Aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Itämurteissa juhannussaunaan otetaan mukaan vasta ja länsimurteissa vihta. Sen lisäksi, että länsi ja itä ovat ilmansuuntia, ovat ne myös paljon laajempia käsitteitä. Itä ja länsi voivat määrittää ja jaotella niin maantieteellisiä, kielellisiä kuin kulttuurisiakin alueita. Vaan mihin itä ja länsi sijoittuvat? Miten ne ymmärretään? Viikon Tiedekysymyksessä otetaan selvää idän ja lännen olemuksesta.
Kysymystä innostui pohtimaan Oulun yliopiston maantieteen professori Jarkko Saarinen.
“On helpompi miettiä, missä itää ja länttä ei ilmansuuntina ole: pohjois- ja etelänavoilla. Itse olen siinä välissä”, hän naurahtaa.
Niin on jokainen meistä muistakin: Saarisen mukaan kaikkialla muualla paitsi navoilla liikumme ja toimimme lännen ja idän välissä, sillä itä ja länsi ovat sidoksissa kulloiseen sijaintiimme.
Itä ja länsi ovat siis suhteellisia käsitteitä, ja määrittyvät suhteessa tarkastelijaansa.
“Kotimaiselle politiikan tutkijalle itä ja länsi sijaitsevat yhtä aikaa samassa paikassa: Suomessa. Sitä kuvastaa maamme vaakuna, jossa Suomen leijona tasapainoilee lännen suoran ja idän käyrän miekan välissä”, kertoo Saarinen.
Itä-länsi -jaottelu Suomen maantieteellisellä ja kulttuurisella alueella näkyy vaakunan lisäksi esimerkiksi murrekartalla: länsi- ja itämurteissa on erilaisia piirteitä, vaikka kieli on yhteinen.
Idän ja lännen rajapinnassa voidaan myös kilpailla. Esimerkkinä Saarinen nostaa esiin pesäpallon:
“Pesäpalloa seuraaville idän ja lännen suhteessa on kyse valtikan sijainnista. Kerran kesässä toinen joukkueista voittaa Suomen itä- ja länsiosien seurojen parhaista pelaajista muodostettujen joukkueiden Itä-Länsi -ottelun.”
Idän ja lännen suhde ei kuitenkaan rajoitu politiikkaan, kieleen, urheiluun tai maantieteeseen.
“Itä, länsi ja niiden rajankäynti ovat luonteeltaan myös metafyysisiä eli meitä laajempia olemassaolon kysymyksiä”, Saarinen pohtii.
Umberto Ecolle – edesmenneelle italialaiselle semiotiikan professorille ja kirjailijalle – itä on eilinen ja länsi huominen, kertoo Saarinen.
“Econ teoksessa Edellisen päivän saari (1994) päähenkilö pelastautuu haaksirikosta hylättyyn laivaan, joka on ankkuroitu niin sanotulle antipodimeridiaanille eli 180. pituuspiirille, mikä sijaitsee Greenwichin nollapituuspiiriin nähden vastakkaisella puolen maapalloa. Siellä itä ja länsi samanaikaisesti sekä jakautuvat että yhtyvät. Laivan toisella puolen on eilinen ja toisella huominen.”
Saarisen mukaan Econ teos antaa myös vastauksen “maantieteilijöiden pikkutuntien kompakysymykseen”, joka kuuluu: mitkä ovat Yhdysvaltojen itäisin, läntisin, pohjoisin ja eteläisin osavaltio?
“Vinkiksi se, että oikeassa vastauksessa osavaltioiden kokonaismäärä on kaksi. Ja kumpikaan niistä ei ole Maine tahi Florida”, Saarinen paljastaa.
Tiedätkö sinä vastauksen Saarisen esittämään pulmaan? Kerro toimitukselle!
Julkaistu
SHARE
Heidi Niemi
Tiedeviestinnän ja kirjallisuuden opiskelija, joka ei tiedä, mutta ottaa selvää.
Yliopistomme on saanut pääoven, ja sen edessä arkkitehtiopiskelijat parhaillaan harrastavat harrasta hirsirakentamista. Tarkoituksena on rakentaa jotain kaunista, suurta ja perinteistä – yhdessä.
Aurinko heijastuu keltaisista ja valkoisista kypäristä, ilmassa leijuu tuoreen puun tuoksu ja heijastinliivit heiluvat. Parkkeeraan pyöräni vanhan kunnon 2T-oven läheisyyteen, se oli minun lempioveni, mutta nyt se on aivan erinäköinen.
Mikään ei voi pysäyttää Remonttia – se on elämän pysäyttämätön voima kuten kuolema ja verot.
Sähköpostissani olevan tiedotteen mukaan kahden seuraavan viikon aikana Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksen pääoven eteen nousee hirsipaviljonki. Koska heiluvat heijastinliivit ja kiiltävät kypärät seikkailevat puukuorman ja rakennustelineiden seassa, päättelen olevani oikeassa paikassa.
Vanhan 2T-oveni tuhkista on siis noussut kaikkien ovien jumala – pääovi.
Yhdessä kiinni hirteen
Olen onnellinen, tämä ei olekaan Remontti, tämä on lempioveni muistoksi rakennettava monumentti – kuin mausoleumi, johon Leninin balsamoitu ruumis säilöttiin ikuisiksi ajoiksi.
Tulkaa kaikki kansat ja käykää Linnanmaan kampuksen pääovesta, ihailkaa hirsipaviljonkia ja laskekaa ruusu 2T-oven muistolle!
Mutta hetkinen. Luulin että hirsitöitä tehdään hikisenä kumpparit jalassa ja henkselit housuja pidellen. Pitkän työpäivän jälkeen pappila tarjoaa kahvit kiitoksena hiippakunnan hirsiladon nostamisesta.
Kansallisromantikko minussa sanoo, että kypärät, liivit ja rakennustelineet näyttävät kuitenkin liian ammattimaisilta. Ja toisin kuin Suomi-Filmien mustavalkoisessa maailmassa, tällä työmaalla naiset ovat hirsitöissä eivätkä keittämässä klimppisoppaa lounaaksi tai tervaa suojaksi.
“Itse asiassa tämä ei ole aitoa hirttä, vaan kahdesta lankusta tehtyä liimapuuta”, arkkitehtiopiskelija Iida-Maria Kari sanoo minulle. Hän nostaa kahden ystävänsä kanssa 80 kiloa painavan hirren ja lähtee kantamaan sitä kohti neliskulmaista paviljonginpuolikasta.
He hymyilevät ja ajattelen, että on hienoa katsella toimivaa yhteistyötä. Täällä työskentelee yliopiston arkkitehtiopiskelijoita, ammattikorkeakoulun rakennusinsinööriopiskelijoita, tutkijoita, kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita, miehiä, naisia, ammattilaisia ja vasta-alkajia.
Kaikkien maiden hirsityöläiset, liittykää yhteen!
“Täällä on parhaillaan tehty töitä aamukahdeksasta iltakuuteen nyt rakennusvaiheessa”, hirttä kantava rakennusarkkitehtiopiskelija Eeva Tolonen kertoo.
Rakentaminen kestää kaksi viikkoa, ja Tolosen mukaan sitä edelsi viikon kestävä suunnitteluvaihe. Yhteishenki on hyvä ja tässä kuulemma oppii paljon.
Linnanmaan hirsipaviljonki kuhisee työläiselämää. Rakennusvaiheessa hirsipaviljongin työmaalla on tehty töitä aamusta iltaan.
Mitä hirsi voi opettaa?
Arkkitehtiopiskelija Anna Haapanen valistaa minua, hirren pätkä jaloissaan. “Rakennustyön tekeminen opettaa etenkin turvallisuudesta ja yhteistyön tärkeydestä. Työmaalla olemisessa on tietyt säännöt ja ne tulevat tutuksi.”
“Nyt osaa myös sääliä työntekijöitä, jotka joutuvat toteuttamaan arkkitehtien suunnitelmia”, Tolonen naurahtaa. Tiedoksi niille lukijoille, jotka eivät ole asiaa ajatelleet, arkkitehdit ani harvoin itse rakentavat suunnittelemiaan töitä – siihen käytetään ihan eri ammattilaisia.
Lakkala komppaa Tolosta ja kumppaneita – tässä halutaan tutustuttaa opiskelijat käytännön hirsirakentamiseen ja sen haasteisiin.
“Vaikka tämä teknisesti onkin liimapuuta, ovat salvokset ja rakennustyyli perinteiset. Itse asiassa kysymys hirren määritelmästä on eräs Moderni hirsikaupunki -hankkeen keskeisiä tutkimusaiheita, eli mikä tekee hirrestä hirren”, hän filosofoi.
Rakentaminen ja suunnittelu muodostavat arkkitehtuurin yksikön hirsiworkshop-kurssin, jossa rakentajat palkitaan opintopisteillä.
“Aluksi tehdään yhdessä rakennussuunnitelma ja sitten se myös käytännössä rakennetaan. Näin näkee kuinka mielikuva konkretisoituu”, Lakkala kertoo.
“Laskeskelin että yksittäisiä hirsiä paviljongissa on noin viisisataa, yhteensä 1,8 kilometrin verran. Opiskelijatyötunteja paviljongin pystyttämiseen menee arviolta 1600 ja rakentamassa on noin 20 opiskelijaa. Lisäksi mukana on pari ammattirakentajaa asiantuntijoina.”
”Kysymys hirren määritelmästä on eräs Moderni hirsikaupunki -hankkeen keskeisiä tutkimusaiheita, eli mikä tekee hirrestä hirren”, sanoo Matti Lakkala. Hänen takanaan paviljonki kohoaa pian korkeammaksi kuin koskaan.
Viime vuonna hirsipaviljonki oli maamme pääkaupungissa, Arkkitehtuurimuseon pihalla. Vuotta myöhemmin Oulu iskee takaisin. Konkretisoituva hirsipaviljonki dekonstruoitiin ja kuljetettiin Pohjois-Suomen suurimpaan ja vanhimpaan, Pohjanlahden rannan kuppeeseen.
Siinä missä Uudenmaan maakuntakeskuksessa paviljonki oli katoton, nyt entisen tervakaupunkimme opiskelijat ovat puhteenaan käännyttämässä rakennuksen katolliseksi.
Siksi Mattia hieman jännittää. Nyt vanhat hirret on käytetty ja kaikki tästä eteenpäin on suurempaa kunniaa 2T-ovelle ja oululaiselle hirsirakentamiselle.
Etelä-Suomen leppeydessä harmaantuneet hirret saavat päällensä niin hyvää puuta, että paviljonki nousee korkeammalle kuin ennen. Katto kasataan kuluvan viikon loppuun mennessä ja siitä eteenpäin paviljonki on osa yliopistoamme.
Muutama mustelma ja puinen muisti
Rahoitus hirsipaviljonkiin tulee Moderni hirsikaupunki -hankkeelta, joka on pääosin Euroopan aluekehitysrahaston tukema. Lisäksi siivu saadaan myös yliopistomme strategiarahasta. “Mukana rahoittamassa on myös Pohjois-Pohjanmaan alueen hirsitalotoimittajia”, Lakkala muistuttaa.
Hirsi on suosittua mökkimateriaalia, mutta siitä on moneksi. Hirttäkin on monenlaista. Lakkalan mukaan rakennettava paviljonki on kesämökkimatskusta, kun taas omakotitaloon käytettäisiin paksumpaa.
Tähän mennessä kaikki on työmaalla mennyt hyvin, Tolonen ja muut rakennuskumppanit ovat säästyneet haavereilta. “Muutama mustelma on tullut, mutta ei mitään sen pahempaa”, Iida-Maria Kari paljastaa.
Matti Lakkala on laskenut, että arkkitehtiopiskelijoiden hirsipaviljongissa yksittäisiä hirsiä on yhteensä 1,8 kilometrin verran. Opiskelijatyötunteja paviljongin pystyttämiseen menee arviolta 1600 ja rakentamassa on noin 20 opiskelijaa. Kuvassa rakennusarkkitehtuurin opiskelija Eeva Tolonen valitsee seuraavan hirren.
Apumies Niko Okkonen, viimeisen vuoden arkkitehtiopiskelija piiloutuu kameraltani. “Hirsi on ihana materiaali!” hän kuitenkin huikkaa.
Ehkäpä se on totta. Ehkäpä hirsi todellakin on ihanaa, siitä voi rakentaa latoja, mökkejä, koteja, halleja, mausoleumeja ja melkein mitä vain. Yliopistomme ansaitsee ihanuutta, etenkin pääovensa viereen.
Kuulen opiskelijoilta, että valmistuttuaan paviljongin yläkertaan avataan jonkinlainen näyttely. Tiedän sydämessäni, että siellä muistetaan vanhaa 2T-ovea. Ehkä siellä on vanha 2T-ovennuppi, eteismattona aito ja alkuperäinen kumimatto tuulikaapista? Jotain sellaista, mistä me vanhempien aikojen alumnit muistamme pienen, mutta keskeisen sisäänkäynnin ja ajan ennen Remonttia.
Palanen viattomuutta, hegeliläinen ajan henki kiinnittyneenä maalliseen materiaaliin. Sivistysyliopiston sielu suojeltuna hirsisessä häkissä. Puinen muisti, joka ei anna meidän unohtaa, joka tekee meidät nöyr…
“Anteeksi, sulla ei ole kypärää päässä ja olet rakennustyömaalla. Se on vaarallista.”
Minut on laitettu ruotuun. Reipas opiskelija muistuttaa minua kuolevaisuudestani ja elämän realiteeteista. Siirryn varoteipin ulkopuolelle. Jokainen on selvästi oppinut jotain. Yhtäkkiä työmaa tyhjenee ja paviljonki jää pystyyn kuin puolivalmis monoliitti.
Nälkäiset lähtevät lounaalle, yhdessä. Minunkin on jo nälkä, mutta opiskelijakorttini on vanha enkä voi seurata heitä.
Hei hei, vilkutan heille mielessäni. Modernit hirsirakentajat katoavat entisen 2T-oven läpi. Nostalgia nuolaisee minua kissankarhealla kielellään viimeisen kerran ja avaan pyöräni.
Pyöräilen kotiin, yliopiston pääovi jää auki.
Viime vuonna hirsipaviljonki oli maamme pääkaupungissa, Arkkitehtuurimuseon pihalla. Nyt hirsipaviljonki rakennetaan Linnanmaan kampuksen pääoven edessä olevalle aukiolle.
Julkaistu
SHARE
Juho Karjalainen
Oulun yliopiston alumni, joka on valmistunut tiedeviestinnästä filosofian maisteriksi.
Oulun yliopiston hallitus päätti keskiviikkona 30.5. pidetyssä kokouksessaan, että Oulun yliopisto ostaa osake-enemmistön Oulun ammattikorkeakoulu Oy:stä (Oamk), yliopisto tiedottaa. Kauppa sisältää 50,5 prosenttia Oamkin osakekannasta. Kauppahinta on 5 151 000 euroa. ”Tämä päätös ja Oamkin muutto vahvistavat edelleen Oulun Linnanmaan kampusta poikkeuksellisen vahvana koulutuksen ja tutkimuksen keskuksena. Kokonaisuudesta tulee entistä vetovoimaisempi opiskelijoille ja henkilökunnalle”, Oulun […]
Oulun yliopiston hallitus päätti keskiviikkona 30.5. pidetyssä kokouksessaan, että Oulun yliopisto ostaa osake-enemmistön Oulun ammattikorkeakoulu Oy:stä (Oamk), yliopisto tiedottaa.
Kauppa sisältää 50,5 prosenttia Oamkin osakekannasta. Kauppahinta on 5 151 000 euroa.
”Tämä päätös ja Oamkin muutto vahvistavat edelleen Oulun Linnanmaan kampusta poikkeuksellisen vahvana koulutuksen ja tutkimuksen keskuksena. Kokonaisuudesta tulee entistä vetovoimaisempi opiskelijoille ja henkilökunnalle”, Oulun yliopiston hallituksen puheenjohtaja Risto Murto sanoo tiedotteessa.
”Palveluiden ja koulutusohjelmien yhteistyön pohtimiseksi perustetaan organisaatioiden välisiä työryhmiä, jotka sitten aikanaan antavat ehdotuksensa siitä, kuinka kukin kokonaisuus toimisi parhaalla tavalla. Konkreettisten linjausten aika on vasta näiden ryhmien työskentelyn jälkeen. Aikaa ei ole hukattavana, koska syksyllä 2020 meillä pitäisi olla jo paljon valmista”, yliopiston rehtori Jouko Niinimäki sanoo tiedotteessa.
Omistusjärjestelyn jälkeen Oulun yliopisto ja Oamk muodostavat konsernin. Molempien korkeakoulujen perustehtävät säilyvät edelleen yliopistolain ja ammattikorkeakoululain mukaisina, joten korkeakouluilla on jatkossakin omat tehtävänsä ja profiilinsa. Lisäksi molemmat korkeakoulut tuottavat edelleen niille annettujen tutkinto-oikeuksien mukaisia tutkintoja. Omistusjärjestelyn jälkeenkin Oulun ammattikorkeakoulu jatkaa itsenäisenä oikeushenkilönä, ja korkeakoulujen rahoitusjärjestelmät säilyvät erillisinä.
Oulun kaupunki omistaa Oulun ammattikorkeakoulu Oy:stä 76 prosenttia. Muita omistajia ovat Hailuoto, Ii, Kempele, Liminka, Lumijoki, Muhos, Tyrnävä, Raahe ja Oulainen. Omistajakunnat ovat käsitelleet ja hyväksyneet osakkeiden myynnin kevään aikana. Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala totesi jo 3.5. järjestetyssä Linnanmaan keskustelutilaisuudessa, että kauppa toteutuu.
Osapuolet allekirjoittavat kauppakirjan torstaina 7. kesäkuuta. Osakassopimus allekirjoitetaan aikaisintaan kesäkuun lopussa.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Oulun yliopisto kysyy nyt mielipiteitä siitä, millaisia opetustiloja Linnanmaan kampuksella tulevaisuudessa tarvitaan. Kyselyssä voi kertoa kantansa esimerkiksi siihen, tarvitaanko Linnanmaalla enemmän rentoa vai selkeää opiskeluympäristöä. Verkkokysely löytyy tästä linkistä. Vastausaikaa on perjantaihin 1. kesäkuuta saakka. Kyselyn tuloksia hyödynnetään uusia yleisopetustiloja koskevassa työpajassa. Työpaja järjestetään keskiviikkona 6.6. kello 8.30–11, ja siihen voi osallistua myös etäyhteydellä. Myös […]
Oulun yliopisto kysyy nyt mielipiteitä siitä, millaisia opetustiloja Linnanmaan kampuksella tulevaisuudessa tarvitaan.
Kyselyssä voi kertoa kantansa esimerkiksi siihen, tarvitaanko Linnanmaalla enemmän rentoa vai selkeää opiskeluympäristöä.
Verkkokysely löytyy tästä linkistä. Vastausaikaa on perjantaihin 1. kesäkuuta saakka.
Kyselyn tuloksia hyödynnetään uusia yleisopetustiloja koskevassa työpajassa. Työpaja järjestetään keskiviikkona 6.6. kello 8.30–11, ja siihen voi osallistua myös etäyhteydellä.
Myös Oulun yliopiston ylioppilaskunnalla (OYY) on avoinna kampuskehittämistä koskeva kysely. Kyselyllä selvitetään opiskelijoiden mielipiteitä siitä, miten Oulun yliopiston palveluita ja tiloja tulisi kehittää, ja onko opiskelijoiden mielestä yliopiston kampusten palveluissa ja tilaratkaisuissa puutteita. Kysely löytyy tästä linkistä.
Oulun ammattikorkeakoulu muuttaa Linnanmaalle syksyllä 2020. Muuton myötä yliopisto luopuu Linnanmaan pohjoisosan tiloista, ja humanistit ja kasvatustieteilijät muuttavat kampuksen vanhalle puolelle.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Oulun yliopisto haki nelivuotista rahoitusta kahdelle monitieteiselle tutkimusteemalle. GenZ-hankkeessa selvitetään, miten ihmisten toimintaa ja kyvykkyyttä voidaan vahvistaa nopeasti muuttuvassa maailmassa, ArcI-hankkeessa tutkitaan arktisen luonnonympäristön, ihmisten ja rakennetun ympäristön välistä vuorovaikutusta.
Oulun yliopisto haki nelivuotista rahoitusta kahdelle monitieteiselle tutkimusteemalle. Ihmisen kyvykkyyden ja älykkäiden teknologioiden yhteiskehittämistä käsittelevää GenZ-hanketta vetää professori Pentti Haddington humanistisesta tiedekunnasta. Toista, arktista ympäristömuutosta käsittelevää ArcI-hanketta johtaa professori Björn Kløve teknillisestä tiedekunnasta.
Tällä hakukierroksella hakijoista eniten rahaa sai Helsingin yliopisto (14 miljoonaa euroa), vähiten taas Lapin yliopisto (400 000 euroa).
Suomen Akatemian rahoitusmuodolla tuetaan yliopistojen strategiansa pohjalta valitsemien tutkimusalojen kehittämistä ja korkeatasoisen tutkimuksen edellytysten vahvistamista.
Haku järjestettiin nyt neljättä kertaa. Haun erityisteema oli sama kuin kolmannella hakukierroksella, yliopistojen välisen työnjaon ja yhteistyön vahvistaminen. Uutena elementtinä oli avoin tiede profiloitumisalueen tutkimuksen edellytysten kehittämisessä.
Yliopistot hakivat rahoitusta muun muassa edistämään tieteiden välistä tutkimusta ja luomaan entistä syvempää yhteistyötä profiloitumisalueiden välille. Yliopistot suunnittelevat käyttävänsä rahoituksen pääosin tutkijoiden palkkaukseen.
Rahoitusta myönnettiin neljännellä hakukierroksella 12 yliopistolle. Rahoituspäätöksiä tehtiin 50 miljoonalla eurolla.
Lääkärin ammattia sanotaan erityisen vaativaksi, eikä vain sen takia, että operaation aikana ei saa kuunnella omaa musiikkia ja somettaa. Sydänkirurgi Tuomas Ahvenvaara ei osaa selittää innostuksen syytä, mutta halu alalle oli vahva.
”Suvussa ei ole lääkäreitä, mutta jo ala-asteella haaveilin ammatista”, Tuomas Ahvenvaara kertoo kävellessään Oulun yliopistollisen sairaalan käytävillä. ”Yläasteella kuljetin pikkuveljeä puheterapiassa OYS:ssa ja halusin juuri tänne töihin.”
Ahvenvaara on satuttanut selkänsä haastattelua edeltävällä viikolla, sillä hän on ollut lumilautailemassa Vuokatissa. Matkalla työhuoneeseensa hän puhuu kollegansa kanssa selkäkivustaan tunnistamattomilla termeillä ja ilman kirosanoja. Tajuan, että tv-sarja Housen katsominen ei ole valmistanut minua tähän haastatteluun.
Toisin kuin dramaattiset lääkärisarjat väittävät, kirurgin työ on jotakin muuta kuin käsillä huitomista ja toimistodramatiikkaa. On tärkeää tietää tekevänsä oikein.
Tuomas Ahvenvaara on sydän- ja rintaelinkirurgian erikoislääkäri Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Hän on valmistunut vuonna 2005 Oulun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.
Ahvenvaaran työviikko rakentuu rutiineille. Noin kolme kertaa viikossa hän osallistuu aamukokoukseen, jonka jälkeen leikkaukset alkavat kello yhdeksältä. Leikkaus loppuu iltapäivällä, jonka jälkeen voi tutustua seuraavan aamun potilaan tietoihin.
”Potilaat tulevat joko kardiologian tai keuhkolääkärin puolelta lähetteellä”, hän kertoo. ”Vastaanottoa ei juuri pidetä.”
Tavallisesti potilailla on sepelvaltiotauti tai aorttaläpän ahtauma, jonka toimenpiteitä suunnitellaan kardiologin kanssa yhdessä. Kolmasosa leikkauksista on kiireellisiä, jolloin potilas joutuu rintakipukohtauksen takia sairaalaan.
Ahvenvaara kertoo, että kirurgian lisäksi hän saa käyttää aikaa tutkimukseen.
”Teen väitöskirjaa aorttaläpän ahtauman hoitovaihtoehdoista ja vertailen niitä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kyllä tutkimukseen vielä muutama vuosi menee.”
Kaiken tämän jälkeen onkin yllättävää kuulla, kuinka hänestä ei melkein edes tullut lääkäriä.
Nuori mies ajautuu sydänkirurgiksi
Ahvenvaara on kotoisin Haukiputaalta, mutta hän kävi Oulun Lyseon lukion. Varusmiespalveluksen jälkeen hän haki Oulun yliopistoon lukemaan lääketiedettä, mutta pistepotti ei riittänyt sisällepääsyyn.
”Mietin jo, että siitä haaveesta ei tainnut tulla mitään”, hän sanoo. Rannalle jäänyt Ahvenvaara ehti katsella valintaoppaita ruotsalaisiin yliopistoihin.
Maanpakoon ei kuitenkaan tarvinnut lähteä. Hän luki kevään sinnillä, ja pääsi sisään seuraavalla yrittämällä. Opinnot Oulun yliopistossa alkoivat vuonna 2000.
”Yliopistoon pääseminen on isoin yksittäinen asia, josta olen kokenut onnistumista”, Ahvenvaara sanoo.
Opiskeluaikana hän istui pari vuotta OYY:n edustajistossa ja PSOAS:n valtuuskunnassa, vain huomatakseen, että piti enemmän mistä tahansa muusta työstä.
Ahvenvaara valmistui vuonna 2005 yleislääkäriksi, jonka jälkeen hän vietti Kokkolassa vuoden terveyskeskuslääkärinä.
Omalle erikoisalalleen hän kertoo ajautuneensa sattumalta, kun häntä pyydettiin sydänkirurgialle töihin.
”Kai joku katsoi, että minun käteni voisi sopia tähän hommaan. Samalla vaimo alkoi erikoistumaan, joten minä mietin, että erikoistun myös”, Ahvenvaara kertoo.
Hän katsoo olleensa onnekas, koska hänen ympärillään oli paljon kokeneita sydänkirurgeja, jotka opettivat häntä.
Kokkolassa hän harjoitteli yleiskirurgialla neljä vuotta. Vuonna 2010 hän siirtyi yliopistosairaalaan sydänkirurgialle viimeistelläkseen erikoistumisen. Lopulta hän jäi Oulun yliopistolliseen sairaalaan, siihen samaan, jossa työskentelystä hän haaveili jo yläkoulussa.
Työ alkoi, mutta samalla sydänkirurgian suuret linjat olivat kuitenkin jo muuttaneet suuntaa.
Tuomas Ahvenvaara harkitsi tekniikan uraa ja jopa Ruotsiin muuttoa, ennen kuin sai hyväksymiskirjeen lääketieteellisestä tiedekunnasta. ”Yliopistoon pääseminen on isoin yksittäinen asia, josta olen kokenut onnistumista”.
Kirurgi ei voi syyttää mokasta kirousta
Ahvenvaaran mukaan sydänkirurgin työhön liittyy alan murroksen vuoksi paljon uuden opettelua. Nyt trendinä ovat vähemmän kajoavat toimenpiteet, jossa sydämeen päästään avaamatta rintalastaa. Tälläisiä ovat sepelvaltimoiden pallolaajennukset, aorttaläpän ahtauman hoito katetritoimenpiteellä ja hybriditoimenpiteet kardiologien kanssa.
”Lääketiede kehittyy koko ajan”, Ahvenvaara kertoo. ”Ennen ei tiedetty, että leikkaustoiminnan edellytys on steriliteetti. Vaikka välillä tuntuu, että mikä piru tähän tuli, niin enää ei tarvitse syyttää kirouksia.”
Myös lääkärikunta on muuttunut. Ennen siedettiin enemmän äksyilyä ja huonoa käytöstä, mutta kahdenkymmenen vuoden jälkeen kohteliaisuus on noussut arvoon. Tästä muutoksesta on syytä olla tyytyväinen.
Yllättäen myös potilaat ovat omaksuneet elinikäisen oppimisen.
”70-vuotiaat hakevat Internetistä tietoa uusista leikkaustavoista ja ehdottavat niitä”, Ahvenvaara sanoo.
Toimintaelokuvien ystävät ovat saattaneet seurata Arnold Schwarzeneggerillemaaliskuussa tehtyä leikkausta, jossa hänelle korvattiin vuonna 1997 asennettu keinoaorttaläppä juuri uudella katetritoimenpiteellä.
Ensimmäisen operaation jälkeen Schwarzenegger mainitsi, että häntä harmittaa elää vain satavuotiaaksi. Vaikka Ahvenvaara ei tunnekaan kaikkia tapauksen yksityiskohtia, hänen arvionsa on pessimistisempi.
”Jos Arnold on jo toista kertaa sydäntoimenpiteessä, ei vaikuta todennäköiseltä, että hän eläisi satavuotiaaksi. Realistisesti elinikä on siinä 80–85 vuoden välillä.”
Keskustellessa alan mahdollisista epäkohdista Ahvenvaara kertoo, että Oulun yliopistollisella sairaalalla on hyvät resurssit, riittävästi laitteita ja henkilökuntaa.
Kansainvälisesti ajateltuna kehittyneiden maiden lääketieteen painopiste mietityttää Ahvenvaaraa.
”Kehittyneissä maissa käytetään paljon rahaa vanhuksien vaikeiden sairauksien hoitoon ja elinajan pidentämiseen. Hyöty siinä päässä on pienempi.”
Globaali näkökulma ei yllätä, sillä Ahvenvaara kertoo lentävänsä usein kansainvälisiin koulutuksiin.
Tämän jälkeen vain yksi mysteeri on selvittämättä. Miten ihminen pystyy taipumaan näin tarkkuutta vaativaan työhön?
Kirurgin pitää olla hyväsydäminen
Opiskelijan olennaisiin taitoihin kuuluu univajeen paikkaaminen, tapahtui se sitten halvalla kahvilla tai sopimattomiin aikoihin sijoitetuilla päiväunilla.
Myös Ahvenvaara hän korostaa levon merkitystä, vaatiihan hänen työnsä tarkkaa keskittymistä.
”Viime syksynä vedin itseni liian tiukalle”, Ahvenvaara muistelee. ”Jos lepoa ei tule, elimistö on koko ajan stressitilassa. Se on huono.”
Pallon perässä juokseminen, kiekon perässä luisteleminen ja metsästäminen ovat Ahvenvaaralle tärkeimmät tavat päästä kokonaan irti työajatuksista. Myös perhe on tärkeä.
”Omien pienten lasten kanssa kun touhuaa, niin työ unohtuu.”
Liikunta on tärkeää myös työkyvyn ja jaksamisen ylläpitämiseksi, varsinkin jos haluaa olla töissä eläkeikään saakka.
Kirurgin työ menee usein niin ihon alle, että työssä jaksaminen vaatii tietynlaista maailmankatsomusta. Arvomaailmaltaan Ahvenvaara kuvailee itseään peruspositiiviseksi.
”Vaikka hoitomuodosta olisikin kiistaa tai yksittäisen potilaan kanssa ongelmia, isossa kuvassa se on väliaikaista. Luotan siihen, että ihminen haluaa toiselle hyvää.”
Kuka?
Tuomas Ahvenvaara.
» Työskentelee sydän- ja rintaelinkirurgian erikoislääkärinä Oulun yliopistollisessa sairaalassa.
» Valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Oulun yliopistosta vuonna 2005.
» Työskenteli Kokkolassa terveyskeskuslääkärinä ja yleiskirurgialla, kunnes siirtyi vuonna 2010 Oulun yliopistolliseen sairaalaan sydänkirurgialle.
» Tekee väitöskirjaa aorttaläpän ahtauman hoitovaihtoehdoista viimeisen kymmenen vuoden ajalta.
» Rentoutuu metsästämällä ja harrastamalla monipuolisesti urheilua.
Hevosia sairaalan käytävillä
Alumnilla on myös neuvoja aloitteleville opiskelijoille. Lääketieteellinen koulutus yhdistää erilaisia ihmisiä, mikä voi aiheuttaa oman identiteetin kyseenalaistamista.
Uusi opiskelija voi epäillä sopimistaan alalle. Tätä ei kuitenkaan kannata pelästyä.
”Pitää antaa itselle tilaa, aikaa ja mahdollisuus kasvaa lääkäriksi. Itselläkin oppiminen tuntuu olevan kesken, sillä vasta 50 vuoden tienoilla voi sanoa hallitsevansa kirurgin työn”, Tuomas Ahvenvaara sanoo.
Yleislääkäriksi valmistumisen jälkeen on mahdollista katsella, mikä ala voisi kiinnostaa, sillä erityisaloja on kymmeniä. Kaikenlaisille osaajille on tarvetta, ja myös arat ja ujot löytävät lopulta oman paikkansa.
Tuomas Ahvenvaara arvostaa teoreettista tietoa, mutta pitää itseään käytännön ihmisenä. Tämän takia hänestä on tärkeää, että opiskelijat pyrkisivät töihin paikkoihin, joissa on mahdollista saada kokeneemmilta lääkäreiltä tukea, neuvoa ja apua.
”Kisälli oppii mestarilta, ja oppi tulee pikku leikkauksia tekemällä ja avustamalla”, Ahvenvaara summaa näkemyksiään.
Lääkärin työ voi olla aluksi stressaavaa, sillä päätä vaivaavat kaikki mahdolliset taudit. Täytyy odottaa intuition syntyä.
Eräs erityinen opiskelumuisto liittyy vuoden 2004 kesään, jolloin hän oli ensimmäistä kertaa lääkärintyössä Ylitornion terveyskeskuksessa.
”Kun nuorempana kuuli käytävässä kopsetta, ei tiennyt onko se seepra vai kameli. Nykyään tietää, että se todennäköisesti on hevonen”, Ahvenvaara vertaa.
”Teoria näyttää mahdollisuudet ja käytäntö rajaa ne todellisuuteen.”
Julkaistu
SHARE
Marko Heikkinen
Äärimmäisen vakava kirjallisuuden pääaineopiskelija, joka kutsuu itseään "muoti & lifestyle" -toimittajaksi.
