Mitä enemmän tapaamme toisiamme, sitä epätodennäköisemmin tapamme toisiamme

"Opiskelijavaihdon vähentyminen on valtava menetys sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta. Vaihto-opiskelu ei ole pelkästään opintopisteiden suorittamista, vaan tutustumista vieraaseen kieleen, kulttuuriin ja tapoihin ajatella", kirjoittaa Janne Hakkarainen kolumnissaan.

Muistelen omia vaihto-opintoaikojani usein. Erityisen mieleenpainuvia kokemuksia olivat chemnitziläisen opiskelija-asuntolamme pihalla vietetyt illanvietot, vierailu Buchenwaldin keskitysleirillä ja Christopher Street Dayn vietto Dresdenissä.

Taloussanomat uutisoi viime viikolla, että vaihtoon lähtevien korkeakouluopiskelijoiden määrä on laskenut 15 prosentilla vuoteen 2016 verrattuna. Suomen ylioppilaskuntien liiton arvion mukaan syynä on edellisen vaalikauden opintorahaleikkaukset. Eurostudent-tutkimuksen mukaan suurin este kansainväliselle vaihdolle on opiskelijan varallisuus, joten liiton tulkintaan opintorahaleikkausten ja vähentyneen kansainvälisen opiskelijavaihdon yhteydestä on helppo uskoa. Vaikka kuluvalla vaalikaudella opintoraha on luvattu sitoa indeksiin, korjausliike on vaatimaton suhteessa edelliskauden leikkauksiin.

Opintorahan euromääräinen pienentyminen ei ole ainoa kansainvälisen vaihto-opiskelun hidaste. Toinen on esimerkiksi opintotukikuukausien määrän rajoittaminen ja porrastaminen alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon. Ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija Valtteri Törmänen on käyttänyt asiasta osuvaa vertauskuvaa: opiskelijalla on vähemmän askelia käytettävissään opintopolullaan. Koska aikaa on vähemmän, ja harha-askeleet kostautuvat, niitä yritetään välttää. 

 

Opiskelijavaihdon vähentyminen on valtava menetys sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta. Vaihto-opiskelu ei ole pelkästään opintopisteiden suorittamista, vaan tutustumista vieraaseen kieleen, kulttuuriin ja tapoihin ajatella. Vaihto-opiskelun kautta opiskelija oppii elintärkeitä työelämätaitoja, joita tarvitsee yhä tiiviimmin verkostoituvassa maailmassa.  

Minulla on ollut mahdollisuus käydä vaihdossa peräti kaksi kertaa: ensin kuukauden lukiolaisena Essenissä ja myöhemmin neljä kuukautta yliopisto-opiskelijana Chemnitzissä. Jälkimmäiseen vaihtoon sain tukea Euroopan unionin Erasmus-vaihto-opiskeluohjelmasta. 

Ei ole sattumaa, että juuri EU on luonut oman vaihto-opiskeluohjelmansa. Vaihto-opiskelun aikana opiskelija luo suhteita yli valtioiden rajojen. Kun olemme luoneet kaupallisia, kulttuurisia ja henkilökohtaisia siteitä koko mantereen laajuisesti, uhka unionin jäsenmaiden välisistä sodista on romahtanut. Näin ei aina ollut, vaan mantereemme historia on sotainen, raaka ja verinen. 

Oikeastaan voi sanoa: mitä enemmän tapaamme toisiamme, sitä epätodennäköisemmin tapamme toisiamme. Euroopan unionia sanotaan usein osuvasti maailmanhistorian onnistuneimmaksi rauhanprojektiksi. Tästä syystä unionille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2012. 

 

Oma vaihto-opiskeluni oli kiehtova kurkistus saksalaiseen mielenmaisemaan. Saksalaisessa maahanmuuttovirastossa asiointi ja pankkitilin avaaminen olivat sellaisia hallinnollis-byrokraattisia kokemuksia, joiden jälkeen en ole enää valittanut kotimaisen viranomaisasioinnin raskaudesta. Opin siis näkemään minulle jo ennestään tuttuja asioita uudessa valossa.

En ole kuullut kenenkään sanovan, että katuisi vaihtoon lähtemistä. En ole kuullut kenenkään sanovan, että ei olisi oppinut vaihdossa jotain merkityksellistä. Monille, mukaan luettuna itselleni, vaihto-opiskelu oli merkittävä askel itsenäistymisessä ja aikuiseksi kasvamisessa. Ensimmäistä kertaa olin vastuussa kotitalouteni kaikista askareista ilman mahdollisuutta saada apua kotiväeltäni.

Henkisen kasvun lisäksi sain mahdollisuuden seikkailuun, jota en voi enää kokopäivätöissä käyvänä varhaiskeski-ikäisenä kovin helposti toistaa. Matkustin junalla ja linja-autolla ympäri Eurooppaa, koska Saksasta oli edullisempaa ja helpompaa käydä yhden kesän aikana Ranskassa, Puolassa, Tsekissä ja Itävallassa kuin Oulusta käsin. 

Olen surullinen, että taloudellinen kynnys lähteä kansainväliseen opiskelijavaihtoon on aiempaa korkeampi. Omana opiskeluaikanani opintososiaaliset puitteet olivat nykyistä paremmat: opintotukikuukausia oli enemmän, opintoraha oli suurempi eikä tukikuukausia oltu sidottu alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon. 

Käytin oman vaihto-opiskeluni rahoittamiseen Erasmus-stipendin ja opintorahan lisäksi myös opintolainaa. Muistan tuolloin miettineeni, kadunko vaihto-opiskeluni rahoittamista opintolainalla, kun laina tulee maksuun. 

Nyt, kun olen jo muutaman vuoden ajan lainaa maksanut, vastaus on selkeä: en kadu. 

Janne Hakkarainen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen viestintäasiantuntija, jonka mielestä kaikkien tasa-arvoinen kohtelu on kaikkien etu. Twitter: @jannehak

Lue lisää:

Vulcanalia Festival myytiin loppuun ennakkoon toista vuotta peräkkäin

Tämän vuoden juhla on mahdollisesti viimeinen nykymuotoinen Vulcanalia. OYY ja Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO ovat suunnitelleet yhteistä lukuvuoden aloitusjuhlaa ensi vuoden syksylle.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) järjestämän lukuvuoden avajaisjuhla Vulcanalian liput on myyty loppuun ennakkoon nyt toisena vuonna peräkkäin.

Keskiviikkona 11. syyskuuta Club Teatrialla järjestettävän tapahtuman lipunmyynti käynnistyi 19. elokuuta, ja viimeiset liput myytiin lauantai-iltana 7.9.

Club Teatrialla järjestettävään tapahtumaan oli edellisvuotta enemmän lippuja myynnissä: viime syksynä Areena Ouluun mahtui 2000 juhlijaa, Teatrialle taas noin puolet enemmän.

OYY:n tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntija Asta Salomaa oli tapahtuman loppuunmyynnistä iloinen.

”Se on merkki siitä, että tapahtumaa on onnistuttu kehittämään ja että opiskelijoita kiinnostaa yhteisöllisyys ja konsertit.”

Lippujen menekki oli hänelle yllätys. Viime vuonna lippuja oli myynnissä 2000 ja silloinkin liput myytiin loppuun viime tipassa.

”Ajateltiin, että nyt ainakin mahdollisimman moni pääsee paikalle, vaikka ei tulisikaan loppuunmyyntiä.”

Tämän vuoden Vulcanalia on nyt selvästi aiempia vuosia isompi. Se tulee näkymään illan aikana jonoissa, Salomaa arvioi. Hän arvelee, että pahimmat ruuhkat syntyvät ennen pääesiintyjä Pyhimyksen aloittamista kello 22.30.

”Kehotan ihmisiä tulemaan ajoissa paikoille. Ohjelmaa on koko illaksi, ei pitäisi tulla tylsää.”

Juhla järjestetään 25. kertaa

Ensimmäinen Vulcanalia järjestettiin ravintola Rauhalan edustalla vuonna 1995. Nyt 25. kertaa järjestettävä Vulcanalia on vuosien aikana muuttanut monesti: Rauhalan jälkeen juhlat on järjestetty Kuusisaaressa, Toppilan Möljällä, Ouluhallilla ja Linnanmaalla.

Tämän vuoden juhla on mahdollisesti viimeinen nykymuotoinen Vulcanalia. OYY ja Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO ovat suunnitelleet yhteistä lukuvuoden aloitusjuhlaa ensi vuoden syksylle.

Myös tapahtumaa vuodesta 2017 tuottanut Asta Salomaa siirtyy Vulcanalian jälkeen ylioppilaskunnalta uuteen työpaikkaan.

Miltä viimeisen Vulcanalian järjestäminen tuntuu?

”Tuntuu hienolta, että saa itse olla mukana viimeisessä Vulcanaliassa. On ollut kivaa olla mukana ja olla kehittämässä tapahtumaa. Uuden avajaistapahtuman kehittäminen jatkuu tulevaisuudessa hyvissä käsissä, ja se onkin varmasti vielä aiempaa parempi”, Salomaa arvelee.

”Toivon, että yliopistolaisilla olisi mukava osallistua tähän meidän juttuumme vielä viimeistä kertaa.”

Lavalla Pyhimys, Teekkaritorvet ja Cassiopeia

Tämänvuotisen Vulcanalia Festivalin artisteja ovat Pyhimys, Teekkaritorvet ja Cassiopeia. Artistit paljastettiin 14. elokuuta. 

Rap-artisti Pyhimys (Mikko Kuoppala) on tällä hetkellä kovassa nosteessa. Helmikuussa Pyhimys nappasi kuusi Emma-palkintoa, heinäkuussa hän sai ansioituneelle kotimaiselle sanoittajalle myönnettävän Juha Vainio -palkinnon. Hän keikkailee sekä sooloartistina että Teflon Brothersin kanssa.

Teekkaritorvet on vuonna 1970 perustettu, ahkerasti keikkaileva puhallinorkesteri, joka on monelle oululaiselle tuttu suosituista wappukonserteista Rotuaarilla ja Linnasaaressa.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sekakuoro Cassiopeia on tuttu näky sekä ylioppilaskunnan että yliopiston tapahtumissa. 40-vuotisjuhlaansa tänä vuonna viettävä kuoro julkaisi alkuvuonna levyllisen PMMP-tulkintoja. Keväällä 2017 kuoro isännöi Oulussa Pohjoismaista opiskelijakuorofestivaalia.

Tänä vuonna Vulcanalia Festivalin ohjelmaan kuuluvat artistien ohella Glitternistin glitter-kasvomaalaukset ja Oulun korkeakoulujen taidepiiri Tapiirin koristelema photobooth. Lisäksi Teatrialta voi ostaa juotavaa ja pientä syötävää. Vulcanalia-päivään kuuluu myös Linnanmaan kampuksella kello 10–14 pidettävät järjestömessut.

 

Muokattu 8.9.2019 kello 19.04: Korjattu päivämäärävirhe: lauantai on 7.9., ei 8.9.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Yliopiston ja Oamkin hallitukset päättivät yt-neuvotteluiden aloittamisesta – ei henkilöstövähennyksiä, edessä on yhteisten palveluiden suunnittelu

Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu käynnistävät yhteisten sisäisten palveluiden järjestämisen suunnittelun. Suunnitelmien kohteena oleviin palveluihin kuuluvat molempien korkeakoulujen koulutuksen ja tutkimuksen tukipalvelut, kirjasto, tilat ja turvallisuus, tietohallinto, talous, henkilöstöpalvelut, viestintä ja hallinto. Koska muutokset vaikuttavat henkilöstöön ja työtehtäviin, korkeakouluissa aloitetaan yhteistoimintaneuvottelut. Neuvotteluihin ei sisälly henkilöstövähennyksiä.

Oulun yliopistossa ja Oulun ammattikorkeakoulussa (Oamk) käynnistetään yhteistoimintalain 6 ja 7 luvun mukaiset neuvottelut, korkeakoulujen hallitukset päättivät torstaina 5. syyskuuta. Neuvotteluihin ei sisälly henkilöstövähennyksiä kummassakaan korkeakoulussa.

Syynä neuvotteluille on yliopiston ja Oamkin suunnitelmat palveluidensa yhteisestä organisoimisesta. Näihin suunnitelmien kohteena oleviin palveluihin kuuluvat molempien korkeakoulujen koulutuksen ja tutkimuksen tukipalvelut, kirjasto, tilat ja turvallisuus, tietohallinto, talous, henkilöstöpalvelut, viestintä ja hallinto. Yliopistossa näitä työtehtäviä on 479 ja Oamkissa 179.

Toimenpiteiden tavoitteiksi kerrotaan halu tarjota yhteisiä ja yhdenmukaisia sisäisiä palveluita mahdollisimman laajasti. Ensi vuoden syksyllä valtaosa Oamkista muuttaa Linnanmaan kampukselle. Oulun yliopisto on lisäksi Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n enemmistöomistaja, ja korkeakoulut kuuluvat samaan konserniin.

Alkavissa yt-neuvotteluissa käsitellään toimintojen organisoinnin suunnitelmaa sekä mahdollista työnantajan vaihtumista osalla työntekijöistä. Neuvottelukutsu henkilöstön edustajille on toimitettu hallitusten tekemien päätösten jälkeen 5. syyskuuta.

Korkeakoulut tiedottivat suunnitelmista 29. elokuuta. Asiaa on ideoitu tämän kevään ajan kymmenessä eri toimintoihin keskittyneessä työryhmässä, joissa on ollut edustajia sekä yliopistosta että ammattikorkeakoulusta. Tavoitteena on, että palvelut aloittaisivat uudessa muodossa 1. tammikuuta 2020.

Korkeakoulujen syvenevällä yhteistyöllä on kerrottu olevan paljon hyötyjä ja taloudellista lisäarvoa. Viime vuoden kesäkuussa (8.6.18) Oulun ylioppilaslehden haastattelussa yliopiston rehtori Jouko Niinimäki totesi, että samassa konsernissa toimiminen mahdollistaa Oulun korkeakoulujen yhteisten palveluiden rakentamisen ilman kilpailuttamista.

”Vähintäänkin samalla rahalla saamme huomattavasti parempia palveluita, niin opiskelijoille, opettajille kuin tutkijoillekin”, hän totesi. Haastattelussa Niinimäki arveli myös, että palveluiden tehokkaammasta tuottamisesta seuraa se, että ”pitkän ajan päästä meillä jää enemmän rahaa perustoimintaan, mikä nostaa sekä yliopiston että ammattikorkeakoulun toiminnan tasoa.”

Oulun yliopistossa käytiin yt-neuvotteluita viimeksi tänä keväänä kahdessa tutkimusyksikössä. Oamkissa yt-neuvottelut käytiin keväällä 2017.

Suurin osa Oulun ammattikorkeakoulun opetuksesta ja toiminnoista muuttaa Oulun yliopiston Linnanmaan kampukselle syksyyn 2020 mennessä. Kontinkankaalle jää sen jälkeen vain Oamkin sosiaali- ja terveysala.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Yliopiston juhlavuosi toi avajaiset Saalastinsalista kampuksen keskusaulaan

Oulun yliopiston ensimmäisistä avajaisista on tänä syksynä 60 vuotta. Juhlavuosi näkyi myös maanantaina 2. syyskuuta järjestyissä lukuvuoden avajaisissa.

Oulun yliopiston lukuvuosi 2019–2020 avattiin maanantaina 2. syyskuuta tavallista juhlavimmissa merkeissä. Syynä on yliopiston 60-vuotisjuhlavuosi.

Juhlavuosi näkyi myös paikkavalinnassa, huomautti rehtori Jouko Niinimäki puheessaan. Yliopiston lukuvuoden avajaisia on Niinimäen mukaan vietetty Linnanmaan kampuksen keskusaulan alakerrassa vuodesta 1980 vuoteen 1988. Vaikka juhlallisuudet siirtyivät sittemmin päärakennukseen Saalastinsaliin, nyt juhlatilana toimi värivaloin koristeltu ravintola Napa.

”Nyt juhlavuonna halusimme järjestää avajaiset jotenkin erityisellä tavalla historiaa kunnioittaen.”

Juhlavuosi näkyi tilavalinnan lisäksi myös kunniavieraslistassa: avajaisissa eturivin paikat oli varattu opintonsa Oulussa syksyllä 1959 aloittaneille. Heitä näkyi myös avajaisissa näytetyllä yliopiston ensimmäisistä avajaisista kuvatulla filmillä.

Avajaisjuhlan puheissa toistuivat ajatukset Oulun yliopiston tärkeydestä, ei ainoastaan Oulun vaan koko Pohjois-Suomen kehittäjänä.

Jouko Niinimäki kertasi puheessaan yliopiston historiaa ja sen perustamisen taustalla olevia poliittisia voimia. Yliopiston saaminen pohjoiseen ei ollut aluksi kaikille mieleen, Niinimäki kertoi.

”Pääkaupungissa ja vanhoissa opinahjoissa vastustettiin kaikin voimin resurssien jakamista näin kauas pohjoiseen. Useat hallituksen ministerit jarruttivat hanketta voimakkaasti, etujärjestöt kirjelmöivät ja etelän lehdistön iva oli avointa.”

Hän nosti esille puheessaan myös Oulun teknologiaihmeen nousun, nopean laskun ja uuden nousun. Hän näki yliopiston johtaman ja Suomen Akatemian rahoittaman 6G-lippulaivaohjelman jatkavan tätä Oulun ihmeen perintöä yliopistossa.

”Oulun yliopisto on vireä 60-vuotias ja jatkaa kehitystään toimien yhteisönä ja alumniensa kautta kestävällä tavalla ihmiskunnan ja Suomen hyväksi”, hän arvioi.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Miriam Putula nosti puheessaan esille oman henkilöhistoriansa. Hän kertoi isoäidistään, joka oli yliopiston perustamisen aikaan samanikäinen kuin Putula nyt. Isona erona heillä oli se, että toisin kuin isoäidillään, Putulalla oli mahdollisuus kouluttautua, ja vieläpä omassa kotimaakunnassaan.

”Tämä oli tyypillinen tarina Pohjois-Suomessa. Nuorten koulutuksessa oli suuret alueelliset erot, ja varallisuus ja vanhempien tausta vaikuttivat urapolkuun.”

Työtä koulutuksellisen tasa-arvon eteen on tehtävä edelleen, Putula arvioi.

”Tulevaisuuden haaste tulee olemaan se, miten varmistetaan jokaisen nuoren pääsy korkeakoulutuksen pariin. Onhan seuraavallakin sukupolvella mahdollisuus valita itse, mitä elämällään tekee? Sosioekonominen tausta tai alueellisuus ei saa olla tulevaisuudessakaan este kouluttautumiselle. Kansansivistys on turva, jolla estämme kahtiajakautumisen, eriarvoistumisen, köyhyyden ja populismin nousun.”

Rehtori Niinimäki ei puheessaan ottanut kantaa Oulun yliopiston rahoitukseen, mutta sen nosti esille valtiovallan tervehdyksen tuonut valtiosihteeri Tuomo Puumala. Sivistyksen ja tieteen merkitystä isänmaalle pohtinut Puumala totesi, että yliopiston saama rahoitus ei ole noussut yliopiston toiveiden mukaisesti. Hän ei puheessaan vielä luvannut lisärahaa, mutta kannusti ”etsimään yhdessä ratkaisuja.”

”Teitä on kuultu, ja viesti on otettu vastaan”, hän vakuutti.

Oulun yliopiston kunniatohtori, metsäteollisuusyhtiö UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen totesi alumnin juhlapuheessaan olevansa samaa ikäluokkaa kuin Oulun yliopisto: ”Tosin kaksikymppisenä yliopisto oli kyllä jo paljon viisaampi ja kypsempi kuin se nuori teekkari, joka täällä tyrnevästi asteli.”

Pesonen kiitteli yliopistoa siitä, kuinka tieto ja työ on muutettu ”eläväksi voimaksi”, joka on hyödyttänyt paitsi maakuntaa, myös koko Suomea. Presidentti Urho Kekkosen yliopiston avajaisissa pitämää puhetta siteerannut Pesonen arveli, että jo Kekkosen aikanaan peräänkuuluttamat henkiset ja aineelliset edellytykset riittävät Oulussa myös pitkälle tulevaisuuteen.

Hän tosin lisäisi yliopiston juhlavuoden teemaan (For the next generation, seuraavaa sukupolvea varten) oman lisäyksenä: ratkaisut.

”Tieteen ja yritysten pitää molempien etsiä ratkaisuja, jotka ovat aikaisempaa toimivampia, älykkäämpiä ja kestävämpiä.”

Voit lukea Niinimäen, Putulan ja Pesosen puheet yliopiston verkkosivuilta.

Kolme palkittiin arvojen toteuttamisesta

Oulun yliopisto myös palkitsi henkilökuntaansa. Tänä vuonna palkinnon saivat henkilöt, jotka ilmentävät työssään yliopiston arvoja: luomme uutta, kannamme vastuuta ja onnistumme yhdessä.

Arvon ”luomme uutta” toteuttamisesta palkittiin tutkimusrahoitusasiantuntija Kirsi Ojutkangas, arvosta ”kannamme vastuuta” palkittiin biolääketieteen tutkimusyksikön johtaja, farmakologian professori Jukka Hakkola ja arvosta ”onnistumme yhdessä” palkittiin humanistisen tiedekunnan dekaani, pohjoismaisen filologian professori Paula Rossi.

Puheiden ja palkitsemisten lisäksi avajaisissa nähtiin kolme esitystä Oulun yliopistossa tehtävästä tutkimuksesta. Tutkimusaiheestaan puhuivat luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani, matematiikan professori Maarit Järvenpää, filosofian professori Jouni-Matti Kuukkanen ja Centre for Wireless Communications (CWC) -tutkimusyksikössä työskentelevä tutkija Marja Matinmikko-Blue. Musiikista vastasivat Oulun yliopiston kamariorkesteri ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sekakuoro Cassiopeia.

Oulun yliopiston perustamisen mahdollistava laki vahvistettiin 8. heinäkuuta 1958, ja yliopiston ensimmäisiä avajaisia vietettiin 3. lokakuuta 1959. Yliopiston ensimmäinen rehtori oli vesitalouden professori Pentti Kaitera (1905–1985).

Yliopiston juhlavuosi näkyi jo keväällä kahdessa tapahtumassa: helmikuussa järjestetyissä Tieteen päivissä (8.–9.2.) ja toukokuun Yliopistopäivässä ja alumnijuhlassa (13.5.).

Maanantain avajaisjuhlan lisäksi Oulun yliopiston juhlavuoteen kuuluvat Tutkijoiden yö (27.9.), yliopiston tapahtuma Helsingissä Bottalla (3.10.) ja juhlavuoden gaala Saalastinsalissa (8.11.).

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Oululaisille taas lisää vaihtoehtoja digikortille: OYY irtisanoi Frankin sopimuksen ja teki sopimuksen sähköisestä opiskelijakortista Pivon kanssa

Opiskelijakorttimarkkinoilla tapahtuu taas muutoksia. Tänä syksynä Oulun yliopiston opiskelijalla voi olla joko Pivon, Tuudon tai Frankin opiskelijakortti puhelimessaan.

In English.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) on tehnyt uuden sopimuksen sähköisen opiskelijakortin toimittajasta. OYY on loppukesällä päättänyt yhteistyönsä Frank Studentsin kanssa ja tehnyt sopimuksen OP Ryhmään kuuluvan Pivon kanssa.

Pivo on vuonna 2013 julkaistu mobiilisovellus, jolla voi maksaa ostoksia verkkokaupoissa ja kassoilla sekä lähettää ja pyytää rahaa riippumatta omasta tai vastaanottajan pankista. Pivosta löytyy myös digitaalinen opiskelijakortti,  joka on käytössä 20 opiskelijajärjestössä – ja nyt myös Oulussa.

Tammikuussa Oulun yliopiston opiskelijoille tuli käyttöön myös Tuudo-mobiilisovelluksessa oleva opiskelijatunniste. Opiskelija voi siis tästä syksystä alkaen käyttää joko Tuudosta löytyvää sähköistä opiskelijakorttia tai Pivon korttia. Myös valtakunnallista Frank Appia voi edelleen käyttää, vaikka OYY onkin irtisanonut sopimuksensa.

”Opiskelijat voivat käyttää korttia vanhan JOLLA-koontirekisteriyhteyden varjolla siihen asti, että meillä on uusi rekisteröitymisputki auki, jonka jälkeen varmennamme esimerkiksi Oulun yliopiston opiskelijoiden opiskelijastatuksen sitä kautta”, sanoo Frankin toimitusjohtaja Tiia Lehtola.

Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Miriam Putula perustelee Pivo-yhteistyötä sillä, että Pivo ja Tuudo ovat palveluntarjoajana erilaisia.

”Tuudo tarjoaa alustan erilaisille palveluille, joita opiskelija tarvitsee. Pivo tarjoaa kortin lisäksi Slicen neuvottelemia opiskelijaetuuksia. Palvelukonsepti on erilaisempi, hyvin Frankin tyyppinen.”

OYY:n hallitus päätti elokuussa, ettei se tee uutta sopimusta Frankin kanssa opiskelijakortin toimittamisesta. Putula ei kommentoi Frankin sopimuksen sisältöä, mutta sanoo sen sisältäneen kohtia, jotka ovat ylioppilaskunnalle epäedullisia.

”Haluamme tarjota opiskelijoille mahdollisimman laajasti palveluita, se oli esteellinen siihen suuntaan.”

Frankin sopimuksen päättymisen jälkeen OYY tilaa uudet muoviset opiskelijakortit Antennasta. Jo tilattua ja käytössä olevaa Frankin muovisen opiskelijakortin käyttöä voi jatkaa normaalisti.

Pivon digikortti on ollut käytössä jo useamman vuoden Tampereen ylioppilaskunnassa ja tästä elokuusta alkaen myös Vaasan yliopiston ylioppilaskunnassa. Pivon sovelluksessa ja verkkosivuilla ovat listattuna ylioppilaskunnista lisäksi Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunta (LTKY) ja Itä-Suomen ylioppilaskunta (ISYY), tosin LTKY:n omilla verkkosivuilla mainitaan opiskelijakortin toimittajana Frank ja ISYY:lla Frank ja Pivo.

Oulun ylioppilaslehti kertoi sähköisten opiskelijakorttien myllerryksestä alkuvuonna. Voit lukea jutun tämän linkin takaa.

Pivo ja Slice yhteistyöhön

Myös Pivolla itsellään on ollut loppukesällä tiedotettavaa. Pivo ja Satakunnassa perustettu opiskelijaetupalvelu Slice kertoivat yhteistyöstä 7. elokuuta.

Liiketoimintaomistaja Matti Rusila kertoo yhteistyön tarkoittavan käytännössä sitä, että Slice voi tarjota neuvottelemiaan opiskelijaetuja Pivon kanssa sopimuksen tehneille järjestöille. Lisäksi ne järjestöt, jotka olivat aiemmin Slicen oman opiskelijakortin käyttäjiä, tulivat nyt Pivon kortin piiriin.

”Slicen vahvuutena ovat edut, meillä taas on iso alusta. Näin on hyvä tehdä yhteistyötä.”

Miten Pivo hyötyy yhteistyökuviosta? Matti Rusilan mukaan Pivo haluaa tarjota korttiaan mahdollisimman laajalle ja olla markkinoilla merkittävä toimija. Koska opiskelijakorttimarkkina on tällä hetkellä Rusilan mukaan melko sirpaleinen, Slice ja Pivo huomasivat voimien yhdistämisen olevan vain järkevää.

Mitä kuuluu, Frank?

Mutta mitä kuuluu Frank Students Ab:lle? Frank oli Suomessa digitaalisten opiskelijakorttien pioneeri: Frank App lanseerattiin kolme vuotta sitten. Vaikka ideaa digikortista pidettiinkin edistyksellisenä ja hyvänä, kritiikkiä satoi sovelluksessa olevista mainoksista ja erilaisista ongelmista sen käytössä.

Oulun ylioppilaslehti kertoi Frank Appin saamasta kritiikistä alkuvuonna julkaistussa jutussaan. Yksi kritiikin kohde oli digikortin maksullisuus.

Frank Appin digitaalisen opiskelijakortin on saanut jälleen ilmaiseksi 25. kesäkuuta alkaen. Nyt Frankin digikortti on ilmainen niin Danske Bankin maksuominaisuuden sisältävän muovikortin kanssa kuin ilmankin. Uutena täkynä on myös se, että maksuominaisuuden sisältävän kortin kanssa opiskelija saa ilmaiseksi myös viiden vuoden kansainvälisen ISIC-opiskelijatunnisteen (arvo 16 euroa).  Pelkkä muovinen opiskelijakortti ilman Danske Bank -yhteistyötä Frankilta tilattuna maksaa 16,10 euroa plus toimituskulut.

Frankin tuloksessa näkyvät aiemmin tehdyt investoinnit palvelun kehittämiseen. Vuoden 2018 tilikauden lopussa omavaraisuusaste oli miinuksella 68 prosenttia. Yrityksen liikevaihto oli viime vuonna 952 000 euroa, ja liiketoiminnan tulos oli miinuksella 362 000 euroa. Siinäkin oli tosin jo reilu nousu vuoteen 2017, jolloin tulos oli miinuksella 674 000 euroa.

Frankin toimitusjohtajan Tiia Lehtolan mukaan viime vuoden luvuissa päästiin siihen, mitä haettiinkin.

”On totta, että taustalla on isot investoinnit, kasvu vaatii investointeja. Olemme investoineet vuodesta 2016 digitaalisen palvelumme kehitykseen. Viime vuoden luvuissa käyttökate, tulos ja kertaeristä puhdistettu liikevaihto parani. Ainahan sitä mietitään, miten kasvun kulmakerrointa saataisiin isommaksi, ja siihen liittyen on keskusteluita auki.”

Nyt Frankissa ollaan sillä polulla, millä halutaankin olla, Lehtola sanoo.

”Alkuvuosi on tehty hyvää tulosta. Nyt ollaan suunnitellulla ja halutulla polulla.”

Frank tekee tällä hetkellä yhteistyötä ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnista enää Poliisiammattikorkeakoulun opiskelijakunnan (PolAmk) ja Ahvenanmaan ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan kanssa. Muut opiskelijakunnat ovat irtisanoneet sopimuksensa.

”Toki meitä harmittaa, että opiskelijajärjestöt eivät ole nähneet sitä lisäarvoa palvelussamme, mitä me pystymme heille tarjoamaan. Haluttaisiin tietysti olla opiskelijajärjestöjen valinta, sillä uskotaan siihen, että rakennamme opiskelijajärjestöille lisäarvoa, ja voimme toimia jatkossa entistä paremmin jäsenhankinnan tukena. Me koetaan todella tärkeänä opiskelijajärjestöjen yhteistyö, ja siksi kehitämme uusia palveluita myös heille – yksittäisten opiskelijoiden lisäksi”, Tiia Lehtola sanoo.

Lehtolan toiveena on, että jo yhteistyönsä päättäneet järjestöt kiinnostuisivat vielä uudelleen Frankin palveluista: yritys nimittäin haluaisi olla järjestöjen jäsenhankinnan tukena. Uusina avauksina järjestöille suunnatuista palveluista Lehtola mainitsee ainakin edustajistovaaleihin liittyvän viestinnän ylioppilaskunnille, jota pilotoidaan ensin Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan (AYY) kanssa. Lisäksi ainejärjestöille on luvassa ”jotain kivaa”.

”Kerromme siitä lisää, kun asia tulee ajankohtaiseksi.”

SYL:lla ei myyntiaikeita

Frankin omistajia ovat matkatoimisto Kilroy ja valtakunnalliset opiskelijajärjestöt Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL), Suomen opiskelijakuntien liitto (SAMOK), Suomen lukiolaisten liitto (SLL) ja Suomen Ammattiin Opiskelevien liitto (SAKKI). Vuonna 2017 tehtyjen kauppojen myötä Frankin enemmistöomistus on nyt Kilroylla.

Mutta miltä tilanne näyttää SYL:n kannalta, jos ylioppilaskunnatkin päättävät luopua Frankista? Kannattaako ylioppilaskuntien olla omistajana vielä jatkossa? Ovathan Oulun, Vaasan ja Tampereen ylioppilaskunnat Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) kautta myös Frankin omistajia. Tampere tosin poikkeaa muista ylioppilaskunnasta siinä, ettei Frank ole ollut käytössä siellä aiemminkaan. Tampereen korkeakoulut eivät lähteneet mukaan Frankiin, eivätkä myöskään Frankia edeltäneeseen Lyyraan.

Liiton pääsihteeri Eero Mannisen mukaan SYL:ssa ei ole käyty keskustelua omistajuudesta. Myyntiaikeita ei siis ole tiedossa.

Vaikka ammattikorkeakouluopiskelijoita edustava SAMOK on myymässä omistustaan, Mannisen mukaan muut omistajajärjestöistä ovat sitoutuneet omistukseen.

Ylioppilaskuntien päätöksiä Frankin yhteistyöstä luopumisesta hän pitää harmillisena. Silti keskustelu sekä Vaasan että Oulun kanssa on ollut hyvää ja rakentavaa, hän sanoo.

”Ymmärsin, että Oulussakaan ei olla suljettu ovia lopullisesti yhteistyöltä tulevaisuudessa.”

”Jotenkin toivoisi, että ymmärrettäisiin se, että Frank on ainutlaatuinen firma. Ainakin niistä Euroopan maista joista tiedän, Frank on ainoa, jossa opiskelijajärjestöt ovat itse isolla paikalla omistamassa ja päätöksiä tekemässä. Sen arvon näkeminen ylioppilaskunnassa ja korkeakoulukentällä olisi hienoa. Mutta se ei riitä nykymaailmassa: pitää tietysti olla myös sellainen palvelu, jota opiskelijat tykkää käyttää.”

Frankia on kritisoitu opiskelijoiden taholta niin App Storen ja Google Playn kaupoissa kuin viime marraskuussa SYL:n liittokokouksessakin. Liittokokous on vuosittain kokoontuva SYL:n ylin päättävä elin, johon jokainen liiton jäsen eli ylioppilaskunta lähettää delegaationsa päättämään liiton seuraavan vuoden toiminnasta ja taloudesta sekä valitsemaan seuraavan vuoden hallituksen.

Eero Mannisen mukaan erityisesti viime vuoden syksy oli vaikeaa aikaa. Hän ymmärtää sen, miksi kritiikkiä kuului niin paljon.

”Jälkiviisaana kun katsoo, niin asioita tehtiin liikaa lyhyellä aikavälillä. Ymmärrän närkästyksen: palvelu ei toiminut niin hyvin kuin olisi pitänyt. Palautetta purettiin yhdessä Frankin ja ylioppilaskuntien kanssa. Tämän vuoden puolella on skulannut hyvin. Toivotaan, että jatkossakin.”

Mannisen mukaan liittokokouksessa esitetty Frank-kritiikki tuli yllättäen, eikä SYL ollut varautunut siihen. Keskustelu olisi voinut mennä paremminkin, Manninen arvioi.

”Keskustelussa ei silti menty isommin omistukseen asti, vaan oltiin tyytymättömiä toimivuuteen ja digikortin maksullisuuteen.”

Frank avautumassa kaikille

Tällä hetkellä opiskelijan pitää kuulua Frankin kanssa yhteistyötä tekevään opiskelijajärjestöön saadakseen Frankin opiskelijakortin. Tämä on muuttumassa, mahdollisesti vielä tämän syksyn aikana, Tiia Lehtola sanoo.

Frank valmistelee paraikaa toista polkua, jota kautta opiskelija voisi hankkia Frankin kortin, riippumatta siitä, onko hän opiskelijajärjestön jäsen, tai tekeekö juuri hänen järjestönsä yhteistyötä Frankin kanssa vai ei.

Lanseeraushetkeä Lehtola ei vielä kerro.

”Viestimme, kun asia tulee ajankohtaiseksi. Tuotekehitys etenee sykleissä. Mutta alustava aikataulu on, että se olisi tämän syksyn aikana käytössä.”

Lehtola sanoo, että muutos tullaan tekemään vaiheissa: palvelu ei siis luultavasti avaudu yhtä aikaa kaikille opiskelijoille.

Aikooko Pivo tulevaisuudessa tarjota opiskelijakorttiaan muuten kuin järjestöjen kautta?

”Tieto opiskelijuudesta voitaisiin saada muutakin kautta kuin järjestöiltä. On katsottu, että reiluin tapa on toimia järjestöjen kanssa yhteistyössä, eli tarjota kortti järjestön jäsenille”, Matti Rusila sanoo.

Tulevaisuuskuva positiivinen

Opiskelijatietojen vapautuminen on avannut aivan uudenlaiset markkinat opiskelijakorttien tarjonnalle.

Kun korttimarkkinoita nyt myllerretään, miksi järjestöjen edes pitäisi omistaa yhtä opiskelijakorttia?

SYL:n pääsihteerillä Eero Mannisella on asialle monta perustetta. Yksi tärkeimmistä ei ole muuttunut myllerrysvuosien aikana miksikään.

”Perusperiaate on muuttumaton: se, että saadaan olla kehittämässä ja sanomassa toiveitamme Suomen suurimpaan opiskelija-ID:n tarjoamaan firmaan. Sillä on oma arvonsa, että voidaan saada ajantasaista, opiskelijoiden toiveita mukailevaa palvelua.”

Toki Frankin omistuksessa voisi olla myös mahdollisuus tienaamiseen, Manninen sanoo.

”Jos tuon markkinan saisi isosti haltuunsa ja kansainvälistyisi, se olisi iso tulolähde. Sitä on Frankin perustamisesta asti ajateltu. Tosi monet kaupalliset yhteistyökumppanitkin näkevät sen erittäin merkittävänä lisäaarvona, että yrityksessä ovat mukana valtakunnalliset opiskelijajärjestöt. Myös toiselle omistajalle, Kilroylle, opiskelijajärjestöjen mukanaolo on ensiarvoisen tärkeää.”

Kun korttitoimittajia on monia ja niin järjestöt kuin opiskelijat voivat valita monesta eri vaihtoehdosta, miksi valinta sattuisi juuri Frankiin?

Tiia Lehtola listaa monia etuja. On verkkokauppaintegraatiota, kortin helppokäyttöisyys, ISIC-yhteistyö.

Iso myyntivaltti on etutarjonta, eli opiskelija-alennukset milloin mistäkin: maanantaina 19.8. nopealla selauksella vastaan tulevat muun muassa Thaimaan matka jopa 70 prosentin alennuksella, opiskelijalippu Helsingin kaupunginorkesteriin (8 euroa) ja 25 prosentin alennus urheiluliike Stadiumiin.

Paikallisia etuja Frankissa on ollut kuitenkin muille kuin helsinkiläisille varsin vähän.

”On keskitytty valtakunnalliseen etuihin, koska palvelemme toisen ja korkea-asteen opiskelijoita valtakunnallisesti, ja tunnettuihin brändeihin, koska ne on todettu opiskelijoita kiinnostavaksi. Mutta haluamme lisätä myös paikallisetutarjontaa. Paikallisedut pääsevät palveluumme tälläkin hetkellä ilmaiseksi”, Lehtola sanoo.

Onko Frankin kansainvälistyminen edelleen suunnitelmissa?

”On se edelleen mahdollinen tulevaisuuden skenaario. Selvityksiä tehdään, keskusteluja käydään. Siitä ei ole tehty varsinaisia päätöksiä.”

Missä Frank on viiden vuoden päästä, Tiia Lehtola?

”Frank on jokaisen suomalaisen, tai Suomessa opiskelevan, opiskelijan palvelu. Ollaan siinä pisteessä, että jokainen opiskelija voi löytää meidän tarjoamat hyödyt. Meidän ISIC-yhteistyö on sujunut tosi hyvin Suomessa, katsotaan, olisiko jotain annettavaa myös kansainvälisesti – ainakin tällaisia asioita näkyy kristallipallossa. Katsotaan, mitä muita asioita alalla tapahtuu.”

SYL:n pääsihteeri Eero Manninen suhtautuu Frankin tulevaisuuteen positiivisesti.

”Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Frankin tuote on hyvä, myös kehitysideat on hyvää tavaraa. Toivotaan, että saadaan kovaan lentoon, että se olisi kannattava bisnes tulevaisuudessa ja valtakunnallinen ykköstoimija tulevaisuudessakin.”

Mutta jos SYL päätyisi joskus myymään omistustaan, mitä kautta se tapahtuisi? Eero Manninen pitää tätä skenaariota hyvin kaukaisena, mutta arvioi, että tilanteesta riippuen asiasta päätettäisiin joko SYL:n hallituksen kesken tai ylimääräisessä liittokokouksessa.

”Mutta toivoisin, että koska kyse on bisneksestä, se olisi jotain ihan muuta kuin järjestöpoliittinen päätös.”

 

Muokattu 30.8.2019 kello 8.27: Täsmennetty kohtaa ylioppilaskunnista, joissa Pivo on käytössä.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Saija Tarkki suuntasi opiskeluvuosinaan kohti olympialaisia, ei opiskelijabileitä

Koska Saija Tarkin tähtäimessä oli ura jääkiekkoilijana, hän ei opiskeluvuosinaan ehtinyt opiskelijarientoihin. Opiskeluvuosissa parasta oli harjoittelupaikka, jonka saamista hän pitää lottovoittona.

Kun muut opiskelijat valmistautuivat lähtemään Teekkaritalolle tai Kaarleen juhlimaan, Saija Tarkki lähti lätkäkasseineen jäähallille harjoituksiin tai töihin videovuokraamo Makuuniin hankkimaan rahaa urheilu-uraansa varten.

Tarkki aloitti opintonsa Oulun yliopistossa vuonna 2003. Seitsemän vuoden päästä hän oli paitsi valmistunut, myös menestynyt kansainvälisellä tasolla jääkiekkoilijana. Pelaaminen vaati priorisointia: Tarkki kertoo, ettei koko opiskeluaikanaan Oulun yliopistossa käynyt yksissäkään opiskelijabileissä tai elänyt perinteistä opiskelijaelämää.

Vielä lukion alussa Tarkille oli täysin selvää, että hän hakisi Jyväskylään opiskelemaan liikunnanopettajaksi. Lukiovuosina tehdyt sijaisuudet kuitenkin opettivat, ettei hänestä ehkä olisikaan opettajaksi. Päätökseen vaikutti myös se, että tuolloin JYPin naisten joukkue oli naisten SM-sarjan häntäpäässä,  joten Tarkki halusi jatkaa pelaamista hyvässä joukkueessa Oulussa.

Opinto-ohjaaja ehdotti pitkän matematiikan ja fysiikan lukeneelle Tarkille diplomi-insinöörin opintoja, ja hän aloittikin yliopistossa sähkötekniikan opinnot. Ensimmäisen vuoden jälkeen hän totesi, ettei tämä nyt ollut ihan sitä mitä hän halusi. Siksi hän haki seuraavaksi informaatioverkostojen puolelle opiskelemaan: ”Käytännössä vähän niin kuin ajauduin tuohon opintokokonaisuuteen.”

Vaikka huippu-urheilijan elämä veikin aikaa kaverisuhteiden muodostamiselta, Tarkilla oli muutamia opiskelukavereita informaatioverkostojen koulutusohjelmassa.

“Oli ihanaa, että yliopistolla oli muutama poika, jotka auttoivat minua ja ymmärsivät, että olen välillä poissa maajoukkuejuttujen takia. Heiltä saamani apu on jäänyt mieleen”, Tarkki kertoo.

Naisjääkiekko on menossa hyvään suuntaan

Tarkki kokee, että asenteet naisia kohtaan lajin sisällä ovat muuttuneet roimasti vuosien aikana. Positiivisena esimerkkinä hän mainitsee nykyään maajoukkuepelaajille jaettavan olympiakomitean apurahan.

“Silloin kun itse aloitin, kuuli kysymyksiä, että ai, pelaako naiset jääkiekkoa”, Tarkki sanoo.

Hänen mukaansa tämän vuoden kotikisoista tuli paljon medianäkyvyyttä, ja naisjääkiekon näkyvyys ylipäänsä on vuosien saatossa kasvanut.

“Jääkiekko on edelleen todella miehinen ja miesvaltainen laj, mutta seuroissa on vähitellen alettu ymmärtää, että naiset ja tytöt on otettava huomioon, sillä se on nykyaikaa”, hän toteaa.

Vaikka muutosta onkin tapahtunut, naisten ja tyttöpelaajien huomioimisessa on hänen nähdäkseen vielä tekemistä.

Kolmivaiheinen jääkiekkoura takana

Saija Tarkki aloitti jääkiekon omien sanojensa mukaan suhteellisen myöhään, ollessaan yläasteella. Hän jakaa uransa kolmeen osaan: ensimmäinen niistä on harrastamisen vaihe, toinen maajoukkueeseen nouseminen, eli huippu-urheilijan ura vuosina 2001–2014.

Kolmas vaihe alkoi maajoukkueuran jälkeen, jolloin Tarkki sai pelata Kärpissä vain omaksi ilokseen, ilman isompia paineita.

“Vähän hassua on ollut se, että olen pelannut parhaat pelivuoteni silloin, kun en ole ollut maajoukkueessa. Viime kaudella tein oman piste-ennätykseni ja siihen oli hyvä lopettaa”, Tarkki toteaa.

Hän pitää hienona asiana myös sitä, että on saanut lopettaa uransa omilla ehdoillaan pelattuaan niin kauan kuin halusi, eikä esimerkiksi loukkaantuminen ollut syynä uran lopettamiseen.

Lasten synnyttyä tärkeysjärjestys elämässä muuttui. Tarkki joutui miettimään aikataulujaan paljon jo opiskeluaikanaan. Hän sanoo ajankäytön suhteen lasten korvanneen opiskelun hänen elämässään, sillä erotuksella tosin, että lasten etu oli ehdottomasti asetettava elämässä ykköseksi, vaikka oma peliura vielä tähän vuoteen asti suuressa roolissa olikin.

Hän kokee kasvaneensa lasten saamisen myötä ja tuntee nykyään perheen kanssa vietetyn ajan olevan hienoa itsessään.

“Olen tajunnut että tässä maailmassa on jääkiekkoa tärkeämpiä asioita.”

 

Kuka?

Saija Tarkki

» Valmistunut Oulun yliopistosta informaatioverkostojen koulutusohjelmasta diplomi-insinööriksi vuonna 2010. Varsinaisia oman alan töitä hän ei ole koskaan tehnyt.
» Opiskelussa tärkeimpänä pitää harjoitteluaan, jota kuvaa lottovoitoksi.
» Pelannut jääkiekkoa 13-vuotiaasta asti.
» Voittanut Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010 olympiapronssia ja kolme MM-pronssia, sekä Oulun Kärppien riveissä muun muassa kolme SM-mitalia. Lopetti uransa tämän vuoden maaliskuussa. Pelasi hyökkääjänä ja puolustajana.
» Työskentelee digitaalisen markkinoinnin tehtävissä Digizer Oy:ssä ja toimii Oulun Kärppien naisten liigajoukkueen managerina.
» Perheeseen kuuluvat 8- ja 4-vuotiaat lapset ja aviomies.
» Toivoo pääsevänsä irti suorittamisesta, jotta saisi nauttia pienistä asioista.

Helmi Juntunen

Oululainen metamoderni antropologi ja mielten välisen etäisyyden avaruuscowgirl.

Lue lisää: