Älä anna vyyhdin lamaannuttaa, tee yksikin teko

”Niin kauan kun vastapuheet ärsyttävät minua, tiedän, etten ole menettänyt kaikkea toivoa”, kirjoittaa Juhani Kenttä.

Kolumni  | 

Teksti Juhani Kenttä

Lokakuun puolivälissä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistamat Unicafe-ravintolat julkistivat aikomuksensa lopettaa naudanlihan tarjoilun ensi helmikuussa. Päätöksen taustalla on halu pienentää hiilijalanjälkeä.

Uutista seuranneesta keskustelusta saattoi bongailla kirjavan kavalkadin jo hyvin tutuksi tulleita vastalauseita. Niistä ehdoton inhokkini on se, jossa vähätellään mitä tahansa tekoa julistamalla, että yksittäisillä teoilla ei ole mitään merkitystä. Tässä tapauksessa yhden ruoka-aineen kieltämisellä ei yksistään hillitä ruoantuotannon päästöjä merkittävästi, koska kyseinen asia ei ole niin mustavalkoinen.

Ei kai kukaan niin väittänytkään. On se kuitenkin askel eteenpäin.

 

Itse ajattelen ilmastonmuutosta jotakuinkin päivittäin. Ahdistun säännöllisesti ja kyseenalaistan, onko perusteltavissa ylläpitää toivoa elinkelpoisesta tulevaisuudesta.

Yllä mainitun kaltaiset kommentit eivät varsinaisesti lievitä ahdistustani, mutta jotain ne tekevät. Ne ärsyttävät. Se tarkoittanee ainakin sitä, etten ole vielä täysin hyväksynyt tilannetta tyystin lohduttomana ja vaipunut apatiaan.

Miksi vaivautua kritisoimaan, jos yksi teko ei todella merkitse mitään? Harva niistäkään teoista taitaa tapahtua tyhjiössä ilman vaikutusta ympäristöönsä, vaikka se ei olisikaan välittömästi ilmeistä. Aivan kuin yrittäminen itsessään ja siihen uskominen olisi jotenkin noloa. Aina kai kannattaa edes yrittää.

Oma tuore yritykseni tehdä jotain konkreettista oli se, että tein kertalahjoituksen Luonnonperintösäätiölle. Säätiön verkkosivuilla kerrotaan, että jokainen lahjoitus käytetään metsien suojelualueiden ostoon. Yhdellä eurolla ostaa ”itselleen” kaksi neliötä suomalaista ikimetsää, joka sitoo hiiltä hiilinieluksi ja tekee niin osansa ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Kuulen jo päässäni kaikki vastalauseet tähänkin. Se oli mittakaavassaan täysin mitätön teko. Mikset käyttänyt rahaa johonkin vielä järkevämpään? Tuo toinen haitallinen tekosi kumoaa tämän. Kyllä tämä on vain hyvesignaloijan jeesustelua ja Titanicin kansituolien järjestelyä.

Itse en tiennyt suojelumahdollisuudesta ennen kuin satuin lukemaan yksittäisen twiitin aiheesta viime keväänä. Vaikka se ei saanut minua toimimaan heti, jonnekin ajatus jäi selvästi kytemään.

 

Jos yksikin tämän lukija päätyy nyt tai myöhemmin googlaamaan Luonnonperintösäätiön toimintaa, on tämänkin kirjoittamisella ollut jotain arvoa.

Ja niin kauan kuin nuo vastapuheet ärsyttävät minua, tiedän, etten itsekään ole menettänyt kaikkea toivoa.

Julkaistu 6.11.2019 numerossa 4/2019

Juhani Kenttä

Englantilaisen filologian opiskelija, joka intoilee kulttuurista ja miettii ammatinvalintaa sitten myöhemmin.

Lue seuraavaksi

Osaamisen kehittäminen ei pääty tutkintoon vaan kuolemaan

Janne Hakkarainen

Kolumni

8.11.2019

Oudot instrumentit saavat pohtimaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia

Helmi Juntunen

Kolumni

6.11.2019

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1
2T-ovi, 1.krs
90570 Oulu

toimitus@oyy.fi
+358 40 526 7821