Anssi Paasi tiesi jo opiskeluaikanaan haluavansa muuttaa suomalaista maantiedettä. Pitkä professorin ura Oulussa alkoi 1989. Ennen professuuria luonnontieteellisessä tiedekunnassa Paasi opiskeli maantiedettä Joensuun yliopiston (nyk. Itä-Suomen yliopisto) yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Vaikka ura onkin kestänyt useita vuosikymmeniä, ei alan valinta ollut hänelle itsestäänselvyys.
“Toisella tuurilla olisin ehkä ihan eri alalla”, maantieteilijä sanoo.
Urheilullinen Paasi kertoo harkinneensa aluksi liikuntatieteellisiä opintoja Jyväskylässä. Sen lisäksi hän haki englantilaiseen filologiaan saadakseen armeijasta lomaa, mutta kumpikaan polku ei auennut. Lopulta lukiokaverin kertomus maantieteestä ohjasi professorin elämäntyönsä ääreen.
“Maantiede oli vähän random, mutta ajattelin, että sehän oli ihan kiva aine lukiossa ja ostin pääsykoekirjan. Huomasin sitä lukiessani, että oppiaine oli muuttunut teoreettisemmaksi, ja se oli mahtavaa.”
Kirjasta innostuneena Paasi opiskeli pääsykokeisiin, osasi hyvin ja pääsi sisään. Innostus alaan on jatkunut yhä tähän päivään asti, vaikka professori sanookin alan valinnan olleen sattumaa.
Pikaista tahtia tohtoriksi
Oman alansa löydettyään Anssi Paasi ei aikaillut hetkeäkään. Hän aloitti opintonsa syksyllä 1976 ja sai maisterin pätevyyttä vastaavat paperit alle kolme vuotta myöhemmin keväällä 1979. Maantieteilijä kertoo opintojensa sisältäneen päällekkäisiä kursseja ja iltaluentoja, mutta myös vapaata aikaa ystävien kanssa.
Kiireistä huolimatta Paasi ehti opiskella runsaasti myös sivuaineita. Yhteiskuntatieteisiin nojautuva tutkinto sai silloisen opiskelijan kiinnostumaan ihmisen kokemusmaailmasta maan muotojen sijaan.
“Minua kiinnostivat ihmisten kokemukset. Tein väitöskirjani alueellisista identiteeteistä ja alueiden rakentumisesta. Sen jälkeen siirryin Suomen itärajalle tutkimaan sitä, kuinka rajan läheisyys vaikutti ihmisen arkeen. Huomasin, että tärkein asia, joka heidän elämäänsä määritteli, oli raja”, Paasi kertoo.
Uusi suunta jatkotutkimukselle avautui, kun Paasille selvisi, että hänen ajatuksensa rajoista ei ollut sama kuin aiemman tutkimuskirjallisuuden tarjoama. Mukautumisen sijaan hän päätti kehittää uutta.
“Niinpä huomasin pian olevani rajatutkija ja poliittisen maantieteen edustaja.”
Rajojen tutkiminen ohjasi Paasin uraa, eikä aihe ole vieläkään kulutettu loppuun. Viime vuonna ilmestynyt oululaisten maantieteilijöiden toimittama Borderless World for Whom? jatkaa aiheen kehittämistä pohtimalla rajoja, liikkuvuutta ja etiikkaa.
Pioneeri herätti pahaa verta
Vuoden professori -palkinnon perusteluissa Paasi nimettiin Suomen kansainvälisesti tunnetuimmaksi ihmismaantieteilijäksi. Professori myöntää olleensa “vähän pioneerikin”.
“Nuorten tutkijakollegoideni Perttu Vartiaisen ja Pauli Karjalaisen kanssa ajateltiin, että aletaan muuttamaan suomalaista maantiedettä”, hän kertoo. Kaverukset halusivat tehdä maantieteestä teoreettisempaa ja kansainvälisempää. Juuri pääsykoekirjan teoreettinen ote houkutteli Paasin alalle, ja hän tahtoi omalta osaltaan ohjata alaa enemmän siihen suuntaan.
Vaikka teoreettisesti suuntautunut ihmismaantiede on tänä päivänä Suomessakin jo valtavirtaa, alan uudelleenmäärittely ei aluksi herättänyt muissa yliopistoissa kiitosta.
“Kun tuli pienestä perifeerisestä Joensuun yliopistosta ja alkoi uudistaa maantiedettä, se herätti aika paljon pahaa verta. Alan lehtien sivuilla kirjoiteltiin ja kysyttiin, ‘Mitä he luulevat tekevänsä?’”, Paasi kertoo.
Negatiivinen huomio ei kuitenkaan pysäyttänyt kolmikkoa. Ihmismaantieteilijä Paasi kertoo sen vain kiihdyttäneen vauhtia.
“Kun oli lähtenyt sille tielle, ei ollut enää vaihtoehtoja. Me halusimme uudistaa maantiedettä, eikä ollut enää paluuta.”
Tutkijan arki on tuttua
Väiteltyään tohtoriksi Paasi haki professorin virkaa Oulun yliopistosta. Reaktio tieteenalalla ei ollut positiivinen. Silloin 31-vuotias tohtori oli herättänyt huomiota omaperäisillä ideoillaan, ja kun yliopisto asetti hänet ehdokkaista korkeimmalle sijalle, seitsemän hakijaa neljästätoista valitti päätöksestä.
Valitukset tehtiin pääsääntöisesti kahdesta syystä: Paasi oli yhteiskuntatieteilijä, joka haki luonnontieteelliseen tiedekuntaan, ja aivan liian nuori professoriksi.
“Siihen aikaan hakuprosessit olivat pitkiä. Minun piti kirjoittaa vastineita ja perustella, miksi professuuri kuului minulle”, Paasi kertoo.
Lopulta uusi professori aloitti työssään elokuussa 1989 ollessaan 33. Nykyään 64-vuotias Paasi on jatkanut rajojen tutkimusta ja ihmismaantieteiden kehittämistä, ja saa kritiikin sijaan kiitosta.
Tutkijan arkeen kuuluu professorin mukaan kurssien opettamista, post doc -tutkijoiden ja väitöskirjojen ohjaamista sekä itse tutkimusta. Tutkijan työssä Paasi ei suinkaan kyllästy samoihin käsitteisiin, vaan kokee pitkäjänteisen työn olevan paras edistymistapa.
“Tutkijan ei pitäisi hyppiä muotien perässä. Minusta ei ole produktiivista loikkia tutkimusaiheesta toiseen kuin jänis. On parempi olla jokin linja, jota pitkin etenee ja aihepiiri, jota syventää.”
Arki tutkijana on Paasista pohjimmiltaan nykyään samankaltaista kuin muutama vuosikymmen sitten: se koostuu kursseista, esitelmistä, lukemisesta ja kirjoittamisesta. Hän kokee uuden tutkimuksen ja opetustyön kulkevan käsi kädessä.
“Pyrin siirtämään opetuksessa tutkimani tiedon uusille opiskelijoille, jotta uusin tieto olisi aina saatavilla”, professori kertoo.
Alalla on nähty myös muutoksia, mistä Paasi on innoissaan.
“Meille on Ouluunkin saatu nyt ensimmäiset naisprofessorit. Ala on aiemmin ollut vahvasti sukupuolittunut, mutta nyt tilanne alkaa olla, että naiset ovat ottamassa paikkansa maantieteessä jokaisessa yliopistossa. Maantieteen opiskelijoista suurin osa on naisia, joten naisprofessorit ovat heille myös tärkeitä esikuvia”, hän kertoo.
Palkinto on iso kunnia
Pitkän uransa jälkeen Anssi Paasi palkittiin Vuoden Professorina. Tämä on ensimmäinen kerta, kun palkinto on myönnetty maantieteilijälle. Paasi kertoo lukeneensa palkinnon saamisen jälkeen sen myöntämisperusteita: “Erinomainen ura, jonka lisäksi jotain erityistä.” Alansa edelläkävijän polussa riittää selvästi erityisyyksiä, myös professorin itsensä mielestä.
“He olivat kaivaneet esille hyvät perustelut. Kun luin niitä, koin että kyllähän se niin meni. Olen koko urani yrittänyt nostaa meidän alamme profiilia, ja olen omasta mielestäni onnistunut.”
Vaikka perusteissa tätä painotettiinkin, Paasi ei halua erityisesti korostaa olevansa kansainvälisesti tunnetuin suomalainen ihmismaantieteilijä.
“En oikeastaan osaa ajatella asiaa niin. Minua kyllä kutsutaan paljon ulkomaille esitelmöimään ja töihini viitataan aika mukavasti. Arkielämä, ystäväni ja harrastukseni pysyvät kuitenkin samoina.”
Itse palkinto on professorille kunnia niin henkilökohtaisesti kuin tieteenalan puolesta.
“Kun takana on pitkä ura, kai siitä jotain villoja pitää jäädä (nauraa).”
Kuka?
Anssi Paasi
64-vuotias maantieteiden professori Oulun yliopistossa.
Sai Professoriliiton jakaman Vuoden Professori -palkinnon 17. tammikuuta 2020.
Valmistunut Joensuun yliopistosta 1979.
Väitteli tohtoriksi 1986 ja kehitti väitöstutkimuksessaan alueteoriaa.
Aloitti Oulun yliopiston maantieteiden professorina 1989.
Parasta opiskelussa olivat vaimon tuki, ystävät ja Joensuun nouseva musiikki-skene, etenkin Hassisen kone, ym. bändit.
Kehottaisi nykyopiskelijaa löytämään elämää myös opintojen oheen ja osoittamaan aktiivisuutta esimerkiksi ainejärjestöissä tulevaa työelämääkin ajatellen.
Vapaa-ajallaan harrastaa liikuntaa ja kuuntelee musiikkia.
