Museo- ja tiedekeskus Luupin museoissa torstaina 27.9. opiskelijapäivä – ilmainen sisäänpääsy opiskelijakortilla

Oulun taidemuseoon ja Pohjois-Pohjanmaan museoon on torstaina 27. syyskuuta erittäin opiskelijaystävällinen hinta: opiskelijakortilla on molempiin museoihin ilmainen sisäänpääsy. Oulun taidemuseossa on opiskelijapäivänä ohjelmassa kello 17 starttaava näyttelyesittely, jossa tutustutaan Näytönpaikka pohjoisessa piilaaksossa -näyttelyyn. Taidemuseossa on päivän ajan myös mahdollisuus osallistua suklaamunajahtiin sekä Draamaa, teatteria ja kehonhuoltoa -työpajaan. Näytönpaikka pohjoisessa piilaaksossa kertoo ajasta, jolloin Oulun teknologiabuumi oli kaikista […]

Oulun taidemuseoon ja Pohjois-Pohjanmaan museoon on torstaina 27. syyskuuta erittäin opiskelijaystävällinen hinta: opiskelijakortilla on molempiin museoihin ilmainen sisäänpääsy.

Oulun taidemuseossa on opiskelijapäivänä ohjelmassa kello 17 starttaava näyttelyesittely, jossa tutustutaan Näytönpaikka pohjoisessa piilaaksossa -näyttelyyn. Taidemuseossa on päivän ajan myös mahdollisuus osallistua suklaamunajahtiin sekä Draamaa, teatteria ja kehonhuoltoa -työpajaan.

Näytönpaikka pohjoisessa piilaaksossa kertoo ajasta, jolloin Oulun teknologiabuumi oli kaikista kuumimmillaan. Uudentyyppisessä näyttelyssä yhdistyvät tutkimustieto, kaunokirjallinen kerronta, toiminnallisuus ja visuaalisuus. Yhtenä lähtökohtana Näyttelyn punaisena lankana kulkee Toivo Ruokon ja Raakku-mittareiden fiktiivinen yritystarina, jonka on luonut oululainen kirjailija ja viestintäkonsultti Antti Leikas.

Taidemuseolla 26.9. avattu Luonnollisesti Anni Rapinoja -näyttely esittelee laajasti taiteilijan 2000-luvun tuotantoa. Mukana on muun muassa uusia videoteoksia, papanoista tehty installaatio ja vaatteita ja asusteita Luonnon Garderobi -sarjasta.

Pohjois-Pohjanmaan museossa on torstaina mahdollisuus valmistaa rintanappi opiskelijahaalariin. Museon perusnäyttelyn lisäksi avoinna on Mauri Kunnaksen kirjoihin perustuva Koiramäkiosasto sekä juuri avattu Kakaravaara – lasten elämää Oulussa -näyttely.

Molemmat museot ovat opiskelijapäivänä avoinna kello 9–18.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

OYY:n linjapaperiin lisättiin kanta automaatiojäsenyydestä luopumisesta

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) päivitettyyn linjapaperiin lisättiin kirjaus automaatiojäsenyydestä luopumisesta. Päätös syntyi edustajiston kokouksessa 3/2018, tiistaina 25. syyskuuta. Linjapaperiin lisättävä muotoilu kuuluu kokonaisuudessaan näin: ”Ylioppilaskunta tarjoaa laadukkaan edunvalvonnan lisäksi jäsenilleen hyödyllisiä palveluita ja sen jäsenyys on houkutteleva Oulun yliopiston opiskelijoille. Tulevaisuudessa ylioppilaskuntien jäsenyys perustuu vapaaehtoisuuteen. Ylioppilaskunnille varataan muutosta varten riittävän pitkä siirtymäaika. Ylioppilaskunta varautuu vapaaehtoiseen […]

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) päivitettyyn linjapaperiin lisättiin kirjaus automaatiojäsenyydestä luopumisesta. Päätös syntyi edustajiston kokouksessa 3/2018, tiistaina 25. syyskuuta.

Linjapaperiin lisättävä muotoilu kuuluu kokonaisuudessaan näin: ”Ylioppilaskunta tarjoaa laadukkaan edunvalvonnan lisäksi jäsenilleen hyödyllisiä palveluita ja sen jäsenyys on houkutteleva Oulun yliopiston opiskelijoille. Tulevaisuudessa ylioppilaskuntien jäsenyys perustuu vapaaehtoisuuteen. Ylioppilaskunnille varataan muutosta varten riittävän pitkä siirtymäaika. Ylioppilaskunta varautuu vapaaehtoiseen jäsenyyteen taloudellisesti myös ennen siirtymäaikaa.”

Linjapaperi on ylioppilaskunnan toimintaa ohjaava asiakirja, joka määrittelee ylioppilaskunnan poliittiset kannat. Linjapaperin määrittelemät linjat sitovat ylioppilaskunnan hallitusta ja henkilökuntaa. Ylioppilaskunnan hallituksen ja henkilökunnan tulee siis jatkossa ajaa muiden linjapaperin tavoitteiden tapaan automaatiojäsenyydestä luopumista.

OYY:n linjapaperin päivittämistä käsiteltiin myös huhtikuussa kokouksessa 2/2018, mutta silloin asia pöydättiin.

Automaatiojäsenyys tarkoittaa sitä, että yliopiston perustutkinto-opiskelijan tulee lain mukaan kuulua ylioppilaskuntaan. Ammattikorkeakouluopiskelijalla tätä velvoitetta ei ole, vaan opiskelijakuntaan kuuluminen on vapaaehtoista.

Automaatiojäsenyydestä säädetään yliopistolaissa. Ylioppilaskunta ei siis voi yksin päättää vapaaehtoisesta jäsenyydestä, vaan se vaatisi lakimuutosta.

Lisäysesityksen teki Eelis Palokangas (Kontinkankaan vaaliliitto, KoVa), sitä kannatti Olli Joki (TeTa).

Palokankaan mukaan automaatiojäsenyyskanta oli ryhmälle selvästi periaatekysymys. ”Varmasti monen oikeustajua koettelee nykyinen käytäntö. Ei ole oikein, että ylioppilaskunnilla on mahdollisuus pakottaa opiskelijat jäsenikseen. Katsomme, että linjapaperi on aivan oikea paikka tästä linjaamiselle: linjapaperi määrittää OYY:n poliittisen linjan ja tavoitteet, se on selkeästi ulospäin viestivä asiakirja. Sinänsä jäsenien määrän laskuun varautuminen on määritelty jo ylioppilaskunnan strategiassa, mutta me halusimme viestittää, että tämä on OYY:n virallinen linja.”

Palokankaan mukaan päätös tarkoittaa ylioppilaskunnan toimintaan taloudellisia ja toiminnallisia muutoksia, mutta niiden lisäksi myös asennemuutosta: ”Tulee asennoitua, että tällainen on tulossa. Yksi asia, johon tulee jatkossa panostaa vielä enemmän, on viestintä. Opiskelijoille tulee viestiä, mitä OYY tekee, mitä etuja jäsenyydellä saa.”

Palokangas toivoo, että päätöksellä on vaikutusta myös valtakunnallisesti: ”Toivon, että asiasta keskusteltaisiin valtakunnan tasolla: onko pakkojäsenyys tätä päivää vai ei. On kuitenkin vaikeaa ennustaa, millä aikataululla tähän oltaisiin eduskunnassa tarttumassa, ja mitä toimia se vaatii. Uskon, että tämä on keskipitkän aikavälin asia, 5–15 vuoden sisällä.”

Lisäesityksessä todetaan, että ”Ylioppilaskunta varautuu vapaaehtoiseen jäsenyyteen taloudellisesti myös ennen siirtymäaikaa.” Eelis Palokankaan mukaan Kontinkankaan vaaliliitolla ei ole vielä valmiita linjoja tai esityksiä koskien OYY:n budjettia: ”Asia kerrallaan.”

Asiasta äänestettiin, ja Palokankaan esitys voitti äänin 22–14. Lisäysesityksen kannalla olivat Tekniikan ja Talouden vaalirengas (TeTa), Kontinkankaan vaaliliitto (KoVa), Keskustaopiskelijoiden ja sitoutumattomien vaaliliitto, Oulun Akateemiset Perussuomalaiset ja yksi Tieteellisten edustaja. Hallituksen pohjan kannalla, ilman lisäysesitystä, olivat Humanistien ja kasvatustieteilijöiden vaalirengas (HuKa), Vihreän vaaliliiton edustaja ja neljä Tieteellisten edustajaa. HuKa jätti päätöksestä eriävän mielipiteen.

OYY:n hallituksen puheenjohtaja Kalle Parviainen sanoo, että automaatiojäsenyyskanta on nyt OYY:n poliittinen kanta. ”Samalla lailla kun ajamme linjapaperin mukaan perustuloa, samalla tavalla ajamme myös automaatiojäsenyyden poistoa.”

Lisäysesityksessä puhutaan taloudellisesta varautumisesta. Parviainen oli tiistai-iltana haluton kommentoimaan sitä, mitä taloudellinen varautuminen voisi tarkoittaa käytännössä.

”En tiedä, miten tähän voi varautua. Emme ole omavaraisia, eli jos jäsenmäärä laskee huomattavasti, joudumme sopeuttamaan toimintaamme.”

Kalle Parviainen ei osaa kommentoida vielä sitä, millä aikataululla toimenpiteitä olisi luvassa. ”Pitää keskustella toimiston kesken, minkälaisiin toimenpiteisiin ryhtyä – tai olla ryhtymättä.”

Parviainen esitti kokouksessa vahvoja mielipiteitä automaatiojäsenyyden säilyttämisen puolesta. Oletko nyt itse päätöksen takana?

”Olen OYY:n linjapaperin takana. Näin demokraattinen päätöksenteko toimii.”

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

”Halutaan ottaa kantaa – ja on otettukin” – Atleettinen ja akateeminen jalkapalloseura Hercules palaa takaisin yliopistolle urheiluaiheisella luentosarjalla

Oululainen jalkapalloseura JS Hercules täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Seura syntyi vuonna 1998 Oulussa, Linnanmaalla sähkötekniikan osaston käytävää taittaneiden opiskelijoiden keskuudessa. Yhteiskunnallisesti aktiivinen seura palaa tänä syksynä juurilleen Oulun yliopistoon urheiluaiheisella, kaikille opiskelijoille avoimella luentosarjalla.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Tiesitkös tätä – Ouluun on kaikessa hiljaisuudessa perustettu uusi tiedekunta.

Uusi tiedekunta on erittäin pieni, mutta sillä on kovia haluja kasvaa. Tällä hetkellä tiedekunnan opetus sisältää syksyllä neljä luentoa, mutta toiveena olisi laajentaa tästä huomattavasti.

Ensimmäinen professorikin löytyy, kas tässä: ”Ja lupiahan tämän tiedekunnan perustamiseksi ei ole kysytty keneltäkään”, Mikko Perälä sanoo, ja nauraa päälle.

Kyse on oululaisen jalkapalloseuran JS Herculeksen uudesta projektista. Faculty of sports, urheilun tiedekunta, on nimitys Herculeksen organisoimalle urheiluaiheiselle, kaikille opiskelijoille avoimelle luentosarjalle. Pääasiassa Business Kitchenin tiloissa pidettävien luentojen aiheet vaihtelevat urheilujohtajuudesta opiskelijan jaksamiseen ja urheiluteknologian innovaatioihin. Ensimmäisellä luennolla, osana Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun Johtajuus ja organisaatiot -kurssia, johtajuudesta ja urheilusta luennoi tunnettu Kärppä-puolustaja Lasse Kukkonen.

Herculeksen seurapomo Mikko Perälä visioi luentosarjasta syntyvän jotain uutta, jotain suurta.

Kiiltävässä mainosflyerissä luentojen alle on merkitty ala, jonka on katsottu soveltuvan luennon teemaan: johtajuus ja urheilu -luenn0n alla lukee kansainvälisen liiketoiminnan johtamisen maisteriohjelma, ilmastonmuutosta koskevan luennon alla lukee ympäristötekniikan osasto.

Aivan vielä ei olla niin pitkällä, että yksittäisiä luentoja voisi hyväksilukea opintoihin, Perälä sanoo. ”Mutta jos käy kaikki luennot, ehkä voimme luovuttaa jonkin erikoispalkinnon – vaikkapa diplomin.”

Yhteistyöstä on nyt sovittu Business Kitchenin ja yliopiston kauppakorkeakoulun kanssa, Perälä sanoo: ”Muiden kanssa pitää ottaa puheeksi myöhemmin syksyllä ja ensi vuonna.”

Herculeksen visioiman urheilun tiedekunnan keskiössä on opiskelijan hyvinvointi. Mikko Perälä puhuu liikunnallisen elämäntavan puolesta, joka ei tarkoita kuitenkaan julmettua rääkkiä. Ennaltaehkäisevä liikunta on parasta lääkettä, hän uskoo.

Mutta yhtä lailla oleellista on myös kansalaisaktivismin ruokkiminen, vaikuttamisen kipinän sytyttäminen opiskelijoihin.

Urheilu kaipaa koulutusta

Pieneksi pohjoissuomalaiseksi seuraksi Herculeksella onkin varsin suuret tavoitteet. Urheilun tiedekuntakin on vain yksi seuran lukuisista projekteista.

Kolmisen vuotta sitten Mikko Perälä päätyi Nigeriaan tekemään televisiobisnestä. Vuonna 2016 seura toi Nigerian jalkapallomaajoukkueen entisen hyökkääjän Daniel Amokachin valmentamaan Herculeksen edustusjoukkuetta – ja Englannin Valioliigan viikkomakasiiniohjelma Premier League World seurasi kameroineen perässä.

Nyt Herculeksella on käynnissä lähiöiden liikuttamista edistävä lähirähinä, urheilun sponsorointimallin muutos, eSports-junioriorganisaation rakentaminen ja suomalaisia urheiluteknologia-alan yrityksiä sekä suomalaisia pelaajia maailmalle vievä Player Accelerator -hanke.

Mutta mitä Oulun urheilun tiedekunnan luennoista seuraa? Oikea koulutusohjelma, kokonainen sivuaine, edes viiden opintopisteen kurssi?

Toivottavasti kaikkea tätä, ja vielä enemmän, Perälä toivoo.

Hän puhuu ja haaveilee kokonaisen urheiluun keskittyvän koulutusohjelman luomisesta ja myymisestä – urheiluosaamisen koulutusviennistä. Sille olisi Suomessa hyvät mahdollisuudet, Mikko Perälä uskoo – kunhan vain on sopivasti paketoitu tuote, jota myydä.

”Meillä on Suomessa kaikki edellytykset luoda koulutusohjelma, josta halutaan myös maksaa, 2000 euroa, jopa 20 000 euroa vuoden ohjelmasta.”

Koulutusta taas tarvitaan, jotta nykyisestä potentiaalista saataisiin kaikki irti.

”Meillä on hyvät liikuntapaikat, harjoittelupaikat, jo olemassa. Nyt moni haaveilee urheilu-urasta, mutta vain harva sille todella pääsee. Suomi on tällä hetkellä huonossa jamassa urheilukoulutuksen suhteen. Näen, että ammattilaisurheilussa syntyvistä ongelmista moni johtuu yksinkertaisesti koulutuksen puutteesta. Asioita tehdään niin, kuin ne on aina tehty. Intohimoa urheiluun on, mutta ei ole työkaluja muuttamaan asioita.”

Tällä hetkellä Suomessa voi urheilujohtamisen aineopinnot opiskella Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa, lisäksi muutama ammattikorkeakoulu tarjoaa suuntautumisvaihtoehtona urheilujohtamista ja -markkinointia tai urheiluliiketoimintaa. Kajaanin ammattikorkeakoulussa käynnistyi Esports Business -koulutus, joka on Suomen ensimmäinen elektronisen urheilun ympärille keskittyvään liiketoimintaan suuntautuva koulutus.

Mutta olisiko Oulussa tilausta tällaiselle? Millaisella aikataululla urheilun tiedekuntaa voitaisiin oikeasti rakentaa?

”Katsotaan nyt tämä ensimmäinen lukukausi. Hyvä, jos saadaan lisää konkretiaa”, Perälä muotoilee.

Saunailtapainotteinen joukkue

Hercules täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Se syntyi vuonna 1998 Oulussa, Linnanmaalla sähkötekniikan osaston käytävää taittaneiden opiskelijoiden keskuudessa.

Perälä kuvailee silloista palloiluporukkaa varsin proosallisesti: ”Oltiin aika huonoja, kukaan ei ottanut meitä muihin joukkueisiin.”

Siksi syntyi oma joukkue, kerran viikossa harjoitteleva, valmennuksellisesti ja harjoituksellisesti ”hyvin saunailtapainotteinen” Hercules. Joukkueen ensimmäinen sponsori oli kaijonharjulainen ravintola Caio, joka tarjosi joukkueelle peliasujen lisäksi mahdollisuuden saunoa aina pelien jälkeen.

Ensimmäinen peli pelattiin Perälän muistin mukaan ”jossain Vaalan metsän siimeksessä”, ja peli taisi päättyä ikävästi Herculeksen häviöön.

Peli jatkui, vaikka alkuperäiset Herculeksen puuhaajat valmistuivatkin ja siirtyivät Linnanmaalta työelämään. Samalla vapaamuotoinen, viihteellinen pelailu vakiintui tavoitteelliseksi seuratoiminnaksi.

Nyt kakkosdivisioonan C-lohkossa pelaavan edustusjoukkueen lisäksi seurassa on naisten joukkue, Pohjois-Suomen kolmosdivarissa pelaava reservijoukkue Hercules II ja vitosdivarissa pelaava Herkku-Papat.

Seuran syntymäpäiväjuhlaa vietetään työn merkeissä: Herculeksen edustusjoukkue pelaa 20-vuotisjuhlaottelunsa lauantaina 29.9. Castrenin kentällä.

Ole hiljaa ja pelaa

Herculeksen arvoina on olla atleettinen ja akateeminen urheiluseura. Mikko Perälä korostaa, että akateeminen ei tarkoita poissulkevuutta tai elitistisyyttä, vaan koulutusta, avoimuutta, kansainvälisyyttä, suvaitsevuutta, liikunnallisen elämäntavan edistämistä.

”Halutaan ottaa kantaa – ja on otettukin.”

Mikko Perälää sieppaa urheilun arkaaisuus ja haluttomuus muuttua. Huippu-urheilun kulisseissa ollaan hyvin konservatiivisia. Siksi muutos on hidasta, jos sitä ylipäänsä tapahtuu.

Juuri tähän lääkkeeksi Perälä tarjoaa urheilukoulutusta: ”Jos joku elää myyteistä ja historiasta, niin urheilu.”

Perälä itse puhuu yhteiskunnallisen vaikuttamisen puolesta. Ei riitä, että urheiluseura tarjoaa mahdollisuuden peleille. On tehtävä enemmän.

”Moni ajattelee, että urheilussa sen tarjoama viihde riittää, tai se, että otetaan pelaavien lasten vanhemmilta rahat pois. Mutta se ei riitä. Seuroilla on suurempi vastuu kasvattaa, kouluttaa ja huolehtia myös pelaajien hyvinvoinnista.”

Ja urheilu, se on selvästi poliittista, haluttiin sitä myöntää tai ei.

Hercules on poliittisesti aktiivinen urheiluseura, Perälä sanoo. ”Jos politiikalla tarkoitetaan yhteisten asioiden hoitamista, niin juuri sitä se on.”

Syyskuussa seura pääsi finaaliin Sitran Maapalloliiga-haastekilpailussa, ja on yksi kymmenestä kehitysohjelmaan valitusta järjestöstä. Hercules osallistuu haastekilpailuun Lähirähinälähettiläät-idealla, jonka tavoitteena on pienentää urheilun ja liikunnan ilmastopäästöjä aktivoimalla ihmisiä hyödyntämään lähiliikuntapaikkoja, hyödyntäen oululaisen Tecinspiren App2Day-mobiilisovellusta. Siis – yhteisten asioiden hoitamista, liikunnan keinoin.

Kielteistä suoraa palautetta toiminnasta Perälä ei ole saanut. Se ei tarkoita sitä, etteikö keskustelua Herculeksen toiminnasta ja arvoista käytäisi.

”Varmasti monia mietityttää se, miksi Hercules on vähän outolintu, miksi ne ei vaan pelaa ja ole hiljaa.”

Herculeksen perustaneista sähköteekkareista on vuosien aikana tullut koodareita, moni on perustanut Ouluun oman yrityksen. Perälä itsekin on ollut mukana perustamassa kymmentä firmaa. Muita Hercules-taustaisia softafirmoja on muun muassa VividWorks, Navico, Codemate ja CubiCas.

Mikä jalkapalloa ja yrittäjyyttä yhdistää? Oppiiko jalkapalloa pelaamalla jotain yrittäjyydestä?

No, eipä juuri mikään, Perälä sanoo. Mutta jalkapalloseurassa toimiminen kylläkin opettaa. Kun seuran toiminta on tavoitteellista ja tähtää jatkuvaan nousuun tasolta toiselle, kaikki on mahdollista – vaikka alimmalta sarjatasolta, sadepäivän mutakentän ankeista peleistä nouseminen Mestarien liigan loistokkaaseen loppuotteluun.

Onko se todennäköistä? Ei.

Entäpä mahdollista? No, periaatteessa kyllä, Perälä nauraa.

Vaikka tässä haastattelussa ääneen on päässyt juuri Mikko Perälä, Herculeksen urheilun tiedekunnan taustalla on kokonainen tiimi, eikä työ ole ainoastaan yhden miehen harteilla.

Perälällä onkin toive jatkon suhteen. Toive, joka voi kuulostaa huimalta, mutta mahdolliselta:

”Tällä yliopistopresenssillä tarkoitus on antaa seura takaisin opiskelijoiden pyöritettäväksi. Vähän tosielämän Football Manager -pelin tyyliin. Eli toivon lisää apuja yliopiston käytäviltä kaiken tämän pyörittämiseen”, Perälä sanoo.

 

Herculeksen urheiluluennot syksyllä 2018

Johtajuus ja urheilu – Lasse Kukkonen luennoi johtajuudesta, 24.9. kello 14 salissa L3.

Miten estät ilmastonmuutosta liikkumalla? – Miten yhteiskunta voidaan suunnitella tukemaan ihmisten terveyttä ja hyvinvointia sekä kunnioittamaan luontoa? 18.10. kello 14 Business Kitchenillä.

Nuku enemmän, saat parempia numeroita – Opiskelijan jaksaminen, lepo ja ravinto. 19.11. kello 14, Business Kitchen

Hikistä dataa – Esittelyssä uusimmat hyvinvointi- ja urheiluteknologian innovaatiot. 4.12. kello 14, Business Kitchen.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Opintotuesta vastaava ministeri Terho käynnistää selvityksen opintotuen tulorajoista

Opintotuesta vastaava ministeri Sampo Terho (sin.) käynnistää selvityksen opintotuen tulorajoista, opetus- ja kulttuuriministeriö tiedottaa. Selvityksen laatii Palkansaajien tutkimuslaitos ja sen on määrä valmistua joulukuussa. Nykytilanteessa opiskelijan omat tulot vaikuttavat siihen, kuinka monelta kuukaudelta opiskelija voi vuodessa nostaa opintotukea. Vuositulorajan seuraaminen ja noudattaminen on opiskelijan omalla vastuulla. Tuloseuranta tehdään jälkikäteen verotuksen valmistuttua, jolloin Kela perii liikaa saadun opintotuen takaisin […]

Opintotuesta vastaava ministeri Sampo Terho (sin.) käynnistää selvityksen opintotuen tulorajoista, opetus- ja kulttuuriministeriö tiedottaa.

Selvityksen laatii Palkansaajien tutkimuslaitos ja sen on määrä valmistua joulukuussa.

Nykytilanteessa opiskelijan omat tulot vaikuttavat siihen, kuinka monelta kuukaudelta opiskelija voi vuodessa nostaa opintotukea. Vuositulorajan seuraaminen ja noudattaminen on opiskelijan omalla vastuulla.

Tuloseuranta tehdään jälkikäteen verotuksen valmistuttua, jolloin Kela perii liikaa saadun opintotuen takaisin 7,5 prosentilla korotettuna, jos opiskelija ei ole itse palauttanut vapaaehtoisesti tukea.

Palkansaajien tutkimuslaitos laatii ministeri Terhon toimeksiannosta selvityksen opintotuen tulorajojen vaikutuksesta työntarjontaan.

”Käynnistämälläni selvityksellä tutkitaan opintotuen tulorahojen poistamisen tai nostamisen vaikutuksia. Opiskelijoiden tulee saada arvokasta työkokemusta opintojen ohella, mutta opintotuen tulorajat koetaan liian rajoittavina. Siksi on oleellista, että julkisen keskustelun ja tulevaisuuden päätöksenteon tueksi saadaan tutkimustietoa”, ministeri Terho sanoo ministeriön tiedotteessa.

Ministeri Terho tiedotti selvityksen aloittamisesta jo aiemmin tänä keväänäHelsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa (23.2.) hän totesi, että ”ajatus tulorajojen poistamisesta on minulle henkilökohtaisesti mieluinen. Kun nuorta kannustetaan esimerkiksi työn tekemiseen tai yrittämiseen jo opintojensa aikana, hän saa arvokasta työkokemusta, josta on suurta hyötyä nuorelle valmistumisen jälkeen.”

Keskeisenä menetelmänä tutkimuksessa on hyödyntää aiemmin muodostettua mikrosimulointimallia, jonka avulla selvitetään, miten opiskelijat ansaintapäätöksissään reagoisivat erilaisiin muutoksiin opintotuen säännöissä. Mikrosimulointimallilla lasketaan eri politiikkareformien vaikutukset opiskelijoiden tulojakaumaan ja vaikutukset opiskelijoiden työnteon kannustimiin.

Raportin on määrä olla valmis 21.12.2018. Tiedotteen mukaan raportista saatavaa tietoa on tarkoitus käyttää päätöksenteon tukena arvioitaessa mahdollisia muutoksia opintotuen tulorajoihin.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Viekö Helsinki Oulun sometähdet?

"En halua uskoa, etteikö oululaisena pystyisi nousemaan edes suomalaisten tietoisuuteen, puhumattakaan kansainvälisestä suosiosta", Laura Tauriainen kirjoittaa.

Kittilässäkin on sellainen, ja siellä on 188 651 asukasta vähemmän kuin Oulussa. Pääkaupunkiseudulla niitä on lukuisia. Niitä on tupsahdellut julkisuuteen jopa Tampereelta ja Pietarsaaresta.

Meillä Oulussa ei ole ketään kielinaisena tunnetun Smoukahontaksen eli Sara Forsbergin tai Hydraulic Press Channelin kaltaista kansainvälistä somehittiä, tai edes Sampo Kaulasen tapaista, suomalaisten arvontafanaatikkojen suosikkia.

Jos joku suosittu tubettaja onkin aloittanut hommat täällä Perämeren pohjukan viiltävässä puhurissa, ovat Helsingin leppeän lumettomat talvet, skumppabrunssikekkerit ja valtaisat kasvamisen mahdollisuudet houkutelleet heidät luokseen.

Missä on Oulun oma sometähti? Voimmeko syyttää tästä vesijohtovettä, liian tasaisia pyöräteitä, startup-pöhinää tai peräpohjalaista mielenlaatua?

 

Koska työskentelen sosiaalisen median parissa, tulen väkisinkin seuranneeksi suosituimpia some-persoonia. Mitä he tekevät – ja etenkin miten?

Miten Sara Forsberg päätyi viraaliksi nousseesta kielivideostaan Los Angelesiin ja levyttäväksi artistiksi? Miten tamperelaiset hydraulipuristimen omistajat Anni ja Lauri Vuohensilta saivat kasvatettua YouTube-kanavansa tilaajamäärän lähes kahteen miljoonaan? Ja miten kittiläläinen kyläkauppias Kaulanen eteni Facebookin arvontahehkutuksista Venla-pystin voittajaksi?

Nämä sometähdet ovat osanneet ajatella uudella tavalla ja tehneet jostakin yksinkertaisesta asiasta kiinnostavaa ja tuoretta. Joskus ei tarvita kuin hydraulipuristimella taiteltua paperia tai eri kieliltä kuulostavaa puhetta, niin viraalihitti on valmis. Joskus taas tarvitaan ennennäkemätöntä pokkaa ja suoranaista röyhkeyttä, kuten Sampo Kaulasen tapauksessa.

Kukaan näistä tai muistakaan suosituista sometähdistä ei ole oululainen. Valtakunnallisella tasolla ei ole yhtään sellaista sosiaalisen median kautta julkisuuteen noussutta ihmistä, joka heiluttaisi Oulun lippua ja osoittaisi, että suomalaisen sometähden ei tarvitse asua Etelä-Suomessa menestyäkseen.

YouTuben ja Instagramin puolella Annika Jaakkola eli Anniksas on yltänyt mukaviin seuraajalukuihin. Blogistaan ja tubettamisesta tunnettu Sita Salminen palkittiin vuosi sitten Tubeconissa vuoden lifestyle-kanavana. Huippusuosittu Naag eli Janne Naakka aloitti tubettamisen myös Oulussa asuessaan. Kaikki kolme ovat kuitenkin muuttaneet Helsinkiin.

Muissakaan kanavissa ei juuri oululaista osaamista näy.

 

En halua uskoa, etteikö oululaisena pystyisi nousemaan edes suomalaisten tietoisuuteen, puhumattakaan kansainvälisestä suosiosta. Ehkä ajattelemme, että täällä pohjoisessa pitää tehdä oikeita töitä, jotta menestyy. Tai ehkä ne, jotka uskaltavat ajatella tarpeeksi isosti, karistavat Oulun pölyt kannoiltaan heti tilaisuuden tullen.

Minä en sosiaalisen median ammattilaisena halua tyytyä siihen, että Oulun ainoat julkkikset ovat Suvi Teräsniska ja Lyly Rajala. Haluan todellista somekarismaa, oivaltavia viraalihittejä ja koko henkilön mittaista heittäytymistä sosiaalisen median pyöritykseen!

Onko Oulun tuleva somelähettiläs kenties Kauppuri 5 -ravintolan Facebook-sivulla itseään likoon pistävä Aki Mursu? Ehkä Vuoden aikuistubettaja -palkinnolla Tubeconissa palkitut Milli&Abe-kanavan Ouluun takaisin muuttaneet vloggaajat saavat valtakunnalliselle televisiokanavalle oman perheaiheisen ohjelmansa?

Vai viekö Oulun oman sometähden tittelin kenties joku, joka kurvaa kisaan takavasemmalta, ja jota ei kukaan vielä tunne? Joku kotiseuturakkautta tunteva, jolla on kehitteillä jotain täysin uutta ja omintakeista.

Jään innolla odottamaan.

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.

Lue lisää:

”Ihminen voi elämässään opiskella täysillä vain kerran” – Vuoden Opiskelijaksi valittu Emmi-Kaisa Molkkari haluaa mielekkään työn, joka ei ole vain pakollinen paha

Emmi-Kaisa Molkkari on huomannut, että jos haluaa tehdä välillä vähän muutakin kuin opiskella, kaiken ei tarvitse olla aina täydellistä.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Suvi Vinblad

Lukioikäinen Emmi-Kaisa Molkkari ei tiennyt, minkä ammatin hän valitsisi. Häntä kiinnosti oikeastaan kaikki, luonnontieteiden lisäksi houkuttelivat yhtä lailla myös historia ja yhteiskuntaoppi.

Koska kaikkia aloja opiskelemaan ei voi ainakaan samalla hakukerralla hakea, oli tehtävä valintoja.

Valinnassa auttoi lopulta kiinnostus maantietoon, jonka tunnit jäivät Molkkarille erityisesti mieleen. Maapallon ääri-ilmiöt, kuten tsunamit, tulivuoret ja maanjäristykset, kiinnostivat häntä. Mutta millä alalla oikein pääsisi tutkimaan tulivuoria?

Googlettelun perusteella yliopistossa opetettava geologia vaikutti lupaavalta ääri-ilmiöiden suhteen. Geologian opintoja tarjoavista kaupungeista Oulu vaikutti ulvilalaiselle Molkkarille eksoottiselta, jännittävältä pohjoisen kaupungilta. Siksi Oulu oli hänelle ensisijainen hakukohde.

Opiskeluiden aloitus Oulun yliopistossa oli Emmi-Kaisa Molkkarille kuitenkin lopulta pienoinen yllätys. Ei tullut tsunameja tai tulivuoria, tulikin peruskursseja, jotka sisälsivät ison kasan kiviä ja kemian kaavojen opettelua.

Opiskelu on kuitenkin jokaisena vuotena muuttunut mielenkiintoisemmaksi, Molkkari sanoo: ”Alan vaihtaminen ei ole käynyt mielessäkään.”

Tavallinen tallaaja

Emmi-Kaisa Molkkarilla on kolmeen opiskeluvuoteen mahtunut opintojen lisäksi paljon järjestötyötä.

Vuonna 2016 hän toimi Oulun yliopiston geologisen kerhon, Nikoli ry:n, tapahtumavastaavana, seuraavana vuonna sihteerinä, tänä vuonna roolina on ollut koulutuspoliittinen vastaava. Lisäksi hän on hallinnon opiskelijaedustaja, varajäsen teknillisen tiedekunnan johtoryhmässä ja tiedekuntahallituksessa, varsinainen jäsen tiedekunnan koulutustoimikunnassa.

Vuonna 2017 hänet valittiin ensin edarivaaleissa OYY:n edustajistoon Tieteellisten riveistä, ja lopulta myös Tieteellisten ryhmänjohtajaksi. Viime vuonna hän toimi myös geotieteiden fuksien pienryhmäohjaajana.

Ja niin – jossain vaiheessa pitäisi varmaan opiskellakin.

Molkkarin opiskelutahti on ollut varsin hurja: kahdessa vuodessa hän suoritti lähemmäs 80 opintopistettä per lukuvuosi. Kova tahti myös verottaa jaksamista – Molkkari kertoo olleensa välillä hyvin väsynyt. Siitä huolimatta hän ei ole halunnut jättää myöskään luottamustehtäviä kesken. Kun on kerran valittu pestiin, pitää se hoitaa kunnialla.

Tänä vuonna Molkkari sai myös tunnustuksen työstään, kun hänet valittiin keväällä Oulun yliopiston Vuoden Opiskelijaksi.

Vuodesta 2011 asti valitulta Vuoden Opiskelijalta odotetaan opintojen hyvän etenemistahdin lisäksi opiskeluaikana osoitettua aktiivisuutta opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön hyväksi. Vuoden Opiskelija ei siis keskity ainoastaan omaan akateemiseen erinomaisuuteensa, vaan hän edistää yhteisöllisyyttä, innostaa, motivoi ja tsemppaa muita.

Valintaperusteissa Molkkarin kuvataan vaikuttaneen omalla aktiivisuudellaan positiivisesti järjestöjen toimintaan ja tehneen huomattavan suuren työn opiskelijoiden viihtyvyyden edistämiseksi. Palkintoperusteiden mukaan hänet tunnetaan myös tunnollisena ja määrätietoisena opiskelijana.

Tieto nimityksestä yllätti Molkkarin – tekeehän niin moni muukin kovasti töitä opiskelijoiden eteen. Lisäksi Molkkarin mielikuvana oli, että Vuoden Opiskelijalta vaaditaan jonkinlaista yli-ihmisyyttä, niin opinnoissa kuin seuraelämässäkin.

”Minä taas olen tavallinen tallaaja, joka on ajautunut mukaan moniin asioihin.”

Järjestön auttaminen on hyvä syy leipoa

Emmi-Kaisa Molkkarin ensimmäinen luottamustehtävä oli Nikolin tapahtumavastaavan pesti fuksivuoden keväällä. Ainejärjestö houkutteli häntä käytännön syystä: kaukaa muuttaneena hänellä ei ollut Oulussa ennestään tuttuja, ja järjestötoiminta tuntui hyvältä tavalta tutustua uusiin ihmisiin.

”Se oli totta, sitä kautta pääsi hyvin mukaan.”

Erityinen rooli hänellä on ollut nyt Nikolin muonitusvastaavana. Molkkarille muonitusvastaavan rooli passaa, sillä leipominen on hänelle mieluisaa puuhaa. Hän on ollut kesätöissä ravintola-alalla, ja työskennellyt puoli vuotta Iso-Britanniassa. Siksipä järjestön auttaminen takaa hyvän syyn leipomiselle, ”harvoin tulee yksin tehtyä”.

Taidoista tosin hyötyvät muutkin kuin kuin kanssaopiskelijat. ”Kotona äiti laittaa leipomaan heti kakkuja erilaisiin juhliin.”

Kivien opiskelija?

Emmi-Kaisa Molkkarin mukaan monien mielikuva geologiasta on, no, kivinen. ”Tutut kysyvät: opiskeletteko te siellä kiviä?”

Toki niitäkin, varsinkin peruskursseilla, mutta kuuluu opintoihin paljon muutakin. Geotieteen opinnot voi jakaa karkeasti kahteen eri suuntautumiseen, ”kovaan” ja ”pehmeään” puoleen. Kovalla puolella korostuu taloudellinen geologia, pehmeällä puolella taas maaperä ja ympäristö.

Molkkari itse kertoo olleensa ensin kallellaan maaperän tutkimukseen, pehmeälle puolelle, mutta kiinnostuneensa viime syksynä malmintutkinnasta.

”Kauhistelin ensin sitä, että joutuisin työskentelemään vain pohjoisessa. Nyt olen tajunnut, ettei se ole ollenkaan paha asia.”

Nyt Molkkarin arki on ollut hyvin opiskelu- ja ainejärjestöpainotteista. Mutta miltä elämä näyttää kymmenen vuoden päästä? Kysymys saa hänet mietteliääksi.

”No, toivon, että olen ainakin hyvissä ajoin ennen sitä jo valmistunut”, hän nauraa.

Tulevaisuudelta hän toivoo myös työtä geologina. Hänelle työn oltava mielekästä, se ei saa olla vain pakollinen paha: ”Siksi lähdin opiskelemaan mielekästä alaa.”

Koulutus muuttaa ihmistä yllättävillä tavoilla. Emmi-Kaisa Molkkari kertoo, ettei hän ennen opiskeluiden alkamista kokenut olevansa erityisen ulkoilmaihminen. Siksi tuleva työurakin hieman hirvitti: sisältäisikö työpäivä vastenmielistä rämpimistä näreiden juurella, hirvikärpästen piinaamana? Tai toisaalta – eihän työ ole pelkästään päivästä toiseen siistiä sisätyötä?

Molkkarille työssä tärkeää on nimittäin vaihtelu: mitä enemmän vaihtelua, sitä parempi. Kenttätyötä hän pitää koko ajan kiinnostavampana.

Ensimmäinen oman alan kesätyö hänellä oli tänä kesänä Sodankylässä. Siellä hän toimi malminetsinnässä Pahtavaaran kaivoksen läheisyydessä.

Käytännön töitä voisi olla opinnoissa paljon enemmänkin, Emmi-Kaisa Molkkari sanoo. Vaikka tenttikirjakin opettaa, käytäntö opettaa vielä enemmän.

”Opiskelut ovat aika teoriapainotteisia, muutamaa labrakurssia lukuunottamatta. Olisi hienoa päästä jo opiskeluaikana maastoon. Asiat hoksaa paremmin, kun on käytännössä nähnyt sen.”

Nikoli-chat auttaa

Nikolin kiltahuone on Kemiankadulla, toisessa kerroksessa, Soopan ja Syntaksiksen lähellä. Toisinaan kiltiksellä tulee vietettyä enemmän aikaa kuin kotona, Molkkari kertoo. Ja miksipäs ei: kiltikseltä löytyy vertaistukea pulmiin, aika kuluu rattoisasti korttia pelaten ja kahvia juoden.

Molkkarin oman kokemuksen mukaan ainejärjestön merkitys on etenkin kaukaa muuttavalle suuri: järjestö edistää yliopistoyhteisöön sopeutumista ja tutustuttaa uusiin ihmisiin. Hänelle nikolilaisista on tullut ystäviä, joiden kanssa voi viettää aikaa myös luentojen ja järjestön hallituksen kokousten ulkopuolella.

Emmi-Kaisa Molkkarille järjestötoiminnan koko pointtina on juuri yhdessä tekeminen.

”On hätä mikä vain, laittaa viestiä Nikoli-chattiin ja saada sieltä apua.”

Kun pariin opiskeluvuoteen mahduttaa ison määrän opintopisteitä ja monta luottamustehtävää, vapaa-ajalle ei tarvitse keksiä tekemistä.

Välillä kaiken kiireen keskellä omat tavoitteet ovat olleet jo liian korkealla, Molkkari sanoo. Siitä on pitänyt pyristellä eroon.

”Vuoden aikana olen tajunnut, ettei aina kaiken tarvitse olla täydellistä – jos siis haluaa tehdä vuodessa välillä vähän muutakin kuin opiskella.”

Toisaalta järjestö- ja opiskelijaelämään panostaminen on Molkkarin mielestä ehdottomasti kannattanut.

”Ihminen voi elämässään opiskella täysillä vain kerran. Siitä pitää ottaa kaikki irti.”

 

Kuka?

Emmi-Kaisa Molkkari

» 23-vuotias.
» Neljännen vuoden geotieteiden opiskelija.
» Kotoisin Ulvilasta, asuu Oulussa.
» Toiminut Nikoli ry:n tapahtumavastaavana ja sihteerinä, tänä vuonna ainejärjestön koulutuspoliittinen vastaava ja muonitusvastaava. Varsinainen jäsen teknillisen tiedekunnan koulutustoimikunnassa, varajäsen johtoryhmässä ja tiedekuntahallituksessa. OYY:n edustajiston jäsen.  Luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liiton Loimu ry:n kampuspromoottori.
» Oulun yliopiston Vuoden opiskelija 2018.
» Harrastaa koiran kanssa ulkoilua ja kyykkäämistä.
» Haaveena saada tehdä itselle mieluisaa työtä. ”Enkä pistäisi pahitteeksi jos pääsisi tutkimaan niitä tulivuoria.”

 

Mikä?

Vuoden Opiskelija

» Vuodesta 2011 lähtien Oulun yliopistopäivänä alumnijuhlassa on julkistettu Vuoden Alumnin ohella Vuoden Opiskelija.
» Vuoden Opiskelijan valinnan kriteereinä ovat opiskeluaikana osoitettu aktiivisuus opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön hyväksi sekä opintojen hyvä etenemistahti. Hän innostaa, motivoi ja tsemppaa muita ja edistää yhteisöllisyyttä.
» Vuoden Opiskelijaksi nimettävän henkilön tulee olla perustutkinto-opiskelija. Esitettävä henkilö ei voi olla ylioppilaskunnan hallituksen jäsen tai toimihenkilö eikä yliopiston ylimpien päätöksentekoelinten jäsen.
» Päätöksen tekee Oulun yliopistoseura Oulun yliopiston ylioppilaskunnan alumniyhdistys Rauhala-klubin esityksestä.
» Vuonna 2017 Vuoden Opiskelijaksi valittiin Senni Suhonen.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: