Kaavoitussuhmuroinnille stoppi, kulttuuritoimijoille maksuttomia tiloja ja lapsille harrastustakuu – näitä vaalilupauksia ehdokkaat tekivät

Tiistaina Linnanmaalla järjestetyssä opiskelijoiden kuntavaalipaneelissa tentattiin ehdokkaiden kantoja muun muassa kampuskehittämiseen ja opiskelijoiden lukuvuosimaksuihin.. Esille nousi jälleen kerran myös oululainen ikuisuushanke, Linnanmaan uimahalli.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Kuntavaalikampanjointi rantautui tiistaina Oulun yliopistolle Linnanmaan kampukselle. Amican Central stationilla tiistai-iltapäivänä järjestetyssä OYY:n vaalipaneelissa ehdokkaita grillattiin Oulun kuntapolitiikkaa koskevilla kysymyksillä.

Paikalla oli edustus yhdestätoista poliittisesta puolueesta. Vaalipaneeliin osallistuivat Veera Kontiokari (Piraattipuolue), Veli-Pekka Kultanen (SKP), Liisa Komminaho (SDP), Kati Hannila (Keskusta), Valtteri Törmänen (Vihreät), Sebastian Stenfors (Kokoomus), Mikko Mäkinen (RKP), Aki Kivirinta (Liberaalipuolue), Juha Richter (Liberaalipuolue), Oskar Olaussen (Vasemmistoliitto) ja Krista Inkala (Perussuomalaiset).

Jokaiselle ehdokkaalle suotiin minuutti vastausaikaa per kysymys, kunnes triangelin helähdys ilmoitti vastausajan päättymisestä.

Ehdokkaat olivat melko samanhenkisiä kertoessaan syistä kuntavaaliehdokkuudelleen. Mainituiksi tulivat muun muassa ”halu vaikuttaa ja parantaa asioita” ja halu tuoda uutta ja nuorta näkemystä valtuustoon.

OYY:n hallituksen puheenjohtajan Joel Kronqvistin juontaman paneelin ensimmäinen kysymys koski sitä, millä tavalla he kuntapäättäjinä huomioisivat Oamkin tulevan muuton Linnanmaalle.

Melko yksimielisesti vastattiin Oamkin muuton vaativan toimivampaa joukkoliikennettä ja lisää opiskelija-asuntoja. Panelistien huolenaiheina toistuivat bussien riittäminen ruuhka-aikaan aamuisin ja iltapäivisin. Toistuva toive oli myös suora bussiyhteys keskusta-Toppila-Linnanmaa -välille.

“Myös Välkkylään on tulossa opiskelija-asuntoja, ja sieltä tarvitaan linja tänne. Kaikki eivät voi asua Linnanmaalla, eivätkä kaikki voi asua keskustassakaan”, Kati Hannila totesi.

Mikko Mäkinen esitti visionaan Oamkin tyhjäksi jäävien tilojen käyttämisen ”kaupalliselle opetusvientitoiminnalle”. Joukkoliikennettä hän kehittäisi kimppakyytiseteleillä.

Juha Richterin mukaan Linnanmaalle kaivattaisiin kasvavien opiskelijamäärien myötä omaa uimahallia. Hän kertoi olevansa myös itse innokas uimaharrastaja. “Mitä enemmän täällä on asukkaita, sitä enemmän tänne tarvitaan erilaisia urheiluvaihtoehtoja.”

Uimahallia Linnanmaalle on odotettu Oulussa erittäin pitkään ja hartaasti. Vuonna 2012 uimahallihaave näytti toteutuvan, mutta kaupungin taloustilanteen vuoksi uimahallia ei ole vieläkään rakennettu.

Kuuluuko koulutuksesta maksaa?

Yksi panelistien kantoja jakava kysymys oli suhtautuminen kansainvälisten opiskelijoiden lukuvuosimaksuihin.

Kultanen, Kontiokari, Komminaho, Hannila, Törmänen, Inkala ja Olaussen pitivät lukuvuosimaksuja huonona ideana. Richter kannatti maksuja ETA-alueen ulkopuolelta oleville ja arveli niiden nostavan opetuksen laatua.

Aki Kivirinnan mukaan lukuvuosimaksut taas ovat hyvä asia ja ne voisi ottaa käyttöön myös suomalaisten opiskelijoiden kohdalla, sillä se parantaisi opiskelija-aineksen laatua ja opiskelunopeutta. “Minusta kyse ei ole ongelmasta, vaan ratkaisusta.”

Sebastian Stenfors sanoi kannattavansa yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille, mutta arveli kv-opiskelijoiden lukuvuosimaksujen helpottavan suomalaista koulutusmyyntiä ulkomailla.

Jakoa syntyi myös suhtautumisessa joukkoliikenteeseen. Vaikka kaikki kannattivat joukkoliikenteen parannuksia, raitiovaunuliikenne sai varauksetonta kannatusta ainoastaan Mikko Mäkiseltä, ja Stenfors sanoi vastustavansa ratikkaa peräti “suunnattomasti”. Olaussenin ja Kultasen mukaan kannattavaa olisi selvittää mahdollisuutta hyödyntää jo olemassaolevia rautatielinjoja lähijunaliikenteessä.

Ehdokkaiden välille syntyi eroja myös kysyttäessä keinoja Oulun kuntatalouden tervehdyttämiseksi. Vaikka ehdokkaat olivat yksimielisiä työllistämisen ja yritysten tukemisen tärkeydestä, keinot talouskasvun käynnistämiseksi vaihtelivat. Siinä missä Veli-Pekka Kultanen ehdotti rakennustoiminnan ottamista kaupungin konsernitoimintaa, ”jotta täällä olisi pysyvästi työpaikkoja tarjolla”, Aki Kivirinta huomautti, että ”jos joku työllistyykin rakennusprojektissa kaupungin rahalla, on pois kaupungin budjetista pois”.

Stop suhmuroinnille!

Ehdokkaiden sopuisuus herätti yleisössä toiveen räväkämmistä avauksista. Panelisteilta kysyttiinkin “rajuimpia vaalilupauksia”.

Aki Kivirinta halusi lopettaa suhmuroinnin ”kaavoituksessa sun muussa”: ”Vanhat kaverisuhteet sun muut pyörii, isot firmat pyörittää kaupunkia niin kuin haluaa, näistä haluaisin eroon.”

Stenfors ei halunnut luvata mitään erityisen rajua: ”Vapaus opiskella, mahdollisuus tehdä oululaista työtä, niillä mennään.”

Mäkisen lupauksena oli kansalaispalkka, Hannilan mukaan nuorisotyöttömyysprosentin tulee pienentyä ensi vaalikaudella, ja hän haluaa olla mukana tekemässä työtä tavoitteen eteen.

Liisa Komminaho ei osannut antaa rajua lupausta, mutta lisäsi: ”jos valtuustoon pääsen, niin katsotaan sitten vappuna.”

Olaussen toivoi maksuttomia tiloja kulttuuritoimijoille. Törmänen kertoi kannattavansa kaikkien kaupunginyhtiöiden mahdollisimman avointa päätöksentekoa, ja haluavansa esimerkiksi Oamkin hallituksen pöytäkirjat ja esityslistat julkisiksi.

Kultanen lupasi vastustaa ”yltiöpäistä yksityistämistä ja yhtiöittämistä”, Kontiokari kannattaisi avointa päätöksentekoa ja kuntalaisten ottamista mukaan vaikutustyöhön.

Inkala esitteli visionsa ”lasten harrastustakuusta”, joka hänen mukaansa vähentäisi epätasa-arvoisuutta, lasten eriarvoisuutta ja yksinäisyyden kokemuksia. 

Tätä ideaa ovat esitelleet myös useat kokoomuksen valtuutetut ympäri Suomen, kun valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) haastoi viime syksynä kokoomuslaiset tekemään harrastustakuualoitteita omissa kunnissaan.

Valtteri Törmänen haastoi Inkalan ajatusta ja kysyi, eikö koulusta tai työstä ole ennaltaehkäisemään syrjäytymistä ja eriarvoistumista, ja kuinka kaupunginvaltuusto voisi tämän ajatuksen edes toteuttaa. 

Inkalan mukaan koulupäivät ovat lapsilla hirveän lyhyitä: kun tähän yhdistää iltapäiväkerhoista leikkaamisen, lopputuloksena on lapsen pitkä iltapäivä yksin kotona.

“Harrastustakuun ideana olisi se, että lapsilla olisi turvallinen ympäristö missä olla koulun jälkeen. Lasten harrastukset lisäksi kallistuu ja kallistuu, joten tarvittaisiin mahdollisuus myös köyhille harrastaa”, hän muotoili.

Lopuksi panelistit ruotivat vielä suhtautumistaan turvapaikanhakijoihin. Kaikki korostivat periaatteellista haluaan auttaa hädänalaista, mutta auttamisen tapa jakoi mielipiteitä. Moni vastaaja korosti kotouttamisen tärkeyttä.

”Sen verran tänne voi ottaa, mitä kantokyky kestää. Lähtisin siitä, että panostetaan siihen, että oikeasti kotoutetaan porukkaa ja saadaan heitä mahdollisimman nopeasti esimerkiksi koulutukseen ja työhön. En usko, että heidänkään mielestä on hirveän kiva vain istua vastaanottokeskuksissa pyörittelemässä peukaloita”, Kontiokari sanoi.

Osan mielestä valtion tulisi auttaa pakolaisia ensisijaisesti lähtömaissa. Esimerkiksi Richterin mukaan hädänalaisia voisi auttaa esimerkiksi lähettämällä rauhanturvaajia kriisimaihin.

Liisa Komminaho huomautti, että lähtömaissa auttaminen onnistuu silloin, kun maan tilanne on vakaa. Sen sijaan täydessä sotatilassa olevassa maassa asia ei ole niin yksinkertainen. 

“Ja kun ilmastopakolaisuus yleistyy, pakolaismäärät tulevat kasvamaan. He eivät pysy siellä, mistä ovat kotoisin.”

 

Kuntavaalien varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 9.4.2017. Ennakkoäänestys kotimaassa 29.3.–4.4. ja ulkomailla 29.3.–1.4

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

OYY, Osako ja O’Diako julkaisivat yhteisen kuntapoliittisen ohjelman

Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY, Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO ja Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta O’Diako ovat laatineet yhteisen Oulun korkeakouluopiskelijoiden kuntapoliittisen ohjelman. Kuntapoliittisen ohjelman pääteesinä on tehdä Oulusta Suomen paras paikka opiskella. Ohjelmassa on listattu korkeakouluopiskelijoiden tärkeimmät tavoitteet Oulun kunnallispolitiikassa. Ohjelmassa vaaditaan parannuksia joukkoliikenneyhteyksiin, opiskelija-asumiseen sekä opiskelijoiden palveluihin ja työllistymismahdollisuuksiin. Liikenneyhteyksiä koskevina tavoitteina mainitaan muun muassa joukkoliikenteen kausi- ja arvolippuihin 50 […]

Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY, Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO ja Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta O’Diako ovat laatineet yhteisen Oulun korkeakouluopiskelijoiden kuntapoliittisen ohjelman. Kuntapoliittisen ohjelman pääteesinä on tehdä Oulusta Suomen paras paikka opiskella.

Ohjelmassa on listattu korkeakouluopiskelijoiden tärkeimmät tavoitteet Oulun kunnallispolitiikassa. Ohjelmassa vaaditaan parannuksia joukkoliikenneyhteyksiin, opiskelija-asumiseen sekä opiskelijoiden palveluihin ja työllistymismahdollisuuksiin.

Liikenneyhteyksiä koskevina tavoitteina mainitaan muun muassa joukkoliikenteen kausi- ja arvolippuihin 50 prosentin alennus, ympärivuotinen kevyen liikenteen väylien kunnossapito ja bussivuorojen lisääminen aamuruuhkiin ja yöaikaan.

Asumista koskevina konkreettisina tavoitteina mainitaan muun muassa edullinen ja laadukas opiskelija-asuntojen uustuotanto ja asemakaavan muuttaminen mahdollistamaan korkeamman ja tiiviimmän rakentamisen Linnanmaalle ja sen lähialueille.

Opiskelijoiden työssäkäymistä koskevina konkreettisina tavoitteina mainitaan muun muassa Oulun kaupungin harjoittelupaikkojen tuominen julkisesti nähtäville, erityinen tuki kansainvälisten opiskelijoiden työllisyyteen ja kesätyösetelimallin laajentaminen koskemaan ensimmäistä koulutusta vastaavaa kesätyötä.

Koko ohjelman voit lukea täällä.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Aivan jäätävän hyvä!

Oulun yliopistossa kaksikymmentäyhdeksän vuotta opettanut Matti Kangaspuoskari teki mahdottomista kursseista mahdollisia.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Maiju Pohjanheimo

Kaikuva luentosali, loputtomana valovirtana välkkyvät ääneenluetut powerpointit, luennoitsijan katkeileva ajatus, opiskelijan älypuhelimen näytölle jatkuvasti harhautuva katse, ujosti esitetty kysymys jonka vastausta kukaan ei ymmärrä, kehnosti peitettyä yskintää ja karkkipaperin rapinaa, lopulta vaivihkainen tuolista poistumisen ääni.

Tällainen on monen yliopistossa opiskelevan inhorealistinen, ja silti hyvin arkinen kokemus opetuksesta: massaluento, joka koostuu ääneen luetuista luentomateriaaleista, jotka opiskelija oman  virkeystasonsa mukaisesti joko kopioi tai ei.

Mutta yliopisto-opettaja Matti Kangaspuoskarin mukaan näin ei saisi olla.

”Mikäänhän ei ole niin helppoa kuin mennä L1-saliin ja puhua tunnin ajan vain jostakin. Mutta opetusta se ei ole. Pahimmillaan luennolla tieto siirretään luennoitsijan muistiinpanoista opiskelijan muistiinpanoihin käymättä kummankaan päässä. Sitä on tässäkin talossa vielä paljon”, hän huokaa.

Konetekniikan koulutusalalla teräsrakenteiden suunnitteluun ja teknilliseen mekaniikkaan erikoistunut Kangaspuoskari on opettanut Oulun yliopistossa kohta kolmekymmentä vuotta. Tuona aikana niin Oulun yliopisto kuin korkeakoulumaailmakin on kokenut suuria mullistuksia.

Mutta muuttunut on myös Kangaspuoskarin opetustyyli ja -taitokin, kiitos ammatillisen opettajankoulutuksen ja kasvatustieteen aineopintojen. Ne hän on omalla ajallaan ja omalla kustannuksellaan suorittanut, vaikka työnantaja niitä ei missään vaiheessa vaatinutkaan – tai edes halunnut.

Kangaspuoskari haluaisikin pedagogiset opinnot pakolliseksi osaksi kaikille opetushenkilöstölle.

”Opettajan opinnot auttavat paremmin ymmärtämään sitä, mitä edessään näkee. Opinnoistani opin ymmärtämään paremmin sitä, mitä opetan. Opettaja on oman työnsä tutkija. Opinnot auttoivat jäsentelemään sitä, mitä minä teen, ja miten minä sen teen.”

 

Opiskelijan tunnustus lämmittää

Panostus opettajuuteen näkyy palautteessa. Matti Kangaspuoskari on ensimmäinen Jäätävän hyvä opettaja -palkinnon saanut oululainen yliopisto-opettaja.

Ensimmäistä kertaa myönnettävällä Jäätävän hyvä opettaja -palkinnolla OYY haluaa nostaa hyvän ja laadukkaan opetuksen merkitystä ja nostaa esille yliopiston hyviä opettajia ja heidän käytänteitään.

Jäätävän hyvältä opettajalta on odotettu innostavuutta ja ammattitaitoa. Muita kriteerejä ovat systemaattinen opetus, arviointimenetelmien monipuolinen ja innostava käyttö ja opintojakson osaamistavoitteiden selittäminen ja näkyminen arvioinnissa.

Valintaperusteissa Kangaspuoskarin sanotaan sitoutuneen esimerkillisesti opetuksensa jatkuvaan kehittämiseen. Maininnan saavat juuri Kangaspuoskarin lisäopinnot, ensin opettajan pedagogiset opinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa, sitten myöhemmät kasvatustieteen aineopinnot Tampereen yliopistossa. Perusteissa mainitaan myös Kangaspuoskarin olevan erittäin kysytty diplomitöiden ohjaaja.

Tunnustusta on myönnetty jo aiemmin: Oulun yliopiston Koneinsinöörikilta palkitsi Kangaspuoskarin vuonna 2004 kokardilla tammenlehtien kera erittäin hyvästä työstä opiskelijoiden hyväksi.

Kangaspuoskari kertoo palkinnon myöntämisen tuntuvan hyvältä, erityisesti siksi, että tunnustus tulee itse opiskelijoilta.

”Se tuntuu aivan erilaiselta kuin vaikka palkkaluokan nosto. Kun tunnustus tulee ihmisiltä, kyllä se tuntuu hyvältä.”

 

Luennot olivat tiedonsiirtotapahtumia

Kangaspuoskarin aloittaessa opintonsa syksyllä 1982 yliopistomaailma oli aivan erilainen kuin 2010-luvulla.

Oulun yliopisto oli ainoa korkeakoulu, johon Kangaspuoskari hakupaperinsa 19-vuotiaana lähetti.

Sekin valikoitui hakukohteeksi sattumalta, vailla suurempaa suunnitelmallisuutta. Opinto-ohjaus ei Kangaspuoskarin lukioaikana ollut järin kummoista. Ohjausta sai noin tunnin kuukaudessa, ja infot itse korkeakouluista olivat varsin vaatimattomia: yksikin pidettiin koulun ruokalassa.

”Olin tuolloin armeijassa, ja sain pääsykokeita varten kaksi vapaapäivää. Hain opiskelemaan konetekniikkaan, koska olin kasvaessani maatilalla oppinut korjaamaan itse kaikenlaista, jopa varaosat tehtiin itse.”

Kuten nykyäänkin, konetekniikan opinnot perustuivat luennoille ja laskuharjoituksille. Niiden sisältö tosin poikkeaa merkittävästi nykyisestä. Kangaspuoskarin mukaan tuolloin opetus oli ”vanhan yliopiston kaavan mukaista.”

”Luento-opetus oli professorin pitämä tiedonsiirtotapahtuma. Oppikirjoja ei ollut. Luentojen tarkoituksena oli professorin muistiinpanojen kopiointi itselle sana sanalta. Teekkarihan osaa tunnetusti vain jäljentää, ei kirjoittaa luetusta”, hän muistelee.

Perinteisissä laskuharjoituksissa opiskelijat palauttivat ensin assistentille kotitehtävänsä. Sen jälkeen assistentti kertoi, miten lasku olisi oikeasti pitänyt laskea, ja piirsi tehtävän ratkaisukaavoineen seinälle heijastettavalle piirtoheitinkalvolle.

”Eihän se ole hyvää opetusta. Kaikki on ollut pielessä!”

Tammikuussa 1988 Kangaspuoskari aloitti työt yliopistolla teekkariassistenttina. Diplomi-insinööriksi hän valmistui lopulta vasta kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1991.

Kun  nyt DI-tutkinnon suorittamisen venymistä yli viiden vuoden tavoiteajan voivotellaan pontevasti, Kangaspuoskarin aikana opintojen kiirehtimistä ei tunnettu.

Työnteko opintojen ohella toki viivytti valmistumista, mutta kuului ikään kuin vain asiaan. Opiskelijoiden valmistumismäärät eivät vaikuttaneet yliopistojen saamaan rahoitukseen, joten miksi turhaan kiirehtiä?

”Tuolloin yliopistojen tavoitteet eivät olleet määrällisiä, vaan laadullisia. Valmistuiko joku vai ei, sillä ei ollut merkitystä. Olipa ajatus, että osaamisen tulisi olla mahdollisimman laaja-alaista.”

 

Professori luennoi, assistentti laskee

Kangaspuoskarin aloittaessa assistenttina tehtävänjako ja hierarkia oli tarkkaan määritelty. Professorit pitivät luennot, ja assistentin työmaana olivat laskuharjoitukset. Tämän työnjaon yhtenä tarkoituksena oli suojella assistentteja ylimääräiseltä työltä. Kun tehtävä oli rajattu laskareiden pitämiseen, professorit eivät voineet teetättää omia töitään assistenteilla.

Ensimmäiset luentonsa Kangaspuoskari piti 1994 tuntiopettajana avoimessa yliopistossa. Sen jälkeen hän toimi opettajana täydennyskoulutuskeskuksessa muuntokoulutuksessa, jossa ammattikorkeakoulussa opiskelleet insinöörit kouluttautuivat diplomi-insinööreiksi.

Valmistuttuaan tekniikan lisensiaatiksi Kangaspuoskari ”sai tai joutui” luennoijaksi laitoksella. Vuonna 2001 hän aloitti lehtorina teknillisen mekaniikan laboratoriolla.

Kangaspuoskarin ensimmäiset kurssit olivat legendaarisen vaikeita ongelmakursseja, joiden 200 osallistujista alle 20 pääsi aina tentistä läpi, muiden kahlatessa kurssia läpi uudestaan, ja uudestaan, ja vielä kerran uudestaan.

Itkua, hammastenkiristelyä ja jatkuvia uusintatenttejä aiheuttavat mahdottomat kurssit eivät sovi yhteen tulostavoitteiden kanssa: jotta opiskelijat todella valmistuisivat tavoiteajassa, on heidän pakko päästä kursseista ja tenteistä läpi.

Kun tulostavoitteita ei ollut, kurssit voivat olla niin vaikeita ja mahdottomia kuin professori suinkin halusi.

”Itsereflektio puuttui kokonaan. Jos tentistä pääsikin läpi vain muutama opiskelija, professorin tulkinta oli se, että kyse on opiskelijan laiskuudesta.”

Opettajana Kangaspuoskari halusi puuttua mahdottomien kurssien vaikeuteen.

Uudistustyötä tosin hillitsi tiukka kontrolli: opetuksen sisältöön puuttuminen oli aluksi ehdottomassa pannassa. Kangaspuoskarin opetusmateriaaleja ja kotitehtäviä tarkastettiin epäilyttävän löysäilyn huomaamiseksi.

”Luennoille ei tultu, mutta laskuharjoituksiin tultiin.”

Kontrollia kesti parin vuoden ajan, jonka jälkeen Kangaspuoskari alkoi saada lisää liekaa opintojen suunnitteluun.

Samaan aikaan hän kiinnostui oman opetuksensa kehittämisestä, ja hakeutui opiskelemaan ammatillisen opettajan pedagogisia opintoja.

Työnantaja ei tosin ollut Kangaspuoskarin opinhalusta suoranaisesti innoissaan.

”Esimieheni totesi minulle, että voithan sinä opiskella, kunhan se ei vaikuta työskentelyysi täällä. Ymmärsin sen niin, etteivät opintoni saisi vaikuttaa työhöni.”

”Mutta vaikuttivathan ne, vaikka en sitä uskaltanutkaan esimiehelle kertoa”, Kangaspuoskari nauraa.

Opettajaopinnoistaan innostunut Kangaspuoskari aloitti myyräntyönsä laskuharjoituksista. Kangaspuoskarin laskareissa assistentti ei enää laskenut laskuja valmiiksi kalvolla, vaan opiskelijoiden tuli laskea laskunsa laskareissa itse.

Osa opiskelijoista pöyristyi valmiiden vastausten puutteesta. Kangaspuoskarin pakeilla vieraili tuskastuneita opiskelijalähetystöjä, jotka pitivät laskareissa itse laskemista perin kummallisena käytäntönä – miksei opettaja tehnyt laskareissa mitään? Oliko kyse opettajan ammattitaidon puutteesta, eikö hänkään osannut laskea antamiaan tehtäviä?

”Totesin, että kyllähän minä nämä laskut osaan laskea, ja voin toki niistä osan malliksi laskeakin. Mutta tällä muutoksella on ihan muu tarkoitus kuin se, että ope ei osaa.”

Vaikka laskarimullistus herättikin osassa ankaraa purnausta, osa opiskelijoista hoksasi, mistä mullistuksessa oli kyse. Tämä näkyi myös kurssin arvosanoissa.

”Heti kun eteen tuli koe, ja he selvisivät siitä, he saivat siitä vahvistuksen että sittenkin osaan. Ja muutoksen täytyi olla opetuksessa.”

Muutoshalu ei jäänyt laskareihin. Uutena asiana Kangaspuoskari toi käyttöön myös opintopäiväkirjan idean.

Opintopäiväkirjassa opiskelija voi kirjoittamalla pohtia opintojen sisältöä ja omaa oppimistaan. Toteutusmuodot vaihtelevat: osa kuvaa luentojen asioita yksittäisillä sanoilla, osa pohtii omaa oppimistaan sivukaupalla. Päiväkirjan pito ei ole pakollista, ja Kangaspuoskarin mukaan noin yksi neljäsosa ryhmästä jättää päiväkirjan tekemättä kokonaan.

Mutta päiväkirja palvelee opiskelijaa, ei opettajaa, Kangaspuoskari muistuttaa.

”Päiväkirjan pito ja menestyminen kokeissa korreloivat keskenään.”

 

Millainen on hyvä opettaja?

Opiskelijat näkevät selvästi Kangaspuoskarissa hyvän opettajan  ainekset. Mutta mistä ne syntyvät? Miten Kangaspuoskari itse määrittelee hyvän opettajuuden?

Kangaspuoskari makustelee kysymystä hyvästä opettajasta hetkisen.

”Hyvä opettaja on eri henkilöille erilainen. Hyvä opettaja mukautuu opiskelijan taitojen ja vaatimusten mukaisesti ja tarjoaa eri asioita erilaisille oppijoille. Hän ymmärtää, millainen oppija on, ja toimii siten sen mukaisesti.”

Eli opettaja antaa henkilökohtaista ohjausta, huomioi erilaisten oppijoiden tarpeet  ja toimii niiden mukaisesti. Siksi alussa esitetty skenaario sotiikin jokseenkin täydellisesti Kangaspuoskarin ihanteita vastaan.

Joillekin henkilökunnan jäsenille työhön kuuluva opetusvelvollisuus onkin sananmukaisesti velvollisuus.

Kyse ei ole kuitenkaan vain nurjasta asenteesta. Kangaspuoskarin mukaan opetukseen ei yksinkertaisesti riitä niin paljon aikaa kuin tarvittaisiin. Opetuksen osuuden työajasta soisi olla nykyistä isompi.

”Viime vuonna 95 prosenttia palkasta tuli muusta kuin opetuksesta.”

Kangaspuoskaria huolettaa käynnissä olevien yt-neuvotteluiden vaikutus. Opinto-neuvonta ja –ohjaus on siirretty tiedekunnan vastuulle. Mikäli heidät irtisanotaan, tehtävät palaavat taas opetus- ja tutkimushenkilökunnalle.

Miltä nykyhetki näyttää?

”Jaa’a. Vuosi 2017 näyttäisi olevan parempi kuin vuodet 2015-2016, mutta kuka tietää vuodesta 2018? Sehän voi olla vaikka täysi katastrofi.”

 

 

Kuka?

>> Matti Kangaspuoskari

>> Yliopisto-opettaja konetekniikan koulutusalalla, vastuualueena teräsrakenteiden suunnittelu

>> Valmistui diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta vuonna 1991

>> Opettanut Oulun yliopistossa 29 vuotta assistenttina, lehtorina ja tuntiopettajana

>> Opettanut muun muassa lujuusopin perusteita, murtumismekaniikkaa, pintarakenteita, dynamiikkaa ja värähtelymekaniikkaa

 

Mikä?

>> Jäätävän hyvä opettaja

>> Myönnettiin 25.2.2017 ensimmäistä kertaa.

>> Jäätävän hyvän opettajan haku avattiin 23.9.2016 Opelle omppu -tapahtuman yhteydessä.

>> Jäätävän hyväksi opettajaksi on voinut ehdottaa millä tahansa koulutusalalla toimivaa yliopisto-opettajaa.

>> Haku oli auki 31.12.2016 saakka. Esityksiä tuli määräaikaan mennessä 33 kappaletta. Hallitus valitsi Kangaspuoskarin 19.1.2017 pidetyssä kokouksessa.

 

 

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

OYY palkitsi ansioituneita kunniamerkeillä – Eero Manniselle korkein kunnian- ja kiitollisuudenosoitus

Oulun yliopiston ylioppilaskunta palkitsee vuosittain ansioitunutta työtä opiskelijan hyvän elämän eteen tehneitä toimijoitaan. Tänä vuonna akateemisia kunniamerkkejä jaettiin 25.2. pidetyssä Annos 57 -vuosijuhlassa 68 kappaletta. Juhlassa jaettiin myös ylioppilaskunnan korkein kunnian- ja kiitollisuudenosoitus, kunniamerkki. Kunniamerkki myönnettiin OYY:n entiselle pääsihteerille, nykyisin Suomen ylioppilaskuntien liiton pääsihteerinä työskentelevälle Eero Manniselle.  ”Olen valtavan kiitollinen, otettu ja iloinen saamastani kunniamerkistä. On […]

Oulun yliopiston ylioppilaskunta palkitsee vuosittain ansioitunutta työtä opiskelijan hyvän elämän eteen tehneitä toimijoitaan. Tänä vuonna akateemisia kunniamerkkejä jaettiin 25.2. pidetyssä Annos 57 -vuosijuhlassa 68 kappaletta.

Juhlassa jaettiin myös ylioppilaskunnan korkein kunnian- ja kiitollisuudenosoitus, kunniamerkki.

Kunniamerkki myönnettiin OYY:n entiselle pääsihteerille, nykyisin Suomen ylioppilaskuntien liiton pääsihteerinä työskentelevälle Eero Manniselle

”Olen valtavan kiitollinen, otettu ja iloinen saamastani kunniamerkistä. On upeaa saada tunnustusta omiltaan siitä kaikesta työstä, jota olen vuosien varrella opiskelijan hyvän elämän eteen tehnyt. Ylioppilaskunta on minulle edelleen ja tulee aina olemaan rakas yhteisö”, Manninen sanoo.

Manninen on yhdeksäs OYY:n kunniamerkin saaja.

Opintoaikojen tiukennettua luottamustoimien ja opintojen yhdistäminen on entistä vaikeampaa. Tästä syystä opiskelijat eivät tule tekemään yhtä pitkiä järjestöuria yliopistossa ja ylioppilaskunnassa kuin aikaisemmin. Jää nähtäväksi, onko tämä viimeinen niin mittavalla ansioluettelolla luovutettu kunniamerkki”, kommentoi edustajiston puheenjohtaja ja kunniatyöryhmän jäsen Susa Vikeväkorva.

Ansiomerkkejä ovat esittäneet kanssaopiskelijat ylioppilaskunnan kunniatyöryhmälle, joka puolestaan on tehnyt esityksen ylioppilaskunnan hallitukselle.

Oulun ylioppilaslehden listasta löydät kaikki tänä vuonnna kunniamerkin saaneet ja OYY:n kunniatyöryhmän perusteet kunniamerkin myöntämiselle muiden paitsi III luokan kunniamerkkien kohdalla.

 

OYY:n kunniamerkkien saajat 25.2.2017

Kunniamerkki

Kunniamerkki voidaan antaa kunnian- tai kiitollisuudenosoituksena ylioppilaskunnan tai sen päämäärien hyväksi tehdystä erittäin ansiokkaasta työstä.

Eero Manninen

Eero Manninen aloitti opiskelijavaikuttajan uransa toimimalla kilta-aktiivina suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestö Suma ry:ssä. Vuonna 2011 hän toimi OYY:n hallituksessa varapuheenjohtajana sekä tiedotus- ja kulttuurivastaavana, ja seuraavana vuonna titteliksi vaihtui OYY:n hallituksen puheenjohtaja. Edustajiston puheenjohtajana hän toimi puoli vuotta vuonna 2013, mutta siirtyi kesken kauden OYY:n järjestö- ja hallintosihteeriksi. Myöhemmin samana vuonna hänet valittiin ylioppilaskunnan pääsihteeriksi. Tässä tehtävässä hän toimi vuoden 2016 kevääseen asti, jolloin hänet valittiin Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) pääsihteeriksi. Hän on tehnyt merkittävän määrän kokonaisvaltaista työtä oululaisten yliopisto-opiskelijoiden eteen.

 

I luokan ansiomerkki

Ensimmäisen luokan ansiomerkki voidaan antaa ylioppilaskunnan nykyiselle tai entiselle jäsenelle tai ylioppilaskuntaa lähellä olevalle henkilölle tunnustuksena ylioppilaskunnan hyväksi suoritetusta ansiokkaasta työstä.

Jonne Kettunen
Pauli Väisänen
Liisa Väisänen
Sanna Järvelä

Jonne Kettusella on takanaan pitkä ura ylioppilaskunnan eri toimielimissä, edustajistossa, hallituksessa sekä hallopedinä. Hän on toimillaan edistänyt koulutuspoliittisia teemoja kauppakorkeakoulussa sekä koko yliopiston tasolla, lähtökohtanaan opiskelijan hyvä elämä. Koko opiskelijauransa hän on toiminut erilaisissa halloped-toimissa, muun muassa vuodesta 2013 alkaen Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäsenenä. Hän on Ylioppilasapu ry:n hallituksen puheenjohtaja ja PSOASin hallituksen jäsen.

Pauli Väisänen on ollut matematiikan ja fysiikan opiskelijoiden eli Sigma-killan hallituksen jäsen ja puheenjohtaja. Parhaiten hänet tunnetaan Oulun yliopiston opintopistetalkoiden järjestämisestä. Hän on tuonut opiskelijoiden tietoisuuteen opintopistemäärät ja sen, miten ne vaikuttavat suoraan yliopiston saamaan rahoitukseen, ajatuksenaan tehdä yliopistosta parempi paikka opiskella. Nykyään hän toimii muun muassa tutkimusneuvostossa ja Oulun yliopiston hallituksessa opiskelijajäsenenä. Toisin kuin muilla I luokan ansiomerkin saaneilla, Väisäsellä ei ole  edustajisto-, hallitus- tai sidosryhmätaustaa.

Liisa Väisänen on toiminut aktiivisesti suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestön Suma ry:n hallituksessa ja toimihenkilönä. Vuonna 2013 hän oli Suma ry:n hallituksen puheenjohtaja. OYY:ssä hän on vaikuttanut edustajistossa ja HuKan ryhmänjohtajana. Vuonna 2014 hän oli OYY:n hallituksen jäsen, ja seuraavana vuonna hän toimi edustajiston varapuheenjohtajana. Väisäsellä on takanaan pitkä ura ylioppilaskunnan eri luottamustehtävissä. Syksyllä 2016 hän työskenteli OYY:n sosiaalipoliittisen asiantuntijan sijaisena.

Sanna Järvelä on toiminut 7 vuotta OYY:n inspehtorina, yhdyssiteenä ylioppilaskunnan ja yliopiston välillä. Hän on professori, dosentti ja kasvatustieteen tohtori, joka toimii Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa oppimisen ja opetuksen tutkimuksen professorina.

 

II luokan ansiomerkki

Toisen luokan ansiomerkki voidaan antaa tunnustuksena ylioppilaskunnan toimintaan ansiokkaalla tavalla osallistuneelle henkilölle. Merkki voidaan myöntää myös ylioppilaskunnan piirissä toimivan järjestön hyväksi suoritetusta ansiokkaasta työstä.

Nico Numminen
Minna Koivunen
Maria Ronkainen
Taavi Saari

Nico Numminen oli mukana OYY:n vuoden 2015 hallituksessa, ja hän toimi myös hallituksen varapuheenjohtajana. OYY:n edustajistossa hän on toiminut kahtena kautena, joista vuonna 2016 edustajiston puheenjohtajana.

Minna Koivunen on toiminut aktiivisena journalistina sekä toimitusapulaisena Oulun ylioppilaslehdessä vuosina 2013-2015 ja päätoimittajana vuosina 2015-2017. Hän toimi päätoimittajana vaikeina aikoina ja osoitti suurta halua sekä innostusta kehittää lehteä, vaikka tiedossa oli lehden siirtyminen digitaaliseksi vuoden 2017 alusta alkaen.

Maria Ronkainen on vaikuttanut Finanssi ry:n hallituksessa, OYY:n edustajistossa ja vuonna 2016 OYY:n hallituksessa.

Taavi Saari on toiminut OYY:ssa valiokunta-aktiivina, edustajiston jäsenenä sekä tiedekuntansa aktiivisena hallinnon opiskelijaedustajana. Lisäksi hän on ollut ahkera toimija Oulun yliopiston Prosessikilta ry:ssä ja Oulun Teekkariyhdistyksessä.

 

III luokan ansiomerkki

Kolmannen luokan ansiomerkki voidaan antaa ylioppilaskunnan jäsenelle, joka on osoittanut kiitettävää aktiivisuutta ylioppilaskunnan toiminnassa. Merkki voidaan myöntää myös ylioppilaskunnan piirissä toimivan järjestön toimintaan ansiokkaalla tavalla osallistuneelle henkilölle. Henkilö on itseoikeutettu III lk:n ansiomerkkiin, sen jälkeen kun hän ei enää ole oikeutettu kantamaan virkamerkkiä.

Kati Hannila
Joonas Kivioja
Terje Juutilainen
Tiina Strand
Jussi-Pekka Tolonen
Veera Alahuhta
Muusa Jyrkinen
Eero Huhtelin
Mikko Nenonen
Jesse Tenhunen
Joonas Kurtti
Olli Heikkilä
Jussi Kallio
Sauli Viinamäki
Jesse Hakala
Stiina Lehmus
Sonja Pikkupeura
Niina Voutilainen
Miika Tapaninen
Minna Pätsi
Jenni Kemppinen
Lauri-Pekka Roine
Ilkka Peuna
Olli Salmi
Anna-Leena Taskinen
Marko Saari
Juho Kiviniemi
Sanna Salomaa
Maaret Laakso
Oula Virtanen
Laura Koskela
Markus Seppälä
Aleksi Takala
Lauri Rannaste
Benjamin Michelin
Kaisa Mäkinen
Matias Nissinen
Petri M. Lehtonen
Henri Lahtinen
Salla Strand
Aleksi Poropudas
Mira Päätalo
Arttu Vilmi
Elisa Viljamaa
Essi Wallen
Mari Partanen
Miika Peitso
Senni Mäkelä
Anna Mäkinen
Outi Rinta-Homi
Tini Ruohola
Jali Moilanen
Elina Salo
Kai Kaltiola
Juha-Matti Tirilä
Elina Jaara
Eemil Tryyki
Jarkko Orava

 

Muokattu 27.2. kello 8.25. Korjattu Oulun teekkariyhdistyksen (OTY) ja Oulun yliopiston Prosessikilta ry:n kirjoitusasut.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Miten opiskelijayhteisösi edistää opiskelijan hyvää elämää?

YTHS:n terveystutkimus näyttää sen, että vielä on paljon vaikutettavaa opiskelijan hyvän elämän saavuttamiseksi.

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS julkaisi maanantaina uuden korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen. Otsikoihin nousi opiskelijoiden lisääntynyt stressi, uupumus ja mielenterveyden häiriöt. Yhtenä selittävänä tekijänä nähtiin opiskelijoiden toimeentulon kiristyminen.

Tutkimuksessa oli nähtävissä myös positiivisia lukuja. Yliopisto-opiskelijoista 70 prosenttia koki kuuluvansa johonkin opiskeluun liittyvään ryhmään, kun vuonna 2000 vastaava luku oli vain 48 prosenttia. Iso kiitos asian kehittymisestä kuuluu järjestöille ja muille opiskelijayhteisöille.

Toisaalta tällä hetkellä 22 prosenttia korkeakouluopiskelijoista koki, ettei kuulu mihinkään ryhmään. Ryhmään kuulumisen tunne oli yleisintä alle 25-vuotiailla.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan missio on opiskelijan hyvä elämä. YTHS:n terveystutkimus näyttää sen, että vielä on paljon vaikutettavaa opiskelijan hyvän elämän saavuttamiseksi.

Keinoja opiskelijan hyvän elämän saavuttamiseksi on monia. Tässä viisi esimerkkiä: opiskelijoiden toimeentulon parantaminen, työnteon ja opiskeluiden parempi yhteensovittaminen, opiskeluiden tasaisempi kuormittuminen, YTHS:n, muiden terveyspalveluiden ja yliopiston tukipalveluiden resurssien kohdentaminen mielenterveyden ylläpitoon, opiskelijayhteisöön kiinnittymisen tukeminen. Kaikki nämä ovat asioita, joita ylioppilaskunta tekee jo.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta on muutakin kuin OYY:n hallitus tai työntekijät. OYY on kaikki sen jäsenet, eli kaikki Oulun yliopiston perustutkinto-opiskelijat ja jatko-opiskelijat. Siinä joukossa on jo niin paljon massaa, että vaikutuksia pitäisi tapahtua, kun voima suunnataan yhteen kohteeseen.

Oletko miettinyt sitä, miten juuri sinä voit edistää opiskelijan hyvää elämää omassa opiskelijayhteisössäsi? Oletko miettinyt, onko ainejärjestösi toiminta riittävän yhdenvertaista ja helposti lähestyttävää, jotta mahdollisimman moni pystyisi osallistumaan? Miten opiskelijoiden hyvinvointia voidaan edistää enemmän niin kursseilla kuin vapaa-ajallakin? Saadaanko 22 prosentin osuutta opiskelijoista, jotka eivät koe kuuluvansa mihinkään yhteisöön, pienemmäksi?

Vastauksia näihin kysymyksiin löytyy varmasti sinulta tai omalta opiskelijayhteisöltäsi. Vuorovaikutuksessa opiskelijoiden ja opiskelijayhteisöjen kanssa voi syntyä uusia ideoita ja ratkaisuja muutoksen tekemiseen, ja ylioppilaskunnan hallitus ja työntekijät kuulevat näistä mielellään sekä sparraavat muutoksessa eteenpäin.

OYY:n perusviesti on, että OYY tekee töitä opiskelijoiden laadukkaan koulutuksen, sujuvan opiskelun, opiskelijayhteisöön kuulumisen, edullisen elämän ja työllistymisen puolesta. Jakaako opiskelijayhteisösi saman päämäärän? Miten voisimme yhdessä saavuttaa opiskelijan hyvän elämän?

Aino-Kaisa Manninen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen pääsihteeri, joka innostuu organisaatioiden kehittämisestä ja haaveilee salaa kirjoittavansa kirjan. Twitter: @AinoKaisaMannin.

Lue lisää:

Veeran SYL-kuulumiset, osa 1

Oululainen kulttuuriantropologian opiskelija Veera Alahuhta valittiin Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) vuoden 2017 hallituksen jäseneksi. Seuraamme Veeran SYL-taivalta vuoden ajan jatkuvassa juttusarjassa. Ensimmäisessä osassa kyselemme Veeralta tuntemuksia hallitusvuoden alkukuukausilta.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustus Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) Lapinrinteen toimistolla jatkuu vahvana. Kun vuoden 2016 hallituksen varapuheenjohtaja Siiri Nousiainen palasi Ouluun opintojensa pariin, oli Veera Alahuhdalla puolestaan edessä muutto Helsinkiin.

Oulun ylioppilaslehti seuraa kansainvälisistä asioista ja kehitysyhteistyöstä vastaavan Veeran SYL-aiheisia kuulumisia läpi hallitusvuoden.

 

Hei Veera, minkälaiset ovat omat fiiliksesi alkavasta vuodesta? Miltä tuntuu hypätä OYY:n hallituksesta SYL:n hallitukseen?

Fiilis on todella hyvä! Väki täällä on mukavaa ja motivoitunutta, asiantuntijat auttavat kaikessa tosi mielellään. Löysin kämppiksen ja hyvän, edullisen asunnon hyvältä paikalta, eli siinäkin asiassa kävi hyvä tuuri! Opiskelut olen jättänyt suosiolla vuodeksi tauolle, jotta työ ei kuormita liikaa.

 

Ikävöitkö Oulusta mitään?

Ihmisiä ja tuntemattomien kanssa juttelua. Oulussa ihmiset ovat niin leppoisia, ja jotenkin tuntuu, ettei ihmisillä ole niin kiire joka paikkaan. Kävin toissaviikkona Oulussa, ja huomasin juttelevani bussikuskin kanssa niitä näitä.

 

Korviini on kantautunut huhuja kehitysyhteistyön (kehy) rahaongelmista. Ovatko SYL:n kehyrahat kokonaan loppu?

Hyvä kysymys. Rahat eivät ole kokonaan loppu, mutta fakta on se, että tilanne on tänä vuonna tosi haastava. Emme saaneet ulkoministeriön kansalaisjärjestöille myöntämää rahoitusta uusille projekteille. Yleinen trendi näytti olevan rahanjaossa se, että isommat toimijat saivat nyt isoja potteja, pienemmille ei niinkään riittänyt. Muutenkin kehitysyhteistyörahoituksesta on viime vuosina leikattu rajusti.

 

Onko kehyhankkeille ollut muuta rahoitusta?

Tähän mennessä ulkoministeriön raha on ollut ainoa rahoitustapa. Nyt selvitetään uusia kanavia kehitysyhteistyötoimien rahoittamiseksi. Kehitysyhteistyö on meille hyvin perinteikästä toimintaa, ja se koetaan hirveän tärkeäksi osaksi SYL:in toimintaa. Esimerkiksi joukkorahoituskampanjaa on mietitty yhdeksi uudeksi rahoitustavaksi.

 

Miten perinteiselle kehitysyhteistyöviikolle käy?

Kehyviikkoa ei järjestetä nyt sellaisena kun se on perinteisesti totuttu näkemään. Ylioppilaskunnissa halutaan edelleen järjestää globaalin vastuun teemoja koskevia tapahtumia, mutta ne eivät kestä koko viikkoa.

Kehyviikkoa on joka tapauksessa oltu uudistamassa, ja kun rahoitusta ei nyt saatu, täytyy viikko miettiä kokonaan uusiksi.

 

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on vakuutellut, että lisäleikkauksia ei tarvittaisi. Mitä sanotte, onko hallituksen puolivälitarkastelussa luvassa lisäleikkauksia koulutukseen?

Jaa’a, tämäkin on hyvä kysymys. Tätä ei vielä tiedetä. Seuraamme tilannetta nyt aktiivisesti, silmät ja korvat auki. Ainakaan vielä ei ole leikkauksista tietoa.

 

Onko SYL mukana kevään kuntavaaleissa?

SYL ei itsessään osallistu vaalikampanjointiin. Kuntavaalit ovat kuitenkin niin paikalliset vaalit, että ylioppilaskunnissa itse tiedetään parhaiten, mitkä ovat juuri heille tärkeimpiä vaaliteemoja. Tuemme toki ylioppilaskuntia esimerkiksi viestinnällisesti. Lisäksi SYL järjestää yhteistyössä Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liiton SAMOKin ja Opiskelijoiden Liikuntaliiton OLLin kanssa kuntavaalipäivän ylioppilas- ja opiskelijakunnille.

 

SYL:n avausseminaari järjestetään Turussa 9.-10.2. Mitä odotat seminaaripäiviltä?

Odotan uusien ylioppilaskunta-aktiivien tapaamista. Tiedän, että paikalla tulee olemaan skarppia, kiinnostavaa porukkaa. Toki myös odotan kovasti itse ohjelmaa. Vedän itse kahta teematyöryhmää, joista toinen käsittelee kansainvälisten opiskelijoiden työllistymistä, toinen sitä, miten kopojen ja sopojen osaamista voisi hyödyntää kehy-toiminnassa.

Odotan myös meidän poliittisten opiskelijajärjestöjen paneelia, pääsee kuulemaan heidän näkemyksiään ja käymään poliittista keskustelua.

 

Onko avausseminaari enemmän hupia kuin työntekoa?

[Nauraa] Työtähän se on, mutta ei pidä unohtaa myöskään hupia, on tärkeää pitää myös hauskaa kun tavataan koko ylioppilaskuntakenttää kerralla.

 

Nyt saat ennustaa tulevaisuutta. Millaiset tuntemuksesi ovat tämän vuoden joulukuun lopussa? 

Voisin ennustaa edellisen hallituksen fiilisten pohjalta näin: Olen varmasti oppinut aivan hurjan paljon uutta, niin paljon, ettei sitä oikein osaa tajutakaan. Joulukuussa huomaan ihmetteleväni sitä, että mihin tämä vuosi oikein vierähtikään.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: