Suomen suurin lukuvuoden kokopäiväinen avajaistapahtuma Hurmos järjestetään 10.9. Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella ja Oulun Kuusisaaressa. Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY ja Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO uudistivat lukuvuoden avajaiset yhdeksi koko korkeakouluyhteisön tapahtumapäiväksi. Entisten Vulcanalian ja Preludin sijaan järjestetään yhteinen avajaistapahtuma ulkoilmafestivaalin muodossa Oulun ikonisessa festivaaliympäristössä Oulun Kuusisaaressa. Hurmoksen iltatapahtuman päälavan avaavat oululaiset esiintyjäkonkarit Teekkaritorvet ja Cassiopeia […]
Suomen suurin lukuvuoden kokopäiväinen avajaistapahtuma Hurmos järjestetään 10.9. Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella ja Oulun Kuusisaaressa.
Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY ja Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO uudistivat lukuvuoden avajaiset yhdeksi koko korkeakouluyhteisön tapahtumapäiväksi. Entisten Vulcanalian ja Preludin sijaan järjestetään yhteinen avajaistapahtuma ulkoilmafestivaalin muodossa Oulun ikonisessa festivaaliympäristössä Oulun Kuusisaaressa.
Hurmoksen iltatapahtuman päälavan avaavat oululaiset esiintyjäkonkarit Teekkaritorvet ja Cassiopeia yhteiskeikallaan. Teekkaritorvet on Oulun tavoitelluin viihdeorkesteri, joka on toiminut yliopistolla jo yli 50 vuotta. Cassiopeia on yli 40-vuotias oululainen opiskelijoiden ja alumnien sekakuoro, jonka riveissä laulaa yli 50 aktiivista jäsentä. Molempien ohjelmisto on laaja kattaus musiikkia perinteisestä tanssittavaan päähän.
Ylioppilaslehti vieraili keikkaa edeltävissä yhteisissä harjoituksissa Linnanmaan kampuksen Saalastinsalissa ja sai haastatella Teekkaritorvien puheenjohtajaa Marja Lamppua sekä Cassiopeian puheenjohtajaa Paulus Lakkalaa.
Jo äänenavauksesta lähtien alkavat nousta kylmät väreet.
“On hienoa esiintyä uudessa tapahtumassa kohdeyleisöllemme opiskelijoille. Keikkailemme paljon erikseen, joten yhteinen keikka tuntuu uskomattoman hienolta. Tila ja festaritapahtuma ovat erilaisia kuin ennen ja tällaista keikkaa ei varmasti ole aiemmin tehty. Lavalle nousee noin 70 henkeä. Näin isolla kokoonpanolla kevyen musiikin projektin toteuttaminen valtavana ulkoilmakeikkana on ainutlaatuista. Odotamme keikkaa innolla.”
”Lukuvuoden avajaisissa esiintyminen on jo perinne ja vuoden parhaita keikkoja. Teekkaritorvet ovat esiintyneet jo useina vuosina Vulcanalian avaajina ja tänä vuonna oli ilo saada myös Cassiopeia mukaan. On hienoa että avajaistapahtumat yhdistyvät. Tämä on mahtava tilaisuus luoda myös ammattikorkeakoulun opiskelijoille tervetullut olo orkestereihin ja kuoroihin, sillä ne ovat kaikille avoimia järjestöjä.”
”On ollut melkein yllättävää kuinka helppoa yhteinen harjoittelu on ollut. Molemmilla järjestöillä on kova luotto toisiinsa. Osana näin valtavaa kokoonpanoa esiintyminen ei ihmeemmin jännitä. Jo äänenavauksesta lähtien alkavat nousta kylmät väreet. Tekemisen meininki on ilmassa.”
“Molemmissa järjestöissä on sekä opiskelijoita ja työelämässä olevia. Alumneille on hauskaa päästä vetämään opiskelijahaalarit päälle ja lähteä festareille laulamaan muille opiskelijoille. Vaikka valmistuu voi olla silti osa opiskelijakulttuuria. On myös hienoa että meillä on paljon ihmisiä jotka ovat molemmissa järjestöissä. Keikalla he käyvät välillä soittamassa huilua ja välillä laulaa luikauttavat”, Lakkala toteaa.
Haastattelussa Lakkala ja Lamppu kertoivat korkeakoulujen musiikkipiirien yhteisöllisyydestä, ja siitä miten läheisiä ystäviä musiikin avulla voi löytää. “Opiskelijoiden oma tekeminen varmasti näkyy lavalla. On hienoa että musiikkijärjestöihin voi liittyä tosi matalalla kynnyksellä. Jos muuttaa Ouluun opiskelemaan, ei tarvitse tuntea ihmisiä, vaan voi musiikkijärjestöjen kautta saada uusia projekteja ja luoda ihmissuhteita”, Lamppu jatkaa musiikkiyhteisön merkityksestä. “Järjestöt ovat tiiviitä yhteisöjä, joissa muodostuu hyviä ystävyyssuhteita. Aikaa vietetään muutenkin yhdessä kuin treeneissä”, Lakkala vahvistaa.
Molempiin järjestöihin etsitään uusia soittajia ja laulajia. Cassiopeiassa ja Teekkaritorvissa on jäseniä sekä Oulun yliopistosta että Oulun ammattikorkeakoulusta. Jäseneksi voivat liittyä sekä opiskelijat että alumnit. Cassiopeian koelaulut järjestetään 13. ja 15.9. Teekkaritorvet järjestävät avoimet harjoitukset 16.9. Lamppu kuitenkin muistuttaa, että Teekkaritorviin voi liittyä myös kesken vuoden.
Teekkaritorvet x Cassiopeia nähdään Hurmoksen päälavalla iltatapahtuman avauspuheen jälkeen noin kello 18.
Julkaistu
SHARE
Maiju Putkonen
Päivisin kasvatuspsykologian maisteri, öisin kuvittaja ja kulttuurin kuluttaja.
Kun instagram-tili @punkstoo nosti punk-skenen sisäisiä häirintä- ja väkivaltatapauksia pinnalle, olisi kai voinut ihmetellä, miten tällainen on mahdollista ympäristössä, joka on perinteisesti rakentunut tasa-arvon ja yksilönvapauden ympärille. Valitettavasti tarinat eivät juurikaan yllättäneet. Pian punkkareiden tarinoiden rinnalle alkoi syntyä sisarkanavia, jotka avasivat kokemuksia metallin, suomirapin, kuvataiteen, esittävien taiteiden, hippien, reivaajien ja muiden skenejen sisäpiireistä. Kun sisältövaroituksia […]
Kun instagram-tili @punkstoo nosti punk-skenen sisäisiä häirintä- ja väkivaltatapauksia pinnalle, olisi kai voinut ihmetellä, miten tällainen on mahdollista ympäristössä, joka on perinteisesti rakentunut tasa-arvon ja yksilönvapauden ympärille. Valitettavasti tarinat eivät juurikaan yllättäneet.
Pian punkkareiden tarinoiden rinnalle alkoi syntyä sisarkanavia, jotka avasivat kokemuksia metallin, suomirapin, kuvataiteen, esittävien taiteiden, hippien, reivaajien ja muiden skenejen sisäpiireistä. Kun sisältövaroituksia hälyttävät kuvat vilisivät somefeedissäni, huomasin odottavani, milloin akateemista vapautta liputtavalta yliopistolta alkaisi kuulua.
Vuonna 2017 #metoo-liike tarjosi niin sanaston kuin monikanavaisen alustan naisten ja muunsukupuolisten kokemalle seksuaaliselle häirinnälle. Liikkeen vaikutus oli kuitenkin vielä mittavampi. Se herätti koko maailman pohtimaan häirintää sekä oikeutta omaan seksuaalisuuteen ja sen varjelemiseen. Metoo:n retoriikassa jokainen yksittäistapaus oli osa kieroutunutta ilmapiiriä, jonka tunnistivat ensisijaisesti he, joita se loukkasi.
#punkstoo:n aikaan, neljä vuotta myöhemmin, kellekään ei pitäisi tulla enää yllätyksenä, että seksuaalinen häirintä ja naisviha läpileikkaavat yhteiskunnan. Tänä kesänä ilmi tulleiden tarinoiden arvo on niiden massassa sekä painopisteen siirtymässä häiritystä häiritsijään. Enää fyysinen ja henkinen väkivalta eivät ole asioita “tuolla jossain”. Ne lävistävät enemmän tai vähemmän jokaisen skenen ja yhteisön, ja puhe niistä siirtyy myös entistä lähemmäksi hiljaisia sivustakatsojia.
Vaikka punkstoo:n esille tuomat tarinat olivat iljettävää luettavaa, olivat ne mittakaavassaan tarpeellinen muistutus siitä, miten vähän uhreja on aiemmin kuunneltu, uskottu tai autettu. Ne sanallistivat sen kasaantuneen tuskan ja häpeän, joka syntyy, kun kehorauhan rikkominen ja sukupuolittunut väheksyntä ovat sisäänkirjattu osa omaa sosiaalista piiriä. Niin kuin voimakkaissa kansanliikkeissä yleensä, liikkeen voima syntyi monen yksittäisen, rinnakkaisen ja samankaltaisen kokemuksen yhteen liittymisestä. Häirittyjen kesken luotto omaan arkaan kokemukseen voimistui, kun ei enää tarvinnut pelätä olevansa yksin. Samalla keikkapaikat, levy-yhtiöt ja media eivät voineet olla kuuntelematta.
Samanlaisten aiheiden äärellä suomalaisessa yliopistoelämässä on kiehunut viimeisten vuosien aikana muutaman kerran. Vuonna 2015 Lotta Aarikka kirjoitti blogissaan Otaniemen “herrakerhoista” ja vuonna 2018 Martta Kallionpää kirjoitti Ylioppilaslehteen Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijoiden suljetusta Median miehet -ryhmästä. Viimeisimpänä Natalia Salmela avasi vuoden 2020 lopussa omalla instagram-tilillään kokemuksiaan teekkarikulttuurin naisvihamielisistä ja nöyryyttävistä perinteistä.
Salmela kertoi 2000-luvun lopun naispuolisille fukseille suunnatusta ohjelmasta, jossa alkoholin juominen oli välttämätöntä ja riisuutumisesta oli vaikea kieltäytyä. Sittemmin käydyn somekeskustelun mukaan nämä perinteet ovat alkaneet vasta hiljattain muuttua. Salmelan kokemusten saamat vastaukset ja siitä seuranneet keskustelut saivat aikaiseksi muun muassa sen, että Tampereen yliopiston ylioppilaskunta kielsi järjestöt, joiden jäsenvalinta perustuu sukupuoleen ja antoi kyseenalaisia perinteitä toteuttaneille ryhmittymille puoli vuotta aikaa “yhdenvertaistaa toimintaansa”.
Pian #metoo:n jälkeen Oulun yliopisto päivitti kiusaamisen ja häirinnän toimintamallinsa. Nykyään sekä henkilökunnalle että järjestötoimijoille järjestetään koulutuksia seksuaalisen häirinnän tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn liittyen. Jos opiskelija on puolestaan kokenut epäasiallista käytöstä, hänellä on mahdollisuus ilmoittaa asiasta opintopsykologille, koulutuspalvelupäällikölle, OYY:n häirintäyhdyshenkilölle tai omaopettajalleen, jonka jälkeen asiaa on mahdollista käsitellä sekä ammattilaisen että häiritsijän kanssa.
Yliopiston palvelulle kuvittelisi olevan käyttöä. Viimeistään silloin, kun katsoo lukuja.
Taloustutkimuksen vuonna 2018 tekemän tutkimuksen mukaan 79% naisista ja 38% miehistä on kokenut elämänsä aikana seksuaalista häirintää. Eniten häirintää kokivat alle 25-vuotiaat naiset, joista 46% olivat joutuneet häirinnän kohteeksi viimeisen vuoden aikana.
Helsingin tutkijanaiset tekivät samana vuonna selvityksen Suomen yliopistojen seksuaalisesta häirinnästä. 406 vastaajan joukosta 166 naista ja 20 miestä olivat kokeneet seksuaalista häirintää. Erityisen haavoittuvina ryhminä nousivat esille he, jotka eivät ennalta tunne oman viitekehyksensä toimintakulttuuria, eli ensimmäisen vuoden opiskelijat, alkuvaiheen väitöskirjan tekijät sekä määräaikaiset työntekijät. Häirinnästä ei ilmoiteta, koska pelätään maineen menettämistä ja uran etenemisen takkuamista, jos heittäytyy vaikeaksi oman alan asiantuntijan kanssa.
Oulun yliopistolle on tullut viimeisen kahden lukuvuoden aikana vain kahdeksan ilmoitusta seksuaalisesta häirinnästä. Lähes kaikki ilmoitukset etenevät käsittelyprosessiin ilmoittajan toiveesta. Joissain yksittäisissä tapauksissa ilmoittaja ei ole halunnut viedä käsittelyä pidemmälle. Tähän opintopsykologi Pia Partasen mukaan syynä voi olla esim. pelko ilmiantamisen seurauksista sekä häiritsijän valta-asema suhteessa häirittyyn. Partanen toteaa, että isoon opiskelijamassaan verrattuna on mahdollista, että kaikki häirintätapaukset eivät ohjaudu yliopiston mallin mukaiseen käsittelyprosessiin. Hänen kokemuksensa mukaan kaikki opiskelijat eivät välttämättä myöskään tunnista joutuneensa seksuaalisen häirinnän kohteeksi.
Teekkarikerhojen känninen perseily on yksi räikeä ääripää yliopiston epätasa-arvoisten perinteiden kaiuista. Laulukirjojen sanat ja järjestöjen säännöt ovat helposti muutettavissa. Häirintää on kuitenkin muunkinlaista.
Illinois’n yliopiston antropologian professori Kathryn Clancy teki viime vuonna työryhmänsä kanssa selvityksen sukupuoleen perustuvasta häirinnästä akateemisessa ympäristössä. Siinä todettiin, että yrittäessään ehkäistä seksuaalista väkivaltaa, yliopistot jättävät usein huomiotta sukupuolittuneen häirinnän yleisimmät olomuodot, kuten tietyn sukupuolen edustajiin kohdistuvan pilkan, epäkunnioituksen tai halveksinnan. Nämä voivat esiintyä esimerkiksi nopeasti ohitettavissa kommenteissa, vitseissä ja ilmeissä, jolloin sukupuolittuneen ahdistelun ja töykeyden välillä ei välttämättä ole juurikaan eroa.
“Miten ilmiannetaan kommentti, jossa todetaan, että korkeaa ääntäni on vaikea kuunnella?”
Clancy kysyy.
Ajan myötä pienetkin eleet vaikuttavat häirinnän kohteiden itseluottamukseen. Häirinnän vaikutukset ovat vakavia ja ja pahimmillaan pitkäkestoisia. Ne voivat heikentää niin fyysistä kuin psyykkistä terveyttä sekä vaikuttaa huonona sitoutumisena yhteisöön.
Juuri halu kuulua yhteisöön ja toisaalta ahdistus jatkuvista ulkopuolisuuden kokemuksista on ristiriita, joka pätee niin yliopiston kuin punk-piirien häirittyjen asemaan. Anonyymi kirjoittaja toteaa Loukko Zinen puheenvuorossaan:
“Yhteenkuuluvuudella on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Solidaarisuus ja halu kuulua yhteen voi ylittää omat rajat. Sen myöntäminen, että toinen on rikkonut itseä tai läheistä vastaan, tarkoittaisi sen myöntämistä, että yhteinen on mennyt rikki. Siksi vääriä tekoja on mieluiten näkemättä.”
Punkstoon vaikutus näkyy itse punk-skenen sisällä kollektiivisena hahmottamisena, minkä laatuista ja laajuista häirintä on jo vuosikausia ollut. Nyt heteromiehet kertovat harjoittavansa itsereflektiota ja -kritiikkiä sekä kehittävänsä yhteistä keskustelukulttuuriaan empaattisemmaksi ja tunnevetoisemmaksi. Silmänsä ummistaneet alkavat hahmottaa, että pelkkä häirintätapauksien ja rikosten ehkäiseminen ei riitä. Tavoitteena on, että ongelmakäyttäytyminen huomattaisiin jo ennen kuin fyysisen koskemattomuuden rajat ylittyvät.
Häirittyjen tarinoiden valjastuessa häpeä siirtyy häiritsijöiden kannettavaksi. Heikkoina eivät näyttäydy enää he, joita kohtaan rikotaan, vaan he, jotka purkavat omat ahdistuksensa toisiin. Punkin “skenejeesukset” eli koko porukan arvostamat konkarit muuntuvat nuoremman polven muusikoiden silmissä vajavaisiksi huutelijoiksi. Nuoruusvuosien idoli voi samaan aikaan olla lahjakas kitaristi, sanavalmis hyvä-jätkä sekä säälittävä idiootti. Yllätyksenä se ei tule juuri kellekään, mutta nyt sen voi sanoa ääneen ilman seuraamuksia.
Helsingin tutkijanaisten selvityksen mukaan myös tiedeyhteisössä tiedetään ja tunnistetaan häiritsijät. Ohjaustapaamisten ja luentojen lisäksi konferenssit, karonkat, sitsit ja kenttämatkat ovat seksuaaliselle häirinnälle yleisiä tapahtumaympäristöjä. Ongelmahahmot ovat kaikkien tiedossa, mutta johtokunnalle asiasta ei puhuta.
Yliopistolla akateemisesti vapaa työskentely ja opiskelu tarkoittavat tilaa toimia täydellä kapasiteetillaan tiedeyhteisössä ja siten sekä huolehtia että kantaa vastuu omista valinnoistaan. Jos yhteisössä ei tunnisteta sanallisia ja sanattomia väkivallantekoja merkittävinä esteinä tasavertaiseen toimijuuteen, hyssytelty häpeä ja kokemus turvattomasta yhteisöstä ajavat alas viimeisetkin rippeet akateemisen vapauden ideaalista.
Tähän mennessä punk- ja muut alakulttuuripiirit ovat tehneet radikaaleimmat ja rohkeimmat aloitteet oman skenensä puhdistamiseksi. Nyt enää odotellaan, milloin marginaalin liikehdintä vyöryy isojen yleisöjen kimppuun.
Viimeistään tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että sosiaalisen median joukkoäly pitää huolen siitä, että keskustelua käydään niin kauan kunnes kaikki ovat kuulolla.
Julkaistu
SHARE
Minne Mäki
Helsingissä asuva esitystaiteilija, filosofian opiskelija ja Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija keväällä 2021. Maagisen realismin ja avannon ystävä.
Oulun ylioppilaslehdessä julkaistiin 26.8. uutinen, jossa kerrottiin Oulun kaupungin jatkavan walk in -rokotuslinjaa Ouluhallilla. Oulun kaupunki tiedotti kuitenkin 23.8. koronarokotusten siirtyvän Ouluhallilta Limingantulliin maanantaina 30.8. ja perjantai 27.8. tulee olemaan viimeinen rokotuspäivä Ouluhallilla. Oulun kaupunki tiedotti 23.8. muutoksista koronarokotuksiin liittyen. Koronarokotukset siirtyvät Ouluhallista Limingantulliin (Nuottasaarentie 5), jossa rokotuksia annetaan maanantaista 30.8. lähtien. Samalla walk in […]
Oulun ylioppilaslehdessä julkaistiin 26.8. uutinen, jossa kerrottiin Oulun kaupungin jatkavan walk in -rokotuslinjaa Ouluhallilla. Oulun kaupunki tiedotti kuitenkin 23.8. koronarokotusten siirtyvän Ouluhallilta Limingantulliin maanantaina 30.8. ja perjantai 27.8. tulee olemaan viimeinen rokotuspäivä Ouluhallilla.
Oulun kaupunki tiedotti 23.8. muutoksista koronarokotuksiin liittyen. Koronarokotukset siirtyvät Ouluhallista Limingantulliin (Nuottasaarentie 5), jossa rokotuksia annetaan maanantaista 30.8. lähtien. Samalla walk in -rokotuslinja päättyy toistaiseksi. Oulun kaupunki kertoi tiedotteessaan, että ilman ajanvarausta toimivat walk in -rokotuslinjat otetaan Limingantullissa käyttöön mahdollisesti myöhemmin. Viimeinen rokotuspäivä Ouluhallilla on perjantaina 27.8., varatut rokotusajat Ouluhallille siirtyvät automaattisesti Nuottasaarentielle Limingantulliin.
Julkaistu
SHARE
Tuuli Heikura
Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.
Aivojen hyvinvointi otetaan nykyään paremmin huomioon. Aiemmilta sukupolvilta jälkimmäisille kulkeutunut käsitys asioiden pänttäämisestä on korona-aikana tullut kyseenalaistetuksi. Pitkään ajateltiin, että opiskeluun käytetty tuntimäärä ratkaisee. Maailma on viisastunut. Tauot, mielekäs tapa oppia, prodktiivisuus ja stressinhallinta ovat tärkeitä teemoja niin oppimisessa kuin työnteossa. Pänttääminen on vanhentunut oppimiskäsitys, jolla tarkoitetaan asioiden takomista päähän. Pänttääminen tapahtuu usein silloin, kun […]
Aivojen hyvinvointi otetaan nykyään paremmin huomioon. Aiemmilta sukupolvilta jälkimmäisille kulkeutunut käsitys asioiden pänttäämisestä on korona-aikana tullut kyseenalaistetuksi. Pitkään ajateltiin, että opiskeluun käytetty tuntimäärä ratkaisee. Maailma on viisastunut. Tauot, mielekäs tapa oppia, prodktiivisuus ja stressinhallinta ovat tärkeitä teemoja niin oppimisessa kuin työnteossa.
Pänttääminen on vanhentunut oppimiskäsitys, jolla tarkoitetaan asioiden takomista päähän. Pänttääminen tapahtuu usein silloin, kun opiskeltava asia jätetään viimeiseen iltaan ennen koetta tai tenttiä. Uusia asioita yritetään takoa päähän ilman niiden todellista ymmärtämistä. Tauot jäävät usein lyhyiksi ja stressitaso nousee, kun kaikkea luettua ei hetken päästä muisteta. Tällöin puhutaan aivojen ylikuormittumisesta. Kuvittele, että aivosi ovat esimerkiksi vesikannu, joka alkaa täyttyä vedestä. Vaikka vesikannu on jo aivan täynnä, kaadat sinne lisää vettä ja kannu tulvii yli. Sama tapahtuu aivoissa pitkän pänttäämisen seurauksena. Aivot ja muisti ovat täynnä tietoa, mutta opiskelija yrittää tästä huolimatta ahtaa päähänsä lisää tietoa. Kun näin tapahtuu, aivot menevät eräänlaiseen estotilaan. Vaikka opiskelija haluaisi kerätä lisää tietoa, hänen aivonsa eivät ota enää uutta tietoa vastaan. Aivot siirtyvät ajattelemaan muita asioita tauon tarpeessa, jolloin oppiminen on olematonta ja kuormittaa aivoja.
Maailma kehittyy kovaa vauhtia, joten myös ihmisellä on tarve kehittää itseään oppimalla uutta. Seurauksena on aivojen jatkuva kuormittuminen. Jokainen sähköposti-, tekstiviesti- ja sosiaalisen median ilmoitus katkaisevat yhtäjaksoisen keskittymisen. Uusia järjestelmiä ja uutta tekniikkaa joutuu opettelemaan jatkuvasti. Kaikki tämä kuormittaa aivojamme. Monella meistä ajattelutyö ja aivojen kuormittuminen jatkuvat vapaa-ajalla. Aivokuormitus nähtiin pitkään työn laatuun vaikuttavana tekijänä. Nyt siitä on tulossa työhyvinvointiasia.
Itsekurilla on suuri merkitys aivojen kuormittumisen ehkäisemisessä. Voit esimerkiksi laittaa puhelimen äänettömälle taskuusi työskentelyn ajaksi tai kytkeä eri sovellusten ilmoitukset pois päältä. Tällöin yhtäjaksoinen keskittyminen ei keskeydy ja aivot eivät joudu pinnistelemään pysyäkseen sovitussa asiassa. Oli se sitten uuden oppimista tai vanhan kertaamista. Jokaisella on myös vapaus poistua työskentelemään omaan rauhalliseen tilaansa, mikäli esimerkiksi muut ihmiset tai meteli haittaavat keskittymistä.
Muistaminen on taito siinä missä kitaransoitto tai jalkapallon pelaaminen. Ilman harjoittelua muisti ei kehity.
Muistipalatsi auttaa muistamaan asiakokonaisuuksia
Aivoillamme on hämmästyttävä kapasiteetti varastoida tietoa. Northwesternin yliopiston psykologian professori Paul Reber arvioi vuonna 2010 aivojen muistikapasiteetin vastaavan 2,5 miljoonan gigabitin muistitikkua. Jos haluaisit muuttaa kaiken tietosi TV-ohjelmaksi, ohjelmaa olisi mahdollista tehdä kolmen miljoonan tunnin verran.
Muistaminen on taito siinä missä kitaransoitto tai jalkapallon pelaaminen. Ilman harjoittelua muisti ei kehity. Muistamista voi harjoitella erilaisilla tekniikoilla ja säännöillä. Muistipalatsi on ikivanha, jo Antiikin Kreikassa käytetty tekniikka, joka perustuu siihen, miten hyvin ihminen muistaa tuttuja paikkoja ja reittejä. Tavoitteena on yhdistää uudet asiat tuttuihin asioihin, jolloin muistaminen nopeutuu ja oppiminen paranee. Muistipalatsissa luodaan oma reitti esimerkiksi kotona. Reitti voi olla esimerkiksi oma huone > olohuone > vessa > keittiö > eteinen. Yhdistä jokainen muistettava asia eri huoneeseen. Jos tavoitteena on oppia esimerkiksi ympäristömyrkyistä, kuvittele huoneeseesi lyijykynä (viittaa lyijyyn), olohuoneeseen paristo (viittaa kadmiumiin), vessaan purkillinen elohopeaa, keittiöön hyönteismyrkkypurkki (viittaa DDT:hen) ja eteiseen roskia, jotka palavat (viittaa dioksiineihin). Toista tämä reitti mielessäsi muutama kerta. Kun sitten kokeessa kysytään ympäristömyrkyistä, voit kuvitella oman huoneesi ja siellä olevan lyijykynän. Seuraavaksi voit kuvitella olohuoneen, jossa on paristo. Tätä jatketaan, kunnes päästään mielessä eteiseen asti.
Muistisääntöjä voi myös kehittää itse. Suomen kielen opiskelijana olen kehittänyt muistisääntöjä eri sijamuodoille. Adessiivin sijapäätteen -lla tai -llä muistan virkkeestä Adelella on kaunis ääni. Translatiivin sijapäätteen -ksi puolestaan muistan englannin kielen avulla. Trans – transform – ’muuttua’. Siemen muuttui kukaksi.
Lyhyestä meditaatiosta apua stressinhallintaan
Kuvitus: Maiju Putkonen
Stressi on salakavala vihollinen. Lyhytaikainen stressi on jopa hyödyksi, mutta stressin muuttuessa pitkäaikaiseksi sen haittavaikutukset tulevat esiin. Oppimisvaikeus.fi kirjoittaa stressin vaikutuksesta oppimiseen sivuillaan.
”Stressi voi haitata oppimista monella eri tavalla. Pitkäaikainen tai voimakas stressi voi heikentää keskittymistä ja muistin toimintaa. Stressi voi vaikeuttaa nukahtamista tai huonontaa unenlaatua. Puutteet unessa voivat heikentää oppimista. Pitkään jatkuessaan stressi voi johtaa uupumiseen, johon liittyy kiinnostumattomuus asioihin.”
Aivot, muisti ja mieli ovat kaikki yhteydessä toisiinsa. Jos mieli ei voi hyvin, oppiminen vaikeutuu. Masennus heikentää keskittymiskykyä ja vaikeuttaa uuden oppimista. Onkin tärkeää huolehtia omasta henkisestä jaksamisesta ja mielenterveydestä. Mielekäs, stressitön tekeminen työskentely- ja opiskeluajan ulkopuolella vähentää stressiä ja lepuuttaa aivoja.
Lyhytaikainen stressi motivoi tekemään asioita eteenpäin. Tietoinen tunne siitä, että deadline lähestyy, saa ihmisen tekemään projektiaan eteenpäin tehokkaammin. Itsekuri on myös stressinhallinnassa tärkeää. On kuunneltava omaa kehoa, mieltä ja aivoja. Jos projekti on vaiheessa ja stressiä alkaa kerääntyä liikaa, on hyvä käydä esimerkiksi kävelylenkillä, jotta aivot ja mieli saavat lepoa. Rentouttavan tekemisen ja taukojen olisi hyvä koostua asioista, jotka ovat itselle hauskoja ja mieluisia. Tällöin aivot saavat aidosti muuta ajateltavaa ja hyviä virikkeitä jatkaa varsinaista työntekoa tauon jälkeen. Rentoutuminen vähentää stressihormonien tuotantoa ja selkeyttää omia ajatuksia. Rentoutumista voi harjoitella esimerkiksi lyhyellä meditaatiolla. Kun tunnet stressiä, laita puhelimesta esimerkiksi 5 minuutin ajastin päälle ja keskity ainoastaan hengittämiseen. Tällaisen harjoituksen tavoitteena on saada mieli ymmärtämään, ettei jokaiseen ajatukseen ole pakko tarttua. Voit ajatella sanovasi ”sisään” jokaisella sisäänhengityksellä ja ”ulos” jokaisella uloshengityksellä. Anna ajatusten virrata niin päähäsi kuin pois sieltä.
Rentouttavan tekemisen ja taukojen olisi hyvä koostua asioista, jotka ovat itselle hauskoja ja mieluisia.
Oikeanlaiset tauot edesauttavat palautumista
Stressitaso nousee liian korkeaksi silloin, kun emme pääse palautumaan. Opiskelu on kokopäiväistä työtä. Tentit, kurssitehtävät ja harjoitteluun liittyvät asiat ajautuvat ajatuksiimme ja toimiimme vielä opiskelupäivän iltana. Opiskelijalle suuri haaste onkin löytää selkeä aika palautumiselle ilman kiireen tuntua palautettavista kurssitehtävistä tai tulevista tenteistä.
Toisinaan unohdetaan, että palautuminen tapahtuu iltojen ja viikonloppujen lisäksi myös tauoilla. Iskostunut ajatus siitä, että taukoja saa pitää vasta kun on opiskellut tarpeeksi, on lopulta haitaksi oppimiselle. Kun paloittelemme oppimisen pienempiin, esimerkiksi puolen tunnin, osiin ja pidämme jokaisen osan välissä lyhyen noin viiden minuutin tauon jonkin mielekkään ja rentouttavan asian parissa, aivomme palautuvat jo opiskelun aikana. Opiskelu tuntuu pitempään mukavalta, kiinnostavalta ja mieluisalta. Tauot pitävät myös energiatasot korkealla, jolloin oppiminen on tehokkaampaa.
Se, millainen tauko jokaisella toimii parhaiten, on lopulta yksilöllistä. Toisen aivot palautuvat paremmin hiljaisuudessa, toisen kahvitauolla ystävien kanssa. Itselle sopivan tyylin löytää kokeilemalla. Ajankäytön suunnittelu, ihmissuhteiden ylläpitäminen ja murehtimisen sivuuttaminen ehkäisevät stressiä.
Pomodoro-tekniikasta apua opiskelun jaksottamiseen
Lähestyvä tentti tai kurssitehtävän deadline voivat tuntua vastenmieliseltä urakalta. Oppimateriaalia voi olla niin paljon, ettei tiedä mistä tenttiin lukemisen aloittaisi. Tällöin on hyvä jakaa suuri kokonaisuus pienempiin osiin. Yksi keino opiskelun jaksottamiseen taukoineen on pomodoro-, eli tomaattitekniikka. Tekniikan nimi tulee italian kielen sanasta pomodoro, ’tomaatti’. Opiskelu tapahtuu 25 minuutin jaksoissa. Tavoitteena on työskennellä 25 minuuttia ilman keskeytyksiä. Tähän voi käyttää apuna esimerkiksi puhelimen ajastinta. Kun olet työskennellyt 25 minuuttia, pidä 5 minuutin tauko. Tällaista 25 minuutin työjaksoa ja 5 minuutin taukoa kutsutaan yhdeksi tomaatiksi. Kolmen tai neljän tomaatin jälkeen voit pitää pidemmän, noin 30 minuutin, tauon.
Tekniikan hyötynä on esimerkiksi se, että 25 minuuttia on riittävän lyhyt aika motivoitumiselle ja keskittymiselle. Toisaalta voit yllättyä miten paljon yhden tomaatin, eli noin puolen tunnin aikana voi saada aikaan. Voi olla helpompi ajatella tekevänsä vielä yhden tomaatin, kuin opiskelevansa vielä tunnin.
Unohtaminen on oppimista
Tauot ovat siis tärkeä osa tehokasta oppimista. Ne lataavat aivoja, lieventävät stressiä ja lisäävät oppimisen tehokkuutta. Tauot auttavat myös huomaamaan mitkä asiat ovat muistissa ja mitkä on unohdettu. Kun tietää mitkä asiat eivät pysy muistissa, voi tauon jälkeen keskittyä opiskelemaan niitä asioita. Jos käymme läpi opittuja asioita liian nopeasti ilman kunnon taukoja, emme ehdi unohtaa opittuja asioita. Luomme haitallisen illuusion, jossa luulemme muistavamme kaiken, vaikka todellisuudessa emme voin ole ehtineet unohtaa opittuja asioita. Pidä siis taukoja ja unohda. Mikäli alussa tuntuu, että unohdat paljon asioita, älä huoli. Unohtaminen on voimakkainta uuden oppimisen alkuvaiheessa. Unohtaminen tasoittuu vähitellen.
Unohtaminen on oppimista. Oppiminen vaatii alitajuista tiedon hautumista. Tämä tapahtuu unohtamisen kautta. Samalla unohtaminen auttaa karsimaan hallussa olevan asian opiskelua vaativasta asiasta. Lisäksi kerran unohdettu ja myöhemmin mieleen palautettu asia vahvistaa kyseisen asian oppimista.
Unohtaminen, rentoutuminen, yhteinen aika kavereiden kanssa, mieluisat tauot ja sopivan mittaiset työskentelyajat ovat kaikki edellytyksiä tehokkaalle ja produktiiviselle oppimiselle. Vanhat käsitykset tuntikausien pänttäämisestä on heitetty roskakoriin ja tilalle ovat tulleet stressinhallinta, järkevä ajankäyttö, riittävä lepo ja mielekäs tapa oppia.
Julkaistu
SHARE
Juuso Syngelmä
Suomen kielen maisterivaiheen opiskelija, joka nauttii suuresti hyvistä tarinoista niin lauluissa, videopeleissä, elokuvissa kuin kirjoissa. Kuuntelee äänikirjoja, koska on liian laiska lukemaan itse.
Rohkeus sekoittuu arjessa usein urhoollisuuteen. Suomen sanojen alkuperän mukaan urhoollisuus on johdannainen sanasta urho, joka tarkoittaa täysikasvuista miestä tai sankaria. Myös sana urheilla on urhoollisuuden johdos; termi valittiin tietoisesti yleiskieleen Kotikielen Seuran kokouksessa vuonna 1886. Ennen yleiskieleen siirtymistä urheilu esiintyi eri murteissa ja kuvasi uhkarohkeaa toimintaa. Englannin kielessä urhoollisuutta voi verrata termiin brave – italian, […]
Rohkeus sekoittuu arjessa usein urhoollisuuteen. Suomen sanojen alkuperän mukaan urhoollisuus on johdannainen sanasta urho, joka tarkoittaa täysikasvuista miestä tai sankaria. Myös sana urheilla on urhoollisuuden johdos; termi valittiin tietoisesti yleiskieleen Kotikielen Seuran kokouksessa vuonna 1886. Ennen yleiskieleen siirtymistä urheilu esiintyi eri murteissa ja kuvasi uhkarohkeaa toimintaa. Englannin kielessä urhoollisuutta voi verrata termiin brave – italian, espanjan ja kantakielen latinan johdokseen sanasta barbarous – barbaari.
Mutta rohkeudella ei ole mitään tekemistä urheilevan sankarin kanssa. Arvellaan, että rohkeus on taannoin pelkistetty sanasta rohtia, joka on synonyymi verbeille tohtia, uskaltaa, kehdata, hennoa tai raaskia. Englannin vastaava courage viettyy takaisin latinan kielen sanaan cor – sydän.
“Rohkea rokan syö, ujo kuolee nälkään, kaino ei saa kaaliakaan” -sananlasku ajaa ajattelun pahasti metsään. Sananlaskussa vastuu rohkeasta käytöksestä ja sen myötä elämässä pärjäämisestä sysätään yksilölle. Rohkeutta pidetään temperamentin ominaisuutena, joka ihmisellä joko on tai ei ole – ja sitä vääristää pärjäävän ja urhoollisen sankarin mielikuva. Pohjimmiltaan rohkeus on tunnetaitoja ja itsetuntemusta riippumatta siitä, onko ihminen uhkarohkea, introvertti, ekstrovertti, ujo, kaino tai kiltti.
Tilanteet, jotka vaativat yksilöltä uskallusta herättävät kaikenlaisia tunteita – pelkoa ja ahdistusta, pelkoa epäonnistumisesta, pelkoa nähdyksi tulemisesta tai pelkoa tuomituksi tulemisesta. Samalla ne herättävät myös innostusta, inspiraatiota, onnistumista ja ylpeyttä. Urhoollisen sankarin mielikuva päässään ihminen voi kokea, että ei sovi muottiin, koska ei ole tarpeeksi rohkea tai jättää menemättä tilanteisiin, koska on liian herkkä, ujo tai muuten vaan rohkeaksi sopimaton.
Yliopistossa opiskelijoita kannustetaan oma-aloitteisuuteen ja kriittiseen, rohkeaan ajatteluun. Rohkeaa ajattelua ei synny, jos ihminen ei koe ympäristöään tarpeeksi turvalliseksi. Mikäli pärjäävältä yksilöltä edellytetään rohkeutta, tulee ympäristöltä eli yhteisöltä vaatia tarpeeksi turvallista tilaa, jotta jokaisen omaleimainen rohkeus voi kukoistaa.
Opintomaailmassa turvallisen tilan, psykologisen turvan, luomisesta ovat vastuussa ennen kaikkea auktoriteettiasemassa olevat henkilöt, mutta se ei riitä. Jokaisella yhteisön jäsenellä on vastuu siitä, että psykologinen turva pysyy yllä. Mutta vastuu siitä, että jokainen ymmärtää, mitä psykologinen turva on, kuuluu jo peruskouluun. Minä törmäsin termiin vasta yliopistossa.
Rohkeus ei ole epämukavien tunteiden poissaoloa, vaan kykyä toimia niistä huolimatta ja kokemusta siitä, että ympäristö kuuntelee ja tukee. Lempeää lukuvuoden alkua.
Julkaistu
SHARE
Kaisa-Reetta Seppänen
Biologian ja viestinnän opiskelija, joka nauttii aikaisista aamuista, viileästä säästä, syväluotaavista ilmiöjutuista, tietokirjoista ja sarjamaratoneista.
Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun lukuvuoden avajaistapahtumat yhdistyvät tänä vuonna yhdeksi suureksi entisiä laajemmaksi avajaistapahtumaksi. Tapahtuma kantaa nimeä Hurmos, ja se järjestetään 10.9.2021. Avajaistapahtumaan odotetaan noin 6000 kävijää. Avajaistapahtuma Hurmos kerää koko Oulun korkeakouluyhteisön päivätapahtumaan Linnanmaalle, jossa opiskelijat pääsevät osallistumaan aktiviteetteihin, tutustumaan korkeakoulujen piirissä toimiin järjestöihin sekä tapahtuman yhteistyökumppaneihin. Päivä huipentuu iltatapahtumaan Oulun Kuusisaaren tapahtumapuistossa, […]
Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun lukuvuoden avajaistapahtumat yhdistyvät tänä vuonna yhdeksi suureksi entisiä laajemmaksi avajaistapahtumaksi. Tapahtuma kantaa nimeä Hurmos, ja se järjestetään 10.9.2021. Avajaistapahtumaan odotetaan noin 6000 kävijää.
Avajaistapahtuma Hurmos kerää koko Oulun korkeakouluyhteisön päivätapahtumaan Linnanmaalle, jossa opiskelijat pääsevät osallistumaan aktiviteetteihin, tutustumaan korkeakoulujen piirissä toimiin järjestöihin sekä tapahtuman yhteistyökumppaneihin. Päivä huipentuu iltatapahtumaan Oulun Kuusisaaren tapahtumapuistossa, jossa opiskelijat pääsevät vertaisverkostoitumaan sekä juhlimaan niin opiskelijoiden tarjoaman ohjelman kuin myös Suomen eturivin artistien johdolla.
”Odotetulla osallistujamäärällä eli 6000 opiskelijalla Hurmos olisi Suomen suurin opiskelijoiden avajaistapahtuma. Ensimmäinen vuosi näyttää potentiaalin tapahtuman kasvattamiseen entisestään”, kertoo Kati Kantonen, Oulun Ylioppilaskunnan tapahtumatuottaja. Osallistujamäärä on tietoisesti rajattu alle puoleen Kuusisaaren maksimikapasiteetista turvallisen tapahtuman mahdollistamiseksi.
”Tapahtuman tarkoitus on edistää korkeakouluopiskelijoiden yhteisöllisyyttä ja tuoda esiin opiskelijakulttuurin moninaisuutta” Kantonen mainitsee tapahtuman tavoitteista.
Tapahtuman johtavina arvoina ovat yhteisöllisyys ja ekologisuus. Hurmoksessa tahdotaan korostaa opiskelijoiden omaa osaamista ja opiskelijakulttuurin moninaisuutta. Hurmos on osa Oulu2026 Creative Campus -hanketta, jonka tavoitteena on tuoda opiskelijakulttuuria näkyvämmäksi ja lähemmäksi myös muita oululaisia.
Hurmoksen päivätapahtuma on kaikille avoin, lipunmyynti iltatapahtumaan alkaa 25.8.2021.
Julkaistu
SHARE
Tuuli Heikura
Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.
