In English. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon pyrkii syksyn vaaleissa kaikkiaan 159 opiskelijaa. Ehdokkaiden määrä on hieman noussut kahden vuoden takaisesta, jolloin ehdokkaita oli 155. Ennen tätä syksyä OYY:n edarivaalien ehdokasmäärät olivat jo monen vuoden ajan jatkuvasti laskeneet: vielä 2009 ehdokkaita oli lähes 300, vuonna 2011 190 ja vuonna 2013 172. Tämän syksyn edustajistovaaleissa mukana on […]
Ennen tätä syksyä OYY:n edarivaalien ehdokasmäärät olivat jo monen vuoden ajan jatkuvasti laskeneet: vielä 2009 ehdokkaita oli lähes 300, vuonna 2011 190 ja vuonna 2013 172.
Tämän syksyn edustajistovaaleissa mukana on sekä tieteenalaan perustuvia ryhmittymiä että puoluepoliittisia ryhmiä.
Eniten ehdokkaita on Tekniikan ja talouden vaalirenkaalla TeTalla (69 ehdokasta). Toiseksi eniten ehdokkaita on humanistien ja kasvatustieteilijöiden vaalirenkaalla HuKalla (29), kolmanneksi eniten Tieteellisten vaaliliitolla (19 ehdokasta). Kontinkankaan vaaliliitolla on viisi ehdokasta.
Poliittisista ryhmistä ehdokkaita asettivat Keskustaopiskelijoiden ja sitoutumattomien vaaliliitto (18 ehdokasta), Kokoomusopiskelijat vaaliliitto (kuusi ehdokasta), Oulun Akateemiset Perussuomalaiset -vaaliliitto (viisi ehdokasta), Vihreä vaaliliitto (neljä ehdokasta) ja Oulun Vihreän Vasemmiston vaaliliitto (2 ehdokasta). Lisäksi ehdolla on kaksi vaaliliittoihin ja vaalirenkaisiin kuulumatonta ehdokasta.
Ehdokasmäärät vahvistettiin torstaina 19.10. pidetyssä OYY:n keskusvaalilautakunnan kokouksessa. Vaalien ehdokasasettelu päättyi tiistaina 17.10., ja alun perin keskusvaalilautakunnan olisi pitänyt vahvistaa ehdokasasettelu ja ehdokasyhdistelmä jo tiistaina. Tätä siirrettiin puutteellisten vaaliasiakirjojen vuoksi.
Ehdokashankinnasta oli käynnissä kilpailu, jonka palkintona arvottiin Puistomannen sauna vaaliliiton käyttöön yhdeksi illaksi.
Arvontaan osallistuivat ne vaaliliitot, jotka saivat vähintään kolme ehdokasta enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Myös uusi lista sai osallistua arvontaan, jolloin arvontaan riitti viisi ehdokasta. Arvontaan osallistui lopulta neljä vaaliliittoa, ja arvonnan voitti Tieteelliset.
Mikä vaaleissa puhututtaa?
Ehdokasmäärän lasku saatiin tänä syksynä katkaistua, mutta millä konsteilla opiskelijat saadaan vielä äänestämään?
Keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan Liisa Komminahon mukaan ensimmäinen askel opiskelijoiden aktivoimisessa äänestäjiksi on saada kaikkien tietoon se, että edustajistovaalit ylipäänsä ovat ovella.
”Vaalien näkyvyyttä on nyt mietitty paljon. Perinteisinä keinoina julisteet kampuksilla ovat hyvä keino tiedottamiseen. Somessa taas on yritetty hyödyntää eri kanavia, Facebookin lisäksi Instagramia ja Snapchatia.”
Vuonna 2015 edellisvaalien alla järjestetyssä vaalipaneelissa korostui ylioppilaskunnan rooli edunvalvojana. Mikä tulevissa vaaleissa sitten puhututtaa, ylioppilaskunnan rahankäyttö, sen tekemät kannanotot vai kenties juuri edunvalvonta? Esimerkiksi Perussuomalaiset Nuoret julkaisi edustajistovaaleja varten valtakunnallisen ohjelman, joissa vaaditaan ”SYLXIT-äänestyksiä”, eli äänestyksiä Suomen ylioppilaskuntien liittoon kuulumisesta.
Onko muilta ryhmittymiltä odotettavissa samanlaisia repäisyjä?
”Erityisiä kampanjateemoja ei ole vielä hirveästi ollut näkyvissä, tässä vaiheessa on ollut lähinnä lähde meidän ehdokkaaksi -näkyvyyttä”, Komminaho sanoo.
”Järjestimme tosin kyselyn kaikille opiskelijoille siitä, mitä he haluaisivat kysyä ehdokkailta, ja näissä kysymyksissä toistui muutamaankin kertaan kysymys automaatiojäsenyydestä. ”
Ensimmäistä kertaa sähköiset vaalit
Tänä syksynä edustajistovaalit ovat ensimmäistä kertaa täysin sähköiset, paperista äänestystä ei järjestetä lainkaan. Liisa Komminaho ei usko, että sähköisyys vaikuttaa vaalien äänestysprosenttiin suuntaan tai toiseen.
”Edellisissä vaaleissa oli käytössä molemmat, ja annettujen paperiäänten määrä jäi varsin pieneksi. Uskon, että opiskelijat löytävät sähköisen äänestyksen yhtä hyvin kuin perinteisenkin.”
Se ei tosin välttämättä ole hyvä asia. Vuonna 2015 edustajistovaalien äänestysprosentti oli 29,3, vuonna 2013 taas vaivainen 22,9. Ehdoton enemmistö opiskelijoista siis jättää äänensä käyttämättä.
Äänestysprosenttia on Liisa Komminahon mukaan kyllä mahdollista kasvattaa.
”Kun kyse on ylioppilaskunnasta, jossa on paljon jäseniä, aina on myös heitä, joita asia ei kiinnosta, tai jotka eivät tiedä asiasta. Potentiaalia kiinnostuksen kasvattamiseen kyllä on. Pahimpana sudenkuoppana näen tyytymisen nykytilanteeseen: Jos jaksaa uskoa äänestysprosentin nousuun, kyllä se voi nousta.”
Komminahon mukaan kaikki Suomen ylioppilaskunnat painivat lopulta samojen ongelmien parissa: vaalien kiinnostus on yleensä varsin vähäistä, ja äänestysprosentti pyörii vaaleista toiseen matalana, noin 20-30 tietämissä. Esimerkiksi Jyväskylässä äänestysprosentti oli viime vaaleissa vain vaivaiset 20,4. Parhaiten äänestäjät olivat syksyllä 2015 liikkeellä Turussa, jossa äänestysprosentti oli peräti 41,66.
”Jos ihmiset kokevat, että annetulla äänellä on merkitystä, he äänestävät. Tämä on hieman ristiriitaista edustajistovaalien kohdalla: äänestysprosentit ovat niin matalia, että yksikin ääni voi olla ratkaiseva ehdokkaan läpipääsyn kannalta. Jos sinä et päätä, muut päättävät sinun puolestasi”, Komminaho sanoo.
Edustajistovaaleissa opiskelijat valitsevat edustajat ylioppilaskunnan 37-henkiseen edustajistoon. Edustajisto on OYY:n ylin päättävä elin, joka linjaa esimerkiksi ylioppilaskunnan jäsenmaksun suuruudesta ja siitä, miten rahat käytetään.
Edustajistovaalien äänestysaika on 1.–7.11. Vaaleissa äänioikeutettuja ovat Oulun yliopistoon läsnäoleviksi kirjoittautuneet, henkilökohtaisesti läsnäolevat ylioppilaskunnan jäsenet. Voit lukea lisää vaaleista Oulun yliopiston ylioppilaskunnan nettisivuilta.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Oulun yliopiston tutkijatohtori Olli Loukola tutkii kimalaisia. Hänen mukaansa kimalaiset voivat parhaassa tapauksessa opettaa meille jotain kognition evoluutiosta, eläinten kulttuurista ja jopa jotain meistä ihmisistä. Jalkapalloa kimalaiset osaavat jo pelata, mutta taipuisiko pörriäisiltä myös yliopistoväelle rakas kyykkä?
Ekologian ja genetiikan tutkimusyksikössä työskentelevä Suomen Akatemian tutkijatohtori Olli Loukola hymyilee Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kimalaislaboratoriossa.
Syy hymyyn löytyy kolmen vuoden rahoituksesta, joka mahdollistaa Loukolan toisen postdoc-tutkimuksen kimalaisten kognitiosta.
“Ensimmäinen postdoc-tutkimus Lontoossa oli sen verran menestyksekäs, että oli helppo lähteä hakemaan rahoitusta jatkotutkimukselle”, Loukola kertoo.
Lontoossa Loukola työskenteli vajaat kaksi vuotta Queen Maryn yliopistossa tutkimusryhmässä, joka selvitti niin ikään kimalaisten kognitiivisiä taitoja.
Osana Loukolan ensimmäistä tutkimusta hän opetti kimalaiset sokeriliemen avulla pelaamaan jalkapalloa, mikä herätti kiinnostustamyös tiedemaailman ulkopuolelta. Loukolan kimalaistutkimuksista löytyy useita videoita, ja asiasta uutisoitiin laajasti niin Suomessa kuin ulkomailla.
Sokerilientä ja Lego-palikoita
Mutta mitä on kimalaistutkijan arki kasvitieteellisen puutarhan syövereissä?
Tutkimus vaatii huolellista valmistelua ja tutkimusasetelman suunnittelua. Ensimmäisenä kimalaisten joukosta pitää löytää niin sanotut “foragerit” eli ravinnonhankkijat. Nemerkitään maalilla ja kun kimalainen osoittautuu terveeksi ja aktiiviseksi yksilöksi, saa se selkäänsä numerolapun, jolla kimalaiset voidaan erottaa toisistaan.
Tämän jälkeen Loukola tutkii kimalaisten kognitiivisiakykyjä Lego-palikoiden avulla. Tutkimuksessa kimalaiset yritetään opettaa siirtämään pieni Lego-palikka tussilla piirretyn kukan päältä. Kun kimalainen onnistuu tehtävässä, saa se palkinnoksi sokerilientä. Toisessa vaiheessa Lego-palikka vaihdetaan suurempaan, jonka siirtämiseksi tarvitaan kaksi kimalaista.
“Tämän jälkeen testataan, oppivatko kimalaiset odottamaan työntöapua kaverilta, eli ymmärtävätkö kimalaiset, että he eivät yksin jaksa palikkaa siirtää. Jos ne odottavat kaveria siirtämään palikkaa, on se merkki siitä, että siinä on jonkinlainen ymmärrys taustalla”, Loukola selventää.
Kimalaiset ja legot eivät tunnu maailman tavallisimmalta tutkimusasetelmalta, mutta Loukola on vakuuttunut metodiensa toimivuudesta:
“Näitä asioita voisi tutkia niin sanotusti perinteisemminkin keinoin, mutta hauskempaa ja miellyttävämpää tämä näin on”, Loukola virnistää.
Tutkimuskohteena kognition evoluutio
Mistään leikistä ei ole kuitenkaan kyse. Tutkimuksen ydin on eläinten kognitiossa eli älykkyydessä, ja sen evoluution ymmärryksessä. Kimalaiset ovat otollinen lajiryhmä tutkittaessa älykkyyttä ja sosiaalista oppimista selkärangattomilla.
“Niillä on hyvä muisti ja ne ovat aina valmiina ratkomaan pulmia ravintoa hankkiessaan”, Loukola selventää.
Perinteisesti on ajateltu, että ihminen on luomakunnan kruunu, joka on älyllisiltä taidoiltaan ylivertainen muuhun eläinkuntaan verrattuna.
Loukola muistuttaa, että asia ei ole näin yksinkertainen:
“Mitä pidemmälle on tutkittu eri eläinten kognitiivisia kykyjä, on huomattu, että niillä on hyvin samankaltaisia kykyjä kuin ihmisilläkin. Esimerkiksi simpansseilla, varislinnuilla ja vaikkapa delfiineillä on huomattu kyky käyttää työkaluja ja opettaa tämä taito eteenpäin.”
Loukolan mukaan tällaiset kehittyneet kognitiiviset kyvyt on liitetty yleensä ihmistä lähellä oleviin eläinlajeihin, mutta Loukolan mukaanajatusta on syytä viedä pidemmälle.
“Kognition evoluutiota ei ole vielä paljoa tutkittu alkeellisemmilla eläimillä, kuten selkärangattomilla vaan on ajateltu, että ne ovat vaistojen varassa toimivia käyttäytymisrobotteja”, Loukola pohtii.
Loukola on edellisessä tutkimuksessaan jo tuonut esille mahdollisuuden, että kimalaiset pystyisivät käyttämään työkaluja ja siirtämään tämän taidon eteenpäin.
“Vanha näkemys siitä, että selkärangattomat eivät pysty kognitiiviseen toimintaan on tiukassa”.
Juuri tämän takia Loukolan tutkimus on tärkeä. Jos tutkimuksella saadaan lisätodisteita kimalaisten älyllisistä kyvyistä, muuttaa se meidän käsitystämme kognition evoluutiosta ja eläinten kulttuurista.
Kimalaisten kulttuuri
Yleensä sanoja kulttuuri ja kimalaiset ei yhdistetä toisiinsa, mutta Loukola on tutkimuksissaan valottanut myös tätä seikkaa kimalaisten käyttäytymisestä.
Kimalaisten kulttuuria Loukola on tutkinut tekokukilla. Kimalaiset saivat kokeessa sokerilientä vetämällä tekokukkia edestakaisin. Tutkimuksissa selvisi, että kimalaiset pystyvät oppimaan tämän taidon seuraamalla lajitoveriensa toimintaa ja se säilyy populaatiossa, vaikka alkuperäiset taidon oppineet kimalaiset poistettaisiin.
“Työkalujen käyttö ja taidon eteenpäin siirtäminen periaatteessa täyttää kulttuurin määritelmän”, Loukola kertoo.
Kimalaiset siis pystyvät luomaan ja siirtämään eteenpäin kulttuuria, mikä on usein katsottu ihmistä ja muuta luontoa erottavaksi tekijäksi.
Loukola filosofoi, että tämä voi muuttaa myös käsitystämme ihmisestä. Jos kulttuuria ja kognitiota löytyy myös alkeellisilta selkärangattomilta, ehkä me ihmiset emme olekaan niin erityisiä olioita kuin kuvittelemme.
“Eivätkö kaikki lajit ole erityisiä? Jokaisella on jokin ominaispiirre, jota muilla lajeilla ei ole”, Loukola pohtii.
Kimalaiset kyykkäämään?
Kimalaiset pystyvät tuottamaan kulttuuria, ja urheilu on yksi kulttuurin muoto. Miten vaikkapa yliopiston suosikkilaji kyykkä sujuisi kimalaisilta?
Jalkapallonpeluun kimalaisille opettanut tutkija ei kuitenkaan aio enää opettaa uusia lajeja kimalaisille.
“En usko, että uusien lajien opettaminen olisi enää tutkimuksen kannalta mielekästä, mutta jos aikaa ja rahaa siunaantuu, niin miksipä ei. Kimalaisten kyvyistä se tuskin jäisi kiinni”, Loukola naurahtaa.
Julkaistu
SHARE
Sampo Marski
Kirjoittaja on tiedeviestinnän maisteriopiskelija, jolle tiede on asenne ennen kaikkea.
Räkä valuu ja lihaksia jomottaa. Jokavuotinen influenssa-aalto on monen opiskelijankin riesana. Influenssakauden huippu ajoittuu yleensä vuodenvaihteen tienoille, mutta mitkä asiat vaikuttavat influenssakauden alkamiseen?
Viikon tiedekysymykseen vastauksen antaa ympäristöterveyden dosentti Tiina Ikäheimo Oulun yliopistosta.
Ikäheimon mukaan influenssan niin sanottu kausivaihtelu on monen asian summa.
“Kylmän ja kuivan ilman hengittäminen luo ihmisen hengitysteihin otolliset olosuhteet virukselle”, Ikäheimo kertoo.
Ympäristötekijöiden lisäksi ilmojen kylmetessä ihmiset pakkaantuvat sisätiloihin, mikä edistää influenssan leviämistä. Myös ihmisen immuunijärjestelmän vuodenaikaisvaihtelulla voi olla merkitystä influenssan leviämisessä. Esimerkiksi valon vähenemisen myötä matalampi D-vitamiinipitoisuus voi olla yksi selittävä tekijä influenssan kausivaihtelulle.
“Näiden seikkojen merkityksestä tutkijat eivät kuitenkaan ole vielä päässeet yksimielisyyteen”, Ikäheimo muistuttaa.
Miten influenssakauteen tulisi valmistautua?
Influenssarokote on tehokkain tapa torjua influenssa ja sitä suositellaan erityisesti riskiryhmille, mutta tautia vastaan voi suojautua myös kotikonstein. Tiina Ikäheimon neuvot taudin torjuntaan ovat selkeät: hyvä yleiskunto, lämpimät vaatteet ja käsien peseminen parantavat mahdollisuuksia välttää influenssa.
“Ulkona ollessa erityisesti hengitysteiden suojaaminen kylmältä ilmalta on tärkeää”, Ikäheimo toteaa.
Villasukat ja pitkät kalsarit siis kaapista esille. Ajankohtaisen influenssatilanteen voi tarkistaa THL:n sivuilta.
Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.
Julkaistu
SHARE
Sampo Marski
Kirjoittaja on tiedeviestinnän maisteriopiskelija, jolle tiede on asenne ennen kaikkea.
Yliopisto-opiskelijoiden psyykkinen oireilu on lisääntynyt. Puheemme pursuilee terveyden lokeroita ja ongelmien diagnooseja. Jo vuosisatojen ajan ihanteisiin sopimattomille on annettu vaihtuvia leimoja.
Kusipaskavuosi, kirjoitti Lauri Moilanen Facebook-päivitykseensä, kun kuvaili menneitä kuukausiaan.
Viime syksynä hän aloitti neljännen vuotensa historianopiskelijana. Takana oli pitkä kesä töissä, edessä kandidaatintutkielman kirjoittaminen ja proseminaariin osallistuminen. Opintoja oli suoritettava urakalla, sillä opintotukia ei ollut enää tuhlattavaksi.
Viisaudenhampaiden poisto aiheutti kipuja, poissaoloja luennoilta ja rahanmenoa. Moilanen menetti yöunensa. Toisinaan hän ei jaksanut tai halunnut nousta sängystä ylös. Väsymys oli jatkuvaa. Moilanen tunsi itsensä vihaiseksi ja ärtyneeksi.
”Monen tekijän summasta ja pitkittyneestä stressistä olo äityi syksyllä siihen pisteeseen, että apua oli viimein haettava. Olisin tarvinnut apua jo paljon aiemmin”, Moilanen arvioi.
Hän halusi avoimesti kertoa tuttavapiirilleen, ettei olisi selvinnyt kusipaskavuodestaan ilman YTHS:n mielenterveyspalveluihin turvautumista.
”Sain viestejä, joissa minua kiiteltiin siitä, että kerroin hakeneeni apua. Huomasin, että todella monet kärsivät erilaisista ongelmista. Usein sitä ei päällepäin ihmisestä näe, kuinka vaikeita asioita kukin käy läpi.”
Kuormaa riittää
Jännittäminen, ahdistus ja masennus ovat selkeimmät syyt, miksi opiskelijat hakevat apua, sanoo YTHS:n psykologi ja psykoterapeutti Reetta Aalto-Setälä.
”Psyykkistä kuormitusta aiheuttavat myös aikuistumiseen liittyvät muutokset. Itsenäistytään, muutetaan ehkä uudelle paikkakunnalle, tulee ihmissuhde- tai perhehuolia, mietitään omaa seksuaalisuutta ja sukupuolista identiteettiä. Parikymppinen kysyy itseltään, kuka oikein on.”
Psykologin vastaanotolla käsitellään myös lapsuuden traumaattisia kokemuksia ja kouluaikaista kiusatuksi tulemista. Kiusaamista tapahtuu yliopistossakin. Myös somaattiset pitkäaikaissairaudet ja esiintymisjännitys rasittavat mieltä.
YTHS:n tekemän tuoreimman korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan psyykkiset ongelmat ovat lisääntyneet 2000-luvun aikana erityisesti miehillä. Yliopistossa opiskelevista miehistä viikoittain uniongelmista kärsii reilu viidennes, masentuneisuudesta, keskittymisvaikeuksista ja jännittyneisyydestä noin 18 prosenttia ja ahdistuneisuudesta yli 15 prosenttia.
Kuitenkin yliopisto-opiskelijanaiset päihittävät miehet viikoittaisten psyykkisten oireiden yleisyydessä: uniongelmia ja jännittyneisyyttä on lähes kolmanneksella, keskittymisvaikeuksia joka neljännellä, masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta noin viidenneksellä. Naiset kokevat myös uupumusta yleisemmin kuin miehet. Uupumusta aiheuttavat tunne työmäärään hukkumisesta, opiskeluasioiden murehtiminen ja kokemus riittämättömyydestä.
Vaikka naiset näyttävät oireilevan enemmän, miesten oireilu saattaa osittain jäädä tilastojen ulkopuolelle, sillä miehet eivät välttämättä tunnista oireitaan tai uskalla kertoa niistä.
Hermoheikot nuoret kaupunkilaiset
Hula Hula Suomi -tempaus maanitteli suomalaisia tanssimaan ennätysjoukolla viime juhannusaattona.
Lähes päivämäärälleen samaan aikaan, 24.6.1374, Saksan Aachenissa tapahtui kummia. Jopa tuhannet ihmiset lähtivät tanssimaan läpi kylien ja kaupunkien vailla kontrollia, pakonomaisesti huudellen, nykien ja hallusinoiden. Tanssijat vaikuttivat olevan riivauksen vallassa. Tuona päivänä syntyi ilmiö, jota kutsuttiin tanssimaniaksi.
Psyykkinen oireilu heijastelee kunkin ajan maailmankuvaa ja ihmiskäsitystä, kirjoittaa Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian professori Petteri Pietikäinen teoksessaan Hulluuden historia.
Normista poikkeavan, ”hullun” käytöksen selitykset olivat tanssimanian aikoihin lähinnä henkimaailmallisia: mielisairauden nähtiin johtuvan riivaavista paholaisista. 1600- ja 1700-luvuilla mielisairaudet saivat uskonnollisten selitysten sijasta aivoperäisiä syitä.
Kulttuurihistorioitsija Anna Kortelainen kirjoittaa kirjassaan Levoton nainen – Hysterian kulttuurihistoriaa neurasteniasta eli niin sanotusta hermoheikkoudesta. Se oli 1800-luvun Yhdysvalloissa eliittimiesten diagnoosi.
Neurasteniaa pidettiin modernin ja kiireisen kaupunkilaiselämän, uuden tekniikan ja muuttuneiden sosiaalisten suhteiden aiheuttamana. Esimerkiksi väsymys, unettomuus, keskittymisvaikeudet ja pelot kuuluivat oireistoon. Neurastenia antoi lokeron nuorten ja velvollisuudentuntoisten ahdistukselle.
Kuulostaa lähes samalta kuin korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa luetellut vaivat. Edelleen nuoret kaupunkilaiset aivotyön tekijät oireilevat.
Euroopassa neurastenia liitettiin myös naisiin, mutta ehdoton trendidiagnoosi naisille oli hysteria. Sen oireiksi on lueteltu esimerkiksi kouristukset, itku- ja pyörtymiskohtaukset ja seksuaalinen yliaktiivisuus. 1800-luvun lopulla hysteerikot olivat Pariisissa Salpêtrièren sairaalassa kuin sirkuseläimiä: asiantuntijat vaelsivat katsomaan kohtauksia, joissa naiset vääntelehtivät ja ääntelivät holtittomasti.
Hysteria ja neurastenia on poistettu tautiluokituksesta, mutta Kortelainen listaa, että hysteriaksi leimattaisiin nykyään esimerkiksi paniikkihäiriöt, burn out, ahdistusneuroosit, pakko-oireet, maanisdepressiivisyys ja rajatilapersoonallisuudet.
Myös Kortelainen muistuttaa, että psyykkiset diagnoosit ja niiden oirekuvasto ovat vaihdelleet aikakaudesta toiseen. Kunkin ajan vallitsevista ihanteista poikkeaminen nähdään psyykkisenä ongelmana.
Terapiasta apua hakenut Antti Tuisku: ”Olen tavallista kateellisempi ihminen” (Me Naiset).
Työelämässä särmiään hiomaan joutunut Sikke Sumari: ”Lempeydellä saa ihmisten parhaat puolet esiin” (Anna).
Kansiotsikot ilmentävät nykyisiä ihanteita ja niiden rajoja. Ei sovi olla kateellinen tai liian särmikäs. Ihmisistä koulitaan parhaita puolia esiin niin työssä kuin terapiassakin. Sekä miehet että naiset näyttävät olevan ahtaalla.
YTHS:n psykologi Reetta Aalto-Setälän kokemuksen mukaan naisopiskelijoita vaivaavat erityisesti jännittäminen, ahdistuneisuus ja syömishäiriöt. Miesten erityisyytenä on ajautuminen riippuvuuksiin, kuten liialliseen pelaamiseen. Se taas aiheuttaa vetäytymistä sosiaalisista suhteista, ja yksinäisyydestä voi tulla psyykkinen taakka.
Opiskelija Lauri Moilanen horjuttaa myyttiä, että stressaaminen ja ulkonäköpaineet olisivat vain naisten asia.
”Sosiaalisen median kuvat ja positiivisuustulva vaikuttavat aivan samalla tavalla myös miehiin”, Moilanen oikaisee.
Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan yliopisto-opiskelijoiden mielenterveysdiagnooseista yleisin on masennus reilulla 10 prosentilla, toiseksi yleisin ahdistuneisuushäiriö yli seitsemän prosentin osuudellaan. Molemmat diagnoosit ovat olleet nousussa koko 2000-luvun.
Hulluuden historiassa Petteri Pietikäinen sijoittaa nämä diagnoosit ”harmaalle alueelle”, vakavien psyykkisten sairauksien ja terveen mielen väliin.
Pietikäisen mukaan skitsofrenian ja maanis-depressiivisyyden kaltaisiin psykoositason sairauksiin sairastuvien määrä on pysynyt vakaana yli sadan vuoden ajan. Harmaalla alueella diagnoosit vaihtelevat ja lukumäärä elää: on ollut hysteriaa, neurooseja, depressiota, ADHD:ta, paniikkihäiriöitä ja syömishäiriötä. Vaihtuvilla nimityksillä kuvataan inhimillisiä käyttäytymistapoja ja ahdinkotiloja, joita medikalisoidaan.
Diagnoosit liittyvät kunkin aikakauden oletuksiin terveydestä ja sairaudesta sekä ihmismielestä ja ihmisluonnosta. Trendidiagnoosit leviävät myös arkiseen puheenparteen. Yhtenä aikana pinnalla on masennus, toisena narsismi.
Harmaan alueen häiriöiden yleistymiselle Pietikäinen näkee syynä sen, että kriteerit kattavat yhä suuremman osan väestöstä, sillä oireet liittyvät tavallisiin elämän takapakkeihin. Häiriöt pelkästään heikentävät elämänlaatua ja toimintakykyä, ne eivät välttämättä sulje ihmistä täysin pois pelistä.
Lauri Moilanen myöntää olevansa kunnianhimoinen ja sanoo, että hänen on vaikea pysähtyä. Kun virtaa taas on, hän kanavoi sen itseään kiinnostavien asioiden tekemiseen.
”Minulla on viisi eri bändiprojektia, kirjoitan tilaustyönä historiikkikirjaa, opiskelen, teen töitä, kirjoitan omatoimisesti ja harrastan liikuntaa. Nämä eivät uuvuta, vaan antavat energiaa. Väsymys tulee siitä, kun muut ongelmat häiritsevät omia tekemisiäni.”
Elämästä tuli projekti
Kusipaskavuoden joulu oli Lauri Moilaselle käänne. Kevätpuolella hän tunsi itsensä taas energisemmäksi. Hän kirjoitti kandidaatintutkielmansa 1700-luvulla sattuneista suisidaalimurhista eli tapauksista, joissa tekijä murhaa saadakseen kuolemantuomion. Moilanen halusi tutkielmastaan niin hyvän kuin mahdollista. Arvosanaksi tuli asteikon kirkkain.
Moilanen myöntää olevansa kunnianhimoinen ja sanoo, että hänen on vaikea pysähtyä. Kun virtaa taas on, hän kanavoi sen itseään kiinnostavien asioiden tekemiseen.
”Minulla on viisi eri bändiprojektia, kirjoitan tilaustyönä historiikkikirjaa, opiskelen, teen töitä, kirjoitan omatoimisesti ja harrastan liikuntaa. Nämä eivät uuvuta, vaan antavat energiaa. Väsymys tulee siitä, kun muut ongelmat häiritsevät omia tekemisiäni”, hän analysoi.
Moilanen haluaa olla kaikissa suorituksissaan mahdollisimman hyvä. Perfektionismiin taipuvainen historianopiskelija pohtii, että ajassamme vallitsee monen asian tekemisen ihanne. Elämä on projekti, jossa on hallittava laajasti erilaiset taidot ja tiedot.
”Ihanne on kuin renessanssiajan mahtava ihminen, uomo universale. Nyt pitää olla sporttinen, menestynyt, itseään kehittävä.”
Hänen mielestään itsensä kehittämisen vimma tuntuu olevan erityisesti yliopisto-opiskelijoiden taipumus. Ei riitä, että opiskelu sujuu, täytyy loistaa vapaa-ajallakin eikä vain löysäillä.
Kovat paineet ja suorituskeskeisyys näkyvät psykologi Reetta Aalto-Setälän potilastyössä.
”On paljon opiskelijoita, joilla on ajatuksena, että opinnot pitää hoitaa lähes täydellisesti. Sen lisäksi on oltava täydellinen vartalo. Ulkonäköpaineet ja fitness-buumi näkyvät kyllä. Toisaalta on myös niitä, jotka jäävät kiinni tietokoneella pelaamiseen”, Aalto-Setälä puntaroi.
Monet yliopisto-opiskelijat ovat koulussa saaneet kiitettäviä arvosanoja. Yliopistossa vasten kasvoja iskee fakta, ettei kaikesta voi eikä tarvitse saada parasta arvosanaa.
”Vanhemmat eivät sitä tietoisesti tee, mutta kympin oppilas on voinut saada korostuneen myönteistä palautetta menestyksestään. Itsetunto saattaa liiallisesti rakentua hyvien arvosanojen varaan. Pitää muistaa, että ihmisarvo muodostuu aivan muista asioista.”
Suorituksilla omaa arvoaan mittaavien toimintatapaa on ruvettu lokeroimaan ”huijarisyndroomaksi”. Huijarisyndroomasta kärsivä pitää itseään kyvyttömänä, uskoo huijaavansa pätevyytensä ja vaatii itseltään täydellisiä suorituksia. Näennäisen osaamattomuuden piilottelu kohtuuttomalla uurastuksella käy raskaaksi.
Huijarisyndroomasta on tullut muotikategoria, johon sen laveuden vuoksi lähes jokaisen on helppo sijoittaa itsensä, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Tiina Ekman kirjassaan Huijarisyndrooma– Miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä)?
Hän muistuttaa, että huijarisyndrooma ei ole diagnosoitava sairaus tai häiriö, vaan ajattelutapojen kimppu, joka johtaa ahdistukseen ja stressiin.
”On palattu vanhaan aikaan. Opiskelijat ovat aika riippuvaisia vanhempiensa tuesta. Jos vanhemmat eivät voi rahallisesti auttaa, pitää olla hyvin toimintakykyinen, että pysyy vaaditussa opiskelutahdissa, vaikka kävisi samaan aikaan osa-aikatöissä.”
Rahattomuuden kurimus
Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan yliopistossa opiskelevista 35 prosenttia kokee runsasta stressiä. Stressiä aiheuttavat muun muassa esiintymisvaikeudet, otteen lipuminen opinnoista, huoli tulevaisuuden näkymistä ja omien kykyjen negatiiviseksi kokeminen.
Psykologi Reetta Aalto-Setälä lisää stressin aiheuttajiin yhden merkittävän syyn: tiukentuneen opintotukijärjestelmän.
”Taukoja opiskelusta tai työnteosta ei voi pitää, kun opintotuki on niin lujasti sidottu opintopisteisiin. Tilanne on radikaalisti muuttunut lyhyessä ajassa. Akateemista vapautta tässä mielessä ei oikeastaan enää ole”, Aalto-Setälä sanoo.
”On palattu vanhaan aikaan. Opiskelijat ovat aika riippuvaisia vanhempiensa tuesta. Jos vanhemmat eivät voi rahallisesti auttaa, pitää olla hyvin toimintakykyinen, että pysyy vaaditussa opiskelutahdissa, vaikka kävisi samaan aikaan osa-aikatöissä.”
Myös korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen aineiston pohjalta artikkelin Opiskelua ristipaineessa julkaisseet Juhani Saari ja Tiia Villa arvelevat, että toimeentulo-ongelmien kroonistuminen vaikuttaa opiskelijoiden psyykkiseen oireiluun. Työllistyminen nähdään epävarmana ja etuuksista leikkaaminen tuntuu arjessa. Hyvinvointiaan rajoittavaksi tekijäksi yli puolet vastaajista kokee sen, että asumismenot ovat yli puolet tuloista.
Samaa mieltä on myös opiskelija Lauri Moilanen. Hän kokee opintotukien kiristämisen uhkaavan opiskelijoiden mielenterveyttä ja arvelee, että ne, joilla on jo valmiiksi henkisesti rankempaa, ahdistuvat rahahuolista vielä entisestään.
”Elinkustannukset ovat omanakin opiskeluaikanani nousseet. Toki töitä voi tehdä, mutta se on sitten pois opiskelusta.”
Ne yhdessä ovat pois myös jaksamisesta.
”Jaksamista ja vapaa-aikaa tunnutaan nykyään pidettävän ihan sivuseikkana”, Moilanen sanoo hieman närkästyneenä.
Hänen mielestään opiskelijoille pitäisi olla pakollinen käynti mielenterveystarkastuksessa. Hammaslääkärilläkin pitää käydä. Seulonnalla voisi hänen mukaansa lievittää tikittävää aikapommia:
”Loppuunpalanut kolmekymppinen on yhteiskunnalle kallis tikki.”
Mielenterveysasioista avoimesti puhuminen on Moilasen mielestä ainoa keino tabun purkamiseen. Kun puhumista ei arastella tuttavapiirissä, keskusteluavun hakeminen ammattilaiseltakin voi muuttua tavalliseksi hyvinvoinnista huolehtimiseksi.
Lauri Moilanen on ollut tyytyväinen saamaansa keskusteluapuun. ”Ulkopuolisen ihmisen kanssa olen päässyt tarkastelemaan ajatussilmukoitani ja kehämäistä ajatteluani. Mitään konkreettista ja nopeaa apua näihin asioihin ei ole, mutta ajattelun muutos käynnistyy hiljalleen omassa päässäni.”
Puhumalla parempaan päin
Lauri Moilanen kävi viime lukuvuoden aikana kuusi kertaa psykiatrisen sairaanhoitajan luona ja kaksi kertaa psykologin vastaanotolla. Hän sai lähetteen myös psykoterapiaan, mutta opiskelijabudjettiin hän kokee kuukausittaisen terapiamaksun Kelan tuenkin jälkeen turhan suureksi.
Moilanen on ollut tyytyväinen saamaansa keskusteluapuun.
”Ulkopuolisen ihmisen kanssa olen päässyt tarkastelemaan ajatussilmukoitani ja kehämäistä ajatteluani. Mitään konkreettista ja nopeaa apua näihin asioihin ei ole, mutta ajattelun muutos käynnistyy hiljalleen omassa päässäni.”
Moilanen on päättänyt, ettei kuormita ystäviään murheillaan, vaan haluaa tukeutua nimenomaan ammattiapuun. Lähipiirille voi kertoa jotain, mutta ei kaikkea. Etäämmältä katsovalle ihmiselle uskaltaa puhua ilman sensuuria, eikä kuuntelija latele neuvoja.
”Lenkille lähtemiseen ja sängystä ylös nousemiseen patistaminen ovat pahinta, mitä masentuneelle tai uupuneelle voi sanoa. Ammattilainen suhtautuu neutraalimmin, kuuntelee ja auttaa”, hän vertaa.
Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta ilmenee, että opiskelijat kaipaavat enemmän apua psyykkisiin kuin fyysisiin vaivoihin.
Stressinhallintaan haluaisi apua joka neljäs yliopisto-opiskelija. Noin 15 prosenttia toivoo opastusta opiskelutaitoihin, itsetuntoasioihin, jännittämiseen ja mielialaongelmiin. Fyysiseen terveyteen, kuten liikuntaan ja painonhallintaan liittyvää tukea haluaa joka kymmenes.
Vailla keskustelutukea on kyselyyn vastanneista miehistä joka kymmenes ja naisista neljä prosenttia. Psykologi Reetta Aalto-Setälä sanoo, että edelleen mielen pulmista puhuminen on tytöille sosiaalisesti sallitumpaa kuin pojille. Arvailujen varassa on, kuinka paljon miehet todellisuudessa oireilevat, kun paljon murhetta voi jäädä vaille tilastointia ja kuuntelijoita.
Tie YTHS:n mielenterveyspalveluiden piiriin kulkee tavallisesti yleisterveydenhoidon kautta. Kun keskustelu terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa ei riitä avuksi tilanteeseen, opiskelija ohjataan mielenterveyspuolelle.
Avun hakeminen voi tuntua liioittelulta, jos omalle oireilulle ei näe selkeää syytä ja asiat ovat pääpiirteittään hyvin. Aalto-Setälä kuitenkin korostaa, että päällisin puolin hyvät kotiolot ja aineelliset edellytykset eivät estä ongelmia, vaan ilman rankkoja kokemuksia ja traumojakin voi oireilla.
Nuoren kehitys voi järkkyä hyvin hienovaraisistakin tekijöistä.
”Kun tapaa opiskelijoita, joilla kaikki vaikuttaa olevan hyvin, muutaman tapaamiskerran jälkeen kuvaan tulee särö. Eivät niin sanotut hyvät perheet ole turvassa psyykkisiltä sairauksilta, kuolemilta ja alkoholismilta. Ne koskevat kaikkia yhteiskuntaluokkia”, psykologi muistuttaa.
Nyky-yksilö tarkkailee itseään, ihmissuhteitaan ja motiivejaan – ja oireilee psyykkisesti. On oltava sosiaalisesti lahjakas ja joustavasti verkostoituva itsensämarkkinoija. Ennen arvostus saatiin kättentöillä, nyt puhumalla seminaareissa. Tässä konsulttieetoksessa ujot ja sosiaalisesti kömpelöt leimataan ongelmaisiksi.
Olenko normaali?
Jo Suosikin legendaarisella Eki-lääkärin Bees & Honey -terveyspalstalla lukijoiden suurin huoli kuului: ”Olenko normaali?”
Tämä kysymys ei vanhene koskaan. Poikkeavuutta pelätään. Ahdistuneisuus ja masentuneisuus saattavat olla yhtäältä romantisoituja ja trendikkäitä olotiloja, toisaalta diagnooseina pelättyjä leimoja.
Professori Petteri Pietikäinen tiivistää Hulluuden historiassaan, että niin sanotun hulluuden määritelmät muuttuvat koko ajan. Yhteistä niille on kuitenkin se, että poikkeamaa ”normaalista” keskivertokäyttäytymisestä pidetään yhtenä hulluuden kriteerinä, ja tuo ”normaali” vaihtelee aikakausittain.
Pietikäinen sanoo, että nyky-yksilö tarkkailee itseään, ihmissuhteitaan ja motiivejaan – ja oireilee psyykkisesti. On oltava sosiaalisesti lahjakas ja joustavasti verkostoituva itsensämarkkinoija. Ennen arvostus saatiin kättentöillä, nyt puhumalla seminaareissa. Tässä konsulttieetoksessa ujot ja sosiaalisesti kömpelöt leimataan ongelmaisiksi.
Kun menettää uskon itseensä, altistuu neurooseille, masennukselle ja muille häiriöille. Joudumme koko ajan tekemään valintoja, joiden äärellä voimme neurotisoitua ja takertua tarkkailemaan ratkaisujamme ja itseämme.
Pietikäinen kirjoittaa, että täydellinen terveys on toiseutta ja epärealistinen tavoite suvaitsemattomuutta lietsovassa kulttuurissamme. Erilaiset ”hulluudet” sen sijaan ovat vain ihmisyyttä.
Terveyden tavoittelu sairastuttaa, ja normaaliuden lokeroon sullominen synnyttää hulluuksia. Paradoksaalista mutta huojentavaa.
Kirjoittajakin on käyttänyt YTHS:n mielenterveyspalveluita ja pohtinut ahdistuksiaan terapiassa.
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön, YTHS:n, mielenterveyspalvelut ruuhkautuivat Oulussa tänä keväänä ja jonotusajat koettiin liian pitkiksi. Yleensä YTHS:llä jonot pysyvät 90 päivässä tai sen alle, mutta tänä vuonna jonot ovat olleet yli sata päivää. Myös Oulun kaupungin järjestämissä palveluissa hoitoon pääsyä voi joutua odottamaan kuukausia.
Tänä keväänä Oulun YTHS:n mielenterveyspalvelut ruuhkautuivat ja osa apua tarvitsevista koki jonottamisen liian pitkäksi.
YTHS:n Oulun terveyspalveluyksikön ylilääkäri Riitta Mäkelän mukaan kevään ruuhka johtui äkillisten poissaolojen lisäksi yhden psykologin eläköitymisestä, jonka vuoksi jonot mielenterveyspuolelle pääsivät kasvamaan.
Maaliskuussa psykologien kiireetön hoitojono oli 92 päivää ja huhtikuussa 20 päivää. Mäkelä kertoo YTHS:llä olevan kiireettömän hoidon osalta kolmen kuukauden hoitotakuu, joka toteutui keväällä ruuhkista huolimatta.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen vastaava Hennamari Toiviainen kertoo saaneensa jokusen yhteydenoton YTHS:n keväisen jonotustilanteen vuoksi.
Toiviainen kuuluu YTHS:n johtokuntaan, joka muun muassa seuraa jonotilannetta. Toiviainen kertoo jonon kasvaneen psykiatrille loppusyksystä lähtien ja hänen mukaansa jono on ollut lähellä kolmea kuukautta. Toiviainen ei tiedä tarkalleen, tietävätkö opiskelijat heidän voivan kääntyä mielenterveysasioissa myös YTHS:n puoleen.
”Mielenterveys on henkilökohtainen ja arka asia. Opiskelijat eivät kysy minulta, mistä saa apua.”
Hoitajien koulutukseen on panostettu
Samaan aikaan mielenterveyden puolen ruuhkien kanssa Oulun YTHS:llä tuli keväällä 2017 ruuhkaa myös yleislääkärin vastaanotolle kahden ennakoimattoman äkillisen pitkän poissaolon vuoksi.
Huhti-toukokuussa yleislääkärin aikoja jouduttiin siirtämään eteenpäin, jolloin jonotusajat olivat normaalia pidemmät, mutta kolmen kuukauden hoitotakuu kuitenkin toteutui.
YTHS:n hoitojonot ovat viime vuonna pysyneet 90 päivässä, mutta tänä vuonna jonot ovat olleet useana kuukautena yli 90 tai jopa sata päivää.
Riitta Mäkelä huomauttaa jokaisen asiakkaan saavan jonoista huolimatta tarvitsemaansa apua. Mäkelä tarkentaa heidän käyttävän kolmatta vapaata hoitoaikaa hoitoonpääsyn mittarina.
“Tämä on yleisesti käytössä oleva mittari hoitoonpääsyn mittaamiseen. Eli jos psykiatrin jono on 90 päivää niin se tarkoittaa, että kolmas vapaa aika psykiatrille on tuon 90 päivän päästä ja sitä ennen on 2 vapaata aikaa”, Mäkelä tarkentaa.
Riitta Mäkelä kertoo YTHS:n mielenterveyspuolen hoitavan vain osan mielenterveysasiakkaista, sillä YTHS:llä mielenterveyspalveluita saa myös yleisterveyden kautta.
Kun asiakas ottaa yhteyttä hoidontarpeen arvioon, tarkoitetaan sillä yleisterveyden ja mielenterveyden yhteistä arviota, jossa hoitaja arvioi hoidon kiireellisyyttä ja sairauden vaikeusastetta.
Hoito aloitetaan pääsääntöisesti yleisterveyden puolella, josta potilaat voidaan tarvittaessa ohjata mielenterveyden puolelle jatkohoitoon.
YTHS:llä on tarjolla kiireettömiä aikoja yleislääkäreille, terveydenhoitajille sekä mielenterveyspuolelle. Hoitoon pääsyä voi kuitenkin joutua odottamaan useamman viikon. Mäkelä kertoo tarpeen vaatiessa hoitajien voivan ”kannatella asiakasta” ennen pääsyä mielenterveyden arvioon, eli asiakas voi käydä juttelemassa hoitajan tai yleislääkärin kanssa ennen psykologin arviokäyntiä.”
YTHS:llä mielenterveyspuoli tekee erilaisia arvioita, kuten hoito- ja terapia-arvioita, mutta ei pääsääntöisesti pitkiä terapioita. Pitkän terapian tarpeessa asiakas ohjataan YTHS:n toimesta Kelan kuntoutuspsykoterapiaan.
Mielenterveyspuolen terapia-arvioihin kuuluu psykologin 5–6 käyntiä sekä kaksi käyntiä psykiatrin luona. Mäkelän mukaan arviojakso voi käydä myös lyhyestä hoitojaksosta.
Mäkelän mukaan yksikään potilas ei jää jonoista huolimatta hoitamatta. YTHS:llä on käytössä kiireellisyysluokitus, joka jakautuu päivystyksellisiin, kiirellisiin ja kiireettömiin tapauksiin. Päivystykselliset tapaukset kuuluvat kaupungille joko terveyskeskuksille, Oulun mielenterveyskeskuksen päivystykselle tai Oulun yhteispäivystykselle. YTHS:n mielenterveys hoitaa pääasiassa kiireettömiä tapauksia, tosin kiireellinen vastaanotto hoidetaan yleisterveydessä.
Kiireellisiä tapauksia voivat olla esimerkiksi vaikea syömishäiriö tai mielenterveysongelmiin liittyvä toimintakyvyn romahtaminen, jolloin hoito pyritään järjestämään yleisterveyden hoitajan tai lääkärin vastaanotolle joko yhden vuorokauden tai viikon sisälle.
”Hoidon kiireellisyys otetaan aina huomioon”, Mäkelä muistuttaa.
Riitta Mäkelä kertoo YTHS:n tehneen kovasti töitä mielenterveyden ja päihdetyön hoidon kehittämiseksi.
”Yleisterveyden hoitajien koulutukseen on panostettu. Hoitajat tekevät nykyään aiempaa enemmän mielenterveysasiakkaiden hoitoa ja koulutuksen myötä halu ja mielenkiinto tähän työhön on lisääntynyt.”
Psykiatrien tarve suurin Pohjois-Pohjanmaalla
Pohjois-Pohjanmaalla tarve psykiatreille on todellinen. Neurologian tutkimusyksikön professori Juha Veijolan mukaan Oulun yliopistossa psykiatreja on koulutettu keskimäärin 2.8 kymmenen vuoden aikana.
Veijola ennustaa keskiarvon nousevan tulevaisuudessa, sillä vuonna 2015 psykiatreja valmistui viisi ja viime vuonna neljä. Pohjois-Suomessa tarve on kuitenkin 6 uutta psykiatria vuosittain.
Lääketieteellisen tiedekunnan dekaanin Kyösti Oikarisen mukaan vuosittain pitäisi valmistua koko maassa 46 psykiatria, mutta esimerkiksi vuosina 2006–2014 psykiatreja valmistui keskimäärin 27 vuodessa.
Vaikka psykiatria on yksi isoimpia lääketieteen erikoisaloja, on tekijäpula todellinen monella alueella. Oulu on vauhdittanut koulutusta ottamalla vastaan erityisvastuualueelta, eli Erva-alueelta, lahjoituksena kaksi uutta professuuria: psykiatrian ja päihdelääketieteen.
Oulu kuuluu erva-alueeseen yhdessä Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun, Keski-Pohjanmaan sekä Lapin sairaanhoitopiirien kanssa.
”Lahjoituksen tarkoituksena on tehostaa lääkärikoulutusta koko Pohjois-Suomen alueella, jotta kaikki sairaalat saisivat myös aikanaan psykiatreja kovaan tarpeeseen”, Oikarinen selventää.
Sote-uudistus muuttaa mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian rakennetta Oulun erva-alueella, jossa psykiatrit vähenevät julkisella puolella. Oikarinen näkee, että julkisen puolen työpaikkojen pitäisi olla vetovoimaisia, etteivät kaikki psykiatrit työllistyisi yksityiselle puolelle.
Pohjois-Pohjanmaalla psykiatrien tarve on jopa suurempi kuin muualla maassa. Lisäksi vuonna 2019 voimaan tuleva sote-uudistus asettaa omat haasteensa psykiatrien koulutukselle.
Oikarisen mukaan Ouluun on kaavailtu psykologin koulutusta, johon maisterintutkinto-oikeus tulisi Tampereelta. Psykologien tarve kasvaa, sillä psykiatrien tapaan myös psykologeista tulee olemaan pula tulevaisuudessa.
”Psykologikoulutus vastaisi tähän tarpeeseen.”
Lääketieteellisen tiedekunnan dekaanin Kyösti Oikarisen mukaan Ouluun on kaavailtu psykologin koulutusta, johon maisterintutkinto-oikeus tulisi Tampereelta. Psykologien tarve kasvaa, sillä psykiatrien tapaan myös psykologeista tulee olemaan pula tulevaisuudessa. Arkistokuva.
Apua saa myös opintopsykologilta ja yliopistopastorilta
Yliopistolla on myös muita tahoja, joiden puoleen voi kääntyä ongelmien kanssa. Yliopistolta löytyy opintopsykologin palvelut, jonka kanssa voi jutella opintoihin liittyvistä asioista.
Oulun yliopiston opintopsykologiPia Partasen mukaan hänellä on ollut lähes 1000 opiskelijakäyntiä viime lukuvuoden aikana. Partasen lisäksi yliopistolla toimii kaksi opiskelu-ja uraohjaajaa.
Partanen myöntää palveluiden ruuhkautuvan ajoittain, ja ajanvarauksen kautta tapaamista on saattanut joutua odottamaan noin neljä viikkoa.
”Samanaikaisesti on kuitenkin kaikilla ohjaajillamme ollut tarjolla viikoittaiset avoimet vastaanottoajat, joille on voinut tulla ilman ajanvarausta. Opiskelijat ovat hyödyntäneet näitä aktiivisesti”, Partanen huomauttaa.
Partasen mukaan viime lukukauden perusteella tyypillisimmät käyntisyyt opintopsykologin luona ovat ajanhallinta ja arjenhallinta, jaksaminen ja stressi, opintojen uudelleen suunnittelu tai henkilökohtainen opintosuunnitelma HOPS, opiskelutekniset ongelmat sekä motivaatio-ongelmat.
Opintopsykologin palvelut muuttuvat tänä syksynä, mutta Partasen mukaan vielä ei ole tiedossa, miten palvelut järjestetään kuluvan lukuvuoden aikana.
Oulun yliopiston opintopsykologi Pia Partanen myöntää palveluiden ruuhkautuvan ajoittain, ja ajanvarauksen kautta tapaamista on saattanut joutua odottamaan noin neljä viikkoa. Arkistokuva.
Lisäksi yliopistolla työskentelee yliopistopastoriAri Savuoja, jonka kanssa voi käydä juttelemassa mistä tahansa mieltä painavasta asiasta.
Yliopistopastorin erityisaluetta ovat maailmankatsomuksiin ja uskontoihin liittyvät kysymykset. Lisäksi hänen kanssaan voi jutella myös ihmissuhteista, kuten parisuhteen päättymisestä tai läheisen kuolemasta. Savuoja on sopinut YTHS:n kanssa heidän ehdottavan hänen palvelujaan opiskelijoille, joilla on tällaisia elämäntilanteita.
Yliopistopastorin luona käy myös paljon henkilökuntaan kuuluvia henkilöitä, sillä yliopistopastori on yliopistossa kaikkia varten. Yliopistopastorin mukaan opiskelijat tuntevat hänen palvelunsa aika hyvin, ja hänen työhuoneensa on keskeisellä paikalla 2T -käytävän varrella. Savuojan luona käy keskimäärin asiakas päivässä.
Yliopistopastorin luona voi käydä juttelemassa oven ollessa auki tai tapaamisajan voi sopia etukäteen puhelimitse, sähköpostilla tai somessa yksityisviestillä.
”Minun palveluni ovat avoimia ja ilmaisia kaikille kirkko- tai uskontokunnasta riippumatta ja myös muualta tulleille kirkon jäsenille, vaikka ne tarjoavat Oulun evankelis-luterilaiset seurakunnat.”
Yliopistopastori Ari Savuojan työhuone TF101 sijaitsee Linnanmaan kampuksella keskusaulan vieressä. ”Minun palveluni ovat avoimia ja ilmaisia kaikille kirkko- tai uskontokunnasta riippumatta ja myös muualta tulleille kirkon jäsenille, vaikka ne tarjoavat Oulun evankelis-luterilaiset seurakunnat.”
Julkisen sektorin psykoterapiaan mahdollista hakea avustusta Kelalta
Sosiaalipoliittisen asiantuntijan Hennamari Toiviaisen mukaan opiskelijat voivat halutessaan käyttää YTHS:n lisäksi myös Oulun kaupungin mielenterveyspalveluita.
Kuten YTHS:llä, myös kaupungin mielenterveyspalveluissa hoitoon pääsyä joutuu odottamaan pitkään, ja Riitta Mäkelän mukaan jonot voivat olla usean kuukauden mittaisia.
Julkisen puolen psykoterapiaan on Toiviaisen mukaan mahdollista hakea rahallista tukea Kelalta. Kuntoutustukea saadakseen asiakkaalla tulee olla riittävä hoitosuhde lääkärin kanssa, jotta lääkäri voi tehdä diagnoosin asiakkaasta.
Koko hoitoprosessi voi tuntua pallottelulta ja kohtuuttomalta, jos jonot ovat pitkät eikä hoitoa antava lääkäri ole psykiatri.
Toiviaisen kokemuksen mukaan mielenterveyspalveluissa on todella paljon kuukausikohtaista vaihtelua: YTHS saa tavallista enemmän yhteydenottoja aina syksyllä ja keväällä, marraskuussa ja huhtikuussa.
Hennamari Toiviaisen mukaan YTHS:n uusimman terveystutkimuksen tulokset mielenterveydestä kertovat psyykkisen hyvinvoinnin heikentymisestä koko tällä vuosituhannella. Kyse on isosta opiskelijamäärästä.
”Jos ajatellaan, että joka kolmannella opiskelijalla on psyykkisiä ongelmia, niin vaikkapa 12 000 opiskelijan joukossa se tarkoittaa noin 4000 opiskelijaa, joilla on psyykkisiä ongelmia.”
Toiviaisen mukaan apua ongelmiin on saatavilla, sitä pitäisi vain tuoda paremmin esille. Lisäksi ongelmaiset ovat hänen näkemyksensä mukaan näkymättömissä: He, jotka apua kipeimmin tarvitsisivat, oleilevat usein enemmän kotona kuin yliopistolla.
Oulun yliopiston ylioppilaskunta järjestää tänä syksynä jälleen edustajistovaalit. Edustajistovaalien ehdokasasettelu päättyi tiistaina 17.10. OYY:n keskusvaalilautakunta kokoontui tiistaina puoliltapäivin tarkoituksenaan vahvistaa ehdokasasettelu ja ehdokasyhdistelmä. Tämä kuitenkin siirtyy torstaille (19.10.). ”Syynä on se, että jouduimme antamaan osalle vaaliliitoista huomautuksia puutteellisesti täytetyistä asiakirjoista. Näillä huomautuksen saaneilla vaaliliitoilla on aikaa torstaihin kello 12 saakka korjata puutteet. Keskusvaalilautakunta kokoustaa torstaina kello […]
Oulun yliopiston ylioppilaskunta järjestää tänä syksynä jälleen edustajistovaalit.
Edustajistovaalien ehdokasasettelu päättyi tiistaina 17.10. OYY:n keskusvaalilautakunta kokoontui tiistaina puoliltapäivin tarkoituksenaan vahvistaa ehdokasasettelu ja ehdokasyhdistelmä. Tämä kuitenkin siirtyy torstaille (19.10.).
”Syynä on se, että jouduimme antamaan osalle vaaliliitoista huomautuksia puutteellisesti täytetyistä asiakirjoista. Näillä huomautuksen saaneilla vaaliliitoilla on aikaa torstaihin kello 12 saakka korjata puutteet. Keskusvaalilautakunta kokoustaa torstaina kello 12.30, jonka jälkeen meillä on antaa virallinen tieto ehdokasmääristä”, sanoo keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Liisa Komminaho.
Komminaho ei kommentoi sitä, ketkä saivat huomautuksia tai millaisia nämä mainitut puutteet olivat.
”Sen voin jo sanoa, että ehdokkaita on enemmän kuin paikkoja, eli vaalit järjestetään.”
Edustajistovaaleissa opiskelijat valitsevat ylioppilaskunnalle 37-henkisen edustajiston. Edustajisto on OYY:n ylin päättävä elin, joka linjaa esimerkiksi ylioppilaskunnan jäsenmaksun suuruudesta ja siitä, miten rahat käytetään.
Edustajistovaalien ennakkoäänestys alkaa 1.11. ja päättyy 6.11. Varsinainen vaalipäivä on 7.11. Tänä syksynä edustajistovaalit ovat ensimmäistä kertaa täysin sähköiset, ja paperista äänestystä ei järjestetä lainkaan.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
