Tutkimusvilpistä ilmoittaminen yleistyy mutta kasvava osa epäilyistä on turhia, tutkimusetiikan ammattilainen Riitta Keiski kertoo

Tieteellisestä vilpistä puhutaan yhä enemmän ja tietoon tulevat epäilyt ovat nousussa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sitä tapahtuisi enemmän kuin aiemmin, tutkimusetiikan asiantuntija Riitta Keiski kertoo.

Miten viitata tieteelliseen tekstiin ilman että plagioi? Miten käy, jos opinnäytetyö ei menekään läpi vaan tuomiona on plagiointi?

Akateemisessa maailmassa toimimiseen kuuluu tietty määrä eettisiä kysymyksiä. Niiden vastaukset eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia.

Tapaukset ovat aina erilaisia ja hyvin tulkinnanvaraisia, sanoo plagiointiepäilyjä selvittävä Riitta Keiski.

“Vaikka olen ollut mukana tutkimusetiikassa pitkään, tapaukset ovat erilaisia, vaikeita ja tulkintaan perustuvia, vaikka olisi kyse samasta plagiointiasiasta.”

Keiski toimii opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelimen, Tutkimuseettisen neuvottelukunta TENKin, puheenjohtajana. Lisäksi Keiski on Aineen- ja lämmönsiirtotekniikan professori Oulun yliopistossa ja toimii Oulun yliopiston etiikkatyöryhmässä. Käytännössä hän valvoo, että hyvä tieteellinen käytäntö toteutuu koko Suomessa.

Hyvä tieteellinen käytäntö tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että tutkija toimii eettisesti sovittujen tapojen mukaan. Keiski kertoo, että hyvän tieteellisen käytännön loukkauksia on neljää erilaista.

“Loukkauksia ovat sepittäminen, plagiointi, havaintojen vääristäminen ja anastaminen. Sitten on myös piittaamattomuus, joka voidaan pahimmillaan laskea hyvän tieteellisen käytännön loukkaukseksi.”

Plagiointi tarkoittaa toisen tuottaman tiedon esittämistä omanaan. Havaintojen vääristäminen ja sepittäminen taas liittyvät tutkimustulosten vääristelyyn omaksi eduksi. Anastaminen voi olla kyseessä, jos on luvatta vienyt toisen tutkimusaiheen tai esimerkiksi kopioinut toisen rahoitushakemusta. 

Piittaamattomuus taas on monimuotoista huolimattomuutta ja laiminlyöntiä, joka voi osaltaan vääristää tutkimustulosten merkitystä tai aiheuttaa haittaa tutkimukseen osallistuneille.

Aiempaa enemmän epäilyjä

Viime vuosina hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyjen määrä on kasvanut kymmenillä. TENKin toimintakertomuksen mukaan vuonna 2019 epäilyjä oli 34. Vuonna 2018 vastaava luku oli 40 ja aiempina vuosina vain 20 ja 25 välillä. Epäilyjen määrä on siis selvästi kasvussa. 

Vaikka edellisvuoden tilastoja ei ole vielä saatavilla, ei koronavuoden odoteta hidastaneen kasvua – pikemminkin toisin päin.

“Vuoden 2020 alussa tutkijoille lähetettiin kirje, jossa muistutettiin, että tässä ajassa voi tulla houkutus tehdä vilppiä. Esimerkiksi tekijän nimi on paljon helpompi jättää pois julkaisusta, kun ei olla läheisesti kontaktissa”, Keiski kertoo.

Kuinka yleisiä loukkaukset sitten ovat? 

Pahoja tapauksia tulee Keiskin mukaan Suomessa vastaan muutama joka vuosi, mutta epäilyjä taas senkin edestä. Silti, todettuja vilppitapauksia vuonna 2019 oli 13, kun vuonna 2017 vastaava luku oli 1. Myös ilmoitettujen tapausten ja turhien epäilyjen määrä on nousussa.

Vaikka julkisten epäilyjen määrä on kasvanut, ei Keiski usko, että kyseessä on varsinaisten loukkausten lisääntyminen. Pikemminkin kyseessä on lisääntynyt tietoisuus ja toiminta.

“Näkyvyys ja tiedeyhteisön tietoisuus ovat kasvaneet, mutta moni pillinpuhallus on perusteeton. Haluna voi olla esimerkiksi kostaa toiselle tutkijalle. Näiden erottaminen oikeista tapauksista on sitä työtä, mitä nyt valtakunnassa tehdään.”

Tieteeseen sotkeutuvat yhä useammin tunteet, Keiski kertoo. Hän muistaa esimerkiksi tapauksen, jossa plagioinnin ilmiantajana esiintynyt tutkija mustamaalasi epäiltyä mediassa ja esitti plagioinnin laajuudesta liioiteltuja tietoja, jonka seurauksena tilanne näytti pahemmalta kuin se oikeasti oli.

“Nykyään näkyy selvästi tapauksia, jossa on kyse kahden tutkijan välisestä kilpailusta ja katkeruudesta. Joskus akateemiset ristiriitatilanteet sotkeutuvat myös julkisuuteen.”

Vaikka toisen tutkijan mustamaalaaminen mediassa ei ole hyväksyttävää, kuuluu mediassa esiintyminen silti monen tutkijan työhön. Keiski näkee julkisuuden osana tutkijan tonttia, mutta toivoisi silti harkintaa julkisissa esiintymisissä.

“Usein media kysyy tutkijalta mielipiteitä. Vaikka tutkijalla on erilaisia mielipiteitä tai poliittisia kantoja, tulisi tutkijan olla tutkija myös julkisuudessa. Jos siihen sotkeutuu poliittinen tai joku muu ambitio, on se minusta hyvin kyseenalaista”, Keiski kertoo.

Kiristyvä kilpailu lisää kiusausta

Se, miksi tutkija päätyy loukkaamaan tieteellistä käytäntöä, on Keiskistä monimutkainen kysymys. Syitä löytyy useita ja ne tuntuvat lisääntyvän vuodesta vuoteen.

“Entistä kovempi kilpailu tutkimusrahoituksesta on yksi syy vilpin lisääntymiselle. Muita syitä ovat esimerkiksi kansainvälistyminen ja sektorien välisen tutkimuksen lisääntyminen, jopa avoin julkaiseminen tuo mukanaan omat tutkimuseettiset haasteensa”, Keiski kertoo.

Kansainvälisyyden ja sektorien eli myös yritysten ja tutkijoiden välisen yhteistyön ongelmakohtia ovat erilaiset standardit ja moraalit. Siinä, missä tutkija pyrkii objektiivisuuteen, voi yritys haluta ajaa omaa etuaan. Kansainvälisesti taas tutkimusetiikan opetus ja painotus vaihtelevat. Suomi on Keiskin mukaan esimerkillinen maa, josta jopa EU:n käytänteet ovat ottaneet oppia.

“Tiedeyhteisön valveutuneisuus näkyy siinä, miten yliopistot ovat ottaneet koulutukseen mukaan tutkimusetiikan”, hän sanoo.

Keiski opettaa itsekin tutkimusetiikkaa teknillisessä tiedekunnassa. Hän on opettanut etiikkaa eri muodoissa aina 1990-luvulta asti, jo silloin “kun plagiointia ei voinut tarkistaa copy-pastella”.

Miten opiskelija tai tutkija sitten päätyy loukkaamaan hyvän tieteen käytänteitä, hyvistä opeista huolimatta? Keiskin mukaan rikkeiden laajuus ja monimutkaisuus lisääntyy opintojen edetessä, mutta yleisin loukkausepäilyjen ryhmä on plagiointi.

“Kun opiskelija tekee gradua tai vaikka diplomityötä, plagiointi tulee vastaan. Nykyään, kun käytetään verkossa olevaa tietoa tai artikkeleita, on osattava referoida toisten tekemisiä oikealla tavalla. On osattava viitata toisen tekemään työhön oikein ja kiittää siitä, että joku on antanut oman tuottamansa tiedon julkisuuteen”, Keiski kertoo.

Tyypillisin ongelma tutkijoille taas on kirjoittajuus. Jokaisen tieteellisen julkaisun kohdalla on mietittävä, missä järjestyksessä prosessiin osallistuneiden kirjoittajien nimet mainitaan kirjoittajaluettelossa. Yksinkertaistettuna ensimmäiseksi pääsevä saa suurimman kunnian.

“Tutkijoita mietityttää, mitä täytyy tehdä, että voin olla ensimmäinen kirjoittaja. Kirjoittajuus on iso kysymys tutkijapuolella, mutta onneksi siihen löytyvät hyvät ohjeistukset.”

Yksinkertaiselta vaikuttava kysymys monimutkaistuu, kun yhtälöön lisätään tutkijan arjen kiire, kilpailu rahoituksesta ja paineet julkaista mahdollisimman paljon tiukalla aikataululla sekä mahdolliset eroavat mielipiteet ja moraalit kanssatutkijoiden kanssa.

Keiskin neuvo hyvän tieteellisen käytänteiden noudattamiseen on yksinkertainen: älä valehtele itsellesi niin onnistut toimimaan myös hyvien tieteellisten käytänteiden mukaisesti.

  

Riitta Keiski

64-vuotias.

» Kotoisin Halsualta, asunut Oulussa vuodesta 1976.

» TENKin puheenjohtaja alkuvuoteenvuoteen 2022 asti.

» Valmistui prosessitekniikan diplomi-insinööriksi 1981, lisensiaatiksi 1984 ja tohtoriksi 1991, toiminut professorina Oulun yliopistossa 2001 lähtien.

» Harrastaa marjastamista ja sienestämistä sekä lukemista ja äänikirjoja.

» Unelmoi siitä, että saa enemmän aikaa harrastuksilleen ja pystyy jäämään eläkkeelle hyvin mielin.

» Toivoo, että akateeminen maailma muuttuu yhteisöllisempään suuntaan.

» Saanut Chevalier des Palmes Académiques ritarin arvonimen Ranskan opetusministeriöltä vuonna 2012. On kolmen yliopiston kunniatohtori.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Tunnetaitojen harjoittelu voi pelastaa kesätyöstressiltä

Olosuhteet kuitenkin pakottavat ihmisen muuttamaan ajatteluaan. Mitä jos en todella pääsekään tuttuun ja turvalliseen pestiini kesäksi? Lauri Hauru kirjoittaa kolumnissaan.

Epävarmuus toimeentulosta – tuo opiskelijan ikuinen seuralainen lienee tuttu vieras itse kullekin. Jälleen on käsillä aika, jolloin opiskelijoiden kahvipöydät ja Internet-palstat kuhisevat tutusta keskustelusta: Onko kesätyö löytynyt? Jos ei, niin mikä on varasuunnitelma? 

Opiskelu ja työnteko tuntuvat ylipäätään sopivan huonosti samaan yhtälöön. Aikatauluttaminen on haastavaa, jaksamisestakin pitäisi huolehtia, ja jos nämä kaksi asiaa saakin balanssiin, voi ongelmia tulla tulorajojen kanssa.

Itse olen ollut onnellisessa asemassa. Opiskelen täysipäiväisesti ja minulla on vakituinen työpaikka, josta olen ottanut opintovapaata. Keväisin olen marssinut töihin niin kuin en sieltä koskaan poissa olisi ollutkaan.

On ollut helppo tuudittautua turvallisuuden tunteeseen. Toimeentuloni on ollut turvattu. Keväisin töitä suurempana huolenaiheena minulla ovat olleet vapun sääennusteet.

Eräät kymppiuutiset sitten muistuttivatkin pilvilinnan hataruudesta. Työskentelen sen verran isossa yhtiössä, että sen yt-neuvottelut ylittävät uutiskynnyksen. Sain kuulla uutisankkurilta, että ammattiryhmäni joutuu noiden neuvottelujen myllyyn jauhettavaksi. Tiedossa voisi olla lähes koko kesän kestävä lomautus.

”Köyhäintalo!” ”Mieron tie!”, pälkähti päähäni. Edes kymppiuutisten perinteinen loppukevennys ei saanut mieltäni rauhoittumaan.

Keväisin töitä suurempana huolenaiheena minulla ovat olleet vapun sääennusteet.

Olin joutunut vieraalle maaperälle. Ensimmäistä kertaa opintojeni aikana jouduin kohtaamaan sen tosiasian, että asemani ei olekaan itsestäänselvyys.

Viime keväänä valtava määrä opiskelijoita sai maistaa karvasta kalkkia: monet, jotka olivat jo kesätyöpaikan varmistaneet, menettivätkin paikkansa ennen kuin työt ehtivät alkaa. Muidenkin toiveet kesätyöstä romuttuivat työnantajien lomauttaessa henkilöstöään.

Tilanne ei ole vajaan vuoden takaisesta juurikaan parantunut, ja nyt minutkin on repäisty tuohon suohon.

En ole hyvä sietämään epävarmuutta. En ole koskaan ymmärtänyt ohjetta ”ei kannata stressata asioista, joille et voi mitään”. Kyyninen puoleni pitää moista neuvoa mindfulness-hömppänä. Nimenomaan hallitsemattomista asioista minun tuleekin stressata, sillä en mahda niille mitään. Eikö vain?

Olosuhteet kuitenkin pakottavat ihmisen muuttamaan ajatteluaan. Mitä jos en todella pääsekään tuttuun ja turvalliseen pestiini kesäksi? Mitä minulle voisi tapahtua?

Pahimmassa tapauksessa edistän opintojani kesällä ja sopeutan talouttani muuttuneeseen tilanteeseen.

Parhaassa tapauksessa ei lopulta mitään mullistavaa. Saisin mennä töihin kesäksi, kuten tähänkin asti. Pahimmassa tapauksessa edistän opintojani kesällä ja sopeutan talouttani muuttuneeseen tilanteeseen.  Ehkäpä löytäisinkin muuta työtä – jopa opintojani vastaavaa. Entäpä kesäopinnot? Kenties voisin käyttää ylimääräisen ajan tutkintoni edistämiseksi.

En siis joudu puille paljaille. Dramaattisen alkushokin jälkeen nämä ajatukset huojentavat oloani. 

Hallitsemattoman stressin sijaan onnistuin seulomaan ajatukset ja tunteet irti toisistaan. Toisin sanoen sain faktat ja mielikuvituksen tuotteet omiin laareihinsa. Uhkakuvia tulee mieleeni edelleen, mutta ne myös lipuvat omaa vauhtiaan pois – kuten mindfulness-oppaissa konsanaan. 

En ole valaistunut enkä saavuttanut sisäistä harmoniaa, mutta olen kuitenkin alkanut nähdä mahdollisuuksia ja ennen kaikkea alkanut luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyvät.

Kaikkia ympärillä tapahtuvia asioita ei voi kontrolloida, mutta omia tunteita ja ajatuksia voi kuitenkin oppia järjestelemään ja hallitsemaan. Parhaassa tapauksessa hallitsematon kaaos muuttuu ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi, jolloin tulevaisuus näyttää myös positiivisemman puolensa.

Lauri Hauru

Suomen kielen opiskelija, joka pyrkii selventämään sotkuisia ajatuksiaan kuluttamalla hiihtolatuja sekä tuijottamalla luontodokumentteja.

Lue lisää:

Oulun ylioppilaslehti etsii toimitusharjoittelijoita – hae paikkoja 21.2. mennessä!

Etsimme kahta harjoittelijaa, jotka haluavat oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä mieluisammaksi opiskelijoille. Ensimmäisen harjoittelijan harjoittelujakso on keväällä ja toisen syksyllä. Toimitusharjoittelijanamme pääset harjoittelemaan kaikkia verkkolehden toimituksen arkeen kuuluvia tehtäviä, kuten juttujen kirjoittamista, tekstien editoimista, valokuvaamista, grafiikan tekemistä ja lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamista. Koska Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2021 neljä printtinumeroa, pääset osallistumaan myös […]

Etsimme kahta harjoittelijaa, jotka haluavat oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä mieluisammaksi opiskelijoille. Ensimmäisen harjoittelijan harjoittelujakso on keväällä ja toisen syksyllä.

Toimitusharjoittelijanamme pääset harjoittelemaan kaikkia verkkolehden toimituksen arkeen kuuluvia tehtäviä, kuten juttujen kirjoittamista, tekstien editoimista, valokuvaamista, grafiikan tekemistä ja lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamista. Koska Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2021 neljä printtinumeroa, pääset osallistumaan myös printtilehtien suunnitteluun ja toteutukseen.

Tarjoamme sinulle kivan työyhteisön ja mahdollisuuden tutustua lehden toimittamisen kaikkiin vaiheisiin. Harjoittelijana pääset tekemään sitä, mikä sinua eniten kiinnostaa, esimerkiksi grafiikkaa ja valokuvausta, kirjoittamista ja editointia tai video- ja äänisisältöjä.Työsi tueksi saat paljon palautetta ja henkilökohtaista ohjausta.

Edellytämme sinulta aiempia korkeakouluopintoja ja hyvää suomen kielen taitoa. Aiempi kokemus journalistisesta työstä, videoiden teosta, grafiikan tuottamisesta ja valokuvauksesta katsotaan eduksi. Tärkeintä on kuitenkin, että olet oma-aloitteinen, innokas ja kiinnostunut hyvästä journalismista ja oululaisesta opiskelijaelämästä.

Harjoittelun kesto on 2,5 kuukautta. Toivottava ajankohta harjoittelulle ajoittuu joko keväälle 2021 tai syksylle 2021. Kevään harjoittelu alkaa mahdollisuuksien mukaan maaliskuussa ja syksyn harjoittelu elokuussa. Kerro hakemuksessasi oletko kiinnostunut vain toisesta ajanjaksosta vai sekä keväästä että syksystä.

Harjoittelijan työaika on keskimäärin 30 tuntia viikossa, ja pääasiallinen työpaikka on lehden toimitus Linnanmaalla. Koronatilanteesta johtuen myös etätyö on mahdollista ja harjoittelija saa kaikki työhön tarvittavat välineet lehdeltä.

Harjoitteluajan palkka on 1443,20 e/kk. Huomioithan, että harjoittelupaikan saamisen edellytyksenä on, että sinulla on käytössäsi korkeakoulun myöntämä harjoittelutuki.

Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi ja ansioluettelosi sähköpostilla osoitteeseen . Halutessasi voit liittää mukaan 1–3 aiempaa työnäytettä (esimerkiksi kirjoitettu juttu, video tai taittotyö). 

Hakuaika alkaa keskiviikkona 3.2.2021 ja päättyy 21.2.2021 klo 23.59. 

Haastatteluajankohdasta ilmoitetaan haastatteluun valituille viikon 8 alussa. Haastattelut järjestetään viikoilla 8 ja 9 joko etänä tai fyysisesti läsnä olosuhteista riippuen. 

Lisätietoja harjoittelun sisällöstä antaa lehden päätoimittaja Iida Putkonen, 040 526 7821, . Harjoittelua koskevista käytännön asioista voi kysyä lisää ylioppilaskunnan pääsihteeri Kauko Keskisärkältä, , 0405231822.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka asiakirjat ovat pääasiallisesti julkisia. Huomioithan, että hakeneiden nimet kirjataan pöytäkirjaan, joka on saatavilla internetissä. Lähetettyjä hakemuksia käsittelevät Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt, ja niitä säilytetään vuoden verran valintapäätöksen tekemisen jälkeen. Valituksi tulleen hakemus liitetään julkisen pöytäkirjan liitteeksi. 

OYY korostaa toiminnassaan moniarvoisuutta ja ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia. Toivomme tehtävään eritaustaisia ja -sukupuolisia hakijoita.

Oulun ylioppilaslehti on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisema, journalistisesti itsenäinen ylioppilaslehti. Lehden sivuilta löydät pilkahduksia opiskelijaelämästä, mielenkiintoisten henkilöiden tarinoita, Oulun yliopistolla tehtävää tiedettä ja opiskelijaa koskettavia ajankohtaisia ilmiöitä. Lehden ensimmäinen numero julkaistiin vuonna 1961. Verkkolehteä voi lukea osoitteessa oulunylioppilaslehti.fi

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Humanistisen tiedekunnan uusi koulutusdekaani Matti Enbuske haluaa säilyttää tiedekunnan vetovoimaisuuden ja yhteistyöhaluisen ilmapiirin

Koulutusdekaanin tehtävä oli luonteva jatkumo Matti Enbusken pitkälle ja monipuoliselle uralle yliopistossa. Hänen kaudellaan humanistiseen tiedekuntaan suunnitellaan muun muassa uutta englanninkielistä sivuainetta tai maisteriohjelmakokonaisuutta.

TEKSTI Julia Asikainen

KUVAT Iida Putkonen

”Tulevaisuuden humanistinen tiedekunta näyttäytyy minulle monialaista koulutusta tarjoavana tiedekuntana, jossa on yhtenäiset tutkinto-ohjelmat ja vetovoimaiset opintosuunnat”, sanoo humanistisen tiedekunnan koulutusdekaanin saappaisiin astunut Matti Enbuske.

Enbuske aloitti työnsä koulutusdekaanina vuodenvaihteessa, kun aiemmin tiedekunnan koulutusdekaanina toiminut Harri Mantila jäi eläkkeelle. Enbuske työskentelee tehtävässään vuoden loppuun asti ja tekee samalla töitä yliopistonlehtorina historian oppiaineessa.

”Dekaanin työtehtävät tulevat viemään nyt huomattavan osan työajastani, mutta jonkin verran tulen tekemään myös opetus- ja ohjaustyötä tässä ohessa”, hän sanoo.

Dekaanin tehtävän hakeminen tuntui pitkään yliopistossa työskennelleestä Enbuskesta loogiselta askeleelta uralla etenemiseen. Hänen työhistoriansa yliopistossa alkoi jo 1980-luvulla, ja hän on ollut mukana erilaisissa hallinnollisissa ja koulutusasioihin liittyvissä tehtävissä aiemminkin.

”Toimin useamman vuoden ajan historian-, kulttuurin-, ja viestintätieteiden tutkinto-ohjelman vastaavana, jolloin pääsin työskentelemään koulutusasioiden parissa. Kun olin jo aiemmin perehtynyt näihin asioihin niin tiedekunnan ja yliopiston sisällä kuin valtakunnallisestikin, tuntui koulutusdekaanin tehtävään haku luontevalta.”

Enbuske odottaa dekaanin työn tuovan hänelle uusia kokemuksia ja laajentavan asiantuntemusta koulutuskentästä entistä enemmän. Hän pitää työtä myös hienona mahdollisuutena päästä vaikuttamaan humanistisen alan kehittämiseen.

Töitä opintojen läpäisyn tehostamiseksi

Enbusken mukaan yksi humanistisen tiedekunnan tärkeimmistä kehittämiskohteista on opiskelijoiden ohjauksen ja opintojen läpäisyn tehostaminen. Hänestä on huolestuttavaa, että humanistisen tiedekunnan opiskelijoiden teettämän kyselyn mukaan opiskelumotivaatio on laskenut noin puolella opiskelijoista koronan aiheuttaman etäopetuksen aikana.

”Opiskelijoiden motivaation ylläpitäminen on selkeästi yksi niistä asioista, johon pitää nyt miettiä ratkaisuja, sillä etäopetus näyttäisi jatkuvan vielä ainakin tämän kevään ajan. Motivaation lasku heijastuu myös opintojen läpäisyyn niin, ettei tutkintoa välttämättä suoriteta tavoiteajassa.”

Enbuske näkee motivaation kannalta merkittävänä myös sen, että opiskelijat löytävät opiskeluun tavoitteellisuuden ammatillisesta näkökulmasta.

”Humanistisen tiedekunnan pääaineet eivät kouluta suoraan mihinkään ammattiin, logopedeja ja aineenopettajia lukuun ottamatta, joten ammatillisen tavoitteellisuuden löytäminen voi olla haastavaa. Yksi ratkaisu tähän on suunnitella opintosisällöt työelämän tarpeita vastaaviksi.”

Enbuskelle on tärkeää kuunnella opiskelijoiden näkemyksiä erityisesti ohjaukseen ja opintosisältöihin liittyvissä asioissa, ja hän haluaakin ottaa opiskelijat mukaan näiden asioiden kehittämiseen.

”Olen ajatellut, että opiskelijoiden kanssa voisi olla säännöllisesti tapaamisia, joissa voitaisiin keskustella koulutusasioihin liittyvistä kysymyksistä.”

Digitaalisen ja kansainvälisen opetustarjonnan kehittämistä

Kautensa aikana Enbuske tarttuu myös digitaalisen ja kansainvälisen opetustarjonnan kehittämiseen. Hänen mukaan digitaaliset kurssit ovat erityisen tärkeitä avoimen väylän opinnoissa ja siellä jatkuvan oppimisen tarjontana. Niiden kautta kiinnostus ja vetovoima Oulun yliopistoa kohtaan kasvavat.

”Tarkoituksena olisi sisällyttää avoimessa yliopistossa tarjolla olevia digikursseja myös humanistisen tiedekunnan pääaineisiin sekä tarjota niitä laajemmin muillekin kuin oman tiedekunnan opiskelijoille.”

Kansainväliset verkkokurssit puolestaan ovat välttämätöntä tarjontaa ulkomaisissa yliopistoissa opiskeleville. Oulun yliopisto on mukana kahdeksan eurooppalaisen yliopiston UNIC-verkostossa, ja näihin yliopistoihin kuuluvat opiskelijat saavat vapaasti sisällyttää opintoihinsa kursseja eri yliopistoista.

”Olisi tärkeää, että myös meillä olisi humanistisen tiedekunnan kursseja, jotka kiinnostaisivat kansainvälisesti. Suunnitelmissa on lisätä tarjontaan esimerkiksi uusi englanninkielinen sivuaine tai maisteriohjelmakokonaisuus.”

Ennen kaikkea Enbuske toivoo kaudeltaan sitä, että tiedekunnassa säilyisi kannustava ja yhteistyöhaluinen ilmapiiri, jossa sekä opetushenkilökunta että opiskelijat olisivat motivoituneita tekemään työtä tiedekunnan koulutuksen kehittämiseksi.

”Humanistinen tiedekunta saa minusta rauhallisen, mutta määrätietoisen ja vastuullisen koulutusdekaanin, joka perehtyy asioihin huolella ja pyrkii ylläpitämään tiedekunnassa välitöntä, oppiainerajat ylittävää hyvää ja tavoitteellista yhteishenkeä”, Enbuske kuvailee.

 

 

KUKA?

MATTI ENBUSKE

58-vuotias.

Syntynyt Pellossa. Muutti Ouluun 1981, ja asui Oulussa 20 vuotta. Asuu nykyisin Simossa.

Nimitetty humanistisen tiedekunnan koulutusdekaaniksi aikavälille 1.1–31.12.2021. Työskentelee dekaanin työn ohella yliopistonlehtorina historian oppiaineessa.

Valmistunut filosofian maisteriksi vuonna 1992 ja tohtoriksi vuonna 2008. Historian dosentti vuodesta 2011 lähtien.

Työskennellyt yleisen historian tuntiopettajana, Suomen ja Skandinavian amanuenssina ja assistenttina, apurahatutkijana, yliopistonlehtorina ja professorina.

On vapaa-ajalla innokas penkkiurheilija ja Simon Kiri -seuran aktiivitoimija erityisesti pesäpallon parissa. Lukee paljon ja katsoo putkeen tv-sarjoja, erityisesti toiminta- ja dekkarisarjoja.

Haaveilee siitä, että järkeä säilyisi vanhoilla päivillä niin, että pystyy tekemään tutkimusta itseä kiinnostavista aiheista.

 

Julia Asikainen

Media-alan freelancer, joka innostuu tarinoista ja rakastaa hitaita aamuja. Toivoisi olevansa vielä joskus se viherpeukalo, joka elää huonekasviviidakossa ja saa pidettyä kaikki kasvinsa elossa.

Lue lisää:

Oulun yliopiston ylioppilaskunnalle 95 000 euroa hyvinvointituutori-toiminnan kehittämiseen

Oulun yliopiston ylioppilaskunta alkaa kouluttaa hyvinvointituutoreita, joiden tarkoituksena on toimia vertaistukena toisille opiskelijoille.

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Iida Putkonen

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) on saanut Opetus- ja kulttuuriministeriöltä 95 000 euron avustuksen. Avustusta haettiin osana OKM:n erityisavustuksia korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseen. Erityisavustusten tarkoituksena on muun muassa järjestää toimintaa, joka lieventää yksinäisyyttä, tarjoaa matalan kynnyksen palveluita ja tukee opiskelijoiden elämänhallintaa.

OYY haki marraskuussa 148 000 euron edestä tarjotakseen Oulun yliopiston opiskelijolle uudenlaista hyvinvointituutori-toimintaa. OYY:n pääsihteeri Kauko Keskisärkkä kertoo, että tarkoituksena on auttaa opiskelijoita ensisijaisesti koronapandemian aiheuttamassa poikkeustilanteessa.

”Tavoittelemme opiskelijahyvinvoinnin lisäämistä matalan kynnyksen harrastustoiminnan ja vertaisohjauksen keinoin. Hyvinvointituutori voisi esimerkiksi esitellä kiinnostuneille opiskelijoille eri liikuntalajeja, järjestää pyöräretken lähiympäristöön tai esitellä Oulun kulttuurikeskuksia.”

Käytännössä hyvinvointituutorit ovat Oulun yliopiston opiskelijoita, jotka OYY kouluttaa tehtävään. Lisäksi projektiin kuuluu erilaisia koulutuksia kaikille opiskelijoille. Toiminnan avulla OYY haluaa lieventää opiskelijoiden yksinäisyyttä ja lisätä opiskelijoiden yhteisöllisyyttä sekä yhdenvertaisuutta.

”Tässä hankkeessa on myös tarkoitus järjestää koulutustapahtumia, joilla vastataan ennaltaehkäisevästi opiskelijoiden ohjaustarpeeseen, kuten itseohjautuvuuden lisäämiseen ja elämänhallintataitojen vahvistamiseen”, Keskisärkkä kertoo.

Tuutoreiden on määrä aloittaa työnsä keväällä 2021 ja avustuksen turvin projekti jatkuu vuoden 2022 loppuun. OYY:n toiveena on tehdä hyvinvointituutoreista osa tulevaisuutta.

”Yhtenä pitkän aikavälin tavoitteena on luoda Oulun korkeakouluyhteisöön hyvinvointituutorimalli, joka voisi jäädä myös toimimaan myös hankkeen päättymisen jälkeen”, Keskisärkkä kommentoi.

Päätös avustuksen myöntämisestä tuli OYY:n tietoon maanantaina 25. tammikuuta. Seuraava askel on varsinainen toiminnan suunnittelu ja toteutus sekä suhteuttaminen saatuun avustukseen.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Epäonnistumisia, jännitystä ja toivo lähiopetuksesta – OYY:n uusi hallitus haluaa kampukselle ajamaan opiskelijan asiaa

Oulun yliopiston ylioppilaskunta sai vuoden vaihtuessa uuden hallituksen. Tammikuussa hallitus on vasta järjestäytynyt eli valinnut kaikille pestit ja perehtynyt tehtäviinsä. Haasteena on erityisesti pitkittynyt etäopetus, mutta myös ylioppilaskunnan etäisyys opiskelijoihin.

Read this in English.

Niin jatkavat opiskelijat, kansainväliset opiskelijat ja koronafuksit ovat saaneet tuntea synkän maailmantilanteen: yliopistolle ei pääse, kavereita ei saa tavata ja opetus on täysin nettialustojen varassa. Tilanteen pitkittyessä vaarana on erkaantuminen yhteisöstä – myös ylioppilaskunnasta eli OYY:stä.

Tälle vuodelle hallitukseen hakevia oli enemmän kuin aiempina vuosina ja vastauksista päätellen ainakin osasyy on juuri koronatilanteessa. Ylioppilaskunnan hallituksessa toimii tulevan vuoden aikana niin kansainvälinen opiskelija kuin koronafuksi, jotka molemmat haluavat kokea yliopiston ja yhteisön enemmän omakseen.

Pitkästä aikaa hallituksessa nähdään edelliseltä vuodelta jatkava jäsen, Tia Rahkila. Myös edellisvuoden edustajiston varapuheenjohtaja Salla Karhunen löysi tiensä hallitukseen.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus vuodelle 2021 järjestäytyi kokouksessaan 14. tammikuuta. Haastattelimme uutta hallitusta siitä, miksi he hakeutuivat mukaan ylioppilaskuntaan ja miltä toiminta tuntuu.

Puheenjohtaja ja hallituslaiset vastasivat samoihin kysymyksiin. Lue vastaukset alta.

  1. Miksi hait hallitukseen?
  2. Millainen historia sinulla on opiskelijavaikuttajana?
  3. Millainen on oma kuvasi ylioppilaskunnasta ennen hallitusvuotta?
  4. Mitä haluat saavuttaa hallituksessa 2021?
  5. Innostaako jokin erityisesti tulevassa vuodessa? Jännittääkö jokin?
  6. Miten sovitat hallituksen elämääsi, aiotko opiskella samalla? Miten pidät huolen jaksamisestasi? 
  7. Millaisen ylioppilaskunnan haluat jättää?  
  8. Mitä haluaisit sanoa kanssaopiskelijoillesi?

Olli Joki, 23, neljännen vuoden kauppatieteiden opiskelija

Hallituksen puheenjohtaja, vastuuna ulkoiset sidosryhmäsuhteet, omistajaohjaus ja talous

“Olen ollut fuksivuodesta asti OYY:n toiminnassa mukana edustajistossa. Nyt koin, että minulla on vielä annettavaa ja omistautumista OYY:lle. Tässä vaiheessa opintoja on myös aikaa hallitukselle.

Aloitin vuonna 2017 edustajistossa ja olin kaksi vuotta TeTan (tekniikan ja talouden vaalirengas) ryhmänjohtajana. Sen lisäksi olen toiminut kauppakorkeakoulun puolella hallopedina ja aktiivisesti Finanssi ry:n toiminnassa ja Suomen Ekonomeilla.

Lähtökohtaisesti kuva ylioppilaskunnasta on ollut varmasti erilainen kuin “riviopiskelijalla”, kun olen fuksivuodesta asti ollut mukana. Tunnistan sen, että ylioppilaskunta ei tavoita tarpeeksi hyvin meidän opiskelijoita. Se on myös yksi syy, minkä takia olen hakeutunut OYY:n hallitukseen: jotta ylioppilaskunta olisi tavoitettavampi ja saavutettavampi ja ihmiset kokisi ylioppilaskunnan enemmän omakseen. Sen eteen tullaan tekemään yhdessä töitä.

Kuva on edustajiston kautta ollut myös välillä kriittinen. Siellä olen ollut tarkastelemassa erilaisia toimintoja kriittisesti, myös lainsäädäntöön juurtuneita, kuten pakollista jäsenyyttä.

Tavoite on organisaationa mennä eteenpäin ja päästä lähemmäs opiskelijoita ja järjestöjä. Tavoitteena on myös onnistua projekteissa ja vaikuttamisessa hyvin. 

Toivon, että myös epäonnistutaan ja opitaan ja mennään eteenpäin siitä huolimatta.

Henkilökohtaisesti puheenjohtajana tavoite on edesauttaa hallituslaisten kasvua osaajina ja vaikuttajina sekä kasvaa myös itse.

Olen erityisen innostunut siitä, että pääsen työskentelemään kaikkien kanssa. Meillä on hyvä porukka erilaisilla taustoilla ja osaamisalueilla. Ehkä vähän jännittää tai pelottaa se, kuinka pitkälle korona venyy ja milloin päästään kunnolla hallituslaisten kesken tapaamaan livenä. 

Hallituksen puheenjohtajana olen sitoutunut toimimaan kokopäiväisesti, eli en pahemmin opiskele tässä rinnalla. Toki nyt kun on etäaika, niin joidenkin kurssien toteutustavat ovat niin joustavia, että saatan tehdä jonkun kurssin kevään aikana. Pidän kuitenkin tärkeänä, että löytyy aikaa myös itselle ja rentoutumiselle ja palautumiselle. 

Haluan jättää ylioppilaskunnan, joka on avoimempi, yhteisöllisempi, rohkeampi ja vaikuttavampi. Ennen kaikkea sellainen, johon kaikki haluaisivat kuulua.

Haluan kannustaa ja tsempata kaikkia näinä vaikeina aikoina. Kyllä tästä selvitään yhdessä! Lisäksi haluan kannustaa kaikkia tulemaan mukaan OYY:n toimintaan esimerkiksi syksyn edustajistovaaleissa ja muistuttaa myös kaikkia opiskelijoita käyttämään äänioikeutensa tulevissa kuntavaaleissa, jotta saadaan opiskelijoiden ääni kuuluviin kunnallisessa päätöksenteossa.”

Salla Karhunen, 25, kolmannen vuoden varhaiskasvatuksen opiskelija

1 . varapuheenjohtaja, vastuualueina projektit, tapahtumat ja talous

”Ylioppilaskunnan toiminta kiinnostaa. Itselläni on halu kehittyä ja oppia lisää. Ylioppilaskunnasta saa erittäin arvokasta kokemusta tulevaisuutta varten. 

Olen toiminut fuksista asti Lastarit ry:ssä ja olen siellä yhä mukana. Toisena opiskeluvuotena lähdin edustajistoon ja olin myös edustajiston varapuheenjohtaja viime vuonna.

Sen jälkeen kun itse pääsin edustajistoon toiminta on ollut selkeää. Vaikea sanoa, koska itselläni on ollut lähipiirin kautta jo tietämys ylioppilaskunnan toiminnasta aiemminkin.

Olisi aikamoinen saavutus, jos me yhdessä saataisiin vaikutettua ihmisiin niin, että saatais edustaistovaaleihin paljon ehdokkaita ja äänestysprosentti nousemaan sekä ihmisiä hakemaan luottamustoimiin. 

Meillä on hyvä porukka kasassa. Innolla odotan, että päästään paremmin tutustumaan ja työskentelemään yhdessä.

Olen pyrkinyt siihen että viikonloput ja lomat jättäisin rentoutumiseen ja aivojen nollaamiseen. Opintoja on, kirjoittelen kandia ja harkka on tulossa. Olen asennoitunut niin että ei mitään paniikkia, kaikki tulee ajallaan. Jos ei ole aikaa kandiin, niin sitten se tulee kesän jälkeen.

Avoin ja näkyvä, positiivisessa valossa näyttäytyvä.

Eläkää täysillä – kaikki järjestyy.”

Ida-Maria Juntunen, 21, ensimmäisen vuoden kauppatieteiden opiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueina vaalit ja kampuskehittäminen

“Halusin lähteä mukaan heti fuksivuonna, että olisi mahdollisuutta vaikuttaa pidemmällä aikavälillä. Olen aina ollut kiinnostunut järjestötoiminnasta, joten tuntui luontevalta lähteä heti mukaan hommaan.

Lukioaikoina toimin Oulun lyseon lukion hallituksessa. Olen myös toista vuotta Oulun Kokoomuksen nuorten hallituksessa.

Ihan hirveästi ei ole sanottavaa näin fuksina. Sen verran tiedän, että edustajistoon haki kavereita viime kaudelle, niin seurasin sivusta sitä meininkiä. Oma kokemus OYY:stä on lähinnä jäsenmaksun maksaminen. 

Omalla sektorilla tavoitteena on päästä parantamaan opiskelijoiden elämää myös kuntavaalien kautta. Toivon, että saataisiin OYY:n tavoitteita sinne ja siellä ajettaisiin opiskelijoiden etua.

Henkilökohtaisesti tavoitteena on oppia mahdollisimman paljon, kun kaikki on vielä uutta.

Olen innoissani ja samalla vähän jännittynyt siitä, että on niin paljon uutta ja sisäistettävää. Se on vähän pelottavaa. Odotan innolla myös, että pääsisin syksyllä fyysisesti opiskelemaan, kun en ole sitä vielä kokenut.

Opiskelut pyörii normaalisti. Olen pyrkinyt siihen, että aikatauluttamalla kaikki opiskelut ja OYY:n hommat menee suhteellisen hyvin yksiin, toivottavasti. Pyrin pitämään tehokkuuden viikolla ja jättämään viikonlopulle niin paljon vapaa-aikaa kuin mahdollista. Nollauskeinona jätän puolen tunnin tauon aina arkipäivillekin, jolloin käyn vaikka kaverin kanssa lounaalla. Se tekee jo päivälle paljon, ettei ole koko aikaa työmoodi päällä.

Toivoisin, että se olisi lähestyttävämpi kaikille opiskelijoille ja heti alusta olisi sellainen olo, että OYY on meidän kaikkien yhteisö. Fuksinakin olen nähnyt, että OYY:stä ei tiedä muuta kuin jäsenmaksun ja homma tuntuu etäiseltä. Toivoisin, että tämä olisi meidän kaikkien yhteinen juttu.

Haluaisin sanoa vaan, että pitäkää itsestänne huolta ja pitäkää toisistanne huolta.”

Jukka Turunen, 25, neljännen vuoden luokanopettajaopiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueena järjestöt

”Olen ollut muutaman vuoden mukana erilaisissa järjestöhommissa. Joka vuosi yliopisto ja OYY:n toiminta ovat tulleet lähemmäksi ja tutummaksi. Tämä vuosi oli ajankohdallisesti paras vuosi hakea mukaan toimintaan. 

Aloitin toisena opiskeluvuonna pienryhmänohjaajana ja OLO ry:ssä, jossa olen yhä mukana. Olen myös yliopistokollegion varajäsen ja Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOLissa aluetoimijana.

Tietyn tyyppinen etäisyyden tuntemus, etenkin kun ei ollut järjestötoiminnassa mukana. Nyt tuntuu, että OYY tuli paljon lähemmäksi koko järjestöä poikkeusaikana erinäisissä tiedottamis- ja auttamisasioissa. Ehkä opiskelijan pitää liikaa mennä OYY:n luo eikä toisin päin.

Haluan mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja tehdä töitä entistä useamman opiskelijan hyvän elämän puolesta. Sektorin kannalta pyrin myös siihen, että järjestöjen tarjoama yhteisöllisyys olisi myös poikkeusoloissa saavutettavissa kaikille.

Odotan koko vuotta innostuneesti, oli kyse opinnoista tai ylioppilaskunnan toiminnasta.

Sitä olen vähän miettinyt, kun olen järjestötoiminnassa ja muussa mukana. Hyvällä aikatauluttamisella ja avoimuudella kaikille selviää. Olen oppinut, että välillä pitää rehellisesti ottaa vapaa-aikaa, että tehokkuus säilyy, pelkän ajan käyttämisen sijaan. Opinnot pyörivät normaalisti, mutta viikonloppuisin vältän opiskelua, silloin on vapaa-aikaa. 

Entistä lähestyttävämpi, saavutettavampi ja näkyvämpi.

Tilanteesta kuin tilanteesta voi selvitä, kun tekee sen yhdessä.” 

Emma Hulkkonen, 23, kolmannen vuoden logopedian opiskelija

2. varapuheenjohtaja, vastuualueina koulutuspolitiikka, jatkuva toiminta ja talous

“Minulla oli kaksi syytä: halu kehittää itseäni ja se, että olen aina tykännyt vaikuttaa ympäristöön, jossa olen. Opiskellessa OYY on aika looginen ympäristö, jossa voi vaikuttaa omaan arkeen vaikuttaviin asioihin.

Fuksivuonna olin sekä omassa ainejärjestössäni Communica ryssä että kattokillassa eli humanistisessa killassa mukana. Tällä kaudella olen myös toiminut varaedaattorina ja ryhmänjohtajana sekä hallopedina useassa toimielimessä. Olin myös edunvalvontajaoston puheenjohtaja viime vuonna.

On hankala miettiä sitä, miten OYY näyttäytyi aiemmin, kun olen ollut niin pitkään mukana toiminnassa. Tiedän kuitenkin että monelle opiskelijalle on välittynyt kuva, että OYY on etäinen. Muistan fuksisyksystä esimerkiksi, että minullakin meni sekaisin ketkä olivat yliopiston puolelta ja ketkä ylioppilaskunnan puolelta. 

Itsellä päälimmäisenä on se, että koposektori olisi saavutettava. Haluaisin että porukka tietäis, että keneltä saisi apua missäkin asioissa ja uskaltaisi hakeutua puheille. Toinen koposektoriin liittyvä asia on, että hallopedeihinkin saataisiin hakijoita ja opiskelijat tietäisi, keitä hallopedit on. 

Ylipäätään olen tosi innoissani tulevasta vuodesta. Tänä vuonna on paljon odotettavaa ja paljon kivoja asioita meneillään. Odotan kovasti, että pääsen tutustumaan paremmin uusiin ihmisiin, joiden kanssa saan viettää seuraavan vuoden.

Tällä hetkellä jännittää eniten se, että on niin paljon sisäistettävää. Tiedän kuitenkin että ne on hyviä oppimisen paikkoja ja selviän kaikesta, vaikka on asioita joista en vielä tiedä.

Opiskelen samalla. Olen pyrkinyt siihen, että aikataulutetut menot koostuvat opiskelusta ja hallitusmenoista ja olen poistanut kalenterista kaiken muun, mikä niitä saattaisi häiritä. Kalenteri on ystävä ja pärjään kuuntelemalla kehoani, joka kertoo milloin kaipaan lepoa. Itselle paras nollauskeino on urheilu. 

Aktiivisen ylioppilaskunnan, joka on osana opiskelijan arkea näkyvästi. Sellainen ylioppilaskunta, jolla kestävä toiminta näkyy kaikilla osa-alueilla.

Haluaisin sanoa opiskelijoille, että saa tulla rohkeasti juttelemaan ja vetää hihasta myös virtuaalisesti, jos on ajatuksia tai huolia. Me juttelemme ja höpisemme mielellään opiskelijoiden kanssa.”

Vivek Manjunatha Swamy, 27, toisen vuoden ympäristötekniikan maisteriopiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueena kansainvälisyys

”Ensimmäisenä opiskeluvuotenani Oulussa tutustuin vasta yliopistoon ja ihmisiin täällä. Toinen vuosi oli siksi täydellinen aika tutustua enemmän koulutuspoliittisiin asioihin.

Kandivaiheessani olin oman opinto-ohjelmani opiskelijaedustajana joten minulla on kokemusta siitä, että olen opiskelijoiden ja yliopiston välinen viestijä. Oulun yliopistossa tämä on kuitenkin ensimmäinen pestini.

Kansainvälisille opiskelijoille ylioppilaskunta on “maksa lasku ja unohda sen jälkeen”. Niin minäkin tein alussa. Koronatilanne toi asiaan erilaisen näkökulman: etsittiin apua OYY:ltä ja seurattiin, mitä ylioppilaskunta teki meidän puolestamme ja mitä tapahtui. Viime vuodesta mielipiteeni on muuttunut, tunnen olevani enemmän osa ylioppilaskuntaa ja koen että myös kansainväliset opiskelijat ovat osa OYY:tä.

Kansainväliset asiat on aihe, joka jakautuu kolmeen. Ensin on vaihto-opiskelijat täällä, toiseksi suomalaiset opiskelijat jotka haluavat vaihtoon ja kolmanneksi on kansainvälisten opiskelijoiden opetuksen laatu. Erityisesti suomalaiset vaihtoon haluavat opiskelijat on sivutettu, sen saralla voisi tehdä enemmän. Myöskään kv-opiskelijat eivät tiedä omia oikeuksiaan tai mahdollisuuksiaan täällä ja niistä haluaisin tiedottaa enemmän.

Jännittävä osa on kollegojeni kanssa työskenteleminen, voimme saada paljon aikaiseksi yhdessä. Kaikki tässä porukassa ovat kokeneempia kuin minä ja tietävät paljon omasta kentästään. Haluan oppia heiltä paljon. Pelottavaa on lähiopetukseen palaaminen etenkin kansainvälisten opiskelijoiden osalta. Toivon että voin omalta osaltani hoitaa asian hyvin, kun sen aika tulee.

Opiskelen toista vuotta maisteriohjelmassa, joten suurin osa opinnoistani on jo takana. Ainoa asia, joka on jäljellä on opinnäytetyö ja pari kurssia. Minulla on siis aikaa OYY:n hommille.

On tärkeää jättää hyvä esimerkki ja pohja tuleville hallituksille. Kun he katsovat taaksepäin ja miettivät mitä me tehtiin, sen täytyy olla hyvä esimerkki siitä miten asioiden tulisi edetä.

Haluaisin tehdä työni niin hyvin kuin pystyn ja tuoda mukanani muutosta.”

Tia Rahkila, 24, neljännen vuoden kauppatieteiden opiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueena viestintä

”Halusin luoda jatkuvuutta OYY:n toimintaan ja päästä kehittämään sitä vielä eteenpäin, sillä työ ei ole valmis vuodessa. Koen, että molemmin puolin on vielä opittavaa: voin itse oppia vielä OYY:lta ja toisaalta minulla on vielä annettavaa OYY:lle.

Olin viime vuonna OYY:n hallituksessa. Tällä hetkellä toimin myös Nordic Economics Students’ Union NESU Finlandin paikallisjärjestön tiedottajana sekä hallopedina. Viime vuosina olen toiminut myös Finanssi ry:ssä.

Olen ollut jo pari vuotta tosi tiiviisti tekemisissä OYY:n kanssa, mutta onneksi muistan myös millainen fiilis oli ensimmäisinä opiskeluvuosina. OYY oli tosi etäinen ja kaukainen monelle opiskelijalle, myös minulle fuksivuonna ja valitettavasti toisenakin vuonna. OYY:llä ei ole näkyvyyttä kaikille opiskelijoille eivätkä opiskelijat tiedä mitä kaikkea me tehdään.

Haluan purkaa organisaation liikaa monimutkaisuutta, joka vaikuttaa etäisyyden tunteeseen. Mielestäni saatiin viime vuonna tehtyä hyvää työtä ylioppilaskunnan tuomisessa lähemmäksi opiskelijoita.

Omaan sektoriin liittyen haluan jatkaa hyvää kehitystyötä viime vuodesta ja panostaa ulkoiseen viestintään. Lisäksi haluan tuoda jatkuvuutta sille, että viime vuoden hyviä käytäntöjä saataisiin käytettyä tänäkin vuonna. Henkilökohtaisesti haluan kehittää omia heikkoja kohtiani vahvemmiksi.

Odotan sitä, että päästään näkemään fyysisesti yhdessä. Odotan myös innolla sitä, että pääsen oppimaan uutta ja tekemään viestintää. Toivottavasti saisin myös kandin pakettiin ja etäaika ei jatkuisi liian pitkään.

Opiskelen tässä samalla ja olen myös muissa järjestöhommissakin. Onneksi hommat menevät limittäin oman sektorin kanssa: pystyn käyttämään vinkkejä puolin toisin. Huolehdin itsestäni aikatauluttamalla. Opin viime vuodesta sen, että töiden tekeminen 24/7 tai edes 18 tuntia päivässä ei ole ok. Nollaamiskeinona lähden lenkille ja juttelen ystävien kanssa kaikesta laidasta laitaan. 

Tämä on hankala kysymys, koska haluaisin että se olisi kaikkea mahdollista positiivista. Yhtenäisempi ja yhteisöllisempi koko jäsenistön keskuudessa mutta samalla jatkuvaan kehitykseen ja kriittiseen ajatteluun kannustava. 

Itseäni on auttanut avoimuus ja läheisyys niin uusien tuttavuuksien kuin ystävien kanssa. Pitäkää kiinni läheisyydestä etenkin nyt. Haluaisin painottaa myös yliopiston suuntaan molemminpuolista avoimuutta ja positiivista kommunikointia.”

Sara Al Husaini, 28, neljännen vuoden englannin opiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueina sosiaalipolitiikka ja pro-koulutukset

”Minulla oli halu vaikuttaa omaan koulu- ja oppimisympäristöön ja kehittää sitä meille kaikille. OYY on minusta mahtava paikka tutustua uusiin ihmisiin ja oppia.
Lukiossa toimin oppilaskunnan puheenjohtajana ja olen toiminut myös Erasmus+-lähettiläänä.

OYY on aika etäinen. En alussa oikein älynnyt, mikä sen merkitys on, maksoin vaan jäsenyyshinnan. Viestintä on auttanut asiassa, esimerkiksi Tuudon kautta viestiminen on ollut näkyvää.

Haluan luoda parempaa ympäristöä ja tuoda ylioppilaskuntaa lähemmäksi. Jopa meille, jotka olemme aktiivisesti mukana, alkuvaiheessa OYY on ollut aika näkymätön. Haluan miettiä miten se saataisiin enemmän näkyviin ja opiskelijoita aktiivisemmin mukaan toimintaan.

Innostaa se, että on uudet tehtävät ja toisaalta jännittää, miten asiat etenevät niiden kanssa. Mietin myös sitä, miten pystytään pitämään tapahtumia ja näkemään opiskelijoita fyysisesti. Jännittää, miten kestän jos kevät jatkuu tällaisena, mutta toivottavasti syksyllä päästään toimimaan myös fyysisesti.

Tulen opiskelemaan ja tekemään harjoittelun. Ollaan sovittu Ollin kanssa, että miten tullaan toimimaan jos en pääse kokouksiin. Ollaan aika joustavia ja hyvä tiimi.

Haluan jättää jälkeen tasa-arvoisemman, yhdenvertaisemman ja oikeudenmukaisemman ylioppilaskunnan, joka on myös näkyvämpi.

Tiedän, että nyt on vaikeaa, mutta kyllä me pärjätään ja jaksetaan tämän yli.”

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää: