Oulun yliopisto hellittää koronarajoituksia alkaen 11.8. Sekä Linnanmaan että Kontinkankaan kampukset aukeavat tiistaina kello 8. Jatkossa kampuksille pääsee arkisin 8–15.45 myös ilman 24/7-korttia tai sähköistä avainta.
Oulun yliopisto avaa ovensa huomenna tiistaina 11. elokuuta. Ovet aukeavat tiistaina kello 8 ja jatkossa kampukselle pääsee arkisin 8–15.45 välillä ilman kulkutunnisteita, eli henkilökunnan sähköistä avainta tai opiskelijoiden 24/7-korttia. Oulun yliopiston päätti asiasta maanantaina 10. elokuuta.
Oulun yliopiston turvallisuuspäällikkö Pertti Hoskio kertoi lehdelle 10. elokuuta suhtautuvansa päätökseen luottavaisin mielin.
”Omasta puolestani tämä päätös on ok. Tästä lähtien kampuksella on myös vartija koko ajan, eli vasteaika epäasialliseen käytökseen on lyhyt.”
Hoskio kertoo, että elokuun alussa kampuksella on aloittanut uusi vartiointipalveluiden tuottaja, joka tarjoaa 24/7-vartiointia kampuksilla.
”Toivon että vartijan fyysinen läsnäolo viestittää ulospäin, että tilat ovat valvottuja ja täten myös yliopistoyhteisön ulkopuoliset näkisivät, että eivät voi ihan vapaasti joka paikassa kulkea.”
Vartijan läsnäolosta huolimatta yliopiston ovilla ei ole jatkossa valvontaa. Kun aiemmin kesällä opiskelijan tuli näyttää opiskelijakortti vartijalle päästäkseen kampukselle, on jatkossa ovista vapaa kulku. Hoskio toteaa, että kaikkien ovien auetessa huomisaamuna 11. elokuuta ei samanlainen valvonta olisi enää mahdollista.
Miten opiskelijoiden ja henkilökunnan turvallisuudesta pidetään huolta myös jatkossa kampuksen avautuessa?
”Odotamme valtakunnallisia ohjeita ja päätöksiä esimerkiksi maskisuosituksesta. Edetään tilanteiden mukaan ja noudatetaan THL:n suosituksia”, Hoskio sanoo.
Turvallisuuspäällikön mukaan esimerkiksi koko henkilökuntaa koskevaa maskipakkoa olisi vaikea toteuttaa käytännössä. Se tarkoittaisi maskien vaihtamista useita kertoja päivässä, mikä taas vaatisi yliopistolta mittavaa maskitilausta. Tässäkin asiassa Hoskio kertoo yliopiston odottavan valtakunnallisia linjauksia.
”Esimerkiksi pääsykokeiden aikana henkilökunnalle hankittiin kasvosuojuksia ja käsineitä sekä käsidesiä. Maskeja ja suojavarusteita on olemassa, mutta tällä hetkellä koko henkilökuntaa koskevaa laajamittaista maskihankintaa ei ole vielä käynnistetty”, Hoskio kommentoi.
Yliopiston ovet suljettiin 18.3. koronaviruksen takia. Toukokuusta asti kampukselle pääsi jälleen 24/7-kortilla, vaikka etätyösuositus jatkui. Kesäkuussa yliopisto tiedotti, että opetus ensimmäisessä periodissa järjestettäisiin etänä, aloittavia fukseja ja välttämätöntä lähiopetusta vaativaa opiskelua lukuunottamatta.
Oulun yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru kertoi lehdelle, että yliopisto tiedottaa asiasta tarkemmin myöhempänä ajankohtana.
Julkaistu
SHARE
Iida Putkonen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.
Kaikki koronakevään eläneet tulevat muistamaan poikkeusoloista varmasti mitä erilaisimpia tunnelmia sekä hyvässä että pahassa. Omiin muistoihini lukeutuu esimerkiksi joka aamuisen joogaamisen tuloksena erityisen hyvin voinut niska-hartiaseutu. Muistelen lämmöllä kaikkea ruoanlaittoon käytettyä aikaa, jota oli tietenkin tavalliseen arkeen verrattuna ruhtinaallisesti. Muistan paljon kivoja, mukavia juttuja. Erilaisen, mutta ihan hyvältä tuntuneen arjen.
Silti tunnemuistoihin lukeutuu myös ahdistavia sävyjä. Muistan kämmenselkien saippuan rikkoman ihon ja painostavan tunteen ruokaostoksilla. Pohdinnat siitä, pitäisikö kaikkien elintarvikkeiden pakkaukset vielä desinfioida kotona. Läheisten ikävöinnin, ja riskiryhmäläisten puolesta pelkäämisen.
Ja sitten on myös niitä muistoja jotka huvittavat, ja niiden ääneen sanominen nolottaa hiukan. Muistan uhriutuvaa kiukuttelua siitä, että varmaan tämä pandemiapaska nyt sotkee koko tulevan kesänkin ja mikään ei kyllä koskaan enää ole kivaa kun ei pääse festareille eikä ulkomaille.
Kaikista marttyyrin viitan suojissa nyyhkityistä maailman etuoikeutetumman krokotiilin kyyneleistä huolimatta kesä tuli kuitenkin. Lehdet puhkesivat jälleen puihin, aurinko lämmitti samoin kuin ennenkin ja horsmat kukkivat taas tien laidassa. Suomessa tartuntojen määrä lähes tyrehtyi. Hiljalleen rajoitteita purettiin, ja elämä palaili normaaleihin uomiinsa.
Tarkoitus oli ahmia kaikki suuret kaupungit sekä pikkukylien taidegalleriat ja kirpputorit. Suorittaa täydellinen, very instagrammable kotimaanmatka.
Minä vietin tänä kesänä ensimmäisen kesälomani vuosikausiin. Ennen koronapandemian rantautumista Suomeen olin haaveillut lähteväni loman kunniaksi ulkomaille. Ajatus ei kuitenkaan tuntunut enää mukavalta, vaikka joitain matkustusrajoitteita purettiinkin.
Kun harmistuksesta oli selvitty, seuraava suunnitelma oli Suomi-roadtrip. Käydäpä kaikissa niissä paikoissa, joissa ei ole vielä tullut vierailtua! Tarkoitus oli ahmia kaikki suuret kaupungit sekä pikkukylien taidegalleriat ja kirpputorit. Suorittaa täydellinen, very instagrammable kotimaanmatka.
Tuli heinäkuu ja loma koitti. Mutta Suomen kesä, tuo kiero pirulainen, päätti tietysti himmata lomani kunniaksi kesäkuun täydellisiä biitsikelejä. Ettei nyt vain olisi liian mukavaa ja kaunista! Kyllä sai pieni ihminen ihmetellä, miten sekä globaali pandemia että Suomen säätilat olivat kollektiivisesti juuri minun lomaani vastaan. Nauravat varmaan yhdessä oluttuoppien äärellä, että siinäs roadtrippailet, pidä hauskaa teltassa sateisena yönä senkin kaupunkilaishienohelma!
Kun kumppanini kanssa katsoimme reissun ajankohdaksi suunnitellun viikon sääennustetta ympäri Suomen, huomasimme, että parhaat säät oli luvattu Oulun seudulle. Katsoimme toisiamme sama ajatus mielessä: jäädään kotiin. Jospa kerrankin vain lomailisi kotona ja ottaisi rennosti, täysin suorittamatta. En katunut päätöstä hetkeäkään.
Oulukesämme aikana vierailimme esimerkiksi Taidemuseossa, Turkansaaren ulkoilmamuseossa, Hailuodossa ja Tietomaassa. Söimme pizzaa Tuban terassilla ja nautimme paikallisia pienpanimo-oluita kesäisten iltojen syleilyssä. Uimme meressä ja joessa, ja paistattelimme päivää Hupisaarilla. Ehkäpä suurin elämys oli, kun kävimme kapulalossilla Varjakansaaren hylätyssä sahayhdyskunnassa. Seikkailimme täysin rinnoin, ja kaapissa pölyttynyt termoskassi sai vuosien jälkeen vihdoin kiduksiinsa pillimehuja ja eväsleipiä. Jokaisen seikkailun jälkeen uni maittoi makeasti omassa sängyssä.
Sanotaan, että kaikki suomalaiset kaupungit ovat kauniita kesäkaupunkeja. Oulu ei ole tässä poikkeus. Kauniin lisäksi se on myös eläväinen ja täynnä tekemistä eri asioista kiinnostuneille kaupunkilaisille ja turisteille. Eikä pelkästään kesällä, vaan ympäri vuoden, vaikka välillä sen elämyshakuisuudessaan melkein unohtaa.
Koronakesästä ei tullut sittenkään aivan paska. Siitä tuli kesä, jolloin oma kotikaupunki muistutti parhaista puolistaan ja siitä, että lompakolleen ja ympäristölle voi tehdä valtavan palveluksen katsomalla lähemmäs.
Julkaistu
SHARE
Katariina Sarja
OYY:n tapahtumatuottaja-järjestöasiantuntija ja kirjallisuuden opiskelija, joka tykkää tapahtumista, järjestötoiminnasta ja kirjallisuudesta.
Yliopistonlehtori Jari Larun mukaan korona-ajan etäopetus ei tuonut mitään erityisen uutta ja mullistavaa suomalaiseen pedagogiikkaan, sillä osaksi verkossa tapahtuva opetus on ollut monille arkea jo kauan. Vaikka digitaalisilla työkaluilla tulee olemaan tulevaisuuden opetuksessa entistä tärkeämpi rooli, huumoria, spontaania palautetta ja tunteita on vielä vaikea välittää etänä.
Kun koronaviruksen leviäminen viime maaliskuussa pakotti opettajat ympäri maailman siirtymään etäopetukseen, Oulun yliopiston teknologiatuettuun oppimiseen ja opettamiseen erikoistunut kasvatustieteiden yliopistonlehtori Jari Laru päätti toteuttaa siirtymän kunnolla.
Kasvatustieteiden tiedekunnan ATK-luokasta lähti mukaan kokoelma kameroita, mikrofoneja, näyttöjä ja johtoja. Näistä ja Larun itsensä hankkimista lisävarusteista syntyi hänen kotinsa olohuoneeseensa kevyt kenttästudio. Siellä hän on kevään ajan pyörittänyt kahta kasvatustieteen kurssia etänä sekä tehnyt omalle Youtube-kanavalleen ohjevideoita etäopetuksesta ja haastatellut suomalaisia digiopetuksen edelläkävijöitä viikottaisissa suorissa verkkolähetyksissään.
Median hehkuttama korona-digiloikka antaa Larun mielestä väärän kuvan digiopetuksen käytöstä Suomessa. Varsinainen digiloikka otettiin hänen mukaansa peruskoulujen opetussuunnitelmissa ja opetuksessa aikoja sitten.
”Se, miten digityökaluja on hyödynnetty osana opetusta, on toki hyvin pitkälle opettajakohtaista,” Laru toteaa.
Huoli suomalaisen opetuksen tasosta sai Larun perustamaan digitaalista opetusta käsittelevän Youtube-kanavan. Hän on kahden viimeisen kuukauden aikana julkaissut kanavallaan tietoiskuja eristyksissä oleville opettajille sekä haastatellut digitalisaatioon erikoistuneita tutkijoita ja eri alojen digiopetusta hyödyntäviä opettajia. Laru on julkaissut esimerkiksi yksinkertaisia lyhytvideoita puhelimen käyttämisestä dokumenttikamerana. Lisäksi hän on ottanut kantaa verkko-opetuksessa käytettäviin ohjelmiin liittyviin huhuihin, esimerkiksi kokoussovellus Zoomin tietoturvaan liittyvään kohuun. Maaliskuun lopulla esimerkiksi Helsingin Sanomat ja Iltalehtiuutisoivat FBI:n varoittaneen Zoomin tietoturvaongelmista, liittyen ulkopuolisten häiriköiden osallistumiseen kokouksiin. Zoom vastasi syytteisiin tekemällä tietoturvapäivityksen, josta Laru teki videon kanavalleen.
Huoli opettajien eritasoisesta digiosaamisesta sai Larun kirjoittamaan myös kahden kollegansa kanssa Kalevaan ja Turun Sanomiin mielipidetekstin, jossa hän kritisoi opetuksen muuttumista pelkäksi tehtävien julkaisemiseksi Wilmassa.
Tulevaisuuden digiopetus: elämyksellistä oppimista ja hologrammeja
Teknoromantikoksi itseään kutsuva Laru oli digin edelläkävijä jo 2000-luvun alussa tehdessään gradunsa mobiililaitteiden opetuskäytöstä. Samasta aiheesta valmistui väitöskirja vuonna 2012. Nyt hän intoutuu luennoimaan digiopetuksen futuristista tulevaisuudennäkymistä.
Digiopetuksessa on viime vuosina puhuttanut lisätty todellisuus (extended reality), jossa teknologian avulla opetuksesta voidaan tehdä interaktiivista lisäämällä digitaalisia elementtejä perinteiseen luokkahuoneopetukseen. Lisätty todellisuus mahdollistaa opiskelijalle esimerkiksi pääsyn kaukaisiin paikkoihin, kuten valtameren pohjalle, tai havainnollistaa ja avaa monimutkaisia käsitteitä esimerkiksi luonnontieteissä.
Laru ottaa esimerkiksi historiankirjan, jonka digiversiossa Rooman historiasta kertovassa osiossa voisivat sivulta pompata lukijan eteen aidonoloiset roomalaiset vaunut. Tällaista on käytetty esimerkiksi Ikean ja Legon kuvastoissa jo vuosia: digilaitteen näytöltä asiakkaan eteen hyppää lelumainoksessa kolmiulotteinen juna ja huonekalumainoksessa sohva.
360-astetta kuvaava kamera ja 3D-elokuvista tutut virtuaaliset lasit mahdollistaisivat opetustilan kokemisen todentuntuisena ilman, että opiskelija on oikeasti paikalla fyysisessä opetustilanteessa. Tulevaisuuden videoneuvotteluissa osallistujat näkevät toisensa hologrammeina, todellisuutta vastaavan kokoisina ja näköisinä. Vastaavasti tulevaisuuden ammattiopistojen suurtalouskeittiöissä tai yliopiston biologian laboratorioissa uusi teknologia tarjoaa rajattomia mahdollisuuksia etäopetukseen. Voimme vain kuvitella, kuinka hologrammiopettaja vaivaa kolmiulotteista taikinaa tai kuinka metsätieteen opiskelija pystyy jo ennen kenttäharjoittelua tutustumaan virtuaalisesti metsänmittausmenetelmiin.
Etäopettaja aidossa ympäristössään olohuoneen kotistudiossa. Kuva: Jari Laru.
Sulautuvan oppimisen pedagogiikka yhdistää lähi- ja etäopetuksen metodit
Jari Larun mukaan korona-ajan opetuksesta puhuttaessa on tärkeä erottaa toisistaan etäopetus ja digiopetus.
”Etäopetus on vain yksi digiopetuksen muoto”, Laru tiivistää.
Normaalioloissa etäopetus voi parhaimmillaan täydentää lähiopetusta. Esimerkiksi pienessä lukiossa opiskeleva voi valita kursseja, joita oma lukio ei voi tarjota. Peruskoulutasolla taas esimerkiksi kieliopetuksessa on ongelmana se, ettei lapsia aina saada riittävää määrää opetusryhmään. Etäopetus mahdollistaisi kielitarjonnan monipuolistamisen.
”Kyseessä ei ole binäärinen ilmiö, vaan digiopetuksen kehittäminen tarkoittaa digitaalisten välineiden hyödyntämistä osana lähiopetusta. Ei pelkkää etäopetusta tai pelkkää lähiopetusta”, Laru sanoo.
Sulautuva oppiminen (blended learning) tarkoittaa, että fyysinen ja digitaalinen oppimisympäristö sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Tällöin digitaalisia työkaluja, kuten sisältöjen jakamisen, ryhmätyöskentelyn sekä tehtävien palauttamisen tukiohjelmia, käytettäisiin jatkuvasti lähiopetuksen tukena. Silloin kun siihen on tarvetta, osan opetuksesta voisi järjestää helposti etänä.
Larun mukaan laajempi digiopetuksen hyödyntäminen vaatisi täydennyskoulusta, lisärahoitusta uuden teknologian hankkimiseen, verkkopedagogiikan kehittämistä ja asenteenmuutosta opettajilta.
”Tämänkaltainen hybridiopetus aiheuttaa opettajissa vielä nykyisellään epävarmuutta.”
Lähiopetuksen sosiaalinen ulottuvuus toistaiseksi korvaamaton
Korona-aikana pakon edessä tehty siirtyminen pelkkään etäopetukseen ei ole suunta, johon opetuksen digitalisaatiolla pyritään. Lähiopetuksen pedagogiikkaa, tilannekomiikkaa, spontaania palautetta ja tunteita, on lähes mahdotonta muuntaa digitaaliseen muotoon – ainakaan nykyisellä teknologialla.
Myös Jari Larulla oli vaikeuksia soveltaa lähiopetuksen metodeja suoraan etäopetukseen: ”Hyvin harvat opiskelijat halusivat laittaa kameraa päälle, vaan heitä piti maanitella, yrittää huumorin keinoin rakentaa opetustilannetta.”
Laru hyödyntää usein opetuksessaan tilannekomiikkaa, jota oli korona-aikana vaikea toteuttaa näköyhteyden puuttumisen vuoksi.
”Minulle on tärkeää pystyä eläytymään siihen, mitä opiskelijat tekevät luennolla: voin vaikka sanoa, että nyt kaikki sukanneulojat pääsevät ääneen.”
Yliopisto-opetuksen järjestäminen kokonaan etänä olisi Larulle kauhistus. Hän kertoo viettävänsä usein aikaa Humus-kahvilassa esimerkiksi artikkeleita kirjoitellen. Näin hän töitä tehdessä samalla tarkkailee yliopiston arkea sekä käy epävirallisia keskusteluja kollegojen kanssa.
”Monesti kahvipöytäkeskustelut rönsyävät tulevaisuuden visiointiin tai tutkimusten rahoituksen suunnitteluun. Olisi tieteen kannalta erittäin huolestuttavaa, jos näitä sattumanvaraisia keskusteluja ei enää olisi.”
Larun mukaan on myös tärkeää, että opiskelijat ja opettajat kohtaavat yliopiston käytävillä – tällöin opettaja näkee konkreettisesti, miten opiskelijoilla menee.
OAJ:n huhtikuun alussa toteuttaman koronaopetuskyselyn tuloksista käy ilmi, että perusopetuksessa, ammatillisissa oppilaitoksissa sekä taiteen perusopetuksessa noin joka viides opettaja ei ole pystynyt olemaan reaaliaikaisesti yhteydessä oppilaisiinsa. Toisella asteella ja korkeakouluissa tilanne on huomattavasti parempi.
Rohkeutta kokeiluihin
Lopuksi Jari Laru toivoo, että opettajat olisivat rohkeita digikokeiluissaan.
”Digi on ollut opetuksessa arkea jo pitkään ja on sitä myös koronan jälkeen.”
Larun mukaan opetuksen arjessa tulisi koko ajan hyödyntää entistä paremmin tämän hetken digityökaluja. Näin opettajat olisivat nykyistä valmiimpia myös mahdolliseen seuraavaan, esimerkiksi toisen epidemian aiheuttamaan, pakolliseen etäopetusjaksoon.
Hän ei kuitenkaan toivo seuraavan eristyksen koittavan ihan heti.
”Syksyllä vaikka kiviä sataisi taivaalta, niin pyöräytän itseni yliopistolle!”
Etäily ei lopu vielä hetkeen: tiistaina 9.6. Oulun yliopisto tiedotti, että syksyllä ensimmäisen periodin aikana opetus järjestetään pääasiassa etänä. Laru jatkaa syksyllä verkko-opetusta kasvatustieteiden tiedekunnan ATK-luokasta.
Julkaistu
SHARE
Frida Ahonen
Suomen kielen ensimmäisen vuoden opiskelija, joka on valmistunut valtiotieteiden kandidaatiksi ranskalaisesta Sciences Po Pariisin yliopistosta.
Pelko on ihmisessä mitä luonnollisin reaktio. Se on ollut elossa pysymisemme kannalta välttämätön jo ennen kuin esi-isämme nousivat kahdelle jalalle. Pelko toimii ihmisen sisäisenä hälytysjärjestelmänä.
Pelko vaikuttaa ratkaisevasti elämäämme. Pelko ei näy ainoastaan yksilöiden toiminnassa, vaan se näkyy myös yhteiskunnassa: sillä myydään tuotteita, kerätään klikkejä ja kalastellaan äänestäjiä.
Pelot eivät vaikuta pelkästään ihmisiin yksilöinä, vaan kollektiiviset pelot voivat koskettaa kansankuntia, manteretta tai vahvimmillaan koko maailmaa. Aika ajoin turvallisuuden tunteemme ja sen myötä elämäntapamme joutuu koetukselle muun muassa sotien, luonnonkatastrofien ja vaikka tartuntatautien edessä.
Historiankirjat vilisevät esimerkkejä kollektiivisesta pelosta. Koronaviruskriisin jälkeen kirjoitetaan jälleen uusi kappale pelosta. Se millaisen jäljen koronavirus jättää historiaan, on monilta osin kiinni paitsi päättäjien ratkaisuista, mutta myös meistä itsestämme.
Suomessa elettiin kollektiivisen pelon alla sota-aikana, jolloin pelättiin perheenjäsenten henkien ja maan itsenäisyyden puolesta. Pohjois-Irlanti eli epävarmuuden aikaa 1970-luvulta aina 2000-luvulle saakka, kun saaren yhdistämistä vaatinut Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA terrorisoi maakuntaa pommi-iskuillaan. Pablo Escobarin kokaiinikartelli piti Kolumbiaa väkivallan otteessaan 1970-luvulta 1990-luvun alkuun saakka.
2000-luvun alkuvuosina pelättiin SARSin leviämistä ja 2010-luvun vaihteessa jännitettiin sikainfluenssan vaikutuksia. Ilmastonmuutos on ollut vahvasti tapetilla 2000-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana ja aiheuttanut osaltaan pelkoa ja epävarmuutta.
2000-luvun aikana kollektiivinen pelko on kohdistunut länsimaissa eniten terrorismiin. Terrorismin pelko nousi pinnalle Euroopassa erityisesti Pariisin vuoden 2015 iskujen jälkeen. Muutaman vuoden ajan myös Suomessa oltiin varpaisillaan siitä, milloin ja miten terrorismi rantautuu suomalaiseen yhteiskuntaan. Varautumiseen oli syytä, kuten Turun puukotusisku vuonna 2017 osoitti.
Kun koronaviruspandemian aallot löivät läntiseen maailman, aiemmat kollektiivisen pelkomme aiheet tuntuivat pyyhkiytyneen pois muistista. Koronavirus asetti yhteiskunnille niin suuren uhkan, että jopa terroristijärjestö Isis ohjeisti kannattajiaan välttämään Eurooppaan matkustamista. Tilanne on vakava, kun ihmisuhreja kaihtamaton äärijärjestö neuvoo jotakuta välttämään terveytensä uhraamista viruksen vuoksi.
Monet keinot, joita koronaviruksen leviämisen rajoittamiseksi käytetään, ovat vanhoja. Eristämistä ja karanteenia on käytetty tartuntojen ehkäisemiseksi niin pitkään ikiaikaisesti, ja jäljittäminen on ollut oleellinen osa epidemiologiaa jo 1800-luvulta lähtien, kun John Snow taisteli Lontoossa leviäviä koleratartuntoja vastaan jäljittämällä niiden alkulähteeksi paikallisen juomavesikaivon.
Uuden koronaviruksen kannalta kevään mittaan mantran tavoin toistetut toimet – jäljittäminen eristäminen ja karanteeni – ovat erityisen tärkeitä. Taudin leviämisestä tiedetään vasta varmimmin se, että se tapahtuu nopeasti ja usein ennen kuin alkuperäinen kantaja tietää tartunnastaan.
Vaikka pandemian saapuminen Suomeen tuntui varmasti vielä tammikuussa 2020 monesta epätodelliselta ajatukselta, ovat tieteentekijät varoittaneet sen mahdollisuudesta pitkään. Viranomaiset ovat myös tehneet läksynsä SARSin sekä sikainfluenssan jäljiltä (kuten vuonna 2012 päivitetty pandemiaan varautumissuunnitelma osoittaa), vaikkakin Huoltovarmuuskeskuksen hengityssuojainsotkusta voisi luulla aivan toista.
Hullun lehmän tauti, SARS, sikainfluenssa, ebola, zikavirus – nuo ovat esimerkkejä vain oman elämäni, reilun neljännesvuosisadan aikana globaalia pelkoa herättäneistä sairauksista. Jokaista näistä on yhdistänyt pelko taudin leviämisestä maailmanlaajuiseksi. Monia niistä yhdistää myös se, että ne siirtyivät eläimistä ihmisiin eläinten kaltoin kohtelun seurauksena. Kenenkään ei tarvitse olla etiikan ammattilainen tajutakseen, että jokin on mätänä, kun nautaeläimille syötetyssä rehussa on mukana märehtijöiden kudoksia.
Ihmiset ja yhteisöt tekevät pelon alaisena hätiköityjä päätöksiä. Pelko sikainfluenssasta sai terveysviranomaiset myös Suomessa ottamaan nopeasti käyttöön Pandemrix-rokotteen, jonka jälkeenpäin huomattiin joissain tapauksissa nostavan riskiä narkolepsiaan sairastumiselle. Koronaviruspandemian hoitoa tullaan tarkastelemaan suurennuslasin kanssa ympäri maailman, olivat rajoitukset sitten tiukkoja, kuten useissa Euroopan maissa – tai heikkoja, kuten Valko-Venäjällä.
Pandemian aiheuttama pelko eroaa monilla muista kollektiivisista peloista. Siinä missä terrorismin uhriksi joutuminen on tilastollisesti hyvin epätodennäköistä ja sodan syttyminen on Suomessa todella etäinen skenaario, tartuntataudeista – etenkin uudesta koronaviruksesta – tekee pelottavan se, että jokainen meistä voi olla tietämättä riski toiselleen.
Yhteiskunnat ovat nopeita reagoimaan nopeasti iskeviin uhkiin. Siinä missä ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät ole näkyneet suoraan jokaisen elämään, koronaviruspandemian vaikutukset iskivät viimeistään yhteiskunnallisten rajoitustoimien myötä kaikkien arkeen. Koronaviruksen myötä monet ovat joutuneet pakon edessä tekemään elämäänsä radikaaleja muutoksia; onkin aiheellista kysyä puuttuisivatko ihmiset ilmastonmuutoksen torjumiseen aktiivisemmin, jos sen vaikutukset olisivat nähtävissä nopeammin?
Koronaviruspandemian myötä yhä useampi ihminen kiinnittää huomiota tieteelliseen tietoon ja tutkimukseen, sillä etulinjassa näkymätöntä vihollista vastaan ovat paitsi lääketieteen ammattilaiset, mutta myös tieteentekijät. Pandemiatilanteessa, kuten sodassakin, tieteelliset läpimurrot ovat avainasemassa selviytymiseen – mutta kyseessä ei kuitenkaan ole yksittäisen maan, vaan ihmiskunnan tulevaisuus. Toivoa saattaa, että yleisesti noussut arvostus tieteentekijöitä ja tutkimusta kohtaan säilyisi myös tulevaisuudessa, kun pandemia on selätetty.
Ihmisluonnolle on tavanomaista odottaa, että nopeasti iskeneet uhat myös loppuvat nopeasti. Pandemian aiheuttama ja monilta osin aiheellinen pelko voi unohtua yhtä nopeasti kuin se iskikin, ja monet ovat jo varmasti vähentäneet varotoimiaan ajatellen, että pandemia laantuu nopeasti kuten iskikin.
Kukaan ei kuitenkaan tiedä kuinka pitkään nyt käynnissä oleva pandemia kestää tai kuinka monta uhria se vaatii. Emme edes tiedä, miten kauan aikaa toimivan rokotteen kehittäminen Covid-19-virukselle vaatii.
Matka tuntuu aina pidemmältä, kun ei tiedä minne on menossa – ja se jos mikä tekee yhteisestä tuntemattomasta uhkastamme pelottavan. Eristäytyminen ja välimatkojen pitäminen on tärkeää vielä ensimmäisen aallon jälkeen, vaikka maailma palautuu hiljalleen entiselleen.
Julkaistu
SHARE
Mirko Siikaluoma
Oululainen toimittaja, joka nukkuu liian usein liian vähän ja bongaa kirpputoreilta korneja levynkansia.
Syksyllä opintoihin palaavat opiskelijat ovat totutelleet etäopintoihin jo kevään ajan. Siksi syksyn ensimmäisen periodin etäopetus ei tule enää uutena asiana.
Fukseilla tilanne on toinen. Oulun yliopiston mukaan kiinnittymisessä yliopistoyhteisöön auttaa kampuksella järjestetty orientaatio. OYY:n koulutuspoliittisen asiantuntijan Aino Rossin mukaan tilanteessa korostuu omaopettajien osaaminen.
Oulun yliopisto on yksi syksyllä etäopetusta jatkavista yliopistoista. Yliopisto tiedotti päätöksestään tiistaina 9. kesäkuuta. Linjauksen mukaan syksyn ensimmäisen opetusperiodin aikana lähiopetuksena järjestetään vain ne opinnot, joita etänä ei voi järjestää. Ensimmäinen periodi alkaa 1.8. ja päättyy 25.10., sen jälkeisestä ajasta yliopisto kertoi päättävänsä elokuussa.
Oulun yliopiston koulutusvararehtori Helka-Liisa Hentilän mukaan tässä vaiheessa vuotta näkymä kohti syksyä on ”koronan osalta valitettavan epäselvä”.
”Koska opetus alkaa osalla opiskelijoista jo 10.8., teimme nyt yhdessä tiedekuntien kanssa linjauksen, jonka puitteissa pystytään varmuudella toimimaan, vaikka tilanne kehittyisi huonompaakin suuntaan. Myös osa opiskelijoista kuuluu riskiryhmään, ja heidän voi olla haasteellista tulla kampukselle. Kaikille niille opiskelijoille, jotka pääsevät kampukselle pandemiatilanteesta huolimatta, pyritään mahdollistamaan joko ohjausta tai muita kohtaamisia kampuksella.”
Yliopiston linjauksen mukaan lähiopetusta saa järjestää esimerkiksi laboratorio-opetuksessa. Sen lisäksi lähiopetuksena on sallittua järjestää esimerkiksi lääketieteen tai hammaslääketieteen opetusta.
”Erityistilojen opetusta ei voi järjestää etänä, joten sitä voi järjestää kampuksella.”
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) koulutuspoliittinen asiantuntija Aino Rossi näkee etäopetusta koskevan ratkaisun olleen hieman yllättävä. Se on kuitenkin hyvin linjassa muiden suomalaisten yliopistojen päätösten kanssa.
”Se on varautuva päätös ja toki yliopisto on sanonut, että se saattaa tilanteen muuttuessa vielä muuttua. Toki toivoisin, että tieto opetustavasta annettaisiin mahdollisimman aikaisin tiedoksi opiskelijoille, sillä tieto etäopetuksesta varmasti vaikuttaa esimerkiksi monen opiskelijan asumispäätöksiin.”
Tilanne on kuitenkin uusi fukseille. Miten heidät saadaan kiinnitettyä opiskelijayhteisöön, jos ensimmäinen opiskelijasyksy alkaa etänä?
Helka-Liisa Hentilä vastaa kysymykseen siteeraamalla yliopiston linjausta uusien opiskelijoiden orientaatiosta.
Yliopiston mukaan uusien opiskelijoiden orientaatio järjestetään pienryhmissä kampuksella. Tällä ratkaisulla varmistetaan fuksin kiinnittyminen Oulun yliopistoon ja tuetaan ryhmäytymistä. Uusien opiskelijoille tarkoitetut orientaatiopäivät kampuksilla pyritään yliopiston mukaan järjestämään vuoropäivinä niin, että eri päivinä paikalla on eri tiedekuntien opiskelijoita. Orientaatiossa huomioidaan myös sellaiset opiskelijat, jotka eivät pääse tai voi tulla kampukselle pandemiatilanteeseen liittyvien syiden takia. Kaikille uusille opiskelijoille järjestetään ”yhteiset luentotyyppiset tilaisuudet” etäyhteyksillä.
Myös opiskelijoiden opintojen eteneminen turvataan yliopiston mukaan mahdollisimman hyvin. Omaopettajat seuraavat opiskelijoiden opintojen etenemistä erityisen tarkasti ja ottavat heihin yhteyttä, mikäli opinnot eivät etene normaalisti.
Aino Rossin mukaan fuksien pääsy kampukselle orientoitumaan on sinänsä fiksua, mutta ei ole vielä tarpeeksi tukemaan uusia opiskelijoita opiskelutaitojen kehittymisessä ja yhteisöllisyydessä. Lisäksi hän on huolestunut niiden opiskelijoiden hyvinvoinnista, joilla etäopetus ei ole kevään aikana toiminut.
”Syksyllä olisi tosi tärkeää turvata yhtenäiset tenttikäytännöt, todellinen oikeus opetukseen etäopetuksen aikana ja opiskelijoiden ohjauspalveluiden toimivuus.”
Aino Rossin mukaan tilanteessa korostuu nyt omaopettajien osaaminen.
”Omaopettajien pitäisi pystyä nyt hyödyntämään syksylle kaavailtuja lisättäviä resursseja tehokkaasti erityisesti fuksien (myös maisteri-) kanssa, mutta toki muidenkin. Ohjauspolun pitäisi olla toimiva ja selkeä uudelle opiskelijalle. Omaopettajan tulisi pystyä ohjaamaan käytännön opiskelun aloituksen lisäksi HOPSit (henkilökohtaiset opintosuunnitelmat), ohjaamaan haastavat HOPS-keissit eteenpäin koulutuksen lähipalveluille ja ohjaamaan opiskelijat aidosti opiskelun taitoja kehittävien materiaalien pariin. Lisäksi omaopettajien tulisi yhdessä pienryhmäohjaajien kanssa ryhmäyttää fuksit nopeasti ja osittain varmasti etänä. Tähän tarvitaan paljon tukea varmasti myös omaopettajille.”
OYY:n huhtikuussa teettämä koronakysely osoitti, että eri tiedekuntien välillä on hajontaa siinä, miten onnistuneena opiskelijat pitivät saamaansa etäopetusta.
Miten yliopisto voi varmistaa sen, että kaikki opiskelijat saavat syksyllä laadukasta etäopetusta?
Helka-Liisa Hentilän mukaan etäopetukseen siirryttiin keväällä ”kertarysäyksellä” – siksi osalle opettajista ja opiskelijoista tuli paljon uutta opeteltavaa jo laitteiden hallinnankin osalta.
Hentilän mukaan opettajille on jo pitempään järjestetty koulutuksen strategiarahoituksella niin sanottuja digipedavalmennuksia lähes viikoittain. Lisäksi opettajille on annettu digipedavinkkejä ja muuta tukea monimuotoisen opetuksen mahdollistamiseksi.
”Myös muuhun yliopistopedagogiseen kehittämiseen on panostettu. Esimerkiksi vuonna 2019 yhteensä 91 eri tiedekuntien opettajaa suoritti yliopistopedagogisia opintoja.”
Etäily jatkuu ensimmäisessä periodissa ympäri Suomen
Syksyllä Linnanmaan yliopistokampuksella aloittaa myös iso osa Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) toiminnoista. Oamk kertoo verkkosivuillaan, että syksyn opetuksen ja työnteon järjestelyistä päätetään 26.6.
Etäopetuksen jatkamisesta ensimmäisen opetusperiodin aikana ovat suomalaisista yliopistoista kertoneet jo ainakin Tampereen yliopisto, Turun yliopisto, Lapin yliopisto ja Jyväskylän yliopisto. Itä-Suomen yliopistossa pääasiallinen etäopetus jatkuu syyslukukauden ajan. Kuten Oulussa, muissakin yliopistoissa fuksien opetuksessa on jatkavia opiskelijoita enemmän oleskelua kampuksella.
Suomen suurin yliopisto Helsingin yliopisto on viimeisimmässä tiedotteessaan todennut, että etäopetusta ja -ohjausta syksylle 2020 suositellaan. Ylioppilaslehti on kirjoittanut Helsingin yliopiston poikkeuskeväästä 8.5. julkaistussa jutussa.
Etäuutisia on kantautunut myös maailmalta. Iso-Britanniassa sijaitseva Cambridgen yliopisto ilmoitti jo toukokuussa jatkavansa etäopetusta aina kesään 2021 asti.
Syksyllä Oulun yliopistossa opiskelevaa ei odota vielä paluu normaaliin arkeen, sillä ensimmäisen periodin aikana opetusta jatketaan edelleen pääosin etänä. Lähiopetusta järjestetään vain silloin, jos sen järjestäminen etänä ei onnistu. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi laboratorio-opetusta.
Oulun yliopisto on päättänyt alkusyksyn opetusta koskevista linjauksista. Tiistaina 9.6. henkilöstön intranetissä Patiossa ja yliopiston verkkosivuilla julkaistun päätöksen mukaan opetus jatkuu koronapandemiatilanteen vuoksi edelleen pääosin etänä.
Ensimmäisen opetusperiodin aikana (1.8.–25.10.) lähiopetusta järjestetään kampuksella vain silloin, jos sitä ei voi järjestää etänä. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi laboratorio-opetusta tai muuta kokeellista opetusta.
Fuksien orientaatio järjestetään pienryhmissä kampuksella. Sen perustellaan varmistavan opintojaan aloittavan opiskelijan kiinnittymisen Oulun yliopistoon ja tukevan ryhmäytymistä.
Kaikille uusille opiskelijoille järjestetään yhteiset luentotyyppiset tilaisuudet etäyhteyksillä. Linjauksen mukaan orientaatiossa täytyy huomioida myös sellaiset opiskelijat, jotka eivät pääse tai voi tulla kampukselle.
Oppimisen arvioinnissa käytetään ensimmäisen periodin aikana pääsääntöisesti Examia (sähköistä tenttiä) tai vaihtoehtoisia arviointitapoja, kuten esseetä, kotitenttiä tai oppimispäiväkirjaa. Paikan päällä kampuksella järjestettäviä paperitenttejä ei suositella tentittäviksi yleisinä tenttipäivinä vaan opettajan itsensä järjestäminä. Yleisiä tenttejä saa kuitenkin järjestää, kunhan tenttisalissa on kahden metrin turvavälit opiskelijoiden välillä. Tämä taas edellyttää enemmän valvojia.
Nämä periaatteet koskevat Oulussa ensimmäistä opetusperiodia, eli aikaväliä 1.8.–25.10. Viikosta 44 eteenpäin koskevat päätökset tehdään elokuun aikana.
Koronakevään vaikutuksia opiskeluun on selvitetty Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kyselyssä. Sen mukaan kevät aiheutti monelle oululaiselle yliopisto-opiskelijalle kuormitusta, lisätyötä ja hidasti opintojen etenemistä. Etäopetukseen on oltu pääasiassa tyytyväisiä, mutta sen onnistumisessa on ollut vaihtelua tiedekuntien välillä. Erityisen kriittisiä etäopetukseen olivat kyselyyn vastanneista Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun opiskelijat.
Helsingin yliopiston teettämän kyselyn mukaan korkeakouluopiskelijat ovat tänä keväänä olleet huomattavasti uupuneempia kuin aiempina vuosina. Kyselyyn vastasi 2500 Helsingin yliopiston eri alojen opiskelijaa. 29 % opiskelijoista oli hyvin motivoituneita ja sitoutuneita opintoihinsa, eivätkä opiskelijat kokeneet uupumusta. Toiset 29 % tunsi olevansa kunnossa ja pitävänsä opintoja melko innostavina. Sen sijaan 18 % opiskelijoista oli uupuneita etäopintoihin ja 24 %:lla oli riski uupua.
Oulun yliopiston linjauksen mukaan omaopettajat seuraavat opintojen etenemistä erityisen tarkasti ja ottavat opiskelijoihin yhteyttä, mikäli opinnot eivät etene normaalisti.
Muokattu 9.6.2020 kello 18.50: Lisätty tieto 24/7-kortin käytöstä. Muokattu 10.6. kello 8.19: Täsmennetty Pation muotoilua yliopiston henkilöstön intraksi.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
