”Hyvällä opettajalla on luovuutta ja motivaatiota opettaa” – Elina Niemitalo-Haapola on vuoden 2021 Jäätävän hyvä opettaja

Vuoden 2021 Jäätävän hyväksi opettajaksi valittu Elina Niemitalo-Haapola työskentelee logopedian yliopistonlehtorina ja tutkinto-ohjelma vastaavana. Luento-opetuksen ohella Niemitalo-Haapola ohjaa opiskelijoiden kandidaatintutkielmia ja graduja. Lisäksi hän ohjaa logopedian opintoihin kuuluvia terapiajaksoja. Valinnan Jäätävän hyvästä opettajasta teki Oulun Yliopiston ylioppilaskunnan hallitus. Palkinnon saajaksi sai ehdottaa opettajaa miltä tahansa koulutusalalta. Kaikkiaan ehdotuksia tuli 25, joista OYY:n karsinnan jälkeen jatkoon […]

TEKSTI Waltteri Niiranen

KUVAT Tuuli Heikura

Vuoden 2021 Jäätävän hyväksi opettajaksi valittu Elina Niemitalo-Haapola työskentelee logopedian yliopistonlehtorina ja tutkinto-ohjelma vastaavana. Luento-opetuksen ohella Niemitalo-Haapola ohjaa opiskelijoiden kandidaatintutkielmia ja graduja. Lisäksi hän ohjaa logopedian opintoihin kuuluvia terapiajaksoja.

Valinnan Jäätävän hyvästä opettajasta teki Oulun Yliopiston ylioppilaskunnan hallitus. Palkinnon saajaksi sai ehdottaa opettajaa miltä tahansa koulutusalalta. Kaikkiaan ehdotuksia tuli 25, joista OYY:n karsinnan jälkeen jatkoon valikoitui seitsemän kandidaattia. OYY:n hallitus teki valinnan 3.3.2022 pitämässään kokouksessa ja se julkistettiin OYY:n Annos-vuosijuhlilla 9. huhtikuuta.

Niemitalo-Haapola on opiskellut ja valmistunut itsekin Oulun yliopistosta. Kiimingin lukiosta ylioppilaaksi kirjoittaneelle Oulussa opiskelu oli aikoinaan luontainen vaihtoehto. Alavalinta ei kuitenkaan ollut itsestään selvä. Logopediaan hän päätyi omien sanojensa mukaan, koska häntä kiinnostivat alan opiskelussa sopiva yhdistelmä logopedian, psykologian, lääketieteen ja fonetiikan opintoja.

Niemitalo-Haapola koki alan ihmisläheiseksi ja sopivan siksi myös kaltaiselleen vuorovaikutuksesta pitävälle ihmiselle. Alan ydin onkin hänen mukaansa juuri vuorovaikutuksessa. Niemitalo-Haapolan ura on kulkenut sittemmin myös suuntaan, jota hän ei aluksi osannut ennustaa.

Jäätävän hyvä opettaja Elina Niemitalo-Haapola

“Muistan silloin aikoinaan ne keskustelut äitini kanssa. Nuoren lukiolaisen ehdottomuudella ajattelin, että opettajaa minusta ei ainakaan tule.”, hän naurahtaa.

Niemitalo-Haapola on työskennellyt kliinisissä puheterapeutin tehtävissä erilaisissa työyksiköissä ja sivutoimisena tuntiopettajana Oulun seudun ammattiopistossa. Lopulta hän halusi kuitenkin katsoa alaansa “eri vinkkelistä” ja pitää pienen tauon. Hän päätyi hakemaan yliopisto-opettajan paikkaa.

“Nyt sitä taukoa onkin kestänyt jo 14 vuotta”.

Niemitalo-Haapola kiitteleekin työnantajaansa mahdollisuudesta suorittaa kaikkiaan 60 opintopisteen verran pedagogisia opintoja, joka hänen mukaansa on antanut toisaalta kykyä teoreettiseen pedagogiseen ajatteluun, mutta myös konkreettisia käytännön ajatuksia. 

“Kyllä sieltä on paljon siihen omaan työkalupakkiin tullut”.

Ajattelin, että opettajaa minusta ei ainakaan tule.

Niemitalo-Haapola kokee monipuolisen työnsä rikkautena. Työviikon aikana on mahdollisuus tehdä hyvin erilaisia työtehtäviä. Hän kuvaa olevansa kuin jonglööri, jolla on jatkuvasti useampi pallo ilmassa samaan aikaan. 

Liikaa rikkonaisuutta hän kuitenkin pitää työssään riskinä, jota tulee välttää: “Mitä enemmän on palloja, sitä suurempi on myös riski pallojen tipahtamiseen”, hän toteaa. Periodirakenne yliopistossa helpottaa työn järjestelyä.

Logopedia on varsin nuori ala ja Oulun yliopiston logopedian tutkimusyksikkö juhlii tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan. Sinä aikana on saatu paljon uutta tutkimustietoa. Niemitalo-Haapolan aloittaessa työuransa 2000-luvun alussa painottui vahvasti terapeutin ja asiakkaan välinen yksilöterapia. Sen jälkeen alalla on alettu puhua aikaisempaa enemmän yhteisön ohjaamisesta ja osallistamisesta sekä ennaltaehkäisyn tärkeydestä. Yhä enemmän puhutaan myös näyttöön perustuvasta päätöksenteosta ja työskentelystä sekä toimintakyvystä ja elämänlaadusta.

Opettajan työssä Elina Niemitalo-Haapola nostaa esille tavoitteellisuuden. Opettajan tulee tietää mitä on tekemässä ja miksi. Myös opetuksen linjakkuus on hänelle tärkeää. Suunnitelman, toteutuksen ja arvioinnin on oltava linjassa keskenään. Tärkeimmäksi asiaksi työssään hän kokee vuorovaikutuksen opiskelijoihin riippumatta siitä tapahtuuko se ohjaustilanteessa tai luennolla.

“Olen itse kokenut todella raskaana tämän etäopetusajan. Kun olen läppärilleni luennoinut, niin ei se ole minulle paljoa palautetta ja feedbackia antanut.”

Entä minkälainen persoona Niemitalo-Haapola on opettajana? 

“Haluaisin nähdä itseni helposti lähestyttävänä. Toisaalta haluan olla opettajana looginen. Haluan tuoda esille taustat opettamissani asioissa.”

Opetusmetodeista oleellinen on tavoitteellisuus. Kurssille ja oppimistehtäville on luennon alussa on selvitettävä oppimistavoitteet. 

“Ohjaustilanteissa ajattelen, että olen mukana tukemassa opiskelijaa. Vaikka välillä neuvotuttaa hiukan liikaa, niin tärkeää on viedä opiskelijan omaa ajatusta ja oivallusta eteenpäin.”

Opiskelijoiltaan Niemitalo-Haapola odottaa oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta.

“Vaikka olen ollut yliopistolla jo vuosia, niin minulla on vahva puheterapeutti-identiteetti. Ajattelen, että opiskelijani ovat tulevia kollegoitani. Yliopistosta valmistutaan pääasiassa vaativiin asiantuntijatehtäviin ja niissä tarvitaan aktiivista otetta.”

Pedagogiset taidot ja empatia puhuvat puolestaan

Oulun yliopiston ylioppilaskunta painotti Jäätävän hyvän opettajan valinnassa muun muassa opettajan innostavuutta, ammattitaitoa, loogisesti etenevää opetusta, moninaisia arviointimenetelmiä ja kykyä ottaa opiskelijoiden tarpeet huomioon joustavasti.

Ei siis ihme, että Niemitalo-Haapola on se keneen valinta lopulta osui. Valintaa varten kerätyssä opiskelijapalautteessa Niemitalo-Haapolaa kuvattiin innostavaksi lueonnoijaksi ja asiantuntevaksi logopediksi. Hänen kuvattiin hyödyntävän monipuolisesti moderneja opetusmenetelmiä. Erityisesti kiitosta hän sai erilaisten opiskelijoiden huomioon ottamisesta, joka koettiin korona aikana tärkeäksi ominaisuudeksi.

Opiskelijoiden mielestä hän on opiskelijalähtöinen opettaja, joka kehittää kursseja opiskelijapalautteen pohjalta. Arvostusta keräsivät oppimistehtävien monipuolisuus ja mahdollisuus päästä hyödyntämään osaamista käytännössä. Niemitalo-Haapolaa pidetään pedagogisesti korkeatasoinen opettaja, joka auttaa opiskelijaa oman tiensä löytämisessä.

Vapaa-ajalla perhearkea ja liikuntaa

Mutta opettajatkaan eivät ole vain opettajia. Miten Niemitalo-Haapola palautuu työpäivästään? Hän kertoo, että työstä palautumisessa Niemitalo-Haapolaa auttavat järjestötoiminta, normaali perheenäidin arki ja liikunta. Ulkona luonnossa liikkuminen, laskettelu talvisin ja pitkäaikainen rakas harrastus tanssillinen voimistelu auttavat jaksamaan.

Entä ketkä Elina Niemitalo-Haapolaa ovat inspiroineet eniten? Oman alansa logopedian kentältä hän nimeää väitöskirjaohjaajansa Eira Jansson-Verkasalon ja Teija Kujalan

“Väitöskirjaohjauksen lisäksi heiltä sai paljon kokemuksellista oppia opiskelijan kohtaamisesta, palautteen antamisesta, prosessin eteenpäin viemisestä ja kannustamisesta vaikeina hetkinä”, hän toteaa.

Henkilökohtaisessa elämässään Niemitalo-Haapolaa on inspiroinut eniten oma mummo, jolla on yli 90 vuoden iästä huolimatta ennakkoluuloton asenne oppimista kohtaan. “Kun mahdollisuus tuli, hän osallistui iPadin käyttökoulutukseen ja seuraa edelleen laitteella sisältöjä aktiivisesti. Hänellä on ollut 1920-luvulla syntyneenä melkoinen oppimisen taival yhteiskunnan muuttuessa.”

Mitä mieltä Elina Niemitalo-Haapola on valinnastaan Jäätävä hyväksi opettajaksi?

“Onhan tämä todella hieno ja upea palkinto ja olen otettu siitä, että opiskelijat ovat tätä halunneet minulle ehdottaa. Tämä on suuri kunnia myös koko logopedian yksikölle ja opetustyölle, jota teemme, sillä ideoimme ja toteutamme kursseja usean opettajan voimin. Mielettömän hienoa, että tällainen palaute ja tunnustus tulee. Ja iso kiitos kuuluu tietysti logopedian opiskelijoille, joiden kanssa on ilo tehdä töitä.”

Millainen sitten on hyvä opettaja? Elina Niemitalo-Haapolan mielestä resepti löytyy opetusmotivaatiosta, loogisuudesta ja luovuudesta:

“Hyvällä opettajalla on motivaatio opettaa ja loogista ajattelukykyä, jotta pystyy oivaltamaan, mikä on keskeistä. Tarvitaan myös luovuutta, jotta on kykyä käyttää erilaisia menetelmiä. Me ihmiset olemme vuorovaikutustavoiltamme erilaisia, joten ei ole yhtä oikeaa tapaa opettaa, mutta on hyvä olla tietoinen omasta tavastaan opettaa ja omasta vuorovaikutuksesta. Että on pysähtynyt välillä miettimään tätä.”

Kuka?

» Elina Niemitalo-Haapola.

» Logopedian yliopistonlehtori ja tutkinto-ohjelmavastaava Oulun yliopistossa.

» Kotoisin Kiimingistä

» Toiminut yliopisto-opettajana vuodesta 2008 lähtien.

Mikä?

» Jäätävän hyvä opettaja palkittiin Annos 62-vuosijuhlilla 9. huhtikuuta.

» Valintakriteereinä olivat innostavuus, asiantuntevuus, loogisesti etenevä opetus, osaamistavoitteiden selittäminen, opiskelijoiden tarpeiden huomioiminen ja monipuolisten arviointimenetelmien hyödyntäminen.

» Palkinto jaettiin kuudennen kerran. Aikaisemmin se on myönnetty Katja Sutelalle, Vesa-Matti Pohjaselle, Oliver Jardelle, Matti Niemelälle, ja Matti Kangaspuoskarille.

» Palkinnon saajaksi sai esittää ketä tahansa Oulun yliopiston opettajaa.

» Oulun yliopiston Ylioppilaskunnan hallitus teki valinnan kokouksessaan 3. maaliskuuta.

Waltteri Niiranen

Filosofian maisteri pääaineena yleinen historia. Asiakeskeinen radikaali. Humoristi ja humanisti, joka tykkää 90-luvun Simpsoneista ja kissoista.

Lue lisää:

Oulun ylioppilaslehden uusi päätoimittaja on Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden uudeksi päätoimittajaksi on valittu Tuuli Heikura, 27. Valinnasta päätti Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) edustajisto eilisessä kokouksessaan 9. kesäkuuta. Heikura on toiminut Oulun ylioppilaslehden avustajana syksystä 2020 asti. Tämän lisäksi Heikura on työskennellyt markkinointiviestinnän koordinaattorina ja erilaisissa markkinointitehtävissä. Koulutukseltaan Heikura on tradenomi Oulun ammattikorkeakoulusta ja opiskelee tällä hetkellä markkinointia maisterivaiheessa Oulun yliopistossa. Päätoimittajan tehtävään […]

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden uudeksi päätoimittajaksi on valittu Tuuli Heikura, 27. Valinnasta päätti Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) edustajisto eilisessä kokouksessaan 9. kesäkuuta.

Heikura on toiminut Oulun ylioppilaslehden avustajana syksystä 2020 asti. Tämän lisäksi Heikura on työskennellyt markkinointiviestinnän koordinaattorina ja erilaisissa markkinointitehtävissä.

Koulutukseltaan Heikura on tradenomi Oulun ammattikorkeakoulusta ja opiskelee tällä hetkellä markkinointia maisterivaiheessa Oulun yliopistossa.

Päätoimittajan tehtävään Heikura haki hetken harkinnan jälkeen.

”Paikka tuntui heti kiinnostavalta. Ainoa syy, miksi mietin haenko oli se, että olen aloittanut vasta uudessa työpaikassa.”

Lopulta Heikura päätti hakea pestiä ja tuli myös valituksi. Rekrytointityöryhmä perusteli valintaa Heikuran näkemyksellisyydellä, rohkeudella ja monipuolisella viestintäosaamisella.

Päätoimittajakaudellaan hän aikoo keskittyä lehden monikanavaisuuteen.

”Minusta podcast oli lehdeltä hyvä kokeilu ja olisi hyvä tehdä siitä jatkuvaa sisältöä. Lisäksi haluaisin painottaa enemmän sosiaalisen median tuotantoa.”

Nykyisiin journalistisiin sisältöihin Heikura on ollut tyytyväinen.

”Printti ja verkko on hyvässä jamassa, mutta muita kanavia saisi hyödyntää myös enemmän ja säännöllisemmin.”

Haku Oulun ylioppilaslehden päätoimittajaksi alkoi 12.5. ja päättyi 30.5. Määräajassa paikkaa hakivat Heikuran lisäksi Mari Ahola-Palola, Pekka Puotiniemi, Matti Ahola, Kaisa-Reetta Seppänen ja Jyrki Hämäläinen. Heistä Heikura ja Seppänen suorittivat ennakkotehtävän ja heidät haastateltiin 3. kesäkuuta.

Päätoimittajan valinnasta vastasi OYY:n sisäinen rekrytointityöryhmä. Työryhmä koostui OYY:n pääsihteeri Kauko Keskisärkästä, hallituksen puheenjohtaja Olli Joesta, edustajiston puheenjohtaja Teemu Virtasesta, edustajiston varapuheenjohtaja Eerik Silvénistä sekä väistyvästä päätoimittajasta Iida Putkosesta.

Rekrytointityöryhmä esitti Heikuraa OYY:n hallitukselle, joka esitti valintaa edustajistolle keskiviikkona 9. kesäkuuta. Rekrytointityöryhmä sekä edustajisto olivat valinnasta yksimielisiä.

Heikura aloittaa Oulun ylioppilaslehden päätoimittajana heinä-elokuun vaihteessa 2021.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

”Opiskelijat ovat iso, monenkirjava yhteisö” – OYY:n uudet työntekijät rakentavat yhdenvertaista ja saavutettavaa yliopistoa

Kati Kantonen, Timi Kärki ja Eetu Leinonen aloittivat työnsä Oulun yliopiston ylioppilaskunnalla maaliskuun lopussa. Kun toimistolla on kulunut reilu kuukausi, he ylistävät yliopiston yhteisöllisyyttä ja pohtivat, miten sitä voisi jalostaa entisestään.

TEKSTI Minne Mäki

KUVAT Iida Putkonen

Kun Oulun ylioppilaskunnan uusilta työntekijöiltä kysyy, mikä heidän mielestään on parasta uudessa työympäristössä, vastaukset muistuttavat paljolti toisiaan: järjestöt, opiskelijayhteisö, opiskelijoiden edunvalvonta, työyhteisö.

He ovat tapahtumatuottaja Kati Kantonen, hankekoordinaattori Timi Kärki ja yhteisöasiantuntija Eetu Leinonen. Kaikki kolme aloittivat OYY:n toimistolla maalis-huhtikuun taitteessa. Kun uuden työnkuvan äärellä on kulunut jonkin aikaa, kukin heistä vaikuttaa iloitsevan työstään. 

“Täällä on ollut tosi tervetullut olo”, toteaa Kantonen. Hän on valmistunut vuodenvaihteessa Jyväskylästä luokanopettajaksi ja muutti maaliskuun lopussa viikon varoitusajalla Ouluun.

Historian graduaan viimeistelevä Kärki arvostaa nuoren työyhteisön suvaitsevaista ja rentoa ilmapiiriä. Töihin voi tulla vaikka haalarit jalassa, ja siellä saa rauhassa toteuttaa itseään niin opiskelijana kuin työntekijänä.

“Me tullaan toimistolla hyvin toimeen keskenämme.”

Tilastotieteitä ja suomen kieltä opiskeleva Leinonen on samaa mieltä.

“Me ollaan myös organisaationa lähestyttävämpiä, kun töissä on nuoria ihmisiä, jotka opiskelevat tai ovat vastavalmistuneita. Me tiedetään, minkälaista opiskelijaelämä tällä hetkellä on.”

Eetu Leinonen
Eetu Leinonen on OYY:n uutena yhteisöasiantuntijana vastuussa ylioppilaskunnan kansainvälisyydestä sekä opiskelijajärjestöjen avustamisesta.

Nuoren iän lisäksi kolmikkoa yhdistää monivuotinen kokemus opiskelijajärjestötoiminnassa.

Kärki on vaikuttanut muun muassa Tiima ry:ssä, Oulun yliopiston Humanistisessa Killassa ja ylioppilaskunnan edustajistossa. Leinonen vaihtoi nykyiseen asemaansa toimittuaan alkuvuodesta koulutuspoliittisen asiantuntijan sijaisena sekä viime vuonna ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana. Sitä ennenkin hän oli OYY:n edunvalvontajaoston ja talousvaliokunnan puheenjohtaja.

“Organisaatio ja sen toimintakulttuuri ovat hyvin tuttuja”, Leinonen hymyilee. “Se, että hain taas OYY:lle töihin ei ollut mikään yllätys.”

Kantonen on puolestaan toiminut opiskeluaikoinaan puheenjohtajana niin omassa ainejärjestössään kuin Suomen opettajaopiskelijoiden Talvipäivä-tapahtumaa Jyväskylään järjestäneessä yhdistyksessä. Vaikka Oulu ja Oulun ylioppilaskunta olivat entuudestaan vieraita, ympäristönvaihdos tuntuu hyvältä.

“Kun valmistuin, heitin läppää kavereille, että mä muutan seuraavaksi vaikka Ouluun. Kun sitten näin tämän työpaikkailmoituksen, tiesin että tänne on tultava. Tässä työssä on summattuna se, mitä haluan tehdä ja mitä olen aiemmin tehnyt. Mulle on tärkeää, että pääsen luomaan opiskelijoille merkityksellisiä kokemuksia.”

Kati Kantonen
Kati Kantosen ensimmäinen iso projekti OYY:n tapahtumatuottajana on syksyn avajaistapahtuman järjestäminen.

Opiskelijan näköistä opiskelijakulttuuria

Ylioppilaskunnan tehtävänä on tavoittaa mahdollisimman laaja joukko opiskelijoita ja toimia moninaisen yhteisön edunvalvojana. Kantonen ajattelee, että tämä on mahdollista ainoastaan, jos työtä tehdään opiskelijoiden kanssa. 

“Ei meidän työ ole mitään norsunluutornissa istumista. Me halutaan tehdä opiskelijoiden näköistä toimintaa. Vain silloin yliopiston toiminnasta tulee sellaista, johon mahdollisimman moni voi ja haluaa osallistua.”

Siksi on olennaista, että opiskelijoiden omaa aktiivisuutta tuetaan. Leinonen ylistää Oulun yliopiston järjestöjen laajaa kirjoa. Niiden toiminnassa opiskelijayhteisöä rakennetaan ja ylläpidetään.

Kärki huomauttaa, että yliopistolla on monipuolisesti erilaisia harrastusjärjestöjä, joista tulisi puhua ainejärjestöjen rinnalla enemmän. Kaikkia ei kiinnosta eikä tarvitsekaan kiinnostaa oman ainejärjestön toiminta ja tapahtumat. Hänen mielestään on kuitenkin tärkeintä, että jokaiselle löytyisi jotakin mielekästä vapaa-ajan tekemistä. Tämä onkin hänen pyrkimyksensä johtaessaan opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa hyvinvointihanketta, joka pyrkii madaltamaan uuden harrastuksen aloittamisen kynnystä.

“Meidän tehtävä on löytää ihmisille mukavia juttuja, jotka tasapainottavat opiskeluarkea. Opiskeluajoista olisi hyvä muistaa jälkikäteen muutakin kuin vain se sisällä lukeminen.”

Timi Kärki
Timi Kärki avasi toukokuun alussa moodle-alustan, jossa pääsee ilmoittautumaan hyvinvointihankkeen toimintaan.

Monenkirjavan yhteisön puolesta

Kun Kantonen, Kärki ja Leinonen puhuvat opiskelijoista, he puhuvat yhteisöstä. Mutta onko niinkin iso joukko kuin Oulun yliopiston opiskelijat vielä määriteltävissä yhteisöksi?

“Oman opiskeluajan perusteella uskaltaisin sanoa, että kyllä se jonkinlainen yhteisö on,” Leinonen tuumii. “Toisen opiskelijan kanssa on aina jotakin yhteistä, oli se sitten huolia jaksamisesta tai vaikka keskustakampus, joka puhuttaa.”

“Opiskelijat ovat iso, monenkirjava yhteisö. Vähintään se itse opiskeleminen yhdistää heitä”, Kantonen kiteyttää.

Kärki toteaa, että myös Linnanmaan jaettu kampus yhdistää opiskelijoita. Oulu on siitä erityinen opiskelukaupunki, että lähes kaikki alat ovat saman katon alla.

“Historioitsijoille on aivan tavallista tehdä vähintään kerran vuodessa koneteekkareiden kanssa jotakin yhteistä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Tämän nurja puoli on tietysti siinä, että lääketieteen opiskelijat eivät juurikaan näy Linnanmaan opiskelijatoiminnassa.”

”Opiskeluajoista olisi hyvä muistaa jälkikäteen muutakin kuin vain se sisällä lukeminen.”

Opiskelijoita yhteen koonnut Linnanmaa on kuitenkin seisonut miltei tyhjillään jo yli vuoden. Nyt ylioppilaskunnassa pohditaan, minkälaisilla keinoilla opiskelijat saadaan poikkeusolojen jälkeen taas kokoontumaan yhteen.

“Tässä suhteessa ihmiset ovat tosi erilaisia. Joillekin itse korona-aika on ollut vaikeaa, kun taas toisille korona-ajasta paluu saattaa aiheuttaa omanlaisiaan paineita. Poikkeusolojen aikana opiskelijatoimintaan osallistuminen on saattanut tuntua kuormittavalta. Me ei voida kuitenkaan mennä ihmisten koteihin repimään niitä mukaan,” Kantonen harmittelee.

Siksi ylioppilaskunnan järjestämässä toiminnassa korostuu syksyllä mahdollisimman matala kynnys sille, että opiskelijat pystyvät, pääsevät ja haluavat osallistua.

Kärki toteaa, että koronan myötä otetaan myös yhä paremmin huomioon ne ihmiset, jotka eivät pääse fyysisesti paikalle. Enää streamin järjestäminen kokouksiin ei ole iso juttu. Kantonen kaavailee samanlaista lähestymistapaa muihinkin tilaisuuksiin.

“Me voidaan hyödyntää sitä, mitä tapahtuma-alalla on viimeisen vuoden aikana opittu. Tapahtumat voidaan tuottaa hybridimalleina, joissa yhdistyy läsnä oleminen ja netin kautta seuraaminen. Se jo itsessään lisää niiden saavutettavuutta.”

Opiskelijakulttuurin saavutettavuus on silti paljon muutakin kuin vapaa-ajan toiminnan avaamista nettiin. Jotta ylioppilaskunnan peräänkuuluttama yhteisöllisyys ja jokaisen opiskelijan edun valvominen oikeasti toteutuisivat, on otettava huomioon valtava kirjo erilaisia mieltymyksiä, toiveita ja tarpeita. Käytännössä tavoite voi sisältää niin fyysisten rajoitteiden kuin muotoilultaan ja värimaailmaltaan epäselvän viestinnän kitkemistä. 

Kansainvälisten opiskelijoiden edunvalvonnasta vastaava Leinonen nostaa kuitenkin kieleen liittyvän syrjinnän ylitse muiden: 

“Läheskään kaikki toiminnot yliopistolla eivät onnistu englanniksi. Esimerkiksi päätöksentekoon osallistuminen ei ole saavutettavaa muille kuin suomenkielisille. Silti kansainväliset opiskelijat ovat täällä yhtä lailla opiskelijoina, ja sen eteen pitää taistella, että myös he voivat vaikuttaa asioihin.”

On siis vielä paljon työtä tehtävänä, ja OYY:n uusia työntekijöitä yhdistää halu rakentaa yhä yhdenvertaisempi yliopisto. Siihen ei ole oikopolkuja, mutta suunta on kartoitettu.

Kati Kantonen

OYY:n tapahtumatuottaja.

25-vuotias, kotoisin Lahdesta.

Koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri Jyväskylän yliopistosta.

Vapaa-ajallaan käy kuntosalilla ja kotiutuu Ouluun.

Unelmoi koirasta ja omistusasunnosta.

 

Timi Kärki

OYY:n hankekoordinaattori opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa hyvinvointihankkeessa.

25-vuotias, kotoisin Kajaanista.

Historian maisteriopiskelija Oulun yliopistossa.

Vapaa-ajallaan käy kuntosalilla, soittaa kitaraa ja bassoa, laulaa, pelaa, näkee kavereita ja joogaa.

Unelmoi onnellisesta ja tasapainoisesta elämästä sekä kotistudiosta.

 

Eetu Leinonen

OYY:n yhteisöasiantuntija.

22-vuotias, kotoisin Utajärveltä.

Tilastotieteiden maisteri- ja suomen kielen kandi-opiskelija

Vapaa-ajallaan soittaa klarinettia, lukee, näkee kavereita, tekee käsitöitä ja pelaa.

Unelmoi kirjastohuoneesta ja lukunurkkauksesta sekä hyvistä yöunista ja pizzasta.

Minne Mäki

Helsingissä asuva esitystaiteilija, filosofian opiskelija ja Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija keväällä 2021. Maagisen realismin ja avannon ystävä.

Lue lisää:

OYY:n hankekoordinaattoriksi Timi Kärki, tapahtumatuottajaksi Kati Kantonen ja yhteisöasiantuntijaksi Eetu Leinonen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa aloittaa kolme uutta työntekijää. Alkuvuoden aikana haussa olivat hankekoordinaattorin paikka hyvinvointituutoreihin liittyvässä hankkeessa sekä tapahtumatuottajan ja yhteisöasiantuntijan paikat ylioppilaskunnassa. Read this article in English. Ensimmäinen uusi työntekijä valittiin 5. maaliskuuta pidetyssä OYY:n hallituksen kokouksessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön tukeman hyvinvointihankkeen koordinaattoriksi valittiin Timi Kärki. Kärki opiskelee historiaa Oulun yliopistossa ja on toiminut OYY:n […]

Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa aloittaa kolme uutta työntekijää. Alkuvuoden aikana haussa olivat hankekoordinaattorin paikka hyvinvointituutoreihin liittyvässä hankkeessa sekä tapahtumatuottajan ja yhteisöasiantuntijan paikat ylioppilaskunnassa.

Read this article in English.

Ensimmäinen uusi työntekijä valittiin 5. maaliskuuta pidetyssä OYY:n hallituksen kokouksessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön tukeman hyvinvointihankkeen koordinaattoriksi valittiin Timi Kärki.

Kärki opiskelee historiaa Oulun yliopistossa ja on toiminut OYY:n edustajistossa. Hän aloitti työnsä OYY:llä viime viikolla. Hankekoordinaattorin paikkaa haki määräaikaan mennessä 15 ihmistä joista kolme haastateltiin. Hankekoordinaattorin on määrä toimia vuoden 2022 loppuun asti edistämässä hyvinvointituutori-toimintaa Oulun yliopistossa.

”Tuntuu oudolta hypätä opiskelijan roolista yhtäkkiä asiantuntijaksi. On mahtavaa päästä tekemään merkityksellistä työtä ja pyrkiä parantamaan opiskelijoiden hyvinvointia suuremmalla mittakaavalla kuin ennen. Pyrin siihen, että kaikilla on mahdollisuus löytää itselleen sopivaa ajanvietettä ja löytää myös uusia kavereita harrastuksista”, Kärki kommentoi lehdelle.

Viime torstaina 25. maaliskuuta OYY:n hallitus valitsi kokouksessaan ylioppilaskunnalle uuden tapahtumatuottajan ja yhteisöasiantuntijan. Aiemmin työnimikkeet ovat kuuluneet yhdelle työntekijälle, tapahtumatuottaja-järjestöasiantuntijalle. Edellisen tapahtumatuottaja-järjestöasiantuntijan irtisanouduttua nimikkeet erotettiin omiksi työtehtävikseen helmikuussa 2021.

Ylioppilaskunnan tapahtumatuottajaksi valittiin torstaina Kati Kantonen. Kantonen on kasvatustieteiden maisteri Jyväskylän yliopistossa. Tapahtumatuottajan paikkaa haki yhdeksän ihmistä, joista kolme haastateltiin. Tapahtumatuottaja vastaa muun muassa lukuvuoden avajaistapahtuman järjestämisestä.

Yhteisöasiantuntijaksi valittiin 11 hakijan ja neljän haastatellun joukosta Eetu Leinonen. Leinonen opiskelee Oulun yliopistossa tilastotieteitä ja suomen kieltä. Hän toimi OYY:n hallituksen puheenjohtajana vuonna 2020 sekä OYY:n koulutuspoliittisen asiantuntijan sijaisena alkuvuodesta 2021. Leinonen aloitti työnsä yhteisöasiantuntijana maanantaina 29. maaliskuuta. Yhteisöasiantuntijan tehtävä on määräaikainen ja se kestää vuoden 2022 loppuun asti.

”Tavoitteenani tässä työssä on olla läsnä opiskelijoille ja järjestöille. Lisäksi pyrin työssäni kehittämään yliopiston ja ylioppilaskunnan yhteisöllisyyttä ja valvomaan erityisesti kansainvälisiin asioihin liittyviä etuja. Tunnelma on tällä hetkellä innostunut ja toivon pian pääseväni aloittamaan työt täyttä höyryä”, Leinonen kertoi lehdelle ensimmäisenä työpäivänään.

OYY:n pääsihteeri Kauko Keskisärkkä kertoo olevansa tyytyväinen valintoihin.

”Valitut edustavat hyvin eri taustoja: mukana on toimintaan enemmän perehtynyt henkilö Leinonen, hieman toimintaa tunteva Kärki että täysin uutta näkökulmaa tuova henkilö Kantonen”, Keskisärkkä kertoo.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Ylioppilaskunta on muutakin kuin jäsenmaksu

"Uusi maailma aukesi edessäni. Pääsin seuraamaan vierestä, miten työkaverini taistelivat opiskelijoiden edunvalvonnan parissa työtunteja laskematta", Katariina Sarja kirjoittaa jäähyväiskolumnissaan.

Aloitin yliopisto-opintoni vuonna 2015 kaupungissa, jossa olin ehtinyt asua hieman yli vuoden. Muistan elävästi sekavan ja jännittyneen tunteen uusien opiskelijoiden aloitusinfossa. Olin uunituore kirjallisuuden fuksi, ja aivan pihalla. En tiennyt yliopistossa opiskelemisesta juuri mitään, saatika, mitä voisin tulevaisuudessa tutkinnollani tehdä. 

Koko orientaatioviikon olin hämilläni ja sekaisin. Informaatiota tulvi päähän sellaisella tahdilla, ettei se pysynyt enää perässä. Selasin ylioppilaskunnalta saatua lukuvuosikalenteria, jossa esiteltiin erilaisia opiskelijajärjestöjä, ylioppilaskuntaa ja sen toimielimiä. Se, miksi olin maksanut ylioppilaskunnan jäsenmaksun, ja mitä tuo organisaatio oikeastaan teki, oli minulle pitkälti epäselvää. 

Hain upouuden opiskelijakorttini ja lukuvuositarran ylioppilaskunnan toimistolta. Uutuuttaan kiiltelevä kortti taskussa menin paikalliseen kasvisruokaravintolaan, joka tarjosi Kelan tukemia opiskelija-aterioita. Monipuolinen ja vaivaton lounas tuntui aika mukavalta edulta arkeen.

Opiskelijaruoasta olin tosin päässyt nauttimaan jo aiemmin, testattuani opiskelua ammattikorkeakoulussa. Amk-opinnot eivät ottaneet tuulta alleen, ja sain hyvästellä edulliset lounaat useammaksi vuodeksi. Ammattikorkeakoulussa opiskellessani en kuulunut opiskelijakuntaan, sillä ymmärsin sen merkitystä yhtä vähän, kuin myöhemmin ylioppilaskunnan.

Jyväskylässä vietin aikaani ylioppilastalossa ylioppilasteatteriharrastuksen parissa. Kävin ylioppilaskunnan järjestämissä vapaa-ajan tapahtumissa. Luin ahkerasti paikallista ylioppilaslehteä. Vuosittain hain syksyisin uuden tarran ylioppilaskunnan toimistolta. Annoin ääneni tutuille ehdokkaille edustajistovaaleissa, koska halusin tukea heitä ja heidän edustamaansa ryhmää. Edustajiston funktio oli kuitenkin etäinen.

En koskaan suhtautunut ylioppilaskunnan jäsenmaksun maksamiseen kriittisesti, ja pidin edellä mainittuja ylioppilaskulttuurin tuotteita erittäin positiivisina asioina opiskelijaelämässä. Silti ylioppilaskunnan toiminta jäi minulle suurelta osin pimentoon.

Vuonna 2018 muutin takaisin synnyinkaupunkiini Ouluun, tein harjoittelun tapahtumatuotannon parissa ja aktiivisena kulttuuriharrastajana olin osa erilaisia tuotantoprojekteja.

Vuoden 2019 alussa aloitin projektityöntekijänä OYY:n tapahtumasektorilla, ja kokonaan uusi maailma aukesi edessäni. Pääsin seuraamaan vierestä, miten työkaverini taistelivat opiskelijoiden edunvalvonnan parissa työtunteja laskematta. Edustajiston, hallituksen ja jaostojen luottamushenkilöt muodostivat ainutlaatuisen organisaation, jossa päätöksenteko perustuu vankkumattomaan demokratian ihanteeseen.

Opin, että on olemassa kokonainen y-liike, joka kokoontuu vuosittain yhteen seminaareihin ja liittokokoukseen. Tämä valtava koneisto kätkeytyi palvelutiskin taakse, sen tiskin, jolta minä vuosittain kävin noutamassa lukuvuositarrani.

Näiden vuosien ja oppimiskokemusten jälkeen palaan  maaliskuun alussa takaisin opiskelijan arkeen. Muutaman vuoden mittainen retkeni työelämässä, ja yli kaksivuotinen taival OYY:n toimiston työntekijänä on kuitenkin muuttanut suhtautumistani yliopistoon ja opiskelijaelämään lopullisesti.

Olen oppinut, miten yliopiston päätöksenteko toimii, ja miten ensiarvoisen tärkeää on, että sen toimielimissä istuu opiskelijoita. On uskomatonta, miten paljon hiljaista työtä ylioppilaskunnan työntekijät ja luottamushenkilöt tekevät edistääkseen opiskelijan hyvää elämää. 

Ylioppilaskunta-aktiiveista kasvaa välittäviä, kriittisiä ja yhteistä hyvää ajavia kansalaisia, joilla on hyvät verkostot työelämään siirtyessään. Ylioppilaskunnasta olen löytänyt rakkaita ystäviä, hyviä kavereita ja mukavia tuttuja, ja uskallan väittää, että nämä ihmissuhteet tulevat aina muistuttamaan siitä, että sain kasvaa asiantuntijaksi ylioppilasliikkeessä.

Olen äärimmäisen kiitollinen OYY:n jokaiselle entiselle, nykyiselle ja tulevalle hallituksen jäsenelle, jaostojen toimintaan osallistuvalle, edaattorille, OYY:n piirissä toimivalle järjestöaktiiville ja työntekijälle siitä työstä, jota olette tehneet ja tulette tekemään. Edunvalvonta ei ole sprintti, vaan maraton. Jokainen lenkki tässä ketjussa on varmistanut omalla toiminnallaan opiskelijalle parempaa huomista. 

Paluu takaisin suorittamaan omaa tutkintoani jännittää. Mutta samalla paluu opiskelijaelämään tuntuu turvalliselta: tiedän, että jokaiselle opiskelijalle on olemassa turvaverkko ylioppilaskunnassa, jos sellaista tarvitsee.

Katariina Sarja

OYY:n tapahtumatuottaja-järjestöasiantuntija ja kirjallisuuden opiskelija, joka tykkää tapahtumista, järjestötoiminnasta ja kirjallisuudesta.

Lue lisää:

Kansainvälisten opiskelijoiden apurahoista päätetään torstaina – OYY toivoo kannanotossaan, että asia palautettaisiin valmisteluun

Oulun yliopiston hallitus käsittelee kokouksessaan kansainvälisten opiskelijoiden apurahamallin uudistamista torstaina 25. helmikuuta. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan mukaan uudet mallit heikentävät kansainvälisten opiskelijoiden asemaa ja niiden valmistelu on ollut epädemokraattista.

Read this story in English.

“Käytännössähän tämä on tarkoittanut, että apurahamallia halutaan heikentää EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden osalta”, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) puheenjohtaja Olli Joki kertoo. 

OYY julkaisi tänään kannanoton Oulun yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden apurahamallin uudistukseen. Mallia on tarkoitus käsitellä Oulun yliopiston hallituksen kokouksessa huomenna, torstaina 25. helmikuuta.

”Tämänhetkinen päätösesitys heikentää kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden apurahoja merkittävästi ja jatkaa niiden heikentämistä yliopiston koko strategiakauden ajan”, kannanotossa sanotaan.

Kannanotto koskee apurahojen uudistuksen lisäksi myös aiheen käsittelyä yliopiston hallinnon sisällä. OYY:n hallitus kertoo, että vaikka keskusteluja on käyty esimerkiksi koulutuksen johtoryhmässä, hallitukselle torstaina vietävä esitys eroaa käydyistä keskusteluista huomattavasti.

Koulutuksen johtoryhmä on yliopiston hallinnon osa, joka päättää koulutuksen kehittämisestä. Sen tehtävänä on ollut suunnitella apurahamallin uudistamista. Joen mukaan koulutuksen johtoryhmässä käytyjä keskusteluja ei ole kuitenkaan otettu huomioon.

“Nyt hallitukselle esitellään täysin erilaista mallia, kuin keskustelujen pohjalta oli tarkoitus esittää. Tämä malli on huomattavasti heikompi opiskelijan näkökulmasta.”

Kannanotossaan OYY vaatii, että päätöksentekoprosessi keskeytetään ja apurahamallin uudistaminen valmistellaan perusteellisemmin. Tavoitteena on, että yliopiston hallituksen kokous ei torstaina hyväksyisi sille esitettyjä malleja. OYY kertoo olevansa huolissaan myös siitä, että uudistuksen seurauksia ei ole arvioitu.

”Meidän mielestämme tällainen kiireellinen ja huolimaton valmistelu ei ole hyvää hallinnollista tapaa tai yliopiston arvojen mukaista”, Joki sanoo.

Jatkossa opiskelijalle vähemmän tukea?

Hallitukselle torstaina esiteltävissä apurahamalleissa on neljä eri vaihtoehtoa.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa opiskelijalle ei myönnetäisi lainkaan apurahaa.

Toisessa vaihtoehdossa jokainen opiskelija maksaa ensimmäisen opiskeluvuotensa maksun täysin itse. Toisesta vuodesta lähtien opiskelijalla on mahdollisuus saada 70 prosentin korvaus lukuvuosimaksusta, kunhan tämä on suorittanut tarvittavan määrän opintoja ja menestynyt niissä hyvin. Kandiohjelmissa kolmannelle vuodelle ja maisteriopinnoille apuraha on 70 prosenttia vuodessa, jos samat ehdot täyttyvät.

Kolmannessa vaihtoehdossa opiskelija maksaa edellisen tapaan ensimmäisenä vuonna täyden lukuvuosimaksun. Toiselle opintovuodelle apuraha on 50 prosenttia, jos ehdot täyttyvät. Kandiohjelmissa kolmannelle vuodelle ja maisterivuosille apuraha on 50 prosenttia.

Neljäs vaihtoehto on poikkeustapauksia varten. Siinä apurahaa myönnetään joka vuosi ja se pysyy samana läpi opintojen.

Verrattuna nykyisiin malleihin muutoksia on tulossa niin apurahan määrään kuin sen alkamisaikaan. Nykyisillä malleilla apuraha alkaa jo ensimmäisenä opiskeluvuonna toisin kuin ehdotetuissa uusissa malleissa.

Nykyisillä apurahamalleilla opiskelija voi saada joko 50 prosentin apurahan, 75 prosentin apurahan tai täyden apurahan opintojensa alusta alkaen. Jokaisessa mallissa apuraha jatkuu läpi opintojen, jos opiskelija suorittaa 60 opintopistettä vuoden aikana. Muutos olisi siis suuri erityisesti ensimmäisen opiskeluvuoden kohdalla.

“Etenkään yksittäinen opiskelija ei voi olla yhtään varma, saako hän apurahaa koko opiskeluajalle. Uusi apurahajärjestelmä rajaa myös hakijat vain hyvästä sosioekonomisesta taustasta tuleviin, mikä saattaa rajoittaa hyvien hakijoiden määrää”, Joki kertoo.

Rahallisesti muutos tarkoittaisi opiskelijalle sitä, että lukukausimaksut kasvavat. Ensimmäinen lukuvuosi on myös pystyttävä kustantamaan täysin omasta taskusta. 

Tämänhetkiset lukuvuosimaksut ovat noin 10 000 euroa alasta riippuen. 10 000 euron lukuvuosimaksusta maksettavaksi jää nykyisellä apurahamallilla opiskelijalle maksimissaan 5000 euroa ja parhaimmillaan ei mitään. 

Yliopiston hallitukselle ehdotetuissa malleissa opiskelijan maksettavaksi jää ensimmäiseltä vuodelta koko 10 000 euroa. Tämän jälkeen maksettavana on mallista riippuen joko 5000 euroa tai 3000 euroa lukuvuodelta. Esimerkiksi kolmen vuoden kandidaatintutkinto maksaa siis nykyiseltään nollasta 15 000 euroon ja ehdotetun mallin pohjalta vähintään 16 000 euroa.

Ehdotetuista malleista opiskelijalle edullisin vastaa nykyisen mallin kalleinta vaihtoehtoa, minkä päälle opiskelija joutuu joka tapauksessa maksamaan ensimmäisestä vuodestaan täyden 10 000 euron summan. Kokonaisuudessaan uudet ehdotukset siis kasvattavat yksittäisen opiskelijan lukuvuosimaksuja.

Tavoitteena viivyttää päätöstä

“En tiedä mikä muutosta motivoi. Kaikki menee nyt hyvin, joten miksi järjestelmää pitäisi muuttaa? Suomen koulutuksen perustuskiviä ovat ilmainen koulutus ja hyvät yliopistot ja tämä muutosehdotus yliopistolta heikentää sitä”, OYY:n hallituksen Vivek Manjunatha Swamy sanoo.

“Apurahajärjestelmän muuttaminen rajoittaa kansainvälisten opiskelijoiden mahdollisuuksia. Enää ei ole kyse siitä, ovatko he akateemisesti päteviä vaan siitä, millainen heidän taloudellinen tilanteensa on”, hän lisää.

Apurahojen määrät ovat laskeneet vuodesta 2018 asti ja nyt valmisteilla oleva malli vähentäisi opiskelijan saamaa apurahaa entisestään. Yliopisto perustelee mallin uudistamista byrokratian vähentämisellä ja koulutuksen kehittämisellä. 

Myös myönnettävien apurahojen määrä vähenee huomattavasti: yliopiston hallitukselle esiteltävissä malleissa apurahojen saajat vähenisivät 90 prosentista opiskelijoista 50 prosenttiin vuoteen 2026 mennessä.

“Yksi merkittävä asia mikä muuttuu on, että apurahan saajien määrää vähennetään. Tästä ei keskusteltu lainkaan koulutuksen johtoryhmässä ennen kuin asiaa menee hallituksen päätettäväksi”, OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Eetu Leinonen kertoo.

“Meidän tarkoitus on se, että päätöstä ei tehtäisi.”

OYY toivoisi päätöksen tekoon myös laajempia näkökulmia ja itse opiskelijoiden huomioimista. Manjunatha Swamy toivoo, että kansainvälisiltä opiskelijoilta kysyttäisiin palautetta ennen suuren päätöksen tekemistä. Myös Joki korostaa, että kansainvälisillä opiskelijoilla on muitakin vaihtoehtoja kuin Oulu.

“Vaikka tämä ei vaikuta nykyisten kansainvälisten opiskelijoiden elämään, pitäisi kysyä että miksi opiskelijat valitsivat juuri Oulun. Vaikuttiko saatavilla oleva apuraha siihen?” Joki miettii.

Päätös uudesta apurahamallista tehdään yliopiston hallituksen kokouksessa torstaina 25. helmikuuta. Nähtäväksi jää, onnistuuko OYY viivyttämään päätöksen tekoa ja palautetaanko asia valmisteluun, kuten kannanotossa toivotaan.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää: