valvomassa kulttuuriesitysten ja konserttien kulkua.

“Monesti tapahtumia lähinnä siirrettiin eteenpäin, mutta jännitin paljon, pääsenkö sijaisuuden aikana toteuttamaan tapahtumia perinteiseen tapaan”, Jämsä kertoo.

Lisäksi Jämsä on järjestänyt Kemissä LumiVisio-tapahtuman opiskelijoille, jossa ohjelman totetus koitui mielenkiintoiseksi kokoontumisrajoitusten takia. Katsojia viihdytettiin striimattavalla LumiVisio-TV –lähetyksellä, jossa oli esimerkiksi Kahoot-tietovisa ja erilaisia esityksiä. Tapahtuma kuitenkin koettiin haasteista huolimatta onnistuneeksi, ja lumiveistokset saatiin valmiiksi.

Taustalla tapahtumien luomat tunteet

Oulussa Jämsä on tapahtumatuottajana ehtinyt toteuttamaan Oulun Yliopiston Ylioppilaskunnan Annos 63 -vuosijuhlia, jossa hän kohtasi tuttua roudailua aiemmista tapahtumatehtävistään. Vaikka Jämsä oli pääasiassa vieraana vuosijuhlilla, hän myös tarkkaili tapahtuman toteutumista. Järjestäjän näkökulmasta tapahtumat ovat usein luonteeltaan hyvin kiireisiä, mutta palkitsevia.

“Vuosijuhlat olivat ensimmäinen tapahtuma, jossa pystyin rauhoittumaan ja olemaan paikoillani”, Jämsä kommentoi. “Olen tottunut, että tapahtumapäivinä yleensä juoksennellaan ympäriinsä, haetaan kaikkea ja toimitaan sellaisena juoksupoikana. Nyt oli ehkä ensimmäinen tapahtuma, missä pystyin rauhassa pysähtymään hetkeen.”

Jämsä kokee tärkeäksi järjestää mieleenjäävää ja mukavaa toimintaa. Kavereilleen järjestämät illanvietot ovat olleet keskeinen inspiraatio hänen suuntautumisessaan tapahtuma-alalle.

“Motivaationa koko alaan on se elämysten järjestäminen ihmisille ja se, että luo ihmisille muistoja. Tapahtumat ovat ainutkertaisia, ja minusta on mielenkiintoista tehdä niistä sellaisia, joista jää tietynlainen muistijälki.”

Kemin jälkeen Jämsää veti Ouluun hänen kaipaamansa opiskelijayhteisö, jonka sosiaalista puolta hän erityisesti arvostaa verrattuna työyhteisöihin.

“Tässä työssä kiinnosti myös paluu opiskelijakulttuuriin. Silloin, kun valmistuu, niin opiskelija-aikainen sosiaalisuus katkeaa siihen”, Jämsä kommentoi. “Työelämässä olen kokenut, että on tosi vaikea tutustua muihin ihmisiin niin, että heistä saisi kavereita. Pitkän työpäivän jälkeen moni ei enää jaksa nähdä illalla.”

“Motivaationa koko alaan on se elämysten järjestäminen ihmisille ja se, että luo ihmisille muistoja.”

Oulun tapahtumakulttuuri on luonteeltaan perinteikästä

Työskentely Oulussa on tietyin tavoin erilaista verrattuna Jämsän aiempaan kokemukseen tapahtumien tuotannosta. Monipuolinen kohdeyleisö on vaihtunut Oulussa pääasiassa opiskelijoihin.

“Täällä on aika perinteikkäitä tapahtumia, niin niitä ei mennä niin vain muuttamaan. Jos ei ole kokenut jotakin tapahtumaa, niin ei voi täysin valmistautua kaikkeen ennalta.”

Jämsän suunnitelmissa on vaikuttaa tapahtumakulttuuriin ennen Oulun kulttuuripääkaupunkivuotta 2026. Keskeisenä kehityskohteena Jämsällä on syksyn lukuvuoden avaistapahtuma, Hurmos, ja miten sitä voisi kehittää entistä suuremmaksi.

Ennakko-oletuksena Hurmoksesta Jämsä ajattelee, että luvassa on paljon juoksentelua ja kuvainnollisten tulipalojen sammuttelua.

“Eniten nautin tapahtumapäivistä, vaikka ne kuitenkin ovat stressaavia”, Jämsä korostaa. “Tapahtumapäivänä näkee kaiken kuukausienkin ajan suunnitellun nivoutuvan yhteen. Niissä näkee sen muuttuvan konkreettiseksi, jota on kuvitellut päässä.”

Toiminnantäytteisten tapahtumien jälkeen Jämsällä on tapana kirjoittaa ylös parannusehdotuksia siitä, miten tiettyjä yksityiskohtia voisi seuraavalla kerralla hoitaa paremmin tai miten kiireellisyyttä voisi ehkäistä.

Usein Jämsä kokee tapahtumien menevän liian nopeasti kiireen keskellä. Hetki sitten äänekäs ja toiminnantäytteinen ympäristö on välineistön purkamisen jälkeen omituinen näky tyhjänä.

“Saatan monesti ajatella tapahtumien jälkeen, että nytkö tämä jo loppui.”

Tapahtumien suunnittelun ja toteutuksen jälkeen ei kuitenkaan ole paljon tyhjää aikaa, vaan projektista siirrytään seuraavaan melkein välittömästi. Jämsä lähestyy kutakin tapahtumaa omana kokonaisuutenaan.

“Tapahtumat ovat semmoisia projekteja, joissa kun saa yhden purkkiin ja saa sen jälkeen toivottavasti hengähtää, niin sitten alkaa heti seuraava projekti.”

Kiireellistä mutta palkitsevaa toimintaa

Jämsän mukaan tapahtumien suunnittelu on luonteeltaan hyvin kausittaista ja projektiluontoista. Suunnittelu yleisemmin vaatii paljon sitoutuvuutta ja pitkäjänteisyyttä, jotta niistä tulee kuvitellun kaltaisia.

“Tapahtuma-ala on tosi monipuolinen ja mielenkiintoinen ala. Vaikka sen kääntöpuolella on stressiä ja muuta huolta, se on silti kiehtovaa.”

Aiemmin mieleenjääneenä tapahtumana Jämsästä olisi mielenkiintoista olla mukana järjestämässä esimerkiksi lumenveistotapahtumaa Oulussa. Myös yhteistyö Lumo Light Festivalin kanssa ja sen kehittäminen tarjoaisivat hänestä mielenkiintoista toimintaa.

“Pohjoisen sijainnin takia olisi hyvä hyödyntää ulkotiloja mahdollisimman paljon.”

Jämsä on erityisen motivoitunut tuottamaan tapahtumien lisäksi iloa niihin osallistuville. Hän pyrkii tekemään jatkossa opiskelijoille entistä nautinnollisempia ja muistettavampia tapahtumia.

“Yritän tehdä parasta työtä opiskelijoiden hyväksi. Sitten katsotaan, mihin se riittää. Toivottavasti teen sellaisia tapahtumia, joista opiskelijat ovat kiinnostuneita ja haluavat osallistua mukaan.”

Julkaistu 14.3.202314.3.2023

Jere Laitinen

Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija. Opiskelutaustaltaan kokenut ainejärjestöaktiivi ja opiskelijavaikuttaja sekä innokas pelaaja ja kokkailija.