Opiskelijatutkimuksen mukaan oululaiset lääketieteen opiskelijat Suomen kriittisimpiä – kritiikin kohteena opetustilat, tuen puute ja hitaasti Kontinkankaalle rantautuvat uudistukset

Luentojen seuraamista lattiatasosta, opintojen tuen puutetta, tiedonkulkuongelmia… Lääkäriliiton uusimman opiskelijatutkimuksen mukaan Oulun medisiinarit ovat valtakunnallisesti koko maan kriittisimpiä. Selvitimme, mistä kritiikki kumpuaa.

TEKSTI Katariina Mäkelä

KUVAT Matti Räty

Kun Lääkärilehti julkaisi viime tammikuussa Lääkäriliiton opiskelijatutkimuksen tulokset, Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki pyysi Oulun yliopiston ylioppilaskuntaa (OYY) selvittämään kyseisen tutkimuksen tuloksen syitä tarkemmin.

OYY keskusteli Oulun Lääketieteellisen Killan (OLK) opiskelijoiden kanssa sekä opiskelijatutkimuksesta että opiskelijoiden näkemyksistä Oulun yliopiston lääketieteellisestä koulutuksesta ja sen kehittämistarpeista. Keskustelun ja aiempien kyselyiden pohjalta OYY laati selvityksen.

OYY:n selvityksessä keskeisimmiksi epäkohdiksi mainittiin Kontinkankaan opetustilat, koulutuspalveluiden liian vähäiset resurssit tarpeeseen nähden sekä se, että yhdenvertaisuus ei toteudu Linnanmaan opiskelijoiden kanssa.

Kysyimme Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan koulutusdekaanilta Jyrki Mäkelältä ja koulutuspalvelupäälliköltä Katja Puralta, mitä asioille aiotaan tehdä. Pyysimme kommenttia myös Kontinkankaan tilatyöryhmän opiskelijajäseneltä Eelis Palokankaalta.

Opiskelijoiden antama kritiikki on Mäkelän mukaan ollut tiedossa jo pitkään. Hän kertoo, että tilaongelmia ratkotaan remontilla, ja opetusta koskevaan kritiikkiin vaikutetaan opetussuunnitelmalla. 

”Me olemme tunnistaneet nämä ongelmat, ja asioihin on pyritty vaikuttamaan aktiivisesti.”

Uutta opetussuunnitelmaa on noudatettu vasta vuoden verran, ja Mäkelä vakuuttaakin, että kehitystä tulee tapahtumaan – ei hetkessä, mutta pikkuhiljaa.

Ryhmäopetusta kahvihuoneessa

Yksi suurimmista kritiikin kohteista on Kontinkankaan kampuksen opetustilat, joita pidetään monilta osin vanhanaikaisina ja liian pieninä. Esimerkiksi massaluennoilla opiskelijat joutuvat jopa istumaan käytävillä.

Kritiikki kohdistuu nimenomaan Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) puolelle, ei Aapistien uusiin tiloihin – uusiin tiloihin opiskelijat ovat kyllä tyytyväisiä. Uudella puolella luentosalit ovat tarpeeksi suuria, jopa 300–400 kuulijaa mahduttavia, joten niihin mahtuu koko kurssi kerralla.

Oulun yliopistollinen sairaala on rakennettu jo 1970-luvulla, joten on selvää, etteivät tilat enää vastaa nykypäivän opetustilatarpeita. Jyrki Mäkelän mukaan opetustiloja ei sairaalan puolella ole tarpeeksi.

Sairaalan rakentamista seuranneen viidenkymmenen vuoden aikana maailma on muuttunut ja potilasmäärät lisääntyneet, joten kaikki mahdolliset tilat on jouduttu ottamaan potilaskäyttöön.

Sairaalan puolella luentosaleihin mahtuu enintään 130 opiskelijaa, ja kun kurssit ovat 150 opiskelijan kursseja, lopputuloksena on, etteivät kaikki mahdu kerralla sisälle.

”Se on ihan totta, että opiskelijat joutuvat istumaan lattialla – eikä sille oikein voi mitään”, Mäkelä harmittelee.

Koulutuspalvelupäällikkö Katja Puran mukaan opiskelijat ovat antaneet palautetta etenkin ryhmätyötilojen vähäisyydestä. Hän vakuuttaa, että syksyn aikana alkavan remontin myötä ryhmätyötiloja tulee lisää.

Oulun yliopisto on myös rakentamassa Kontinkankaalle uutta, Linnanmaan mallin mukaista Tellus-opiskelutilaa

Mäkelä kertoo itse pitävänsä ryhmäopetusta kahvihuoneessa, sillä sairaalan puolella ryhmäopetustiloja ei ole.

”Se on opettajille yhtä hankalaa kuin opiskelijoille – siitä [tilan puutteesta] kärsii myös opettajat. Samassa veneessä tässä ollaan.”

”Se on ihan totta, että opiskelijat joutuvat istumaan lattialla – eikä sille oikein voi mitään.”

Opiskelijat ovat saaneet olla mukana suunnittelemassa uusia tiloja. Pura kertoo, että esimerkiksi Kontinkankaan Tellus-projektissa opiskelijat ovat saaneet kommentoida suunnitelmia. Opiskelijoilta on varmistettu, että suunnitelmat vastaavat heidän käsityksiään hyvistä ja tarpeellisista tiloista.

”Niistä tiloista tulee kyllä hienot. Tietysti se vie jonkun aikaa, mutta yliopisto todellakin on puuttumassa tähän tilaongelmaan”, Pura vakuuttaa.

Yksi tilatyöryhmän opiskelijajäsenistä on Oulun Lääketieteellisen Killan hallituksen varainhankintavastaava Eelis Palokangas. Myös hän pitää suurimpana ongelmana sitä, että luento-opetuksen ulkopuolisia opiskelutiloja on hyvin vähän. 

Palokangas onkin iloinen, että asiaan tulee parannusta: ”Ensi syksyn aikana lähtee kunnon tilamuutos käyntiin.”

Jyrki Mäkelä muistuttaa, että uuden sairaalan rakentaminen on alkamassa ja sen odotetaan valmistuvan jo ensi vuosikymmenen loppupuolella. Uusi sairaala rakennetaan vanhan sairaalan viereen. Tulevaisuuden sairaala OYS 2030 -hankkeen kuvataan olevan ”opetuksen ja tutkimuksen tarpeet täyttävä laitos”.

Eriarvoisuutta kampusten välillä

Oululaiset lääketieteen opiskelijat ovat kritisoineet myös sitä, että Kontinkankaalla on hyvin erilainen toimintakulttuuri Linnanmaahan verrattuna. Tämän vuoksi monien uudistusten vieminen Kontinkankaalle on viivästynyt, mikä on taas aiheuttanut sen, että opiskelijat ovat kokeneet eriarvoisuutta muihin Oulun yliopiston opiskelijoihin nähden.

Opiskelijoiden kritiikki on kohdistunut muun muassa Tuudo-sovellukseen ja sähköiseen palaute.oulu.fi -palautejärjestelmään.

Katja Pura haluaa täsmentää, että Tuudo-sovelluksessa on kaikki ominaisuudet käytössä kaikilla – sovellus on siis täysin sama. Ongelmana on se, että sovellus hakee tietonsa WebOodista.

Muista opiskelijoista poiketen lääketieteellisen tiedekunnan opetustapahtumat eivät ole olleet WebOodissa, vaan ne on tehty Exceliin, jonka vuoksi ne eivät siirtyneet sieltä Tuudoon. Tulevalle lukuvuodelle lukujärjestykset on tehty kuten muualla yliopistossa, joten myös tiedekunnan opiskelijat näkevät jatkossa lukujärjestyksensä Tuudosta.

Myös palaute.oulu.fi-työkalu hakee tietonsa WebOodista, joten sekin tulee syksystä alkaen käyttöön. Ympärivuorokautinen kulku kulkukortilla on ollut pian vuoden käytössä Linnanmaalla, mutta ei vielä kokonaisuudessaan Kontinkankaalla. Katja Pura vakuuttaa, että 24/7-kulku on tulossa Kontinkankaallekin.

Eelis Palokangaskin on huomannut omien opintojensa aikana kyseisten sovellusten toimimattomuuden. Hänen mielestään opiskelijat voivat olla luottavaisin mielin: ”Nämä ovat kuitenkin kokonaisuudessaan sellaisia asioita, jotka ovat onneksi korjaantumassa.”

 

Koulutuspalvelupäällikkö Katja Puran mukaan opiskelijat ovat antaneet palautetta etenkin ryhmätyötilojen vähäisyydestä. Koulutusdekaani Jyrki Mäkelä kertoo itse pitävänsä ryhmäopetusta kahvihuoneessa, sillä sairaalan puolella ryhmäopetustiloja ei ole.

Kuormittuneita opintosuunnittelijoita

Opiskelijat ovat antaneet palautetta myös saamansa tuen vähäisyydestä. Opiskelijat kokevat koulutuspalveluiden, eli koulutussuunnittelijoiden ja opintoasiainsihteerien, resurssien olevan riittämättömiä lääketieteellisen tiedekunnan tarpeeseen nähden.

Opiskelijat ovat huolissaan opiskelijoiden ja opetuksen tuesta, sillä Oulun yliopistossa on valtakunnallisesti pienimmät tukipalvelut.

Myös Mäkelä harmittelee asiaa. ”Meillä oli aikaisemmin neljä työntekijää, mutta yksi henkilö lähti pois. Se on selvästi vaikuttanut tilanteeseen.”

Eelis Palokankaan mukaan suurin tukipalveluihin liittyvä ongelma sen sijaan on ollut se, että opintosuunnittelijoita on liian vähän.

Palokangas kertoo esimerkkinä tapauksista joissa hän on joutunut turhaan odottamaan aamulla opettajaa paikalle. Tämä on johtunut yksinkertaisesti siitä, että opettaja on syystä tai toisesta joutunut perumaan ryhmäopetuksen. Perumisesta on ilmoitettu opintohallintoon opintosuunnittelijalle, mutta tieto ei ole kulkenut opiskelijoille asti.

Palokangas kuitenkin muistuttaa, että syksyllä opintohallintoon on tulossa yksi uusi opetushoitaja, jonka tuleviin työtehtäviin kuuluu lääketieteen tutkinto-ohjelman opintojaksoihin kuuluvia organisointitehtäviä. Hän esimerkiksi vastaa opetustilojen varaamisesta ja keskussairaalaharjoitteluiden organisointiin liittyvistä tehtävistä.

”Tämä on selvästi ollut poikkeusvuosi, ja tilanne tulee toivottavasti korjaantumaan”, Palokangas huomauttaa.

 

Eelis Palokangas pitää erityisen tärkeänä seikkana sitä, että keskusteluyhteydet ovat auki puolin ja toisin. ”Asioita ei suinkaan lakaista maton alle, vaan niitä pyritään aktiivisesti kehittämään.” Arkistokuva.
Lääketieteen opiskelija Eelis Palokangas pitää erityisen tärkeänä seikkana sitä, että keskusteluyhteydet ovat auki puolin ja toisin. ”Asioita ei suinkaan lakaista maton alle, vaan niitä pyritään aktiivisesti kehittämään.” Arkistokuva.

Mentori apuna ammattiin kasvamisessa

Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa opiskelijoilla on omaopettajatapaamisia noin kerran lukuvuodessa, eivätkä nekään aina toteudu. Muun muassa tästä syystä opiskelijat kääntyvät usein koulutussuunnittelijoiden ja opintoasiansihteereiden puoleen, mikä taas kuormittaa koulutuspalveluiden resursseja.

Jyrki Mäkelän mukaan omaopettajien rekrytoinnissa on ollut ongelmia. Omaopettajia ei Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ole kovin paljon.

Katja Pura yhtyy Mäkelän kommenttiin: ”Lääketieteellisessä tiedekunnassa sisäänotto on 150 opiskelijaa, ja kun yhdessä ryhmässä on vähintään kymmenen opiskelijaa, niin sehän tarkoittaa aika monta opettajaa.”

Palokankaan käsityksen mukaan opiskelijat eivät yleensä kaipaa henkilökohtaista ohjausta, sillä lukujärjestykset tulevat pitkälti valmiina. Lähtökohtaisesti omaopettajalta ei siis kaivata niinkään opintojen suunnitteluun liittyvää apua.

Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa käytössä on mentor-malli. Puran mukaan se on hyvä ja toimiva malli, ja myös Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta pyrkii jatkossa ottamaan mallia Turusta.

Palokangas pitää mentori-termiä omaopettajaa parempana, sillä se myös kuvaa tällaisen tukihenkilön toimenkuvaa paremmin. ”Mentori olisi parempi termi: hän olisi tukena ammattiin kasvamisessa.”

Katja Pura kertoo, että myös Tuudo hyppää apuun omaopettajatoiminnassa. Tuudoon tulee omaopettaja-sovellus, jonka toivotaan helpottavan tapaamisten sopimista ja sitä, mitä asioita tapaamisissa tulisi käsitellä.

”On tulossa vuosikursseittain runko siitä, mitä omaopettaja-tapaamisissa olisi hyvä käsitellä. Tämä runko pohjautuu tietysti opetussuunnitelmaan.”

Haasteita tiedonkulun kanssa

Oulun medisiinarit eivät tutkimuksen mukaan ymmärrä, miksi heillä ei ole samoja palveluita kuin Linnanmaan kampuksella. Tiedonkulussa on siis ongelmia.

”Sairaalayhteisö on hyvin dynaaminen: muutoksia tapahtuu koko ajan. Kaikesta pitäisi siis tiedottaa aktiivisesti”, Mäkelä toteaa.

Kilta on hyvin aktiivinen, ja asioista on keskusteltu avoimesti. Katja Pura kertoo, että opiskelijoiden kanssa on kokoonnuttu myös tiedotuskritiikin tiimoilta. Opiskelijoilta kysyttiin suoraan, mikä olisi heille paras tapa tiedottaa asioista ja mitä tiedotuskanavia he toivovat käytettävän.

”Onneksi meillä on hyvä keskusteluyhteys opiskelijoiden kanssa.”

”Tiedottaminen tilamuutoksista ajoissa vähentäisi myös turhia huhumyllyjä. Opiskelijat kaipaisivat ihan simppeleitä väliaikatietoja. Kaiken ei mielestäni tarvitse olla täysin valmista ennen kuin tiedotetaan. Jo se auttaisi hyvin pitkälle, että yliopisto kertoisi, että jokin asia on tiedostettu ja että asiaa hoidetaan.”

Tiedekunnan sisällä tiedotus toimii Palokankaan mukaan hyvin, mutta yliopistolta kaivattaisiin aktiivisempaa otetta tiedottamiseen. Esimerkiksi kun Kontinkankaalle tuli läppärilainaamo, yliopisto ei tiedottanut asiasta opiskelijoille lainkaan. Tiedottaminen jäi killan vastuulle.

Kun ryhmätyötiloja oli mahdollista varata kalenterisovelluksen kautta, ei siitäkään tullut opiskelijoille yliopiston puolesta informaatiota – tästäkin tiedotti lopulta kilta.

”Kiltana olemme aktiivisesti ottaneet tiedotustaakkaa. Tällaisten asioiden tulisi missään nimessä olla killan vastuulla.”

Myös tilamuutoksiin liittyen Palokangas toivoisi yliopistolta aktiivisuutta. Tähän mennessä tilatyöryhmän opiskelijajäsenet ovat hoitaneet kaiken tiedotuksen tilamuutoksista riviopiskelijoille.

”Tiedottaminen tilamuutoksista ajoissa vähentäisi myös turhia huhumyllyjä. Opiskelijat kaipaisivat ihan simppeleitä väliaikatietoja. Kaiken ei mielestäni tarvitse olla täysin valmista ennen kuin tiedotetaan. Jo se auttaisi hyvin pitkälle, että yliopisto kertoisi, että jokin asia on tiedostettu ja että asiaa hoidetaan.”

Aitoa potilaiden kohtaamista kaivataan

Tutkimuksen mukaan Oulun medisiinarit toivoivat opintoihinsa muita enemmän kliinisiä toimenpiteitä. Opiskelijat myös kaipaavat nykyistä enemmän potilaiden kohtaamista ja tutkimista.

Jyrki Mäkelän mukaan uudessa opintosuunnitelmassa perusterveydenhuollon painotusta on lisätty.  Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijat pääsevät tutkimaan perusterveydenhuollon potilaita – potilaskontakteja siis saadaan lisää.

Eelis Palokangas kertoo päässeensä harjoittelemaan pientoimenpiteitä, kuten luomenpuistoa, ”ihan kohtuullisesti”: ”Potilaan tutkimista ja tällaista toivoisin lisää. Aina voisi olla enemmän – hyvä, että asialle tehdään jotakin.”

Mäkelä kertoo, että heillä on yhteistyössä sairaanhoitopiirin kanssa kliinisten taitojen keskus, joka on ensi talvena ensimmäistä kertaa myös opiskelijoiden käytössä. Kliinisten taitojen keskukseen tulee kuivaharjoittelumahdollisuudet, joten opiskelijat pääsevät tekemään enemmän esimerkiksi ompeluharjoituksia tekoiholle. Kuivaharjoitteluun kuuluu myös esimerkiksi injektioiden tekemistä nivelmalleihin ja kanyloinnin harjoittelemista verisuonimalleihin.

”Potilaan tutkimista ja tällaista toivoisin lisää. Aina voisi olla enemmän – hyvä, että asialle tehdään jotakin.”

Valtakunnallisesti opetushenkilökunta on joka paikassa opiskelijoiden mielestä pätevää ja motivoitunutta. Silti Tampereen opiskelijat olivat suhteessa kaikista tyytyväisimpiä.

Oulun ja Tampereen opetuksen erona on esimerkiksi se, että Tampereella käytetään yhtenä opetusmetodina ongelmalähtöistä oppimista, jota muissa Suomen yliopistoissa ei tarjota samassa laajuudessa.

Jyrki Mäkelän mukaan ongelmalähtöistä oppimista on Oulussakin käytetty jonkin verran, mutta sitä hyödynnetään jatkossa yhä enemmän.

Myös Palokangas ymmärtää ongelmalähtöisen oppimisen viehätyksen, sillä lääkärin työ on ongelmalähtöistä.

”Potilas ei tule vastaanotolle kertomaan, että hänellä on sisätautinen tai kirurginen vatsavaiva”, hän muistuttaa.

Kaiken kaikkiaan selvityksessä esiin nostetut ongelmat ovat tuttuja tiedekunnalle, ja niihin selvästi reagoidaan. Muutokset eivät kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä.

Eelis Palokangas pitää erityisen tärkeänä seikkana sitä, että keskusteluyhteydet ovat auki puolin ja toisin.

”Asioita ei suinkaan lakaista maton alle, vaan niitä pyritään aktiivisesti kehittämään.”

 

Koulutuksen laadun turvaamista vaaditaan

Lääketieteen koulutuksen laadun parantaminen on valtakunnallisesti polttava aihe.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) julkaisi kesäkuussa historian ensimmäisen lääketieteen peruskoulutusta koskevan arvioinnin loppuraportin.

Raportissa listataan useita kohteita suomalaisen lääketieteen koulutuksen laadun parantamiseksi. Liian suurten opetusryhmien aiheuttamat ongelmat nousevat arvioinnissa erityisesti esille. Myös tarve yhdenmukaistaa eri tiedekuntien opetustavoitteita koetaan hyvin tärkeäksi.

Loppuraportti toteaa, että lääketieteen alojen suurentunut sisäänottomäärä näkyy vähentyneenä mahdollisuutena käytännön taitojen harjoitteluun, ja erityisesti sairaalan klinikoilla järjestettävä opetus on kärsinyt resurssipulasta.

Sekä Suomen Medisiinariliitto että lääketieteen opiskelijajärjestöjen puheenjohtajat vaativatkin nyt yliopistoja ja opetus- ja kulttuuriministeriötä tekemään töitä koulutuksen laadun turvaamiseksi.

Katariina Mäkelä

Äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajaksi opiskeleva luonnonlapsi, joka rakastaa naamiaisia ja voisi kulkea kurpitsapuvussa päivät pitkät.

Lue lisää:

Oulun yliopiston lukuvuoden avajaisia vietetään 10.9., juhlapuhujana opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen

Oulun yliopiston 60. lukuvuoden käynnistymistä juhlistetaan syyskuussa avajaistapahtumilla. Uudet opiskelijat toivotetaan tervetulleeksi orientaatioviikolla 3.–9.9. Viikon aluksi yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä tervehtii uusia opiskelijoita. Orientaatioviikon loppupuolella 7.9. fuksit osallistuvat Future Factory -haastekilpailuun. Kolmatta kertaa järjestettävässä Future Factoryssa uudet opiskelijat määrittelevät itselleen tulevaisuushaasteen, kehittelevät haasteeseen ratkaisuehdotuksen ja esittävät ratkaisunsa muille. Samalla viikolla Oulun yliopisto ja Helsingin yliopisto isännöivät UArctic-kongressia. Kongressin ensimmäiset […]

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Marko Heikkinen

Oulun yliopiston 60. lukuvuoden käynnistymistä juhlistetaan syyskuussa avajaistapahtumilla.

Uudet opiskelijat toivotetaan tervetulleeksi orientaatioviikolla 3.–9.9. Viikon aluksi yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä tervehtii uusia opiskelijoita.

Orientaatioviikon loppupuolella 7.9. fuksit osallistuvat Future Factory -haastekilpailuun. Kolmatta kertaa järjestettävässä Future Factoryssa uudet opiskelijat määrittelevät itselleen tulevaisuushaasteen, kehittelevät haasteeseen ratkaisuehdotuksen ja esittävät ratkaisunsa muille.

Samalla viikolla Oulun yliopisto ja Helsingin yliopisto isännöivät UArctic-kongressia. Kongressin ensimmäiset neljä päivää järjestetään Oulussa, viimeinen päivä Helsingissä. Tilaisuuteen osallistuu myös Monacon ruhtinas Albert II.

Yliopiston lukuvuoden avajaisten pääjuhla on maanantaina 10.9. Linnanmaalla Saalastinsalissa. Tilaisuudessa juhlapuheen pitää opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.). Kello 15.15 käynnistyvä juhla on avoin koko yliopistoyhteisölle, niin henkilökunnalle kuin opiskelijoille. Avajaisjuhlaa edeltää ekumeeninen jumalanpalvelus Pyhän Luukkaan kappelissa kello 13.30.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) järjestää keskiviikkona 12.9. lukuvuoden avajaistapahtuman Vulcanalian. Vulcanalia-päivä käynnistyy kello 10–14 Linnanmaan kampuksella järjestettävillä järjestömessuilla, ja iltajuhlaa vietetään Oulu Areenalla kello 20 alkaen. Iltajuhlan esiintyjät julkistetaan 15.8. Tapahtuman pääyhteistyökumppani on Oulun yliopisto.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Humanistien muutto alkoi, kasvatustieteilijöiden vuoro on vuoden lopussa

Vuoden loppuun mennessä Linnanmaan kampuksen pohjoispääty on poistunut Oulun yliopiston humanistisen ja kasvatustieteiden tiedekuntien käytöstä. Humanistisen tiedekunnan muutto käynnistyi keskiviikkona 1.8.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

In English.

Elokuun alussa Linnanmaalla liikkuu suuri määrä muuttolaatikoita.

Tuolloin humanistinen tiedekunta muuttaa Linnanmaan kampuksen pohjoispäädystä uusiin, remontoituihin tiloihin kampuksen vanhalle puolelle.

Muutto käynnistyi keskiviikkona 1.8. Humanistien vanhojen tilojen tulee olla tyhjennettyinä ja luovutuskunnossa elokuun puolivälissä.

Muutto koskettaa yhtälailla niin tiedekunnan henkilökuntaa kuin opiskelijoitakin. Samaan aikaan tiedekunnan kanssa muuttavat myös humanistien ainejärjestöt ja kattokilta Humanistinen Kilta kahvila Humuksineen.

Yksi kiltahuone, monta järjestöä

Humanistien uusiin kiltatiloihin kuuluu kolme jaettua kiltahuonetta sekä yksi yhteinen varastohuone.

Yhden huoneen jakavat Gieku ja Verba, toisen Suma, Communica ja Index, kolmannen Tiima, Kultu, Timppa ja Meteli. Uusiin kiltatiloihin kuljetaan aamukuudesta iltakymmeneen ilman kulkukorttia, muina aikoina kulkukortilla. Kiltakäytävältä avautuu myös yksi, lukossa oleva ulko-ovi.

Uudet tilat ovat valoisat: kaikki on uusissa tiloissa puhdasta ja häikäisevän valkoista. Muutos aiemmasta on ollut suuri – kaikki kantavia rakenteita ja ulkoseiniä lukuunottamatta on pistetty uusiksi, kertoo pääurakoitsija Temotekin key account manager Jarmo Klytseroff. 

”Uudet pinnat lattiassa, uudet ikkunat, uudet alakatot, uusi vesikatto, uudet ovet. Metalliovet ovat vanhaa perua.”

Humanistit jakavat uudet kiltatilansa muiden järjestöjen kanssa. Kuvaushetkellä kesäkuun 11. päivänä kiltahuoneissa on yhdellä seinällä iso tussitaulu, mutta muu kalustus vielä puuttui tyystin.
Humanistit jakavat uudet kiltatilansa muiden järjestöjen kanssa. Kuvaushetkellä kesäkuun 11. päivänä kiltahuoneissa oli yhdellä seinällä iso tussitaulu, mutta muu kalustus vielä puuttui tyystin.

Paria kerrosta ylempänä, kolmannessa kerroksessa avautuvat humanistisen tiedekunnan henkilökunnan tilat.

Henkilökunnan tilat ovat jaettu kahteen lamelliin, eli käytävään. Itäinen lamelleista on nyt Temotekin toimesta remontoitu, toinen on saneerattu jo noin kaksi vuotta sitten. Tiedekunnan uudet työhuoneet ovat pääasiassa jaettavia, ja huoneiden koot vaihtelevat kahdestatoista neliöstä noin neljäänkymmeneen neliöön.

Samoin kuin kiltatiloissa, uusissa tiloissa yleisvaikutelma on häikäisevä valkoisuus ja valoisuus. Ennen muuton alkamista jokainen huone näyttää aika lailla identtiseltä tyhjyydessään. Jarmo Klytseroffin mukaan huoneet näyttävät hyvin erilaisilta sen jälkeen kun huoneet on kalustettu.

Kolmannen kerroksen tiloissa ovat humanistisen tiedekunnan opetushenkilöstö, johto ja hallinto. Sen sijaan humanistisen tiedekunnan koulutuksen lähipalvelut muuttivat kesäkuun lopussa Opintokadulle, entisen Opiskelijakeskuksen tiloihin (KE1020). Sieltä löytyvät nyt humanistisen tiedekunnan, kasvatustieteiden tiedekunnan, Oulun kauppakorkeakoulun (HuTK-KTK-OyKKK -lähipalvelutiimi) sekä luonnontieteellisen tiedekunnan ja teknillisen tiedekunnan (LuTK-TKK –lähipalvelutiimi) koulutuksen lähipalvelut. Oman tiedekunnan lähipalvelupiste palvelee esimerkiksi opiskelutodistukseen, opintosuoritusotteeseen, opinto-oikeuden jatkamiseen ja lukuvuosi-ilmoittautumiseen liittyvissä asioissa.

Geokadulle avautuvassa uudessa kahvila Humuksessa tilaan avautuu tiski, jonka takana ovat keittiötilat. Vaikka tuoleja ja pöytiä laitetaan myös käytävälle, ravintolapaikkoja on vähemmän kuin aiemmassa tilassa. Humus oli vanhassa sijainnissaan avoinna viimeistä päivää 15.6.
Geokadun uudessa kahvila Humuksessa tilaan avautuu tiski, jonka takana ovat keittiötilat. Vaikka tuoleja ja pöytiä laitetaan myös käytävälle, ravintolapaikkoja on vähemmän kuin aiemmassa tilassa. Humus oli vanhassa sijainnissaan avoinna viimeistä päivää 15.6.

Haasteellinen työmaa

Jarmo Klytseroff kuvaa humanistien remonttityömaata haasteelliseksi. Kun remonttia tehdään jatkuvasti käytössä olevien tilojen lähellä, ei remontista saisi tulla häiritsevää ääntä tai hajuja.

”Lisäksi tiedottamista vaaditaan paljon: viikkotiedotteet on hyvinkin tarkkaan pitänyt laatia.”

Mutta kaikki on Klytseroffin mukaan sujunut hyvin, ja aikataulussa on pysytty, on oltu jopa lievästi etuajassa.

Uudet, saneeratut tilat luovutettiin Suomen Yliopistokiinteistöille (SYK) keskiviikkona 20.6. Juuri ennen tilojen luovutusta SYK:lle työmaalla tehtiin vain loppusiivouksia ja sähkön loppumittauksia ja laitettiin automaatiosäädöt kohdalleen. ”Pientä fiksaamista ja paperitöitä”, Klytseroff sanoo.

Uusiin kiltatiloihin maanantaina 11.6. tutustuneet humanistiainejärjestöjen edustajat vaikuttivat tyytyväisiltä tiloihin. Huolta aiheutti vain se, kuinka uusiin tiloihin löydetään, eli kuinka paljon uusia opasteita käytäville ja keskusaulaan tarvitaan. Kuvassa Humuksen uusiin keittiötiloihin tutustumassa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Kalle Parviainen, Outi Niemi, Heli Paaso-Rantala, Miriam Putula ja Emilia Käsmä.
Uusiin kiltatiloihin maanantaina 11.6. tutustuneet humanistiainejärjestöjen edustajat vaikuttivat tyytyväisiltä tiloihin. Huolta aiheutti vain se, kuinka uusiin tiloihin löydetään, eli kuinka paljon uusia opasteita käytäville ja keskusaulaan tarvitaan. Kuvassa Humuksen uusiin keittiötiloihin tutustumassa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Kalle Parviainen, Outi Niemi, Heli Paaso-Rantala, Miriam Putula ja Emilia Käsmä.

Kasvatustieteiden tiedekunta muuttaa joulukuussa

Siinä missä humanistien uusissa tiloissa on valmista, reilua kolmea kuukautta myöhemmin muuttavan kasvatustieteiden tiedekunnan tulevissa tiloissa tilanne on ollut toinen.

Työmaan aikataulu oli vielä kesäkuussa kolme viikkoa myöhässä aikataulusta.

Hanke tulee valmistumaan alkuperäisen aikataulun mukaan, lupaa Oulun yliopiston kiinteistöinsinööri Timo Haverinen.

”Urakat ovat valmiina lokakuun loppuun mennessä.”

Tällä työmaalla aikataulussa pysymistä on vaikeuttanut se, että remontin suunnittelun ja toteutukseen ryhtymisen välinen aika on ollut hyvin lyhyt.

”Suunnitteluajan ja toteuttamaan lähtemisen välinen aika on ollut hirmuisen tiukka. Kun on samalla tehty suunnittelua, yllätysten mahdollisuus kasvaa.”

Oma haasteensa on ollut siinä, että tiedekunnan tulevien kuvataideluokkien tila on ollut prosessitekniikan väistötilana. Väistötilan toiminta loppui kesäkuun lopussa, jonka jälkeen remontti pystyttiin käynnistämään myös sillä alueella.

Kasvatustieteilijät pääsevät muuttamaan uusiin tiloihin joulukuun alussa. Vanhat tilat on luovutettava Suomen Yliopistokiinteistölle joulukuun puolivälissä. Kun tilat ovat tyhjänä, SYK aloittaa pohjoispäässä Oamk-muutostyöt.

Muutto muuttaa myös ravintoloita

Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) tuleva muutto tulee vaikuttamaan myös Linnanmaan ravintoloihin. Kun syöjämäärä kasvaa tulevaisuudessa tuhansilla, ravintolatilaa tarvitaan lisää. Siksi kampuksen pohjoispäädyssä olevia ravintoloita Foodoota ja Maraa remontoidaan.

Foodoota remontoidaan tänä vuonna ja Maraa sekä eläinmuseon ensimmäistä kerrosta remontoidaan Oamkin muutostöiden yhteydessä 2019–2020. Remonteilla saadaan Foodoon ympäristöön yli 600 asiakaspaikkaa lisää ja Maran ympäristöön noin 300 asiakaspaikkaa.

Foodoo ja Mara sulkevat ovensa remonttien vuoksi kahdessa erässä. Eläinmuseota vastapäätä olevan Juveneksen ravintolan Foodoon ovet sulkeutuivat vapulta, ja sen keittiöremontti on paraikaa käynnissä. Ravintolan peruskorjaus valmistuu keväällä 2019. Sitä ennen kampuksen ruokailijoita palvelee eläinmuseon ensimmäiseen kerroksen tilaan rakennettava väistökeittiö. Museon näyttelysali kalustetaan myös väliaikaiseksi ravintolasaliksi.

Eläinmuseon väistökeittiön ovet avautuvat syyslukukauden alussa, 3. syyskuuta.

Mara puolestaan sulkeutuu sen jälkeen kun Foodoo avataan. Muutoin pohjoispäädyn alueella alkaa Oamkin tilojen remontti vaiheittain syyskuusta alkaen.

Oulun ammattikorkeakoulun Kotkantien ja Teuvo Pakkalan kadun kampukset muuttavat Linnanmaalle syksyllä 2020. Muuton jälkeen yhteiskampuksella opiskelee ja työskentelee noin 20 000 henkeä.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Biocenter Oulun johtaja, molekyylibiologian professori Johanna Myllyharju Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtajaksi

Valtioneuvosto on nimittänyt professori Johanna Myllyharjun Oulun yliopistosta Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtajaksi 1.1.2019 lukien, yliopisto tiedottaa. Hallituksen toimikausi on kolmivuotinen. Johanna Myllyharju on molekyylibiologian professori ja hän toimii Oulun yliopistossa Biocenter Oulun johtajana. Hän on Suomen tieteellinen edustaja Euroopan molekyylibiologian laboratorion (EMBL) ja Euroopan molekyylibiologian konferenssin (EMBC) hallintoelimissä. Myllyharju on Biokeskus Suomen johtoryhmän jäsen ja […]

Valtioneuvosto on nimittänyt professori Johanna Myllyharjun Oulun yliopistosta Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtajaksi 1.1.2019 lukien, yliopisto tiedottaa. Hallituksen toimikausi on kolmivuotinen.

Johanna Myllyharju on molekyylibiologian professori ja hän toimii Oulun yliopistossa Biocenter Oulun johtajana. Hän on Suomen tieteellinen edustaja Euroopan molekyylibiologian laboratorion (EMBL) ja Euroopan molekyylibiologian konferenssin (EMBC) hallintoelimissä. Myllyharju on Biokeskus Suomen johtoryhmän jäsen ja sen edellinen puheenjohtaja. Suomen Akatemiassa hän on toiminut aiemmin terveyden tutkimuksen toimikunnan varapuheenjohtajana.

Toimikaudella 1.1.2019–31.12.2021 hallituksen jäseniä ovat professori Martti Kauranen (Tampereen teknillinen yliopisto), professori Heikki Kröger (Itä-Suomen yliopisto), professori Erika Löfström (Helsingin yliopisto), tutkimusjohtaja, professori Per Mickwitz (Suomen ympäristökeskus) ja teknologiajohtaja, dosentti Marita Niemelä (Neste Engineering Solutions).

Suomen Akatemia rahoittaa korkealaatuista tieteellistä tutkimusta, toimii tieteen ja tiedepolitiikan asiantuntijana sekä vahvistaa tieteen ja tutkimustyön asemaa. Vuonna 2018 se rahoittaa tutkimusta 436 miljoonalla eurolla. Akatemian hallitus päättää esimerkiksi Akatemian toiminta- ja taloussuunnitelmista, tieteellisten toimikuntien, strategisen tutkimuksen neuvoston ja tutkimusinfrastruktuurikomitean työn yhteensovittamisesta sekä tieteellisten toimikuntien tutkimusalojen edistämisestä.

Valtioneuvosto nimeää Akatemian hallituksen ja tieteelliset toimikunnat kolmen vuoden toimikaudelle. Valtioneuvosto pyrkii siihen, että hallituksessa ja toimikunnissa on monipuolinen ja korkeatasoinen tieteellinen asiantuntemus. Akatemian hallituksen nykyinen puheenjohtaja on farmakologian ja lääkekehityksen professori Heikki Ruskoaho Helsingin yliopistosta.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Kun aloin pelätä kevään saapumista

"Olen oppinut suremaan: enää en vetäydy pelkästään kuoreeni, vaan pyrin puhumaan menetyksestä ja sanoittamaan omaa suruani. Suru on ikään kuin kunniavieras, jonka täytyy antaa tulla kylään", kirjoittaa Henna Määttä.

Eräänä kauniina keväisenä päivänä olin ystäväni luona viettämässä aikaa, kun ystäväni äiti kutsui minut puhelimeen. Hän näytti jotenkin kummallisen vakavalta. Puhelimessa oli vanhin isosiskoni, joka kertoi isämme saaneen äkillisen sairauskohtauksen ja kuolleen.

Romahdin hetkellisesti lattialle, enkä saanut yhtään sanaa ulos suustani. Ystäväni taisi halata minua, en muista. Pyöräilin kotiin.

Sen jälkeen en oikein muistakaan juuri mitään. Vuosi meni aivan yhtäkkiä ohi.

Oli keskusteluja perinnönjaosta: metsistä, omakotitalosta, mökistä ja velkojen maksamisesta. Paljon sellaista, josta 13-vuotias ei vielä kovin paljoa ymmärtänyt, mutta josta yritin kovasti ottaa selvää.

Sitten seurasivat hautajaiset. Totta kai lauloin ja soitin viulua, senhän minä osasin ja hallitsin. Isän lempilaulu kirkossa ja siskojen toivekappale hautaan laskiessa. Pystyin kaikkeen tuohon, koska olin fyysisesti läsnä, mutten oikeasti kuitenkaan. Aivan kuin olisin katsellut itseäni kauempaa. Toimin kuin robotti. Joku taisi kysyäkin, miten pystyin siihen. En osannut vastata.

Itkin ensimmäisen kerran isäni kuolemaa noin vuoden päästä. Silloin sille itkulle ei meinannut tullut loppua. Istuin ystäväni kanssa laiturin nokassa, heiluttelimme jalkojamme samaan tahtiin. Mitään muuta en sinä hetkenä tarvinnut kuin ihmisen joka on läsnä.  

 

Jokaisella meistä on omat taakkamme kannettavana ja surumme surettavana.

Kun kävelee Linnanmaan kampuksella tai kaupungilla, näkee hyvin erilaisia ihmisiä. Osa hymyilee, osa näyttää pohtivalta, osa vihaiselta, osalla on otsassa pieni huolen piirtämä uurre. Jokaisen eleen ja jokaisen ilmeen taakse piiloutuu ihmisen menneisyys ja nykyhetki. Se korostuu erityisesti tänä päivänä, kun moni meistä maalaa sosiaaliseen mediaan tietynlaista kuvaa omasta elämästään. Somessa julkaistut kuvat, videot ja kirjoitukset eivät kuitenkaan usein anna todellista kuvaa siitä, mitä elämässä on oikeasti meneillään. Joskus elämässä tuntuu nimittäin siltä, että päälle kaatuu kuorma-autollinen kuraa, kun se lapiollinenkin olisi riittänyt.

Vaikka surevan ihmisen kohtaaminen ja tukeminen ei aina ole helppoa, monesti yhdessä hiljaa istuminen tai kuunteleminen riittää. Itkiessäni isäni kuolemaa pysähdyin ensimmäistä kertaa tuon vuoden aikana ja annoin tunteilleni vallan. Koko vuosi oli mennyt suorittaessa: keskiarvo oli 9.8, tanssin viisi kertaa viikossa ja kävin juoksemassa lähes joka päivä.

Vasta aivan viime aikoina olen oppinut puhumaan läheisimmille ihmisille siitä miten voin, siitä mitä on tapahtunut, mitä minulle todellisuudessa kuuluu. Olen oppinut, ettei minun tarvitse joka tilanteessa olla se vahvin, joka kestää ihan mitä tahansa.

On vahvuutta osata olla heikko ja näyttää se. On vahvuutta itkeä ja sanoa, että minä tarvitsen sinua ja tukeasi.

 

Viime vuodet ovat olleet itselleni yhdet elämäni rankimmista, ja olen ymmärtänyt sen vasta nyt, kun aikaa on hieman kulunut. Siitä lähtien kun aloitin varhaiskasvatuksen opinnot, olen joka kevät menettänyt itselleni läheisen ihmisen. Osa menetyksistä on isäni kuoleman tapaan tullut eteen yllättäen, osa on ollut tiedossa jo pidempään, seurausta pitkäaikaisesta sairaudesta kuten alzheimerista tai rintasyövästä.

Aivan hiljattain totesin ystävälleni: ”Onpa ihanaa ja helpottavaa, kun tänä keväänä ei kukaan ole kuollut.” Ystäväni katsoi minua pitkään, jonka jälkeen kerroin hänelle, kuinka monena peräkkäisenä vuotena olen saanut kuulla suru-uutisia ja olla mukana saattelemassa läheistä ihmistä viimeiseen lepoon. Sanottuani sen ääneen ymmärsin, miksi keväästä on tullut minulle haastava vuodenaika. Jossakin vaiheessa kokemani menetykset ja suru olivat muuttuneet peloksi. Olin alkanut pelätä kevään saapumista.

Asian toteaminen toi helpotuksen, mutta sen jälkeen soi puhelin. Tällä kertaa kukaan ei ollut kuollut, mutta yksi elämäni läheisimmistä ihmisistä oli ollut vakavassa onnettomuudessa.

Teki mieli huutaa: “Eikö mikään riitä!” Miksi juuri minun elämäni on täynnä menetyksiä, onnettomuuksia. Sillä hetkellä kaikki tuntui epäreilulta ja kamalalta.

 

Jokainen menettämistäni ihmisistä on ollut minulle merkityksellinen ja jättänyt jälkensä minuun. Jokainen suruprosessi on myös ollut erilainen. Välillä olen itkenyt helpotuksen kyyneliä, välillä huutanut kivusta lattialla.

Jokainen menetys, ikävä asia ja läheisen kuolema on varmasti kasvattanut minua, mutta yhdestäkään en olisi selvinnyt ilman sukulaisiani, ystäviäni ja aviomiestäni. Olen oppinut suremaan: enää en vetäydy pelkästään kuoreeni, vaan pyrin puhumaan menetyksestä ja sanoittamaan omaa suruani.

Suru on ikään kuin kunniavieras, jonka täytyy antaa tulla kylään. On ymmärrettävä, että läheisen kuollessa esiin voi surun ohella nousta myös muita tunteita, kuten pettymyksiä, vihaa, helpotusta, vanhoja menetyksiä ja usein toistensa kanssa ristiriitaisiakin tunteita.

Ehkä tärkein oppimani asia on, että vaikka läheisen kuolema sotkee suunnitelmat, elämän on kuitenkin jatkuttava eteenpäin. Kunnioittamalla elämää ja elämällä täysillä kunnioitan myös rakkaimpieni muistoa. Välillä heidän muistonsa äärelle pysähtyen.

Henna Määttä

Oppimista ja seikkailuja rakastava projektikoordinaattori, joka suhtautuu intohimoisesti laadukkaaseen koulutukseen. Twitter: @HennaMaa

Lue lisää:

Ihmiset tekevät tuloksen – Hyvinvointi syntyy hyvästä arjesta

"Organisaatiot voivat kehittyä vain siten, että sen osana olevat ihmiset kasvavat ja kehittyvät tehtävissään. Jotta ihmiset voivat kukoistaa pesteissään, tarvitsemme sanahelinän sijaan tekoja", kirjoittaa Aino-Kaisa Manninen.

Mikä on yritysten, työpaikkojen ja järjestöjen tärkein voimavara? Ihmiset tietenkin.

Vaikka toisinaan tämä saattaa olla vain juhlapuheiden sanahelinää, fakta on, että hyvät ja ihmisiin panostavat työpaikat ja vapaaehtoispestit vetävät uusia toimijoita puoleensa. Yhtään toimintaa, tapahtumaa tai vaikuttamista ei synny ilman osaavia ihmisiä. Organisaatiot voivat kehittyä vain siten, että sen osana olevat ihmiset kasvavat ja kehittyvät tehtävissään. Jotta ihmiset voivat kukoistaa pesteissään, tarvitsemme sanahelinän sijaan tekoja.

Suoritan parhaillaan työni ohessa johtamisen erikoisammattitutkintoa. Tutkinto koostuu lähikoulutuspäivistä, mentoroinnista, työpaikalla suoritettavista näytöistä ja henkilöstöjohtamiseen liittyvästä projektista. Toukokuussa pääsin pohtimaan henkilöstöjohtamista kahdeksi päiväksi yhdessä muiden kurssilaisten kanssa. Tämä kirjoitus pohjautuu pitkälti näiden päivien pohdintoihini.

 

Ennen uskoin, että en ole hyvä ihmisten kanssa, ja siksi johdan mieluummin asioita tai kokonaisuuksia kuin ihmisiä. Olen oppinut, että kaikki asiat, joihin yritämme elämässämme vaikuttaa, ovat vuorovaikutusta ja ihmissuhdetyötä. Asioita ei voi johtaa, ellei ole hyvä ihmisten kanssa. Tätäkin puolta voi onneksi harjoitella ja kehittää – opiskeluprojektit, vapaaehtoistehtävät ja työnteko antavat oivia mahdollisuuksia kehittää näitä taitoja jo opiskeluaikana.

Hyvältä johtajalta odotetaan paljon: läsnäoloa, empatiaa, jämäkkyyttä, tavoitteiden asettamista, päätösten tekemistä ja perustelemista, työnkuorman jakamista, ongelmatilanteisiin puuttumista, kannustamista ja palautteen antoa. Tätä kaikkea ei tarvitse osata heti, vaan näissä voi kehittyä pikkuhiljaa.

Hyväkään johtaja ei onnistu aina, ja epäonnistumiset ovat osa matkaa. Myös käsitykseni itsestäni on muuttunut matkan varrella. Omat hyvät puoleni johtajana ovat tavoitteiden asettamisessa ja tuloksellisuuden hakemisessa. Osaan suunnata ihmiset kohti näitä tavoitteita. Johtajana ja ihmisenä kasvaminen ei toki pääty vielä tähän.

 

Ihmiset tarvitsevat ympäristön, jossa he voivat toteuttaa itseään. Nuoret arvostavat yhä enemmän työpaikassa hyvää ilmapiiriä. He kaipaavat välittämisen kulttuuria: kunnioitusta, ystävällistä työilmapiiriä ja urakehitystä tukevia johtajia. 

Hyvinvointia työyhteisössä tai järjestön hallituksessa ei rakenneta kerran tai kahdesti vuodessa pidettävillä virkistyspäivillä, vaan se rakennetaan hyvällä arjella. Hyvä arki on sitä, että jokainen saa ja antaa palautetta, onnistumisista saa kiitosta tai palkinnon ja työkuorma on kohtuullinen.  

Ylioppilaskunnassa palautekulttuuria on arkipäiväistetty pystyttämällä kehuseinä toimiston käytävälle, viikottaisilla onnistumiskahveilla sekä pääsihteerin ja työntekijöiden kahdenkeskeisillä, noin kerran kuukaudessa pidettävillä minikehityskeskusteluilla eli kuukausijutteluilla. Asetamme yhdessä työntekijöiden kanssa työn tavoitteet seuraavalle vuodelle tai puolelle vuodelle. Myös hallituksen puheenjohtaja käy hallitusten jäsenten kanssa kehityskeskustelut pari kertaa vuoden aikana.

 

En väitä, että virkistyspäivät tai illanistujaiset olisivat täysin hyödyttömiä. Parhaimmillaan ne tukevat hyvää arkea ja nostattavat yhteishenkeä. Ne voivat olla myös osa palkitsemista onnistumisista ja hyvin vedetystä vuodesta.

Palkitseminen voi olla myös jotain ihan muuta. Osallistumismaksu johonkin osaamisen kehittymistä tukevaan seminaariin tai koulutukseen, kehukortin tekeminen, yhteisten liikuntahaasteiden järjestäminen tai leffaliput hyvin suoritetusta projektista. Vähällä rahallakin voi saada todella hyvän mielen onnistujille ja tsemppareille.

Aino-Kaisa Manninen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen pääsihteeri, joka innostuu organisaatioiden kehittämisestä ja haaveilee salaa kirjoittavansa kirjan. Twitter: @AinoKaisaMannin.

Lue lisää: