Yritysaluetta suunnitellaan noin 10 000 neliön tiloihin kampuksen lounaiskulmaan. Suomen Yliopistokiinteistöjen havainnekuvassa yritysalueelle on sijoitettu muun muassa liikuntatiloja ja liiketiloja. Uutta paperikauppaa ei havainnekuvissa vielä näy, mutta kampuskehitys- ja markkinointijohtaja Juha Uotila suhtautuu ajatukseen myöntyvästi. "Uskoisin, että varmasti voidaan löytää sopiva paikka, kun on nyt saatu Oamkinkin tila-asiat ratkottua."
Suomen Yliopistokiinteistöt Oy (SYK), Oulun yliopisto ja Oamk tiedottivat torstaina 18.1. SYK:n ryhtyvän kehittämään Linnanmaalle yritysaluetta yliopistolta vapautuviin tiloihin.
Yritysaluetta suunnitellaan noin 10 000 neliön tiloihin kampuksen lounaiskulmaan.
Oulun yliopiston hallintojohtajan Essi Kiurun mukaan kyseiset tilat ovat Suomen Yliopistokiinteistöjen omia alueita, joista yliopisto on vuokrannut osan arkkitehtien, kasvatustieteiden tiedekunnan musiikkiluokan ja prosessitekniikan väistötiloiksi.
Lisäksi alueella sijaitsee geolaboratorio, jossa sijaitsevat yksiköt jatkavat toimintaansa olemassa olevissa tiloissa. Niin sanotut kivipihan kivet joudutaan siirtämään hankealueelta muualle.
Kiurun mukaan yksiköt voivat käyttää väistötiloja siihen asti, kunnes heidän uudet tilansa ovat valmiit.
”Mikäli on erityisiä tarpeita, voidaan niistä neuvotella vielä erikseen.”
Havainnekuva: Suomen Yliopistokiinteistöt Oy.
SYK:n havainnekuvassa yritysalueelle on sijoitettu liikuntatiloja ja liiketiloja. Tilaa on kartan mukaan varattu myös toimitiloille, start up -yrityksille ja coworking-tilalle.
Suomen Yliopistokiinteistöjen kampuskehitys- ja markkinointijohtajan Juha Uotilan mukaan käynnissä on kuitenkin vasta ”konsepti- ja esimarkkinointivaihe”.
Sopimuksia yritysten kanssa siis ei ole vielä tehty.
”Olemme kartoittaneet nyt kokonaisuutta. Nyt tunnustellaan markkinaa ja katsomme, mikä on alueen vetovoima. Riippuen siitä, miten neuvottelut etenevät, pyrimme siihen, että tämän vuoden puolella olisi jo jotain kerrottavaa.”
Tällöin yritysalueen remonttitöiden ensimmäisen vaiheen rakennustöiden arvioidaan käynnistyvän keväällä 2018, ja ensimmäinen vaihe valmistuisi keväällä 2019.
Voiko esimerkiksi liikuntatiloiksi merkittyihin tiloihin tulla vielä jotain muuta kuin liikunta-alan yrityksiä?
”Sanotaan näin, että tällä hetkellä täytyy olla täysin avoimena: jollei liikuntayrittäjä ole alueesta kiinnostunut, paha sitä on yrittää myydäkään.”
Juha Uotilan mukaan kasvava Linnanmaan kampus kiinnostaa yrityksiä aiempaa enemmän.
”Oamkin tulo lisää Linnanmaan vetovoimaa, ja yritykset alkavat olla kiinnostuneita tästä nyt syntyvästä yliopiston ja ammattikorkeakoulun kokonaisuudesta. Kun puhutaan 20 000 opiskelijan määrästä, se on jo tosi iso kiinnostuksen kohde monille yrityksille. Lisäksi korkeakoulujen yhteistyö tutkimuksessa, yritystoiminnassa ja opetuksessa luo ihan uudenlaisia mahdollisuuksia olla mukana.”
Saadaanko kampukselle uusi paperikauppa?
Oamkin tulevan muuton vuoksi Linnanmaalla on nähty monenlaisia muutoksia.
Keskusaulassa sijaitseva Campus Shop suljettiin lokakuussa, ja tilaan avataan alkuvuodesta kahvila-smoothiebaari.
Voisiko kampukselle tulla nyt muiden uusien yritysten vanavedessä uusi toimisto- ja paperitarvikkeita myyvä kauppa?
SYK:n Juha Uotila suhtautuu ajatukseen myöntyvästi.
”Uskoisin, että varmasti voidaan löytää sopiva paikka, kun on nyt saatu Oamkinkin tila-asiat ratkottua. Nyt alkaa hahmottua koko kokonaisuus paremmin.”
Juha Uotila pitääkin yritysten tuloa kampukselle todella positiivisena asiana.
Myös Essi Kiuru iloitsee yritysten tulosta, ja pitää kehitystä mahtavana mahdollisuutena sekä opiskelijoille että henkilöstölle.
”Tämä on todella positiivinen asia. Kaikki kampukselle tulevat palvelut ja yritykset paljon mahdollisuuksia hyvin monelta puolelta. Opiskelijoiden kannalta tämä mahdollistaa linkkejä erilaisiin yrityksiin, gradun tekemisestä kesätyöpaikkoihin. Tutkimuspuolella [yritysten läsnäolo] taas mahdollistaa tutkimusyhteistyöhön erilaisten toimijoiden kanssa. ”
”En vielä tarkemmin tiedä, minkälaista yritystoimintaa on luvassa, mutta näyttää siltä, että kampus houkuttelee tänne hyvin erilaisia palveluita, esimerkkinä jo aiemmin avattu kampaamo. Se tekee tästä pienoiskaupunkimaisen miljöön.”
Teekkaritalon remontin aikana taloa uudistettiin huolella sisältä ja ulkoa. Vaikka varsinaisista rakennustöistä vastasivat ammattilaiset, teekkarilupilaiset osallistuivat talon remonttiin niin suunnittelussa, varainhankinnassa kuin purku- ja pintatöissäkin. Parhaimmillaan talkoolaisen päivät venyivät 17-tuntisiksi. "Tämä on ollut sellainen teekkarihengen ja opiskelijayhteisön voimannäyte", toteaa Teekkarilupi Oy:n hallituksen puheenjohtaja Tero Marin.
Oululaisopiskelijoille tuttu juhlapaikka Teekkaritalo on käynyt läpi perusteellisen remontin, jonka aikana on taloa korjattu huolella niin sisältä kuin ulkoakin.
Remontti käynnistyi viime toukokuussa, ja sen oli alkuperäisten suunnitelmien mukaan tarkoitus valmistua syyskuun loppuun mennessä.
Toisin kuitenkin kävi, sillä uusi betonilattia kuivui oletettua hitaammin. Lopulta Teekkaritalon ovet avattiin kolme viikkoa suunniteltua myöhemmin.
Korjaus- ja viimeistelytöitä on nyt Teekkaritalolla tehty vielä tammikuun alussakin.
Viimeisinä viikkoina talolla on muun muassa viimeistelty keittiötä ja vaihdettu katto- ja seinäpaneeleja alakerran käytävältä sekä yläkerran pukuhuoneesta, kertoo Teekkaritaloa ylläpitävän Teekkarilupi Oy:n hallituksen puheenjohtaja Tero Marin.
”Töitä jatketaan talven ja kevään mittaan aina kun vuokraustilanne sallii. Pihalla työt jatkuvat taas lumien sulettua.”
Lokakuun lopussa talosta pääsi ensimmäisenä nauttimaan talon omistava Oulun Teekkariyhdistys, ja sittemmin syksyllä talolla on järjestetty niin pikkujouluja kuin sitsejäkin. Joulukuussa itsenäisyyspäivänä talolla vietettiin myös Linnanmaajuhlaa.
Virallisten avajaisten aika on lauantaina 13.1. Avajaisjuhliin on kutsuttu remontin varainhankintaan osallistuneet.
Mikä muuttui?
Teekkaritalon aulassa seisoessa remontin tuomia muutoksia on ensin vaikea nähdä, moni seikka vaikuttaa ensi vilkaisulta olevan aika lailla ennallaan: talon seinien maalaukset mukailevat entistä, siniset pystypalkit ovat edelleen samoilla paikoillaan, alakerran pöydätkin tuntuvat olevan järjestettynä aika lailla tuttuihin paikkoihin.
Tuttu ulkomuoto on kuitenkin vain hämäystä, sillä taloa on uusittu reilusti sisältä ja ulkoa.
Alakerran lattia on remontin aikana revitty auki ja valettu uudestaan, ja siihen on asennettu lattialämmitys. Lattiaa peittää nyt kumimatto.
Myös Teekkaritalon keittiö on pistetty kokonaan uusiksi, ja nyt keittiössä kiiltelevät uudet rosteripintaiset kodinkoneet ja keittiökaapistot.
Uutta on myös Oulun Teekkariyhdistyksen logolla varustettu komea baaritiski, jonka suunnittelusta ja hankinnasta on Tero Marinin mukaan ollut vastuussa joukko vanhempia teekkariaktiiveja.
Tiskissä komeilee Oulun Teekkariyhdistyksen logo. Takana häämöttävät uudet rosteriset keittiökaapit.
Uudistukset eivät jää seinien sisälle.
Talon saunasiiven julkisivu on uusittu, ja sitä peittää patinoituva, punaruskea Cor-Ten-teräs. Metsän puolen ulkoverhous on puuta. Huopakatot revittiin auki ja vaurioituneita kattorakenteita uusittiin.
Yläkerran saunatiloista on pääsy uudelle isolle kattoterassille, josta löytyvät löylyjen väliseen lekotteluun sopivat, alasaunan entiset lauteet.
Uudet lauteet on asennettu talon molempiin saunoihin.
Talon remontin yhteydessä jopa maaperää on myllerretty uusiksi: vanhaa nurmikkoa kärrättiin kilokaupalla turvaan töiden tieltä, ja uuttakin tuotiin tilalle peräti 8880 kiloa.
Remontin myötä Teekkaritalon ympärys on routaeristetty, salaojitettu ja se on saanut sadevesiviemäröinnin. Myös paljulle on oma viemärinsä, ja Tero Marinin mukaan tavoitteena onkin hankkia myöhemmin myös oma palju.
Lisäksi vanha pottukellarina tunnettu ulkovarasto purettiin ja tilalle rakennettiin uusi isompi varasto.
Remontin myötä Teekkaritalon saunasiiven julkisivu on uusittu, ja sitä peittää patinoituva, punaruskea Cor-Ten-teräs. Metsän puolen ulkoverhous on puuta.
Remontti edistyi talkoovoimin
Teekkarilupilaiset osallistuivat Teekkaritalon remonttiin talkootöillä, ollen mukana niin suunnittelussa, varainhankinnassa kuin purku- ja pintatöissäkin. Varsinaisista rakennustöistä vastasivat ammattilaiset.
Remontin pääurakoitsijana toimi oululainen Apsilon Oy. Myös arkkitehti, suunnittelijat sekä urakoitsijan käyttämät alihankkijat olivat kaikki Oulusta tai lähiseuduilta ja -maakunnista.
Teekkarilupilaisten ohella talkooporukkaan on kuulunut useita kymmeniä vapaaehtoisia. Yleensä kahdesti vuodessa tekniikan alan fukseille pidetyt talotalkoot järjestettiin syksyllä jokaiselle seitsemälle teekkarikillalle erikseen. Tero Marinin arvion mukaan talkoolaisia on ollut mukana yhteensä parisensataa.
Teekkarilupi keräsi remontin kulujen kattamiseksi rahalahjoituksia yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä sekä talon perustajakilloilta.
Yksityishenkilöt saivat vähintään sadan euron lahjoitusta vastaan nimensä kaiverretuksi Teekkaritalon seinälle sijoitettavaan laattaan sekä kutsun tammikuun virallisiin avajaisiin.
”Kaiverrettavia nimiä kertyi lopulta yli kaksisataa. Mukana on myös useita ryhmätilauksia, joissa esimerkiksi ainejärjestön hallitus tai kyykkäjoukkue keräsi yhdessä kasaan kaiverrukseen oikeuttavan vähintään 100 euroa. Firmojen ja kiltojen lisäksi yksityislahjoittajia oli mukana yhteensä yli 300”, Marin kertoo.
Kuinka paljon remonttiin on oikein uponnut aikaa?
Sen arvioiminen ei ole helppoa, Tero Marin sanoo. Jo ennen remontin alkua oli edessä valtavasti valmistelua: piti etsiä rahoitusta ja urakoitsijoita, kommentoida remontin suunnitelmia ja piirustuksia.
”Varsinaisesti toukokuusta asti on porukalla touhuttu talolla. Välillä on käväisty pari tuntia, mutta parhaimmillaan päivät venyivät lokakuussa 17-tuntisiksi kun oli kiire saada paikka auki. Osa [talkoolaisista] on ollut siellä minuakin enemmän.”
Nyt on vielä pakko kysyä perinteinen urheilutoimittajan kysymys: miltä nyt tuntuu?
”Kun otettiin talon avauduttua ensimmäiset löylyt lokakuussa, istuttiin uusilla lauteilla ja mietittiin mitä saatiin aikaiseksi, se oli mahtava tunne ja todella helpottunut olo. Nyt avajaisten kynnyksellä olen ylpeä siitä kaikesta mitä meidän remppatiimi yhdessä talkooporukan kanssa on tehnyt, ja todella kiitollinen siitä miten paljon monet ovat uhranneet aikaansa tähän. Tämä on ollut sellainen teekkarihengen ja opiskelijayhteisön voimannäyte.”
”Nyt avajaisten kynnyksellä olen ylpeä siitä kaikesta mitä meidän remppatiimi yhdessä talkooporukan kanssa on tehnyt, ja todella kiitollinen siitä miten paljon monet ovat uhranneet aikaansa tähän. Tämä on ollut sellainen teekkarihengen ja opiskelijayhteisön voimannäyte”, toteaa Teekkarilupin hallituksen puheenjohtaja Tero Marin.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Oulun yliopiston eläinmuseo sulki ovensa perjantai-iltapäivänä. Oulun yliopisto vakuuttaa museon toiminnan jatkuvan myös muuton jälkeen, kriitikot pitävät muuttopäätöstä arvokkaan kokonaisuuden tuhoamisena.
Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä, maailma houkutti pois morsion…
Juha Vainion Vanhojapoikia viiksekkäitä saa pienen hapuilun jälkeen mukaan tunnetta ja pontta.
Tässä ympäristössä ja hetkessä näissä surumielisissä sanoissa on murheellinen lataus.
Suuri Saimaa mut sata on hylkeitä vaan, kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan.
Yhteislaulu oli osa ”Eläinmuseon puolustusjuhlaa”, Oulun yliopiston eläinmuseon toiseksi viimeisenä aukiolopäivänä 30.11. järjestettyä, museon muuttoa vastustavaa tapahtumaa.
Museon mahdollisesta muutosta Linnanmaalta on kuitenkin puhuttu jo vuosien ajan. Oulun ylioppilaslehti kirjoitti horisontissa häämöttävästä muutosta vuonna 2016.
Nyt, marras-joulukuun vaihteessa, lähdön hetki on käsillä.
Vaikka Oulun yliopisto on vakuuttanut eläinmuseon toiminnan jatkuvan myös muuton jälkeen, torstaina ilmassa oli lopullisuuden tuntua, heikko aavistus hautajaisista.
Päivän aikana museossa vieraili satoja vieraita, opiskelijoita, henkilökuntaa, paljon myös lapsiperheitä.
Vitriinien välistä sujahtelikin jatkuvana virtana pieniä lapsia, nuoremmat torkkuivat rattaissaan ja lastenvaunuissa.
”Museon puolustaminen on näemmä sukupolvia yhdistävä asia: paikalla ovat nuoret ja vanhat, ainoastaan keski-ikä on ohitettu”, totesi tilaisuuden järjestäjä Juha Markkola puheenvuorossaan.
”Torstain tarkkaa kävijämäärää ei pysty arvioimaan, mutta sanoisin, että reilusti yli kaksisataa kävijää on vieraillut päivän aikana. Tilaisuudessa kiertäneeseen adressiin tuli päivän aikana noin 110 nimeä. Heti aamusta asti porukkaa tuli, pitkälle iltapäivään asti”, kertoi museon tutkimusteknikko Tuula Pudas.
Torstain tapahtumassa useissa puheissa tartuttiin professori Jouni Aspin maanantaina 27.11. julkaistuun haastatteluun Kalevassa. Haastattelussa Aspi arveli, ettei päätös ”niin dramaattista ole. Näyttely on ollut historiansa aikana monessa paikassa. Se jopa paloi talvisodan pommituksissa.” Samassa haastattelussa hän sanoi, että ”eläinmuseon lopetus tarjoaa mahdollisuuden uudistumiseen”.
Tätä optimismia ei moni paikalla ollut tuntunut oikein jakavan.
Museo muuttaa ruokailun tieltä
Paikalle tapahtumaan oli järjestäjien mukaan kutsuttu myös Oulun yliopiston hallitus, rehtori Jouko Niinimäki, yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru, Suomen Yliopistokiinteistöjen (SYK) edustaja, Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala, Oulun sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä ja kulttuurijohtaja Risto Vuoria.
Oulun yliopiston johtoa tilaisuudessa edusti viestintäjohtaja Marja Jokinen.
Puheenvuorossaan Jokinen painotti sitä, että Oulun yliopiston tavoitteena on pitää museo toiminnassa muuton jälkeenkin, ja jopa kasvattaa sen vierailijamääriä ja vetovoimaisuutta – minne sitten muutto lopulta viekään.
Tieteelliset kokoelmat ja museon systemaattinen osa jäävät Linnanmaalle, mutta yleisönäyttelyn jatko on edelleen hämärän peitossa.
Museon kokoelmista rakennettavan näyttelyn sijoittamista pohtinut työryhmä on esittänyt uudeksi sijoituspaikaksi Pohjois-Pohjanmaan museon alakertaa. Lopullista päätöstä asiasta ei ole kuitenkaan tehty.
Eläinmuseon nykyisten tilojen on joka tapauksessa oltava tyhjänä tammikuun loppuun mennessä.
Jokisen mukaan yliopistolla kiertäneet huhut eläinmuseon tilalle tulevasta pikaruokapaikasta eivät pidä paikkaansa: kyse on nykyisen Juveneksen omistaman Foodoon laajentumisesta.
Eläinmuseon alakerran tiloja tullaan hyödyntämään ravintolakäytössä. Tilaan ei tulee omaa keittiötä, vaan viereisen Foodoon keittiö remontoidaan niin, että sen kapasiteetti riittää kasvaneelle ruokailijamäärälle.
Muulloin kuin lounasaikaan tiloja voi käyttää esimerkiksi ryhmätyö- ja opetustiloina, ja myöhemmin myös tapahtumien järjestämiseen.
Museon toisen kerroksen tilat tulevat Oamkin käyttöön.
Linnanmaalle tarvitaan lisää ravintolapaikkoja tarvitaan Oamkin muuton vuoksi. Marja Jokisen mukaan toisena vaihtoehtona olisi uudisrakennuksen rakentaminen, ja siihen ei yliopisto eikä Oamk pysty sitoutumaan.
”Eläinkunta ei ole virtuaalinen juttu. Meillä tulisi olla oikeus nähdä oikeita eläimiä oikeissa ympäristössään. Virtuaaliesittelyt eivät korvaa museota.” Elna Stjerna toivoi tulevansa kuvatuksia Heikki Kangasperkon dioraaman edessä.
Linnanmaan tilojen erikoisuutena on konservaattori Heikki Kangasperkon maalaama, 57 metriä pitkä dioraama, jossa Suomenlahti vaihtuu Jäämereksi ja kesä talveksi.
Ritva Kangasperko, Heikki Kangasperkon tytär, piti torstain tapahtuman alussa puheen Skypen välityksellä.
Kangasperko kritisoi puheenvuorossaan muuttopäätöstä siitä, ettei siinä ole laisinkaan huomioitu museon dioraaman erityisyyttä ja ainutlaatuisuutta.
”Kyseessä on sekä taideteos, että tiedeteos. Aivan ihmeelliseltä tuntuu tämän poistaminen.”
Kaikille torstain puhujille yhteistä tuntuikin olevan pettymys asian lopputulokseen. Lähteminen Linnanmaan tiloista koettiin valtavana menetyksenä.
Elna Stjerna sanoi puheenvuorossaan päätöksen vieneen Oulun yliopiston ”sivistysyliopistojen sarjasta mutasarjaan”.
”Vallan näyttävät ainakin Oulun yliopistossa ottaneen markkinavoimat. Ei minulla ole mitään markkinavoimia vastaan silloin, kun ne suuntaavat voimavaransa edes osittain yhteiseksi hyväksi, ei pelkästään yksityisen voiton tavoitteluksi. Nyt veronmaksajien rahoilla ja osaavien ihmisten työllä on aikaansaatu, kansalaisten rakastama kokonaisuus ollaan tuhoamassa.”
Hän pitää sitä sinänsä hyvänä lisänä, mutta ei missään nimessä aidon asian korvaajana.
”Eläinkunta ei ole virtuaalinen juttu. Meillä tulisi olla oikeus nähdä oikeita eläimiä oikeissa ympäristössään. Virtuaaliesittelyt eivät korvaa museota.”
Linnanmaalla ravintola Foodoota vastapäätä sijaitsevalla eläinmuseolla on ollut nykyisissä tiloissa lääniä noin 800 neliömetriä.
Yleisönäyttely käsittää 1300 selkärankaista ja yli 3000 selkärangatonta Suomen eläinlajistolle tyypillistä eläintä.
Yleisönäyttelyssä on ollut kuitenkin esillä vain pieni murto-osa museon kaikista kokoelmista: kokoelmaan kuuluu yli 50 000 selkärankaisen eläimen näytettä ja yli 2 miljoonan selkärangattoman eläimen näytteet.
Näyttelyssä on ollut vuosittain yli 30 000 vierailijaa.
Museon kokoelmien hajottaminen harmitti Stjernaa: ”Eiväthän ne enää muodosta yhtenäistä kokoelmaa. Tämä on jo toinen kokoelma, joka laitetaan pois tarkoitusta vastaavasta tilasta: geologian museolle kävi aikoinaan samalla lailla.”
”Ihmettelenpä mistä idea on saanut alkunsa. Kehnoimpinakin aikoina on tehty hienoja juttuja – miten nyt ei ole enää henkeä pitää tätä yllä?”
Stjerna esitti myös haasteen Oulun kaupungille.
”Jos Oulu haluaa brändätä itsensä Capital of Northern Scandinaviaksi, Pohjois-Skandinavian pääkaupungiksi, täällä olisi valmis eläimistö tuosta ympäristöstä. Miksei tätä haluta hyödyntää?”
Museo on myös tieteen popularisointia
Torstai-iltapäivänä mieli oli haikea myös Jaana Raudaskoskella, englantilaisen filologian opiskelijalla.
Hän kertoi surevansa eniten lasten puolesta.
”Kun täällä päässä yliopistoa pyörii, näkee kuinka paljon täällä käy lapsia. Tämä museo on luontokasvatuksellisestikin tärkeä asia. Humanistina tuntuu pahalta, kun jokin hieno ja kaunis asia lakkautetaan.”
Raudaskoski kertoo käyneensä museossa aika ajoin, rauhoittumassa ja hengähtämässä.
Museon tilojen käyttämistä ravintolapaikoiksi hän pitää kamalana ajatuksena.
”Museo siirretään ravintolan tieltä! Eikö tosiaan olisi löytynyt ravintolalle tilaa muualta? Museo on ollut monelle hyvä syy tulla käymään yliopistolla. Tämänkaltaisen tieteen popularisoinnin luulisi olevan etu myös yliopistolle.”
”Museo siirretään ravintolan tieltä! Eikö tosiaan olisi löytynyt ravintolalle tilaa muualta?” Jaana Raudaskoski (vas.) ja Karoliina Takalo halusivat tulla kuvatuksi eläinmuseon karhun vieressä.
Biologian opettajaksi valmistunut Karoliina Takalo sanoi huomanneensa, että lapset iästä riippumatta rakastivat museota.
Monesta jo itse matkustaminen Linnanmaalle on ollut varsin jännittävä kokemus.
”Yläkoululaisetkin saattoivat aluksi olla nyrpeänä, mutta lopulta olivatkin aivan mielissään. Moni kun ei ole nähnyt näitä metsän eläimiä tosielämässä – vaikka tätä valtavaa hirveä”, Takalo totesi.
Takalolle museo on opiskeluajoilta hyvinkin tuttu. Museolla on hänestä aivan oma tunnelmansa.
”Lajientunnistusta saattoi harjoitella itsenäisesti, käveleskellen ympäriinsä, yrittäen tunnistaa lajeja nimilappuja katsomatta.”
Torstai-iltapäivän haikeaa hälinää seurasi myös biologiaa opiskeleva Jaani Mustonen.
Mustosen mukaan museon muutossa harmittaa se, että Oulussa asiat ovat olleet tähän mennessä niin hyvin – ja nyt hyvästä luovutaan.
”Kun vertaa tätä museota niihin, joita olen maailmalla nähnyt, ero on aivan valtava. Monien yliopistojen museot ovat kopperoita, pieniä, yleisölle vain rajoitetusti avoinna olevia. Harvassa paikassa pääsee näin lähelle eläimiä”, hän summasi tuntonsa.
Mustonenkin suhtautui epäilevästi ajatuksiin museoon tutustumiseen virtuaalisesti.
”Se, että pääset itse näkemään eläimet näin läheltä, on aivan eri asia, kun katselet kuvia tai videoita.”
Mustonen huokaisee, ja katselee ympärilleen museossa.
”Tila on avara, valoisa, vieläpä kaunis kaiken muun päälle. Täällä tuntuu, että täällä voi oikeasti hengittää. Ja jos tämä on niin inspiroiva minulle, niin entä sitten näille kaikille vaahtosammuttimen kokoisille täällä?”
Oulun yliopiston eläinmuseon yleisönäyttely käsittää 1300 selkärankaista ja yli 3000 selkärangatonta Suomen eläinlajistolle tyypillistä eläintä. Kuvassa ylhäällä punatulkku ( Pyrrhula pyrrhula), alahyllyllä pohjansirkku ( Emberiza rustica).
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Perjantaina 24.11. humanistisen tiedekunnan muuttotalkoot käynnistyivät arkistojen siivoamisella. Oulun ylioppilaslehti oli paikalla, kun historiatieteiden hyllymetrien kohtalo sinetöitiin.
“Nyt on joutuu humanistikin oikeisiin töihin”, naurahtaa yliopistonlehtori Matti Salo hirtehisesti ja käärii hihansa.
Takana on historiatieteiden käskynantokokous, jossa on tehty tiukkoja päätöksiä siitä, mistä luovutaan ja mitä säilytetään.
Edessä on koko perjantain kestävä arkistojen siivoaminen – tiedekunta on pian muuton edessä, eikä kaikkea voi säilyttää.
Humanistinen tiedekunta muuttaa vuoden 2018 kuluessa uuteen osoitteeseen Linnanmaan kampuksen keskivaiheille, ja kokonaisneliöiden tippuminen vaatii niin sanottua luopumisosaamista.
Käytännössä tämä tarkoittaa hyllymetreittäin kirjojen ja muun arkistomateriaalin viskaamista roskalavalle.
“Koko yliopiston täytyy säästää tilakustannuksista eikä laboratoriotieteisiin painottuneessa yliopistossa perushumanistin todellisuus ole välttämättä läsnä uusien tilojen suunnitteluvaiheessa”, Salo selittää.
Hän ja useat muut humanistit käyttävät työkaluinaan kirjoja, erikokoisia, erinäköisiä ja erikielisiä. Etenkin historioitsijalle kirja on työn perusedellytys. Ikävä kyllä niiden säilöminen vie tilaa.
Tilanne on kinkkinen, mutta kiukuttelu ei auta. Asialleen omistautunut joukko humanisteja lähtee määrätietoisesti kohti historiatieteiden kellaria, jossa arkistoja säilytetään.
Uusissa tiloissa hyllymetrejä on arvion mukaan käytössä noin 300 – koko tiedekunnan tarpeisiin.
“Pelkästään historiatieteillä on tällä hetkellä materiaalia lähes 200 metriä. Meille jää käyttöön noin 30 hyllymetriä, ja sen pitäisi olla nykyistä ja tulevaa tarvetta varten”, Salo kertoo. Siksi suurin osa materiaalista lentää roskalavalle.
”Nyt on joutuu humanistikin oikeisiin töihin.” Yliopistonlehtori Matti Salo tyhjentää historiatieteiden arkistoa.
Painetun materiaalin joutsenlaulu?
Lakisääteisesti säilytettävä materiaali, kuten opinnäytetyöt, pelastuvat, mutta muun muassa kattava valtiopäiväasiakirjavarasto tuhotaan. Arkisto pitää sisällään kaiken painetun materiaalin, mitä eduskunnassa on syntynyt itsenäistymisestä asti, ja se on ollut vapaasti tutkijoiden käytettävissä, kätevästi omissa tiloissa.
Valtiopäiväasiakirjojen duplikaatit löytyvät Salon mukaan tiedekirjasto Pegasuksesta, mutta myös täysin uniikkia materiaalia on hävitettävä.
“Eniten harmittaa historian laitoksen kirjeenvaihdon menettäminen. Siinä on kymmenien vuosien saatossa kerääntynyttä materiaalia, jolla on historiallista arvoa.”
Salo on erikoistunut tiede- ja korkeakoulupolitiikkaan ja ymmärtää yliopiston tiukan linjan. Se on nopea ja julma, mutta toimii ja sellaisenaan kuvastaa uutta managerialistista yritysyliopistoa.
Säästöpaineet ovat korkeakoulumaailmassa kovat, ja ne heijastuvat myös arkistolaitokseen.
“Yksityisarkistojen järjestämiseen ja säilömiseen ei Kansallisarkistossakaan ole säästöjen vuoksi juuri resursseja. Sekin on osaltaan vaikuttamassa näiden nykyaikaisten asiakirja- ja julkaisurovioiden syntyyn”, hän tokaisee ja jatkaa Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia -teosten kasaamista roskalavalle.
Päivän mittaan lava täyttyy niin julkaisuista ja teoksista kuin tyhjistä laatikoista, resuisista sohvista ja vanhoista mapeista.
Vaikka paljosta luovutaan, eivät talkoolaiset ole kuitenkaan alamaissa. Moni on tyytyväinen, että myös turhasta roinasta pääsee eroon. Lisäksi päivän päätteeksi tiedekunnan kellarin arkistotilat ovat huomattavasti siistimmät!
Päivän mittaan roskalava täyttyy. Vaikka paljosta luovutaan, eivät talkoolaiset ole alamaissa. Moni on tyytyväinen, että myös turhasta roinasta pääsee eroon
Julkaistu
SHARE
Juho Karjalainen
Oulun yliopiston alumni, joka on valmistunut tiedeviestinnästä filosofian maisteriksi.
Oulun yliopiston kuorot ja orkesterit yhdistävät lauantaina voimansa ensimmäistä kertaa. Aamuun uuteen -konsertissa sekakuoro Cassiopeia, Oulun Teekkarikuoro TeeKu, Oulun yliopiston kamariorkesteri ja puhallinorkesteri Teekkaritorvet juhlistavat satavuotiasta Suomea. Lauantai-iltana lavalla seisoo lopulta yhdessä rintamassa yli yli 120 esiintyjää.
Sisällä salissa näen, kuinka salin lavalle kipuaa koko ajan lisää ihmisiä. Soittajat asettautuvat paikoilleen, selailevat nuotteja. Lavalla osa kuorolaisista yskähtelee vaimeasti, osa siirtelee painoaan jalalta toiselle. Tunnelma on odottava.
Käynnissä tänä tiistai-iltana 21.11. on Aamuun uuteen -yhteiskonsertin harjoitukset. Ylhäällä lavalla seisovat Cassiopeian ja Teekun kuorolaiset, hieman alempana paikoillaan odottavat puhallinorkesteri Teekkaritorvet ja Oulun yliopiston kamariorkesteri.
Jotta ymmärtäisi, mistä lauantai-illan konsertissa onkaan kyse, on palattava ajassa viikolla taaksepäin.
Noin viikkoa aikaisemmin Oulun yliopiston kuorojen ja orkestereiden johdolla on hetki aikaa istahtaa kertomaan konsertista.
Ei konsertin harjoittelu tyssää toimittajan läsnäoloon: jutunteon aikana Saalastinsalista kantautuu sekakuoro Cassiopeian harjoitusten heleitä ääniä. Siksi ajatus uhkaa toistuvasti katketa, kun kuoroharjoitusten kappaleet vievät ajatukset euroviisujen ja baarien tanssilattioiden iloisiin tunnelmiin.
Mutta asiaan!
Aamuun uuteen -konsertti on ensimmäinen OYY:n musiikkijärjestöjen historian yhteiskonsertti. Mukana ovat siis sekakuoro Cassiopeia, Oulun Teekkarikuoro TeeKu, Oulun yliopiston kamariorkesteri ja puhallinorkesteri Teekkaritorvet.
Orkesterit ja kuorot esiintyvät illan aikana sekä yhdessä että erikseen. Koska tapahtuma on osa Suomi 100 -juhlavuotta, se näkyy myös ohjelmistossa.
Oulun yliopiston kamariorkesterin puheenjohtaja Lauri Pajunen vakuuttaa, ettei ohjelmisto ei ole pelkkää klassista, vaan luvassa on laajasti kotimaista musiikkia Oskar Merikannosta Juice Leskiseen ja Ultra Brahan.
Vaikka tietoa ohjelmiston kappaleista on hieman varjeltu, sen järjestäjät paljastavat, että yhtään tämän vuoden hittiä mukaan ei ole mahtunut.
Lavalle nousevat kuorot ja kamariorkesterit tekevät nyt ensimmäistä kertaa yhteistyötä koko porukalla. Toki kuorot ja orkesterit ovat tehneet yhteistyötä jo pienemmissä porukoissa: kamariorkesteri ja Cassiopeia ovat esiintyneet yhdessä, samaten Teekkaritorvet ja TeeKu.
Mutta nyt ollaan ensimmäistä kertaa järjestämässä yhdessä yhteistä konserttia. Projekti sopiikin kuin nakutettu juhlavuoden teemaan, yhdessä.
Ensimmäinen yhteiskonsertti ei synny aivan hetkessä. Kysyttäessä konsertin valmisteluihin kuluneen ajan ja vaivan määrää Lauri Pajunen huokaa, jokseenkin tuskallisen oloisesti.
Vuonna 1984 perustetussa Oulun yliopiston kamariorkesterissa soittaa niin yliopiston opiskelijoita kuin henkilökuntaakin. Orkesterin puheenjohtajan Lauri Pajusen mukaan yliopiston musiikkijärjestöjen yhteistyötä olisi syytä jatkaa myös Aamuun uuteen -yhteiskonsertin jälkeen.
Ensimmäinen yhteiskonsertti tarkoittaa sitä, että kaikki käytännön asiat on selvitettävä ensimmäistä kertaa.
Ensinnäkin oli selvitettävä se, kuinka kummassa kaikki esiintyjät saadaan mahdutettua yleisön eteen: järjestäjien laskelmien mukaan parhaimmillaan Saalastinsalissa esiintymislavalla on yhtä aikaa 125 esiintyjää.
Kaikkien sovittelu rinta rinnan ei ole helppoa puuhaa, varsinkaan kun mukaan tulevat suurikokoiset soittimet. Erityisen kinkkinen tilanne on ollut kamariorkesterilla.
Noin parikymmenhenkinen jousiorkesteri tarvitsisi ympärilleen paljon tilaa, jotta soittaminen ylipäänsä on mahdollista, Pajunen kertoo, ja demonstroi tilannetta itse: kyllä vain, soittaminen vaatii ympärille lääniä, jotta jousi ei olisi kanssasoittajan silmässä.
Konsertin järjestäjien tavoitteena on saada tupa aivan täyteen. Saalastinsaliin mahtuu normaalisti 510 istujaa ja 45 istujaa parvelle, mutta jotta kaikki konsertin esiintyjät ylipäänsä mahtuisivat esiintymään salin etuosaan, osa penkeistä viedään varastoon. Lauantain konsertti-iltana saliin mahtuukin noin 400 kuuntelijaa.
Lauri Pajunen kuvaa nykyistä järjestelyä litistämiseksi. Mutta kyllä kaikki lopulta mahtuvat: “Sopu sijaa antaa.”
Cassiopeian puheenjohtajan Arttu Vilmin mukaan Saalastinsali on akustisesti varsin mainio paikka, kuoro on äänittänyt salissa levyäkin.
”Ainoa harmi ovat salin ilmastointilaitteet: ne saa pienemmälle, mutta niitä ei saa pois. Levytyksessä se aiheutti ongelmia, kun yhtäkkiä taustalta alkoi kuulua kummaa surinaa. ”
Saalastinsali onkin jo ennestään tuttu paikka kaikille esiintyjille, sillä salissa harjoittelevat kamariorkesteri ja TeeKu. Teekkaritorvien treenit järjestetään Tukikohdalla Välivainiolla, Cassiopeian taas Pyhän Tuomaan kirkossa.
Saalastinsali soveltuu siis yliopiston avajaisten, promootioiden, virallisten juhlien ja seminaarien ohella hyvin myös musiikin ystäville.
Sekakuoro Cassiopeia isännöi keväällä Teekkarikuoro TeeKun kanssa opiskelijakuorojen laulujuhlaa Nordic Student Singers’ Summitia, tuttavallisemmin Nysseä. Nyssen pääjuhlassa Ouluhallissa lavalla oli yli 1000 esiintyjää, Aamuun uuteen -konsertissa Saalastinsalissa lavalla on ”vain” noin 120 esiintyjää. Kuvassa toisena vasemmalta Cassiopeian puheenjohtaja Arttu Vilmi.
Tädille juhlavasti
Aamuun uuteen -konsertti on osa Suomi 100 -juhlavuotta. Mutta miten pitkä on kuorojen oma historia?
Vanhin lauantaina esiintyvistä orkestereista on puhallinorkesteri Teekkaritorvet. Se on perustettu vuonna 1970.
Seuraavaksi vanhin on Cassiopeia, joka perustettiin kahdeksan vuotta myöhemmin. Cassiopeiaa seurasi Oulun yliopiston kamariorkesteri, joka perustettiin 1984. Nuorin joukosta on TeeKu, joka perustettiin vappuna 1993.
Toimintavuosia on takana jo kymmeniä. Onko kuoroille vuosikymmenien aikana muodostunut tiettyjä kappaleita, joita on pakko soittaa aina? Siis ikivihreitä, joista heidät tunnetaan?
Cassiopeian puheenjohtaja Arttu Vilmi kertoo, että Cassiopeialla suosikkikappaleet riippuvat konsertista, mutta “Finlandia-hymni, kyllä se on välttämätön osata”.
Kamariorkesterille se on Jean Sibeliuksen Andante festivo, tai Tädille juhlavasti, kuten kappaleen lempinimi kuuluu.
“Kyllä se on Tädille juhlavasti, sitä on soitettu niin paljon, että se on saanut oman nimensäkin”, Pajunen nauraa.
Teekkaritorville ja TeeKulle kysymys ikivihreästä on vaikeampi.
Johtajat eivät heti osaa nimetä yhtä pakollista kappaletta, joka toistuisi aina.
Edes ne hilpeimmät ja tanssittavat bilehenkiset kappaleet, jotka monelle ovat tuttuja esimerkiksi vappupäivän konserteista, eivät soi Teekkaritorvilla jatkuvasti.
“Monien tuntemat, niin sanotut ”Hilpeät Torvet” eivät ole oikeastaan arkeamme, enemmän kalenterissamme on tilauskeikkoja. Niillä soitamme sitten juhlavia biisejä”, Teekkaritorvien puheenjohtaja Aleksi Postila toteaa.
TeeKun puheenjohtaja Timo Välkky keksii hetken mietittyään yhden ikivihreähkön kappaleen.
“Yleensä encorena soitamme Caioon! Se edustaa vanhaa teekulaisuutta. Muuten ohjelmisto on vuosien aikana vaihtunut aika hyvin.”
Näin kulutan aikaa: Aamuun uuteen -konsertissa kuorot ja orkesterit esiintyvät yhdessä ja erikseen. Tiistai-iltana harjoitusten aikaan 21.11. vuoroaan odottelevat esiintyjät kuluttivat aikaansa monella eri tavoin. Osa keskittyi älypuhelimeensa, osa nuotteihin, osa taas käytti vapaat minuutit rentoutumiseen.
Vielä jos saisi pyytää ennustamaan: mikä tulee olemaan se lauantai-illan huippuhetki, se kaikista elähdyttävin, koskettavin ja upein kohta?
Siihen on järjestöjen johtajilla monia vaihtoehtoja.
“Yhteiskappaleet, ne jossa kaikki esiintyvät yhtä aikaa. Ne tulevat varmaan olemaan hienoimpia hetkiä”, Arttu Vilmi pohtii.
“Ohjelmistossa on niin paljon upeita ja räväköitä kappaleita, että tuskin kamariorkesterin klassiset kappaleet tulevat olemaan niitä, joiden aikana yleisö nousee taputtamaan seisoen. Tai mistäs sen tietää!” Lauri Pajunen toteaa.
“Mutta yleisöstähän on kiinni, mikä on heistä kiinnostavaa!”, Aleksi Postila huomauttaa.
”Tämähän ei tähän lopu”
Kun lauantai-illan viimeiset aplodit ovat vaimenneet, kuorolaiset astelleet alas lavalta, soittimet pakattu laukkuihinsa, Saalastinsalin tuolit kannettu takaisin paikoilleen, edessä on kysymys: mitäs nyt?
“Tämähän ei tähän lopu. Tämä oli niin hyvä idea, ettei yhteistyö tähän lopu”, Lauri Pajunen nauraa.
”Yksi ehdottoman iso etu on ollut se, että olemme saaneet kuulla, miten musiikkijärjestöjen käytännön asioiden pyörittäminen sujuu muissa yhdistyksissä. On ollut hirveän mukavaa saada kuulla muiden kokemuksia”, Arttu Vilmi toteaa.
Vaikka Aamuun uuteen on Oulun yliopiston kuorojen ja orkestereiden ensimmäinen yhteiskonsertti, on osallistujilla jo ennestään monenlaisia yhteistyötapahtumia ja yhteiskonsertteja muiden akateemisten musiikkijärjestöjen kanssa.
Cassiopeialla on Nordic Student Singers’ Summit (NSSS eli tuttavallisemmin Nysse), TeeKulla Teekkarikuorojen kokoontumisajot, Teekkaritorvilla Puhallus-festivaali.
Vain kamariorkesterilta tällainen valtakunnallinen kokoontumisajo toistaiseksi puuttuu.
“Oululaisten kuorojen kanssa on toki yhteistyötä tehty, esimerkiksi Mozartin Requiem- ja Bachin passioiden osalta”, Pajunen muistelee.
Illan konsertilla on myös toinen tavoite viihdyttämisen lisäksi. Musiikkijärjestöjen johtajat toivovat, että tapahtuma – ja tämäkin uutisointi asiasta – herättelisi oululaisopiskelijoita huomaamaan, kuinka paljon ja monipuolisesti yliopistolla luodaan ja tehdään musiikkia.
Kahden kuoron ja kahden orkesterin sovitteleminen Saalastinsaliin on vaatinut järjestäjiltä suunnittelua ja ”lievää litistymistä”, mutta sopu sijaa antaa. Kuvassa kapellimestari Jari Välimäki.
Aleksi Postila, Tatu Palo, Lauri Pajunen ja Arttu Vilmi innostuvatkin lopuksi keskustelemaan siitä, mikä merkitys musiikkijärjestöillä on muillekin kuin niissä esiintyville laulajille ja soittajille.
“Kovin moni opiskelija ei välttämättä tiedä sitä, miten paljon kulttuuritoimintaa yliopistolla on”, Teekkaritorvien kapellimestari Tatu Palo toteaa.
Yliopisto voi nimittäin olla paljon muutakin kuin luennot, laskarit ja tentit. Yliopistovuodet sisältävät myös yhdessäoloa, yhdessä oppimistä ja tekemistä, tieteen lisäksi taidetta.
Edes kuorojen ja orkestereiden nimiä ei musiikista kiinnostuneen kannata säikähtää: esimerkiksi Teekkarikuoro Teekussa tai Teekkaritorvissa ei esiinny vain teekkareita, eikä yliopiston kamariorkesterissa vain yliopiston opiskelijoita tai henkilökuntaa, vaan molempia.
“Ajattelisin asian niin, että olemme yliopiston kuoroja ja orkestereita, emme vain yliopistolaisten”, Pajunen muotoilee.
Ja he, jotka eivät itse esiinny, voivat nauttia kuorojen ja orkestereiden tarjoamista elämyksistä, järjestäjät muistuttavat.
Vaikka kaiken keskellä on tietenkin musiikki, on kyse lisäksi muustakin. Osa kuoroissa ja orkestereissa vaikuttamisen hienoutta on se, että kuin varkain tutustuu uusiin ihmisiin kaikilta tieteen ja taiteen aloilta.
Kuten nyt tässäkin tapahtumassa:
“Eivät kaikki konsertin järjestäjätkään tunteneet toisiaan ennen yhteiskonsertin järjestämistä. Mutta nyt tämän jälkeen en tule unohtamaan heitä”, Lauri Pajunen toteaa tyytyväisenä.
OYY:n musiikkijärjestöjen yhteinen Aamuun uuteen -konsertti järjestetään Saalastinsalissa 25.11. kello 18 alkaen. Kesto noin kaksi tuntia sisältäen väliajan.
Ulkokuori voi pettää: Vaikka sisällä musiikki soi komeasti, Saalastinsalin ulkopuolella oli hiljaista.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Printtilehdestä tuttu kiltahuonekierros palaa tauolta verkkolehdessä! Ensimmäisenä esittelyvuorossa on tietojenkäsittelytieteiden opiskelijoiden kilta Blanko ry.
Oulun ylioppilaslehden Kiltahuonekierroksella vieraillaan yhden Oulun yliopiston ainejärjestön kiltahuoneella ja kurkistetaan kiltiksen arkeen.
Palsta on tuttu jo printtilehdestä. Uusi kiltahuonekierros ei kuitenkaan keskity vain kiltahuoneeseen, vaan tutustumme laajemmin killan kuulumisiin ja toimintaan.
Juttusarjaan haastateltu kilta saa haastaa haluamansa killan seuraavaksi haastateltavaksi.
Tälle kiltikselle laskeudutaan portaita pitkin. Tietä oikealle ovelle näyttää sinisenä säihkyvä valokyltti, jossa komeilee killan logo.
Kiltikseltä kantautuu puheensorinaa ja musiikkia. Sisään astuttaessa puheenjohtaja Joonas Tiala toivottaa tervetulleeksi Blanko ry:n kiltahuoneelle.
Istumme alas puheenjohtajan ja suhdevastaavan Sara Lindforsin kanssa juttelemaan killan kuulumisista.
Aloitetaan aivan perusteista: Blanko ry on Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden kilta. Blanko taas on vanha tietojenkäsittelytermi, joka tarkoittaa välilyöntiä.
Joskus Blanko ry:n nimen voi kuitenkin nähdä kirjoitettavan C:llä, Blancona.
”Se on virheellinen tapa kirjoittaa meidän nimi”, Joonas Tiala nauraa. ”Saamme usein postia Blanco ry:lle.”
Suhdevastaavana toimiva Sara Lindfors komppaa puheenjohtajaa:
”Joo, ehkä se on hyvä nyt mainita tässä jutussa, että se vihdoin opitaan kirjoittamaan oikein!”
Videon kuvaus ja editointi: Tiina Strand.
Tekninen ala, muttei tekninen lähestymistapa
Tietojenkäsittelytieteiden laitos oli vuoteen 2014 asti osa luonnontieteellistä tiedekuntaa.
Tiedekuntien uudelleenjärjestelyn yhteydessä tietojenkäsittelytieteet, tietotekniikka, tietoliikennetekniikka ja sähkötekniikka muodostivat uuden tiedekunnan, tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan, tuttavallisemmin TST:n.
Uudistus on blankolaisten mukaan tuonut paljon hyvää mukanaan.
”Kursseja on yhdistetty ja myös killat tekevät enemmän yhteistyötä”, Joonas Tiala iloitsee.
Blankolaiset eivät kuitenkaan ole teekkareita, vaan valmistuvat luonnontieteiden kandidaatiksi ja filosofian maistereiksi.
”Tietojenkäsittelytieteilijät opiskelevat teknistä alaa, mutta lähestymistapa ei ole tekninen. Haalarivalassammekin sanomme tämän: Teekkareita emme ole, emmekä sellaisiksi halua”, Tiala selittää.
Yhteistyö on Blankolle tärkeä asia.
Yritysyhteistyökumppaneita killalla on noin 20, ja kesäinen kiltahuoneremonttikin toteutettiin yhteistyössä yritysten kanssa.
”Kilta budjetoi remonttiin rahaa, mutta yritysyhteistyökumppaneiden kanssa saimme budjetin kaksinkertaistettua. Olimme varautuneet ostamaan kalusteet käytettyinä, mutta pystyimmekin ostamaan kaiken uutena. Olihan se mukava mennä huonekalukauppaan ja pystyä vaan sanomaan mitä kaikkea otamme!”
Remontin yhteydessä myös kiltahuoneen pinnat uusittiin.
”Revimme vanhat akustiikkalevyt katosta. Sen urakan jälkeen yskittiin lasivillaa keuhkoista vielä viikkokausia”, Tiala tuskailee.
Blankon kiltahuone remontoitiin viime kesänä. Kaikki kiltahuoneen seinäpinnat ovat remontissa saaneet uuden maalikerroksen.
Kaikki kiltahuoneen seinäpinnat ovat saaneet uuden maalikerroksen, ja kiltahuone näyttääkin hyvin viihtyisältä.
Värit sointuvat hyvin yhteen ja tunnelma on rauhallinen, ja sisustus näyttää melkein ammattilaisen tekemältä. Tälle on syynsä:
“Kiltamme, sanotaanko, sisustusorientoituneet ihmiset suunnittelivat sisustuksen. Osa väreistä tuli sponsoreiden logoista, ja siitä sitten lähdettiin rakentamaan”, Joonas Tiala selittää.
Remontti toteutettiin suurilta osin vapaaehtoisvoimin.
”Perustimme kevätkokouksessa Kiltahuoneen uuden laminaatin ja listoituksen innovaatiotoimikunnan.”
Ehkäpä juuri siksi kiltahuoneen liitutaululla komeilee toimikunnan lyhenteen inspiroima piirustus.
Liitutaulutaidetta Blankon kiltikseltä.
”Laminaattia ja listoitusta ei kuitenkaan tullut. Kiltahuoneen betonilattia on valettu maata vasten. Jos sen päälle laitettaisiin hengittämätön laminaattilattia, homehtumisvaara olisi suuri”, Tiala kertoo.
Jäsenistön terveyden vuoksi piti siis tyytyä maalaamaan lattia.
Muuta yhteistyötä Blanko ry tekee ainakin Turun tietojenkäsittelytieteilijöiden, Asteriskin kanssa.
”Olemme hallitusporukalla jakaneet hyviä käytänteitä ja pyrkineet oppimaan toisiltamme. Heillä on mielenkiintoista toimintaa, jollaista Blankossa ei ole harrastettu. Halusimme saada ideoita varsinkin alkoholittomaan harrastepainotteiseen toimintaan. Meidän vahvuutemme taas on yritysyhteistyö”, Tiala kertoo tänä vuonna aloitetusta yhteistyöstä.
Oulussa yhteistyötä tehdään ainakin oman kattokillan Oulun Luonnontieteilijöiden (OLuT ry) kanssa.
Blankolla on myös pitkät perinteet teekkaripiireissä, ja he ovat myös yksi Teekkaritalon perustajakilloista.
“Järjestämme Talolla ainakin Wappu- sekä Laskiaissaunan, joihin pyrimme saamaan kumppaniksi pari pienempää ja yhden suuremman luonnontieteellisen tai humanistisen järjestön. Haluamme vaihdella yhteistyöjärjestöjä tasaisesti”, Tiala sanoo.
Blankon kiltikseltä löytyy yliopiston suurin nuija. Käyttöön nuija pääsee yhdistyksen kokouksissa, muttei hallituksen kokouksissa, koko on turhan suuri arkikäyttöön. Kuvassa Blankon hallituksen puheenjohtaja Joonas Tiala ja suhdevastaava Sara Lindfors.
Suuri, mutta epäkäytännöllinen nuija
Oulun yliopiston suurin nuija löytyy Blankon kiltikseltä.
”Saimme pari vuotta sitten viestin Facebookissa, että joku löysi Kaijonharjussa häkkivarastostaan puheenjohtajan nuijan, jossa lukee tietojenkäsittelytieteiden laitos. Kellään ei ollut tietoa, miltä vuodelta tuo nuija oli, mutta sovittiin että otetaan se meille takaisin häkkivarastosta kuljeksimasta. Kuvassa nuija näytti normaalikokoiselta, olihan se aikamoinen yllätys sitten kun nähtiin että tämä olikin tällainen järkäle”, Joonas Tiala nauraa.
Kuulostaa aika klassiselta jäynältä. Nykyään nuija majailee kiltiksellä, käyttöön se pääsee yhdistyksen kokouksissa, muttei hallituksen kokouksissa.
”Vähän epäkäytännöllinen tuo koko on.”
Mitä Blankon kiltahuoneelle tullaan tekemään?
”Hengaillaan, juodaan kahvia, kuunnellaan musiikkia. Ennen irkattiin, nykyään keskustellaan muissa kanavissa, mutta joka tapauksessa yhä sähköisesti. Valitetaan kursseista eli annetaan rakentavaa palautetta”, Joonas Tiala sanoo.
”Nuoremmat opiskelijat huokailevat kiltiksellä kursseista ja vanhemmat muistelevat että minä muistan, kuinka huono se kurssi oli minunkin aikanani”, suhdevastaava Sara Lindfors heittää.
Mitä Blankon kiltiksellä tehdään? Hallituksen puheenjohtajan mukaan kiltahuoneella ”hengaillaan, juodaan kahvia, kuunnellaan musiikkia. Ennen irkattiin, nykyään keskustellaan muissa kanavissa, mutta joka tapauksessa yhä sähköisesti. Valitetaan kursseista eli annetaan rakentavaa palautetta.” Aika kuluu rattoisasti myös Playstationia pelatessa.
Killan kopovastaava istuu usein kiltahuoneella ja on paikalla myös haastattelua tehtäessä. Hallituksen kopovastaava Janne Sipilä kertoo kuuntelevansa kiltahuoneen keskusteluja tarkalla korvalla.
”Jos jollakin kurssilla on ongelmia, pyrin viemään asiaa eteenpäin. Käyn Opettamisen kehittämistyöryhmän kokouksissa. Kopovastaavalla on myös kopokätyrit jokaisella vuosikurssilla fukseista kolmanteen vuosikurssiin sekä yksi maisterin kopokätyri.”
Kopokätyreiden tarkoitus on pienentä kynnystä ilmoittaa ongelmista ja saada kopovastaavan tietoon mahdollisimman kattavasti kaikkien vuosikurssien ongelmia. Blankossa kynnys antaa palautetta hallitukselle muutenkin on varsin matala.
”Pyrimme pitämään huolen, että hallituksen jäsenet ovat tuttuja kaikille”, Sara Lindfors kertoo.
Kiltiksen seinällä roikkuukin tyylikäs Stranger Things -sarjan innoittama hallitusposteri, joka on puheenjohtajan käsialaa.
”Naamastosta pyritän tekemään aina mahdollisimman hieno”, Tiala kertoo ylpeänä.
Kiltiksen seinältä löytyy kattava kokoelma eri järjestöjen hallitusjulisteita, vasemmalla ylänurkassa on Blankon oma.
Kukkahattuja ja propellihattuja
Vaikka blankolaiset opiskelevat samaa alaa, jäsenistöstä löytyy Tialan ja Lindforsin mukaan kaikenlaisia tyyppejä.
”Blankolaisia on aikalailla kaikennäköisiä. On tämmösiä webbiohjelmoija-hipstereitä ja on kovia alhaisen tason ohjelmoijia. Toisilla kiinnostaa enemmän käyttäjäkokemus, toisilla taas se rautapuoli”, Tiala selventää, ja jatkaa:
“Nämä heijastelevat niitä ihmisiä itsessään, semmonen jota kiinnostaa käyttäjäkokemus, on vähän humanistisempi ihminen ja kun jotkut taas ovat enemmän teekkareita.”
“Niin, meitä on kukkahattuja ja propellihattuja!” Sara Lindfors täydentää.
Blanko ry:n kiltikseltä löytyy monenlaista kulkijaa. Tästä kaverista Joonas Tiala kertoo seuraavaa: ”Nimeä hänellä ei ikävä kyllä ole. Tarina on sellainen, että muutama vuosi sitten abipäivillä tietojenkäsittelytieteiden laitoksen ständillä oli kilpailu, jossa abit saivat mennä tuon ukkelin taakse seisomaan ja ottaa kuvan someen. Osallistujien kesken arvottiin vissiin iPad. Tarvetta tuolle ukkelille ei oikein ole, mutta ei raaskittu heittää sitä poiskaan remontin yhteydessä, vaikka vähän mieli teki.”
Blankon jäsenistö on aktiivista. Hallituksessa on kymmenen henkeä, jonka lisäksi toimihenkilöitä löytyy noin parikymmentä.
”Exculla käymme syksyllä ja keväällä. Syksyllä käymme mökillä ja jossain alueen yrityksessä. Tänä vuonna käymme yritysvierailulla Oulunsalossa, mökkireissu suuntautuu Rokualle. Keväällä käymme Tallinnassa ja Helsingin alueen yrityksissä”, Joonas Tiala kertoo.
Blankolla on yritysyhteistyötä myös pääkaupunkiseudun yritysten kanssa. Monet pääkaupunkiseudun yritykset tulevat mielellään Ouluun asti tietojenkäsittelytieteiden osaamisen perässä. Excut ja yritysvierailut ovatkin suosittuja tapahtumia.
”Moni menee töihin jo ennen valmistumista, sillä työnsaanti on helppoa jos osaa koodata edes jonkin verran”, Sara Lindfors selittää.
Tämän vuoksi alumniyhteistyö tuottaa Blankolle ongelmia: opiskelijat katoavat töihin kesken opintojen, eivätkä saa tutkintoa suoritettua.
Tällöin heistä ei jää merkintöjä myöskään yliopiston alumniverkostoon.
”Perinteisesti kuitenkin fuksisaunassa ja apinapatsaan lakituksessa joku alumni on käynyt pitämässä puheen. He ovat yleensä nuorempia alumneja, joihin on vielä yhteys.”
Kenen luona vieraillaan seuraavaksi?
Haastattelu alkaa olla päätöksessään. Vielä on aikaa yhdelle kysymykselle: Minkä killan Blanko haluaa seuraavaksi nähdä kiltahuonekierroksessa?
”Histonin kiltahuone Kontinkankaalla kiinnostaisi, koska sielläpäin ei yleensä tule käytyä”, puheenjohtaja Joonas Tiala linjaa.
Histoni ry, haaste on heitetty! Nähdään kiltiksellä!
Kilta pähkinänkuoressa
Nimi: Blanko ry
Perustettu: 1973
Jäseniä: noin 300 maksaa jäsenmaksun vuosittain
Hallituksen koko: 10 hallituslaista, toimareita 20
Kiltalehti:Blankki
Lempisitsilaulu: Janos Valmusen Bussipysäkillä
Julkaistu
SHARE
Tiina Strand
Tiina Strand maisterivaiheen biologian opiskelija, joka menetti sydämensä järjestötoiminnalle jo fuksina.
