Veeran SYL-kuulumiset, osa 2

Oululainen kulttuuriantropologian opiskelija Veera Alahuhta valittiin Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) vuoden 2017 hallituksen jäseneksi. Veeran hallitusvuotta käsittelevän juttusarjan toisessa osassa otamme selvää muun muassa siitä, mitä Lapinrinteellä ajateltiin kehysriihen tuloksista, mitä kehyviikolle kuuluu ja mitä tuntemuksia Keskustan Opiskelijaliiton ylimääräinen liittokokous herättää.

Oulun ylioppilaslehti seuraa kansainvälisistä asioista ja kehitysyhteistyöstä vastaavan Veeran Alahuhdan SYL-aiheisia kuulumisia läpi hallitusvuoden. Tällä kertaa kyselimme kevään keskeisimmät kuulumiset: mitä Lapinrinteen toimistolla ajateltiin kuntavaaleista ja kehysriihestä, miltä kehyviikon tulevaisuus näyttää ja miltä kesälomalle jääminen tuntuu.

 

Hei Veera, viime keskustelustamme on kulunut nelisen kuukautta. Miten aika on kulunut SYL:n toimistolla?

Uusi viestintäasiantuntija ja harjoittelija ovat aloittaneet tehtävissään. Uusi viestintäharkkari on aivan mahtava, hän on elävöittänyt suuresti viestintäämme. Hyvä, että viestintämme ei ole aina niin harmaata virkamiesotetta, mistä meitä on haukuttu (nauraa).

Toukokuun alussa järjestettiin eurooppalaisen kattojärjestömme European Students’ Unionin liittokokous, jossa SYL:istä paikalla olivat minä, kv-asiantuntija, hallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Kokouksessa tehtiin muun muassa henkilövalintoja, lisäksi päivitettiin linjapaperi koulutuksen laadusta.

Kokouksessa laadittiin myös yhteinen kannanotto LGBT+ -opiskelijoiden oikeuksista, ja se hyväksyttiin yksimielisesti. Oli mahtavaa olla mukana tekemässä sitä linjausta! Eurooppalainen opiskelijaliike otti siinä ison liikkeen yhdenvertaisuuden puolesta.

 

Miten kuntavaalit näkyivät Lapinrinteen toimistolla?

Kuntavaalit sitoivat paljon resursseja. Varsinkin pari vaaleja edeltävää viimeistä viikkoa vei aikaamme. Aivan erityisesti vaalit työllistivät sosiaalipoliittista sektoria, Siltsu (Jani Sillanpää, hallituksen jäsen) ja Silja (Silja Silvasti, sosiaalipolitiikan asiantuntija) tekivät ison työn. Toki suurin osa toimistosta oli jollain tavalla mukana. 

 

Kuinka paljon huhtikuun kehysriihen asiat työllistivät teitä?

Lobbausta tehtiin ahkerasti niin soposektorin, koko toimiston kuin yhdessä Samokinkin (Suomen opiskelijakuntien liitto) kanssa. Tapasimme kansanedustajia, ministereitä ja heidän avustajiaan ja puhuimme siitä, kuinka tärkeää huoltajakorotus olisi opiskelijoillemme. Teimme siis perinteistä kabinettilobbausta.

Viestimme otettiin hyvin vastaan, selvästi he kokivat tärkeäksi perheellisten opiskelijoiden aseman parantamisen.

 

Suurin opiskelijoita koskeva asia olikin opintotuen huoltajakorotus. Myös SYL iloitsi siitä näkyvästi. Riemu keräsi myös kritiikkiä: olihan taustalla kuitenkin raskaat opintotukileikkaukset. Oliko kritiikki sinusta oikeutettua?

Huoltajakorotuksen tulo oli hieno päätös. Vaikka summa jäi pienemmäksi kun toivottiin, on hienoa, että se on nyt osa opintotukea. 

Ymmärrän silti hyvin myös kritiikin. Tosi on, että opintotuesta on leikattu todella paljon. Tässä vaiheessa ei ollut kuitenkaan realistista vaatia leikkausten poistamista tai perumista. Ainut realistinen mahdollisuus oli saada tämä uusi elementti opintotukeen.

Ei se tietenkään aiempia leikkauksia poista, mutta tässä tässä taloudellisessa tilanteessa se oli paras, mihin pystyttiin. Tällä tavalla pystyttiin lisäksi ohjaamaan lisätukea kaikista haavoittuvimmille tuensaajille, eli lapsiperheille. Se oli meille tärkeää.

 

Onko kehitysyhteistyöhankkeiden rahoitus selkeytynyt sitten viime keskustelumme?

Suunnitelmat menevät koko ajan eteenpäin, mutta vielä ei ole mitään valmista sovittuna. Tahtoa järjestämiseen on, se koetaan tärkeäksi niin Lapinrinteellä kuin ylioppilaskunnissakin.

Viritteillä on loka-marraskuussa järjestettävä kehyhankkeita koskeva joukkorahoituskampanja. Kampanjan ajatuksena on se, että opiskelijat ovat historiallisestikin olleet ensimmäisenä pistämässä kehitysyhteistyötoimintaa pystyyn. Kun kehy-toiminta nyt kärsii hallituksen leikkauksista, opiskelijoiden on taas tartuttava itse toimeen.

 

Korviini on kantautunut sanaa Dare to Learn -tapahtumasta. Mistä siinä on kyse?

Kyse on ensimmäistä kertaa järjestettävästä oppimistapahtumasta, joka pureutuu elinikäisen oppimisen tiellä oleviin haasteisiin. Tapahtumassa tuodaan oppimisen ympärillä pyöriviä toimijoita yhteen keskustelemaan siitä, mitä elinikäinen oppiminen on. Mitkä ovat parhaat tavat edistää oppimista? Miten päivittää osaamistaan niin, ettei osaamistaso laske?

 

Miten tapahtuma näkyy muualla kuin Helsingissä? Vai onko se suunnattu vain helsinkiläisille opiskelijoille?

Tapahtuma ei ole suunnattu vain helsinkiläisille, vaikka päätapahtuma Helsingissä onkin. Suunnitteilla on ollut järjestää satelliittitoimintaa, eli tuoda muuta [tapahtumaan liittyvää] toimintaa esille myös muualla Suomessa.

Totta kai tapahtumaan halutaan opiskelijaosallistujia [ympäri Suomen] mahdollisimman paljon. Meillä on tapahtuman suunnittelua varten oma Dare-tiimi, jolta voi kysyä neuvoa edullisen majoituksen ja matkojen etsimisessä.

 

Keskustan Opiskelijaliitto (KOL) ilmoitti järjestävänsä syyskuussa ylimääräisen liittokokouksen, jonka aiheena on liiton kannan muodostus automaatiojäsenyyteen. Mitä se sinusta tarkoittaa?

Se on liiton oma poliittinen linja, jonka voivat ottaa. Heillä on vapaus linjata tästä asiasta.

 

Onko tällä liittokokouksen päätöksellä vaikutusta automaatiojäsenyyden tulevaisuuteen? 

Sitä [automaatiojäsenyysasiaa] ei ole mainittu hallitusohjelmassa. Kiinnostaa toki, mitä opiskelijaliitot tekevät.

 

Pääsetkö viettämään kesälomaa, vai työllistääkö SYL läpi vuoden?

Toimistolla on aina joku päivystämässä, vähintään puhelimen päässä. Vaikka lomaa onkin sekä henkilökunnalla että hallituksella, tietyllä lailla reaktiovalmiudessa kyllä ollaan koko ajan.

Lepoa tarvitaan, sillä syksy on järjestötoimijalle tosi kiireinen. Odotan sen olevan yhtä putkea, josta sitten joulukuussa putkahdan ulos ja ihmettelen – mitäs tässä nyt tapahtui!

Ylipäänsä kevät on kulunut tosi nopeasti – vähiin käy, ennen kuin loppuu. Mitä enemmän opettelee uutta ja hyppää uusiin tilanteisiin, sitä nopeammin aika tuntuu menevän. Siinäpä aikani onkin kulunut, uutta tehdessä ja opetellessa!

 

Mikä on merkittävin tänä keväänä opettelemistasi asioista?

Spontaani julkinen puhuminen. Vaikka en ole ollut erityisen ujo aiemminkaan, tänä keväänä olen todella ottanut sen asenteen, että jos johonkin tilaisuuteen menen, uskallan avata siellä myös suuni.

Oppimista on ollut siinä, miten saa sanottua julkisesti jotain järkevää tiiviisti ja fiksusti ja niin, ettei sydän niin tykyttäisi. Siihenkin olen oppinut, vaikkei se mukavalta tunnu vieläkään!

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Keskustelun kiitollisuus ja kirous

Kansainvälisissä bisneskuvioissa kouliintuneella Jarmo Okkosella on näkemystä yt-neuvottelujen hoitamiseen. Oulun yliopiston henkilöstöjohtajana hän uskoo, että ihmisten kuunteleminen kannattaa. Akateemisessa keskustelukulttuurissa kuunneltavaa riittää.

TEKSTI Sanna Häyrynen

KUVAT Elina Korpi

Onneksi Jarmo Okkonen tykkää tehdä töitä. Viime marraskuussa aloittaneen Oulun yliopiston henkilöstöjohtajan vapaa-aika on kevään aikana jäänyt vähiin. Haastatteluunkin Okkonen ehti pikaisesti palaverien välissä.

Kalenterin pitää täynnä Oulun yliopiston muutoshanke, johon kuuluvat yt-neuvottelut ja palvelurakenteen uudistus. Muuta kuin opetus- ja tutkimushenkilöstöä koskevat yt-neuvottelut alkoivat tammikuussa. Okkosen tehtävänä on ollut tarkastella yliopiston henkilöstön organisoitumista ja rakenteita sekä istua varsinaisissa yt-neuvotteluissa.

”Tärkeää on kuunteleminen ja kysymysten esittäminen”, hän sanoo.

Jotta johtajalla olisi henkilöstöön luottamukselliset suhteet, on oltava valmis vastaanottamaan työntekijöiden näkemyksiä.

”Alkuperäiset suunnitelmat usein muuttuvat keskustelujen perusteella. Nytkin olisimme voineet päätyä hyvin erilaiseen tulokseen ilman kunnon keskustelua.”

Toukokuussa yliopiston hallitus ilmoitti, että neuvottelujen tuloksena irtisanotaan enintään 35 henkilöä, 40 määräaikaista työsuhdetta päättyy ja 41 virkaa lakkautuu eläköitymisten myötä.

Neuvotteluissa myös päätettiin, että yliopiston palvelurakenne uudistetaan perustamalla neljä lähipalvelutiimiä tiedekuntaklustereille. Nykyisistä työtehtävistä on lakkautettu 156 ja avattu 155 uutta tehtävää henkilöstön sisäiseen hakuun.

Okkonen korostaa, että muutos on tehtävä yhdessä henkilöstön kanssa. Uusi rakenne on vain väline. Työnkuvien sisältöjen kehitystyö alkaa elokuussa, kun uudet tiimit käynnistävät toimintansa.

”Minulle rakenteen uudistus tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että menemme asiakaslähtöisempään suuntaan”, sanoo Okkonen ja tarkoittaa asiakkailla palvelujen käyttäjiä eli tässä tapauksessa tiedekuntia.

 

Opettaja päätyi bisnesmaailmaan

Koulutukseltaan Jarmo Okkonen on luokanopettaja. Kohtalokkaaksi urakäänteeksi opettajalle koitui hurahtaminen tietokoneavusteiseen opetukseen. Okkonen ylläpiti verkko-oppimisympäristöä ja päätyi 1990-luvun lopulla teknologiabuumin myötä Nokialle töihin tekniseen tukeen.

Koulutus soveltui myös henkilöstöhallinnon tehtäviin, joihin Okkonen pian pestattiin.

Nokian huippuvuosina hän työskenteli henkilöstöpäällikkönä kansainvälisissä ympyröissä ja eteni lopulta henkilöstöjohtajaksi.

Myöhemmin Okkonen näki Nokialla myös vähemmän mairittelevat ajat. 2010-luvun taitteessa Nokia joutui lakkauttamaan matkapuhelinten tuotantoaan rajusti eri puolilla maailmaa. Vuonna 2012 tuhansien työntekijöiden tie yhtiössä päättyi: osa irtisanottiin, ja osa irtisanoutui itse. Okkonen kuuluu irtisanoutuneisiin.

”Oma tehtäväni siirtyi Kiinaan. Jälkeenpäin voi kuitenkin sanoa, että nuo ajat opettivat valtavasti, vaikka vaikeita olivatkin.”

Nokia-uransa jälkeen Okkonen perusti henkilöstöjohtamisen konsultointiyrityksen.

”Konsultoinnissa on kyse siitä, että autetaan johtoa huomaamaan ongelmat, jotka estävät työntekijöiden onnistumista ja rakennetaan ratkaisuja esteiden poistamiseksi”, Okkonen selventää.

Hän on erikoistunut esimiesten ja henkilöstön valmennukseen, mikä tarkoittaa yksityiskohtaista keskustelua vaikeuksien nujertamiseksi ja vaikkapa esimiesten toimintatapojen muuttamista.

Okkonen näkee opettajan työssä paljon samaa kuin henkilöstöhallinnon johtotehtävissä. Molemmissa on tarkoituksena saada asiat tapahtumaan ilman, että niihin tarvitsee oppilaita tai henkilöstöä pakottaa.

Henkilöstöjohtaja kertoo pitäneensä opettajan työstä ja arvostaa ammattia edelleen.

”Olen opettajakollegoilleni toisinaan sanonut, että joku päivä vielä palaan. Ei se olisi hullumpi vaihtoehto.”

 

Yliopistossa asioita punnitaan pitkään

Kahdeksan kuukauden kokemuksella yliopistossa työskentelystä Okkonen osaa vertailla akateemisen työyhteisön ja yritysmaailman piirteitä. Yhteistä molemmille on, että isoissa organisaatioissa on aina monenlaisia, laajalle hajaantuneita toimintakulttuureja.

”Jos joku asia toimii yhdessä tiimissä tai tiedekunnassa, se ei toimi toisessa.”

Okkonen on kuitenkin huomannut yliopistossa esimiestoiminnan poikkeavan siitä, mihin hän on aiemmassa työssään tottunut.

”Akateemisen vapauden perinne mahdollistaa sen, että jokainen voi opettaa ja tutkia hieman omista lähtökohdistaan. Yksityisessä yrityksessä olisi suoraviivaisempi ja voimakkaampi ohjaus”, hän vertaa.

Okkonen sanoo, että yrityksissä päätökset tehdään rivakammin, kun taas yliopistossa asioita punnitaan pitkään. Toisinaan se on ihmetyttänyt häntä, mutta Okkonen näkee, että nimenomaan keskustelukulttuurin vuoksi yliopistolaitos on kestänyt aiempiakin myllerryksiä.

Useissa muutosprosesseissa urallaan mukana ollut Jarmo Okkonen sanoo, että jokainen muutos on omanlaisensa. Yhteistä niille on se, että ihmiset kokevat irtisanomiset henkilökohtaisesti.

”Vaikka irtisanottaisiin vain yksi ihminen, se on hänelle iso asia. Jälleen korostuu kyky kuunnella.”

Siksi johdon on aina muistettava, että suunnitelmat ovat vain lähtökohtia, jotka muuttuvat, kun työntekijöitä kuunnellaan.

Okkonen odottaa, että pahimmat yt-kevään kiireet jäävät taakse, ja syksyn puolella päästään käytännön toiminnan kehittämiseen uusien lähipalvelutiimien kanssa. Kuunteleminen jatkuu.

 

Kuka?

>> Jarmo Okkonen

>> 53 vuotta.

>> Asuu Haukiputaalla. Kotoisin Rovaniemeltä.

>> Työskennellyt 1.11.2016 alkaen Oulun yliopiston henkilöstöjohtajana.

>> Valmistunut 1992 kasvatustieteiden maisteriksi Oulun yliopistosta.

>> Ennen työtään Oulun yliopiston henkilöstöjohtajana työskenteli viimeiset pari vuotta Stora Enson Veitsiluodon tehtaan henkilöstöpäällikkönä. Sitä ennen yli 10 vuotta Nokialla henkilöstöpäällikkönä ja myöhemmin henkilöstöjohtajana. Uransa ensimmäiset yhdeksän vuotta teki luokanopettajan töitä. Osakkaana 2012 perustetussa henkilöstöjohtamisen konsultointiyritys PractiColissa.

>> Vapaa-ajallaan viettää aikaa perheensä kanssa, pelailee golfia ja toimii jalkapalloseura Haukiputaan Pallon puheenjohtajana.

>> Lapsuuden unelma-ammatti oli veturinkuljettaja.

>> Haaveilee, että perheellä ja omilla lapsilla olisi hyvä tulevaisuus.

>> Toivoo, että Suomi ja Pohjois-Suomi pärjäisivät kansainvälisessä kilpailussa.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Hirmuteot eivät tapahdu yhtäkkiä ja ennalta-arvaamatta

Jakoa hyviin ja pahoihin ihmisiin ei ole, sanoo Janne Hakkarainen.

Minua on aina mietityttänyt se, miten ihminen kykenee silmittömään pahuuteen ja raakaan julmuuteen.

Olen yrittänyt löytää vastausta tietokirjallisuudesta. Luin hiljattain brittiläisen filosofin Jonathan Gloverin teoksen Ihmisyys – 1900-luvun moraalihistoria. Teoksessa Glover käy läpi viime vuosisadan hirmuteot ja yrittää analysoida syitä niiden syntymiseen.

Teoksen olennaisin huomio on se, että ennalta-arvaamatonta hyppyä tavallisesta arkipäiväisyydestä silmittömään julmuuteen ei ole. Hirmutekoja on yleensä edellyttänyt pitkä ajanjakso, johon on kuulunut eri ihmisryhmien enemmän tai vähemmän suunnitelmallista demonisointia.

Esimerkiksi 1800-luvulla kehitetyt rotuteoriat loivat tieteellistä legitimiteettiä sille, että vähempiarvoiseksi ja haitalliseksi katsotuista ihmisryhmistä pyrittiin pääsemään eroon. Keinot vaihtelivat eugeniikkaohjelmien pakkosteriloinneista aina teolliseen tuhoamiseen. Kyseiset 1800-luvulla kehitetyt rotuteoriat eivät ilmestyneet tyhjästä, vaan niin sanotulla tieteellisellä rasismilla on omat juurensa historiassa.

Toisin sanoen todellisuus on jatkumo, jossa yhdestä teosta voi seurata toinen – tai ainakin yksi teko voi madaltaa kynnystä toiseen.

Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, jokaisella teolla on merkitystä. Tänä päivänä minua huolestuttaa erityisesti turvapaikanhakijoihin liittyvä kova ja kyyninen keskusteluilmapiiri, koska ihmisryhmien epäinhimillistämisestä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.

 

Toinen Gloverin keskeinen huomio on se, että ihminen voi joutua moraaliseen loukkuun. Hän saattaa tiedostaa toimintansa olevan väärin, mutta koska kynnys myöntää asia on suuri, epäeettinen toiminta jatkuu, tai muuttuu jopa epämoraalisempaan suuntaan.

Kaikista parhainta olisi, että henkilö onnistuisi välttämään moraaliseen loukkuun joutumisen kokonaan. Mikäli se ei onnistu, toiseksi paras keino on yrittää päästä sieltä pois niin pian kuin vain mahdollista, koska loukku muuttuu ajan myötä vain pahemmaksi.

Usein tämä edellyttäisi kuitenkin sitä, että henkilön täytyy tunnistamisen lisäksi nöyrästi tunnustaa aiemman toimintansa epämoraalisuus ja -eettisyys. Koska se voi olla vaikeaa, ulkopuolisten ei pidä tehdä loukusta poispääsyä tarpeettomasti hankalammaksi, eli ajaa ihmisiä siilipuolustukseen.

Kolmas mainitsemisen arvoinen huomio liittyy tribalismiin, ihmisten heimotunteeseen. Me ajaudumme helposti erottelemaan ajattelussamme oman viiteryhmämme “muista”. Kun ero meihin ja muihin on syntynyt, ”muista” on helpompi olla välittämättä: heitä kohtaan voidaan olla joko passiivisesti välinpitämättömiä tai aktiivisesti julmia.

Arjessamme passiivinen välinpitämättömyys näkyy esimerkiksi siinä, kuinka moni saattaa kävellä hankeen sammuneen ihmisen ohi soittamatta hätänumeroon. Suuremmassa mittakaavassa tribalismia edustaa poissulkeva nationalismi.

 

Gloverin kirjan paras anti on opetus siitä, että jakoa hyviin ja pahoihin ihmisiin ei ole. Vaikka on olemassa ihmisiä, joiden tuhoava käyttäytyminen voi selittyä psykiatrisella diagnoosilla, suurin osa ihmiskunnasta on väkeä, joka liikkuu hyvän ja pahan välisellä harmaalla alueella, ja joka voi itse vaikuttaa siihen, kumpaan suuntaan kyseisellä alueella liikkuu.

Vaikka teos ei anna kokonaisvaltaista vastausta alussa esittämääni kysymykseen, se antaa eväitä oman toiminnan tarkasteluun. Oma johtopäätökseni kuuluu näin: välillä on hyvä pysähtyä miettimään sitä, millaiseksi haluaa maailman muuttuvan, ja tukeeko oma käyttäytyminen ja toiminta tätä tavoitetta. Esimerkiksi omassa elämässäni olen pysähtynyt miettimään sitä, millaista ilmapiiriä rakennan ja millaisia ennakkoluuloja ylläpidän kertomillani vitseillä.

Jokaisen ihmisen päätökset ja toiminta ovat osa suurempaa kokonaisuutta. Mikäli oma käsitys ihanteellisesta tulevaisuudesta on ristiriidassa oman toiminnan kanssa, on muutosten aika.

Janne Hakkarainen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen viestintäasiantuntija, jonka mielestä kaikkien tasa-arvoinen kohtelu on kaikkien etu. Twitter: @jannehak

Lue lisää:

Oulun yliopisto QS-vertailussa 500 parhaan joukossa, edellä viisi suomalaista yliopistoa

Oulua edellä QS-vertailussa olivat Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto, Turun yliopisto, Jyväskylän yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto.

Oulun yliopisto sijoittui yliopistoja kokonaisuutena arvioivassa QS World University Rankings -vertailussa välille 411-420. Sijoitus on sama kuin viime vuonna.

Torstaina 8.6. julkaistussa vertailussa parhaiden yliopistojen joukkoon ylsi kymmenen suomalaista yliopistoa. Parhaiten suomalaisista yliopistoista sijoittui Helsingin yliopisto (sijalla 102).

Oulun yliopisto sijoittui suomalaisista yliopistoista kuudenneksi korkeimmalle sijalle. Oulua edellä olivat Helsingin yliopiston lisäksi Aalto-yliopisto (sijalla 137), Turun yliopisto (sijalla 276), Jyväskylän yliopisto (sijalla 357) ja Tampereen teknillinen yliopisto (sijalla 380).

Vertailun kärkisijoja hallitsevat maineikkaat yhdysvaltalaiset yliopistot. Ykkössijalle ylsi Massachusettsin teknillinen korkeakoulu (MIT), toiseksi parhaaksi arvioitiin Stanfordin yliopisto, kolmanneksi parhaaksi Harvardin yliopisto.

QS World University Ranking on yksi arvostetuimmista ja tunnetuimmista yliopistovertailuista Shanghain yliopistovertailun ja Times Higher Education -vertailun ohella.

QS-vertailu arvioi yliopistoja sekä kokonaisuutena että tieteenalakohtaisesti.

Yliopistojen välinen ranking perustuu kuuteen mittariin: akateemiseen vertaisarviointiin, työnantaja-arviointiin, tieteellisten julkaisujen viittausten määrän ja tutkimushenkilökunnan suhdelukuun, opiskelijoiden ja opetushenkilöstön suhdelukuun, kansainvälisen henkilöstön osuuteen koko henkilökunnasta ja kansainvälisten opiskelijoiden osuuteen opiskelijoista.

Tieteenalakohtaisen rankingin mittareita ovat akateeminen vertaisarviointi, työnantaja-arviointi, tieteellisten julkaisujen viittausten määrä sekä tutkijan julkaisutehokkuutta ja hänen julkaisujensa merkittävyyttä arvioiva Hirsch-indeksi.

 

Muokattu 8.6. 2017 kello 14.20: Korjattu Massachusettsin teknillisen korkeakoulun kirjoitusasu.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Oululaistutkijan johtama FutuRena nappasi Helsinki Challengen finaalipaikan

3D-printattavaa minimunuaista kehittävä FutuRena sai eniten yleisöääniä, ja varmisti näin keskiviikkoiltana pääsyn kilpailun finaaliin.

Oulun yliopiston tiedetiimi FutuRena on päässyt innovaatiokilpailu Helsinki Challengen finaaliin.

Kilpailun semifinalistit kilpailivat suorasta finaalipaikasta 6. ja 7. kesäkuuta Helsinki Challenge Semifinal Pitch Night -tilaisuuksissa. FutuRena sai eniten yleisöääniä, ja varmisti näin keskiviikkoiltana pääsyn kilpailun finaaliin.

Kymmenhenkinen tiimi kehittää minimunuaisen 3D-tulostamista. Tiimin pitkän tähtäimen tavoitteena on tulostaa oikean kokoinen munuainen, jota voidaan käyttää elinsiirroissa.

Tiimiä johtaa Oulun yliopiston bio­kemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnassa väitöskirjaa tekevä Susanna Kaisto.

”Hyvillä mielillä tässä ollaan. Olo on tietenkin vähäsen yllättynyt, mutta oikein huojentunut ja iloinen. Nyt ei tarvitse jännittää, mitä tuomaristo päättää”, hän kuvailee puhelimitse tunnelmiaan.

Kaiston mukaan tiimi oli tehnyt kovasti töitä menestyksensä eteen. Tiimi mainosti semifinaalien äänestysmahdollisuutta hyvin ahkerasti, niin somekanavissa kuin työpaikallakin.

Semifinalisteilla oli viisi minuuttia aikaa vakuuttaa yleisö oman ideansa erinomaisuudesta. Kaiston mukaan FutuRena panosti pitchissään tarinaan, tietoon ja yleisön aktivointiin.

”Pitchissä kannattaa olla mukana vahva tarina, sillä yleisön saa kiinnostuneeksi. Lisäksi kannattaa sisällyttää jotain henkilökohtaista, mutta myös jo niitä kovia tuloksia, joita olemme kisan aikana saaneet. Yleisön huomioiminen on tärkeää: yleisen luennoinnin sijaan kannattaa ottaa yleisö mukaan, vaikka kysymyksillä tai suoralla puhuttelulla.”

”Lisäksi rekvisiitta on tietysti positiivinen juttu, ja meillä oli mukana hieno, punainen muovimunuainen”, hän nauraa.

Muut Futurena-tiimiläiset ovat professorit Monika Österberg ja Jouni Partanen Aalto-yliopistosta, professori Marjo Yliperttula Helsingin yliopistosta, post doc -tutkijat Ilya Skovorodkin ja Aleksandra Rak-Raszewska Oulun yliopistosta, professorit Jukka Riekki ja Seppo Vainio Oulun yliopistosta, 3DTECH Printin perustajajäsen Tomi Kalpio  ja tutkimusjohtaja Vladimir Mironov 3D Bioprinting Solutionsilta.

Palkintona 375 000 euroa

Helsinki Challenge on ideakilpailu, johon osallistuvat tiedetiimit esittelevät kehittämiään ratkaisuja globaaleihin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen, nuorten kaupunkilaisten yksinäisyyteen, syövän hoitoon ja malariaan.

Kilpailuun haki 110 tiimiä, joista tuomaristo valitsi 20 semifinalistitiimiä kriteereinään tiedepohjaisuus, ratkaisuhakuisuus, vaikuttavuus, uutuus ja luovuus.

Semifinalistien joukossa on myös toinen Oulun yliopiston joukkue, maa-aineksen ympäristöystävällistä mittaamista kehittävä Myonit-tiimi. Tiimin esittelemä menetelmä hyödyntää avaruushiukkasten käyttäytymistä maa- ja kallioperässä.

Loput Helsinki Challengen finaalipaikat ratkeavat 19. kesäkuuta, jolloin tuomaristo valitsee eniten yleisöääniä saaneen tiimin lisäksi kuusi tiimiä syksyn finaaliin.

Susanna Kaiston mukaan FutuRena aikoo seuraavaksi nautiskella kesälomasta, onhan takana erittäin intensiivinen ja työntäyteinen kevät. Syyskuussa FutuRenaa odottaa Brysselissä järjestettävä finalistitiimit kokoava kaksipäiväinen Global Impact Camp.

”Syksyn alkaessa, lomien loppuessa on aika laittaa taas isompi vaihe silmään. Mutta kyllä nyt olemme ansainneet pienen kesäloman”, Kaisto toteaa.

Kilpailun voittaja julkistetaan marraskuussa. Helsinki Challengen palkinto, 375 000 euroa, on tarkoitettu tiedetiimin esittelemän ratkaisun toteuttamiseen.

Helsingin yliopiston kanssa kilpailun järjestävät Aalto-yliopisto, Hanken Svenska Handelshögskolan, Itä-Suomen yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Oulun yliopisto, Taideyliopisto, Turun yliopisto, Vaasan yliopisto ja Åbo Akademi.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Mitä tieteessä tapahtuu, viikko 23: Kenen antamaan tietoon nuori uskoo terveyskysymyksissä?

Kenen sanaan nuori luottaa terveysasioissa, opettajan, kaverin vai bloggaajan? Oulun yliopiston CogAHealth-akatemiahankkeessa selvitetään, mitä tai keitä tiedonlähteitä nuoret pitävät luotettavina terveystiedon antajina, ja kuinka nämä auktoriteetit rakentuvat.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Vuonna 2016 käynnistyneen nelivuotisen CogAHealth-tutkimuksen nimi tulee sanoista cognitive authorities. Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke käsittelee nimensä mukaisesti kognitiivisia auktoriteetteja, joita nuorilla on terveyteen ja hyvinvointiin liittyvän tiedon kanssa.

Oulun yliopistossa informaatiotutkimuksen professori Maija-Leena Huotari, tutkijatohtori Noora Hirvonen ja tohtorikoulutettava Anna-Maija Huhta työskentelevät Cognitive Authorities in Everyday Health Information Environments of Young People -tutkimushankkeen parissa yhdessä kasvatustieteiden tutkijatohtori Laura Palmgren-Neuvosen sekä projektitutkija Tuula Nygårdin kanssa.

Hankkeen tieteellisenä johtajana toimivan Maija-Leena Huotarin mukaan tutkimuksessa painottuvat informaatiokäyttäytymisen ja lukutaidon näkökulmat, joiden kautta nuoria tarkastellaan koulu- ja vapaa-ajan ympäristöissä sekä terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä internetin keskusteluympäristöissä.

Post doc-tutkimuksessaan Palmgren-Neuvonen tutkii, miten nuoret valitsevat tietoa koulussa tuottamaansa terveysaiheiseen sisältöön sekä minkälaisia auktoriteetteja nuorten valinnoissa tulee esiin. Hirvonen selvittää post doc-tutkimuksessaan nuorten vapaa-aikana esiintyviä auktoriteetteja, ja Huhta tutkii väitöskirjassaan bloggaajien käyttämiä auktoriteetteja.

Maija-Leena Huotari kertoo terveyteen ja hyvinvointiin liittyvän informaatioympäristön olevan monimutkainen. Usein löytyvä informaatio esitetään autoritäärisenä tietona, jonka ohjeita noudattamalla ihminen voi hyvin tai voi edistää omaa terveyttään ja hyvinvointiaan.

”Todellisuudessa suuri osa tiedosta perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin, joilla ei ole lääketieteellistä näyttöä lainkaan”, hän huomauttaa.

 

Kaveri voi olla nuorelle tärkeä auktoriteetti

Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten kognitiivisia auktoriteetteja, eli niitä henkilöitä tai muita tiedonlähteitä, joilla on vaikutusta nuoriin heidän hankkiessaan terveyttä ja hyvinvointia koskevaa tietoa.

”Kognitiivinen auktoriteetti voi olla kaveri tai vaikka tuntematon ihminen mediassa, jolla on vaikutusta nuoren ajatteluun”, Noora Hirvonen kertoo .

Tarkastelussa on erityisesti se, miten syvällisesti nuoret pystyvät arvioimaan käyttämiään lähteitä, ja osaavatko nuoret arvioida sitä, millainen tieto on relevanttia eli olennaista suhteessa nuoren tiedontarpeeseen.

Huotari huomauttaa, että nuorilla kavereiden mielipiteillä on enemmän vaikutusta kuin lapsilla. Siksi ystävien tai vertaisten kognitiiviset auktoriteetit vaikuttavat päätösten tekemisessä.

Huotari nostaa esimerkiksi nuoren, jonka perheessä eletään terveellisesti, mutta jonka kaverit voivat tuoda hänelle toisenlaista näkökulmaa ravintoaineiden tai ruokien terveellisyydestä. Näin kaverit voivat muuttaa nuoren käyttäytymistä ruoan suhteen.

Anna-Maija Huhta puolestaan nostaa esiin kysymyksen siitä, millaisia vaikutuksia kognitiivisella auktoriteetilla voi olla nuoriin. Huhta pohtii, millainen terveystieto koetaan uskottavaksi nuorten keskuudessa, kun verrataan esimerkiksi opettajaa ja kavereiden keskuudessa suosittua bloggaajaa. Hän keskittyy tutkimuksessa tutkimaan terveystietoa koskevista asioista bloggaavia tai vloggaavia (videobloggaavia) henkilöitä.

Huhta on erityisen kiinnostunut siitä, millä tavalla nämä bloggaajat tuottavat terveysaiheista sisältöä.

”Minua kiinnostaa, millaisiin auktoriteetteihin bloggaajat tukeutuvat tuottaessaan tekstejä tai multimodaalista tekstiä, eli kuvaa, tekstiä ja ääntä”, Huhta sanoo.

 

Lukutaitoon kuuluu myös kriittisyys

Huotarin mukaan CogAhealth-tutkimuksessa tarkastellaan useita erilaisia lukutaitoja.

Erilaisista lukutaidoista puhutaankin nykyään paljon. Nykykäsityksen mukaan mekaanisen luku- ja kirjoitustaidon lisäksi esimerkiksi tietolähteiden luotettavuuden arvioinnin katsotaan kuuluvan lukutaitoon. Erilaisten lukutaitojen merkitys korostuu etenkin nuorilla, jotka ottavat vaikutteita niin kavereilta kuin mediastakin.

Koska Huotari, Hirvonen ja Huhta tulevat informaatiotutkimuksen oppiaineesta, tutkimusryhmä nojaa vahvasti informaatiolukutaitoon. Informaatiolukutaitoon sisältyy tarve tunnistaa tiedontarve, hakea tietoa ja tarkastella haettua tietoa kriittisesti.

Muita tutkimuksessa käsiteltäviä lukutaitoja ovat terveystiedon lukutaito ja kasvatustieteestä peräisin olevat käsitteet monilukutaito ja uuslukutaito. Monilukutaidolla tarkoitetaan viestien tulkitsemisen ja tuottamisen taitoja. Siihen liittyy vahvasti myös kyky hankkia ja arvioida tietoa sekä tuottaa tietoa.

Uuslukutaito liittyy Huotarin mukaan nettiympäristöihin ja erityisesti multimodaalisiin aineistoihin.

”Monilukutaito on myös keskeisessä osassa uudessa opetusuunnitelmassa. Lukeminen ja kirjoittaminen, eli tuottamisen aspekti on tärkeää”, Palmgren-Neuvonen tähdentää.

Aineistoa tutkimukseen on kerätty tämän kevään ajan. Hirvonen, Palmgren-Neuvonen ja Nygård ovat tarkkailleet 6.–9. -luokkalaisten terveystiedon tunteja sekä haastatelleet oppilaita. Hirvonen on lisäksi kerännyt aineistoa verkkokeskusteluista, ja Huhta on tehnyt systemaattista kirjallisuuskatsausta terveyteen liittyvistä lukutaitokäsitteistä.

Aineiston kerääminen ei kuitenkaan ole vielä ohi.

”Tämä ei ole sellainen tutkimus, jossa ensiksi kerätään tietoa ja sen jälkeen vasta aloitetaan analyysi. Aineistoa analysoidaan yhtäaikaisesti aineiston keruun rinnalla”, Hirvonen ja Palmgren-Neuvonen kertovat.

Maija-Leena Huotari muistuttaa tutkimuksen olevan vielä alussa, joten tutkimustuloksia on vielä mahdotonta arvioida. Huotarin mukaan tutkimuksella voidaan mahdollisesti vaikuttaa terveyteen liittyvään viestintään ja terveyden edistämiseen nuorten keskuudessa.

Tutkimus voi myös osaltaan selventää sitä, onko nuoriin liittyvällä syrjäytymisvaaralla sekä terveydellä ja terveyteen liittyvillä asioilla jotain yhdistäviä tekijöitä.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää: