Tänään Oulussa Linnanmaan kampuksella on järjestetty lääketieteen ja hammaslääketieteen tutkinto-ohjelmien valintakokeet sekä Helsingin yliopiston eläinlääketieteen valintakoe. Osa hakijoista myöhästyi kokeesta liikenneonnettomuuden vuoksi. Uusintakoetta ei voi järjestää, kertoo Oulun yliopisto. Hakijoiden pitää siis pyrkiä lääketieteelliseen ensi vuonna uudestaan.
Nelostiellä Simossa keskiviikkoaamuna 15.5. tapahtunut vakava liikenneonnettomuus esti osalta pohjoisesta Ouluun lääketieteellisten alojen valintakokeeseen matkanneilta osallistumisen kokeeseen, kertoo Kaleva.
Kemin lyseon lukion rehtori Pekka Mäkelä kertoi Kalevalle rehtorin kansliaan tulleen aamuyhdeksältä joukko kokeeseen matkanneita abeja, jotka olivat kääntyneet takaisin poliisin ja pelastuslaitoksen katkaistua tien onnettomuuspaikan pelastus- ja raivaustöiden vuoksi. Lisäksi onnettomuuspaikan kiertotiellä ajettiin kello 10.30 maissa niin ikään kolari. Seuraava juna Ouluun olisi lähtenyt vasta kello 11, eikä sillä olisi ehtinyt enää kokeeseen.
Lääketieteellisten alojen valintakoe pidetään keskiviikkona 15.5. samaan aikaan viidessä eri yliopistossa: Oulussa, Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Itä-Suomen yliopistossa. Hakija osallistuu kokeeseen yliopistossa, jonka hän on asettanut ylimmäksi hakukohteeksi yhteisvalinnassa.
Tänään Oulussa Linnanmaan kampuksella on järjestetty lääketieteen ja hammaslääketieteen tutkinto-ohjelmien valintakokeet sekä Helsingin yliopiston eläinlääketieteen valintakoe.
Kokeet alkoivat Linnanmaalla aamuyhdeksältä ja päättyivät kello 14. Koetta koskevien ohjeiden mukaan myöhästyneidenkin pitää olla paikalla kello 9.40 mennessä.
Yhteisvalinnan koordinaattori Minna Hallia oli tapahtuneesta hyvin pahoillaan. Hänen mukaansa asialle ei ole kuitenkaan tehtävissä mitään. Hakijoiden pitää siis pyrkiä lääketieteelliseen ensi vuonna uudestaan.
”Tämä on niin harmittava tilanne, mutta hakijan vastuulla on olla paikalla aamulla. On todella ikävää, että tällaista tapahtuu.”
Oulun yliopisto pahoitteli asiaa tiedotteessa. Myös tiedotteessa todettiin, ettei uusintakoetta ole mahdollista järjestää, vaikka yksittäinen yliopisto näin haluaisi.
Seuraava mahdollisuus pyrkimiseen on ensi vuonna.
”Vertailukelpoisia ovat vain täysin samaan valintakokeeseen osallistuneet hakijat. Jos järjestettäisiin eri koe, pisteytys ei olisi vertailukelpoinen. Asetelma laittaisi kaikki noin 8600 lääketieteellisten alojen hakijaa eriarvoiseen asemaan. Lisäksi valintakoetta valmistellaan yliopistojen yhteisellä työryhmällä yli puoli vuotta”, sanoo lääketieteellisten alojen valtakunnallisen valintatoimikunnan puheenjohtaja Petri Kulmala yliopiston tiedotteessa.
”Olen omastakin puolestani erittäin pahoillani tilanteeseen joutuneiden hakijoiden puolesta.”
Valintakokeesta on mahdollista myöhästyä neljälläkymmenellä minuutilla, mutta sen jälkeen koesaliin ei enää pääse. Kokeeseen osallistuneilla on mahdollista poistua salista aikaisintaan kymmeneltä. Jos saliin pääsisi tekemään koetta tuon jälkeen, olisi riski, että kokeesta olisi päätynyt jo tietoja tai jopa koko kopio verkkoon, Hallia sanoo.
”Koe on valtakunnallinen, se järjestetään joka paikassa samaan aikaan, ja osallistujia on yhteensä 8600. Siirtämisen organisoiminen ei onnistu valtakunnallisessa kokeessa.”
Minna Hallian mukaan aikaisempina hakuvuosina on käynyt muun muassa niin, että hakijan autosta on puhjennut rengas matkalla, jonka jälkeen hän on tullut taksilla valintakokeeseen.
Kemin lyseon lukion rehtori Mäkelä sanoo Oulun ylioppilaslehdelle, että aamulla rehtorin kansliaan saapuneita kemiläisiä abeja oli neljä. Kokeesta myöhästyneitä hakijoita saattaa olla enemmänkin, hän arvelee. Toki osa oli saattanut matkustaa Ouluun jo edellisiltana.
”Sen tiedän, että lukuisia ihmisiä meiltä oli hakemassa [lääketieteelliseen]. On se kova paikka. Epäilen, että Kemi-Tornio-Rovaniemi -alueelta oli muitakin menossa.”
Lääketieteellisen opiskelijat pitivät keskiviikkona infopistettä hakijoille Linnanmaalla vihreillä naulakoilla. Infopisteellä yhdeltä päivystämässä ollut opiskelija Sylvia Myller kertoi, että aamulla paikalla oli käynyt muutama surullinen hakija, jotka koettivat päästä saleihin myöhässä.
Kokeen viralliset valvojat olivat keskiviikkona L9-salissa. Haastatelluista valvojista kukaan ei ollut tavannut hakijoita, jotka eivät olleet ehtineet pääsykoesaliin onnettomuuden takia. Valvojista Anniina Mikkonen kertoi lehdelle, että ainakin kaksi onnettomuuden suunnalta tullutta opiskelijaa oli ehtinyt viime tingassa kokeeseen.
Kokeessa valvojana toiminut johtava koulutusasiantuntija Piia Rantakokko kertoi, että hänelle oli jätetty pitkin aamua soittopyyntöjä. Hän kertoi soittaneensa hakijoille ja käyneensä tilanteen läpi näiden kanssa puhelimitse.
Kirjoittajat: Anni Hyypiö ja Iida Putkonen
Muokattu 15.5.2019 kello 15.27: Täydennetty juttua Oulun yliopiston uudessa tiedotteessa olleilla päivitetyillä tiedoilla koskien hakijoiden määrää ja Petri Kulmalan sitaattia.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Oulun yliopisto etsii rehtoria. Nykyisen rehtorin Jouko Niinimäen viisivuotiskausi päättyy tämän vuoden lopussa. Niinimäki kertoi lehdelle olevansa käytettävissä jatkokaudelle, "jos niin halutaan". Rehtorivalinnan tekee yliopiston hallitus.
Oulun yliopisto etsii rehtoria 1. tammikuuta 2020 alkavalle viisivuotiskaudelle.
Nykyinen rehtori Jouko Niinimäkialoitti viisivuotiskautensa 1. tammikuuta 2015. Niinimäen toimikausi päättyy tämän vuoden lopussa.
Niinimäki kertoi 14. toukokuuta lehdelle sähköpostitse olevansa käytettävissä jatkokaudelle, ”jos niin halutaan”.
Hakuilmoituksen mukaan rehtoriksi valittavalta odotetaan muun muassa näyttöä tuloksellisesta ja tehokkaasta johtamisesta, laajaa korkeakoulukentän tuntemusta, käytännön kokemusta korkeatasoisesta tieteellisestä tutkimustyöstä sekä akateemisesta opetuksesta, kokemusta tuloksellisesta henkilöstön hyvinvoinnin kehittämisestä ja toimintakulttuurin kehittämisestä ja hyvää suomen ja englannin kielen taitoa. Lisäksi rehtorilta edellytetään tohtorin tutkintoa ja sitä, että hänellä on rehtorin tehtävien hoitamiseksi tarvittava kyky ja ammattitaito sekä käytännössä osoitettu hyvä johtamistaito.
Rehtorin valitsee Oulun yliopiston hallitus. Hallituksen puheenjohtaja Risto Murto sanoo, että rehtoria koskevat vaatimukset on kirjattu hakuilmoitukseen.
”Kyseessä on paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti vaativasta johtamistehtävästä monen tuhannen henkilön tiedeyhteisössä, jossa on mukana työntekijät ja opiskelijat. On hyvä, että rehtori olisi itse yliopistomaailmasta kotoisin.”
Rehtorin asemaa ja tehtävää määrittävät Suomen yliopistolaki sekä Oulun yliopiston johtosääntö.
Rehtori johtaa yliopiston toimintaa ja päättää niistä yliopistoa koskevista asioista, joita ei ole säädetty tai määrätty muun toimielimen tehtäväksi. Hän vastaa lisäksi yliopiston tehtävien taloudellisesta, tehokkaasta ja tuloksellisesta hoitamisesta. Johtosäännön mukaan hän vastaa lisäksi yliopiston laadunhallinnasta.
Haetaanko rehtoria myös suorahaulla, eli virallisen hakuprosessin ohi?
”Tällä hetkellä ei ole muita prosesseja käynnissä kuin julkistettu hakuprosessi”, Risto Murto sanoo.
Rehtorivalintaa valmistelee valmisteluryhmä, johon kuuluvat hallituksen puheenjohtaja Murto ja varapuheenjohtaja Liisa Hyssälä. Ryhmän sihteerinä toimii yliopiston henkilöstöjohtaja Jarmo Okkonen.
Valmisteluryhmän tehtävänä on valmistella rehtorin valintaa esittelemällä rehtorihakijat yliopiston hallitukselle 22. toukokuuta pidettävässä kokouksessa ja tekemällä esitys hallitukselle rehtorin valinnasta viimeistään kesäkuussa pidettävässä kokouksessa.
Valinnassa hakijat arvioidaan hakemusasiakirjojen, työtehtävissä annettujen näyttöjen ja haastatteluissa esitettyjen täydentävien tietojen perusteella.
Hakuilmoitus julkaistiin 30. huhtikuuta. Hakuaika päättyy 20. toukokuuta.
Graduahdistus on monille opiskelijoille tuttu sana, mutta myös valmistuminen voi aiheuttaa paniikkia, pelkoa ja ahdistusta.
Kutsuimme kolme Oulun yliopiston alumnia keskustelemaan valmistumisen aiheuttamista negatiivisista tunteista ja siitä, miten he oppivat pärjäämään niiden kanssa.
Tänäkin vappuna skumppapullot poksahtelivat, haalarit likaantuivat ja väki kokoontui aattona katsomaan perinteisiä fuksien uittoja. Juhlijoiden joukossa oli opiskelijoita, jotka remusivat vappubileissä ensimmäistä kertaa haalareissa, ja opiskelijoita, joiden haalareista saattoi nähdä jo ajan ja kokemuksen tuomaa patinaa.
Toisille tämä on ollut viimeinen opiskelijavappu – ja toisille ensimmäinen valmistumisen jälkeen. Opetushallinnon tilastopalvelun mukaan viime vuonna Oulun yliopistossa maisterin paperit nappasi 1315 opiskelijaa, kaikissa Suomen yliopistoissa ylemmän korkeakoulututkinnon suoritti viime vuoden aikana 15 162 opiskelijaa.
Oulun ylioppilaslehti kutsui aivan vapun alla kolme Oulun yliopiston alumnia yhteen Telluksen tiloista perinteisten vappumurkinoiden, eli kuivuneiden munkkien, puoliraakojen mansikoiden ja siman äärelle keskustelemaan, minkälaisia ajatuksia opiskelijaelämän päättyminen heissä on herättänyt.
Vuosi sitten kauppatieteiden maisteriksi valmistunut Tomi Takarautio kertoo, että hänen osaltaan opiskelijariennot ovat jo taaksejäänyttä elämää. Kun opiskeluaikoina tuli vappuisin rellestettyä muiden opiskelijoiden tavoin, tänä vuonna vappu oli tarkoitus viettää rauhallisissa merkeissä. Opiskelijaelämän ja nykyisen tilanteen erottaminen toisistaan tuntuu Takaraution mielestä tärkeältä.
Oulun ylioppilaslehdenkin avustajanakin toiminut, tällä hetkellä tiedeviestintää opiskeleva Sampo Marski tunnistaa Takaraution ajatuksen hyvin. Aiemmin aate-ja oppihistoriaa opiskellut Marski muistaa hyvin ensimmäisen vapun valmistumisensa jälkeen vuodelta 2013.
Marskin vappuperinteisiin olivat opiskeluaikana kuuluneet erilaiset opiskelijabileet ja aattona uittojen seuraaminen, mutta valmistumista seuraavan vapun Marski vietti kotona tippaleipiä syöden.
”Ajattelin, että erottautuminen opiskelijaelämästä kuuluu prosessiin. Kun en ollut enää opiskelija, niin en mennyt opiskelijabileisiin. Nythän se tuntuu ihan typerältä, koska minun mielestäni teekkareiden uitto on ihan kaikkien oululaisten tapahtuma”, Marski sanoo.
Myös filosofian maisteriksi viime vuonna valmistunut, aikaisemmin OYY:n yritysyhteistyökoordinaattorina toiminut Sonja Arstio kertoo astuneensa askel askeleelta kauemmas vanhoista vappuperinteistä.
Aiemmin Arstio oli viettänyt vappuaatot tutun opiskelijaporukan kanssa. Perinteisiin kuuluivat piknik, uitot ja vappujuhlat Arstion luona. Ensimmäisenä vappuna valmistumisen jälkeen Arstio ei mennyt enää uittoihin, mutta piti silti bileet kotonaan. Tänä vappuna hän ei aikonut tehdä enää kumpaakaan.
”Tosi moni ystävistäni ei aio enää tehdä noita asioita, joten tuntuisi vähän hullulta pitää kotona juhlat tietämättä, tuleeko bileisiin ketään”, hän miettii.
Valmistumisahdistus voi aiheuttaa fyysisiä oireita
Vappu on vain yksi konkreettinen esimerkki siitä, mikä muuttuu opiskelijastatuksen häviämisen mukana. Vaikka valtaosa muutoksista on hyviä, toisinaan valmistuminen voi aiheuttaa myös kriisin.
Sanna Häyrynen kirjoitti viime vuoden maaliskuussa Oulun ylioppilaslehden kolumnissaan, että opiskelijan identiteetistä luopumista voi verrata surutyöhön.
Myös Sonja Arstio tietää kokemuksesta, ettei valmistuminen ole pelkkää juhlaa.
Ongelmat alkoivat marraskuussa 2017. Arstio oli tehnyt graduaan aktiivisesti kolme kuukautta ja valmistuminen häämötti edessä.
Kun gradu oli jo palautettu ja kaiken olisi pitänyt olla kunnossa, Arstio alkoi kärsiä rytmihäiriöistä. Niitä seurasivat voimakkaat burnoutin oireet ja vaikeus päästä sängystä ylös.
Arstio kertoo nauttineensa gradun tekemisestä täysillä. Kehon stressireaktio tuli hänen mukaansa tunteesta, että on jäänyt täysin tyhjän päälle.
”Tajusin, että oireet eivät johtuneet siitä, että olin työstänyt gradua, vaan yksinkertaisesti siitä, että minua kammotti niin järkyttävästi, että mitä nyt tapahtuu”, Arstio kuvaa.
Arstio hakeutui sydänoireiden vuoksi hoitoon Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Pelko sydänkohtauksesta oli valtava, sillä Arstion isä oli menehtynyt joitakin vuosia aikaisemmin äkillisesti sydänperäiseen sairauteen.
”Siinä kun olit keväällä valmistumisen kynnyksellä vuorokauden mittaisessa sydänfilmissä, tuli sellainen olo että mitä paskaa, että ei tämä voi näin mennä tämä homma. Se oli järkyttävää”, Arstio kertoo.
Sydänfilmissä ei näkynyt mitään vakavaa, eikä oireille löytynyt varmaa selitystä.
Lopulta ahdistus meni niin pahaksi, että Arstio hakeutui terapiaan. Terapiasta löytyi lopulta helpottava apu ja tuki ahdistuksen hoitoon. Arstio ei hakenut apua YTHS:n kautta, vaan suoraan yksityiseltä lääkäriasemalta.
”Koin helpommaksi niin, että hakeuduin yksityiselle ja siitä sitten Kelan tukemaan terapiaan. Avun hakeminen ei aina mene niin kuin Strömsössä. Se, että saa apua, voi olla joskus tosi tuskan takana. Koin, että minulla ei olisi ollut enää voimia tapella hoidon tarpeesta.”
Valmistumisen jälkeen voi joutua etsiskelemään sosiaalisen piirin lisäksi myös itseään. ”Se välitila on siinä kuumottavin, että on tavallaan kaiken ulkopuolella tai välissä. Tuntuu, että olen vieläkin siinä välitilassa”, sanoo Sonja Arstio.
Myös Sampo Marskilla on kokemuksia valmistumisen aiheuttamasta ahdistuksesta. Hän alkoi saada paniikkikohtauksia työstäessään gradua. Paniikkikohtaukset muistuttivat sydänkohtauksia.
Lopulta Marski marssi YTHS:lle ja sai heti apua fyysisiin ja psyykkisiin oireisiinsa. Marski turvautui lääkehoitoon saadakseen gradunsa valmiiksi.
Kun paniikkikohtaukset alkoivat, Marski ajatteli, että kyseessä on gradun valmistumisesta johtuva stressi. Nyt, vuosien päästä, asia näyttäytyy eri tavalla.
”Minun mielestäni koulutusputki on tosi hyvä sana kertomaan siitä, mistä se ahdistus kumpuaa. Sitä voi miettiä sellaisena vesiliukumäkenä: yhtäkkiä, kun se vesiliukumäki on loppumassa, huomaat, että tuo vesi tuolla alhaalla saattaakin olla ihan helvetin kylmää. Sitten haluatkin kiivetä takaisin sitä putkea pitkin, mutta eihän siitä mitään tule.”
Marski kertoo tajunneensa vasta juuri valmistumisen hetkellä, ettei itse tutkinnolla olekaan ehkä mitään merkitystä: luentosaleissa istumisen sijaan tärkeämpää olisi ollut hankkia ihmiskontakteja.
Tomi Takaraution mielestä tutkinnon tärkeyttä korostetaan välillä jopa liikaakin.
”Meille tuputetaan sitä, että tutkinto tekee autuaaksi. Ei kukaan kysy sinulta elämässä, että paljonko sait opintopisteitä tai mitä tuli arvosanaksi. Tutkinto on vaan yksi lisäjuttu siihen palettiin, ja se on valtava etu muihin nähden, mutta toisaalta monella muullakin on se sama tutkinto. Kilpailet siis kuitenkin muiden kanssa samoista työpaikoista”, Takarautio miettii.
”Minun mielestäni koulutusputki on tosi hyvä sana kertomaan siitä, mistä se ahdistus kumpuaa. Sitä voi miettiä sellaisena vesiliukumäkenä: yhtäkkiä, kun se vesiliukumäki on loppumassa, huomaat, että tuo vesi tuolla alhaalla saattaakin olla ihan helvetin kylmää. Sitten haluatkin kiivetä takaisin sitä putkea pitkin, mutta eihän siitä mitään tule.”
Myös Takarautio kertoo tunteneensa painetta ja ahdistusta. Hänen kohdallaan ahdistus oli pahimmillaan kolmantena opiskeluvuotena, jolloin päässä pyöri työllistyminen.
Kun töitä sitten oli, alkoi paine siitä, että gradu pitää saada valmiiksi.
”Meidän alalla ajatus on välillä vähän sitä, että jos sinulla ei ole tutkintoa, niin et ole mitään. Vaikka se ei ollut sellaista kohtuutonta ahdistusta, kyllä siinä oli kova paine, että saa puserrettua sen gradun valmiiksi”, Takarautio kertoo.
Työttömyys pelottaa
Ahdistus, paniikkikohtaukset ja rytmihäiriöt eivät tule ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan valmistumisesta ja tutkinnon läpäisemisestä. Miksi ihminen voi huonosti juuri silloin, kun pitäisi olla iloinen ja onnellinen suuresta saavutuksestaan?
YTHS:n vuonna 2016 julkaisemasta opiskelijoiden terveystutkimuksesta selvisi, että yhä useampi opiskelijoista on huolissaan toimeentulon epävarmuudesta ja valmistumisen jälkeisestä työttömyydestä. Kyselyyn vastanneista opiskelijoista yhä useampi raportoi psyykkisestä oireilusta ja pahasta olosta.
Sonja Arstio, Tomi Takarautio ja Sampo Marski ovat yhtä mieltä siitä, että pelko työttömyydestä on yksi suurimmista syistä valmistumisahdistukseen.
Jokainen heistä kertoo miettineensä jo opiskelujen aikana, mitä opintoja kannattaa suorittaa, jotta saisi varmimmin töitä. Arstio ja Marski päätyivät opiskelemaan opettajan pätevyydet, vaikka opettajuus ei kuulunutkaan unelmatöihin.
Takarautio päätti opiskella kauppatieteitä, koska ajatteli, että sitä kautta on tiedossa varmasti töitä. Vaikka hän on työllistynyt hyvin, Takarautio on silti sitä mieltä, että turha varmistelu ja opiskelujen valitseminen työttömyyden pelko silmissä ei lopulta ole aina kaikista järkevin ratkaisu.
“Jos et pidä opiskelemastasi alasta ihan oikeasti, niin paljon todennäköisemmin jäät silloin työttömäksi, koska kyllä se näkyy ulospäin. Ei elämää kannata elää varmistellen ja mahdollisimman pienillä panoksilla”, Takarautio sanoo.
”Ei elämää kannata elää varmistellen ja mahdollisimman pienillä panoksilla”, sanoo Tomi Takarautio.
Sonja Arstio kuuntelee Takarautiota ja nyökyttelee.
”Kyllähän se kertoo vähän huolestuttavia asioita meidän yhteiskunnasta, jos se on noin pelottava asia, että meistä puolet saa tykytyksiä pelkästä ajatuksesta, että ollaan työttömiä ja tyhjän päällä”, Arstio kommentoi.
Myös Marski nyökyttelee. Viiden vuoden ajan hän ajatteli olevansa tulevaisuudessa siistissä sisätyössä ja hakevansa sisällön elämäänsä työn ulkopuolelta. Marski hankki opiskellessaan opettajan pätevyyden neljään aineeseen. Silloin ajatus tuntui miellyttävältä ja vähensi ahdistusta tulevaisuudesta.
Jossakin vaiheessa Marski kuitenkin huomasi, ettei opettajan pätevyydelläkään saa automaattisesti töitä. Silloin pintaan nousi katkeruus.
”Ensimmäinen ajatus, mikä minulla tämän ahdistuksen aikaan oli, että minut on petetty. Se on tosi naiivia ja tyhmää, mutta minulle ainakin oli jo koulussa kerrottu, että kun suuret ikäluokat jäävät pois töistä, niin kaikille riittää töitä. Ajattelin, että työllistyminen korkeakoulututkinnolla on itsestäänselvyys. Kun tämä pilvilinna mureni, se oli erittäin ahdistava kokemus”, Marski kuvailee.
”Kyllähän se kertoo vähän huolestuttavia asioita meidän yhteiskunnasta, jos se on noin pelottava asia, että meistä puolet saa tykytyksiä pelkästä ajatuksesta, että ollaan työttömiä ja tyhjän päällä.”
Korkeakoulutettujen keskusjärjestö Akavalla on työttömyyttä pelkääville opiskelijoille kuitenkin hyviä uutisia. Akavan mukaan korkeakoulutettujen työttömyys on ollut viime vuosina selvässä laskussa. Korkeakoulutettuja työttömiä oli vuoden 2018 joulukuun lopussa yhteensä 35 805. Vähennystä vuotta aiempaan verrattuna tuli 5 366 henkilöä eli 13 prosenttia. Myös vastavalmistuneiden työttömyys on laskenut.
Humanistien huijarisyndrooma
Kun Sonja Arstio valmistui tammikuussa 2018 filosofian maisteriksi, tulevaisuus tuntui epämääräiseltä. Valmistumisensa jälkeen Arstio ei kuitenkaan ehtinyt olla päivääkään työtön, ja nyt hän toimii Tuudon markkinointipäällikkönä.
Opettajaopinnoilla ei ole Arstion työn kannalta mitään merkitystä, eikä hän halua tehdä opettajan hommia tulevaisuudessakaan.
”Kyllä siihen liittyy sellaista häpeääkin, jos joku kysyy, että mitä olet opiskellut. Yritän aina hirveästi perustella, että kirjallisuudesta valmistuu mihin vain ja humanistithan voivat tehdä ihan mitä vain. Se on aiheuttanut nytkin työelämässä sellaisen huijarisyndrooman”, Arstio kertoo.vat
Huijarisyndrooma on sisäinen tunne, jossa oireyhtymästä kärsivä ajattelee, että kaikki hänen saavutuksensa ovat hyvän onnen tai sattuman tulosta, eikä hänen todellisilla taidoillaan ole mitään tekemistä menestyksen kanssa. Huijarisyndroomasta kärsivällä on voimakas sisäinen kokemus omasta osaamattomuudestaan, vaikka muut ympärillä ovat päinvastaista mieltä. Pelko paljastumisesta vie voimia ja aiheuttaa voimakasta ahdistusta.
Psykologi Tiina Ekman kirjoittaaHuijarisyndrooma-kirjassaan termin olevan vaikea, sillä se rinnastetaan helposti tietoiseen huijaamiseen, valehteluun tai petokseen, vaikka oireyhtymästä kärsivät eivät oikeasti huijaa muita, valehtele tai esitä muuta kuin oikeasti ovat.
Huijari-ilmiö on samaa sarjaa kuin perfektionismi, itsekriittisyys, vaativuus itseä kohtaan tai suorittamispakko. Kaikkien näiden taustalla on epävarmuus itsestä, minuudesta ja kelpaamisesta sellaisena kuin on.
Sampo Marski uskoo, että huijarisyndrooma on yleinen ongelma etenkin humanistisilla aloilla.
”On vaikeaa, kun et valmistu mihinkään suoraan, vaan vain myyt omaa osaamistasi, joka sinulla jo ennestään on tai jota tulet myöhemmin hankkimaan. Sen hyväksyminen ei ole helppoa”, Marski sanoo.
Identiteettikriisi ja yksin jäämisen pelko
Sonja Arstio nostaa esille valmistuvien opiskelijoiden pelon yksinjäämisestä. Kun opiskelut loppuvat, koko sosiaalinen elämä voi mennä uusiksi.
”Kun lähdet koulusta ja valmistut, niin mitä jos sinulla ei olekaan muita kontakteja kuin vanha opiskelijaporukkasi? Porukka voi hävitä siitä ympäriltä pikkuhiljaa, kun yhteinen ympäristö on poissa. Yksinäisyys tappaa, se on tosi vaarallista. En yhtään ihmettele, että pelottaa”, Arstio sanoo.
Valmistumisen jälkeen voi joutua etsiskelemään sosiaalisen piirin lisäksi myös itseään. Päässä pyörii ajatuksia: kuka minä olen, mikä minun tehtäväni nyt on?
”Se välitila on siinä kuumottavin, kun on tavallaan kaiken ulkopuolella tai välissä. Tuntuu, että olen vieläkin siinä välitilassa. Tuollainen kriisi yhdistettynä muutenkin masentuneeseen mielentilaan voi viedä pahastikin maton jalkojen alta”, Arstio miettii.
Myös Marski näkee valmistumisen eräänlaisena identiteettikriisinä ja elämänkaaripsykologian etappina.
Hän kuvaa valmistumista pitkitetyn nuoruuden lopettamiseksi ja hypyksi aikuisuuteen.
”Kun on suoraan lukiosta tullut opiskelemaan, koko aikuisidentiteetti on rakentunut opiskelun ympärille. Minulla oli ajatus, että se identiteetti pitää hajottaa ja rakentaa uusi tilalle. Ajattelin, että ulkopuoleltakin ajatellaan, että näin pitäisi tehdä. Uskon, että välivuosi tai armeijaan meno olisi tehnyt ihan hyvää lukion jälkeen.”
Mistä apua, jos ahdistus iskee?
Arstio kokee, että valmistumisahdistuksesta pitäisi puhua enemmän.
Oman valmistumisensa aikana hän tunsi olevansa ahdistuksensa kanssa yksin; muut opiskelijakaverit odottivat valmistumista positiivisin mielin ja suurella osalla oli tulevaisuuden suhteen selvät sävelet. Silloin Arstio olisi kaivannut vertaistukea ja ymmärrystä omalle ololleen.
Sampo Marski on samaa mieltä. Hän kannustaa hakemaan ammattiapua, jos oma olo tuntuu vaikealta.
”Jos ahdistus ei lähde sillä, että juot kaverin kanssa saunassa kaljaa, niin mene hoitoon”, Marski neuvoo.
Sampo Marski kuvaa valmistumista pitkitetyn nuoruuden lopettamiseksi ja hypyksi aikuisuuteen. ”Kun on suoraan lukiosta tullut opiskelemaan, koko aikuisidentiteetti on rakentunut opiskelun ympärille. Minulla oli ajatus, että se identiteetti pitää hajottaa ja rakentaa uusi tilalle.”
Myös Sonja Arstio kannustaa hakemaan apua, jos valmistuminen ahdistaa – mieluiten jo ennen kuin olo on mennyt liian vaikeaksi.
”Jos tuntuu, että on vähänkään liian tukalaa, niin mieluummin menee silloin paremmalla ololla jo lääkäriin, kuin että menisi jo niin huonoon kuntoon, ettei enää jaksa hakea apua. Kaikki eivät toki mene siihen tilaan, ja joitakin voi vaan etäisesti ärsyttää tai harmittaa. Silti kaikista niistä tunteista kannattaa puhua”, Arstio sanoo.
”Onko se epämääräinen tulevaisuus sitten oikeasti katastrofi vai tuntuuko se vain siltä? Siihen työttömyyteenkään ei kuole.”
Tomi Takarautio uskoo, että myös ennaltaehkäisy auttaa siihen, ettei ahdistus onnistu asettumaan niin suureksi möykyksi rintaan asumaan.
”Se on myös ulkoista painetta, paljolti myös sitä, että me asetamme jotakin aivan tyhmiä odotuksia eikä sitten kestetä niitä poikkeamia omiin odotuksiin. Ei kannata tehdä niin kuin muut odottavat, vaan seurata sydämen ääntä ja tehdä niin kuin itsestä hyvältä tuntuu”, hän sanoo.
Tomi Takarautio haluaa myös mainita, että elämässä on paljon muitakin asioita kuin opiskelu tai työ. Se saattaa unohtua valmistumisen, kiireen, gradun kirjoittamisen ja paineen alla. Vaikka työllistyminen olisikin epävarmaa, on elämässä tärkeää pitää huolta ihmissuhteista ja harrastuksista.
Sampo Marski muistuttaa myös, että perinteisen koulutusputken ehtii käydä läpi vaikka useampaankin kertaan. Siitä hänellä itselläänkin on kokemusta, sillä Marski opiskelee tällä hetkellä toista tutkintoaan.
”Kaiken voi ihan hyvin tehdä uudestaan, jos siltä tuntuu. Siitä ei kannata lannistua, jos epäonnistuu omasta mielestään ensimmäisellä kerralla”, Marski sanoo.
”Mitä se epäonnistuminen edes on? Ihmisillä on vaan kova tarve tarrautua siihen identiteettiin, joka sillä hetkellä on tarjolla, koska muuten me oltaisiin niin hukassa täällä”, Sonja Arstio miettii.
”Siksi kannattaakin rakentaa se elämä myös jollekin muulle pohjalle kuin sille, että olet pelkästään opiskelija”, Marski päättää.
Oululaiset vappuaaton perinteet toistuivat tänäkin vuonna tutussa järjestyksessä: juhlinta käynnistyi puoliltapäivin Frans Mikael Franzénin patsaan lakituksella, jota seurasi kaupungin keskustan läpi vaeltanut teekkarikulkue. Kulkue matkasi lopulta Åströmin puistoon, jossa teekkarifuksit pääsivät liukumaan Lasaretinväylän rusehtavaan virtaan. Ensimmäisenä teekkarikiltana kastautumaan pääsi tänä vuonna Oulun yliopiston Koneinsinöörikilta.
Vappuaatto huipentaa opiskelijoiden monipäiväisen (tai -viikkoisen) juhlinnan. Tänä vuonna Oulun vappupiknikeillä ei tarvinnut hytistä pilkkihaalareita ja villahanskoja kaivaten, sillä sää oli vappuperinteisiin nähden epätyypillisen lämmin ja aurinkoinen.
Humanistisen Killan puheenjohtaja Anni Siika-aho siteerasi aaton lakituspuheessaan runoilija Frans Mikael Franzénin runoa Juokse porosein (”Päiv’ on lyhyinen, mutta pitkä tie! Laulaissain’ nyt vie matka joutuen!”) ja toivoi, että tulevaisuudessa Oulussa vallitsisi se sama yhteisöllinen opiskelijakulttuuri, jonka hän on itse saanut kokea. Hän myös totesi jokaisen opiskelijan ansaitsevan tunteen kuulumisesta joukkoon. Siksi ketään ei pitäisi jättää syrjään.
”Pidetään yhtä, ja nautitaan opiskeluvuosistamme vielä, kun niitä on jäljellä.”
Vappuaaton perinteitä seurasi myös Oulun ylioppilaslehti.Klikkaa kuvagallerian pikkukuvia nähdäksesi kuvat täysikokoisina.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Taas mennään: Oulun yliopiston ylioppilaskunnan järjestämä lukuvuoden avajaisjuhla Vulcanalia saa jälleen uuden tapahtumapaikan. Aiempina vuosina juhlaa on vietetty muun muassa Areena Oulussa, yliopiston parkkipaikalla ja Ouluhallissa. Syksyn Vulcanalia saattaa olla viimeinen laatuaan.
Oululaisten yliopisto-opiskelijoiden lukuvuosi avataan tänä vuonna Limingantullissa.
Vulcanalia Festival -nimellä kulkeva lukuvuoden avajaisjuhla järjestetään keskiviikkona 11.9. Club Teatrialla, kertoo Oulun yliopiston ylioppilaskunnan tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntija Asta Salomaa.
OYY:n hallitus päätti tapahtumapaikasta 21.2. pidetyssä kokouksessa.
Viime vuonna iltajuhla siirrettiin sisätiloihin Areena Ouluun.Tällöin muuton taustalla oli OYY:n edustajiston päätös sisätiloihin siirtymisestä. Nyt bilepaikka vaihtuu jälleen, mutta syy on eri.
Järjestäjien näkökulmasta Vulcanalia onnistui Areena Oulussa hyvin. Muuton syynä ei siis ole tyytymättömyys, vaan halu järjestää yhä isompi tapahtuma.
”Teatrialle mahtuu tuplasti enemmän porukkaa. Koska kyseessä on avajaistapahtuma, haluamme, että mahdollisimman moni saisi sen kokemuksen”, Salomaa sanoo.
Club Teatrian valintaan on sisätilojen ja kävijämäärän lisäksi muitakin syitä. Teatrian hyvä valo- ja äänitekniikka ja omat narikka- ja baaripalvelut auttavat tapahtuman järjestämisessä, Salomaa sanoo.
Teatria on tuttu tapahtumapaikka keikkojen ystäville. Sen ovet olivat kiinni viiden vuoden ajan. Uuden Club Teatrian avajaiset järjestettiin viime vuoden marraskuussa.
Vulcanalia-päivään kuuluvat järjestömessut järjestetään tuttuun tapaan Linnanmaan kampuksella.
“Siihen pitää sanoa, että ehkä! Se on todennäköisesti viimeinen Vulcanalia, koska Osakon (Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta) kanssa on tulossa yhteinen avajaistapahtuma tulevaisuudessa. Sitä ei ole kuitenkaan vielä nimiä paperissa vielä”, Salomaa vastaa.
Vulcanalian juhlavuosi näkyy Asta Salomaan mukaan siinä, että juhlasta pyritään järjestämään vielä aiempaa suurempi tapahtuma: “Tänä vuonna tulee olemaan suurimmat artistit, mitä on ikinä ollut, sen voin sanoa!”
Tämän vuoden Vulcanalian esiintyjät paljastetaan elokuussa. Iltajuhlan artistivalinnat valmistelee Salomaa, ja esiintyvistä artisteista päättää ylioppilaskunnan hallitus.
Lippujen hintatasoa Salomaa ei osaa vielä ennustaa, mutta hän lupaa, että hinta pyritään pitämään ”yhtä opiskelijaystävällisenä kuin aiempinakin vuosina”.
Perinteet kunniaan
Vulcanalian muutto on muodostunut jo lähes omaksi perinteekseen, sillä tapahtuma on vuoden 2014 jälkeen muuttanut joka kerta. Sitten 2014 juhlaa on järjestetty Ouluhallin edessä, Ouluhallissa, Linnanmaan 2T-parkkipaikalla ja viimeisimpänä Areena Oulussa.
Juhla saakin siis osuvan päätöksen, kun paikkaa vaihdetaan jälleen.
“Se, että mahdollisesti viimeinen Vulcanalia muuttaa vielä kerran, on ainoa looginen jatkumo. Toisille perinne on, että ollaan aina samassa paikassa, meille se perinne on näköjään, että me vaihdetaan paikkaa joka vuosi”, Salomaa nauraa.
Ensimmäinen Vulcanalia järjestettiin ravintola Rauhalan edustalla vuonna 1995. Juhlaa järjestettiin Rauhalan edessä vuoteen 2003, jolloin tapahtuma siirtyi Kuusisaareen. Vuonna 2012 juhla muutti Kuusisaaresta Toppilan Möljälle.
Vulcanalian iltajuhlassa ovat aiempina vuosina esiintyneet muun muassa Anssi Kela, Felix Zenger, Tuomas Kauhanen, Moses Hazy, Redrama, Kauko Röyhkä ja Musta Barbaari.
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.
Oulun yliopiston Koneinsinöörikillan järjestämän perinteisen laskiaisriehan tämänvuotisena teemana oli sporttilaskiainen. Siksipä laskijat olivat tiistaina teeman mukaisesti hyvällä urheilumielellä.
Purevassa 15 asteen pakkasessa paikallisten yritysten ja ainejärjestöjen joukkueet kilpailivat keskenään kelkkamäessä. Riento huipentui Modified-sarjaan, jossa näytöstyyliin rakennetut laskuvälineet sujahtivat montun pohjalle. Tänä vuonna erityisen edustettuina olivat e-sports ja penkkiurheilu.
