Luovuutta laatikossa

Lukemisen ja kirjoittamisen parissa kasvanut Jukka Ahola oli helpottunut keksiessään, mitä hän haluaa tehdä työkseen.

Useimpien humanistien sivuainevalinnat luovat polun työelämään ja niillä voi erikoistua hyvin moneen alaan.

Englantilaisesta filologiasta keväällä 2012 valmistunut Jukka Ahola työskentelee copywriterina, eli tekstisuunnittelijana Polar Electrolla. Sitä ennen hän työskenteli mainostoimistossa.

Yliopistoon tullessaan Aholalla ei vielä ollut päämäärää työelämän suhteen. Tai oli sen verran, että hän halusi työskennellä kirjoittamisen parissa ehkä kirjailijana tai käsikirjoittajana. Helpotus oli, kun hän törmäsi copywriterin ammattiin.

”Copywriteriksi päädyin siten, että luin Suomen kielen opiskelijoiden Täppä-lehdestä, mihin alumnit olivat päätyneet töihin ja mihin suomen kielestä voi päätyä. Siellä oli copywriter ja aloituspalkat vieressä. Ajattelin, että meikä voisi alkaa copywriteriksi, koska siinä maksetaan luovuudesta.”

Se kuulosti Aholan korvaan unelmalta, ja hän lähti ohjautumaan kohti tekstisuunnittelijan ammattia: haki eri mainostoimistoihin töihin ja teki freelancerina pieniä töitä, jotta sai käsitystä ammatista.

”Kannattaa ottaa mahdollisimman paljon selvää alasta, jolle haluaa: millaista se on ja mitä siellä vaaditaan. Ja hankkia työkokemusta”, Ahola neuvoo.

Opiskeluihin Aholan oivallus vaikutti siten, että hän otti sivuaineeksi suomen kielen lisäksi markkinoinnin. Hän kutsuu sitä taloustieteiden pehmeäksi puoleksi.

”Se sopi hyvin humanismin jatkeeksi.”

Spontaaniutta ikävä

Ahola kokee oman yliopistoaikansa työkalujen oppimisena. Hän keräsi työkalupakkiinsa kielten työkalut eli suomen ja englannin.

”Toinen mitä yliopisto opetti, ja mikä jälkeenpäin kuulostaa kliseeltä, oli tiedon käsittely ja tiedon omaksuminen sekä se, että tietoa pystyi tuottamaan niin, että joku muukin saattoi ymmärtää sen.”

Opiskelu yliopistossa kasvatti myös ihmisenä, sosiaalisena eläimenä.

”Ryhmätyöt ja teatteriharrastus opettivat ryhmässä toimimista. Kaikki elämänkokemukset yliopistoaikana opettivat, kasvattivat ihmisenä ja veivät eteenpäin, olivat ne sitten hyviä tai huonoja.”

Aholaa harmittaa, että opiskelijat halutaan yliopistosta nykyään mahdollisimman nopeasti pois.

”Kuka sinne työelämään niin kiireesti haluaa? Hyvällä muistelen opiskeluaikoja, spontaaniutta ja nuoruutta.”

Markkinointitekstien parissa työskentelevä Ahola on aina elänyt kirjoitusten ja kirjoittamisen maailmassa. Nuorena hän vietti kesät lukien ja alkoi kirjoittaa novelleja 12-vuotiaana. Hän voitti Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston kirjoituskilpailun vuonna 2010 ja J. H. Erkon novellikilpailun vuonna 2012. Voittoja edelsi monta yritystä eri kirjoituskilpailuissa.

”Se oli asioiden kokeilemista ennen kuin voitin. Sata kertaa hävisin ja sitten voitin. Siten löysin avaimen moneen asiaan.”

Edelleen novelleja kirjoittava Ahola pitää markkinointia yhtä lailla luovana.

”Mielestäni markkinointi ja kaunokirjallisuus  eivät ole kovin kaukana toisistaan, vaan yllättävän lähellä. Markkinointi on luovuutta laatikossa. Siinä on tietty pyrkimys ja voi olla hyvinkin haastavaa ja luovaa sekä palkitsevaa keksiä se ratkaisu.”

Markkinoinnin ja kaunokirjallisuuden ero on Aholan mielestä tunneskaalan laajuus. Markkinoissa on käytettävissä vähemmän tunteita.

”Ei saa kauheasti loukata ketään. Jos loukataan, se tehdään laskelmoidusti. Ylipäänsä tylpät tunteet jäävät pois, ja markkinoinnissa on vain kirkkaita värejä. Kaunokirjallisuus laajentaa sitä tunneskaalaa syvemmälle ja pidemmälle. Markkinoinnin parissa työskentely näkyy omissa kaunokirjallisissa teksteissäni niin, että siellä mennään harmaan eri sävyissä.”

Kuka?

» Jukka Ahola

» Valmistunut vuonna 2012 Oulun yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan englantilainen filologia.

» Yliopisto-opinnoissa parasta oli spontaani yhteisöllisyys, kaverit ja yhdessä tekeminen. ”Minä päivänä tahansa saattoi keksiä jotain uutta tekemistä porukalla ja heittäytyä hetkeen.”

» Haastavinta opiskeluissa oli aloittaminen ja oman yhteisön luominen. ”Kun se oli luotu, kaikki oli helpompaa.”

» Ensimmäinen oman alan työ oli copywriter oululaisessa mainostoimisto Siberiassa. Työskenteli opiskeluiden ohessa tutkimusassistenttina Oulun yliopistossa humanistisessa tiedekunnassa.

» Englantilaisen filologian pro gradu -tutkielma käsitteli elokuvadialogia ja sitä mitä tapahtuu elokuvakäsikirjoituksen ja lopputuotteen välissä.

» Töissä copywriterinä Polar Electrolla Kempeleessä.

» Unelmoi, että saisi nukkua pitkään maanantaisin.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Kaavioiden kielellä

Kun taululle piirtyy transistorien piirikaavioita, on eturivissä ruuhkaa.

TEKSTI Essi Oikarinen

KUVAT Essi Oikarinen

8.12  Luentosalissa TS101 aamu alkaa aikaisin. Kun luennoitsija, professori Juha Häkkinen saapuu saliin, nousee valkokangas ylös. Tänään riittää tussitaulu. Häkkinen kerää tussikokoelman ja testaa värit taulun reunaan.

Suurin osa kurssilaisista taitaa viettää aamua vaaka-asennossa, sillä ilmoittautuneista 72 opiskelijasta paikalle on saapunut kymmenen. Paikallaolijat ovat täyttäneet eturivin, takapenkin nukkumapaikkoja suosii vain muutama.

Seinäkello nytkähtää varttiin, ja Häkkinen kirjoittaa taululle päivän ensimmäisen otsikon. Bipolaari-transistorin perusteita on käyty läpi jo kahdella edellisellä luennolla, nyt käsittelyssä on yhteisemitterikytkentä ja sen soveltaminen bipolaaritransistoriin.

Humanistia hikoiluttaa. Lukiofysiikan kursseista on vierähtänyt aikaa. Luentoa on kulunut noin minuutti ja jo nyt ollaan ymmärryskyvyn tuolla puolen.

Otsikon alle alkaa piirtyä vinhalla tahdilla virtapiirin kaavio nuolineen, symboleineen, kirjaimineen ja alaindekseineen.

”Tähän tulee signaaligeneraattori, jolla on oma sisäinen resistanssi. Sitten on kondensaattori. Lähtö on samanlainen kuin viime kerralla, mutta nyt meillä on kollektorivastus välissä”, Häkkinen avaa piirtäessään.

8.33 Taulu täyttyy ja suurin osa opiskelijoista kopioi kuviot keskittyneesti ruutuvihkoihinsa. Tekniikan edelläkävijät opiskelevat perinteisin menetelmin.

Pelkkä seuraaminen ei kuitenkaan riitä, vaan siirrytään tehtävään. Häkkinen pyytää vastauksia virtapiirin puuttuviin osiin eturivistä.

”Kun tarkastellaan piensignaalia, mikä on emitterivirta?”, Häkkinen kysyy.

Vastaus löytyy heti. ”Yksi jaettuna pikku-är-ee plus är-ee yksi. Transistorin sisäpuolelle pikku-är-ee-yksi ja ulkopuolelle kytketty är-ee-yksi.”

”Entä kollektorivirta?”

”Alfa kertaa ii-cee”, tiedetään taas eturivissä.

Insinöörien uppoutuessa tehtävään eksyy humanisti nettiin. Mikä ihmeen bipolaaritransistori?

Hakukone kertoo transistoreita löytyvän käytännössä kaikista sähköisistä järjestelmistä.

Transistorin keksiminen mahdollisti valmistettavien tuotteiden pienentymisen ja hintojen alentumisen. Keksijöilleen se toi Nobelin fysiikan palkinnon vuonna 1956.  Nykyisissä elektroniikkalaitteissa käytetään yksittäispakattujen transistorien lisäksi myös mikropiirejä. Netin mukaan mikropiirit koostuvat usein suurimmaksi osaksi transistoreista, joita saattaa olla samalla mikropiirillä jopa miljardeja.

Nyt taidetaan siis olla perusasioiden ytimessä.

8.45  Taulu on täyttynyt piirikaavioista ja kaavoista. Pyyhitään ja jatketaan eteenpäin.

Välillä tarvitaan matematiikkaa. Kerrotaan yhtälön molempia puolia, ratkaistaan A:ta.

Häkkinen kertaa vielä viimeisimpiä vaiheita: ”Perusproseduuri on, että ensin ratkaistaan emitterivirta laskemalla kantajännite, josta pois 0,75 volttia, josta saadaan emitterijännite, joka jaetaan DC-resistanssilla. Kun emitterivirta tunnetaan, lasketaan är-ee-yksi. Sen jälkeen lasketaan kokonaisvahvistus. Näiden kahden vahvistuksen tulo on kysytty vahvistus piirissä.”

Täsmälleen yhdeksältä on vartin tauon aika. Häkkinen alkaa pyyhkiä taulua. Eturivissä ollaan vielä hereillä: miksi A hävisi viimeisimmästä laskusta? Häkkinen pysähtyy. Laskussa on oikaistu hieman.

”Tätähän se on kun innostuu liikaa.”

Innostus taitaa olla yhteistä.

9.20 Tauon aikana luentorivit on käännetty ryhmätyöpöydiksi. Opiskelijat asettuvat ryhmiin ja saavat haasteen. Taululle syntyy uusi piirikaavio. Tavoitteena on laskea piirin jännitevahvistus seuraavan tunnin aikana.

”Nyt pöhinää, pulinaa ja keskustelua!”, Häkkinen kehottaa.

Laskimet kaivetaan esiin. Kynät suhisevat, muistiinpanoja selataan. Osa neuvottelee hiljaa ryhmässä, osa kumartuu itsekseen paperiensa ylle.

”Yrittäkää ensin ratkaista emitterivirta Ohmin lain avulla”, Häkkinen opastaa.

9.50 Jännitevahvistus on jo lähes selvillä, mutta vielä on varmistettava että kaikki ovat kärryillä. Ryhmät sekoitetaan ja opiskelijat pääsevät opettamaan toisilleen puuttuvia vaiheita.

”Saitteko ajatusta selville?”, eturivin tyttö kysyy takarivin uneliaammilta.

”Joo, ainakin tuo kaava tuli nyt selväksi.”

Kello lähestyy kymmentä ja tavarat alkavat etsiytyä laukkuihin.

Päässä pyörii sekamelskana käsitteitä ja lauseita. Positiiviset ja negatiiviset vahvistukset, superpositioperiaate, AC, DC. Kirchhoffin virtalaki, jonka mukaan sähkövirtaa ei tule mihinkään pisteeseen enempää kuin sieltä poistuu.

Napsautan läppärini kannen kiinni. Koneen sisäisten mikropiirien elämä on minulle yhä arvoitus, mutta on huojentava tietää, että jossain on joukko innokkaita, joilta piirikaavioiden kieli sujuu vaivatta. Saan keskittyä jatkossakin näppäimistön naputteluun.

Luento: Elektroniikkasuunnittelun perusteet
Luennoitsija: Professori Juha Häkkinen
Kenelle: Sähkötekniikan pääaineopiskelijat
Sisältö: Elektronisen järjestelmän rakenne, signaalien luonteeseen ja vahvistimiin liittyvät peruskäsitteet.
Diodiin, operaatiovahvistimeen sekä bipolaari- ja MOS-transistoriin perustuvien elektroniikan rakennelohkojen analysointi ja suunnittelu.

Essi Oikarinen

Tiedeviestinnän opiskelija, joka haluaisi keksiä lisää värejä ja valon aallonpituuksia.

Lue lisää:

Resurssien vähyys vie terän kliiniseltä opetukselta

Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta kouluttaa ja tuottaa tutkimusta tehokkaasti, mutta lääkäriopiskelijoiden kliinisen opetuksen resursseissa tehokkuus ei näy. Syksyllä kliinisessä vaiheessa aloittaa 150-henkinen jättikurssi. Se haastaa kliinisen opetuksen rajat ja resurssit.

Lääketieteen opintojen  sisäänottomääriä on muutaman viime vuoden aikana nostettu kaikissa yliopistoissa. Nyt Suomessa lääketieteen opinnot aloittaa vuosittain 750 uutta opiskelijaa, ja jo joka 80. ikäluokan nuorista koulutetaan lääkäriksi.

Sisäänottomäärän kasvatusta on pitkään perusteltu kroonisella lääkäripulalla.

Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaanin Kyösti Oikarisen mukaan lääkäreiden opiskelijamääriä ei ainakaan tällä perusteella tarvitse enää kasvattaa: vaikka pulaa on edelleen Vaasan ja Porin alueella, muualla Suomessa tilanne on jo hyvä.

”Lääkäreitä koulutetaan viidessä, hammaslääkäreitä neljässä yliopistossa. Näiden lisäksi Suomeen tulee vuosittain yli sata ulkomailla koulutettua lääkäriä ja yli 50 hammaslääkäriä. Lisäksi ulkomaisissa yliopistoissa opiskelee noin 600 suomalaista nuorta lääkäriksi. Jokohan lääkärit alkavat riittää?”

Lääketieteelliset tiedekunnat ovat olleet kriittisiä sisäänottomäärien nostolle, ellei rahoitus selkeästi seuraa lisääntyvää opiskelijamäärää.

”Lisäpaikkoja on kompensoitu noin 8 000 eurolla per paikka, mutta yliopistorahoituksen muun pienenemisen takia rahoitus ei ole noussut”, Oikarinen arvelee.

Oikarisen mukaan Oulussa viime vuosi oli tuloksellisesti hyvä: tiedekunta teki ennätyksen tohtorintutkinnoissa ja yli 70 prosenttia opiskelijoista saavutti vähintään 55 opintopistettä lukuvuoden aikana. Silti sen perusrahoitus on ollut esimerkiksi tilakustannusten nousun vuoksi laskevassa suunnassa usean vuoden ajan.

”Tuore arvio on, että Oulussa tehdään perustutkinnot ja julkaisut pienimmällä henkilöstöllä. Eli olemme Suomen lääketieteellisistä tehokkain yksikkö.”

Millä rahalla koulutetaan?

Samaan aikaan kun lääketieteellisten tiedekuntien opiskelijamääriä on kasvatettu, opetushenkilöstön määrä on puolestaan vähentynyt. Samalla ryhmäkoot kasvavat. Tästä syntyy ongelmia opiskelujen kliinisessä vaiheessa.

Siinä missä lääkisopiskelijan kaksi ensimmäistä vuotta ovat teoreettisia ja luentopainotteisia, kolmantena vuonna alkavassa kliinisessä vaiheessa kuvioihin tulevat lääkärin työssä tarvittavat taidot, potilastyö ja sairauksien diagnosointi ja hoito käytännössä. Oulun kliinisen vaiheen opetus tapahtuu pääasiassa Oulun yliopistollisessa sairaalassa.

Ensi syksynä klinikkaharjoittelun aloittaa poikkeuksellisen suuri, peräti 150-henkinen vuosikurssi. Sen koossa opiskelijamäärien nosto ensi kertaa konkreettisesti näkyy.

Viidettä vuotta opiskelevan Oulun Lääketieteellisen Killan puheenjohtajan Henry Sundqvistin mukaan rahan puute näkyy nyt opiskelijan arjessa käytännön potilastyön vähenemisenä.

Vaikka luentoja voidaan korvata videoyhteyksillä tai verkkokursseilla, käytännön potilasharjoitteissa tilanne on toinen.

”Videoilta voi katsoa mallia, mutta itse potilaskokemusta ei voi viedä verkkoon. Siihen tilanteeseen kuuluu niin paljon erilaisia aspekteja, kuten potilaan kohtaaminen. Lääketieteellistä tiedekuntaa on sanottu yliopiston ammattikorkeakouluksi, jossa mestari-kisälli -malli on keskeinen tapa oppia. Koulutuksessamme kaikkea ei voi opettaa luento-opetuksena, eikä käytännön harjoitteiden oppimista haluaisi jättää työelämään asti.”

Sundqvistin mukaan ryhmäkokojen kasvatus ei palvele ketään, ei potilasta eikä opiskelijaa.

”Jos yhdessä huoneessa on lääkärin lisäksi kuudesta kahdeksaan kandia tutkimassa yhtä vatsakipuista potilasta, se ei ole kivaa kenellekään. Haluamme tilanteen olevan myös potilasta kunnioittava.”

Toisena ongelmana on se, että isoissa ryhmissä harva pääsee kädestä pitäen kokeilemaan toimenpiteitä. Jos potilaalle tehdään esimerkiksi poskiontelopunktio, kahdentoista hengen ryhmästä yksi pääsee tekemään operaation. Muut seuraavat vierestä.

Kuka maksaa koulutuksen?

Kliinisten opettajien vähyyteen vaikuttavat ristiriitaiset käsitykset siitä, kenen vastuulle lääkäriopiskelijoiden kliinisen opetuksen kustannukset kuuluvat, yliopistolle vai sairaanhoitopiirille.

Lääkäreiden ja hammaslääkäreiden kliininen harjoittelu tapahtuu palvelujärjestelmässä. Suurin osa harjoitteluista tehdään yliopistosairaalassa, jonkin verran myös keskussairaaloissa ja terveyskeskuksissa.

Kliinisen opetuksen opettajille palkan maksaa yliopisto. Koska omat opettajat eivät riitä, kliinistä opetusta ostetaan tuntiopetuksena sairaaloilta, toisinaan yksityisiltäkin.

Yliopistosairaaloilla on lakisääteinen tehtävä osallistua koulutukseen ja tutkimukseen. Sairaanhoitopiireille myös maksetaan koulutuskulujen kattamiseksi erityisvaltionosuutta, EVO-rahaa.
Kyösti Oikarisen mukaan yhtenä syynä Oulun kliinisen opetuksen tilanteeseen on kuntayhtymän haluttomuus maksaa lääkäreiden kouluttamisesta.

”Asenteena on ollut se, että kunnat maksavat potilaiden hoidosta ja valtio yliopistokoulutuksesta. Tällä hetkellä ei ole tarkasti sovittu sitä, mikä osa opetuksesta on yliopiston ja mikä palvelujärjestelmän tuottamaa.”

Sairaanhoitopiireille jää maksettavaa koulutuksesta EVO-korvauksenkin jälkeen. Oikarisen mielestä yliopistosairaalan maakunta ja kotikaupunki kuitenkin hyötyvät lääkärikoulutuksesta monin tavoin.

”Yliopistosairaalan status luo hyvää imagoa, on vetovoimatekijä, tarjoaa vaativat hoidot lähellä ja auttaa lääkäreiden rekrytoinnissa.”

Oikarinen lataa toiveita vuoden 2019 sote-uudistukseen, jossa rahoitus siirtyy kokonaan valtion piikkiin, ja vääntö koulutuksen kustannusvastuusta poistuu.  Oikarisen mukaan myös Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin asenne on jo nyt muuttunut ymmärtäväisemmäksi.

Maksoi lystin kuka hyvänsä, Oikarinen pitää ongelmallisena sitä, että lääkäreiden kliininen harjoittelu tapahtuu enimmäkseen yliopistosairaaloissa. Hänestä harjoittelupaikaksi sopisi paremmin tavallinen terveyskeskus, jossa nuoret lääkärit pääsisivät näkemään läheltä käytännön töitä.

Oulussa Kontinkankaan hyvinvointikeskukseen suunniteltiin pitkään lääkäriopiskelijoille tarkoitettua omaa oppimisterveyskeskusta. Suunnitelmat kariutuivat kaupungin rahatilanteeseen.

Vaikka ajatus omasta terveyskeskuksesta kaatui, Kontinkankaalle on tulossa kliiniseen harjoitteluun sopiva monialainen diabetespoliklinikka. Lääkäriopiskelijoiden lisäksi klinikalla harjoittelevat myös sairaanhoitajaopiskelijat.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Viikon 19 tiedejulkaisu: Feminismin kansalliset ja kansainväliset juuret

Sukupuolten välisen tasa-arvon toteutuminen askarrutti Suomessa jo yli 100 vuotta sitten. Suomalaista naisasialiikettä rakennettiin sekä kotimaassa että maailmalla.

TEKSTI Hanna Talikka

KUVAT Hanna Talikka

Suomessa naiset saivat oikeuden äänestää ja asettua ehdolle ensimmäisinä Euroopassa. Yksi ensimmäisistä eduskuntaan valituista naispuolisista kansanedustajista oli Alexandra Gripenberg. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa elänyt Gripenberg toimi aktiivisesti naisasialiikkeessä Suomessa ja Euroopassa. Gripenbergin elämä ja työ ovat esimerkki varhaisten feministisen liikkeiden kansallisista ja kansainvälisistä vaikutteista.

Oulun yliopiston Suomen ja Pohjois-Euroopan historian professori Tiina Kinnunen törmäsi Gripenbergiin ensimmäisen kerran kirjoittaessaan väitöskirjaansa. Gripenbergiä käsittelevä artikkeli on osa laajempaa pitkäaikaista projektia, jossa Kinnunen vertailee keskenään kahta pohjoismaisen naisasialiikkeen keskeistä hahmoa. Tutkimustaan varten Kinnunen on käynyt läpi Gripenbergin kirjeenvaihtoa ja hänen kirjoittamiaan ja toimittamiaan tekstejä.

Feminismi tunnetaan liikkeenä, joka ajaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Gripenbergin elinaikana feminismi sanana oli vasta yleistymässä. Hänen käsitykseensä feminismistä kietoutuivat vahvasti liberalistiset, nationalistiset ja protestanttiset vaikutteet. Gripenbergin mukaan naiset ja miehet eivät olleet samanlaisia. Naisille tuli kuitenkin antaa mahdollisuus kehittää kaikkia kykyjään ja rakentaa kansakuntaa miesten rinnalla.

”Gripenbergille feminismi merkitsi kehitystä, jossa nainen nostetaan sukupuolisuudesta ihmisyyteen”, Kinnunen tiivistää.

Kinnunen osoittaa tutkimuksessaan, kuinka Gripenbergin edustama naisasialiike syntyi sekä kansallisista että kansainvälisistä aineksista. Aatelistaustainen ja kielitaitoinen Gripenberg toimi Suomen Naisyhdistyksessä ja kansainvälisessä International Council of Women -järjestössä. Hän kiersi Euroopan eri maissa kansainvälisen järjestön lähettiläänä. Kinnusen mukaan Gripenberg koki tehtäväkseen tuoda ideoita maailmalta Suomeen.

Gripenbergin kirjeenvaihdosta Kinnunen on saanut selville, että kotimaisen ja eurooppalaisen naisasialiikkeen edustaminen ei aina ollut ristiriidatonta. Gripenberg esimerkiksi näki eroja naisten kyvyssä kehittää liikettä eri maissa, vaikka kansainvälinen naisasialiike puhuikin ylirajaisen sisaruuden puolesta.

Mutta miksi meidän tulisi olla kiinnostuneita yli sata vuotta sitten eläneestä Gripenbergistä tai feminismin historiasta ylipäänsä? Kinnusen mukaan kyse on kansalaisyhteiskunnan historian tuntemisen tärkeydestä.

”Kun on kyse feminismistä, on kyse kansalaisyhteiskunnasta. Suomen historiaa ei voida kirjoittaa kokonaisvaltaisesti ilman, että otetaan huomioon erilaisten kansanliikkeiden ja järjestöelämän merkitys kansalaisyhteiskunnan rakentamisessa”, Kinnunen kertoo.

Feminismin luonteesta ja tasa-arvokysymyksistä keskustellaan kiivaasti tänäkin päivänä. Kinnusen mukaan feminismin historiaa tutkineet ovat nähneet siinä takaiskuja.

”Näyttäisi siltä, että tälläkin hetkellä Suomessa on meneillään notkahdus tasa-arvoasioissa. Ajattelemme aivan kuin tasa-arvo olisi luksusta, johon on varaa ainoastaan hyvinä aikoina. Historian antama opetus on se, että meidän on pidettävä näitä asioita esillä ja oltava niistä tietoisia”, Kinnunen sanoo.

Tutkimuksen julkaisi Women’s History Review.

 

Hanna Talikka

Tiedeviestinnän opiskelija, joka käyttää historiankirjoja self help -oppaina ja haluaa oppia joka päivä jotain uutta. Instagram: @hannnamar.

Lue lisää:

Viikon 18 tiedejulkaisu: Hammaslääkäri pelottaa lepsuja harjaajia

Hammaslääkäri hirvittää eniten opiskelijoita, joiden suussa hammaspeikko todennäköisimmin lymyää.

TEKSTI Antti Miettinen

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston suunterveyden yksikön tutkimuksessa analysoitiin syksyllä 2011 aloittaneiden yliopisto-opiskelijoiden suunterveystapojen ja hammaslääkäripelon välistä yhteyttä. Aineistona oli 8514 fuksiopiskelijan vastaukset hampaisiin liittyviä tapoja ja hammaslääkäripelkoa koskeviin kysymyksiin.

Vastaukset paljastivat, että eniten hammaslääkäriä kammoksuivat hampaitaan harvakseltaan harjaavat ja säännöllisesti tupakoivat opiskelijat. Tupakointi ja harva harjausväli lisäävät erityisesti iensairauksia ja suun limakalvomuutoksia. ”Hammashoitoa pelkäävillä on siis suurentunut riski suun sairauksille”, kertoo tutkimuksen suunnitellut suunterveyden yksikön tutkijatohtori Vesa Pohjola.

Hammaslääkäriä pelkäävillä opiskelijoilla oli myös useammin epänormaali suhtautuminen ruokaan kuin pelkäämättömillä. Lisäksi selvisi, että useammin hammashoitoa menneisyydessään tarvinneet opiskelijat pelkäsivät ajatusta tulevista hammaslääkärikäynneistä harvemmin hoitoa saaneita enemmän.

Vesa Pohjolan mukaan poikkileikkausaineiston pohjalta ei pysty päättelemään, mikä on huonon hammasterveyden ja lääkäripelon syy ja mikä seuraus. ”Tämän tutkimuksen pohjalta ei siis pysty sanomaan, onko ensin huono suunterveys, jota lähdetään korjaamaan ja josta sitten seuraa hammaslääkäripelko. Vai onko pelko ensin, ja hoidon lykkäämisestä seuraa huono suunterveys. Veikkaisin tätä jälkimmäistä sykliä.”

Pohjolan mukaan pelkääviä potilaita tulee motivoida hyviin hammasterveystapoihin. ”Vastaanotoilla pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että löydettäisiin oikeat narut, joista vetäistä näiden pelkäävien osalta. Tärkeää olisi löytää hyvä motivaatio oman suunterveyden hoitamiseen. Kaiken järjen mukaan sen pitäisi mennä niin, että kun lääkäri pelottaa, niin hampaitaan haluaa harjata”, Pohjola pohtii.

Pohjolalla on lohduttavia uutisia hammaslääkäriä kammoaville. ”Pelkoon ei ole tuomittu loppuelämäksi. Sen lievittämiseksi on hyviä, helppoja konsteja, joita voidaan vastaanotolla käyttää. Oma pää kannattaa totuttaa hammaslääkärillä käymiseen ja ajatukseen, että hoidossa oikeasti autetaan eikä kiusata. Hammaslääkäripelosta voisi päästä pois pikku hiljaa harjoittelemalla ja löytämällä luotettavan hammaslääkärin, jonka kanssa pystyy tulemaan toimeen. Sitten huomaa itsekin, että ’kyllä mä tästä selviän’.”

Tutkimuksen julkaisi BMC Oral Health.

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue lisää:

Viikon 18 tutkijatapaaminen: Avaruusilmasto vaikuttaa talvisäähämme

Avaruusilmaston huippuyksikössä tutkitaan aurinkotuulia, magneettisia myrskyjä ja massiivisia purkauksia. Konteksti on kosminen, joten Maasta ja Auringosta puhutaan tässä tapaamisessa avaruuden paikanniminä.

TEKSTI Antti Miettinen

KUVAT Antti Miettinen

Mitä teette avaruusilmaston tutkimusyksikössä, avaruusfyysikko ja akatemiatutkija Timo Asikainen?

Avaruusfysiikka tutkii Maan lähiavaruutta ja Aurinkoa. Siinä tutkitaan Auringon magneettisen toiminnan vaihteluita ja sen vaikutuksia Maan lähiavaruudessa ja ilmakehässä.

Tutkimme huippuyksikössä lähinnä avaruusilmastoa. Sen tutkimuksessa selvitetään muutoksia Auringon toiminnassa jopa tuhansien vuosien aikana. Avaruussää taas tarkoittaa lyhyen aikavälin vaihteluita. Avaruusilmaston käsittäminen vaatii, että ymmärtää vaihteluita myös avaruussäässä.

Alan sanasto kuulostaa vaaralliselta. Coronal Mass Ejections ja plasmapurkaukset eivät viittaa aikuisviihteeseen, vaan ovat tiukinta tiedettä. Huhhuh, tutkitteko itse näitä?

Kyllä. Kyse on auringonpurkauksista, jotka liittyvät avaruussäähän.

Mitä olette löytäneet?

Projektissani käytetään energeettisten hiukkasten satelliittimittauksia. Olemme yhdistäneet tähän asti pisimmän ja luotettavimman mittaussarjan eri aikoina ja erilaisilla kiertoradoilla lentäneiden satelliittien havainnoista. Tämä datasarja on mahdollistanut Maan lähiavaruuden energeettisten hiukkasten vaikutusten tutkimisen pitkillä aikaskaaloilla. Olemme havainneet, että hiukkaset vaikuttavat keskimääräisen talvisään pitkäaikaiseen vaihteluun.

Vaikuttaako avaruuden ilmasto siis omaamme?

Se on yksi tutkimamme osa-alue. Auringon aktiivisuuden ja pohjoisen pallonpuoliskon keskimääräisen talvisään vaihteluiden väliltä on löydetty yhteys. Eräs tutkimamme mekanismi liittyy aurinkotuulen virtauksiin, jotka kiihdyttävät Maan lähiavaruuden energeettisiä hiukkasia. Ne tulevat napa-alueilla ilmakehään ja vaikuttavat otsonin määrään. Otsonin määrä vaikuttaa ilmakehän lämpöprofiiliin ja sitä kautta tuuliin.

Hiukkaset vaikuttavat pohjoisen pallonpuoliskon talvi-ilmastoa kontrolloivaan Pohjois-Atlantin oskillaatioon. Kun ilmakehään satavia energeettisiä hiukkasia on paljon, ne näyttävät pitkillä aikaväleillä tuottavan positiivisen vaiheen kyseiselle oskillaatiolle. Positiivisessa vaiheessa Pohjois-Eurooppaan virtaa lämmintä ja kosteaa ilmaa. Vähän niin kuin tämän talven aikana.

Avaruusilmasto aiheuttaa toki vain osan Maan talvi-ilmaston vaihtelusta. Hiukkasefekti on varmasti olemassa koko ajan, mutta usein se peittyy muun ilmastovaihtelun alle. Vaikutus näkyy vahvemmin, kun aurinkotuulet ovat voimakkaimmillaan.

Entä Auringon aktiivisuuden vaikutus ilmastonmuutokseen?

Useimmissa ilmastomalleissa hiukkasefektejä ei ole toistaiseksi otettu huomioon, eikä niiden vaikutusta globaaliin lämpenemiseen ole tutkittu. Ne aiheuttavat oikeastaan muutoksia ilman kiertoliikkeissä. Esimerkiksi Pohjois-Atlantin oskillaatiossa lämpö siirtyy ilmavirtausten mukana paikasta toiseen. Tällaiset muutokset eivät varmaankaan vaikuta merkittävästi globaaliin keskilämpötilaan, mutta paikallisiin ilmastovaihteluihin kylläkin.

Vaikuttavatko avaruustuulet huomisen säähän?

Jos Auringosta tulee nyt joku purkaus, niin ei se varmaan päivätasolla säähän vaikuta. Revontulet ovat avaruussään vaihteluiden näkyvin vaikutus. Niitä syntyy, kun auringonpurkaukset osuvat Maan magneettikenttään. Aurinkotuulen hiukkaset törmäävät ilmakehän atomeihin ja osa niistä lähettää meille asti näkyvää valoa.

Aurinkomyrskyt – uhka vai mahdollisuus?

Kyllähän ne ovat mukavia. Ihan kiva, kun näkee ja pääsee kuvaamaan revontulia. Mutta onhan niistä haittaa ihmisen teknologialle. Myrskyt luovat hyvin suuria sähkövirtoja avaruuteen ja ilmakehään. Ne voivat indusoida maanpäällisiin sähköverkkoihin jättimäisiä jännitteitä, jotka voivat rikkoa muuntajia. Lisäksi ne voivat aiheuttaa satelliitteihin häiriöitä.

Lue lisää avaruusfysiikasta: Ihan avaruusfysikkaa.

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue lisää: