Tänä vuonna liittariviikonlopussa on Oulun kannalta aiempaa vähemmän jännitettävää, sillä Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) ei asettanut ehdokkaita SYL:n puheenjohtajaksi tai hallitukseen.
Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) liittokokous järjestetään 16.–17. marraskuuta Espoossa Aalto-yliopistolla. Liittokokouksessa SYL:lle valitaan uusi puheenjohtaja sekä hallitus ensi vuodelle.
Henkilövalintojen lisäksi kokouksessa linjataan ensi vuoden tavoitteista ja toiminnasta sekä päivitetään SYL:n linjapaperia.
Tämän vuoden liittariviikonlopussa on Oulun kannalta aiempaa vähemmän jännitettävää, sillä Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) ei asettanut ehdokkaita SYL:n puheenjohtajaksi tai hallitukseen. Sama tilanne on myös muun muassa Turussa, kertoo Tylkkäri.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Kalle Parviainen arvelee, ettei ehdokkaan puutteelle ole erityisen dramaattista syytä.
”Tänä vuonna innokkaita henkilöitä ei vain löytynyt. Ehkä innostus menee sykleissä, monena viime vuonna kun ehdokas on ollut. Ehdokkaan puuttuminen on kuitenkin aivan normaalia, minään vuonna kaikilla ylioppilaskunnilla ei ole ollut ehdokasta.”
Oulusta lähtee Otaniemeen viisitoistahenkinen delegaatio.
”Koska meillä ei ole nyt omaa ehdokasta, se mahdollistaa keskittymisen kokouksen asiakysymyksiin, kun ei tarvitse jännittää, meneekö oma ehdokas läpi. Uskon, että ainakin eduskuntavaalit ovat tapetilla”, Parviainen sanoo.
Neljä ehdokasta puheenjohtajaksi
SYL:n puheenjohtajapaikkaa tavoittelee tänä vuonna neljä ehdokasta: Kim Kujala (VYY), Krista Laitila (HYY), Sanni Lehtinen (Tamy) ja Suvi Vendelin (AYY).
SYL:n mukaan hallituspaikkoja tavoittelevatArttu Kaukinen (LTKY), Heidi Rättyä (JYY), Helmi Andersson (ÅAS), Roope Tukia (Tamy), Sara Salonen (ISYY), Titta Hiltunen (HYY) ja Topias Tolonen (HYY). Ehdokkaita voi kuitenkin asettaa aina liittokokouksessa tapahtuvaan henkilövalintaan asti.
Liittokokouksessa ovat edustettuina kaikki maan 15 ylioppilaskuntaa, jotka edustavat noin 130 000 yliopisto-opiskelijaa. Ylioppilaskunnat nimeävät 137 varsinaista liittokokousedustajaa, ja kaikkiaan kokouksessa on läsnä noin 300 henkilöä. Kokousta voi seurata suorana verkkolähetyksenä SYL:n YouTube-kanavalla.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Areena Oulun portille ei jäänyt lopulta yhtään lippua myytäväksi. Ennakkolippujen myynti käynnistyi 20.8., ja viimeiset liput myytiin maanantai-iltana 10.9.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) järjestämän lukuvuoden avajaisjuhla Vulcanalian liput on myyty loppuun. Lipunmyynti käynnistyi 20.8., ja viimeiset liput myytiin maanantai-iltana 10.9.
Lippuja oli myynnissä yhteensä 2000 kappaletta. OYY:n tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntija Asta Salomaa on Vulcanalia-lippujen ennakkomenekkiin tyytyväinen.
Hän uskoo, että tapahtuma möi loppuun artistien vuoksi. Osansa on Salomaan mukaan myös yhteisöllisyydellä: ”Tämä on niin opiskelijoille kuin henkilökunnalle kiva tapa juhlistaa uutta lukuvuotta.”
Järjestäjät olivat varautuneet siihen, että tapahtuma myy loppuun ennakkoon, mutta lippujen loppuminen jo maanantaina ylitti Salomaan odotukset.
Tänä vuonna sisätapahtumana järjestettävässä juhlassa tilaa on aiempia vuosia vähemmän. Edellisvuonna tapahtumaan myytiin 2500 lippua, nyt Areena Ouluun voitiin mahduttaa vain 2000 juhlijaa.
”Yritimmekin aika paljon varoitella eri viestintävälineissä, että liput voidaan myydä loppuun.”
Vulcanalia Festival järjestetään 12.9. Limingantullissa sijaitsevassa Areena Oulussa. Päivään kuuluu myös Linnanmaan kampuksella kello 10–14 pidettävät järjestömessut.
Vulcanaliassa on tänä vuonna ollut ensimmäistä kertaa sähköinen lipunmyynti. Salomaa uskoo, että sähköisten lippujen tarkastus sujuu jouhevasti juhlapaikalla.
”Areenan henkilökunta tietää tilanteen, ja heillä on myös aiempaa kokemusta näin isoista tapahtumista. Olen lisäksi varannut Areenan ovelle lipuntarkastukseen paljon apukäsiä, jotta jono etenisi mahdollisimman nopeasti.”
Millaiset kekkerit on keskiviikkona luvassa?
”Bileet ovat loistavat ja tunnelma katossa, kun tupa on täynnä”, Salomaa summaa.
Lavalla Teekkaritorvet, Satellite Stories ja Stig
Vulcanalian iltajuhlan, uudelta nimeltään Vulcanalia Festivalin, artisteja ovat Teekkaritorvet, Satellite Stories ja Stig. Artistit paljastettiin 15.8.
Teekkaritorvet on vuonna 1970 perustettu, ahkerasti keikkaileva puhallinorkesteri, joka on monelle oululaiselle tuttu suosituista wappukonserteista Rotuaarilla ja Linnasaaressa.
Satellite Stories on vuonna 2008 perustettu oululainen indierockyhtye, jonka tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa Campfire ja Confetti. Perjantaina 7.9. uuden albumin julkaissut yhtye on ilmoittanut lopettavansa uransa.
Hip hop-, r&b- ja countrymuusikko Stigin (Pasi Siitonen) suosituimpia hittejä ovat muun muassa Ryyppy, Puumaa mä metsästän ja Roy Orbison.
Ensimmäinen Vulcanalia järjestettiin ravintola Rauhalan edustalla vuonna 1995. Juhlaa on järjestetty sittemmin Kuusisaaressa, Toppilan Möljällä, Ouluhallilla ja Linnanmaalla.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Asuako yksin, kämppiksen kanssa vai kenties sittenkin reilusti kauempana keskustasta? Kävimme kylässä kolmen Oulussa opiskelevan opiskelijan kotona ja kysyimme, mikä on omassa asumismuodossa mieluisinta – sisustamisen vapaus, rupatteluseura vai sittenkin oman pihan raparperit.
Osa uusista opiskelijoista muuttaa ensimmäistä kertaa yksin asumaan, toiset taas saattavat valita kaverin kanssa yhteen muuttamisen monestakin syystä. Jollekin taas kotoa muuttaminen ei ole aiheellista, ja matkojen sumpliminen voi olla oma prosessinsa.
Oulun yliopistossa neljättä vuotta aloittava Anne Plosila asuu tällä hetkellä yksin Välivainiolla. Luokanopettajaksi opiskeleva Plosila on asunut yksin kahden vuoden ajan, sitä ennen hän on asunut sekä yksin että kämppisten kanssa. Päätöstä yksin asumisesta helpotti tieto siitä, että yksinään asuvan on mahdollista löytää asunto Oulusta suhteellisen halvalla.
Parhaimpina puolina yksin asumisessa Plosila pitää sisustamisen vapautta, jolloin asunnosta saa tehdä persoonallisen näköisen. Lisäksi hän pitää yksin asumisen hyvänä puolena tavaroiden omistamista. Yksin asuessa ei tarvitse miettiä, saako jotain esinettä lainata tai arvailla, missä menee tavaroiden käyttämisen raja.
“Yksin asuessa ei tarvitse sumplia mitään kustannuksia tai laskuja, kun ne ovat omia.”
Plosila listaa hyväksi puoleksi myös kavereiden kyläilyn itselle sopivana ajankohtana. Toisaalta huonona puolena yksin asumisessa hän pitää sitä, ettei kotiin tullessa ole ketään, jolle kertoa päivän tapahtumista. Arjen jakaminen kaverin kanssa oli Plosilalle mieluista yhdessä asumisessa, ja hän myöntää kaipaavansa esimerkiksi television katsomista yhdessä kaverin kanssa.
Plosila neuvoo omaa asuntoaan etsiviä miettimään, miten kiire asunnolla oikeasti on. Syksyisin eri asunnonvälitysfirmoilla on ruuhkaa, ja varsinkin yksiöitä on vaikea löytää. Hän kuitenkin tietää asuntoja olevan enemmän tarjolla ruuhka-ajan ulkopuolella. Plosila vinkkaa ajoittamaan asunnon hakemisen keväälle, kuten hän itse teki. Hän käytti aikaa sopivan kämpän etsimiseen eikä kiirehtinyt.
Nykyinen asunto Välivainiolla on paitsi tilava myös edullinen. Plosilan mukaan etenkin Oulun keskustasta on vaikea löytää edullista kämppää. Hän itse asuu mieluummin vanhassa ja tilavassa asunnossa kuin uudessa ja ahtaassa. Myös vanhat asunnot voivat olla hyvässä kunnossa eli ikä ei tarkoita huonoa asuntoa.
Anne Plosila kehottaa etsimään asuntoa useamman firman kautta ja laittamaan rohkeasti hakemuksia. Plosila uskoo, että keskustan ja kampusten välistä löytyy paremmin asuntoja kuin pääkallopaikoilta. Hän liputtaa myös pyöräilemisen puolesta ja muistuttaa Oulussa pääsevän pyörällä kaikkialle.
Anne Plosila suosittelee omillaan asumista kaikille, sillä se opettaa paljon omasta itsestään. Hän myöntää alun voivan olla hankalaa, mutta vasta yksin asuttuaan ihminen todella tietää, olisiko sittenkin parempi asua toisen kanssa.
Luokanopettajaksi Oulun yliopistossa opiskeleva Anne Plosila arvostaa yksin asumisessa vapautta sisustaa asunto juuri haluamallaan tavalla.
Yhteinen koti ystävän kanssa
Informaatiotutkimusta kolmatta vuotta opiskeleva Jenny Kärki asuu Puolivälikankaalla yhdessä miespuolisen ystävänsä kanssa. Tänä syksynä heidän yhteiselonsa on kestänyt jo viiden vuoden ajan, ja tuona aikana Kärki on vain harvoin ajatellut yksin asumista.
Hänen mukaansa kämppisten dynamiikka on hyvä, ja he antavat toisilleen tarpeeksi omaa tilaa.
“Hassua kyllä, olemme molemmat suurimman osan ajasta hieman erakkoluonteisia ja sulkeudumme omiin kammioihimme.”
Kärki pitää yhdessä asumisessa mukavana sitä, että kotona on toinenkin henkilö puuhailemassa omiaan. Hänestä on mukava tulla kotiin, kun kämppis soittelee kitaraa. Lisäksi saman katon alla asuvalle hyvälle ystävälle on hyvä purkaa mieltään tai muuten vain kertoa kuulumisia. Joskus kuulumisten vaihto hoituu parilla sanalla, joskus niitä vaihdetaan tunteja.
Yhteisasumisen hyvinä puolina Kärki mainitsee lisäksi kulujen jakamisen ja yhteisasumisen ekologisuuden.
Eri unirytmit tuovat omanlaisen haasteen yhdessä asumiseen, Kärki sanoo. Hän itse touhuaa mielellään myöhään iltaisin ja jopa öisin, mutta kämppiksen erilaisen unirytmin vuoksi hän välttelee meluamista öiseen aikaan.
Toisaalta hän ei pidä asiaa huonona puolena, koska kerrostalossa asuessa on muutenkin pakko huomioida vastaavanlaiset asiat.
Yhtenä huonona puolena kämppäkaverin kanssa asuessa Kärki pitää Kelan kanssa tappelemista.
“Aluksi Kelan kanssa oli todella turhauttavia ongelmia, kun itse kävin töissä ja kämppikseni opiskeli. Meni noin vuoden verran, että hän sai tukiasiansa kuntoon.”
Jos Kärki asuisi yksin, hän hiipparoisi enemmän alasti kämpässään, mutta yhdessä asuessa hän ei kehtaa niin tehdä. Myös erilaisten pippaloiden ja kokoontumisten järjestämisessä täytyy huomioida kämppiksen toiveet.
Kärki pitää ystävän kanssa asumista monella tavalla erilaisena verrattuna seurustelukumppanin kanssa asumiseen: Seurustelukumppanin kanssa elämä on enemmän yhteistä, kun taas kämppiksillä elämät ja suunnitelmat ovat omia.
Kärki ei miellä kimppakämpässä asumista pelkästään sosiaalisille laumasieluille sopivaksi. Heilläkin yhteisasuminen onnistuu, vaikka molemmat ovat erakkoluonteisia ja tarvitsevat paljon omaa tilaa.
Hänestä tärkeintä on, että saman katon alla asuu tarpeeksi samanhenkistä porukkaa, jotta arki on mukavaa kaikille. Hänellä ei ole kokemusta isommassa kommuunissa asumisesta, mutta hän uskoo jokaisen voivan nauttia yhteisasumisesta, mikäli persoonallisuudet sopivat yhteen.
“Yhteiset pelisäännöt ja niistä kiinni pitäminen helpottavat myös.”
Informaatiotutkimusta opiskeleva Jenny Kärki pitää yhteisasumisesta kämppiksen kanssa. Eri unirytmit tuovat haasteensa yhteisasumiseen, sillä Kärki touhuaisi mielellään öisin, kun taas kämppis nukkuu yöt.
Välimatka ei ole este opiskelulle
Hammaslääketiedettä viidettä vuotta opiskeleva Maria Kummu asuu Limingassa avopuolisonsa kanssa. Hän on asunut Limingassa toukokuusta lähtien, joten kokemusta Limingan ja Kontinkankaan välin suhaamisesta ei ole vielä kertynyt paljoa.
Kummun mukaan Limingasta Oulun keskustaan kulkee hyvin linja-autoja, niitä lähtee noin tunnin välein molempiin suuntiin. Linja-autolla matka Limingasta keskustaan kestää 45 minuutista tuntiin, kun henkilöautolla samassa matkassa menee puolisen tuntia. Kummun mukaan linja-autot eivät kulje viikonloppuisin kovin myöhään. Viimeinen bussi keskustasta Liminkaan lähtee lauantaina jo varttia vailla kymmenen.
“Iltarientoihin meneminen on aika haastavaa, kun paluukyytejä ei ole tarjolla.”
Kummun mukaan hyviä puolia Limingassa asumisessa on se, ettei pyöriä viedä ikkunan alta. Toinen hyvä asia on oma piha, jossa Kummu saa rauhassa viljellä raparperia ja mansikoita. Limingassa on Kummun mukaan myös hyvin palveluja, kuten kuntosali ja frisbeegolf-rata.
Alueen julkinen liikenne saa Kummulta kritiikkiä. Hän ei ymmärrä, miksi juna ei voi pysähtyä Limingassa, kun käyttäjiä Oulun ja Limingan välillä on paljon. Junalla matkustaminen olisi bussia nopeampaa.
“Julkiseen liikenteeseen pitäisi panostaa enemmän.”
Säännöllisistä bussiyhteyksistä huolimatta Kummu kulkee välimatkat joko avomiehensä kyydillä tai toisella henkilöautolla. Kummu on valinnut henkilöautolla matkustamisen, koska se on hänestä helppoa ja aikaa säästävää.
Limingan huonona puolena Kummu pitää myös kavereiden vähäistä kyläilyä, kun kaikilla ei ole omaa autoa käytettävissä.
Maria Kummun mukaan kauempaa kulkevien opiskelijoiden kannattaa miettiä, miten paljon haluaa osallistua erilaisiin sosiaalisiin tapahtumiin. Kauempana asuminen rajoittaa mahdollisuuksia osallistua yhteisiin tapahtumiin, joten lähemmäs kampusta muuttaminen voi olla hyvä vaihtoehto sosiaalisissa tilanteissa viihtyville. Kummu suosittelee myös kimppakyytejä, joiden avulla kauempaa kulkeminen on helpompaa.
PSOAS: Yksiöitä etsitään kimppakämppiä enemmän
Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön (PSOAS) palvelupäällikkö Jari Simosen mukaan yksinään asuntoa hakevien keskuudessa yksiöt ovat tällä hetkellä kysytyimpiä, ja pariskunnat sekä perheet valitsevat luonnollisesti perheasuntoja.
Tarkkaa tilastoa yksin asuvista opiskelijoista ei PSOASilla ole. Simosen mukaan yksin asuminen on hyvin suosittua suomalaisten keskuudessa, kun taas ulkomaalaiset pitävät kimppa-asumista parempana vaihtoehtona. Jari Simonen kertoo kimppa-asuntojen sopimusten määrän olevan kesältä yli 60 prosenttia.
Simonen myöntää yksin asumisen suosion lisääntyneen vuosikymmenten kuluessa. Vielä 1960- ja 1970-luvuilla vaihtoehtona oli lähinnä kimppa-asuminen. Nykyään yksin asuminen on yhtä suosittua jokaisessa opiskelijakaupungissa eikä Simonen usko tilanteen muuttuvan yhtäkkiä.
Simonen kuitenkin uskoo, ettei yksin asuminen ole paras vaihtoehto uudelle opiskelijalle. Hän suosittelee yhteisasumista, sillä silloin voi tutustua uusiin ihmisiin ja kotiutua paremmin uuteen kaupunkiin. Parhaimmillaan se voi jopa estää yksin jäämistä ja syrjäytymistä.
Julkaistu
SHARE
Heli Paaso-Rantala
Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) järjestämän lukuvuoden avajaisjuhla Vulcanalian esiintyjät on julkistettu.
Vulcanalian iltajuhlan, uudelta nimeltään Vulcanalia Festivalin, artisteja ovat Teekkaritorvet, Satellite Stories ja Stig.
Teekkaritorvet on vuonna 1970 perustettu, ahkerasti keikkaileva puhallinorkesteri, joka on monelle oululaiselle tuttu suosituista wappukonserteista Rotuaarilla ja Linnasaaressa.
Satellite Stories on vuonna 2008 perustettu oululainen indierockyhtye, jonka tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa Campfire ja Confetti. Syyskuussa viidennen levynsä julkaiseva yhtye on ilmoittanut lopettavansa uransa.
Hip hop-, r&b- ja countrymuusikko Stigin (Pasi Siitonen) suosituimpia hittejä ovat muun muassa Ryyppy, Puumaa mä metsästän ja Roy Orbison.
Vulcanalia Festival järjestetään 12.9. Limingantullissa sijaitsevassa Areena Oulussa. Päivään kuuluu myös Linnanmaan kampuksella kello 10–14 pidettävät järjestömessut.
Ensimmäistä kertaa e-lippu
Vulcanalian iltajuhlan artistivalinnat valmistelee OYY:n tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntija Asta Salomaa, ja esiintyvistä artisteista päättää OYY:n hallitus.
Hallituksen puheenjohtaja Kalle Parviainen kertoo hallituksen olevan erittäin tyytyväinen artisteihin.
”Lukuvuoden suurena avajaistapahtumana sen on tärkeää tarjota jokaiselle jotain, ja tällä kattauksella mielestämme täytämme sen. Esimerkiksi pelkästään suomenkielistä musiikkia soittamalla lukuisat kansainväliset opiskelijat jäävät helposti paitsioon”, hän huomauttaa.
”Genrejen suhteen nyt löytyy sekä hiphopimpaa ja rockimpaa menoa, unohtamatta Teekkaritorvia, jotka vetävät kyllä aina täysillä. Varsinkin Satellite Storiesin suhteen kävi ehkä vähän samoin kuin Anssi Kelan kanssa pari vuotta sitten, että buukkasimme yhtyeen juuri sopivaan väliin.”
Uuden nimen lisäksi iltajuhlassa uutta on myös lipunmyynti: tänä vuonna Vulcanalian iltajuhlaan on ensimmäistä kertaa mahdollista ostaa lippu sähköisesti. Lipunmyynti käynnistyy 20.8. kello 10.
”Tänä päivänä on hyvää asiakaspalvelua, että lipun voi ostaa milloin tahansa, ollessa itse missä tahansa. Nyt Vulcanalia on siirtynyt 1990-luvulta 2000-luvulle”, Asta Salomaa kertoo.
Sähköisen lipunmyynnin lisäksi Oulun yliopiston molemmilla kampuksilla myydään lippuja: Linnanmaalla lippuja myydään 4.9 kello 10–13, Kontinkankaalla 5.9. kello 10–13. Lipun voi ostaa kortilla tai käteisellä.
Pääsylippu on edellisvuotta kalliimpi: ennakkoon ostettu lippu maksaa nyt kuusi euroa. Hinta sisältää pääsyn iltatapahtumaan ja narikan Areena Oulussa sekä sisäänpääsyn jatkoille viihdemaailma Ilonaan. Portilta ostettuna lippu maksaa kahdeksan euroa.
Iltajuhla käynnistyy kello 20 Oulun kaupungin ja Oulun yliopiston tervehdyksillä. Illan aloittaa kello 20.15 starttaava Teekkaritorvet, kello 21.15 vuorossa on Satellite Stories ja kello 22.30 lavalle nousee Stig.
Portilla voi olla luvassa ei-oota
Tänä vuonna sisätapahtumana järjestettävän Vulcanalian iltajuhlassa tilaa on aiempaa vähemmän. Viime vuonna tapahtumaan myytiin 2500 lippua, nyt Areena Ouluun mahtuu maksimissaan 2000 juhlijaa.
Kaikki viime vuonna juhlineet eivät siis mahdu uuteen juhlatilaan.
”Riskinä on, että tapahtuma myydään loppuun ennakkoon. Aiempina vuosina ei ole edes mietitty sitä vaihtoehtoa että tapahtuma myisi loppuun, vaan kaikki halukkaat kyllä pääsevät sisälle”, Salomaa sanoo.
Vasta portilta lippua hakevalle tarjolla voikin olla jo pelkkää ei-oota.
”Kun tapahtuma järjestetään sisätiloissa, tapahtumajärjestäjä ei voi muokata tilaa tarpeiden mukaan. Kun viime vuonna rakennettiin oma alue parkkipaikalle, saatoimme tehdä sinne niin monta sisääntulojonoa kun halusimme, nyt mennään niillä mitä Areenalla jo on. Eli kannattaa tulla ajoissa, jos ei halua jonottaa”, Salomaa sanoo.
Vulcanalian iltaan ovat kuuluneet myös epäviralliset etkoilut alueen ulkopuolella.
”Toivomme, että etkoilijat eivät jätä roskia jälkeensä. Siksi alueelle tuodaan roska- ja pullopusseja”, sanoo Asta Salomaa.
Limingantullissa sijaitsevalle Areena Oululle on Linnanmaalta pyöräteitä pitkin matkaa yli kahdeksan kilometriä, Kontinkankaalta matka on noin puolet lyhyempi.
Mikäli pyörän selkään hyppääminen ei nappaa, iltajuhla-alueelle järjestetään kuljetuksia. Wesibussi kulkee Linnanmaalta Areenalle kahden tunnin ajan, kello 19–21.
Asta Salomaan mukaan Vulcanalia-päivän aikana taksiyhteistyökumppani kuljettaa opiskelijoita alennushintaan, niin Kontinkankaalta Linnanmaalle järjestömessuille, kuin illalla keskustasta ja Linnanmaalta Limingantulliinkin. Kuljetuksista tiedotetaan lisää lähiaikoina.
Yhdistyvätkö avajaisjuhlat?
Ennen OYY:n edustajistovaaleja viime syksynä osa ehdokkaista toivoi Vulcanalian ja Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) opiskelijoiden lukuvuoden aloittajaisjuhla Preludin yhdistämistä.
Onko OYY:n suunnitelmissa jo yhteiset lukuvuoden avajaiset?
”Olemme kiinnostuneita mahdollisuudesta järjestää yhteinen tapahtuma, kun olemme yhteisellä kampuksella. Todennäköisesti tämä ei kuitenkaan toteudu vielä vuonna 2019, koska Oamk ei ole vielä täällä. Jos yhteistapahtuma halutaan, pitäisi sitä ruveta jo rakentamaan”, Asta Salomaa toteaa.
Ensimmäinen Vulcanalia järjestettiin ravintola Rauhalan edustalla vuonna 1995. Juhlaa on järjestetty sittemmin Kuusisaaressa, Toppilan Möljällä, Ouluhallilla ja Linnanmaalla. Vulcanalian iltajuhlassa ovat aiempina vuosina esiintyneet muun muassa Anssi Kela, Felix Zenger, Tuomas Kauhanen, G-ODD, Moses Hazy, Redrama ja Kauko Röyhkä.
Viime vuonna Linnanmaan 2T-parkkipaikalla järjestetyn Vulcanalian pääesiintyjiä olivat Musta Barbaari (James Nikander) ja Prinssi Jusuf (Iyouseyas Belayneh).
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Luentojen seuraamista lattiatasosta, opintojen tuen puutetta, tiedonkulkuongelmia… Lääkäriliiton uusimman opiskelijatutkimuksen mukaan Oulun medisiinarit ovat valtakunnallisesti koko maan kriittisimpiä. Selvitimme, mistä kritiikki kumpuaa.
Kun Lääkärilehtijulkaisi viime tammikuussaLääkäriliiton opiskelijatutkimuksen tulokset, Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki pyysi Oulun yliopiston ylioppilaskuntaa (OYY) selvittämään kyseisen tutkimuksen tuloksen syitä tarkemmin.
OYY keskusteli Oulun Lääketieteellisen Killan (OLK) opiskelijoiden kanssa sekä opiskelijatutkimuksesta että opiskelijoiden näkemyksistä Oulun yliopiston lääketieteellisestä koulutuksesta ja sen kehittämistarpeista. Keskustelun ja aiempien kyselyiden pohjalta OYY laati selvityksen.
OYY:n selvityksessä keskeisimmiksi epäkohdiksi mainittiin Kontinkankaan opetustilat, koulutuspalveluiden liian vähäiset resurssit tarpeeseen nähden sekä se, että yhdenvertaisuus ei toteudu Linnanmaan opiskelijoiden kanssa.
Kysyimme Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan koulutusdekaanilta Jyrki Mäkelältä ja koulutuspalvelupäälliköltä Katja Puralta, mitä asioille aiotaan tehdä. Pyysimme kommenttia myös Kontinkankaan tilatyöryhmän opiskelijajäseneltä Eelis Palokankaalta.
Opiskelijoiden antama kritiikki on Mäkelän mukaan ollut tiedossa jo pitkään. Hän kertoo, että tilaongelmia ratkotaan remontilla, ja opetusta koskevaan kritiikkiin vaikutetaan opetussuunnitelmalla.
”Me olemme tunnistaneet nämä ongelmat, ja asioihin on pyritty vaikuttamaan aktiivisesti.”
Uutta opetussuunnitelmaa on noudatettu vasta vuoden verran, ja Mäkelä vakuuttaakin, että kehitystä tulee tapahtumaan – ei hetkessä, mutta pikkuhiljaa.
Ryhmäopetusta kahvihuoneessa
Yksi suurimmista kritiikin kohteista on Kontinkankaan kampuksen opetustilat, joita pidetään monilta osin vanhanaikaisina ja liian pieninä. Esimerkiksi massaluennoilla opiskelijat joutuvat jopa istumaan käytävillä.
Kritiikki kohdistuu nimenomaan Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) puolelle, ei Aapistien uusiin tiloihin – uusiin tiloihin opiskelijat ovat kyllä tyytyväisiä. Uudella puolella luentosalit ovat tarpeeksi suuria, jopa 300–400 kuulijaa mahduttavia, joten niihin mahtuu koko kurssi kerralla.
Oulun yliopistollinen sairaala on rakennettu jo 1970-luvulla, joten on selvää, etteivät tilat enää vastaa nykypäivän opetustilatarpeita. Jyrki Mäkelän mukaan opetustiloja ei sairaalan puolella ole tarpeeksi.
Sairaalan rakentamista seuranneen viidenkymmenen vuoden aikana maailma on muuttunut ja potilasmäärät lisääntyneet, joten kaikki mahdolliset tilat on jouduttu ottamaan potilaskäyttöön.
Sairaalan puolella luentosaleihin mahtuu enintään 130 opiskelijaa, ja kun kurssit ovat 150 opiskelijan kursseja, lopputuloksena on, etteivät kaikki mahdu kerralla sisälle.
”Se on ihan totta, että opiskelijat joutuvat istumaan lattialla – eikä sille oikein voi mitään”, Mäkelä harmittelee.
Koulutuspalvelupäällikkö Katja Puran mukaan opiskelijat ovat antaneet palautetta etenkin ryhmätyötilojen vähäisyydestä. Hän vakuuttaa, että syksyn aikana alkavan remontin myötä ryhmätyötiloja tulee lisää.
Oulun yliopisto on myös rakentamassa Kontinkankaalle uutta, Linnanmaan mallin mukaista Tellus-opiskelutilaa.
Mäkelä kertoo itse pitävänsä ryhmäopetusta kahvihuoneessa, sillä sairaalan puolella ryhmäopetustiloja ei ole.
”Se on opettajille yhtä hankalaa kuin opiskelijoille – siitä [tilan puutteesta] kärsii myös opettajat. Samassa veneessä tässä ollaan.”
”Se on ihan totta, että opiskelijat joutuvat istumaan lattialla – eikä sille oikein voi mitään.”
Opiskelijat ovat saaneet olla mukana suunnittelemassa uusia tiloja. Pura kertoo, että esimerkiksi Kontinkankaan Tellus-projektissa opiskelijat ovat saaneet kommentoida suunnitelmia. Opiskelijoilta on varmistettu, että suunnitelmat vastaavat heidän käsityksiään hyvistä ja tarpeellisista tiloista.
”Niistä tiloista tulee kyllä hienot. Tietysti se vie jonkun aikaa, mutta yliopisto todellakin on puuttumassa tähän tilaongelmaan”, Pura vakuuttaa.
Yksi tilatyöryhmän opiskelijajäsenistä on Oulun Lääketieteellisen Killan hallituksen varainhankintavastaava Eelis Palokangas. Myös hän pitää suurimpana ongelmana sitä, että luento-opetuksen ulkopuolisia opiskelutiloja on hyvin vähän.
Palokangas onkin iloinen, että asiaan tulee parannusta: ”Ensi syksyn aikana lähtee kunnon tilamuutos käyntiin.”
Jyrki Mäkelä muistuttaa, että uuden sairaalan rakentaminen on alkamassa ja sen odotetaan valmistuvan jo ensi vuosikymmenen loppupuolella. Uusi sairaala rakennetaan vanhan sairaalan viereen. Tulevaisuuden sairaala OYS 2030 -hankkeen kuvataan olevan ”opetuksen ja tutkimuksen tarpeet täyttävä laitos”.
Eriarvoisuutta kampusten välillä
Oululaiset lääketieteen opiskelijat ovat kritisoineet myös sitä, että Kontinkankaalla on hyvin erilainen toimintakulttuuri Linnanmaahan verrattuna. Tämän vuoksi monien uudistusten vieminen Kontinkankaalle on viivästynyt, mikä on taas aiheuttanut sen, että opiskelijat ovat kokeneet eriarvoisuutta muihin Oulun yliopiston opiskelijoihin nähden.
Opiskelijoiden kritiikki on kohdistunut muun muassa Tuudo-sovellukseen ja sähköiseen palaute.oulu.fi -palautejärjestelmään.
Katja Pura haluaa täsmentää, että Tuudo-sovelluksessa on kaikki ominaisuudet käytössä kaikilla – sovellus on siis täysin sama. Ongelmana on se, että sovellus hakee tietonsa WebOodista.
Muista opiskelijoista poiketen lääketieteellisen tiedekunnan opetustapahtumat eivät ole olleet WebOodissa, vaan ne on tehty Exceliin, jonka vuoksi ne eivät siirtyneet sieltä Tuudoon. Tulevalle lukuvuodelle lukujärjestykset on tehty kuten muualla yliopistossa, joten myös tiedekunnan opiskelijat näkevät jatkossa lukujärjestyksensä Tuudosta.
Myös palaute.oulu.fi-työkalu hakee tietonsa WebOodista, joten sekin tulee syksystä alkaen käyttöön. Ympärivuorokautinen kulku kulkukortilla on ollut pian vuoden käytössä Linnanmaalla, mutta ei vielä kokonaisuudessaan Kontinkankaalla. Katja Pura vakuuttaa, että 24/7-kulku on tulossa Kontinkankaallekin.
Eelis Palokangaskin on huomannut omien opintojensa aikana kyseisten sovellusten toimimattomuuden. Hänen mielestään opiskelijat voivat olla luottavaisin mielin: ”Nämä ovat kuitenkin kokonaisuudessaan sellaisia asioita, jotka ovat onneksi korjaantumassa.”
Koulutuspalvelupäällikkö Katja Puran mukaan opiskelijat ovat antaneet palautetta etenkin ryhmätyötilojen vähäisyydestä. Koulutusdekaani Jyrki Mäkelä kertoo itse pitävänsä ryhmäopetusta kahvihuoneessa, sillä sairaalan puolella ryhmäopetustiloja ei ole.
Kuormittuneita opintosuunnittelijoita
Opiskelijat ovat antaneet palautetta myös saamansa tuen vähäisyydestä. Opiskelijat kokevat koulutuspalveluiden, eli koulutussuunnittelijoiden ja opintoasiainsihteerien, resurssien olevan riittämättömiä lääketieteellisen tiedekunnan tarpeeseen nähden.
Opiskelijat ovat huolissaan opiskelijoiden ja opetuksen tuesta, sillä Oulun yliopistossa on valtakunnallisesti pienimmät tukipalvelut.
Myös Mäkelä harmittelee asiaa. ”Meillä oli aikaisemmin neljä työntekijää, mutta yksi henkilö lähti pois. Se on selvästi vaikuttanut tilanteeseen.”
Eelis Palokankaan mukaan suurin tukipalveluihin liittyvä ongelma sen sijaan on ollut se, että opintosuunnittelijoita on liian vähän.
Palokangas kertoo esimerkkinä tapauksista joissa hän on joutunut turhaan odottamaan aamulla opettajaa paikalle. Tämä on johtunut yksinkertaisesti siitä, että opettaja on syystä tai toisesta joutunut perumaan ryhmäopetuksen. Perumisesta on ilmoitettu opintohallintoon opintosuunnittelijalle, mutta tieto ei ole kulkenut opiskelijoille asti.
Palokangas kuitenkin muistuttaa, että syksyllä opintohallintoon on tulossa yksi uusi opetushoitaja, jonka tuleviin työtehtäviin kuuluu lääketieteen tutkinto-ohjelman opintojaksoihin kuuluvia organisointitehtäviä. Hän esimerkiksi vastaa opetustilojen varaamisesta ja keskussairaalaharjoitteluiden organisointiin liittyvistä tehtävistä.
”Tämä on selvästi ollut poikkeusvuosi, ja tilanne tulee toivottavasti korjaantumaan”, Palokangas huomauttaa.
Lääketieteen opiskelija Eelis Palokangas pitää erityisen tärkeänä seikkana sitä, että keskusteluyhteydet ovat auki puolin ja toisin. ”Asioita ei suinkaan lakaista maton alle, vaan niitä pyritään aktiivisesti kehittämään.” Arkistokuva.
Mentori apuna ammattiin kasvamisessa
Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa opiskelijoilla on omaopettajatapaamisia noin kerran lukuvuodessa, eivätkä nekään aina toteudu. Muun muassa tästä syystä opiskelijat kääntyvät usein koulutussuunnittelijoiden ja opintoasiansihteereiden puoleen, mikä taas kuormittaa koulutuspalveluiden resursseja.
Jyrki Mäkelän mukaan omaopettajien rekrytoinnissa on ollut ongelmia. Omaopettajia ei Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ole kovin paljon.
Katja Pura yhtyy Mäkelän kommenttiin: ”Lääketieteellisessä tiedekunnassa sisäänotto on 150 opiskelijaa, ja kun yhdessä ryhmässä on vähintään kymmenen opiskelijaa, niin sehän tarkoittaa aika monta opettajaa.”
Palokankaan käsityksen mukaan opiskelijat eivät yleensä kaipaa henkilökohtaista ohjausta, sillä lukujärjestykset tulevat pitkälti valmiina. Lähtökohtaisesti omaopettajalta ei siis kaivata niinkään opintojen suunnitteluun liittyvää apua.
Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa käytössä on mentor-malli. Puran mukaan se on hyvä ja toimiva malli, ja myös Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta pyrkii jatkossa ottamaan mallia Turusta.
Palokangas pitää mentori-termiä omaopettajaa parempana, sillä se myös kuvaa tällaisen tukihenkilön toimenkuvaa paremmin. ”Mentori olisi parempi termi: hän olisi tukena ammattiin kasvamisessa.”
Katja Pura kertoo, että myös Tuudo hyppää apuun omaopettajatoiminnassa. Tuudoon tulee omaopettaja-sovellus, jonka toivotaan helpottavan tapaamisten sopimista ja sitä, mitä asioita tapaamisissa tulisi käsitellä.
”On tulossa vuosikursseittain runko siitä, mitä omaopettaja-tapaamisissa olisi hyvä käsitellä. Tämä runko pohjautuu tietysti opetussuunnitelmaan.”
Haasteita tiedonkulun kanssa
Oulun medisiinarit eivät tutkimuksen mukaan ymmärrä, miksi heillä ei ole samoja palveluita kuin Linnanmaan kampuksella. Tiedonkulussa on siis ongelmia.
”Sairaalayhteisö on hyvin dynaaminen: muutoksia tapahtuu koko ajan. Kaikesta pitäisi siis tiedottaa aktiivisesti”, Mäkelä toteaa.
Kilta on hyvin aktiivinen, ja asioista on keskusteltu avoimesti. Katja Pura kertoo, että opiskelijoiden kanssa on kokoonnuttu myös tiedotuskritiikin tiimoilta. Opiskelijoilta kysyttiin suoraan, mikä olisi heille paras tapa tiedottaa asioista ja mitä tiedotuskanavia he toivovat käytettävän.
”Onneksi meillä on hyvä keskusteluyhteys opiskelijoiden kanssa.”
”Tiedottaminen tilamuutoksista ajoissa vähentäisi myös turhia huhumyllyjä. Opiskelijat kaipaisivat ihan simppeleitä väliaikatietoja. Kaiken ei mielestäni tarvitse olla täysin valmista ennen kuin tiedotetaan. Jo se auttaisi hyvin pitkälle, että yliopisto kertoisi, että jokin asia on tiedostettu ja että asiaa hoidetaan.”
Tiedekunnan sisällä tiedotus toimii Palokankaan mukaan hyvin, mutta yliopistolta kaivattaisiin aktiivisempaa otetta tiedottamiseen. Esimerkiksi kun Kontinkankaalle tuli läppärilainaamo, yliopisto ei tiedottanut asiasta opiskelijoille lainkaan. Tiedottaminen jäi killan vastuulle.
Kun ryhmätyötiloja oli mahdollista varata kalenterisovelluksen kautta, ei siitäkään tullut opiskelijoille yliopiston puolesta informaatiota – tästäkin tiedotti lopulta kilta.
”Kiltana olemme aktiivisesti ottaneet tiedotustaakkaa. Tällaisten asioiden tulisi missään nimessä olla killan vastuulla.”
Myös tilamuutoksiin liittyen Palokangas toivoisi yliopistolta aktiivisuutta. Tähän mennessä tilatyöryhmän opiskelijajäsenet ovat hoitaneet kaiken tiedotuksen tilamuutoksista riviopiskelijoille.
”Tiedottaminen tilamuutoksista ajoissa vähentäisi myös turhia huhumyllyjä. Opiskelijat kaipaisivat ihan simppeleitä väliaikatietoja. Kaiken ei mielestäni tarvitse olla täysin valmista ennen kuin tiedotetaan. Jo se auttaisi hyvin pitkälle, että yliopisto kertoisi, että jokin asia on tiedostettu ja että asiaa hoidetaan.”
Aitoa potilaiden kohtaamista kaivataan
Tutkimuksen mukaan Oulun medisiinarit toivoivat opintoihinsa muita enemmän kliinisiä toimenpiteitä. Opiskelijat myös kaipaavat nykyistä enemmän potilaiden kohtaamista ja tutkimista.
Jyrki Mäkelän mukaan uudessa opintosuunnitelmassa perusterveydenhuollon painotusta on lisätty. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijat pääsevät tutkimaan perusterveydenhuollon potilaita – potilaskontakteja siis saadaan lisää.
Eelis Palokangas kertoo päässeensä harjoittelemaan pientoimenpiteitä, kuten luomenpuistoa, ”ihan kohtuullisesti”: ”Potilaan tutkimista ja tällaista toivoisin lisää. Aina voisi olla enemmän – hyvä, että asialle tehdään jotakin.”
Mäkelä kertoo, että heillä on yhteistyössä sairaanhoitopiirin kanssa kliinisten taitojen keskus, joka on ensi talvena ensimmäistä kertaa myös opiskelijoiden käytössä. Kliinisten taitojen keskukseen tulee kuivaharjoittelumahdollisuudet, joten opiskelijat pääsevät tekemään enemmän esimerkiksi ompeluharjoituksia tekoiholle. Kuivaharjoitteluun kuuluu myös esimerkiksi injektioiden tekemistä nivelmalleihin ja kanyloinnin harjoittelemista verisuonimalleihin.
”Potilaan tutkimista ja tällaista toivoisin lisää. Aina voisi olla enemmän – hyvä, että asialle tehdään jotakin.”
Valtakunnallisesti opetushenkilökunta on joka paikassa opiskelijoiden mielestä pätevää ja motivoitunutta. Silti Tampereen opiskelijat olivat suhteessa kaikista tyytyväisimpiä.
Oulun ja Tampereen opetuksen erona on esimerkiksi se, että Tampereella käytetään yhtenä opetusmetodina ongelmalähtöistä oppimista, jota muissa Suomen yliopistoissa ei tarjota samassa laajuudessa.
Jyrki Mäkelän mukaan ongelmalähtöistä oppimista on Oulussakin käytetty jonkin verran, mutta sitä hyödynnetään jatkossa yhä enemmän.
Myös Palokangas ymmärtää ongelmalähtöisen oppimisen viehätyksen, sillä lääkärin työ on ongelmalähtöistä.
”Potilas ei tule vastaanotolle kertomaan, että hänellä on sisätautinen tai kirurginen vatsavaiva”, hän muistuttaa.
Kaiken kaikkiaan selvityksessä esiin nostetut ongelmat ovat tuttuja tiedekunnalle, ja niihin selvästi reagoidaan. Muutokset eivät kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä.
Eelis Palokangas pitää erityisen tärkeänä seikkana sitä, että keskusteluyhteydet ovat auki puolin ja toisin.
”Asioita ei suinkaan lakaista maton alle, vaan niitä pyritään aktiivisesti kehittämään.”
Koulutuksen laadun turvaamista vaaditaan
Lääketieteen koulutuksen laadun parantaminen on valtakunnallisesti polttava aihe.
Kansallisen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) julkaisi kesäkuussa historian ensimmäisen lääketieteen peruskoulutusta koskevan arvioinnin loppuraportin.
Raportissa listataan useita kohteita suomalaisen lääketieteen koulutuksen laadun parantamiseksi. Liian suurten opetusryhmien aiheuttamat ongelmat nousevat arvioinnissa erityisesti esille. Myös tarve yhdenmukaistaa eri tiedekuntien opetustavoitteita koetaan hyvin tärkeäksi.
Loppuraportti toteaa, että lääketieteen alojen suurentunut sisäänottomäärä näkyy vähentyneenä mahdollisuutena käytännön taitojen harjoitteluun, ja erityisesti sairaalan klinikoilla järjestettävä opetus on kärsinyt resurssipulasta.
Sekä Suomen Medisiinariliitto että lääketieteen opiskelijajärjestöjen puheenjohtajat vaativatkin nyt yliopistoja ja opetus- ja kulttuuriministeriötä tekemään töitä koulutuksen laadun turvaamiseksi.
Julkaistu
SHARE
Katariina Mäkelä
Äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajaksi opiskeleva luonnonlapsi, joka rakastaa naamiaisia ja voisi kulkea kurpitsapuvussa päivät pitkät.
Vuoden loppuun mennessä Linnanmaan kampuksen pohjoispääty on poistunut Oulun yliopiston humanistisen ja kasvatustieteiden tiedekuntien käytöstä. Humanistisen tiedekunnan muutto käynnistyi keskiviikkona 1.8.
Elokuun alussa Linnanmaalla liikkuu suuri määrä muuttolaatikoita.
Tuolloin humanistinen tiedekunta muuttaa Linnanmaan kampuksen pohjoispäädystä uusiin, remontoituihin tiloihin kampuksen vanhalle puolelle.
Muutto käynnistyi keskiviikkona 1.8. Humanistien vanhojen tilojen tulee olla tyhjennettyinä ja luovutuskunnossa elokuun puolivälissä.
Muutto koskettaa yhtälailla niin tiedekunnan henkilökuntaa kuin opiskelijoitakin. Samaan aikaan tiedekunnan kanssa muuttavat myös humanistien ainejärjestöt ja kattokilta Humanistinen Kilta kahvila Humuksineen.
Yksi kiltahuone, monta järjestöä
Humanistien uusiin kiltatiloihin kuuluu kolme jaettua kiltahuonetta sekä yksi yhteinen varastohuone.
Yhden huoneen jakavat Gieku ja Verba, toisen Suma, Communica ja Index, kolmannen Tiima, Kultu, Timppa ja Meteli. Uusiin kiltatiloihin kuljetaan aamukuudesta iltakymmeneen ilman kulkukorttia, muina aikoina kulkukortilla. Kiltakäytävältä avautuu myös yksi, lukossa oleva ulko-ovi.
Uudet tilat ovat valoisat: kaikki on uusissa tiloissa puhdasta ja häikäisevän valkoista. Muutos aiemmasta on ollut suuri – kaikki kantavia rakenteita ja ulkoseiniä lukuunottamatta on pistetty uusiksi, kertoo pääurakoitsija Temotekin key account manager Jarmo Klytseroff.
”Uudet pinnat lattiassa, uudet ikkunat, uudet alakatot, uusi vesikatto, uudet ovet. Metalliovet ovat vanhaa perua.”
Humanistit jakavat uudet kiltatilansa muiden järjestöjen kanssa. Kuvaushetkellä kesäkuun 11. päivänä kiltahuoneissa oli yhdellä seinällä iso tussitaulu, mutta muu kalustus vielä puuttui tyystin.
Paria kerrosta ylempänä, kolmannessa kerroksessa avautuvat humanistisen tiedekunnan henkilökunnan tilat.
Henkilökunnan tilat ovat jaettu kahteen lamelliin, eli käytävään. Itäinen lamelleista on nyt Temotekin toimesta remontoitu, toinen on saneerattu jo noin kaksi vuotta sitten. Tiedekunnan uudet työhuoneet ovat pääasiassa jaettavia, ja huoneiden koot vaihtelevat kahdestatoista neliöstä noin neljäänkymmeneen neliöön.
Samoin kuin kiltatiloissa, uusissa tiloissa yleisvaikutelma on häikäisevä valkoisuus ja valoisuus. Ennen muuton alkamista jokainen huone näyttää aika lailla identtiseltä tyhjyydessään. Jarmo Klytseroffin mukaan huoneet näyttävät hyvin erilaisilta sen jälkeen kun huoneet on kalustettu.
Kolmannen kerroksen tiloissa ovat humanistisen tiedekunnan opetushenkilöstö, johto ja hallinto. Sen sijaan humanistisen tiedekunnan koulutuksen lähipalvelut muuttivat kesäkuun lopussa Opintokadulle, entisen Opiskelijakeskuksen tiloihin (KE1020). Sieltä löytyvät nyt humanistisen tiedekunnan, kasvatustieteiden tiedekunnan, Oulun kauppakorkeakoulun (HuTK-KTK-OyKKK -lähipalvelutiimi) sekä luonnontieteellisen tiedekunnan ja teknillisen tiedekunnan (LuTK-TKK –lähipalvelutiimi) koulutuksen lähipalvelut. Oman tiedekunnan lähipalvelupiste palvelee esimerkiksi opiskelutodistukseen, opintosuoritusotteeseen, opinto-oikeuden jatkamiseen ja lukuvuosi-ilmoittautumiseen liittyvissä asioissa.
Geokadun uudessa kahvila Humuksessa tilaan avautuu tiski, jonka takana ovat keittiötilat. Vaikka tuoleja ja pöytiä laitetaan myös käytävälle, ravintolapaikkoja on vähemmän kuin aiemmassa tilassa. Humus oli vanhassa sijainnissaan avoinna viimeistä päivää 15.6.
Haasteellinen työmaa
Jarmo Klytseroff kuvaa humanistien remonttityömaata haasteelliseksi. Kun remonttia tehdään jatkuvasti käytössä olevien tilojen lähellä, ei remontista saisi tulla häiritsevää ääntä tai hajuja.
”Lisäksi tiedottamista vaaditaan paljon: viikkotiedotteet on hyvinkin tarkkaan pitänyt laatia.”
Mutta kaikki on Klytseroffin mukaan sujunut hyvin, ja aikataulussa on pysytty, on oltu jopa lievästi etuajassa.
Uudet, saneeratut tilat luovutettiin Suomen Yliopistokiinteistöille (SYK) keskiviikkona 20.6. Juuri ennen tilojen luovutusta SYK:lle työmaalla tehtiin vain loppusiivouksia ja sähkön loppumittauksia ja laitettiin automaatiosäädöt kohdalleen. ”Pientä fiksaamista ja paperitöitä”, Klytseroff sanoo.
Uusiin kiltatiloihin maanantaina 11.6. tutustuneet humanistiainejärjestöjen edustajat vaikuttivat tyytyväisiltä tiloihin. Huolta aiheutti vain se, kuinka uusiin tiloihin löydetään, eli kuinka paljon uusia opasteita käytäville ja keskusaulaan tarvitaan. Kuvassa Humuksen uusiin keittiötiloihin tutustumassa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Kalle Parviainen, Outi Niemi, Heli Paaso-Rantala, Miriam Putula ja Emilia Käsmä.
Kasvatustieteiden tiedekunta muuttaa joulukuussa
Siinä missä humanistien uusissa tiloissa on valmista, reilua kolmea kuukautta myöhemmin muuttavan kasvatustieteiden tiedekunnan tulevissa tiloissa tilanne on ollut toinen.
Työmaan aikataulu oli vielä kesäkuussa kolme viikkoa myöhässä aikataulusta.
Hanke tulee valmistumaan alkuperäisen aikataulun mukaan, lupaa Oulun yliopiston kiinteistöinsinööri Timo Haverinen.
”Urakat ovat valmiina lokakuun loppuun mennessä.”
Tällä työmaalla aikataulussa pysymistä on vaikeuttanut se, että remontin suunnittelun ja toteutukseen ryhtymisen välinen aika on ollut hyvin lyhyt.
”Suunnitteluajan ja toteuttamaan lähtemisen välinen aika on ollut hirmuisen tiukka. Kun on samalla tehty suunnittelua, yllätysten mahdollisuus kasvaa.”
Oma haasteensa on ollut siinä, että tiedekunnan tulevien kuvataideluokkien tila on ollut prosessitekniikan väistötilana. Väistötilan toiminta loppui kesäkuun lopussa, jonka jälkeen remontti pystyttiin käynnistämään myös sillä alueella.
Kasvatustieteilijät pääsevät muuttamaan uusiin tiloihin joulukuun alussa. Vanhat tilat on luovutettava Suomen Yliopistokiinteistölle joulukuun puolivälissä. Kun tilat ovat tyhjänä, SYK aloittaa pohjoispäässä Oamk-muutostyöt.
Muutto muuttaa myös ravintoloita
Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) tuleva muutto tulee vaikuttamaan myös Linnanmaan ravintoloihin. Kun syöjämäärä kasvaa tulevaisuudessa tuhansilla, ravintolatilaa tarvitaan lisää. Siksi kampuksen pohjoispäädyssä olevia ravintoloita Foodoota ja Maraa remontoidaan.
Foodoota remontoidaan tänä vuonna ja Maraa sekä eläinmuseon ensimmäistä kerrosta remontoidaan Oamkin muutostöiden yhteydessä 2019–2020. Remonteilla saadaan Foodoon ympäristöön yli 600 asiakaspaikkaa lisää ja Maran ympäristöön noin 300 asiakaspaikkaa.
Foodoo ja Mara sulkevat ovensa remonttien vuoksi kahdessa erässä. Eläinmuseota vastapäätä olevan Juveneksen ravintolan Foodoon ovet sulkeutuivat vapulta, ja sen keittiöremontti on paraikaa käynnissä. Ravintolan peruskorjaus valmistuu keväällä 2019. Sitä ennen kampuksen ruokailijoita palvelee eläinmuseon ensimmäiseen kerroksen tilaan rakennettava väistökeittiö. Museon näyttelysali kalustetaan myös väliaikaiseksi ravintolasaliksi.
Eläinmuseon väistökeittiön ovet avautuvat syyslukukauden alussa, 3. syyskuuta.
Mara puolestaan sulkeutuu sen jälkeen kun Foodoo avataan. Muutoin pohjoispäädyn alueella alkaa Oamkin tilojen remontti vaiheittain syyskuusta alkaen.
