Koulutusdekaanin tehtävä oli luonteva jatkumo Matti Enbusken pitkälle ja monipuoliselle uralle yliopistossa. Hänen kaudellaan humanistiseen tiedekuntaan suunnitellaan muun muassa uutta englanninkielistä sivuainetta tai maisteriohjelmakokonaisuutta.
”Tulevaisuuden humanistinen tiedekunta näyttäytyy minulle monialaista koulutusta tarjoavana tiedekuntana, jossa on yhtenäiset tutkinto-ohjelmat ja vetovoimaiset opintosuunnat”, sanoo humanistisen tiedekunnan koulutusdekaanin saappaisiin astunut Matti Enbuske.
Enbuske aloitti työnsä koulutusdekaanina vuodenvaihteessa, kun aiemmin tiedekunnan koulutusdekaanina toiminut Harri Mantila jäi eläkkeelle. Enbuske työskentelee tehtävässään vuoden loppuun asti ja tekee samalla töitä yliopistonlehtorina historian oppiaineessa.
”Dekaanin työtehtävät tulevat viemään nyt huomattavan osan työajastani, mutta jonkin verran tulen tekemään myös opetus- ja ohjaustyötä tässä ohessa”, hän sanoo.
Dekaanin tehtävän hakeminen tuntui pitkään yliopistossa työskennelleestä Enbuskesta loogiselta askeleelta uralla etenemiseen. Hänen työhistoriansa yliopistossa alkoi jo 1980-luvulla, ja hän on ollut mukana erilaisissa hallinnollisissa ja koulutusasioihin liittyvissä tehtävissä aiemminkin.
”Toimin useamman vuoden ajan historian-, kulttuurin-, ja viestintätieteiden tutkinto-ohjelman vastaavana, jolloin pääsin työskentelemään koulutusasioiden parissa. Kun olin jo aiemmin perehtynyt näihin asioihin niin tiedekunnan ja yliopiston sisällä kuin valtakunnallisestikin, tuntui koulutusdekaanin tehtävään haku luontevalta.”
Enbuske odottaa dekaanin työn tuovan hänelle uusia kokemuksia ja laajentavan asiantuntemusta koulutuskentästä entistä enemmän. Hän pitää työtä myös hienona mahdollisuutena päästä vaikuttamaan humanistisen alan kehittämiseen.
Töitä opintojen läpäisyn tehostamiseksi
Enbusken mukaan yksi humanistisen tiedekunnan tärkeimmistä kehittämiskohteista on opiskelijoiden ohjauksen ja opintojen läpäisyn tehostaminen. Hänestä on huolestuttavaa, että humanistisen tiedekunnan opiskelijoiden teettämän kyselyn mukaan opiskelumotivaatio on laskenut noin puolella opiskelijoista koronan aiheuttaman etäopetuksen aikana.
”Opiskelijoiden motivaation ylläpitäminen on selkeästi yksi niistä asioista, johon pitää nyt miettiä ratkaisuja, sillä etäopetus näyttäisi jatkuvan vielä ainakin tämän kevään ajan. Motivaation lasku heijastuu myös opintojen läpäisyyn niin, ettei tutkintoa välttämättä suoriteta tavoiteajassa.”
Enbuske näkee motivaation kannalta merkittävänä myös sen, että opiskelijat löytävät opiskeluun tavoitteellisuuden ammatillisesta näkökulmasta.
”Humanistisen tiedekunnan pääaineet eivät kouluta suoraan mihinkään ammattiin, logopedeja ja aineenopettajia lukuun ottamatta, joten ammatillisen tavoitteellisuuden löytäminen voi olla haastavaa. Yksi ratkaisu tähän on suunnitella opintosisällöt työelämän tarpeita vastaaviksi.”
Enbuskelle on tärkeää kuunnella opiskelijoiden näkemyksiä erityisesti ohjaukseen ja opintosisältöihin liittyvissä asioissa, ja hän haluaakin ottaa opiskelijat mukaan näiden asioiden kehittämiseen.
”Olen ajatellut, että opiskelijoiden kanssa voisi olla säännöllisesti tapaamisia, joissa voitaisiin keskustella koulutusasioihin liittyvistä kysymyksistä.”
Digitaalisen ja kansainvälisen opetustarjonnan kehittämistä
Kautensa aikana Enbuske tarttuu myös digitaalisen ja kansainvälisen opetustarjonnan kehittämiseen. Hänen mukaan digitaaliset kurssit ovat erityisen tärkeitä avoimen väylän opinnoissa ja siellä jatkuvan oppimisen tarjontana. Niiden kautta kiinnostus ja vetovoima Oulun yliopistoa kohtaan kasvavat.
”Tarkoituksena olisi sisällyttää avoimessa yliopistossa tarjolla olevia digikursseja myös humanistisen tiedekunnan pääaineisiin sekä tarjota niitä laajemmin muillekin kuin oman tiedekunnan opiskelijoille.”
Kansainväliset verkkokurssit puolestaan ovat välttämätöntä tarjontaa ulkomaisissa yliopistoissa opiskeleville. Oulun yliopisto on mukana kahdeksan eurooppalaisen yliopiston UNIC-verkostossa, ja näihin yliopistoihin kuuluvat opiskelijat saavat vapaasti sisällyttää opintoihinsa kursseja eri yliopistoista.
”Olisi tärkeää, että myös meillä olisi humanistisen tiedekunnan kursseja, jotka kiinnostaisivat kansainvälisesti. Suunnitelmissa on lisätä tarjontaan esimerkiksi uusi englanninkielinen sivuaine tai maisteriohjelmakokonaisuus.”
Ennen kaikkea Enbuske toivoo kaudeltaan sitä, että tiedekunnassa säilyisi kannustava ja yhteistyöhaluinen ilmapiiri, jossa sekä opetushenkilökunta että opiskelijat olisivat motivoituneita tekemään työtä tiedekunnan koulutuksen kehittämiseksi.
”Humanistinen tiedekunta saa minusta rauhallisen, mutta määrätietoisen ja vastuullisen koulutusdekaanin, joka perehtyy asioihin huolella ja pyrkii ylläpitämään tiedekunnassa välitöntä, oppiainerajat ylittävää hyvää ja tavoitteellista yhteishenkeä”, Enbuske kuvailee.
KUKA?
MATTI ENBUSKE
58-vuotias.
Syntynyt Pellossa. Muutti Ouluun 1981, ja asui Oulussa 20 vuotta. Asuu nykyisin Simossa.
Nimitetty humanistisen tiedekunnan koulutusdekaaniksi aikavälille 1.1–31.12.2021. Työskentelee dekaanin työn ohella yliopistonlehtorina historian oppiaineessa.
Valmistunut filosofian maisteriksi vuonna 1992 ja tohtoriksi vuonna 2008. Historian dosentti vuodesta 2011 lähtien.
Työskennellyt yleisen historian tuntiopettajana, Suomen ja Skandinavian amanuenssina ja assistenttina, apurahatutkijana, yliopistonlehtorina ja professorina.
On vapaa-ajalla innokas penkkiurheilija ja Simon Kiri -seuran aktiivitoimija erityisesti pesäpallon parissa. Lukee paljon ja katsoo putkeen tv-sarjoja, erityisesti toiminta- ja dekkarisarjoja.
Haaveilee siitä, että järkeä säilyisi vanhoilla päivillä niin, että pystyy tekemään tutkimusta itseä kiinnostavista aiheista.
Julkaistu
SHARE
Julia Asikainen
Media-alan freelancer, joka innostuu tarinoista ja rakastaa hitaita aamuja. Toivoisi olevansa vielä joskus se viherpeukalo, joka elää huonekasviviidakossa ja saa pidettyä kaikki kasvinsa elossa.
Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) on saanut Opetus- ja kulttuuriministeriöltä 95 000 euron avustuksen. Avustusta haettiin osana OKM:n erityisavustuksia korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseen. Erityisavustusten tarkoituksena on muun muassa järjestää toimintaa, joka lieventää yksinäisyyttä, tarjoaa matalan kynnyksen palveluita ja tukee opiskelijoiden elämänhallintaa.
OYY haki marraskuussa 148 000 euron edestä tarjotakseen Oulun yliopiston opiskelijolle uudenlaista hyvinvointituutori-toimintaa. OYY:n pääsihteeri Kauko Keskisärkkä kertoo, että tarkoituksena on auttaa opiskelijoita ensisijaisesti koronapandemian aiheuttamassa poikkeustilanteessa.
”Tavoittelemme opiskelijahyvinvoinnin lisäämistä matalan kynnyksen harrastustoiminnan ja vertaisohjauksen keinoin. Hyvinvointituutori voisi esimerkiksi esitellä kiinnostuneille opiskelijoille eri liikuntalajeja, järjestää pyöräretken lähiympäristöön tai esitellä Oulun kulttuurikeskuksia.”
Käytännössä hyvinvointituutorit ovat Oulun yliopiston opiskelijoita, jotka OYY kouluttaa tehtävään. Lisäksi projektiin kuuluu erilaisia koulutuksia kaikille opiskelijoille. Toiminnan avulla OYY haluaa lieventää opiskelijoiden yksinäisyyttä ja lisätä opiskelijoiden yhteisöllisyyttä sekä yhdenvertaisuutta.
”Tässä hankkeessa on myös tarkoitus järjestää koulutustapahtumia, joilla vastataan ennaltaehkäisevästi opiskelijoiden ohjaustarpeeseen, kuten itseohjautuvuuden lisäämiseen ja elämänhallintataitojen vahvistamiseen”, Keskisärkkä kertoo.
Tuutoreiden on määrä aloittaa työnsä keväällä 2021 ja avustuksen turvin projekti jatkuu vuoden 2022 loppuun. OYY:n toiveena on tehdä hyvinvointituutoreista osa tulevaisuutta.
”Yhtenä pitkän aikavälin tavoitteena on luoda Oulun korkeakouluyhteisöön hyvinvointituutorimalli, joka voisi jäädä myös toimimaan myös hankkeen päättymisen jälkeen”, Keskisärkkä kommentoi.
Päätös avustuksen myöntämisestä tuli OYY:n tietoon maanantaina 25. tammikuuta. Seuraava askel on varsinainen toiminnan suunnittelu ja toteutus sekä suhteuttaminen saatuun avustukseen.
Julkaistu
SHARE
Iida Putkonen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.
Oulun yliopiston ylioppilaskunta sai vuoden vaihtuessa uuden hallituksen. Tammikuussa hallitus on vasta järjestäytynyt eli valinnut kaikille pestit ja perehtynyt tehtäviinsä. Haasteena on erityisesti pitkittynyt etäopetus, mutta myös ylioppilaskunnan etäisyys opiskelijoihin.
Niin jatkavat opiskelijat, kansainväliset opiskelijat ja koronafuksit ovat saaneet tuntea synkän maailmantilanteen: yliopistolle ei pääse, kavereita ei saa tavata ja opetus on täysin nettialustojen varassa. Tilanteen pitkittyessä vaarana on erkaantuminen yhteisöstä – myös ylioppilaskunnasta eli OYY:stä.
Tälle vuodelle hallitukseen hakevia oli enemmän kuin aiempina vuosina ja vastauksista päätellen ainakin osasyy on juuri koronatilanteessa. Ylioppilaskunnan hallituksessa toimii tulevan vuoden aikana niin kansainvälinen opiskelija kuin koronafuksi, jotka molemmat haluavat kokea yliopiston ja yhteisön enemmän omakseen.
Pitkästä aikaa hallituksessa nähdään edelliseltä vuodelta jatkava jäsen, Tia Rahkila. Myös edellisvuoden edustajiston varapuheenjohtaja Salla Karhunen löysi tiensä hallitukseen.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus vuodelle 2021 järjestäytyi kokouksessaan 14. tammikuuta. Haastattelimme uutta hallitusta siitä, miksi he hakeutuivat mukaan ylioppilaskuntaan ja miltä toiminta tuntuu.
Puheenjohtaja ja hallituslaiset vastasivat samoihin kysymyksiin. Lue vastaukset alta.
Miksi hait hallitukseen?
Millainen historia sinulla on opiskelijavaikuttajana?
Millainen on oma kuvasi ylioppilaskunnasta ennen hallitusvuotta?
Mitä haluat saavuttaa hallituksessa 2021?
Innostaako jokin erityisesti tulevassa vuodessa? Jännittääkö jokin?
Miten sovitat hallituksen elämääsi, aiotko opiskella samalla? Miten pidät huolen jaksamisestasi?
Millaisen ylioppilaskunnan haluat jättää?
Mitä haluaisit sanoa kanssaopiskelijoillesi?
Olli Joki, 23, neljännen vuoden kauppatieteiden opiskelija
Hallituksen puheenjohtaja, vastuuna ulkoiset sidosryhmäsuhteet, omistajaohjaus ja talous
“Olen ollut fuksivuodesta asti OYY:n toiminnassa mukana edustajistossa. Nyt koin, että minulla on vielä annettavaa ja omistautumista OYY:lle. Tässä vaiheessa opintoja on myös aikaa hallitukselle.
Aloitin vuonna 2017 edustajistossa ja olin kaksi vuotta TeTan (tekniikan ja talouden vaalirengas) ryhmänjohtajana. Sen lisäksi olen toiminut kauppakorkeakoulun puolella hallopedina ja aktiivisesti Finanssi ry:n toiminnassa ja Suomen Ekonomeilla.
Lähtökohtaisesti kuva ylioppilaskunnasta on ollut varmasti erilainen kuin “riviopiskelijalla”, kun olen fuksivuodesta asti ollut mukana. Tunnistan sen, että ylioppilaskunta ei tavoita tarpeeksi hyvin meidän opiskelijoita. Se on myös yksi syy, minkä takia olen hakeutunut OYY:n hallitukseen: jotta ylioppilaskunta olisi tavoitettavampi ja saavutettavampi ja ihmiset kokisi ylioppilaskunnan enemmän omakseen. Sen eteen tullaan tekemään yhdessä töitä.
Kuva on edustajiston kautta ollut myös välillä kriittinen. Siellä olen ollut tarkastelemassa erilaisia toimintoja kriittisesti, myös lainsäädäntöön juurtuneita, kuten pakollista jäsenyyttä.
Tavoite on organisaationa mennä eteenpäin ja päästä lähemmäs opiskelijoita ja järjestöjä. Tavoitteena on myös onnistua projekteissa ja vaikuttamisessa hyvin.
Toivon, että myös epäonnistutaan ja opitaan ja mennään eteenpäin siitä huolimatta.
Henkilökohtaisesti puheenjohtajana tavoite on edesauttaa hallituslaisten kasvua osaajina ja vaikuttajina sekä kasvaa myös itse.
Olen erityisen innostunut siitä, että pääsen työskentelemään kaikkien kanssa. Meillä on hyvä porukka erilaisilla taustoilla ja osaamisalueilla. Ehkä vähän jännittää tai pelottaa se, kuinka pitkälle korona venyy ja milloin päästään kunnolla hallituslaisten kesken tapaamaan livenä.
Hallituksen puheenjohtajana olen sitoutunut toimimaan kokopäiväisesti, eli en pahemmin opiskele tässä rinnalla. Toki nyt kun on etäaika, niin joidenkin kurssien toteutustavat ovat niin joustavia, että saatan tehdä jonkun kurssin kevään aikana. Pidän kuitenkin tärkeänä, että löytyy aikaa myös itselle ja rentoutumiselle ja palautumiselle.
Haluan jättää ylioppilaskunnan, joka on avoimempi, yhteisöllisempi, rohkeampi ja vaikuttavampi. Ennen kaikkea sellainen, johon kaikki haluaisivat kuulua.
Haluan kannustaa ja tsempata kaikkia näinä vaikeina aikoina. Kyllä tästä selvitään yhdessä! Lisäksi haluan kannustaa kaikkia tulemaan mukaan OYY:n toimintaan esimerkiksi syksyn edustajistovaaleissa ja muistuttaa myös kaikkia opiskelijoita käyttämään äänioikeutensa tulevissa kuntavaaleissa, jotta saadaan opiskelijoiden ääni kuuluviin kunnallisessa päätöksenteossa.”
Salla Karhunen, 25, kolmannen vuoden varhaiskasvatuksen opiskelija
1 . varapuheenjohtaja, vastuualueina projektit, tapahtumat ja talous
”Ylioppilaskunnan toiminta kiinnostaa. Itselläni on halu kehittyä ja oppia lisää. Ylioppilaskunnasta saa erittäin arvokasta kokemusta tulevaisuutta varten.
Olen toiminut fuksista asti Lastarit ry:ssä ja olen siellä yhä mukana. Toisena opiskeluvuotena lähdin edustajistoon ja olin myös edustajiston varapuheenjohtaja viime vuonna.
Sen jälkeen kun itse pääsin edustajistoon toiminta on ollut selkeää. Vaikea sanoa, koska itselläni on ollut lähipiirin kautta jo tietämys ylioppilaskunnan toiminnasta aiemminkin.
Olisi aikamoinen saavutus, jos me yhdessä saataisiin vaikutettua ihmisiin niin, että saatais edustaistovaaleihin paljon ehdokkaita ja äänestysprosentti nousemaan sekä ihmisiä hakemaan luottamustoimiin.
Meillä on hyvä porukka kasassa. Innolla odotan, että päästään paremmin tutustumaan ja työskentelemään yhdessä.
Olen pyrkinyt siihen että viikonloput ja lomat jättäisin rentoutumiseen ja aivojen nollaamiseen. Opintoja on, kirjoittelen kandia ja harkka on tulossa. Olen asennoitunut niin että ei mitään paniikkia, kaikki tulee ajallaan. Jos ei ole aikaa kandiin, niin sitten se tulee kesän jälkeen.
Avoin ja näkyvä, positiivisessa valossa näyttäytyvä.
Eläkää täysillä – kaikki järjestyy.”
Ida-Maria Juntunen, 21, ensimmäisen vuoden kauppatieteiden opiskelija
Hallituksen jäsen, vastuualueina vaalit ja kampuskehittäminen
“Halusin lähteä mukaan heti fuksivuonna, että olisi mahdollisuutta vaikuttaa pidemmällä aikavälillä. Olen aina ollut kiinnostunut järjestötoiminnasta, joten tuntui luontevalta lähteä heti mukaan hommaan.
Lukioaikoina toimin Oulun lyseon lukion hallituksessa. Olen myös toista vuotta Oulun Kokoomuksen nuorten hallituksessa.
Ihan hirveästi ei ole sanottavaa näin fuksina. Sen verran tiedän, että edustajistoon haki kavereita viime kaudelle, niin seurasin sivusta sitä meininkiä. Oma kokemus OYY:stä on lähinnä jäsenmaksun maksaminen.
Omalla sektorilla tavoitteena on päästä parantamaan opiskelijoiden elämää myös kuntavaalien kautta. Toivon, että saataisiin OYY:n tavoitteita sinne ja siellä ajettaisiin opiskelijoiden etua.
Henkilökohtaisesti tavoitteena on oppia mahdollisimman paljon, kun kaikki on vielä uutta.
Olen innoissani ja samalla vähän jännittynyt siitä, että on niin paljon uutta ja sisäistettävää. Se on vähän pelottavaa. Odotan innolla myös, että pääsisin syksyllä fyysisesti opiskelemaan, kun en ole sitä vielä kokenut.
Opiskelut pyörii normaalisti. Olen pyrkinyt siihen, että aikatauluttamalla kaikki opiskelut ja OYY:n hommat menee suhteellisen hyvin yksiin, toivottavasti. Pyrin pitämään tehokkuuden viikolla ja jättämään viikonlopulle niin paljon vapaa-aikaa kuin mahdollista. Nollauskeinona jätän puolen tunnin tauon aina arkipäivillekin, jolloin käyn vaikka kaverin kanssa lounaalla. Se tekee jo päivälle paljon, ettei ole koko aikaa työmoodi päällä.
Toivoisin, että se olisi lähestyttävämpi kaikille opiskelijoille ja heti alusta olisi sellainen olo, että OYY on meidän kaikkien yhteisö. Fuksinakin olen nähnyt, että OYY:stä ei tiedä muuta kuin jäsenmaksun ja homma tuntuu etäiseltä. Toivoisin, että tämä olisi meidän kaikkien yhteinen juttu.
Haluaisin sanoa vaan, että pitäkää itsestänne huolta ja pitäkää toisistanne huolta.”
Jukka Turunen, 25, neljännen vuoden luokanopettajaopiskelija
Hallituksen jäsen, vastuualueena järjestöt
”Olen ollut muutaman vuoden mukana erilaisissa järjestöhommissa. Joka vuosi yliopisto ja OYY:n toiminta ovat tulleet lähemmäksi ja tutummaksi. Tämä vuosi oli ajankohdallisesti paras vuosi hakea mukaan toimintaan.
Aloitin toisena opiskeluvuonna pienryhmänohjaajana ja OLO ry:ssä, jossa olen yhä mukana. Olen myös yliopistokollegion varajäsen ja Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOLissa aluetoimijana.
Tietyn tyyppinen etäisyyden tuntemus, etenkin kun ei ollut järjestötoiminnassa mukana. Nyt tuntuu, että OYY tuli paljon lähemmäksi koko järjestöä poikkeusaikana erinäisissä tiedottamis- ja auttamisasioissa. Ehkä opiskelijan pitää liikaa mennä OYY:n luo eikä toisin päin.
Haluan mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja tehdä töitä entistä useamman opiskelijan hyvän elämän puolesta. Sektorin kannalta pyrin myös siihen, että järjestöjen tarjoama yhteisöllisyys olisi myös poikkeusoloissa saavutettavissa kaikille.
Odotan koko vuotta innostuneesti, oli kyse opinnoista tai ylioppilaskunnan toiminnasta.
Sitä olen vähän miettinyt, kun olen järjestötoiminnassa ja muussa mukana. Hyvällä aikatauluttamisella ja avoimuudella kaikille selviää. Olen oppinut, että välillä pitää rehellisesti ottaa vapaa-aikaa, että tehokkuus säilyy, pelkän ajan käyttämisen sijaan. Opinnot pyörivät normaalisti, mutta viikonloppuisin vältän opiskelua, silloin on vapaa-aikaa.
Entistä lähestyttävämpi, saavutettavampi ja näkyvämpi.
Tilanteesta kuin tilanteesta voi selvitä, kun tekee sen yhdessä.”
Emma Hulkkonen, 23, kolmannen vuoden logopedian opiskelija
2. varapuheenjohtaja, vastuualueina koulutuspolitiikka, jatkuva toiminta ja talous
“Minulla oli kaksi syytä: halu kehittää itseäni ja se, että olen aina tykännyt vaikuttaa ympäristöön, jossa olen. Opiskellessa OYY on aika looginen ympäristö, jossa voi vaikuttaa omaan arkeen vaikuttaviin asioihin.
Fuksivuonna olin sekä omassa ainejärjestössäni Communica ryssä että kattokillassa eli humanistisessa killassa mukana. Tällä kaudella olen myös toiminut varaedaattorina ja ryhmänjohtajana sekä hallopedina useassa toimielimessä. Olin myös edunvalvontajaoston puheenjohtaja viime vuonna.
On hankala miettiä sitä, miten OYY näyttäytyi aiemmin, kun olen ollut niin pitkään mukana toiminnassa. Tiedän kuitenkin että monelle opiskelijalle on välittynyt kuva, että OYY on etäinen. Muistan fuksisyksystä esimerkiksi, että minullakin meni sekaisin ketkä olivat yliopiston puolelta ja ketkä ylioppilaskunnan puolelta.
Itsellä päälimmäisenä on se, että koposektori olisi saavutettava. Haluaisin että porukka tietäis, että keneltä saisi apua missäkin asioissa ja uskaltaisi hakeutua puheille. Toinen koposektoriin liittyvä asia on, että hallopedeihinkin saataisiin hakijoita ja opiskelijat tietäisi, keitä hallopedit on.
Ylipäätään olen tosi innoissani tulevasta vuodesta. Tänä vuonna on paljon odotettavaa ja paljon kivoja asioita meneillään. Odotan kovasti, että pääsen tutustumaan paremmin uusiin ihmisiin, joiden kanssa saan viettää seuraavan vuoden.
Tällä hetkellä jännittää eniten se, että on niin paljon sisäistettävää. Tiedän kuitenkin että ne on hyviä oppimisen paikkoja ja selviän kaikesta, vaikka on asioita joista en vielä tiedä.
Opiskelen samalla. Olen pyrkinyt siihen, että aikataulutetut menot koostuvat opiskelusta ja hallitusmenoista ja olen poistanut kalenterista kaiken muun, mikä niitä saattaisi häiritä. Kalenteri on ystävä ja pärjään kuuntelemalla kehoani, joka kertoo milloin kaipaan lepoa. Itselle paras nollauskeino on urheilu.
Aktiivisen ylioppilaskunnan, joka on osana opiskelijan arkea näkyvästi. Sellainen ylioppilaskunta, jolla kestävä toiminta näkyy kaikilla osa-alueilla.
Haluaisin sanoa opiskelijoille, että saa tulla rohkeasti juttelemaan ja vetää hihasta myös virtuaalisesti, jos on ajatuksia tai huolia. Me juttelemme ja höpisemme mielellään opiskelijoiden kanssa.”
Vivek Manjunatha Swamy, 27, toisen vuoden ympäristötekniikan maisteriopiskelija
Hallituksen jäsen, vastuualueena kansainvälisyys
”Ensimmäisenä opiskeluvuotenani Oulussa tutustuin vasta yliopistoon ja ihmisiin täällä. Toinen vuosi oli siksi täydellinen aika tutustua enemmän koulutuspoliittisiin asioihin.
Kandivaiheessani olin oman opinto-ohjelmani opiskelijaedustajana joten minulla on kokemusta siitä, että olen opiskelijoiden ja yliopiston välinen viestijä. Oulun yliopistossa tämä on kuitenkin ensimmäinen pestini.
Kansainvälisille opiskelijoille ylioppilaskunta on “maksa lasku ja unohda sen jälkeen”. Niin minäkin tein alussa. Koronatilanne toi asiaan erilaisen näkökulman: etsittiin apua OYY:ltä ja seurattiin, mitä ylioppilaskunta teki meidän puolestamme ja mitä tapahtui. Viime vuodesta mielipiteeni on muuttunut, tunnen olevani enemmän osa ylioppilaskuntaa ja koen että myös kansainväliset opiskelijat ovat osa OYY:tä.
Kansainväliset asiat on aihe, joka jakautuu kolmeen. Ensin on vaihto-opiskelijat täällä, toiseksi suomalaiset opiskelijat jotka haluavat vaihtoon ja kolmanneksi on kansainvälisten opiskelijoiden opetuksen laatu. Erityisesti suomalaiset vaihtoon haluavat opiskelijat on sivutettu, sen saralla voisi tehdä enemmän. Myöskään kv-opiskelijat eivät tiedä omia oikeuksiaan tai mahdollisuuksiaan täällä ja niistä haluaisin tiedottaa enemmän.
Jännittävä osa on kollegojeni kanssa työskenteleminen, voimme saada paljon aikaiseksi yhdessä. Kaikki tässä porukassa ovat kokeneempia kuin minä ja tietävät paljon omasta kentästään. Haluan oppia heiltä paljon. Pelottavaa on lähiopetukseen palaaminen etenkin kansainvälisten opiskelijoiden osalta. Toivon että voin omalta osaltani hoitaa asian hyvin, kun sen aika tulee.
Opiskelen toista vuotta maisteriohjelmassa, joten suurin osa opinnoistani on jo takana. Ainoa asia, joka on jäljellä on opinnäytetyö ja pari kurssia. Minulla on siis aikaa OYY:n hommille.
On tärkeää jättää hyvä esimerkki ja pohja tuleville hallituksille. Kun he katsovat taaksepäin ja miettivät mitä me tehtiin, sen täytyy olla hyvä esimerkki siitä miten asioiden tulisi edetä.
Haluaisin tehdä työni niin hyvin kuin pystyn ja tuoda mukanani muutosta.”
Tia Rahkila, 24, neljännen vuoden kauppatieteiden opiskelija
Hallituksen jäsen, vastuualueena viestintä
”Halusin luoda jatkuvuutta OYY:n toimintaan ja päästä kehittämään sitä vielä eteenpäin, sillä työ ei ole valmis vuodessa. Koen, että molemmin puolin on vielä opittavaa: voin itse oppia vielä OYY:lta ja toisaalta minulla on vielä annettavaa OYY:lle.
Olin viime vuonna OYY:n hallituksessa. Tällä hetkellä toimin myös Nordic Economics Students’ Union NESU Finlandin paikallisjärjestön tiedottajana sekä hallopedina. Viime vuosina olen toiminut myös Finanssi ry:ssä.
Olen ollut jo pari vuotta tosi tiiviisti tekemisissä OYY:n kanssa, mutta onneksi muistan myös millainen fiilis oli ensimmäisinä opiskeluvuosina. OYY oli tosi etäinen ja kaukainen monelle opiskelijalle, myös minulle fuksivuonna ja valitettavasti toisenakin vuonna. OYY:llä ei ole näkyvyyttä kaikille opiskelijoille eivätkä opiskelijat tiedä mitä kaikkea me tehdään.
Haluan purkaa organisaation liikaa monimutkaisuutta, joka vaikuttaa etäisyyden tunteeseen. Mielestäni saatiin viime vuonna tehtyä hyvää työtä ylioppilaskunnan tuomisessa lähemmäksi opiskelijoita.
Omaan sektoriin liittyen haluan jatkaa hyvää kehitystyötä viime vuodesta ja panostaa ulkoiseen viestintään. Lisäksi haluan tuoda jatkuvuutta sille, että viime vuoden hyviä käytäntöjä saataisiin käytettyä tänäkin vuonna. Henkilökohtaisesti haluan kehittää omia heikkoja kohtiani vahvemmiksi.
Odotan sitä, että päästään näkemään fyysisesti yhdessä. Odotan myös innolla sitä, että pääsen oppimaan uutta ja tekemään viestintää. Toivottavasti saisin myös kandin pakettiin ja etäaika ei jatkuisi liian pitkään.
Opiskelen tässä samalla ja olen myös muissa järjestöhommissakin. Onneksi hommat menevät limittäin oman sektorin kanssa: pystyn käyttämään vinkkejä puolin toisin. Huolehdin itsestäni aikatauluttamalla. Opin viime vuodesta sen, että töiden tekeminen 24/7 tai edes 18 tuntia päivässä ei ole ok. Nollaamiskeinona lähden lenkille ja juttelen ystävien kanssa kaikesta laidasta laitaan.
Tämä on hankala kysymys, koska haluaisin että se olisi kaikkea mahdollista positiivista. Yhtenäisempi ja yhteisöllisempi koko jäsenistön keskuudessa mutta samalla jatkuvaan kehitykseen ja kriittiseen ajatteluun kannustava.
Itseäni on auttanut avoimuus ja läheisyys niin uusien tuttavuuksien kuin ystävien kanssa. Pitäkää kiinni läheisyydestä etenkin nyt. Haluaisin painottaa myös yliopiston suuntaan molemminpuolista avoimuutta ja positiivista kommunikointia.”
Sara Al Husaini, 28, neljännen vuoden englannin opiskelija
Hallituksen jäsen, vastuualueina sosiaalipolitiikka ja pro-koulutukset
”Minulla oli halu vaikuttaa omaan koulu- ja oppimisympäristöön ja kehittää sitä meille kaikille. OYY on minusta mahtava paikka tutustua uusiin ihmisiin ja oppia. Lukiossa toimin oppilaskunnan puheenjohtajana ja olen toiminut myös Erasmus+-lähettiläänä.
OYY on aika etäinen. En alussa oikein älynnyt, mikä sen merkitys on, maksoin vaan jäsenyyshinnan. Viestintä on auttanut asiassa, esimerkiksi Tuudon kautta viestiminen on ollut näkyvää.
Haluan luoda parempaa ympäristöä ja tuoda ylioppilaskuntaa lähemmäksi. Jopa meille, jotka olemme aktiivisesti mukana, alkuvaiheessa OYY on ollut aika näkymätön. Haluan miettiä miten se saataisiin enemmän näkyviin ja opiskelijoita aktiivisemmin mukaan toimintaan.
Innostaa se, että on uudet tehtävät ja toisaalta jännittää, miten asiat etenevät niiden kanssa. Mietin myös sitä, miten pystytään pitämään tapahtumia ja näkemään opiskelijoita fyysisesti. Jännittää, miten kestän jos kevät jatkuu tällaisena, mutta toivottavasti syksyllä päästään toimimaan myös fyysisesti.
Tulen opiskelemaan ja tekemään harjoittelun. Ollaan sovittu Ollin kanssa, että miten tullaan toimimaan jos en pääse kokouksiin. Ollaan aika joustavia ja hyvä tiimi.
Haluan jättää jälkeen tasa-arvoisemman, yhdenvertaisemman ja oikeudenmukaisemman ylioppilaskunnan, joka on myös näkyvämpi.
Tiedän, että nyt on vaikeaa, mutta kyllä me pärjätään ja jaksetaan tämän yli.”
Julkaistu
SHARE
Iida Putkonen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.
Oulun yliopiston ylioppilaskunta kertoo kannanotossaan, että se vastustaa keskustakampushankkeen kolmen kampuksen mallia ja toivoo suunnitteluun muutoksia.
Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) otti kantaa keskustakampukseen torstaina 10. joulukuuta. Kannanotossaan OYY kertoo, ettei kannata nykyistä kolmen kampuksen mallia. Sen sijaan ylioppilaskunta vaatii reunaehtojensa täyttymistä, jotta se voisi kannattaa kampuksen siirtämistä keskustaan.
”Laajemmassa keskustelussa sekä yliopiston viestinnässä on unohtunut keskustakampushankkeen alkuperäinen visio. Mielestämme olisi tärkeää tuoda keskustelussa laajemmin esille hanke kokonaisuutena. Viime aikoina on lisäksi levinnyt käsitys siitä, että tulevaisuudessa Oulun yliopistolla olisi kolme tasavertaista kampusta ja halusimme tuoda oman kantamme tästä esille”, OYY:n hallituksen puheenjohtaja Eetu Leinonen perusteli kannanottoa lehdelle torstaina 10. joulukuuta.
Kannanotossa korostuu kolmen kampuksen mallin ongelmallisuus sekä OYY:n reunaehtojen noudattaminen. Ensimmäinen ylioppilaskunnan ulostulo keskustakampukseen liittyen julkaistiin maaliskuussa. Tällöin ylioppilaskunta totesi, että se näkee hankkeessa ”sekä mahdollisuuksia että potentiaalisia haasteita” eikä se vastustanut keskustakampusta sillä ehdolla, että projektin suunnittelu on läpinäkyvää ja ottaa huomioon opiskelijat.
Nyt OYY kertoo, etteivät sen maaliskuussa linjaamat reunaehdot ole täyttyneet. Ehdoiksi määriteltiin silloin se, että opiskelijat ja henkilökunta sisällytetään keskustakampuksen suunnitteluun, uusi kampus sisältää riittävästi tiloja ja huomioi tieteenalojen erityistarpeet ja että keskustakampus on poikkitieteellinen yhteiskampus.
Syksyllä Jouko Niinimäkikertoi lehdelle, että keskustakampuksen ei ole tarkoitus sisällyttää kaikkia oppialoja tai niiden erikoistiloja, vaan sen on tarkoitus olla ”kampus kohtaamiselle.” Tämä tarkoittaa esimerkiksi laboratoriotilojen jäämistä Linnanmaan kampukselle vaikka osa opetuksesta siirtyisi keskustaan. Keskustakampuksen rakentuessa yliopisto jakaantuisi kolmelle kampukselle, kun toimintoja jäisi Linnanmaalle ja Kontinkankaalle.
”OYY vastustaa kolmen yliopistokampuksen mallia, jossa opiskelijat joutuvat jatkuvasti kulkemaan eri kampusten välillä ja kohtaaminen yli tieteenalojen hankaloituu merkittävästi”, joulukuun kannanotossa todetaan.
Erityisesti ylioppilaskunta näkee yliopiston nykyisen yhteisöllisen ja poikkitieteellisen yhteiskampuksen Oulun yliopiston vahvuutena. Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki on perustellut Raksilaan rakennettavaa keskustakampusta Oulun yliopiston houkuttelevuudella. Kannanotossaan OYY kyseenalaistaa tämän näkemyksen ja toteaa, että yhteiskampuksen hajottaminen pikemminkin vähentäisi yliopiston houkuttelevuutta.
”Hankekokonaisuuden suunnittelussa tulee huomioida, että kolmella kampuksella toimiminen ei ole taloudellisesti hyvä tai järkevä ratkaisu. Keskustakampuksen suunnittelun lähtökohdan tulee olla siinä, kuinka kaikki Linnanmaan toiminnot voidaan siirtää Raksilaan”, toteaa OYY:n hallituksen puheenjohtaja Eetu Leinonen kannanotossa.
Koko kannanotto on luettavissa OYY:n nettisivuilla. Niinimäen haastattelu keskustakampuksesta löytyy täältä.
Juttua muokattu 13.10: Lisätty otsikkoon ja ingressiin kolme kampusta selkeyden vuoksi.
Etätyöskentely ei pelkästään tee kodista työpaikkaa, se pyytää sinua myös jakamaan kotisi yksityisimmän nurkan muiden nähtäväksi, Juhani Kenttä kirjoittaa.
Opiskelujen ja töiden suorittamisesta etäyhteyksien välityksellä on tullut tavanomaista. Vaikka emme ole fyysisesti läsnä, olemme saattaneet kuitenkin joutua paljastamaan itsestämme enemmän kuin mihin olimme tottuneet. Meihin kohdistuva katse on muuttanut muotoaan.
Jo keväällä kirjoitettiin uudesta ilmiöstä nimeltä Zoom-uupumus kun videoyhteydet Zoomin kautta loivat uusia paineita kurssiosallistumiseen. Kun opiskelija osallistuu videoyhteydellään luennolle, hänen kasvoihin kiinnittyy pitkittynyttä ja tarkentunutta huomiota. Tämän huomattiin nostavan ahdistusta esimerkiksi siitä, että täytyy ikään kuin esittää läsnäoloa sen sijaan, että voisi luottaa luontaisen kehonkielensä viestivän sen samassa tilassa oleville. Samalla kun itse ylianalysoi omaa elehdintään Zoom-näkymästä, videokuvan kautta tulee paljastaneeksi myös pienen osan kodistaan. Itsestäänselvyydeltä tuntunut rajaus kodin piiristä yksityiseksi asiaksi on kadonnut.
Monen kurssin suoritustapaan sisältyy myös oman esityksen pitäminen, jolloin meitä pyydetään jakamaan tietokoneen näyttömme kaikille muille osallistujille. Emmehän muutenkaan voi esitellä materiaalimme muille. Näyttö ei kuitenkaan ole yhtään sen vähemmän henkilökohtainen asia.
Kannettava tietokoneeni on irrottamaton osa elämääni. Sen kautta hallinnoin lähes kaikkia elämäni osa-alueita, niin opintoihin ja työhön liittyviä tehtäviä kuin myös arjen pyörittämistä, yhteydenpitoa ystäviin ja kaikkea muuta vapaa-aikaani liittyvää, myös niitä salaisimpia mielihalujani. Mitä enemmän minulla on rautoja tulessa, sitä luultavammin läppärin näyttöni heijastaa tätä tilannetta avonaisten projektien ja selaimen välilehtien määrässään. Katso näyttöäni ja näet koko sekavan elämäni pienoiskoossa.
Etätyöskentely ei pelkästään tee kodista työpaikkaa, se pyytää sinua myös jakamaan kotisi yksityisimmän nurkan muiden nähtäväksi. Muistithan varmasti siivota sen ennen vieraiden tuloa.
Kun pidän esitelmää, ahdistun nyt siitä, että enhän vain poikkea jaetun näytön tilassa esitelmästäni mihinkään. Mitä jos unohdin lisätä esitelmään jotain ja joudun nyt kaivamaan sen esiin koneeltani. Yksityiselämästäni on lukuisia vihjeitä niin työpöydällä, välilehdissä kuin resurssienhallinnan sivusarakkeessa, jossa näkyy viimeisimpänä avatut kansiot. Olen suhteellisen avoin elämästäni, mutta sille avoimuudelle on elinehtona, että voi itse hallita sitä, kuinka paljon antaa itsestään. Moni tunnistanee sen hätääntyneen reaktion, kun näyttää kaverille kuvaa puhelimestaan ja hän alkaa yllättäen selata kuvahistoriaa taaksepäin. Ei kai sinne jäänyt jotain intiimiä, jotain vain harvojen valittujen silmille sallittua.
Jos ei ole mitään salattavaa, ei ole mitään pelättävää, voisi joku tokaista.
Periaatteen vuoksi voi silti kavahtaa, kun tunnistaa hierarkioiden näkyvän myös tässä tilanteessa. Lehtoreilla tai esimiehillä on työpaikkojensa tarjoamat toimistot ja työkoneet merkittävästi useimmin kuin alaisillaan tai oppilailla. Työ- ja siviiliminä on siis paljon helpompaa pitää erillään toisistaan. Totta kai hekin pyrkivät vain parhaansa mukaan mukautumaan vaikeaan tilanteeseen. Hyvä olisi silti tunnistaa, ettei työhuoneen suojasta luennointi ole samalla viivalla kuin toisen kotiin ulottuva katse.
Poikkeustilan aiheuttamassa vauhtisokeudessa voi syntyä virhearviointeja itse kullekin. Toukokuussa Oulun poliisille tehtiin jopa tutkintapyyntö teknillisen tiedekunnan etätenttien järjestelyistä. Poliisi joutui tutkimaan, voisiko kotonaan tenttineiden opiskelijoiden videovalvontaa tulkita kotirauhan rikkomisen rikosnimikkeen alle. Kesäkuussa Oulun yliopisto päivitti ohjeistukseensa, ettei sen tule jatkossa hyödyntää videovalvontaa usean opiskelijan tenteissään ja esitutkintaa ei lopulta tehty.
Tenttiohjeistusta lukuun ottamatta opiskelu jatkui kuitenkin sellaisenaan, Zoom ja Teams uusina luentosaleina. Jos varjelee yksityisyyttään, voinee kai rimpuilla oletettua jakamista vastaan kurssin sisällä tai valita suosiolla kurssista itsenäisen suoritusmuodon.
Mitä jos kuitenkin automaattisen avoimuuden sijaan lähdettäisiin siitä, että kotirauhastaan saa yhä pitää kiinni myös etätyön aikana ilman että saa vaikean ihmisen leimaa?
Julkaistu
SHARE
Juhani Kenttä
Englantilaisen filologian opiskelija, joka intoilee kulttuurista ja miettii ammatinvalintaa sitten myöhemmin.
Oulun yliopiston kampus jakautuu keskustakampuksen myötä kolmelle kampukselle, yliopiston rehtori Jouko Niinimäki kertoi lehdelle 5.11. julkaistussa podcastissa. Mitä kuuluu kampus -podcastin ensimmäinen jakso käsittelee yliopiston keskustakampussuunnittelua. Read this in English!
Jatkossa yliopisto toimii Linnanmaalla, Kontinkankaalla ja Raksilassa. Linnanmaan alueen ja kampuksen kehittäminen yliopiston toimesta jatkuu yhä keskustakampuksen rakentamisen jälkeen. Keskustan kampukselle ei ole tarkoitus muuttaa kaikkia tiedekuntia tai opetusta. Esimerkiksi laboratoriotilat ja muut raskaat opetustilat jäävät Linnanmaalle.
Koko haastattelu on nyt saatavilla podcast-palveluissa sekä tekstiversiona alla.
Mitä kuuluu kampus -podcast jakso 1.
Iina Tauriainen: Tervetuloa Mitä kuuluu kampus -podcastin pariin. Kyseessä on siis Oulun ylioppilaslehden podcast, jossa käsitellään erilaisia korkeakoulun aiheita, ilmiöitä ja ihmisiä. Minä olen Iina ja tässä jaksossa me syvennymme yliopiston keskustakampushankkeeseen.
Kuka olisikaan parempi henkilö kertomaan meille asiasta lisää kuin Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki, tervetuloa!
Jouko Niinimäki: Kiitos.
Iina: Jos joku kuulijoista on ehtinyt missata, että mikä ihmeen keskustakampushanke, niin haluaisitko avata lyhyesti tähän alkuun?
Niinimäki: No keskustakampushanke nousi hallituksessa esille tuossa runsas vuosi sitten, kun ruvettiin pohtimaan kiinteistöstrategiaa ja havahdutti semmoiseen tosiasiaan, että että paikkoja Suomessa korkeakouluihin lisätään kovasti ja samanaikaisesti Pohjois-Suomen nuorten määrä tippuu nopeasti noin 30% kymmenen vuoden aikana tuossa vuodesta 2027 vuoteen 2037 nimenomaan yliopistoon tulevien ikäluokassa.
Havaittiin semmonen tosiasia, että jos me ei meidän vetovoimalle tehdä mitään, niin sitten se voi tarkoittaa huonojaasioita yliopiston ja toki myös Pohjois-Suomen näkökulmasta.
Niinimäki: Ruvettiin tarkemmin pohtimaan sitä, että mitä opiskelijat itse oikeasti haluaa ja ne opiskelijat, jotka vielä ei opiskele. Tultiin varsin nopeasti semmoiseen johtopäätöksen, että aikaisemmin opiskelijoita on tullut paljon tuolta maaseutumaisista ympäristöistä, mutta yhä enemmän opiskelijat tulee kaupunkimaisista ympäristöistä ja odotukset kohdistuu sitten myöskin sen siihen, että täällä on kaupunki jossa on paljon sosiaalista elämää ja paljon palveluita käytettävissä. Siinä yhteydessä sitten päätettiin, että meidän tulevaisuuden ratkaisu näihin kysymyksiin on keskustakampus.
Iina: Mistä ja miksi tällainen idea tuli vasta nyt mieleen?
Niinimäki: No se on ikiaikainen Oulun yliopiston jonkinnäköinen joidenkin yliopistolaisten haave ja silloin kun aloitin rehtorin työssä 2015 niin melkein ensimmäinen vaatimus mitä silloinen yliopiston neuvottelukunta mulle esitti oli se, että yliopisto on siirrettävä keskustaan.
Toki oon itsekin pitänyt sitten tätä keskustakampusta hyvin suurena muutoksena, vaikka nyt koko Linnanmaa ei ole muuttamassa vaan meillä toki tänne toimintaa jää ja Linnanmaatakin kehitetään, niin oon kuitenkin pitänyt tätä suurena muutoksena, että siirrytään keskustaan, mutta sitten tämmöisen pohdinnan kautta siihen tultiin siihen tulokseen ja nimenomaan juuri siksi, että meidän toimintaympäristöt tämän niinkuin vetovoiman näkökulmasta on muuttunut semmoiseksi, että tarvitaan jotakin uutta.
Iina: Mitä te lähtisitte tavoittelemaan tällaisella keskustakampuksella, mikä on se asia mikä sillä halutaan saavuttaa?
Niinimäki: No me halutaan keskustakampuksella, että kampus on saavutettava: sinne pääsee hyvin helposti junalla, sinne pääsee hyvin helposti bussilla ilman vaihtoa ja sinne päästään pyörällä ympäri kaupunkia. Sitä kautta se on hyvin saavutettava ja siinä mielessä hiilijalanjälki siinä keskustakampuksella varmasti pitkän päälle jää matalammaksi kun täällä, mihin hyvin monet joutuu tulemaan autoilla.
Toisaalta sitten keskustakampus on varmasti ihan uudenlaista oppimisen tilaa, ollaan siirtymässä tämmöseen monipaikkaisuuteen yhä enemmän. Jatkossa Oulun yliopistolla on kolme tämmöistä ikään kuin työn tekemisen piiriä. Yksi on koti, missä tehdään itsenäistä työtä ja toki itsenäistä työtä varten sitten paikkoja tulee edelleenkin olemaan täällä Linnanmaalla ja sitten Kontinkankaalla ja keskustassakin ennen kaikkea niille ketkä ei halua tai pysty tekemään kotona. Sitten on laboratorioita ja kokeellisen työskentelyyn erikoistuneita tiloja, jotka ennen muuta on nyt täällä Linnanmaalla ja Kontinkankaalla. Sitten on tää kolmas elikkä tämmöset yhteisölliseen työskentelyyn erikoistuneet tilat, missä eri tieteenalojen opiskelijat, tutkijat ja opettajat kohtaa, mutta myöskin kansalaiset kohtaa sitten yliopiston.
Niinimäki: Me uskotaan, että tuommoisella keskeisellä sijainnilla me pystytään saamaan samankaltaista toimintaa aikaiseksi siihen luontevasti siihen kampukselle, kun mitä esimerkiksi Helsingin yliopiston tiedekulma tekee siinä ihan ydinkeskustassa. Mä uskon, että se kampus tarjoaa paljon kaikille: opiskelijoille, opettajille, tutkijoille, yhteistyökumppaneille, kansalaisille, että se sen sijainti on niin keskeinen. Ja kun rakennetaan ihan uusi kampus, voidaan lähteä liikkeelle semmoisista visioista mitkä ei ehkä olisi mahdollisia täällä. Kyllä odotan ite tosi kiinnostuneena siitä, että mitä me saadaan aikaan ja tavoitteena on maailmanluokan ratkaisut.
Iina: Kyllä. Kerroitkin jo, että hakemuksia on hyväksytty ja tämä on hyvin ajankohtainen aihe tällä hetkellä. Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Niinimäki: No seuraavaksi meidän täytyy määritellä se, että kuinka paljon sinne muuttaa ihmisiä, kuinka monet opiskelijat tulee siellä sitä aikanaan töitä tekemään. Sitten näihin ihmisiin liittyy sitten erilaiset logistiikkatarpeet: minkälaista tieverkkoa tarvitaan, minkälaista joukkoliikennettä tarvitaan, kuinka paljon parkkipaikkoja tarvitaan. Minkälaisia pyöräpaikkoja tarvitaan, minkälaisia pyöräbaanoja tarvitaan, että nyt meidän täytyy aika nopeasti muuttaa sitten meidän tähän asti varsin yleisesti esitetyt ajatukset varsin konkreettisiksi.
Niinimäki: Ehkä tässä on hyvä mainita tuosta tie- ja liikenneinfrasta, kun lehdissä on niin paljon kirjoitettu että tästä tulee kauheen kallista kuntalaisille. Niin on hyvä mainita, että siihen alueelle on suunnitteilla tapahtuma-areena ja siihen alueelle on suunnitteilla kaks supermarkettia ja sitten yliopisto, niin mä en millään tavalla voi uskoa, että yliopisto on se huippukuorman aiheuttaja, minkä mukaan se tieverkko ja liikenneyhteydet joudutaan rakentamaan, vaan että että yliopisto on sitten mukana käyttämässä semmosta infraa jonka koko ja raskaus tulla määrittelemään sitten muilla perusteilla kuin yliopiston tarpeilla.
Iina: Meidän lehden tekemässä Instagram kyselyssä 64% lehden lukijoista ei kannattanut kampuksen muuttoa. Mitä itse ajattelette, että mitä tahoja muuttaminen hyödyttää kaikkein eniten?
Niinimäki: Muuttaminen hyödyttää kaikkein eniten tietenkin niitä nuoria ketkä sinne tulee aikanaan. Mä ymmärrä hirveen hyvin sen, että tätä suoraviivaisesti ei olla valmiita kannattamaan. Se johtuu varmasti aika paljon siitä, että me ei olla pystytty kertomaan tästä hankkeesta riittävän laajasti ja tarpeeksi. Oma kokemus on ollut hyvin kymmenistä tilaisuuksista, missä oon käyny tässä puhumassa, ollut se että kun kerrotaan ne taustat ja näytetään ne tosiasiat mihin tää päätös perustuu, niin kyllä ihmiset sitten ymmärtää sen, että mistä on kysymys ja sitä kannattaa.
Tietenkin on kun meillä on valtava joukko, meillä on 3000 ihmistä henkilökuntaa ja sitten on opiskelijoita toistakymmentä tuhatta pitkälle, sitten näin suurelle joukolle kattavasti se asian vieminen oli vaikeeta. Onhan tää toki ylioppilaskunnalle esitelty ja semmosille joukoille siellä, mille on pystytty. Mutta ehkä tuossa julkisessa tiedonvälityksessä on ollu aika vaikeata meidän saada viestejä läpi, kun tätä on vastustettu niin ponnekkaasti ja ehkä systemaattisestikin, että ne vastustavat viestit on peittänyt sen meidän informaation alleen, mikä on tullut ja sitten varmaan on niinku yhtenä syynä siihen, että sitä ei kannateta.
Niinimäki: Yliopiston näkökulmasta toivoo, että ne opiskelijat, ketä täällä nyt on, niin ei olis enää sitten kun tämä kampus valmistuu. Varmaan sekin vähentää sitä kannatusta, että nähdään se riski siitä, että siitä on jotakin haittaa Linnanmaan kehittämiselle, mutta sitten kuitenkaan ei päästä itse nauttimaan niistä hyödyistä.
Iina: Pakko kysyä tähän väliin, että miltä se tavallaan tuntuu olla vetämässä näin isoa projektia, joka kuitenkin saa niin ison vastareaktion?
Niinimäki: Mulle se vastareaktio ei ole näyttäytynyt niin kauheen niinku voimakkaana koska sitten siellä missä mä oon nyt asiasta puhumassa ja keskustelemassa, niin siellä se vastaanotto ollut enempi positiivista ja myönteistä ja tässä on myöskin hyvin iso innostunut porukkaa viemässä eteenpäin. Mun mielestä se keskustelu mitä kampuksen ympäriltä on käyty on ollut tavattoman hyödyllistä meille, sekä yliopistolle että tälle kampushankkeelle, että se on se on kyllä ollut tervetullutta. Se keskustelu ois kuitenkin jossakin vaiheessa pakko käydä ja se on hyvä, että sitä on käynyt jo alusta asti.
Iina: Se on ihan totta. Mitäs tällainen yliopiston muutto sitten tarkoittais juuri Linnanmaalle muuttaneelle Oamkille?
Niinimäki: No ei se.. Oamk on ollut tietenkin tietonen tästä asiasta ja on yhdessä heidän kanssa tehty näitä asioita. Mun mielestä ei oo, kun näin Oamkin kanssa lähekkäin toimintaa ja yhteistyötä omassa profiilissa rakennetaan, niin ei varmaan oo millään tavalla liioiteltua ajatella, että myös Oulun ammattikorkeakoulu tulee siellä keskustakampuksella tavalla tai toisella toimimaan yhteistyössä yliopiston kanssa.
Niinimäki: Sitten on tietenkin sanomatta selvää, että ne alat ja ne alueet, mitkä erityisesti on tärkeitä tälle ammattikorkeakouluyhteistyölle ja ne tilat, ne yhteiskäyttötilat mitä meillä on, ne jää tänne Linnanmaalle edelleen. Samaten kuin tutkimuslaitosten kohdalla, että että ei mun mielestä kun puhutaan siitä, että yliopisto oli jotenkin muuttanut strategiaansa niin se ei ehkä pidä paikkaansa.
Se mikä pitää paikkansa, on että yliopisto on muuttanut kiinteistöstrategiaa, mutta yliopisto on muuttanut kiinteistöstrategiaansa siksi että se pystyy noudattamaan sitä omaa strategiaa, elikkä pysymään tämmöisenä suurena korkealaatuisena pohjoisena tiedeyliopistona.
——————————————————————————————–
Iina: Meillä on tässä podcastissa tapana kysyä meidän lehden Instagramissa meidän lukijoita kysymyksiä meidän haastateltaville ja niin tehtiin tässäkin tapauksessa. Kysymyksiähän tuli, koska kiinnostuneita aiheesta on. Me voitaisiin lähteä liikkeelle näistä tilan puutteeseen liittyvistä huolenaiheista. Ensimmäinen kysymys on, että mitä tapahtuu laboratoriotiloille Linnanmaalla? Tulisivatko nekin keskustakampukselle?
Niinimäki: Laboratoriotilat jää Linnanmaalle. Keskustakampus on tämmönen oppimisen ja ja kohtaamisen ja yhteistyön ja kokoustamisen tila. Semmosia raskaita laboratoriotiloja ei ole tarkoitus sinne siirtää.
Iina: Jees. Miten opiskelijoille mahdollistetaan järjestötiloja uudella kampuksella?
Niinimäki: Tämä oli ensimmäinen asia, mitä ylioppilaskunnan kanssa keskusteltiin, että miten kiltatilat on. Ja kyllä me nyt on sitten sitten luvattu, että kiltatilat jatkossakin on. Katsotaan nyt siinä rakennussuunnittelussa, että olisiko meillä mahdollista järjestää tämmösiä samanlaisia hienojamaanalaisia kiltatiloja kun täällä. Kyllä se asia täytyy opiskelijoiden kanssa ja henkilöstön kanssa yhdessä hyvin huolellisesti suunnitella. Kyllä se tarkoittaa sitä, että ne tarkoituksenmukaiset tilat on jatkossakin käytössä.
Iina: No mahtavaa. Siitä tulikin tosiaan kysymys, että onko onko opiskelijoita tarkoitus osallistaa tähän suunnitteluprosessiin.
Niinimäki: Ilman muuta. Tottakai, opiskelijat on hyvin tärkeä sidosryhmä ja tullaan toki osallistamaan meidän opiskelijoita ja sitten pyritään osallistamaan myös lukiolaisia, mitkä on sitten niitä niitä ja ehkä yläasteella ja ketkä on sen ikäsiä että ketkä se tänne tulee, että mitkään ehdotukset on.
Iina: Kyllä. Sitten tuli tällainen historiaan pohjaava kysymys. Eli 40 vuotta sitten nähtiin kiivasta vastustusta, kun yliopisto pala palalta muutti Linnanmaalle. Nyt osin samat henkilöt vastustavat kiivaasti keskustaan muuttoa. Mistä uskot tällaisen mielipiteen muutoksen johtuvan?
Niinimäki: No mun mielestä asioiden vastustaminen on hyvin inhimillistä, että et se että me pystytään siinä samassa vanhassa, niin se on jotakin tuttua ja turvallista, vaikka se ei oliskaan ihan optimaalista. Iso muutos on aina semmonen mikä luo uhkakuvia ja luo tuntematonta ja sen takia on musta hyvin luontevaa, että tämmösissä suurissa hankkeissa on myös niitä ketkä haluaa sitten pysyä kannassaan vaikka ne olis aikanaankin vastustanut sitä edellistä suurta muutosta.
Iina: No joo, olikin puhetta siitä että laboratoriot jää tänne ja on vähän useammalla kampuksella toimintaa. Täällä on mietitty, että pirstaloituuko opiskelijayhteisö nyt kolmelle kampukselle vai siirtyykö koko Linnanmaa Raksilaan?
Niinimäki: Ei koko Linnanmaa missään tapauksessa siirry Raksilaan. Täältä siirtyy osa ja Oulun yliopisto jatkaa sitten Linnanmaan kehittämistä myöskin. Mun mielestä opiskelijoiden pirstaloiminen ei oo tarkoituksenmukaista vaan nyt kun on tutkittu, niin tälläkin hetkellä valtaosa opiskelijoista haluaa asua keskustassa ja opiskelijat haluaa asua kampuksen läheisyydessä, niin tietenkin pohdittavaksi tulee se että, kun keskustakampuksen ajatus on se, että se ei ole vain joitakin tiedekuntia varten vaan se on kaikkien yliopistolaisten yhteinen keskustakampus.
Kysymykseksi tulee se, että millä tavalla me sitten tullaan opintoja järjestämään niin että sitten kaikki niitä opintoja voi siellä keskustakampuksella saada. Ei ole tarkoituksenmukaista, että opiskelija päivästä taikka opettajan päivästä tulis silppuinen, että sahataan sitten edestakaisin keskustan ja toisen kampuksen välillä, vaan täytyy rakentaa semmosia ratkaisuita, jossa sitten ne pystytään toimimaan mielekkäällä tavalla ilman sitä.
Niinimäki: Mä uskon, että kun mennään, ajatellaan kuitenkin tätä kampusratkaisua, me ollaan tekemässä sellaista ratkaisua, joka sitoo meidän kädet aina tuonne vuoteen 2065 asti, nämä on niin pitkäaikaisia nämä investoinnit. Mä uskon, että aika paljon oppiminen tulee muuttumaan digitaalisemmaksi ja sinä aikana mitä keskustakampus tulee Oulun yliopiston toimintaan ratkaisevasti vaikuttamaan ja tosiaan arvelen, että ne vaikutukset on sen kaltaisia, että että semmonen luentojen kautta yhteen paikkaan kertyminen, ikään kuin luontaisesti, ja kohtaaminen vähenee, me tarvitaan entistä vetovoimaisempia kohtaamispaikkoja, mihin tullaan sen kohtaamisen takia. Siinä varmasti tämä keskustakampus, mikä on helposti saavutettavissa, miellyttävä, palveluiden lähellä, laadukkaan opiskelija-asumisen lähellä, niin on varmasti paikka missä tämmöstä pystytään toteuttamaan.
Iina: Kyllä. Tätä ollaankin itseasiassa mietitty, että vaikuttaako tämänhetkinen etäopiskelutilanne myös tulevaisuuteen, tuleeko tilanne jäädäkseen. Onko sillä vaikutusta tilojen suuruuteen ja tällaiseen?
Niinimäki: Kyllä sillä on vaikutusta. Tämä ei tietenkään ole millään tavalla ihan uusi tilanne. Yliopistot on luopunu viimeisen 10 vuoden aikana mun mielestä liki puolesta tiloistaan siis yleisesti Suomessa ja yliopistojen tilan käyttö on vähentynyt. Oulun yliopistossa silloin kun keskustakampusuunnittelua ryhdyttiin tekemään niin ajateltiin, että meidän tilojen käyttö vähenee edelleen ja että me pystytään vähentämään tilan käyttöä sillä tavalla, että kuitenkin se kokemus siitä opiskelusta ja työn tekemistä paranee.
Siinä mielessä tilan käytön vähentäminen ollut sillon jo aikanaan se tavoite. Jossakin päin yliopistoa nähdään jo senkin kaltaisia ilmiöitä, jossa luennot striimataan ja valtaosa opiskelijoista tälläkin hetkellä sitten ottaa niitä luentoja sieltä striiminä ja vain pieni osa tulee paikalle salin katsomaan. Kyllä se johtopäätös varmasti oli jo ennen koronaa semmonen, että suurten tämmösten megakampusten ja suurten luentosalien aika on ohi.
Iina: Okei. Kolmen kampuksen välille pirstaloitumisestavielä tuli mieleen Kontinkankaan kampus. Onko sille mietitty minkälaista kohtaloa?
Niinimäki: Kontinkangas säilyy kanssa. Siinähän on se sairaala hyvin tärkeä, että Kontinkankaan kampuksella meillä on olemassa Dentopolis, jossa ammattikorkeakoulun suuhygienistit ja meidän hammaslääkäriopiskelijat ja kaupungin hammashoidon potilaat kohtaa ja se ollut aivan erinomainen oppimisympäristö. Tässä ikään kuin sairaanhoidon ja terveydenhuollon piirissä, muutenkin kuin suunterveyden osalta, on tarkoituksenmukaista miettiä samanlaisia ratkaisuja.
Siinä mielessä Kontinkangas tämmöisenä toimintaympäristönä on meillä myöskin semmonen kohde mitä täytyy pohtia. Kontinkankaan pohdinta ei voi odottaa sen keskustakampuksen valmistumista, vaan nyt kun saadaan tämä keskustakampus suunnitteluun, niin meidän täytyy alkaa sitä Kontinkangasasiaa miettimään. Ajattelisin että keskustakampus on myös Kontinkankaalle tärkeä paikka. Yks semmonen olennainen uusi asia mitä se keskustakampus mahdollista on se, että Linnanmaan ja Kontinkankaan opiskelijat kohtaa siellä. Toivotaan, että siitäsitten syntyy kaikkia hienoja asioita.
Iina: Eli tämä kuulostaa siltä, että tässä on niinku kolmen kampuksen kolminaisuus ja yksi paikka missä kohdataan. Käsitinkö oikein?
Niinimäki: Kyllä joo. Tänne on tietyt laboratoriokokonaisuudet keskittynyt, luonnontieteiden ja tekniikan kokonaisuuksia, ja sitten Kontinkankaalle jälleen biotieteen ja lääketieteen kokonaisuuksia. Rohkenen epäillä, että opiskelijoiden liike ja kampuksella kohtaaminen yliopiston tarjoamassa ajankäytössä on hyvin vähäistä. Toki opiskelijat varmasti vapaa-ajalla kohtaa, mutta toivotaan että se keskustakampus toimii sitten kohtaamispaikkana ja rakennetaan myöskin sitten sellaiseksi, että koko meidän opiskelijapopulaatio kaikilta aloita kohta siellä. Juuri oikein tulkitset, että keskustakampus on nimenomaan kohtaamisen ympäristö.
Iina: Meidän lukijoita on myös mietittänyt se, että miten kampuksen suunnittelussa huomioidaan kestävä kehitys?
Niinimäki: Kestävä kehitys huomioidaan rakennusmateriaaleissa ja rakentamisessa sillä tavalla, että ainakin oma toivomus on että siinä käytetään puuta, rakennusmateriaalin sillä tavalla toimitaan hiilinieluna. Rakennuksen keskeinen sijainti suhteessa opiskelijoiden asuinpaikkoihin johtaa siihen, että sinne kuljetetaan paljon enemmän pyörällä ja kävellen kun mitä tänne keskimäärin, joka vähentää sitten sieltä tulevia hiilipäästöjä ja ilman muuta rakennusta kaikinpuolin tämmöiseksi kestävän kehityksen mukaiseksi, mietitään omia energiantuotantomahdollisuuksia, mietitään lämmityskysymyksiä ja muita.
Sitten kiinnostava asia kauppojen ja ympärille mahdollisesti syntyvien jäähallin ja muiden kanssa on tämmöset energiasymbioosit. Jos naapuri tarvii kylmää ja toinen tarvii lämmintä, että miten me pystytään sitä yhteiselosta sitten ammentamaan näin niinku kestäyyden näkökulmasta enemmän ja yksi semmonen kaupungin suunnitteluvaraukseen kirjoitettukin asia on se, että että meidän täytyy yhdessä nyt kauppojen ja kaupungin tässä miettiä, että millä tavalla hiilijalanjälki otetaan huomioon sen alueen suunnittelussa.
Iina: Tähän onkin oikeastaan ihan hyvä lopettaa tähän viimeiseen kysymykseen, joka kuuluu näin: Onko keskustakampushanke rehtori Niinimäen suuruudenhullu tapa jäädä historiankirjoihin?
Niinimäki: No ei se varmasti sitä ole. Kyllä se meidän hallituksen päätös on ja ehkä rehtorin rohkeus ei olisi koskaan riittänyt tätä aloittaa, mutta jälkikäteen siitä, että meillä hallitus näki tän asian tarpeellisena ja ryhtyi tähän hommaan niin on arvostanut sitä rohkeaa päätöstä erittäin paljon
Iina: Kyllä. Kiitos sulle tosi paljon vierailusta.
Niinimäki: Kiitoksia
Iina: Toivottavasti tää jakso nyt niinku selkeyttää opiskelijoiden ajatuksia tästä aiheesta, koska onhan tää niinku iso aihe ja ymmärrettävää, jos sitä ei ihan täysin ymmärrä.
Niinimäki: Toivotaan näin ja palataan asiaan jos tarvetta on, hyvin mielellään kerrotaan tästä asiasta ja taustoista, mistä tahansa. Tää on erittäin hyvä tapa viestiä teidän kautta tätä asiaa.
Iina: Kyllä ehdottomasti, ja me palataan korkeakouluaiheiden pariin seuraavassa jaksossa. Heipähei.
Podcast ilmestyy jatkossa kerran kuukaudessa vaihtelevin aihein. Löydät jaksot striimauspalveluista niiden ilmestyttyä.
Julkaistu
SHARE
Iida Putkonen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.
