Koska Saija Tarkin tähtäimessä oli ura jääkiekkoilijana, hän ei opiskeluvuosinaan ehtinyt opiskelijarientoihin. Opiskeluvuosissa parasta oli harjoittelupaikka, jonka saamista hän pitää lottovoittona.
Kun muut opiskelijat valmistautuivat lähtemään Teekkaritalolle tai Kaarleen juhlimaan, Saija Tarkki lähti lätkäkasseineen jäähallille harjoituksiin tai töihin videovuokraamo Makuuniin hankkimaan rahaa urheilu-uraansa varten.
Tarkki aloitti opintonsa Oulun yliopistossa vuonna 2003. Seitsemän vuoden päästä hän oli paitsi valmistunut, myös menestynyt kansainvälisellä tasolla jääkiekkoilijana. Pelaaminen vaati priorisointia: Tarkki kertoo, ettei koko opiskeluaikanaan Oulun yliopistossa käynyt yksissäkään opiskelijabileissä tai elänyt perinteistä opiskelijaelämää.
Vielä lukion alussa Tarkille oli täysin selvää, että hän hakisi Jyväskylään opiskelemaan liikunnanopettajaksi. Lukiovuosina tehdyt sijaisuudet kuitenkin opettivat, ettei hänestä ehkä olisikaan opettajaksi. Päätökseen vaikutti myös se, että tuolloin JYPin naisten joukkue oli naisten SM-sarjan häntäpäässä,joten Tarkki halusi jatkaa pelaamista hyvässä joukkueessa Oulussa.
Opinto-ohjaaja ehdotti pitkän matematiikan ja fysiikan lukeneelle Tarkille diplomi-insinöörin opintoja, ja hän aloittikinyliopistossa sähkötekniikan opinnot. Ensimmäisen vuoden jälkeen hän totesi, ettei tämä nyt ollut ihan sitä mitä hän halusi. Siksi hän haki seuraavaksi informaatioverkostojen puolelle opiskelemaan: ”Käytännössä vähän niin kuin ajauduin tuohon opintokokonaisuuteen.”
Vaikka huippu-urheilijan elämä veikin aikaa kaverisuhteiden muodostamiselta, Tarkilla oli muutamia opiskelukavereita informaatioverkostojen koulutusohjelmassa.
“Oli ihanaa, että yliopistolla oli muutama poika, jotka auttoivat minua ja ymmärsivät, että olen välillä poissa maajoukkuejuttujen takia. Heiltä saamani apu on jäänyt mieleen”, Tarkki kertoo.
Naisjääkiekko on menossa hyvään suuntaan
Tarkki kokee, että asenteet naisia kohtaan lajin sisällä ovat muuttuneet roimasti vuosien aikana. Positiivisena esimerkkinä hän mainitsee nykyään maajoukkuepelaajille jaettavan olympiakomitean apurahan.
“Silloin kun itse aloitin, kuuli kysymyksiä, että ai, pelaako naiset jääkiekkoa”, Tarkki sanoo.
Hänen mukaansa tämän vuoden kotikisoista tuli paljon medianäkyvyyttä, ja naisjääkiekon näkyvyys ylipäänsä on vuosien saatossa kasvanut.
“Jääkiekko on edelleen todella miehinen ja miesvaltainen laj, mutta seuroissa on vähitellen alettu ymmärtää, että naiset ja tytöt on otettava huomioon, sillä se on nykyaikaa”, hän toteaa.
Vaikka muutosta onkin tapahtunut, naisten ja tyttöpelaajien huomioimisessa on hänen nähdäkseen vielä tekemistä.
Kolmivaiheinen jääkiekkoura takana
Saija Tarkki aloitti jääkiekon omien sanojensa mukaan suhteellisen myöhään, ollessaan yläasteella. Hän jakaa uransa kolmeen osaan: ensimmäinen niistä on harrastamisen vaihe, toinen maajoukkueeseen nouseminen, eli huippu-urheilijan ura vuosina 2001–2014.
Kolmas vaihe alkoi maajoukkueuran jälkeen, jolloin Tarkki sai pelata Kärpissä vain omaksi ilokseen, ilman isompia paineita.
“Vähän hassua on ollut se, että olen pelannut parhaat pelivuoteni silloin, kun en ole ollut maajoukkueessa. Viime kaudella tein oman piste-ennätykseni ja siihen oli hyvä lopettaa”, Tarkki toteaa.
Hän pitää hienona asiana myös sitä, että on saanut lopettaa uransa omilla ehdoillaan pelattuaan niin kauan kuin halusi, eikä esimerkiksi loukkaantuminen ollut syynä uran lopettamiseen.
Lasten synnyttyä tärkeysjärjestys elämässä muuttui. Tarkki joutui miettimään aikataulujaan paljon jo opiskeluaikanaan. Hän sanoo ajankäytön suhteen lasten korvanneen opiskelun hänen elämässään, sillä erotuksella tosin, että lasten etu oli ehdottomasti asetettava elämässä ykköseksi, vaikka oma peliura vielä tähän vuoteen asti suuressa roolissa olikin.
Hän kokee kasvaneensa lasten saamisen myötä ja tuntee nykyään perheen kanssa vietetyn ajan olevan hienoa itsessään.
“Olen tajunnut että tässä maailmassa on jääkiekkoa tärkeämpiä asioita.”
Kuka?
Saija Tarkki
» Valmistunut Oulun yliopistosta informaatioverkostojen koulutusohjelmasta diplomi-insinööriksi vuonna 2010. Varsinaisia oman alan töitä hän ei ole koskaan tehnyt. » Opiskelussa tärkeimpänä pitää harjoitteluaan, jota kuvaa lottovoitoksi. » Pelannut jääkiekkoa 13-vuotiaasta asti. » Voittanut Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010 olympiapronssia ja kolme MM-pronssia, sekä Oulun Kärppien riveissä muun muassa kolme SM-mitalia. Lopetti uransa tämän vuoden maaliskuussa. Pelasi hyökkääjänä ja puolustajana. » Työskentelee digitaalisen markkinoinnin tehtävissä Digizer Oy:ssä ja toimii Oulun Kärppien naisten liigajoukkueen managerina. » Perheeseen kuuluvat 8- ja 4-vuotiaat lapset ja aviomies. » Toivoo pääsevänsä irti suorittamisesta, jotta saisi nauttia pienistä asioista.
Julkaistu
SHARE
Helmi Juntunen
Oululainen metamoderni antropologi ja mielten välisen etäisyyden avaruuscowgirl.
Kasvatustieteiden kattokillan puheenjohtaja Bruno Gioia Sandler kasvoi ulkopuolisesta ydinhenkilöksi. Hänelle esteiden ylittäminen on niin itsestään selvää, että kysyttäessä miksi hän taistelee, vastaus on yksinkertainen: Koska pystyn.
Bruno Gioia Sandlerin ei ollut määrä päätyä Ouluun, saati sitten jäädä. Aiemmin markkinointia ja liiketaloutta opiskellessaan Gioia Sandler tapasi kuitenkin vaihdossa suomalaisen Jennin.
”Voi sanoa, että tulin tänne rakkauden perässä.”
Nyt Suomeen saapumisesta on yli viisi vuotta ja Gioia Sandler on yhä Oulussa. Syy jäämiseen oli ala, joka alkuvaikeuksien jälkeen tuntui omalta.
Gioia Sandler koki ulkopuolisuutta jo pääsykoepäivänä.
”Näin vain nuoria suomalaisia yliviivaustussien ja mindmappien kanssa. Minä ilmestyin paikalle vanhempana kahden lyijykynän kanssa.”
Tunne vieraudesta ei päättynyt, vaikka tieto opiskelupaikasta saapui. Gioia Sandler oli Oulun luokanopettajaopiskelijoiden OLO ry:n ainoa kansainvälinen fuksi, eikä fuksioppaassa ollut sanaakaan englantia.
Vaikeudet eivät lannistaneet Gioia Sandleria, vaan ruokkivat halua vaikuttaa.
Omista ongelmista yhteiseen taisteluun
“Minulla on päässäni utooppinen maailma, jonka saavuttamiseksi teen töitä”, Gioia Sandler kertoo.
Utopiassa ihmiset työskentelevät yhteistä hyvää kohti, ja kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa. Jokainen on arvokas, eivät vain he, joille on jaettu oikeat kortit. Gioia Sandler kokee, että vaikuttaminen on hänen velvollisuutensa, koska hän on itse saanut hyvän käden.
Kohdattuaan epätasa-arvoa kansainvälisenä opiskelijana, Gioia Sandler halusi parantaa samassa tilanteessa olevien opiskelijoiden asemaa yliopistossa. Toisena opiskeluvuotenaan hän lähti mukaan OLOn hallitukseen ja pureutui tutuksi tulleeseen ongelmaan, kieleen.
”Jos porukassa ei ole ainoatakaan ei-suomenkielistä, ei välttämättä huomaa, ettei jotain löydy englanniksi”, Gioia Sandler sanoo.
Pian halu vaikuttaa laajeni ja Gioia Sandler asettui ehdolle ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa. Yllätyksekseen hänet valittiin mukaan heti.
Edustajistossa Gioia Sandler halusi saada kansainvälisten opiskelijoiden kokemukset kuuluviin. Hän oli kuitenkin se, joka sai nähdä asioita, joille oli ollut sokea.
”Aiemmin en tuntenut opiskelijoita muista tiedekunnista tai tutkinto-ohjelmista. Edarissa näin, että kaikki opiskelijat kärsivät samoista asioista”, hän kertoo.
Nykyään Gioia Sandler vaikuttaa myös kasvatustieteiden tiedekunnan uuden kattokillan Kaski ry:n perustajajäsenenä ja puheenjohtajana. Hän kertoo opiskelutovereiden lähestyvän häntä pulmiensa kera. Se ei suinkaan kiireistä huolimatta haittaa, vaan tekee puheenjohtajan iloiseksi.
”Fuksina tuntui, etten tiennyt mitään ja oli vain ongelma toisensa jälkeen. Minulla ei ollut ketään, kenelle puhua tai keneltä pyytää apua. Siksi olen otettu siitä, että minulle puhutaan.”
Gioia Sandler haluaa kuitenkin korostaa, ettei ole näkyvästä roolistaan huolimatta taistellut yksin, vaan mukana on ollut monta tukijaa ja taistelijaa.
”Vihaan kuvaa sankarista. Jotkut ovat kysyneet, miten teen kaiken. En tee tätä yksin, vaan mukana on iso joukko ihmisiä”, hän toteaa.
Vaikkei hän suostukaan sankariksi, puheenjohtaja on iloinen saadessaan auttaa.
”En osaa ratkaista melkein mitään, mutta ainakin voin osoittaa sen henkilön suuntaan, jota kannattaa mennä häiritsemään.”
Opettajana voi vaikuttaa ruohonjuuritasolla
Ennen kansainvälistä luokanopettajalinjaa Gioia Sandler opiskeli Espanjassa konetekniikkaa, automekaniikkaa sekä markkinointia ja liiketaloutta. Useista aloista huolimatta omaa juttua ei löytynyt.
Opettaminen ei ollut Gioia Sandlerin ensimmäinen vaihtoehto tai lapsuuden haaveammatti – päinvastoin. Siinä, missä hänen opiskelukaverinsa kertovat silmät loistaen halunneensa opettajiksi lapsesta asti, heräsi Gioia Sandler ajatukseen vasta myöhemmin.
”Minulle opettajat olivat enemmänkin vihollisia. Olen ollut vaikeuksissa opettajien kanssa koko elämäni”, hän kertoo.
Ikävät kokemukset opettajista saivat kuitenkin Gioia Sandlerin ajattelemaan opettajan vastuuta, niin kielteistä kuin myönteistä.
”Ymmärsin, että opettajat vaikuttavat siihen, millainen maailmasta tulee. Silloin jokin päässäni naksahti ja sanoi ’tämä voisi olla minun juttuni.’”
Utopistisesta idealismistaan huolimatta Gioia Sandler pyrkii löytämään konkreettisia keinoja vaikuttaa. Opettajuus on hänelle yksi näistä keinoista: tapa vaikuttaa lähiympäristöön.
”Uutisissa näkee kamaluuksia ja tuntuu, että maailma murenee ja asiat ovat poissa omista käsistä. Ehkä juuri siksi jatkan sen parissa, mihin voin vaikuttaa. Yritän tuoda taistelun sille kentälle, joka minulla on”, hän selittää.
Tärkeintä on osata epäonnistua
Tie ei ole ollut mutkaton tai aina palkitseva, mutta Gioia Sandlerin silmissä tärkein oppi löytyy vaikeuksista.
”Se saattaa olla perseestä ja tulee olemaan kivuliasta, mutta siitä voi oppia.”
Gioia Sandlerille yliopiston tärkein anti on ollut vaikeuksien käsitteleminen ja niistä ylitse pääseminen.
“Suurimman osan ajasta olen juoksemassa päin seinää ja turhautumassa”, hän kertoo.
Entä jos edessä oleva seinä ei anna periksi? No, sitten peruutetaan ja juostaan uudestaan vähän lujempaa. Kokeilla voi kaverin kanssa tai eri tulokulmasta.
Ja jos kaikki muu pettää, otetaan mukaan iso vasara, Gioia Sandler sanoo.
Palkitseviakin hetkiä löytyy. Parasta Gioia Sandlerin mielestä on huomata, että omat taistelut ovat helpottaneet toisten tietä. Hänestä kansainvälisten opiskelijoiden huomioimisessa on tehty suuria parannuksia.
”Minulle nousi melkein kyyneleet silmiin, kun luin OLOn fuksiopasta ja kaikki oli kaksikielistä”, hän kertoo.
Vain viisi vuotta sitten samassa tilanteessa Gioia Sandler oli yksin, ilman tarvittavia tietoja tai yhteyksiä. Nyt hänen ansiostaan uusilla opiskelijoilla on hieman helpompaa.
Ja vaikkei muutos näy suurimmalle osalle opiskelijoista, se ei Gioia Sandleria haittaa.
”Ehkä on vain yksi opiskelija, jolle asia on tärkeä. Ajatus siitä, että teemme jotain vähemmistöä varten, antaa toivoa.”
Kuka?
Bruno Gioia Sandler
» 31-vuotias. » 5. vuoden kansainvälinen luokanopettajaopiskelija. » Asuu Oulussa yhdessä tyttöystävänsä kanssa. » Syntynyt Argentiinassa, kasvoi Espanjassa ja on asunut ympäri maailmaa. » Kaski ry:n puheenjohtaja ja OYY:n edustajiston jäsen. » Puhuu sujuvasti espanjaa ja englantia sekä jonkin verran suomea ja ranskaa. » Sai Oulun yliopiston tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspalkinnon vuonna 2018. » Harrastaa pyöräpooloa ja pyöräilyä, lukemista ja talvisin hiihtoa. » Paras suomalainen sana on pistorasia. » Jos voisi matkustaa ajassa, lähtisi mukaan opiskelijajärjestöihin jo ensimmäisenä opintovuotenaan.
Julkaistu
SHARE
Iida Putkonen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.
Riitta Kaleva työskenteli Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kanslistina lähes viisitoista vuotta. Hänen aikanaan opiskelijoiden huolet pysyivät samoina, mutta heistä on tullut aiempaa raittiimpia ja kohteliaampia.
Ensimmäisenä eläkepäivänään hän ulkoilutti reppuaan.
Jos Riitta Kaleva saisi päättää, tämä lause olisi hänestä kertovan elokuvan otsikko.
Valinnalle on syynsä. Hän ei ensinnäkään pidä ollenkaan lomakkeista, joissa vaaditaan selvityksiä tai selityksiä. Lisäksi hän on yleensä mieluiten yksin.
Myös tämän haastattelun tekeminen ja kysymyksiin vastaaminen tuntuu hänestä varsin kamalalta. Mutta se on tehtävä, ennen kuin on aika jäädä eläkkeelle.
Näin hän on selvinnyt vaikeista paikoista ylipäänsä: on vain kerättävä palapelin palat uudelleen, tehtävä ikäväkin asia, mentävä sitten eteenpäin.
Siinä missä varsin harva opiskelija kuvaisi ylioppilaskuntaa itselleen läheiseksi, Kaleva tuli kanslistina monelle tutuksi. Hän on liimannut tuhansiin opiskelijakortteihin tuhansia opiskelijatarroja ja Sporttipasseja, antanut ja ottanut vastaan avainnippua Mannen saunalle, ollut aina ensimmäisenä vastassa toimistolle tullessa.
Ja toki vastannut oululaisten opiskelijoiden kysymyksiin, kaikkiin maan ja taivaan välillä.
”Kaikkea on kysytty. Voiko bussissa maksaa setelillä? Tai saako tästä numerosta sukupuolineuvontaa?”
Ennen ylioppilaskuntaa Riitta Kaleva työskenteli Siikalatvan kunnassa Piippolan käsi- ja taideteollisuuslaitoksessa (nykyinen Piippolan ammatti- ja kulttuuriopisto) asuntola- ja vapaa-ajan ohjaajana. Koulutukseltaan hän on nuorisotyön ohjaaja. Nuorten kanssa hän työskentelikin koko työuransa ajan. ”En tiedä muusta.”
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kanslistina Riitta Kaleva toimi hieman alle viidentoista vuoden ajan. Kanslistin työtä hän haki, koska halusi työskennellä Oulussa. Työ alkoi marraskuun ensimmäisenä päivänä 2005, ja Kaleva mieltyi työhön nopeasti. Aloittaessaan hän totesi ylioppilaskunnan silloiselle pääsihteerille Mikko Nissiselle: tästä lähden vasta eläkkeellä.
Ja näin kävi.
Nykyopiskelijat aiempaa kohteliaampia
Vuosien aikana ylioppilaskunnan toimiston seinät ympärillä vaihtuivat toisiksi, mutta pari asiaa pysyi Kalevalle samana. Muutama tuttu opiskelija haki vuodesta 2005 alkaen joka vuosi uuden opiskelijatarran toimistolta. Myös opiskelijan huolet ja murheet pysyivät vuodesta toiseen pääasiassa samoina, Kaleva arvioi. Tosin huolta ja stressiä opiskelijat tuntuvat kantavan tällä hetkellä ainakin valmistumisesta, hän sanoo.
On muutoksiakin. Kalevan mukaan nykyopiskelijat käyttäytyvät hyvin kauniisti ja kohteliaasti. Lisäksi ryyppäämistä ja muuta epämääräistä rellestämistä esiintyy huomattavasti aiempaa vähemmän.
Ylioppilaskunnan muutto Rauhalan pihapiiristä Mannenkadulta Linnanmaalle yliopiston kielikeskuksen entisiin tiloihin vuonna 2012 triplasi asiakasmäärän ja teki OYY:stä läheisemmän opiskelijalle, Kaleva arvioi.
Mutta Mannenkadun toimistoa hän jäi ikävöimään. Mannenkadulla Kalevalla oli tapana avata ikkuna aina puoleltapäivin, jotta hän kuulisi Tuomiokirkon kellot. Oli sitten kesä tai talvi, ikkuna oli avoinna kellon lyödessä kaksitoista. Linnanmaalle asti ei Tuomiokirkon kellojen kumu enää kuulunut.
Kun ylioppilaskunta muutti syksyllä 2016 uudelleen, nyt kampuksen sisällä keskusaulaan luonnontieteellisen tiedekunnan entiseen opintotoimistoon, tuli toimistolle taas uusia asiakkaita: tietään sokkeloisen ja remonttien takia jatkuvasti muuttuvan Linnanmaan sisällä etsivät.
Taas sai neuvoa, auttaa ja opastaa. Mutta ei se haittaa: Riitta Kaleva toivoo muiden muistavan hänet teoista, joita hän on voinut tehdä muiden hyväksi. Jos on vaikka voinut auttaa.
Tärkeintä ei hänestä ole se, kuka avun on antanut, tai että ihminen aina edes tietää tulleensa autetuksi. Teko, ei ihminen, on tärkein.
”Tykkään ihmisten auttamisesta.”
Mielenmaisemana meri
Riitta Kalevan mukaan hänen elämänsä suurin onnistuminen on se, että hän on saanut elää kohtuullisen onnellisen elämän.
”Olen aloittanut uuden elämän monta kertaa: olen vaihtanut työpaikkaa, siviilisäätyäkin.”
Varsinaista mottoa Kaleva ei osaa sanoa (”Minulla on niin huono muisti, että varmaan joutuisin vaihtamaan sen viikottain”), mutta iloiseksi hänet tekevät ihmiset. Huolta taas herättää ilmastonmuutos.
Muissa ihmisissä hän arvostaa iloisuutta, avoimuutta, kohteliaisuutta ja uteliaisuutta. Mutta miten hän arvelee muiden kuvailevan häntä?
”Varmaan äitinä. Olen päkättänyt muille niin paljon!”
Vihaiseksi hänet tekee tahallinen ilkeys ja kaltoinkohtelu.
”Vahingossa voi käyttäytyä huonosti, mutta ei tietoisesti! Koskaan ei saa myöskään vaatia ihmiseltä enemmän kuin on valmis itse tekemään.”
Hänen täydellinen päivänsä olisi tällainen: herääminen aamulla mökiltä, istahdus mökin parvekkeelle juomaan aamukahvia merta tuijottaen. Illalla vuorossa olisi siirtyminen iltakahville.
”Meri on mielenmaisemani.”
Mökillä Iissä Kaleva ei ehdi käymään joka viikko, mutta kun hän sinne ehtii, hän on mielellään siellä viikon, kaksikin. Mökillä hän harrastaa myös puutarhanhoitoa: kivikkoiseen maahan kivenkolojen juureen hän istuttaa kurpitsoita ja perunoita. Satoakin saa, toki maltillisen määrän.
”Jos jotain on ikävä, niin omaa puutarhamaata.”
Ei enää pidä
Haastatteluhetkellä OYY:n kanslian seinälle oli kiinnitetty pahvinen, kaksivärinen aamukampa. Haastattelua tehdessä aamukammassa oli jäljellä vielä yksi punainen lappu: Kalevalla oli vielä viimeinen työpäivä jäljellä.
Työpöytä ei ollut silti vielä kokonaan tyhjentynyt: työkoneen näppäimistön vierellä oli vielä opiskelijatarra-arkkeja (”Pari tarraa olen tänään jakanut”) ja YTHS:n tilityslomake.
Elokuussa 2018 OYY:n jäsenpalvelu-hallintosihteerinä aloittanut Nina Schroderus ja Kaleva tekivät töitä samassa huoneessa viime vuoden elokuusta alkaen. Vuoden aikana työt olivat yhä enemmän siirtyneet Schroderukselle.
”En minä aivan helpolla löysää. Aamulla oli vielä päässä lista asioista, joista pitää muistaa sanoa Ninalle. Vielä en ole päästänyt hanskoja tippumaan – ehkä sitten huomenna.”
Työelämästä Kaleva ei jää ikävöimään pitää-sanaa. Pitää tehdä, pitää muistaa, pitää mennä. Eipä enää pidäkään.
Kesälomansa aluksi Riitta Kaleva osti uuden repun. Sen tuli olla kevyt ja kestävä, sellainen, että se on mukava sekä kaukomatkalla että tunturissa, sellainen, että se sopii mille reissulle tahansa.
Ja aivan ensimmäisenä eläkepäivänään, elokuun ensimmäisenä päivänä, Riitta Kaleva jatkoi repun käyttämistä.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Rehtorivalinnasta päätti Oulun yliopiston hallitus keskiviikkona 12. kesäkuuta. Hallituksen puheenjohtaja Risto Murto kertoo valinnan perusteiksi vahvan kokemuksen ja näytöt sekä korkean motivaatiotason.
Valinnasta äänestettiin: Jouko Niinimäki voitti äänestyksessä Helka-Liisa Hentilän äänin 8–2.
Oulun yliopiston rehtoriksi kaudelle 2020–2024 on valittu nykyinen rehtori Jouko Niinimäki.
Asiasta päätti Oulun yliopiston hallitus keskiviikkona 12. kesäkuuta.
Hallituksen puheenjohtaja Risto Murto kertoo valinnan perusteiksi Niinimäen vahvan kokemuksen ja näytöt sekä korkean motivaatiotason.
”Olimme kuitenkin kaikkiin hakijoihin tyytyväisiä, hakijoiden laatu oli hyvä.”
Murto kertoo, että valinta tehtiin kokouksessa Niinimäen ja Oulun yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilän välillä. Niinimäki voitti äänestyksessä äänin 8–2.
Jouko Niinimäki on Oulun yliopiston nykyinen rehtori ja mekaanisen prosessitekniikan professori. Hän on koulutukseltaan tekniikan tohtori.
Ennen rehtorikauttaan Niinimäki työskenteli Oulun yliopistossa eri tehtävissä, esimerkiksi yliassistenttina, Suomen akatemiatutkijana, kuitu- ja partikkelitekniikan tutkimusryhmän johtajana ja teknillisen tiedekunnan dekaanina. Niinimäki on muun muassa Oamkin hallituksen ja Sivistystyönantajien hallituksen puheenjohtaja ja Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) hallituksen jäsen.
Yliopistolain mukaan rehtoriksi valittavalta vaaditaan, että hän on suorittanut tohtorin tutkinnon, hänellä on rehtorin tehtävien hoitamiseksi tarvittava kyky ja ammattitaito sekä käytännössä osoitettu hyvä johtamistaito.
Rehtorin asemaa ja tehtävää määrittävät Suomen yliopistolaki sekä Oulun yliopiston johtosääntö. Rehtori johtaa yliopiston toimintaa ja päättää niistä yliopistoa koskevista asioista, joita ei ole säädetty tai määrätty muun toimielimen tehtäväksi. Hän vastaa lisäksi yliopiston tehtävien taloudellisesta, tehokkaasta ja tuloksellisesta hoitamisesta. Johtosäännön mukaan hän vastaa lisäksi yliopiston laadunhallinnasta.
”Olen iloinen päätöksestä, ja se voimaannuttaa minut tekemään edelleen parhaani tässä tehtävässä. Päättyvällä kaudellani yliopisto on vahvistanut asemaansa tutkimusyliopistona, ja henkilöstön tyytyväisyys ja maine ovat parantuneet. Taloutemme on erittäin vakaa ja asema turvattu. Alkavalla kaudella kiinnitän huomiota lisäksi koulutuksen laadun ja vetovoimaisuuden parantamiseen. Tavoitteenani on etenkin opiskelijakokemuksen kehittäminen.”
Paikkaa hakivat Niinimäen lisäksi Helka-Liisa Hentilä, Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen, johtaja Risto Honkonen, vieraileva professori Mika-Petri Laakkonen ja Tampereen yliopiston anatomian professori Seppo Parkkila. Heistä hallituksen kokouksessa haastateltiin kolme: Niinimäki, Hentilä ja Parkkila.
Oulun yliopiston rehtoriksi kaudelle 2020–2024 hakeneista loppusuoralle pääsi kolme: nykyinen rehtori Jouko Niinimäki, koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä ja Tampereen yliopiston anatomian professori Seppo Parkkila. Rehtorivalinnasta päättää yliopiston hallitus. Valintaa käsitellään seuraavan kerran hallituksen kokouksessa keskiviikkona 12. kesäkuuta.
Oulun ylioppilaslehti esitti kaikille loppusuoralle päässeille hakijoille ajankohtaisia kysymyksiä, jotka koskevat rehtorin työtä, Oulun yliopistoa ja myös laajemmin korkeakoulumaailmaa. Pyysimme kysymyksiä myös Oulun yliopiston ylioppilaskunnalta ja Oulun yliopiston henkilöstöyhdistyksiltä. Lue alta, mitä rehtorihakijat vastasivat.
Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki. Kuvassa myös Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala ja Oulun ammattikorkeakoulun rehtori Jouko Paaso.
Jouko Niinimäki, Oulun yliopiston rehtori, mekaanisen prosessitekniikan professori.
”Olen systemaattinen, oikeudenmukainen, keskusteleva ja ystävällinen. Noilla keinoilla saan asioita eteenpäin kohti yhteistä tavoitetta.”
Mitkä ovat mielestäsi kolme tärkeintä asiaa, joilla Oulusta tehdään kansallisesti ja kansainvälisesti houkutteleva paikka opiskella?
”Opiskelijakokemuksen hakuvaiheesta valmistumiseen asti täytyy olla erinomainen. Koulutuksen laatuun, ympäristöihin ja resursseihin on panostettava yhä enemmän. Opiskelijakokemuksen lisäksi kaupunkiviihtyvyys ja työpaikkojen tarjonta alueella ovat asioita, joihin pystymme yhdessä kaupungin ja yritysten muiden kanssa vaikuttamaan. Hyvä yhteistyö eri toimijoiden välillä on Oulussa hieno juttu.”
Millä sanoilla esittelisit Oulun yliopistoa uudelle opetusministerille Li Anderssonille (vas.) ja tiede- ja kulttuuriministerille Annika Saarikolle (kesk.)?
”Oulun yliopisto on laadukas nopeasti kehittyvä pohjoinen tiedeyliopisto, joka on Suomen menestymisenkin kannalta tärkeä. Olemme ylpeitä siinä, mitä teemme ja pystymme jatkuvasti parempaan.”
Mitkä ovat mielestäsi Oulun yliopiston kehittämisen painopisteet seuraavien viiden vuoden aikana?
”Meillä on nyt hyvä kehittämisohjelma. Panostamme koulutuksen ja tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden lisäksi erityisesti yhteisön hyvinvointiin, fyysiseen ja digitaaliseen kampusympäristöön, sisäiseen ja ulkoiseen viestintään sekä hyviin kotimaisiin ja kansainvälisiin kumppanuuksiin.”
Millaista yhteistyötä Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun tulisi tehdä lähitulevaisuudessa? Millaisena näet duaalimallin tulevaisuuden?
”Yliopiston ja ammattikorkeakoulun profiilit kirkastuvat jatkossa entisestään. Yliopisto on tieteellinen ja teoreettisempi toimija ja ammattikorkeakoulu taas käytännönläheisempi toimija. Pystymme tekemään paljon yhdessä. Dentopolis on hyvä esimerkki oppimisympäristöstä, jossa yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintoa opiskelevat tekevät töitä rinta rinnan jo opiskeluaikana. Tutkimuksessa ammattikorkeakoulu pystyy auttamaan erityisesti vaikuttavuuden puolella. Duaalimalli tulee säilymään, eikä sen purkaminen ole tarpeellista.”
Miten yliopiston henkilöstön jaksamista ja kehittymistä tulisi tukea? Kuinka parantaisit apurahatutkijoiden asemaa yliopistolla ja sen piirissä?
”Apurahatutkijoiden aseman tulisi olla sama kuin muidenkin tutkijoiden. Esimerkiksi terveydenhuoltopalvelut tulisi taata heille, kuten muillekin. Monissa osissa yliopistoa näin jo onkin, mutta jossakin on vielä parannettavaa. Kehittämiseen suhtaudutaan yleisesti positiivisesti.”
Millaisia toimenpiteitä Oulun yliopiston pitäisi tehdä taloutensa turvaamiseksi? Tarvitaanko vielä säästötoimenpiteitä?
”Oulun yliopiston talous on nyt vahva. Ei tarvita säästötoimenpiteitä.”
Mitkä olisivat vahvuutesi rehtorina? Entä heikkoutesi?
”Olen systemaattinen, oikeudenmukainen, keskusteleva ja ystävällinen. Noilla keinoilla saan asioita eteenpäin kohti yhteistä tavoitetta. Heikkoudeksi joku saattaa kokea sen, että olen liian tinkimätön kiusaamisen ja häirinnän saralla ja tartun noihin asioihin liian helposti. Tämmöistä olen kuullut.”
Millä tavalla käsittelet itseesi kohdistuvaa arvostelua ja painetta?
”Rakentava kritiikki on aina tarpeellista ja tervetullutta. Epäasiallinen henkilöön käyvä arvostelu tuntuu ikävältä, mutta kestän sen. Palautteesta oppii.”
Mikäli sinut valitaan rehtoriksi, mitkä asiat tai painotukset Oulun yliopistossa muuttuisivat?
”Jos minut valitaan, niin jatkan nyt sovitulla kehityspolulla. Oulun yliopistolla menee hyvin ja olemme menossa oikeaan suuntaan sopivalla nopeudella. Jos topimintaympäristö muuttuu, niin reagoidaan siihen tarkoituksenmukaisesti.”
Kysymykset opiskelijoilta, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajalta Miriam Putulalta: Lähes kolmasosa korkeakouluopiskelijoista kärsii jossain muodossa mielenterveysongelmista opintojensa aikana. Millä tavoin ongelmaa tulisi mielestäsi ehkäistä?
”Mielenterveyspalveluiden tarjonnan täytyy olla riittävää. Tärkeää on myös ennaltaehkäisy, jota voidaan tehdä parantamalla yhteisöllisyyttä ja välttämällä turhien paineiden kasaamista opiskelijoille. Ainejärjestöillä voisi olla nykyistä isompi rooli hyvinvoinnissa. Tätä meidän kannattaisi miettiä.”
Uusi periodijako herätti vastikään oululaisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa huolta siitä, onko opiskelijoilla jatkossa enää ollenkaan lomaa opinnoista. Pitäisikö mielestäsi opiskelijoiden olla vapaalla joulun välipäivät sekä myös syksyisin ja keväisin, jotta varmistetaan, etteivät opiskelijat pala loppuun opinnoissaan?
”Lepo on meille kaikille tärkeää. Sopiva määrä breikkejä oikein ajoitettuna auttaa jaksamaan. Kukaan ei jaksa ilman asiallisia lepojaksoja ja loppuunpalaminen on vakava asia, mille ketään ei tule altistaa. Ihmisiä on myös kannustettava lepäämään, eikä lomajaksoista olla luopumassa.”
Kysymys Professoriliiton Oulun paikallisosaston puheenjohtajalta Matti Alatalolta: Pitäisikö rehtorin toimikaudet rajata kahteen? Miksi/miksi ei?
”Hallituksen oikeus ja velvollisuus on huolehtia siitä, että yliopistoa johtaa paras mahdollinen henkilö. Monet rehtorin vahvuudet, esimerkiksi verkostot ja yhteiskunnan luottamus, kehittyvät kokemuksen myötä. Täytyy muistaa, että hallituksella on mahdollisuus vapauttaa rehtori jopa kauden aikana.”
Kysymys Oulun yliopistolaiset JHL:n puheenjohtajalta Vaili Jämsä-Uusitalolta: Jokaisella yliopiston henkilöstöryhmällä on oma substanssi hoidettavana ja kukaan ei tule toimeen ilman toisia. Yliopiston onnistumisen ja menestymisen tulisi olla yhteinen kokemus, sillä se antaa voimaa kiireessäkin tehdä töitä. Kuinka rehtori tehtävässään toteuttaa tätä tärkeää yhdistämisen ja voimaannuttamisen tehtävää?
”Eri henkilöstöryhmien yhdessä tekeminen on tärkeää. Yhteinen vastuunkanto ja yhteinen iloitseminen tuloksista ja kovan työn jälkeen ansaittu lepo voimaannuttaa meitä kaikkia. Yliopisto koostuu moniosaavista ryhmistä, joiden yhteenkuuluvuutta täytyy tukea. Yliopisto ei sinänsä menesty, vaan yliopistolaiset menestyvät. Silloin kun monet yliopistolaiset pärjäävät hyvin, tavataan toki sanoa, että yliopisto menestyy.”
Oulun yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä. Kuva: Joel Karppanen/arkistokuva.
”Vahvuuteni ovat kotimainen ja kansainvälinen monipuolinen työkokemus ja verkostot, kattava johtamiskokemus mukaan lukien koulutusrehtorin tehtävä ja Oulun yliopiston tuntemus sekä kuunteleva ja ratkaisukeskeinen johtamistyylini.”
Helka-Liisa Hentilä, Oulun yliopiston koulutusrehtori, yhdyskuntasuunnittelun professori.
Mitkä ovat mielestäsi kolme tärkeintä asiaa, joilla Oulusta tehdään kansallisesti ja kansainvälisesti houkutteleva paikka opiskella?
”Nämä asiat ovat yliopiston vastuulla: Kiinnostavat ja korkeatasoiset tutkinto-ohjelmat ja muu koulutustarjonta, opiskelijalähtöinen oppimista edistävä ohjaus ja opetus moderneissa fyysisissä ja verkko-oppimisympäristöissä sekä opintojen aikana hankitut työelämävalmiudet ja -verkostot, jotka edistävät koulutusta vastaavaa työllistymistä. Olosuhdeasioissa teemme sidosryhmien kanssa yhteistyötä, kuten edullinen laadukas opiskelija-asuminen, kampusten saavutettavuus ja vapaa-ajanviettomahdollisuudet.”
Millä sanoilla esittelisit Oulun yliopistoa uudelle opetusministerille Li Anderssonille (vas.) ja tiede- ja kulttuuriministerille Annika Saarikolle (kesk.)?
”Tiede- ja kulttuuriministerille kertoisin Oulun yliopiston olevan monitieteinen kansainvälinen tiede- ja sivistysyliopisto, jolla on tärkeä rooli ”puolen Suomen” tutkimuksen ja korkeimman koulutuksen veturina profiilialoillaan. Toteaisin, että voisimme varmistaa korkeakoulutuksen saavutettavuutta sekä kansainvälisen tason osaamiskeskittymän rakentamista ja elinvoiman lisäämistä vielä paremmin, jos rahoituspohjamme olisi vahvempi. Kertoisin myös oululaisten opiskelijoiden ja muun yliopistoyhteisön isosta panoksesta Oulun alueen kulttuurielämään. Toteaisin, että Oulu 2026 -kulttuuripääkaupunkistatus olisi oiva piristysruiske koko pohjoiselle Suomelle.
Opetusministerille kertoisin tutkimusperusteisesta opettajankoulutuksestamme, ulottuen varhaiskasvatuksesta eri alojen aineenopettajakoulutukseen, saamenkielisten opettajien koulutusta unohtamatta. Toteaisin, että kyetäksemme vastaamaan esimerkiksi erityisopettajien kysyntään ja siten edistämään koulutuksellista tasa-arvoa, voisimme kouluttaa heitä enemmänkin, jos OKM:n määrittämä tutkintokatto antaisi myöten ja sitä kautta saisimme tähän enemmän resursseja.”
Mitkä ovat mielestäsi Oulun yliopiston kehittämisen painopisteet seuraavien viiden vuoden aikana?
”Yliopistoilta odotetaan yhä parempaa tuloksellisuutta etenkin tutkinto- ja täydennyskoulutuksessa. Tämän takia on tärkeää, että aidosti arvostamme, panostamme ja toimintarakenteemme tukevat laadukasta opiskelijalähtöistä opetusta, ohjausta ja oppimista.
Jatkamme edelleen tutkimuksen kansainvälistämistä, huippututkimuksen ja tohtorikoulutuksen tukemista sekä infrastruktuurien pitkäjänteistä kehittämistä, mutta olemme avoimia uusille avauksille ja tuemme myös nousevaa tutkimusta ja tutkimuksellista riskinottoa, jotta olemme jatkossakin tiedonluomisen etujoukoissa. Huolehdimme siitä, että olemme entistä kytkeytyneempiä kotimaisiin ja kansainvälisiin edelläkävijäverkostoihin ja maailmaa muuttaviin innovaatioekosysteemeihin. Toimimme niin, että yliopistoyhteisön osaaminen, monitieteisyys ja monikulttuurisuus on kehittämisen ja hyvinvoinnin lisäämisen voimavara. Rekrytointeihin panostamisen ohella kehitämme päämäärätietoisesti koko yliopistoyhteisön osaamista, jotta menestymme digitalisoituvassa avoimen tieteen ja avoimen oppimisen maailmassa. ”
Millaista yhteistyötä Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun tulisi tehdä lähitulevaisuudessa? Millaisena näet duaalimallin tulevaisuuden?
”Yhteistyötä valmistellaan tilojen käytön, palveluiden, infrastruktuurien (esimerkiksi pajat) sekä koulutuksen osalta. Yhteistyön tulee luoda lisäarvoa molemmille. Kirjastopalvelut ovat hyvä esimerkki, jossa yhteistyön avulla voidaan kehittää molempien organisaatioiden opiskelijoiden, henkilökunnan ja sidosryhmien palveluita.
Pitemmällä aikavälillä arvelen, että vaikka jatkossakin tarvitaan eri tutkintojen tuottamaa moninaista osaamista, organisaatiorakenteet voivat joskus muuttua. Koska uudessa hallitusohjelmassa on maininta, että duaalimalli säilyy, en usko lähivuosina kuitenkaan tapahtuvan tältä osin muutoksia.”
Miten yliopiston henkilöstön jaksamista ja kehittymistä tulisi tukea? Kuinka parantaisit apurahatutkijoiden asemaa yliopistolla ja sen piirissä?
”Jokaisen meistä jaksaminen ja kehittyminen lähtee toisen työn ja osaamisen vastavuoroisesta arvostuksesta. Se on myös sivistystä. Asiantuntijaosaamisen hyödyntäminen, mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan ja vaikuttaa, hyvä esimiestyö ja vuorovaikutteiset toimintatavat edistävät työhyvinvointia.
Olisi tavoiteltavaa, että kaikilla aktiivisilla apurahatutkijoilla olisi esimerkiksi yliopiston sähköpostiosoite käytössä. Apurahatutkijoiden asemaa parantaisi kuitenkin eniten se, että vahva ja tulevaisuudessa toivottavasti yhä vahvistuva rahoitusasemamme mahdollistaisi useamman tohtorikoulutettavan palkkaamisen koko nelivuotisen tutkijakoulutuksen ajaksi. Tällöin apurahoitus olisi enemmän täydentävä (esimerkiksi matka-apuraha) tai osa-aikaisesti muun työn ohella väittelevien käyttämä rahoituskeino.”
Millaisia toimenpiteitä Oulun yliopiston pitäisi tehdä taloutensa turvaamiseksi? Tarvitaanko vielä säästötoimenpiteitä?
”Laadukas ja vaikuttava ydintehtävien (tutkimus, koulutus, yhteiskunnallinen vuorovaikutus) hoitaminen auttaa meitä parhaiten rahoituspohjan turvaamisessa. Henkilöstön osaaminen ja osaamisen kehittäminen sekä opiskelijoiden sitoutuminen opintoihinsa ratkaisee, miten menestymme. Kytkeytyminen edelläkävijäverkostoihin sekä tutkijaliikkuvuus on tärkeää osaamisen kerryttämisessä ja edistää esimerkiksi EU:n tutkimusrahoituksessa menestymistä.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että seuraavien vuosien aikana yliopistojen OKM-rahoituskehys kasvaa – toki tällä rahalla on maassamme monta ottajaa.”
Mitkä olisivat vahvuutesi rehtorina? Entä heikkoutesi?
”Vahvuuteni ovat kotimainen ja kansainvälinen monipuolinen työkokemus ja verkostot, kattava johtamiskokemus mukaan lukien koulutusrehtorin tehtävä ja Oulun yliopiston tuntemus sekä kuunteleva ja ratkaisukeskeinen johtamistyylini. Heikkoutena varmaankin se, että odotan joskus asioiden tapahtuvan aika nopeasti. Kokemus on kuitenkin tuonut lisää malttia.”
Millä tavalla käsittelet itseesi kohdistuvaa arvostelua ja painetta?
”Monenlaisia tilanteita on tullut vastaan jo aiemmissa työ- ja johtotehtävissä. Lasken tarvittaessa kymmeneen ja nukun yön yli. Kritiikki luo myös molemminpuolisen mahdollisuuden oppia, esimerkiksi lisää puolin ja toisin ymmärrystä siitä, miksi jotakin muutosta tehdään ja mitä vaikutuksia siitä syntyy.”
Mikäli sinut valitaan rehtoriksi, mitkä asiat tai painotukset Oulun yliopistossa muuttuisivat?
”Olemme viime vuosina tehneet monia muutoksia mm. organisaatioon, palveluihin ja tiloihin. Henkilöstö on ollut kovilla ja muutokset ovat vaikuttaneet myös opiskelijoihin. Omia tavoitteitani olisivat aloitettujen muutosprosessien saattaminen valmiiksi, tiedon avulla johtamisen kulttuurin vahvistaminen sekä panostukset yhteisön osaamisen kehittämiseen erityisesti mitä tulee avoimeen tieteeseen ja avoimeen oppimiseen. Myös kansainvälistyminen sekä verkostojen ja opiskelijalähtöisyyden vahvistaminen edellyttää resursointia, unohtamatta sitä, että meidän tulee edelleen panostaa tutkimuksen tekemisen hyviin yleisedellytyksiin. ”
Kysymykset opiskelijoilta, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajalta Miriam Putulalta: Lähes kolmasosa korkeakouluopiskelijoista kärsii jossain muodossa mielenterveysongelmista opintojensa aikana. Millä tavoin ongelmaa tulisi mielestäsi ehkäistä?
”Opiskeluaikaisen toimeentulon tulisi olla riittävää, jotta täysipäiväinen opiskelu on mahdollista. Muita ehkäisykeinoja ovat opintojen hops-ohjaus ja opinto-ohjauksen yksilöllistäminen sekä omien opiskelu- ja ajanhallintaitojen kehittäminen, tutkintojen kuormittavuuden tarkastelu ja mitoituksen tarkistaminen, lukujärjestyksen suunnittelu siten, että sujuva ja esteetön opiskelu on mahdollista, pullonkaulakurssien tunnistaminen, monipuolisten osaamisen arviointimenetelmien kehittäminen (so. muitakin oppimisen osoittamistapoja kuin tentit), pienryhmäohjaus, laadukas omaopettajatoiminta, riittävät opintopsykologin ohjauspalvelut sekä huolehtiminen siitä, että syntyy mahdollisuuksia vertaisoppimiseen ja ryhmäytymiseen.
Palautteen saaminen ja sujuva vuorovaikutus opettajien kanssa on tärkeää, sillä joskus yksikin positiivinen sana kantaa pitkälle. Kiusaamiseen ja häirintään tulee olla nollatoleranssi ja toimivat menettelytavat, jos ongelmia esiintyy. Työnhakuvalmiuksien kehittäminen ja urapalvelut edistävät valmistumisen jälkeistä työllistymistä ja vähentävät stressiä työllistymisen epävarmuudesta. Myös erilainen harrastus-, kilta- ja ylioppilaskuntatoiminta tuo elämään muuta sisältöä ja lisää hyvinvointia. Luonnollisesti myös mielenterveyshäiriöiden varhainen tunnistaminen ja YTHS:n palveluiden saatavuus on tärkeää.”
Uusi periodijako herätti vastikään oululaisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa huolta siitä, onko opiskelijoilla jatkossa enää ollenkaan lomaa opinnoista. Pitäisikö mielestäsi opiskelijoiden olla vapaalla joulun välipäivät sekä myös syksyisin ja keväisin, jotta varmistetaan, etteivät opiskelijat pala loppuun opinnoissaan?
”Yliopistolain mukaan yliopiston lukuvuosi alkaa 1.8. ja päättyy 31.7. Oulun yliopiston periodijako on jo useita vuosia mahdollistanut vapaaehtoisen opiskelun myös kesäaikana niille, ketkä eivät ole lomalla, töissä tai harjoittelussa vaan haluavat edistää opintojaan myös kesäaikana. Sikäli tässä ei varsinaisesti mitään muuttunut aiempaan nähden. Periodeihin sisältyviä syys- ja talvilomaviikkoja sekä joulun aikaa voidaan edelleen käyttää itsenäiseen opiskeluun, harjoitteluihin tai lomaan, kuten on tehty aiemminkin. Opiskelijoiden jaksamisesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen on keskeinen asia.”
Kysymys Professoriliiton Oulun paikallisosaston puheenjohtajalta Matti Alatalolta: Pitäisikö rehtorin toimikaudet rajata kahteen? Miksi/miksi ei?
”Mielestäni voisi harkita. Nopeasti muuttuvassa yliopistojen toimintaympäristössä tarvitaan eri aikoina erilaista johtajuutta. Rehtorin tehtävä on myös kuluttava, 24/7 -työtä, joten sen määräaikainen hoitaminen voi olla henkilökohtaisen elämänlaadun kannaltakin hyvä asia.”
Kysymys Oulun yliopistolaiset JHL:n puheenjohtajalta Vaili Jämsä-Uusitalolta: Jokaisella yliopiston henkilöstöryhmällä on oma substanssi hoidettavana ja kukaan ei tule toimeen ilman toisia. Yliopiston onnistumisen ja menestymisen tulisi olla yhteinen kokemus, sillä se antaa voimaa kiireessäkin tehdä töitä. Kuinka rehtori tehtävässään toteuttaa tätä tärkeää yhdistämisen ja voimaannuttamisen tehtävää?
”Yliopiston johtamisen ja esimiestyön tulee olla yliopiston asiantuntijoiden osaamista arvostavaa sekä avoimuuden ja luottamuksen kulttuuria rakentavaa. Tunne ja tieto oikeudenmukaisuudesta ja tasavertaisuudesta on tärkeä, hyvästä työstä tulee voida palkita kaikkia. Kiitosta ei meistä varmaan kukaan muista työkaverille sanoa niin usein kun kuuluisi. Lupaan, että ainakin yrittäisin.”
Seppo Parkkila on Tampereen yliopiston anatomian professori. Hän työskenteli tutkimuksesta vastaavana vararehtorina Tampereen yliopistossa vuosina 2016–2018. Kuva: Seppo Parkkila.
Seppo Parkkila, Tampereen yliopiston anatomian professori.
”Vahvuuksiani ovat dynaamisuus, uudet ideat, vuosikymmenten kokemus tutkijana, ryhmänjohtajana ja opettajana sekä kokemukset vararehtorina erittäin suuresta yliopiston muutosprosessista Tampereella.”
Mitkä ovat mielestäsi kolme tärkeintä asiaa, joilla Oulusta tehdään kansallisesti ja kansainvälisesti houkutteleva paikka opiskella?
”Koulutuksen laadun nostaminen, tieteellisen tason nostaminen ja kansainvälisyyden lisääminen (kansainvälisen henkilökunnan rekrytointi, opiskelijavaihto, yliopistoverkostot ja niin edelleen).”
Millä sanoilla esittelisit Oulun yliopistoa uudelle opetusministerille Li Anderssonille (vas.) ja tiede- ja kulttuuriministerille Annika Saarikolle (kesk.)?
”Oulun yliopisto on ”puolen Suomen yliopisto” ja tähtäämme lujasti siihen, että se nousee kansainvälisesti arvostetuksi tiedeyliopistoksi. Meillä on selvä visio, jonka toteuttamiseen tarvitsemme riittävät resurssit.”
Mitkä ovat mielestäsi Oulun yliopiston kehittämisen painopisteet seuraavien viiden vuoden aikana?
”Uuden strategiatyön käynnistäminen välittömästi, koulutuksen laadun nostaminen, tieteellisen tason nostaminen, ulkoisen tutkimusrahoituksen lisääminen, kansainvälisyyden lisääminen (kansainvälisen henkilökunnan rekrytointi, opiskelijavaihto, yliopistoverkostot ja niin edelleen). Mahdolliset merkittävät puutteet infrastruktuurien osalta on kartoitettava ja korjattava resurssien puitteissa.”
Millaista yhteistyötä Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun tulisi tehdä lähitulevaisuudessa? Millaisena näet duaalimallin tulevaisuuden?
”Olen vastikään itse ollut suunnittelemassa Tampereen kahden tiedeyliopiston fuusiota ja konsernia, johon tuli mukaan myös ammattikorkeakoulu. Uskon, että kokemukseni tästä prosessista olisivat hyödyllisiä myös Oulussa. Konkreettisin suurin hyöty tulee alkuun joustavista opintopoluista. Ammattikorkeakoulun opiskelijat voivat joustavasti hyödyntää tiedeyliopiston opetustarjontaa ja yliopiston opiskelijat voivat myös opiskella ammattikorkeakoulun kursseja. Itse olen ollut yllättynyt uusista mahdollisuuksista, joita tulee erityisesti tutkimuksen puolella. AMK:lla on erityisosaamista tutkimuksen soveltamisessa käytäntöön ja työskentelystä yritysrajapinnassa. Näiden lisäksi on selvää, että varsinkin pidemmällä tähtäimellä monia tutkimuksen ja koulutuksen tukipalveluja voidaan ja kannattaa yhdistää.
Uskon, että duaalimalli tulee säilymään vielä pitkään. Meillä on erilliset yliopistolaki ja ammattikorkeakoululaki. Toki viimekädessä duaalimallin jatkuminen tai purkaminen on poliittinen päätös.”
Miten yliopiston henkilöstön jaksamista ja kehittymistä tulisi tukea? Kuinka parantaisit apurahatutkijoiden asemaa yliopistolla ja sen piirissä?
”Rehtorin tulee johtaa yliopistoa edestäpäin. Yliopiston tärkein resurssi ovat työntekijät ja opiskelijat. Tärkeää on toinen toisensa arvostaminen, luottamus ja yhteistyö. Kun työn tekeminen on mukavaa ja palkitsevaa, silloin myös jaksaa paremmin. Tunnen apurahatutkijoiden tilanteen vuosikymmenten ajalta, koska oma tutkimusryhmänikin on pääasiassa erilaisten apurahojen kautta palkattuna. Työsopimukset tulisi kirjoittaa aina niin pitkälle ajalle kuin rahoitus sallii. Suuri haaste on apurahakausien lyhyt kesto, mikä johtaa valitettavasti lyhyisiin työsopimuksiin. Tähän ongelmaan tulisi tarttua kansallisella tasolla.”
Millaisia toimenpiteitä Oulun yliopiston pitäisi tehdä taloutensa turvaamiseksi? Tarvitaanko vielä säästötoimenpiteitä?
”Tarkkaa taloudenpitoa on jatkettava joka tapauksessa. Viimeaikaisten uutisten perusteella OKM:n kautta tuleva yliopistojen perusrahoitus on toivottavasti kääntymässä positiivisempaan suuntaan. Talouden hoito on oltava realistista, mutta haluaisin kuitenkin kääntää usein liian negatiivisen viestinnän positiiviseen. Myös varainhankinnalla on tärkeä merkitys. Sijoitustoimintaa on toteutettava ja seurattava ammattimaisesti kuten varmasti on tehty tähänkin saakka.”
Mitkä olisivat vahvuutesi rehtorina? Entä heikkoutesi?
”Vahvuuksiani ovat dynaamisuus, uudet ideat, vuosikymmenten kokemus tutkijana, ryhmänjohtajana ja opettajana sekä kokemukset vararehtorina erittäin suuresta yliopiston muutosprosessista Tampereella. Heikkoutena on luonnollisesti se, että en enää tunne Oulun yliopiston asioita kovin hyvin. Toisaalta uskon, että ulkopuolelta tulevat ajatukset voivat olla merkittävä askel uuteen nousuun. ”
Millä tavalla käsittelet itseesi kohdistuvaa arvostelua ja painetta?
”Paineensietokyky on tullut testattua lukemattomia kertoja lääkärintyössä, ryhmänjohtajana, muutosjohtajana ja hieman jopa politiikassa. Mielestäni kestän arvostelua ja painetta hyvin. Johtamisessa tehdään myös virheitä. Jos ja kun näin tapahtuu jokaiselle johtajalle, niin se on tunnustettava ja kurssia on reivattava oikeaan suuntaan.”
Mikäli sinut valitaan rehtoriksi, mitkä asiat tai painotukset Oulun yliopistossa muuttuisivat?
”Toivon, että entistä enemmän voidaan tehdä asioita yhdessä. Yliopisto on asiantuntijaorganisaatio. Sellaisen organisaation omaa asiantuntemusta kannattaa hyödyntää mahdollisimman paljon. Lähtisin omilla toimillani rakentamaan kansainvälisesti arvostettua tiedeyliopistoa, josta työntekijät ja opiskelijat ovat ylpeitä. Luottamus, avoimuus ja toinen toisensa arvostaminen ovat tärkeitä tukipilareita.”
Kysymykset opiskelijoilta, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajalta Miriam Putulalta: Lähes kolmasosa korkeakouluopiskelijoista kärsii jossain muodossa mielenterveysongelmista opintojensa aikana. Millä tavoin ongelmaa tulisi mielestäsi ehkäistä?
”Tämä kysymys liittyy todella valitettavan yleiseen ongelmaan, jonka tunnen hyvin oman koulutus- ja työtaustani kautta. Itse asiassa tämän tyyppistä kysymystä käsittelin viimeksi tänä keväänä neljännen vuosikurssin lääketieteen opiskelijoiden kanssa eräässä tutoriaalissa. Yksi tärkeä keino näkyy vastauksestani seuraavaan kysymykseen, eli riittävästä levosta on huolehdittava. Meitä kaikkia haastaa nykyinen some- ja digihumppa. Ihmiset ovat mentaalisesti koko ajan ’online’. Jos siihen liittyy myös epävarmuutta omasta tulevaisuudesta, ihmissuhteista ja taloudesta, niin aikamoinen oravanpyörä on valmis.
Ennaltaehkäisevä mielenterveystyö on tärkeää. Opettajatutorit ja henkilökohtainen opintojen ohjaus antavat turvallisuutta ja vakautta opiskeluun. On myös varmistettava, että mielenterveyspalvelut ovat saatavilla silloin kun niitä tarvitaan. En myöskään halua unohtaa opiskelijoiden antamaa vertaistukea toinen toisilleen. Ystävyydellä ja toinen toisensa välittämisellä on valtava positiivinen voima.”
Uusi periodijako herätti vastikään oululaisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa huolta siitä, onko opiskelijoilla jatkossa enää ollenkaan lomaa opinnoista. Pitäisikö mielestäsi opiskelijoiden olla vapaalla joulun välipäivät sekä myös syksyisin ja keväisin, jotta varmistetaan, etteivät opiskelijat pala loppuun opinnoissaan?
”Opiskelijat tarvitsevat lomia kuten muutkin työntekijät. Aivot ylikuormittuvat ilman lepoa. Yliopisto-opiskelun kuvaan tulisi kuulua se, että joulun välipäivät ovat vapaita ja lisäksi kesätauko on kohtuullisen pitkä. Toki jotkut haluavat opiskella soveltuvia kursseja myös kesäisin, mikä on luonnollisesti OK. On myös melkeinpä sääntö, että opiskelijat tekevät palkkatyötä loma-aikoinaan ja monet myös samanaikaisesti opiskelun kanssa. Palkkatyö on usein välttämätöntä taloudellisten syiden takia ja toki siitä saa arvokasta työkokemusta. On kuitenkin tärkeää levätä opiskeluaikana riittävästi.”
Kysymys Professoriliiton Oulun paikallisosaston puheenjohtajalta Matti Alatalolta: Pitäisikö rehtorin toimikaudet rajata kahteen? Miksi/miksi ei?
”Minulla ei ole vahvaa kantaa tähän kysymykseen puolesta tai vastaan. Jos voisin valita näistä kahdesta vaihtoehdosta, niin kallistuisin hieman rajaamisen puolelle. Kaksi kautta rehtorin tehtävässä on pitkä aika erittäin vastuullisessa työssä. Toisaalta tunnetaan kyllä rehtoreita, jotka ovat erittäin menestyksellisesti hoitaneet tehtäväänsä pidempäänkin kuin kaksi kautta.”
Kysymys Oulun yliopistolaiset JHL:n puheenjohtajalta Vaili Jämsä-Uusitalolta: Jokaisella yliopiston henkilöstöryhmällä on oma substanssi hoidettavana ja kukaan ei tule toimeen ilman toisia. Yliopiston onnistumisen ja menestymisen tulisi olla yhteinen kokemus, sillä se antaa voimaa kiireessäkin tehdä töitä. Kuinka rehtori tehtävässään toteuttaa tätä tärkeää yhdistämisen ja voimaannuttamisen tehtävää?
”Erittäin tärkeä kysymys! Rehtori johtaa tiedoillaan, taidoillaan ja persoonallaan. Olen todennut, että yliopiston tärkein voimavara ovat ihmiset. Parhaimmat tulokset tehdään yhdessä. Lopputulos on yleensä erinomainen kun on mukava tehdä työtä ja työntekijät näkevät, että heidän työtään arvostetaan ja heihin luotetaan.”
Rehtorihakijoiden esittelyvideot ovat esillä yliopiston intranetissä Notiossa. Videot toimivat yliopiston verkossa olevilla koneilla, yliopiston ulkopuolella ota VPN-yhteys.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
ÖRMYn puheenjohtajana Iiro Pyhäjärvi on tehnyt elämänsä ensimmäisen virheen, oppinut kiittämään hallituslaisia tehdystä työstä ja säilyttänyt silti mukavuudenhalunsa.
Toukokuun viimeisenä viikonloppuna viisivuotisjuhliaan viettävän Oulun yliopiston raskaan musiikin ystävien eli ÖRMYn puheenjohtaja Iiro Pyhäjärvi oli yksi ”hevarin näköisistä tyypeistä”, joka sai mainoslappusen käteensä, kun yhdistyksen perustamista edeltäviä askelia otettiin. Kun perustamiskokouksessa kukaan ei halunnut rahastonhoitajaksi, Pyhäjärvi suostui pestiin. Näin alkoi hänen järjestötaipaleensa.
Kolmen rahastonhoitajana vietetyn kauden jälkeen Pyhäjärvi koki nähneensä järjestötyötä tarpeeksi puheenjohtajuutta varten. Hallitusvuosien aikana hänelle oli muodostunut tuntuma siitä, mihin suuntaan toimintaa itse veisi. Pyhäjärvi koki pääsevänsä parhaiten toteuttamaan ajatuksiaan puheenjohtajana. Hän oli seurannut aikaisempien puheenjohtajien toimintaa ja todennut, ettei homma niin vaikealta näyttänyt.
Suostuessaan puheenjohtajaksi Pyhäjärvi koki tienneensä tarpeeksi siitä, mihin oli ryhtymässä. Yllätyksiä ei ole tullut vastaan, mutta vankka aiempi tietämys toiminnasta on auttanut: ”En varmasti olisi lähtenyt, jos en olisi nähnyt edellisten puheenjohtajien toimintaa käytännössä.”
Erona hallituksen jäsenenä toimimiseen Iiro Pyhäjärvi mainitsee sen, ettei puheenjohtajalla ole yhtä paljon tekemistä. Puheenjohtaja keskittyy pitämään lankoja käsissä ja varmistamaan, että muut tekevät hommansa ajallaan.
Puheenjohtajan tehtäviin on kuulunut myös muiden järjestöjen lähestyminen, mikä on ollut jännittävää muuten puhelinsoittoja kaihtavalle Pyhäjärvelle. Järjestön pieni koko luo omat paineensa: Pyhäjärvi kokee toisinaan muiden ajattelevan, kuinka ”sieltä joku pikkujärjestö taas haluaa jotakin, ei tähän tarvitse kiinnittää huomiota”, vaikka näin ei välttämättä ole.
Yhdeksi tärkeimmäksi opiksi Pyhäjärvi mainitsee puhelinsoittojen lisäksi luottamuksen rakentamisen muihin hallituksen jäseniin. Hallituslaisia on muistettava kiittää heidän työpanoksestaan.
”Ei tätä yksin pysty pyörittämään. Kyllä siinä täytyy pitää muut mukana ja arvostaa heitä.”
Toisaalta arvostusta kaipaa myös puheenjohtaja. Yhtenä mieleenpainuvimmista hetkistään Pyhäjärvi mainitsee sen, kun häntä tultiin kiittämään.
Juhlaa, tavoitteita ja työtä
Viikonlopun tapahtuma ei ainoastaan tarjoa oululaisille raskaan musiikin ystäville syytä juhlaan, vaan kokoaa samalla koko Suomen akateemiset hevijärjestöt – HYRMYn, TYRMYn, Jyrmyn ja kumppanit – samaan paikkaan. Idea juhlavuoden ja vuosittaisen, eri paikkakunnilla järjestettävän valtakunnallisen kokoontumisen yhdistämisestä syntyi jo kaksi vuotta sitten, ja tapahtuman suunnittelu aloitettiin noin vuosi sitten.
Örmynium-nimeä kantavan lauantain keikkaillan kävijämääräksi odotetaan 50 ihmistä. ÖRMYn tavallisissa kerhohuoneilloissa käy noin 25 ihmistä.
”Kun tapaa samanmielisiä ihmisiä ja pystyy vaikuttamaan heihin, mielenkiinto pysyy yllä, vaikka varsinainen työ on välillä työtä.”
Vielä edessä olevan kohokohdan lisäksi Pyhäjärvi listaa puheenjohtajakauden muiksi tavoitteiksi tietyt sääntömuutokset sekä hallitustestamentit, joiden tarkoitus on antaa seuraajille selkeämpi kuvan työstä heti alusta alkaen. Näiden jatkuvuutta edistävien projektien saavuttamisen jälkeen Pyhäjärvi kokee jättäneensä jotain pysyvää järjestöön – tosin tehtävälista jatkuu vielä ironisella sivuprojektilla humanistipallon vaihtamisesta hänen patsaakseen.
Rahastonhoitajana Pyhäjärvi välillä pelkäsi, ettei oikeasti tiennyt mitään. Puheenjohtajana samaa kriiseilyä ole ollut.
Koska hallitustyö ei ole aina juhlaa, homman on tunnuttava merkitykselliseltä. Pyhäjärvelle merkityksellisyys ei synny niinkään itse järjestötoiminnasta, vaan metallimusiikista, josta hän kertoo olevansa intohimoisen kiinnostunut.
”Kun tapaa samanmielisiä ihmisiä ja pystyy vaikuttamaan heihin, mielenkiinto pysyy yllä, vaikka varsinainen työ on välillä työtä.”
Hevimusiikki on ollut osa Pyhäjärven elämää yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Ensimmäisen metallibiisinsä hän kertoo kuulleensa lapsena naapuriltaan, joka oli esitellyt sitä muille. Siitä lähtien genre on kulkenut mukana. Pyhäjärvi ei tosin kuuntele vain heviä, vaan hänelle maistuu esimerkiksi kasaripoppi.
”Mitä juustoisempaa, sen parempaa.”
ÖRMYn kerhohuoneilloissa hevi raikaa, ja samalla keskustellaan melko vapaamuotoisesti, yleensä jostain muusta kuin metallimusiikista. Erityisluvalla saa kuunnella jotain muuta kuin heviä, ja nämä luvat ovat puheenjohtajan päätettävissä.
”Se on niitä puheenjohtajuuden hyviä puolia, että joissain asioissa on päätäntävaltaa.”
Pyhäjärvelle on musiikin kuuntelemisen lisäksi tuttua myös taiteenlajin toinen puoli. Hän soittaa kitaraa ja säveltää musiikkia vapaa-ajallaan. Kaverin kanssa vireillä oleva projekti on mahdollisesti muotoutumassa bändiksi jossain vaiheessa, hän sanoo.
”Ei sillä varmaan elantoa ole toivoa saada, mutta mukava harrastus se on.”
”Mitä juustoisempaa, sen parempaa.”
Järjestötyö on luonut pohjaa myös omille projekteille soittokavereiden ja treenikämpän ovien avautumisen suhteen.
”Jos bändi toteutuu, voidaan mahdollisesti päästä ÖRMYn kautta keikalle, sillä järjestön tavoite on nostaa pieniä tuntemattomia bändejä esiin.”
Elämän ensimmäinen virhe
Iiro Pyhäjärvi kokee itsetuntemuksensa kasvaneen järjestön ympärille muodostuneen kaveripiirin kautta. Peilaamalla itseään muihin ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa itsestä Pyhäjärvi on oppinut lisää siitä, millainen ihminen hän itse on.
Samalla hän on huomannut olevansa ihminen, joka miettii toisten mielipiteitä itsestään vähän liikaakin.
”Siitä yritän opetella vähän eroon. Pitäisi olla rohkeammin oma itsensä ja muita liibalaaba-vinkkejä.”
Järjestötyön aikana Pyhäjärvi kokee muuttuneensa sosiaalisemmaksi. Hän näkee selkeän eron tämänhetkisessä itsessään verrattuna siihen, kuka hän oli ennen ÖRMYä. Vaikka ajatus ÖRMYn jälkeisestä elämästä on hänelle tuntemattomuudessaan pelottava, kaveripiirin hän uskoo jäävän.
Porukka myös tsemppaa toisiaan opiskelujen suhteen: ”Tuetaan toisiamme, että kyllä sinä joku päivä valmistut.”
Puheenjohtajana Iiro Pyhäjärvi rohkaisee hallituslaisiaan keskittymään opiskeluihin ja etenemään niissä ajallaan. ”Koetan teroittaa hallituslaisille, ettei pidä stressata tämän takialiikaa. Tämä on harrastustoimintaa, tentteihin pitää lukea ja töissä pitää käydä.”
”Ei tämä ole kuoleman- eikä edes poliisinvakavaa. Jos tulee virheitä, niistä opitaan ja niiden kanssa eletään.”
Puheenjohtajapestiä miettiville hän muistuttaa, ettei hommassa ole koskaan yksin. ”Onhan siinä vastuuta, mutta se on hallituksen yhteinen vastuu. Muut osaavat neuvoa, ja heiltä tulevaa palautetta on hyvä ottaa vastaan.”
”Ei tämä ole kuoleman- eikä edes poliisinvakavaa. Jos tulee virheitä, niistä opitaan ja niiden kanssa eletään.”
Haastattelua edeltävällä viikolla elämänsä ensimmäisen virheen tehneenä Pyhäjärvi voi vakuuttaa tämän todeksi.
”Poistin vahingossa yhden palveluun tallennetun salasanan, ja sitä piti sitten yhdessä miettiä.”
Ja niin siitäkin selvittiin.
Puheenjohtajan ei tarvitse Pyhäjärven mukaan luopua omasta mukavuudenhalustaan. Hän valitsee empimättä mukavuuden, jos toisena vaihtoehtona on haaste.
Varmuus valintaan juontuu siitä, ettei tarvetta todistella itseään ole. Iiro Pyhäjärvi kokee pääsevänsä tavoitteisiinsa ilman että matkaan liittyy oman pystyvyyden korostamista.
Kuka?
Iiro Pyhäjärvi
» Maisterivaiheen englantilaisen filologian opiskelija. Sivuaineina elämänkatsomustieto ja aineenopettajaopinnot.
» Ihminen, jota ihailee: kirjailija Terry Pratchett.
» Motto: Älä tee toiselle niin kuin et halua itsellesi tehtävän.
Mikä?
ÖRMY
» Oulun yliopiston raskaan musiikin ystävät ry
» Poikkitieteellinen yhdistys, jonka tarkoituksena on kerätä yhteen raskaasta musiikista kiinnostuneita Oulun yliopiston nykyisiä tai entisiä opiskelijoita sekä henkilökunnan jäseniä. Jäseniä 40, hallituksessa 9.
» Järjestää muun muassa kerhohuoneiltoja ja erilaisia tapahtumia raskaan musiikin ympärille. Kerhohuoneilloissa kuunnellaan raskasta musiikkia ja keskustellaan yleensä jostain muusta.
» Juhlistaa viisivuotista taivaltaan toukokuun viimeisenä viikonloppuna.
» Lauantaina 25. toukokuuta Örmy järjestää Ykän Pubissa keikkailta Örmyniumin. Lipunmyynti alkaa kello 19.
Julkaistu
SHARE
Jenni Maalismaa
Kohtaamisista inspiroituva maailmanparantaja, jolle tanssi on elämäntapa. Värittää arkeaan spontaaniudella ja luovilla tauoilla. Instagram: @jejennii
