Kategoria: Ihmiset

Viime vuoden joulukuussa Aleksanterinkadulla koitti perjantai-ilta, jota oululainen Senni Suhonen muistelee lämmöllä.

Tuona iltana otetuissa valokuvissa moni kuohuviinilasia kantava vieras hymyilee auliisti kameralle. Hymyt ovat kuitenkin hieman surumielisiä, aavistuksen haikeita.

Eikä ihme, olihan juhlassa kyse jäähyväisistä jollekin rakkaalle, jollekin tärkeälle, omalle vanhalle lafkalle.

Perjantaina 9.12. järjestetyssä Lafka all night long -tapahtumassa Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnan opiskelijat, alumnit ja henkilökunta jättivät jäähyväisensä pitkään palvelleelle kampukselle.

Tilat oli jo vuosi sitten myyty peliyhtiö Fingersoftille ja rakennusyhtiö Rakennusteholle, mutta sinä joulukuisena iltana kampuksella palattiin pelejä edeltävään aikaan. Jäähyväisillan ohjelmaan kuului muun muassa luento jokaiselta tiedekunnan vuosikymmeneltä, muistotilaisuus, tanssia ja yösnägäri. Tapahtuma huipentui arkkitehtien Kiltatalolla järjestettyyn aamusaunaan.

Senni Suhonen seurasi juhlan kulkua Oulun Arkkitehtikillan hallituksen puheenjohtajana. Hän kertoo liikuttuneensa siitä, miten lämpimiä tunteita vanhat tilat synnyttivät niin uusissa kuin vanhoissa opiskelijoissa.

Suhonen kuitenkin tiesi, että vaikka luopuminen vanhasta tekee kipeää, sama yhteisöllisyyden tunne voi syntyä myös noin kuuden kilometrin päässä sijaitsevalla Linnanmaalla.

“Koitimme siinä luoda ihmisiin uskoa, että meidän lafkan tekevät ihmiset, eivätkä seinät”, Suhonen sanoo nyt kahvikupin äärellä.

Tämä kannustava asenne on yksi syistä, miksi Suhonen valittiin toukokuussa Oulun yliopiston Vuoden opiskelijaksi.

Vuodesta 2011 asti valitulta Vuoden opiskelijalta odotetaan opintojen hyvän etenemistahdin lisäksi opiskeluaikana osoitettua aktiivisuutta opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön hyväksi.

Vuoden opiskelija ei siis keskity ainoastaan omaan akateemiseen erinomaisuuteensa, vaan hän edistää yhteisöllisyyttä, innostaa, motivoi ja tsemppaa muita.

Valintaperusteissa Suhosta kiitellään Oulun Arkkitehtikillan eteen tehdyn työn lisäksi innostavuudestaan ja kannustavuudestaan: hän on onnistunut pitämään yllä hyvää ilmapiiriä tiedekunnan suurista muutoksista huolimatta.

Suhonen on saamastaan tunnustuksesta mielissään ja kiitollinen. Hänen mukaansa hyvän ilmapiirin ylläpito olikin tärkein tehtävä haastavana puheenjohtajavuonna.

“Koska olin puheenjohtaja vuonna jolloin edessä häämötti raskas muutto, koin tehtäväkseni nostattaa hyvää tunnelmaa, etsiä ne hyvät asiat”, Suhonen sanoo.

 

Arkkitehtikoulutus yhdistää tieteen, taiteen ja käytännöllisyyden

Oikeastaan Senni Suhosen tie olisi aivan hyvin viedä niin Kontinkankaalle, Linnanmaalle kuin keskustan kampuksellekin.

Vaikka Nivalasta kotoisin oleva Suhonen haki ja pääsi opiskelemaan biologiaa Oulun yliopistoon syksyllä 2012, takaraivossa kutkutti kiinnostus arkkitehtuuriin ja lääketieteeseen.

Biologian fuksina Suhonen huomasikin arpovansa kahden vaihtoehdon välillä: ryhtyäkö arkkitehdiksi vai lääkäriksi, lääkäriksi vai arkkitehdiksi, kas siinä kiperä pulma.

Lopulta arkkitehtikoulutus voitti. Suhosen mukaan alassa innosti mahdollisuus yhdistää tieteellinen, taiteellinen ja käytännöllinen työ. Ja miksipäs ei, matemaattis-luonnontieteellisten aineiden lisäksi hän on ollut aina kiinnostunut myös kuvataiteesta.

Vuonna 2013 arkkitehtuurin hakukohteissa ennakkotehtäviä oli kolme, jokaisessa tehtävänä tarkastella eri näkökulmista italialaiskirjailija Italo Calvinon Näkymättömät kaupungit -romaanissa kuvattua Armillan kaupunkia.

Ennakkotehtävävaiheessa Suhonen alkoi epäröidä. Pitkän ja haastavan hakuprosessin aloittaminen hirvitti: osaanko näitä asioita sittenkään?

“Onneksi isä kuitenkin patisti tekemään tehtävät ja lähettämään ne”, hän nauroi, ja jatkaa:

“Hakuvaiheessa ajattelin näin: tuonne kun pääsen, siitä alkaa jotain hienoa!”

 

Muutto on edessä

Suhonen ei ollut uumoiluissaan väärässä. Syksyllä 2013 hän aloitti opintonsa arkkitehtifuksina yhdessä 39 muun ensimmäisen vuoden opiskelijan kanssa.

Verratessaan biologian ja arkkitehtuurin fuksivuotta Suhonen näkee suurimmaksi eroksi opintojen vaativuuden.

“Biologian opiskelu ensimmäisenä vuonna oli aika helppoa, tenttikirjojen lukemista ja luentojen kuuntelemista. Arkkitehdin opinnoissa pitää pyrkiä koko ajan kehittelemään jotain uutta, jotain, mitä kukaan ei sinulle suoraan kerro”, hän sanoo.

Suhoselle siirtyminen Linnanmaalta Oulun keskustaan avasi aivan uuden maailman. Oulun yliopiston arkkitehtiopiskelijat olivat opiskelleet omalla tunnelmallisella kampuksellaan vuodesta 1959. Tilaa oli omaan käyttöön varsin mukavasti: arkkitehdeillä oli käytössään noin 3 150 neliömetriä kahdessa eri rakennuksessa.

“Kun omassa käytössä oli koko kortteli, porukka hitsautui todella hyvin yhteen”, Suhonen sanoo.

Aleksanterinkadun kampuksella oli mahdollisuus ýmpärivuorokautiseen opiskeluun, ja mahdollisuutta myös käytettiin ahkerasti: lafkalla työskenneltiin yötä myöten erityisesti isoja harjoitustöitä tehdessä.

“Kirjaston säkkituolit toimivat välillä levähdyspaikkoina”, Suhonen muistelee.

Muutoksia oli tosin ilmassa. Jo Suhosen fuksivuonna kampuksella uumoiltiin, että muutaman vuoden päästä edessä olisi muutto Linnanmaalle, olihan Suomen yliopistokiinteistöt Oy (SYK) jo vuonna 2012 irtisanonut vanhan kivikoulun vuokrasopimuksen. Muuttosuunnitelmia vastustivat ankarasti niin kampuksen opiskelijat kuin opettajatkin. Ponteva vastustus ei kuitenkaan torpannut muuttohanketta.

Kun päätös muutosta lopulta tuli, Suhonen itse lohduttautui ajatuksella, että kävi miten kävi, hän ehtisi sentään opiskella kandiksi vanhalla kampuksella.

 

 

Työrutiini auttoi opinnoissa

Lopulta Senni Suhonen pääsi vaikuttamaan muuttoon ja sen onnistumiseen enemmän kuin fuksina ehkä arvelikaan.

Vuonna 2016, tiedekunnan suurena muutto- ja myllerrysvuonna, hän toimi Oulun Arkkitehtikillan puheenjohtajana. Killan lisäksi hän pohti arkkitehtien tilakysymyksiä tiedekunnan tilatyöryhmässä. Vaikuttamistyötä hän teki lisäksi hallinnon opiskelijaedustajana arkkitehtuurin tiedekunnan tiedekuntahallituksessa ja tiedekunnan johtoryhmässä.

Luottamustehtävien lisäksi Suhonen edisti samana vuonna ahkerasti opintojaan. Hän valmistui kandidaatiksi aikataulussaan (erityismaininnalla erinomainen), järjesti killan poikkitieteellistä kaupunkisuunnittelua koskevaa työpajaa, osallistui vuosikurssinsa varainkeruuseen ja aloitti uudessa työssä arkkitehtitoimistossa.

Ehtikö hän vuoden 2016 aikana kertaakaan levähtää? Tai edes nukkua?

“Ei ollut paljoakaan tylsiä – tai edes vapaita – hetkiä. Kalenteria katsoessani en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa”, Suhonen toteaa.

Järkyttävästä työmäärästä hän sanoo selvinneen aikatauluttamisella ja tietynlaisella päättävyydellä: rankasta vuodesta oli vain puserrettava läpi.

Vaikka monelle opiskelijalle uudessa duunissa aloittaminen voi tarkoittaa opintojen viivästymistä, Suhoselle kävi täysin päinvastoin. Helmikuussa 2016 alkanut osa-aikainen työ LUO arkkitehdit -toimistossa auttoi kandivaiheen kurssien saamisessa siunattuun päätökseensä.

“Kun kurssit olivat jo lähestymässä finaaliaan, työrutiini teki työskentelystä vielä tehokkaampaa”, Suhonen kertoo.

 

Puheenjohtajasta vanhaksi

Joulukuisesta perjantai-illasta on kulunut nyt puolisen vuotta.

Arkkitehtien jäähyväisjuhlat on juhlittu, ja vanhaa kampusta isännöivät uudet omistajat. Fingersoftin ja Rakennustehon käsissä arkkitehtien vanhasta kampuksesta tulee moderni pelikampus, joka on omistajiensa mukaan ”maailman paras peliekosysteemi vuonna 2020”

Arkkitehdit opiskelevat nyt Linnanmaalla. Vielä tämän vuoden ajan he opiskelevat väistötiloissa, Telluksen takana J- ja K-ovien välisellä alueella. Suhosen arvion mukaan uusiin tiloihin arkkitehdit pääsevät muuttamaan näillä näkymin vuoden 2018 tammikuun aikana. 

Muuttunut on myös Senni Suhosen luottamustehtävien luonne.

Puheenjohtajapestiä seurasi siirtyminen Arkkitehtikillan hallituksen vanhaksi. Vanhana hänen pääasiallisena tehtävänään on siirtää tietoa eteenpäin uusille toimijoille, neuvoa ja jeesata kiperissä kohdissa.

“Hallituksemme on tänä vuonna aika nuori, oli kiva lähteä vielä porukkaan mukaan. Nyt tosin taitaa olla viimeinen hallituspestini, vanhasta ei taida olla enää paluuta takaisin”, hän nauraa.

Loppujen lopuksi Senni Suhosen tunnelmat menneestä vuodesta ovat kaikesta kiireestä, muutoksesta ja hektisyydestä huolimatta positiiviset.

“En vaihtaisi, vaikka ehkä en jaksaisi enää uudestaan.”