Ilmastolakkoilevat nuoret ovat vihaisia – ja syystäkin

Kansainvälisenä ilmastolakkopäivänä keskusteltiin siitä, onko lapsella lupa olla koulusta mielenilmauksen vuoksi. Lupakeskustelun taustalla piilee kuitenkin paljon suurempi kysymys, kirjoittaa Essi Erkkilä.

”Miten olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa tulevaisuutensa puolesta pelkäävät lapset lakkoilevat ja vetoavat aikuisia toimimaan ilmastonmuutoksen sekä tulevaisuuden olemassaolon puolesta?”

Kolumni  | 

Teksti Essi Erkkilä

Perjantaisin koululaiset ympäri maailmaa lakkoilevat ja kieltäytyvät menemästä kouluun.

Lakkojen syynä ovat päättäjien liian lepsut toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Lakkoilijat kyseenalaistavat, miksi opiskella, jos tulevaisuudessa odottaa pelkkiä ilmastokatastrofeja.

Koululaisten poissaololuvista sekä nuorten vaikuttamismahdollisuuksista on käyty keskustelua niin kouluissa kuin mediassakin. Lupakeskustelun taustalla piilee kuitenkin paljon suurempi kysymys.

Miten olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa tulevaisuutensa puolesta pelkäävät lapset lakkoilevat ja vetoavat aikuisia toimimaan ilmastonmuutoksen sekä tulevaisuuden olemassaolon puolesta?

 

Ilmastolakkoilun johtohahmona ja innoittajana on toiminut 16-vuotias ruotsalainen Greta Thunberg, ensimmäinen julkisuuteen noussut koululakkoilija. Thunberg on ilmastovaikuttamisensa tuloksena osallistunut joulukuussa Puolan Katowicessa järjestettyyn YK:n ilmastokokoukseen ja on nyt ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Lakkoiluilmiö on levinnyt Ruotsista ympäri maailman, ja Thunbergin innoittamana lakkoiluun ovat osallistuneet tuhannet muutkin koululaiset maailmanlaajuisesti; yksistään Australiassa lakkoilijoita on ollut 15 000.

Suomessakin on lakkoiltu. Perjantaina 15.3. ympäri maata koululaiset ottivat osaa kansainväliseen ilmastolakkoon. 

Oulussa perjantain lakkoiluun osallistui koululaisten lisäksi myös toisen asteen opiskelijoita. Suurin ihmismassa oli kerääntynyt kaupungintalon eteen. Paikallaolijoiden arvioiden mukaan mieltään oli osoittamassa parhaimmillaan yli 300 nuorta. Lakkoilijat olivat varustautuneet ilmastoasioiden puolesta kantaaottavilla kylteillä, lisäksi nuoret kävivät pitämässä puheenvuoroja sekä huutamassa iskulauseita megafoneihin.

Tunnelma oli yhteisöllinen, päättäväinen ja kaikesta huokui vaatimus paremmasta tulevaisuudesta.

“Haluamme näyttää, että nuoria kiinnostaa ja osoittaa, kuinka tärkeää tämä on. Emme vastusta koulua tai koulutusjärjestelmää, mutta haluamme muutoksia”, kertoi paikalle saapunut Reetta Uusimaa minulle.

 

Koululaisten ohella myös toisen asteen ja korkeakoulujen opiskelijat ovat järjestämässä omaa valtakunnallista ilmastolakkoaan perjantaina 5. huhtikuuta.

Tapahtumaan on Facebookissa ilmoittanut osallistuvansa yli tuhat opiskelijaa. Opiskelijalakkoilijat listaavat vaatimuksikseen hiilineutraalin Suomen vuoteen 2028 mennessä, Suomen sitoutumisen hiilinielujen kasvattamiseen ja kieltäytymisen metsähakkuiden lisäämisestä, ilmastolle haitallisten yritystukien lakkauttamisen, siirtymisen verotuksessa kohti päästöjen verotusta, fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamisen Suomessa vuoteen 2035 mennessä sekä huomattavan panostamisen joukkoliikenteeseen ja kevyen liikenteen väyliin tulevalla vaalikaudella.

Näiden vaatimusten lisäksi opiskelijalakkoilijat haluavat, että ilmastonmuutos huomioidaan isompana osana koulutusjärjestelmää.  

 

Koululaisten lakkoon osallistumisen luvallisuus kesken koulupäivän on herättänyt laajaa keskustelua.

Suomessa vallitsee lakiin perustuva oppivelvollisuus. Oppivelvollisuus velvoittaa maassa vakituisesti asuvan lapsen suorittamaan perusopetuslaissa ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määritellyn perusopetuksen oppimäärän. Käytännössä tämä tarkoittaa velvoitetta osallistua perusopetukseen. Huoltaja voi kuitenkin hakea luokanopettajalta tai luokanvalvojalta etukäteen perustellusta syystä lapselle vapaata poissaoloon. Esimerkiksi Oulussa opettaja voi myöntää vapaata jopa viideksi päiväksi. Luvattomat poissaolot johtavat toimenpiteisiin, sillä lain mukaan lapsen pitäisi osallistua perusopetukseen.

Oppivelvollisten ilmastolakot ovatkin jakaneet mielipiteitä. Yle uutisoi keskiviikkona 13. maaliskuuta, kuinka osassa kouluista koululakkoon osallistumiseen suhtauduttiin nihkeästi: koulut olivat toivoneet oppilailta ensisijaisesti muita keinoja ilmastonmuutoksen huomioimiseksi. Toisissa kouluissa puolestaan oppilaiden aktiivisuutta ja vaikuttamishaluja kiiteltiin. Esimerkiksi Turussa kaupungin sivistystoimiala antoi luvan osallistua lakkoon, jos koululaisella oli huoltajan etukäteen anoma lupa.

Juttujen perusteella yleinen linja oli vaihtelevasta suhtautumisesta huolimatta kouluissa jokseenkin selkeä; poissaoloja ei yleisesti ottaen suositeltu, mutta huoltajan etukäteen anomalla luvalla lakkoon pystyi osallistumaan.

 

Vastaiskuna nihkeälle suhtautumiselle lakkoiluun voidaan pitää hiljattain julkaistua yli 1200 tutkijan allekirjoitukset sisältänyttä tukikirjettä koululaisten lakkoilulle.

Allekirjoittaneet haluavat osoittaa täyden tukensa koululakkoilijoiden ohella kaikille, jotka ottavat kantaa ilmastonmuutoksen ja planeettamme tulevaisuuden puolesta. He korostavat, että nuorten lakkoilijoiden toimet ovat linjassa tutkitun tiedon kanssa, kuten esimerkiksi IPCC-ilmastopaneelin raportin. Nuorilla on kaikki syyt olla vihoissaan tulevaisuudesta, jonka olemme heille jättämässä, jos uhan suuruuteen verrannollista kiireellistä muutosta ei saada aikaiseksi, tukikirjeen allekirjoittaneet tutkijat toteavat.

Lakkolupakeskustelu on tärkeä, onhan lapsilla oppivelvollisuus ja kyseessä on myös lainopillinen vastuu alaikäisestä. Koulussa lapsi on koulun vastuulla, vapaa-ajalla huoltajan.

Lupakeskustelu uhkaa kuitenkin viedä huomiota lakon todellisesta merkityksestä, maailmanlaajuisesta ilmastokriisistä, joka uhkaa kaikkien lasten ja nuorten tulevaisuutta ympäri maailmaa. Nuorille ilmastokriisi on selkeästi tärkeä aihe, keräsihän lakko järjestäjien arvion mukaan yli miljoona osallistujaa maailmanlaajuisesti. 

Ilmastollinen liikehdintä nuorten keskuudessa on ollut niin voimakasta, että se on kerännyt myös vastaryöpytystä.

 

Aikuiset ovat kritisoineet sekä Thunbergin Nobel-ehdokkuutta että hänen ehdottomuuttaan ilmastoasioiden suhteen. Helsingin Sanomien kolumnissaan toimittaja Saska Saarikoski ruotii Thunbergin asemaa ja selittää hänen suosiotaan aikuisten kokemalla kognitiivisella dissonanssilla. Termillä kuvataan ristiriitatilannetta henkilön aatteiden ja toiminnan välillä: esimerkiksi ilmastonmuutos ahdistaa, mutta siitä huolimatta lennetään Aasiaan lomamatkalle. Ratkaisuksi omaa tiedostettua väärää toimintaa pyritään sitten sovittamaan esimerkiksi fanittamalla kuusitoistavuotiasta ilmastoaktivistia. Kyseessä on eräänlainen moraalisen krapulan lievitysmenetelmä. Saarikoski itse tituleeraa termiä psyykkisesti rasittavaksi tilaksi.

Tämä on niitä harvoja asioita joissa voin olla toimittaja Saarikosken kanssa yhtä mieltä; ihmiset kärsivät ilmastonmuutoksen aiheuttamasta kognitiivisesta dissonanssista. Aikuiset tiedostavat kyllä valtavan ongelman, joka uhkaa tuhota nuorten sukupolvien mahdollisuuden tulevaisuuteen täydellisesti. Nyt jopa lapset ovat nousseet barrikadeille vaatimaan aikuisia vastuuseen heidän leväperäisestä toiminnastaan. Kyseessä on varmasti psyykkisesti rasittava tila.

On kuitenkin härskiä vastuunpakoilua vähätellä lasten ja nuorten kansalaisaktivismia, etenkin kun se on linjassa modernin tieteen tulosten kanssa. Vaikka huoli oppivelvollisuudesta ja Greta Thunbergin jaksamisesta ovat tärkeitä teemoja, eipä viedä keskustelua sivuraiteille.

Yhteiskuntamme on aiemminkin kohdannut maailmanlaajuisia katastrofeja; sotaa, köyhyyttä, öljykriisejä. Myös silloin lapset ja nuoret ovat osoittaneet mieltään. Nämä ovat olleet enemmän ja vähemmän odottamattomia traagisia tapahtumia maailmanhistoriassa.

Tässä on kuitenkin yksi perustavanlaatuinen ero ilmastokriisiin; ilmastonmuutos ei ole odottamaton. Se on kansainvälisesti tiedossa oleva kriisi, joka vyöryy päällemme parasta aikaa tasaisen varmasti. Tiedämme tämän ja silti keskitymme vellomaan itse aiheen ympärillä kelluvissa epäolennaisissa lillukanvarsissa.

 

Ainoa reitti ulos tästä tilanteesta pitäisi olla vastuunkanto. Lasten ja nuorten huoli pitää ottaa vakavasti. Tulevaisuutemme riippuu siitä.

Ilmastolakko on hätähuuto, johon vastaaminen vaatii reagointia.

Kuten Oulun kaupungintalon edessä maaliskuun lakkoperjantaina huudettiin: “Jokaisen on luovuttava jostain, jotta tämä planeetta säilyy elinkelpoisena”.

Aivan ensimmäisenä voitaisiin luopua aiheen sekä nuorten vähättelystä.

Julkaistu 5.4.2019

Essi Erkkilä

Oululaistunut ja kroonisesti kaikesta kiinnostunut kirjoittajanalku. Instagram: @rautainenmuija.

Lue seuraavaksi

En halua olla autoilija – ja se horjuttaa käsitystä aikuisen elämästä

Sanna Häyrynen

Kolumni

26.6.2019

Self-Hack korvaa Future Factoryn: innovaatioiden ideoimisen sijaan fuksit suunnittelevat syksyllä nyt opintoja ja elämäänsä

Iida Putkonen

Opiskelu

12.6.2019

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821