Aina vain nopeammin, tehokkaammin ja oivaltavammin – korkeakouluopiskelija on kovilla myös Ranskassa

OECD:n viime syyskuussa julkaiseman koulutusvertailun mukaan Suomi ja Ranska ovat esimerkkejä kahdesta hyvin erilaisesta koulutusjärjestelmästä. Tyypillinen ranskalainen opiskelija aloittaa vaativat korkeakouluopinnot heti lukion jälkeen, eikä hänellä ole juuri valinnanvaraa kurssiensa valinnassa. Suomalainen opiskelija taas aloittaa opintonsa myöhemmin, ja pystyy suunnittelemaan opintonsa vapaammin. Mutta mitä ranskalainen korkeakoulu voi opettaa suomalaiselle?

TEKSTI Frida Ahonen

KUVAT Anni Hyypiö

Sciences Po Paris -yliopisto, Pariisi eräs ensimmäisen opiskeluvuoden syksyn 2015 lauantai.

Juuri kolmetuntisesta taloustieteen tentistä selvinneenä istun yliopiston kirjastossa lukemassa vielä samana iltapäivänä pidettävään Euroopan 1800-luvun historiaa käsittelevään suulliseen kuulusteluun. Tiedän, että yliopistoni professorit arvostelevat opintosuoritukset todella tiukasti.  Siksi viime hetken pänttäyksessä huomioni keskittyy tentissä lisäpisteitä tuoviin yksityiskohtiin, vaikka pääkriteereitä tenttivastauksen arvostelemisessa ovat tenttikysymyksen problematisointi, vastauksen rakenne sekä oivaltavuus.

Keskittymistäni häiritsevät takaraivossani kolkuttelevat, seuraavalla viikolla vuorossa olevat palautukset: politiikan tutkimuksen johdantokurssin suullinen esitys sekä historian valinnaiskurssin Yhdysvaltojen ja Latinalaisen Amerikan suhteita käsittelevä tutkielma. Varaa virheille ei juuri ole, sillä uusintoja järjestetään vain kerran vuodessa kevätlukukauden lopussa, ja reputtaa voi vain kaksi kurssia lukuvuodessa.

Kokemukseni ranskalaisesta yliopisto-opiskelusta ei ole ainoa laatuaan. Suomen Ranskan instituutin kulttuurivastaavan Jaana Koivisto-Niemisen mukaan opiskelu voi olla joillain aloilla stressaavampaa Ranskassa kuin Suomessa, koska etenkin julkisiin yliopistoihin pääsee sisään lähes suoraan toisen asteen päättötodistuksella ja karsinta tapahtuu vasta opintojen aikana, kun kaikki eivät pääse jatkamaan ensimmäiseltä vuodelta toiselle. Suomessa opiskelijat ovat jo opinnot aloittaessaan saaneet opiskelupaikan, kun taas Ranskassa opiskelijat joutuvat tekemään töitä opiskelupaikkansa säilyttämisen puolesta.

Taloudellisen yhteistyön järjestön OECD:n syyskuussa 2019 julkaiseman Education at Glancetutkimuksen mukaan Suomessa siirtymä toiselta asteelta korkeakouluun kestää keskimääräistä kauemmin. Ranskassa hieman yli 50 prosenttia 1920-vuotiaista opiskelijoista aloitti korkeakouluopinnot vuonna 2017, kun Suomessa sama luku oli reilut 20 prosenttia.

Tutkimus on herättänyt taas kerran keskustelua siitä, pitäisikö Suomessakin pyrkiä malliin, jossa opiskelijat otetaan sisään pelkästään toisen asteen koulumenestyksen perusteella, jotta opiskelijat pääsisivät mahdollisimman nopeasti toiselta asteelta korkeakouluun. Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoite on, että vuoteen 2030 mennessä joka toisella 2534-vuotiaista suomalaisopiskelijoista olisi korkeakoulututkinto. Tällä hetkellä edellä mainittuun kategoriaan kuuluvista noin reilut 40 prosenttia on korkeakoulutettuja. 

Ranskassa opinnoissa ei löysäillä

Poitiers’n yliopistossa psykologiaa opiskeleva Xavier Leonce toteaa Ranskassa julkisessa yliopistossa opintojen tahdissa pysymisen olevan vaativaa. Leonce’n yliopisto ottaa kaikki halukkaat sisään, mutta karsii heikoimmin menestyvät opiskelijat vuosittain. 

Samankaltainen on myös kolme vuotta Poitiers’n yliopistossa historiaa opiskelleen Antoine Angotti’n kokemus: opinnoissaan epäonnistuneet opiskelijat unohtuvat systeemin ulkopuolelle, ja yliopistoa ei juuri kiinnosta heidän opintonsa.

Ranskassa on julkisten yliopistojen lisäksi myös kokonaan tai osittain yksityisiä erittäin arvostettuja korkeakouluja (grandes écoles), joihin pääseminen vaatii vaikean pääsykokeen läpäisemistä. Vaikka opiskelijoiden ei tarvitse tällöin pelätä korkeakoulupaikkansa puolesta, tahti on silti kova. Sciences Po Paris -yliopistossa oikeustieteen maisterintutkintoaan viimeistelevä Lolasta tuntuu lomallakin, että hänen pitäisi olla opiskelemassa.

”Minusta tuntuu kuin minulla ei olisi ollenkaan vapaata aikaa, sillä ajattelen vapaallakin vain tekemättömiä koulutehtäviä. On käsittämätöntä, että opiskelija on sellaisen paineen alla!” Lola pohtii.

Suomessa vaihto-oppilaana opiskelevien ranskalaisten Troyes’n yliopistossa insinööriksi opiskeleva Nicolas Le Sciellour ja Lille’n kauppakorkeakoulussa opiskeleva Valentine Vallez vahvistavat väitteen ranskalaisen koulujärjestelmän vaativuudesta suomalaiseen verrattuna. Heidän mukaansa suomalaisessa korkeakoulussa opiskelijat selviävät paljon vähemmällä kuin ranskalaisessa.

”Minusta tuntuu kuin minulla ei olisi ollenkaan vapaata aikaa, sillä ajattelen vapaallakin vain tekemättömiä koulutehtäviä.”

Haastattelemieni suomalaisopiskelijoiden kokemukset yliopisto-opiskelusta poikkeavat paljon ranskalaisesta. Kuopion yliopistossa biolääketiedettä opiskelevan Seela Korpilähteen mukaan opiskelu on ollut paljon rennompaa ja helpompaa kuin hän odotti. Korpilähteen yliopisto myös joustaa tarvittaessa, esimerkiksi tentti-ilmoittaumisissa.

Myös Turun humanistisessa ammattikorkeakoulussa kulttuurituotannon linjalla opiskelevan Jonna Tikan sekä Turun yliopistossa oikeustiedettä opiskeleva Sannin mielestä korkeakouluopiskelu ei ole ollut niin haastavaa, kuin mitä he ennen opintojen aloittamista kuvittelivat. Tikka kertoo, että yliopiston pääsykoetta pidetään yleisesti opiskelun vaikeimpana kokeena.

Suomessa opiskelija vapaampi suunnittelemaan opintonsa

Ranskaan verrattuna suomalaiset opiskelijat pystyvät määrittämään opiskelutahtinsa itsenäisemmin. Oikeustiedettä opiskeleva Sanni kertoo, että hänen opintonsa ovat vapaamuotoisia ja läsnäolopakko on erittäin harvoilla kursseilla. Turussa kulttuurintuotantoa opiskeleva Tikka on samoilla linjoilla sanoessaan, että opintoihin pystyy vaikuttamaan hyvin vapaasti ja että kaikki opiskelijat etenevät omaan tahtiinsa. 

Oulun yliopistossa suomen kieltä opiskeleva Saanamaria toteaa opintojen joustavuuden vaihtelevan yliopistoittain. Hänen aikaisemmassa yliopistossaan Vaasassa opintojen itsenäinen suunnittelu oli helpompaa, kun kursseilla ei ollut läsnäolopakkoa.

Ranskan instituutissa työskentelevän Koivisto-Niemisen mukaan suomalaiset opiskelijat tottuvat omatoimisuuteen jo lukioaikana, ja heillä on ehkä paremmat valmiudet akateemiseen vapauteen kuin ranskalaisilla, joiden koulujärjestelmä on ohjatumpi. Esimerkiksi Poitiers’n yliopistossa psykologiaa opiskeleva Xavier Leonce toteaa, että hänen yliopistossaan ei missään vaiheessa pääse itse suunnittelemaan lukujärjestystään. 

Sciences Po Paris -yliopiston Nantes’n kampuksella kolmatta vuotta opiskelevan suomalaisen Kaisa Virolaisen mielestä opiskelu ranskalaisessa yliopistossa on suomalaiseen yliopistoon verrattuna huomattavasti koulumaisempaa.

”Sciences Po on antanut tosi selkeät raamit opiskelujen suorittamiseen”, Virolainen kertoo.

Hänen mielestään ero johtuu myös siitä, että Ranskassa yliopisto-opiskelu aloitetaan nuorempana kuin Suomessa. OECD:n tutkimuksen mukaan yliopisto-opiskelu aloitetaan Suomessa keskimäärin 24-vuotiaana, kun taas Ranskassa vastaava luku on 20.

Suomessa opinnot pystyy, ainakin teoriassa, räätälöimään opiskelijan henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen sopivaksi. Oikeustiedettä opiskeleva Sanni kertoo käyneensä toisen opiskeluvuoden keväästä saakka oman alan töissä toisella paikkakunnalla ja pystyneensä etenemään opinnoissaan aikataulun mukaisesti. Jonna Tikka on myös ollut Turun opintojensa ohella työharjoittelussa Helsingissä, mikä on ollut mahdollista hänen korkeakoulunsa tarjoamien verkkokurssien ansiosta.

Ranskassa taas töiden ja opiskelun yhdistäminen ei ole yleistä. Rouen’n kauppakorkeakoulussa opiskeleva Margot kertoo opiskelijan valinnanvapauden rajoittuvan maisterin loppuvaiheen erikoistumisalan valintaan ja siihen, minä opintovuonna tekee opintoihin kuuluvan työharjoittelun. Erikoisala pitää valita heti opintojen alussa, eikä sitä voi muuttaa myöhemmin.

Opiskeluvaatimukset opiskelijan motivaattorina?

Suomalaisiin opiskelijoihin kohdistuvat odotukset liittyvät lähinnä opintojen rahoitukseen. Suomalaisopiskelijat mainitsevat esimerkiksi Kelan aiheuttavan aiheuttavan opiskelulle rajoitteita: ”Monille ratkaiseva asia ovat opintotuet, jotka velvoittavat opiskelemaan tiettyyn tahtiin”, Tikka tiivistää opiskelijoihin kohdistuvat odotukset. 

Myös Oulussa opiskelevan Saanamarian mukaan tutkinnon oletetaan valmistuvan tavoiteajassa. 

Myös Ranskassa on asetettu rajoituksia, esimerkiksi kuinka moneksi vuodeksi opiskelija voi saada stipendin muodossa tukea opintoihinsa. Haastattelemani ranskalaiset opiskelijat eivät kuitenkaan mainitse taloudellisten rajoitusten aiheuttamia paineita opintojen etenemiselle.

Sen sijaan ranskalaisopiskelijoiden vastauksista nousevat esiin sekä korkeakoulujen että lähipiirin opiskelijoihin kohdistamat odotukset. Etenkin julkisissa yliopistoissa opiskelu on vaativaa, sillä pitäähän opiskelijan erottautua massasta pystyäkseen jatkamaan seuraavalle vuodelle. Arvostetuimmissa yliopistoissa mahdollisten opiskelun jatkumiseen liittyvien paineiden lisäksi opiskelijoiden odotetaan osoittavan erityistä kunnianhimoa tai lahjakkuutta.

”Olen onnekas, kun pääsin opiskelemaan yhteen arvostetuimmista oikeustieteen laitoksista Ranskassa. Kolikon kääntöpuolena on se, että yliopistoni professorit ja yleisesti yliopisto asettavat opiskelijoille kovia vaatimuksia”, oikeustiedettä opiskeleva Louis Malbète kertoo.

Myös Pariisissa valtiotieteitä opiskeleva Kaisa Virolainen on huomannut, että Sciences Po Paris -yliopiston opiskelijoiden odotetaan pääsevän pitkälle. Nämä odotukset eivät tule pelkästään koulun puolelta, vaan myös Virolaisen ranskalaiset perhetutut odottavat hänen tähtäävän korkeaan hallintovirkaan tai jatko-opiskelupaikkaan arvostetussa koulussa.

”Olen onnekas, kun pääsin opiskelemaan yhteen arvostetuimmista oikeustieteen laitoksista Ranskassa. Kolikon kääntöpuolena on se, että yliopistoni professorit ja yleisesti yliopisto asettavat opiskelijoille kovia vaatimuksia.”

Toisaalta monien haastattelemieni ranskalaisopiskelijoiden mielestä on hyvä, että yliopisto odottaa opiskelijalta paljon. Psykologiaa opiskelevan Leonce’n mielestä tämä rohkaisee opiskelijaa tekemään kunnianhimoisia valintoja. Hän ei esimerkiksi itse olisi uskaltanut edes ajatella tutkijan uraa yhtenä mahdollisuutena, elleivät hänen opettajansa olisi vaatineet niin suurta tieteellistä tarkkuuta ja täsmällisyyttä opiskelussa.

Myös Sorbonnen yliopistossa tiedotusoppia opiskeleva Flore Daïen kertoo, että hänen yliopistonsa ilmapiiri innostaa opiskelemaan. Opiskelu on vaativaa, mutta hän on arvostanut mahdollisuutta keskustella opintojen sisällöistä professorien kanssa.

Malbète’n mukaan opiskelijoiden on hyvä tottua paineisiin, sillä muuten he eivät pärjäisi myöhemmin tulevaisuudessa.

”On kuitenkin totta, että odotukset aiheuttavat usein stressiä”, Malbète toteaa.

Opinto-ohjauksen laatu vaihtelee

Koivisto-Niemisen mukaan opiskelukokemukseen voi lisäksi vaikuttaa se, että suurimmassa osassa ranskalaisissa yliopistoissa on paljon opiskelijoita ja opiskeluryhmät ovat suuria. Opiskelija jää helposti ongelmiensa kanssa yksin.

Tämän vahvistaa Poitiers’n yliopistossa opiskellut Xavier Leonce, jonka vuosikurssilla oli ensimmäisenä vuonna 1100 opiskelijaa, mutta maisterivaiheessa enää 50.

Opiskelijoiden valtava määrä vaikeuttaa opetuksen järjestämistä kandidaattivaiheessa, sillä massaluennoilla ei riitä paikkoja kaikille ja opiskelijoille saivat toisinaan jopa toisen opiskelijan arvosanat omansa sijasta. Leonce kuvailee, että moni jää systeemin ulkopuolelle ja joutuu jättämään opintonsa kesken, koska minkäänlaista ohjausta ei tarjota.

Riittävä opinto-ohjaus ei ole yksityisissäkään yliopistoissa itsestäänselvyys. Virolainen kertoo, että ohjattuja kertoja järjestetään harvoin ja neuvoja saa lähinnä vanhemmilta opiskelijoilta, esimerkiksi Facebook-ryhmistä. Malbète on saanut tukea opintojensa suunnitteluun lähinnä lähipiiriltään.

Opiskelijoilla on myös myönteisiä kokemuksia. Sorbonnen yliopistossa tiedotusoppia opiskeleva Daïen kertoo, että hänen korkeakoulussaan jokaisesta opiskelijasta huolehditaan ja opintoihin saa paljon tukea yliopistolta. 

Opiskelijoiden valtava määrä vaikeuttaa opetuksen järjestämistä kandidaattivaiheessa, sillä massaluennoilla ei riitä paikkoja kaikille ja opiskelijoille saivat toisinaan jopa toisen opiskelijan arvosanat omansa sijasta.

Myös Úniversita di Corsica -yliopistossa Korsikalla opiskeleva Pauline Fabiani sanoo, että hänen yliopistossaan jokainen opiskelija otetaan huomioon ja opiskelijaa kuunnellaan. Sekä Daïen että Fabiani korostavat yliopiston pienen koon mahdollistavan hyvän opinto-ohjauksen.

Suomessa kokemukset opinto-ohjauksen riittävyydestä vaihtelevat, jopa saman yliopiston sisällä. Oulun yliopistossa opiskeleva Saanamaria on saanut tukea omaopettajaltaan, joka on osoitettu jokaiselle opiskelijalle opintojen alussa. Myös ranskalaiset vaihto-opiskelijat Vallez ja Le Sciellour ovat saaneet Oulun yliopistolta kaiken mahdollisen avun, mitä he ovat tarvinneet. Heidän kotiyliopistoissaan Ranskassa opiskelija jää helposti kysymystensä kanssa yksin.

Kuopiossa Seela on myös saanut tukea ja kannustusta opintoneuvojalta, jonka luona hän on voinut käydä keskustelemassa opintojensa edistymisestä. Sen sijaan Oulun yliopistossa suomen kieltä opiskelevan Maijan mukaan opintojen suorittamista perinteisestä poikkeavassa, omanlaisessa tahdissa, ei tueta eikä erilaisia elämäntilanteita tai opintovalmiuksia oteta riittävästi huomioon.

Rouen'ssa kauppatieteitä opiskeleva ranskalainen Margot sanoo Ranskassa opiskelijan valinnanvapauden rajoittuvan maisterin loppuvaiheen erikoistumisalan valintaan ja siihen, minä opintovuonna tekee opintoihin kuuluvan työharjoittelun.
Rouen’ssa kauppatieteitä opiskeleva ranskalainen Margot sanoo Ranskassa opiskelijan valinnanvapauden rajoittuvan maisterin loppuvaiheen erikoistumisalan valintaan ja siihen, minä opintovuonna tekee opintoihin kuuluvan työharjoittelun.

Onhan opiskelu myös laadukasta ja mielekästä?

Korkeakouluvertailuissa opiskelijan oma ääni jää helposti kuulumattomiin, kun yhteiskunnallinen keskustelu keskittyy opintojen tehokkaaseen ja nopeaan suorittamiseen. Kansainväliset tutkimukset, kuten OECD:n koulutusvertailu, tukevat opiskelijanumeroihin ja opintovuosiin keskittyvää keskustelua. Muistetaanko opintojen laadukkuutta ja mielekkyyttä tai opiskelijan jaksamista ottaa huomioon koulutustavoitteita laadittaessa?

Ranskassa julkisissa yliopistoissa käytössä olevaa, matalilla perusteilla opiskelijat sisäänottavaa ja myöhemmin karsivaa korkeakoulujärjestelmää on väläytelty esikuvaksi myös suomalaiselle korkeakoulu-uudistukselle. (HS 27.9.2019 ja HS 4.5.2012)

Haastattelemieni ranskalaisopiskelijoiden kokemukset kuitenkin muistuttavat, että pienessä yliopistossa opiskelija viihtyy, kun taas suurissa yksilö hukkuu helposti massaan.

Jos korkeakouluun pääsemistä helpotetaan ja nopeutetaan Suomessakin, vaarana on opetuksen laadun ja ohjauksen kärsiminen, kun suurille opiskelijamäärille ei pystytä järjestämään riittävän yksilöityä opetusta.

Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksen jäsenenä vuonna 2019 toimineen Helmi Anderssonin mukaan yksittäisen opiskelijan saama ohjaus ja tuki todennäköisesti heikentyvät, jos suurempi opiskelijamäärä hoidetaan samalla, jo nyt osin ylityöllistetyllä henkilökunnalla.

Digitaaliset ratkaisutkaan eivät olisi aukoton ratkaisu, sillä uudet opiskelijat tarvitsevat henkilökohtaista kohtaamista ja ohjausta. Andersson miettii myös opiskelun konkreettista järjestämistä.

”On myös syytä pohtia, miten opetus järjestetään ja miten seinät saadaan riittämään, jos opiskelumäärää paisutetaan. Koulutusleikkausten aikana yliopistojen tilankäyttöä tehostettiin ja leikattiin jo voimakkaasti.”

Mutta miten Sciences Po Paris -yliopiston kirjastossa tuskailevalle suomalaisopiskelijalle kävi?

Neljän opiskeluvuoden jälkeen tulin lopulta takaisin Suomeen, jotta pääsisin opiskelemaan unelmieni alaa, mutta myös siksi, että suomalainen yliopistojärjestelmä sekä opiskelukulttuuri mahdollistavat opintojen uudelleen aloittamisen vanhempanakin.

Olisin ollut 24-vuotiaana ensimmäisen vuoden opiskelijana Ranskassa epäonnistunut kummajainen; Suomessa kokemukseni on sen sijaan vain yksi monien muiden joukossa.

Osa opiskelijoista esiintyy jutussa poikkeuksellisesti vain etunimellä.

Muokattu 15.4.2020 kello 13.11: Korjattu jutussa ollut virheellinen titteli. Helmi Andersson toimi Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäsenenä vuonna 2019, hän ei ole SYL:n koulutuspoliittinen asiantuntija.

Frida Ahonen

Suomen kielen ensimmäisen vuoden opiskelija, joka on valmistunut valtiotieteiden kandidaatiksi ranskalaisesta Sciences Po Pariisin yliopistosta.

Lue lisää:

Uniresta suunnittelee opiskelijalounaiden kuljetuspalvelua – kysyntää ja kuljetuspaikkatoiveita kartoitetaan nyt kyselyllä

Unirestan toimitusjohtaja Kaija-Liisa Silvennoinen kertoo, että opiskelijalounaan kuljetuspalvelu olisi tarkoitus avata lähiaikoina. Nopeimmillaan käynnistys voisi tapahtua jo pääsiäisen jälkeen, tai viimeistään sitä seuraavalla viikolla. Siksi myös opiskelijoiden toivotaan kertovan kantansa ruoan noutopaikkojen sijaintiin ja jakeluaikoihin jo viikonloppuna tai ensi viikon alussa.

Uniresta kartoittaa opiskelijoiden kiinnostusta noutaa opiskelijahintainen lounas kuljetusautosta. Aikeista tiedotettiin perjantaina 3. huhtikuuta.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan ja Oulun ylioppilasapu ry:n omistama Uniresta on sulkenut koronavirusepidemian vuoksi opiskelijaravintoloidensa ovet niin Linnanmaan kuin Kontinkankaan kampuksilla. Oulun keskustassa sijaitseva Unirestan ravintola Vanilla on edelleen auki. Vielä tällä viikolla Vanillassa on voinut lounastaa myös paikan päällä, mutta ensi viikosta alkaen opiskelija-annoksen voi saada vain take away -pakettiin arkisin kello 10–14. Valtaosaa Linnanmaan kampuksen ravintoloista ylläpitävä Juvenes kertoo verkkosivuillaan tilapäisesti sulkeneen kaikkien Oulun kampusravintoloidensa ovet.

Unirestan toimitusjohtaja Kaija-Liisa Silvennoinen kertoo, että opiskelijalounaan kuljetuspalvelu olisi tarkoitus avata lähiaikoina. Nopeimmillaan käynnistys voisi tapahtua jo pääsiäisen jälkeen, tai viimeistään sitä seuraavalla viikolla. Siksi myös opiskelijoiden vastauksia siihen, mistä ja miten usein opiskelijalounasta tulisi olla noudettavissa, toivotaan jo nyt viikonlopun aikana tai heti ensi viikon alussa. Mielipiteensä voi kertoa joko Unirestan somekanavilla (Facebook, Instagram) tai sähköpostitse ().

Kuljetuspalvelun jakelupaikkoja tai -aikoja ei ole Silvennoisen mukaan vielä lyöty lukkoon, sillä niitä päätettäessä kuunnellaan kyselyn vastauksia.

”Alustavasti on ajateltu, että pysähdyspaikkoja voisi olla neljästä viiteen, ja ne olisivat lähellä meidän nyt suljettuina olevia ravintoloita Linnanmaan ja Kontinkankaan suunnalla.”

Samankaltainen kuljetuspalvelu on otettu käyttöön jo ainakin Jyväskylässä ja Helsingissä. Jyväskylässä Semma Delivery on aloittanut kiertämisen 19. maaliskuuta ja UniCafen opiskelija-aterioita myyvä Foodvan on aloittanut Viikin ja Kumpulan kampuksilla 2.4.

Kaija-Liisa Silvennoisen mukaan jakelupaikkojen on suunniteltu sijaitsevan keskusta-alueen ulkopuolella, sillä keskustasta opiskelijalounaan voi hakea edelleen Vanillasta. Vanillan keittiössä valmistuvat myös kuljetettavat opiskelijalounaat.

Se, kuinka monta kertaa viikossa kuljetuspalvelu on liikkeellä, riippuu Silvennoisen mukaan opiskelijoiden kiinnostuksesta palveluun. Kuljetusauto ei kulkisi viitenä päivänä viikossa, ellei kysyntä olisi erityisen kovaa.

Silvennoinen kertoo, että koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi Kela sallii nyt mukaan otettavan opiskelijalounaan myymisen lisäksi sen, että opiskelija voi ostaa opiskelijalounaan samalla kerralla kahdelle päivälle. Mahdollista on ostaa kahden päivän opiskelijalounas myös esimerkiksi karanteenissa olevalle kaverille.

”Voisi olla niin, että kuljetuspalvelu liikkuisi kolme, tai tiiviimmillään kaksi kertaa viikossa, jotta asiakkaat voisivat ostaa useamman päivän lounaat kerralla. On suunniteltu, että [kuljetuspäivät] olisivat maanantai, keskiviikko, perjantai, tai tiistai ja torstai.”

Käytännössä asiointi tapahtuisi niin, että kuljetusauto saapuisi sovittuihin noutopaikkoihin sovittuina aikoina, ja opiskelija voisi valita tarjolla olevista vaihtoehdoista haluamansa. Lounasta ei tarvitsisi varata ennakkoon. Silvennoisen mukaan lounaslistalla olisi aina ainakin kaksi vaihtoehtoa (kasvis ja liha/kala), mahdollisesti kolmekin. Unirestan suunnitelmissa olisi myydä pääruoka jäähdytettynä, eli opiskelija lämmittäisi ruoan kotonaan itse. Lounaaseen kuuluisi pääruoan ohella salaatti ja leipä. Maksuna käy vain korttimaksaminen, ja opiskelijuus varmistetaan maksamisen yhteydessä.

Uniresta on käynnistämässä 6. huhtikuuta myös Makosa-verkkokauppaa, josta on mahdollista ostaa kotiruokaa sekä lämpiminä lounasannoksina että kilohintaan myytävinä jäähdytettyinä annoksina. Verkkokaupan kautta tehtäviä ruokatilauksia toimitetaan arkisin kello 10–14 aluksi laajennetun Oulun keskustan alueelle. Tämän palvelun kautta ei kuitenkaan saa opiskelijahintaista eli ateriatuettua lounasta.

”Kyseessä on eri palvelu, vaikka ruoat tehdäänkin samassa ravintolassa”, Silvennoinen toteaa.

Koronaviruksen aiheuttamat poikkeusjärjestelyt ovat valtava isku yrityksille. Ravintoloille poikkeustilanne on tarkoittanut joko siirtymistä pelkkään take away -myyntiin tai toiminnan lopettamista toistaiseksi. Asetus ravintoloiden sulkemisesta toukokuun loppuun saakka hyväksyttiin eduskunnassa 2.4. Päätös sulkee lauantaista 4.4. alkaen ruokaravintoloiden ohella kahviloiden, pubien ja yökerhojen ovet.

Myös Unirestalle muutos on ollut raju. Kun asiakasmäärä on uusien rajoitusten myötä koko ajan laskenut, myös liikevaihto on pudonnut rajusti. Uuden ravintola Pekurin avaaminen siirtyi maaliskuulta tulevaisuuteen. Tällä hetkellä avoinna on Unirestan ravintoloista enää Vanilla. Iso osa henkilöstöstä on lomautettuna.

Jos tilanteesta jotain positiivista voi etsiä, se löytyy Silvennoisen mukaan siitä, että tilanne pakottaa miettimään myös uusien palvelujen toteuttamista.

”Nettikauppapalvelu oli ollut meillä pitkään hautumassa, ja saatiin sitä vietyä eteenpäin, kun tuli ulkopuolista pakotetta. Mutta kyllä tämä on haastavaa aikaa ravintoloiden ja yritysten kannalta.”

Yliopistojen tilat ovat olleet koronaviruksen vuoksi suljettuina 18. maaliskuuta alkaen. Tiloja koskevat poikkeustoimet jatkuvat ainakin 13. toukokuuta asti.

Muokattu 3.4. kello 18.24: Lisätty tieto Semma Deliveryn kuljetuspalveluista Jyväskylässä.
Muokattu 3.4. kello 19.53: Selvennetty muotoilua siitä, mitä Uniresta haluaa kyselyllä selvittää.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Levyarvio: Laura Moisio – Laulaa kun ei voi muutakaan

Tamperelainen laulaja-lauluntekijä Laura Moisio lähestyy neljännellä kokopitkällään kevyen musiikin saralla yhä varsin vaiettua teemaa, ilmastonmuutosta.

Niin poplyriikassa kuin runoudessakin luonnon perinteisenä roolina on ollut ihmistunteiden peilinä toimiminen. Sade on kirjoitettu lauluihin surun heijastumaksi, aurinko ilon, juhlan ja rakkauden hetkiin. Myös ilmastonmuutos on alkanut pilkahdella lyriikassa tässä tarkoituksessa, ihmiselämän havainnollistajana. Chisun viimevuotisella Momentum 123 -albumilla ihmissuhteen päättymistä ja henkilökohtaista muutosta pohditaan rinnastamalla niitä ilmastonmuutoksen. Maija Vilkkumaan laulussa lämpimän talven myötä haurasta Kaivopuiston jäätä verrataan laulun puhujan ihmissuhteen haurauteen. 

Laura Moisio pohtii uudella levyllään ihmisen kokemusta ja roolia muuttuvan luonnon äärellä. 

Tarkkanäköisenä sanoittajana Moisio lähestyy suurta teemaansa pienen kautta. Hän havainnoi luontosuhteita, hetkiä ja tunnelmia, enteitä ja muistoja muuttuvassa ajassa taltioiden. Kuten kriisin keskellä usein, monet tunteet elävät rinnakkain. Sanoituksissa ja musiikissa ovat samanaikaisesti läsnä niin pakenemisen kaipuu ja menettämisen pelko, arat rohkeuden hetket kuin varovaiset tuntemukset vastauksista. 

Muun muassa folkin, bluesin ja iskelmän äänimaisemista musiikissaan ammentava Moisio liikkuu valtavirran trendeistä toisaalla, ja levy soi aiempien levyjen tapaan kuulaana ja ajattomana. Vakiintuneen taustabändin kanssa luoduissa sovituksissa luotetaan vahvasti perinteisten bändi-instrumenttien voimaan, mitä täydennetään harkitusti muun muassa jousi- ja torvisovituksin. Moisio on vahvasti paitsi lauluntekijä, myös laulaja ja tulkitsija. Hänen paljolti falsetissa liikkuva äänensä on kuuntelemaan pakottava kertoja, runsaina harmonioina ja yllättäviäkin polkuja kulkevina laulumelodioina myös levylle leimansa antava instrumentti.  

Verrattuna moniin artistikollegoihinsa, Moisio hyödyntää lyriikassaan vahvemmin erilaisia runouden keinoja. Hänen kaikilla levyillään teksteissä pääsevät ääneen erilaiset puhujat, mikä laajentaa kerrontaa poplyriikan totututuista ihmissuhdekuvastoista yllättäviin näkökulmiin. Moisio uskaltaa myös jättää tilaa säkeidensä ympärille, antaa ne kuulijoidensa täydennettäviksi. Runolla voidaan parhaimmillaan lausua jotain ajatonta, ja tähän ilmeisimpiä aikansa leimamerkkejä sanoituksissaan kuin musiikissaan välttelevä Moisio pyrkii ja onnistuu siinä. Levyllä uuden elämän saa myös Edith Södergranin vuoden 1929 runo Levottomia unia, jonka pohjalta luotu kappale Kaukana onnesta pistää pohtimaan uhkien muutosta, mutta niiden läsnäolon aiheuttamien tunteiden samankaltaisuutta eri aikoina. 

Keskeisenä pohdintana näyttäytyy ilmastonmuutoksen edessä toimimisen pakon ja toisaalta helposti omaksuttavan välinpitämättömyyden välinen ristiriita, sukupolvikokemuskin: “Jäikö taaksemme pahaa unta? / en edes muista, on kulunut kauan / mut mihin oikein me ajettiin / mehän vaan ohi ajettiin.” Kuin unenomaisessa sumussa, sivustakatsojien rivistöön on helppoa asettua. Myöhemmin omia valintoja voi olla vaikeaa enää ymmärtää tai elää niiden kanssa: “Miksi kyytiin mä jäin?”

Laulaa kun ei voi muutakaan -levyllä heijastuu myös perinteisten luontokuvien ennakoitu muutos. Vaaraa enteilevässä kappaleessa “Tummat hahmot” aurinko ei viesti ilosta, vaan sen läsnäolo herättää vierauden kokemuksen: “Kuljin pitkän matkan eilen / pitkin tyhjää tietä / paistoi aurinko alhaalta / ja se kuumuus kuin en kuuluisi tänne.”

Kriisin keskellä on helppoa hakea oloonsa voimaa myös todellisuutta pakenevista luontokokemuksista, kuten kuvataan kappaleessa “Metsä”: “Tänne jos jään / ois helpompaa elää / voisin kuulla sen / mikä hukkuisi muuten”. Kertosäkeen haikeus muistuttaa kuitenkin ihmisen  väistämättömästä osasta metsässä vain vierailijana. Yksilön toimijuuden ja osallisuuden koettuun ristiriitaan viitannee myös levyn nimi. Kappaleessa “Kuulin linnun”, kauppakeskuksen paikalla lintu “laulaa kun ei voi muutakaan”, pistäen pohtimaan, miten helppoa tähän kokemukseen on samastua myös ihmisenä.  

Ääniraitojen määrä on pidetty maltillisena ja harkittuna, jolloin pienilläkin vivahteilla onnistutaan luomaan merkittäviä tunnelman muutoksia. Sovituksissa onnistutaan vuoroin kasvamaan ja hiljentymään uudelleen. Orgaaninen, hiottu ja hengittävä kokonaisuus muodostaa yhdessä Moision laulun kanssa satumaisen, uteliaan ja ehyen äänimaiseman. 

Poikkeusaikojen vuoksi keväältä peruuntuneelle levynjulkaisukiertuelle kannattaa hakeutua kuulijaksi myöhemmin, sillä Moisiolla bändeineen on kyky myös livenä saada ihmiset seisahtumaan luomisen tarpeesta syntyvän musiikin ja tarinoiden äärelle.  

Kerttu Juutilainen

Tieteiden ja aatteiden historian opiskelija, runojen ystävä ja Saul Goodmanin salainen ihailija.

Lue lisää:

Miehet, jotka provosoivat metaforilla

"On aihe, josta revitään kyllästymiseen asti irrottelevaa shokkiarvoa taiteeseen, mutta jonka aitoa painoa ei osata vieläkään käsitellä tosissaan", Juhani Kenttä kirjoittaa.

Minua on jo pitkään väsyttänyt. On aihe, josta revitään kyllästymiseen asti irrottelevaa shokkiarvoa taiteeseen, mutta jonka aitoa painoa ei osata vieläkään käsitellä tosissaan. 

Tervetuloa raiskausmetsään

Ei sua täällä raiskata

Ei salee, ei salee, ei salee ees paljon raiskata

Alkuvuoden soitetuimpia kappaleita on ollut yllä olevan kertosäkeen sisältävä Pyhimyksen kappale v!@%#mikko. YleX:n haastattelussa Pyhimys väistää aiheen viemällä keskustelun seksuaalisen väkivallan sijasta sanan raiskata vanhempaan merkitykseen, joka on pilata, tärvellä.

Kun itse mietin, kumpaan merkitykseen juuri “raiskausmetsä” vie mielikuvan, en pidä ehdotusta kovin aukottomana. Sanan monimerkityksellisyys ei poista sitä, että kertosäkeen provokaation teho perustuu nimenomaan sen järkyttävämpään merkitykseen. 

Lyriikat kokonaisuudessaan ja musiikkivideossa kertosäkeen alkuun ajoitettu levy-yhtiön ovien aukeaminen täydentävät metaforan, jossa raiskatuksi tuleminen rinnastuu musiikkibisnekseen. Vertauksessa musiikkialan realiteetit näyttäytyvät taiteellisen vapauden sijaan itseinhoisena pakkopuurtamisen syklinä. Kielikuva on siis tuttu variaatio kaupallisesta toiminnasta itsensä myymisenä.

Samoihin aikoihin, kun v!@%#mikko juhli soittolistoilla, koripallolegenda Kobe Bryantin traaginen kuolema sai paljon palstatilaa. Vähemmälle huomiolle jäi, kuinka Washington Postin toimittaja, Felicia Somnez, käytti tilaisuuden muistuttaakseen Twitterissä, että Bryantia syytettiin raiskauksesta vuonna 2003. Tapaus sovittiin oikeuden ulkopuolella ja kohun jälkeen tapaus ei lopulta juurikaan vaikuttanut Bryantin uraan tai statukseen. Somnez puolestaan sai twiitistään liudan tappouhkauksia ja Washington Post yritti tyynnytellä tilannetta hyllyttämällä hänet määräaikaisesti tehtävistään. Myös näyttelijä Evan Rachel Wood nosti Bryantin syytteen esiin sosiaalisessa mediassa. Myöhemmin Wood julkaisi Instagram-tilillään liudan solvauksia ja tappouhkauksia, joita hänkin sai asiasta puhumisen seurauksena.

Bryantista on pitkä matka kotimaiseen popmusiikkiin, mutta länsimainen maailma kulkee samoja raiteita keskustelukulttuurin suhteen. Myös Suomessa Heidi Lindén on kärsinyt uhkailusta paljastettuaan kotimaisen elokuva-alan #metoo-ongelman. 

Eikä Pyhimys ole yksin.

“Makasin laurapalmerina sängyllä ja odotin, koska uneni otettaisiin väkisin.”

“Keskustassa asuva Laura Palmer saa sentään nukkua rauhassa siihen asti, kunnes raiskaaja tunkeutuu huoneeseen.”

“Jos todella vihaat jotakuta, soita hänelle hänen lempikappaleitaan silloin, kun hän ei halua ottaa niitä vastaan. Raiskaa vihamiehesi – hänhän pitää seksistä.”

Nämä ovat otteita Antti Hurskaisen Suru ei toimi -esseeteoksessa julkaistusta kaupunkimeluesseestä. Esseessään Hurskainen vertaa asetelmaansa Twin Peaks -sarjaan, jossa Laura Palmerin uni keskeytyi usein insestiseen raiskaukseen. Hurskaisen esseeminä herää toistuvasti naapurien aiheuttamaan meluun, joka esseen kontekstissa on raiskaukseen verrannollinen tapahtuma. Ei-toivottua varmasti sekin, mutta aika kaukana kehollisen koskemattomuuden rikkomisesta.

Ennen kuin ensimmäinen “mitään ei saa enää sanoa” ehtii kajahtaa, selvennän, etten pyri olemaan mikään moraalinvartija, joka kieltää raiskauksen käyttämisen kielikuvana. 

Olen vakuuttunut siitä, että sekä Pyhimys että Hurskainen varmasti tuomitsevat raiskauksen tekona ja puoltaisivat uhrien oikeusturvaa.

Mutta vaikka mainittujen esimerkkien intentio ei olisi viedä tilaa aidoilta kokemuksilta, ne ylläpitävät omalta osaltaan diskurssia, jossa kokemusten esiintuonti on hankaloitettua. Diskurssi ylläpitää älykkömiesten lupaa provosoida maininnoilla raiskauksiin, jotka samanaikaisesti ammentavat voimansa teon karmaisevuudesta, mutta karnevalisoivat sen omassa kontekstissaan ainoastaan raflaavaksi kielikuvaksi. Sillä voi viitata mihin tahansa ikäväksi koettuun asiaan, mutta suhde oikeaan rikokseen on näissä vain juuri sitä, viitteellinen. 

Sanoilla on kuitenkin painoa, oli intentio mikä tahansa. On myös hyvä muistaa, ettei oma asema ole niin ilmeinen, kuin itse sen ajattelemme olevan. On helppo kuvitella olevansa yksi hyvistä tyypeistä, jolloin vastapuoli varmasti osaa kontekstualisoida läppäni hyväksyttäväksi. Mahdollisesti se koskemattomuutta vastaan hyökännyt tyyppi käyttäytyi myös samankaltaisin hyvän tyypin elkein ennen kuin ei enää käyttäytynyt. Tuntuuko tämän kohdanneelle fiktiivisessä tekstissä esiintyvä kärjistyskään enää niin kärjistetyltä?

Heti Bryantin kuoleman jälkeen raiskauksesta puhuminen protestoi juuri sitä misogyynistä diskurssia, joka ylistää raiskaajaa kaunistelevien, jopa hagiografisten, linssien läpi ja samalla vaientaa uhrin äänen. Tappouhkaukset ovat protestien syyn todeksi todistava seuraus.

Somneziin, Woodiin ja Lindéniin kohdistunut vihamielisyys on osa laajempaa ilmiötä, jossa valtakulttuuri haluaa rajata mielenosoitukset keskustelusta, koska ”aika ja paikka eivät ole oikeita”. 

On totta, että heti kuoleman jälkeen raiskauksesta puhuminen ei ole kaikkien mielestä miellyttävää. On myös totta, että tehokkaimpia protesteja ovat usein ne, jotka toteutetaan juuri silloin, kun niitä vähiten halutaan kuulla. 

Juhani Kenttä

Englantilaisen filologian opiskelija, joka intoilee kulttuurista ja miettii ammatinvalintaa sitten myöhemmin.

Lue lisää:

Kampus karanteenissa – Miten opiskelu etänä sujuu eri tiedekunnissa?

Yliopisto on kiinni ja opinnot suoritettava etänä koulutusohjelmasta huolimatta. Miten etänä opiskelu onnistuu eri tiedekunnissa?

Oulun yliopisto sulki ovensa 18. maaliskuuta. Kampuksien sulkeutumisen mukana kaikki opiskelijat siirtyivät etäopetukseen. Kysyimme neljältä opiskelijalta, miten opiskelu etänä onnistuu – vai onnistuuko opiskelu ollenkaan.

WENNY SANTANIEMI, BIOKEMIA 

Miten rajoitteet ovat vaikuttaneet opintoihisi?

Teen pro graduun liittyvää laboratoriotyötä, joten yliopiston sulkeminen vaikuttaa opintojeni etenemiseen huomattavasti. Työ on virallisesti jäissä rajoitusten loppumiseen asti ja gradun viimeinen palautuspäivä tulee siirtymään menetettyjen päivien verran tulevaisuuteen. Kursseja minulla ei tällä hetkellä ole.

Tuliko tilanne yllätyksenä, vai osasitko varautua tähän?

Tilanne ei tullut kovinkaa suurena yllätyksenä. Yliopisto oli jo aiemmin kannustanut etätyöhön ja Kontinkankaan kampus oli alkanut hiljentyä lääketieteen opiskelijoiden karanteenin takia. Itse olin kuitenkin olettanut, että graduopiskelijat pääsisivät yhä labraan, sillä työntekijöille tämä oli vielä sallittua. Määräykset kuitenkin tarkentuivat yliopiston sulkemisilmoitusta seuraavana päivänä ja minutkin passitettiin kotiin.

Jos asiat tästä pitkittyvät niin valmistuminen tulee kyllä lykkääntymään.

Millaista arki on, kun kampus on suljettu?

Tällä hetkellä paras vertaus siihen, miltä tämä tuntuu, on varmaan pitkitetty esseen teko tai tenttiinlukuviikonloppu. Olen koittanut aikatauluttaa päiväni siten, että vietän arkipäivien työtunnit gradun kirjallisuuskatsausta ja muita ei-tuloksia-vaativia osioita kirjoittaen ja vietän illat sitten normaalisti. Välissä olen päässyt myös mukavasti tekemään rästissä olevia kotihommia ja aloittelemaan kevätsiivousta.

Miltä muutokset tuntuvat? Vaikuttaako tämä opintojesi etenemiseen tai valmistumiseen? Entä esimerkiksi kesätöiden saamiseen?

Harmittaahan se tietenkin, varsinkin koska aloitin laboratoriotyö vaiheeni vasta maaliskuun alussa. Jos rajoitukset kestävät vain kuukauden niin valmistumiseni ei onneksi pitäisi myöhästyä kovin paljoa, koska saan muuten syksyyn sijoittuneen kirjoitusvaiheen mukavasti aloitettua jo nyt. Jos asiat tästä pitkittyvät niin valmistuminen tulee kyllä lykkääntymään.

Mikä mietityttää tai pelottaa? Olisitko kaivannut tilanteeseen lisäohjeita yliopistolta? Mikä auttaisi nyt opintojen kanssa?

Itseäni tilanne ei juuri ahdista. Nyt odotan hieman mielenkiinnolla miten matkustamista ruvetaan rajoittamaan, sillä suunnittelin viettäväni aikaa vanhempieni luona Keski-Suomessa. Yliopistolta olisin toivonut hieman nopeampaa ja selkeämpää tiedonsaantia alkuvaiheessa.

Onko jotain, mitä haluaisit vielä sanoa tilanteesta ja opinnoistasi?

Ei tässä kai muuta kuin tsemppiä ja jaksamista kaikille opiskelijoille, etenkin graduaan kirjoittaville.

TIIA SIVULA, LOGOPEDIA

Miten rajoitteet ovat vaikuttaneet opintoihisi?

Pystyn suorittamaan kaikki kurssini tilanteesta huolimatta, mutta niihin on tullut toki muutoksia. Suoritustapa joissakin on muuttunut esimerkiksi tentistä esseisiin ja osan kohdalla tilanne on vielä epäselvä.  Ilmeisesti joitakin kursseja on jouduttu siirtämään syksylle. Opiskelu on itsenäisempää kuin normaalitilanteessa.

Luovuus tehdä ja keksiä käyttökelpoista materiaalia ja mukautumiskyky tulevat tarpeeseen.

Suurin vaikutus tilanteella on pitämiimme puheterapioihin. Vaihtoehtoina on käytännössä pitää terapia etänä videoyhteyden välityksellä, jättää tauolle tai keskeyttää. Opinnoissani ei ainakaan tähän mennessä ole ollut lähes ollenkaan opetusta etäkuntoutuksen toteuttamisesta. Luovuus tehdä ja keksiä käyttökelpoista materiaalia ja mukautumiskyky tulevat tarpeeseen. Koen, että tilanteesta oppii hyvin paljon tulevaisuuden työtä varten.  On hienoa, että tilanteeseen reagoitiin, ja meille järjestettiin mahdollisuus osallistua etäkuntoutuskoulutukseen.

Tuliko tilanne yllätyksenä, vai osasitko varautua tähän?

Tulihan se, enkä ollut oikeastaan osannut varautua. Eniten on yllättänyt se, kuinka nopeasti tilanne muuttuu kaiken suhteen. On kuitenkin hienoa, että asia otetaan vakavasti ja muutoksia tehdään nopeasti. 

Jos olet etäopetuksessa, miltä opiskelu tuntuu? Onko sinulla kursseja, joita ei pysty opettamaan etänä?

Etäopetus ei itselleni ole niinkään ongelma, sillä varsinkin aamuluentoja on mielestäni mukava seurata kotoa käsin. Toisaalta kuitenkin kaipaan lähiopetusta, sillä tietynlaiset asiat, kuten opintopiirit tai ryhmätyöt, eivät onnistu etänä yhtä sujuvasti. Kursseihini etäopetus aiheuttaa haasteita, mutta niitä kaikkia on käytännössä mahdollista opettaa etänä. 

Erääksi ongelmaksi on kuitenkin muodostunut vaadittavien kurssikirjojen saaminen, kun kirjasto on kiinni. Tärkeää mielestäni olisi, että kurssien pitäjät yrittäisivät pitää opetuksen laadun ja määrän mahdollisimman muuttumattomana suoritustapojen ja opetustapojen vaihtuessakin.

Millaista arki on, kun kampus on suljettu?

Joinakin päivinä on vaikea löytää motivaatiota hommien tekemiseen, sillä usein tein koulujuttuja yliopistolla. Vaikka kotonakin saan tarvittavat tehtävät tehtyä, päivistä puuttuvat monet itselle tärkeät rutiinit; tärkeimpänä aamulla yliopistolle lähteminen. Toisaalta on mukava, että omaan päivärytmiin pystyy vaikuttamaan enemmän. Arkeen vaikuttaa myös paljon se, ettei opiskelukavereita näe päivittäin. Yhdessä opiskelu on motivoivaa ja minulle tärkeää, joten olemme järjestäneet yhteisiä etäopiskeluhetkiä.

Miltä muutokset tuntuvat? Vaikuttaako tämä opintojesi etenemiseen tai valmistumiseen? Entä esimerkiksi kesätöiden saamiseen?

Vaikka opintojen suorittaminen on nyt erilaista ja tämä aiheuttaa välillä stressiä, en koe etäopintoja ylitsepääsemättömiksi. Tilanne on myös henkilökunnalle uusi ja odottamaton, joten en odota täydellisyyttä.

Tämä ei vaikuta valmistumiseeni eikä myöhästytä opintojani, mutta olenkin vasta toisella vuosikurssilla.  En tiedä, onko tilanne monimutkaisempi logopedian opiskelijoilla, jotka ovat tällä hetkellä esimerkiksi loppuharjoittelussa.

Itselläni on työpaikka opiskeluiden ohella, jossa työskentelen myös kesällä. Siksi kohdallani kesätöiden hakeminen ei ole ajankohtaista. Lomautuksen ja töiden vähyyden mahdollisuus on silti ahdistava, sillä tilanne monella alalla on hyvin epävarma ja muuttuva.

Mikä mietityttää tai pelottaa? Olisitko kaivannut tilanteeseen lisäohjeita yliopistolta? Mikä auttaisi nyt opintojen kanssa?

Epävarmuus mietityttää, mutta ajattelen, että tilanteeseen on yritettävä parhaansa mukaan sopeutua. Olen mielestäni saanut varsinkin logopedian henkilökunnalta riittävästi ohjeita ja koen, että meitä autetaan tarpeen tullessa. Mielestäni tässä tilanteessa on tärkeää, että eri tahot ovat ymmärtäväisiä ja joustavia ottaen huomioon opiskelijoiden erilaiset lähtökohdat etäopiskelun suorittamiselle.

Onko jotain, mitä haluaisit vielä sanoa tilanteesta ja opinnoistasi?

Koska itselleni hyvin tärkeää opiskelussa on yhteisöllisyys, on ollut tosi kiva huomata, kuinka ainejärjestöt pyrkivät järjestämään toimintaa myös etänä. Hyvä yhteishenki opiskelijoiden välillä auttaa jaksamaan ja vertaistuen saaminen on mielestäni arvokasta. Tsemppiä kaikille!

HANNU OIKARINEN, HAMMASLÄÄKETIEDE

Miten rajoitteet ovat vaikuttaneet opintoihisi?

Harvat luennot ovat siirtyneet etäluennoiksi, osa luennoista myös siirretty. Tietosuoja rajoittaa osin etäluentoja. Kliininen harjoittelu on täysin tauolla, potilaita ei oikein voi etänä hoitaa. Etätehtäviä on tulossa myös kliinisen osaamisen tueksi, mutta on kaikille ymmärrettävää että käytännön harjoittelua ei voi korvata.

Etätehtäviä on tulossa myös kliinisen osaamisen tueksi, mutta on kaikille ymmärrettävää että käytännön harjoittelua ei voi korvata.

Tuliko tilanne yllätyksenä, vai osasitko varautua tähän? 

Henkilökohtaisesti arvasin tilanteen kehittyvän tähän, mutta yliopiston sulkeminen tuli silti nopeammin kuin kuvittelin. 

Jos olet etäopetuksessa, miltä opiskelu tuntuu? Onko sinulla kursseja, joita ei pysty opettamaan etänä?

Luennot on sujuneet hyvin etäyhteydellä. Kliininen harjoittelu ei onnistu.

Millaista arki on, kun kampus on suljettu?

Arki on melko pitkäveteistä, mutta saapahan välillä levätä.

Miltä muutokset tuntuvat? Vaikuttaako tämä opintojesi etenemiseen tai valmistumiseen? Entä esimerkiksi kesätöiden saamiseen?

Hammaslääketieteen opiskelijoilla viransijaisuuskelpoisuuden saaminen on vielä vähän auki, samoin 5. vuosikurssilla valmistuminen. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kesätyötkin näyttävät olevan liipasimella, kun monet kunnat ajavat kiireetöntä hammashoitoa alas. Kysymyksiä on paljon enemmän kuin vastauksia.

Mikä mietityttää tai pelottaa? Olisitko kaivannut tilanteeseen lisäohjeita yliopistolta? Mikä auttaisi nyt opintojen kanssa?

Kommunikaatio on sujunut hyvin yliopiston ja opiskelijoiden välillä. On ymmärrettävää, ettei vastauksia kaikkeen ole.

Onko jotain, mitä haluaisit vielä sanoa tilanteesta ja opinnoistasi?

Yliopiston CS-turnausta odotellessa.

MARKETTA JUOLA, KEMIA

Miten rajoitteet ovat vaikuttaneet opintoihisi?

Koronan takia kurssit ovat muuttuneet etäkursseiksi. Onnekseni minulla ei ollut tälle jaksolle enää oman pääaineen laboratoriokursseja, sillä ne on kai jouduttu perumaan ja tehdään ehkä kesällä. Tilanne niiden suhteen vaikuttaa aika epäselvältä. Fysiikassa esimerkiksi laboratoriokurssi muutetaan etänä suoritettavaksi, minkä toteutus hämmentää minua. Erään tällä hetkellä käymäni kurssin luennoitsija on karanteenissa Saksassa.

Etäopiskelu myös pahentaa tunnetta, että pitäisi olla koko ajan opiskelemassa ilman vapaa-aikaa, sillä opiskelua ei voi sitoa kodin ulkopuoliseen paikkaan.

Tuliko tilanne yllätyksenä, vai osasitko varautua tähän?

Tilanne eskaloitui aika nopeasti, mutta en itse tuntenut missään vaiheessa järkytystä tai paniikkia. Olin kai jo alitajuisesti varautunut siihen, että epidemia iskisi Suomeenkin kunnolla.

Jos olet etäopetuksessa, miltä opiskelu tuntuu? Onko sinulla kursseja, joita ei pysty opettamaan etänä?

Etäopetus tuntuu aika kankealta. Kaikilla opettajilla ei ole teknistä osaamista, jota vaadittaisiin kunnollisen etäopetuksen järjestämiseen. Etäopiskelu vaatii myös opiskelijalta paljon. On yllättävän vaikeaa saada itsensä opiskelemaan jos koko päivä on vain yksin kotona istumista. Olen myös aika hajamielinen, joten nyt rutiinin puuttuessa minun on vaikea muistaa, mikä viikonpäivä on menossa ja mitä minun pitäisi milloinkin palauttaa, vaikka palautuspäivät lukevatkin Moodlessa. Etäopiskelu myös pahentaa tunnetta, että pitäisi olla koko ajan opiskelemassa ilman vapaa-aikaa, sillä opiskelua ei voi sitoa kodin ulkopuoliseen paikkaan.

Millaista arki on, kun kampus on suljettu?

Eläminen tuntuu jotenkin irralliselta, kun ei näe tuttuja tai käy harrastuksissa. Tavallaan se on helpottavaa, sillä normaalisti saatan viettää pitkiäkin päiviä yliopistolla ilman kunnon taukoja.  Tämä tuntuu mahdollisuudelta yrittää oppia kuuntelemaan enemmän omaa kehoaan. Kun kaikki opinnot ovat etänä niin vanhempani ovat suostutelleet minua opiskelemaan kotipaikkakunnalta käsin.

Miltä muutokset tuntuvat? Vaikuttaako tämä opintojesi etenemiseen tai valmistumiseen? Entä esimerkiksi kesätöiden saamiseen?

Tilanne vaikuttaa siltä, että pystyn suorittamaan kaikki kurssini suunnitelmien mukaisesti, joten tämän ei toivon mukaan pitäisi vaikuttaa opintojeni etenemiseen. Itselläni tilanne ei vaikuta kesätöiden saamiseen, mutta voi olla että tämä vaikuttaa varsinaiseen työhön. Tiedän, että joillakin tulee vaikeuksia suorittaa kaikkia kursseja, mikä vaikuttaa heidän palkkaansa, sillä palkka on riippuvainen opintopisteiden määrästä.

Mikä mietityttää tai pelottaa? Olisitko kaivannut tilanteeseen lisäohjeita yliopistolta?

Itseäni pelottaa ensisijaisesti viruksen taloudelliset seuraukset ja tuleva työllisyystilanne. Olen myös huolissani ihmisistä joiden mielenterveyden kannalta ihmiskontaktit ovat hyvin tärkeitä ja jotka voivat nyt olla huonommin yhteydessä turvaverkkoonsa. Varsinkin, kun tällainen kriisi voi lisätä ahdistusta.

Olisin yliopistolta toivonut nopeampaa ja selkeämpää tiedotusta, kun havaittiin yliopisto-opiskelijoiden sairastuneen. Itse kuulin tapahtumasta Whatsapp-ryhmästä. 

Mikä auttaisi nyt opintojen kanssa?

Suoraan sanottuna en tiedä. Itseäni auttaisi jos voisi opiskella yhdessä jonkun kanssa, mutta siinä on omat ongelmansa.

Onko jotain, mitä haluaisit vielä sanoa tilanteesta ja opinnoistasi?

Toivon että kaikki ottaisivat tilanteen vakavasti, mutta ymmärtäisivät että maailma ei tähän kaadu.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Vulcanalia tulee taas Teatrialle – avajaisjuhlaa kehitetään palautteen avulla

Perinteinen lukuvuoden Vulcanalia tullaan taas järjestämään syksyllä 2020. Paikkana on hyväksi todettu Club Teatria.

TEKSTI Petra Uusimaa

KUVAT Jenna Tajakka

Read this article in English.

Vaikka vuoden 2019 Vulcanaliaa mainostettiin viimeisenä laatuaan, avajaisjuhla tullaan taas järjestämään syksyllä 2020. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan OYY:n tapahtumatuottaja-järjestöasiantuntija Katariina Sarjan mukaan iltatapahtuma tullaan järjestämään tänä vuonna uudestaan Club Teatrialla. Ajankohdaksi on lyöty lukkoon 9. syyskuuta.

Syksyn 2020 Vulcanalia tulee olemaan 26. laatuaan. Viime vuonna Vulcanalia järjestettiin Club Teatrialla ja tapahtuma oli loppuunmyyty. Esiintyjinä iltajuhlassa olivat OYY:n sekakuoro Cassiopeia, Teekkaritorvet ja Pyhimys

“Viime vuonna Vulcanaliaa markkinoitiin sillä ajatuksella, että se olisi viimeinen sillä konseptilla järjestetty avajaistapahtuma”, Sarja kertoo. Tällöin ajatuksena oli ottaa mukaan Linnanmaan kampukselle muuttava Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan mukaan järjestelyihin.

Tilanne viime vuodesta on kuitenkin muuttunut ja iltajuhlat pidetään ainakin tänä vuonna erillään. Sarja kertoo OYY:n käyneen keskusteluja OSAKO:n kanssa, mutta muuttovuoden kiireisyys laittoi yhteistyökuviot jäihin. 

Palautteet otettu huomioon

Iltajuhla pidetään Club Teatrialla edellisen Vulcanalian tavoin

“Teatria on Oulussa hyvä sisätapahtumatila. Sinne mahtuu mukavasti porukkaa ja toimii tilana puitteeltaan todella hyvin tällaiselle tapahtumalle”, tiivistää Sarja.

Hänen mukaansa kaikki osa-alueet toimivat hyvin Teatrialla; tilassa on sopivasti vessoja, anniskelupisteitä ja isot narikat.

Lippujen hinnasta Sarja ei osaa vielä sanoa, mutta mainitsee järjestämisen olevan hyvässä vaiheessa olosuhteisiin nähden. Myös esiintyjät hän haluaa pitää vielä yllätyksenä.

Sarja kertoo, että palautetta viime vuoden Vulcanialiasta tuli paljon laidatasta laitaan.

 “Meitä kiiteltiin paljon siitä, kuinka Vulcanalia-konseptia on kehitetty viime vuosina”, mainitsee Sarja.

Myös kehittävä palaute on otettu huomion tämän vuoden Vulcanaliaa suunnitellessa. 

“Konkreettinen muutos tämän vuotisessa iltatapahtumassa on se, että juhlat jatkuvat Teatrialla kauemmin, eikä erillisiä jatkoja tule”, kertoo Sarja. 

Erillisiä jatkoja ei siis tulla järjestämään keskustan yökerhossa, vaan juhliminen jatkuu Teatrialla. Sarjan mukaan tällä muutoksella vahvistetaan se, että mahdollisimman moni pääsee juhlimaan yön pikkutunneille asti ilman jonottamista. 

Aikaisemmin Vulcanalia on järjestetty sekä ulko- että sisätiloissa. Club Teatriaa ennen iltajuhla järjestettiin Areena Oulussa. Vulcanalian perinteet alkavat vuodesta 1995, jolloin se järjestettiin ensimmäistä kertaa ravintola Rauhalan ulkopuolella. Rauhalasta juhla siirrettiin ensin Kuusisaareen ja sitten Toppilan Möljälle.

Aikaisemmin Vulcanaliassa ovat esiintyneet esimerkiksi Anssi Kela, Musta Barbaari ja Redrama.

Vuoden 2019 Vulcanalian tunnelmiin voit palata Oulun ylioppilaslehden kuvagalleriasta.

Petra Uusimaa

Tieteiden ja aatteiden historian maisteri, jonka mielestä mikään ei ole parempaa kuin kuppi tummapaahtoista kahvia ja hyvä kirja.

Lue lisää: