Kyllästyttääkö keskustelu keskustakampuksesta? Siihen on todennäköisesti syynä se, että keskustelua on käyty kyllästymiseen saakka.
Vaikka aiheesta on puhuttu paljon, kytee pinnan alla paljon vastaamattomia kysymyksiä. Tähän osasyynä lienee se, että yliopiston hankesuunnitelma valmistuu vasta vuoden 2021 lopussa, jolloin kaupunki päättää, jatkaako hanke toteutusvaiheeseensa.
Yliopiston viesti tänä keväänä on ollut, että ainakin teknilliset ja luonnontieteelliset jäisivät Linnanmaalle niiden tarvitsemien laboratorioiden ja muiden erikoistilojen takia. Myös kasvatustieteellinen tiedekunta jäisi Linnanmaalle ylläpitämään sen tiivistä yhteistyötä Oulun normaalikoulun kanssa.
Keskustan tuntumassa sijaitsevaan Raksilaan taas rakennettaisiin monikerroksinen, alustavasti noin 100 miljoonaa euroa kustantava kampus, joka palvelisi 4000 opiskelijaa. Yliopisto on ilmaissut huhtikuussa kaupunginvaltuustolle tekemässään selvityksessä, että kampukselle voisivat siirtyä ainakin humanistinen tiedekunta, kauppakorkeakoulu sekä tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta. Silti Raksila olisi yliopiston mukaan “kaikkien opiskelijoiden kampus”.
Koska yliopiston päätöksenteko on julkista, on sen keskeneräinen toiminta monen kaupunkilaisen suurennuslasin alla. Mielipidepalstat ovat olleet täynnä argumentointia puolesta tai vastaan – on syntynyt jopa Pro Linnanmaa -liike, jonka muuttoa vastustavan adressin allekirjoitti lähes 7000 ihmistä.
Monet kaupunkilaiset ovat myös ilmaisseet omaa hämmennystään hanketta kohtaan, ja esimerkiksi Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY on ilmaissut, että yliopiston tähän mennessä julkistamista suunnitelmista ei selviä, onko yliopistolla yhä aikeissa siirtää pidemmällä aikavälillä Linnanmaan kaikki toiminnot Raksilan ja Kontinkankaan alueelle. On epäselvää, missä määrin yliopisto aikoo lopulta sijoittua keskustaan.
Yksi, kaksi vai kolme kampusta
Helka-Liisa Hentilä on yhdyskuntasuunnittelun professori ja yliopiston entinen koulutusvararehtori. Yliopiston muuttoa alettiin ensimmäistä kertaa suunnitella kiinteistöstrategian selvityksellä, kun hän toimi vielä koulutusrehtorin asemassa.
Vararehtorikausi päättyi viime kesänä, minkä jälkeen Hentilä on ollut yliopiston muun henkilökunnan lailla ensisijaisesti mediatietojen varassa.
“Koen, että yliopiston viesti muuttamisesta on nyt erilainen kuin alun perin. Eniten mietityttää, että onko valittu linja nyt se kolmen kampuksen malli vai onko edelleen ajatuksissa se, että koko yliopisto tulisi vaiheittain lähemmäs keskustaa.”
Hentilä siis kokee, että aluksi suunnitelmissa oli siirtää koko yliopisto Linnanmaalta keskustaan – puhuttiinhan päätöksissäkin 1. vaiheesta. Myös Suomen yliopistokiinteistöjen Sanna Sianoja kertoo, että ensimmäisissä neuvotteluissa puhuttiin koko kampuksen siirtämisestä keskustaan.
Nyt viesti on kuitenkin muuttunut. Ainakin pintapuolisesti puhutaan vain yhdestä keskustakampusrakennuksesta.
On vaikeaa löytää yhtä vastausta siihen, kuinka monta kampusta tulevaisuuden Oulussa lopulta on. Pikemminkin tarjolla on monta keskenään ristiriitaista näkökulmaa.
Yliopiston virallinen kanta perustuu tekeillä olevaan hankesuunnitelmaan, jonka vaikutukset ulottuvat vuoteen 2040. Hankesuunnitelman mukaan vain osa Linnanmaan toiminnoista siirtyisi Raksilaan.
Yliopiston talousjohtaja Pekka Riuttanen kertoo, että kahden kilometrin päässä toisistaan sijaitsevat Kontinkangas ja Raksila kasvaisivat pidemmän ajan kuluttua lähemmäksi toisiaan esimerkiksi opiskelija-asumisen lisärakentamisen myötä ja muodostaisivat siten yhden kampusalueen.
“Puhutaan siis kahdesta kampuksesta, niin kuin tänäkin päivänä. Sen enempää niitä ei synny.”
Kun siis aikaisemmin kahden kampuksen malli on tarkoittanut Linnanmaata ja Kontinkangasta, tämänhetkiset suunnitelmat viittaavat Linnanmaan ja Kontinkangas-Raksilan kampuksiin.
“Voi ajatella, että siitä syntyy kolme kampusta, mutta yritämme tarjota sitäkin näkökulmaa, että Raksila-Kontinkangas itse asiassa ovat hyvin lähellä toisiaan ja siitä voisi muodostua aika yhtenäinenkin”, lisää yliopiston viestintäjohtaja Marja Jokinen.
Tässäkin visiossa vastaus on siis samanaikaisesti kaksi ja kolme kampusta.
“Puhutaan siis kahdesta kampuksesta, niin kuin tänäkin päivänä. Sen enempää niitä ei synny.”
Yliopiston hallituksen opiskelijajäsen, taloustieteen maisteriopiskelija Joni Ollikainen sanoo, että on hassua, että keskustelua käydään siitä, toteutuuko yhden, kahden vai kolmen kampuksen malli.
“On äärimmäisen hankalaa ennustaa, millainen tilan tarve Oulun yliopistolla esimerkiksi 20 vuoden kuluttua olisi. Tässä mielessä sitovia suunnitelmia kaikista tulevaisuuden tilaratkaisuista ei ole järkevää vielä tänä päivänä tehdä, vaan niitä on syytä tarkastella sitä mukaa kun vuokrasopimukset yliopiston eri tiloihin päättyvät.”
Hän viittaa Linnanmaan vuokrasopimuksiin, joista osa on välittömästi irtisanottavissa, kun taas pitkäaikaisimmat päättyvät vasta 2030-luvun lopussa. Muutto Raksilaan tapahtuu vuokrasopimusten puitteissa, mikä saattaa olla syy siihen, miksi nyt puhutaan vain 1. vaiheen muutosta.
Yhdyskuntasuunnittelun professorina Hentilä puolestaan korostaa suunnittelun kauaskantoisuutta: yhdyskuntasuunnittelun näkökulmasta kvartaali ei ole yritysmaailmasta tuttu neljäsosa vuodesta, vaan 25 vuotta. Vuonna 2021 muodostuneiden visioiden tulisi siis palvella Oulua vuonna 2046. Tästä näkökulmasta katsoen yliopiston kuuluisi tänä vuonna tietää, mitä se 20 vuoden kuluttua tarvitsee.
Yliopiston hallituksen toinen opiskelijaedustaja, tekniikan ylioppilas Timo Veijola antaa puolestaan huomattavasti suoraviivaisemmin arvion tulevasta:
“Minulla on viimeaikaisten keskustelujen osalta käsitys, että nyt on päätetty ensimmäisestä vaiheesta, mutta visio on, että kaikki olisi jossain vaiheessa keskustassa.”
Vaikka koko kampuksen muuttamisesta Raksilan lähistölle ei ole päätetty vielä mitään ja selvityksen edetessä visio voi muuttua, yliopiston hallituksen jäsenistä sekä Ollikainen että Veijola ovat saatavilla olevan tiedon perusteella sitä mieltä, että koko yliopiston siirtäminen olisi pitkällä aikavälillä hyvä idea. Samalla he korostavat, että kyseessä on heidän henkilökohtainen näkemyksensä eikä yliopiston hallituksen kanta.
On myös hyvin mahdollista, että yliopisto nostaa hankkeen toteutusvaiheessa esiin tarpeen laajentamiselle tai yliopiston muiden osien siirtämiselle. Ainakin aiemmissa lausunnoissaan yliopiston rehtori Jouko Niinimäki on korostanut, että vastikään Linnanmaalle siirtynyt Oulun ammattikorkeakoulu voitaisiin myös siirtää keskustaan “strategian loppuvaiheissa”.
”Kysymys on hyvin pitkän aikajänteen asioista, käytännössä 20 vuoden ajalle sijoittuvasta strategiasta. Toki ensimmäiset liikkeet alkaisi tapahtua aika piankin. Oamkin mahdollinen siirtyminen sijoittuisi ajallisesti strategian loppupuolelle”, Niinimäki sanoi Oulun ylioppilaslehden haastattelussa marraskuussa 2019.
Saattaa siis olla, että nykyinen hankesuunnitelma on vasta hankkeen ensimmäinen vaihe, jonka hyväksymisen jälkeen yliopisto alkaa suunnitella seuraavia vaiheita.
Strategia muuttui yllättäen
Yhtenäistä kuvaa yliopiston pitkäaikaisista aikeista ei ole saatavilla, mutta lausunnoista on pääteltävissä, että jossakin määrin Linnanmaalta kuitenkin halutaan poistua. Linnanmaa on palvellut yliopistoa jo yli 60 vuotta, mutta nyt kampus näyttää tulleensa tiensä päähän.
Hentilä taustoittaa, että Oulun yliopisto on alun perin sijainnut Oulun keskustassa, parhaimmillaan yli 40 eri toimipisteessä. Linnanmaan alue suunniteltiin 1960-luvun lopussa kampusyliopistoperiaatteen mukaisesti, eli täyden palvelun kokonaisuudeksi, jossa opiskellaan, asutaan ja vietetään vapaa-aikaa.
Saattaa siis olla, että nykyinen hankesuunnitelma on vasta hankkeen ensimmäinen vaihe, jonka hyväksymisen jälkeen yliopisto alkaa suunnitella seuraavia vaiheita.
Koska kampuksen rakentaminen tapahtui seitsemässä erässä ja sinne siirryttiin vaiheittain, yliopisto on perustamisestaan lähtien sijainnut hajautetusti eri osoitteissa. Vuoden 2016 lopussa arkkitehdit sijoitettiin viimeisinä osaksi Linnanmaata.
”Yliopiston hallitus teki vuonna 2012 päätöksen luopua arkkitehtuurin yksikön tiloista Oulun keskustassa ja keskittää toiminnot Linnanmaalle. Perusteluina oli, että kahdella kampuksella toimiminen on kustannustehokasta ja toiminnallisesti tehokasta.”
Kun yliopisto on vain muutama vuosi sitten saanut koko toimintansa keskitettyä Linnanmaan ja Kontinkankaan alueille, Hentilä pitää kaupunkiyhteisön hämmennystä uusia muuttosuunnitelmia kohtaan ymmärrettävänä.
“Yliopiston viesti on 40–50 vuotta ollut se, että me rakennamme kampusta Linnanmaalle. Kiinteistöstrategian muutos on siis iso aiempaan verrattuna.”
Joni Ollikainen on tästä eri mieltä. Hän toteaa, ettei yliopiston tilastrategiassa ole tapahtunut muutosta. Sen sijaan yliopisto on hänen mukaansa edennyt johdonmukaisesti vähentäessään tilankäyttöään viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hän ajattelee, että kaikki säästöt palvelevat pitkällä aikavälillä yliopiston tehtävää parantaa koulutusta ja tutkimusta.
“Vuonna 2010 yliopistolla on ollut käytössä 209 988 m² tiloja ja vuonna 2019 enää 137 126 m², eli tilankäytön osalta on jo nyt tapahtunut merkittävä vähennys, jotta yliopiston ydintoimintaan, koulutukseen ja tutkimukseen, jäisi mahdollisimman paljon rahaa.”
Juuri kysymys rahasta sai yliopiston hallituksen vuonna 2017 pohtimaan tulevaisuudennäkymiään ja tarkastelemaan, missä ja miten tulevaisuuden opetusta ja tutkimusta voisi järjestää. Vuonna 2019 alulle pantu kiinteistöselvityksen lopputulos osoitti Jouko Niinimäen mukaan, että uutta rakentamalla keskustaan on mahdollista saavuttaa alhaisempi vuokrataso Linnanmaan vuokraennusteisiin verraten.
Suomen yliopistokiinteistöjen kanssa vuonna 2010 solmitut vuokrasopimukset Linnanmaan kiinteistöstä ovat sellaiset, että tilojen korjaaminen nostaa vuokria. Yliopiston julkaisemien laskelmien mukaan vuosittaiset kiinteistökulut nousisivat 27 miljoonasta 60 miljoonaan vuoteen 2040 mennessä.
Kuinka käy kiinteistön omistajan?
Linnanmaan kampuksen kiinteistön omistaa Suomen yliopistokiinteistöt Oy, jonka kolmanneksi suurin osakas Oulun yliopisto on. Oulun lisäksi sen omistajiin kuuluu Suomen valtio sekä kaikki pääkaupunkiseudun ulkopuoliset yliopistot.
“Vaikka Oulusta on kommentoitu, että kyllä tästä on puhuttu, en tiedä kenen kanssa ja millä tavalla.”
SYKin toimitusjohtaja Sanna Sianoja muistelee, että sai tiedon tulevasta tilatarkastelusta päivää ennen sen julkistamista marraskuussa 2019. Hän oli juuri aloittanut SYKillä ja on siinä käsityksessä, että tieto mahdollisesta muutosta tuli yllätyksenä koko yliopistokiinteistöjen yhteisölle.
“Vaikka Oulusta on kommentoitu, että kyllä tästä on puhuttu, en tiedä kenen kanssa ja millä tavalla.”
Hän toteaa, ettei tunnista Linnanmaan kiinteistöä lainkaan siitä keskustelusta, jota siitä tällä hetkellä käydään.
“Me olemme Linnanmaan kiinteistön omistaja, ja tiedämme paikallisen kiinteistömarkkinan. Silti ollaan sitä mieltä, että kaikki muut tietävät meidän kohteen kunnon ja vuokratason, eikä mitään kysytä meiltä. Kun muut argumentoivat meidän asioita, niissä ei ole välttämättä faktojen kanssa mitään tekemistä.”
Hän toivoo, että myös SYKiltä kysyttäisiin, mitä mieltä he itse ovat Linnanmaan teknisestä kunnosta.
“Tämä kohdehan on aidosti yksi parhaimmista kampuksista siinä mielessä, että se sisältää sisäyhteydet koko kampuksella. Sillä pystytään risteämään ja tekemään saman katon alla töitä. Sanotaan, että jos poistetaan käytävät, koko kokonaisuus toimii, mutta jos ajattelee, että käytävillä liikutetaan isoja opiskelijamassoja vaikka syömään suurin piirtein samaan aikaan, niin se vaatii julkista kulkutilaa, jotta kokonaisuus toimii.”
Loputtomat käytävät vai kohtaamisen kehto?
Linnamaan käytävät ja porrastilat ovat olleet yksi yliopiston argumentti tilojen supistamiselle. Niitä on pinta-alaltaan yhteensä 27 000 neliömetriä eli lähes yhtä paljon kuin keskustakampuksen kaavailtu kokonaispinta-ala. Tämän lisäksi ne ovat alkuperäisessä kunnossaan.
Timo Veijola näkee Linnanmaan käytävät viime vuosisadan jäänteenä.
“Aulatila on aikoinaan suunniteltu sillä tarkoituksella, että, niillä kohdattaisiin muita ihmisiä. Mutta se on suunniteltu 60-luvun arvojen mukaan, jotka eivät välttämättä toteudu enää. Opiskelusta on tullut paljon kiireisempää, ja kun välimatkojen kulkemiseen menee pitkä tovi, ei sen lomassa jää aikaa kohtaamiselle muutenkaan. Tällaisten pinnallisten kohtaamisten merkitys on pikkuhiljaa hiipunut meidän opiskeluaikana. En ole koskaan kuullut, että kukaan olisi sattumalta saanut kavereita käytävällä.”
Eikö Linnanmaan kiinteistöstä ole siis mahdollista saada tulevaisuuden opiskelijaa palvelevaa kampusta?
Sianoja kertoo, että kun Linnanmaa rakentaminen aloitettiin vuonna 1972, valtio määritteli suunnitteluohjeet, jotka pakottivat yliopistorakennukset toteutumaan muuntojoustavina.
“Linnanmaakin on rakennuksen runkoratkaisun osalta vähän kuin teollisuushalli. Siellä on kantava runko ja tosi joustava sisätila. Linnanmaa on siinä mielessä aikansa lapsi, että siellä ollaan mietitty innovatiivisesti eteenpäin. Ollaan tiedostettu, ettei yliopisto voi aidosti olla vain alkuperäisten seiniensä vanki.”
Timo Veijola korostaa yhtä lailla yliopistorakennuksen muokattavuutta, mutta toteaa sen perään, että se on huomattavan kallista.
“Jos rahaa on, niin onhan kaikki mahdollista. Mutta jotta Linnanmaalle saataisiin yhtä hyvät tilat kuin uutta rakentamalla, tulisi siihen käyttää enemmän rahaa kuin uuden rakentamiseen.”
Onko välttämätöntä lähteä?
Sanna Sianoja toteaa, että Suomen yliopistokiinteistöillä on työn alla omistajien kanssa käytävä keskustelu vuokranlaskentaperiaatteesta, joka on alun perin koostettu sen osakkaiden, eli valtion ja yhdeksän pääkaupunkiseudun ulkopuolisen yliopiston kesken.
“Jos rahaa on, niin onhan kaikki mahdollista. Mutta jotta Linnanmaalle saataisiin yhtä hyvät tilat kuin uutta rakentamalla, tulisi siihen käyttää enemmän rahaa kuin uuden rakentamiseen.”
“Meillä on halu tarkastella nykyisiä toimintamalleja, mutta se tarkoittaa sitä, että emme vain voi tehdä tarkastelua Oulussa, vaan yhtä lailla esimerkiksi Turussa ja Jyväskylässä. Sekä me että kaikki osakasyliopistomme ollaan sitouduttu yliopistojen tasapuoliseen kohteluun.”
Kysymykseen vuokraneuvotteluista hallituksen Veijola suhtautuu epäileväisesti.
“Me ei voida laittaa meidän tulevaisuuden toimintaa epämääräisten lupausten ja poliittisten toiveiden varaan.”
Kysyttäessä puolestaan talousjohtaja Riuttaselta, miksi vuokraneuvotteluja ei ole otettu yhdeksi skenaarioksi Linnanmaalla pysymisen puolustuksena, hän painottaa, että Linnanmaan vuokrannousu on vain yksi keskustakampusta puoltava seikka. Toinen ja merkittävin syy keskustaan siirtymiselle on yliopiston vetovoima, se, että Oulu pärjää yliopistojen yhä kovenevassa kilpailussa.
Viestintäjohtaja Jokinen korostaa yliopiston huolta Pohjois-Suomen tulevien vuosikymmenten väestökehityksestä.
“Väkiluvut tulevat tippumaan niillä alueilla, joista aiemmin suurin osa Oulun opiskelijoista tulivat. Kun samalla opiskelupaikkoja lisätään ympäri Suomea, kilpailu opiskelijoista tulee kovenemaan. Keskustakampus rakennetaan varta vasten vetovoimaa lisäämään.”
Myös Helka-Liisa Hentilän mukaan väestökehitysnäkymät auheuttavat huolen siitä, mistä Ouluun riittää hakijoita. Hän nostaa esille OKM:n kanssa laaditut tutkintotavoitteet. Oulun yliopisto saa 30% valtion rahoituksestaan siitä, että opiskelijoita valmistuu vuosittain sovitun verran. Jos siis yliopistoon hakeutuu vähemmän opiskelijoita, jää myös tutkintojen määrä vähäisemmäksi. Sikäli myös vetovoiman lisääminen on taloudellinen kysymys.
Vetovoimaa on kuitenkin vaikea mitata, ja sikäli Oulun kykyä houkutella tulevaisuudessa uusia opiskelijoita ei voi ennustaa. Sen sijaan tilakustannukset ovat helpommin laskettavissa ja ennustettavissa.
Riuttanen kertoo, että yliopisto on tilannut kahdelta konsulttiyritykseltä toisistaan riippumattomat laskelmat tulevaisuuden tilakustannuksista. Niiden mukaan keskustakampuksen toteuttaminen ja osasta Linnanmaan tiloista luopuminen olisi selkeästi kustannustehokkaampi vaihtoehto kuin koko toiminnan Linnanmaalle jättäminen. Jos keskustakampus rakennetaan, oltaisiin vuoteen 2040 mennessä säästetty 80 miljoonaa euroa. Arviota koko kampuksen keskustaan siirtämisen taloudellisista vaikutuksista ei ole tehty.
Mutta jos vetovoima on olennaisempi tekijä kuin vuokrasäästöt, miksei koko yliopisto siirtyisi keskustaan? Eikö se houkuttelisi enemmän opiskelijoita kuin pieni kampus, johon mahtuu vain murto-osa yliopiston väestä?
Tarkkaa vastausta kysymykseen ei anneta. Marja Jokinen toteaa, että keskustakampus suunnitellaan palvelemaan kaikkia opiskelijoita, opinahjosta riippumatta. Jos yliopiston tulevat hallitukset tekevät uusia päätöksiä, se on sen ajan asia. Tällä hetkellä yliopisto työstää sitä hankeselvitystä, josta on päätetty. Riuttanen lisää, että yliopiston tämänhetkinen hankesuunnitelmat ulottuu vuoteen 2040.
Hanke saattaa vielä kaatua
Yliopiston toive päästä osaksi Raksilan uudistamista on etenkin kuntavaalien alla olennainen osa meneillään olevaa keskustelua. Yliopistolla on Arinan ja Keskon kanssa Raksilan alueelle suunnitteluvaraus, joka on voimassa vuoden 2021 loppuun saakka. Kaleva uutisoi toukokuun lopussa, että 69% lehden omaan vaalikoneeseen vastanneista kuntavaaliehdokkaista ei kannattanut yliopiston siirtymistä Raksilaan.
“Vaikka poliittisella toiminnalla estetään tämän hankkeen läpimeno, niin meidän ongelmat eli tilakustannusten nousu ja vähentyvät hakijamäärät ovat edelleen olemassa.
Teoriassa hanke voisi siis kaatua uuden kaupunginvaltuuston käsissä. Valtuusto voisi päätätä, että suunnitteluvarauksesta huolimatta uusi keskustakampus ei etene toteutukseen. Mitä yliopiston suunnitelmille siinä tapauksessa käy?
“Vaikka poliittisella toiminnalla estetään tämän hankkeen läpimeno, niin meidän ongelmat eli tilakustannusten nousu ja vähentyvät hakijamäärät ovat edelleen olemassa. Käytännössä silloin vain meidän mielestä tutkimamme paras ratkaisu ei olisi enää käytettävissä. Se, että hanke ei menisi läpi, ei sinänsä takaa sitä, että yliopisto jäisi Linnanmaalle”, Timo Veijola tuumii.
Linnanmaan tulevaisuus on siis Raksilasta riippumatta epävakaa. Mitä tämä tarkoittaa SYKin osalta?
“Kun hankesuunnittelun alkuvaiheessa tuotiin esille koko kampuksen yhtäaikaista siirtoa, pyysimme riippumattomalta asiantuntijalta lausunnon siitä, miten Linnanmaan kampuksen vajaa 160 000 m2 nähdään normaalissa toimitilamarkkinassa vuokrautuvana kohteena. Arvio oli, että noin 30% voitaisiin vuokrata yrityskäyttöön. Meidän tulisi kilpailla verisesti joka ikisestä Oulun liiketoiminnallisesta käyttäjästä”, kertoo Sanna Sianoja.
Hän toteaa, että yhtiön strategian mukaisesti SYKin investointien tulisi kohdentua yliopiston toimintaa tukeviin tilaratkaisuihin. Hänestä tilanne, jossa Linnanmaata tulisi kehittää muuhun kuin yliopistokäyttöön samalla kun SYK investoi yliopistokampuksiin olisi “mielenkiintoinen”.
Linnanmaan kiinteistön arvo perustuu siihen, että se on yliopiston käytössä. Jos yliopisto siirtyy muihin tiloihin, vaikutus näkyy yhtiön omaisuuden tasearvossa ja sitä kautta SYKin osakkeen arvossa myös omistajille.
Seuraavaksi Sianoja toivoo ennen kaikkea faktojen taustoittamaa keskustelua. Saman toteaa Helka-Liisa Hentilä.
”Toivoisin, että Oulussa voitaisiin avoimesti tutkia erilaisia vaihtoehtoja, kun tässä kuitenkin vasta selvitetään asiaa. Ja toivoisin, että selvitystyö, mitä tehdään olisi mahdollisimman laadukasta ja eri näkökulmat huomioon ottavaa.”
Myös yliopiston hallituksen Timo Veijola ja Joni Ollikainen peräänkuuluttavat faktoja. He ovat yliopiston hallituslaisten kanssa pyrkineet lisäämään päätöksenteon ja hallinnon läpinäkyvyyttä pyytämällä kokoustensa pöytäkirjoihin merkintöjä siitä, mitä on keskusteltu, riippumatta siitä, onko tehty päätöksiä vai ei. Toisaalta he toteavat, että moniin hankkeen taloudellisiin seikkoihin liittyy liikesalaisuuden kaltaisia piirteitä kuten tutkimuksia, joihin on ostettu käyttö-, muttei jakamisoikeutta.
“Mutta pakkohan tästä on pystyä julkisesti puhumaan. Jos hanke ei kestä haastattelua tai tarkastelua, se on lähtökohtaisesti jo huono”, Veijola kiteyttää.
Juttua muokattu 15:58: Viestintäjohtaja Marja Jokisen nimi korjattu Koskisesta Jokiseen muutamasta kohdasta juttua.
