Kun valta piiloutuu, se vaikuttaa

"Valta, vallankäyttö ja vaikuttaminen ovat arkisia ja pieniä asioita – ja paradoksaalisesti juuri arkisesta, piilevästä vallasta kannattaakin olla tietoinen", väittää päätoimittaja Anni Hyypiö.

Hyvä lukija, nyt tarkkana! Sinuun yritetään vaikuttaa.

Sinua pommitetaan pienillä ja suurilla vaikuttamisyrityksillä jatkuvasti.

Houkuttelevia viestejä kuuluu televisiosta (jos flunssa ei tokene, juuri meidän tuotteemme taltuttaa sen tehokkaammin), radiosta (älä vaihda kanavaa, tällä kanavalla on luvassa sikahauskaa hupailukisaa ihan just kohta!), Instagram-feedistä (kai teit jo uunifetapastaa?), ja läheisten ja tuttavien puheista (vessapaperirullan ei kuulu olla noin päin telineessä).

Kun puhumme vallasta, ymmärrämme sen usein negatiivisen, ehkäpä turhan suureellisen mielikuvan kautta. Kun ajattelen valtaa, ajattelen hirmuhallitsijoita, poliittista suhmurointia, House of Cardsin niljakasta Francis Underwoodia.

Valta, vallankäyttö ja vaikuttaminen ovat kuitenkin arkisia ja pieniä asioita – ja paradoksaalisesti juuri arkisesta, piilevästä vallasta kannattaakin olla tietoinen.

 

Vaikuttaminen ja valta näkyvät suorimmin toki vaalikeväänä. Vaalimainokset ja -tentit kutsuvat näkijäänsä käyttämään äänen juuri tämän ehdokkaan ja puolueen eteen. Vaalimainonta toivoo vaikuttavansa näkijäänsä houkuttelevalla lupauksella: juuri tänä keväänä kaikki toden totta muuttuu!

Tämä vaalikevät on kuitenkin tuntunut harvinaisen raskaalta. Ylen kyselyssä (30.3.) eduskuntapuolueet kertovat ehdokkaisiin kohdistuvista uhkailuista, seksuaalisesta häirinnästä, vaalimainosten tuhoamisesta, huutelusta vaaliteltoilla. Jos jo pelkästään vaalihäiriköinnistä lukeminen tuntuu raskaalta, entä sitten sen kokeminen?

Kiinnostuneena olen seurannut myös sitä, millaisia vaalimainoksia eteeni on tullut sosiaalisessa mediassa. Facebookissa on mahdollista klikata esille syy siihen, miksi tätä mainosta näytetään juuri minulle. Se paljastaa jotain myös omasta itsestäni.

 

Vaikutusvaltaa olen miettinyt myös katsoessani Netflixistä dokumenttia spektaakkelimaisen pieleenmenneestä luksusfestivaalista Fyre Festivalista. Olen katsonut dokumentin jo ainakin viidesti, sillä en vain pysty käsittämään sitä, miten häikäilemätöntä sikailua maailmaamme mahtuukaan.

Fyre Festival näytti ennakkoon otetuissa kuvissa ja somessa upealta, mutta todellisuus oli ruma. Huipputason ravintolaruoan sijaan tarjolla oli kuivia juustoleipiä, luksusteltat osoittautuivat ankeiksi hätämajoitusteltoiksi. Koko festivaali oli vain kaunis haave, pelkkä kangastus.

Fyre-fiaskossa kiinnostavaa oli sen markkinoinnissa ilmennyt vallankäyttö. Satojen tuhansien seuraajien somejulkkikset (tunnetaan myös someinfluenssereina) hengasivat jumalaisen kauniina tyylikkäillä mainosvideoilla.

Influensserien läsnäolo videoilla vihjasi, että kohta sinäkin voit hengata supermallien kanssa ja hörpätä kookospähkinästä pina coladaa, kunhan nyt ensin maksat turhia kyselemättä tästä ilosta tuhansia dollareita.

Supersujuvalla promovideolla ei kerrota, että biitsillä kirmaileville huippumalleille on maksettu hengailusta jahdilla. Tai sitä, että Kendall Jennerille maksettiin lehtitietojen mukaan jopa 250 000 dollaria yhdestä mainoksesta Instaan.

Mutta vallankäyttöä on tämäkin, vaikkakin paljon epäsuorempaa kuin vaalimainoksissa. Tämä vallankäyttö on piiloutunut aitouden illuusioon.

 

Vuoden toisessa printtilehdessä puhumme vallasta, vallankäytöstä ja vastuusta. Puhumme myös siitä, miksi vallankäytön mahdollisuutta ei haluta ottaa aina vastaan. Mietimme, miksi valta kyllä kelpaa toisille, mutta ei maistukaan yhtä lailla kaikille.

Kirjoittaessani vallasta kirjoitan kuitenkin myös siitä, mitä itse teen työkseni. Vallankäyttäjiä olemme myös me journalistit. Journalistilla on valta määrittää sitä, mistä ja miten kansakunnassa puhutaan.

Tätä kirjoittaessani tuore esimerkki: Helsingin Sanomien analyysissä (8.4.) linkitettiin yhteen seksuaalirikokset ja Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun laskeneet hakijamäärät yhteishaussa. Jutussa kerrottiin helsinkiläisnuoren miettivän “onko [Oulu] yhtä paha paikka kuin kirjoitetaan.”

Sanoilla on valtaa. Pahaksi paikka muuttuu toiston kautta. Jos Oulusta puhutaan hyvin vaikutusvaltaisen median sivuilla toistuvasti negatiivisen kehyksen kautta, siksi se lopulta myös muuttuu.

 

Ja muista: luonnollisesti vaikutusvalta piiloutuu myös tähän tekstiin.

Toivon, että tämä teksti herättää lukijassaan reaktion, ajatuksen, ahaa-elämyksen. Että se vaikuttaa lukijaansa.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Yt-neuvotteluiden tuloksena musiikkikasvatuksen ja musiikin, laulun ja soiton opetusta antavasta henkilökunnasta irtisanotaan enintään viisi, tähtitieteen pääaine lakkautetaan

Oulun yliopiston yt-neuvotteluiden seurauksena tähtitieteen pääaine lakkautetaan ja musiikkikasvatuksen ja musiikin sivuaineopetuksen henkilöstöstä irtisanotaan enintään viisi henkilöä. Henkilöstö ja opiskelijat ovat 3.4. tehdystä päätöksestä tyrmistyneitä. "Neuvottelutulos kuulostaakin niin absurdilta, ettemme voi kuin ihmetellä: eikö tiedekunnan tai yliopiston johdolla ole mitään käsitystä tutkinto-ohjelmamme arjesta ja käytännöistä", kysyy Mukava ry:n puheenjohtaja Loviisa Minkkinen.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

In English.

Oulun yliopiston kahta tutkimusyksikköä koskevien yt-neuvotteluiden tulokset julkistettiin keskiviikkona 3. huhtikuuta rehtori Jouko Niinimäen tehtyä asiasta päätöksen.

Opettajat, opettaminen ja kasvatusyhteisöt -tutkimusyksikön musiikkikasvatuksen, musiikin, laulun ja soiton opetusta antavasta henkilökunnasta irtisanotaan enintään viisi. Neuvotteluiden alussa vähennystarpeeksi ilmoitettiin enintään kuusi henkilöä. Yksikkö kuuluu kasvatustieteiden tiedekuntaan.

Luonnontieteelliseen tiedekuntaan kuuluvasta tähtitieteen tutkimusyksiköstä ei irtisanota ketään, mutta tähtitieteen pääaine lakkautetaan.

Yliopiston mukaan tähtitiedettä voi jatkossa opiskella Oulussa sivuaineena, ja yliopistojen yhteistyön kautta sivuainetta voi täydentää pääaineeksi. Yliopisto toteaa tiedotteessa tämän mahdollistavan myös tohtoriopintojen suorittamisen tähtitieteen alalla Oulussa.

Oulun yliopiston mukaan irtisanottaville tarjotaan tukitoimia työllistymiseen ja kouluttautumiseen.

”Lopullinen [irtisanottavien] määrä vielä tarkentuu. Meillä on työnantajana takaisinotto- ja uudelleenkoulutusvelvollisuus. Katsotaan, voimmeko sijoittaa henkilöitä kenties muihin yliopiston tehtäviin”, totesi yliopiston henkilöstöjohtaja Jarmo Okkonen lehdelle.

Musiikkikasvatuksen, musiikin, soiton ja laulun opetuksessa on tällä hetkellä 14 työntekijää. Yliopiston mukaan tehtävänkuvat tiivistetään aiemmasta yhdeksään tehtävään. Parhaillaan yksikössä ollaan myös täyttämässä musiikkikasvatuksen professuuria.

Yt-neuvottelujen seurauksena yhteensä yhdeksän tehtävää avataan uudelleen haettavaksi. Kaksi yliopistonlehtoria siirretään suoraan uusiin tehtäviin, koska he ovat nyt samassa tehtävässä, eikä näiden tehtävien määrä vähene. Hakuun tulee kolme soitonopettajan tehtävää (kitara, piano ja pianon vapaa säestys) ja neljä laulunopettajan tehtävää, joissa opetetaan didaktiikkaa ja teoriaa.

”Kun tehtävien määrä vähenee aiemmasta, uudet tehtävät avataan haettavaksi. Hakijat haastatellaan ja käydään läpi normaali hakuprosessi”, Okkonen kertoo.

Musiikkikasvatukseen enemmän pari- ja ryhmäopetusta

Musiikkikasvatusta koskevien muutosten syynä on koulutuksen kalleus sekä vähäinen tutkintojen valmistuminen.

Mutta mitä tämä tarkoittaa opiskelijoille?

Yliopiston tiedotteen mukaan musiikkikasvatuksen aineenopettajakoulutusta uudistetaan siten, että koulutuksessa korostuu aiempaa enemmän opettajan pedagoginen kehittyminen.

Musiikin sivuaineopetuksessa kontaktituntimäärään kerrotaan linjattavan yhdenmukaiseksi tiedekunnan muun sivuaineopetuksen kanssa esimerkiksi opetusmenetelmiä kehittämällä ja vertaisoppimista hyödyntämällä. Opetuksessa siirrytään yksilöopetuksesta yhä enemmän pari- ja ryhmäopetukseen.

”Tähänkin mennessä on tehty jo pari- ja ryhmäopetusta, ja sen osuus täytyy nyt kasvaa. Se ei poissulje sitä, etteikö yksilöopetusta voi olla, mutta sen suhteet kuitenkin muuttuvat. Opetusmenetelmiä kehitetään”, Jarmo Okkonen toteaa.

Onko toimenpiteillä vaikutusta opetussuunnitelmiin?

”Ei ole välittömästi vaikutusta. Vuonna 2021 on uudet opetussuunnitelmat käytössä, 2020 mennään vielä vanhalla”, Okkonen sanoo.

Musiikkikasvatuksen koulutuksesta vastaava Petteri Klintrup sanoi torstaina 4.4. lehdelle, että yt-neuvotteluiden tulos tulee tarkoittamaan valtavia muutoksia. Muutosten kokoluokka ei haastatteluhetkellä torstai-iltapäivänä ollut vielä hahmottunutkaan, hän sanoi.

”Opetussuunnitelma tulee muuttumaan radikaalisti. Kun henkilöstö vähenee, varmaan myös opiskelijaa kohden kontaktiopetus tulee vähenemään reilusti, lähes katastrofaalisesti.”

Muutoksia Klintrup ennustaa niin aineenopettajakoulutukseen kuin luokanopettajien musiikinopettajan sivuaineellekin.

”Molemmissa sisältöjen osalta näkymät näyttävät todella heikolta. Tämän seurauksena hands on -opetus luultavasti päättyy, ja siirrytään suurryhmäopetukseen, verkko-opetukseen, luentoihin, kirjatentteihin.”

”Opiskelijoiden puolesta on todella sääli. Jonkin verran olen heidän kanssaan puhunut, ja tyrmistynyt vastaanotto on ollut silläkin puolella.”

Mitä seuraavaksi tapahtuu?

”Meillä on voimassaoleva opetussuunnitelma, josta pitää selvitä vähennetyllä henkilöstöllä. Kesän aikana pitäisi yrittää sopeuttaa opetusta, ja syksyllä aloitetaan. Syksyllä tullaan törmäämään seinään”, Klintrup toteaa.

”Kun tilanne on näin auki, ei sitä tiedä kukaan, minä tai kukaan muukaan, mitä tapahtuu, ennen kuin toukokuussa, kun uudet tehtävät on täytetty. Nyt ollaan odottavalla kannalla.”

Musiikkikasvatuksen opiskelijoiden ainejärjestö Mukava ry:n puheenjohtaja Loviisa Minkkinen kommentoi asiaa lehdelle sähköpostitse torstaina 4.4. Minkkisen mukaan tulosta on vaikea käsittää.

”Neljäntoista henkilön tiivistäminen yhdeksään ei voi luvata kuin suoraa leikkausta tulevien opettajien musiikin opintojen laadusta. Tuleva lukuvuosi 2019–2020 meidän tulisi sinnitellä vanhalla opetussuunnitelmalla ja uudella henkilökunnan kokoonpanolla. Jo nyt opettajamme ovat ylikuormittuneita: vapaasti erästä opettajaamme lainaten ’kolmensadan tunnin tuntimäärään mahdutetaan viidensadan tunnin työ.’ Jos tähän yhtälöön lisätään vielä henkilökunnan tutkimuksen tekeminen, kiinnostaisi kuulla päättäjien konkreettiset ideat siihen, miten opinnot meillä ensi lukuvuotena sitten toteutetaan järkevästi.”

Mukava suhtautuu epäilevästi koulutuksen uudistamista koskeviin toimenpiteisiin.

”Opettajan pedagogisen kehityksen korostaminen kuulostaa paperilla hyvältä, mutta tarkoittaa kohdallamme sitä, että musiikillinen tietotaito jää paitsioon. Tätä voisi verrata tilanteeseen, jossa tulevien matematiikanopettajien matemaattinen osaaminen jätettäisi heidän oman harrastuneisuutensa varaan. Mitä taas tulee yksilöopetuksen muuttamiseen pari- ja ryhmätyöskentelyksi, ei se käytännön tasolla yksinkertaisesti toimi: klassisen laulun tai pianon opetus ryhmäopetuksena on täysin mahdotonta”, Minkkinen sanoo.

”Neuvottelutulos kuulostaakin niin absurdilta, ettemme voi kuin ihmetellä: eikö tiedekunnan tai yliopiston johdolla ole mitään käsitystä tutkinto-ohjelmamme arjesta ja käytännöistä?”

Tähtitieteeltä liian vähän maistereita

Tähtitieteen pääaineohjelman lakkauttamisen syyksi on kerrottu valmistuvien opiskelijoiden vähäinen määrä.

”Valmistuvien opiskelijoiden määrä on jo niin pieni, että on vaikea perustella sitä, miksi sitä pääaineena pärjättäisiin, kun alle yksi henkilö valmistuu vuodessa”, Jarmo Okkonen sanoo.

Pääaine oli edellisen kerran liipaisimella vuonna 2016. Silloin lakkautettiin tilastotieteen, biofysiikan, teoreettisen fysiikan, ja geofysiikan pääaineiden koulutusvastuut.

Tähtitieteen pääaineohjelmaa koskeva muutos tulee voimaan syksyllä 2020 opintonsa aloittaville opiskelijoille. Sitä ennen opintonsa aloittaneilla opiskelijoilla on oikeus suorittaa opintonsa loppuun nykyisen tutkintorakenteen mukaisesti.

Yliopiston mukaan tutkimuksen edellytyksiä vahvistetaan muuttamalla yksi tähtitieteen professuuri määräaikaisesta toistaiseksi voimassa olevaksi. Samalla suunnataan taloudellista tukea opetuspainotteisiin tehtäviin, jotka tukevat laajasti fysiikan koulutusta, tiedotteessa todetaan. Tehtävät kerrotaan organisoitavan osaksi suurempaa kokonaisuutta luonnontieteellisessä tiedekunnassa.

Yliopiston mukaan toimenpiteiden tavoitteena on turvata tähtitieteen tutkimus, vahvistaa fysiikan koulutusta ja tasapainottaa opetushenkilöstön työkuormaa.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Mistä rahaa siirretään?

”Tiedekunnan resurssein pyrimme tukemaan opetusta. Kuinka tiedekunta pystyy sen organisoimaan, se on osa toimenpidesuunnitelmaa”, Okkonen toteaa.

Tähtitieteen professori Heikki Salo sanoi perjantaina 5.4. lehdelle, että hänelle peruste yt-neuvotteluille ei ole selvinnyt vieläkään. Hän muistuttaa, että pienistä maisterimääristä puhuttaessa pitäisi huomata, että tähtitieteen maisteritulos henkilöä kohti on samaa luokkaa kuin fysiikassa, ja ”tohtoreita tuotetaan tuplasti”.

”Myös tutkimus tuottaa ministeriön rahoitusta yli 40 maisterin edestä vuosittain.”

Hänelle on epäselvää myös se, mitä seuraavaksi oikein tapahtuu: pääaine lakkautetaan, itse yksikkö lakkaa itsenäisenä, ja yhdistetään ilmeisesti johonkin. Mutta minne?

”Esimerkiksi on tämmöinen kysymys: miten opetus järjestetään? Ensi syksynä otetaan vielä uusia pääaineopiskelijoita, ja heillä on oikeus käydä maisteriopintonsa loppuun vuoteen 2024. Neljästä tähtitieteen opettajasta kahdella on määräaikainen työsuhde, ensimmäisellä työsuhde päättyy 2020, toisella vuonna 2023. Suunnitelmaa sille, miten opetus hoidetaan, ei ole. Yliopiston tiedotteessa mainittu sivuaineen täydentäminen yliopistojen välisen yhteistyön kautta ei ole ollut myöskään millään lailla esillä neuvotteluissa.”

Salo kritisoi tiedotteessa mainittua tutkimuksen vahvistamista. Toisen professuurin vakinaistaminen on Salon mukaan ollut henkilöstösuunnitelmassa jo monta vuotta: ”vakinaistamisen olisi pitänyt tapahtua jo viime vuonna.”

”Vahvistamisesta puhuminen on mielenkiintoinen sanamuoto, kun tosiasissa väkeä vähennetään niin että yksikköön saa jäädä vain kaksi perusrahoitettua henkilöä. Lisäksi puhutaan harhauttavasti resurssien antamisesta samalla fysiikan opetukseen. Tähtitiede antaa resurssit, ei saa.”

Yt-neuvotteluiden aikana yksikkö teki useita yrityksiä keskustellakseen yliopiston johdon kanssa. Yhteydenotot torjuttiin, Salo sanoo.

”Tuntuu, että lähettämämme tieto ja ulkomaisten kollegojen huolestuneet yhteydenotot ovat menneet nyt mustaan aukkoon. Tosin mustien aukkojen tutkiminen tähtitieteellisesti on kannattavampaa, voi saada jotakin epäsuoraa signaalia takaisin.”

Heikki Salon mukaan tohtoriopintojen tilanne tulee romahtamaan. Hän kertoo saaneensa haastattelua edeltävänä päivänä yhteydenoton henkilöltä, joka olisi kiinnostunut hakemaan Ouluun tohtoriopintoihin. Olisiko Salo voinut toimia ohjaajana?

”Ajattelin vastata näin, että muutamaa kuukautta aiemmin tämä olisi onnistunut, jos rahoitus olisi järjestynyt. Nyt emme voi taata tarpeeksi syventäviä opintoja, mutta emme myöskään houkuttelevaa ympäristöä. Tohtorikoulutuksessa ei riitä, että on yksi ohjaaja, joka antaa opetusta kaikesta. Ympärille tarvitaan keskusteluympäristö, jossa puhutaan tieteestä, eikä vaan siitä, miten tästä eteenpäin selvitään.”

Salon mukaan tähtitieteen yksikön innostunut ilmapiiri on tuhottu. Viimeisten kahden kuukauden aikana työntekijöiden ajatukset ovat pyörineet yt-neuvotteluissa, moni on laittanut hakemuksia ulkomaille, hän sanoo.

”Vielä päivää ennen yt-neuvottelutietoa olisi voinut sanoa, että tähtitieteellä menee paremmin kuin koskaan aikaisemmin, niin tutkimuksellisesti kuin ulkopuolisen rahoituksenkin suhteen.”

Tähtitieteen opiskelija, matematiikan ja fysiikan opiskelijoiden ainejärjestö Sigma-killan tapahtumavastaava Paula Kvist sanoi keskiviikkona 3.4. lehdelle päätöksen olevan hirvittävä sääli ja iso pettymys.

”Taas meiltä lähtee yksi pääainevaihtoehto teoreettisen fysiikan, geofysiikan ja biofysiikan tavoin. Mitä aiemmasta kokemuksesta on nähty, pääaineen lakkautus on aina johtanut siihen, että opetus on käytännössä kuihtunut käsiin ja tutkimusryhmät ovat kuolleet. [Ilman pääainetta] Jatkuvaa tutkimusta ja koulutusta ei ole aiemmin pystytty takaamaan, ja olo on pessimistinen – pystytäänkö sitä takaamaan nytkään.”

Paula Kvistin mukaan sillä on vaikutusta myös tähtitieteen opetukseen.

”Tutkimusyksikössä on työskennellyt määräaikaisessa työsuhteessa kaksi henkilöä, jotka ovat antaneet merkittävän panostuksen opettamiseen. Tuntuu epätodennäköiseltä, että opetusta pystyttäisiin jatkamaan samalla laadulla ilman näiden kahden työntekijän voimavaroja.”

Paula Kvist harmittelee myös pääaineen statuksen käsittelyä yt-neuvotteluiden yhteydessä.

”Tapa, jolla asiaa on edistetty, on jättänyt opiskelijan äänen huomioimatta. Pääainestatuksen käsitteleminen yt-neuvotteluissa on aktiivisesti poistanut meidän vaikutusmahdollisuutemme koko prosessiin.”

Rehtorin päätös syntyi 3.4.

Yt-suunnitelmista kerrottiin ensimmäisen kerran tammikuun lopussa. Neuvotteluiden käynnistämisestä päätettiin hallituksen kokouksessa 8. helmikuuta. Alun perin yt-neuvotteluiden arveltiin päättyvän jo 11. maaliskuuta mennessä.

Kahta yksikköä koskevat yt-neuvottelut päättyivät keskiviikkona 20. maaliskuuta. Henkilöstöä edustava neuvottelupuoli jätti eriävän mielipiteen.

Eriävässä mielipiteessä kritisoitiin erityisesti sitä, että vaikka musiikin sivuainetta ja musiikkikasvatusta koskevat toimenpiteet ovatkin osin kehittämistavoitteiden kautta perusteltuja, soiton- ja laulunopettajien tehtävien avaaminen vanhoina tehtävinä 640 tunnin opetusvelvollisuudella ei hengeltään noudata voimassaolevaa työehtosopimusta eikä vaikuta hyvältä työnantajapolitiikalta. Lisäksi siirtyminen pienryhmäopetukseen lisää tarvetta opetuksen valmisteluun entisestään. 

Myös Petteri Klintrup pitää uusien tehtävien tuntimäärää työehtosopimuksen (TES) vastaisena.

Yliopistojen 1.2.2018 voimaan tulleessa työehtosopimuksessa on kolme kontaktiopetuksen tuntirajaa, 142, 396 ja 455 tuntia vuodessa. Opetuspainotteisissa tehtävissä työsuunnitelmaan sisällytettävän kontaktiopetuksen enimmäistuntimäärä on 396 tuntia lukuvuodessa. Professoreilla kontaktiopetuksen enimmäistuntimäärä on kuitenkin 142 tuntia lukuvuodessa. Sellaisissa opetustehtävissä, joihin ei varsinaisesti sisälly tutkimusta, kontaktiopetuksen enimmäistuntimäärä voi olla 455 tuntia lukuvuodessa. TES:n mukaan korkeamman opetustuntikaton 455 tuntia soveltaminen tiedeyliopistossa edellyttää, että tehtävä vaatii opetuspainotteisissa työtehtävissä tavanomaista vähemmän valmistelua.

”Uudessa työehtosopimuksessa kaikki uudet opetustoimet ovat olleet 455:llä tunnilla. Vaikka paikat avataan uudestaan hakuun, näissä uusissakin paikoissa soiton- ja laulunopettajien tuntimäärät on merkattu vanhan käytännön mukaan 640 tuntiin. Se on mielestämme työehtosopimuksen vastaista”, Klintrup sanoo.

”Olemme eri mieltä siitä, miten TES:iä pitäisi tulkita. Siirtymäsäännöksessä sanotaan, että niissä tehtävissä joissa tuntimäärä on ollut suurempi TES:n astuessa voimaan, tuntimäärät säilyvät samana. Jos siis tuntimäärät ovat olleet aiemmin jo suurempia, ne jatkuvat suurempina”, Jarmo Okkonen toteaa.

Tähtitieteen osalta eriävässä mielipiteessä todetaan muun muassa, että että yt-neuvottelujen perusteluksi esitetyt vähäinen maisteritutkintojen määrä ja uusi rahoitusmalli ovat kestämättömiä, koska yksikön saama OKM-rahoitus perustuu tutkimukseen ja kansainväliseen kilpailtuun rahoitukseen. Siinä missä uudessa rahoitusmallissa kallisalarahoitus on muutettu perustutkintopohjaiseksi, tutkimuksen ja kansainvälisen kilpaillun rahoituksen osuus painoarvo taas nousee.

Viikko neuvotteluiden päättymisen jälkeen musiikkikasvatuksen henkilökunnalle järjestettiin aiheesta keskustelutilaisuus keskiviikkona 27.3., ja tähtitieteen yksikölle 28.3.

Miksi aiheesta järjestettiin jo henkilöstötilaisuudet vaikka yt-päätöstä ei oltu vielä tehty?

”Yhteistoimintalaki velvoittaa, että kun neuvottelut on päättyneet, pitää tiedottaa, mitä toimenpiteitä työnantaja harkitsee tehtäväksi. Näissä tilaisuuksissa on kerrottu työntekijöille, että tällaisia toimenpiteitä työnantaja harkitsee”, Jarmo Okkonen toteaa.

Okkosen mukaan lopulliset tulokset pysyivät samana kuin mitä henkilöstötilaisuuksissa esiteltiin.

Oulun yliopistossa käytiin yt-neuvotteluja edellisen kerran vuonna 2017. Tuolloin neuvottelut koskivat muuta kuin opetus- ja tutkimushenkilöstöä.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Oulun ylioppilaslehti etsii syksyksi toimitusharjoittelijaa – hae paikkaa 3.5. mennessä!

Etsimme harjoittelijaa, joka haluaa olla mukana kehittämässä Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä. Toimitusharjoittelijanamme pääset harjoittelemaan kaikkia verkkolehden toimituksen arkeen kuuluvia tehtäviä, kuten juttujen kirjoittamista, tekstien editoimista, valokuvaamista ja lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamista. Koska Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2019 neljä printtinumeroa, pääset osallistumaan myös printtilehtien suunnitteluun ja toteutukseen. Tarjoamme sinulle kivan […]

Etsimme harjoittelijaa, joka haluaa olla mukana kehittämässä Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä.

Toimitusharjoittelijanamme pääset harjoittelemaan kaikkia verkkolehden toimituksen arkeen kuuluvia tehtäviä, kuten juttujen kirjoittamista, tekstien editoimista, valokuvaamista ja lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamista. Koska Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2019 neljä printtinumeroa, pääset osallistumaan myös printtilehtien suunnitteluun ja toteutukseen.

Tarjoamme sinulle kivan työyhteisön ja mahdollisuuden tutustua lehden toimittamisen kaikkiin vaiheisiin. Työsi tueksi saat paljon palautetta ja henkilökohtaista ohjausta. Työnkuvaa on mahdollista muokata harjoittelijan omien taitojen ja toiveiden mukaan.

Edellytämme sinulta aiempia korkeakouluopintoja ja hyvää suomen kielen taitoa. Aiempi kokemus journalistisesta työstä, videoiden teosta ja valokuvauksesta katsotaan eduksi. Tärkeintä on kuitenkin, että olet oma-aloitteinen, innokas ja kiinnostunut hyvästä journalismista ja oululaisesta opiskelijaelämästä.

Harjoittelun kesto on 2,5 kuukautta. Toivottava ajankohta harjoittelulle ajoittuu alkusyksylle, alkaen elo-syyskuussa. Harjoittelun tarkka ajankohta on neuvoteltavissa.

Harjoittelijan työaika on keskimäärin 30 tuntia viikossa, ja pääasiallinen työpaikka on lehden toimitus Linnanmaalla.

Harjoitteluajan palkka on 1424,80 e/kk (lehdistön työehtosopimuksen mukaisesti). Huomioithan, että harjoittelupaikan saamisen edellytyksenä on, että sinulla on käytössäsi korkeakoulun myöntämä harjoittelutuki.

Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi ja ansioluettelosi sähköpostilla osoitteeseen . Halutessasi voit liittää mukaan 1–3 aiempaa työnäytettä (esimerkiksi kirjoitettu juttu, video tai taittotyö).

Hakuaika alkaa maanantaina 8.4. ja päättyy 3.5.2019 klo 23.59.

Haastatteluajankohdasta ilmoitetaan haastatteluun valituille maanantaina 6.5. Haastattelut järjestetään viikolla 19.

Lisätietoja harjoittelun sisällöstä antaa lehden päätoimittaja Anni Hyypiö, 040 526 7821, . Harjoittelua koskevista käytännön asioista voi kysyä lisää ylioppilaskunnan pääsihteeri Kauko Keskisärkältä, , 0405231822.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka asiakirjat ovat pääasiallisesti julkisia. Huomioithan, että hakeneiden nimet kirjataan pöytäkirjaan, joka on saatavilla internetissä. Lähetettyjä hakemuksia käsittelevät Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt, ja niitä säilytetään vuoden verran valintapäätöksen tekemisen jälkeen. Valituksi tulleen hakemus liitetään julkisen pöytäkirjan liitteeksi.

OYY korostaa toiminnassaan moniarvoisuutta ja ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia. Toivomme tehtävään eritaustaisia ja -sukupuolisia hakijoita.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Ilmastolakkoilevat nuoret ovat vihaisia – ja syystäkin

Kansainvälisenä ilmastolakkopäivänä keskusteltiin siitä, onko lapsella lupa olla koulusta mielenilmauksen vuoksi. Lupakeskustelun taustalla piilee kuitenkin paljon suurempi kysymys, kirjoittaa Essi Erkkilä. "Miten olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa tulevaisuutensa puolesta pelkäävät lapset lakkoilevat ja vetoavat aikuisia toimimaan ilmastonmuutoksen sekä tulevaisuuden olemassaolon puolesta?"

Perjantaisin koululaiset ympäri maailmaa lakkoilevat ja kieltäytyvät menemästä kouluun.

Lakkojen syynä ovat päättäjien liian lepsut toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Lakkoilijat kyseenalaistavat, miksi opiskella, jos tulevaisuudessa odottaa pelkkiä ilmastokatastrofeja.

Koululaisten poissaololuvista sekä nuorten vaikuttamismahdollisuuksista on käyty keskustelua niin kouluissa kuin mediassakin. Lupakeskustelun taustalla piilee kuitenkin paljon suurempi kysymys.

Miten olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa tulevaisuutensa puolesta pelkäävät lapset lakkoilevat ja vetoavat aikuisia toimimaan ilmastonmuutoksen sekä tulevaisuuden olemassaolon puolesta?

 

Ilmastolakkoilun johtohahmona ja innoittajana on toiminut 16-vuotias ruotsalainen Greta Thunberg, ensimmäinen julkisuuteen noussut koululakkoilija. Thunberg on ilmastovaikuttamisensa tuloksena osallistunut joulukuussa Puolan Katowicessa järjestettyyn YK:n ilmastokokoukseen ja on nyt ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Lakkoiluilmiö on levinnyt Ruotsista ympäri maailman, ja Thunbergin innoittamana lakkoiluun ovat osallistuneet tuhannet muutkin koululaiset maailmanlaajuisesti; yksistään Australiassa lakkoilijoita on ollut 15 000.

Suomessakin on lakkoiltu. Perjantaina 15.3. ympäri maata koululaiset ottivat osaa kansainväliseen ilmastolakkoon. 

Oulussa perjantain lakkoiluun osallistui koululaisten lisäksi myös toisen asteen opiskelijoita. Suurin ihmismassa oli kerääntynyt kaupungintalon eteen. Paikallaolijoiden arvioiden mukaan mieltään oli osoittamassa parhaimmillaan yli 300 nuorta. Lakkoilijat olivat varustautuneet ilmastoasioiden puolesta kantaaottavilla kylteillä, lisäksi nuoret kävivät pitämässä puheenvuoroja sekä huutamassa iskulauseita megafoneihin.

Tunnelma oli yhteisöllinen, päättäväinen ja kaikesta huokui vaatimus paremmasta tulevaisuudesta.

“Haluamme näyttää, että nuoria kiinnostaa ja osoittaa, kuinka tärkeää tämä on. Emme vastusta koulua tai koulutusjärjestelmää, mutta haluamme muutoksia”, kertoi paikalle saapunut Reetta Uusimaa minulle.

 

Koululaisten ohella myös toisen asteen ja korkeakoulujen opiskelijat ovat järjestämässä omaa valtakunnallista ilmastolakkoaan perjantaina 5. huhtikuuta.

Tapahtumaan on Facebookissa ilmoittanut osallistuvansa yli tuhat opiskelijaa. Opiskelijalakkoilijat listaavat vaatimuksikseen hiilineutraalin Suomen vuoteen 2028 mennessä, Suomen sitoutumisen hiilinielujen kasvattamiseen ja kieltäytymisen metsähakkuiden lisäämisestä, ilmastolle haitallisten yritystukien lakkauttamisen, siirtymisen verotuksessa kohti päästöjen verotusta, fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamisen Suomessa vuoteen 2035 mennessä sekä huomattavan panostamisen joukkoliikenteeseen ja kevyen liikenteen väyliin tulevalla vaalikaudella.

Näiden vaatimusten lisäksi opiskelijalakkoilijat haluavat, että ilmastonmuutos huomioidaan isompana osana koulutusjärjestelmää.  

 

Koululaisten lakkoon osallistumisen luvallisuus kesken koulupäivän on herättänyt laajaa keskustelua.

Suomessa vallitsee lakiin perustuva oppivelvollisuus. Oppivelvollisuus velvoittaa maassa vakituisesti asuvan lapsen suorittamaan perusopetuslaissa ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määritellyn perusopetuksen oppimäärän. Käytännössä tämä tarkoittaa velvoitetta osallistua perusopetukseen. Huoltaja voi kuitenkin hakea luokanopettajalta tai luokanvalvojalta etukäteen perustellusta syystä lapselle vapaata poissaoloon. Esimerkiksi Oulussa opettaja voi myöntää vapaata jopa viideksi päiväksi. Luvattomat poissaolot johtavat toimenpiteisiin, sillä lain mukaan lapsen pitäisi osallistua perusopetukseen.

Oppivelvollisten ilmastolakot ovatkin jakaneet mielipiteitä. Yle uutisoi keskiviikkona 13. maaliskuuta, kuinka osassa kouluista koululakkoon osallistumiseen suhtauduttiin nihkeästi: koulut olivat toivoneet oppilailta ensisijaisesti muita keinoja ilmastonmuutoksen huomioimiseksi. Toisissa kouluissa puolestaan oppilaiden aktiivisuutta ja vaikuttamishaluja kiiteltiin. Esimerkiksi Turussa kaupungin sivistystoimiala antoi luvan osallistua lakkoon, jos koululaisella oli huoltajan etukäteen anoma lupa.

Juttujen perusteella yleinen linja oli vaihtelevasta suhtautumisesta huolimatta kouluissa jokseenkin selkeä; poissaoloja ei yleisesti ottaen suositeltu, mutta huoltajan etukäteen anomalla luvalla lakkoon pystyi osallistumaan.

 

Vastaiskuna nihkeälle suhtautumiselle lakkoiluun voidaan pitää hiljattain julkaistua yli 1200 tutkijan allekirjoitukset sisältänyttä tukikirjettä koululaisten lakkoilulle.

Allekirjoittaneet haluavat osoittaa täyden tukensa koululakkoilijoiden ohella kaikille, jotka ottavat kantaa ilmastonmuutoksen ja planeettamme tulevaisuuden puolesta. He korostavat, että nuorten lakkoilijoiden toimet ovat linjassa tutkitun tiedon kanssa, kuten esimerkiksi IPCC-ilmastopaneelin raportin. Nuorilla on kaikki syyt olla vihoissaan tulevaisuudesta, jonka olemme heille jättämässä, jos uhan suuruuteen verrannollista kiireellistä muutosta ei saada aikaiseksi, tukikirjeen allekirjoittaneet tutkijat toteavat.

Lakkolupakeskustelu on tärkeä, onhan lapsilla oppivelvollisuus ja kyseessä on myös lainopillinen vastuu alaikäisestä. Koulussa lapsi on koulun vastuulla, vapaa-ajalla huoltajan.

Lupakeskustelu uhkaa kuitenkin viedä huomiota lakon todellisesta merkityksestä, maailmanlaajuisesta ilmastokriisistä, joka uhkaa kaikkien lasten ja nuorten tulevaisuutta ympäri maailmaa. Nuorille ilmastokriisi on selkeästi tärkeä aihe, keräsihän lakko järjestäjien arvion mukaan yli miljoona osallistujaa maailmanlaajuisesti. 

Ilmastollinen liikehdintä nuorten keskuudessa on ollut niin voimakasta, että se on kerännyt myös vastaryöpytystä.

 

Aikuiset ovat kritisoineet sekä Thunbergin Nobel-ehdokkuutta että hänen ehdottomuuttaan ilmastoasioiden suhteen. Helsingin Sanomien kolumnissaan toimittaja Saska Saarikoski ruotii Thunbergin asemaa ja selittää hänen suosiotaan aikuisten kokemalla kognitiivisella dissonanssilla. Termillä kuvataan ristiriitatilannetta henkilön aatteiden ja toiminnan välillä: esimerkiksi ilmastonmuutos ahdistaa, mutta siitä huolimatta lennetään Aasiaan lomamatkalle. Ratkaisuksi omaa tiedostettua väärää toimintaa pyritään sitten sovittamaan esimerkiksi fanittamalla kuusitoistavuotiasta ilmastoaktivistia. Kyseessä on eräänlainen moraalisen krapulan lievitysmenetelmä. Saarikoski itse tituleeraa termiä psyykkisesti rasittavaksi tilaksi.

Tämä on niitä harvoja asioita joissa voin olla toimittaja Saarikosken kanssa yhtä mieltä; ihmiset kärsivät ilmastonmuutoksen aiheuttamasta kognitiivisesta dissonanssista. Aikuiset tiedostavat kyllä valtavan ongelman, joka uhkaa tuhota nuorten sukupolvien mahdollisuuden tulevaisuuteen täydellisesti. Nyt jopa lapset ovat nousseet barrikadeille vaatimaan aikuisia vastuuseen heidän leväperäisestä toiminnastaan. Kyseessä on varmasti psyykkisesti rasittava tila.

On kuitenkin härskiä vastuunpakoilua vähätellä lasten ja nuorten kansalaisaktivismia, etenkin kun se on linjassa modernin tieteen tulosten kanssa. Vaikka huoli oppivelvollisuudesta ja Greta Thunbergin jaksamisesta ovat tärkeitä teemoja, eipä viedä keskustelua sivuraiteille.

Yhteiskuntamme on aiemminkin kohdannut maailmanlaajuisia katastrofeja; sotaa, köyhyyttä, öljykriisejä. Myös silloin lapset ja nuoret ovat osoittaneet mieltään. Nämä ovat olleet enemmän ja vähemmän odottamattomia traagisia tapahtumia maailmanhistoriassa.

Tässä on kuitenkin yksi perustavanlaatuinen ero ilmastokriisiin; ilmastonmuutos ei ole odottamaton. Se on kansainvälisesti tiedossa oleva kriisi, joka vyöryy päällemme parasta aikaa tasaisen varmasti. Tiedämme tämän ja silti keskitymme vellomaan itse aiheen ympärillä kelluvissa epäolennaisissa lillukanvarsissa.

 

Ainoa reitti ulos tästä tilanteesta pitäisi olla vastuunkanto. Lasten ja nuorten huoli pitää ottaa vakavasti. Tulevaisuutemme riippuu siitä.

Ilmastolakko on hätähuuto, johon vastaaminen vaatii reagointia.

Kuten Oulun kaupungintalon edessä maaliskuun lakkoperjantaina huudettiin: “Jokaisen on luovuttava jostain, jotta tämä planeetta säilyy elinkelpoisena”.

Aivan ensimmäisenä voitaisiin luopua aiheen sekä nuorten vähättelystä.

Essi Erkkilä

Vastikään Oulusta Vaasaan muuttanut opiskelija, joka pohtii opintoja ja elämää niiden ympärillä. Instagram: @rautainenmuija.

Lue lisää:

Kysyimme: miksi vaalikylä vaihtoi paikkaa kesken päivän?

Lähestyvät eduskuntavaalit näkyvät myös korkeakoulukampuksilla. Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) järjesti tiistaina 2.4. Linnanmaalla vaalikylän sekä vaalipaneelin. Paneeli järjestettiin suunnitelmien mukaan ravintola Napassa, mutta vaalikylän sijainti muuttui kesken päivän: ehdokkaat aloittivat ständeilynsä aamulla Telluksessa, mutta siirtyivät noin puoliltapäivin oma-aloitteisesti Telluksesta avoimempaan tilaan vihreille naulakoille. Ainakin perussuomalaisten ehdokas Sebastian Tynkkynen ja vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen moittivat Twitterissä Tellusta huonoksi ständeilypaikaksi. […]

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Lähestyvät eduskuntavaalit näkyvät myös korkeakoulukampuksilla. Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) järjesti tiistaina 2.4. Linnanmaalla vaalikylän sekä vaalipaneelin.

Paneeli järjestettiin suunnitelmien mukaan ravintola Napassa, mutta vaalikylän sijainti muuttui kesken päivän: ehdokkaat aloittivat ständeilynsä aamulla Telluksessa, mutta siirtyivät noin puoliltapäivin oma-aloitteisesti Telluksesta avoimempaan tilaan vihreille naulakoille. Ainakin perussuomalaisten ehdokas Sebastian Tynkkynen ja vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen moittivat Twitterissä Tellusta huonoksi ständeilypaikaksi.

Esimerkiksi viime kuntavaalien aikaan ehdokkaiden puoluetori järjestettiin vihreillä naulakoilla.

 

Miksi vaalikylä laitettiin ensin Tellukseen eikä avoimempaan tilaan, OYY:n viestintäasiantuntija Janne Hakkarainen? 

”Kysyimme alun perin yliopiston vahtimestareilta mahdollisuutta olla joko vihreillä naulakoilla tai Väylän varrella, mutta kumpikaan näistä ei onnistunut. Vihreillä naulakoilla oli ilmoitettu olevan varaus, mutta Väylä ei muuten vain onnistunut. Siksi varasimme Telluksen.”

 

Miksi vaalikylää ei voinut alun perin laittaa Väylälle, Oulun yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru?

”Turvallisuus on syynä. Oli vähän huoli siitä, että ihmiset eivät pääsisi liikkumaan Väylällä. Ajattelimme, että Tellus olisi kiva, tilava ja rauhallinen paikka ja siellä on tilaa riittävästi. Vaaleissa on tärkeää huomioida yhdenvertaisuus, että kaikille on tilaa saada asiansa esille. Oli yritetty löytää paras mahdollinen tila, johon kaikki mahtuisivat.

Käsittääkseni kaikki meni nytkin lopulta hyvin, kun vihreillä naulakoilla tehtiin vähän tilaa lisää.”

 

Kuinka paljon vaalit saavat ylipäänsä näkyä yliopistolla? 

”Tehtävämme ovat opetus ja tutkimus, ja niiden lisäksi tietysti myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Myös yhteiskunnalliset asiat on tärkeitä, ja haluamme saada ihmiset myös äänestämään. Ehdottomasti haluamme, että yhteiskunnallisesti iso asia näkyy myös kampuksella.

Pitää aina kuitenkin huolehtia myös siitä, että kunnioitetaan sitä, että ihmiset voivat liikkua vapaasti ja turvallisesti, ja että tilaa on kaikkien äänille riittävästi. Arviointia tehdään tapauskohtaisesti.”

 

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys järjestetään kotimaassa 3.–9.4., ulkomailla 3.–6.4. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 14.4.2019.

Lue lisää vaaleista: Vaikka politiikka kiinnostaa, nuorten äänestysprosentti on alhainen – vaikeinta on saada matalasti koulutetut nuoret äänestämään, Ropiseeko Oululle lisärahaa ja lisää koulutuspaikkoja? – Yliopiston vaalitentin panelistit yksimielisiä tutkimuksen ja koulutuksen tärkeydestä, eroja konkreettisissa toimissa ja arvauksessa tutkijan palkasta.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Ylioppilaskunnan koulutuspoliittista asiantuntijaa Valtteri Törmästä ohjaa elämässä vahva oikeudenmukaisuuden taju

OYY valitsi marraskuussa uudeksi koulutuspoliittiseksi asiantuntijaksi Valtteri Törmäsen. Hän näkee, että ylioppilaskunnan tärkein tehtävä on antaa opiskelijoille kanava vaikuttamiseen.

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Anni Hyypiö

Valtteri Törmänen valittiin marraskuussa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittiseksi asiantuntijaksi. Vaikka Törmäsellä on pitkä ura opiskelijavaikuttajana, hän ei näe tietään ylioppilaskuntaan suoraviivaisena.

“Urapolkuni voi näyttää että se on nimenomaan polku: todella suoraa nousukiitoa ja kaikki on mennyt niin kuin pitää – mutta ei se niin ole mennyt. Enemmänkin siinä on hirveästi yrityksiä ja epäonnistumisia. Mitään ei saavuta ilman yrittämistä”, Törmänen sanoo.

Törmänen opiskelee Oulun ammattikorkeakoulussa journalismia. Hän ei pitänyt alaa ykkösvaihtoehtonaan. Lukion jälkeen Törmänen haki oikeustieteelliseen haluten parantaa maailmaa, mutta ei läpäissyt pääsykokeita toisellakaan kertaa.

Journalismiin hän haki lopulta siksi, ettei alalle ei ollut pääsykoekirjoja. Aluksi sattumanvaraisesti valikoitunut ala on kuitenkin muotoutunut omaksi. Törmänen näkee journalismin jatkumona halulle parantaa maailmaa paljastamalla epäoikeudenmukaisuutta.

“Se kuulostaa naiivilta ja pörröiseltä ja kirkasotsaiselta, että journalisti tai lakimies pelastaa maailman. Kumpikaan ei lopulta pelasta, mutta se oli osittain kimmoke alan valintaan”, hän kertoo.

Nyt innostus vaikuttamiseen on johtanut Törmäsen ammattikorkeakoulusta yliopistomaailmaan. Syynä ylioppilaskuntaan hakeutumiseen oli halu laajentaa koulutuspoliittista osaamistaan myös duaalimallin toiselle puolelle. Myös paikkakunta vaikutti päätökseen. Törmänen uskoo, että samassa kaupungissa olevat opiskelu- ja työpaikka auttavat häntä saamaan opiskelunsa loppuun.

”Minulla on myös hyvä tietämys Oulusta ja siitä, miten politiikkaa ja vaikuttamista kannattaa tehdä täällä”, hän lisää.

Hän uskoo tuntemuksen kaupungista ja myös ammattikorkeakoulumaailmasta auttavan häntä työssään etenkin, kun Oamkin Teuvo Pakkalan ja Kotkantien kampukset muuttavat Linnanmaan kampukselle ensi vuonna.

Kaikki eivät mahdu kopon kämpille

Vaikka Törmäsellä on aiempaa kokemusta opiskelijavaikuttamisesta, oli siirtyminen yliopistoon silti totuttelemisen paikka.

Hänelle suurin ero yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä on vaikuttamisen suoraviivaisuudessa.

“Täällä on suunnittelijaa suunnittelijan päälle, ja päätöksenteko on sitä myöten hitaampaa”, Törmänen sanoo.

“Aika on resurssi, jota emme voi antaa antaa kenellekään yhtään enempää.”

Hän kertoo, että ammattikorkeakoulussa oli helppo oppia tuntemaan omassa työssä keskeiset ihmiset, koska asioista vastasi pienempi määrä ihmisiä. Yliopistolla oikean henkilön löytäminen taas vie aikaa jo pelkästään ihmismäärän takia.

Myös opiskelijoiden kanssa vuorovaikuttamisessa on yliopistolla haasteensa. Yliopistolla toimivien järjestöjen määrä on moninkertainen ammattikorkeakouluun nähden, ja näin ihmisiä, joiden kanssa koulutuspoliittinen asiantuntijakin on työssään tekemisissä, on paljon aiempaa enemmän.

“Ammattikorkeakoulussa oli mahdollista tuntea kaikki puheenjohtajat ja tapahtumavastaavat, ja pystyin siksi sanomaan että voitte tulla kaikki kämpilleni puhumaan asiat halki. Kun ihmisiä on yli sata, ei saa sovittua aikaa joka sopisi kaikille”, Törmänen kertoo.

Eroja on myös resursseissa, mikä Törmäsen mielestä vaikuttaa järjestöjen määrän lisäksi myös esimerkiksi opiskelija-aktiivien huomioimiseen. Hän näkee aktiivisuuden huomioimisen olevan merkittävä kannustin opiskelijoille – etenkin, kun opintoajat kiristyvät.

“Aika on resurssi, jota emme voi antaa kenellekään yhtään enempää”, hän sanoo.

Opiskelijapolitiikassa viehättävät osaaminen ja nuorten motivaatio

Pitkän vaikuttamisuransa aikana Törmänen on tutustunut politiikkaan niin ammattijärjestöissä kuin nuorisoliikkeissä.

Mikä tekee koulutuspolitiikasta erityistä?

Opiskelijapolitiikassa parasta on Törmäsen mielestä sen ainutlaatuinen yhdistelmä asiantuntijoiden osaamista ja vasta-alkajien korkeaa motivaatiota.

“Edustajiston ja päättäjien lisäksi myös asiantuntijat vaihtuvat muutaman vuoden sykleissä ja siten mukaan tulee uusia, intohimoisia ja nälkäisiä toimijoita”, Törmänen kertoo.

Vallanpitäjien ja asiantuntijoiden vaihtuvuus on Törmäsen mielestä syynä myös opiskelijaliikkeen poliittiselle edistysmielisyydelle. Hän näkee opiskelijoiden olevan politiikassa jopa edelläkävijöitä. Hän nostaa esimerkiksi häirintäyhdyshenkilöt, jotka tulivat opiskelijaliikkeeseen ennen #metoo-keskustelua ja asian nousemista yhteiskunnalliseksi puheenaiheeksi.

Törmänen näkee opiskelijapolitiikan tärkeänä, koska opiskelijoilla on uusin kokemus yhteiskunnasta, toisin kuin päättäjillä, joista suurin osa opiskeli vuosikymmeniä sitten.

“20 vuotta sitten kenelläkään ei ollut älypuhelimia, Fintelligens oli juuri lyönyt läpi biisillä Voittamaton, vuosi oli 1999. Jos maailmankuvasi on niiltä ajoilta, teet päätöksiä vanhentuneilla tiedoilla”, Törmänen sanoo. Hänestä olisi tärkeää, että päättäjät kuuntelevat opiskelijoita tai ainakin päivittävät tietoaan opiskelusta ja yhteiskunnasta.

Törmänen korostaa myös, että poliittisia päätöksiä tulisi tehdä kauaskantoisesti, eikä vain nykyhetken pohjalta.  

“Jos teemme lapsiamme varten politiikkaa niiden ihmisten kokemusten perusteella, jotka ovat opiskelleet 20 vuotta sitten, niin lapset saavat päätöksiä lopulta 40 vuotta vanhojen kokemusten pohjalta.”

 

Kuka?

Valtteri Törmänen

» 26-vuotias.
» Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija.
» Opiskelee journalismia Oulun ammattikorkeakoulussa.
» Kotoisin Iistä, mutta mieltää Oulun kotikaupungikseen lapsuudesta asti.
» Vaikuttaa ylioppilaskunnan lisäksi myös Vihreissä nuorissa ja Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssissa.
» Toiminut aiemmin muun muassa Kultti ry:ssä, Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKOssa, Suomen opiskelijakuntien liitossa (SAMOK) ja Journalistiliitossa.
» Vapaa-ajallaan kuuntelee puheradiota, lenkkeilee koirakaverinsa kanssa ja hioo puujalkavitsejä.
» Unelmoi yksinkertaisista asioista kuten lämpimistä villasukista ja hyvästä elokuvasta.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää: