Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) henkilöstön kokoonpanossa on tapahtunut muutoksia. OYY:n uutena sosiaalipoliittisena asiantuntijana on 3. kesäkuuta aloittanut Sanna Kangasniemi. Kangasniemi on aiemmin toiminut muun muassa Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKOn hallituksen sosiaalipolitiikasta vastaavana jäsenenä. Tällä hetkellä hän viimeistelee sosionomin opintojaan Oulun ammattikorkeakoulussa. ”Sannalta löytyy laajaa ja monipuolista kokemusta sosiaalipoliittiselta kentältä. Hän on muun muassa kouluttanut häirintäyhdyshenkilöitä […]
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) henkilöstön kokoonpanossa on tapahtunut muutoksia. OYY:n uutena sosiaalipoliittisena asiantuntijana on 3. kesäkuuta aloittanut Sanna Kangasniemi.
Kangasniemi on aiemmin toiminut muun muassa Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKOn hallituksen sosiaalipolitiikasta vastaavana jäsenenä. Tällä hetkellä hän viimeistelee sosionomin opintojaan Oulun ammattikorkeakoulussa.
”Sannalta löytyy laajaa ja monipuolista kokemusta sosiaalipoliittiselta kentältä. Hän on muun muassa kouluttanut häirintäyhdyshenkilöitä ja hän on helposti lähestyttävä persoona”, ylioppilaskunnan pääsihteeri Kauko Keskisärkkäluonnehtii OYY:n tiedotteessa.
Ylioppilaskunnan sosiaalipoliittisen asiantuntijan työ keskittyy erityisesti opintososiaalisten asioiden kuten toimeentulon, terveydenhuollon, asumisen, opiskeluympäristön ja hyvinvoinnin pariin. Työnkuvaan kuuluu muun muassa ylioppilaskunnan sosiaalipoliittisen linjan valmistelusta vastaaminen, lausuntojen ja kannanottojen laadinta ja vastaaminen osaltaan ylioppilaskunnan hallinnosta, opiskelijoiden neuvonnasta ja yhteistoiminnasta opiskelijaedustajien kanssa. Työhön kuuluu myös kansainvälisten opiskelijoiden neuvonta ja edunvalvonta.
OYY:llä on tällä hetkellä avoinna myös tapahtumatuottaja-järjestöasiantuntijan paikka. Hänen tehtäviinsä kuuluvat järjestöjen neuvonta, edunvalvonta ja koulutus, järjestö- ja tapahtumaviestintä, järjestöavustukset, ylioppilaskunnan tapahtumatoiminnan koordinointi sekä sidosryhmäyhteistyö. Hän vastaa ylioppilaskunnan tapahtumien, kuten vuosijuhlaviikon ja lukukauden avajaistapahtuma Vulcanalian järjestämisestä, ja koko ylioppilaskunnan tapahtumatoiminnan kehittämisestä. Hakemusten tulee olla perillä viimeistään tiistaina 18. kesäkuuta kello 12.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Porilaisen Hanna-Riikka Kuisman (s. 1978) kuudes teos Kerrostalo (Like, 2019) on raadollisen naturalistinen kuvaus teollisuuskaupungin rapistuneen kerrostalolähiön urbaanista köyhyydestä. Kerronnan edetessä romaanista kehkeytyy vahvasti orwellilainen dystopia.
1970-luvulla rakennettu lähiö on alussa unelmien täyttymys: on palvelut, uudet asunnot ja lähellä sijaitsevat satama- ja tehdastyöpaikat. Paratiisista ei jää jälkeäkään, kun työpaikat ja palvelut katoavat, miehet ratkeavat ryyppäämään ja turhautuneet nuorisojengit vaanivat vanhuksia kadulla.
Ylisukupolvinen köyhyyden, päihteiden ja väkivallan täyttämä helvetti räjähtää käsiin.
Kuisman kerronta iskee hämmästyttävän terävänä virke toisensa perään. Teoksessa ei ole riviäkään tyhjää sisältöä, se ei moralisoi eikä säälittele. Se näyttää kurjuuden kaikessa inhorealismissaan sellaisena kuin se on. Ja se pistää todellakin miettimään.
Kirja on jaettu eri henkilöhahmojen elämää avaaviin lukuihin, joista jokainen kertoo karua tarinaansa. Lähiö pitää otteessaan jokaista: vaikka elämää kerrostalossa on sietämätöntä kestää ainakaan selvinpäin, ei sieltä osaa lähteäkään. Se on sentään koti, kaikessa turvattomuudessaan tuttu, kuten väkivaltainen puoliso.
Yksi keskeisistä henkilöistä on Jessica, joka on jo kerran onnistunut pääsemään pois. On kunnollinen aviomies, työpaikka, lapsi ja kaunis koti kaupungissa. Menneisyys pysyy kuitenkin läsnä kuin polttomerkki ihossa ja vieraassa ympäristössä vanhat tavat houkuttelevat puoleensa. Kun Jessica menettää kaiken, ei ole muuta mahdollisuutta kuin palata takaisin.
Köyhän mielessä on jatkuvasti raha, eli sen puute. Ilman rahaa ei pärjää kukaan, ja vaikka elämä on helvettiä, ajaa selviytymisvaisto tekemään rahan eteen mitä tahansa: pettämään ystävät, oman lapsen luottamuksen ja ennen kaikkea itsensä.
Teokseen tuo trillerimäisen juonteen uudessa tornitalossa tukikohtaansa pitävä hämäräperäinen sijoitusyhtiö. Kun lähiön omistus siirtyy yhtiölle, alueesta muotoutuu konkreettisestikin vankila. Kameroita asennetaan joka nurkalle, kerrostalo ympäröidään aidalla, jatkuvia uusia määräyksiä ja kieltoja sisältäviä lappuja jaetaan asukkaiden postiluukkuihin ja monet häädetään kodeistaan. Yksi häädetyistä on kerrostalossa vuosikymmeniä asunut Terttu-mummo.
Syntynyt vankila on filosofi Jeremy Benthamin ideoima ja myöhemmin filosofi Michel Foucault’n teoretisoima panoptikon, jossa kukaan ei pääse piiloon alati valvovalta katseelta. Jatkuvan pelon alaisena valvotut alkavat itse tarkkailla itseään ja varoa jokaista liikettään. Hyytävän tehokas vallankäytön muoto ajaa ennen tiiviisti yhtä pitäneet asukkaat toisiaan vastaan: vanhat ystävät kulkevat apua pyytävän Tertun ohitse kuin eivät tätä huomaisikaan.
Kenelläkään ei ole varaa tulla häädetyksi, sillä lähiön laitamilla on jotakin vielä pahempaa: kammottavimpien nistien sillanalus ja rappioalkoholistien parakkialue, jossa juopot joko pieksevät toisiaan tai tulevat jengiläisten muussaamiksi, ja tapahtumat kuvataan pukumiesten järjestämänä väkivaltaviihteeksi nettiin. Pukumiesten omistajataho käärii tuotot myös lähiössä rehottavasta huumekaupasta, eikä siksi tietenkään puutu tilanteeseen.
Markus Ånäs tulkitsee Suomen Kuvalehteen kirjoittamassaan arvostelussaKerrostalon osoittavan, ”mihin nykyinen vastikkeeton sosiaalitukijärjestelmä on johtanut”, kun lähiön asukkaat eivät tee kunnon töitä, vaan huoraavat, kauppaavat huumeita ja elelevät mielenterveysongelmaisina loisina varhaiseläkkeellä.
Hieman kriittisemmin yhteiskuntaan ja vallitsevaan talousjärjestelmään suhtautuvan tulkinnan mukaan teos kuvaa sitä, miten harvojen käsiin päätyvien rikkauksien ja vallan maailmassa moraalisille ja ihmisarvon kysymyksille nauretaan päin naamaa. Eriarvoisuus ja erityisesti lapsiperheiden vahvasti periytyvä köyhyys ovat Suomessa viime vuosina edelleen lisääntyneet. Rikkaudet revitään köyhän ja alistetun selkänahasta: ei ole rikasta ilman köyhää. Työttömyys ei ole hyväosaista kiinnostava ongelma, mutta työtöntä itseään siitä on tarkoituksenmukaista syyllistää.
Teos antaa äänen kurjuuden ja arvottomuuden tunteen nujertamille, jotka eivät tule sitä ikinä itse käyttämään – eivät äänestyskopeissa eivätkä mielenosoituksissa.
Tummasävyisestä teoksesta löytyy myös pieniä toivonpilkahduksia. Jessica on kyllä pirinisti ja toivottomaan tilanteeseen ajautunut huumepomon orja, mutta myös älykäs ja ällistyttävän sitkeä nainen, jonka pitää hengissä tunteista kenties suurin. Jessican ainoa toive on päästä pakoon, jotta hän saisi vielä joskus tavata huostaanotettua lastaan.
Ehkä tilaisuus vielä joskus tarjoutuu? Ehkä on sittenkin mahdollista paeta orjuudesta ja aloittaa alusta?
Julkaistu
SHARE
Maria Kurtti
Oulun kirjailijaseuran lehden Stiiknafuulian päätoimittaja, toimittaja ja elämäntapaihmettelijä, jota kiinnostavat kaiken maailman asiat. Vaikuttuu todellisista ja fiktiivisistä tarinoista, inspiroituu tiedeuutisista, innostuu korkeasta ja matalasta kulttuurista ja rauhoittuu nuotiolla.
Rehtorivalinnasta päätti Oulun yliopiston hallitus keskiviikkona 12. kesäkuuta. Hallituksen puheenjohtaja Risto Murto kertoo valinnan perusteiksi vahvan kokemuksen ja näytöt sekä korkean motivaatiotason.
Valinnasta äänestettiin: Jouko Niinimäki voitti äänestyksessä Helka-Liisa Hentilän äänin 8–2.
Oulun yliopiston rehtoriksi kaudelle 2020–2024 on valittu nykyinen rehtori Jouko Niinimäki.
Asiasta päätti Oulun yliopiston hallitus keskiviikkona 12. kesäkuuta.
Hallituksen puheenjohtaja Risto Murto kertoo valinnan perusteiksi Niinimäen vahvan kokemuksen ja näytöt sekä korkean motivaatiotason.
”Olimme kuitenkin kaikkiin hakijoihin tyytyväisiä, hakijoiden laatu oli hyvä.”
Murto kertoo, että valinta tehtiin kokouksessa Niinimäen ja Oulun yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilän välillä. Niinimäki voitti äänestyksessä äänin 8–2.
Jouko Niinimäki on Oulun yliopiston nykyinen rehtori ja mekaanisen prosessitekniikan professori. Hän on koulutukseltaan tekniikan tohtori.
Ennen rehtorikauttaan Niinimäki työskenteli Oulun yliopistossa eri tehtävissä, esimerkiksi yliassistenttina, Suomen akatemiatutkijana, kuitu- ja partikkelitekniikan tutkimusryhmän johtajana ja teknillisen tiedekunnan dekaanina. Niinimäki on muun muassa Oamkin hallituksen ja Sivistystyönantajien hallituksen puheenjohtaja ja Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) hallituksen jäsen.
Yliopistolain mukaan rehtoriksi valittavalta vaaditaan, että hän on suorittanut tohtorin tutkinnon, hänellä on rehtorin tehtävien hoitamiseksi tarvittava kyky ja ammattitaito sekä käytännössä osoitettu hyvä johtamistaito.
Rehtorin asemaa ja tehtävää määrittävät Suomen yliopistolaki sekä Oulun yliopiston johtosääntö. Rehtori johtaa yliopiston toimintaa ja päättää niistä yliopistoa koskevista asioista, joita ei ole säädetty tai määrätty muun toimielimen tehtäväksi. Hän vastaa lisäksi yliopiston tehtävien taloudellisesta, tehokkaasta ja tuloksellisesta hoitamisesta. Johtosäännön mukaan hän vastaa lisäksi yliopiston laadunhallinnasta.
”Olen iloinen päätöksestä, ja se voimaannuttaa minut tekemään edelleen parhaani tässä tehtävässä. Päättyvällä kaudellani yliopisto on vahvistanut asemaansa tutkimusyliopistona, ja henkilöstön tyytyväisyys ja maine ovat parantuneet. Taloutemme on erittäin vakaa ja asema turvattu. Alkavalla kaudella kiinnitän huomiota lisäksi koulutuksen laadun ja vetovoimaisuuden parantamiseen. Tavoitteenani on etenkin opiskelijakokemuksen kehittäminen.”
Paikkaa hakivat Niinimäen lisäksi Helka-Liisa Hentilä, Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen, johtaja Risto Honkonen, vieraileva professori Mika-Petri Laakkonen ja Tampereen yliopiston anatomian professori Seppo Parkkila. Heistä hallituksen kokouksessa haastateltiin kolme: Niinimäki, Hentilä ja Parkkila.
Viimeisen kolmen vuoden ajan Oulun yliopiston fuksit ovat aloittaneet opiskelunsa Future Factory -tapahtuman merkeissä. Vuonna 2016 lanseeratussa tapahtumassa ideoitiin pienryhmissä innovaatioita tulevaisuuden ongelmien ratkaisemiseen. Tapahtuman idea on koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilän.
Syksyllä orientaatioviikon toiminta muuttuu, kun tapahtuman korvaa itsetutkiskelua korostava Self-Hack.
Syynä Future Factorystä luopumiselle on tapahtumasta saatu kielteinen palaute.
“Koulutuksen johtoryhmän käsittelystä kävi ilmi että Future Factory sai aika paljon huonoa palautetta. Toki se sai hyvääkin palautetta, mutta huonon palautteen takia konseptin muuttaminen oli järkevää”, koulutuspalveluiden johtaja Vesa-Matti Sarenius kertoi lehdelle puhelimitse 10. toukokuuta.
Future Factoryn korvaava UniOulu Self-Hack perustuu Stanfordin yliopistossa opetettuun Design your life -konseptiin ja keskittyy innovoinnin sijaan opiskelijaan itseensä. Kyse on päivän kestävästä tapahtumasta, jossa uudet opiskelijat pääsevät miettimään mitä haluavat tehdä tulevilla opiskeluvuosillaan, kertoo tapahtumaa järjestävä Telluksen suunnittelija Nina Jackson.
Konseptin tarkoituksena on tukea yksilöä oman elämän suunnittelussa antamalla työkaluja omien vahvuuksien, haaveiden ja tavoitteiden tunnistamiseen, kertoo toinen tapahtumaa järjestävistä suunnittelijoista Niina Marostenmäki.
“Mietitään ensin oman elämän juttuja: mitä osaan ja mitä haluan tehdä. Myöhemmin voi miettiä miten voi auttaa maailmaa.”
Tapahtumien väliltä löytyy myös yhtäläisyyksiä. Future Factoryn tavoitteena oli luoda opiskelijoita aktivoiva tapahtuma vastapainoksi orientaatioviikon tietoähkylle. Self-Hackissa sama ajatus jatkuu: järjestäjät haluavat uusille opiskelijoille aloitustapahtuman, jossa he pääsevät itse aktivoitumaan, Marostenmäki kuvailee.
Järjestäjät kokevat, että opintojen suunnittelu tulee ajankohtaiseksi usein liian myöhään. He eivät kuitenkaan oleta, että vasta aloittaneet opiskelijat pystyvät heti ensimmäisellä viikolla suunnittelemaan opinnoistaan kaiken.
“Orientoivalla viikolla fukseilla on paljon muutakin mielessä, eikä kaikkea pysty suunnittelemaan. Haluamme kuitenkin tarjota työkalut suunnitteluun niin, että oman polun rakentaminen kulkisi opintojen aikana koko ajan mukana”, Jackson sanoo.
Vaikka tapahtuman aihepiirinä ovatkin opinnot, on tarkoituksena tutkailla elämää kokonaisuutena. Järjestäjät toivovat tapahtuman tukevan kokonaisvaltaista hyvinvointia esimerkiksi auttamalla opiskelijoita hahmottamaan, mikä osa elämästä on opintoja ja mitä muita osa-alueita elämästä löytyy.
“Tarkoitus on opetella asettamaan tavoitteita tasapainoisesti, ettei opiskelukaan mene ihan överiksi”, Jackson sanoo.
Self-Hack-päivän aikana opiskelijat työskentelevät oman alansa pienryhmissä ja työstävät tehtäväpapereita ja keskustelevat ryhmissä fasilitaattorien, eli ohjaajien, johdolla, Marostenmäki kertoo.
Uutta on vanhempien opiskelijoiden mukana olo. Fasilitaattorit ovat järjestäjien kouluttamia ylempien vuosikurssien opiskelijoita, jotka auttavat ja ohjeistavat pienryhmiä päivän aikana.
Järjestäjät toivovat Self-Hackin olevan koko yliopiston yhteinen tapahtuma, joka toisi mahdollisimman monta tahoa saman asian ääreen.
“Toivomme, että yliopistona puhallettaisiin yhteen hiileen, jotta fukseille saataisiin mielekäs startti opintoihin”, Jackson sanoo.
Self-Hack järjestetään osana uusien opiskelijoiden orientaatioviikkoa perjantaina 6. syyskuuta kello 8–16. Oulun yliopiston tapahtuman järjestää Telluksen lisäksi tamperelainen Creativity Squads.
Myös vanhempien vuosikurssien opiskelijoilla on mahdollisuus päästä mukaan fasilitaattoreina ja saada tästä opintopisteitä. Lisätietoa fasilitaattoriksi ryhtymisestä löydät täältä.
Julkaistu
SHARE
Iida Putkonen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.
Oulun yliopiston rehtoriksi kaudelle 2020–2024 hakeneista loppusuoralle pääsi kolme: nykyinen rehtori Jouko Niinimäki, koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä ja Tampereen yliopiston anatomian professori Seppo Parkkila. Rehtorivalinnasta päättää yliopiston hallitus. Valintaa käsitellään seuraavan kerran hallituksen kokouksessa keskiviikkona 12. kesäkuuta.
Oulun ylioppilaslehti esitti kaikille loppusuoralle päässeille hakijoille ajankohtaisia kysymyksiä, jotka koskevat rehtorin työtä, Oulun yliopistoa ja myös laajemmin korkeakoulumaailmaa. Pyysimme kysymyksiä myös Oulun yliopiston ylioppilaskunnalta ja Oulun yliopiston henkilöstöyhdistyksiltä. Lue alta, mitä rehtorihakijat vastasivat.
Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki. Kuvassa myös Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala ja Oulun ammattikorkeakoulun rehtori Jouko Paaso.
Jouko Niinimäki, Oulun yliopiston rehtori, mekaanisen prosessitekniikan professori.
”Olen systemaattinen, oikeudenmukainen, keskusteleva ja ystävällinen. Noilla keinoilla saan asioita eteenpäin kohti yhteistä tavoitetta.”
Mitkä ovat mielestäsi kolme tärkeintä asiaa, joilla Oulusta tehdään kansallisesti ja kansainvälisesti houkutteleva paikka opiskella?
”Opiskelijakokemuksen hakuvaiheesta valmistumiseen asti täytyy olla erinomainen. Koulutuksen laatuun, ympäristöihin ja resursseihin on panostettava yhä enemmän. Opiskelijakokemuksen lisäksi kaupunkiviihtyvyys ja työpaikkojen tarjonta alueella ovat asioita, joihin pystymme yhdessä kaupungin ja yritysten muiden kanssa vaikuttamaan. Hyvä yhteistyö eri toimijoiden välillä on Oulussa hieno juttu.”
Millä sanoilla esittelisit Oulun yliopistoa uudelle opetusministerille Li Anderssonille (vas.) ja tiede- ja kulttuuriministerille Annika Saarikolle (kesk.)?
”Oulun yliopisto on laadukas nopeasti kehittyvä pohjoinen tiedeyliopisto, joka on Suomen menestymisenkin kannalta tärkeä. Olemme ylpeitä siinä, mitä teemme ja pystymme jatkuvasti parempaan.”
Mitkä ovat mielestäsi Oulun yliopiston kehittämisen painopisteet seuraavien viiden vuoden aikana?
”Meillä on nyt hyvä kehittämisohjelma. Panostamme koulutuksen ja tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden lisäksi erityisesti yhteisön hyvinvointiin, fyysiseen ja digitaaliseen kampusympäristöön, sisäiseen ja ulkoiseen viestintään sekä hyviin kotimaisiin ja kansainvälisiin kumppanuuksiin.”
Millaista yhteistyötä Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun tulisi tehdä lähitulevaisuudessa? Millaisena näet duaalimallin tulevaisuuden?
”Yliopiston ja ammattikorkeakoulun profiilit kirkastuvat jatkossa entisestään. Yliopisto on tieteellinen ja teoreettisempi toimija ja ammattikorkeakoulu taas käytännönläheisempi toimija. Pystymme tekemään paljon yhdessä. Dentopolis on hyvä esimerkki oppimisympäristöstä, jossa yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintoa opiskelevat tekevät töitä rinta rinnan jo opiskeluaikana. Tutkimuksessa ammattikorkeakoulu pystyy auttamaan erityisesti vaikuttavuuden puolella. Duaalimalli tulee säilymään, eikä sen purkaminen ole tarpeellista.”
Miten yliopiston henkilöstön jaksamista ja kehittymistä tulisi tukea? Kuinka parantaisit apurahatutkijoiden asemaa yliopistolla ja sen piirissä?
”Apurahatutkijoiden aseman tulisi olla sama kuin muidenkin tutkijoiden. Esimerkiksi terveydenhuoltopalvelut tulisi taata heille, kuten muillekin. Monissa osissa yliopistoa näin jo onkin, mutta jossakin on vielä parannettavaa. Kehittämiseen suhtaudutaan yleisesti positiivisesti.”
Millaisia toimenpiteitä Oulun yliopiston pitäisi tehdä taloutensa turvaamiseksi? Tarvitaanko vielä säästötoimenpiteitä?
”Oulun yliopiston talous on nyt vahva. Ei tarvita säästötoimenpiteitä.”
Mitkä olisivat vahvuutesi rehtorina? Entä heikkoutesi?
”Olen systemaattinen, oikeudenmukainen, keskusteleva ja ystävällinen. Noilla keinoilla saan asioita eteenpäin kohti yhteistä tavoitetta. Heikkoudeksi joku saattaa kokea sen, että olen liian tinkimätön kiusaamisen ja häirinnän saralla ja tartun noihin asioihin liian helposti. Tämmöistä olen kuullut.”
Millä tavalla käsittelet itseesi kohdistuvaa arvostelua ja painetta?
”Rakentava kritiikki on aina tarpeellista ja tervetullutta. Epäasiallinen henkilöön käyvä arvostelu tuntuu ikävältä, mutta kestän sen. Palautteesta oppii.”
Mikäli sinut valitaan rehtoriksi, mitkä asiat tai painotukset Oulun yliopistossa muuttuisivat?
”Jos minut valitaan, niin jatkan nyt sovitulla kehityspolulla. Oulun yliopistolla menee hyvin ja olemme menossa oikeaan suuntaan sopivalla nopeudella. Jos topimintaympäristö muuttuu, niin reagoidaan siihen tarkoituksenmukaisesti.”
Kysymykset opiskelijoilta, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajalta Miriam Putulalta: Lähes kolmasosa korkeakouluopiskelijoista kärsii jossain muodossa mielenterveysongelmista opintojensa aikana. Millä tavoin ongelmaa tulisi mielestäsi ehkäistä?
”Mielenterveyspalveluiden tarjonnan täytyy olla riittävää. Tärkeää on myös ennaltaehkäisy, jota voidaan tehdä parantamalla yhteisöllisyyttä ja välttämällä turhien paineiden kasaamista opiskelijoille. Ainejärjestöillä voisi olla nykyistä isompi rooli hyvinvoinnissa. Tätä meidän kannattaisi miettiä.”
Uusi periodijako herätti vastikään oululaisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa huolta siitä, onko opiskelijoilla jatkossa enää ollenkaan lomaa opinnoista. Pitäisikö mielestäsi opiskelijoiden olla vapaalla joulun välipäivät sekä myös syksyisin ja keväisin, jotta varmistetaan, etteivät opiskelijat pala loppuun opinnoissaan?
”Lepo on meille kaikille tärkeää. Sopiva määrä breikkejä oikein ajoitettuna auttaa jaksamaan. Kukaan ei jaksa ilman asiallisia lepojaksoja ja loppuunpalaminen on vakava asia, mille ketään ei tule altistaa. Ihmisiä on myös kannustettava lepäämään, eikä lomajaksoista olla luopumassa.”
Kysymys Professoriliiton Oulun paikallisosaston puheenjohtajalta Matti Alatalolta: Pitäisikö rehtorin toimikaudet rajata kahteen? Miksi/miksi ei?
”Hallituksen oikeus ja velvollisuus on huolehtia siitä, että yliopistoa johtaa paras mahdollinen henkilö. Monet rehtorin vahvuudet, esimerkiksi verkostot ja yhteiskunnan luottamus, kehittyvät kokemuksen myötä. Täytyy muistaa, että hallituksella on mahdollisuus vapauttaa rehtori jopa kauden aikana.”
Kysymys Oulun yliopistolaiset JHL:n puheenjohtajalta Vaili Jämsä-Uusitalolta: Jokaisella yliopiston henkilöstöryhmällä on oma substanssi hoidettavana ja kukaan ei tule toimeen ilman toisia. Yliopiston onnistumisen ja menestymisen tulisi olla yhteinen kokemus, sillä se antaa voimaa kiireessäkin tehdä töitä. Kuinka rehtori tehtävässään toteuttaa tätä tärkeää yhdistämisen ja voimaannuttamisen tehtävää?
”Eri henkilöstöryhmien yhdessä tekeminen on tärkeää. Yhteinen vastuunkanto ja yhteinen iloitseminen tuloksista ja kovan työn jälkeen ansaittu lepo voimaannuttaa meitä kaikkia. Yliopisto koostuu moniosaavista ryhmistä, joiden yhteenkuuluvuutta täytyy tukea. Yliopisto ei sinänsä menesty, vaan yliopistolaiset menestyvät. Silloin kun monet yliopistolaiset pärjäävät hyvin, tavataan toki sanoa, että yliopisto menestyy.”
Oulun yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä. Kuva: Joel Karppanen/arkistokuva.
”Vahvuuteni ovat kotimainen ja kansainvälinen monipuolinen työkokemus ja verkostot, kattava johtamiskokemus mukaan lukien koulutusrehtorin tehtävä ja Oulun yliopiston tuntemus sekä kuunteleva ja ratkaisukeskeinen johtamistyylini.”
Helka-Liisa Hentilä, Oulun yliopiston koulutusrehtori, yhdyskuntasuunnittelun professori.
Mitkä ovat mielestäsi kolme tärkeintä asiaa, joilla Oulusta tehdään kansallisesti ja kansainvälisesti houkutteleva paikka opiskella?
”Nämä asiat ovat yliopiston vastuulla: Kiinnostavat ja korkeatasoiset tutkinto-ohjelmat ja muu koulutustarjonta, opiskelijalähtöinen oppimista edistävä ohjaus ja opetus moderneissa fyysisissä ja verkko-oppimisympäristöissä sekä opintojen aikana hankitut työelämävalmiudet ja -verkostot, jotka edistävät koulutusta vastaavaa työllistymistä. Olosuhdeasioissa teemme sidosryhmien kanssa yhteistyötä, kuten edullinen laadukas opiskelija-asuminen, kampusten saavutettavuus ja vapaa-ajanviettomahdollisuudet.”
Millä sanoilla esittelisit Oulun yliopistoa uudelle opetusministerille Li Anderssonille (vas.) ja tiede- ja kulttuuriministerille Annika Saarikolle (kesk.)?
”Tiede- ja kulttuuriministerille kertoisin Oulun yliopiston olevan monitieteinen kansainvälinen tiede- ja sivistysyliopisto, jolla on tärkeä rooli ”puolen Suomen” tutkimuksen ja korkeimman koulutuksen veturina profiilialoillaan. Toteaisin, että voisimme varmistaa korkeakoulutuksen saavutettavuutta sekä kansainvälisen tason osaamiskeskittymän rakentamista ja elinvoiman lisäämistä vielä paremmin, jos rahoituspohjamme olisi vahvempi. Kertoisin myös oululaisten opiskelijoiden ja muun yliopistoyhteisön isosta panoksesta Oulun alueen kulttuurielämään. Toteaisin, että Oulu 2026 -kulttuuripääkaupunkistatus olisi oiva piristysruiske koko pohjoiselle Suomelle.
Opetusministerille kertoisin tutkimusperusteisesta opettajankoulutuksestamme, ulottuen varhaiskasvatuksesta eri alojen aineenopettajakoulutukseen, saamenkielisten opettajien koulutusta unohtamatta. Toteaisin, että kyetäksemme vastaamaan esimerkiksi erityisopettajien kysyntään ja siten edistämään koulutuksellista tasa-arvoa, voisimme kouluttaa heitä enemmänkin, jos OKM:n määrittämä tutkintokatto antaisi myöten ja sitä kautta saisimme tähän enemmän resursseja.”
Mitkä ovat mielestäsi Oulun yliopiston kehittämisen painopisteet seuraavien viiden vuoden aikana?
”Yliopistoilta odotetaan yhä parempaa tuloksellisuutta etenkin tutkinto- ja täydennyskoulutuksessa. Tämän takia on tärkeää, että aidosti arvostamme, panostamme ja toimintarakenteemme tukevat laadukasta opiskelijalähtöistä opetusta, ohjausta ja oppimista.
Jatkamme edelleen tutkimuksen kansainvälistämistä, huippututkimuksen ja tohtorikoulutuksen tukemista sekä infrastruktuurien pitkäjänteistä kehittämistä, mutta olemme avoimia uusille avauksille ja tuemme myös nousevaa tutkimusta ja tutkimuksellista riskinottoa, jotta olemme jatkossakin tiedonluomisen etujoukoissa. Huolehdimme siitä, että olemme entistä kytkeytyneempiä kotimaisiin ja kansainvälisiin edelläkävijäverkostoihin ja maailmaa muuttaviin innovaatioekosysteemeihin. Toimimme niin, että yliopistoyhteisön osaaminen, monitieteisyys ja monikulttuurisuus on kehittämisen ja hyvinvoinnin lisäämisen voimavara. Rekrytointeihin panostamisen ohella kehitämme päämäärätietoisesti koko yliopistoyhteisön osaamista, jotta menestymme digitalisoituvassa avoimen tieteen ja avoimen oppimisen maailmassa. ”
Millaista yhteistyötä Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun tulisi tehdä lähitulevaisuudessa? Millaisena näet duaalimallin tulevaisuuden?
”Yhteistyötä valmistellaan tilojen käytön, palveluiden, infrastruktuurien (esimerkiksi pajat) sekä koulutuksen osalta. Yhteistyön tulee luoda lisäarvoa molemmille. Kirjastopalvelut ovat hyvä esimerkki, jossa yhteistyön avulla voidaan kehittää molempien organisaatioiden opiskelijoiden, henkilökunnan ja sidosryhmien palveluita.
Pitemmällä aikavälillä arvelen, että vaikka jatkossakin tarvitaan eri tutkintojen tuottamaa moninaista osaamista, organisaatiorakenteet voivat joskus muuttua. Koska uudessa hallitusohjelmassa on maininta, että duaalimalli säilyy, en usko lähivuosina kuitenkaan tapahtuvan tältä osin muutoksia.”
Miten yliopiston henkilöstön jaksamista ja kehittymistä tulisi tukea? Kuinka parantaisit apurahatutkijoiden asemaa yliopistolla ja sen piirissä?
”Jokaisen meistä jaksaminen ja kehittyminen lähtee toisen työn ja osaamisen vastavuoroisesta arvostuksesta. Se on myös sivistystä. Asiantuntijaosaamisen hyödyntäminen, mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan ja vaikuttaa, hyvä esimiestyö ja vuorovaikutteiset toimintatavat edistävät työhyvinvointia.
Olisi tavoiteltavaa, että kaikilla aktiivisilla apurahatutkijoilla olisi esimerkiksi yliopiston sähköpostiosoite käytössä. Apurahatutkijoiden asemaa parantaisi kuitenkin eniten se, että vahva ja tulevaisuudessa toivottavasti yhä vahvistuva rahoitusasemamme mahdollistaisi useamman tohtorikoulutettavan palkkaamisen koko nelivuotisen tutkijakoulutuksen ajaksi. Tällöin apurahoitus olisi enemmän täydentävä (esimerkiksi matka-apuraha) tai osa-aikaisesti muun työn ohella väittelevien käyttämä rahoituskeino.”
Millaisia toimenpiteitä Oulun yliopiston pitäisi tehdä taloutensa turvaamiseksi? Tarvitaanko vielä säästötoimenpiteitä?
”Laadukas ja vaikuttava ydintehtävien (tutkimus, koulutus, yhteiskunnallinen vuorovaikutus) hoitaminen auttaa meitä parhaiten rahoituspohjan turvaamisessa. Henkilöstön osaaminen ja osaamisen kehittäminen sekä opiskelijoiden sitoutuminen opintoihinsa ratkaisee, miten menestymme. Kytkeytyminen edelläkävijäverkostoihin sekä tutkijaliikkuvuus on tärkeää osaamisen kerryttämisessä ja edistää esimerkiksi EU:n tutkimusrahoituksessa menestymistä.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että seuraavien vuosien aikana yliopistojen OKM-rahoituskehys kasvaa – toki tällä rahalla on maassamme monta ottajaa.”
Mitkä olisivat vahvuutesi rehtorina? Entä heikkoutesi?
”Vahvuuteni ovat kotimainen ja kansainvälinen monipuolinen työkokemus ja verkostot, kattava johtamiskokemus mukaan lukien koulutusrehtorin tehtävä ja Oulun yliopiston tuntemus sekä kuunteleva ja ratkaisukeskeinen johtamistyylini. Heikkoutena varmaankin se, että odotan joskus asioiden tapahtuvan aika nopeasti. Kokemus on kuitenkin tuonut lisää malttia.”
Millä tavalla käsittelet itseesi kohdistuvaa arvostelua ja painetta?
”Monenlaisia tilanteita on tullut vastaan jo aiemmissa työ- ja johtotehtävissä. Lasken tarvittaessa kymmeneen ja nukun yön yli. Kritiikki luo myös molemminpuolisen mahdollisuuden oppia, esimerkiksi lisää puolin ja toisin ymmärrystä siitä, miksi jotakin muutosta tehdään ja mitä vaikutuksia siitä syntyy.”
Mikäli sinut valitaan rehtoriksi, mitkä asiat tai painotukset Oulun yliopistossa muuttuisivat?
”Olemme viime vuosina tehneet monia muutoksia mm. organisaatioon, palveluihin ja tiloihin. Henkilöstö on ollut kovilla ja muutokset ovat vaikuttaneet myös opiskelijoihin. Omia tavoitteitani olisivat aloitettujen muutosprosessien saattaminen valmiiksi, tiedon avulla johtamisen kulttuurin vahvistaminen sekä panostukset yhteisön osaamisen kehittämiseen erityisesti mitä tulee avoimeen tieteeseen ja avoimeen oppimiseen. Myös kansainvälistyminen sekä verkostojen ja opiskelijalähtöisyyden vahvistaminen edellyttää resursointia, unohtamatta sitä, että meidän tulee edelleen panostaa tutkimuksen tekemisen hyviin yleisedellytyksiin. ”
Kysymykset opiskelijoilta, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajalta Miriam Putulalta: Lähes kolmasosa korkeakouluopiskelijoista kärsii jossain muodossa mielenterveysongelmista opintojensa aikana. Millä tavoin ongelmaa tulisi mielestäsi ehkäistä?
”Opiskeluaikaisen toimeentulon tulisi olla riittävää, jotta täysipäiväinen opiskelu on mahdollista. Muita ehkäisykeinoja ovat opintojen hops-ohjaus ja opinto-ohjauksen yksilöllistäminen sekä omien opiskelu- ja ajanhallintaitojen kehittäminen, tutkintojen kuormittavuuden tarkastelu ja mitoituksen tarkistaminen, lukujärjestyksen suunnittelu siten, että sujuva ja esteetön opiskelu on mahdollista, pullonkaulakurssien tunnistaminen, monipuolisten osaamisen arviointimenetelmien kehittäminen (so. muitakin oppimisen osoittamistapoja kuin tentit), pienryhmäohjaus, laadukas omaopettajatoiminta, riittävät opintopsykologin ohjauspalvelut sekä huolehtiminen siitä, että syntyy mahdollisuuksia vertaisoppimiseen ja ryhmäytymiseen.
Palautteen saaminen ja sujuva vuorovaikutus opettajien kanssa on tärkeää, sillä joskus yksikin positiivinen sana kantaa pitkälle. Kiusaamiseen ja häirintään tulee olla nollatoleranssi ja toimivat menettelytavat, jos ongelmia esiintyy. Työnhakuvalmiuksien kehittäminen ja urapalvelut edistävät valmistumisen jälkeistä työllistymistä ja vähentävät stressiä työllistymisen epävarmuudesta. Myös erilainen harrastus-, kilta- ja ylioppilaskuntatoiminta tuo elämään muuta sisältöä ja lisää hyvinvointia. Luonnollisesti myös mielenterveyshäiriöiden varhainen tunnistaminen ja YTHS:n palveluiden saatavuus on tärkeää.”
Uusi periodijako herätti vastikään oululaisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa huolta siitä, onko opiskelijoilla jatkossa enää ollenkaan lomaa opinnoista. Pitäisikö mielestäsi opiskelijoiden olla vapaalla joulun välipäivät sekä myös syksyisin ja keväisin, jotta varmistetaan, etteivät opiskelijat pala loppuun opinnoissaan?
”Yliopistolain mukaan yliopiston lukuvuosi alkaa 1.8. ja päättyy 31.7. Oulun yliopiston periodijako on jo useita vuosia mahdollistanut vapaaehtoisen opiskelun myös kesäaikana niille, ketkä eivät ole lomalla, töissä tai harjoittelussa vaan haluavat edistää opintojaan myös kesäaikana. Sikäli tässä ei varsinaisesti mitään muuttunut aiempaan nähden. Periodeihin sisältyviä syys- ja talvilomaviikkoja sekä joulun aikaa voidaan edelleen käyttää itsenäiseen opiskeluun, harjoitteluihin tai lomaan, kuten on tehty aiemminkin. Opiskelijoiden jaksamisesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen on keskeinen asia.”
Kysymys Professoriliiton Oulun paikallisosaston puheenjohtajalta Matti Alatalolta: Pitäisikö rehtorin toimikaudet rajata kahteen? Miksi/miksi ei?
”Mielestäni voisi harkita. Nopeasti muuttuvassa yliopistojen toimintaympäristössä tarvitaan eri aikoina erilaista johtajuutta. Rehtorin tehtävä on myös kuluttava, 24/7 -työtä, joten sen määräaikainen hoitaminen voi olla henkilökohtaisen elämänlaadun kannaltakin hyvä asia.”
Kysymys Oulun yliopistolaiset JHL:n puheenjohtajalta Vaili Jämsä-Uusitalolta: Jokaisella yliopiston henkilöstöryhmällä on oma substanssi hoidettavana ja kukaan ei tule toimeen ilman toisia. Yliopiston onnistumisen ja menestymisen tulisi olla yhteinen kokemus, sillä se antaa voimaa kiireessäkin tehdä töitä. Kuinka rehtori tehtävässään toteuttaa tätä tärkeää yhdistämisen ja voimaannuttamisen tehtävää?
”Yliopiston johtamisen ja esimiestyön tulee olla yliopiston asiantuntijoiden osaamista arvostavaa sekä avoimuuden ja luottamuksen kulttuuria rakentavaa. Tunne ja tieto oikeudenmukaisuudesta ja tasavertaisuudesta on tärkeä, hyvästä työstä tulee voida palkita kaikkia. Kiitosta ei meistä varmaan kukaan muista työkaverille sanoa niin usein kun kuuluisi. Lupaan, että ainakin yrittäisin.”
Seppo Parkkila on Tampereen yliopiston anatomian professori. Hän työskenteli tutkimuksesta vastaavana vararehtorina Tampereen yliopistossa vuosina 2016–2018. Kuva: Seppo Parkkila.
Seppo Parkkila, Tampereen yliopiston anatomian professori.
”Vahvuuksiani ovat dynaamisuus, uudet ideat, vuosikymmenten kokemus tutkijana, ryhmänjohtajana ja opettajana sekä kokemukset vararehtorina erittäin suuresta yliopiston muutosprosessista Tampereella.”
Mitkä ovat mielestäsi kolme tärkeintä asiaa, joilla Oulusta tehdään kansallisesti ja kansainvälisesti houkutteleva paikka opiskella?
”Koulutuksen laadun nostaminen, tieteellisen tason nostaminen ja kansainvälisyyden lisääminen (kansainvälisen henkilökunnan rekrytointi, opiskelijavaihto, yliopistoverkostot ja niin edelleen).”
Millä sanoilla esittelisit Oulun yliopistoa uudelle opetusministerille Li Anderssonille (vas.) ja tiede- ja kulttuuriministerille Annika Saarikolle (kesk.)?
”Oulun yliopisto on ”puolen Suomen yliopisto” ja tähtäämme lujasti siihen, että se nousee kansainvälisesti arvostetuksi tiedeyliopistoksi. Meillä on selvä visio, jonka toteuttamiseen tarvitsemme riittävät resurssit.”
Mitkä ovat mielestäsi Oulun yliopiston kehittämisen painopisteet seuraavien viiden vuoden aikana?
”Uuden strategiatyön käynnistäminen välittömästi, koulutuksen laadun nostaminen, tieteellisen tason nostaminen, ulkoisen tutkimusrahoituksen lisääminen, kansainvälisyyden lisääminen (kansainvälisen henkilökunnan rekrytointi, opiskelijavaihto, yliopistoverkostot ja niin edelleen). Mahdolliset merkittävät puutteet infrastruktuurien osalta on kartoitettava ja korjattava resurssien puitteissa.”
Millaista yhteistyötä Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun tulisi tehdä lähitulevaisuudessa? Millaisena näet duaalimallin tulevaisuuden?
”Olen vastikään itse ollut suunnittelemassa Tampereen kahden tiedeyliopiston fuusiota ja konsernia, johon tuli mukaan myös ammattikorkeakoulu. Uskon, että kokemukseni tästä prosessista olisivat hyödyllisiä myös Oulussa. Konkreettisin suurin hyöty tulee alkuun joustavista opintopoluista. Ammattikorkeakoulun opiskelijat voivat joustavasti hyödyntää tiedeyliopiston opetustarjontaa ja yliopiston opiskelijat voivat myös opiskella ammattikorkeakoulun kursseja. Itse olen ollut yllättynyt uusista mahdollisuuksista, joita tulee erityisesti tutkimuksen puolella. AMK:lla on erityisosaamista tutkimuksen soveltamisessa käytäntöön ja työskentelystä yritysrajapinnassa. Näiden lisäksi on selvää, että varsinkin pidemmällä tähtäimellä monia tutkimuksen ja koulutuksen tukipalveluja voidaan ja kannattaa yhdistää.
Uskon, että duaalimalli tulee säilymään vielä pitkään. Meillä on erilliset yliopistolaki ja ammattikorkeakoululaki. Toki viimekädessä duaalimallin jatkuminen tai purkaminen on poliittinen päätös.”
Miten yliopiston henkilöstön jaksamista ja kehittymistä tulisi tukea? Kuinka parantaisit apurahatutkijoiden asemaa yliopistolla ja sen piirissä?
”Rehtorin tulee johtaa yliopistoa edestäpäin. Yliopiston tärkein resurssi ovat työntekijät ja opiskelijat. Tärkeää on toinen toisensa arvostaminen, luottamus ja yhteistyö. Kun työn tekeminen on mukavaa ja palkitsevaa, silloin myös jaksaa paremmin. Tunnen apurahatutkijoiden tilanteen vuosikymmenten ajalta, koska oma tutkimusryhmänikin on pääasiassa erilaisten apurahojen kautta palkattuna. Työsopimukset tulisi kirjoittaa aina niin pitkälle ajalle kuin rahoitus sallii. Suuri haaste on apurahakausien lyhyt kesto, mikä johtaa valitettavasti lyhyisiin työsopimuksiin. Tähän ongelmaan tulisi tarttua kansallisella tasolla.”
Millaisia toimenpiteitä Oulun yliopiston pitäisi tehdä taloutensa turvaamiseksi? Tarvitaanko vielä säästötoimenpiteitä?
”Tarkkaa taloudenpitoa on jatkettava joka tapauksessa. Viimeaikaisten uutisten perusteella OKM:n kautta tuleva yliopistojen perusrahoitus on toivottavasti kääntymässä positiivisempaan suuntaan. Talouden hoito on oltava realistista, mutta haluaisin kuitenkin kääntää usein liian negatiivisen viestinnän positiiviseen. Myös varainhankinnalla on tärkeä merkitys. Sijoitustoimintaa on toteutettava ja seurattava ammattimaisesti kuten varmasti on tehty tähänkin saakka.”
Mitkä olisivat vahvuutesi rehtorina? Entä heikkoutesi?
”Vahvuuksiani ovat dynaamisuus, uudet ideat, vuosikymmenten kokemus tutkijana, ryhmänjohtajana ja opettajana sekä kokemukset vararehtorina erittäin suuresta yliopiston muutosprosessista Tampereella. Heikkoutena on luonnollisesti se, että en enää tunne Oulun yliopiston asioita kovin hyvin. Toisaalta uskon, että ulkopuolelta tulevat ajatukset voivat olla merkittävä askel uuteen nousuun. ”
Millä tavalla käsittelet itseesi kohdistuvaa arvostelua ja painetta?
”Paineensietokyky on tullut testattua lukemattomia kertoja lääkärintyössä, ryhmänjohtajana, muutosjohtajana ja hieman jopa politiikassa. Mielestäni kestän arvostelua ja painetta hyvin. Johtamisessa tehdään myös virheitä. Jos ja kun näin tapahtuu jokaiselle johtajalle, niin se on tunnustettava ja kurssia on reivattava oikeaan suuntaan.”
Mikäli sinut valitaan rehtoriksi, mitkä asiat tai painotukset Oulun yliopistossa muuttuisivat?
”Toivon, että entistä enemmän voidaan tehdä asioita yhdessä. Yliopisto on asiantuntijaorganisaatio. Sellaisen organisaation omaa asiantuntemusta kannattaa hyödyntää mahdollisimman paljon. Lähtisin omilla toimillani rakentamaan kansainvälisesti arvostettua tiedeyliopistoa, josta työntekijät ja opiskelijat ovat ylpeitä. Luottamus, avoimuus ja toinen toisensa arvostaminen ovat tärkeitä tukipilareita.”
Kysymykset opiskelijoilta, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajalta Miriam Putulalta: Lähes kolmasosa korkeakouluopiskelijoista kärsii jossain muodossa mielenterveysongelmista opintojensa aikana. Millä tavoin ongelmaa tulisi mielestäsi ehkäistä?
”Tämä kysymys liittyy todella valitettavan yleiseen ongelmaan, jonka tunnen hyvin oman koulutus- ja työtaustani kautta. Itse asiassa tämän tyyppistä kysymystä käsittelin viimeksi tänä keväänä neljännen vuosikurssin lääketieteen opiskelijoiden kanssa eräässä tutoriaalissa. Yksi tärkeä keino näkyy vastauksestani seuraavaan kysymykseen, eli riittävästä levosta on huolehdittava. Meitä kaikkia haastaa nykyinen some- ja digihumppa. Ihmiset ovat mentaalisesti koko ajan ’online’. Jos siihen liittyy myös epävarmuutta omasta tulevaisuudesta, ihmissuhteista ja taloudesta, niin aikamoinen oravanpyörä on valmis.
Ennaltaehkäisevä mielenterveystyö on tärkeää. Opettajatutorit ja henkilökohtainen opintojen ohjaus antavat turvallisuutta ja vakautta opiskeluun. On myös varmistettava, että mielenterveyspalvelut ovat saatavilla silloin kun niitä tarvitaan. En myöskään halua unohtaa opiskelijoiden antamaa vertaistukea toinen toisilleen. Ystävyydellä ja toinen toisensa välittämisellä on valtava positiivinen voima.”
Uusi periodijako herätti vastikään oululaisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa huolta siitä, onko opiskelijoilla jatkossa enää ollenkaan lomaa opinnoista. Pitäisikö mielestäsi opiskelijoiden olla vapaalla joulun välipäivät sekä myös syksyisin ja keväisin, jotta varmistetaan, etteivät opiskelijat pala loppuun opinnoissaan?
”Opiskelijat tarvitsevat lomia kuten muutkin työntekijät. Aivot ylikuormittuvat ilman lepoa. Yliopisto-opiskelun kuvaan tulisi kuulua se, että joulun välipäivät ovat vapaita ja lisäksi kesätauko on kohtuullisen pitkä. Toki jotkut haluavat opiskella soveltuvia kursseja myös kesäisin, mikä on luonnollisesti OK. On myös melkeinpä sääntö, että opiskelijat tekevät palkkatyötä loma-aikoinaan ja monet myös samanaikaisesti opiskelun kanssa. Palkkatyö on usein välttämätöntä taloudellisten syiden takia ja toki siitä saa arvokasta työkokemusta. On kuitenkin tärkeää levätä opiskeluaikana riittävästi.”
Kysymys Professoriliiton Oulun paikallisosaston puheenjohtajalta Matti Alatalolta: Pitäisikö rehtorin toimikaudet rajata kahteen? Miksi/miksi ei?
”Minulla ei ole vahvaa kantaa tähän kysymykseen puolesta tai vastaan. Jos voisin valita näistä kahdesta vaihtoehdosta, niin kallistuisin hieman rajaamisen puolelle. Kaksi kautta rehtorin tehtävässä on pitkä aika erittäin vastuullisessa työssä. Toisaalta tunnetaan kyllä rehtoreita, jotka ovat erittäin menestyksellisesti hoitaneet tehtäväänsä pidempäänkin kuin kaksi kautta.”
Kysymys Oulun yliopistolaiset JHL:n puheenjohtajalta Vaili Jämsä-Uusitalolta: Jokaisella yliopiston henkilöstöryhmällä on oma substanssi hoidettavana ja kukaan ei tule toimeen ilman toisia. Yliopiston onnistumisen ja menestymisen tulisi olla yhteinen kokemus, sillä se antaa voimaa kiireessäkin tehdä töitä. Kuinka rehtori tehtävässään toteuttaa tätä tärkeää yhdistämisen ja voimaannuttamisen tehtävää?
”Erittäin tärkeä kysymys! Rehtori johtaa tiedoillaan, taidoillaan ja persoonallaan. Olen todennut, että yliopiston tärkein voimavara ovat ihmiset. Parhaimmat tulokset tehdään yhdessä. Lopputulos on yleensä erinomainen kun on mukava tehdä työtä ja työntekijät näkevät, että heidän työtään arvostetaan ja heihin luotetaan.”
Rehtorihakijoiden esittelyvideot ovat esillä yliopiston intranetissä Notiossa. Videot toimivat yliopiston verkossa olevilla koneilla, yliopiston ulkopuolella ota VPN-yhteys.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
”Seuraavan päivän ohjelmassa oli sitten tutustuminen Oulun yliopiston uuteen rakennuskompleksiin, joka sijaitsi jossain helvetin kuusessa, bussimatka oli pitkä ja minä kiroilin sitä neropattia, joka keksi että keskikaljan juomisen vähentämiseksi julkisilla paikoilla pullot on varustettava kruunukorkein, mutta kuljettajalla oli avaaja. Uusi yliopistorakennus oli huippumoderni, käytävien katossa kulki erivärisiä viivoja, joita seuraamalla löysi haluamaansa paikkaan.”
Linnanmaan kampuksesta kirjoitti myös kirjallisuuden apulaisprofessorina Oulun yliopistossa vuosina 1978–1981 työskennellyt Kirsti Simonsuuri. Hänen arvionsa alueesta oli Pohjoisessa yökirjassa (1981) vielä tylympi: ”- – pöyhkeä, itsetietoinen yritys rakentaa yliopistoa. Räikeitä perusvärejä ja lapsenomaisia laatikkotaloja suon keskellä. Tämä on siperialainen tehdas.”
Kampuksen suunnittelusta vastannut arkkitehti Kari Virta muisteli taannoin Kalevan haastattelussa (17.4.2007), kuinka ”ajatuksena oli, ettei kampukselta tarvitsisi poistua ollenkaan. Jotkut kritisoivat sitä, että opiskelijoita ei saisi sillä tavalla sulkea eristyksiin kuten luostariin.”
Siis eristyksessä, helvetin kuusessa sijaitseva siperialainen tehdas? Ehkä sitäkin.
Kesän alkamisen kunniaksi: Oulun ylioppilaslehden kokoamassa kuvagalleriassa katsaus opiskelijaelämään Linnanmaalla vuosikymmenten aikana. (Ilman selityksiä, vuosilukuja tai tarkempia kuvauksia.)
Vuodet vaihtuvat, tiedekunnat muuttavat, kampusravintoloiden ravintoloitsijat vaihtuvat, mutta yksi pysyy: opiskelijoiden ja työntekijöiden loputon virta.
Toim. huom: Tämän kuvagallerian kuvat ovat peräisin lehden järjestelemättömästä kuva-arkistosta. Mikäli bongaat joukosta kuvan, joka ei mielestäsi ole Linnanmaalta, huikkaa asiasta toimitukselle ().
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
