Oulun yliopisto kertoo nimeävänsä L2-luentosalin presidentti Martti Ahtisaaren mukaan. Nimeämisellä juhlistetaan Ahtisaaren 80-vuotissyntymäpäivää.
”Koemme, että luentosalin nimeäminen on tyylikäs, arvokas tapa muistaa häntä hänen syntymäpäivänään. Se on myös osa jatkumoa, onhan yliopistollamme luentosaleja nimetty aiemmin muun muassa Kerttu Saalastin ja Leena Palotien mukaan”, yliopiston viestintäjohtaja Marja Jokinen toteaa.
L2-saliin tehtiin muutama vuosi sitten perinpohjainen remontti, jossa perinteisten tuolirivien sijaan luentosalin tuolit järjesteltiin omiksi pöytäryhmikseen. Uusi järjestys tukee yhteisöllistä oppimista.
Marja Jokisen mukaan yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä korostava nimikkosali sopii hyvin Nobelin rauhanpalkinnon saaneelle Ahtisaarelle.
Presidentti Ahtisaari täyttää perjantaina 23.6. 80 vuotta. Ahtisaarta on syntymäpäivän alla muistettu monin tavoin.
Torstaina 15.6. hän vastaanotti Älä kerro Martille -kampanjan lahjoituksen. Lähes kaksi kuukautta kestäneen, lahjansaajalta salassa pidetyn kampanjan aikana kerättiin varoja Ahtisaaren perustamalle CMI-järjestölle. Keräys tuotti lopulta yli 630 000 euroa. Kampanjan rahat tullaan käyttämään CMI:n rauhanneuvottelukierroksille.
Presidentti Ahtisaarta muistettiin myös Oulun yliopiston ylioppilaskunnan taholta. OYY toimitti hänelle ylioppilaskunnan varastosta kesäkuun alussa löytyneen, yli kaksikymmentä vuotta sitten myönnetyn Pro Välkkylä -mitalin. Syystä tai toisesta Pro Välkkylä -mitali ei ollut koskaan löytänyt tietään presidentille, vaan odotteli aikaansa arkistossa laatikkoon unohdettuna.
Presidentti Martti Ahtisaari valmistui Oulun yliopistosta vuonna 1959. Hänet promovoitiin Oulun yliopiston kasvatustieteiden kunniatohtoriksi vuonna 1989. Oulun yliopisto nimesi hänet ensimmäiseksi Vuoden alumniksi vuonna 1999.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan uudeksi tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntijaksi on valittu Asta Salomaa. OYY:n hallitus teki valinnan keskiviikkona 21. kesäkuuta pidetyssä kokouksessa. Salomaa aloittaa työssään elokuun ensimmäisenä päivänä. Musiikkikasvatusta Oulun yliopistossa opiskeleva Salomaa on työskennellyt aiemmin muun muassa The Irish Festival of Oulun vastaavana tuottajana sekä NSSS 2017 -opiskelijakuorofestivaalin gaalakonsertin tuottajana. Vuonna 2015 Salomaa toimi OYY:ssä Vulcanalian ensimmäisenä tapahtumaharjoittelijana. ”Erityisesti Astassa vakuuttivat hänen […]
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan uudeksi tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntijaksi on valittu Asta Salomaa. OYY:n hallitus teki valinnan keskiviikkona 21. kesäkuuta pidetyssä kokouksessa. Salomaa aloittaa työssään elokuun ensimmäisenä päivänä.
Musiikkikasvatusta Oulun yliopistossa opiskeleva Salomaa on työskennellyt aiemmin muun muassa The Irish Festival of Oulun vastaavana tuottajana sekä NSSS 2017 -opiskelijakuorofestivaalin gaalakonsertin tuottajana. Vuonna 2015 Salomaa toimi OYY:ssä Vulcanalian ensimmäisenä tapahtumaharjoittelijana.
”Erityisesti Astassa vakuuttivat hänen laaja tapahtumatuottamisosaamisensa, organisointitaitonsa, järjestöhallinnon tuntemuksensa ja hänen ennakkoluulottomat ideansa OYY:n tapahtumatuotannon kehittämiseksi. Hänen osaamisensa täydentää työyhteisöämme erinomaisesti”, OYY:n hallituksen puheenjohtaja Joel Kronqvist perustelee valintaa.
Tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntijan tehtäviin kuuluu muun muassa ylioppilaskunnan tapahtumatoiminta ja sen kehittäminen sekä ylioppilaskunnan piirissä toimivien järjestöjen neuvonta ja kouluttaminen. Lisäksi hän vastaa kansainvälisten opiskelijoiden neuvonnasta ja tukemisesta osaksi yliopistoyhteisöä.
Tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntijan tehtävään haki hakuajan päättymiseen mennessä 20 hakijaa, ja yksi hakemus tuli hakuajan päättymisen jälkeen.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Vuoden opiskelijaksi valittu Senni Suhonen joutui hektisen puheenjohtajavuotensa aikana luotsaamaan oululaisia arkkitehtiopiskelijoita kohti suurta muuttoa. Hän pitää vuoden tärkeimpänä tehtävänään hyvän ilmapiirin ylläpitämistä. “Meidän lafkan tekevät ihmiset, eivät seinät”, hän sanoo.
Viime vuoden joulukuussa Aleksanterinkadulla koitti perjantai-ilta, jota oululainen Senni Suhonen muistelee lämmöllä.
Tuona iltana otetuissa valokuvissa moni kuohuviinilasia kantava vieras hymyilee auliisti kameralle. Hymyt ovat kuitenkin hieman surumielisiä, aavistuksen haikeita.
Eikä ihme, olihan juhlassa kyse jäähyväisistä jollekin rakkaalle, jollekin tärkeälle, omalle vanhalle lafkalle.
Perjantaina 9.12. järjestetyssä Lafka all night long -tapahtumassa Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnan opiskelijat, alumnit ja henkilökunta jättivät jäähyväisensä pitkään palvelleelle kampukselle.
Tilat oli jo vuosi sitten myyty peliyhtiö Fingersoftille ja rakennusyhtiö Rakennusteholle, mutta sinä joulukuisena iltana kampuksella palattiin pelejä edeltävään aikaan. Jäähyväisillan ohjelmaan kuului muun muassa luento jokaiselta tiedekunnan vuosikymmeneltä, muistotilaisuus, tanssia ja yösnägäri. Tapahtuma huipentui arkkitehtien Kiltatalolla järjestettyyn aamusaunaan.
Senni Suhonen seurasi juhlan kulkua Oulun Arkkitehtikillan hallituksen puheenjohtajana. Hän kertoo liikuttuneensa siitä, miten lämpimiä tunteita vanhat tilat synnyttivät niin uusissa kuin vanhoissa opiskelijoissa.
Suhonen kuitenkin tiesi, että vaikka luopuminen vanhasta tekee kipeää, sama yhteisöllisyyden tunne voi syntyä myös noin kuuden kilometrin päässä sijaitsevalla Linnanmaalla.
“Koitimme siinä luoda ihmisiin uskoa, että meidän lafkan tekevät ihmiset, eivätkä seinät”, Suhonen sanoo nyt kahvikupin äärellä.
Vuodesta 2011 asti valitulta Vuoden opiskelijalta odotetaan opintojen hyvän etenemistahdin lisäksi opiskeluaikana osoitettua aktiivisuutta opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön hyväksi.
Vuoden opiskelija ei siis keskity ainoastaan omaan akateemiseen erinomaisuuteensa, vaan hän edistää yhteisöllisyyttä, innostaa, motivoi ja tsemppaa muita.
Valintaperusteissa Suhosta kiitellään Oulun Arkkitehtikillan eteen tehdyn työn lisäksi innostavuudestaan ja kannustavuudestaan: hän on onnistunut pitämään yllä hyvää ilmapiiriä tiedekunnan suurista muutoksista huolimatta.
Suhonen on saamastaan tunnustuksesta mielissään ja kiitollinen. Hänen mukaansa hyvän ilmapiirin ylläpito olikin tärkein tehtävä haastavana puheenjohtajavuonna.
“Koska olin puheenjohtaja vuonna jolloin edessä häämötti raskas muutto, koin tehtäväkseni nostattaa hyvää tunnelmaa, etsiä ne hyvät asiat”, Suhonen sanoo.
Arkkitehtikoulutus yhdistää tieteen, taiteen ja käytännöllisyyden
Oikeastaan Senni Suhosen tie olisi aivan hyvin viedä niin Kontinkankaalle, Linnanmaalle kuin keskustan kampuksellekin.
Vaikka Nivalasta kotoisin oleva Suhonen haki ja pääsi opiskelemaan biologiaa Oulun yliopistoon syksyllä 2012, takaraivossa kutkutti kiinnostus arkkitehtuuriin ja lääketieteeseen.
Biologian fuksina Suhonen huomasikin arpovansa kahden vaihtoehdon välillä: ryhtyäkö arkkitehdiksi vai lääkäriksi, lääkäriksi vai arkkitehdiksi, kas siinä kiperä pulma.
Lopulta arkkitehtikoulutus voitti. Suhosen mukaan alassa innosti mahdollisuus yhdistää tieteellinen, taiteellinen ja käytännöllinen työ. Ja miksipäs ei, matemaattis-luonnontieteellisten aineiden lisäksi hän on ollut aina kiinnostunut myös kuvataiteesta.
Vuonna 2013 arkkitehtuurin hakukohteissa ennakkotehtäviä oli kolme, jokaisessa tehtävänä tarkastella eri näkökulmista italialaiskirjailija Italo CalvinonNäkymättömät kaupungit -romaanissa kuvattua Armillan kaupunkia.
Ennakkotehtävävaiheessa Suhonen alkoi epäröidä. Pitkän ja haastavan hakuprosessin aloittaminen hirvitti: osaanko näitä asioita sittenkään?
“Onneksi isä kuitenkin patisti tekemään tehtävät ja lähettämään ne”, hän nauroi, ja jatkaa:
“Hakuvaiheessa ajattelin näin: tuonne kun pääsen, siitä alkaa jotain hienoa!”
Muutto on edessä
Suhonen ei ollut uumoiluissaan väärässä. Syksyllä 2013 hän aloitti opintonsa arkkitehtifuksina yhdessä 39 muun ensimmäisen vuoden opiskelijan kanssa.
Verratessaan biologian ja arkkitehtuurin fuksivuotta Suhonen näkee suurimmaksi eroksi opintojen vaativuuden.
“Biologian opiskelu ensimmäisenä vuonna oli aika helppoa, tenttikirjojen lukemista ja luentojen kuuntelemista. Arkkitehdin opinnoissa pitää pyrkiä koko ajan kehittelemään jotain uutta, jotain, mitä kukaan ei sinulle suoraan kerro”, hän sanoo.
Suhoselle siirtyminen Linnanmaalta Oulun keskustaan avasi aivan uuden maailman. Oulun yliopiston arkkitehtiopiskelijat olivat opiskelleet omalla tunnelmallisella kampuksellaan vuodesta 1959. Tilaa oli omaan käyttöön varsin mukavasti: arkkitehdeillä oli käytössään noin 3 150 neliömetriä kahdessa eri rakennuksessa.
“Kun omassa käytössä oli koko kortteli, porukka hitsautui todella hyvin yhteen”, Suhonen sanoo.
Aleksanterinkadun kampuksella oli mahdollisuus ýmpärivuorokautiseen opiskeluun, ja mahdollisuutta myös käytettiin ahkerasti: lafkalla työskenneltiin yötä myöten erityisesti isoja harjoitustöitä tehdessä.
“Kirjaston säkkituolit toimivat välillä levähdyspaikkoina”, Suhonen muistelee.
Muutoksia oli tosin ilmassa. Jo Suhosen fuksivuonna kampuksella uumoiltiin, että muutaman vuoden päästä edessä olisi muutto Linnanmaalle, olihan Suomen yliopistokiinteistöt Oy (SYK) jo vuonna 2012 irtisanonut vanhan kivikoulun vuokrasopimuksen. Muuttosuunnitelmia vastustivat ankarasti niin kampuksen opiskelijat kuin opettajatkin. Ponteva vastustus ei kuitenkaan torpannut muuttohanketta.
Kun päätös muutosta lopulta tuli, Suhonen itse lohduttautui ajatuksella, että kävi miten kävi, hän ehtisi sentään opiskella kandiksi vanhalla kampuksella.
Senni Suhonen sanoo puheenjohtajavuonna halunneen tehdä tiedotuksesta avoimempaa. “Osittain sen takia lähdin myös tilatyöryhmään, linkiksi opiskelijoiden ja hieman hämärien asioiden välille.”
Työrutiini auttoi opinnoissa
Lopulta Senni Suhonen pääsi vaikuttamaan muuttoon ja sen onnistumiseen enemmän kuin fuksina ehkä arvelikaan.
Vuonna 2016, tiedekunnan suurena muutto- ja myllerrysvuonna, hän toimi Oulun Arkkitehtikillan puheenjohtajana. Killan lisäksi hän pohti arkkitehtien tilakysymyksiä tiedekunnan tilatyöryhmässä. Vaikuttamistyötä hän teki lisäksi hallinnon opiskelijaedustajana arkkitehtuurin tiedekunnan tiedekuntahallituksessa ja tiedekunnan johtoryhmässä.
Luottamustehtävien lisäksi Suhonen edisti samana vuonna ahkerasti opintojaan. Hän valmistui kandidaatiksi aikataulussaan (erityismaininnalla erinomainen), järjesti killan poikkitieteellistä kaupunkisuunnittelua koskevaa työpajaa, osallistui vuosikurssinsa varainkeruuseen ja aloitti uudessa työssä arkkitehtitoimistossa.
Ehtikö hän vuoden 2016 aikana kertaakaan levähtää? Tai edes nukkua?
“Ei ollut paljoakaan tylsiä – tai edes vapaita – hetkiä. Kalenteria katsoessani en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa”, Suhonen toteaa.
Järkyttävästä työmäärästä hän sanoo selvinneen aikatauluttamisella ja tietynlaisella päättävyydellä: rankasta vuodesta oli vain puserrettava läpi.
Vaikka monelle opiskelijalle uudessa duunissa aloittaminen voi tarkoittaa opintojen viivästymistä, Suhoselle kävi täysin päinvastoin. Helmikuussa 2016 alkanut osa-aikainen työ LUO arkkitehdit -toimistossa auttoi kandivaiheen kurssien saamisessa siunattuun päätökseensä.
“Kun kurssit olivat jo lähestymässä finaaliaan, työrutiini teki työskentelystä vielä tehokkaampaa”, Suhonen kertoo.
Puheenjohtajasta vanhaksi
Joulukuisesta perjantai-illasta on kulunut nyt puolisen vuotta.
Arkkitehtien jäähyväisjuhlat on juhlittu, ja vanhaa kampusta isännöivät uudet omistajat. Fingersoftin ja Rakennustehon käsissä arkkitehtien vanhasta kampuksesta tulee moderni pelikampus, joka on omistajiensa mukaan ”maailman paras peliekosysteemi vuonna 2020”
Arkkitehdit opiskelevat nyt Linnanmaalla. Vielä tämän vuoden ajan he opiskelevat väistötiloissa, Telluksen takana J- ja K-ovien välisellä alueella. Suhosen arvion mukaan uusiin tiloihin arkkitehdit pääsevät muuttamaan näillä näkymin vuoden 2018 tammikuun aikana.
Muuttunut on myös Senni Suhosen luottamustehtävien luonne.
Puheenjohtajapestiä seurasi siirtyminen Arkkitehtikillan hallituksen vanhaksi. Vanhana hänen pääasiallisena tehtävänään on siirtää tietoa eteenpäin uusille toimijoille, neuvoa ja jeesata kiperissä kohdissa.
“Hallituksemme on tänä vuonna aika nuori, oli kiva lähteä vielä porukkaan mukaan. Nyt tosin taitaa olla viimeinen hallituspestini, vanhasta ei taida olla enää paluuta takaisin”, hän nauraa.
Loppujen lopuksi Senni Suhosen tunnelmat menneestä vuodesta ovat kaikesta kiireestä, muutoksesta ja hektisyydestä huolimatta positiiviset.
“En vaihtaisi, vaikka ehkä en jaksaisi enää uudestaan.”
Kuka?
Senni Suhonen
>> Neljännen vuoden arkkitehtiopiskelija
>> 24 vuotta.
>> Kotoisin Nivalasta.
>> Tekniikan kandidaatti.
>> Oulun Arkkitehtikillan taloudenhoitaja vuonna 2015, puheenjohtaja vuonna 2016, killan vanha vuonna 2017. Toiminut opiskelijaedustajana arkkitehtuurin tiedekunnan tiedekuntahallituksessa ja johtoryhmässä ja opiskelijajäsenenä tiedekunnan tilatyöryhmässä.
>> Vuonna 2015 Suhonen voitti asemakaavakurssiin kuuluvan opiskelijoiden suunnittelukilpailun Karjasillan koulun ja lähialueen tulevasta käytöstä.
>> Oulun yliopiston Vuoden opiskelija 2017.
>> Työskentelee oululaisessa LUO arkkitehdit -arkkitehtitoimistossa.
>> Harrastaa ratsastusta ja pianonsoittoa. ”Jokin uusi liikuntaharrastus houkuttelisi kovasti.”
Mikä?
Vuoden opiskelija
>> Vuodesta 2011 lähtien Oulun yliopistopäivänä alumnijuhlassa on julkistettu Vuoden alumnin ohella Vuoden opiskelija.
>> Vuoden opiskelijan valinnan kriteereinä ovat opiskeluaikana osoitettu aktiivisuus opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön hyväksi sekä opintojen hyvä etenemistahti. Vuoden opiskelija innostaa, motivoi ja tsemppaa muita ja edistää yhteisöllisyyttä.
>> Vuoden opiskelijaksi nimettävän henkilön tulee olla perustutkinto-opiskelija. Esitettävä henkilö ei voi olla ylioppilaskunnan hallituksen jäsen tai toimihenkilö eikä yliopiston ylimpien päätöksentekoelinten jäsen.
>> Päätöksen tekee Oulun yliopistoseura OYY:n entisten toimijoiden alumniyhdistys Rauhala-klubin esityksestä.
>> Vuonna 2016 Vuoden opiskelijaksi valittiin Mia Hautala.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Journal of the Philosophy of History on historianfilosofiaan painottuva kansainvälinen tieteellinen julkaisu, jonka toimituksen siirtyminen Ouluun voi uuden päätoimittaja Jouni-Matti Kuukkasen mukaan nostaa Oulun yliopiston maailmankartalle. Kuukkasen mukaan julkaisun avulla yliopistolla on mahdollisuus profiloitua historianfilosofian keskukseksi.
Oulun yliopiston filosofian apulaisprofessori Jouni-Matti Kuukkanen on aloittanut tämän vuoden alusta kansainvälisen Journal of the Philosophy of Historyn toimittamisen Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa.
Julkaisu keskittyy historianfilosofian alaan, sen pääpainon ollessa historiassa ja historiankirjoituksissa, jotka käsittelevät filosofisia teemoja, menetelmiä tai käsitteitä. Tieteellisiä julkaisukanavia arvioivan kotimaisen Julkaisufoorumin luokituksessa julkaisu on sijoitettu tasolle 1 (perustaso).
Kuukkanen näkee julkaisun toimituksen siirtymisen Ouluun mahdollistavan Oulun profiloitumisen historianfilosofian keskuksena. Ala ei ole kovin suuri, ja Hollannissa historianfilosofialla on jo vahva asema, toisin kuin muualla Euroopassa.
“Julkaisu on ainoa Euroopassa julkaistava kansainvälinen alaan keskittyvä lehti. Sen siirtyminen keskemmältä Eurooppaa Ouluun on merkittävä tekijä”, hän arvioi.
Virallisesti Kuukkasen pesti päätoimittajana alkaa vasta heinäkuussa, jolloin ilmestyy lehden toinen numero. Lehden ensimmäisestä numerosta vastasi nyt jo vetäytynyt päätoimittaja, Frank Ankersmit. Journal of the Philosophy of Historyn julkaisija pysyy edelleen Hollannissa, vain toimitustyö siirtyy Ouluun.
Tavoitteena korkealaatuisuus ja mielenkiintoisuus
Jouni-Matti Kuukkasen mukaan päätoimittaja vastaa yhdessä toimituskunnan kanssa lehden linjasta ja sen toiminnasta.
Journal of the Philosophyn toimituskunta on kansainvälinen, ja se koostuu neljästä henkilöstä: yhdysvaltalaisesta Allan Megillistä, englantilaisesta Giuseppina D’orosta, hollantilaisesta Herman Paulista ja virolaisestaMarek Tammista. Lisäksi toimituskunnalla on taustavaikuttajana senior editorina toimiva entinen päätoimittaja Ankersmit, joka on myös julkaisun perustajajäsen.
Kuukkanen hoitaa Editorial Manager-ohjelman kautta kirjoitusten kulkua, tekee päätöksiä ja ehdotuksia toimituskunnalle ja viime kädessä tekee myös itse lopulliset päätökset ja ratkaisut.
“Lehteen lähetetyn kirjoituksen hyväksyminen tai hylkääminen tapahtuu aina toimituskunnan päätöksen kautta.”
Kuukkanen voi pyytää toimituskunnan apua myös vertaisarvioijien hankkimisessa. Hän kertoo käyvänsä itse ensin lähetetyt kirjoitukset läpi, jonka jälkeen hän pyytää toimituskunnalta nimiehdotuksia vertaisarvioijista.
Yleensä Kuukkanen on itse yhteydessä vertaisarvioijiin, jotka joko suostuvat tai kieltäytyvät kunniasta. Vertaisarvioijan suostuminen pyöräyttää pitkän julkaisuprosessin käyntiin.
“Tavoitteena on, että paperiset numerot sisältävät korkealaatuisia, arvioinnin läpäisseitä ja tieteellisesti mielenkiintoisia artikkeleita.”
Uutena päätoimittajana Jouni-Matti Kuukkanen toivoo, että julkaisu nähtäisiin vahvuutena ja voimavarana. Hän toivoo myös, että julkaisu herättäisi kiinnostusta myös Oulun yliopistossa.
“Joskus tulevaisuudessa olisi todella mukavaa, jos Oulussa olisi paikan päällä riittävästi asiantuntemusta, jotta muitakin paikan päällä olevia kuuluisi toimituskuntaan. Esimerkiksi yhdysvaltalaisessa History and Theory -lehdessä on näin.”
Kiinnostuitko aiheesta? Kuuntele Tiedeuutisten ensimmäisestä podcastista, millainen tieteellisen julkaisun toimitusprosessi on ja millaisena Jouni-Matti Kuukkanen näkee historianfilosofian aseman Oulussa ja tieteen kentällä. Haastattelijana Heli-Paaso Rantala. Soundcloudin linkki ei valitettavasti toimi Tuudossa.
Julkaistu
SHARE
Heli Paaso-Rantala
Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.
Juhannus on olennainen osa suomalaista kesää, monelle yksi kesän odotetuimpia juhlia. Kokon polttaminen, saunominen ja juhannustaiat ovat oleellinen osa perinteistä juhannuksen viettoa.
Mutta mistä ihmeestä koko perinne ylipäänsä kumpuaa?
Oulun yliopiston kulttuuriantropologian professori Hannu Heikkinen kertoo juhannuksen olevan jo ennen kristinuskoa vallinnut käytäntö ja juhla, joka löytyy jossakin muodossa lähes kaikista maailman kulttuureista aikakaudesta riippumatta.
”Keskikesän juhla ja kesäpäivänseisauksen ajankohta ajoittuu noin 21.6., jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla päivä on pisimmillään ja yö lyhimmillään”, Heikkinen kertoo .
Heikkisen mukaan kyse on normaalista vuotuisesta aurinkokalenterijuhlasta, joita ovat juhlineet lähes kaikki tunnetut kulttuurit ja uskonnot.
Suomen lisäksi monessa muussa pohjoisessa paikassa juhannus on myös hedelmällisyyden ja uuden syntymän juhla, koska kesän kaikki kasvu ja lisääntyminen ovat vauhdikkaimmillaan.
”Siihen liittyy myös meillä sulhasen katsomiset lähteestä ja muut sellaiset juhannusyön taiat”, kuvailee Heikkinen.
Juhannuksen nimi tulee ajalta, jolloin kristillinen kirkko valtasi pohjoisen ja sijoitti juhlapäivänsä vanhojen esikristillisten juhlien päälle.
”Juhannus on kirkolle virallisesti Johannes Kastajan syntymäpäivän muistopäivä. Kirkko valtasi myös nimet ja nimipäivät, jotka näkyvät sitten kalentereissa”, Heikkinen huomauttaa.
Hannu Heikkinen kertoo Suomessa teollisen, kiristyneen kilpailun ja tehostamisen yhteiskunnassa vaikuttaneen siihen, että juhannus on sijoitettu viikonlopulle. Päätös juhannuksen siirtämisestä viikonloppuun tehtiin vuonna 1954, sillä tuolloin työviikkoa ei haluttu katkaista juhannuksen vuoksi, ja se päätettiin siirtää lähimpään viikonloppuun. Esimerkiksi Norjassa ja Virossa juhannusta kuitenkin vietetään oikeana päivänä.
Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.
Julkaistu
SHARE
Heli Paaso-Rantala
Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.
Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen problematiikka on kiehtonut minua, perhe- ja uraorientoitunutta ihmistä, jo pitkään. Viime vuoden alkupuolella sain tyttären, ja olin seuraavan vajaan vuoden verran äitiys- ja vanhempainvapaalla.
Palasin töihin tämän vuoden alussa, ja olen nyt kevään ajan päässyt itse tasapainoilemaan työn ja perheen yhteensovittamisen haasteiden parissa.
Töihin paluu on herättänyt minussa hyvin ristiriitaisia tunteita. Nautin saadessani jotain muutakin ajateltavaa kuin lapsen kakkavaipan sisällön analysoinnin tai erilaisten Facebookin vertaistukisivustojen lukemisen.
Sen vastapainona olen kuitenkin kokenut ajoittain huonoa omatuntoa siitä, että vein pienen lapseni hoitoon ja olin itse poissa lapseni luota. Välillä on itkettänyt.
Tilannetta ei varmasti helpottanut se, miten nyky-yhteiskunnassa äitejä syyllistetään asiasta kuin asiasta, tekivät he mitä tahansa – tai eivät tehneet. Minullakin oli voimakas tarve selitellä muille, miksi pieni lapseni on kodin ulkopuolisessa hoidossa.
Olen luottanut omiin vaistoihin sekä taitoihin organisoida hyvin ja ennakoida tulevaa. Silti meno on lapsiperheessä välillä kaoottista säntäilyä. Jos lapsi sairastuu yhtäkkiä, on hänen kanssaan jäätävä kotiin, vaikka päivä olisi täynnä sovittuja palavereita. Kotona taas ahdistaa, kun työt ovat tekemättä. Kun työaikakin on lyhennetty osittaisen hoitovapaan vuoksi, kaiken tarvittavan tekeminen tuntuu mahdottomalta.
Arjen hallinnassa auttaa se, että ylioppilaskunnassa on liukuva työaika ja joustavat työnteon mahdollisuudet. Toisaalta myös työnteon ajattomuudella on kääntöpuolensa: kun töitä viedään kotiin tehtäviksi, työelämä ja vapaa-aika sekoittuvat toisiinsa. Asiantuntijatyössä työasioita saattaa miettiä jopa unissaankin – jos lapsi vain antaa äidinkin nukkua
Olen kuitenkin oppinut tekemään rajanvetoja työajan ja muun elämän ajankäytön välille. Työvälineet voi jättää töihin, jolloin ei vahingossakaan ole vapaa-ajalla tavoitettavissa työasioissa. Se helpottaa työasioista irtautumista myös ajatusten tasolla.
Kevään mittaan olen oppinut myös olemaan armollinen itselleni ja omille valinnoilleni äitinä. Nyt uskallan pyytää apua, jos en itse pysty kaikkeen. Tiedän lapsellani olevan myös muita turvallisia hoitajia, joiden kanssa hän viihtyy erinomaisesti, ja arvostan entistä enemmän jokaista hetkeä, jonka saan itse viettää lapseni kanssa. Olen ottanut tämän elämänmuutoksen vastaan mahdollisuutena oppia, kasvaa ja kehittää itseäni.
Kokemuksen antamaa tietoa tulisikin mielestäni hyödyntää vahvemmin kaikissa kehittämis- ja uudistamisprosesseissa, sillä vain kokemus tuo sen tiedon, jota elämä todellisuudessa on. Esimerkiksi keväällä Kela kysyi perhevapailla juuri olleilta pienten lasten äideiltä mielipiteitä siitä, kuinka perhevapaajärjestelmä pitäisi uudistaa. Tietenkään kaiken päätöksenteon ja kehittämisen ei pidä perustua pelkästään kokemukseen, sillä kokemus on myös aina yksilöllinen ja henkilökohtainen.
Jokainen tekee itse omat valintansa. Valintojen tekemisessä auttaa se, että vaihtoehtoja ylipäänsä on, ja että niiden olemassaolosta on myös tietoinen. Oman kokemukseni mukaan virallisten tietolähteiden ohessa tässä voi auttaa myös Facebookin vertaistukisivustoilla surffailu.
Julkaistu
SHARE
Hennamari Toiviainen
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen sosiaalipoliittinen asiantuntija, joka jatkoi matkaansa Oulun kaupungille kuntalaisvaikuttamisen koordinaattoriksi.
Twitter: @HennamariT
