Vulcanalia tulee taas Teatrialle – avajaisjuhlaa kehitetään palautteen avulla

Perinteinen lukuvuoden Vulcanalia tullaan taas järjestämään syksyllä 2020. Paikkana on hyväksi todettu Club Teatria.

TEKSTI Petra Uusimaa

KUVAT Jenna Tajakka

Read this article in English.

Vaikka vuoden 2019 Vulcanaliaa mainostettiin viimeisenä laatuaan, avajaisjuhla tullaan taas järjestämään syksyllä 2020. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan OYY:n tapahtumatuottaja-järjestöasiantuntija Katariina Sarjan mukaan iltatapahtuma tullaan järjestämään tänä vuonna uudestaan Club Teatrialla. Ajankohdaksi on lyöty lukkoon 9. syyskuuta.

Syksyn 2020 Vulcanalia tulee olemaan 26. laatuaan. Viime vuonna Vulcanalia järjestettiin Club Teatrialla ja tapahtuma oli loppuunmyyty. Esiintyjinä iltajuhlassa olivat OYY:n sekakuoro Cassiopeia, Teekkaritorvet ja Pyhimys

“Viime vuonna Vulcanaliaa markkinoitiin sillä ajatuksella, että se olisi viimeinen sillä konseptilla järjestetty avajaistapahtuma”, Sarja kertoo. Tällöin ajatuksena oli ottaa mukaan Linnanmaan kampukselle muuttava Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan mukaan järjestelyihin.

Tilanne viime vuodesta on kuitenkin muuttunut ja iltajuhlat pidetään ainakin tänä vuonna erillään. Sarja kertoo OYY:n käyneen keskusteluja OSAKO:n kanssa, mutta muuttovuoden kiireisyys laittoi yhteistyökuviot jäihin. 

Palautteet otettu huomioon

Iltajuhla pidetään Club Teatrialla edellisen Vulcanalian tavoin

“Teatria on Oulussa hyvä sisätapahtumatila. Sinne mahtuu mukavasti porukkaa ja toimii tilana puitteeltaan todella hyvin tällaiselle tapahtumalle”, tiivistää Sarja.

Hänen mukaansa kaikki osa-alueet toimivat hyvin Teatrialla; tilassa on sopivasti vessoja, anniskelupisteitä ja isot narikat.

Lippujen hinnasta Sarja ei osaa vielä sanoa, mutta mainitsee järjestämisen olevan hyvässä vaiheessa olosuhteisiin nähden. Myös esiintyjät hän haluaa pitää vielä yllätyksenä.

Sarja kertoo, että palautetta viime vuoden Vulcanialiasta tuli paljon laidatasta laitaan.

 “Meitä kiiteltiin paljon siitä, kuinka Vulcanalia-konseptia on kehitetty viime vuosina”, mainitsee Sarja.

Myös kehittävä palaute on otettu huomion tämän vuoden Vulcanaliaa suunnitellessa. 

“Konkreettinen muutos tämän vuotisessa iltatapahtumassa on se, että juhlat jatkuvat Teatrialla kauemmin, eikä erillisiä jatkoja tule”, kertoo Sarja. 

Erillisiä jatkoja ei siis tulla järjestämään keskustan yökerhossa, vaan juhliminen jatkuu Teatrialla. Sarjan mukaan tällä muutoksella vahvistetaan se, että mahdollisimman moni pääsee juhlimaan yön pikkutunneille asti ilman jonottamista. 

Aikaisemmin Vulcanalia on järjestetty sekä ulko- että sisätiloissa. Club Teatriaa ennen iltajuhla järjestettiin Areena Oulussa. Vulcanalian perinteet alkavat vuodesta 1995, jolloin se järjestettiin ensimmäistä kertaa ravintola Rauhalan ulkopuolella. Rauhalasta juhla siirrettiin ensin Kuusisaareen ja sitten Toppilan Möljälle.

Aikaisemmin Vulcanaliassa ovat esiintyneet esimerkiksi Anssi Kela, Musta Barbaari ja Redrama.

Vuoden 2019 Vulcanalian tunnelmiin voit palata Oulun ylioppilaslehden kuvagalleriasta.

Petra Uusimaa

Tieteiden ja aatteiden historian maisteri, jonka mielestä mikään ei ole parempaa kuin kuppi tummapaahtoista kahvia ja hyvä kirja.

Lue lisää:

Minusta tuli yliopistofani

Tulin hakemaan yliopistosta tutkinnon, mutta matkani varrella tapahtuikin muodonmuutos, kirjoittaa Elina Korpi kolumnissaan.

Olen kokenut muodonmuutoksen. Se alkoi vuonna 2015, kun aloitin opinnot yliopistossa.

Kun aloitin opintoni, ajattelin yliopiston olevan välietappi, jonka jälkeen pääsen jatkamaan uuteen ammattiin. Tulin yliopistoon puhtaasti suorittamaan tutkinnon ja päästäkseni lähtöruutuun työelämässä. Ehkä tutustuisin muutamaan uuteen tulevaan kollegaan. Alanvaihtajana minulla ei kuitenkaan ollut paljoa aikaa.

Edellisestä tutkinnosta sain ammatin ja työpaikan, mutta jokin kuitenkin kutkutteli hakemaan yliopistoon opiskelemaan opettajaksi, mitä olin ajatuksissani pyöritellyt teini-iästä asti. Suunnitelmanani oli: “Paperit ulos ja töihin!”. Mutta toisin kävi.

Alussa tuntui, että on vain yksi tapa olla opiskelija. Ajan kuluessa huomasin, että jokainen tekee tämän omalla tavallaan.

Innostuin ajatuksesta pitää puolivakavaa valokuvausharrastustani yllä ja menin puheille silloisen Ylkkärin toimitukseen, jossa olen nyt valokuvannut epäsäännöllisen säännöllisesti 4,5 vuotta. Olen ollut opiskelija ja nautiskellut opiskeluajastani täällä siinä missä muutkin.

Haalareissani ei tosin ole yhtään merkkiä, enkä ole kertaakaan jonottanut bilelippuja. Melkein hävettää myöntää, koska se tuntui ensimmäisinä vuosina niin tärkeältä. Pian kuitenkin huomasin, että saan itse määritellä sen, mikä on minulle opiskeluaikana tärkeää.

Nyt olen ollut yliopistossa lähes viisi vuotta ja opintojen loppu häämöttää: valmistuminen on lähempänä kuin koskaan ennen. Opintojeni viimeisen kevään kynnyksellä aloin pohdiskella kulunutta aikaa ja sen merkitystä.

Huomasin, että näistä vuosista tulee jäämään reppuun paljon muutakin kuin tutkinto, ja sille kaikelle täytyy antaa aikaa. Koko aika täällä on ollut yksi iso oppimisprosessi. Se on niin iso, että tässä vaiheessa pystyn toteamaan vain, että muodonmuutos on tapahtunut.

Suuri osa tätä kokemusta on kuitenkin jotain muuta kuin minä ja oma muutokseni. Erilaisia opiskelukavereita, opettajia sekä muita eteenpäin työntäjiä on tässä matkan varrella on tielleni ilmestynyt.

He ovat tarjonneet herkullisia mahdollisuuksia porinoille ja höpöttelyille sekä yhdessä tekemiselle yliopistolla. Kaikki tämä on antanut oman tavan retkeillä läpi yliopistovuosien, sekä kasvaa ja kehittyä siinä sivussa.

Syksystä 2015 on nyt vierähtänyt tovi. Tulin hakemaan yliopistosta tutkinnon, mutta matkani varrella tapahtuikin muodonmuutos. Tässä muutoksessa minusta tuli yliopistofani, ja käsitteellä yliopisto onkin minulle nyt ihan ikioma merkitys.

Elina Korpi

Lue lisää:

Uusi koulutuspoliittinen asiantuntija Aino Rossi haluaa saada tavallisetkin opiskelijat vaikuttamaan

OYY valitsi koulutuspoliittiseksi asiantuntijaksi Aino Rossin. Rossi pitää itseään ruohonjuuritason vaikuttajana. Hän haluaa aktivoida opiskelijoita vaikuttamaan opiskelijapolitiikassa.

TEKSTI Petra Uusimaa

KUVAT Petra Uusimaa

Luokanopettajaksi opiskeleva Aino Rossi valittiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) koulutuspoliittiseksi asiantuntijaksi helmikuussa 2020. Rossin vahva kiinnostus opiskelijavaikuttamiseen syntyi, kun hän tajusi, ettei hänestä välttämättä tulisikaan luokanopettajaa.

Rossi kertoo, että lähtökohtaisesti idea luokanopettajan urasta syntyi siitä, että kumpikin hänen vanhemmistaan on opettajia.

“Kävin Teuvo Pakkalan koulussa työkokeilussa lukion jälkeen. Minusta piti tulla lääkäri, mutta rakastuinkin ykkösluokkalaisiin. Tajusin, ettei ole mitään parempaa kuin lasten kanssa oleminen.”

Rossin tulevaisuudensuunnitelmat ovat kuitenkin muuttuneet. Hän ei näe unelma-ammattinaan enää luokanopettajaa, vaan haaveilee tutkijan urasta kasvatussosiologian alalla. Hän nimittää tulevaisuudensuunnitelmien muutosta naurahtaen eräänlaiseksi kriisiksi.

“Tajusin nopeasti opiskellessani, ettei minusta välttämättä tule luokanopettajaa. Minussa heräsi sen sijaan suuri kiinnostus kasvatusalan politiikkaa kohtaan”, hän sanoo.

Huolena muuttava arki Linnanmaan kampuksella 

Oulun yliopistossa tapahtuu muutoksia, sillä Oulun ammattikorkeakoulu OAMK on muuttamassa kampukselle. Opiskelijamäärä lisääntyy, mikä pahimmassa tapauksessa tarkoittaa joukkoliikenteen ruuhkautumista ja pitkiä ruokajonoja. 

Rossi kiinnittää huomion juuri muuttuvaan arkeen ja näkee tämän muutoksen tärkeänä aiheena opiskelijapolitiikalle. Hänen mukaansa olisi tärkeää luoda pohjaa yhteistyölle, joka tukisi kaikkien opiskelijoiden arkea muuttuvalla kampuksella. Rossi haluaisi varmistaa esimerkiksi joukkoliikenteen saumattoman kulun.

Rossi on myös kiinnostunut kielipolitiikasta ja kansainvälisten opiskelijoiden sopeutumisesta yliopistoelämään Suomessa.

“Minun käsitykseni mukaan osa heistä kokee ulkopuolisuuden tunnetta yliopistoyhteisössä”, hän sanoo, jatkaen: “Täytyisi löytää reittejä, joissa heille tuntuisi luontevalta osallistua ja toisaalta myös vaikuttaa.”

Ruohojuuritason vaikuttaja

Uusi koulutuspoliittinen asiantuntija ei ole puoluepoliittisesti sitoutunut, vaan pitää itseään enemmänkin ruohojuuritason vaikuttajana. Hänelle tärkeitä teemoja ovat muun muassa vähemmistöjen oikeudet sekä ilmastonmuutos.

“Käyn jatkuvasti kamppailua sosiaalisessa mediassa näiden asioiden puolesta”, tiivistää Rossi.

Rossi sanoo oppineensa koulutuspoliittisen asiantuntijan hakuprosessissa paljon.

“Lähdin oikeastaan vähän niin kuin soitellen sotaan”, hän naurahtaa.

Rossi haluaisi työssään kannustaa opiskelijoita vaikuttamaan yliopiston rakenteisiin.

“Haluaisin, että opiskelijavaikuttaminen tulisi lähemmäksi riviopiskelijaa, koska heissä on  paljon mahdollisuuksia”, toteaa Rossi. Hänen mukaansa monella on kykyjä ja halua vaikuttaa, mutta vaikutusmahdollisuudet saattavat tuntua tavalliselle opiskelijalle kaukaisilta tai jopa pelottavilta.

Rossin vastauksista korostuu vahva halu saada opiskelija-arki sujumaan kaikkien osalta. Erityisen tärkeää olisi saada opiskelijat liikkeelle rakentamaan kampusta, joka olisi kaikille yhdenmukainen ja tasa-arvoinen. 

“Ei sitä saa, jos ei hae”, hän kommentoi valintaansa hakea koulutuspoliittiseksi asiantuntijaksi. Sama lienee hänen ohjeensa opiskelijoille; kannattaa yrittää saada aikaan muutosta, sillä ilman yritystä ei tule tuloksiakaan.

Kuka?

Aino Rossi

» 24-vuotias.

» Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija.

» Maisterivaiheen luokanopettajaopiskelija.

» Kotoisin Kempeleestä, mutta kokee oululaistuneensa.

» Toimii vapaa-aikana kuoronjohtajana ja tekee musiikkia.

» Intohimona viherkasvit.


Petra Uusimaa

Tieteiden ja aatteiden historian maisteri, jonka mielestä mikään ei ole parempaa kuin kuppi tummapaahtoista kahvia ja hyvä kirja.

Lue lisää:

Ei vain ratas koneistossa – Elsi Salovaara kertoo ammatikseen ihmisten tarinoita

Elsi Salovaara vaihtoi alaa kesken opintojensa, eikä päätynytkään opettajaksi. Toimittajan työ oli lapsuuden ystäväkirjoihin kirjattu haave, joka tuli todeksi.

TEKSTI Kerttu Juutilainen

KUVAT Kerttu Juutilainen

“Yhdistän yliopistoon aina sen tuoksun. Se on hirveän kotoinen”, Elsi Salovaara kertoo.   

Kajaanilaissyntyinen Salovaara valmistui yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 2008. Hän ehti  historian ja lukuisten sivuaineopintojen ohella toimia myös aktiivisesti ainejärjestössään ja ylioppilaskunnassa.

“Yliopistoajoilta on aivan ihania muistoja”, Salovaara tiivistää kahdentoista vuoden ajanjakson elämästään.

“Ikuisuusopiskelija” toivoo, että myös nykyopiskelijat ehtisivät kokeilla, harrastaa ja toimia yhdistyksissä. Tunnelman muutoksen opiskelijaelämässä hän kertoo itsekin aistineensa.

“Olen tyytyväinen siihen, että minun ei tarvinnut niin vauhdilla edetä. Omalle osalle ei tullut sellaista stressiä tai ahdistusta, mitä monella on nykyään.”

Omista opinvuosistaan Salovaara nimeää antoisimmiksi juuri yhdistys- ja harrastustoiminnan sekä niiden merkeissä tavatut ystävät yli tiedekuntarajojen.

Erityisen ilolla Salovaara muistelee Oulun yliopiston kainuulaista opiskelijayhdistystä, Kaenoa, jota hän oli mukana perustamassa.

“Perustajina saimme tehdä yhdistyksestä juuri sellaisen kuin halusimme.”

Vankaksi luotu perusta ja yhteisöllinen kainuuhenkisyys ovatkin tuoneet Kaenon jo pitkään ikään: 20-vuotiskemuja vietettiin hiljattain Teekkaritalolla.

“Kuin oma lapsi olisi kaksikymppinen, tuntuu hienolta!”

Nykyään Salovaara toimii muun muassa Lions Club Oulun Pokkitörmän sihteerinä sekä Kansallisen Lastenliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtajana.

“Viime aikoina on tuntunut siltä, että paukut on annettu ja yhdistyksiä voisi alkaa karsimaankin. Toisaalta tätäkin olen puhunut jo monta vuotta”, Salovaara naurahtaa.

Ihmisten kohtaaminen kiinnostaa

Varhaisissa uranäkymissään Salovaara oli aikeissa suuntautua opettajaksi. Auskultointivuoden käytännön kokemukset pistivät hänet kuitenkin epäilemään soveltuvuuttaan ja pohtimaan uranäkymiä uusiksi.

Läheinen suhde kirjoittamiseen ja kokemukset Tiiman ainejärjestölehden toimittamisesta herättivät uteliaisuuden toimittajan työtä kohtaan. Alassa kiinnosti sama ihmisläheisyys kuin opettamisessakin.

“Löysin silloin myös vanhoja, ala-asteen ystäväkirjoja. Niihin olin aina kirjoittanut, että isona haluan kirjailijaksi tai toimittajaksi. Ystäväkirjat vahvistivat ajatukseni alanvaihdosta.”

Salovaara vaihtoi suuntaa kesken opintojensa ja hakeutui tiedeviestinnän opintoihin toiveinaan päästä toimittajaksi.

Vuosina 2006–2007 Salovaara sai tilaisuuden kokeilla siipiään toimittajana, kun hän hakeutui Oulun ylioppilaslehden päätoimittajaksi. Myös tuota ajanjaksoa hän muistelee lämpimästi.

“Niistä ajoista olen onneksi vähän kehittynyt aikatauluissa. Silloin tehtiin aina viimeisenä päivänä viisi juttua, lehti lähetettiin painoon yhdeltätoista illalla”, hän naurahtaa.

Salovaara kertoo itse lukevansa lehtiä laidasta laitaan naistenlehdistä Suomen kuvalehteen, ”kaiken mitä postiluukusta tulee”. Uteliaisuus ilmaisjakeluja kohtaan, rohkaisi Salovaaraa hakeutumaan myös Rauhan Tervehdyksen toimitussihteeriksi vuonna 2007.

“Monet vähän ihmettelivät hakeutumistani Rauhan Tervehdykseen, mutta itse olin aina löytänyt lehdestä kivaa luettavaa.”

Salovaara kertoo nauttivansa työskentelystä pienessä, viiden hengen toimituksessa.

“On saanut jättää omaa käden jälkensä koko porukalla. Ei koe olevansa vain yksi pieni ratas koneistossa, vaan työlläni on merkitys.”

Tulevaisuudessa kirja?

Salovaara pitää vahvuuksinaan toimittajan työssä ulospäinsuuntautuvaa luonnettaan ja kainuulaista rempseyttään. Hän korostaa kuitenkin alalla tarvittavan monenlaisia persoonallisuuksia: kyky kuunnella ja kysyä oikeita kysymyksiä ovat hänen työssään keskeisintä osaamista.

Kirjoittamisen ja toimittajan työn parissa Salovaara kertoo pysyttelevänsä todennäköisesti tulevaisuudessakin.

“En ole keksinyt mitään yhtä mielenkiintoista ammattia. Minusta on hirveän mielenkiintoista lukea lehtiä, muiden ihmisten näkemyksiä, faktaa, elämäntarinoita. Ne ovat aivan elämän suola. Jos sellaista samaa voisi olla antamassa, voisiko parempaa ollakaan?”

 

Kuka?

Elsi Salovaara

» Kotoisin Kajaanista, asuu nykyään Oulussa perheensä kanssa.

» Valmistui vuonna 2008 filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta.

» Opiskeli muun muassa historiaa ja tiedeviestintää.

» Toimi opiskeluaikanaan Oulun ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 2006–2007.

» Nykyisin Rauhan Tervehdys -lehden päätoimittaja.

» Haaveilee tulevaisuudessa vuorotteluvapaan pitämisestä, jolloin voisi toteuttaa toisenkin, lapsuuden ystäväkirjoihin kirjoitetun aikeen ja kirjoittaa kirjan.

» Harrastaa lukemista ja erilaisissa järjestöissä toimimista.

Kerttu Juutilainen

Tieteiden ja aatteiden historian opiskelija, runojen ystävä ja Saul Goodmanin salainen ihailija.

Lue lisää:

Vastuuta, ei politiikkaa – Eelis Palokangas pyrkii auttamaan niin harrastuksissa kuin töissä

Ylioppilasliikkeessä muutoksia ajanut Eelis Palokangas haluaa auttaa muita niin vapaa-ajallaan kuin töissäkin.

TEKSTI Laura Juntunen

KUVAT Laura Juntunen

Syksyllä 2018 kohistiin, kun Oulun yliopiston ylioppilaskunnan linjavedossa ehdotettiin ylioppilaskunnan automaatiojäsenyydestä luopumista. Ylioppilaskunnan linjapaperiin asian ajaneen, lääketieteen opiskelija Eelis Palokankaan alullepanemasta kannanotosta keskusteltiin ympäri Suomen, aina eduskuntaa myöten.

Seuraavan kerran Palokankaan nimi nousi esiin loppuvuodesta 2019, kun edustajisto päätti leikata ainejärjestöjen avustuksia. Jatkossa tukea saavat vain pienimmät ainejärjestöt. Aloitteen takana oli Lääketieteellisen vaaliliiton edustajistoryhmä (LED), johon Lääketieteellisen killan puheenjohtajanakin toimiva Palokangas kuuluu.

Vuoden 2017 vaaleissa edustajistoon noussut Palokangas on ehtinyt olla monessa mukana. Vaikka Palokangas on muuttanut ylioppilaskunnan käytäntöjä, hän ei halua nähdä itseään poliitikkona.

Politiikalla on vähän ikävä kaiku. Mielestäni siihen sanaan liittyy tietynlaista lyhytnäköisyyttä. Näen edustajistotyöni ja muun enemmän järjestövaikuttamisena kuin politiikkana”, Palokangas sanoo.

Miksi sitten vaikuttaa, ellei taustalla ole poliittinen motivaatio?

Järjestötoiminta on harrastus

23-vuotiaaksi Palokankaalla on paljon kokemusta erilaisissa kokouksissa istumisesta, valtuustoista ja järjestöistä. Rovaniemellä kasvanut Palokangas hakeutui yläasteella nuorisovaltuustoon opettajansa kannustamana.

Siellä vierähti kaksi kautta eli neljä vuotta. Seuraavaksi tie vei Suomen Nuorisovaltuustojen Liittoon, Lapin piirijärjestöön.

Yliopistossa kiltatoimintaan hakeutuminen tuntui varsin luonnolliselta jatkolta.

Voisi kai sanoa, että se on minulle harrastus. Olen aika vastuuntuntoinen tyyppi, joka haluaa osallistua asioihin sivustaseuraamisen sijaan. Tulee ajatus, että jos ei kukaan muu hae niin kai minun sitten pitäisi”, Palokangas sanoo.

Voisi kuvitella, että Palokankaalla olisi mielessä jokin visio uudenlaisesta ylioppilaskunnasta. Näin ei kuitenkaan ole. Hän ei myöskään allekirjoita mitään aatetta tai ideologiaa, eikä omista puolueen jäsenkirjaa.

En ole vielä halunnut valita mitään puoluetta. Antaa ajatusten sen osalta kypsyä vielä. Olisi harmillista valita kantansa liian nuorena ja huomata myöhemmin, ettei se tunnukaan omalta”, hän selittää.

Palokankaalle keskustelua herättäneissä muutosehdotuksissa on ollut kyse vastuuntunnosta. Esimerkiksi aiempi ainejärjestöjen rahoitusmalli oli aiheuttanut mielipahaa Kontinkankaan kampuksella jo pitkään.

Kontinkankaan killoista vain terveystieteet ovat saaneet avustuksia.  Se on harmittanut täällä aika paljon, ottaen huomioon, että Kontinkankaalta tulee kuitenkin noin 10 prosenttia koko ylioppilaskunnan jäsenmaksuista. Tässä oli siis puhtaasti kyse omien äänestäjiemme toiveesta”, Palokangas sanoo.

Vaikka Palokangas kokee yhä ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyden yksilönvapauden vastaisena hän korostaa, ettei ole millään tapaa ylioppilaskuntavastainen.

Se olisi mielestäni vähän outoakin, kun olen toiminnassa niin laajasti mukana”, hän hymähtää.

Maailman paras ammatti

Nyt Palokangas on alkanut suunnitella järjestötyöstä ja opiskelijavaikuttamisesta vetäytymistä.

Tämänkään päätöksen takaa ei löydy sen suurempaa dramatiikkaa. Palokangas on ehtinyt olla mukana jo monta vuotta, ja oma valmistuminen häämöttää keväällä 2021. Näin ollen kuluva vuosi 2020 tulee olemaan viimeinen, jonka hän voi olla kokonaisuudessaan toiminnassa mukana.

On aika antaa muillekin onnistumisen kokemuksia järjestökentällä. Mielestäni on myös tärkeää, että työssä on jatkuvuutta. Siksi vastuuta on ryhdytty jo jakamaan muille”, hän sanoo.

Kun Palokankaalta tiedustelee, onko hänellä vielä jotain radikaaleja yllätyksiä takataskussa ennen sivuun siirtymistä, häntä alkaa naurattaa.

Ei, Linnanmaalla voidaan henkäistä helpotuksesta. Mutta jos vakavasti puhutaan niin lähiaikoina näen tärkeänä ennen kaikkea sen, että OYS:n sairaalahanke toteutetaan myös opiskelijoiden etua ajatellen. Hanke tulee vaikuttamaan vuosikymmeniä eteenpäin. Jos sairaala tehdään opiskelijoiden kannalta hyvin eli huolehditaan siitä, että siellä on riittävät opiskelutilat, saadaan hyviä ja tyytyväisiä opiskelijoita joista yhä useampi toivottavasti jäisi pohjoiseen myös töihin.”

Palokankaalle ammatinvalinta on ollut selvä jo pitkään, vaikka ensikosketus lääketieteeseen ei niin mukava ollutkaan.

Olin yhdeksännellä luokalla isän työpaikalla tet-harjoittelussa. Se oli hyvin jännittävää. Kun pääsin ensimmäistä kertaa mukaan potilashuoneeseen, tuli saman tien huono olo”, hän muistelee huvittuneena.

Nykyään lääkärin ammatti tuntuu maailman parhaalta työltä.

Opiskeluaikana olen vasta ymmärtänyt, miten monipuolinen ammatti tämä on. Suuntautumisvaihtoehtoja on valtavasti. Tässä ammatissa pääsee todella lähelle ihmistä ja saa osakseen sellaista luottamusta, mitä harvoissa ammateissa pääsee koskaan kokemaan.”

Viime kädessä lääkärin työssä on kyse samoista asioista, jotka saivat Palokankaan lähtemään mukaan myös järjestötyöhön ja opiskelijapolitiikkaan: auttamisesta ja vastuuntunnosta.

Haluan olla hyödyksi, olla hyvä siinä mitä teen ja auttaa muita työlläni”, Palokangas tiivistää.

 

Kuka?

Eelis Palokangas

» 23-vuotias. Syntynyt ja kasvanut Rovaniemellä. Oululaistunut yliopisto-opintojen myötä.

» Lääketieteen opiskelija. Mukana järjestötoiminnassa ja opiskelijapolitiikassa. Toimii Oulun Lääketieteellisen killan puheenjohtajana vuonna 2020.

» Vapaa-ajallaan on itseoppinut valokuvaaja, joka tallentaa järjestelmäkameraansa tähtitaivasta, revontulia ja Oulua. Lisäksi Palokangas harrastaa kuntosalilla käymistä ja pelaa tennistä.

» Unelma-ammatti lapsena: Alakoulussa haaveili vielä yleisesti tiedemiehen tehtävistä. Luonnontieteet ja tekniikka ovat kiinnostaneet aina, ja haave lääkärinurasta selkiytyi yläasteella.

» Haluaa järjestötyöhön osallistumalla olla tekemässä parasta opiskelukokemusta Kontinkankaalla.

Toimitus huomauttaa, että Kontinkankaan killoista avustuksia ovat Terveystieteiden kilta ry:n lisäksi saaneet biokemian opiskelijoiden ainejärjestö Histoni ry sekä Oulun lääketieteen tekniikan opiskelijoiden ainejärjestö OLTO ry.

Laura Juntunen

Toimittaja, joka innostuu kaikesta ja elää tarinoista.

Lue lisää:

Älä anna vyyhdin lamaannuttaa, tee yksikin teko

"Niin kauan kun vastapuheet ärsyttävät minua, tiedän, etten ole menettänyt kaikkea toivoa", kirjoittaa Juhani Kenttä.

Lokakuun puolivälissä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistamat Unicafe-ravintolat julkistivat aikomuksensa lopettaa naudanlihan tarjoilun ensi helmikuussa. Päätöksen taustalla on halu pienentää hiilijalanjälkeä.

Uutista seuranneesta keskustelusta saattoi bongailla kirjavan kavalkadin jo hyvin tutuksi tulleita vastalauseita. Niistä ehdoton inhokkini on se, jossa vähätellään mitä tahansa tekoa julistamalla, että yksittäisillä teoilla ei ole mitään merkitystä. Tässä tapauksessa yhden ruoka-aineen kieltämisellä ei yksistään hillitä ruoantuotannon päästöjä merkittävästi, koska kyseinen asia ei ole niin mustavalkoinen.

Ei kai kukaan niin väittänytkään. On se kuitenkin askel eteenpäin.

 

Itse ajattelen ilmastonmuutosta jotakuinkin päivittäin. Ahdistun säännöllisesti ja kyseenalaistan, onko perusteltavissa ylläpitää toivoa elinkelpoisesta tulevaisuudesta.

Yllä mainitun kaltaiset kommentit eivät varsinaisesti lievitä ahdistustani, mutta jotain ne tekevät. Ne ärsyttävät. Se tarkoittanee ainakin sitä, etten ole vielä täysin hyväksynyt tilannetta tyystin lohduttomana ja vaipunut apatiaan.

Miksi vaivautua kritisoimaan, jos yksi teko ei todella merkitse mitään? Harva niistäkään teoista taitaa tapahtua tyhjiössä ilman vaikutusta ympäristöönsä, vaikka se ei olisikaan välittömästi ilmeistä. Aivan kuin yrittäminen itsessään ja siihen uskominen olisi jotenkin noloa. Aina kai kannattaa edes yrittää.

Oma tuore yritykseni tehdä jotain konkreettista oli se, että tein kertalahjoituksen Luonnonperintösäätiölle. Säätiön verkkosivuilla kerrotaan, että jokainen lahjoitus käytetään metsien suojelualueiden ostoon. Yhdellä eurolla ostaa ”itselleen” kaksi neliötä suomalaista ikimetsää, joka sitoo hiiltä hiilinieluksi ja tekee niin osansa ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Kuulen jo päässäni kaikki vastalauseet tähänkin. Se oli mittakaavassaan täysin mitätön teko. Mikset käyttänyt rahaa johonkin vielä järkevämpään? Tuo toinen haitallinen tekosi kumoaa tämän. Kyllä tämä on vain hyvesignaloijan jeesustelua ja Titanicin kansituolien järjestelyä.

Itse en tiennyt suojelumahdollisuudesta ennen kuin satuin lukemaan yksittäisen twiitin aiheesta viime keväänä. Vaikka se ei saanut minua toimimaan heti, jonnekin ajatus jäi selvästi kytemään.

 

Jos yksikin tämän lukija päätyy nyt tai myöhemmin googlaamaan Luonnonperintösäätiön toimintaa, on tämänkin kirjoittamisella ollut jotain arvoa.

Ja niin kauan kuin nuo vastapuheet ärsyttävät minua, tiedän, etten itsekään ole menettänyt kaikkea toivoa.

Juhani Kenttä

Englantilaisen filologian opiskelija, joka intoilee kulttuurista ja miettii ammatinvalintaa sitten myöhemmin.

Lue lisää: