Oulun yliopiston 60. lukuvuoden käynnistymistä juhlistetaan syyskuussa avajaistapahtumilla. Uudet opiskelijat toivotetaan tervetulleeksi orientaatioviikolla 3.–9.9. Viikon aluksi yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä tervehtii uusia opiskelijoita. Orientaatioviikon loppupuolella 7.9. fuksit osallistuvat Future Factory -haastekilpailuun. Kolmatta kertaa järjestettävässä Future Factoryssa uudet opiskelijat määrittelevät itselleen tulevaisuushaasteen, kehittelevät haasteeseen ratkaisuehdotuksen ja esittävät ratkaisunsa muille. Samalla viikolla Oulun yliopisto ja Helsingin yliopisto isännöivät UArctic-kongressia. Kongressin ensimmäiset […]
Oulun yliopiston 60. lukuvuoden käynnistymistä juhlistetaan syyskuussa avajaistapahtumilla.
Uudet opiskelijat toivotetaan tervetulleeksi orientaatioviikolla 3.–9.9. Viikon aluksi yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä tervehtii uusia opiskelijoita.
Orientaatioviikon loppupuolella 7.9. fuksit osallistuvat Future Factory -haastekilpailuun. Kolmatta kertaa järjestettävässä Future Factoryssa uudet opiskelijat määrittelevät itselleen tulevaisuushaasteen, kehittelevät haasteeseen ratkaisuehdotuksen ja esittävät ratkaisunsa muille.
Samalla viikolla Oulun yliopisto ja Helsingin yliopisto isännöivät UArctic-kongressia. Kongressin ensimmäiset neljä päivää järjestetään Oulussa, viimeinen päivä Helsingissä. Tilaisuuteen osallistuu myös Monacon ruhtinas Albert II.
Yliopiston lukuvuoden avajaisten pääjuhla on maanantaina 10.9. Linnanmaalla Saalastinsalissa. Tilaisuudessa juhlapuheen pitää opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.). Kello 15.15 käynnistyvä juhla on avoin koko yliopistoyhteisölle, niin henkilökunnalle kuin opiskelijoille. Avajaisjuhlaa edeltää ekumeeninen jumalanpalvelus Pyhän Luukkaan kappelissa kello 13.30.
Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) järjestää keskiviikkona 12.9. lukuvuoden avajaistapahtuman Vulcanalian. Vulcanalia-päivä käynnistyy kello 10–14 Linnanmaan kampuksella järjestettävillä järjestömessuilla, ja iltajuhlaa vietetään Oulu Areenalla kello 20 alkaen. Iltajuhlan esiintyjät julkistetaan 15.8. Tapahtuman pääyhteistyökumppani on Oulun yliopisto.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Vuoden loppuun mennessä Linnanmaan kampuksen pohjoispääty on poistunut Oulun yliopiston humanistisen ja kasvatustieteiden tiedekuntien käytöstä. Humanistisen tiedekunnan muutto käynnistyi keskiviikkona 1.8.
Elokuun alussa Linnanmaalla liikkuu suuri määrä muuttolaatikoita.
Tuolloin humanistinen tiedekunta muuttaa Linnanmaan kampuksen pohjoispäädystä uusiin, remontoituihin tiloihin kampuksen vanhalle puolelle.
Muutto käynnistyi keskiviikkona 1.8. Humanistien vanhojen tilojen tulee olla tyhjennettyinä ja luovutuskunnossa elokuun puolivälissä.
Muutto koskettaa yhtälailla niin tiedekunnan henkilökuntaa kuin opiskelijoitakin. Samaan aikaan tiedekunnan kanssa muuttavat myös humanistien ainejärjestöt ja kattokilta Humanistinen Kilta kahvila Humuksineen.
Yksi kiltahuone, monta järjestöä
Humanistien uusiin kiltatiloihin kuuluu kolme jaettua kiltahuonetta sekä yksi yhteinen varastohuone.
Yhden huoneen jakavat Gieku ja Verba, toisen Suma, Communica ja Index, kolmannen Tiima, Kultu, Timppa ja Meteli. Uusiin kiltatiloihin kuljetaan aamukuudesta iltakymmeneen ilman kulkukorttia, muina aikoina kulkukortilla. Kiltakäytävältä avautuu myös yksi, lukossa oleva ulko-ovi.
Uudet tilat ovat valoisat: kaikki on uusissa tiloissa puhdasta ja häikäisevän valkoista. Muutos aiemmasta on ollut suuri – kaikki kantavia rakenteita ja ulkoseiniä lukuunottamatta on pistetty uusiksi, kertoo pääurakoitsija Temotekin key account manager Jarmo Klytseroff.
”Uudet pinnat lattiassa, uudet ikkunat, uudet alakatot, uusi vesikatto, uudet ovet. Metalliovet ovat vanhaa perua.”
Humanistit jakavat uudet kiltatilansa muiden järjestöjen kanssa. Kuvaushetkellä kesäkuun 11. päivänä kiltahuoneissa oli yhdellä seinällä iso tussitaulu, mutta muu kalustus vielä puuttui tyystin.
Paria kerrosta ylempänä, kolmannessa kerroksessa avautuvat humanistisen tiedekunnan henkilökunnan tilat.
Henkilökunnan tilat ovat jaettu kahteen lamelliin, eli käytävään. Itäinen lamelleista on nyt Temotekin toimesta remontoitu, toinen on saneerattu jo noin kaksi vuotta sitten. Tiedekunnan uudet työhuoneet ovat pääasiassa jaettavia, ja huoneiden koot vaihtelevat kahdestatoista neliöstä noin neljäänkymmeneen neliöön.
Samoin kuin kiltatiloissa, uusissa tiloissa yleisvaikutelma on häikäisevä valkoisuus ja valoisuus. Ennen muuton alkamista jokainen huone näyttää aika lailla identtiseltä tyhjyydessään. Jarmo Klytseroffin mukaan huoneet näyttävät hyvin erilaisilta sen jälkeen kun huoneet on kalustettu.
Kolmannen kerroksen tiloissa ovat humanistisen tiedekunnan opetushenkilöstö, johto ja hallinto. Sen sijaan humanistisen tiedekunnan koulutuksen lähipalvelut muuttivat kesäkuun lopussa Opintokadulle, entisen Opiskelijakeskuksen tiloihin (KE1020). Sieltä löytyvät nyt humanistisen tiedekunnan, kasvatustieteiden tiedekunnan, Oulun kauppakorkeakoulun (HuTK-KTK-OyKKK -lähipalvelutiimi) sekä luonnontieteellisen tiedekunnan ja teknillisen tiedekunnan (LuTK-TKK –lähipalvelutiimi) koulutuksen lähipalvelut. Oman tiedekunnan lähipalvelupiste palvelee esimerkiksi opiskelutodistukseen, opintosuoritusotteeseen, opinto-oikeuden jatkamiseen ja lukuvuosi-ilmoittautumiseen liittyvissä asioissa.
Geokadun uudessa kahvila Humuksessa tilaan avautuu tiski, jonka takana ovat keittiötilat. Vaikka tuoleja ja pöytiä laitetaan myös käytävälle, ravintolapaikkoja on vähemmän kuin aiemmassa tilassa. Humus oli vanhassa sijainnissaan avoinna viimeistä päivää 15.6.
Haasteellinen työmaa
Jarmo Klytseroff kuvaa humanistien remonttityömaata haasteelliseksi. Kun remonttia tehdään jatkuvasti käytössä olevien tilojen lähellä, ei remontista saisi tulla häiritsevää ääntä tai hajuja.
”Lisäksi tiedottamista vaaditaan paljon: viikkotiedotteet on hyvinkin tarkkaan pitänyt laatia.”
Mutta kaikki on Klytseroffin mukaan sujunut hyvin, ja aikataulussa on pysytty, on oltu jopa lievästi etuajassa.
Uudet, saneeratut tilat luovutettiin Suomen Yliopistokiinteistöille (SYK) keskiviikkona 20.6. Juuri ennen tilojen luovutusta SYK:lle työmaalla tehtiin vain loppusiivouksia ja sähkön loppumittauksia ja laitettiin automaatiosäädöt kohdalleen. ”Pientä fiksaamista ja paperitöitä”, Klytseroff sanoo.
Uusiin kiltatiloihin maanantaina 11.6. tutustuneet humanistiainejärjestöjen edustajat vaikuttivat tyytyväisiltä tiloihin. Huolta aiheutti vain se, kuinka uusiin tiloihin löydetään, eli kuinka paljon uusia opasteita käytäville ja keskusaulaan tarvitaan. Kuvassa Humuksen uusiin keittiötiloihin tutustumassa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Kalle Parviainen, Outi Niemi, Heli Paaso-Rantala, Miriam Putula ja Emilia Käsmä.
Kasvatustieteiden tiedekunta muuttaa joulukuussa
Siinä missä humanistien uusissa tiloissa on valmista, reilua kolmea kuukautta myöhemmin muuttavan kasvatustieteiden tiedekunnan tulevissa tiloissa tilanne on ollut toinen.
Työmaan aikataulu oli vielä kesäkuussa kolme viikkoa myöhässä aikataulusta.
Hanke tulee valmistumaan alkuperäisen aikataulun mukaan, lupaa Oulun yliopiston kiinteistöinsinööri Timo Haverinen.
”Urakat ovat valmiina lokakuun loppuun mennessä.”
Tällä työmaalla aikataulussa pysymistä on vaikeuttanut se, että remontin suunnittelun ja toteutukseen ryhtymisen välinen aika on ollut hyvin lyhyt.
”Suunnitteluajan ja toteuttamaan lähtemisen välinen aika on ollut hirmuisen tiukka. Kun on samalla tehty suunnittelua, yllätysten mahdollisuus kasvaa.”
Oma haasteensa on ollut siinä, että tiedekunnan tulevien kuvataideluokkien tila on ollut prosessitekniikan väistötilana. Väistötilan toiminta loppui kesäkuun lopussa, jonka jälkeen remontti pystyttiin käynnistämään myös sillä alueella.
Kasvatustieteilijät pääsevät muuttamaan uusiin tiloihin joulukuun alussa. Vanhat tilat on luovutettava Suomen Yliopistokiinteistölle joulukuun puolivälissä. Kun tilat ovat tyhjänä, SYK aloittaa pohjoispäässä Oamk-muutostyöt.
Muutto muuttaa myös ravintoloita
Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) tuleva muutto tulee vaikuttamaan myös Linnanmaan ravintoloihin. Kun syöjämäärä kasvaa tulevaisuudessa tuhansilla, ravintolatilaa tarvitaan lisää. Siksi kampuksen pohjoispäädyssä olevia ravintoloita Foodoota ja Maraa remontoidaan.
Foodoota remontoidaan tänä vuonna ja Maraa sekä eläinmuseon ensimmäistä kerrosta remontoidaan Oamkin muutostöiden yhteydessä 2019–2020. Remonteilla saadaan Foodoon ympäristöön yli 600 asiakaspaikkaa lisää ja Maran ympäristöön noin 300 asiakaspaikkaa.
Foodoo ja Mara sulkevat ovensa remonttien vuoksi kahdessa erässä. Eläinmuseota vastapäätä olevan Juveneksen ravintolan Foodoon ovet sulkeutuivat vapulta, ja sen keittiöremontti on paraikaa käynnissä. Ravintolan peruskorjaus valmistuu keväällä 2019. Sitä ennen kampuksen ruokailijoita palvelee eläinmuseon ensimmäiseen kerroksen tilaan rakennettava väistökeittiö. Museon näyttelysali kalustetaan myös väliaikaiseksi ravintolasaliksi.
Eläinmuseon väistökeittiön ovet avautuvat syyslukukauden alussa, 3. syyskuuta.
Mara puolestaan sulkeutuu sen jälkeen kun Foodoo avataan. Muutoin pohjoispäädyn alueella alkaa Oamkin tilojen remontti vaiheittain syyskuusta alkaen.
Valtioneuvosto on nimittänyt professori Johanna Myllyharjun Oulun yliopistosta Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtajaksi 1.1.2019 lukien, yliopisto tiedottaa. Hallituksen toimikausi on kolmivuotinen. Johanna Myllyharju on molekyylibiologian professori ja hän toimii Oulun yliopistossa Biocenter Oulun johtajana. Hän on Suomen tieteellinen edustaja Euroopan molekyylibiologian laboratorion (EMBL) ja Euroopan molekyylibiologian konferenssin (EMBC) hallintoelimissä. Myllyharju on Biokeskus Suomen johtoryhmän jäsen ja […]
Valtioneuvosto on nimittänyt professori Johanna Myllyharjun Oulun yliopistosta Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtajaksi 1.1.2019 lukien, yliopisto tiedottaa. Hallituksen toimikausi on kolmivuotinen.
Johanna Myllyharju on molekyylibiologian professori ja hän toimii Oulun yliopistossa Biocenter Oulun johtajana. Hän on Suomen tieteellinen edustaja Euroopan molekyylibiologian laboratorion (EMBL) ja Euroopan molekyylibiologian konferenssin (EMBC) hallintoelimissä. Myllyharju on Biokeskus Suomen johtoryhmän jäsen ja sen edellinen puheenjohtaja. Suomen Akatemiassa hän on toiminut aiemmin terveyden tutkimuksen toimikunnan varapuheenjohtajana.
Toimikaudella 1.1.2019–31.12.2021 hallituksen jäseniä ovat professori Martti Kauranen (Tampereen teknillinen yliopisto), professori Heikki Kröger (Itä-Suomen yliopisto), professori Erika Löfström (Helsingin yliopisto), tutkimusjohtaja, professori Per Mickwitz (Suomen ympäristökeskus) ja teknologiajohtaja, dosentti Marita Niemelä (Neste Engineering Solutions).
Suomen Akatemia rahoittaa korkealaatuista tieteellistä tutkimusta, toimii tieteen ja tiedepolitiikan asiantuntijana sekä vahvistaa tieteen ja tutkimustyön asemaa. Vuonna 2018 se rahoittaa tutkimusta 436 miljoonalla eurolla. Akatemian hallitus päättää esimerkiksi Akatemian toiminta- ja taloussuunnitelmista, tieteellisten toimikuntien, strategisen tutkimuksen neuvoston ja tutkimusinfrastruktuurikomitean työn yhteensovittamisesta sekä tieteellisten toimikuntien tutkimusalojen edistämisestä.
Valtioneuvosto nimeää Akatemian hallituksen ja tieteelliset toimikunnat kolmen vuoden toimikaudelle. Valtioneuvosto pyrkii siihen, että hallituksessa ja toimikunnissa on monipuolinen ja korkeatasoinen tieteellinen asiantuntemus. Akatemian hallituksen nykyinen puheenjohtaja on farmakologian ja lääkekehityksen professori Heikki Ruskoaho Helsingin yliopistosta.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Opiskelijoiden kesätyöt, joillakin niitä on, joillakin ei. Joku on saa siistin kesätyön vakuutusfirman pohjimmaisena, kun taas joku leikkaa ruohoa vain kaatuakseen illalla rättiväsyneenä sänkyyn. Oulun ylioppilaslehti otti selvää, kuinka päästä kesätöihin vauvauinninohjaajaksi tai hahmoksi Ti-Ti-Nallen taloon.
Vapautta ja nukkumista rajoittavista ominaisuuksistaan huolimatta kesätyöpaikka on arvokas, ei vain pelkästään rahan vaan työkokemuksen takia.
Huonommin asiat voivat olla – kesätyöttömyys ei ole kaikille vaihtoehto, vaan ainoa vaihtoehto. Aina voi tosin sanoa, että ”palaa juurilleen etsimään itseään”, kun käy kesän vanhempien luona syömässä.
Nykyhetken ei pitäisi olla näin dystooppinen, sillä tilastojen mukaan mahdollisuuksia kesätöihin pitäisi olla: pelkästään Elinkeinoelämän Keskusliitto kertoi keväällä tavoittelevansa tälle kesälle 130 000 kesätyöpaikkaa, 30 000 enemmän kuin edeltävinä vuosina. SAK:n luottamushenkilöpaneelin mukaan SAK:laiset alat palkkaavat tänä suvena hieman enemmän kesätyöntekijöitä kuin edellisvuonna, ja SAK:laisista työpaikoista 74 prosenttia palkkaa kesätyöntekijöitä. Erityisesti töitä tarjoavat kesällä matkailu- ja ravintola-ala sekä aiemmista vuosista poiketen rakennusteollisuus.
Kesätyöpaikkojen hakemisessa kiivainta aikaa on tammi-maaliskuu. Toisilla aloilla kesätyötä kärkkyvä joutuu olemaan hereillä vielä aikaisemmin, ja esimerkiksi toimittajilla kesätöiden hakuaika on jo kesää edeltävänä syksynä. Tätä on kritisoinut Journalistiliiton opiskelijayhteistyöryhmä, jonka mukaan aikaistuneet haut vaikeuttavat opintoja kohtuuttomasti. Vielä aikaisempi haku on monella lääkäriopiskelijalla: Lääkärilehden mukaan (10.2.2017) kesätöistä sovitaan jopa vuosi tai kaksi etukäteen.
Vaikka kesätyöpaikkaa ei tälle kesälle olisi löytynyt, yksin ei tarvitse jäädä murehtimaan. Kesätoimeentulosta löytyy OYY:n sivuilta infopaketti, jonka avulla löytyy infoa kesäopiskelusta ja toimeentulotuesta.
Kesätyö voi olla ensimmäinen askel unelmauralle – tai kouriintuntuva opetus siitä, että ainakaan tätä työtä ei halua tehdä valmistumisen jälkeen.
Oulun ylioppilaslehti tutustui kahteen hieman erilaiseen kesätyöhön.
Vauvauinninohjaajalta vaaditaan varmuutta
Oululainen Eija Järvenpääopiskelee Oulun yliopistossa kuudetta vuotta biologiaa. Tulevaisuudessa hänellä siintää edessä joko biologian ja maantieteen opettajuus, tai vaihtoehtoisesti biologian tutkijan ura. ”Suoritin ensin tutkijaopinnot, jonka jälkeen siirryin pedagogisiin opintoihin”, hän kertoo.
Nykyinen kesätyö ei ole oman alan työ, mutta silti se sisältää työskentelyä lasten kanssa. J0ulukuusta asti Järvenpää on opiskeluiden ohella ohjannut vauvauintia ja lasten uimakoulua. Uimakouluja hän ohjaa Oulun Edenissä, vauvauintia ja uimakoulua Caritaksessa. Nuorimmat ohjattavat, vauvakouluikäiset, ovat kolmikuisia, vanhimmat uimakoululaiset ovat seitsenvuotiaita.
Kesätyön taustalla on oma harrastuneisuus: Järvenpää kertoo harrastaneensa uintia vuosikaudet, ja kotipaikkakunnallaan Haapajärvellä hän ohjasi paikallisen uimaseuran ryhmiä. Viime joulun aikoihin hän bongasi ilmoituksen, jossa haettiin uimakoulu Pikku Joutsenelle osa-aikaisia uimaohjaajia. Tämän vuoden alusta lähtien hän on opiskeluiden ohella ohjannut pienten polskimista.
Eija Järvenpää aikoo valmistuttuaan hakea oman alan töitä, mutta kiirettä ohjaustöistä luopumiseen ei ole. Kuva: Anni Hyypiö.
Mitä vauvauintien ohjaajalta sitten vaaditaan, uimamaisterin papereita?
”Pitää tulla toimeen ihmisten kanssa, vanhempien kanssa ollaan koko ajan kontaktissa. Lisäksi pitää olla rauhallisuutta ja varmuutta omasta toiminnasta. Kun vanhemmat tulevat uimakouluun lasten kanssa, pitää sekä lapsella että vanhemmalla olla turvallinen olo.”
Omat uintitaidot ovat Järvenpään mukaan toki ehdottomasti plussaa, mutta Pikku Joutsenella ohjaajat ovat saaneet myös oman koulutuksen.
Nyt kesällä Järvenpäällä on uimakouluja ja vauvauinteja joka päivä sunnuntaita lukuunottamatta. Syksystä kevääseen on rauhallisempaa, ohjausta on kahtena päivänä viikossa. Ryhmät polskivat puoli tuntia kerrallaan, ryhmiä on kolmesta neljään päivässä. ”Sitten järjestelyissä, lelujen laitossa sun muussa menee vielä aikaa.”
Järvenpäällä valmistuminen odottaa lähitulevaisuudessa. Mutta vieläkö uimaohjaajan hommat maistuvat maisterinakin?
Kysymys naurattaa häntä. ”Toki haen oman alan töitä. Mutta varmasti jatkan tässä hommassa, jollei aivan huippupaikka tärppää jostain.”
Hän kertoo voivansa suositella tätä kesäduunia myös muille, sillä ohjaaminen on todella mukavaa.
”Töissä ei edes huomaa, kuinka aika hujahtaa. Asiakkaat ovat yleensä hyväntuulisia ja innoissaan.”
Ti-Ti Nalleksi Ti-Ti Nallen paikalle
Jos pystyy tekemään oman alan ulkopuolisia töitä ja vielä muuttamaan Oulun ulkopuolelle, voivat Suomesta avautua aivan uudenlaiset kesätyömarkkinat.
Suomen kielen pääaineopiskelija Millakatariina Väänänen työskenteli viime kesän Ikaalisissa Ti-Ti Nallen talossa ja muutti Ikaalisiin kesäksi. Viime hetkellä, sillä kunnanjohtajan harmiksi talo muuttaa tänä kesänä Lempäälään.
Millakatariina Väänäsen kesäntyön huippuhetkiä olivat osallistuminen Ti-Ti Nallen risteilylle ja kahteen konserttiin. Kuva: Marko Heikkinen
Töissä hän tanssi, lauloi ja leikki lasten kanssa. ”Täytyi osata leikkiä ja heittäytyä”, Väänänen sanoo. ”Jos oli rauhallisempi hahmo, piti osata liikkua rauhallisesti, ja jos oli joku kunnon tärinähousu, piti laittaa itsensä likoon.”
Näinkin erilainen työpaikka löytyi perinteisellä tavalla, TE-keskuksen Internet-sivujen kautta. Väänänen matkusti Ikaalisiin kaksipäiväiseen työhaastatteluun, jossa testattiin hakijoiden tanssi- ja laulukykyä. ”Tärkeintä oli osoittaa, että osaa elää satumaailmassa. Vaikka me työntekijät leikimme toisinaan puvut päällä, oikeastihan nalleperhe asuu Ti-Ti Nallen talossa”, Väänänen kertoo.
Vaihtelua oli, sillä esiintyjät vuorottelivat kahdeksan nallehahmon välillä, riippuen mikä hahmo sattui esiintyjälle sillä hetkellä sopimaan.
Nalleperheen lisäksi talossa esiintyi pienempiä hahmoja. Marssijärjestys oli kuitenkin selvä.
”Ti-Ti Nalle on homman tähti”, Väänänen kertoo. ”Vain hän sai käydä kylpylän aamupalalla tervehtimässä vieraita. Esimerkiksi Torsti Torakkaa ei päästetty hotelliin.”
Ti-Ti Nallen Talossa työskentely sujahti Väänäsen työhistoriaan sulavasti. Väänänen on ollut usein kesätöissä, jotka eivät liity suoraan hänen opiskelualaansa. ”Olen ollut betonitehtaassa ja lääketukussa tilausten kokoajana. Sitten vuonna 2016 kävin Yhdysvalloissa Bemidjin pikkukaupungissa leiriohjaajana.”
Haastattelun lopuksi kysyn Väänäseltä vinkkiä kesätöiden myöhäiseen hakuun. Vaikka kesätöitä ei olisi vielä löytynyt, Väänänen kertoo, että esimerkiksi kauppoihin kannattaa silti jättää avoimia hakemuksia. ”Moni voi ottaa paikan vastaan ja peruu, tai sitten sairastuu. Sitten kauppa tarvitsee jonkun tilalle.”
Ja se joku voit olla juuri sinä.
Teksti ja kuvat: Anni Hyypiö ja Marko Heikkinen
Julkaistu
SHARE
Marko Heikkinen
Äärimmäisen vakava kirjallisuuden pääaineopiskelija, joka kutsuu itseään "muoti & lifestyle" -toimittajaksi.
Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun yhteistyö syvenee entisestään, kun yliopistosta tulee Oamkin pääomistaja. "Omistuksen kautta syntyy myös henkistä yhteyttä, joka on omiaan rakentamaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta", sanoo yliopiston rehtori Jouko Niinimäki.
Torstaina 7. kesäkuuta Oulun ammattikorkeakoulun osakkeiden myynti sai sinetin, kun kauppakirja allekirjoitettiin Oulun kaupungintalon juhlasalissa. Oulun yliopisto ostaa itselleen Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n osake-enemmistön, 50,5 prosenttia osakkeista. Niistä yliopisto maksaa 5,1 miljoonaa euroa.
Osakekaupan myötä Oulun yliopisto saa nimetä Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n hallituksen puheenjohtajan ja kolme jäsentä seitsenhenkiseen hallitukseen.
Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n kymmenen omistajakuntaa säilyvät edelleen omistajina, mutta aiempaa pienemmillä osuuksilla. Osakekaupan jälkeen Oulun kaupungille jää 37,83 prosenttia osakkeista, muiden omistajakuntien osuudet pienenevät noin puoleen aiemmasta.
Ostoaikeista tiedotettiin ensi kertaa ystävänpäivänä. Osapuolet ovat perustelleet järjestelyä halulla hyödyntää Linnanmaan yhteiskampuksen mahdollisuudet ja muodostaa ”vahva, kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä osaamiskeskittymä”. Oulun ammattikorkeakoulun Teuvo Pakkalan ja Kotkantien kampukset muuttavat Linnanmaalle syksyllä 2020.
Mutta mitä yliopisto osakekaupalla oikein ostaa?
Sama raha, paremmat palvelut
Samassa konsernissa toimiminen mahdollistaa Oulun korkeakoulujen yhteisten palveluiden rakentamisen ilman kilpailuttamista. ”Vähintäänkin samalla rahalla saamme huomattavasti parempia palveluita, niin opiskelijoille, opettajille kuin tutkijoillekin”, Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki sanoo.
Näillä palveluilla Niinimäki tarkoittaa esimerkiksi korkeakoulujen it-palveluita (”Erittäin kallis, erittäin suuri palvelu”), henkilöstöpalveluita, tilapalveluita, kiinteistöpalveluita ja lakipalveluita.
”Kun palvelut saadaan tehtyä tehokkaammin, pitkän ajan päästä meillä jää enemmän rahaa perustoimintaan, mikä nostaa sekä yliopiston että ammattikorkeakoulun toiminnan tasoa.”
Tehokkaammat palvelut eivät kuitenkaan Niinimäen mukaan tarkoita korkeakouluissa irtisanomisia. ”Meillä on edessä intensiivinen kehittämisen ajanjakso, jolloin henkilökuntaa tarvitaan runsaasti.”
Niinimäki näkee omistusjärjestelyn vaikuttavan myös korkeakoulujen väliseen henkiseen yhteyteen.
”Omistuksen kautta syntyy myös henkistä yhteyttä, joka on omiaan rakentamaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Sen tunteen kautta yhteisiä strategioita, yhteistä näkemystä on helpompi rakentaa, vaikka molemmat korkeakoulut ovat edelleen omat organisaationsa, joilla on oma johto, hallinto, omat rahoitusmallit, omat lait.”
Lisäpontta tarvitaan kuusi miljoonaa
Korkeakoulujen yhteistyön konkretisoituminen käynnistyy elokuussa organisaatioiden välisissä työryhmissä. Jouko Niinimäen mukaan ensimmäisten työryhmien pohdintojen tuloksia on odotettavissa jo joulukuussa, koulutusta käsittelevissä ryhmissä keväällä.
Yhteistyöjärjestelyn toivotaan tuovan korkeakouluille lisärahaa opetus- ja kulttuuriministeriöltä.
Jouko Niinimäki kertoo olleensa opetus- ja kulttuuriministeriön tulosneuvotteluissa tällä viikolla, ja neuvotteluiden sujuneen Oulun kannalta ”oikein mukavasti”: ”Uskomme, että strategiarahaa rakenteelliseen kehittämiseen saadaan niin yliopiston kuin ammattikorkeakoulunkin puolelle. Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on jakamatta vielä kaksi rahoituserää: pääomituserä, ja strategisesta rahoituksesta irrotettu, jatkuvaan oppimiseen kytketty lisärahoituserä. Odotamme, että näistä [rahoista] saisimme lisäresursseja ja -pontta yhteistyön rakentamiseen.”
Niinimäen mukaan lisäraha on tarpeen, sillä rahaa rakenteelliseen kehittämiseen ei voi ottaa korkeakoulujen perustoiminnasta – muutoin opetus ja tutkimus kärsivät.
Kuinka paljon rahaa – eli lisäpontta – sitten tarvittaisiin?
”Toivoisin, että ministeriö myöntäisi meille kuusi miljoonaa euroa seuraavan neljän vuoden aikana.”
Paikalla kauppakirjan allekirjoittamisessa torstaina 7.6. Oulun kaupungintalolla olivat osakaskuntien, Oamkin ja yliopiston edustajat.
Yliopistonkin etu, että ammattikorkeakoulu kehittyy
Oulun kaupunki suhtautui korkeakoulujen yhteistyöaikeisiin kaupunginjohtaja Päivi Laajalan mukaan hyvin myönteisesti. Kampusalueen hän uskoo kehittyvän tulevaisuudessa nuorekkaaksi, erottuvaksi, moderniksi alueeksi, josta tulee Oulun toiseksi merkittävin alue heti keskustan jälkeen.
”Olemme sitä mieltä, että se on yliopistonkin etu, että ammattikorkeakoulu kehittyy – ei yliopistolla ole muuta vaihtoehtoa.”
Laajalan mukaan päätös osakkeiden myynnistä herätti kyllä jonkin verran keskustelua Oulun kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa, mutta varsinaisia vastaesityksiä asiasta ei tehty. Hänen mukaansa yhtenä esitettynä huolenaiheena oli se, säilyttääkö ammattikorkeakoulu oman asemansa, ja toisaalta säilyykö Oulun yliopiston asema tiedeyliopistona. Toinen seikka koski sitä, osaako yliopisto huolehtia ammattikorkeakoulun edusta.
”Olemme sitä mieltä, että se on yliopistonkin etu, että ammattikorkeakoulu kehittyy – ei yliopistolla ole muuta vaihtoehtoa.”
Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu muodostavat konsernin, mutta molemmat säilyttävät omat tehtävänsä, profiilinsa ja tutkintonsa. Omistusjärjestelyn jälkeenkin Oulun ammattikorkeakoulu jatkaa itsenäisenä oikeushenkilönä, ja korkeakoulujen rahoitusjärjestelmät säilyvät erillisinä.
”Opetus- ja kulttuuriministeriölle tämä on viesti siitä, että Oulussa ollaan tosissaan.”
Omassa puheenvuorossaan torstain tilaisuudessa Oulun ammattikorkeakoulun rehtori Jouko Paaso korosti, kuinka molemmilla korkeakouluilla on edelleen omat roolinsa. Hänen mukaansa Oulu voi toimia malliesimerkkinä siitä, kuinka kaksi vahvaa korkeakoulua voi tehdä tiivistä yhteistyötä alueen parhaaksi, silti oman profiilinsa säilyttäen. Viitaten Tampere3:n tilanteeseen, Paason mukaan Oulussa yliopistolla ja ammattikorkeakoululla ei ole suuria kulttuurieroja, jotka vaikeuttaisivat yhteistyötä. Molemmissa organisaatioissa tarvitaan valmiutta muutoksiin.
Paaso kommentoi puheenvuorossaan myös hallituksen tulevaa kokoonpanoa.
”Ammattikorkeakoulun perustehtävän mukaisesti on toivottavaa, että hallituksesta löytyy korkeakoulutusjärjestelmän asiantuntemusta ja verkosto-osaamista. Näen, että osakeyhtiölaki ja ammattikorkeakoululaki sekä erillisinä säilyvät rahoitusjärjestelmät yhdistettynä asiantuntevaan hallitukseen takaavat ammattikorkeakoulun edun päätöksenteossa.”
Paaso korosti myös hyvän suunnittelun ja lisärahan tarpeen merkitystä.
”Opetus- ja kulttuuriministeriölle tämä on viesti siitä, että Oulussa ollaan tosissaan.”
Opiskelija ei yhteistä konsernia juuri näe
Opiskelijoille omistusjärjestely ei Jouko Niinimäen mukaan juuri näy. Oamkin muutto Linnanmaan kampukselle näkyy kaikille kampuksella opiskeleville, erityisesti Oamkin tieltä muuttaville humanisteille ja kasvatustieteilijöille, mutta opiskelijan arkeen samaan konserniin siirtymisellä ei ole juuri vaikutuksia – ainakaan parin seuraavan vuoden aikana.
”Palveluiden kehittäminen tehdään taustalla ja niin, ettei se häiritse toimintaa. Pidemmän päälle rakentuu uudenlaisia toimintatapoja ja yhteistyötä, mutta ne eivät tapahdu kovin nopeasti. Opiskelijoille näkyvät muutokset ovat olemattomia ennen vuotta 2020. ”
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan Kalle Parviaisen mukaan omistusjärjestely avaa uusia mahdollisuuksia ja helpottaa yhteistyön tekemistä: ”Toki katsomme, että uudistuksia tulee tehdä aina koulutuksen ja tutkimuksen laatu edellä.”
”Toivomme, että tämä mahdollistaa ammattikorkeakoulun ja yliopiston yhteistyön niin, että myös ammattikorkeakoulu hyötyy siitä. Molemmilla korkeakouluilla on silti edelleen omat tehtävänsä, vaikka tällainen konsernijärjestely nyt syntyykin”, kommentoi Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Osakon hallituksen puheenjohtaja Anttijussi Ripaoja.
”Varmasti jokainen Suomen ammattikorkeakoulu ja yliopistokin miettii nyt tulevaisuuttaan.”
”Varmasti jokainen Suomen ammattikorkeakoulu ja yliopistokin miettii nyt tulevaisuuttaan. Rakenteellisia muutoksia tapahtuu. Siinä mielessä on hyvä, että Oulussa oltiin itse tekemässä ratkaisuja ja luomassa pohjaa tulevaisuudelle. Olemme halunneet itse osoittaa ministeriölle, että Oulussa ollaan todella tosissaan.”
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Itämurteissa juhannussaunaan otetaan mukaan vasta ja länsimurteissa vihta. Sen lisäksi, että länsi ja itä ovat ilmansuuntia, ovat ne myös paljon laajempia käsitteitä. Itä ja länsi voivat määrittää ja jaotella niin maantieteellisiä, kielellisiä kuin kulttuurisiakin alueita. Vaan mihin itä ja länsi sijoittuvat? Miten ne ymmärretään? Viikon Tiedekysymyksessä otetaan selvää idän ja lännen olemuksesta.
Kysymystä innostui pohtimaan Oulun yliopiston maantieteen professori Jarkko Saarinen.
“On helpompi miettiä, missä itää ja länttä ei ilmansuuntina ole: pohjois- ja etelänavoilla. Itse olen siinä välissä”, hän naurahtaa.
Niin on jokainen meistä muistakin: Saarisen mukaan kaikkialla muualla paitsi navoilla liikumme ja toimimme lännen ja idän välissä, sillä itä ja länsi ovat sidoksissa kulloiseen sijaintiimme.
Itä ja länsi ovat siis suhteellisia käsitteitä, ja määrittyvät suhteessa tarkastelijaansa.
“Kotimaiselle politiikan tutkijalle itä ja länsi sijaitsevat yhtä aikaa samassa paikassa: Suomessa. Sitä kuvastaa maamme vaakuna, jossa Suomen leijona tasapainoilee lännen suoran ja idän käyrän miekan välissä”, kertoo Saarinen.
Itä-länsi -jaottelu Suomen maantieteellisellä ja kulttuurisella alueella näkyy vaakunan lisäksi esimerkiksi murrekartalla: länsi- ja itämurteissa on erilaisia piirteitä, vaikka kieli on yhteinen.
Idän ja lännen rajapinnassa voidaan myös kilpailla. Esimerkkinä Saarinen nostaa esiin pesäpallon:
“Pesäpalloa seuraaville idän ja lännen suhteessa on kyse valtikan sijainnista. Kerran kesässä toinen joukkueista voittaa Suomen itä- ja länsiosien seurojen parhaista pelaajista muodostettujen joukkueiden Itä-Länsi -ottelun.”
Idän ja lännen suhde ei kuitenkaan rajoitu politiikkaan, kieleen, urheiluun tai maantieteeseen.
“Itä, länsi ja niiden rajankäynti ovat luonteeltaan myös metafyysisiä eli meitä laajempia olemassaolon kysymyksiä”, Saarinen pohtii.
Umberto Ecolle – edesmenneelle italialaiselle semiotiikan professorille ja kirjailijalle – itä on eilinen ja länsi huominen, kertoo Saarinen.
“Econ teoksessa Edellisen päivän saari (1994) päähenkilö pelastautuu haaksirikosta hylättyyn laivaan, joka on ankkuroitu niin sanotulle antipodimeridiaanille eli 180. pituuspiirille, mikä sijaitsee Greenwichin nollapituuspiiriin nähden vastakkaisella puolen maapalloa. Siellä itä ja länsi samanaikaisesti sekä jakautuvat että yhtyvät. Laivan toisella puolen on eilinen ja toisella huominen.”
Saarisen mukaan Econ teos antaa myös vastauksen “maantieteilijöiden pikkutuntien kompakysymykseen”, joka kuuluu: mitkä ovat Yhdysvaltojen itäisin, läntisin, pohjoisin ja eteläisin osavaltio?
“Vinkiksi se, että oikeassa vastauksessa osavaltioiden kokonaismäärä on kaksi. Ja kumpikaan niistä ei ole Maine tahi Florida”, Saarinen paljastaa.
Tiedätkö sinä vastauksen Saarisen esittämään pulmaan? Kerro toimitukselle!
Julkaistu
SHARE
Heidi Niemi
Tiedeviestinnän ja kirjallisuuden opiskelija, joka ei tiedä, mutta ottaa selvää.
