Kristallipallosta ennustamista, pieneläinten sisälmyksistä tulevan tulkitsemista ja kryptisten nelisäkeiden laatimista – vai heikkojen signaalien etsimistä, Delfoi-menetelmän käyttöä ja polkuriippuvuuksien tunnistamista?
Vastaavanlaiset stereotypiat sekä oikean elämän käyvät menetelmät ovat tuttuja monelle tulevaisuudentutkimuksen tieteenalaa opiskelevalle ja työkseen tekevälle. Ennakkoluulot ovat kuitenkin perusteltuja, sillä tulevaisuudentutkimus on astunut tieteenalojen varsinaiseen kirjoon vasta Kylmän sodan aikaan. Verrattain nuoresta akateemisesta taipaleestaan huolimatta tulevaisuudentutkimus sisältää kuitenkin elementtejä, jotka ovat olleet läsnä niin kauan, kuin ihminen on tallustellut maan päällä ja miettinyt, mitä huominen tuo tullessaan.
Yksi tällainen elementti on tulevaisuusorientoitunut ajattelu, joka on hyvin arkista toimintaa ja samaan aikaan tieteellisen tulevaisuudentutkimuksen tavoitteellista ydintä. Oulun yliopiston tulevaisuudentutkimuksen sivuainekokonaisuutta järjestävä yliopistonlehtori Erkki Urpilainen antaa tulevaisuusorientoituneesta ajattelusta yksinkertaisen esimerkin.
”Ei se periaatteessa sen kummempaa ole, kuin että meillä on suunnitelma A ja varalla suunnitelma B. Eli varaudutaan erilaisiin mahdollisiin tulevaisuuksiin. Eräs tyypillisin stereotypia onkin, että tulevaisuudentutkimuksessa pyritään ennustamaan tulevaa, kun se oikeasti on nimenomaan vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kartoittamista ja esille tuomista.”
Esimerkkiä edellä mainitun kaltaisesta tulevaisuusajattelusta ei Urpilaisen mukaan tarvitse etsiä kaukaa. Jo pikaisen silmäyksen perusteella voi nähdä, että esimerkiksi Oulun kaupunki harrastaa tavoitteellista ja suunnitelmallista tulevaisuusajattelua Kaupunkistrategia Oulu 2020 -strategiassaan.
”Tulevaisuusajattelu on jo vakiintunut osa yhteiskuntaa vastaavanlaisine strategiatöineen. Myös koulutuksen näkökulmasta tulevaisuudentutkimus on vakiinnuttanut asemansa, sillä Turun yliopistosta löytyy tulevaisuudentutkimuksen professuuri”, Urpilainen toteaa.
Suomi tulevaisuusajattelun etunenässä
Vaikka tulevaisuusorientoitunut ajattelu on osa päätöksentekoa ja tulevaisuudentutkimus korkeakoulumaailmaa, pitäisi tulevaan varautuvaa ajattelua Urpilaisen mukaan ehdottomasti lisätä myös alemmilla kouluasteilla.
”Tulevaisuudentutkimusta ei tarvitse mielestäni lisätä alemmilla koulutusasteille omana oppiaineenaan, mutta olisi hyvä, jos tulevaisuusajattelua sivuttaisiin muiden oppiaineiden yhteydessä.”
Tulevaisuusajattelun lisäämisen kannalla on myös Turussa toimivan Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian projektipäällikkö Hanna-Kaisa Aalto.
”Ehdottomasti hyötypuolella oltaisiin. Tulevaisuusajattelu voisi esimerkiksi auttaa nuorta tiedostamaan ei- tyypilliset uravaihtoehdot opiskelupaikkaa etsiessään.”
Tulevaisuusajattelun lisääminen koulumaailmassa olisi itsessään jo varautumista, sillä kehitys ajaa kutakin yhteiskunnan osa-aluetta väistämättä kohti monimutkaistuvaa maailmaa, jossa varasuunnitelmia on hyvä olla taskussa.
”Luontainen kehitys haastaa myös koulutusohjelmat painottamaan tulevaisuusosaamista tarjonnassaan, Aalto tuumaa.
Parannettavaa löytyy siis aina, mutta siitä huolimatta Suomi on tulevaisuusajattelun kärkimaita. Edellä mainittu professuuri, tulevaisuudentutkimuksen maisteriohjelma sekä eduskunnassa vaikuttava tulevaisuusvaliokunta kielivät kaikki siitä, että tulevaisuus on jo keskuudessamme.
”Suomalaisen tulevaisuusajattelun parlamentaarinen ulottuvuus on ainutlaatuinen koko maailmassa. Teemme myös kansainvälistä tulevaisuusorientoitunutta yhteistyötä esimerkiksi Millenium-projektissa Helsingin noodimme kautta. Näillä näkymin tulevaisuudentutkimus ei niukoista resursseista huolimatta sekään ole poistumassa yliopistomaailmasta, Aalto iloitsee.
Tulevaisuusajattelusta hyötyä työelämässä
Oululainen Tomme Vidnäs muistelee lämpimästi vuotta 2012, jolloin hän sai valmiiksi tulevaisuusorientoituneen pro gradunsa tietojenkäsittelytieteiden tiedekunnassa. Työssään Vidnäs tutki pelinkehityksen tulevaisuutta aina 20 vuoden päähän. Tutkimuksen työkaluna Vidnäs käytti tulevaisuudentutkimuksen yhtä ehkä tunnetuinta menetelmää, Delfoita.
”Delfoi sopii mielestäni moneen muuhunkin paikkaan, kuin tulevaisuusorientoituneeseen työhön. Menetelmä voisi toimia vaikkapa vaatimusmääritelmiä laatiessa täällä ohjelmistopuolella.”
Vidnäsin tulevaisuusosaaminen huomattiin työhaastattelussa paikallisessa oululaisessa mobiiliteknologiaan keskittyneessä ohjelmistoalan yrityksessä.
”Työnantaja oli utelias tulevaisuusajattelua kohtaan, aivan niin kuin minä olin aikanaan bongatessani tulevaisuudentutkimuksen sivuainekokonaisuuden yliopiston humanistisen puolen ilmoitustaululta.”
Vidnäs kertoo, että hänellä ei ole antaa konkreettisia esimerkkejä tulevaisuudentutkimuksen metodologian käyttämisestä työelämässä, mutta ajattelun tasolla tuleva on hyvin usein hänen mielessä.
”Työssäni ajattelin usein kaikkia mahdollisia skenaarioita. Esimerkiksi projektiluonteisessa työssä tällainen skenaarioajattelu on auttanut minua paljon.”
Vidnäs mieltyi tulevaisuudentutkimuksen tieteenalaan niin paljon, että paljastaa haaveilevansa tutkimuksen jatkamisesta.
”Pidin todella paljon tulevaisuudentutkimuksen keskustelevasta ilmapiiristä sekä tavoitteesta tehdä maailma paremmaksi. Sitä paitsi, jos niinkin mahdotonta asiaa kuin tulevaisuutta voidaan tutkia, eikö tällöin voida tutkia aivan kaikkea?”
Tulevaisuudentutkimus tieteenalana
» Tulevaisuudentutkimus tuo yksinkertaistettuna esille, mikä tulevaisuudessa on mahdollista, todennäköistä, toivottavaa tai ei-toivottavaa.
» Tiedonalana tulevaisuudentutkimus on poikkitieteellistä ja tavoitteellista.
» Tulevaisuudentutkimuksen yksi tunnetuimmista tutkimusmetodeista on delfoi-menetelmä, jossa tulevaisuuden näkymät pyritään tuomaan esiin tutkittavan kohteen asiantuntijoille lähetettävillä kyselylomakkeilla.
» Delfoi-menetelmä on lähellä laadullista kyselytutkimusta.
» Tulevaisuudentutkimusta voi opiskella Helsingin, Itä-Suomen, Lapin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa, Lappeenrannan ja Tampereen teknillisissä yliopistoissa, Aalto-yliopistossa sekä Åbo Akademissa.
