Oamkin muutto muuttaa Linnanmaata – luvassa nopeampia bussilinjoja, pyöräilybaanaa ja aluebrändi

Oulun ammattikorkeakoulun muutto Linnanmaalle mullistaa kampuksen tilankäytön, kun pohjoispääty siirtyy yliopistolta Oamkin käyttöön. Muuton myötä muuttuu myös koko Linnanmaan ja Kaijonharjun alue.

TEKSTI Marko Heikkinen

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun ammattikorkeakoulun muuton myötä Linnanmaan kampuksella opiskelee ja työskentelee tulevaisuudessa yli 20 000 henkeä.

Tuleva muutto herättää paljon kysymyksiä molempien korkeakoulujen henkilökunnassa ja opiskelijoissa. Linnanmaan yhteiskampuksesta järjestettiin siksi torstaina 3.5. kaikille avoin keskustelutilaisuus.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan, Oulun yliopiston ja Oulun kaupungin järjestämässä tapahtumassa keskusteltiin siitä, millaisia vaikutuksia Oamkin muutolla on alueen arkkitehtuuriin, joukkoliikenteeseen, kevyen liikenteen kehitykseen ja imagoon. Aiheita olivat avaamassa muutoksia johtavat työryhmät ja Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala.

Omassa puheenvuorossaan Laajala kertoi, että Oulun ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston välinen omistusjärjestely todella toteutuu. Oulun yliopisto ostaa enemmistön Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n osakkeista, ja siitä tulee siten pääomistaja.

Tähän osakekauppaan viitaten hän kertoi vastaavanlaisista järjestelyistä Tampereella, Lappeenrannassa ja Rovaniemellä. Laajala arvelikin koulutuspoliittisena trendinä olevan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön kasvaminen entisestään.

Samassa yhteydessä Laajala sanoi, että opiskelijajärjestöille tulee todennäköisesti läsnäolo-oikeus Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n yhtiökokouksiin. ”Tähän asiaan palataan osakassopimuksen valmistelun yhteydessä.”

 

Yliopisto vai innovaatiokeskittymä?

Linnanmaan kampusalueen maankäyttötyöryhmän tilannekatsauksen antoi Oulun kaupungin kaavoitusarkkitehti Eini Vasu.

Vasu esitteli EUROPAN 14 -arkkitehtuurikilpailun palkittuja töitä, joita hyödynnetään Linnanmaa-Kaijonharjun alueen kaavarunkotyön valmistelussa. Voittaneessa ehdotuksessa, espanjalaisen työryhmän luomassa Kaljamassa poistettaisiin yliopistoa ympäröivät parkkipaikat ja tuotaisiin tilalle nykyaikaisen ihanteen mukaisia hybridirakennuksia. Samalla Kaijonharjun keskusta siirrettäisiin Yliopistokadun varteen. Toiselle sijalle tullut A Tale of Two Lakes puolestaan esitteli käärmemäisen, metsässä mutkittelevan megastruktuurin.

Kaavarunkotyö on käynnistynyt helmikuussa. Ensi maanantaina Oulun kaupungin sivuilla avautuu verkkokysely, jossa voi kertoa mielipiteensä alueen kehittämisestä.

Oulun yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä kiinnitti huomiota kampusaluetta koskevan kaavamerkinnän nimeen, innovaatiokeskittymään. Hän painotti kommentissaan sitä, kuinka alueesta puhuttaessa tulisi pyrkiä tarkempaan kielenkäyttöön. Innovaatiokeskittymästä puhuminen herättää mielikuvia liiketoiminnasta, vaikka yliopiston varsinaisena tehtävänä on bisneksen sijaan uuden tiedon ja tiedontuottajien luominen, eli tutkimus ja koulutus.

Vasun mukaan yleiskaavamerkinnöillä on tarkoitus kattaa laajasti koko alueen toimintaa. ”Nyt kaavarunkotyössä täsmennetään, mitä se tarkoittaa ja minkälaisia alueita tähän ympäristöön luodaan myöhemmin. Sisältöä ei ole yleiskaavavaiheessa tarkkaan mietitty, sen tarkoituksena on olla laaja merkintä, joka mahdollistaa mahdollisimman paljon.”

Muissa yleisökysymyksissä Vasulta tiedusteltiin, voisiko Linnanmaalle saada lisää parkkipaikkoja, majoitustilaa sekä sitä, voisiko maan alle rakentaa pysäköintitilaa keskustan Kivisydämen tapaan.

 

Pyöräilybaanalla pääsee keskustasta Linnanmaalle

Tuhansilla kasvava opiskelija- ja työntekijämäärä vaatii satsauksia joukkoliikenteeseen ja pyöräilymahdollisuuksiin.

Linnanmaan joukkoliikennettä koskevista tulevaisuudensuunnitelmista kertoi liikenneinsinööri Saija Räinä. 

Räinän mukaan Alakyläntielle Iskosta Linnanmaantielle asti rakennetaan kaksi kilometriä uutta joukkoliikennekaistaa. Molempiin suuntiin tulevien kaistojen rakentaminen ajoittuisi vuosiin 2019–2020.

Linnanmaalle on kaavailtu nopeampia yhteyksiä Oulun seudun eteläisistä kunnista. Nämä yhteydet eivät kulkisi Oulun keskustan kautta, vaan nopeasti moottoritietä pitkin. Myös Kontinkankaan ja Linnanmaan yhteyksiä pyritään parantamaan: välille on suunnitteilla nykyistä nopeampi bussiyhteys. Kontinkangasta ei siis ole unohdettu, vaan alue on tärkeä opiskelu- ja työskentelyalue, Räinä vakuutti.

Oulun keskustan ja Linnanmaan välille rakennetaan pyöräilybaana, pyöräilyn laatukäytävä. Baanaa rakennetaan kahdessa vaiheessa: väli Linnanmaalta Tervahovintielle rakennetaan tänä kesänä, toisessa vaiheessa vuonna 2019 rakennetaan yhteysväli Tervahovintieltä kauppatorille. Baanalla pyöräily ja jalankulku on erotettu toisistaan. Baanalla on Räinän mukaan myös parempi talvikunnossapito.

Vuonna 2019 tulee voimaan uusi tieliikennelaki, joka tuo pyöräilijöiden avuksi uusia pyöräilyn opastus- ja suunnistustauluja sekä paikannimikylttejä. Uusia opastustauluja tulee Oulun pyöräilyn pääreittien varrelle. Uusien opasteiden teettäminen maksaa 520 000 euron verran.

Pyöräteiden ja bussiyhteyksien lisäksi Linnanmaalla kehitetään myös kampusalueen brändiä. Sitä pohditaan omassa imagotyöryhmässä.

Yliopiston viestintäjohtaja Marja Jokinen kertoi, että työryhmän tehtävänä on parantaa alueen tunnettuutta ja laatia esitys Linnanmaan alueen ja yliopistokampuksen brändin parantamiseksi. Lisäksi työryhmän tulee tuottaa kehittämissuunnitelma ja omaleimainen, visuaalinen brändi-ilme. Jokisen arvion mukaan työryhmän visio julkistetaan vuoden loppuun mennessä. Yhtenä toimenpiteenä Jokinen pohdiskeli, voisiko kampukselle saada nykyistä pidempää, näyttävämpää Yliopistokatua, oikeaa Yliopistobulevardia.

Brändiin liittyen OYY:n hallituksen jäsen David Delahunty kyseli yhteiskampuksen yhtenäisen englanninkielisen nimen perään. Jokisen mukaan yhteistä nimeä ei ole vielä päätetty.  

Oulun ammattikorkeakoulun Kotkantien ja Teuvo Pakkalan kadun kampukset muuttavat Linnanmaalle syksyllä 2020. Sitä ennen Suomen Yliopistokiinteistöt Oy (SYK) remontoi Oamkille tulevat tilat.

 

Kirjoittajat: Marko Heikkinen ja Anni Hyypiö

Marko Heikkinen

Äärimmäisen vakava kirjallisuuden pääaineopiskelija, joka kutsuu itseään "muoti & lifestyle" -toimittajaksi.

Lue lisää:

Nykyajan kirjaroviot

Perjantaina 24.11. humanistisen tiedekunnan muuttotalkoot käynnistyivät arkistojen siivoamisella. Oulun ylioppilaslehti oli paikalla, kun historiatieteiden hyllymetrien kohtalo sinetöitiin.

TEKSTI Juho Karjalainen

KUVAT Juho Karjalainen

“Nyt on joutuu humanistikin oikeisiin töihin”, naurahtaa yliopistonlehtori Matti Salo hirtehisesti ja käärii hihansa.

Takana on historiatieteiden käskynantokokous, jossa on tehty tiukkoja päätöksiä siitä, mistä luovutaan ja mitä säilytetään.

Edessä on koko perjantain kestävä arkistojen siivoaminen – tiedekunta on pian muuton edessä, eikä kaikkea voi säilyttää.

Humanistinen tiedekunta muuttaa vuoden 2018 kuluessa uuteen osoitteeseen Linnanmaan kampuksen keskivaiheille, ja kokonaisneliöiden tippuminen vaatii niin sanottua luopumisosaamista.

Käytännössä tämä tarkoittaa hyllymetreittäin kirjojen ja muun arkistomateriaalin viskaamista roskalavalle.

“Koko yliopiston täytyy säästää tilakustannuksista eikä laboratoriotieteisiin painottuneessa yliopistossa perushumanistin todellisuus ole välttämättä läsnä uusien tilojen suunnitteluvaiheessa”, Salo selittää.

Hän ja useat muut humanistit käyttävät työkaluinaan kirjoja, erikokoisia, erinäköisiä ja erikielisiä. Etenkin historioitsijalle kirja on työn perusedellytys. Ikävä kyllä niiden säilöminen vie tilaa.

Tilanne on kinkkinen, mutta kiukuttelu ei auta. Asialleen omistautunut joukko humanisteja lähtee määrätietoisesti kohti historiatieteiden kellaria, jossa arkistoja säilytetään.

Uusissa tiloissa hyllymetrejä on arvion mukaan käytössä noin 300 – koko tiedekunnan tarpeisiin.

“Pelkästään historiatieteillä on tällä hetkellä materiaalia lähes 200 metriä. Meille jää käyttöön noin 30 hyllymetriä, ja sen pitäisi olla nykyistä ja tulevaa tarvetta varten”, Salo kertoo. Siksi suurin osa materiaalista lentää roskalavalle.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
”Nyt on joutuu humanistikin oikeisiin töihin.” Yliopistonlehtori Matti Salo tyhjentää historiatieteiden arkistoa.

 

Painetun materiaalin joutsenlaulu?

Lakisääteisesti säilytettävä materiaali, kuten opinnäytetyöt, pelastuvat, mutta muun muassa kattava valtiopäiväasiakirjavarasto tuhotaan. Arkisto pitää sisällään kaiken painetun materiaalin, mitä eduskunnassa on syntynyt itsenäistymisestä asti, ja se on ollut vapaasti tutkijoiden käytettävissä, kätevästi omissa tiloissa.

Valtiopäiväasiakirjojen duplikaatit löytyvät Salon mukaan tiedekirjasto Pegasuksesta, mutta myös täysin uniikkia materiaalia on hävitettävä.

“Eniten harmittaa historian laitoksen kirjeenvaihdon menettäminen. Siinä on kymmenien vuosien saatossa kerääntynyttä materiaalia, jolla on historiallista arvoa.”

Salo on erikoistunut tiede- ja korkeakoulupolitiikkaan ja ymmärtää yliopiston tiukan linjan. Se on nopea ja julma, mutta toimii ja sellaisenaan kuvastaa uutta managerialistista yritysyliopistoa.

Säästöpaineet ovat korkeakoulumaailmassa kovat, ja ne heijastuvat myös arkistolaitokseen.

“Yksityisarkistojen järjestämiseen ja säilömiseen ei Kansallisarkistossakaan ole säästöjen vuoksi juuri resursseja. Sekin on osaltaan vaikuttamassa näiden nykyaikaisten asiakirja- ja julkaisurovioiden syntyyn”, hän tokaisee ja jatkaa Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia -teosten kasaamista roskalavalle.

Päivän mittaan lava täyttyy niin julkaisuista ja teoksista kuin tyhjistä laatikoista, resuisista sohvista ja vanhoista mapeista.

Vaikka paljosta luovutaan, eivät talkoolaiset ole kuitenkaan alamaissa. Moni on tyytyväinen, että myös turhasta roinasta pääsee eroon. Lisäksi päivän päätteeksi tiedekunnan kellarin arkistotilat ovat huomattavasti siistimmät!

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Päivän mittaan roskalava täyttyy. Vaikka paljosta luovutaan, eivät talkoolaiset ole alamaissa. Moni on tyytyväinen, että myös turhasta roinasta pääsee eroon

Juho Karjalainen

Oulun yliopiston alumni, joka on valmistunut tiedeviestinnästä filosofian maisteriksi.  

Lue lisää:

Muuttoja ja muutoksia

Muutin kesällä elämäni kolmannen kerran Ouluun. Toukokuussa minut valittiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) pääsihteeriksi. Sen jälkeen paketoin vanhat työni Helsingissä ja etsin asunnon Oulusta. Elokuun alusta asti olen tehnyt pääsihteerin töitä täydellä teholla. Tänä lyhyenä aikana on ehtinyt muun muassa valmistella OYY:n muuttoa Linnanmaan kampuksen sisällä. Ensimmäisen kerran muutin Ouluun opiskelujen perässä. Olin enemmän kuin […]

Muutin kesällä elämäni kolmannen kerran Ouluun. Toukokuussa minut valittiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) pääsihteeriksi. Sen jälkeen paketoin vanhat työni Helsingissä ja etsin asunnon Oulusta. Elokuun alusta asti olen tehnyt pääsihteerin töitä täydellä teholla. Tänä lyhyenä aikana on ehtinyt muun muassa valmistella OYY:n muuttoa Linnanmaan kampuksen sisällä.

Ensimmäisen kerran muutin Ouluun opiskelujen perässä. Olin enemmän kuin hukassa.  Vulcanaliasta oli vaikea suunnistaa pyörällä kotiin. Bussissa en ollut varma, millä pysäkillä tulisi jäädä pois. Pari kuukautta muuttoni jälkeen pidetyissä kuntavaaleissa en tiennyt ketä äänestää. Onneksi tämän vuoden fuksit voivat rauhassa tutustua uuteen kotikaupunkiinsa ennen ensi kevään kuntavaaleja.

Uusi koti Oulussa tuntuu aika paljon samalta kuin se ensimmäinenkin. Vain muutama astia, jotka jaksaa käsin tiskata ja seinää koristaa sama juliste kuin silloin. Fuksivuoden haasteet ovat vaihtuneet uuden työn opetteluun ja niitä uusia asioita on paljon. Työhöni kuuluu niin toimiston työntekijöiden esihenkilönä toimiminen ja työsuhteisiin liittyvät asiat, hallituksen ja edustajiston kokousten valmistelu sekä talouden seuranta ja suunnittelu. Pääsihteerin näkökulmasta loppuvuosi tarkoittaa tulevan vuoden toiminnan suunnittelua ja aikataulutusta sekä mahdollista muuttoa, jos edustajisto keskiviikkona niin päättää.

Pääsihteerin rooli ylioppilaskunnassa on eräänlainen mahdollistaja. Olen ylioppilaskunnassa se henkilö, joka vastaa päätöksien toteutumisesta, miettii parhaimpia mahdollisia toimintaedellytyksiä edunvalvonnalle ja jäsenpalveluille sekä pohtii ylioppilaskunnan seuraavaa strategista siirtoa. Jos kukaan ylioppilaskunnassa ei osaa vastata johonkin kysymyksiin, viime kädessä minä etsin asiaan vastauksen.

Tähänastisessa työssäni olen ollut innoissani etenkin organisaation kehittämisestä ja yhdessä tekemisestä. Uskon, että pienillä muutoksilla voimme ylioppilaskuntana kasvaa yhä vaikuttavammaksi. Haluan olla parantamassa myös OYY:ssa toimimisen mielekkyyttä ja edistämässä toimijoidemme työhyvinvointia. Alustavia ajatuksia tästä on jo toimiston sisällä vaihdettu.

Se miksi halusin pääsihteeriksi, oli myös halu tehdä asioita paremmin ja olla ylpeä siitä, mitä ylioppilaskunta on sen jälkeen, kun tehtäväni jätän. Innostunut työyhteisö ja mahtavat oululaiset opiskelijat ovat se syy, jonka takia haluan joka päivä olla tekemässä töitä opiskelijan hyvän elämän eteen.

Aino-Kaisa Manninen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen pääsihteeri, joka innostuu organisaatioiden kehittämisestä ja haaveilee salaa kirjoittavansa kirjan. Twitter: @AinoKaisaMannin.

Lue lisää: