”Aikaa on löytynyt, kun vain osaa sovitella” – Vuoden Opiskelijalla Tuomas Majurilla on aina jotain meneillään

Vuoden Opiskelijalle Tuomas Majurille lääketieteellisen pääsykokeet olivat tähänastisen elämän vaikein asia, ja myös suoritus, josta hän on eniten ylpeä. Elämästä hän on oppinut tämän: ympäröi itsesi ihmisillä, jotka tekevät paljon työtä tavoitteidensa eteen.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Millainen olisi täydellinen päivä?

Sellainen, että saisi tehtyä kaikki ne asiat jotka vaativat tekemistä, ja ehtisi huomioimaan ne ihmiset, joiden pitää tulla huomioiduksi.

Näin kuvailee Tuomas Majuri, 23, kolmannen vuoden lääketieteen opiskelija.

Täydellisen päivän tavoitteleminen ei ehkä koskaan lopu, sillä Majurilla on aina jotain meneillään.

Hänellä on tällä hetkellä työn alla kolme tutkintoa: lääketieteen lisensiaatin tutkintoon kuuluvien opintojen lisäksi hän suorittaa Oulussa lääketieteen tohtoriopintoja ja Itä-Suomen avoimessa yliopistossa terveystaloustieteen opintoja.

Puuhaa riittää opintojen ulkopuolellakin. Oulun yliopiston Abipäivillä Majuri on kertonut lukiolaisille opiskelusta lääkiksessä, FiMSICin projekteissa hän ollut Oulun seudun yläkouluissa pitämässä seksuaalikasvatustunteja nuorille ja osana Nallesairaala-projektia hoitamassa lasten pehmoleluja nallelääkärinä. Kontinkankaalla hän on vaikuttanut niin Oulun Lääketieteellisen Killan valtuuston jäsenenä kuin Killan futsaljoukkueessa, ja järjestänyt vapaa-ajan toimikunnassa poikkitieteellisiä ja oman tiedekuntansa juhlia ja tapahtumia. 

Majuri kokee, ettei ole viime vuosien tiiviistä tahdista huolimatta joutunut luopumaan mistään. Eipä hänellä toisaalta ole ollut opintojen aikana oikein tylsiä hetkiäkään.

Koko ajan on nimittäin pakko olla jokin projekti, jota edistää, Majuri toteaa.

Jos ei muussa, niin ainakin skitsofreniasta toipumista käsittelevässä väitöskirjassa olisi aina jotain tehtävää.

”Toki välillä on ihan kiva katsoa kotona televisiota, mutta ei sitäkään pitkään jaksa.”

Puuhakkuus palkitaan – Tuomas Majuri on Oulun yliopiston Vuoden Opiskelija 2019.

Vuoden Opiskelijalta odotetaan opiskeluaikana osoitettua aktiivisuutta opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön hyväksi sekä opintojen hyvää etenemistahtia. Vuoden Opiskelija innostaa, edistää yhteisöllisyyttä ja motivoi ihmisiä tekemisellään – hän on hyvä tyyppi, mutta myös tekijä niin opiskeluissaan kuin vapaa-ajallaan.

Vuoden Opiskelijan palkinto myönnettiin 13. toukokuuta Oulun yliopistopäivän alumnijuhlan yhteydessä nyt yhdeksättä kertaa. Oulun yliopistoseura valitsee palkittavan Rauhala-klubin esityksestä. Opiskelijajärjestöt saivat ehdottaa opiskelijoita palkittavaksi 5. huhtikuuta asti.

Palkinnon valintaperusteissa Majurin kerrotaan osoittaneen suurta esimerkillisyyttä ja aktiivisuutta opiskelijoiden, yliopistoyhteisön ja yliopiston ulkopuolistenkin tahojen hyväksi. Hänet tunnetaan opiskelijayhteisössään yhteisöllisenä ja kollegiaalisena persoonana, joka jeesaa kanssaopiskelijoitaan monilla tavoin: milloin tekemällä ja jakamalla kurssien oppimista helpottavia opintomateriaaleja, milloin selvittämällä sitä, miten tutkintoon kuuluvat harjoittelut pitäisi suorittaa.

Majuri pitää palkintoa todella hienona kunnianosoituksena, jonka hän ottaa nöyränä vastaan.

”Tämä motivoi tekemään jatkossakin yliopistoyhteisöä edistäviä asioita.”

Yliopistossa oli aikaa potkia palloa

Lapsena Tuomas Majuri kuvailee olleensa samanlainen kuin muutkin: hän piti koulusta ja harrasti ahkerasti urheilua.

Majurin isä on lakimies, äiti koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Majuria yhä edelleen ohjaavat periaatteet tulevat kotikasvatuksesta: tee nöyrästi töitä asioiden eteen, ole kiitollinen kaikesta siitä, mitä itselle suodaan.

Majuri pelasi viisivuotiaasta asti sekä jääkiekkoa ja jalkapalloa. Jalkapalloa hän pelasi ensin FC Kasiysissä ja myöhemmin FC Espoossa, jääkiekkoa hän harrasti Espoon Bluesin junioreissa.

Kiire karsi harrastuksia. Ensin pois jäi jääkiekko, myöhemmin lukiossa jalkapallokin loppui, koska lähestyvien kirjoitusten vuoksi yhä kiireisempi opiskeluaikataulu tuntui vaativan kaiken ajan.

Onneksi yliopistossa oli taas aikaa taas myös potkia palloa, Majuri toteaa.

Majuri pelaa Oulun Lääketieteellisen Killan futsaljoukkueessa, MBKU:ssa (Medicinar bollklubben i Uleåborg). Vuonna 2014 perustettu joukkue pelaa futsalin Pohjois-Suomen Kakkosdivisioonassa ja Oulun seudun epävirallisessa futsalin kilpasarjassa Futsal Oulu Openissa.

Puhuessaan futsalista Majuri syttyy.

Futsal on jalkapalloa muistuttava, mutta yleensä pienemmällä kentällä ja nurmen sijaan urheiluhallissa pelattava palloilulaji. Lajin nimi tulee portugalin kielen termistä fútebol de salão, salijalkapallo. Peliympäristön lisäksi futsalin erottaa jalkapallosta esimerkiksi pienempi ja raskaampi pallo ja erot esimerkiksi vaihtoja koskevissa säännöissä.

Sille, että medisiinarit pelaavat futsalia, on myös käytännölliset syyt, Majuri selittää: futsalia pelataan sisällä halleissa lukukausien ajan syksystä kevääseen, kun taas jalkapallon kulta-aikana loppukeväästä alkusyksyyn opiskelijat ovat töissä, kuka missäkin terveyskeskuksessa tai sairaalassa ympäri Suomen.

Lukukausienkin aikana kyllä ehtii pelata.

Majuri laskee, että kuluneella kaudella MBKU:n kakkosdivioonapelejä oli 12, Futsal Oulu Open pelejä oli kolmettoista playoffit, joiden lisäksi SM-kisoissa pelejä kertyi seitsemän. Lisäksi syksyllä joukkue osallistui Futsalin Suomen Cupiin, jossa se tosin putosi ensimmäisessä ottelussa liigajoukkue Tervareita vastaan. Sen lisäksi joukkue pelasi muutaman harjoituspelin. Heinäkuun EM-kisoissa pelejä oli yhteensä seitsemän.

”Nämä kun laskee yhteen, niin kalenterivuoden sisään otteluita on mahtunut vähän päälle 40. Muutamia pelejä olen missannut menojen vuoksi, mutta ihan kelpo lukema silti. Lisäksi futsalharjoituksia tähän päälle vielä yhdestä kahteen kertaa viikossa syksystä kevääseen.”

Pelien lisäksi tärkeää on yhteisö

Tuomas Majuri sanoo suhtautuvansa pelaamiseen intohimoisesti. Kun kerran pelataan, pelataan sitten tosissaan. Ei nyt hampaat raivoisassa irvessä, mutta silti tosimielellä.

Pelaamisen hän aloitti syksyllä 2017 Futsal Oulu Openiin osallistuvassa joukkueessa, jonka jälkeen ovet aukenivat kilpailullisempaan toimintaan. Majurin pelipaikaksi on ajan myötä muotoutunut keskushyökkääjää muistuttava pivot.

Pelaajana hän arvioi olevansa melko fyysinen ja hyvä suojaamaan palloa, vahvuuksikseen hän kertoo pallonriistot ja muun joukkueen motivoimisen omalla tekemisellä. Jalkapallojuniorina Majuri oli pelannut pääasiassa puolustajana, jonka vuoksi pivotin rooli oli hänelle aluksi varsin vieras.

”Paljon on vielä kehittämistä futsalinkin saralla. Maalinteko-ominaisuudet ovat kehittyneet eniten kuluneen vuoden aikana.”

Joulukuussa 2017 MBKU voitti Vierumäellä Suomen urheiluopistolla järjestetyissä opiskelijoiden SM-kisoissa futsal-sarjassa kultaa. Sen seurauksena joukkue pääsi viime heinäkuussa osallistumaan opiskelijoiden futsalin EM-turnaukseen.

Tuo pelireissu on ollut Majurille tähänastisten opintojen mieleenpainuvin hetki. Portugalissa Coimbran kaupungissa järjestettyjen kisojen taso oli kova, Majuri muistelee – espanjalaisten opiskelijoiden joukkueessa taisi olla mukana MM-tason pelaajiakin. Turnauksen voitti Ateenan teknillisen yliopiston joukkue. MBKU voitti kaksi ja hävisi kolme ottelua, sijoittuen 24 joukkueen joukossa sijalle 19.

Viime joulukuussa MBKU nappasi Vierumäen vierailulta SM-hopeaa. Nytkin joukkueella olisi ollut mahdollisuus osallistua heinäkuussa Portugalin Bragassa pidettäviin EM-kisoihin, mutta lähtöä kisoihin tänä kesänä tuskin tulee, Majuri arvelee.

Futsalin pelaaminen merkitsee Majurille kuitenkin paljon muutakin kuin suuria turnauksia, tai pelkkiä pelejä ylipäänsä. Hän nostaa esille myös pelien oheistoiminnan: harjoitukset, saunaillat, yhdessä olemisen: ”Pallonpotkimisen lisäksi on tosi mukava yhteisö.”

Tänä vuonna Majuri on vastannut MBKU:n sponsorihankinnan lisäksi Futsal Oulu Open -sarjassa pelaavien kahden lääketieteen ja hammaslääketieteen joukkueiden organisoinnista.

”Kun on koittanut joukkueen sponsorihommaa edistää niin, että pelireissu tulisi halvemmaksi, tai sovitellut pelien aikatauluja sellaisiksi, että muut voivat vain tulla paikalle – silloin näkee, että työstä on ollut jotain hyötyäkin muille.”

Tee työtä ja etsi rajoja

Elämästä Tuomas Majuri sanoo oppineensa tämän: ympäröi itsesi ihmisillä, jotka ovat kovia tekemään työtä asioiden eteen. Asenne tarttuu itseen, ja siirtyy taas itsestä muihin.

Haastattelun aikana Tuomas Majuri puhuu moneen otteeseen rajojen koettelemisesta. Hän on aina tykännyt kokeilla uusia asioita ja laajentaa perspektiiviään.

”On kiva koetella omia rajoja. Kyllä tuntuu, että aikaa on aina hyvin löytynyt, kun osaa vain sovitella.”

Tästä hän nostaa esimerkiksi pääsykokeisiin lukemisen armeija-aikana.

Majuri suoritti asepalveluksensa heti abivuoden jälkeen ruotsinkielisen Uudenmaan prikaatin Dragsvikin varuskunnassa. Varuskunta sijaitsee Tammisaaressa, alle sata kilometriä Helsingistä.

Lääkis oli ollut Majurille selvä tavoite jo lukioon mennessä, hänellä ei edes ollut muita vaihtoehtoja tulevalle uralle. Alassa häntä kiehtoo potilastyö ja ihmisten auttaminen, mutta myös ammatin vaikeus ja haasteet – lääkäri ei ole koskaan valmis, alasta ei voi koskaan tietää kaikkea.

Ennen Dragsvikiä taustalla oli jo yksi hakukerta lääkikseen. Kun paikka ei vielä ensihaulla irronnut, Majuri päätti lukea seuraaviin pääsykokeisiin armeijassa, leirien, marssien, ampumaharjoitusten lomassa. Vaikka tupakaverit koittivat houkutella häntä munkille sotilaskotiin, tiukassa lukuaikataulussa houkutuksille ei ollut sijaa – oli tavoite, joka piti saavuttaa.

Ruotuväen haastattelussa (16.1.2017) Majuri muisteli lukeneensa kuulosuojaimet korvissa iltaisin tuvassa taskulampun valossa, sotilaskodin kirjastossa sekä varusmiestoimikunnan tiloissa. Peruskoulutuskauden jälkeen luvut jatkuivat tyhjissä tuvissa ja komppanian vapaa-ajan tilassa.

Majuri pitää armeija-aikaa positiivisena kokemuksena. Armeija opetti sotilastaitoja ja antoi johtamiskokemusta, erilaista perspektiiviä, ystäviä, kielitaitoa – onhan Dragsvikin koulutuskieli ruotsi. Suomenkielinen Majuri oppi siis palveluksen aikana puhumaan myös ruotsia.

Lääkikseen pääsy kaikista vaikeinta ja hienointa

Pääsykokeisiin lukeminen armeijan aikana on Majurin mukaan hänen elämänsä vaikein asia, ja samalla myös suoritus, josta hän on eniten ylpeä. Majuri kuvaakin myös itseään näin: kova tekemään töitä sen eteen, mitä haluaa.

Itsestään hän muuttaisi sen, että haluaisi huomioida ystäväpiirinsä vielä paremmin. Kun aika on tiiviisti kiinni opinnoissa ja urheiluhallissa, ei kaikkiin kavereihin ehdi pitää samalla tavalla yhteyttä, hän sanoo.

”Että löytäisi aikaa ja jaksaisi pitää ystäväverkkoja vielä lähempänä.”

Pettymyksiin hän kertoo suhtautuvansa käytännöllisesti. Pettymykset on hyväksyttävä ja tehtävä entistä enemmän työtä päästäkseen eteenpäin – onhan huonosti sujuneen pelinkin jälkeen edessä revanssi.

Viime joulukuun hopeamitali jäikin kyllä vähän kaivelemaan. Se olisi mukava kirkastaa kullaksi.

Kymmenen vuoden päästä Tuomas Majuri toivoo olevansa valmistunut lääkäriksi ja kehittyvänsä hyväksi ammatissaan. Perhe on hänelle tärkeä, sen merkitys kasvanee vielä entisestään iän karttuessa, hän arvioi.

Tämän kesän hän on töissä, kesäkuun Oulun yliopistollisen sairaalan lastentautien osastolla, heinä-elokuun kaupunginsairaalassa osastolla. Omien laskujensa mukaan hänellä on nyt kymmenisen päivää kesälomaa.

Siinäkin ajassa ehtii jo lomailla – tai vaikka jo hieman kyllästyä lomaan.

 

Kuka?

Tuomas Majuri

» 23-vuotias.
» Kolmannen vuoden lääketieteen opiskelija.
» Vuoden Opiskelija 2019.
» Kotoisin Espoosta, asuu Oulussa.
» Oulun Lääketieteellisen Killan valtuuston jäsen vuodesta 2017. Oulun Lääketieteellisen Killan futsaljoukkue MBKU:n aktiivijäsen. Toiminut muun muassa vapaaehtoisena esittelijänä Oulun yliopiston Abipäivillä, pitänyt osana FiMSICin vertaiskasvatus- ja seksuaaliterveysprojektia Oulun seudun yläasteilla seksuaalikasvatustunteja nuorille ja ollut mukana myös Nallesairaala-projektin merkeissä nallelääkärinä hoitamassa lasten pehmoleluja. Finalisti Suomen Medisiinariliiton ja Terveystalon Vuoden kandi-innovaatio -projektissa.
» Harrastaa futsalia, kuntosalia ja tutkimuksen tekemistä.
» Haaveilee tulevansa hyväksi ammatissaan ja menestyvänsä opinnoissa ja tutkimuksen saralla.

Mikä?

Vuoden Opiskelija

» Vuodesta 2011 lähtien Oulun yliopistopäivänä alumnijuhlassa on julkistettu Vuoden Alumnin ohella Vuoden Opiskelija.
» Vuoden Opiskelijan valinnan kriteereinä ovat opiskeluaikana osoitettu aktiivisuus opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön hyväksi sekä opintojen hyvä etenemistahti. Hän innostaa, motivoi ja tsemppaa muita ja edistää yhteisöllisyyttä.
» Vuoden Opiskelijaksi nimettävän henkilön tulee olla perustutkinto-opiskelija. Esitettävä henkilö ei voi olla ylioppilaskunnan hallituksen jäsen tai toimihenkilö eikä yliopiston ylimpien päätöksentekoelinten jäsen.
» Päätöksen tekee Oulun yliopistoseura Oulun yliopiston ylioppilaskunnan alumniyhdistys Rauhala-klubin esityksestä.
» Vuonna 2017 Vuoden Opiskelijaksi valittiin arkkitehtiopiskelija Senni Suhonenvuonna 2018 geologiaa opiskeleva Emmi-Kaisa Molkkari

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Vuoden Kandikollega Isabella Niemelä jää kaipaamaan Kontinkankaalta kurssilaisia, muttei jatkuvaa tenttipänttäystä

Isabella Niemelä tuntee olonsa haikeaksi valmistumisen kynnyksellä. Silti siirtyminen uuteen elämänvaiheeseen tuntuu myös hyvältä, vaikka opiskeluiden loppuminen tähän kevääseen ei vielä aivan todelliselta tunnukaan.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Suvi Vinblad

Siivotessaan opiskelijajuhlien jälkiä kiltatalo Walhallasta aamukuudelta ihminen ehtii miettimään kaikenlaista.

Esimerkiksi sitä, oliko vuosikurssin emännäksi suostuminen sittenkin karkea virhe.

Näin nauraa Isabella Niemelä, 26. Tuosta pohdinnasta on kulunut nyt kuutisen vuotta, ja haastatteluhetkellä maaliskuun viimeisellä viikolla hänellä on edessä vielä emännän viimeinen urakka: vuosikurssi Cursus Oksasen valmistujaisjuhlien järjestäminen.

Suurin osa lääketieteen opiskelijoista aloittaa ja päättää opintonsa samaan aikaan muiden vuosikurssilaistensa kanssa. Alun ja lopun väliin mahtuu monta vuotta, ja myös monta vastuutehtävää, joista Oulussa vastaavat opintojen ensimmäisenä päivänä valitut kurssien vastuuhenkilöt.

Sitoutuminen kuuden vuoden vastuupestiin heti opiskeluiden ensimmäisenä päivänä ei sovi kaikille. Vastuunotto ei kuitenkaan hirvittänyt Isabella Niemelää, joka pienen pohdinnan jälkeen asettui ehdolle ja tuli valituksi emännäksi.

Niemelän työ kurssin eteen on palkittu: helmikuussa hän sai Oulun Duodecim-seuran jakaman Vuoden Kandikollega -huomionosoituksen. Palkinto on tarkoitettu lääketieteen kandidaatille, joka on eri tavoilla osoittanut kollegiaalisuutta ja hyvää toveruutta opintojensa aikana. Palkintoperusteissa Niemelää kiitellään siitä, että hän on hoitanut emännän tehtävää suurella pieteetillä, pitämättä itsestään turhaa meteliä. Niemelän kerrotaan tehneen lukuisia opiskelijayhteisöä hyödyttäviä tehtäviä nurkumatta, omistautuneesti ja vaivojaan säästämättä.

Niemelän sydäntä tunnustus lämmittää. Haastatteluhetkellä hänellä oli käsissään vielä opintojen loppuhuipennuksen, kurssin valmistujaisviikon, valmistelu. Vilkkaan viikon huipensi hotelli Radisson Blussa järjestettävä iltajuhla, Proffikset, joissa valmistuvat nostavat maljan.

Yksin hän ei sentään kaikkea järjestä, mutta yleinen koordinointi on hänen vastuullaan. Järjestelyihin kulunut työmäärä on ollut melkoinen, Niemelä sanoo: ”Tuntuu vähän siltä kuin omia häitä olisi järjestänyt. Onneksi mukana on ollut paljon huipputyyppejä.”

Myöhemmin syksyllä Niemelällä on edessä vielä lääkärinvalatilaisuus, jossa lääkärit vannovat vapaaehtoisen valan sitoutua noudattamaan lääkäreiden eettisiä ohjeita.

Ja kunhan sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira suinkin suo, Niemelä saa oikeuden harjoittaa lääkärin ammattia laillistettuna ammattihenkilönä.

Mutta seis! Ei matkata niin kauas tulevaisuuteen. Palataan vielä takaisin Kontinkankaan cafe Galenoksen pöydän ääreen.

Lääkärin työ sisältää myös salapoliisiutta

Isabella Niemelä kertoo tienneensä jo nuorena haluavansa lääkäriksi. Helsingissä kasvaneen Niemelän sukujuuret ovat pohjoisessa, joten Oulun lääkikseen  suuntaaminen tuntui luontevalta.

Lääkäriydessä häntä kiinnosti työskentely ihmisten parissa. Lisäksi hän kertoo olevansa salapoliisiluonne: on kiinnostavaa selvittää, millaisia vaivoja potilailla on. 

Hän haki lääkikseen kahdesti, ensimmäisen kerran heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Ovet Kontinkankaalle eivät avautuneet vielä ensimmäisellä haulla. Rannalle jääminen oli hänelle hirveä pettymys, mutta tarjosi mahdollisuuden miettiä, mitä hän oli aina halunnut tehdä. Siksi Niemelä päätti matkustaa Tansaniaan työskentelemään vapaaehtoistyöhön kolmeksi kuukaudeksi.

Matka toi hyvää perspektiiviä, hän sanoo. ”Huomasin, ettei maailma lopu siihen, ettei pääse lääkikseen.”

Lääketieteen pääsykokeet ovat Isabella Niemelän mukaan ennen kaikkea psyykkinen juttu. Vaikka laskut ja kysymykset voivat olla piinallisen vaikeita, pahin paine on lopulta oman pään sisällä.

Myös toisen hakukerran jälkeen Niemelä oli varma, ettei pääsyt sisään. Toisen pääsykokeen jälkeen hän muistaa nähneensä haalarit päällä juhlivia lääkispiskelijoita ja ärsyyntyneensä – äärimmäisen vaikea koe meni surkeasti, ja täällä vain bailataan!

Palatessaan samana iltana junalla Helsinkiin Niemelä istui samassa vaunussa toisen kokeessa olleen kanssa. Matkaseura kävi ääneen läpi mennyttä tenttiä, laski laskuja ja pohti oikeita vastauksia.  Niemelälle ei jälkipuinti maistunut: hän soitti äidilleen kertoen kokeen olleen hirveä  ja kysyäkseen, vieläköhän Viron lääkishaku oli vielä auki.

Yllätys olikin melkoinen, kun ollessaan työvuorossa Haartmanin sairaalassa laitoshuoltajana Niemelä sai kuulla päässeensä sisään. Hän muistaa kohdanneensa sairaalan kahvihuoneessa osaston lääkärin, joka oli kuullut tuloksista – onnea, tuleva kollega, hän toivotti.

Kuten aiempi kohtaaminen osoittaa, kollegiaalisuus, ammattikunnan jäsenten välinen toverillisuus, on mukana lääkärin ammatissa alusta asti.

Mutta mitä kollegiaalisuus Vuoden Kandikollegalle tarkoittaa?

Vastuun jakamista ja muiden auttamista, Isabella Niemelä sanoo. Sitä, että pystyy kysymään apua kollegalta, kun oma päätös mietityttää.

”Lääketiede on laaja ala, eikä yksin ole mahdollista tietää kaikkea kaikesta.”

Kollegiaalisuuteen, keskinäiseen auttamiseen, kasvaminen alkaa jo opiskeluiden aikana.

Niemelä kehuu Oulun lääketieteen opiskelijoiden yhteisöllisyyttä ja auttamisenhalua: ennen isoa tenttiä kaivetaan yhdessä esiin tenttitärppejä, kiinnostavista työpaikoista vinkataan toisille. Hänen kokemuksensa mukaan opiskelu Oulussa ei ole kilpailuhenkistä  – päin vastoin.

Lääkäriyyteen liittyy oleellisesti myös vastuu:  vastuu potilaan hoidosta, joskus myös vastuu elämästä ja kuolemasta.

Päätökset pitää pystyä perustelemaan. Silloin niiden takana voi seistä, Niemelä sanoo.

”Anestesiologit monesti sanovat, että huonokin päätös on parempi kuin ei päätöstä ollenkaan”, Niemelä luonnehtii.

”Varsinkin suurissa päätöksissä on onneksi harvoin yksin. Aina voi kysyä  myös toisen mielipidettä. Sekin antaa helpotusta, että on pystynyt kysymään neuvoa. Toki lopullisen vastuun ottaa aina itse.”

Aapistie jää taakse

Vastuuta Isabella Niemelä on kantanut myös vuosikurssinsa emäntänä. Kyse ei ole ollut elämän ja kuoleman kysymyksistä, mutta vastuusta kuitenkin: emännät ja isännät järjestävät tapahtumia ja edustavat vuosikurssiaan monenlaisissa tapahtumissa.

Lukiessasi tätä juttua Niemelä on Proffiksensa järjestänyt ja juhlansa juhlinut, ja hän on lukuhetkestä riippuen joko kaukomatkalla kurssilaisten kanssa tai jo palannut takaisin Suomeen. Myöhemmin keväällä hän muuttaa Vaasaan työskentelemään terveyskeskukseen.

Hetkeä ennen valmistumista Niemelästä tuntuu haikealta. Opiskelu on ollut hyvin koulumaista: kurssit suoritetaan tietyssä rytmissä, tuttujen ihmisten kanssa. Nyt kurssilaiset hajaantuvat ympäri Suomen, kuka mihinkin kaupunkiin, kuntaan, terveyskeskukseen.

”Jää ikävä. Sosiaalinen puoli on kuitenkin täällä niin iso juttu. Toisaalta, onhan opiskelu on myös kuluttavaa”, hän pohtii.

Näiden kuuden vuoden aikana aina on ollut käsillä jokin tentti, jota varten pitäisi lukea – mielellään juuri nyt. Vaikka erikoistuminenkin vaatii opiskelua, työelämässä tentit eivät kuumottele enää jokaisen nurkan takana.

Siirtyminen uuteen vaiheeseen tuntuu siis myös hyvältä.

Ensimmäisen kerran Niemelä puki päälleen lääkärintakin kliinisen vaiheen alkaessa kolmannen vuoden alussa.

Mutta vielä viime kesänä, jo usean harjoittelun jälkeen, välillä mieleen nousee: esitänkö vain lääkäriä?

Lääkäriyteen kasvetaan läpi uran, hän sanoo. Vaikka ensimmäisissä harjoitteluissa tuntuu vain esittävänsä lääkäriä, tunne hälvenee kokemuksen myötä.

Kenties lääkäriyden tajuaa konkreettisesti vasta kesän jälkeen, kun tie ei vie enää Aapistielle, eikä ole enää yhtään tenttiä suoritettavana.

 

Kuka?

Isabella Niemelä

» 26-vuotias.

» Syntyisin Helsingistä, opiskeli Oulussa.

» Lääketieteen kandidaatti, toukokuusta alkaen lääketieteen lisensiaatti.

»Valittiin helmikuussa Vuoden Kandikollegaksi. Palkinnon jakoi Oulun Duodecim-seura.

» Harrastaa kuntosalilla käymistä ja lenkkeilyä. ”Tänä keväänä tosin vähemmän kuin aikaisemmin.”

» Toivoo, että Proffikset menevät hyvin ja että kaikilla on hauskaa.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Ylioppilaskunnan koulutuspoliittista asiantuntijaa Valtteri Törmästä ohjaa elämässä vahva oikeudenmukaisuuden taju

OYY valitsi marraskuussa uudeksi koulutuspoliittiseksi asiantuntijaksi Valtteri Törmäsen. Hän näkee, että ylioppilaskunnan tärkein tehtävä on antaa opiskelijoille kanava vaikuttamiseen.

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Anni Hyypiö

Valtteri Törmänen valittiin marraskuussa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittiseksi asiantuntijaksi. Vaikka Törmäsellä on pitkä ura opiskelijavaikuttajana, hän ei näe tietään ylioppilaskuntaan suoraviivaisena.

“Urapolkuni voi näyttää että se on nimenomaan polku: todella suoraa nousukiitoa ja kaikki on mennyt niin kuin pitää – mutta ei se niin ole mennyt. Enemmänkin siinä on hirveästi yrityksiä ja epäonnistumisia. Mitään ei saavuta ilman yrittämistä”, Törmänen sanoo.

Törmänen opiskelee Oulun ammattikorkeakoulussa journalismia. Hän ei pitänyt alaa ykkösvaihtoehtonaan. Lukion jälkeen Törmänen haki oikeustieteelliseen haluten parantaa maailmaa, mutta ei läpäissyt pääsykokeita toisellakaan kertaa.

Journalismiin hän haki lopulta siksi, ettei alalle ei ollut pääsykoekirjoja. Aluksi sattumanvaraisesti valikoitunut ala on kuitenkin muotoutunut omaksi. Törmänen näkee journalismin jatkumona halulle parantaa maailmaa paljastamalla epäoikeudenmukaisuutta.

“Se kuulostaa naiivilta ja pörröiseltä ja kirkasotsaiselta, että journalisti tai lakimies pelastaa maailman. Kumpikaan ei lopulta pelasta, mutta se oli osittain kimmoke alan valintaan”, hän kertoo.

Nyt innostus vaikuttamiseen on johtanut Törmäsen ammattikorkeakoulusta yliopistomaailmaan. Syynä ylioppilaskuntaan hakeutumiseen oli halu laajentaa koulutuspoliittista osaamistaan myös duaalimallin toiselle puolelle. Myös paikkakunta vaikutti päätökseen. Törmänen uskoo, että samassa kaupungissa olevat opiskelu- ja työpaikka auttavat häntä saamaan opiskelunsa loppuun.

”Minulla on myös hyvä tietämys Oulusta ja siitä, miten politiikkaa ja vaikuttamista kannattaa tehdä täällä”, hän lisää.

Hän uskoo tuntemuksen kaupungista ja myös ammattikorkeakoulumaailmasta auttavan häntä työssään etenkin, kun Oamkin Teuvo Pakkalan ja Kotkantien kampukset muuttavat Linnanmaan kampukselle ensi vuonna.

Kaikki eivät mahdu kopon kämpille

Vaikka Törmäsellä on aiempaa kokemusta opiskelijavaikuttamisesta, oli siirtyminen yliopistoon silti totuttelemisen paikka.

Hänelle suurin ero yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä on vaikuttamisen suoraviivaisuudessa.

“Täällä on suunnittelijaa suunnittelijan päälle, ja päätöksenteko on sitä myöten hitaampaa”, Törmänen sanoo.

“Aika on resurssi, jota emme voi antaa antaa kenellekään yhtään enempää.”

Hän kertoo, että ammattikorkeakoulussa oli helppo oppia tuntemaan omassa työssä keskeiset ihmiset, koska asioista vastasi pienempi määrä ihmisiä. Yliopistolla oikean henkilön löytäminen taas vie aikaa jo pelkästään ihmismäärän takia.

Myös opiskelijoiden kanssa vuorovaikuttamisessa on yliopistolla haasteensa. Yliopistolla toimivien järjestöjen määrä on moninkertainen ammattikorkeakouluun nähden, ja näin ihmisiä, joiden kanssa koulutuspoliittinen asiantuntijakin on työssään tekemisissä, on paljon aiempaa enemmän.

“Ammattikorkeakoulussa oli mahdollista tuntea kaikki puheenjohtajat ja tapahtumavastaavat, ja pystyin siksi sanomaan että voitte tulla kaikki kämpilleni puhumaan asiat halki. Kun ihmisiä on yli sata, ei saa sovittua aikaa joka sopisi kaikille”, Törmänen kertoo.

Eroja on myös resursseissa, mikä Törmäsen mielestä vaikuttaa järjestöjen määrän lisäksi myös esimerkiksi opiskelija-aktiivien huomioimiseen. Hän näkee aktiivisuuden huomioimisen olevan merkittävä kannustin opiskelijoille – etenkin, kun opintoajat kiristyvät.

“Aika on resurssi, jota emme voi antaa kenellekään yhtään enempää”, hän sanoo.

Opiskelijapolitiikassa viehättävät osaaminen ja nuorten motivaatio

Pitkän vaikuttamisuransa aikana Törmänen on tutustunut politiikkaan niin ammattijärjestöissä kuin nuorisoliikkeissä.

Mikä tekee koulutuspolitiikasta erityistä?

Opiskelijapolitiikassa parasta on Törmäsen mielestä sen ainutlaatuinen yhdistelmä asiantuntijoiden osaamista ja vasta-alkajien korkeaa motivaatiota.

“Edustajiston ja päättäjien lisäksi myös asiantuntijat vaihtuvat muutaman vuoden sykleissä ja siten mukaan tulee uusia, intohimoisia ja nälkäisiä toimijoita”, Törmänen kertoo.

Vallanpitäjien ja asiantuntijoiden vaihtuvuus on Törmäsen mielestä syynä myös opiskelijaliikkeen poliittiselle edistysmielisyydelle. Hän näkee opiskelijoiden olevan politiikassa jopa edelläkävijöitä. Hän nostaa esimerkiksi häirintäyhdyshenkilöt, jotka tulivat opiskelijaliikkeeseen ennen #metoo-keskustelua ja asian nousemista yhteiskunnalliseksi puheenaiheeksi.

Törmänen näkee opiskelijapolitiikan tärkeänä, koska opiskelijoilla on uusin kokemus yhteiskunnasta, toisin kuin päättäjillä, joista suurin osa opiskeli vuosikymmeniä sitten.

“20 vuotta sitten kenelläkään ei ollut älypuhelimia, Fintelligens oli juuri lyönyt läpi biisillä Voittamaton, vuosi oli 1999. Jos maailmankuvasi on niiltä ajoilta, teet päätöksiä vanhentuneilla tiedoilla”, Törmänen sanoo. Hänestä olisi tärkeää, että päättäjät kuuntelevat opiskelijoita tai ainakin päivittävät tietoaan opiskelusta ja yhteiskunnasta.

Törmänen korostaa myös, että poliittisia päätöksiä tulisi tehdä kauaskantoisesti, eikä vain nykyhetken pohjalta.  

“Jos teemme lapsiamme varten politiikkaa niiden ihmisten kokemusten perusteella, jotka ovat opiskelleet 20 vuotta sitten, niin lapset saavat päätöksiä lopulta 40 vuotta vanhojen kokemusten pohjalta.”

 

Kuka?

Valtteri Törmänen

» 26-vuotias.
» Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija.
» Opiskelee journalismia Oulun ammattikorkeakoulussa.
» Kotoisin Iistä, mutta mieltää Oulun kotikaupungikseen lapsuudesta asti.
» Vaikuttaa ylioppilaskunnan lisäksi myös Vihreissä nuorissa ja Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssissa.
» Toiminut aiemmin muun muassa Kultti ry:ssä, Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKOssa, Suomen opiskelijakuntien liitossa (SAMOK) ja Journalistiliitossa.
» Vapaa-ajallaan kuuntelee puheradiota, lenkkeilee koirakaverinsa kanssa ja hioo puujalkavitsejä.
» Unelmoi yksinkertaisista asioista kuten lämpimistä villasukista ja hyvästä elokuvasta.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

”Nyt älypuhelimeen pitäisi saada tutka, ettei kävele pylväisiin pahki” – virastomestari Voitto Visuri on nähnyt röökinsavun ja rentouden katoavan kampukselta

Voitto Visuri päätyi Oulun yliopiston virastomestariksi 1980-luvulla. Yli kolme vuosikymmentä myöhemmin hän on ja pysyy. Visurin työnkuva kuitenkin muuttui vastikään, kun kasvatustieteiden tiedekunta muutti ja Visuri siirtyi keskusaulan virastomestariksi.

Nuorena markkinointimerkonomina Voitto Visurilla oli palo asiakaspalveluun ja hyviä muistoja opiskeluajoiltaan Linnanmaalla.

Tämä yhdistelmä muuttui opintojen jälkeen ammatiksi, kun Visurista tuli virastomestari. Visuri aloitti työskentelynsä Linnanmaalla 1980-luvun alussa, ja siirtyi sitten muutaman vuoden jälkeen humanistiseen tiedekuntaan Kasarmintielle vuonna 1986.

”Ihmiset oli mukavia ja sitten mä ajattelin, että miksi ei? Kuitenkaan ei ollut sellaista voimakasta urakeskeistä ajattelua, että musta pitäisi tulla joku johtaja.”

Eniten virastomestaria kiinnosti kontakti opiskelijoiden kanssa ja hän jäi, koska nauttii iloisista ihmisistä, joilla on elämässä tietty ”fokus”.

Virastomestareita on Oulun yliopistolla 16. Heidän työkuvaansa kuuluu kaikki avainhallinnasta ja salivarauksista päivittäiseen asiakaspalveluun.

“Noin kolme kuukautta vuodesta menee salivarausten muutoksiin”, Visuri kertoo.

Visurin työnkuva muuttui vastikään, kun kasvatustieteiden tiedekunta muutti ja Visuri siirtyi keskusaulan virastomestariksi.

Hän ei vielä osaa sanoa, onko työ yhä hauskaa uudella työpisteellä. Keskusaula on hänestä kiireisempi ja hektisempi. Entisten tuttujen kasvojen ja juttutuokioiden sijaan asiakkaat vaihtuvat nopeasti.

”KTK:n puolella oli helpompi pelleillä, kun tunsi porukkaa.”

Röökinsavu ja rentous katosivat

Kiireisyys onkin Visurille nykyisen korkeakoulukulttuurin tunnuspiirre: ”Pyritään sisään ja ulos mahdollisimman äkkiä. Jos ei tule tarpeeksi pointseja niin menee tuet”.

Visurin alkuaikoina käytävät täyttyivät tupakansavusta ja sohvaryhmistä. Niiden tilalla ovat nykyään ruokajonoissa naputtavat jalat, eikä Visurin mielestä opiskelijalta onnistu samanlainen rento bilekeskeinen elämä kuin aiemmin: “Nykyään on pakko tehdä töitä tosissaan.”

Kiireestä huolimatta opiskelijat itsessään eivät Visurin mielestä ole muuttuneet: ”Nyt tietenkin älypuhelimeen pitäisi saada tutka, ettei kävele pylväisiin pahki”, hän naurahtaa.

Tekniikka on muuttanut myös virastomestarin arkea. Esimerkiksi salivaraukset, jotka aiemmin tehtiin käsin paperikansioihin, löytyvät nykyään tietokoneelta automatisoituina. Teknologian vaikutus näkyy Visurille myös yliopiston viestinnässä: ennen nettiä ja älylaitteita yliopistolla ei ollut tarvetta mainostaa ja kilpailla opiskelijoista turvatakseen rahoituksen. 

Rahoitus onkin virastomestarin näkökulmasta ollut ratkaiseva tekijä muutoksissa, sillä budjetin tiukentuessa tukihenkilöstöä on vähennetty. Se taas on johtanut tehtävien jakamiseen ja vaikeuttanut osaltaan töitä.

”Käytännössä saa kauemmin metsästää sitä henkilöä, joka tietää asian. Aiemmin oli helppo soittaa ja tuli tieto. Nykyään ei tiedä kenelle soittaa tai toimenkuvat on muuttuneet niin, ettei ihminen tiedä enää asiasta mitään.”

Rahoituksen väheneminen ei Visurin mielestä kuitenkaan ole vaikuttanut opetuksen tasoon, eikä hän usko niin käyvän tulevaisuudessakaan: ”Opetuksen taso on noussut, siihen mä uskon. Tällä hetkellä se on maailman huippuluokkaa.”

Ei muistella Toyotan ostoa

Voitto Visuri ennustaa yliopiston tulevaisuuden olevan valoisa: ”Ei tule käymään huonosti, henkilökunta on erittäin motivoitunut kaikin puolin”.

Konkreettinen muutos tulee Visurin mielestä tapahtumaan opetuksessa iltaluentojen ja etäopetuksen lisääntymisenä, mikä näkyy jo salivarausten vaikeutumisena päiväsaikaan.

Itse Visuri kertoo vaihtavansa mieluisankin työpaikkansa jo mielellään matkustamiseen: “Mulla on täällä veikkausporukoita, että heti kun tulee suorempi voitto, lähden kiertämään maailmaa.”

Työ on Visurin mielestä nykykulttuurissa yliarvostettua ja elämässä tärkeämpiä ovat elämykset.

“Kannattaa hommata kokemuksia mitä voi kiikkustuolissa sitten muistella. Tuskin muistelen, että ostin uuden Toyotan.”

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

”Maailma ei tule valmiiksi 5G:llä” – Matti Latva-aho ennustaa nopeaa muutosta ja Oulusta älykästä kaupunkia

Akatemiaprofessori Matti Latva-aho luotsaa 6G-lippulaivaa ja meitä kohti uutta aikakautta. Lippulaivaohjelman saama julkisuus on osattava käyttää hyödyksi, Latva-aho sanoo. “Odotukset ovat kovat, eivätkä vähiten minulla itselläni.”

3G, 4G, 5G ja seuraavaksi 6G. Mitä tämä tarkoittaa, Matti Latva-aho?

“Edistyneempää teknologiaa ja nopeampaa langatonta tiedonsiirtoa. Tulevaisuudessa 6G tarkoittaa myös uusia toimintamalleja, -tapoja ja ratkaisuja sekä yhteiskunnan automaatiota, kun tekniikka levittäytyy uusille alueille.”

Latva-ahon mukaan seuraavien 20 vuoden muutostahti on raju. Tulevaisuudessa emme huomaa meitä ympäröiviä langattomia järjestelmiä.

6G mahdollistaa yhteiskunnan automaation, minkä ansiosta esimerkiksi itsestään liikkuvat ajoneuvot, etäterveydenhuolto ja älykkäät kaupunkiyhteisöt voidaan toteuttaa.

Oulusta tulee älykäs kaupunki, sanoo Latva-aho.

“Ei siitä ole kahta epäilystä.”

Uusi yliopistosairaala, automatisoitu satama ja kehittyvä yliopistokampus mahdollistavat älykkäiden ratkaisujen pilotoinnin. Niiden käyttöönottoa saa kuitenkin vielä odotella. Tänä vuonna kaupalliseen käyttöön tulee vasta 5G-teknologia.

“Maailma ei tule valmiiksi 5G:llä. Uuden teknologian kehittäminen vie kymmenisen vuotta. 6G:tä käytetään noin vuonna 2030.”

Paine ei pelota

6G-tutkimus on tällä hetkellä aluillaan. Ensimmäisen vuoden tavoitteina oli rekrytoida uusia tutkijoita ja tehdä 6G:tä ja tutkimusryhmää tunnetuksi sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Latva-ahon mukaan kummassakin on onnistuttu hyvin.

“Parhaillaan tutkimuksessa on mukana vahvasti teknisiä asioita, kuten järjestelmäkonsepteja ja radiotekniikan komponenttien kehittämistä. Työn alla on myös, miten tekoäly liittyy langattomiin verkkoihin.”

Suomen Akatemian ansiosta rahoitus on turvattu useammaksi vuodeksi.

“Voimme viedä tutkimusta uudelle tasolle ja keskittyä tekemiseen.”

Erityisesti kansainvälisen median kiinnostus on yllättänyt Latva-ahon. 6Genesis on maailman ensimmäinen suuren mittakaavan 6G-tutkimus.

Julkisuus on osattava käyttää hyödyksi, Latva-aho pohtii.

“Odotukset ovat kovat, eivätkä vähiten minulla itselläni.”

Latva-ahoa paine ei kuitenkaan pelota.

“Olemme haluttu yhteistyökumppani ja tekemisemme kiinnostaa.”

Läpimurtoja, standardeja ja kompromisseja

Isoja asioita on vaikea tehdä yksin. Ponnistus vaatii laajan yhteistyöverkoston. Maaliskuun viimeisellä viikolla Levillä järjestetään maailman ensimmäinen 6G-konferenssi. Kokoontumisessa on tarkoitus tehdä eri toimijoiden voimin ensimmäinen valmis asia 6G:n puitteissa, nimittäin sen määritelmä.

6G voi johtaa läpimurtoihin radiotekniikassa, komponenteissa, materiaaleissa ja lähetin-vastaanotintoteutuksissa. Tietoliikennejärjestelmät ovat kansainvälisiä sopimuksia, ja standardi aina kompromissi.

“Yksittäinen yliopisto ei voi merkittävästi vaikuttaa standardeihin. Teollisten yhteistyökumppaneiden kanssa vaikutusmahdollisuudet paranevat.”

Ja kun teollisuus alkaa muovata standardeja, yliopistolla on tarjota asiantuntijoita.

“Meillä on tärkeä tehtävä kouluttaa osaavia ihmisiä tutkimukseen ja kotimaiseen teollisuuteen.”

Puitteet kunnossa

Alunperin Matti Latva-ahon piti palata teknologiateollisuuden palkkalistoille tohtorinhattu kourassa. Toisin kävi.

“Teollisuus imi osaajat 1990-luvun lopulla. Yliopiston Centre for Wireless Communications haki johtajaa vuosituhannen vaihteessa, ja sillä tiellä tässä ollaan.”

Latva-ahon mielestä Oulu on hyvä paikka tehdä tutkimusta, sillä alueella on paljon alan toimijoita ja asiantuntijoita.

“Oulu on ollut 3G:stä lähtien kansainvälisessä kärjessä tutkimassa uutta.”

Hänen mukaansa onnistumista selittää yhteistyö teollisuuden kanssa. Tutkimusta arvostetaan, ja valmistuneet löytävät töitä.

“Olemme tehneet oikeita asioita.”

Suomelle 6G on suuri mahdollisuus, hän sanoo. Tympeät rutiinitehtävät ovat katoamassa, ja voimme keskittyä käyttämään parasta valttiamme: ihmismäistä ajattelua.

Jos teemme jatkossakin oikeita valintoja, voimme muokata tulevaisuutta, hän visioi.

“Olemme sopivan pieni, korkeasti koulutettu maa. Otamme uudet teknologiat nopeasti käyttöön.”

Pulmat jäävät ladulle

Matti Latva-aho tunnustautuu intohimoiseksi hiihtäjäksi ja kalamieheksi. Hän tyhjentää päänsä raittiissa ulkoilmassa.

“Kalastaessa keskityn täysin ja sielu lepää.”

Parhaat ajatukset syntyvät Latva-ahon mukaan hiihtolenkillä. Latu antaa tilaa haastaa itsensä. Pahimmat pulmat ratkaistaan sivakoidessa yhdessä kollegoiden kanssa.

“Puuduttavan tasaisia maastoja könytessä on aikaa miettiä asioita.”

 

Kuka? 

Matti Latva-aho.

» 51-vuotias.

» Syntyisin Kuivaniemeltä, ylioppilas Alavuden lukiosta.

» Suomen Akatemian akatemiaprofessori 2017–2021, Oulun yliopiston tietoliikennetekniikan professori.

» Väitellyt Oulun yliopistossa 1998.

» Tutkii langattomia tietoliikenneverkkoja.

» Luotsaa Suomen Akatemian rahoittamaa 6Genesis-lippulaivatutkimusta.

» Harrastaa hiihtoa ja kalastusta. “Oulun seutu on aivan uskomattoman hieno. Täällä voin tehdä asioita, joista nautin.”

» Määrittää itsensä vahvasti talvi-ihmiseksi ja toivoo hyviä hiihtokelejä.

Heidi Niemi

Tiedeviestinnän ja kirjallisuuden opiskelija, joka ei tiedä, mutta ottaa selvää.

Lue lisää:

Ylioppilaskunnan uudelle pääsihteerille Kauko Keskisärkälle opiskelijan hyvä elämä tarkoittaa tasapainoista kokonaisuutta, johon kuuluu kavereita, tukea ja terveyttä

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto valitsi helmikuussa ylioppilaskuntaan uudeksi pääsihteeriksi Kauko Keskisärkän. "Kuulostaa, että työsarkaa on paljon, joten innolla odotan pääseväni syventymään pääsihteerin tehtäviin”, Keskisärkkä toteaa.

TEKSTI Venla Tuohino

KUVAT Anni Hyypiö

Johtamista, yritysjuridiikkaa ja kansainvälistä liiketaloutta opiskellut Kauko Keskisärkkä siirtyy OYY:n pääsihteeriksi Pohjois-Suomen Demarinuorten järjestösihteerin paikalta.

Keskisärkän luottamustehtävälista kertoo kiinnostuksesta johtamiseen ja hallitustyöskentelyyn.

“Minulla on vankkaa osaamista ja ymmärrystä siitä, miten järjestömaailma toimii. Sitten tietysti talouteen ja sidosryhmiin liittyvä osaaminen on hallussa.”

Keskisärkällä ei ole aiempaa ylioppilaskuntakokemusta, joten hyppääminen OYY:n sydämeen on aluksi uuden opettelua. Nousu ylioppilaskunnan johtoon sen ulkopuolelta on sekä haaste että mahdollisuus: “Ehkäpä juuri siksi voin tarjota uusia näkökulmia asioihin tai jopa kyseenalaistaa joitakin vanhoja tapoja toimia”, Keskisärkkä sanoo.

Hän kehuu tulevaa työyhteisöään “pieneksi mutta tehokkaaksi järjestöksi”, jonka vastuulla on noin 11 000 opiskelijan edunvalvonta. Aikeena on olla luottamuksen arvoinen tiimipelaaja ja joukkueen kapteeni.

Yhdeksi tärkeäksi seikaksi Keskisärkkä mainitsee ryhmädynamiikan syntymisen. Se tulee tarpeeseen, koska OYY:n hallitukseen on tullut uusia jäseniä ja toimistolle uusia työntekijöitä.

“Paras tilanne olisi se, että minä olen se, joka keittää kahvit, jotta asiantuntijat saavat keskittyä asiantuntijatöihin.”

Keskisärkkä toki vitsailee, mutta tähdentää että OYY:ssa tarvitaan kipeästi työrauhaa, jotta kaikki saavat keskittyä omiin töihinsä.

Opintoihin tarvitaan lisäjoustoa

Pari vuotta valmistumisensa jälkeen Linnanmaalle palaava Keskisärkkä suitsuttaa kampuksen uusia tilaratkaisuja. Hän pitää tärkeänä, että opiskelijoilla on käytössään laadukkaita ryhmätyö- ja opiskelutiloja sekä paikkoja sosiaaliselle kanssakäymiselle.

OYY:n mottona on opiskelijan hyvä elämä. Keskisärkän mukaan se tarkoittaa tasapainoista kokonaisuutta, johon kuuluu kavereita sekä riittävästi tukea ja terveyttä. Myös kaupungin tulee olla vastaanottavainen ja opiskelijaystävällinen.

“Opiskeluaika on 5−7 vuoden mittainen pätkä elämästä, monenlaisia tilanteita voi tulla eteen. Ongelmiin täytyy saada apua.”

Keskisärkän mukaan on hälyttävää, jos opiskelija kärsii työuupumuksesta jo ennen työelämään siirtymistä. Hän toivoo opiskeluaikaan enemmän yksilöllistä joustoa ja tukitoimia, jotka kattavat asetetut vaatimukset.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että opiskelijan toimeentulon on riitettävä silloinkin, jos ei käy töissä opiskelun ohessa.

Miltä tulevaisuus näyttää?

Viime syksynä OYY linjasi, että automaatiojäsenyydestä tulisi luopua. Ylioppilaskuntien tulevaisuuteen Keskisärkkä ei halua vielä ottaa kantaa.

“Vaikea ennustaa. Toistaiseksi jäsenyys on lainsäädännöllä turvattu, ja olen käsityksessä että Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ei kannata jäsenyyden muuttamista vapaaehtoiseksi.”

Keskisärkkä ymmärtää heitäkin, jotka toivovat muutosta nykyiseen tilaan, mutta laskee itse aina saaneensa jäsenyydestä riittävän hyödyn.

Nykyinen järjestelmä takaa turvan yliopisto-opiskelijoiden edunvalvonnalle, jonka johtaminen puolestaan on Keskisärkän työ. Muita tulevaisuuden urahaaveita hän ei halua avata. Tärkeintä on nyt päästä oppimaan pääsihteerin työstä kaikki mahdollinen.

 

Kuka?

Kauko Keskisärkkä

» Syntynyt vuonna 1987 Oulussa.

» Perheeseen kuuluu avopuoliso, 1-vuotias tytär, kissa ja kaksi kilpikonnaa.

» Valmistunut vuonna 2017 kauppatieteiden maisteriksi Oulun yliopistosta pääaineenaan johtaminen. Tutki gradussaan rekrytointia oululaisissa pelifirmoissa.

» Aloittaa 27. helmikuuta OYY:n pääsihteerinä.

» Työskennellyt aiemmin Pohjois-Suomen Demarinuorten järjestösihteerinä.

»  Monetra Oulu Oy:n hallituksen puheenjohtaja, Kiinteistö Oy Oulun Tetran hallituksen puheenjohtaja ja Pohjois-Suomen Sanomalehti Oy:n toimitusjohtaja.

» Harrastaa omakotitalon remontointia, rentoutuu ystäviensä kanssa pelaamalla 7 Wonders -lautapeliä. Haaveilee reissaamisesta, joka on perhe- ja työelämän kiireiden vuoksi jäänyt vähemmälle.

Venla Tuohino

Tiedeviestinnän maisteriohjelman kasvatti, graduntekijä ja skeptikko.

Lue lisää: