Olisipa niin paljon Legoja, etteivät ne loppuisi kesken, haaveili Tony Manninen lapsena. Nyt hänellä on oikea Lego-vuori työpaikallaan peliyritys LudoCraftin toimistolla.
Pelien kehittäjät voivat huilata myös bändihuoneessa tai karkkihyllyn ääressä. Virikkeiden tarkoituksena on inspiroida työhön.
”Toimistolla haluan auttaa työntekijöitä, pyrin keskustelemaan ja olemaan läsnä. Budjettilaskelmat ja hallinnolliset työt voin tehdä muualla”, toimitusjohtaja Manninen kuvailee periaatteitaan.
Häntä kiehtoo, mitä yllättävää syntyy, kun laitetaan ihmisjoukko yhdessä pähkäilemään. LudoCraftin pelitkin suunnitellaan yleensä useammalle kuin kahdelle pelaajalle. Firmassa toivotaan, että pelien avulla maailma muuttuisi paremmaksi paikaksi.
”Emme ole niin hörhöjä, että kuvittelisimme maailman pelastuvan. Mutta esimerkiksi kulttuurista suvaitsevaisuutta opettava peli lapsille tai suuhygieniapeli kuutosluokkalaisille voi olla vaikuttava.”
Tärkeää on pelien yhteiskunnallinen merkitys. Manninen luonnehtiikin, että ludocraftilaiset suhtautuvat peleihin akateemisen analyyttisesti. Toimitusjohtaja itse löysi akateemisen maailman aikoinaan mutkien kautta.
Merkittävä lehtileike
Ensimmäiset tv-pelit olivat Tony Manniselle hänen omien sanojensa mukaan tajunnan räjäyttävä kokemus.
”Kun näin tennispelin, jossa pallo pomppi liikkuvien palkkien välissä ja kuului plip plop, olin hämmentynyt ja ihmeissäni, että pystyin itse ohjaamaan, mitä ruudulla tapahtuu.”
Ensin Manninen opiskeli vuoden tähtitiedettä Oulun yliopistossa, koska ala kuulosti ”maailmaa syleilevältä ja eksoottiselta”. Saldoksi tuli viisi opintoviikkoa.
”Kävin kyllä joka päivä yliopistolla pelaamassa pelejä pääteluokassa, joka oli nykyisen Telluksen paikalla. Pelasin tekstipohjaisia online-pelejä. Pelikaverit olivat ympäri maailmaa, mikä oli siihen aikaan mieletön kokemus, kun ei ollut vielä nykyaikaisia nettipelejä”, muistelee Manninen.
Yliopisto jäi toistaiseksi, etsikkovaihe alkoi. Kun Mannisen isä toi lehtileikkeen, jossa kerrottiin Raahen tietokonealan oppilaitoksesta, pojalle valkeni, että tietokoneista voi saada työn.
Tietokonealan ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opintojen aikana 1990-luvulla Manninen ajautui virtuaalisten oppimisympäristöjen kehittämisen pariin. Tuore diplomi-insinööri houkuteltiin tekemään vielä väitöskirja.
Peliaiheinen väitöstutkimus valmistui vuonna 2004, ja sitä seurasivat määräaikainen professorin virka sekä pelitutkimusryhmän johtaminen.
Kun tutkimukselle ei herunut enää rahaa, ryhmä jatkoi vuodesta 2007 lähtien pelien kehittämistä yksityisellä rahalla – LudoCraft-nimisenä yrityksenä.
Opintoja voi pelata
Pelit edustavat Manniselle ennen kaikkea leikkiä.
”Mikä on ihmiselle ja ihmisyhteisölle tärkeintä? Leikki. Ihminen oppii leikkimällä, harjoittelee sosiaalisia tilanteita, pitää yhteisön kasassa”, hän luettelee.
Mannista harmittaa, että aikuiset unohtavat leikin tärkeyden.
”Kaikki pitäisi peruskoulussa opettaa leikkimään. Leikki on vapaaehtoista, mielikuvitusta hyödyntävää, eri näkökulmista asioita tarkastelevaa, kokeellista, riskin ottoa, uskaltamista, unelmoimista.”
Mokaamisen sietäminen liittyy sekä peliin että leikkiin. Kun tulee game over, saa uuden tilaisuuden. Peli, jossa ei epäonnistu, on Mannisen mielestä tylsä.
”Opinnoissakin voi ajatella epäonnistumiset opettavaisina kokemuksina. Ne pakottavat miettimään uusia strategioita”, hän vertaa pelimaailmaan.
Tietotekniikan opintojen harjoitustyöt olivat Manniselle eräänlaista peliä. Valmiiksi annettujen esimerkkien sijaan hän sovelsi tehtävistä omat versionsa, jotka liittyivät peliaiheisiin. Kokeilut opettivat.
Kun nykyinen peliyrittäjä peilaa menneisyyteensä, hän ajattelee, että pelit ovat olleet johdattava unelmataso, mutta lopputulokseen hän ei ole voinut kovin paljon itse vaikuttaa.
”Sattumalla on suuri rooli. Koskaan ei voi tietää, milloin käänteentekevä hetki tulee. Se voi tulla vaikka tavallisena päivänä yliopiston alakuppilassa.”
Kuka?
Tony Manninen
» Valmistunut tietotekniikan diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta 1999. Diplomityö käsitteli virtuaalisia oppimisympäristöjä. Insinööritutkinto Raahen tietokonealan oppilaitoksesta
» Väitellyt filosofian tohtoriksi tietojenkäsittelytieteestä 2004. Aiheena oli vuorovaikutus peleissä.
» Työskentelee toimitusjohtajana peliyritys LudoCraftissa.
» Yliopisto-opinnoissa parasta oli omia polkuja kulkeminen. ”Tein samaan aikaan oman alan töitä. Opiskelin illat ja viikonloput.”
» Haastavinta opiskeluissa oli oli paletin hallinta. ”Insinöörimäisesti järjestin tehtävät ja niihin käytettävän ajan taulukkoon.”
» Ensimmäinen oman alan työt olivat järjestelmäylläpidossa ja ATK-tukihenkilönä.
» Unelmoi lentolupakirjan päivittämisestä.
