Oulun yliopiston Koneinsinöörikillan järjestämän perinteisen laskiaisriehan tämänvuotisena teemana oli sporttilaskiainen. Siksipä laskijat olivat tiistaina teeman mukaisesti hyvällä urheilumielellä.
Purevassa 15 asteen pakkasessa paikallisten yritysten ja ainejärjestöjen joukkueet kilpailivat keskenään kelkkamäessä. Riento huipentui Modified-sarjaan, jossa näytöstyyliin rakennetut laskuvälineet sujahtivat montun pohjalle. Tänä vuonna erityisen edustettuina olivat e-sports ja penkkiurheilu.
Ylioppilaskuntaan kuuluminen on puhututtanut vuosikymmenten ajan. Oulussa tavoite automaatiojäsenyydestä luopumisesta on nyt ylioppilaskunnan poliittista linjaa määrittävässä linjapaperissa.
Yhden ylioppilaskunnan kanta ei vielä yksinään muuta lakia. Mutta millaisia vaikutuksia on ylioppilaskuntaan kuulumisesta tehdystä valituksesta hallinto-oikeuteen?
Viime syyskuussa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) linjapaperia päivitettiin. Ylioppilaskunnan poliittista linjaa määrittävää linjapaperia viilattiin ja muutettiin useasta kohdasta monin eri sanankääntein, mutta vain yksi lisäys pääsi uutisiin asti.
Kirjaus kuuluu kokonaisuudessaan näin:
”Ylioppilaskunta tarjoaa laadukkaan edunvalvonnan lisäksi jäsenilleen hyödyllisiä palveluita ja sen jäsenyys on houkutteleva Oulun yliopiston opiskelijoille. Tulevaisuudessa ylioppilaskuntien jäsenyys perustuu vapaaehtoisuuteen. Ylioppilaskunnille varataan muutosta varten riittävän pitkä siirtymäaika. Ylioppilaskunta varautuu vapaaehtoiseen jäsenyyteen taloudellisesti myös ennen siirtymäaikaa.”
Esityksen teki Eelis Palokangas (Kontinkankaan vaaliliitto), ja sitä kannatti Olli Joki (Tekniikka ja Talous). Äänestyksen jälkeen tulos oli selvä: äänin 22–14 lisäys hyväksyttiin linjapaperiin.
Neljällä virkkeellä oli suuri painoarvo: OYY on nyt Suomen ensimmäinen ylioppilaskunta, joka itse ajaa automaatiojäsenyydestä luopumista.
Tällä hetkellä suomalaisen perustutkinto-opiskelijan tulee yliopistolain mukaan kuulua ylioppilaskuntaan.
Lakiperusteita löytyy kuitenkin myös automaatiojäsenyyttä vastustavilta: pakollista jäsenyyttä pidetään perustuslakia rikkovana, sillä perustuslain mukaan kansalaisella vapaus olla kuulumatta yhdistyksiin. Ylioppilaskunnat eivät tosin juridisesti ole yhdistyksiä, vaan julkisoikeudellisia yhteisöjä.
Yhden ylioppilaskunnan linjapaperikirjaus ei vielä yksinään muuta lakia. Paineita muutokselle tuntuu kuitenkin nyt olevan aiempaa enemmän.
Viime lokakuussa perustuslakivaliokunta esitti, että valtioneuvoston pitäisi harkita selvitystyön käynnistämistä ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä ja ryhtyä tarvittaessa lainsäädäntötoimiin sääntelyn muuttamiseksi. Esitystä perusteltiin sillä, että ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) piirin ovat tulevaisuudessa tulossa myös ammattikorkeakouluopiskelijat. Valiokunta piti tärkeänä sitä, etteivät opiskelijaryhmien edut tai velvoitteet poikkea toisistaan.
Ammattikorkeakouluopiskelijoiden ei tarvitse kuulua opiskelijakuntaan. Vuonna 2014 perustuslakivaliokunta otti kantaa siihen, tulisiko automaatiojäsenyys ulottaa koskemaan myös ammattikorkeakoulu-opiskelijoita. Silloin kannaksi tuli, että opiskelijakuntien pakkojäsenyys olisi vastoin perustuslaissa turvattua yhdistymisvapautta. Tätä perusteltiin sillä, etteivät opiskelijakunnalle esitetyt tehtävät edellytä kaikkien ammattikorkeakouluopiskelijoiden kuulumista opiskelijakuntaan.
Tammikuussa Turun ylioppilaslehti (24.1.) kertoi kahden turkulaisen oikeustieteen opiskelijan tehneen ylioppilaskuntaan kuulumisesta valituksen Turun hallinto-oikeuteen. Lehden mukaan valituksessa opiskelijat vaativat, että heille myönnetään ero Turun yliopiston ylioppilaskunnasta (TYY) ilman, että he menettävät opinto-oikeuttaan Turun yliopistossa. Lisäksi he vaativat, että TYY palauttaa heille kuluvan lukuvuoden jäsenmaksun.
Mitä kaikesta tästä ajattelevat Oulun kannasta viime syksynä päättäneet edaattorit?
Tärkein periaate on vapaus
Oulussa kysymys automaatiojäsenyyskirjauksesta jakoi kantoja.
Lisäyksen ideoijia olivat Kontinkankaan vaaliliiton edaattorit. Ryhmänjohtaja Eelis Palokankaan mukaan ajatus kannan lisäämistä linjapaperiin syntyi viime keväänä asiasta käydyn lähetekeskustelun jälkeen. Muilta ryhmiltä saadun palautteen perusteella aloitteeseen lisättiin lisäys siirtymäajasta.
Palokankaan mukaan KoValle kysymys oli ja on edelleen periaatteesta. Ryhmän kantana on, että ylioppilaskuntaan kuulumisen tulisi olla vapaaehtoista. Sillä, että OYY:n toimisto sijaitsee Linnanmaalla eikä Kontinkankaan kampuksella, ei ollut vaikutusta päätökseen, Palokangas sanoo.
”Muilla paikkakunnilla, jossa tätä kampuskysymystä ei ole, on asia koettu silti samalla tavalla.”
Yksi KoVan esittämä peruste vapaaehtoisuudelle on se, että kaikki opiskelijat eivät halua sitoutua ylioppilaskunnan edustamien poliittisten kantojen taakse. Jos meno ei miellytä, opiskelijalla tulisi olla mahdollisuus irtisanoutua ylioppilaskunnasta.
Leo Jämsän mukaan tällä hetkellä yksittäisellä ylioppilaskunnan jäsenellä ei ole “kuluttajansuojaa”: ”Esimerkiksi Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) korostaa, että se edustaa isoja joukkoa opiskelijoita. Opiskelija voi kuitenkin kokea, ettei hän halua tulla edustetuksi näin. Nyt ainoana keinona on ollut se, että äänestää edustajistovaaleissa ja toivoo, että äänestetty edustaja ajaisi näitä itselle sopivia asioita.”
Vapaaehtoisella jäsenyydellä olisi varmasti vaikutuksia ylioppilaskunnan käytössä oleviin resursseihin. Asiasta on varoittanut myös SYL. Liiton pääsihteeri Eero Manninen sanoi Lännen Median haastattelussa (29.10.) Ruotsissa ylioppilaskuntien jäsenmäärien romahtaneen päätöksen myötä. “Mikäli automaattijäsenyydestä luovutaan, on syytä kysyä sitä, kuinka voimakkaasti se vaikuttaisi ylioppilasliikkeen mahdollisuuksiin vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.”
Millainen vapaaehtoinen ylioppilaskunta sitten olisi?
Eelis Palokankaan mukaan se riippuisi pitkälti siitä, millainen lakimuotoilusta tulisi, ja miten siirtyminen vapaaehtoisuuteen hoidettaisiin.
”Jos muutos olisi hyvin valmisteltu ja myös hyvin mainostettu opiskelijoille, olisi lopputulos toki parempi kuin silloin jos sitä ei oltaisi tehty niin hyvin. Tulos riippuu paljon myös mahdollisesta lakitekstin luonteesta: miten ylioppilaskunnan asema olisi määritelty, millaisia tehtäviä sillä olisi, miten rahoitus olisi huomioitu lainsäädännössä. Näkisin, että ylioppilaskunnan perustoiminta, sen arvot ja edunvalvonnan kohteet, eivät merkittävästi muuttuisi.”
Kontinkankaan vaaliliiton edustajat sanoivat Oulun ylioppilaslehdelle, että kuuluisivat ylioppilaskuntaan myös silloin, jos siitä tulisi vapaaehtoista.
Olli Joki uskoo, että automaatiojäsenyys poistuu ennemmin tai myöhemmin.
Vapaaehtoisuus muuttaisi toimintaa
Syksyn äänestys ratkesi käytännössä OYY:n edustajiston suurimman edustajistoryhmän(Tekniikan ja Talouden vaalirengas) äänillä. Kaikki TeTan edustajat äänestivät esityksen puolesta. Yksimielisesti esityksen puolesta äänesti myös Keskustan ja sitoutumattomien vaaliliitto (3 edustajaa) ja Akateemiset Perussuomalaiset (1 edustaja). Tieteellisten ryhmässä kysymys automaatiojäsenyydestä aiheutti hajontaa: neljä äänesti esitystä vastaan, yksi sen puolesta.
TeTan ryhmänjohtaja Olli Joen mukaan kyseessä ei ollut ryhmäpäätös, vaan edaattorit saivat päättää asiasta omantunnon mukaan. Asiasta kyllä keskusteltiin ryhmän keskuudessa paljon.
”Tärkein pointti mielestäni on periaate vapaudesta: onko pakkojäsenyys enää nykypäivää vai pelkkä jäänne historiasta? Toki taustalla on muitakin asioita, kuten YTHS-lain laajennus, minkä jälkeen vahvoja juridisia perusteita pakkojäsenyydelle ei enää ole. Ja jos laki kohtelee yliopisto-opiskelijoita mahdollisesti perustuslain vastaisesti ja eriarvoistavasti muihin opiskelijoihin verrattuna, niin ylioppilaskunta on asian muuttamiseen vaikuttamispaikkana paras.”
Joen mukaan TeTa näkee automaatiojäsenyyden poistamisen mahdollisuutena, ei uhkana. Vapaaehtoisjäsenyydellä ylioppilaskunta voisi olla jäsenlähtöisempi, Joki sanoo.
”Kun joka vuosi ei ole turvattua rahoitusta, se toisi toimintaan muutoksia: olisi pakko miettiä, mitä priorisoidaan, mikä on se tärkein juttu, mitä ylioppilaskunta tekee. Jos edunvalvonta katsottaisiin tärkeimmäksi, se voitaisiin turvata jopa aiempaa pienemmillä resursseilla. Toki panoksia pitää käyttää viestintään ja jäsenhankintaan.”
Hän uskoo, että pahimman skenaarionkin toteutuessa vapaaehtoinen jäsenyys saisi opiskelijoita liittymään ylioppilaskuntaan.
”Uhkakuvana on ollut se, että ylioppilaskunnan toiminta romahtaisi kokonaan vapaaehtoisuuden myötä, ja opiskelijan edut poljettaisiin alas yhteiskunnassa ja yliopistolla. Kautta aikain ihmiset ovat vapaaehtoisesti järjestäytyneet ja ajaneet kollektiivisesti omia etujaan, kun niitä on pitänyt ajaa. Uskoisin, että tällaisessa tilanteessa, epätodennäköisessä kylläkin, sieltä nousisi uudestaan vapaaehtoisesti järjestäytynyt opiskelijaliike”, Joki muotoilee. Hänkin kertoo kuuluvansa ylioppilaskuntaan, jos se olisi vapaaehtoista.
Joen mukaan TeTa seuraa Turun tilannetta suurella mielenkiinnolla, sillä se antaisimahdollisesti merkittävän ennakkopäätöksen ylioppilaskunnan pakkojäsenyydestä.
“Ihailtavaa opiskelija-aktivismia oikeustieteen opiskelijoilta! Jaan heidän kanssaan huolen siitä, että ylioppilaskuntien pitäisi olla paljon vastaanottavaisempia muutokselle, jotta mahdollisimman hyvät siirtymäajat saadaan neuvoteltua. Uskon, että pakkojäsenyys tulee poistumaan ennemmin tai myöhemmin.”
Sara Jasmin Puska arvelee, että vapaaehtoinen jäsenyys vaatisi isoja panostuksia jäsenhankintaan ja toiminnan promoamiseen.
Kuka maksaa?
Humanistien ja kasvatustieteilijöiden vaalirengas (HuKa) oli yhtenä rintamana automaatiojäsenyysesitystä vastaan. Ryhmä jätti esityksestä myös eriävän mielipiteen.
Viime vuonna HuKan ryhmänjohtajana toimineen Sara Jasmin Puskan mukaan vapaaehtoinen jäsenyys vaikuttaisi OYY:n talouteen merkittävästi.
Siksi kysymykseen toiminnan rahoittamisesta tulevaisuudessa olisi ollut hyvä varautua jo ennen päätöksentekoa.
”Kokouksessa heitettiin esimerkiksi ajatuksia siitä, että valtio tai yliopisto tukisi ylioppilaskuntia. Valtio ei ole luvannut meille euroakaan, samoin on yliopiston kanssa. Lisäksi rahoitiksen muutos vaikuttaisi myös itsenäisyyteemme: miten voidaan tehdä opiskelijoille parasta edunvalvontaa, jos ollaan samalla rahoittajasta riippuvaisia – tai rahoittaja on se jota kritisoidaan?”
Puskan mukaan vapaaehtoinen jäsenyys tarkoittaisi huimia panostuksia jäsenhankintaan ja oman toiminnan promoamiseen.
”On tunnustettu ongelma, ettei OYY saa nytkään kaupattua omaa tekemistään riviopiskelijoille, jotta he tietäisivät, mitä ylioppilaskunta tekee ja miksi se on olemassa. Samaa ongelmaa on yritetty ratkoa monen monta vuotta onnistumatta. Vapaaehtoisuuden myötä ongelma pitää saada ratkaistua pikaisesti.”
Siksi seurauksena olisi luultavasti jäsenmäärien romahdus, Puska sanoo.
”Vanhemmat opiskelijat ja aktiivit ovat todennäköisesti tietoisempia ylioppilaskunnasta, ja luultavasti myös maksaisivat jäsenmaksun. Ongelmana ovat fuksit, ja he, jotka eivät osallistu OYY:n tapahtumiin, heille jää helposti epäselväksi, mikä koko OYY on”, Puska sanoo.
Hänkin kertoo, että kuuluisi ylioppilaskuntaan myös ilman pakkoa.
Nyt odotetaan
Turussa hallinto-oikeuteen valituksen tehneet opiskelijat ja Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) odottavat, miten hallinto-oikeus ratkaisee asian. Turun ylioppilaslehden jutussa ylioppilaskunnan pääsihteeri Rauni Elenius arvioi, että ratkaisun saamiseen menee vielä kuukausia.
Mikäli hallinto-oikeus päätyy puoltamaan opiskelijoiden valitusta, sen ratkaisu jää voimaan. Yliopistolain mukaan hallinto-oikeuden ratkaisusta ei voisi valittaa enää korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Kontinkankaan kampuksen läheisyydessä olevat parkkipaikat muuttuivat viime syyskuussa maksullisiksi monien opiskelijoiden yllätykseksi. Yliopiston tilapalveluista kerrotaan Oulun kaupungin päättäneen parkkimittarien asentamisesta. Osa opiskelijoista kokee parkkipaikkatilanteen asettavan kampuksen opiskelijat eriarvoiseen asemaan linnanmaalaisiin nähden.
Myös Linnanmaalla autopaikkojen tarve kasvaa huimasti Oulun ammattikorkeakoulun muuton myötä.
Omalla autolla Kontinkankaan kampukselle kulkevien opiskelijoiden tilanne muuttui merkittävästi syyskuun alussa, kun Dentopoliksen ja lääketieteellisen tiedekunnan päärakennuksen läheisyydessä sijaitsevat K3- ja K4-parkkipaikat muuttuivat maksullisiksi mittaripaikoiksi. Yliopisto tiedotti opiskelijoille asiasta lokakuussa intranetissä Notiossa ja verkkosivuilla, mutta loppuvuonna haastattelemiemme kampuksen opiskelijajärjestöjen mukaan muutos tuli monille yllätyksenä.
Juha Sarkkinen yliopiston tilapalveluista kertoo, että päätös pysäköintipaikkojen muuttamisesta maksullisiksi tuli Oulun kaupungilta. Sarkkinen muistuttaa, että pysäköintipaikat eivät ole missään vaiheessa pelkästään yliopiston käytössä.
“Alun perin on ajateltu, että pysäköintipaikat olisivat asiakkaiden käytössä. Kaupungilta tuli signaalia, että Dentopoliksen asiakaspaikat ovat heiltä loppu johtuen asiakasmäärien kasvusta ja toivottiin, että kyseinen autopaikka-alue palautetaan alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa asiakaspaikoiksi”, Sarkkinen kuvailee syitä parkkimittarien asentamisen taustalla.
Kontinkankaan alueella ei ole juurikaan ilmaista parkkitilaa. Henkilökunnan käytössä on omia pysäköintipaikkoja, ja pieni määrä maksullisia paikkoja on luovutettu opiskelijoiden käyttöön tarveperusteisesti, esimerkiksi pitkän matkan päästä tuleville opiskelijoille.
Sarkkinen kertoo, että tilapalveluille on tullut opiskelijoilta yksittäisiä palautteita. Tilapalveluiden tiedossa oli joulukuussa haastatteluhetkellä kahdesta kolmeen opiskelijoiden saamaa pysäköintivirhemaksua, jotka ovat annettu heti pysäköintipaikkojen muutosvaiheessa.
“Olemme seuranneet tilannetta syksystä lähtien ja katsomme onko toimenpiteille tarvetta ja mitä on mahdollista tehdä. Ainoa selkeä asia on se, että uusia paikkoja ei tulla rakentamaan – ei ilmaisia tai maksullisia”, Sarkkinen sanoo.
Juuri ennen joulua, 21.12. Notiossa tiedotettiin Suomen Yliopistokiinteistöjen (SYK) tehneen valvontasopimuksen Oulun pysäköinninvalvonnan kanssa Kontinkankaan kampusalueen pysäköinninvalvonnan tehostamisesta vuoden 2019 alusta alkaen.
”Näin saadaan pysäköinti niille alueille, joihin se kuuluukin. Alueen parkkeeraus on villiintynyt niin, että parkkeerataan muualle kuin sallituille paikoille, mikä taas vaikeuttaa alueella liikkumista ja kiinteistöhuoltoa. Kun on tietyt parkkipaikat määritelty, on tarkoitus, että niitä noudatetaan ja niille parkkeerataan”, kommentoi päätöstä SYK:in kampusmanageri Seppo Wiik.
Merkittävä osa opiskelijoista pitkämatkalaisia
Viime vuoden joulukuussa haastattelemiemme Kontinkankaan kampuksen opiskelijajärjestöjen mukaan yliopiston tiedottaminen parkkimittareista ei ollut tavoittanut opiskelijoita, mutta parkkisakoilta oltiin syksyn aikana suurimmaksi osaksi vältytty.
Kontinkankaan opiskelijoiden joukossa on paljon pitkämatkalaisia, opiskelijajärjestöistä kerrotaan.
“Parkkipaikkatilanne vaikeuttaa kauempaa kulkevien opiskelijoiden tilannetta, ja erityisen hankala tilanne on satunnaisesti autoa tarvitsevilla, jolla ei ole tarvetta tai mahdollisuutta ympärivuotiseen autopaikkaan. Osa autolla kulkevista opiskelijoista kertoo tulevansa kampuksella vain pakolliseen opetukseen parkkipaikkojen vähyyden vuoksi”, Oulun Lääketieteellisen Killan vuoden 2018 puheenjohtaja Lotta Peltola kertoo.
Terveystieteiden kilta teki tätä juttua varten kiltansa jäsenillä kyselyn parkkipaikkojen maksullisuudesta. Suurimmalle osalle vastanneista maksullisuus tuli yllätyksenä ja osa kokee kampuksen parkkipaikkatilanteen epätasa-arvoisena Linnanmaahan verrattuna. Vähäiset paikat ovat useimmiten täynnä.
“Eipä tule koululla vietettyä yhtään ylimääräistä aikaa. Kirjaston edessä on yksi rivi ilmaisia parkkipaikkoja, mutta ne ovat aina täynnä. Ainut ilmainen parkkipaikka, jossa on tilaa, on yhden tunnin pysäköinti kaupan pihalla. Valitettavasti harvoin mikään oppitunti on tunnin pituinen”, yksi vastanneista opiskelijoista kommentoi.
Oulun yliopiston biokemian opiskelijoiden ainejärjestö Histonin vuoden 2018 puheenjohtaja Elisa Myllymäki kertoo saaneensa itse sakon erään kampuksen parkkipaikan muututtua kiekolliseksi. Vähäisestä parkkipaikkatilanteesta kärsivät hänen kokemuksensa mukaansa myös koulun henkilökunta.
“Paikkoja oli liian vähän jo ennen uudistusta ja nyt myös 7A-aulan remontti on vähentänyt myös paikkojen määrää. Labraviikoilla on lähes mahdotonta tulla autolla, sillä päivät ovat pitkiä ja pitäisi vähän väliä käydä siirtämässä kiekkoa tai maksaa paljon maksullisilla paikoilla”, Myllymäki kertoo.
Opetushammashoitolan asiakkaiden tilanne mietityttää
Kontinkankaan kampuksella on yhteensä noin 2000 opiskelijaa, joiden lisäksi Aapistien alun perin ilmaisista parkkipaikoista kilpailevat opiskelijoiden kokemuksen mukaan myös Oulun yliopistollisen sairaalan työntekijät ja kävijät. Maksullinen pysäköinti maksaa opiskelijalle kahdeksantuntisen koulupäivän aikana yli viisi euroa.
Oulun Hammaslääketieteen Killan vuoden 2018 puheenjohtaja Johanna Nelimarkka näkee pysäköinnin muuttumisen maksulliseksi lisäävän kustannuksia erityisesti opetushammashoitolan kävijöiden kohdalla. Dentopoliksessa sijaitsevassa opetushammashoitolassa käynnit voivat kestää kerrallaan jopa 3,5 tuntia, ja pitkän hoitokäynnin pysäköintimaksut voivat vähentää potilaiden halukkuutta käydä hoitolassa.
“Aikaisemmin oli ongelmana, että opetushammashoitolaan tulevat potilaat eivät meinanneet löytää parkkipaikkaa ja saattoivat tämän vuoksi myöhästyä ajaltaan. Nyt osa potilaista on kertonut, että parkkipaikka on löytynyt aiempaa helpommin. Toki mielestäni olisi kohtuullista, että opetushammashoitolan potilaat saisivat maksuttoman pysäköinnin”, Nelimarkka esittää toiveena.
Parkkipaikkojen riittävyydestä Dentopoliksen läheisyydessä ei ole opiskelijoiden kokemuksen mukaan ollut ongelmaa niiden muututtua maksullisiksi. Opiskelijat kertovat kaipaavansa enemmän ilmaisia parkkipaikkoja juuri eri kampusten opiskelijoiden tasavertaisuuden vuoksi.
Yhdessä terveystieteiden opiskelijoiden vastauksista ehdotetaan tilanteen ratkaisuksi parkkilupien myöntämistä.
“Järkevintä olisi myöntää jokaiselle [autoilevalle] opiskelijalle oma parkkilupa, joka oikeuttaa ilmaiseen pysäköintiin ja muutoin paikat maksullisiksi. Näin on toimittu myös muissa kaupungeissa.”
Mitä parkkipaikoille käy, kun Oamk muuttaa Linnanmaalle?
– Lisäpaikkojen rakentaminen mahdollista, tilapalveluilta vakuutetaan
Parkkipaikkojen riittävyys on puheenaiheena myös Linnanmaan kampuksella. Vuonna 2020 edessä oleva Oamkin muutto saman katon alle tarkoittaa sitä, että kampuksella opiskelee ja työskentelee tulevaisuudessa yli 20 000 henkeä.
Yliopiston tilapalvelujen päällikkö Arto Haverinen kertoo, että autopaikkojen kasvavaan tarpeeseen ollaan varauduttu. Nyt jo kampusalueelle on rakennettu 300 uutta autopaikkaa Oulun ammattikorkeakoulun käyttöön siirtyvälle pohjoispuolelle ja kiinteistön omistavalla Suomen Yliopistokiinteistöillä (SYK) on optio vielä 200 lisäpaikan rakentamiselle.
“Kun yliopisto luopui pohjois- ja lounaispuolen tiloista, luovuttiin samalla myös tietyistä autopaikoista ja tällä tavalla olemme pystyneet luovuttamaan lisäpaikkoja ammattikorkeakoulun tarpeisiin. Yliopistolle on tarkoitus jäädä 1300 autopaikkaa, ammattikorkeakoululle 500 paikkaa ja SYK:lle noin 200 paikkaa”, Haverinen kuvailee Linnanmaan parkkipaikkatilannetta. Yliopisto tiedotti 9.1. Notiossa kampuksen pohjoispäädyssä olevien P6- ja P7-parkkialueiden poistuneen yliopiston käytöstä tämän vuoden alusta alkaen, sillä alueet tulevat Oamkin käyttöön.
Yliopiston käytössä olevista autopaikoista puolet on lämpöpaikkoja ja puolet kylmäpaikkoja. Haverisen mukaan lämpöpaikkojen määrä on tällä hetkellä riittävä, mutta asiakkaiden käytössä olevista kylmistä paikoista on ajoittain puutetta. Pitkän matkan päästä saapuville opiskelijoille on jatkossakin olemassa pieni tarveperusteinen parkkipaikkakiintiö.
“Yliopiston, ammattikorkeakoulun ja SYK:n kesken on käynnissä suunnittelu siitä, miten parkkeeraus tullaan järjestämään jatkossa. Kylmäpaikkojen muuttaminen maksulliseksi on yksi vaihtoehto, joka on esillä. Lämpöpaikat ovat jo maksullisesti netissä ja mobiilissa varattavissa”, Haverinen kertoo.
Riittävän julkisen liikenteen takaamiseksi Linnanmaalle vuoteen 2020 mennessä on tehty ponnistuksia. Arto Haverinen kiittelee Oulun kaupungin aktiivisuutta ja lupauksia bussivuorojen lisäämisestä ja uudelleen suunnittelusta. Bussien kulun sujuvuuden varmistamiseksi on määrä rakentaa kaksi kilometriä uutta julkisen liikenteen kaistaa Linnanmaalle johtavalle Alakyläntielle.
Julkaistu
SHARE
Mirko Siikaluoma
Oululainen toimittaja, joka nukkuu liian usein liian vähän ja bongaa kirpputoreilta korneja levynkansia.
OYY:n hallitus ja edustajiston puheenjohtajisto vuodelle 2019 valittiin edustajiston kokouksessa 3. joulukuuta. Hallituksen koko huolestutti monia edustajiston jäseniä.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) edustajisto on valinnut 3. joulukuuta pidetyssä kokouksessa ylioppilaskunnalle uuden hallituksen ja edustajiston puheenjohtajiston.
Hallituksen puheenjohtajaksi on valittu Miriam Putula, 23-vuotias kolmannen vuoden logopedian opiskelija. Hänen taustaryhmänsä on Keskustaopiskelijoiden ja sitoutumattomien vaaliliitto. Putula toimi tänä vuonna edustajiston varapuheenjohtajana.
Edustajiston puheenjohtajaksi vuodelle 2019 valittiin 25-vuotias luokanopettajaopiskelija Tino Nissinen, jonka taustaryhmänä on Humanistien ja kasvatustieteilijöiden vaalirengas. Edustajiston varapuheenjohtajaksi valittiin Tieteellisten Jussi Vaara.
Hallituksen jäseniksi valittiin Zacharias Hellberg,Edgar Minyoi,Nuuti Vasari, Teemu Virtanen ja Salli Kärkkäinen.
Puheenjohtajavalinnan jälkeen Miriam Putula kertoi olevansa todella kiitollinen.
”Ensi vuodesta tulee haastava, mutta kun menemme eteenpäin yhdessä, yhtenä ylioppilaskuntarintamana, kaikesta selviää.”
Lisäksi edessä on muun muassa eduskuntavaalien lobbaustyötä ja Oamkin muuttoon valmistautumista: ”Isoja kokonaisuuksia on käynnissä.”
Puheenjohtajana hän haluaa panostaa yhteisen ylioppilaskunnan luomiseen: ”Puheenjohtaja luo perustan, jolle muiden toimijoiden toiminta rakentuu. Yhtenä ensi vuoden asiana olisi se, miten edaattoreita (edustajiston jäseniä) saataisiin enemmän mukaan ylioppilaskunnan toimintaan.”
Tämän vuoden hallituksen puheenjohtaja Kalle Parviainen arvioi, ettei ensi vuodesta tule hallitukselle helppo.
”Ensi vuonna tarvitaan ymmärrystä ja joustamista kaikilta osapuolilta. Joustaminen tarkoittaa sitä, että jos kaikkea ei saada tehtyä, tulee olla itselle ja toisille armollisia. Jos hallituksen koko on näin pieni, kaikkien ei tarvitse venyä kaikkeen.”
Ensi vuoden suurimmiksi haasteiksi Parviainen mainitsee Putulan tavoin merkittävät henkilövaihdokset.
”Meillä vaihtuu nyt vuoden alussa sekä hallitus että pääsihteeri, ja uusi koulutuspoliittinen asiantuntija aloittaa tammikuussa. Organisaatiossa on nyt selkeä epäjatkuvuuskohta. Se on haaste kaikille toimijoille.”
Maanantain kokouksessa hallitusvalintaa edelsikin keskustelu siitä, onko kokouksessa esitetty hallituskokoonpano liian pieni. Nyt valitussa hallituksessa on yksi henkilö vähemmän kuin tänä vuonna. Hallitukseen haki kuusi henkilöä, puheenjohtajaksi haki kolme.
Vuodelle 2019 toimintasuunnitelmaprojekteja on seitsemän, ja ylioppilaskunnan talousarviossakin oltiin varauduttu kahdeksanhenkiseen hallitukseen (puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajaa ja viisi hallituksen jäsentä). Yhtenä pelkona oli hallituslaisten uupuminen työtaakan alle jo alkuvuonna.
Edustajiston jäsen Eelis Palokangas (Kontinkankaan vaaliliitto) esitti kokouksessa myös ponnen, jossa pyydettiin selvittämään mahdollisuutta täydentää nyt valittua hallitusta. Ponsi hyväksyttiin.
Kalle Parviaisen mukaan hallituksen jatkohakua tullaan varmaan tekemään, vaikka OYY:n säännöt eivät hallituksen täydennyshaun käsitettä sellaisena tunnekaan.
”Kunhan tästä nyt palaudutaan, mietitään, miten saadaan luottamuspaikoista houkuttelevampia ja niihin hakijoita.”
Muokattu 4.12. kello 12: Lisätty tieto hallitushakijoiden määrästä.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta muuttaa marraskuun lopun ja joulukuun aikana uusiin tiloihinsa. Kampuksen pohjoisosasta lähemmäs keskusaulaa siirtyviä opiskelijoita mietityttävät seminaari- ja luentotiloista luopuminen ja uusien tilojen sisäilma. Ennen uusiin maisemiin vaihtamista kasvatustieteiden opiskelijat viettävät yhden yön tutussa ja turvallisessa KTK-päädyssä.
Vuodesta 2016 lähtien suunniteltu kasvatustieteiden tiedekunnan muutto toteutuu aikataulussaan. Muutto kampuksen pohjoispuolelta Oulun ammattikorkeakoulun alta keskusaulan läheisyyteen on tarkoitus valmistua joulukuun aikana, ja opetus on määrä aloittaa uusissa tiloissa vuoden 2019 alussa.
Muuttolaatikoiden pakkaaminen on jo aloitettu ennen nykyisistä opetustiloista poistumista.
“Nykyiset opetustilat poistuvat käytöstä marraskuun 23. päivä. Kuun viimeinen viikko on pakkausviikko ja ensimmäiset muuttajat tulevat joulukuun kolmantena päivänä kasvatustieteen käytäville. Muutto on aikataulutettu käytävittäin. Viimeisenä muuttaa päiväkoti Lastu, joka lopettaa toimintansa 11. joulukuuta, jolloin on muuttofirman vihoviimeinen työpäivä”, kertoo musiikkikasvatuksen koulutussuunnittelija Petteri Klintrup, joka toimii tiedekunnan muuttovastaavana.
Klintrupin mukaan tilojen luovutuksessa yliopistolle on ollut pientä viivästystä; alunperin marraskuun alkuun luvatut tilat luovutettiin tiedekunnalle lopulta tiistaina 20. marraskuuta.
Ainoa opetustiloihin liittyvä epävarma asia ovat tiedekunnan uudet AV-hankinnat, joihin yliopisto odottelee yhä tarjouksia.
“Niiden toimitusten ajallaan saapuminen on tällä hetkellä epävarmaa, mutta korvaavia systeemeitä on suunniteltu niiden varalle”, Klintrup linjaa. Hän vakuuttaa, ettei huolta opetuksen ongelmista ole.
Opiskelijat tyytymättömiä yliopiston tiedottamiseen
Tiedekunnan muutto on herättänyt kasvatustieteiden opiskelijoiden keskuudessa huomattavasti kritiikkiä etenkin yliopiston tiedottamista kohtaan. Tiedon päätyminen konkretisoituu erityisesti kysyttäessä kasvatustieteiden tiedekunnan päädyssä vastaantulevilta opiskelijoilta ohjeita uusiin tiloihin.
Opiskelijoiden edustajana kasvatustieteiden tilatyöryhmässä toimiva, viidettä vuotta luokanopettajaksi opiskeleva Tino Nissinen kertoo, että vastuuta muuttoon liittyvästä tiedotuksesta on ajoittain sälytetty turhan paljon opiskelijoiden harteille.
“On ajateltu, että tilatyöryhmän henkilöt viestivät muille opiskelijoille ja että se riittää. Sitä me olemme totta kai tehneetkin paljon aihetta käsittelevän Facebook-sivun avulla, mutta päävastuu tällaisen prosessin tiedottamisesta tulisi silti olla yliopistolla ja tiedekunnalla”, Nissinen kommentoi informaation kulkua yliopistolta opiskelijoille.
Nissinen pitää ongelmallisena sitä, että osa yliopiston viestinnästä tehtiin alkuvaiheessa intranet-palvelu Notion kautta.
“Yliopiston taholta uskotaan, että sitä luetaan, mutta tosiasiassa se tavoittaa vaan aktiivisimmat opiskelijat ja ylioppilaskunnan parissa työskentelevät opiskelijat.”
Nissinen mainitsee, että aktiiviopiskelijat ovat muutosta tiedottamista helpottaakseen ylläpitäneet HUTK:n ja KTK:n muutto -Facebook-sivua. Yliopisto olisi halunnut hyödyntää sitä oman tiedotteensa välittämiseen laajalle opiskelijaryhmälle, mutta tähän ylläpitäjät eivät halunneet ryhtyä.
“Siinä oli ajatuksena, että jos muutaman opiskelijan kesken on saatu tuo toimimaan tosi hyvin, niin yliopiston puolelta olisi mahdollista varmasti järjestää joku vastaava. Ei haluttu omia sitä, vaan pitää selkeänä, että se kanava on opiskelijaedustajien tiedottamiseen”, Nissinen kuvailee.
Opiskelijajärjestöjen kiltatilat ja OLO ry:n kahvila OLOhuone sijaitsevat kasvatustieteiden uusissa tiloissa “sydämeksi” nimetyn tilan yhteydessä. Kiltatilan lasiseinää koristavat järjestöjen logot.
Epätietoisuutta muutosta
Näkyvin muutos kasvatustieteiden tiedekunnan muutossa on omien seminaari- ja luentotilojen poistuminen. Vuoden 2019 aikana näistä tiloista käytäneen yliopiston sisällä suoranaista tuolileikkiä, nopeat syövät hitaat tiloista kilpailtaessa.
“Seminaari- ja luentotiloissa tapahtunut opetus toteutetaan jatkossa kampuksen muissa tiloissa ja se tuottaa omia haasteitaan keväällä, koska tilat ovat pitkälti nytkin jo varattuina. Yliopiston hankkeet uusien opetustilojen rakentamiseen valmistuvat 2019 lopussa”, Petteri Klintrup valottaa tulevan vuoden tilannetta.
Nissinen uskoo, että vuoden 2019 ajan koettava tilapuute vaikuttaa enemmän opettajien työskentelyyn eikä niinkään opiskelijoiden arkeen. Tilanteen mukaan vaihtuvissa tiloissa ei ole opiskelijoille mitään uutta.
“Opetustilojen riittävyys selviää vasta käytännössä. Se on omalta osaltaan lisännyt epätietoisuutta muutosta. Koko ajan on vakuuteltu, että uusissa tiloissa mahdutaan opiskelemaan ja luotan itse siihen”, Nissinen kertoo.
Opiskelijoiden mieltä on erityisesti vaivannut kasvatustieteiden vanhoissa tiloissa kirjaimellisesti tukalaksi koettu huono sisäilma. Tino Nissinen vakuuttaa, että sisäilma-asioihin on uusissa tiloissa panostettu.
“Jos olen saanut suoraan yhteydenottoja, niin olen sanonut, että uudet tilat on korjattu niin perusteellisesti kuin vain mahdollista: riisuttu betoniin asti, puhdistettu ja kuivattu, tehty vaadittavat mittaukset ja toteutettu muutenkin sisäilmaa ja terveellisyyttä ajatellen mahdollisimman hyvin.”
Joulukuussa opiskellaan vaihtelevissa tiloissa
Entistä lähempänä yliopiston keskusaulaa sijaitsevat tiedekunnan uudet tilat ovat viime silausta vaille valmiit. Petteri Klintrup esitteleekin innostuneesti uutta tiedekunnan “sydäntä”, johon OLO ry:n kahvila OLOhuone muuttaa.
Myös uudet musiikkikasvatuksen tilat saavat kehuja muuttovastaavalta, mutta eivät pelkkää hehkutusta.
“Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin neliöistä on tingitty”, Klintrup toteaa.
Tiedekunnan uudet tilat on suunniteltu tämän päivän tarpeita ajatellen; osa luokkahuoneiden seinistä avautuu, osa on lasisia, kannettavan elektroniikan kasvava määrä näkyy kiltahuoneelle johtavalle portaikolle asennettujen pistorasioiden määrässä.
Mutta ennen kuin opetus voi alkaa uusissa tiloissa, on tiedekunnalla edessä haaste: koditon joulukuu.
Tiedekunnan vanhat tilat poistuvat käytöstä perjantaina marraskuun 23. päivä, mutta opetuksen on tarkoitus toimia tavalliseen tahtiin myös joulukuussa. Erityisjärjestelyihin on varauduttava, muuttovastaava Klintrup huomauttaa.
“Osa näistä opetustunneista saatetaan toteuttaa soveltaen jossain muualla kuin opetustiloissa. Tiedekunnalla ei ole yhteistä sovellettavaa tapaa, miten opetukset järjestetään, vaan vastuu opetusjärjestelyistä on sälytetty vastuuopettajille.”
Joulukuun evakkokuukaudesta on tiedetty keväästä lähtien, joten tilanteeseen on pystytty varautumaan: osa opetuksesta järjestetään vapaana olevissa tiloissa, osassa läsnäolokertoja siirretty joulukuulta muihin ajankohtiin.
Tino Nissinen uskoo, että joulukuun erikoisjärjestelyt onnistuvat, mutta näkee tilanteen haasteellisena erityisesti taito- ja taideaineiden opetukselle.
Opiskelijoiden mielipide näkyy toteutuksessa
Tiedekunnan henkilökunta piti uusia tiloja suunniteltaessa tärkeänä paitsi ajanmukaisia opetustiloja, mutta myös hyviä kiltatiloja ja luokanopettajaopiskelijoiden ylläpitämän kahvila OLOhuoneen säilymistä.
Tino Nissinen kiittelee yliopiston tapaa ottaa opiskelijoiden toiveet huomioon tilahankkeen valmistelussa ja toteutuksessa.
“Me ollaan päästy siihen yhtä täysvaltaiseksi jäseneksi opiskelijoina henkilökunnan rinnalle. Toiveemme on otettu tosissaan ja niitä on toteutettukin, siihen on vaikuttanut varmasti tilatyöryhmässä mukana olleet tiedekuntamme henkilökunnan edustajat sekä rakennusprojektin toteuttajat, eli rakennus- ja arkkitehtitoimistojen edustajat”, Nissinen kuvailee kokemuksia tilatyöryhmän toiminnasta.
Konkreettisesti opiskelijoiden mielipide näkyy esimerkiksi kiltatilojen lasiseinään teipattuina opiskelijajärjestöjen logoina. Huomion herättävä yksityiskohta toteutettiin Tino Nissisen aloitteesta.
Vaikka muuton valmisteluissa on ollut opiskelijoiden silmissä paljon parantamisen varaa, Nissinen näkee uudessa sijainnissa yhden selvän plussan.
”Olemme olleet aiemmin pohjoisessa päässä ja joutuneet joskus siirtymään pitkiäkin matkoja keskusaulaan, jos opetustiloja ei ole löytynyt. Uudet tilat sijaitsevat keskusaulan lähistöllä, joten välimatkat lyhenevät.”
Vielä ennen lähtöä kasvatustieteiden tiedekunnassa järjestetään torstaina 22. marraskuuta kasvatustieteiden opiskelijoiden yökoulu. Yökoulua seuraavana päivänä ovi vanhoihin opetustiloihin suljetaankin viimeistä kertaa.
Viimeinen mahdollisuus taskulamppuhipalle ja luokkahuonediskolle – “Yökoulu on meidän tapamme hyvästellä rakas kasvatustieteiden päätymme”
Ennen uusiin maisemiin vaihtamista kasvatustieteiden opiskelijat viettävät yhden yön tutussa ja turvallisessa KTK-päädyssään. Kollektiivisiksi hyvästeiksi vanhoille opiskelutiloille muodostunut tapahtuma syntyi viime keväänä OLO ry:n Karri Hurskaisen villistä päähänpistosta.
“Hankala sanoa mistä keksin tämän, mutta se vaikutti alusta asti siistiltä ja once in a lifetime -jutulta. Tiesimme, että tiedekunnan muutto on tulossa ja tilat tyhjennettäisiin, joten miksi emme vielä kerran järjestäisi jotakin tapahtumaa tiloissa, jotka ovat palvelleet kaikkia tiedekunnan päädyn ihmisiä jo pitkään”, viidettä vuotta luokanopettajaksi opiskeleva Hurskainen kertaa syitä yökoulun järjestämiselle.
Hurskaisen mukaan yökouluteema sopi koulumaailmaan suuntautuneille kasvatustieteiden opiskelijoille kuin nenä päähän. Ajatus sai kannatusta enemmän kuin sopivassa kohderyhmässä.
“Se hyväksytettiin ensin muiden ainejärjestöjen ja sen jälkeen virastomestareiden ja turvallisuuspäällikön taholta. Sitten ideasta tuli oikea mahdollisuus. Tämän jälkeen kaikkien tiedekunnan ainejärjestöjen aktiivit ovat yhdessä suunnitelleet ja ideoineet toteutusta”, Emma Määttä, kolmannen vuoden luokanopettajaopiskelija,valaisee tapahtuman etenemistä ideasta toteutumiseen.
Yökoulun järjestäjät halusivat tuoda yöhön tunnelmaa alakoulusta, joten luvassa on perinteisesti yökouluun ja lapsuuteen liittyviä aktiviteetteja. Yksi luokkahuoneista muuttuu yön ajaksi diskoksi ja luvassa on muun muassa pullonpyöritystä ja taskulamppuhippaa.
“Suurin jännitys on varmaan kuitenkin se, että saamme jäädä yliopistolle koko yöksi hengailemaan ja viettämään iltaa siellä muiden opiskelijoiden kanssa. Sehän oli aina jännittävin osa alakoulun ajan yökouluissakin”, kolmatta vuotta varhaiskasvatusta opiskeleva Inka Lohiniva kuvailee odotuksia.
“Yökoulu on meidän tapamme hyvästellä rakas kasvatustieteiden päätymme. Juhlimme viimeisen kerran yhdessä näissä yhteisissä tiloissa ennen kuin siirrymme opiskelemaan keskelle yliopistoa. Tapahtuma on myös hyvä tapa tuoda yhteen kaikki tiedekunnan ainejärjestöt”, Emma Määttä summaa.
Gallup: Mitä odotat kasvatustieteiden uusilta tiloilta?
Iina Järvinen, opiskelee luokanopettajaksi, maisterivaihe lopuillaan
“En tiedä milloin tilat ovat valmiita. Tiedotus on ollut sekavaa ja meidän kurssimme valmistuminen on myöhästynyt, kun kursseja on siirretty, eikä ole ollut tietoa olisiko kursseja voinut siirtää muulle ajankohdalle. Kulunut syksy on ollut täyttä sekamelskaa, kun lukkarit on muuttuneet koko ajan.”
Sanni Päkkilä, opiskelee luokanopettajaksi, maisterivaihe lopuillaan
“Epäselvyyttä on ollut ja tiedotusta on vähän uupunut. Organisoinnisssa on ollut puutteita ja kukaan ei ole oikein tiennyt mitä tapahtuu. Jos minulta kysyttäisiin, niin en osaisi nyt suunnistaa uusiin tiloihin.”
Päivitetty 19.10.2021 klo 9:23: Poistettu pyynnöstä Samuli Rysän haastattelu.
Julkaistu
SHARE
Mirko Siikaluoma
Oululainen toimittaja, joka nukkuu liian usein liian vähän ja bongaa kirpputoreilta korneja levynkansia.
Elokuussa Oulun yliopiston humanistinen tiedekunta muutti kampuksen pohjoispäädystä kolmanteen kerrokseen. Muutto vaati varastojen siivoamista, talkootyötä ja muutamia bileitä. Uusissa tiloissa huoneiden jakaminen on arkipäivää niin henkilökunnalle kuin opiskelijajärjestöille. Muuton arvellaan sujuneen lopulta yllättävän hyvin. "Tänne on sopeuduttu", sanoo tiedekunnan muuttovastaava, suomen kielen professori Harri Mantila.
Kun asuu yhdessä ja samassa osoitteessa vuosien ajan, tavaraa tahtoo kertyä. Sen tietää jokainen muuttanut.
Tilanne on tuttu myös Oulun yliopiston humanistiselle tiedekunnalle. Vuonna 1992 Kasarmintieltä vanhalta nahkatehtaalta Linnanmaalle muuttanut tiedekunta vietti lopulta neljännesvuosisadan samassa osoitteessa.
Elokuussa tiedekunta muutti kampuksen pohjoispäädystä uusiin tiloihin kampuksen keskiaulan tietämille. Uusiin tiloihin voi kulkea Fysiikankadun, Geokadun ja ATK-kadun porraskäytävien kautta.
Muutto käynnistyi ensimmäinen päivä elokuuta, ja viimeiset muuttolaatikot kannettiin perille uuteen sijaintiin kolmanteen kerrokseen kahdeksas elokuuta. Muuton onnistuminen ja siirtyminen kampuksen pohjoispäädystä keskusaulan tietämille on vaatinut valtavasti etukäteistyötä.
Humanistisen tiedekunnan muuttovastaavan, suomen kielen professorin Harri Mantilan arvion mukaan muutto sujui lopulta erinomaisesti. Muutosta vastanneelle Martelalle hän antaa jopa erityiskiitokset: sovitussa ajassa kampuksen sisällä siirtyi kaksituhatta muuttolaatikkoa, ja peräti sinne, minne niiden kuuluikin siirtyä. Toisen kiitoksen hän antaa yliopiston projekti-insinöörille Juhana Hietamäelle.
”Kaikki meni sujuvasti ja täsmälleen aikataulun mukaisesti.”
Muuttoon valmistauduttiin koko edellisen talven ajan
Vaikka laatikot olivat aikataulussa, humanistien saapuessa uusiin tiloihinsa ympärillä näkyi keskeneräisyyden merkkejä: sähköasennukset olivat kesken, eikä kaikkia kalusteita saatu paikoilleen ennen muuttopäivää. Elokuussa myös tilojen av-asennukset olivat vielä kesken, samaten logopedian terapiatilat saatiin käyttöön vasta syyskuun alussa.
Kaikesta kuitenkin selvittiin, puuttuvista sähköistäkin luovasti asetelluilla jatkojohdoilla.
”Nyt on niistäkin selvitty, ja tänne on sopeuduttu.”
Syksyn aikana tiloissa on ollut pientä korjattavaa. Kahden kuukauden aikana tiloissa sattui neljä vesivahinkoa, joista kolme katon kautta, ja yksi käytävän päässä olevasta isosta päätyikkunasta. Näihinkin ongelmiin on reagoitu nopeasti ja ongelmat on korjattu, Mantila kiittelee.
”Nyt on niistäkin selvitty, ja tänne on sopeuduttu.”
Elokuu olikin tiedekunnalle vielä siirtymäaikaa. Humanistien sopeutumista helpotti se, että opiskelijat palasivat kampukselle vasta syyskuun alussa, paria tiloissa harhailevaa ”orvon näköistä graduntekijää” lukuunottamatta, Mantila sanoo.
”Kasvatustieteilijöitä käy vähän sääliksi, kun he joutuvat muuttamaan kesken lukukauden. Voi vain kuvitella, mikä mylläkkä siinä on. Heillä muuttoajankohta on hankalampi.”
Humanistiset oppiaineet muuttivat kerros kerrallaan. Muutto käynnistyi ensimmäisessä kerroksessa suomen kielen, informaatiotutkimuksen ja logopedian tiloista. Näitä seurasivat kielet, ja viimeisenä vuorossa olivat kolmannessa kerroksessa sijainneet kirjallisuus, historia ja Giellagas-instituutti.
Vaikka itse siirtyminen uudesta päädystä keskusaulan tietämille sujuikin varsin nopeasti, muuttoa edeltävä inventaariotyö oli Mantilan arvion mukaan valtava. Koska uusissa tiloissa säilytystilaa oli paljon aiempaa vähemmän, tiedekunnan arkistot ja varastot käytiin tiiviillä kammalla läpi. Muuttoon valmistauduttiin koko edellisen talven ajan, ja talven vaihtuessa kevääseen tavaramäärä jatkuvasti väheni.
Siivoustyön seurauksena materiaalia siirtyi myös muualle säilytykseen. Esimerkiksi tiedekunnan laitoksilla säilytetyt gradujen kakkoskappaleet siirtyivät uuteen osoitteeseen yliopiston keskusarkistoon Telluksen taakse.
Uuden kodin löysi myös lähetystyöntekijä Karl Emil Liljebladin (1876–1937) Ambomaan kokoelma, joka sijoitettiin Ruskoon yliopiston varastoon.
Jaetussa huoneessa uudet säännöt
Yhtenä uutena asiana kolmannen kerroksen tiloissa ovat jaetut huoneet. Uusissa tiloissa vain tiedekunnan professoreilla on omat, yhden hengen huoneet. Yliopistonlehtorit ovat 2–3 hengen huoneissa, tutkijat noin viiden hengen huoneissa. Isoin jaetuista tutkijahuoneista on kahdeksan hengen huone.
Nyt tiedekunnan 186 henkilökunnan jäsentä on mahdutettu kahdelle käytävälle. Toisen, muuton yhteydessä remontoidun käytävän varrella ovat Giellagas-instituutti, logopedia ja tutkijahuoneet, toisella, pari vuotta sitten remontoidulla käytävällä ovat kielet, kirjallisuus, historia ja viestintätieteet.
Huoneiden jakaminen näkyy arjessa siten, että opiskelijoiden ohjausta ei voi antaa enää milloin vain, vaan ohjauskerrat vaativat suunnittelua ennakkoon. Harri Mantilan mukaan molemmilla käytävillä on kokoushuoneita ja vetäytymistiloja, joita voi käyttää esimerkiksi gradun ohjaukseen.
Monella henkilökunnan jäsenellä on lisäksi käytössä nyt aiempaa tiukemmat vastaanottoajat, jolloin ohjausta on mahdollista saada. ”Välillä niitä ei juuri ollut käytössä, koska lähes kaikilla oli omat huoneet: opiskelijoita saattoi tulla paikalle milloin vain.”
Apuna on myös etätyö: kun huonekämppikset jakavat etätyönsä eri päiville, on huone aina päivän, pari viikossa yhdellä henkilölle käytössä.
”Vielä ei ole kuulunut hirveää mussutusta siitä, ettei olisi päässyt opettajan puheille, mutta ei tässä vielä kovin kauan ole oltukaan. Saa nähdä, miten se loppujen lopuksi toimii”, Mantila sanoo.
Hänen mukaansa uudet tilat ovat opiskelijoilta saaneet palautetta lähinnä siitä, että tiloihin on konstikasta löytää. Erityisen hankalassa paikassa on ollut Mantilan huone, jonka ovea peitti iso väliovi.
”Lähes jokainen opiskelija on tänne tullessaan tirskunut, että täälläkös sinä oletkin.”
Mantila kuitenkin huomauttaa, että seinissä on selvät kyltit siitä, missä oppiaineet ovat – perille löytää, kunhan ne suinkin malttaa lukea.
”Leuhkin opasteilla, koska olen suunnitellut ne.”
Humanistisen tiedekunnan aiemmissa tiloissa, erityisesti logopedian tiloissa, raportoitiin sisäilmaongelmista. Niitä ei ole havaittu uusissa tiloissa, Mantila toteaa.
Sisäilman tilaa myös seurataan aktiivisesti: remontoidulla käytävällä on kymmenen sisäilma-anturia, jotka jatkuvasti tarkkailevat ilmanlaatua ja raportoivat sitä Suomen Yliopistokiinteistöille (SYK).
”Sisäilmaongelma on otettu vakavasti.”
Osa humanistien opetuksesta on ollut syksyn aikana edelleen kampuksen pohjoispäädyssä. Se poistuu yliopiston käytöstä tämän vuoden lopussa, kun SYK aloittaa tiloissa tilojen remontoinnin Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) käyttöön.
Ensi vuoden alusta kaiken yliopisto-opetuksen tulisikin tapahtua kampuksen vanhalla puolella. Harri Mantilan arvion mukaan opetus järjestyy ensi keväänä nyt käytössä olevilla tiloilla, mutta ylimääräisiin varauksiin tai muutoksiin ei ole varaa. Jokainen neliö on nyt tarkassa käytössä ja hyvissä ajoin varattu.
Uusia opetustiloja ollaan rakentamassa ATK-kadun varteen. Ne tilat kuitenkin valmistunevat vasta vuoden 2019 jouluksi.
Mantila pohtii sitä, millainen ruuhka tulee olemaan kampuksen keskusaulassa ensi vuonna, kun kaikki Linnanmaan tiedekunnista sijaitsevat samalla puolella – myös loppuvuodesta muuttava kasvatustieteiden tiedekunta.
Uusia ajatuksia uusissa tiloissa
Iso muutto tarkoittaa muutakin kuin vain muuttolaatikoiden kantamista uusiin tiloihin ja uusien sähköpistokkeiden asentamista.
”Ihan hirveästi urputusta ei ole kuulunut”, Mantila kuvailee tunnelmia tiedekunnassa. Muuttoon on sopeuduttu, ja se on hyväksytty. Mantilan arvion mukaan muutto on ollut raskaampi asia talossa pitkään työskennelleille.
”Oppi ajattelemaan: tämä on minun yliopistoni, tämä on minun elämäntyöni paikka, tämä rakennettiin minua varten.”
Kun Linnanmaalle aikoinaan muutettiin, uudet avarat, laajat ja valoisat tilat rakennettiin juuri tiedekuntaa varten.
”Oppi ajattelemaan: tämä on minun yliopistoni, tämä on minun elämäntyöni paikka, tämä rakennettiin minua varten. Tämmöisillä vanhoilla – meitä on vähän – on nyt ollut ajatusta, että piti minun tämä vielä nähdä. Jos olisi valita saanut, olisin jäänyt aiempiin tiloihin”, Mantila sanoo.
Hän tuli Ouluun opiskelemaan vuonna 1979, ja työntekijänä hän aloitti vuonna 1983. Hän on uransa aikana nähnyt kolmet tiedekunnan tilat: Myllytullissa Åströmin entisellä nahkatehtaalla sijainneet Snellmanian tilat, Linnanmaalle rakennetut tilat, ja nyt nämä viimeisimmät, kolmannen kerroksen tilat.
”Mutta kuten sanottu, meitä vanhoja on vähän – ja jotkut ovat olleet jopa innoissaan”, hän sanoo.
Nuoremmille tutkijoille muutto on ollut innostava asia, Mantila sanoo.
”Joku on jopa sanonut, että ajatuksetkin ovat muuton myötä asettuneet uuteen asentoon.”
Harri Mantila nostaa esille uusien taukotilojen merkityksen. Nyt tiedekunnalla on kaksi jaettua taukotilaa oppiaineiden omien kahvihuoneiden sijaan.
Yhteisissä kahvihuoneissa kuuleekin pitkästi aikaa tuoreita, uusien ihmisten juttuja.
”Sekin on mukavaa, kun voi kertoa vanhoja juttuja uudelleen uudelle yleisölle”, Mantila nauraa. Toisaalta samalla mieli kaipaa vanhan kahvihuoneen intiimiyttä.
Tutkijoiden eri koodistot
Yhden kolmannen kerroksen tutkijanhuoneen oven takana työskentelee kirjallisuuden yliopistonlehtori Nina Työlahti.
Hän toteaa uusista tiloista varsin diplomaattisesti, että uuden opettelu vielä aina aikaa: niin tilojen kuin tapojen opettelu. Yksi uusi asia on se, että muuton jälkeen opetettavassa luentosarjassa jokainen sali saattaa olla eri. Oman huoneensa hän jakaa nyt ensimmäistä kertaa toisen tutkijan kanssa. Se on vaatinut kirjojen karsimistyötä.
”Muutos ei ole pelkästään aina hyvästä. On hyvä myös kysyä, onko kaikki muutos aina eteenpäin.”
Toisaalta ihminen on sopeutuvainen, hän sanoo. ”Nyt nähdään myös se, miten olemme mukana muussa yliopistossa – onko oma siipi aina hyvä ratkaisu sekään, vai onko parempi olla muiden keskellä,”
Kolmen hengen jaetusta huoneesta löytyy arkeologian tutkijatohtori Tiina Äikäs. Hänen kokemuksensa mukaan muutto meni hyvin, mitä nyt yhtä tuolia odoteltiin hieman kauemmin.
”Kesäaikaan muutto on tosin arkeologeille ongelma, meillä tehdään kesällä kenttätöitä”, hän naurahtaa.
Hän on kotiutunut hyvin uusiin tiloihin. Aiempaa kokemusta työhuoneen jakamisesta hänellä on väitöskirjan tekemisen ajoilta, joten sopeutuminen työhuoneeseen kahden muun tutkijan kanssa ei ole ollut ongelma.
Ainoat ongelmat koskevat juuri opiskelijoiden ohjaustilanteita, jolloin oma rauha olisi tarpeen. Niiden järjestäminen vaatii aiempaa enemmän miettimistä ja suunnittelua. Oli yllätys huomata, ettei esimerkiksi Tellukseen suit sait mahdukaan rauhallista keskustelua varten.
Tiedekunnan uutta sijaintia Äikäs pitää hyvänä, vaikkakin Pegasus-kirjasto on nyt aiempaa kauempana. Arkeologeille uusi paikka on kätevä, sillä työhuoneet, arkeologian laboratorio ja GIS-laboratorio sijaitsevat lähekkäin.
”Jaetussa huoneessa huomaa hassuja pikkujuttuja: arkeologeilla huoneen aukinainen ovi on tarkoittanut sitä, että huoneeseen saa tulla, suljettu ovi taas on tarkoittanut, että tilassa on käynnissä esimerkiksi kokous. Nykyään ovi on toisinaan kiinni työskentelyrauhan lisäämiseksi. Työhuoneen koodisto ei ole sama kaikille tieteenaloille. ”
Työhuoneen koodisto ei ole sama kaikilla aloilla, arvelee arkeologi Tiina Äikäs. Hän jakaa työhuoneensa kahden muun tutkijan kanssa.
Lupa hengailla kahvilassa
Humanistiopiskelijoiden kiltahuoneet ja kahvila Humus muuttivat muiden mukana uusiin tiloihin. Järjestöjen kiltahuoneet ja Humanistisen Killan kahvila Humus sijaitsevat ensimmäisessä kerroksessa Geokadun varrella.
Kahvila Humuksen työntekijän Heidi Halkolan mukaan itse muutto sujui Humuksen kannalta paremmin, mitä uskalsi odottaa. Laitteet ja laatikot löysivät kaikki tiensä perille oikeassa järjestyksessä.
Nyt ongelmana on, että kaikki entisen Humuksen kävijät eivät sen sijaan ole löytäneet uusiin tiloihin.
”Esimerkiksi kun Saksan liittopresidentti vieraili yliopistolla [19.9.], osa joutui kiertämään poikkeuksellisesti Geokadun kautta, ja ihmettelivät, että täällä onkin kahvila.”
Uuteen tilaan ei siis samalla lailla ajauduta kuin vanhassa paikassa, vaan Geokadulle kahville pitää asiasta tehden tulla.
Halkolan mukaan asiakaskunta on pitkälti samaa kuin aiemmassa osoitteessa. Se tosin näkyy, että humanistisen tiedekunnan henkilökunta on saanut tiloihinsa kahviautomaatin.
Vielä sitä isompi vaikutus on sillä, että Juvenes myy kampusravintoloissaan kahvia opiskelijoille ja henkilöstölle alle 50 sentillä per kuppi.
”Meillä osa asiakkaista onkin kääntynyt kannoillaan, että onpa kallista kahvia.”
Henkilökunnan mielestä uusi keittiötila on hyvä: tilassa mahtuu useampikin työntekijä liikkumaan ja säilytystilaa on paljon. Pieniä moitteita tila saa lattiasta: siinä kun näkyy kaikki lika, ja sitä lattiaa pitäisi olla koko ajan luuttuamassa. Positiivista on Halkolan mukaan myös se, että ilma vaihtuu paremmin, kun ikkunat ovat kohtuullisemman kokoisia.
”Vanhassa tilassa talvellakin yli 30 pakkasen aikana saattoi olla hiki, oli niin kuuma.”
Humuksen henkilökunnan mielestä uusi keittiötila on hyvä: tilassa mahtuu useampikin työntekijä liikkumaan ja säilytystilaa on paljon. Kuvassa vasemmalla Heidi Halkola ja oikealla Anne Paakkari.
Yksi muutos uudessa Humuksessa näkyy: Heidi Halkolan mukaan kahvilassa ei enää vain hengailla ja vietetä aikaa niin paljon. Hiljaiset hetket näkyvät selvemmin kuin aiemmassa sijainnissa.
Kenties syynä on asiakaspaikkojen karsiutuminen aiemmasta – kun pöytiä ja tuoleja on vähemmän, kävijä ei enää kehtaa vallata pöytää itselleen pitkäksi ajaksi.
”Se olisi kuitenkin tarkoituksena, että täällä saisi vain viettää aikaa.”
Humanistisen Killan puheenjohtajan Elina Honkasen mukaan Killalla muuton käytännön osuus meni hyvin. Tavarat eivät hukkuneet, ja laatikot olivat perillä silloin kuin niiden pitikin olla.
Humuksen osalta tosin mietitytti se, että muuton alkaessa ei ollut tiedossa sitä, milloin kahvilan tavarat siirretään.
”Tiedottaminen oli muuton alkuvaiheessa vaikeaa, mutta käytäntö sujui hyvin. Tavaroiden fyysinen siirtäminen meni yllättäen ihan mukavasti.”
Haastatteluhetkellä syyskuun puolivälissä muutto oli ohi, ja vuorossa oli uuden Humuksen mainostamisen miettiminen. Honkasenkin kokemuksen mukaan kaikki aiemmat asiakkaat eivät ole löytäneet Geokadulle. Asiakasmäärät kasvavat koko ajan, mutta odotuksia hitaammalla tahdilla.
”Kun verrataan Humuksen tuloja viime syksyyn, tulot ovat vähän huonommat. Elokuusta alkaen nousua on ollut koko ajan, mutta uudet asiakkaat ovat löytäneet meille hitaammin mitä uskottiin. Asiakaspaikkoja on aiempaa vähemmän, jonka vuoksi näyttää, että meillä olisi aina täyttä. Myynnillisesti näin ei ole.”
Myös Honkanen mainitsee Juveneksen halvan kahvin: ”Sen suhteen ei kilpailutilanne ole muuttunut miksikään.”
”Asiakaspaikkoja on aiempaa vähemmän, jonka vuoksi näyttää, että meillä olisi aina täyttä. Myynnillisesti näin ei ole”, sanoo Humanistisen Killan puheenjohtaja Elina Honkanen Humuksesta.
Muutto sujui ”yllättävän hyvin”
Oulun ylioppilaslehti kysyi syys-lokakuussa kaikilta Oulun humanistiainejärjestöjen puheenjohtajilta kokemuksia muuttamisesta.
Puheenjohtajien vastauksissa toistui sama huomio: muutto sujuikin lopulta jopa yllättävän mukavasti ja kivuttomasti. Kritiikkiä sai kuitenkin yliopiston taholta tuleva tiedotus, joka on koettu liian vähäiseksi tai epäselväksi.
Communican puheenjohtaja Elina Karjalainen kertoo järjestön kaivanneen enemmän tietoa muuttopäivän aikataulusta – muutoin ”ongelmia ei meidän kohdalla ilmennyt oikeastaan ollenkaan kun olimme ensimmäisessä muuttoaallossa”.
Samaten Index ry:n puheenjohtaja Jenny Kärki kertoi liikenteessä olleen ”jonkin verran aikatauluihin liittyviä epätäsmällisyyksiä tai informaatiokatkoksia”, jotka vaativat järjestöltä lisätyötä. Kultun puheenjohtaja Siru Uusi-Seppälä mainitsi järjestöllä olleen sekaannuksia muuttolaatikoiden kanssa. Lisäksi palaute ainejärjestöjen suuntaan vielä tehtävistä asioista ja huoneiden pakkauksesta olivat hänestä välillä hieman turhan ympäripyöreitä.
Suman puheenjohtaja Emilia Käsmä totesi, että vaikka muuttoaikataulu tuntui kesän keskellä melko tiukalta, ”siitäkin selvittiin oikein hyvin”: ”Koen, että itse muutto oli helpoin osa tätä projektia: olen ollut alusta asti mukana, ja esimerkiksi neliöistä neuvottelu yliopiston ja SYK:n kanssa oli paljon haastavampi vaihe.”
Yksi puheenjohtaja, joka ei halunnut nimeään julkaistavaksi, arveli muuton sujuneen lopulta ihan mukavasti, vaikkakin koko matkan ajan oli ollut hankaluuksia. Niistäkin selvisi kuitenkin puhumalla ja sopimalla. Hän toivoi, että yliopisto ”vihdoinkin tajusi, että opiskelijoiden tai yliopiston etujen mukaista ei ole jatkaa nykyistä innovaatiohelvetti-linjaa tilaratkaisuissa –perustilat ja -tarpeet pitää hoitaa ensin.”
Timppa ry:n puheenjohtaja Heidi Niemi totesi muuton sujuneen järjestön kannalta vaivattomasti, sillä järjestöllä ei juuri ole ollut maallista omaisuutta. Muutossa järjestö sai säilytystilaa sekä kiltahuoneen, jota sillä ei aiemmin ollut.
Yhteiskiltiksille jäsenistö oli syksyllä löytänyt hieman vaihtelevasti. Jenny Kärjen mukaan Indexin jäseniä on ”havaittu uusissa tiloissa jonkin verran, mutta vielä useammankin soisi löytää paikalle”. Siihen järjestö aikoo vaikuttaa houkuttelevuutta lisäävillä tulevilla laite- ja kalustehankinnoilla, kuten mukavilla istumilla ja uudemmilla tietokoneilla, jotka molemmat ovat hankintalistalla.
”Ero vanhaan on toki melko suuri, mutta yleisen ilmapiirin olen aistinut olevan positiivinen: hengitettävä ilma, uudet tavarat ja pinnat sekä toimivat mobiiliyhteydet painavat vaakakupissa kuitenkin ilmeisesti enemmän kuin tutut vanhat tilat. Ilokseni myös fukseja on löytänyt kiltikselle, joka on minusta aina parasta ja tärkeintä”, sanoo Emilia Käsmä.
”Tarkoitus on myös lisätä tapahtumia kiltahuoneella, jotta huone alkaisi tuntua kaikille omalta ja siellä uskaltaisivat pistäytyä moikkaamassa opiskelijatuttuja ja verkostoitumassa nekin, jotka eivät tähän asti ole huonetta liiemmin käyttäneet”, sanoo Siru Uusi-Seppälä.
Giekun puheenjohtaja Máren-Elle Länsman sanoo kuulleensa kehuja uuden kiltiksen sisustuksesta.
”Ennen muuttoa emme käyttäneet viimeiseen kahteen vuoteen omaa kiltahuonettamme sen heikon sisäilman vuoksi. Luulen jäsentemme vielä totuttelevan ylipäätään ajatukseen siitä, että meilläkin on nykyään oma tila, johon tulla viettämään aikaa. Uskon järjestömme kävijämäärän kasvavan pikkuhiljaa syksyn ja kevään edetessä”, Länsman sanoo.
Järjestöt kehuvat yhteishenkeä
Osa opiskelijoista oli ainakin vielä syys-lokakuussa vastausten perusteella kokenut uusiin tiloihin löytämisen hieman vaikeaksi. Lisäksi kaikille kiltisten kalustevalinnat eivät ole olleet mieleen.
Logopediaopiskelijat ovat Emilia Karjalaisen mukaan antaneet uusista tiloistaan erittäin hyvää palautetta. Uudet terapiatilat ovat suorastaan mahtavat, samaten uuden lisähuoneen saaminen lämmittää mieltä, vaikka tilat ovatkin entisiä pienemmät.
Ainoa tiloja koskeva pieni miinuspuoli on terapioiden suunnittelutilan vähyys, Karjalainen sanoo.
”Terapiamateriaalivarasto on kovin pieni, eikä sinne mahdu useampi suunnittelija kerralla. Olemme kokeneet opiskelijoiden kanssa ikäväksi myös sen, että terapiakokemuksiin ja vinkkeihin liittyvää keskustelua on enää hankala käydä kun vain meille suunnattuja tiloja on rajallisesti – esimerkiksi ennen kiltahuone oli tähän hyvä paikka. Tämä on kuitenkin vain todella pieni miinus.”
Puheenjohtajat kiittelevät vuolaasti opiskelija-aktiiveja tilojen eteen tehdystä vaikuttamistyöstä. Suman puheenjohtaja Emilia Käsmän mukaan tilatyöryhmän jäsenet ovat olleet korvaamattomia. ”Toivoisin, että riviopiskelijallekin välittyisi se työ, jonka etenkin he ja myös me järjestöaktiivit olemme tehneet uusien tilojen eteen koko 1,5 vuoden ajan.”
Puheenjohtajat kertoivat yhteiskiltisten vaikuttaneen positiivisesti järjestöjen välisen yhteistyön tekemiseen. Kukaan ei maininnut riitoja tai erimielisyyksiä tilojen käytöstä.
”Kunhan muistetaan, että tilat ovat yhteiset ja huolehditaan kaikkien viihtyvyydestä, ei syrjitä ketään ja ollaan kivoja, niin kyllä tästä hyvä tulee.”
”Sovimme heti alkuun yhteiset pelisäännöt, jotka laadittiin järjestöjen yhteisessä kokouksessa, joten kaikilla on selvät ja yhteiset sävelet miten kiltiksellä käyttäydytään. Mielestäni yleinen ilmapiiri on ollut hyvä ja vastaanottava, uudet kasvot toivotetaan tervetulleeksi ja otetaan mukaan keskusteluun”, Giekun puheenjohtaja Máren-Elle Länsman sanoo.
”Yhteinen kiltiskäytävä on kiva juttu, sen varrella ja Humuksessa tapaa ohimennen kaikenkarvaisia humanisteja. On helppo kipaista naapuriin lainaamaan jotain, kysäisemään neuvoa tai vaikka vierailla toisten kiltiksellä kun omalla ei ole ketään ja kaipaa juttuseuraa”, sanoo Verban puheenjohtaja Roosa Heinonen.
”Kunhan muistetaan, että tilat ovat yhteiset ja huolehditaan kaikkien viihtyvyydestä, ei syrjitä ketään ja ollaan kivoja, niin kyllä tästä hyvä tulee”, tiivistää Jenny Kärki.
”On ollut ihanaa huomata, että humanistien kesken on vallinnut yhteishenki muuton eri vaiheissa, sekin on auttanut pitkälle silloin kun tuntuu, että voimat, aika ja älli loppuu muuttoon liittyvissä asioissa. Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat aktiivisesti taistelleet opiskelijoiden kiltatilojen puolesta ja antaneet aikaansa, jotta muutto saataisiin maaliinsa kunniakkaasti”, sanoo Kultun Uusi-Seppälä.
Tungosta jo nyt, entä tulevaisuudessa?
Humanistisen tiedekunnan käytännön valmistautuminen muuttoon alkoi kevätlukukaudella 2017 valmistelutyöryhmän perustamisella. Iso pyörä pyörähti käyntiin elokuussa 2017. Henkilökunta järjesti talkoopäiviä, jolloin nurkkia siivottiin, ja turhiksi todettuja papereita, toimistotarvikkeita ja jo digitalisoituja tutkimusaineistoja pantiin pois. Talkootyötä seurasivat hilpeät bileet
”Koulutusrehtori [Helka-Liisa Hentilä] sanoi, että me olemme näemmä karnevalisoineet tämän muuton. Se oli tietoinen tarkoituskin, saada muuttoon hauskuutta ja keveyttä. Eihän se ollut kivaa kuitenkaan lähteä”, Harri Mantila sanoo.
Humanistien muutossa tavarakerrostumien joukosta kaivettiin esimerkiksi vanhoja tietokoneita 1980-luvulta (”Lerppuasemat, kukaan ei ollut käyttänyt vuosikymmeniin”). Muuton myllerryksen aikana löytyi myös muutama muuttolaatikko edellisestä muutosta – avaamattomana.
”Ajattelimme, että jos näitä ei ole 25 vuoteen tarvittu, sama on ne laittaa roskalavalle.”
”Koulutusrehtori [Helka-Liisa Hentilä] sanoi, että me olemme näemmä karnevalisoineet tämän muuton. Se oli tietoinen tarkoituskin, saada muuttoon hauskuutta ja keveyttä. Eihän se ollut kivaa kuitenkaan lähteä.”
Muutto tarkoittaa myös muutosta kieleen. Tiedekunnan entisellä sisäpihalla seisoo punaisesta graniitista valmistettu Matti Peltokankaan taideteos Yhtyvät säteet, joka tunnetaan tuttavallisesti humanistipallona.
Vaikka Geokadun kulmilla ovat Valmarinniemen arkeologisten kaivausten pienoismalli ja Giellagas-instituutin lasivitriini viestivät tiedekunnan läsnäolosta, humanistipallo jäi paikalleen.
Kuinka pallolle käy, suomen kielen professori Harri Mantila? Tuleeko siitä tulevassa kielenkäytössä ammattikorkeakoulupallo?
Mantila ei osaa ennustaa. Hän harmittelee kuitenkin sitä, ettei palloa saatu tuotua mukana uusiin tiloihin.
”Se on harmi, sillä se ironisesti symboloi humanistista tutkimusta: ympäripyöreää ja urautunutta. Meidän pitää varmaan keksiä uusi itseironinen vitsi luomaan identiteettiä. Olisihan se kiva, jos joku tuollainen merkki olisi [täälläkin] meistä muistuttamassa – meille kun nämä identiteettikysymykset ovat tärkeitä”, hän nauraa.
Muokattu 16.11.2018 kello 12:32: Täsmennetty Tiina Äikäksen sitaattia.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
