"Valta, vallankäyttö ja vaikuttaminen ovat arkisia ja pieniä asioita – ja paradoksaalisesti juuri arkisesta, piilevästä vallasta kannattaakin olla tietoinen", väittää päätoimittaja Anni Hyypiö.
Hyvä lukija, nyt tarkkana! Sinuun yritetään vaikuttaa.
Sinua pommitetaan pienillä ja suurilla vaikuttamisyrityksillä jatkuvasti.
Houkuttelevia viestejä kuuluu televisiosta (jos flunssa ei tokene, juuri meidän tuotteemme taltuttaa sen tehokkaammin), radiosta (älä vaihda kanavaa, tällä kanavalla on luvassa sikahauskaa hupailukisaa ihan just kohta!), Instagram-feedistä (kai teit jo uunifetapastaa?), ja läheisten ja tuttavien puheista (vessapaperirullan ei kuulu olla noin päin telineessä).
Kun puhumme vallasta, ymmärrämme sen usein negatiivisen, ehkäpä turhan suureellisen mielikuvan kautta. Kun ajattelen valtaa, ajattelen hirmuhallitsijoita, poliittista suhmurointia, House of Cardsin niljakasta Francis Underwoodia.
Valta, vallankäyttö ja vaikuttaminen ovat kuitenkin arkisia ja pieniä asioita – ja paradoksaalisesti juuri arkisesta, piilevästä vallasta kannattaakin olla tietoinen.
Vaikuttaminen ja valta näkyvät suorimmin toki vaalikeväänä. Vaalimainokset ja -tentit kutsuvat näkijäänsä käyttämään äänen juuri tämän ehdokkaan ja puolueen eteen. Vaalimainonta toivoo vaikuttavansa näkijäänsä houkuttelevalla lupauksella: juuri tänä keväänä kaikki toden totta muuttuu!
Tämä vaalikevät on kuitenkin tuntunut harvinaisen raskaalta. Ylen kyselyssä (30.3.) eduskuntapuolueet kertovat ehdokkaisiin kohdistuvista uhkailuista, seksuaalisesta häirinnästä, vaalimainosten tuhoamisesta, huutelusta vaaliteltoilla. Jos jo pelkästään vaalihäiriköinnistä lukeminen tuntuu raskaalta, entä sitten sen kokeminen?
Kiinnostuneena olen seurannut myös sitä, millaisia vaalimainoksia eteeni on tullut sosiaalisessa mediassa. Facebookissa on mahdollista klikata esille syy siihen, miksi tätä mainosta näytetään juuri minulle. Se paljastaa jotain myös omasta itsestäni.
Vaikutusvaltaa olen miettinyt myös katsoessani Netflixistä dokumenttia spektaakkelimaisen pieleenmenneestä luksusfestivaalista Fyre Festivalista. Olen katsonut dokumentin jo ainakin viidesti, sillä en vain pysty käsittämään sitä, miten häikäilemätöntä sikailua maailmaamme mahtuukaan.
Fyre Festival näytti ennakkoon otetuissa kuvissa ja somessa upealta, mutta todellisuus oli ruma. Huipputason ravintolaruoan sijaan tarjolla oli kuivia juustoleipiä, luksusteltat osoittautuivat ankeiksi hätämajoitusteltoiksi. Koko festivaali oli vain kaunis haave, pelkkä kangastus.
Fyre-fiaskossa kiinnostavaa oli sen markkinoinnissa ilmennyt vallankäyttö. Satojen tuhansien seuraajien somejulkkikset (tunnetaan myös someinfluenssereina) hengasivat jumalaisen kauniina tyylikkäillä mainosvideoilla.
Influensserien läsnäolo videoilla vihjasi, että kohta sinäkin voit hengata supermallien kanssa ja hörpätä kookospähkinästä pina coladaa, kunhan nyt ensin maksat turhia kyselemättä tästä ilosta tuhansia dollareita.
Supersujuvalla promovideolla ei kerrota, että biitsillä kirmaileville huippumalleille on maksettu hengailusta jahdilla. Tai sitä, että Kendall Jennerille maksettiin lehtitietojen mukaan jopa 250 000 dollaria yhdestä mainoksesta Instaan.
Mutta vallankäyttöä on tämäkin, vaikkakin paljon epäsuorempaa kuin vaalimainoksissa. Tämä vallankäyttö on piiloutunut aitouden illuusioon.
Vuoden toisessa printtilehdessä puhumme vallasta, vallankäytöstä ja vastuusta. Puhumme myös siitä, miksi vallankäytön mahdollisuutta ei haluta ottaa aina vastaan. Mietimme, miksi valta kyllä kelpaa toisille, mutta ei maistukaan yhtä lailla kaikille.
Kirjoittaessani vallasta kirjoitan kuitenkin myös siitä, mitä itse teen työkseni. Vallankäyttäjiä olemme myös me journalistit. Journalistilla on valta määrittää sitä, mistä ja miten kansakunnassa puhutaan.
Tätä kirjoittaessani tuore esimerkki: Helsingin Sanomien analyysissä (8.4.) linkitettiin yhteen seksuaalirikokset ja Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun laskeneet hakijamäärät yhteishaussa. Jutussa kerrottiin helsinkiläisnuoren miettivän “onko [Oulu] yhtä paha paikka kuin kirjoitetaan.”
Sanoilla on valtaa. Pahaksi paikka muuttuu toiston kautta. Jos Oulusta puhutaan hyvin vaikutusvaltaisen median sivuilla toistuvasti negatiivisen kehyksen kautta, siksi se lopulta myös muuttuu.
Ja muista: luonnollisesti vaikutusvalta piiloutuu myös tähän tekstiin.
Toivon, että tämä teksti herättää lukijassaan reaktion, ajatuksen, ahaa-elämyksen. Että se vaikuttaa lukijaansa.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
OYY valitsi marraskuussa uudeksi koulutuspoliittiseksi asiantuntijaksi Valtteri Törmäsen. Hän näkee, että ylioppilaskunnan tärkein tehtävä on antaa opiskelijoille kanava vaikuttamiseen.
Valtteri Törmänen valittiin marraskuussa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittiseksi asiantuntijaksi. Vaikka Törmäsellä on pitkä ura opiskelijavaikuttajana, hän ei näe tietään ylioppilaskuntaan suoraviivaisena.
“Urapolkuni voi näyttää että se on nimenomaan polku: todella suoraa nousukiitoa ja kaikki on mennyt niin kuin pitää – mutta ei se niin ole mennyt. Enemmänkin siinä on hirveästi yrityksiä ja epäonnistumisia. Mitään ei saavuta ilman yrittämistä”, Törmänen sanoo.
Törmänen opiskelee Oulun ammattikorkeakoulussa journalismia. Hän ei pitänyt alaa ykkösvaihtoehtonaan. Lukion jälkeen Törmänen haki oikeustieteelliseen haluten parantaa maailmaa, mutta ei läpäissyt pääsykokeita toisellakaan kertaa.
Journalismiin hän haki lopulta siksi, ettei alalle ei ollut pääsykoekirjoja. Aluksi sattumanvaraisesti valikoitunut ala on kuitenkin muotoutunut omaksi. Törmänen näkee journalismin jatkumona halulle parantaa maailmaa paljastamalla epäoikeudenmukaisuutta.
“Se kuulostaa naiivilta ja pörröiseltä ja kirkasotsaiselta, että journalisti tai lakimies pelastaa maailman. Kumpikaan ei lopulta pelasta, mutta se oli osittain kimmoke alan valintaan”, hän kertoo.
Nyt innostus vaikuttamiseen on johtanut Törmäsen ammattikorkeakoulusta yliopistomaailmaan. Syynä ylioppilaskuntaan hakeutumiseen oli halu laajentaa koulutuspoliittista osaamistaan myös duaalimallin toiselle puolelle. Myös paikkakunta vaikutti päätökseen. Törmänen uskoo, että samassa kaupungissa olevat opiskelu- ja työpaikka auttavat häntä saamaan opiskelunsa loppuun.
”Minulla on myös hyvä tietämys Oulusta ja siitä, miten politiikkaa ja vaikuttamista kannattaa tehdä täällä”, hän lisää.
Vaikka Törmäsellä on aiempaa kokemusta opiskelijavaikuttamisesta, oli siirtyminen yliopistoon silti totuttelemisen paikka.
Hänelle suurin ero yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä on vaikuttamisen suoraviivaisuudessa.
“Täällä on suunnittelijaa suunnittelijan päälle, ja päätöksenteko on sitä myöten hitaampaa”, Törmänen sanoo.
“Aika on resurssi, jota emme voi antaa antaa kenellekään yhtään enempää.”
Hän kertoo, että ammattikorkeakoulussa oli helppo oppia tuntemaan omassa työssä keskeiset ihmiset, koska asioista vastasi pienempi määrä ihmisiä. Yliopistolla oikean henkilön löytäminen taas vie aikaa jo pelkästään ihmismäärän takia.
Myös opiskelijoiden kanssa vuorovaikuttamisessa on yliopistolla haasteensa. Yliopistolla toimivien järjestöjen määrä on moninkertainen ammattikorkeakouluun nähden, ja näin ihmisiä, joiden kanssa koulutuspoliittinen asiantuntijakin on työssään tekemisissä, on paljon aiempaa enemmän.
“Ammattikorkeakoulussa oli mahdollista tuntea kaikki puheenjohtajat ja tapahtumavastaavat, ja pystyin siksi sanomaan että voitte tulla kaikki kämpilleni puhumaan asiat halki. Kun ihmisiä on yli sata, ei saa sovittua aikaa joka sopisi kaikille”, Törmänen kertoo.
Eroja on myös resursseissa, mikä Törmäsen mielestä vaikuttaa järjestöjen määrän lisäksi myös esimerkiksi opiskelija-aktiivien huomioimiseen. Hän näkee aktiivisuuden huomioimisen olevan merkittävä kannustin opiskelijoille – etenkin, kun opintoajat kiristyvät.
“Aika on resurssi, jota emme voi antaa kenellekään yhtään enempää”, hän sanoo.
Opiskelijapolitiikassa viehättävät osaaminen ja nuorten motivaatio
Pitkän vaikuttamisuransa aikana Törmänen on tutustunut politiikkaan niin ammattijärjestöissä kuin nuorisoliikkeissä.
Mikä tekee koulutuspolitiikasta erityistä?
Opiskelijapolitiikassa parasta on Törmäsen mielestä sen ainutlaatuinen yhdistelmä asiantuntijoiden osaamista ja vasta-alkajien korkeaa motivaatiota.
“Edustajiston ja päättäjien lisäksi myös asiantuntijat vaihtuvat muutaman vuoden sykleissä ja siten mukaan tulee uusia, intohimoisia ja nälkäisiä toimijoita”, Törmänen kertoo.
Vallanpitäjien ja asiantuntijoiden vaihtuvuus on Törmäsen mielestä syynä myös opiskelijaliikkeen poliittiselle edistysmielisyydelle. Hän näkee opiskelijoiden olevan politiikassa jopa edelläkävijöitä. Hän nostaa esimerkiksi häirintäyhdyshenkilöt, jotka tulivat opiskelijaliikkeeseen ennen #metoo-keskustelua ja asian nousemista yhteiskunnalliseksi puheenaiheeksi.
Törmänen näkee opiskelijapolitiikan tärkeänä, koska opiskelijoilla on uusin kokemus yhteiskunnasta, toisin kuin päättäjillä, joista suurin osa opiskeli vuosikymmeniä sitten.
“20 vuotta sitten kenelläkään ei ollut älypuhelimia, Fintelligens oli juuri lyönyt läpi biisillä Voittamaton, vuosi oli 1999. Jos maailmankuvasi on niiltä ajoilta, teet päätöksiä vanhentuneilla tiedoilla”, Törmänen sanoo. Hänestä olisi tärkeää, että päättäjät kuuntelevat opiskelijoita tai ainakin päivittävät tietoaan opiskelusta ja yhteiskunnasta.
Törmänen korostaa myös, että poliittisia päätöksiä tulisi tehdä kauaskantoisesti, eikä vain nykyhetken pohjalta.
“Jos teemme lapsiamme varten politiikkaa niiden ihmisten kokemusten perusteella, jotka ovat opiskelleet 20 vuotta sitten, niin lapset saavat päätöksiä lopulta 40 vuotta vanhojen kokemusten pohjalta.”
Kuka?
Valtteri Törmänen
» 26-vuotias. » Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija. » Opiskelee journalismia Oulun ammattikorkeakoulussa. » Kotoisin Iistä, mutta mieltää Oulun kotikaupungikseen lapsuudesta asti. » Vaikuttaa ylioppilaskunnan lisäksi myös Vihreissä nuorissa ja Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssissa. » Toiminut aiemmin muun muassa Kultti ry:ssä, Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKOssa, Suomen opiskelijakuntien liitossa (SAMOK) ja Journalistiliitossa. » Vapaa-ajallaan kuuntelee puheradiota, lenkkeilee koirakaverinsa kanssa ja hioo puujalkavitsejä. » Unelmoi yksinkertaisista asioista kuten lämpimistä villasukista ja hyvästä elokuvasta.
Julkaistu
SHARE
Iida Putkonen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.
Nuoret ovat entistä kiinnostuneempia politiikasta, mutta siitä huolimatta äänestysprosentti on vanhempia sukupolvia selvästi alhaisempi. Tutkijan mukaan huolestuttavinta on, että äänestysaktiivisuudesta voidaan lukea merkkejä yhteiskunnan eriarvoistumisesta.
Opiskelijajärjestöt uskovat, että äänestäjiä aktivoidaan tietoisuuden lisäämisellä sekä erilaisilla tempauksilla ja kampanjoilla. Myös sillä on merkitystä, kuinka helppoa äänestäminen on.
Viime viikolla julkaistun Nuorisobarometrin mukaan nuorten kiinnostus politiikkaan on ennätystasolla. Vuoden 2018 kyselyssä politiikasta ainakin jonkin verran kiinnostuneiden osuus on suurempi ja vastaavasti kokonaan välinpitämättömien osuus pienempi kuin kertaakaan aiemmin yli 20 vuoden seuranta-aikana.
Myös poliittisessa toiminnassa mukana olleiden määrä on kasvanut erityisesti alle 20-vuotiaiden joukossa. Enemmistö nuorista uskoo perinteisen vaikuttamisen tapoihin, kuten äänestämiseen, ehdokkaaksi asettumiseen ja järjestössä tai nuorisovaltuustossa toimimiseen.
Nuorisobarometri toteutetaan vuosittain Valtion nuorisoneuvoston ja Nuorisotutkimusverkoston yhteistyönä. Vuoden 2018 tutkimukseen haastateltiin 1901:tä 15–29-vuotiasta Suomessa asuvaa nuorta.
Vaikka politiikasta kiinnostuneiden määrä on kasvanut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana, asiassa on myös varjopuolensa, sillä nuorten poliittinen osallistuminen vaihtelee rutkasti koulutustason mukaan.
Saman on huomannut myös sosiologi Hannu Lahtinen, joka tekee Helsingin yliopistossa väitöskirjaa eri väestöryhmien välisistä eroista äänestysaktiivisuudessa.
Eroja äänestysaktiivisuudessa eri koulutustaustaisten ihmisten välillä on kaikissa ikäluokissa, mutta nuorten aikuisten keskuudessa erot ovat erityisen jyrkät. Esimerkiksi 24–30-vuotiaista korkeakoulutetuista äänestämässä kävi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa 79 prosenttia, kun samanikäisistä perusasteen suorittaneista äänesti vain 31 prosenttia.
Lahtisen mielestä asiasta saa ja pitää olla huolissaan.
”Tämän voi nähdä monenlaisena sosiaalisena indikaattorina. Näkisin, että heikompiosaiset nuoret eivät koe olevansa mukana systeemissä enää samalla tavalla kuin ennen.”
Mitään yhtä, selkeää syytä ilmiölle ole.
Lahtinen uskoo, että politiikka ei enää puhuttele heikossa asemassa olevia ihmisiä. Politiikan maailma on lähempänä hyväosaisten maailmaa, jossa luottamus politiikkaan ja demokraattiseen päätöksentekoon on vahvempaa.
”Nähtävissä on jakautumista. He, joilla menee hyvin, voi mennä tulevaisuudessa vielä entistä paremmin, ja ne, joilla menee huonosti, menee entistäkin huonommin”, Lahtinen sanoo.
”Puolueiden teemoissa ei oteta tarpeeksi huomioon huonompiosaisia. Puhutaan kyllä syrjäytymisestä ja köyhyydestä, mutta se tulee vähän liikaa ylhäältä alaspäin. Esimerkiksi ei-korkeakoulutettujen tai duunaritaustaisten ehdokkaiden ja edustajien määrä on käynyt politiikassa kovin vähiin. Ja onhan se monelle myös resurssikysymys. Jos elämässä menee kaikki huomio ja energia jokapäiväisessä elämässä selviytymiseen ja jaksamiseen, voi tuntua liian raskaalta edes miettiä politiikkaa.”
”Näkisin, että heikompiosaiset nuoret eivät koe olevansa mukana systeemissä enää samalla tavalla kuin ennen.”
Lahtisen mukaan eroja äänestysaktiivisuudessa voitaisiin tasoittaa esimerkiksi sosiaalisia verkostoja laajentamalla. Tätä ehdottaa myös pääministeri Juha Sipilän (kesk.) asettama eriarvoisuutta käsittelevä työryhmä viime keväänä julkaistussa loppuraportissaan.
Yksi raportin ehdotuksista on, että haavoittuvassa asemassa olevien osallistumista ja vuoropuhelua päättäjien kanssa pitäisi vahvistaa entisestään. Käytännössä se tarkoittaisi esimerkiksi kansalaisjärjestöjen, oppilaitosten, poliittisten puolueiden ja nuorisojärjestöjen yhteistyötä.
”Olisi tärkeää, etteivät hyväosaiset ja poliittinen eliitti erkaantuisi köyhistä. Jos hyväosaiset ovat vain toisten hyväosaisten kanssa ja huono-osaiset toisten huono-osaisten kanssa, se lisää eriarvoisuutta entisestään”, Lahtinen sanoo.
Myös äänestysiän laskeminen voi tasoittaa eroja äänestysaktiivisuudessa.
”Äänestysiän laskeminen 16 vuoteen on yksi konkreettinen asia, mitä voi harkita, jos näitä eroja halutaan tasoittaa. Varsinkin Itävallassa on saatu lupaavia tuloksia ikärajan laskusta.”
Järjestöt haluavat lisää nuoria vaaliuurnille
Myös korkeakoulujen opiskelijajärjestöt haluavat kannustaa nuoria äänestämään.
Vaikka nuoret ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, viime eduskuntavaaleissa äänestysprosentti laahasi silti vanhempien sukupolvien jäljessä.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa alle puolet kaikista 18–24-vuotiaista käytti äänioikeuttaan, 25–34-vuotiaista äänensä antoi 58 prosenttia. Vertailukohteeksi voidaan ottaa esimerkiksi 55–69-vuotiaat, joista jopa neljä viidestä käytti äänioikeuttaan.
Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK on julkaissut aiheesta oman selvityksensä tammikuussa. Äänestämään vai ei? -selvityksessä kartoitettiin ammattikorkeakouluopiskelijoiden yhteiskunnallisia arvoja ja asenteita. Kyselyyn vastasi 3213 ammattikorkeakouluopiskelijaa ympäri Suomen.
Vastaajien yleisin syy äänestämättä jättämiselle oli vaikeus löytää sopiva ehdokas. Toiseksi yleisin syy oli mielipiteiden puute, ja kolmanneksi yleisin se, ettei äänestämisestä katsottu olevan hyötyä. Selvityksen mukaan ammattikorkeakouluopiskelijat valitsevat ehdokkaansa ennen muuta mielipiteiden ja arvojen perusteella, toissijaisesti puolueen tai ehdokkaan ajaman talouspolitiikan perusteella.
Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Sanni Lehtinen uskoo, että nuoria kannustetaan äänestämään parhaiten tietoisuuden lisäämisellä sekä erilaisilla tempauksilla ja kampanjoilla.
Myös sillä on merkitystä, miten helppoa äänestämisestä tehdään.
”Mitä lähempänä nuorten arkielämää äänestyspaikat ovat, sitä pienempi kynnys on äänestää. Äänestyspaikkoja pitää olla siellä, missä on nuoria”, Lehtinen sanoo.
”Mitä enemmän me saadaan nuoria äänestämään, sitä todennäköisemmin siellä Arkadianmäellä politiikassakin huomioidaan nuoret, meidän sukupolvi ja seuraavat sukupolvet.”
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Miriam Putula on Lehtisen kanssa samaa mieltä.
”Me yritämme saada vaaleja mahdollisimman näkyväksi niin, ettei ennakkoäänestyspaikat ole yliopiston kaukaisimmassa nurkassa, vaan lähellä keskusaulaa, missä kulkee mahdollisimman paljon ihmisiä”, Putula kertoo.
”Sen lisäksi järjestämme tiistaina 2.4. Oulun yliopistolla vaalitorin, johon on kutsuttu lähes kaikista puolueista ehdokkaita pitämään omaa vaalistandia ja kohtaamaan opiskelijoita. Silloin opiskelijoilla on myös mahdollisuus päästä haastamaan ehdokkaita.”
Sanni Lehtinen toivoo, että nuorten äänestysprosentti nousee näissä vaaleissa.
”Toivoisin oikeudenmukaisempaa sukupolvipolitiikkaa. Tällä hallituskaudella on sivuutettu lähes kokonaan meidän nuorten asiat ja politiikkaa on tehty lähinnä vanhemmalle sukupolvelle. Se on tietysti tärkeää, mutta sekin on tärkeää, että yhteiskunnassa puhutaan myös meidän nuorempien tulevaisuudesta ja huolista. Jos nyt ei panosteta nuoriin, se näkyy tulevaisuudessa ja seuraavienkin sukupolvien hyvinvoinnissa”, Lehtinen sanoo.
”Mitä enemmän me saadaan nuoria äänestämään, sitä todennäköisemmin siellä Arkadianmäellä politiikassakin huomioidaan nuoret, meidän sukupolvi ja seuraavat sukupolvet.”
SYL:n puheenjohtaja Sanni Lehtinen uskoo, että nuoria kannustetaan äänestämään parhaiten tietoisuuden lisäämisellä sekä erilaisilla tempauksilla ja kampanjoilla. Kuva: Salla Merikukka.
Nuoria huolestuttaa ilmastonmuutos
Nuorisobarometristä kävi ilmi, että nuoria huolettaa entistä enemmän ilmastonmuutos. Vajaa 70 prosenttia vastanneista koki olonsa epävarmaksi tai turvattomaksi ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vuoksi. Kymmenen vuotta sitten vain puolet vastaajista oli huolissaan ilmastonmuutoksesta.
Viime aikoina tämä on näkynyt myös konkreettisina toimina, kun nuoret ympäri Suomen ovat lakkoilleet vahvemman ilmastopolitiikan puolesta. Lakkoon osallistuttiin Suomessakin monella eri paikkakunnalla perjantaina 15.3. globaalina koululaisten ilmastolakkopäivänä.
Suomen Lukiolaisten Liitto (SLL) on kannustanut lukiolaisia osallistumaan ilmastolakkoon. SLL toivoo myös, että lukioissa käytäisiin keskustelua siitä, miten yhteiskunta toimii ja miten siinä voi vaikuttaa, mikä merkitys omilla toimilla ja poliittisella päätöksenteolla on.
“Meillä on käsissämme mahdollisuus hyvin konkreettisella tavalla tukea nuorten toimia myönteisen muutoksen puolesta. Monille tämä voi olla ensimmäinen kokemus kansalaisvaikuttamisesta. Toivon lukioilta joustavuutta niin, että ilmastolakko voidaan katsoa hyväksytyksi syyksi poissaololle”, SLL:n puheenjohtaja Roosa Pajunen totesi ilmastolakosta kertovassa tiedotteessa.
Myös SYL ja SAMOK osallistuivat perjantain ilmastolakkoon. Opiskelijajärjestöjen yhteisessä vaaliohjelmassa ilmastonmuutos on päässyt kolmen tärkeimmän teeman joukkoon.
SYL:n Sanni Lehtinen uskoo, että ilmastonmuutos nousi yhdeksi eduskuntavaalien tärkeimmistä teemoista viimeistään syksyllä julkaistun IPCC-raportin myötä. Toisaalta ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on ollut jo pitkään opiskelijaliikkeiden puheenaiheena.
”Nyt puhutaan meidän sukupolven ja tulevien sukupolvien tulevaisuudesta. Kysehän on siitä, että meillä on täällä ylipäätään tulevaisuudessakin planeetta, jolla elää”, Lehtinen sanoo.
Ilmastonmuutoksen lisäksi opiskelijajärjestöjen kärkiteemoja ovat koulutukseen panostaminen ja opiskelijoiden toimeentulo. Teemoja tuodaan esiin sosiaalisessa mediassa #Koulutustaprkl-kampanjalla. Kampanja antaa suoria ratkaisuja: korkeakoulujen rahoitus takaisin indeksiin, koulutuksen saatavuutta parannettava, Suomen tulee olla hiilineutraali vuonna 2030.
”Opiskelijat ovat ainoa ryhmä, joka joutuu velkaantumaan elääkseen tai vaihtoehtoisesti käymään töissä koulun ohella, mikä pidentää valmistumisaikoja ja lisää henkistä kuormittavuutta.”
”Kampanja pyrkii ratkaisukeskeisesti mutta päättäväisesti tuomaan opiskelijaliikkeelle tärkeitä teemoja julkiseen keskusteluun, kannustamaan opiskelijoita vaaliuurnille ja haastamaan ehdokkaita”, SAMOKin puheenjohtaja Iiris Hynönen kertoo.
”Korkeakoulut ovat kärsineet nyt jo kahden hallituksen toteuttamista leikkauksista ja siksi odotammekin nyt päättäjiltä lupausten sijaan ratkaisuja, sukupolvipolitiikkaa ja panostuksia koulutukseen.”
”Opiskelijat ovat ainoa ryhmä, joka joutuu velkaantumaan elääkseen tai vaihtoehtoisesti käymään töissä koulun ohella, mikä pidentää valmistumisaikoja ja lisää henkistä kuormittavuutta”, Lehtinen sanoo.
”Toimeentulon niukkuus on iso stressitekijä, joka luo taloudellista epävarmuutta ja vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiin.”
SAMOKin puheenjohtaja Iiris Hynönen sanoo yllättyneensä viime vaalien alla käydyn koulutuskeskustelun ja hallitusohjelman ristiriidasta. Kuva: Miikka Lönnqvist.
Koulutuksesta ei leikata?
#Koulutustaprkl-tunnisteen rinnalle on noussut tällä viikolla myös #osaamisenpuolesta-tunniste. Siinä on kyse Elinkeinoelämän keskusliiton, Akavan, kaikkien Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä opiskelijoiden yhteisestä kannanotosta.
Kannanotossa vaaditaan, että hallituksen on nostettava koulutus, tutkimus ja innovaatioihin panostaminen seuraavaksi strategiseksi painopisteekseen. Kannanotossa muistutetaan, että Suomi pärjää tulevaisuudessakin vain, jos korkeakoulujen, tutkimuksen ja osaamisen rahoituksesta huolehditaan.
Näiden tavoitteiden valossa Uutissuomalaisen uutisointi vaikuttaa lupaavalta: lehden mukaan eduskuntavaaliehdokkaista 88 prosenttia katsoo, että tämän ja edellisen hallituskauden koulutusleikkaukset on peruttava. Eri tai täysin eri mieltä koulutusleikkausten perumisesta on vain yhdeksän prosenttia ehdokkaista. Luvut käyvät ilmi Uutissuomalaisen vaalikoneaineistosta.
SYL ja SAMOK haastoivat poliitikkoja myös edellisissä eduskuntavaaleissa tekemään lupauksia seuraavalle eduskuntakaudelle. Koulutuslupaus-kampanja rakentui neljän teeman ympärille: koulutuksesta ei leikata, opintotukea ei heikennetä, koulutus on maksutonta ja YTHS tarjotaan kaikille korkeakouluopiskelijoille.
SYL:n Sanni Lehtisen mielestä hallitus ei onnistunut koulutuslupauksessaan YTHS:n palveluiden laajentamista koskenutta lupausta lukuunottamatta.
”Suurin osa leikkauksista on osunut yliopistojen perusrahoitukseen, eli koulutukseen, tutkimukseen ja opiskelijoiden tukipalveluihin ja sitä kautta opiskelijoiden saamaan apuun ja neuvontaan, mikä näkyy merkittävästi myös siinä, miten korkeakouluissa tällä hetkellä henkisesti voidaan”, Lehtinen sanoo.
Myös SAMOKin Iiris Hynönen sanoo yllättyneensä viime vaalien alla käydyn koulutuskeskustelun ja hallitusohjelman ristiriidasta.
Hynönen kuitenkin kokee, että opiskelijajärjestöjen mielipiteitä kuunnellaan tarpeeksi päätöksenteossa.
”Suomessa opiskelijajärjestöillä on eurooppalaisittain erittäin hyvä asema päätöksenteossa. Meillä on hyvät yhteydet päättäjiin ja valmistelijoihin. Vaikka kaikissa kysymyksissä – erityisesti taloudellisissa päätöksissä – nuorten ja opiskelijoiden mielipiteet eivät aina ole voittaneet, mielestäni olemme päässeet vaikuttamaan ja osallistumaan valmisteluun hyvin”, Hynönen sanoo.
Eduskuntavaalien ennakkoäänestys järjestetään kotimaassa 3.–9.4., ulkomailla 3.–6.4. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 14.4.2019.
Oulussa järjestetään ennen vaaleja monia vaalitenttejä, tässä vain muutama tärppi. Maanantaina 18.3. Linnanmaalla Saalastinsalissa kello 13–15 järjestetään tiedeaiheinen vaalipaneeli, johon on vapaa pääsy. Maanantaina 1.4. Yle ja Kaleva järjestävät puolueiden puheenjohtajatentin, jonka yleisöön on varattu 75 paikkaa Oulun yliopiston opiskelijoille. 1.4. pidettävään tenttiin on ennakkoilmoittautuminen 20.3. mennessä. Oulun vaalipiirin poliittiset nuorisojärjestöt järjestävät torstaina 4.4. yhteistyössä nuorten ehdokkaiden vaalipaneelin Konst. o Delissä.
"Kehotan sinua nauttimaan tulevasta vaalikeväästä: seuraa keskustelua somessa, tee vaalikoneita ja äänestä juuri sitä ehdokasta, jota itse haluat", kannustaa Jenna Suorsa.
Lähtiessäni mukaan ylioppilaskunnan hallitukseen moni tuttavistani kyseli, lähdenkö seuraavaksi mukaan kunnallispolitiikkaan. En pitänyt itseäni koskaan poliittisena nuorena, ja suorastaan kavahdin sitä sanaa.
Minulle politiikka tarkoitti eduskunnan kyselytuntia, jossa karikatyyrit huutelivat toistensa päälle. Siksi politiikka tai poliittiset kysymykset eivät tuntuneet koskettavan minua.
Politiikka merkitsi myös leimaantumista. En halunnut lokeroida itseäni, enkä edelleenkään halua antaa muille sellaista valtaa, että he määrittäisivät minua puolestani.
Tämä mielikuva politiikasta seurasi minua pitkälle aikuisikääni. Alkuperältään politiikka on kuitenkin sanana tarkoittanut asioihin vaikuttamista. Sitä olinkin tehnyt jo opintojen alusta asti opiskelijajärjestö Oulu Entrepreneurship Societyssa ja sitä tein myös ylioppilaskunnassa. Voisi siis sanoa, että aivan huomaamattani olin vuodesta 2015 lähtien tehnyt poliittista vaikuttamistyötä.
OYY:n hallitusvuoden aikana sukelsin muun muassa koulutuspolitiikan maailmaan, vierailin eduskunnassa ja tapasin hyvin erilaisia ihmisiä. Koulutuspolitiikkaan liittyen olin mukana tekemässä ylioppilaskuntien yhteistä työelämäpamflettia, tapasin yliopiston johtoa ja olin mukana järjestämässä kansainvälisten opiskelijoiden työelämätapahtumaa, Löylyä.
Vaikka en vieläkään pidä itseäni kopon asiantuntijana, seuraan sekä yliopistomaailmaan liittyvää uutisointia että politiikkaa koskevia uutisia paljon tarkemmin kuin aiemmin.
Nyt olen myös ymmärtänyt äänestämisen tärkeyden. Erityisesti sen, että opiskelijoiden ja nuorten ääni täytyy saada kuuluviin.
Mielestäni sinun ei tarvitse käydä samanlaista polkua hoksataksesi äänestämisen tärkeyden. Opiskelija, älä aliarvioi oman äänesi tärkeyttä. Elämästäsi löytyy tärkeitä teemoja, joihin sinulla on varmasti halua vaikuttaa jollain tavalla.
Sinulle tärkeitä teemoja voivat olla mielenterveyspalveluiden saatavuuden takaaminen korkeakouluopiskelijoille tai vaikka ilmastonmuutoksen hidastaminen todellisilla teoilla.
Jos omien teemojen löytäminen tuntuu vaikealta, Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) eduskuntavaaleihin laatima vaaliohjelma avaa mielestäni opiskelijoiden ajatusmaailmaa hyvin.
Suomen opiskelijakuntien liiton (SAMOK) teettämän kyselyn mukaan 80 prosenttia ammattikorkeakouluopiskelijoista aikoo äänestää tulevissa eduskuntavaaleissa. Toivottavasti myös suurin osa yliopisto-opiskelijoista lähtee vaaliuurnille.
Kehotan sinua nauttimaan tulevasta vaalikeväästä: seuraa keskustelua somessa, tee vaalikoneita ja äänestä juuri sitä ehdokasta, jota itse haluat.
Vaalisalaisuus on olemassa syystä. Sinun ei tarvitse kertoa valitsemaasi ehdokasta kellekään vaan riittää, että perustelet valintasi itsellesi.
Ja lopuksi: jos jotakuta jäi mietityttämään niin ei, en ole lähdössä kunnallispolitiikkaan.
Julkaistu
SHARE
Jenna Suorsa
Monessa liemessä keitetty tapahtumatuottaja ja kauppatieteiden opiskelija. Ihmisten kuuntelija ja loputon pähkäilijä. Tulevaisuudessa haluaisi työskennellä digitaalisen markkinoinnin ja teknologian parissa.
OYY:n Siiri Nousiainen on vuoden 2016 Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen varapuheenjohtajana. Kysymme Nousiaiselta kuulumisia opiskelijapolitiikan ytimestä vuoden mittaan.
Ensimmäiset kuukaudet Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksessa menivät sinulla sylliläisten arkeen ja kuluvan vuoden suunnitteluun. Keväällä pääsitte jo tositoimiin muun muassa koulutusleikkausmielenosoituksen merkeissä. Millainen kevät SYL-hallituksessa kaiken kaikkiaan oli?
Tosi kiireinen ja työntäyteinen. Politiikan seuraamisen ja jatkuvan edunvalvontatyön lisäksi linjapaperin uudistaminen on pitänyt koko toimiston kiireisenä. Tempaisimme hallituksen budjettikehysriihen alla, rekrytoimme uuden pääsihteerin ja reissasimme ympäri Suomea ja Eurooppaakin osallistumassa tärkeiden sidosryhmien ja yhteistyökumppanien tilaisuuksiin. Kaiken tämän ohella olen osallistunut liiton johtamiseen yhdessä puheenjohtajan ja pääsihteerin kanssa, joten kesäloma ja pieni huili tuli tarpeeseen.
Sinun vastuullasi hallituksessa on muun muassa SYL:n linjapaperin uudistaminen. Miten työ sen parissa on lähtenyt käyntiin?
SYL:n linjapaperi on kaikkia ylioppilaskuntia ja koko toimistomme väkeä sitova projekti. Linjapaperissamme on tarkoitus määrittää strategisella tasolla keskeiset kantamme ja tavoitteemme yliopisto-opiskelijoiden elämää koskevissa kysymyksissä. Uudistamisprojekti etenee tavoiteajassa. Saimme keväällä ylioppilaskunnilta paljon hyviä kommentteja linjapaperin ensimmäiseen versioon. Noiden kommenttien ja palautteen perusteella täydennämme ja muokkaamme paperista nyt uutta versiota, jonka on määrä valmistua syyskuun puoleen väliin mennessä. Työtä siis riittää vielä, mutta loppusuora häämöttää jo.
Mitä tavoitteita sinulla on linjapaperin uudistamisen suhteen?
Linjapaperin uudistamisen johtaminen on ollut tähän mennessä haastava, mutta myös hyvin antoisa tehtävä. Projektin tavoitteena on saada aikaan koko ylioppilasliikkeen tunnustama ja omaksi kokema linjapaperi. Työhön osallistuu ylioppilaskuntien kautta valtavan paljon erilaisia ihmisiä ainakin osittain erilaisin tavoittein, joten hyvän ja monipuolisen, mutta samalla kaikki huomioonottavan keskustelun aikaansaaminen on haastavaa. Kokemus tällaisen projektin johtamisesta on tosi arvokas ja osoittautuu varmasti hyödyksi tulevaisuudessa.
Kerroit aiemmin keväällä, että ylioppilaskunnat tulevat olemaan linjapaperin uudistamisessa mukana. Millä tavalla?
Kuten sanottu, lausuntokierroksella pyydettiin jo keväällä kommentit kaikilta ylioppilaskunnilta. Lisäksi projektin vaiheita on käyty säännöllisesti läpi puheenjohtajien ja pääsihteerien yhteisissä tapaamisissa sekä muidenkin sektoriemme omissa tapaamisissa ylioppilaskuntien kanssa. Nyt syksyllä valmistelemme liittokokouksen lausuntokierrosta varten luonnoksen, jota ylioppilaskunnat pääsevät taas kommentoimaan ja ehdottamaan siihen muutoksia heti, kun se on valmis. Lopultahan asiasta päätetään liittokokouksessa, missä lienee luvassa tiukkaakin poliittista keskustelua eri ylioppilaskuntien tärkeinä pitämistä asioista ja tavoitteista.
Millä mielin odotat SYL-hallitusvuoden toista puolikasta?
Oikeastaanhan tässä on jäljellä enää selvästi alle puolet, kun syksy on hieman kevättä lyhyempi. Kevät meni kieltämättä aika paljon uusiin hommiin opetellessa, joten nyt on itsevarmempi ja osaavampi olo lähteä syksyn haasteisiin. Mielenkiintoista on nähdä, miten SYL:n ensi vuosi lähtee muotoutumaan – millaisen toimintasuunnitelman liittokokous hyväksyy ja millaisia tyyppejä se valitsee johtamaan liittoamme vuodelle 2017?
Julkaistu
SHARE
Minna Koivunen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista.
Twitter: @koominna
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) hallituksen puheenjohtajaksi vuodelle 2016 on valittu tekniikan ylioppilas, Tekniikan ja talouden edustajistoryhmän (TeTa) Kati Hannila ja edustajiston puheenjohtajaksi kauppatieteiden ylioppilas, TeTan Nico Numminen. Sekä Hannila että Numminen olivat OYY:n halituksessa vuonna 2015. Edustajiston varapuheenjohtajaksi valittiin kasvatustieteiden kandidaatti, Humanistien ja kasvatustieteilijöiden edustajistoryhmän (HuKa) Muusa Jyrkinen, joka on toisen kauden edaattori. Jyrkinen oli ehdolla edustajiston […]
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) hallituksen puheenjohtajaksi vuodelle 2016 on valittu tekniikan ylioppilas, Tekniikan ja talouden edustajistoryhmän (TeTa) Kati Hannila ja edustajiston puheenjohtajaksi kauppatieteiden ylioppilas, TeTan Nico Numminen. Sekä Hannila että Numminen olivat OYY:n halituksessa vuonna 2015.
Edustajiston varapuheenjohtajaksi valittiin kasvatustieteiden kandidaatti, Humanistien ja kasvatustieteilijöiden edustajistoryhmän (HuKa) Muusa Jyrkinen, joka on toisen kauden edaattori. Jyrkinen oli ehdolla edustajiston puheenjohtajaksi, mutta hävisi vaalin Nummiselle äänin 16–21.
OYY:n hallitukseen nimitettiin Hannilan lisäksi Susa Vikeväkorva (HuKa), Maria Ronkainen (TeTa), Veera Alahuhta (HuKa), Terje Juutilainen (Lääkis), Joonas Kivioja (HuKa), Jussi-Pekka Tolonen (Lääkis) ja Tiina Strand (Tieteelliset). Hallituksen jäsenten vastuualueet selviävät tammikuussa hallituksen järjestäytymiskokouksessa.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto valitsi luottamushenkilöt vuodelle 2016 kokouksessaan torstaina 10. joulukuuta.
Julkaistu
SHARE
Minna Koivunen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista.
Twitter: @koominna
