Minne matkaat, Peppi?

Oulun yliopisto otti vuonna 2021 käyttöön Peppi-opintotietojärjestelmän, joka korvasi samalla vuosikymmeniä käytetyn Oodin. Metropolia-ammattikorkeakoulun ja Tampereen ammattikorkeakoulun omistamaa Peppi-tavaramerkkiä hallinnoi suomalaisista yliopistoista ja ammattikorkeakouluista koostuva konsortio, jonka jäsen Oulun yliopisto on. Korkeakoulujen käyttöön suunniteltu järjestelmä ei ole vielä onnistunut täyttämään modernin yliopistoelämän tarpeita: Oulun yliopiston uusimman käyttökyselyn tulosten mukaan kaksi kolmasosaa kyselyyn vastanneista opettajista kokee […]

TEKSTI Nita Mäenpää

KUVAT Maiju Putkonen

Oulun yliopisto otti vuonna 2021 käyttöön Peppi-opintotietojärjestelmän, joka korvasi samalla vuosikymmeniä käytetyn Oodin. Metropolia-ammattikorkeakoulun ja Tampereen ammattikorkeakoulun omistamaa Peppi-tavaramerkkiä hallinnoi suomalaisista yliopistoista ja ammattikorkeakouluista koostuva konsortio, jonka jäsen Oulun yliopisto on.

Korkeakoulujen käyttöön suunniteltu järjestelmä ei ole vielä onnistunut täyttämään modernin yliopistoelämän tarpeita: Oulun yliopiston uusimman käyttökyselyn tulosten mukaan kaksi kolmasosaa kyselyyn vastanneista opettajista kokee järjestelmän käytön vaikeana tai melko vaikeana. 

Oulun ylioppilaslehti kysyi kehittämispäällikkö Artturi Roitolta, mihin Peppi on matkalla, millaisin periaattein järjestelmää kehitetään ja miten tavalliset Peppi-käyttäjät voivat vaikuttaa kehitystyöhön.

Tavoitteena kokonaisvaltaisuus

Oulun yliopisto päätyi valitsemaan korvaajaksi Pepin, joka on kehitetty vastaamaan koulutusorganisaatioiden tarpeisiin kansallisen OPI-viitearkkitehtuurin mukaisesti. Pepissä on opettajan, opiskelijan, suunnittelijan, korkeakoulupalveluiden ja ylioppilaskunnan työpöytänäkymät. 

Pepin on tarkoitus sisältää opettajien, opiskelijoiden ja opintohallinnon työntekijöiden tarvitsemat toiminnot yhdessä ja samassa paikassa. Tarvittavat toiminnot löytyvät, mutta palautekyselyn perusteella järjestelmän käytettävyys ei ole toivotulla tasolla.

Pepin on tarkoitus sisältää opettajien, opiskelijoiden ja opintohallinnon työntekijöiden tarvitsemat toiminnot yhdessä ja samassa paikassa. Tarvittavat toiminnot löytyvät, mutta palautekyselyn perusteella järjestelmän käytettävyys ei ole toivotulla tasolla.

Peppi koetaan hitaana ja hankalasti navigoitavana, minkä lisäksi vaikeudet opintosuoritusten merkitsemisessä korostuvat saadussa palautteessa. Oodissa kaikki opintosuoritukset merkittiin yhden opiskelijanumeron alle. Pepissä jokainen opiskeluoikeus näkyy erillisenä kokonaisuutena, jolloin opettajan on tehtävä arviointi oikean opiskeluoikeuden alle. Käytäntö on vaikeuttanut opiskelijoiden tunnistamista ja hidastanut suoritusten merkitsemistä.

Toisaalta Pepissä on kehuttujakin ominaisuuksia, kuten tilavarausten teko, HOPS ja opinto-opas.

Roiton mukaan Pepin käyttöönotto oli kuitenkin valtava harppaus tavoitteiden saavuttamiseksi. Koko tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan aikaa, jotta järjestelmän käytettävyys paranee, toiminnallisuuksia saadaan täydennettyä ja järjestelmiä yhdistettyä toisiinsa.

Järjestelmän myötä muuttui myös kulttuuri

Järjestelmäuudistuksen tavoitteisiin kuului myös itsepalvelukulttuurin lisääminen yliopistossa: käyttäjät voisivat esimerkiksi tehdä tilavarauksia ja tulostaa tarvitsemiaan asiakirjoja järjestelmästä itsenäisesti ilman tukihenkilöstön apua.

Kaikki Peppi-käyttäjät eivät ole kokeneet itsepalvelun lisääntymistä myönteisenä asiana. Järjestelmänvaihdos vaikutti henkilökunnan toimenkuviin ja tehtävien painopisteisiin, sillä sihteereiden töitä vähennettiin ja tehtäviä muutettiin. Muutos näkyy henkilöstön arjessa ajankäytöllisesti.

Pepin uusimman käyttäjäkyselyn perusteella osa opettajista kokeekin työtehtäviensä lisääntyneen järjestelmän käyttöönoton myötä. 

”Aikaisempaa useammat toiminnot ovat omissa käsissä ja sitä kautta tuovat tekemiseen joustavuutta. Toisaalta uudet tehtävät ja järjestelmän keskeneräisyys ovat kuormittaneet käyttäjiä. Kaikissa muutoksissa on molemmat puolet ja ymmärrämme tämän hyvin”, Roitto kertoo.

Moniportaista järjestelmäkehittämistä

Oulun yliopistossa Pepin käytön ja kehittämisen suunnittelusta vastaa koulutuspalveluihin kuuluva koulutuksen järjestelmä- ja opintohallinnon palveluiden tiimi. Tiimi ottaa jatkuvasti palautetta vastaan Pepin service deskin kautta. Pienempiin ongelmiin tarjotaan suoraan ratkaisuja, mutta isommat menevät kehityslistalle.

”Tunnistettujen isojen teemojen osalta pyrimme uutisoimaan ja viestimään siitä, miten kehitys etenee ja mitä valintoja olemme tehneet matkan varrella.”

Tiimi haluaisi, että Pepin kehitys ja ylläpito olisi läpinäkyvää koko yliopistolle. Roitto toteaa viestinnän olevan haaste, johon mietitään tiimissä ratkaisuja. Tällä hetkellä uusista päivityksistä ja käyttökatkoista tiedotetaan eniten Intrassa ja järjestelmän kirjautumissivulla, mutta yliopiston viestinnän kanssa on toteutettu joitain videomuotoisia ohjeita ja lisätty Tuudossa näkyvää uutisointia.

Laajemmasta järjestelmäkehittämisestä on vastuussa jäsenkorkeakoulujen yhteinen Peppi-konsortio, jossa Oulun yliopisto voi jäsenenä nostaa esille sille tärkeitä kehityskohteita. Järjestelmän kehitystä ohjataan erilaisissa teemaryhmissä, joissa vedetään suuntaviivoja ja suunnitellaan priorisointeja. 

”Jokainen jäsenyliopisto tuo teemaryhmiin mukanaan palautteiden mukana tulleita kehitysideoita”, Roitto avaa kehitystyötä.

Peppi-konsortion ja yliopiston oman kehitystiimin ohella järjestelmän tilannetta käsitellään Oulun yliopiston Peppi-ohjausryhmässä. Ohjausryhmä ei tee jokapäiväiseen työhön liittyviä päätöksiä, vaan ryhmä on luonteeltaan keskusteleva. Sen tavoitteena on, että yliopiston eri toiminnot pääsevät osallisiksi tuoreimmista suunnitelmista ja saavat kuulla kehittämisen tuloksia. Ohjausryhmässä on ylioppilaskunnan kautta opiskelijaedustus. 

OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Jere Tapio toimii ohjausryhmän tämänhetkisenä opiskelijaedustajana. Kokouksissa on esimerkiksi käyty läpi erilaisilta käyttäjäryhmiltä kerättyjä palautekokonaisuuksia. Palautteen pohjalta ohjausryhmä on pyrkinyt luomaan Peppi-tiimille tarkan kuvan siitä, mitkä ovat järjestelmän keskeisiä ongelmakohtia käyttäjän näkökulmasta. Pepin kehitystiimi on raportoinut ongelmien korjausaikatauluja.

”Koen, että ohjausryhmän kokoukset ovat ehkäpä suorin väylä saada tietty ongelma Pepin kehittämisestä vastaavien toimijoiden tietoisuuteen”, Tapio tiivistää.

Kehitystyö on yhteistyötä

Roitto kuvailee Pepin kehitystyötä käyttäjälähtöiseksi ja jatkuvaksi.

Konsortiotasolla järjestelmäkehityksessä ollaan ottamassa käyttöön uusi toimintamalli, jonka pitäisi tehdä työskentelystä nopeampaa ja tehokkaampaa. Toimintamallin myötä järjestelmän kehityssyklien odotetaan nopeutuvan, mikä tarkoittaa myös ketterämpää ongelmakohtiin puuttumista.

Ajan kanssa Pepin parissa työskentelevät erilaiset käyttäjäryhmät tulevat tutummiksi toisilleen, jolloin parhaat toimintatavat leviävät helpommin yliopiston sisällä. Roitto uskoo, että järjestelmästä tulee ennen pitkää helppokäyttöinen ja tarkoituksenmukainen. Hän kuitenkin nostaa esille sekä järjestelmäkehittäjien että käyttäjien roolin tavoitteiden saavuttamisessa.

”Peppi-työtä tehdään puhtaasti käyttäjiä varten, joten toivomme avointa, rehellistä ja asiallista palautetta kaikissa muodoissa.”

Paras tapa vaikuttaa järjestelmän kehittämiseen on jättää suoraa palautetta toimimattomista ominaisuuksista ja vastata säännöllisesti järjestettäviin palautekyselyihin.

”Toivomme myös käyttäjien ymmärtävän, että tahdomme aidosti tehdä laadukkaan työkalun arjen tekemiseen ja olemme kiinnostuneita käyttäjien kokemuksista. On myös hyvä säilyttää optimismi, vain yhdessä onnistumme”, Roitto tiivistää kehitystiimin ajattelua.

Nita Mäenpää

Lue lisää:

Vuoden 2023 eduskuntavaalien vaaliohjelmissa esitetään koulutuksen maksullisuutta

Tulevien eduskuntavaalien vaalikampanjointi on aloitettu räväkästi koulutuspolitiikkaa koskevissa vaalipuheissa.  Sivistystyönantajat (Sivista) julkaisi 9. lokakuuta 2022 vuoden 2023 eduskuntavaaliohjelmaansa liittyvän tiedotteen, jossa he ilmoittavat vaalitavoitteekseen korkeakouluille oikeuden periä maksua toisesta samantasoinen tutkinnosta. Muitakin elinkeino- ja työvoimapoliittisia organisaatioita on liittynyt keskusteluun koulutuksen maksullisuudesta, jolla Sivistan mukaan pyritään korjaamaan Suomen koulutuspaikkojen riittämättömyyttä. Sivistan elinkeinopolitiikan johtaja Heikki Kuutti Uusitalo […]

Tulevien eduskuntavaalien vaalikampanjointi on aloitettu räväkästi koulutuspolitiikkaa koskevissa vaalipuheissa. 

Sivistystyönantajat (Sivista) julkaisi 9. lokakuuta 2022 vuoden 2023 eduskuntavaaliohjelmaansa liittyvän tiedotteen, jossa he ilmoittavat vaalitavoitteekseen korkeakouluille oikeuden periä maksua toisesta samantasoinen tutkinnosta. Muitakin elinkeino- ja työvoimapoliittisia organisaatioita on liittynyt keskusteluun koulutuksen maksullisuudesta, jolla Sivistan mukaan pyritään korjaamaan Suomen koulutuspaikkojen riittämättömyyttä.

Sivistan elinkeinopolitiikan johtaja Heikki Kuutti Uusitalo kertoo tiedotteessa, että vain 37 prosenttia uusista ylioppilaista jatkaa opintojaan suoraan, vaikka 84 prosenttia hakee opiskelemaan. Tällä hetkellä Sivistan mukaan korkeakoulujen uusista opiskelijoista yli 11 prosentilla on jo aiempi samantasoinen tutkinto, joka tarkoittaa 7000 opiskelupaikkaa vuodessa. Näin Sivista väittää, että Suomen koulutusaste ei nouse, kun tutkintoja suorittavat samat henkilöt useita kertoja. Heidän mukaansa julkisesti rahoitetut korkeakoulupaikat tulisi pystyä kohdistamaan ensisijaisesti nuorille, ensimmäistä tutkintoaan suorittamaan hakeville.

Tämän vuoksi Sivista ehdottaa, että korkeakoulut saisivat oikeuden periä maksun korkeakoulututkinnosta niiltä opiskelijoista, jotka ovat jo suorittaneet aiemmin samantasoisen tutkinnon. Korkeakoulutuksen ohjauksessa on jo pidempään painotettu ulkopuolisen rahoituksen hakemista, mutta aiemmin keskustelu on keskittynyt esimerkiksi yritysten ja yksityishenkilöiden osallistumiseen koulutuksen rahoitukseen ja näin koulutuksen tuottamiseen, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) koulutuspoliittinen asiantuntija Jere Tapio kertoo.

OYY julkaisi 21.10. aiheeseen liittyen kannanoton, jossa organisaatio vahvasti vastustaa koulutuksen maksullisuutta. OYY:n mukaan muutos olisi periaatteellinen siirtymä kohti lukukausimaksuja, sillä jokaiselle tutkinnolle määriteltäisiin hinta muutoksen yhteydessä. “Olemme jo aiemmin olleet huolissaan, miten ulkopuolisen rahoituksen hakemista on painotettu korkeakoulujen ohjauksessa. Nyt kun vaalipuheissa on selkeästi esillä rahoitusvajeen paikkaaminen ulkopuolisella rahalla ja koulutuksen maksuttomuuteen kajoaminen, koimme, että hiljaa emme voi olla!”, kommentoi Tapio tarvetta viralliselle kannanotolle. 

OYY:n kannanotossa mainitaan myös maksullisuuden kohdistuvan vahvasti ihmisiin, jotka eivät ole työllistyneet alkuperäisellä tutkinnolla tai ovat joutuneet työttömäksi. 

Myös Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut jatkuvan oppimisen kehittämisen yhdeksi tulevaisuuden päätavoitteistaan. On OYY:n mukaan aito uhka, että sen ympärille rakentuvasta koulutusmarkkinasta luodaan yliopistojen rahoitukselle olennainen elementti, ja perustehtävien itsenäisestä hoidosta siirrytään bisnesmaailmaan. Tällöin tieteellisten tavoitteiden sijaan toimintaa ohjaillaan markkinoiden tarpeet edellä ja sivistystyö jää toissijaiseksi.

OYY on 18.10. järjestetyssä edustajiston kokouksessaan hyväksynyt uuden linjapaperin, jossa otetaan kantaa maksuttoman koulutuksen puolesta. Kannanotossa ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Lotta Leinonen kutsuu Oulun yliopiston puolustamaan koulutuksen maksuttomuutta ja kehottaa Oulun yliopistoa irtisanoutumaan Sivistan eduskuntavaalitavoitteista.

“Toimijoiden on ymmärrettävä, miten iso uhka tällaiset puheet ovat koko järjestelmälle ja toivottavasti nousevat kanssamme puolustamaan maksutonta ja autonomista korkeakoulujärjestelmää”, Tapio kertoo kannanoton tavoitteista.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Hybridiajan kollaboraatiokuutioilla tutkitaan tilojen käyttöä ja hybridiopetuksen kehitystä

Oulun yliopiston Linnanmaan ja Kontinkankaan kampuksille rakennetuilla “hybridiajan kollaboraatiokuutioilla” pyritään kehittämään fyysisten tilojen käyttöä sekä hybridiopetuksen mahdollisuuksia. Kuutioita on sijoiteltu kampuksille yhteensä viisi kappaletta. Oulun yliopiston kampuksille on ilmestynyt hybridiajan kollaboraatiokuutioiksi nimettyjä tiloja. Kollaboraatiokuutioita on tullut Linnanmaan kampukselle kolme kappaletta ja Kontin kankaan kampukselle kaksi kappaletta.  Kuutiot toimivat osana kasvatustieteiden tiedekunnnan, arkkitehtuurin ja hoitotieteen yhteistä […]

TEKSTI Tuuli Heikura

KUVAT Tuuli Heikura

Oulun yliopiston Linnanmaan ja Kontinkankaan kampuksille rakennetuilla “hybridiajan kollaboraatiokuutioilla” pyritään kehittämään fyysisten tilojen käyttöä sekä hybridiopetuksen mahdollisuuksia. Kuutioita on sijoiteltu kampuksille yhteensä viisi kappaletta.

Oulun yliopiston kampuksille on ilmestynyt hybridiajan kollaboraatiokuutioiksi nimettyjä tiloja. Kollaboraatiokuutioita on tullut Linnanmaan kampukselle kolme kappaletta ja Kontin kankaan kampukselle kaksi kappaletta. 

Linnanmaan kampukselle on sijoitettu kaksi ryhmätyökuutiota ja yksi mediatuotantokuutio.

Kuutiot toimivat osana kasvatustieteiden tiedekunnnan, arkkitehtuurin ja hoitotieteen yhteistä tutkimushanketta, jossa osarahoittajana on Suomen yliopistokiinteistöt oy. Hankkeessa tutkitaan tilankäyttöä sekä hybridiopetuksen kehittämistä. Kuutiot toimivat Oulun yliopistolla demona osana tutkimushanketta, jossa pyritään monipuolistamaan kampusten fyysistä oppimisympäristöä sekä tarjoamaan uudenlaisia mahdollisuuksia monitieteiseen arkkitehtuuria, teknologiaa ja oppimista yhdistävään tutkimukseen.

Kyseessä ei ole kuitenkaan tietty yksittäinen tutkimus, vaan kuutioilla pyritään luomaan infrastruktuuria laajemmallekin tutkimukselle liittyen tulevaisuuden kasvavalle tarpeelle opiskelun monimuotoisiin ja muuntautuviin ryhmätiloihin.  Lisäksi kuutioiden toivotaan tukevan niin yliopiston tietotyöntekijöiden monipaikkaisen tietotyön kehittämistä kuin vastaamaan opiskelijoilta tulleeseen palautteeseen varattavista ryhmätyötiloista, Oulun yliopistolta kerrotaan. 


Kuutioissa on keskeisessä roolissa teknologia ja sen tuomat mahdollisuudet. “Teknologia on mukana vuorovaikutuksen ja oman median tuottamisen mahdollistajana. Toivottavasti saamme tekniset ratkaisut niin yksinkertaisiksi, että podcastin, videoluennon ja vaikkapa haastattelun tekeminen onnistuu niin opiskelijoilta kuin henkilökunnaltakin”, kertoo Oulun yliopiston kasvatustieteen tiedekunnan projektipäällikkö Heikki Kontturi hankkeen tavoitteista.

Tilat on varusteltu muun muassa  180˚/360˚ kameroilla, näytöillä, chroma key -seinillä ja äänentoistoratkaisuilla. Ryhmätyökuutioihin valitun teknologian haetaan mahdollistavan monimediaisen työskentelyn sekä saumattoman kytkeytymisen verkossa toteutuvaan opetukseen ja eripaikkaiseen opiskeluun.

Lähtökohtana suunnittelussa ovat Oulun yliopiston tiedotteen mukaan olleet yksityisyys, äänieristys, osallistumista ja tuottamista tukeva teknologia sekä kytkeytyvyys LeaF-tutkimusinfrastruktuuriin sekä teknisesti että toiminnallisesti. 

Tiloissa on huomioitu myös viime aikoina paljon tapetilla ollut terveysturvallisuus kampuksilla. Erityisesti Linnanmaan kampusta on kritisoitu huonosta sisäilmasta, ja kollaboraatiokuutiot on varusteltu bakteereja ja viruksia tuhoavalla valaistuksella.

Kontturi kertoo, että kuutioita haluttiin molemmille kampuksille, koska osana demo-hankkeen ideaa on luoda monistettavia konsepteja kaikkien yliopistojen käyttöön ja siksi on hyvä testata ideaa erilaisissa rakennuksissa. 

Kuutioiden sijoittelu kampuksilla on herättänyt ihmettelyä niin opiskelijoiden kuin henkilökunnan keskuudessa. Kontturi valottaa, että kuutioiden sijoittelulla on haettu keskeistä sijaintia ja että niiden ympärillä tapahtuu; näin halutaan katsoa, toimiiko kyseinen konsepti keskittymiseen mahdollistavana vetäytymistilana. Samalla kuutiot ovat osa ympäristöä ja niiden ympärille tarvittiin tilaa mahdollista kalustamista varten.

Sijoittaminen keskeisiin tiloihin, kuten Linnanmaan kampuksella Väylän varrelle selittyy Kontturin mukaan sillä, että kuutiot palvelevat tehokkaammin useampia tiedekuntia eli ovat aidosti yhteiskäytössä. 

Oulun yliopiston kampuspalveluista kerrotaan myös, että kuutioiden sijoittelut on tehty sillä silmällä, etteivät kuutiot haittaa liikennettä tai turvallisuutta kampuksilla. Arkkitehtuurin puolelta taas on mietitty myös kuutioiden sijoittumista tilaan ja tilankäyttöä, kampuspalveluiden tila-asiantuntija Juha Waullu lisää.

Kuutiot pyritään saamaan käyttövalmiiksi uuden lukuvuoden alkuun mennessä, jolloin ne olisivat myös opiskelijoiden varattavissa. 

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Tutkimusprojektia johtavat suunnitelmallisuus ja rahoitus

Oulun yliopiston tutkimusyksiköissä on jatkuvasti meneillään erilaisia tutkimusprojekteja. Mutta miten projekti aloitetaan, mitä sen aikana tapahtuu ja kuinka se tulee päätökseen? Selvitin tutkimusprojektin kaarta yliopistonlehtori Maria Frickiltä (FT, suomen kieli), joka johtaa projektia Kielellinen ja ei-kielellinen vuorovaikutus monikulttuurisessa arjessa. Tutkijat projektin keskiössä Tutkimusprojekti voi kestää useita vuosia. Projekti, jota Frick johtaa, kestää vuodesta 2019 vuoteen […]

Oulun yliopiston tutkimusyksiköissä on jatkuvasti meneillään erilaisia tutkimusprojekteja. Mutta miten projekti aloitetaan, mitä sen aikana tapahtuu ja kuinka se tulee päätökseen? Selvitin tutkimusprojektin kaarta yliopistonlehtori Maria Frickiltä (FT, suomen kieli), joka johtaa projektia Kielellinen ja ei-kielellinen vuorovaikutus monikulttuurisessa arjessa.

Tutkijat projektin keskiössä

Tutkimusprojekti voi kestää useita vuosia. Projekti, jota Frick johtaa, kestää vuodesta 2019 vuoteen 2025. Projektin aikana tutkittavaa ilmiötä tarkastellaan useista eri näkökulmista. “Hankkeen tutkijat tekevät tutkimusta sekä yksin että yhdessä että yhteistyössä muiden yliopiston tutkijoiden kanssa”, Frick kertoo. 

Projektista riippuen työllistettävät tutkijat saattavat olla jo tiedossa ennen tutkimuksen aloittamista, kun taas joskus tutkijahaku julkaistaan vasta rahoituksen varmistuttua. LinBo-tutkimusprojektissa tutkijoita on jopa kuusi, vaikka Frickin mukaan on yleisempää, että palkattuja tutkijoita on projektin parissa vain kaksi tai kolme. “Olemme onnellisessa asemassa, sillä meillä on tällä hetkellä peräti kaksi rahoitusta”, Frick kertoo. Palkattavien tutkijoiden määrä riippuu rahoituksesta. Tutkimusprojektin vastuullinen johtaja tekee tutkimusta osana työtään, kuten myös Frick tekee. “Työhöni kuuluu opetusta, opinnäytteiden ohjaamista, tutkimusprojektien vetämistä, rahoituksenhakua ja tutkimusta”, Frick listaa. Opiskelijatkin voivat olla osana projektia tekemällä esimerkiksi opinnäytetyönsä projektin aineistosta ja projektin tutkijoiden ohjauksessa.

Suunnitelmallisuutta rahoituksen vastineeksi

Tutkimusprojektin aloitusta edeltää tutkimusaiheen ideointi. Sen aikana pohditaan ja kartoitetaan ajankohtaisia ja toistaiseksi tutkimattomia aiheita. Ideointiin saattaa kulua useampi vuosi. “[Ideointi] aloitettiin monta vuotta ennen kuin rahoitus vihdoin saatiin”, toteaa Frick. Useat ideointivaiheeseen edenneistä projekteista jäävät toteutumatta, jos rahoitusta ei myönnetä. Esimerkiksi Ylen mukaan Suomen Akatemian rahoitushakemuksista 90 prosenttia hylätään. Tutkimuksen voi aloittaa ilman rahoitustakin. Yliopistossa työskentelevät tutkijat voivat tehdä tutkimusta osana työtään, mutta ilman työsuhdetta ja rahoitusta työ olisi palkatonta. 

Tutkimusta ja tutkimusrahoituksen hakemista varten laaditaan tutkimussuunnitelma. Suunnitelmasta tulee ilmetä tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet, suunniteltu aikataulu, tutkimusaineisto ja tutkimusryhmän kokoonpano. Lisäksi suunnitelmassa avataan tutkimuksen vastuullisuutta ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta.


Rahoitusta voidaan hakea useilta eri tahoilta, kuten Suomen Akatemialta tai säätiöiltä. Esimerkiksi Suomen Akatemialla on perusteena rahoituksen myöntämiselle tutkimuksen yhteiskunnallinen merkittävyys ja vaikuttavuus sekä tieteellisesti korkea laatu. Näitä ominaisuuksia ja rahoitushakemuksia Suomen Akatemialla vertaisarvioi kansainvälinen paneeli. Frickin johtamaa tutkimusprojektia rahoittavat Suomen Akatemia ja lisäksi Oulun yliopiston tutkijakoulu eli Eudaimonia-instituutti.


Tutkimusprojektin osa-alueet

Projektin tutkimuskysymykset muotoutuvat joko ennen tutkimuksen aloitusta tai sen aikana. “Meidän tutkimuksemme on aineistovetoista, joten tarkat tutkimuskysymykset syntyvät vasta sitten, kun aineisto on kerätty”, Frick selittää. LinBo-tutkimusprojektin aineisto koostuu videoiduista arkikeskusteluista ja ryhmähaastatteluista. 

“Ennen kuin aineistoa voi kerätä, pitää kuitenkin tehdä tutkimuksen eettinen arvio ja laatia henkilötietojen käsittelyä koskeva riskiarvio ynnä muita sellaisia esitöitä, joiden pohjalta voimme antaa tutkittaville tarkat tiedot siitä, miten videoaineistoa käsitellään”, toteaa Frick. Ihmisiin kohdistuvissa tutkimuksissa eettisyysperiaatteiden noudattaminen ja henkilötietojen suojaus ovat tärkeä osa tutkimusta.

Tutkimuksen osallistujat voivat löytyä usealla eri tavalla. Frick kertoo heidän löytäneen osallistujat niin sanotun lumipalloefektin avulla: tutkimuksesta on kerrottu tutuille, jotka taas ovat kertoneet asiasta eteenpäin. “Olemme hakeneet tutkittavia myös muun muassa sosiaalisen median kautta”, Frick sanoo.

Vaikka tutkimusprojektin pääosassa onkin itse tutkimus, kuuluu projektin hallinnointiin ja johtamiseen muutakin. Projektia hallinnoi projektin vastuullinen johtaja, joka seuraa muun muassa hankkeen taloutta. Rahan käyttöä valvoo myös yliopiston taloushallinto. “Jotkut rahoittajat, kuten Oulun yliopiston tutkijakoulu, haluavat myös väliaikatietoja esimerkiksi siitä, keitä hankkeeseen on palkattu”, mainitsee Frick.

Lopuksi tutkimustuloksia ja työttömyyttä

Tutkimusprojektin tulokset julkaistaan tutkimusartikkeleina. “Yhden tutkimusartikkelin ilmestymiseen kuluu aikaa yleensä noin yhdestä kolmeen vuotta siitä, kun tutkimuksen aloittaa. Eli nelivuotisen hankkeen aikana ehtii jo ilmestyä osa tutkimusartikkelista. Osa puolestaan ilmestyy vasta hankkeen loputtua”, Frick kertoo. Koko projekti saatetaan päätökseen usein päätösseminaarissa ja rahoittajille laaditaan loppuraportti tutkimusprojektin taloudesta.

Projektin tullessa päätökseen useimpien tutkijoiden työ päättyy. Tutkijat joutuvat usein hakemaan uutta työpaikkaa tai seuraavan tutkimuksen rahoitusta jo projektin aikana, etteivät he jäisi työttömäksi tutkimuksen päättyessä. “Tämä on akateemisen pätkätyön ongelma”, Frick toteaa. Tutkijat voivat päätyä työskentelemään projektista toiseen, jolloin työkokemusta kyllä karttuu, mutta työn jatkuvuus on epävarmaa. Tutkimusprojektin johtaja jatkaa omassa työssään osana yliopiston henkilökuntaa.

Kirjoittaja Titta Harju on toteuttanut artikkelin osana Digitaalisen viestinnän verkkokurssia.

”Hyvällä opettajalla on luovuutta ja motivaatiota opettaa” – Elina Niemitalo-Haapola on vuoden 2021 Jäätävän hyvä opettaja

Vuoden 2021 Jäätävän hyväksi opettajaksi valittu Elina Niemitalo-Haapola työskentelee logopedian yliopistonlehtorina ja tutkinto-ohjelma vastaavana. Luento-opetuksen ohella Niemitalo-Haapola ohjaa opiskelijoiden kandidaatintutkielmia ja graduja. Lisäksi hän ohjaa logopedian opintoihin kuuluvia terapiajaksoja. Valinnan Jäätävän hyvästä opettajasta teki Oulun Yliopiston ylioppilaskunnan hallitus. Palkinnon saajaksi sai ehdottaa opettajaa miltä tahansa koulutusalalta. Kaikkiaan ehdotuksia tuli 25, joista OYY:n karsinnan jälkeen jatkoon […]

TEKSTI Waltteri Niiranen

KUVAT Tuuli Heikura

Vuoden 2021 Jäätävän hyväksi opettajaksi valittu Elina Niemitalo-Haapola työskentelee logopedian yliopistonlehtorina ja tutkinto-ohjelma vastaavana. Luento-opetuksen ohella Niemitalo-Haapola ohjaa opiskelijoiden kandidaatintutkielmia ja graduja. Lisäksi hän ohjaa logopedian opintoihin kuuluvia terapiajaksoja.

Valinnan Jäätävän hyvästä opettajasta teki Oulun Yliopiston ylioppilaskunnan hallitus. Palkinnon saajaksi sai ehdottaa opettajaa miltä tahansa koulutusalalta. Kaikkiaan ehdotuksia tuli 25, joista OYY:n karsinnan jälkeen jatkoon valikoitui seitsemän kandidaattia. OYY:n hallitus teki valinnan 3.3.2022 pitämässään kokouksessa ja se julkistettiin OYY:n Annos-vuosijuhlilla 9. huhtikuuta.

Niemitalo-Haapola on opiskellut ja valmistunut itsekin Oulun yliopistosta. Kiimingin lukiosta ylioppilaaksi kirjoittaneelle Oulussa opiskelu oli aikoinaan luontainen vaihtoehto. Alavalinta ei kuitenkaan ollut itsestään selvä. Logopediaan hän päätyi omien sanojensa mukaan, koska häntä kiinnostivat alan opiskelussa sopiva yhdistelmä logopedian, psykologian, lääketieteen ja fonetiikan opintoja.

Niemitalo-Haapola koki alan ihmisläheiseksi ja sopivan siksi myös kaltaiselleen vuorovaikutuksesta pitävälle ihmiselle. Alan ydin onkin hänen mukaansa juuri vuorovaikutuksessa. Niemitalo-Haapolan ura on kulkenut sittemmin myös suuntaan, jota hän ei aluksi osannut ennustaa.

Jäätävän hyvä opettaja Elina Niemitalo-Haapola

“Muistan silloin aikoinaan ne keskustelut äitini kanssa. Nuoren lukiolaisen ehdottomuudella ajattelin, että opettajaa minusta ei ainakaan tule.”, hän naurahtaa.

Niemitalo-Haapola on työskennellyt kliinisissä puheterapeutin tehtävissä erilaisissa työyksiköissä ja sivutoimisena tuntiopettajana Oulun seudun ammattiopistossa. Lopulta hän halusi kuitenkin katsoa alaansa “eri vinkkelistä” ja pitää pienen tauon. Hän päätyi hakemaan yliopisto-opettajan paikkaa.

“Nyt sitä taukoa onkin kestänyt jo 14 vuotta”.

Niemitalo-Haapola kiitteleekin työnantajaansa mahdollisuudesta suorittaa kaikkiaan 60 opintopisteen verran pedagogisia opintoja, joka hänen mukaansa on antanut toisaalta kykyä teoreettiseen pedagogiseen ajatteluun, mutta myös konkreettisia käytännön ajatuksia. 

“Kyllä sieltä on paljon siihen omaan työkalupakkiin tullut”.

Ajattelin, että opettajaa minusta ei ainakaan tule.

Niemitalo-Haapola kokee monipuolisen työnsä rikkautena. Työviikon aikana on mahdollisuus tehdä hyvin erilaisia työtehtäviä. Hän kuvaa olevansa kuin jonglööri, jolla on jatkuvasti useampi pallo ilmassa samaan aikaan. 

Liikaa rikkonaisuutta hän kuitenkin pitää työssään riskinä, jota tulee välttää: “Mitä enemmän on palloja, sitä suurempi on myös riski pallojen tipahtamiseen”, hän toteaa. Periodirakenne yliopistossa helpottaa työn järjestelyä.

Logopedia on varsin nuori ala ja Oulun yliopiston logopedian tutkimusyksikkö juhlii tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan. Sinä aikana on saatu paljon uutta tutkimustietoa. Niemitalo-Haapolan aloittaessa työuransa 2000-luvun alussa painottui vahvasti terapeutin ja asiakkaan välinen yksilöterapia. Sen jälkeen alalla on alettu puhua aikaisempaa enemmän yhteisön ohjaamisesta ja osallistamisesta sekä ennaltaehkäisyn tärkeydestä. Yhä enemmän puhutaan myös näyttöön perustuvasta päätöksenteosta ja työskentelystä sekä toimintakyvystä ja elämänlaadusta.

Opettajan työssä Elina Niemitalo-Haapola nostaa esille tavoitteellisuuden. Opettajan tulee tietää mitä on tekemässä ja miksi. Myös opetuksen linjakkuus on hänelle tärkeää. Suunnitelman, toteutuksen ja arvioinnin on oltava linjassa keskenään. Tärkeimmäksi asiaksi työssään hän kokee vuorovaikutuksen opiskelijoihin riippumatta siitä tapahtuuko se ohjaustilanteessa tai luennolla.

“Olen itse kokenut todella raskaana tämän etäopetusajan. Kun olen läppärilleni luennoinut, niin ei se ole minulle paljoa palautetta ja feedbackia antanut.”

Entä minkälainen persoona Niemitalo-Haapola on opettajana? 

“Haluaisin nähdä itseni helposti lähestyttävänä. Toisaalta haluan olla opettajana looginen. Haluan tuoda esille taustat opettamissani asioissa.”

Opetusmetodeista oleellinen on tavoitteellisuus. Kurssille ja oppimistehtäville on luennon alussa on selvitettävä oppimistavoitteet. 

“Ohjaustilanteissa ajattelen, että olen mukana tukemassa opiskelijaa. Vaikka välillä neuvotuttaa hiukan liikaa, niin tärkeää on viedä opiskelijan omaa ajatusta ja oivallusta eteenpäin.”

Opiskelijoiltaan Niemitalo-Haapola odottaa oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta.

“Vaikka olen ollut yliopistolla jo vuosia, niin minulla on vahva puheterapeutti-identiteetti. Ajattelen, että opiskelijani ovat tulevia kollegoitani. Yliopistosta valmistutaan pääasiassa vaativiin asiantuntijatehtäviin ja niissä tarvitaan aktiivista otetta.”

Pedagogiset taidot ja empatia puhuvat puolestaan

Oulun yliopiston ylioppilaskunta painotti Jäätävän hyvän opettajan valinnassa muun muassa opettajan innostavuutta, ammattitaitoa, loogisesti etenevää opetusta, moninaisia arviointimenetelmiä ja kykyä ottaa opiskelijoiden tarpeet huomioon joustavasti.

Ei siis ihme, että Niemitalo-Haapola on se keneen valinta lopulta osui. Valintaa varten kerätyssä opiskelijapalautteessa Niemitalo-Haapolaa kuvattiin innostavaksi lueonnoijaksi ja asiantuntevaksi logopediksi. Hänen kuvattiin hyödyntävän monipuolisesti moderneja opetusmenetelmiä. Erityisesti kiitosta hän sai erilaisten opiskelijoiden huomioon ottamisesta, joka koettiin korona aikana tärkeäksi ominaisuudeksi.

Opiskelijoiden mielestä hän on opiskelijalähtöinen opettaja, joka kehittää kursseja opiskelijapalautteen pohjalta. Arvostusta keräsivät oppimistehtävien monipuolisuus ja mahdollisuus päästä hyödyntämään osaamista käytännössä. Niemitalo-Haapolaa pidetään pedagogisesti korkeatasoinen opettaja, joka auttaa opiskelijaa oman tiensä löytämisessä.

Vapaa-ajalla perhearkea ja liikuntaa

Mutta opettajatkaan eivät ole vain opettajia. Miten Niemitalo-Haapola palautuu työpäivästään? Hän kertoo, että työstä palautumisessa Niemitalo-Haapolaa auttavat järjestötoiminta, normaali perheenäidin arki ja liikunta. Ulkona luonnossa liikkuminen, laskettelu talvisin ja pitkäaikainen rakas harrastus tanssillinen voimistelu auttavat jaksamaan.

Entä ketkä Elina Niemitalo-Haapolaa ovat inspiroineet eniten? Oman alansa logopedian kentältä hän nimeää väitöskirjaohjaajansa Eira Jansson-Verkasalon ja Teija Kujalan

“Väitöskirjaohjauksen lisäksi heiltä sai paljon kokemuksellista oppia opiskelijan kohtaamisesta, palautteen antamisesta, prosessin eteenpäin viemisestä ja kannustamisesta vaikeina hetkinä”, hän toteaa.

Henkilökohtaisessa elämässään Niemitalo-Haapolaa on inspiroinut eniten oma mummo, jolla on yli 90 vuoden iästä huolimatta ennakkoluuloton asenne oppimista kohtaan. “Kun mahdollisuus tuli, hän osallistui iPadin käyttökoulutukseen ja seuraa edelleen laitteella sisältöjä aktiivisesti. Hänellä on ollut 1920-luvulla syntyneenä melkoinen oppimisen taival yhteiskunnan muuttuessa.”

Mitä mieltä Elina Niemitalo-Haapola on valinnastaan Jäätävä hyväksi opettajaksi?

“Onhan tämä todella hieno ja upea palkinto ja olen otettu siitä, että opiskelijat ovat tätä halunneet minulle ehdottaa. Tämä on suuri kunnia myös koko logopedian yksikölle ja opetustyölle, jota teemme, sillä ideoimme ja toteutamme kursseja usean opettajan voimin. Mielettömän hienoa, että tällainen palaute ja tunnustus tulee. Ja iso kiitos kuuluu tietysti logopedian opiskelijoille, joiden kanssa on ilo tehdä töitä.”

Millainen sitten on hyvä opettaja? Elina Niemitalo-Haapolan mielestä resepti löytyy opetusmotivaatiosta, loogisuudesta ja luovuudesta:

“Hyvällä opettajalla on motivaatio opettaa ja loogista ajattelukykyä, jotta pystyy oivaltamaan, mikä on keskeistä. Tarvitaan myös luovuutta, jotta on kykyä käyttää erilaisia menetelmiä. Me ihmiset olemme vuorovaikutustavoiltamme erilaisia, joten ei ole yhtä oikeaa tapaa opettaa, mutta on hyvä olla tietoinen omasta tavastaan opettaa ja omasta vuorovaikutuksesta. Että on pysähtynyt välillä miettimään tätä.”

Kuka?

» Elina Niemitalo-Haapola.

» Logopedian yliopistonlehtori ja tutkinto-ohjelmavastaava Oulun yliopistossa.

» Kotoisin Kiimingistä

» Toiminut yliopisto-opettajana vuodesta 2008 lähtien.

Mikä?

» Jäätävän hyvä opettaja palkittiin Annos 62-vuosijuhlilla 9. huhtikuuta.

» Valintakriteereinä olivat innostavuus, asiantuntevuus, loogisesti etenevä opetus, osaamistavoitteiden selittäminen, opiskelijoiden tarpeiden huomioiminen ja monipuolisten arviointimenetelmien hyödyntäminen.

» Palkinto jaettiin kuudennen kerran. Aikaisemmin se on myönnetty Katja Sutelalle, Vesa-Matti Pohjaselle, Oliver Jardelle, Matti Niemelälle, ja Matti Kangaspuoskarille.

» Palkinnon saajaksi sai esittää ketä tahansa Oulun yliopiston opettajaa.

» Oulun yliopiston Ylioppilaskunnan hallitus teki valinnan kokouksessaan 3. maaliskuuta.

Waltteri Niiranen

Filosofian maisteri pääaineena yleinen historia. Asiakeskeinen radikaali. Humoristi ja humanisti, joka tykkää 90-luvun Simpsoneista ja kissoista.

Lue lisää:

ADHD vaikuttaa opiskelijan arkeen

Saavut jälleen kampukselle viime tingassa, ja edessä on neljän tunnin luento. Vaikka aihe on kiinnostava, jo ensimmäisen tunnin aikana keskittymisesi alkaa herpaantua. Huomaat luokassa olevan pianon. Loppuluennon joudut keskittymään luentoa enemmän siihen, ettet nouse penkistä soittamaan Kissanpolkkaa opiskelukavereidesi iloksi. Kuulostaako tutulta? ADHD-liiton verkkosivujen mukaan muun muassa yllä kuvatun kaltaisista oireista kärsii 2–4 % aikuisväestöstä. ADHD:n […]

Saavut jälleen kampukselle viime tingassa, ja edessä on neljän tunnin luento. Vaikka aihe on kiinnostava, jo ensimmäisen tunnin aikana keskittymisesi alkaa herpaantua. Huomaat luokassa olevan pianon. Loppuluennon joudut keskittymään luentoa enemmän siihen, ettet nouse penkistä soittamaan Kissanpolkkaa opiskelukavereidesi iloksi.

Kuulostaako tutulta? ADHD-liiton verkkosivujen mukaan muun muassa yllä kuvatun kaltaisista oireista kärsii 2–4 % aikuisväestöstä. ADHD:n ja opiskelun yhdistäminen ei aina ole helppoa, sillä keskittymishäiriö tuo mukanaan monenlaisia haasteita opiskelijan arkeen. Oulun yliopistolla kokoontuvasta pienryhmästä voi saada apua oireiden kanssa selviytymiseen ja oppia löytämään omat vahvuutensa opiskelijana.

Mikä ADHD on?

ADHD, Attention Deficit Hyperactivity Disorder, on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö, johon voi kuulua tarkkaamattomuutta ja/tai ylivilkkautta. Salakarin ja Virran (2018) ADHD-aikuisen selviytymisopas 2.0 -kirjassa häiriön kerrotaan aiheuttavan haasteita kognitiivisissa toiminnoissa, kuten tiedonkäsittelyssä, toiminnanohjauksessa ja työmuistissa. ADHD on kehityksellinen häiriö, eli se alkaa jo lapsuudessa. Joillakin oireet lieventyvät lapsuuden jälkeen, ja toisilla oireet tuottavat haasteita myös aikuisena.

ADHD vaikuttaa aivojen toimintaan, mikä aiheuttaa erilaisia oireita. Vaikka voi vaikuttaa siltä, että ADHD-oireisen aivot käyvät jatkuvasti ylikierroksilla, on tilanne kuitenkin juuri päinvastainen. Tutkimusten mukaan joko ADHD-aivojen verenvirtaus tai aineenvaihdunta on hidastunut. Tämä madaltaa aivojen aktivaatiotasoa, mikä voi johtaa ylivilkkauteen ja keskittymisvaikeuksiin. On esitetty, että ylivilkkaus johtuisi aivojen pyrkimyksestä kohottaa aktiviteettitasoaan.

Apua opiskeluarkeen pienryhmätoiminnasta

Oulun yliopistolla viime syksynä startannut Huomaa vahvuutesi -opiskelutaitoryhmä on suunnattu ADHD-diagnoosin saaneille opiskelijoille. Ryhmän ideana on auttaa opiskelijoita löytämään omat vahvuutensa, ja antaa työkaluja arjessa ja opinnoissa pärjäämiseen.

Toinen ryhmän vetäjistä, opintopsykologi Pauliina Junnikkala kertoo opiskelutaitoryhmän idean lähteneen vuonna 2020 julkaistusta uudesta ADHD:n psykologisesta hoito-ohjelmasta aikuisille. Junnikkalan mukaan opiskelutaitoryhmä perustuu tähän lyhythoitomalliin, mutta mallia sovelletaan opiskelutaitojen näkökulmaan sopivaksi.

”Jokaisella tapaamiskerralla on eri teema, joita ovat muun muassa tarkkaavuuden ylläpitäminen ja vaihtaminen toiseen asiaan, aloittamisen vaikeus sekä ajanhallinta.” kertoo Junnikkala.

”Tapaamisissa keskustellaan pienryhmässä, ja sitä kautta voi saada vertaistukea muilta samojen asioiden kanssa painivilta opiskelijoilta. Opiskelijat tekevät erilaisia käytännön harjoitteita, ja lisäksi ryhmässä jaetaan vinkkejä oman arjen helpottamiseksi. Osa vinkeistä tulee meiltä opintopsykologeilta, mutta myös pienryhmän jäsenet jakavat niitä toisilleen.” Junnikkala sanoo.

Keskittymishäiriö vaikuttaa opiskelukykyyn

ADHD:n aiheuttamat kognitiiviset haasteet vaikuttavat opiskelukykyyn monin eri tavoin. Aivojen välittäjäaineiden, pääosin dopamiinin ja adrenaliinin, tehoton toiminta heikentää tiedonvälitystä ADHD-oireisen aivoissa. Tämä hidastaa tiedon käsittelyä ja uuden tiedon sisäistämistä, ja esimerkiksi monimutkaisia ohjeita voi olla vaikea ymmärtää. Lisäksi heikentynyt työmuisti aiheuttaa haasteita esimerkiksi tenttiin lukiessa.

Toiminnanohjauksen haasteet näkyvät muun muassa ajanhallinnassa ja arjen suunnittelussa, mikä näkyy esimerkiksi myöhästelynä ja sotkuisena kotina. Myös tehtävien priorisointi tuottaa usein vaikeuksia, minkä vuoksi opiskelutehtävien tärkeysjärjestykseen laittaminen on hankalaa.

Junnikkalan mukaan monet opiskelun haasteet liittyvät oppimistehtävien tekemiseen ja palauttamiseen. Tehtävien aloittaminen voi olla vaikeaa, ja tehtäviä tehdään viime tingassa. Myös määräajoissa pysyminen tuottaa haasteita. Toisinaan poukkoilu eri tehtävien välillä voi aiheuttaa sitä, että lopulta ei saa tehtyä mitään valmiiksi. Ongelmat korostuvat, jos tehtävän aihe ei ole opiskelijan mielestä kiinnostava.

ADHD-oireisen keskittyminen herpaantuu helposti luennoilla ja tenteissä, koska ulkoiset ärsykkeet kuten taustamelu tai putoilevat kynät vievät huomion. Myös impulsiivisuus voi haitata opinnoissa pärjäämistä. Se voi ilmetä esimerkiksi yhtäkkisenä innostumisena, jolloin kaikki muut asiat unohtuvat. Siinä missä joku valitsee juhlimisen tenttiin lukemisen sijaan, joku toinen saattaa oksentaa tenttipaperille kaiken lukemansa, ja unohtaa vastata varsinaiseen kysymykseen.

Toisinaan aivot ovat kuin radio, jossa on kaikki kanavat samaan aikaan päällä – pää on täynnä ajatuksia, mutta niistä ei saa selvää. Joskus taas on päiviä, kun aivot tuntuvat käyvän hitaalla, eikä päässä liiku oikein mitään. Kummankaan ei voi sanoa edistävän oppimista.

Voiko ADHD:sta olla hyötyä opiskellessa?

ADHD:lla voi olla myös positiivisia vaikutuksia opiskelun kannalta, ja siksi opiskelutaitoryhmänkin nimi on Huomaa vahvuutesi. Positiivisia vaikutuksia voivat olla muun muassa kekseliäisyys ja spontaanius. Idea esimerkiksi oppimistehtävän aiheesta voi syntyä hetkessä. Parhaimmillaan toiminta on hyvinkin tehokasta ja nopeaa.

”ADHD-diagnoosin saaneilla opiskelijoilla voi olla monenlaisia vahvuuksia, joita voi käyttää hyödyksi opiskellessa. Omista kiinnostuksenkohteista voi innostua loputtomasti, niihin jaksaa paneutua, ja voi päästä tietynlaiseen ”flow-tilaan”. Myös luovuus on vahvasti läsnä monien ADHD-diagnoosin saaneiden elämässä. Joillakin taas on kyky nähdä asiat isommassa mittakaavassa.” Junnikkala kertoo.

Diagnoosi voi olla helpotus

Vaikka ADHD alkaa jo lapsuudessa, monet saavat diagnoosin vasta aikuisena. Usein arvaamattomasti joka suuntaan poukkoilevat superpallolapset diagnosoidaan viimeistään koulun alkaessa. ADHD-lapsi voi kuitenkin olla myös hiljainen, omiin maailmoihinsa uppoutunut haaveilija, jonka haasteet eivät näy ulospäin. Jälkimmäisessä tapauksessa hakeudutaan usein vasta aikuisena ADHD-testeihin, kun opiskelujen tai työelämän vaikeusaste kasvaa ja oma arki alkaa tuntua mahdottomalta.

Junnikkalan mukaan diagnoosi on monelle oikeastaan helpotus, sillä se voi selittää monia asioita omasta historiasta ja omia toimintamallejaan voi oppia ymmärtämään paremmin. Diagnoosin myötä voi ehkä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on sekä hakea tukea arkeen tai opintoihin. Tuki voi olla esimerkiksi kuntoutusta tai yksilöllisiä opintojärjestelyjä.

”Jos tunnistaa itsessään monia ADHD-oireita, kannattaa etsiä luotettavaa tietoa aiheesta esimerkiksi ADHD-liiton sivuilta. Kaikilla ihmisillä on joskus ADHD-tyyppisiä oireita, mutta kannattaa miettiä, kuinka paljon niitä on, ja vaikeuttavatko ne merkittävästi omaa arkea. Kannattaa keskustella myös lähiomaisen kanssa, ovatko he huomanneet arjen toiminnoissa merkittäviä haasteita.” lisää Junnikkala.

Jokainen ADHD-ihminen on erilainen ja oirekirjo on moninainen. Jotkut voivat olla karismaattisia ja hauskoja esiintyjiä, siinä missä toiset taas hajamielisiä haaveilijoita. Tärkeää on muistaa, että keskittymishäiriöiset eivät ole tyhmiä tai laiskoja, heidän aivonsa vain toimivat epätyypillisellä tavalla.

HELMI SUVISAARI

Kirjoittaja on ADHD-diagnoosin aikuisena saanut tiedeviestinnän maisteriopiskelija.