Oulun yliopiston väistyvä rehtori Jouko Niinimäki arvioi Kalevassa (8.12.) yliopiston vetovoimaa. Mikä olisikaan parempi vetovoimatekijä kuin valtakunnallisesti ainutlaatuiset ja laadukkaat opinto-ohjelmat?
Humanistisen tiedekunnan dekaanit ilmoittivat opiskelijoille ja osalle henkilökuntaa joulukuun alussa, että tiedeviestinnän maisteriohjelmaan ei oteta uusia opiskelijoita kevään 2025 yhteishaussa. Virallisesti ei puhuta ohjelman lakkauttamisesta. Nykyisten opiskelijoiden valmistuttua tutkinto-ohjelma siirretään pöytälaatikkoon odottamaan parempia aikoja, sillä nykyisellään sen ei nähdä palvelevan tiedekunnan strategiaa.
Taloustutkimuksen tekemän korkeakoulujen bränditutkimuksen perusteella tärkeimmät tekijät koulutusalaa valittaessa ovat alan kiinnostavuus ja tasokas opetus. Palautteen perusteella tiedeviestinnän opiskelijat ovat olleet erittäin tyytyväisiä koulutukseen. Myös työnantajat ovat pitäneet tutkintoa suuressa arvossa: yksistään tiedeviestinnän maisteriohjelman eli TIEMA:n mainitseminen on saattanut avata ovia moniin mahdollisuuksiin. Ohjelmalla on myös harvinaisen tiivis alumniverkosto.
Tiedeviestinnän koulutus on 2020-luvulla tärkeämpää kuin ohjelman perustamisen aikana vuonna 2007. Nykyisenä mis- ja disinformaation aikakautena tutkittuun ja tieteelliseen tietoon perustuvalle päätöksenteolle on huutava tarve yhteiskunnassa. Ohjelmasta valmistuneilla maistereilla on kyky popularisoida tiedettä ja tehdä vaikuttavaa monikanavaista viestintää eri yleisöille.
Pohjimmiltaan ohjelman sisäänoton lakkauttamisen taustalla on tietenkin raha. Vaikka tiedeviestinnän maisteriohjelmasta valmistuu varsin hyvällä tahdilla opiskelijoita, ei se riitä kattamaan opetuksen kuluja. Tiedekunta voi syyttää yliopiston sisäistä rahanjakomallia, yliopisto taas opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) valtakunnallista himmeliä. Myös viime vuosien leikkaukset koulutukseen, erityisesti aikuiskoulutustuen lakkauttaminen, todennäköisesti vaikuttavat pelkkien maisteriohjelmien hakijamääriin.
Ironista on myös, että yliopisto ei selkeästi tiedä, miten markkinoida juuri tiedeviestinnän ohjelmaa. Esimerkiksi marraskuisilla hakijan päivillä maisteriohjelma ei näkynyt lainkaan. Toisaalta, talon sisällä ei välttämättä haluta kilpailla omista opiskelijoista. Moni ei varmaan tiennyt, että Oulussa voi ylipäätään opiskella tiedeviestintää – vieläpä ainoana yliopistona Suomessa.
Oulun yliopiston hallintotapaa on kritisoitu julkisuudessa viime aikoina. On ollut epäonnistuneita ravintolakilpailutuksia ja hallituksen jäsenten eroamisia. Muutamassa päivässä tehty päätös tiedeviestinnän ohjelman suhteen asettuu tähän jatkumoon. Tiedeviestinnän kehittämiseen myönnettiin rahaa ensi vuodelle, tekeillä oli alumnihaastattelu, ja opintosuunnitelmaa ja yhteishaun markkinointitekstejä oli päivitetty. Ohjelma sisälsi juuri sitä poikki- ja monitieteellistä pöhinää, jota erilaisissa puheissa ja suunnitelmissa usein viljellään. Lisäksi se tarjosi polun monille Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoille ylempään korkeakoulututkintoon. Tälläkään kertaa käytännön teot eivät siis vastaa juhlapuheita.
Klassinen sanonta hallinnon opiskelijaedustajien parissa kuuluu, että asioihin ei voi vaikuttaa vielä valmisteluvaiheessa, ja päätösten jälkeen onkin sitten liian myöhäistä. Usein todetaan myös, että iso laiva kääntyy hitaasti. Tällä kertaa Oulun yliopiston laiva kääntyi kuitenkin harmillisen nopeasti.
Julkaistu
SHARE
Kalle Parviainen
Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden entinen toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.
Oulun yliopistogaalassa nimettiin 8. marraskuuta 12. kerran Vuoden opiskelija. Palkinnon sai viidennen vuoden tuotantotalouden opiskelija Veronica Vanhanen.
”Yllätyin aivan täysin! Tuntuu kuitenkin hyvälle tulla nimetyksi”, kertoi Vanhanen tunnelmistaan nimeämisen jälkeen.
Useiden valintakriteerien osuttua kohdalle oululaislähtöinen Veronica Vanhanen valittiin vuoden opiskelijaksi. Hän on toiminut aktiivisesti koulutusohjelmassa yhteisöllisen ilmapiirin rakentamiseksi ainejärjestössään ja tuutorina. Vuoden opiskelijaa ehdottava Rauhala-klubi ry kertoo perusteiksi valinnalle Vanhasen aktiivisen toimimisen fuksien ja maisterifuksien tuutorina ja hän on myös toiminnallaan innostanut opiskelijoita mukaan ainejärjestön tapahtumiin ja vastuutehtäviin.
Rauhala-klubi katsoo, että koronapandemian jälkeisinä vuosina opiskelijoita yhteen tuova matalan kynnyksen toiminta on erittäin arvokasta yliopistoyhteisön liimaa. On ollut Oulun yliopiston onni, että opiskelijoiden joukosta löytyy Vanhasen kaltaisia kivan tekemisen mahdollistajia ja muiden mukaan kutsujia.
”Veronica välittää aidosti killan hyvinvoinnista ja kannustaa niin nuoria kuin vanhoja opiskelijoita osallistumaan tapahtumiin. Hän on oman vuosikurssin näkyvimpiä henkilöitä yliopistoyhteisössä. Vanhasen opinnot ovat edenneet aikataulussa ja hyvin arvosanoin. Hän on valmistunut tekniikan kandidaatiksi viime vuonna”, kerrotaan Rauhala-klubilta. Näillä perusteilla Rauhala-klubi ehdotti vuoden opiskelijaksi Veronica Vanhasta. Oulun Yliopistoseura ry valitsee palkittavan Rauhala-klubin esityksestä.
Opiskelijaelämää
Vanhanen päätyi tuotantotalouden opintoihin kotikaupunkiinsa kahdesta syystä. Lukion opinto-ohjaaja suositteli alaa ja olihan hän kiinnostunut tekniikasta, ihmisen toiminnasta ja kestävästä liiketaloudesta ja Vanhasella oli jo valmiiksi läheiset ihmiset Oulussa sekä työpaikka. Näiden lisäksi hyvät tarinat Oulun opiskelijaelämästä vakuuttivat, ettei kotikaupungista tarvitse poistua opintojen jatkamiseksi.
Fuksivuonnaan Veronica Vanhanen oli kiinnostunut kiltatoiminnasta ja halusi olla osana sitä. Ensimmäinen kosketus toimintaan oli, kun hän päätyi kiltahuonevastaavaksi osittain sattuman ja kovan suostuttelun takia. Kiltahuonevastaavan tehtäviin kuului muun muassa opiskelijoiden kahvin ja herkkujen riittävyydestä huolehtiminen.
Fuksivuoden jälkeen Vanhanen piti vastaavan tehtävistä välivuoden, jonka aikana hän kävi itse tapahtumissa aktiivisena kiltaisena. Välivuonna kiinnostus killan hallituksen toimintaan kasvoi ja ajatuksia syntyi siitä, miten ainejärjestön toimintaa voisi parantaa ja miten opintoja voisi kehittää opiskelijan näkökulmasta.
“Ainejärjestö on minusta opiskelijoiden opiskeluaikojen yksi tärkeimmistä tukipilareista, joka yhdistää alan opiskelijoita ja joka parhaimmillaan onnistuu edistämään kiltalaisten hyvinvointia”, Vanhanen kertoo.
Välivuoden jälkeen Vanhanen jatkoi kiltatoiminnassa opintovastaavana toimien yhteyshenkilönä opiskelijoiden ja opetushenkilöstön välillä.
Aktiivinen elämä opintojen ulkopuolella
Vuodesta 2011 asti valitulta Vuoden opiskelijalta odotetaan opintojen hyvän etenemistahdin lisäksi opiskeluaikana osoitettua aktiivisuutta opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön hyväksi. Vuoden opiskelija innostaa, motivoi ja tsemppaa muita toiminnallaan.
Opintojen aikana Vanhanen oli mukana järjestämässä urheiluiltoja Toppilan Reeniksellä ja after work -tapahtumia Teerenpelissä. Tapahtumat olivat suosittuja aikana, jolloin kokoontumista rajoitettiin. Sosiaalisia ja yhteisöllisyyttä edistäviä hetkiä vietettiin myös sulkapallon, tenniksen kuin lautapelien ja leffailtojen parissa.
“Mun mielestä on tärkeää, että opiskelijayhteisössä on tarjolla monenlaista ja monipuolista tekemistä, jotta kaikilla olisi mahdollisuus osallistua johonkin heitä kiinnostaviin juttuihin, oli se sitten Niittyaroon ulkojäille ja Nallisporttiin sulispeleille meneminen tai ylipäätään opiskelijatapahtumiin esimerkiksi sitsit, suunnistukset ja soutuihin osallistuminen”, Vanhanen kertoo.
Vanhasen motivaatio ihmisten yhteen tuomiselle juontuu hänen positiiviseen kokemukseensa siitä, miten vanhemmat opiskelijat ottivat hänet ja muut vuosikurssilaiset vastaan ja mukaan hengailemaan yhteisiin tapahtumiin. Opiskelijakollegoiden kesken vallitsi lämmin ja mukaan ottava henki.
Tapahtumista on jäänyt hyviä muistoja ja tarinoita kerrottavaksi. Eräs hauska sattumus oli, kun opiskelijatapahtuman aikana ilmoille heitetty ehdotus kävi toteen ja opiskelijaporukka hankki liput ex tempore -reissulle Italiaan.
“Uudenvuodenlupauksen mukaisesti sanoin joo ein sijasta. Ostettiin liput ja seuraavana päivänä kaduinkin jo lähtemispäätöstäni, koska en yleensä ole kovin spontaani tällaisissa asioissa”, Vanhanen kertoo.
”Lähtöpäivä tuli ja heti kun juna lähti liikkeelle, niin huolet hävisivät ja tuli tehtyä varmaan yksi hauskimmista reissuista. Meitä oli reissussa mukana opiskelijoita kolmelta eri vuosikurssilta ja en edes tuntenut kunnolla kaikkia matkakumppaneitani. Nykyään olemme todella hyviä ystäviä”, hän jatkaa.
Oulusta Helsinkiin
Veronica Vanhanen muutti kesällä Helsinkiin viimeistelemään tuotantotalouden diplomityötä ja tekemään oman alan töitä. Hän myös aloitti kauppatieteen opinnot Aalto-yliopistossa. Jo hakiessa tuotantotalouden opintoihin mietinnässä oli pitkään toisena vaihtoehtona kauppatieteiden opinnot.
“Mietin pitkään näiden alojen välillä ja nyt pystyin valitsemaan molemmat!”
Hetken aikaa työelämässä oltuaan Vanhanen huomasi kiinnostuksen taloudellisia ilmiöitä kohtaan kasvaneen ja hän halusi oppia ymmärtämään syvemmin lukuja ja strategiatyötä. Tuotantotalouden opintojen aikana käyty strategiakurssi sinetöi päätöksen hakeutua kauppatieteiden pariin.
“Ymmärtääkseni myös DI + KTM opintojen yhdistäminen on kasvanut yleisestikin. Olen myös luonteeltani utelias ja mentaliteetiltani aina ollut halukas oppimaan uusia asioita ja kehittämään itseäni, joten opintojen syventäminen tuntui aika luonnolliselta. Tiedä sitten, jos joskus vielä päädyn opiskelemaan psykologiaa, koska olen kiinnostunut siitäkin.”
Opiskelupaikka Aalto-yliopistosta aukesi keskiarvon, hakukirjeen ja haastattelun kautta.
Vapaa-ajallaan Vanhanen on edelleen aktiivinen ihmisten yhteen tuoja. Hän viettää aikaa ystävien kanssa lenkkeillen ja kuntosalilla. Vanhanen on kilpaillut taitoluistelussa SM-tasolla ja tulevaisuuden haaveisiin kuuluu myös valmentaminen taitoluistelun parissa. Opintojen, työelämän ja tasapainoisen arkielämän yhdistäminen vaatii kuitenkin suunnittelua.
“Kaksi tärkeintä pilaria tästä kaikesta selviämiseen on tasapaino ja priorisointi. Priorisointi on tärkeää, jotta ajanhallinta onnistuu ja tiedostan, että kaikkea en voi sataprosenttisesti tehdä, koska muuten loppuisi vuorokaudesta tunnit kesken. Tasapainolla tarkoitan elämänhallintaa ja vastapainoa velvollisuuksille eli minun tapauksessani sopivasti liikuntaa, sosiaalista toimintaa ja omaa aikaa – näiden tärkeys on korostunut viime vuosina aika paljon.”
Sosiaalinen kilta on rikkaus
Vanhanen vierailee ajoittain Oulussa tapaamassa niin vanhoja kuin uusia kiltalaisia. Muihin tekniikan alan kiltoihin verrattuna tuotantotalouden kilta on pieni, sillä sinne valitaan vuosittain vain 45 kandiopiskelijaa ja noin 20 maisteria. Vanhanen kertoo, että pienessä killassa on ollut helppo tutustua kaikkiin ja se on ollut opiskelijoille rikkaus.
Tulevaisuuden puolesta Vanhanen ei aio stressata. Hän uskoo, että asioilla on tapana järjestyä ja ”go with the flow” kuvastaa parhaiten vuoden oppilaaksi valitun Vanhasen suhtautumista tulevaan. Lähitulevaisuuden haaveissa on kuitenkin työskennellä yrityksessä, jonka kanssa arvot kohtaa ja työssä pääsee hyödyntämään omaa osaamista.
“Alustavasti aion keskittyä työuran luomiseen ja kehittämiseen jonkin aikaa ja katson sitten paljon myöhemmin, että kiinnostaako esimerkiksi väikkärin tekeminen. Mutta kyllä nyt ainakin tuntuu siltä, että taitaa opiskelut riittää minulle tältä osin ja katse on vahvasti työelämään siirtymisessä, vaikka opiskeluajat kuinka kivaa aikaa onkin.”
VERONICA VANHANEN
Valittiin vuoden opiskelijaksi 8. marraskuuta 2024.
Ikä 25-vuotias
Asuu Helsingissä poikaystävän kanssa
Viidennen vuoden tuotantotalouden opiskelija, tekniikan kandi, opiskelee Aalto- yliopistossa kauppatieteitä.
Harrastaa lenkkeilyä, kuntosalia ja taitoluistelua.
Kilpaillut taitoluistelussa SM-tasolla ja haaveena lajin valmentaminen.
Julkaistu
SHARE
Sanna Niemi
Olen muutaman mutkan kautta Ouluun päätynyt journalismin opiskelija. Kahvilat, kulttuuri, ihmiset, erilaiset urheilulajit sekä reissut iskee ja inspiroi tällä hetkellä.
Haukiputaan kasvatti Kati Laitinen lähti EU-uralle, vaikka piti työstään opettajana. Aluksi tarkoitus oli lähteä pariksi vuodeksi ulkomaille, mutta Luxemburgissa vierähtikin yli kaksikymmentä vuotta. Nyt Laitinen jatkaa EU-uraansa Suomessa.
Englantilaista filologiaa Oulun yliopistossa opiskelleesta Kati Laitisesta piti tulla kielten opettaja, mutta Suomen liityttyä Euroopan unioniin päätyi hän pitkälle uralle EU:ssa. Nykyisin hän työskentelee Euroopan komission Suomen-edustustossa viestintäpäällikkönä.
Laitisen opintoaikoja Oulussa varjosti 90-luvun laman tuomat korkeat korot, mutta opettajansijaisuuksia tehneellä Laitisella oli luottoa työpaikan löytämiseen. Opinnot olivat mukavaa aikaa, ja oululaisesta opiskelijakulttuurista on jäänyt mieleen erityisesti Rauhala sekä Reidarin lauluillat.
Opintoajat olivat Laitisen mielestä elämänsä stressaavinta aikaa – kuormittavampaa kuin työelämä. ”Sen takia ajattelen, että opiskelijana ei pitäisi joutua miettii miettimään toimeentuloa niin kauheasti, koska silloin oikeasti stressin aihetta on muutenkin.”
Opintojen lopuksi gradu valmistui vuonna 1995 töiden ohella. ”Menin Sotkamon urheilulukioon tekemään sijaisuutta. Minulla ei ollut mitään muuta tekemistä siellä kuin töissä käyminen ja kansalaisopiston jumpat niin tein graduni valmiiksi siellä.”
Kääntäjästä päälliköksi – ja eteenpäin
Kun Suomi vuonna 1995 liittyi Euroopan unioniin, alkoi työpaikkailmoituksia EU:n avoimista työpaikoista ilmestyä lehdissä. Laitinen huomasi ilmoituksen kääntäjähausta Kalevassa, ja päätti osallistua kilpailuun.
”Minä olin aina ajatellut, että jossakin kohtaa tulen asumaan muualla kuin Suomessa. Se oli ehkä ollut enemmänkin, että minä asuisin jossakin Brittein saarilla, mutta sitten kun tuli tämä ilmoitus niin sitten rupesin miettimään, että kai sitä Brysseliä tai Luxemburgia voisi käydä kokeilemassa.”
EU-urille haetaan EU:n henkilöstövalintatoimiston (EPSO) järjestämien kilpailujen kautta. Laitisen hakiessa kilpailu oli melko samankaltainen kuin nykyisin: ensimmäisessä vaiheessa oli kielitaitoa testaavia luetunymmärtämistehtäviä sekä tehtäviä EU-tietoudesta, jonka jälkeen kääntäjähakijat tekivät käännöstehtäviä kahdesta EU-kielestä omalle äidinkielelleen. Lopuksi hakijat pääsivät haastatteluun.
”Ja se haastattelu oli kyllä, kun ei ollut tottunut näihin EU-systeemeihin. Siellä 8 haastattelijaa istui rivissä ja sitten he rupesivat ampumaan kovilla. Tavallaan se oli ihan kiva ja rento tilanne, mutta se, että kahdeksan haastattelijaa haastattelevat sinua vieraalla kielellä, ja he kokeilivat kaikki ne kielet, mitä oli väittänyt osaavansa, niin olihan se semmoinen. Mutta, en minä koe, että se silleen mahdoton olisi ollut.”
Laitinen läpäisi kilpailut ja kutsu EU-uralle kävi. Hän jätti juuri saamansa opettajan viran Patelan yläasteella ja suuntasi Luxemburgiin. ”Minähän rakastuin itse työhön ja työyhteisöön Luxemburgiin tullessani. Siellä oli semmoinen kiva toistensa auttamisen henki. Vähän niin kuin uudisraivaajana oli suomalaisina tultu Luxemburgiin.”
Kymmenen vuoden kääntäjän työn jälkeen Laitinen lähti päällikköuralle, vaikkei ikinä ajatellut haluavansa sellaiseen työhön.
Luxemburgissa hän eteni Suomen käännösosaston päälliköksi asti ennen kuin häntä houkuteltiin nykyiseen tehtäväänsä komission Suomen edustuston viestintäpäälliköksi. Hän aluksi epäröi, mutta hetken sulattelun jälkeen muutos tuntui hyvältä.
Laitinen on yli kaksikymmentä vuotta kestäneen uransa aikana kerennyt näkemään suuriakin muutoksia EU:n toiminnassa. Byrokratia on vähentynyt, ja komissiosta on tullut moderni työnantaja. Lisäksi EU-instituutioissa on käynnissä suuri sukupolvenvaihdos. Ensimmäiset suomalaiset EU-virkahenkilöt ovat nyt eläkeiässä, ja uusia suomalaisia tarvittaisiin kipeästi töihin unionille.
”Oli tulossa tämä sukupolvenvaihdos ja minä koin, että mulla on siinä tehtävä. Minun pitää huolehtia, että se käy Suomen käännösosastossa mahdollisimman hyvin. Ja sitten minä olisin se viimeinen, joka lähtee siitä vanhasta porukasta – ja jättää ne uudet sinne.”
EU-uralle kaivataan tavallisia suomalaisia tekijöitä
Laitinen rohkaisee jokaista kiinnostunutta pyrkimään EU-uralle. Suomalaisille vieraita kilpailuja voi kokeilla vaikka vain huvin vuoksi, eikä todistusarvosanoilla ole loppujen lopuksi suurta merkitystä.
”Katsotaan vaan sitä, että jos ihminen on ensinnäkin suorittanut tutkinnon, vaikka sitten huonollakin arvosanalla saanut sen tehtyä ja sitten työkokemusta ja sitten hakijan kanssa jutellaan haastattelussa.”
Laitinen on tyytyväinen uraansa EU:n palveluksessa. Tehtävät ovat kiinnostavia, töissä pääsee kehittymään ja unioni tarjoaa hyvän palkkauksen. Unionissa kannustetaan myös kokeilemaan erilaisia tehtäviä talon sisällä.
EU:lle töihin pääseminen ei ole myöskään mahdotonta. Laitinen kertoo olleensa hyvin tavallinen opiskelija. ”Usein mediassa uutisoidessa puhutaan huippuvaikeista testeistä ja kuinka pitää olla jotenkin poikkeuksellinen yksilö. — Olen tehnyt päältä katsoen komean EU-uran, mutta se on oikeasti tavallisten ihmisten tavallinen työpaikka.”
KATI LAITINEN
Euroopan komission Suomen-edustuston viestintäpäällikkö
Kotoisin Haukiputaalta
Asuu nykyisin Vantaan Viertolassa
Harrastaa vapaa-ajallaan tanssia ja luonnosta nauttimista
Kirjoittaja on tilastotieteilijä ja suomen kielen opiskelija, joka on vahingossa onnistunut kaveriporukoissa brändäämään itsensä keltaisella tuulitakillaan.
“Mahtava idea”, kehui Sakari Hiltunen ensimmäistä kertaa järjestettyä laulutapahtumaa Karaokeapproja.
Karaokeapprot yhdistivät karaoken laulamisen ja baareista toiseen kiertämisen eli approilun. Torstai-iltana opiskelijat kiersivät lukuisia Oulun keskustan ravintoloita ja pysähtyivät laulamaan niissä. Karaokea pystyi esittämään soolona tai ryhmässä. Laulumerkkiin vaadittiin yhteensä viisi laulusuoritusta eri karaokepisteillä. Oulun ylioppilaslehti vieraili tapahtumassa alkuillasta.
Radioheadin Creep-kappaleen esittänyt Sakari Hiltunen tunnustaa käyvänsä karaokessa lähes viikoittain.
Tapahtuma keräsi jo etukäteen runsaasti kehuja. Lähtöpisteellä Mannerheiminpuistossa haastatellut osallistujat olivat innoissaan tulevasta illasta. “Karaoke on hauskaa ja approt ovat hauskoja”, saksan kieltä ja kulttuuria opiskeleva Vilma Honkala kommentoi.
Valmistautuminen iltaan oli pienimuotoista. Honkala kertoi, että syömistä lukuun ottamatta iltaan ei oltu valmistauduttu. “Karaokea ei tarvitse treenata. Siinä on kyse asenteesta.” Samaa mieltä oli myös informaatiotutkimuksen opiskelija Leevi A. Tiirikainen. Hänen mukaansa karaokea voi harjoitella vain laulamalla karaokea. Iltaan hän valmistautui syömällä vitamiineja.
Alissa Pivelin (vas.) ja Lilja Peltola esittämässä Diandran Pahaa poikaa.
Tapahtuman taustalla pitkällinen kypsyttely
Karaokeapprojen taustalla häärivät suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestö Suma ry:n ja biologian opiskelijoiden Syntaksis ry:n toimijat.
”Nämä ovat perinteiset approt, joihin on yhdistetty karaoken laulaminen”, tiivistää Mila Laitala tapahtumakonseptin.
Kuudetta vuotta biologiaa opiskelevan Laitalan mukaan tapahtumaa on kypsytelty jo pari vuotta. Tämän vuoden Syntaksiksen hallitus lähti lopulta järjestämään tapahtumaa Laitalan toiveesta. Mukaan kysyttiin vielä Sumaa.
“Vaikka olemmekin pieni järjestö, totesimme, että lähdemme järjestämään tätä”, sanoo Suman tapahtumavastaava Irja Korhonen. “Approksi tämä on pieni, mutta Sumalle iso tapahtuma.”
Tapahtuman järjestäjät iloisina. Takana Syntaksiksen Niko Janatuinen (vas.) ja Mila Laitala, edessä Suman Irja Korhonen (vas.) ja Juuli Saarinen.
Tapahtuman käytännön toteutus aloitettiin tammi-helmikuussa.
Pohjois-Suomen ensimmäisenä karaokeapprona itseään mainostavan tapahtuman työmäärä on paikoin yllättänyt järjestäjät. Uuden tapahtuman järjestämisessä kaikki on pitänyt miettiä alusta alkaen. Toista vuotta suomen kieltä opiskeleva Juuli Saarinen kertoo järjestelyjen tuoneen paikoin yllätyksiä. “Meidän pitää tämmöinenkin tehdä, kuten kaupungin suuntaan lupia ja hakemuksia.”
Järjestäjien mukaan suurin haaste on ollut saada ravintoloita mukaan. “Vastausten saaminen kesti kauan”, kertoo Laitala.
Onni Sääskilahti tulkitsi George Harrisonin kirjoittaman While My Guitar Gently Weeps -kappaleen.
Karaoke suosittua Oulussa
Laitalan mukaan Oulussa lauletaan hyvin paljon karaokea. ”Kun käy kavereiden kanssa muissa kaupungeissa baareissa, niin karaoke ei tule edes mieleen. Oulussa karaoke on oletus.”
Korhonen näkee asian samoin. ”Ilta yleensä päättyy baariin, jossa on karaokea.”
Tapahtuman toivottiin myös rohkaisevan uusia laulajia. ”Toivottavasti joku, joka ei ole aiemmin uskaltanut laulaa karaokea, päättää nyt laulaa”, kannustaa Laitala.
Järjestäjien mukaan yksi asiakasryhmä myös erottuu laulajien joukossa. ”Vaihto-opiskelijat rakastavat karaokea”, kertoo Korhonen. ”Jos laulamassa ei ole muita opiskelijoita, niin vaihtareita ainakin on.”
Karaokelaulamisen suosio näkyi myös tapahtuman lipunmyynnissä, joka yllätti järjestäjät positiivisesti. Liput myytiin loppuun muutamassa tunnissa.
Korhonen huomauttaa, että karaokebaareja on Oulussa rajallisesti. ”Jos tapahtumassa olisi mukana 4000 karaokelaulajaa, jonot voisivat olla melkoiset.” Ensimmäistä kertaa järjestettävästä tapahtumasta haluttiin pieni ja onnistunut tapahtuma ilman useiden tuntien karaokejonoja.
Tämä tavoite saavutettiin ainakin torstain alkuillan perusteella. Useissa ravintoloissa oli korkeintaan muutaman esiintyjän jono.
Monet osallistujat lauloivat kaksistaan. Lavalla Anna Koskenkangas ja Leevi Jalonen.
Uudenlaista approilua
Tapahtumassa oli karaoken laulamisen lisäksi mahdollista suorittaa perinteinen appromerkintä, eli juoda tietty määrä juomia. Juomasuoritukseen vaadittiin vähemmän juomia kuin esimerkiksi Mallasapproilla. Tapahtumaa järjestänyt Laitala haluaisi muokata ajatusmaailmaa pois parinkymmenen juoman juonnista turvallisempaan illanviettoon. ”Siirretään pääpaino pelkästä ryyppäämisestä siihen, että on myös hauska karaoke.”
Approleimoja sai tapahtumassa myös alkoholittomista juomista ja ruoka-annoksista.
Järjestäjien toiveena on saada Karaokeapproista uusi perinne Oulun opiskelijatapahtumien joukkoon. Korhonen toteaa, että tapahtuman järjestämisen eteen on tehty niin paljon töitä, että tuntuisi turhalta, mikäli tapahtuma järjestetään vain kerran.
Järjestäjät toivoivat, että kävijöillä olisi kivaa ja ilta sujuisi turvallisesti. Syntaksiksen toinen tapahtumavastaava Niko Janatuinen kehotti osallistujia eläytymään suorituksiin. ”Ei haittaa, jos ääni lähtee illan aikana.”
Julkaistu
SHARE
Kalle Parviainen
Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden entinen toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.
Oulun yliopiston rehtorin tehtävään haki määräaikaan mennessä 20 henkilöä. Tehtävä täytetään vuoden 2025 alussa käynnistyvälle viisivuotiskaudelle. Rehtori Jouko Niinimäki ei hakenut tehtävään.
Oulun yliopiston rehtorin tehtävään haki määräaikaan 26. heinäkuuta 2024 mennessä 20 henkilöä. Yliopiston hallitus avasi rehtorin tehtävän haettavaksi 3. kesäkuuta 2024.
Oulun yliopiston rehtoriksi vuoden 2025 alussa käynnistyvälle viisivuotiskaudelle hakivat Zahir Aalam, Mba Agwu, Mikael Collan, Tiina Gallén, Mika Hannula, Helka-Liisa Hentilä, Mirja Illikainen, Ville Isoherranen, Maria Sera Jacob, Hussnain Janjua, Maarit Järvenpää, Stanley Paul Katikala, Arto Maaninen, Milad Mafakheri, John Meewella, Riku Parviainen, Eva Raudasoja, Muhammad Usman, P.M Visakh ja Hailai Weldeslassie.
Nykyinen rehtori Jouko Niinimäki ei hakenut tehtävään. Niinimäki perusteli Kalevalle poisjääntiään torstaina 1. elokuuta. ”Olen toiminut tehtävässä kohta kymmenen vuotta, ja nyt on jonkun muun aika ottaa yliopisto johdettavakseen ja sitä kautta antaa panoksensa alueen ja yliopiston menestymiselle”, Niinimäki kommentoi Kalevalle sähköpostitse.
Rehtoriksi valittavalta vaaditaan tohtorintutkintoa, rehtorin tehtävien hoitamiseksi tarvittavaa kykyä ja ammattitaitoa, käytännössä osoitettua hyvää johtamistaitoa sekä erinomaista suomen ja englannin kielen taitoa sekä riittävää ruotsin kielen taitoa. Rehtori vastaa yliopistolaissa ja Oulun yliopiston johtosäännössä määrätyistä tehtävistä.
Hallitus valitsee hakijoista vahvimmat valintamenettelyn seuraavaan vaiheeseen 15. elokuuta 2024. Yliopiston hallitus järjestää 22. elokuuta kello 13.30-14.30 yliopistoyhteisölle verkkolähetyksen, jossa yhteisö voi tutustua haastatteluvaiheeseen valittuihin hakijoihin. Lähetyksessä hakijat esittäytyvät ja vastaavat heille esitettäviin kysymyksiin sekä ottavat kantaa ajankohtaisiin teemoihin. Opiskelijat ja henkilökunta voivat ehdottaa kysymyksiä hakijoille sähköpostilla toimitetun linkin kautta. Linkki verkkolähetykseen julkaistaan ennen tapahtumaa.
Julkaistu
SHARE
Tuuli Heikura
Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.
Oulun normaalikoulun lukio muuttaa kesän aikana Linnanmaan pääkampukselle. Lukion 260 opiskelijaa aloittavat elokuussa uuden lukuvuoden samoissa tiloissa Oulun yliopiston opiskelijoiden kanssa.
Oulun normaalikoulun lukio muuttaa kesän aikana Linnanmaan kampukselle. Elokuussa käynnistyvä lukuvuosi tuo 260 lukion opiskelijaa sekä Oulun normaalikoulun lukion henkilökunnan Ympäristötietotaloon. Lukion tilat sijaitsevat kampuksen lounaslaidalla sijaitsevan Ympäristötietotalon 1. ja 3. kerroksessa. Lisäksi fysiikan, kemian ja biologian opetuksessa tullaan hyödyntään yliopiston laboratoriotiloja.
”Lukiossamme sekä henkilöstö että opiskelijat ovat olleet iloisia muutosta. Olemme yliopiston harjoittelukoulu, ja opetukseen osallistuvat myös yliopiston opettajaopiskelijat. Muuton myötä olemme entistä kiinteämpi osa yliopistoa. Pääsemme hyödyntämään yliopistotason laboratorioita, ja Ympäristötietotalosta saamme käyttöömme hyvät, sisäilmaltaan terveelliset tilat. Myös opiskelijakunta saa oman huoneen keskeiselle paikalle Ympäristötietotalon aulaan”, lukion rehtori Pasi Hieta kertoo tiedotteessa.
Oulun normaalikoulun alakoulu sekä osa yläkoulun tiloista siirtyvät koulun tontille tuotavaan niin sanottuun moduulikouluun, joka kasataan väistötiloiksi ja poistetaan remontin valmistuttua. Suurin osa yläkoulun tiloista on todettu terveellisiksi, joten koulutoiminta niissä voi toistaiseksi jatkua. Ongelmia on todettu lähinnä yksittäisissä huoneissa.
Oulun normaalikoulu on yliopiston harjoittelukoulu. Tilat omistaa Suomen yliopistokiinteistöt Oy, joka omistaa myös Oulun yliopiston rakennukset.
Normaalikoulussa on tehty jo kymmenen vuoden ajan sisäilmahavaintoja. Yliopiston tila-asiantuntija Juha Waulun mukaan vanhan koulurakennuksen korjaaminen ei ole enää vaihtoehto, vaan vanhan tilalle rakennetaan uusi koulurakennus.
Yliopiston tilapalveluista arvioidaan, että väistötilat ovat käytössä vähintään kolmen lukuvuoden ajan.
Linnanmaan kampuksen osalta muutto on vaatinut paljon suunnittelua muun muassa turvallisuusasioiden sekä lukujärjestyksen suhteen. Todennäköisesti myös yksi kampusravintoloista tullaan varaamaan lukion käyttöön, jolloin se ei ole avoinna korkeakouluopiskelijoiden ruokailua varten.
Muokattu 27.5. klo 10.45: Korjattu pois virheellinen tieto väistötiloista.
Julkaistu
SHARE
Tuuli Heikura
Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.
