Oulun yliopiston lukuvuoden avajaisjuhlaa vietettiin maanantaina 10.9. Tilaisuuden juhlapuhuja, opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) onnitteli Oulua Suomen Akatemian lippulaivaohjelmaan pääsystä. Ministerin mukaan Linnanmaalle rakennettava korkeakoulukokonaisuus luo uusia mahdollisuuksia, ja opetus- ja kulttuuriministeriö on mukana kampusalueen kehittämisessä korkeakoulujen strategiarahoituksella.
Oulun yliopiston 60. akateeminen lukuvuosi avattiin maanantaina 10.9. juhlallisin menoin.
Saalastinsalissa järjestetyssä lukuvuoden avajaisjuhlassa opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) kiitteli juhlapuheessaan Oulua eteenpäin suuntaamisesta. Grahn-Laasonen onnitteli Oulun yliopistoa Suomen Akatemian lippulaivaohjelman rahoituksen saamisesta.
Toisena esimerkkinä Oulun edistyksellisyydestä ministeri mainitsi Linnanmaan kampuksen. Oulun ammattikorkeakoulun Teuvo Pakkalan ja Kotkantien kampukset muuttavat Linnanmaalle vuonna 2020.
”Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun yhteistyössä rakennetaan alueellisesti, kansallisesti, jopa kansainvälisesti entistä merkittävämpää kokonaisuutta”, hän arvioi.
Oulun yliopisto osti alkukesästä enemmistön Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n osakkeista. Ministeri Grahn-Laasosen mukaan yliopisto ja ammattikorkeakoulu säilyttävät tehtävänsä, tutkintonsa ja rahoituksensa lain mukaisesti edelleen erillisinä.
Silti ”erilaisuus ei saa olla este yhteistyölle”, Grahn-Laasonen totesi.
”Se on ministeriön viesti. Oulussa tämä alkaa toteutua, ja tuleekin heijastumaan koulutuspolkuihin. Yhteiselle kampukselle rakennettava korkeakoulukokonaisuus luo uusia mahdollisuuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriö on mukana kampusalueen kehittämisessä korkeakoulujen strategiarahoituksella. Toivon, että tämä työ johtaa [korkeakoulu]visiossa kuvattuihin tavoitteisiin: joustavat, yksilölliset, laadukkaat opintopolut, molempia osapuolia vahvistava yhteistyö, uutta tietoa ja uusia sovellutuksia luova tutkimus- ja kehitystyö.”
Grahn-Laasonen korosti puheessaan useaan otteeseen koulutuksen ja tutkimuksen tärkeyttä. Hän viittasi puheessaan myös hallituksen budjettiriihen linjaukseen, jonka mukaan tutkimus- ja innovaatiotoimintaan lisätään 112 miljoonaa euroa. Suurimman potin tästä saa Business Finland (entinen Tekes), jonka myöntövaltuudet kasvavat 69 miljoonalla eurolla. Suomen Akatemian avustusvaltuuksia tieteellisen tutkimuksen rahoittamiseksi lisätään 25 miljoonalla eurolla.
Juhlapuheensa lopuksi ministeri Grahn-Laasonen toivotti uusille opiskelijoille menestystä opintojen aloittamiseen.
”Tämä päivä on erityisesti teidän. Olkaa uteliaita, tutustukaa toisiinne, verkostoitukaa, oppikaa vieraita kieliä, osallistukaa vaihto-ohjelmiin, kansainvälistykää. Opiskelijuus avaa monia ovia ja mahdollisuuksia. Opiskelu ovat paras investointi tulevaisuuteen.”
Oulun yliopiston lukuvuoden avajaispäivään kuului ekumeeninen jumalanpalvelus Pyhän Luukkaan kappelissa, professorikulkue ja avajaisjuhla Saalastinsalissa. Airuiden jälkeen professorikulkueen kärjessä Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki.
Tutkittua tietoa päätöksentekoon
Avajaisjuhlan puheenvuorossaan Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki toivoi, että suurien myllerrysten jälkeen Oulun yliopistossa koittaisi nyt seesteisempi aika.
Niinimäen mukaan koulutus ja tutkimus voivat auttaa monen tulevaisuuden ongelman ratkaisemisessa. Tästä esimerkkeinä hän mainitsi ilmastonmuutoksen ja suuret muuttoliikkeet.
”Takanamme on helteinen kesä. Voimme täällä pohjolassakin huomata erilaisten sään ääri-ilmiöiden ja niiden seurausten, kuten kuivuuden, metsäpalojen ja tulvien, lisääntyneen kaikkialla maailmassa. Euroopan lähialueilla vallitseva levottomuus on lisännyt maahanmuuttoa, mikä on näkynyt Euroopassa haasteena yhteiskuntien palveluille, ja aktivoinut poliittista keskustelua aihepiirissä, jonka kaikkien näkökulmien ymmärtämiseen ei ole tarjolla riittävää puolueetonta tutkimustietoa.”
”Informaatiovaikuttamisen aikakaudella yliopistoilla on tärkeä tehtävä tarjota tutkittua tietoa mielipiteiden muodostamisen ja päätöksenteon tueksi”, hän totesi.
Jouko Niinimäki nosti puheessaan esille myös yliopistoyhteisön. Niinimäen mukaan yhteisöllisyys ei synny itsestään, vaan se vaatii panoksen ja tuen kaikilta yhteisön jäseniltä. Oulussa yhteisöllisyys kehittyy oikeaan suuntaan, Niinimäki arvioi.
Hän nosti esille myös Oulun yliopistossa opiskelijoilla toteutetun, häirintää ja kiusaamista selvittäneen kyselyn. Kyselyn mukaan vajaa viidennes vastanneista oli kohdannut häirintää tai kiusaamista.
”Tulokset ovat huolestuttavia. Olemme päättäneet aktivoitua kiusaamisen ja häirinnän ehkäisyssä”, Niinimäki totesi. Oulun yliopisto on mukana Häirinnästä vapaa- ja Työ ei syrji -kampanjoissa.
Kiitosta hän antoi myös opetusministerille ja opetus- ja kulttuuriministeriölle päätöksestä aloittaa rakennus- ja yhdyskuntatekniikan koulutus Oulussa: ”Koulutus on osoittautunut heti erittäin vetovoimaiseksi.”
Silti lisärahalle olisi suuri tarve. Niinimäki piti Oulun yliopiston osuutta yliopistojen saamasta perusrahoituksesta liian pienenä: ”Suomen näkökulmasta Oulun yliopistoon kannattaisi investoida enemmän.”
Päätöksiä on mahdollista perua
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) hallituksen puheenjohtaja Kalle Parviainen kiinnitti puheessaan huomiota Oulun yliopiston ja suomalaisen korkeakoulutuksen muutoksiin.
Suuria muutoksia on tapahtunut jo hänen omana opiskeluaikanaankin. Kehitys ei ole suinkaan ollut aina positiivista: ”Kuudessa vuodessa olen huomannut, että opiskelijoiden väsymys, mielenterveysongelmat ja yleinen huoli huomisesta ovat lisääntyneet.”
”Leikkaamalla opiskelijoiden jo valmiiksi vähäisestä toimeentulosta sahaamme oksaa tulevaisuuden tekijöiden alta. Leikkaamalla koulutuksen rahoituksesta nakerramme yhteiskunnan tukipilareiden kestävyyttä. Leikkaamalla tutkimuksesta varmistamme, että maassamme ei synny mitään uutta.”
Parviainen kritisoi koulutukseen osoitettuja leikkauksia. Leikkauksilla on ollut vaikutuksensa niin opiskelijan jaksamiseen kuin tutkimuksen ja opetuksen laatuun.
”Leikkaamalla opiskelijoiden jo valmiiksi vähäisestä toimeentulosta sahaamme oksaa tulevaisuuden tekijöiden alta. Leikkaamalla koulutuksen rahoituksesta nakerramme yhteiskunnan tukipilareiden kestävyyttä. Leikkaamalla tutkimuksesta varmistamme, että maassamme ei synny mitään uutta.”
”Tämä puhe ja opiskelijoiden vaatimukset saattavat kuulostaa tutuilta, mutta vakuutan, että kahdeksaakymmentä prosenttia tästä puheesta ei ole kopioitu muualta”, hän totesi.
Parviainen kritisoi myös opiskelijavalintojen ensikertalaiskiintiöitä: ”Jos [kiintiöiden] tavoite oli myöhäistää nuorten aikuisten siirtymistä korkeakouluihin, niin onnittelut, kokeilu oli varsin onnistunut. Entistä useammat opiskelijat eivät suinkaan siirry suoraan lukiosta akateemisen tiedeyhteisön jäseniksi, vaan välivuosien määrä on kasvanut.”
”Toivoisin myös, että selvästi vääriksi osoittautuvia päätöksiä on mahdollista perua, eikä vain marssita eteenpäin, koska päätös on nyt tehty”, hän totesi.
Kalle Parviaiselta Oulun yliopisto sai kiitoksia jo tehdyistä uudistuksista: esimerkiksi oppimisympäristöihin on panostettu, ympärivuorokautinen kampus niin Linnanmaalla kuin Kontinkankaalla mahdollistaa opiskelun milloin se vain opiskelijalle parhaiten passaa, ja opintopsykologin resursseja on kasvatettu.
Tehtävää sen sijaan on kansainvälisyydessä, yliopiston tulisi viestiä vielä enemmän myös englanniksi. Tämä mahdollistaisi myös kansainvälisten opiskelijoiden aidon osallistumisen yliopistoyhteisön päätöksentekoon.
Lukuvuoden avajaisjuhlallisuudet jatkuvat keskiviikkona 12.9., kun vuorossa on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan järjestämä Vulcanalia. Päivään sisältyvät Linnanmaan kampuksen järjestömessut ja Limingantullissa Areena Oulussa järjestettävä iltajuhla, Vulcanalia Festival.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Oulun yliopisto järjesti Yrittäjän päivän kunniaksi BizBus-bussikuljetuksen yliopiston ja keskustan välille. Bussissa menestyneet yrittäjät kertoivat tarinoita onnistumisista, epäonnistumisista ja siitä, mikä yrittäjyydessä onkaan kaikkein tärkeintä.
“Olin yksin veneessä 168 päivää. Siinä ajassa oppi tuntemaan itsensä. Se on yrittäjälle elintärkeää. Pitää tietää, mitä ei tiedä ja antaa ne hommat muiden hoidettaviksi.”
Harkimo seisoo Linnanmaan ja Oulun keskustan väliä kulkevan BizBusin keskellä ja kertoo tarinaansa opiskelijoista ja yrittäjistä koostuvalle yleisölle. Nelisen tuntia kestävässä, yrittäjyydestä kertovassa bussikyydissä puhuivat keskiviikkona 5.9. Harkimon lisäksi Jaakko Alasaarela ZEFistä, Johanna Riihijärvi Liikusta, Jonna Muurinen Kuulusta sekä Antti Niittyviita Prove Expertiseltä.
Bussin pyörähtäessä Linnanmaalta kohti keskustaa Harkimo kertoo ensimmäisestä yrityksestään. Hän aloitti matonpesua tarjoavassa firmassa, jossa oli ainoa työntekijä.
“Siinä duunissa opin myymisen taidon. Kiersin ovelta ovelle ja mulle sanottiin, että heti täytyy kysyä joku kysymys, jotta ovea ei lyödä kiinni. Kysyin sitten, että ‘onko teillä mattoja ja huonekaluja’. Kukaan ei vastannut ‘ei’.”
“Ota idea ja muokkaa siitä omasi”
Harkimon puhe vilisee anekdootteja sekä menestymisestä, että epäonnistumisista. Tarkoituksena on inspiroitua ja oppia jotain tärkeää yrittäjyydestä.
“Olin amerikkalaisen liikemiehen kanssa Jokereiden pelissä. Hän kysyi omistanko joukkueen, johon sanoin että joo. Entä omistanko hallia? Vastasin että eihän kukaan Suomessa omista hallia, ei sellaista ole tehty.”
Tästä Harkimo saikin idean. Hän matkusti Yhdysvaltoihin ja tutustui monitoimihallin rahoitusmalleihin: “Otin USA:sta idean ja esitin sen Suomessa omanani.” Ajatuksesta syntyi Hartwall Areena.
Yrittäjyys kuin uskonto
“Sun täytyy uskoa itseesi. Sen jälkeen ihmiset pitää saada uskomaan siihen, mitä sä teet”, Harkimo opettaa. “Se on niin kuin uskonto.”
Aina kaikki ei kuitenkaan onnistunut Harkimollakaan. Aikoinaan hän osti jalkapalloseuran kovin odotuksin. Kymmenien miljoonien eurojen tappion jälkeen hän myi seuran. “En ole sen jälkeen jalkapalloon koskenut, enkä koske.”
“Virheistä on opittava, ja jos jokin ei toimi, se kannattaa lopettaa.”
BizBusissa keskiviikkona matkannut, itsekin yrittäjänä työskentelevä Ilona Huovinen muutti Helsingistä Ouluun opiskelemaan maisteriohjelmassa.
Bussin alakerta on täynnä, ja yrittäjyydestä kiinnostuneita riittää yläkertaankin. Matkustajat kyselevät Harkimolta epäsuomalaisen aktiivisesti yrittäjyyteen liittyviä kysymyksiä.
Myös Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki istuu eturivissä ja utelee vinkkejä yrittäjyyden tukemiseksi koulutuksessa.
Harkimoa seuraa ohjelmistoyritys ZEFin toimitusjohtaja Jaakko Alasaarela, joka kertoo yrittäjyyden olevan vastuunkantoa ja unelmointia. Hän haluaa vakuuttaa matkustajat siitä, että he pystyvät lähes mihin vain.
“Kellään ei ole oikeutta sanoa sinulle ‘et pysty’, mutta kaikki saavat sanoa ‘sinä pystyt siihen’.”
Vaikka yrittäjyyttä markkinoidaan vastaavissa tilaisuuksissa yleensä kyllästymiseen asti positiivisella pöhinällä ja korusanoilla, yllättää Alasaarela myös rehellisellä arviolla yrittäjyyden syistä: “Yrittäjäksi ruvetaan yleensä kahdesta syystä: se on joko unelma tai pakko.”
Parhaiten yleisöön tuntuvat uppoavan realismi ja käytännön neuvot. Kaksi päivää sitten International Business Management (IBM) -maisteriohjelmassa aloittanut Ilona Huovinen pitää tärkeänä etenkin Harkimon neuvoa oman osaamisen tunnistamisesta.
“Olen pyörittänyt kauneudenalan yritystä 20-vuotiaasta asti ja on tärkeätä uskaltaa ulkoistaa. Itse ei voi osata kaikkea, ja siksi esimerkiksi olen ulkoistanut kirjanpidon”, hän kertoo.
BizBusin yksi pääsanoma tuntuukin olevan, että yksinäiseen puurtamiseen lukkiutunut ajatusmaailma on tuuletettava. Yrittäjyys ei sovellu kaikille, mutta tiimityön tekeminen on varmasti hyvä taito millä tahansa alalla.
Muokattu 12.9. kello 9.55: Korjattu Ilona Huovisen ikä.
Julkaistu
SHARE
Juho Karjalainen
Oulun yliopiston alumni, joka on valmistunut tiedeviestinnästä filosofian maisteriksi.
Taidepiiri Tapiirin hallituksen puheenjohtaja Ville Paananen siirtyi vuodessa järjestönoviisista aktiiviksi. Toimiminen järjestössä on tehnyt yliopistosta pienemmän, hän sanoo.
Siinäpä kieleltä nopeasti suhahtava sana, joka on latautunut täyteen riemukasta odotusta.
Ensimmäinen luento, ensimmäiset laskuharjoitukset, ensimmäinen tentti, ensimmäinen tentin uusinta! Ensimmäinen pienryhmäkokoontuminen, ensimmäiset bileet, jatkot, sillikset!
Hauskaa ja yhteisöllistä – ainakin kun on mukana sisällä porukassa.
Kauempaa kaikki näyttää varsin erilaiselta. Sen tietää oululainen sähkötekniikan opiskelija Ville Paananen. Hänelle oman paikan löytäminen Oulun yliopistosta vaati kaksi vuotta ja Jodelin apua.
Jonkinlainen epäteekkari
Muuttaessaan Jyväskylästä Ouluun kuusi vuotta sitten Ville Paananen ei tuntenut paikkakunnalta muita kuin silloisen tyttöystävänsä. Ouluun hänet toivat sähkötekniikan opinnot: robotiikasta ja tekoälystä kiinnostunut Paananen arveli alan kiinnostavaksi.
Opiskelut käynnistyivät kuusihenkisessä pienryhmässä, josta vuoden edetessä kaikki paitsi hän ja yksi toinen lopettivat opintonsa.
Pienryhmän pienentyessä Paananen koki loittonevansa muista. Ei siksi, että häntä olisi muiden toimesta erityisesti syrjitty, vaan siksi, ettei hän itse löytänyt paikkaansa muiden joukosta. Luontainen ujous kasvatti kynnystä kontaktin ottamiseen. Ja missä samanhenkisiä ihmisiä edes tapaisi?
Luultavasti teekkarikiltojen toiminnassa, mutta niihin Paananen ei tuntenut koskaan kuuluvansa. Ei, vaikka suorittikin fuksipassin tehtävät, pulahti vappuna Lasaretinväylään ja sai lakkinsa aamunkoitteessa muiden mukana.
”Ehkä olen jonkinlainen epäteekkari. Opiskelualani ei ole se, mikä ilmentää minua ihmisenä.”
Kulttuurista kiinnostuneena Paananen tiedusteli pienryhmäohjaajalta, tiesikö hän yliopistolla olevan bändejä, johon mahtuisi yksi kitaristi. Hänelle tarjottiin vastaukseksi opiskelijakuoroja ja orkestereita. Niihin kitara ei tuntunut oikein sopivan.
Kun ensimmäinen opiskeluvuosi ”meni niin kuin meni”, toisen vuoden alkaessa Paananen tunsi olonsa entistä yksinäisemmäksi – poissa olivat pienryhmäläiset ja fuksipassin suorittamiseen kuuluvat kuviot. Paanasen opiskelut jäivät tauolle vuoden 2014 keväällä, kun hän sairastui masennukseen. Samoihin aikoihin päättyi myös pitkä parisuhde.
Palatessaan opintojen pariin vuonna 2016 Paananen tunsi olevansa taas kuin fuksi, joka murehtii, löytääkö tuhansien opiskelijoiden joukosta koskaan ryhmää, johon hän tuntisi kuuluvansa – omaa ydinporukkaa.
Kun on tahtoa, on myös konsteja. Paananen kiinnitti Linnanmaan kampuksen seinälle julisteita, joissa etsi kanssaopiskelijoita kokeilemaan kanssaan Neljän tähden illallinen -tv-sarjan konseptia. Vaikka joitakin vastauksia tuli, idea ei silti koskaan ottanut tulta siipien alle.
Kun kokkauskutsut eivät tuottaneet tulosta, apuun tuli Jodel, opiskelijoiden suosima anonyymi kännykkäsovellus. Jodelissa eri alojen ihmiset kohtasivat välimatkasta riippumatta samassa sovelluksessa: kun yksi kirjoitti Tietotalosta, toinen vastasi kasvatustieteiden päädystä, kolmas Kontinkankaalta.
”Kun sovellus tuli, tuntui, että se toi koko yliopistoyhteisön yhteen”, Paananen muistelee.
Jodelista Paananen löysi taiteesta innostuneita keskustelijoita, jotka halusivat myös kohdata kampuksella kasvotusten. Näistä kokoontumisista kasvoi viime vuoden lopulla uusi oululainen opiskelijajärjestö, Oulun korkeakoulujen taidepiiri Tapiiri ry.
Tapiiri kokoontuu keskiviikkoisin 5.9. alkaen Linnanmaalla taidetapaamisiin. Tapaamisissa taiteen muoto on vapaa, ja osallistujat tekevät kuka mitäkin: osa piirtää, osa maalaa, osa maalaa figuureja, osa tekee bullet journaleita. Paanasen mukaan heti alusta asti ajatuksena on ollut, että Tapiirin tapaamisissa saa tehdä mitä vain itse haluaa.
Ville Paananen iloitsee ennen kaikkea siitä, että tapiirilaiset itse kokevat toiminnan tärkeäksi ja merkitykselliseksi. ”Ihmiset ovat sanoneet, että tälle on kysyntää. Se vahvistaa tunnetta, että tämä on hyvä juttu, tätä kannattaa tehdä. ”
Yhteisö tehdään yhdessä
Ville Paanasen kokemuksista olisi helppo maalata sankaritarina: kun sopivaa yhteisöä ei ollut valmiina, täytyi sellainen tehdä itse.
Mutta kyse ei ole vain yhden ihmisen ponnistuksesta, Paananen sanoo.
Vaikka Tapiirin perustajien joukossa on myös järjestöaktiiveja, moni, kuten Paananen itse, oli järjestössä mukana aivan ensimmäistä kertaa. Siksi yhden ihmisen into ei riitä, vaan rinnalle tarvitaan muita.
Ville Paanasen mukaan asiantuntija-apua antoi OYY:n tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntija Asta Salomaa, järjestön sääntöjen kirjoittamiseen saatiin apua yhden hallituslaisen äidiltä. Ennen kaikkea tarvittiin jäsenten oma halu tehdä töitä yhteisönsä eteen.
Paananen löytää yhdessä taiteilulle monta perustetta. Ensinnäkin se on erinomaisen hyvä syy kokoontua yhteen. Pensseli voi pysyä pöydällä tuntitolkulla, jos keskustelu virtaa valtoimenaan.
Lisäksi yhdessä työskenteleminen kehittää taiteilijana, Paananen sanoo.
”Kotona et pääse haastamaan itseäsi ja oppimaan muilta. Paikan päällä näet, kuinka erilaiset taidetekniikat toimivat, ja voit kuulla perusteluita, miksi tehdä juuri näin. Senkin näkee konkreettisesti, kuinka kynää pidetään piirrettäessä kädessä.”
Paanasella kaikki järjestöön liittyvä on tullut uutena: miksi järjestön on järkevää rekisteröityä, mitä vastuita puheenjohtajalla on, mitä asioita sääntöihin kirjoitetaan. Mysteerin verhoamaa oli aktiivien viljelemä termistö: toiminnantarkastus, talousarvio, toimintasuunnitelma.
Tapiirin hallituksen puheenjohtajana piti opetella sekin, mitä sanoja käyttää hallituksen kokouksen avatessa. Tähänkin sai onneksi apua muilta, hallituksen järjestöaktiiveilta ja Youtube-videoista.
Syy jäädä Linnanmaalle
Tapiirin ensikokoontumisesta on kulunut pian vuosi. Nyt Paanasen elämä on hyvin erilaista kuin viime syksynä.
Toki järjestöaktiivin elämä on kiireistä, kuluttavaakin, puheenjohtajalla olisi aina tehtävänä, suunniteltavana ja murehdittavana jotain: ”saa tuijottaa kalenteria ja stressata”.
Paananen kokee oppineensa vuoden aikana valtavasti. Ei vain järjestöbyrokratiasta, vaan myös kommunikoinnista, vuorovaikutuksesta, kuuntelemisesta.
Hän iloitsee ennen kaikkea siitä, että tapiirilaiset itse kokevat toiminnan tärkeäksi ja merkitykselliseksi.
”Ihmiset ovat sanoneet, että tälle on kysyntää. Se vahvistaa tunnetta, että tämä on hyvä juttu, tätä kannattaa tehdä. On hienoa olla osana tuomassa ihmiselle syytä, jonka vuoksi jäädä luentojen jälkeen Linnanmaalle hengailemaan muiden kanssa.”
Toimiminen järjestössä on tehnyt Oulun yliopistosta pienemmän, Paananen sanoo. Vasta nyt hän näkee sen, miten yliopisto rakentuu, miten paljon toimijoita kampukselle mahtuu, miten yliopistoa johdetaan.
Samalla hän kokee päässeensä ravistelemaan yliopistoa, tuomalla kampukselle jotain uutta.
Ei ainoastaan uutta rekisteröityä yhdistystä Patentti- ja rekisterihallituksen mappeihin – Paananen haluaa tuoda esille myös uutta ajattelutapaa, tapaa toimia ja olla osana yhteisöä.
”Yliopistossa muodostuu helposti rajoja eri järjestöjen, alojen ja tapahtumien välille. Sitäkin tarvitaan, toki”, hän sanoo,
Mutta rajansa kaikella, rajoillakin.
”Haluaisin, että täällä huomattaisiin, kuinka samanlaisia ihmisiä löytyy saman katon alta. Kun törmäyttää ihmisiä yhteen, voi syntyä hyviä juttuja.”
Kuka?
» Ville Paananen
» 26-vuotias.
» Kotoisin Jyväskylästä, asuu Oulussa.
» Sähkötekniikan opiskelija Oulun yliopistossa.
» Tekniikan kandidaatti. Aloittaa diplomityön tekemisen tänä syksynä.
» Oulun korkeakoulujen taidepiiri Tapiiri ry:n perustajajäsen ja hallituksen puheenjohtaja.
» Lapsena unelma-ammatti oli palomies. ”Halusin lapsena myös insinööriksi, vaikka en tosin tiennyt tarkemmin, minkä alan insinööriksi.”
» Harrastaa taiteilua ja lukemista, kausittain myös lenkkeilyä ja joogaa.
» Toivoo, että jokaisella opintonsa aloittavalla opiskelijalla on oma ryhmänsä johon kuulua.
» Haaveilee rivitalosta, jossa on pieni piha, iso grilli ja saksalainen naapuripariskunta.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö (PSOAS) avaa syksyllä Oulun yliopiston Linnanmaan kampukselle oman palvelupisteen. Tällä hetkellä tila kulkee nimellä PSOAS Lounge. Tilaan avataan myös Unirestan ravintola, Health to Organic Cafe & Deli Campus. PSOASin tila sijoittuu Juvenes Printin ja UniSalonin väliselle alueelle. Alueen rakennustyöt käynnistyivät heinäkuussa. PSOASin palvelupäällikön Jari Simosen arvion mukaan uuden palvelupisteen tilat valmistuvat lokakuun loppupuolella, jollei remontissa […]
Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö (PSOAS) avaa syksyllä Oulun yliopiston Linnanmaan kampukselle oman palvelupisteen. Tällä hetkellä tila kulkee nimellä PSOAS Lounge.
PSOASin tila sijoittuu Juvenes Printin ja UniSalonin väliselle alueelle. Alueen rakennustyöt käynnistyivät heinäkuussa. PSOASin palvelupäällikön Jari Simosen arvion mukaan uuden palvelupisteen tilat valmistuvat lokakuun loppupuolella, jollei remontissa tule eteen mitään yllätyksiä.
Tila jakautuu kahtia: toisella puolella on PSOASin toimisto, toisella puolella Unirestan ravintola.
Jari Simosen mukaan palvelupisteeltä tulee saamaan pitkälti samoja palveluita kuin Mannenkadulla sijaitsevasta asuntotoimistosta. Linnanmaan pisteellä tulee työskentelemään asiakaspalvelijoiden lisäksi PSOASin isännöitsijöitä.
Edelleen mietinnässä on se, tuleeko Linnanmaan pisteelle asuntojen avainpalvelu vai ei, vai pitääkö avaimet jatkossakin hakea Mannenkadulta.
”Käytössämme oleva tila on rajallinen. Myös turvallisuus tulee huomioida, jotta avaimia ei päädy vääriin käsiin. On vielä auki, missä määrin avainpalvelut toteutuvat Linnanmaalla. Sen olemme kuitenkin päättäneet, että esimerkiksi parkkipaikkojen avaimet saa Linnanmaalta.”
PSOASin toimiston ulkopuolelle tulee myös kalustettua odotustilaa, joka on avointa kaikille.
”Tiedossamme on, että Linnanmaalla tilat ovat tiiviit. Jollei muualta löydy tilaa, saa meille tulla viettämään aikaa, oli sitten asiaa meille tai ei.”
Hinnat H20-konseptin mukaiset
Unirestalle uuden kahvila-ravintolan avaaminen Linnanmaalle on iso asia, toimitusjohtaja Kaija-Liisa Silvennoinen toteaa.
Ketjulla oli Linnanmaalla ennen kuusi ravintolaa ja yksi kahvila, mutta kampuksen ravintolakilpailutusten myötä Unirestalle jäi ainoastaan hallintopäädyn Kastari.
Health to Organic -ravintola poikkeaa merkittävästi lounasravintola Kastarista siinä, että ravintolasta ei saa Kelan ateriatuettua lounasta. Samoin on muissakin Health to Organic (H2O)-ravintoloissa, joita on tällä hetkellä kolme: yksi Ideaparkissa, yksi Oulun keskustassa ja yksi Kalevan toimitalossa.
”Olemme PSOASin tiloissa vuokralla, emme korkeakoulun omistamassa tilassa. Ravintolassa on H2O-konseptin mukaiset hinnat. Toki meillä on erilaisia alennuksia opiskelijakortilla, mutta Kelan ateriatuettua lounasta ei meiltä saa.”
Linnanmaan kampukselle tuleva ravintola on muuten muiden H2O-ravintoloiden kaltainen, mutta muita pienemmän keittötilan vuoksi lounasvaihtoehtona on salaattibaari tai keitto. Päivittäin vaihtuvia keittoja on kaksi.
Asiakaspaikkoja on 80, ja lisäksi tilaan tulee pieni neuvottelutila.
Kaija-Liisa Silvennoinen kertoo, että H2O-konsepti on alun perin kehitetty juuri Linnanmaan kahvilatarjontaa ajatellen.
”Päädyimme lopulta avaamaan ensimmäisen ravintolan keskustaan. Se oli varmasti oikea järjestys, mutta olemme innoissamme siitä, että pääsemme sinne, minne ravintolaa alunperin suunniteltiinkin. Uskon, että H2O on Linnanmaalla toivottu lisä.”
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Oulun yliopisto järjestää yrittäjän päivän kunniaksi bussikuljetuksen yliopiston ja Oulun keskustan välille, yliopisto tiedottaa. Keskiviikkona 5.9. liikennöivässä BizBuz-bussissa erilaisista taustoista ponnistavat yrittäjät kertovat yllättäviä ja inspiroivia tarinoita siitä, kuinka he päätyivät nykyiseen tilanteeseensa. Bussikuljetus on ilmainen ja kaikille avoin. Yrittäjien tarinoiden lisäksi bussissa saa tietoa Oulun yliopiston yrittäjyystoiminnasta. Bussimatkan puhujina ovat muun muassa kansanedustaja, yrittäjä Hjallis […]
Oulun yliopisto järjestää yrittäjän päivän kunniaksi bussikuljetuksen yliopiston ja Oulun keskustan välille, yliopisto tiedottaa.
Keskiviikkona 5.9. liikennöivässä BizBuz-bussissa erilaisista taustoista ponnistavat yrittäjät kertovat yllättäviä ja inspiroivia tarinoita siitä, kuinka he päätyivät nykyiseen tilanteeseensa. Bussikuljetus on ilmainen ja kaikille avoin. Yrittäjien tarinoiden lisäksi bussissa saa tietoa Oulun yliopiston yrittäjyystoiminnasta.
Bussimatkan puhujina ovat muun muassa kansanedustaja, yrittäjä Hjallis Harkimo, ZEFin toimitusjohtaja Jaakko Alasaarela, kuntokeskus Liikun perustaja Johanna Riihijärvi ja markkinointiviestintätoimisto Kuulun perustaja Jonna Muurinen. Kyytiä isännöi Simo Kekäläinen.
Bussi liikennöi keskustan ja Linnanmaan väliä 5.9. kello 12–16. Bussikyydin jälkeen kaikki kiinnostuneet voivat jatkaa keskusteluita puhujien kanssa Linnanmaan kampuksella Tellus Innovation Arenalla.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Luentojen seuraamista lattiatasosta, opintojen tuen puutetta, tiedonkulkuongelmia… Lääkäriliiton uusimman opiskelijatutkimuksen mukaan Oulun medisiinarit ovat valtakunnallisesti koko maan kriittisimpiä. Selvitimme, mistä kritiikki kumpuaa.
Kun Lääkärilehtijulkaisi viime tammikuussaLääkäriliiton opiskelijatutkimuksen tulokset, Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki pyysi Oulun yliopiston ylioppilaskuntaa (OYY) selvittämään kyseisen tutkimuksen tuloksen syitä tarkemmin.
OYY keskusteli Oulun Lääketieteellisen Killan (OLK) opiskelijoiden kanssa sekä opiskelijatutkimuksesta että opiskelijoiden näkemyksistä Oulun yliopiston lääketieteellisestä koulutuksesta ja sen kehittämistarpeista. Keskustelun ja aiempien kyselyiden pohjalta OYY laati selvityksen.
OYY:n selvityksessä keskeisimmiksi epäkohdiksi mainittiin Kontinkankaan opetustilat, koulutuspalveluiden liian vähäiset resurssit tarpeeseen nähden sekä se, että yhdenvertaisuus ei toteudu Linnanmaan opiskelijoiden kanssa.
Kysyimme Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan koulutusdekaanilta Jyrki Mäkelältä ja koulutuspalvelupäälliköltä Katja Puralta, mitä asioille aiotaan tehdä. Pyysimme kommenttia myös Kontinkankaan tilatyöryhmän opiskelijajäseneltä Eelis Palokankaalta.
Opiskelijoiden antama kritiikki on Mäkelän mukaan ollut tiedossa jo pitkään. Hän kertoo, että tilaongelmia ratkotaan remontilla, ja opetusta koskevaan kritiikkiin vaikutetaan opetussuunnitelmalla.
”Me olemme tunnistaneet nämä ongelmat, ja asioihin on pyritty vaikuttamaan aktiivisesti.”
Uutta opetussuunnitelmaa on noudatettu vasta vuoden verran, ja Mäkelä vakuuttaakin, että kehitystä tulee tapahtumaan – ei hetkessä, mutta pikkuhiljaa.
Ryhmäopetusta kahvihuoneessa
Yksi suurimmista kritiikin kohteista on Kontinkankaan kampuksen opetustilat, joita pidetään monilta osin vanhanaikaisina ja liian pieninä. Esimerkiksi massaluennoilla opiskelijat joutuvat jopa istumaan käytävillä.
Kritiikki kohdistuu nimenomaan Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) puolelle, ei Aapistien uusiin tiloihin – uusiin tiloihin opiskelijat ovat kyllä tyytyväisiä. Uudella puolella luentosalit ovat tarpeeksi suuria, jopa 300–400 kuulijaa mahduttavia, joten niihin mahtuu koko kurssi kerralla.
Oulun yliopistollinen sairaala on rakennettu jo 1970-luvulla, joten on selvää, etteivät tilat enää vastaa nykypäivän opetustilatarpeita. Jyrki Mäkelän mukaan opetustiloja ei sairaalan puolella ole tarpeeksi.
Sairaalan rakentamista seuranneen viidenkymmenen vuoden aikana maailma on muuttunut ja potilasmäärät lisääntyneet, joten kaikki mahdolliset tilat on jouduttu ottamaan potilaskäyttöön.
Sairaalan puolella luentosaleihin mahtuu enintään 130 opiskelijaa, ja kun kurssit ovat 150 opiskelijan kursseja, lopputuloksena on, etteivät kaikki mahdu kerralla sisälle.
”Se on ihan totta, että opiskelijat joutuvat istumaan lattialla – eikä sille oikein voi mitään”, Mäkelä harmittelee.
Koulutuspalvelupäällikkö Katja Puran mukaan opiskelijat ovat antaneet palautetta etenkin ryhmätyötilojen vähäisyydestä. Hän vakuuttaa, että syksyn aikana alkavan remontin myötä ryhmätyötiloja tulee lisää.
Oulun yliopisto on myös rakentamassa Kontinkankaalle uutta, Linnanmaan mallin mukaista Tellus-opiskelutilaa.
Mäkelä kertoo itse pitävänsä ryhmäopetusta kahvihuoneessa, sillä sairaalan puolella ryhmäopetustiloja ei ole.
”Se on opettajille yhtä hankalaa kuin opiskelijoille – siitä [tilan puutteesta] kärsii myös opettajat. Samassa veneessä tässä ollaan.”
”Se on ihan totta, että opiskelijat joutuvat istumaan lattialla – eikä sille oikein voi mitään.”
Opiskelijat ovat saaneet olla mukana suunnittelemassa uusia tiloja. Pura kertoo, että esimerkiksi Kontinkankaan Tellus-projektissa opiskelijat ovat saaneet kommentoida suunnitelmia. Opiskelijoilta on varmistettu, että suunnitelmat vastaavat heidän käsityksiään hyvistä ja tarpeellisista tiloista.
”Niistä tiloista tulee kyllä hienot. Tietysti se vie jonkun aikaa, mutta yliopisto todellakin on puuttumassa tähän tilaongelmaan”, Pura vakuuttaa.
Yksi tilatyöryhmän opiskelijajäsenistä on Oulun Lääketieteellisen Killan hallituksen varainhankintavastaava Eelis Palokangas. Myös hän pitää suurimpana ongelmana sitä, että luento-opetuksen ulkopuolisia opiskelutiloja on hyvin vähän.
Palokangas onkin iloinen, että asiaan tulee parannusta: ”Ensi syksyn aikana lähtee kunnon tilamuutos käyntiin.”
Jyrki Mäkelä muistuttaa, että uuden sairaalan rakentaminen on alkamassa ja sen odotetaan valmistuvan jo ensi vuosikymmenen loppupuolella. Uusi sairaala rakennetaan vanhan sairaalan viereen. Tulevaisuuden sairaala OYS 2030 -hankkeen kuvataan olevan ”opetuksen ja tutkimuksen tarpeet täyttävä laitos”.
Eriarvoisuutta kampusten välillä
Oululaiset lääketieteen opiskelijat ovat kritisoineet myös sitä, että Kontinkankaalla on hyvin erilainen toimintakulttuuri Linnanmaahan verrattuna. Tämän vuoksi monien uudistusten vieminen Kontinkankaalle on viivästynyt, mikä on taas aiheuttanut sen, että opiskelijat ovat kokeneet eriarvoisuutta muihin Oulun yliopiston opiskelijoihin nähden.
Opiskelijoiden kritiikki on kohdistunut muun muassa Tuudo-sovellukseen ja sähköiseen palaute.oulu.fi -palautejärjestelmään.
Katja Pura haluaa täsmentää, että Tuudo-sovelluksessa on kaikki ominaisuudet käytössä kaikilla – sovellus on siis täysin sama. Ongelmana on se, että sovellus hakee tietonsa WebOodista.
Muista opiskelijoista poiketen lääketieteellisen tiedekunnan opetustapahtumat eivät ole olleet WebOodissa, vaan ne on tehty Exceliin, jonka vuoksi ne eivät siirtyneet sieltä Tuudoon. Tulevalle lukuvuodelle lukujärjestykset on tehty kuten muualla yliopistossa, joten myös tiedekunnan opiskelijat näkevät jatkossa lukujärjestyksensä Tuudosta.
Myös palaute.oulu.fi-työkalu hakee tietonsa WebOodista, joten sekin tulee syksystä alkaen käyttöön. Ympärivuorokautinen kulku kulkukortilla on ollut pian vuoden käytössä Linnanmaalla, mutta ei vielä kokonaisuudessaan Kontinkankaalla. Katja Pura vakuuttaa, että 24/7-kulku on tulossa Kontinkankaallekin.
Eelis Palokangaskin on huomannut omien opintojensa aikana kyseisten sovellusten toimimattomuuden. Hänen mielestään opiskelijat voivat olla luottavaisin mielin: ”Nämä ovat kuitenkin kokonaisuudessaan sellaisia asioita, jotka ovat onneksi korjaantumassa.”
Koulutuspalvelupäällikkö Katja Puran mukaan opiskelijat ovat antaneet palautetta etenkin ryhmätyötilojen vähäisyydestä. Koulutusdekaani Jyrki Mäkelä kertoo itse pitävänsä ryhmäopetusta kahvihuoneessa, sillä sairaalan puolella ryhmäopetustiloja ei ole.
Kuormittuneita opintosuunnittelijoita
Opiskelijat ovat antaneet palautetta myös saamansa tuen vähäisyydestä. Opiskelijat kokevat koulutuspalveluiden, eli koulutussuunnittelijoiden ja opintoasiainsihteerien, resurssien olevan riittämättömiä lääketieteellisen tiedekunnan tarpeeseen nähden.
Opiskelijat ovat huolissaan opiskelijoiden ja opetuksen tuesta, sillä Oulun yliopistossa on valtakunnallisesti pienimmät tukipalvelut.
Myös Mäkelä harmittelee asiaa. ”Meillä oli aikaisemmin neljä työntekijää, mutta yksi henkilö lähti pois. Se on selvästi vaikuttanut tilanteeseen.”
Eelis Palokankaan mukaan suurin tukipalveluihin liittyvä ongelma sen sijaan on ollut se, että opintosuunnittelijoita on liian vähän.
Palokangas kertoo esimerkkinä tapauksista joissa hän on joutunut turhaan odottamaan aamulla opettajaa paikalle. Tämä on johtunut yksinkertaisesti siitä, että opettaja on syystä tai toisesta joutunut perumaan ryhmäopetuksen. Perumisesta on ilmoitettu opintohallintoon opintosuunnittelijalle, mutta tieto ei ole kulkenut opiskelijoille asti.
Palokangas kuitenkin muistuttaa, että syksyllä opintohallintoon on tulossa yksi uusi opetushoitaja, jonka tuleviin työtehtäviin kuuluu lääketieteen tutkinto-ohjelman opintojaksoihin kuuluvia organisointitehtäviä. Hän esimerkiksi vastaa opetustilojen varaamisesta ja keskussairaalaharjoitteluiden organisointiin liittyvistä tehtävistä.
”Tämä on selvästi ollut poikkeusvuosi, ja tilanne tulee toivottavasti korjaantumaan”, Palokangas huomauttaa.
Lääketieteen opiskelija Eelis Palokangas pitää erityisen tärkeänä seikkana sitä, että keskusteluyhteydet ovat auki puolin ja toisin. ”Asioita ei suinkaan lakaista maton alle, vaan niitä pyritään aktiivisesti kehittämään.” Arkistokuva.
Mentori apuna ammattiin kasvamisessa
Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa opiskelijoilla on omaopettajatapaamisia noin kerran lukuvuodessa, eivätkä nekään aina toteudu. Muun muassa tästä syystä opiskelijat kääntyvät usein koulutussuunnittelijoiden ja opintoasiansihteereiden puoleen, mikä taas kuormittaa koulutuspalveluiden resursseja.
Jyrki Mäkelän mukaan omaopettajien rekrytoinnissa on ollut ongelmia. Omaopettajia ei Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ole kovin paljon.
Katja Pura yhtyy Mäkelän kommenttiin: ”Lääketieteellisessä tiedekunnassa sisäänotto on 150 opiskelijaa, ja kun yhdessä ryhmässä on vähintään kymmenen opiskelijaa, niin sehän tarkoittaa aika monta opettajaa.”
Palokankaan käsityksen mukaan opiskelijat eivät yleensä kaipaa henkilökohtaista ohjausta, sillä lukujärjestykset tulevat pitkälti valmiina. Lähtökohtaisesti omaopettajalta ei siis kaivata niinkään opintojen suunnitteluun liittyvää apua.
Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa käytössä on mentor-malli. Puran mukaan se on hyvä ja toimiva malli, ja myös Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta pyrkii jatkossa ottamaan mallia Turusta.
Palokangas pitää mentori-termiä omaopettajaa parempana, sillä se myös kuvaa tällaisen tukihenkilön toimenkuvaa paremmin. ”Mentori olisi parempi termi: hän olisi tukena ammattiin kasvamisessa.”
Katja Pura kertoo, että myös Tuudo hyppää apuun omaopettajatoiminnassa. Tuudoon tulee omaopettaja-sovellus, jonka toivotaan helpottavan tapaamisten sopimista ja sitä, mitä asioita tapaamisissa tulisi käsitellä.
”On tulossa vuosikursseittain runko siitä, mitä omaopettaja-tapaamisissa olisi hyvä käsitellä. Tämä runko pohjautuu tietysti opetussuunnitelmaan.”
Haasteita tiedonkulun kanssa
Oulun medisiinarit eivät tutkimuksen mukaan ymmärrä, miksi heillä ei ole samoja palveluita kuin Linnanmaan kampuksella. Tiedonkulussa on siis ongelmia.
”Sairaalayhteisö on hyvin dynaaminen: muutoksia tapahtuu koko ajan. Kaikesta pitäisi siis tiedottaa aktiivisesti”, Mäkelä toteaa.
Kilta on hyvin aktiivinen, ja asioista on keskusteltu avoimesti. Katja Pura kertoo, että opiskelijoiden kanssa on kokoonnuttu myös tiedotuskritiikin tiimoilta. Opiskelijoilta kysyttiin suoraan, mikä olisi heille paras tapa tiedottaa asioista ja mitä tiedotuskanavia he toivovat käytettävän.
”Onneksi meillä on hyvä keskusteluyhteys opiskelijoiden kanssa.”
”Tiedottaminen tilamuutoksista ajoissa vähentäisi myös turhia huhumyllyjä. Opiskelijat kaipaisivat ihan simppeleitä väliaikatietoja. Kaiken ei mielestäni tarvitse olla täysin valmista ennen kuin tiedotetaan. Jo se auttaisi hyvin pitkälle, että yliopisto kertoisi, että jokin asia on tiedostettu ja että asiaa hoidetaan.”
Tiedekunnan sisällä tiedotus toimii Palokankaan mukaan hyvin, mutta yliopistolta kaivattaisiin aktiivisempaa otetta tiedottamiseen. Esimerkiksi kun Kontinkankaalle tuli läppärilainaamo, yliopisto ei tiedottanut asiasta opiskelijoille lainkaan. Tiedottaminen jäi killan vastuulle.
Kun ryhmätyötiloja oli mahdollista varata kalenterisovelluksen kautta, ei siitäkään tullut opiskelijoille yliopiston puolesta informaatiota – tästäkin tiedotti lopulta kilta.
”Kiltana olemme aktiivisesti ottaneet tiedotustaakkaa. Tällaisten asioiden tulisi missään nimessä olla killan vastuulla.”
Myös tilamuutoksiin liittyen Palokangas toivoisi yliopistolta aktiivisuutta. Tähän mennessä tilatyöryhmän opiskelijajäsenet ovat hoitaneet kaiken tiedotuksen tilamuutoksista riviopiskelijoille.
”Tiedottaminen tilamuutoksista ajoissa vähentäisi myös turhia huhumyllyjä. Opiskelijat kaipaisivat ihan simppeleitä väliaikatietoja. Kaiken ei mielestäni tarvitse olla täysin valmista ennen kuin tiedotetaan. Jo se auttaisi hyvin pitkälle, että yliopisto kertoisi, että jokin asia on tiedostettu ja että asiaa hoidetaan.”
Aitoa potilaiden kohtaamista kaivataan
Tutkimuksen mukaan Oulun medisiinarit toivoivat opintoihinsa muita enemmän kliinisiä toimenpiteitä. Opiskelijat myös kaipaavat nykyistä enemmän potilaiden kohtaamista ja tutkimista.
Jyrki Mäkelän mukaan uudessa opintosuunnitelmassa perusterveydenhuollon painotusta on lisätty. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijat pääsevät tutkimaan perusterveydenhuollon potilaita – potilaskontakteja siis saadaan lisää.
Eelis Palokangas kertoo päässeensä harjoittelemaan pientoimenpiteitä, kuten luomenpuistoa, ”ihan kohtuullisesti”: ”Potilaan tutkimista ja tällaista toivoisin lisää. Aina voisi olla enemmän – hyvä, että asialle tehdään jotakin.”
Mäkelä kertoo, että heillä on yhteistyössä sairaanhoitopiirin kanssa kliinisten taitojen keskus, joka on ensi talvena ensimmäistä kertaa myös opiskelijoiden käytössä. Kliinisten taitojen keskukseen tulee kuivaharjoittelumahdollisuudet, joten opiskelijat pääsevät tekemään enemmän esimerkiksi ompeluharjoituksia tekoiholle. Kuivaharjoitteluun kuuluu myös esimerkiksi injektioiden tekemistä nivelmalleihin ja kanyloinnin harjoittelemista verisuonimalleihin.
”Potilaan tutkimista ja tällaista toivoisin lisää. Aina voisi olla enemmän – hyvä, että asialle tehdään jotakin.”
Valtakunnallisesti opetushenkilökunta on joka paikassa opiskelijoiden mielestä pätevää ja motivoitunutta. Silti Tampereen opiskelijat olivat suhteessa kaikista tyytyväisimpiä.
Oulun ja Tampereen opetuksen erona on esimerkiksi se, että Tampereella käytetään yhtenä opetusmetodina ongelmalähtöistä oppimista, jota muissa Suomen yliopistoissa ei tarjota samassa laajuudessa.
Jyrki Mäkelän mukaan ongelmalähtöistä oppimista on Oulussakin käytetty jonkin verran, mutta sitä hyödynnetään jatkossa yhä enemmän.
Myös Palokangas ymmärtää ongelmalähtöisen oppimisen viehätyksen, sillä lääkärin työ on ongelmalähtöistä.
”Potilas ei tule vastaanotolle kertomaan, että hänellä on sisätautinen tai kirurginen vatsavaiva”, hän muistuttaa.
Kaiken kaikkiaan selvityksessä esiin nostetut ongelmat ovat tuttuja tiedekunnalle, ja niihin selvästi reagoidaan. Muutokset eivät kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä.
Eelis Palokangas pitää erityisen tärkeänä seikkana sitä, että keskusteluyhteydet ovat auki puolin ja toisin.
”Asioita ei suinkaan lakaista maton alle, vaan niitä pyritään aktiivisesti kehittämään.”
Koulutuksen laadun turvaamista vaaditaan
Lääketieteen koulutuksen laadun parantaminen on valtakunnallisesti polttava aihe.
Kansallisen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) julkaisi kesäkuussa historian ensimmäisen lääketieteen peruskoulutusta koskevan arvioinnin loppuraportin.
Raportissa listataan useita kohteita suomalaisen lääketieteen koulutuksen laadun parantamiseksi. Liian suurten opetusryhmien aiheuttamat ongelmat nousevat arvioinnissa erityisesti esille. Myös tarve yhdenmukaistaa eri tiedekuntien opetustavoitteita koetaan hyvin tärkeäksi.
Loppuraportti toteaa, että lääketieteen alojen suurentunut sisäänottomäärä näkyy vähentyneenä mahdollisuutena käytännön taitojen harjoitteluun, ja erityisesti sairaalan klinikoilla järjestettävä opetus on kärsinyt resurssipulasta.
Sekä Suomen Medisiinariliitto että lääketieteen opiskelijajärjestöjen puheenjohtajat vaativatkin nyt yliopistoja ja opetus- ja kulttuuriministeriötä tekemään töitä koulutuksen laadun turvaamiseksi.
Julkaistu
SHARE
Katariina Mäkelä
Äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajaksi opiskeleva luonnonlapsi, joka rakastaa naamiaisia ja voisi kulkea kurpitsapuvussa päivät pitkät.
