SYL:n puheenjohtajaksi Annika Nevanpää – ensi vuonna mukana ei oululaisia

Suomen ylioppilaskuntien liiton uusi puheenjohtaja on Annika Nevanpää. Myös uusi hallitus vuodelle 2021 valittiin 12.–13.11. pidetyssä liittokokouksessa.

Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) valitsi vuoden 2021 puheenjohtajaksi Tampereen ylioppilaskunnan (TREY) Annika Nevanpään. Nevanpää on kuluvana vuonna toiminut TREY:n puheenjohtajana.

26-vuotias hallintotieteiden opiskelija oli yksi kolmesta puheenjohtajaehdokkaasta. Ehdolla olivat myös Oulun yliopiston ylioppilaskunnan Teemu Virtanen sekä Aleksi Sandroos Vaasan yliopiston ylioppilaskunnasta.

12.–13.11. pidetyssä etäliittokokouksessa SYL lisäksi valitsi vuoden 2021 hallituksen toimijat sekä otti kantaa ilmastoasioihin.

Tulevana vuonna SYL:n hallituksen jäseniä ovat Tampereen ylioppilaskunnan Ville Jäppinen, Kokoomusopiskelijoiden Konstantin Kouzmitchev, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Akseli Rouvari, Turun yliopiston ylioppilaskunnan Camilla Saarinen, puheenjohtajaksikin hakenut Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan Aleksi Sandroos sekä Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan Saara Tenhovuori.

Liittokokous päätti myös OYY:n jäsenaloitteen pohjalta irtautua opiskelijakorttipalvelu Frankista sekä palauttaa tulevan vuoden strategian valmisteluun.

Liittokokous kokoontuu vuosittain marraskuussa valmistelevaan tulevan vuoden toimintaa hallitusvalintojen lisäksi myös talouden osalta. Viime vuonna hallituksessa toimi OYY:n Teemu Virtanen, joka haki myös tulevan vuoden puheenjohtajaksi. Viimeksi SYL:n puheenjohtajana on toiminut oululainen opiskelija vuonna 1975.

Suomen ylioppilaskuntien liitto on opiskelijoiden etu-, palvelu- ja kansalaisjärjestö, jonka jäsenyhteisöihin kuuluu yhteensä noin 132 000 yliopistojen perustutkinto- ja jatko-opiskelijaa.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Gotham City tarvitsee Batmaninsa, Oulun yliopisto hallopedinsa

Hallopedien palkkiot laajenivat lokakuun alusta alkaen. Mutta mikä ylipäätään on tämä mysteerinen halloped?

TEKSTI Anna-Sofia Tastula

KUVAT Iida Putkonen

Read this article in English.

Tiedote alkaa. Opiskelijajäsenille maksetaan kokouspalkkiota 41,20 euroa kokoukselta 1.10.2020 eteenpäin seuraavista kokouksista: kollegio, tutkintolautakunta, koulutuksen johtoryhmä, koulutusneuvosto, tiedekuntahallitus, tiedekunnan johtoryhmä ja koulutustoimikunta. Tiedote päättyy. Herää useita kysymyksiä: Mikä kokous? Mikä toimikunta? Mikä palkkio? Mikä opiskelijajäsen?

Opiskelijajäsen edustaa opiskelijoita yliopiston toimielimissä. Hänen tehtävänään on tuoda esiin opiskelijoiden näkökulma ja ajaa opiskelijoiden etuja. Opiskelijajäsen on täysivaltainen yliopiston kokouksissa, eli toisin sanoen heillä on yhtä suuri oikeus puhua ja äänestää kuin muillakin jäsenillä. Tällaisia ovat hallopedit, eli hallinnon opiskelijaedustajat, jotka vaikuttavat opiskelun ja tutkimuksen tulevaisuuteen edustamassaan korkeakoulussa.

Halloped voi edustaa myös yliopiston ulkopuolisissa toimielimissä, kuten Oulun yliopiston tapauksessa oululaisten opiskelijayhteisöjen omistaman ravintolaketju Unirestan, Oulun ylioppilasavun ja Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön (PSOAS) hallituksissa, valtakunnallisesti toimivassa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) valtuuskunnassa ja paikallisesti toimivassa YTHS:n Oulun terveyspalveluyksikön johtokunnassa. Halloped-valinnoista vastaa ylioppilaskunta tai opiskelijakunta.

Hyi, minkälainen vastuu, saatat ajatella. Miten paljon valtuuskuntia, toimikuntia, neuvostoja, johtoryhmiä ja hallituksia! Kieltämättä lista on aika muhkea. Mutta jos asiaa ajattelee tarkemmin, se käy järkeen, onhan yliopisto iso laitos ja monista asioista täytyy tehdä päätöksiä. Ilman opiskelijaedustajia kukaan ei tietäisi opiskelijaelämän todellisista ongelmakohdista. Yliopistot kun ovat syntyneet opiskelijoiden tarpeisiin. Opiskelijathan ovat itse keksineet yliopistoinstituution keskiajalla ja hankkineet sinne opettajansa.

Mutta mitä ovat ne asiat, joihin opiskelijat voisivat nykyään haluta vaikuttaa? Kuka jaksaa puuttua jokaisen byrokraattisen päätöksen yksityiskohtaan? Oikeastaan asiat voivat olla hyvinkin konkreettisia. Jos esimerkiksi opiskelijaravintoloissa tarjotaan huonoa ruokaa tai ei olla otettu allergioita kunnolla huomioon, siihen hallopedit voivat vaikuttaa. Samoin kuin siihen, millaista graduohjausta saadaan. Hallopedien avulla nämä asiat voivat muuttua. Hallopedien panostuksen ansiota ovat muun muassa yliopiston Hiljainen huone sekä jo ajasta iäisyyteen siirtyneet 55 opintopistettä -haalarimerkit sekä lounasliput.

Entä se palkkio sitten? Varsinaista palkkaa opiskelijaedustaja ei saa, mutta useimmista kokouksista saa 41,20 euron kokouspalkkion. Tarkoittiko alun tiedote siis, että hallopedit saavat enemmän rahaa? Hallopedit saavat lokakuun alusta saakka useammista kokouksista palkkiota kuin aiemmin, mutta kokouspalkkio ei ole summana noussut. Kokouspalkkioiden laajentamiseen oli vaikuttamassa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) koulutuspoliittinen asiantuntija (kopo) Aino Rossi. Muun muassa hänen panoksellaan saatiin hallopedien vaivannäölle sopivampaa vastiketta.

EI TARVETTA YLI-IHMISYYDELLE

Kauppatieteitä kolmatta vuotta opiskelevan halloped Antti Pennalan mielestä kenestä tahansa on opiskelijajäseneksi, jos motivaatiota käyttää omaa aikaa yhteisten asioiden kehittämiseen löytyy. Pennala on opiskelijaedustajana koulutuksen johtoryhmässä (KJR), jossa tehdään yhteistyötä koulutusdekaanien ja koulutuksesta vastaavan vararehtorin kanssa koulutuksen strategioinnissa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Pennala on mukana vaikuttamassa tulevaisuuden koulutuksen kehittämiseen Oulun yliopistossa. 

Pennala sanoo, että hallopedtoiminnassa on tärkeää ymmärtää päätösten kauaskantoisuus ja se, että kokouksissa tehtävät päätökset eivät vielä mahdollisesti kosketa nykyopiskelijoita.

“Hallopedeiksi tarvitaan sellaisia henkilöitä, jotka haluavat vaikuttaa siihen, miltä meidän yhteinen yliopistomme näyttää sen jälkeen, kun emme enää itse opiskele täällä”, Pennala sanoo.

Vaikka hallopedhakuja on vuosien saatossa markkinoitu supersankarikuvastolla, OYY:n kopon Aino Rossin mukaan hallopedit eivät ole mitään yli-ihmisiä.

“Toimiakseen hallopedina ei tarvitse olla superopiskelija vaan on tärkeää tietää tavallisten opiskelijoiden ongelmat. Jos hakee hallopediksi ja osoittaa perehtyneisyyttä, pääsee suurella todennäköisyydellä. Hakijoita ei tulvi ovista ja ikkunoista”, Rossi sanoo. Eihän Batmanilläkään ole supervoimia, tärkeintä on kiinnostus siihen mitä tekee. Tässä tapauksessa Batmanin kostonhimo rikollisuutta kohtaan korvautuu hallopedien pyrkimyksiin kehittää opiskelijaelämää.

Hallopedina toimimisen vaivattomuuteen yhtyy luonnontieteellisen tiedekunnan koulutustoimikunnassa opiskelijaedustajana toimiva Nita Tuomi, jonka mukaan kenestä vain on hallopediksi, koska homma on helppoa ja kevyttä.

“Koulutustoimikunnassa hallopedina toimiminen ei vaadi muuta kuin muutaman tunnin aikaa kuukaudesta sekä mielenkiintoa koulutuksen toimivuutta kohtaan. Erityisen paljon toimikunnassa vaikuttaminen hyödyttää kuitenkin kopoja, koska he toimivat oivallisena linkkinä opiskelijoista yliopiston hallintoon asti!” Tuomi kertoo.

Käytännössä Nita Tuomi edustaa opiskelijoita koulutustoimikunnan kokouksissa, joissa päätetään muun muassa opiskelijoiden sisäänottomääristä ja todistusten ulkomuodosta. Kokouksia järjestetään kerran kuussa ja kokousten materiaali on käytävä läpi ennen kokousta.

Samoin Antti Pennalan toiminta opiskelijajäsenenä KJR:ssä on käytännössä läsnäoloa kokouksissa. Kokouksia varten on perehdyttävä kokousmateriaaliin ja kokoukseen valmistaudutaan palaveeraamalla varajäsenen ja OYY:n kopon Aino Rossin kanssa.

“Mietimme etukäteen, mitkä ovat sellaisia asioita kokouksessa, joihin kannattaisi ottaa kantaa. Kokouksessa seuraamme keskustelua ja sen mukaan kommentoimme niitä asioita, joita kannattaa kommentoida. Eli ei kannata joka asiaan sanoa, jos ei ole ihan pakko”, Pennala kuvailee. 

Innostuksen lähteä mukaan vaikuttamistoimintaan Pennala sai tutustuttuaan hallopedeihin yliopistossa.

“Minulle vinkattiin, että voisin hakea kauppakorkeakoulun koulutustoimikunnan jäseneksi. Tulin valituksi ja sitä kautta sain ensimmäisen kosketuksen hallopedtoimintaan”, Pennala kertoo.

Pennalan mukaan hallopedina oppii kehittämään itseään, koska kokouksissa tulee vastaan suuriakin kokonaisuuksia, joiden hahmottamisesta on hyötyä tulevaisuuden työuralla. Uutta opittavaa on tarjolla päivittäin.

“Hallopedina saan täyttää tiedonjanoani ja oppia joka päivä jotain uutta. Onnistumiset palkitsevat, kun on käytetty kopon ja varajäsenen kanssa aikaa joidenkin uusien periaatteiden kommentointiin ja huomaa, että kokouksessa asiat menevät läpi”, Pennala kertoo. Hän painottaa myös yhteistyötaidon oppimista tiedekunnan ja yliopiston hallintojen kanssa.

Pelkällä valittamisella ei kuitenkaan päästä puusta pitkään.

“Yleisesti saattaa tuntua, että moni asia on huonosti opiskelijoiden asioissa, mutta on tärkeää huomata, että myös positiivista palautetta pitää antaa. Tällainen toiminta koskee kaikkea tekemistä elämässä, mutta on hyvä huomata hallopedtoiminnan kautta, että näin oikeasti on”, Pennala huomauttaa.

Kaikki hallinnon opiskelijaedustajan hommissa ei kuitenkaan ole pelkkää oppimista, byrokratiaa ja pöhisemistä. Mukana tulevat myös uudet ihmiset, joiden kanssa tehdä vaikuttamistyötä ja vaihtaa ajatuksia.

“Eihän tämä olisi niin kivaa, jos ei tapaisi uusia ihmisiä ja voisi viettää aikaa sellaisten kanssa, joita kiinnostavat samat asiat. Haluaisinkin nähdä enemmän hallopedeja jokaiselta vuosikurssilta ja tiedekunnasta. Taustalla ei niinkään ole väliä vaan sillä, mitä on valmis tekemään. Uuden opiskelijan näkökulmat ovat yhtä hyviä kuin vanhemman”, Pennala sanoo.

“YKSI HALLOPED EDUSTAA SATOJA TAI TUHANSIA OPISKELIJOITA”

Myös Nita Tuomi päätti hakea hallopediksi edellisten hallopedien suosituksesta.

“Toimin biologian ainejärjestössä Syntaksiksessa koulutuspoliittisena ministerinä ja koin, että hallopedpaikasta olisi hyötyä myös ainejärjestölle”, kertoo Tuomi.

Tuomi sanoo, että hallopedtoiminnassa hän on päässyt vaikuttamaan opiskelijoita koskeviin päätöksiin jo niitä suunniteltaessa ja muokkaamaan niitä paremmin opiskelijat huomioiviksi.

“Hallopedtoiminnan avulla pysyn tavallista opiskelijaa paremmin perillä yliopiston hallintoa koskevista asioista, jotka vaikuttavat luonnollisesti suoraan myös opiskelijoihin. Tässä tehtävässä koen voivani vaikuttaa asioihin ja näen tulokset välittömästi”, Tuomi selittää.

Englantilaista filologiaa opiskeleva Annakaisa Tikkinen taas sanoo, että hallintoelimissä opiskelijajäseninä kannetaan samaa vastuuta päätöksenteosta kuin kaikki muutkin jäsenet.

“Siinä ei olla pelkästään viestinviejinä – isossa kuvassa kyse on koko yliopistodemokratian toteutumisesta”, Tikkinen sanoo.

Siksi hallopedina toimiminen vaatii erityisesti sitoutumista.

“Yksi halloped voi edustaa laskennallisesti satoja tai tuhansia opiskelijoita – on tärkeää, että hommaan sitoutuu, jotta opiskelijoiden ääni kuuluu päätöksenteossa”, Tikkinen painottaa.

Tikkinen on itse opiskelijajäsenenä yliopiston tutkintolautakunnassa, jossa käsitellään muun muassa opiskelijoiden tai opiskelemaan hakevien tekemiä oikaisupyyntöjä. Oikaisupyynnön voi tehdä, jos on esimerkiksi tyytymätön opinnäytetyön arviointiin, opintojen hyväksiluvusta tehtyyn päätökseen tai opiskelijavalinnan pisteytyksiin.

Tikkinen kertoo kokeneensa merkitykselliseksi vaikuttamisen opiskelijoiden oikeuksien ja yliopistoyhteisön kehittämisen puolesta.

“Työelämävalmiudetkin vahvistuvat!” hän lisää.

Sekä Pennala että Tikkinen ovat samaa mieltä siitä, että hallopedina on osattava avata suunsa.

“Tärkeintä on rohkeus avata suunsa oikealla hetkellä, oli kyse sitten mielipiteensä esittämisestä tai ‘hei en tajua, voiko joku selittää’ -puheenvuorosta. Hallinnossa toimiminen on hyvä paikka myös harjoitella sitä rohkeutta, vaikka ajatus tuntuisikin kuumottavalta. Halloped-toiminta sopii siis rohkeille tai sellaisiksi haluaville”, Tikkinen sanoo.

“Siitä on apua, että uskaltaa puhua, kun on sen paikka, pystyy käsittelemään isoja kokonaisuuksia ja osaa ajatella asioita vähän boksin ulkopuolelta”, Pennala kertoo.

OYY:n kopo Aino Rossi kertoo, että hallopedtoiminnassa on myös muita hyviä puolia. Hallopedina saa kokemusta, verkostoja (esimerkiksi yliopiston hallintoon ja koulutusvastaaviin), täytettä cv:hen, opintopisteitä, isosta osasta toimielimiä saa rahaa, kokouspullaa, tietoa yliopiston valmistelussa olevista asioista ja saa kommentoida asiakirjoja, joihin ei pääse suoraan vaikuttamaan. 

OYY järjestää hallopedeille myös kahvituksia, illanistujaisia ja klubeja sekä vuosittain pikkujoulut, vappusimailut ja kierroksen vesibussilla. Tapahtumien kautta tutustutaan ainejärjestöaktiiveihin ja toisiin hallopedeihin. Ilman virkistäytymistä homma voisi käydä puisevaksi ja pelkkä kokouksissa nuokkuminen jättäisi pestistä saadun kokemuksen melko yksipuoliseksi.

RYHMÄT UUSIUTUVAT SYKSYISIN

Miten ja kuka hallopediksi sitten pääsee? Kuka tahansa voi hakea hallopediksi eikä aiempaa kokemusta järjestö- tai vaikuttamistoiminnasta tarvita. Avoimet haut löytyvät OYY:n nettisivuilta ja Oulun yliopiston hallopedportaalista.

Tälläkin hetkellä meneillään on useita täydennyshakuja. Joka toinen syksy järjestetään myös isot haut, joissa valitaan kaikki hallopedit uusiksi. OYY kouluttaa kaikki hallinnon opiskelijaedustajat ja järjestää perehdytyksiä. Edelliset perehdytykset ovat olleet tämän vuoden syyskuussa, mutta lisäkoulutuksia voidaan järjestää pitkin vuotta hallopedien itsensä pyytämistä aiheista.

Useimmat hallinnon opiskelijaedustajan pestit kestävät kaksi vuotta, mutta pestistä voi myös erota kesken kauden, jos työstä tulee liian kuormittavaa tai jos ehtii valmistua. Varsinaisen jäsenten lisäksi toiminnassa on mukana myös varajäseniä, joiden ei tarvitse osallistua kokouksiin, ellei varsinainen jäsen jotenkin esty saapumaan paikalle. Aino Rossi muistuttaa myös, että OYY:n asiantuntijat auttavat ongelmatilanteissa ja vastaavat kysymyksiin. 

Hallopedit eivät myöskään toimi tehtävissään ilman toisten opiskelijoiden tukea. Hallopedeille voi antaa palautetta, jonka he voivat ottaa huomioon. Opiskelijajäsenet edustavat opiskelijoita ja valvovat heidän etujaan, joten he tarvitsevat muiden opiskelijoiden tukea ja mielipiteitä, jotta he voivat hoitaa edustustehtäväänsä. Palautetta ja kysymyksiä voi lähettää istuville hallopedeille suoraan sähköpostitse. Kaikkien istuvien hallopedien yhteystiedot löytyvät halloped.fi/fi/oulu-nettisivuilta. Sieltä löytyvät myös kaikki toimikunnat, hallopedpestien pituuudet ja kuvaukset sekä meneillään olevat hallopedhaut. 

Lyhyesti alun kankea tiedote pitää sisällään siis seuraavaa: Opiskelijoita yliopiston hallinnon kokouksissa edustaville opiskelijajäsenille maksetaan kokouspalkkiota useammista kokouksista kuin aikaisemmin. Opiskelijat saavat palkkion tekemästään työstä – Siinä kaikki pähkinänkuoressa.

Anna-Sofia Tastula

Maisterivaiheen kirjallisuuden opiskelija ja syksyn toimittajaharjoittelija. Lapsenmielinen noolikontti, joka on kiinnostunut kuolemasta, kirjallisuudesta ja kuolemasta kirjallisuudessa.

Lue lisää:

OYY:n Teemu Virtanen ehdolla Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajaksi

Teemu Virtanen on ehdolla OYY:n ehdokkaaksi Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajaksi. Asiasta päätettiin 22. syyskuuta järjestetyssä edustajiston kokouksessa.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) esittää Teemu Virtasta Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtajaksi vuodelle 2021. OYY:n edustajisto päätti asiasta yksimielisesti 22. syyskuuta.

Oulun yliopistossa biolääketieteellistä fysiikkaa opiskeleva Virtanen, 27, toimii tänä vuonna SYL:n hallituksen jäsenenä. Hänen vastuualueinaan ovat sosiaalipolitiikka, kuntavaalit ja strategia. Seuraavalle kaudelle puheenjohtaja ja hallitus valitaan marraskuun liittokokouksessa.

”Kuluneena vuonna SYL:ssä olen päässyt oppimaan paljon vaikuttamisesta sekä eduskunnan että ministeriötason päätöksenteosta. Strategia, strateginen linjanveto ja johtaminen, sekä poliittinen vaikuttaminen ovat olleet teemoja, joiden parissa olen työskennellyt läpi vuoden”, Virtanen kertoi lehdelle.

Virtanen hakee tänä vuonna puheenjohtajaksi, mutta ei halua hallituksen jäseneksi.

”Olen ehdolla puheenjohtajaksi, sillä siihen tehtävään minulla on SYL:lle kaikista eniten annettavaa ensi vuodelle. Minulla on mielestäni hyvä läpileikkaava näkemys opiskelijavaikuttamisesta ja järjestötoiminnasta aina ainejärjestötasolta, edustajistosta, ylioppilaskunnan johdosta ja nyt SYL:ssä työskentelystä. En ole käytettävissä hallitukseen, sillä näen SYL:n hallitusvuoden olevan suurempi mahdollisuus ja kasvunpaikka uusille kiinnostuneille, minun itseni sijaan.”

Tulevalla kaudella Virtanen näkee tärkeiden teemojen olevan erityisesti koronan vaikutukset opiskeluun ja opiskelijoiden hyvinvointiin.

Aiemmin Virtanen toimi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtajana vuonna 2019. Hallituksessa hänen päävastuualueenaan oli sosiaalipolitiikka. OYY:n edustajisto nimesi Virtasen ehdolle SYL:n hallitukseen lokakuussa 2019.

Virtanen on toiminut myös esimerkiksi Sigma-killan puheenjohtajana ja edustajistoryhmä Tieteellisten ryhmänjohtajana. Lisäksi Virtanen on työskennellyt useissa eri hallinnon opiskelijaedustajan pesteissä.

”Teemu on rauhallinen ja helposti lähestyttävä persoona, joka kuuntelee työkavereitaan ja alaisiaan. Teemun osaaminen sosiaalipolitiikasta on vakuuttavaa, ja nyt kun opiskelijoiden hyvinvoinnista on kannettava entistä enemmän huolta, Teemu olisi paras valinta SYL:n puheenjohtajaksi”, kommentoi OYY:n pääsihteeri Kauko Keskisärkkä.

Oulun yliopistosta SYL:n puheenjohtajaksi on haettu viimeksi vuonna 2015. Tällöin paikkaa haki Siiri Nousiainen. Tätä ennen puheenjohtajaksi pyrki Eero Manninen vuonna 2012. Viimeisin OYY-taustainen Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja on Hannu Kemppainen vuodelta 1975.

Ennen Virtasta SYL:n hallituksessa ovat toimineet Oulusta Veera Alahuhta ja Jenny Vaara vuosina 2017 ja 2018.

Ehdokkaita ensi vuoden SYL:n puheenjohtajaksi ovat tähän mennessä nimenneet Tampereen ylioppilaskunta TREY sekä Vaasan yliopiston ylioppilaskunta VYY. TREY:n ehdokkaana on Annika Nevanpää ja VYY:n ehdokas on Aleksi Sandroos.

TREY on lisäksi asettanut ehdolle hallituksen jäseneksi Ville Jäppisen. Muita hallitusehdokkaita ovat asettaneet Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta ISYY, josta ehdolla on Saara Tenhovuori, sekä Turun yliopiston ylioppilaskunta TYY, josta ehdolla on Camilla Saarinen.

Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitus ja puheenjohtaja valitaan liittokokouksessa 12.–13. marraskuuta. SYL on opiskelijoiden etu- palvelu- ja kansalaisjärjestö, jonka jäseniä ovat Suomen yliopistojen ylioppilaskunnat. Järjestön jäseniin kuuluu noin 132 000 opiskelijaa ympäri Suomen. 

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Ylioppilaskuntavuodet opettivat, että muutokseen tarvitaan uteliaisuutta ja sokraattista viisautta

Muutosta haluavan tulee tietää, ettei tiedä kaikkea, kirjoittaa Janne Hakkarainen viimeisessä kolumnissaan Oulun ylioppilaslehdelle.

Vierailin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan toimistolla ensimmäisen kerran syksyllä 2006, jolloin olin juuri aloittanut germaanisen filologian opintoni. Nykyistä huomattavasti kotikutoisempi toimisto sijaitsi tuolloin Puistomannessa, Åströminpuistoa vastapäätä.

Muistan suhtautuneeni ylioppilaskunnan toimintaa esitteleviin hallituksen jäseniin ihaillen, olivathan he valmiita käyttämään omaa aikaansa muiden opiskelijoiden aseman parantamiseksi.

Ylioppilaskunta on lakisääteinen, julkisoikeudellinen yhteisö, jonka olemassaolosta ja tehtävistä säädetään yliopistolaissa. Minun mielestäni tehtävistä selvästi tärkein on opiskelijoiden valmistaminen aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen. Kyseessä ei ole enempää eikä vähempää kuin liberaalin demokratian olemassaolon perusedellytys.

Olen ollut mukana ylioppilasliikkeessä vuodesta 2008 lähtien. Tuolloin minut valittiin OYY:n ympäristöjaoston varapuheenjohtajaksi vaalissa, jossa voitin vastaehdokkaani selkein luvuin. Vastaehdokkaani vaaliohjelmaan sisältyi ilkivaltaisten aloitteiden tehtailua ylioppilaskunnalle ja kaupungille, tavoitteena tukkia näiden hallinto. Oma vaaliohjelmani oli maltillisempi. 

Tuon valinnan jälkeen olen ollut ylioppilaskunnan edustajiston jäsen, sen puheenjohtaja, hallituksen jäsen ja viimeiset neljä vuotta työntekijä. Tuona aikana olen nähnyt läheltä sen, millä lailla ylioppilaskunta on kasvatustehtäväänsä hoitanut. Nyt olen vaihtamassa työpaikkaa, joten aika on sopiva retrospektiiviselle tarkastelulle kuluneen kahdentoista vuoden ajalta. 

Mielestäni olemme onnistuneet hienosti kannustamaan opiskelijoita kriittisyyteen. Se ei ole edes vaatinut erityisiä ponnisteluja, koska meistä monien perusluonteeseen kuuluu lähes oletusarvoinen epäluuloisuus muutokseen.

Aktiivisuuden arviointi on vaikeampaa. Ainakaan emme ole erityisen hyvin onnistuneet kannustamaan opiskelijoita osallistumaan omaan toimintaamme tai yliopiston hallinnon opiskelijaedustajiksi. Ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa äänioikeutetuista äänestää vain vajaa kolmannes, ja hallinnon opiskelijaedustajien täydennyshaut ovat luonteeltaan jatkuvia. Äänestysaktiivisuus valtakunnallisissa vaaleissa on nuorten keskuudessa harmillisen matalaa, mutta yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa kohtuullista. Tosin äänestysaktiivisuutta ei voi laskea ylioppilaskunnan ansioksi – kyse lienee korkeakoulutuksen positiivisesta ulkoisvaikutuksesta, koska korkeakoulutetut ymmärtävät äänestämisen merkityksen monia muita väestöryhmiä paremmin.   

Sen sijaan valveutuneisuuden edistämisessä meillä on selkeästi parannettavaa. Se ei koske vain ylioppilaskuntaa ja sen jäseniä, vaan koko yhteiskuntaamme. Jotta asioihin voi vaikuttaa ja saada aikaan rakentavaa muutosta, täytyy asioihin perehtyä – erityisesti silloin, kun toiminnan tavoitteena on vaikuttavuus. 

On tietysti kohtuutonta ajatella, että kaikkien pitäisi perehtyä kaikkiin maailman asioihin. Se ei ole edes mahdollista saati järkevää. Sen sijaan haluaisin nostaa esiin kolme ajatusta, joita kannattaa pohtia ennen barrikadeille nousua.

Ensinnäkin: jos viheliäisen monimutkaisiin ongelmiin olisi helppoja ratkaisuja, ne eivät edes olisi ongelmia. Intuitiivinen ratkaisu voi joskus olla oikea, mutta ei läheskään aina.

Toiseksi olen oppinut, että yhteiskunnallinen päätöksenteko sisältää keskenään ristiriitaisten tavoitteiden yhteensovittamista. Se johtaa usein kompromisseihin, joita kukaan ei pidä täydellisenä. Täydellinen on usein riittävän hyvän pahin vihollinen, eikä muutosta parempaan synny välttämättä lainkaan, jos tavoitteena on täydellisyys.

Kolmanneksi: jos esitetty ratkaisu vaikuttaa omituiselta, syynä voi olla historiallinen painolasti. Joskus täydellinen ratkaisu ei onnistu, koska se pitäisi yhteensovittaa menneisyyden ratkaisuihin. Hyviä esimerkkejä tällaisista vaikeuksista ovat laajat tietojärjestelmät, joilla on useiden vuosikymmenien historia. Ilmiötä kutsutaan polkuriippuvuudeksi.

Joskus historiallinen painolasti voi osoittautua niin suureksi taakaksi, että siitä kannattaa luopua kokonaan. Mielestäni hyvä esimerkki sellaisesta vaihtoehdosta on yliopiston hallituksen päätös tehdä hankeselvitys Linnanmaan kampuksen siirtämisestä keskustaan.

Sokrateen mukaan viisas on se, joka tietää, ettei tiedä kaikkea. Minusta tämän oivaltaminen on ainoa seikka, joka kannattaa sisäistää, jos haluaa saada aikaan muutosta. 

Muutosta voi lähteä ajamaan esimerkiksi ensi vuonna edustajisto- ja kuntavaaleissa. Lisäksi ylioppilaskunta valitsee tuolloin myös uudet hallinnon opiskelijaedustajat. Sitä ennenkin avautunee myös lukuisia hallinnon opiskelijaedustajien täydennyshakuja. 

Näiden tehtävien menestyksekkääseen hoitamiseen ja muutoksen edistämiseen riittää edellä mainitun sokraattisen viisauden sisäistäminen ja ripaus uteliaisuutta. Tämän ylioppilaskunta opetti minulle 12 vuoden aikana.

Muokattu 5.6.2020 kello 19.06: Korjattu Åströminpuistoa koskeva kirjoitusvirhe.

Janne Hakkarainen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen viestintäasiantuntija, jonka mielestä kaikkien tasa-arvoinen kohtelu on kaikkien etu. Twitter: @jannehak

Lue lisää:

Uusi koulutuspoliittinen asiantuntija Aino Rossi haluaa saada tavallisetkin opiskelijat vaikuttamaan

OYY valitsi koulutuspoliittiseksi asiantuntijaksi Aino Rossin. Rossi pitää itseään ruohonjuuritason vaikuttajana. Hän haluaa aktivoida opiskelijoita vaikuttamaan opiskelijapolitiikassa.

TEKSTI Petra Uusimaa

KUVAT Petra Uusimaa

Luokanopettajaksi opiskeleva Aino Rossi valittiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) koulutuspoliittiseksi asiantuntijaksi helmikuussa 2020. Rossin vahva kiinnostus opiskelijavaikuttamiseen syntyi, kun hän tajusi, ettei hänestä välttämättä tulisikaan luokanopettajaa.

Rossi kertoo, että lähtökohtaisesti idea luokanopettajan urasta syntyi siitä, että kumpikin hänen vanhemmistaan on opettajia.

“Kävin Teuvo Pakkalan koulussa työkokeilussa lukion jälkeen. Minusta piti tulla lääkäri, mutta rakastuinkin ykkösluokkalaisiin. Tajusin, ettei ole mitään parempaa kuin lasten kanssa oleminen.”

Rossin tulevaisuudensuunnitelmat ovat kuitenkin muuttuneet. Hän ei näe unelma-ammattinaan enää luokanopettajaa, vaan haaveilee tutkijan urasta kasvatussosiologian alalla. Hän nimittää tulevaisuudensuunnitelmien muutosta naurahtaen eräänlaiseksi kriisiksi.

“Tajusin nopeasti opiskellessani, ettei minusta välttämättä tule luokanopettajaa. Minussa heräsi sen sijaan suuri kiinnostus kasvatusalan politiikkaa kohtaan”, hän sanoo.

Huolena muuttava arki Linnanmaan kampuksella 

Oulun yliopistossa tapahtuu muutoksia, sillä Oulun ammattikorkeakoulu OAMK on muuttamassa kampukselle. Opiskelijamäärä lisääntyy, mikä pahimmassa tapauksessa tarkoittaa joukkoliikenteen ruuhkautumista ja pitkiä ruokajonoja. 

Rossi kiinnittää huomion juuri muuttuvaan arkeen ja näkee tämän muutoksen tärkeänä aiheena opiskelijapolitiikalle. Hänen mukaansa olisi tärkeää luoda pohjaa yhteistyölle, joka tukisi kaikkien opiskelijoiden arkea muuttuvalla kampuksella. Rossi haluaisi varmistaa esimerkiksi joukkoliikenteen saumattoman kulun.

Rossi on myös kiinnostunut kielipolitiikasta ja kansainvälisten opiskelijoiden sopeutumisesta yliopistoelämään Suomessa.

“Minun käsitykseni mukaan osa heistä kokee ulkopuolisuuden tunnetta yliopistoyhteisössä”, hän sanoo, jatkaen: “Täytyisi löytää reittejä, joissa heille tuntuisi luontevalta osallistua ja toisaalta myös vaikuttaa.”

Ruohojuuritason vaikuttaja

Uusi koulutuspoliittinen asiantuntija ei ole puoluepoliittisesti sitoutunut, vaan pitää itseään enemmänkin ruohojuuritason vaikuttajana. Hänelle tärkeitä teemoja ovat muun muassa vähemmistöjen oikeudet sekä ilmastonmuutos.

“Käyn jatkuvasti kamppailua sosiaalisessa mediassa näiden asioiden puolesta”, tiivistää Rossi.

Rossi sanoo oppineensa koulutuspoliittisen asiantuntijan hakuprosessissa paljon.

“Lähdin oikeastaan vähän niin kuin soitellen sotaan”, hän naurahtaa.

Rossi haluaisi työssään kannustaa opiskelijoita vaikuttamaan yliopiston rakenteisiin.

“Haluaisin, että opiskelijavaikuttaminen tulisi lähemmäksi riviopiskelijaa, koska heissä on  paljon mahdollisuuksia”, toteaa Rossi. Hänen mukaansa monella on kykyjä ja halua vaikuttaa, mutta vaikutusmahdollisuudet saattavat tuntua tavalliselle opiskelijalle kaukaisilta tai jopa pelottavilta.

Rossin vastauksista korostuu vahva halu saada opiskelija-arki sujumaan kaikkien osalta. Erityisen tärkeää olisi saada opiskelijat liikkeelle rakentamaan kampusta, joka olisi kaikille yhdenmukainen ja tasa-arvoinen. 

“Ei sitä saa, jos ei hae”, hän kommentoi valintaansa hakea koulutuspoliittiseksi asiantuntijaksi. Sama lienee hänen ohjeensa opiskelijoille; kannattaa yrittää saada aikaan muutosta, sillä ilman yritystä ei tule tuloksiakaan.

Kuka?

Aino Rossi

» 24-vuotias.

» Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija.

» Maisterivaiheen luokanopettajaopiskelija.

» Kotoisin Kempeleestä, mutta kokee oululaistuneensa.

» Toimii vapaa-aikana kuoronjohtajana ja tekee musiikkia.

» Intohimona viherkasvit.


Petra Uusimaa

Tieteiden ja aatteiden historian maisteri, jonka mielestä mikään ei ole parempaa kuin kuppi tummapaahtoista kahvia ja hyvä kirja.

Lue lisää:

Vastuuta, ei politiikkaa – Eelis Palokangas pyrkii auttamaan niin harrastuksissa kuin töissä

Ylioppilasliikkeessä muutoksia ajanut Eelis Palokangas haluaa auttaa muita niin vapaa-ajallaan kuin töissäkin.

TEKSTI Laura Juntunen

KUVAT Laura Juntunen

Syksyllä 2018 kohistiin, kun Oulun yliopiston ylioppilaskunnan linjavedossa ehdotettiin ylioppilaskunnan automaatiojäsenyydestä luopumista. Ylioppilaskunnan linjapaperiin asian ajaneen, lääketieteen opiskelija Eelis Palokankaan alullepanemasta kannanotosta keskusteltiin ympäri Suomen, aina eduskuntaa myöten.

Seuraavan kerran Palokankaan nimi nousi esiin loppuvuodesta 2019, kun edustajisto päätti leikata ainejärjestöjen avustuksia. Jatkossa tukea saavat vain pienimmät ainejärjestöt. Aloitteen takana oli Lääketieteellisen vaaliliiton edustajistoryhmä (LED), johon Lääketieteellisen killan puheenjohtajanakin toimiva Palokangas kuuluu.

Vuoden 2017 vaaleissa edustajistoon noussut Palokangas on ehtinyt olla monessa mukana. Vaikka Palokangas on muuttanut ylioppilaskunnan käytäntöjä, hän ei halua nähdä itseään poliitikkona.

Politiikalla on vähän ikävä kaiku. Mielestäni siihen sanaan liittyy tietynlaista lyhytnäköisyyttä. Näen edustajistotyöni ja muun enemmän järjestövaikuttamisena kuin politiikkana”, Palokangas sanoo.

Miksi sitten vaikuttaa, ellei taustalla ole poliittinen motivaatio?

Järjestötoiminta on harrastus

23-vuotiaaksi Palokankaalla on paljon kokemusta erilaisissa kokouksissa istumisesta, valtuustoista ja järjestöistä. Rovaniemellä kasvanut Palokangas hakeutui yläasteella nuorisovaltuustoon opettajansa kannustamana.

Siellä vierähti kaksi kautta eli neljä vuotta. Seuraavaksi tie vei Suomen Nuorisovaltuustojen Liittoon, Lapin piirijärjestöön.

Yliopistossa kiltatoimintaan hakeutuminen tuntui varsin luonnolliselta jatkolta.

Voisi kai sanoa, että se on minulle harrastus. Olen aika vastuuntuntoinen tyyppi, joka haluaa osallistua asioihin sivustaseuraamisen sijaan. Tulee ajatus, että jos ei kukaan muu hae niin kai minun sitten pitäisi”, Palokangas sanoo.

Voisi kuvitella, että Palokankaalla olisi mielessä jokin visio uudenlaisesta ylioppilaskunnasta. Näin ei kuitenkaan ole. Hän ei myöskään allekirjoita mitään aatetta tai ideologiaa, eikä omista puolueen jäsenkirjaa.

En ole vielä halunnut valita mitään puoluetta. Antaa ajatusten sen osalta kypsyä vielä. Olisi harmillista valita kantansa liian nuorena ja huomata myöhemmin, ettei se tunnukaan omalta”, hän selittää.

Palokankaalle keskustelua herättäneissä muutosehdotuksissa on ollut kyse vastuuntunnosta. Esimerkiksi aiempi ainejärjestöjen rahoitusmalli oli aiheuttanut mielipahaa Kontinkankaan kampuksella jo pitkään.

Kontinkankaan killoista vain terveystieteet ovat saaneet avustuksia.  Se on harmittanut täällä aika paljon, ottaen huomioon, että Kontinkankaalta tulee kuitenkin noin 10 prosenttia koko ylioppilaskunnan jäsenmaksuista. Tässä oli siis puhtaasti kyse omien äänestäjiemme toiveesta”, Palokangas sanoo.

Vaikka Palokangas kokee yhä ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyden yksilönvapauden vastaisena hän korostaa, ettei ole millään tapaa ylioppilaskuntavastainen.

Se olisi mielestäni vähän outoakin, kun olen toiminnassa niin laajasti mukana”, hän hymähtää.

Maailman paras ammatti

Nyt Palokangas on alkanut suunnitella järjestötyöstä ja opiskelijavaikuttamisesta vetäytymistä.

Tämänkään päätöksen takaa ei löydy sen suurempaa dramatiikkaa. Palokangas on ehtinyt olla mukana jo monta vuotta, ja oma valmistuminen häämöttää keväällä 2021. Näin ollen kuluva vuosi 2020 tulee olemaan viimeinen, jonka hän voi olla kokonaisuudessaan toiminnassa mukana.

On aika antaa muillekin onnistumisen kokemuksia järjestökentällä. Mielestäni on myös tärkeää, että työssä on jatkuvuutta. Siksi vastuuta on ryhdytty jo jakamaan muille”, hän sanoo.

Kun Palokankaalta tiedustelee, onko hänellä vielä jotain radikaaleja yllätyksiä takataskussa ennen sivuun siirtymistä, häntä alkaa naurattaa.

Ei, Linnanmaalla voidaan henkäistä helpotuksesta. Mutta jos vakavasti puhutaan niin lähiaikoina näen tärkeänä ennen kaikkea sen, että OYS:n sairaalahanke toteutetaan myös opiskelijoiden etua ajatellen. Hanke tulee vaikuttamaan vuosikymmeniä eteenpäin. Jos sairaala tehdään opiskelijoiden kannalta hyvin eli huolehditaan siitä, että siellä on riittävät opiskelutilat, saadaan hyviä ja tyytyväisiä opiskelijoita joista yhä useampi toivottavasti jäisi pohjoiseen myös töihin.”

Palokankaalle ammatinvalinta on ollut selvä jo pitkään, vaikka ensikosketus lääketieteeseen ei niin mukava ollutkaan.

Olin yhdeksännellä luokalla isän työpaikalla tet-harjoittelussa. Se oli hyvin jännittävää. Kun pääsin ensimmäistä kertaa mukaan potilashuoneeseen, tuli saman tien huono olo”, hän muistelee huvittuneena.

Nykyään lääkärin ammatti tuntuu maailman parhaalta työltä.

Opiskeluaikana olen vasta ymmärtänyt, miten monipuolinen ammatti tämä on. Suuntautumisvaihtoehtoja on valtavasti. Tässä ammatissa pääsee todella lähelle ihmistä ja saa osakseen sellaista luottamusta, mitä harvoissa ammateissa pääsee koskaan kokemaan.”

Viime kädessä lääkärin työssä on kyse samoista asioista, jotka saivat Palokankaan lähtemään mukaan myös järjestötyöhön ja opiskelijapolitiikkaan: auttamisesta ja vastuuntunnosta.

Haluan olla hyödyksi, olla hyvä siinä mitä teen ja auttaa muita työlläni”, Palokangas tiivistää.

 

Kuka?

Eelis Palokangas

» 23-vuotias. Syntynyt ja kasvanut Rovaniemellä. Oululaistunut yliopisto-opintojen myötä.

» Lääketieteen opiskelija. Mukana järjestötoiminnassa ja opiskelijapolitiikassa. Toimii Oulun Lääketieteellisen killan puheenjohtajana vuonna 2020.

» Vapaa-ajallaan on itseoppinut valokuvaaja, joka tallentaa järjestelmäkameraansa tähtitaivasta, revontulia ja Oulua. Lisäksi Palokangas harrastaa kuntosalilla käymistä ja pelaa tennistä.

» Unelma-ammatti lapsena: Alakoulussa haaveili vielä yleisesti tiedemiehen tehtävistä. Luonnontieteet ja tekniikka ovat kiinnostaneet aina, ja haave lääkärinurasta selkiytyi yläasteella.

» Haluaa järjestötyöhön osallistumalla olla tekemässä parasta opiskelukokemusta Kontinkankaalla.

Toimitus huomauttaa, että Kontinkankaan killoista avustuksia ovat Terveystieteiden kilta ry:n lisäksi saaneet biokemian opiskelijoiden ainejärjestö Histoni ry sekä Oulun lääketieteen tekniikan opiskelijoiden ainejärjestö OLTO ry.

Laura Juntunen

Toimittaja, joka innostuu kaikesta ja elää tarinoista.

Lue lisää: