Gotham City tarvitsee Batmaninsa, Oulun yliopisto hallopedinsa

Hallopedien palkkiot laajenivat lokakuun alusta alkaen. Mutta mikä ylipäätään on tämä mysteerinen halloped?

TEKSTI Anna-Sofia Tastula

KUVAT Iida Putkonen

Read this article in English.

Tiedote alkaa. Opiskelijajäsenille maksetaan kokouspalkkiota 41,20 euroa kokoukselta 1.10.2020 eteenpäin seuraavista kokouksista: kollegio, tutkintolautakunta, koulutuksen johtoryhmä, koulutusneuvosto, tiedekuntahallitus, tiedekunnan johtoryhmä ja koulutustoimikunta. Tiedote päättyy. Herää useita kysymyksiä: Mikä kokous? Mikä toimikunta? Mikä palkkio? Mikä opiskelijajäsen?

Opiskelijajäsen edustaa opiskelijoita yliopiston toimielimissä. Hänen tehtävänään on tuoda esiin opiskelijoiden näkökulma ja ajaa opiskelijoiden etuja. Opiskelijajäsen on täysivaltainen yliopiston kokouksissa, eli toisin sanoen heillä on yhtä suuri oikeus puhua ja äänestää kuin muillakin jäsenillä. Tällaisia ovat hallopedit, eli hallinnon opiskelijaedustajat, jotka vaikuttavat opiskelun ja tutkimuksen tulevaisuuteen edustamassaan korkeakoulussa.

Halloped voi edustaa myös yliopiston ulkopuolisissa toimielimissä, kuten Oulun yliopiston tapauksessa oululaisten opiskelijayhteisöjen omistaman ravintolaketju Unirestan, Oulun ylioppilasavun ja Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön (PSOAS) hallituksissa, valtakunnallisesti toimivassa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) valtuuskunnassa ja paikallisesti toimivassa YTHS:n Oulun terveyspalveluyksikön johtokunnassa. Halloped-valinnoista vastaa ylioppilaskunta tai opiskelijakunta.

Hyi, minkälainen vastuu, saatat ajatella. Miten paljon valtuuskuntia, toimikuntia, neuvostoja, johtoryhmiä ja hallituksia! Kieltämättä lista on aika muhkea. Mutta jos asiaa ajattelee tarkemmin, se käy järkeen, onhan yliopisto iso laitos ja monista asioista täytyy tehdä päätöksiä. Ilman opiskelijaedustajia kukaan ei tietäisi opiskelijaelämän todellisista ongelmakohdista. Yliopistot kun ovat syntyneet opiskelijoiden tarpeisiin. Opiskelijathan ovat itse keksineet yliopistoinstituution keskiajalla ja hankkineet sinne opettajansa.

Mutta mitä ovat ne asiat, joihin opiskelijat voisivat nykyään haluta vaikuttaa? Kuka jaksaa puuttua jokaisen byrokraattisen päätöksen yksityiskohtaan? Oikeastaan asiat voivat olla hyvinkin konkreettisia. Jos esimerkiksi opiskelijaravintoloissa tarjotaan huonoa ruokaa tai ei olla otettu allergioita kunnolla huomioon, siihen hallopedit voivat vaikuttaa. Samoin kuin siihen, millaista graduohjausta saadaan. Hallopedien avulla nämä asiat voivat muuttua. Hallopedien panostuksen ansiota ovat muun muassa yliopiston Hiljainen huone sekä jo ajasta iäisyyteen siirtyneet 55 opintopistettä -haalarimerkit sekä lounasliput.

Entä se palkkio sitten? Varsinaista palkkaa opiskelijaedustaja ei saa, mutta useimmista kokouksista saa 41,20 euron kokouspalkkion. Tarkoittiko alun tiedote siis, että hallopedit saavat enemmän rahaa? Hallopedit saavat lokakuun alusta saakka useammista kokouksista palkkiota kuin aiemmin, mutta kokouspalkkio ei ole summana noussut. Kokouspalkkioiden laajentamiseen oli vaikuttamassa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) koulutuspoliittinen asiantuntija (kopo) Aino Rossi. Muun muassa hänen panoksellaan saatiin hallopedien vaivannäölle sopivampaa vastiketta.

EI TARVETTA YLI-IHMISYYDELLE

Kauppatieteitä kolmatta vuotta opiskelevan halloped Antti Pennalan mielestä kenestä tahansa on opiskelijajäseneksi, jos motivaatiota käyttää omaa aikaa yhteisten asioiden kehittämiseen löytyy. Pennala on opiskelijaedustajana koulutuksen johtoryhmässä (KJR), jossa tehdään yhteistyötä koulutusdekaanien ja koulutuksesta vastaavan vararehtorin kanssa koulutuksen strategioinnissa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Pennala on mukana vaikuttamassa tulevaisuuden koulutuksen kehittämiseen Oulun yliopistossa. 

Pennala sanoo, että hallopedtoiminnassa on tärkeää ymmärtää päätösten kauaskantoisuus ja se, että kokouksissa tehtävät päätökset eivät vielä mahdollisesti kosketa nykyopiskelijoita.

“Hallopedeiksi tarvitaan sellaisia henkilöitä, jotka haluavat vaikuttaa siihen, miltä meidän yhteinen yliopistomme näyttää sen jälkeen, kun emme enää itse opiskele täällä”, Pennala sanoo.

Vaikka hallopedhakuja on vuosien saatossa markkinoitu supersankarikuvastolla, OYY:n kopon Aino Rossin mukaan hallopedit eivät ole mitään yli-ihmisiä.

“Toimiakseen hallopedina ei tarvitse olla superopiskelija vaan on tärkeää tietää tavallisten opiskelijoiden ongelmat. Jos hakee hallopediksi ja osoittaa perehtyneisyyttä, pääsee suurella todennäköisyydellä. Hakijoita ei tulvi ovista ja ikkunoista”, Rossi sanoo. Eihän Batmanilläkään ole supervoimia, tärkeintä on kiinnostus siihen mitä tekee. Tässä tapauksessa Batmanin kostonhimo rikollisuutta kohtaan korvautuu hallopedien pyrkimyksiin kehittää opiskelijaelämää.

Hallopedina toimimisen vaivattomuuteen yhtyy luonnontieteellisen tiedekunnan koulutustoimikunnassa opiskelijaedustajana toimiva Nita Tuomi, jonka mukaan kenestä vain on hallopediksi, koska homma on helppoa ja kevyttä.

“Koulutustoimikunnassa hallopedina toimiminen ei vaadi muuta kuin muutaman tunnin aikaa kuukaudesta sekä mielenkiintoa koulutuksen toimivuutta kohtaan. Erityisen paljon toimikunnassa vaikuttaminen hyödyttää kuitenkin kopoja, koska he toimivat oivallisena linkkinä opiskelijoista yliopiston hallintoon asti!” Tuomi kertoo.

Käytännössä Nita Tuomi edustaa opiskelijoita koulutustoimikunnan kokouksissa, joissa päätetään muun muassa opiskelijoiden sisäänottomääristä ja todistusten ulkomuodosta. Kokouksia järjestetään kerran kuussa ja kokousten materiaali on käytävä läpi ennen kokousta.

Samoin Antti Pennalan toiminta opiskelijajäsenenä KJR:ssä on käytännössä läsnäoloa kokouksissa. Kokouksia varten on perehdyttävä kokousmateriaaliin ja kokoukseen valmistaudutaan palaveeraamalla varajäsenen ja OYY:n kopon Aino Rossin kanssa.

“Mietimme etukäteen, mitkä ovat sellaisia asioita kokouksessa, joihin kannattaisi ottaa kantaa. Kokouksessa seuraamme keskustelua ja sen mukaan kommentoimme niitä asioita, joita kannattaa kommentoida. Eli ei kannata joka asiaan sanoa, jos ei ole ihan pakko”, Pennala kuvailee. 

Innostuksen lähteä mukaan vaikuttamistoimintaan Pennala sai tutustuttuaan hallopedeihin yliopistossa.

“Minulle vinkattiin, että voisin hakea kauppakorkeakoulun koulutustoimikunnan jäseneksi. Tulin valituksi ja sitä kautta sain ensimmäisen kosketuksen hallopedtoimintaan”, Pennala kertoo.

Pennalan mukaan hallopedina oppii kehittämään itseään, koska kokouksissa tulee vastaan suuriakin kokonaisuuksia, joiden hahmottamisesta on hyötyä tulevaisuuden työuralla. Uutta opittavaa on tarjolla päivittäin.

“Hallopedina saan täyttää tiedonjanoani ja oppia joka päivä jotain uutta. Onnistumiset palkitsevat, kun on käytetty kopon ja varajäsenen kanssa aikaa joidenkin uusien periaatteiden kommentointiin ja huomaa, että kokouksessa asiat menevät läpi”, Pennala kertoo. Hän painottaa myös yhteistyötaidon oppimista tiedekunnan ja yliopiston hallintojen kanssa.

Pelkällä valittamisella ei kuitenkaan päästä puusta pitkään.

“Yleisesti saattaa tuntua, että moni asia on huonosti opiskelijoiden asioissa, mutta on tärkeää huomata, että myös positiivista palautetta pitää antaa. Tällainen toiminta koskee kaikkea tekemistä elämässä, mutta on hyvä huomata hallopedtoiminnan kautta, että näin oikeasti on”, Pennala huomauttaa.

Kaikki hallinnon opiskelijaedustajan hommissa ei kuitenkaan ole pelkkää oppimista, byrokratiaa ja pöhisemistä. Mukana tulevat myös uudet ihmiset, joiden kanssa tehdä vaikuttamistyötä ja vaihtaa ajatuksia.

“Eihän tämä olisi niin kivaa, jos ei tapaisi uusia ihmisiä ja voisi viettää aikaa sellaisten kanssa, joita kiinnostavat samat asiat. Haluaisinkin nähdä enemmän hallopedeja jokaiselta vuosikurssilta ja tiedekunnasta. Taustalla ei niinkään ole väliä vaan sillä, mitä on valmis tekemään. Uuden opiskelijan näkökulmat ovat yhtä hyviä kuin vanhemman”, Pennala sanoo.

“YKSI HALLOPED EDUSTAA SATOJA TAI TUHANSIA OPISKELIJOITA”

Myös Nita Tuomi päätti hakea hallopediksi edellisten hallopedien suosituksesta.

“Toimin biologian ainejärjestössä Syntaksiksessa koulutuspoliittisena ministerinä ja koin, että hallopedpaikasta olisi hyötyä myös ainejärjestölle”, kertoo Tuomi.

Tuomi sanoo, että hallopedtoiminnassa hän on päässyt vaikuttamaan opiskelijoita koskeviin päätöksiin jo niitä suunniteltaessa ja muokkaamaan niitä paremmin opiskelijat huomioiviksi.

“Hallopedtoiminnan avulla pysyn tavallista opiskelijaa paremmin perillä yliopiston hallintoa koskevista asioista, jotka vaikuttavat luonnollisesti suoraan myös opiskelijoihin. Tässä tehtävässä koen voivani vaikuttaa asioihin ja näen tulokset välittömästi”, Tuomi selittää.

Englantilaista filologiaa opiskeleva Annakaisa Tikkinen taas sanoo, että hallintoelimissä opiskelijajäseninä kannetaan samaa vastuuta päätöksenteosta kuin kaikki muutkin jäsenet.

“Siinä ei olla pelkästään viestinviejinä – isossa kuvassa kyse on koko yliopistodemokratian toteutumisesta”, Tikkinen sanoo.

Siksi hallopedina toimiminen vaatii erityisesti sitoutumista.

“Yksi halloped voi edustaa laskennallisesti satoja tai tuhansia opiskelijoita – on tärkeää, että hommaan sitoutuu, jotta opiskelijoiden ääni kuuluu päätöksenteossa”, Tikkinen painottaa.

Tikkinen on itse opiskelijajäsenenä yliopiston tutkintolautakunnassa, jossa käsitellään muun muassa opiskelijoiden tai opiskelemaan hakevien tekemiä oikaisupyyntöjä. Oikaisupyynnön voi tehdä, jos on esimerkiksi tyytymätön opinnäytetyön arviointiin, opintojen hyväksiluvusta tehtyyn päätökseen tai opiskelijavalinnan pisteytyksiin.

Tikkinen kertoo kokeneensa merkitykselliseksi vaikuttamisen opiskelijoiden oikeuksien ja yliopistoyhteisön kehittämisen puolesta.

“Työelämävalmiudetkin vahvistuvat!” hän lisää.

Sekä Pennala että Tikkinen ovat samaa mieltä siitä, että hallopedina on osattava avata suunsa.

“Tärkeintä on rohkeus avata suunsa oikealla hetkellä, oli kyse sitten mielipiteensä esittämisestä tai ‘hei en tajua, voiko joku selittää’ -puheenvuorosta. Hallinnossa toimiminen on hyvä paikka myös harjoitella sitä rohkeutta, vaikka ajatus tuntuisikin kuumottavalta. Halloped-toiminta sopii siis rohkeille tai sellaisiksi haluaville”, Tikkinen sanoo.

“Siitä on apua, että uskaltaa puhua, kun on sen paikka, pystyy käsittelemään isoja kokonaisuuksia ja osaa ajatella asioita vähän boksin ulkopuolelta”, Pennala kertoo.

OYY:n kopo Aino Rossi kertoo, että hallopedtoiminnassa on myös muita hyviä puolia. Hallopedina saa kokemusta, verkostoja (esimerkiksi yliopiston hallintoon ja koulutusvastaaviin), täytettä cv:hen, opintopisteitä, isosta osasta toimielimiä saa rahaa, kokouspullaa, tietoa yliopiston valmistelussa olevista asioista ja saa kommentoida asiakirjoja, joihin ei pääse suoraan vaikuttamaan. 

OYY järjestää hallopedeille myös kahvituksia, illanistujaisia ja klubeja sekä vuosittain pikkujoulut, vappusimailut ja kierroksen vesibussilla. Tapahtumien kautta tutustutaan ainejärjestöaktiiveihin ja toisiin hallopedeihin. Ilman virkistäytymistä homma voisi käydä puisevaksi ja pelkkä kokouksissa nuokkuminen jättäisi pestistä saadun kokemuksen melko yksipuoliseksi.

RYHMÄT UUSIUTUVAT SYKSYISIN

Miten ja kuka hallopediksi sitten pääsee? Kuka tahansa voi hakea hallopediksi eikä aiempaa kokemusta järjestö- tai vaikuttamistoiminnasta tarvita. Avoimet haut löytyvät OYY:n nettisivuilta ja Oulun yliopiston hallopedportaalista.

Tälläkin hetkellä meneillään on useita täydennyshakuja. Joka toinen syksy järjestetään myös isot haut, joissa valitaan kaikki hallopedit uusiksi. OYY kouluttaa kaikki hallinnon opiskelijaedustajat ja järjestää perehdytyksiä. Edelliset perehdytykset ovat olleet tämän vuoden syyskuussa, mutta lisäkoulutuksia voidaan järjestää pitkin vuotta hallopedien itsensä pyytämistä aiheista.

Useimmat hallinnon opiskelijaedustajan pestit kestävät kaksi vuotta, mutta pestistä voi myös erota kesken kauden, jos työstä tulee liian kuormittavaa tai jos ehtii valmistua. Varsinaisen jäsenten lisäksi toiminnassa on mukana myös varajäseniä, joiden ei tarvitse osallistua kokouksiin, ellei varsinainen jäsen jotenkin esty saapumaan paikalle. Aino Rossi muistuttaa myös, että OYY:n asiantuntijat auttavat ongelmatilanteissa ja vastaavat kysymyksiin. 

Hallopedit eivät myöskään toimi tehtävissään ilman toisten opiskelijoiden tukea. Hallopedeille voi antaa palautetta, jonka he voivat ottaa huomioon. Opiskelijajäsenet edustavat opiskelijoita ja valvovat heidän etujaan, joten he tarvitsevat muiden opiskelijoiden tukea ja mielipiteitä, jotta he voivat hoitaa edustustehtäväänsä. Palautetta ja kysymyksiä voi lähettää istuville hallopedeille suoraan sähköpostitse. Kaikkien istuvien hallopedien yhteystiedot löytyvät halloped.fi/fi/oulu-nettisivuilta. Sieltä löytyvät myös kaikki toimikunnat, hallopedpestien pituuudet ja kuvaukset sekä meneillään olevat hallopedhaut. 

Lyhyesti alun kankea tiedote pitää sisällään siis seuraavaa: Opiskelijoita yliopiston hallinnon kokouksissa edustaville opiskelijajäsenille maksetaan kokouspalkkiota useammista kokouksista kuin aikaisemmin. Opiskelijat saavat palkkion tekemästään työstä – Siinä kaikki pähkinänkuoressa.

Anna-Sofia Tastula

Maisterivaiheen kirjallisuuden opiskelija ja syksyn toimittajaharjoittelija. Lapsenmielinen noolikontti, joka on kiinnostunut kuolemasta, kirjallisuudesta ja kuolemasta kirjallisuudessa.

Lue lisää:

Ylioppilaskuntavuodet opettivat, että muutokseen tarvitaan uteliaisuutta ja sokraattista viisautta

Muutosta haluavan tulee tietää, ettei tiedä kaikkea, kirjoittaa Janne Hakkarainen viimeisessä kolumnissaan Oulun ylioppilaslehdelle.

Vierailin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan toimistolla ensimmäisen kerran syksyllä 2006, jolloin olin juuri aloittanut germaanisen filologian opintoni. Nykyistä huomattavasti kotikutoisempi toimisto sijaitsi tuolloin Puistomannessa, Åströminpuistoa vastapäätä.

Muistan suhtautuneeni ylioppilaskunnan toimintaa esitteleviin hallituksen jäseniin ihaillen, olivathan he valmiita käyttämään omaa aikaansa muiden opiskelijoiden aseman parantamiseksi.

Ylioppilaskunta on lakisääteinen, julkisoikeudellinen yhteisö, jonka olemassaolosta ja tehtävistä säädetään yliopistolaissa. Minun mielestäni tehtävistä selvästi tärkein on opiskelijoiden valmistaminen aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen. Kyseessä ei ole enempää eikä vähempää kuin liberaalin demokratian olemassaolon perusedellytys.

Olen ollut mukana ylioppilasliikkeessä vuodesta 2008 lähtien. Tuolloin minut valittiin OYY:n ympäristöjaoston varapuheenjohtajaksi vaalissa, jossa voitin vastaehdokkaani selkein luvuin. Vastaehdokkaani vaaliohjelmaan sisältyi ilkivaltaisten aloitteiden tehtailua ylioppilaskunnalle ja kaupungille, tavoitteena tukkia näiden hallinto. Oma vaaliohjelmani oli maltillisempi. 

Tuon valinnan jälkeen olen ollut ylioppilaskunnan edustajiston jäsen, sen puheenjohtaja, hallituksen jäsen ja viimeiset neljä vuotta työntekijä. Tuona aikana olen nähnyt läheltä sen, millä lailla ylioppilaskunta on kasvatustehtäväänsä hoitanut. Nyt olen vaihtamassa työpaikkaa, joten aika on sopiva retrospektiiviselle tarkastelulle kuluneen kahdentoista vuoden ajalta. 

Mielestäni olemme onnistuneet hienosti kannustamaan opiskelijoita kriittisyyteen. Se ei ole edes vaatinut erityisiä ponnisteluja, koska meistä monien perusluonteeseen kuuluu lähes oletusarvoinen epäluuloisuus muutokseen.

Aktiivisuuden arviointi on vaikeampaa. Ainakaan emme ole erityisen hyvin onnistuneet kannustamaan opiskelijoita osallistumaan omaan toimintaamme tai yliopiston hallinnon opiskelijaedustajiksi. Ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa äänioikeutetuista äänestää vain vajaa kolmannes, ja hallinnon opiskelijaedustajien täydennyshaut ovat luonteeltaan jatkuvia. Äänestysaktiivisuus valtakunnallisissa vaaleissa on nuorten keskuudessa harmillisen matalaa, mutta yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa kohtuullista. Tosin äänestysaktiivisuutta ei voi laskea ylioppilaskunnan ansioksi – kyse lienee korkeakoulutuksen positiivisesta ulkoisvaikutuksesta, koska korkeakoulutetut ymmärtävät äänestämisen merkityksen monia muita väestöryhmiä paremmin.   

Sen sijaan valveutuneisuuden edistämisessä meillä on selkeästi parannettavaa. Se ei koske vain ylioppilaskuntaa ja sen jäseniä, vaan koko yhteiskuntaamme. Jotta asioihin voi vaikuttaa ja saada aikaan rakentavaa muutosta, täytyy asioihin perehtyä – erityisesti silloin, kun toiminnan tavoitteena on vaikuttavuus. 

On tietysti kohtuutonta ajatella, että kaikkien pitäisi perehtyä kaikkiin maailman asioihin. Se ei ole edes mahdollista saati järkevää. Sen sijaan haluaisin nostaa esiin kolme ajatusta, joita kannattaa pohtia ennen barrikadeille nousua.

Ensinnäkin: jos viheliäisen monimutkaisiin ongelmiin olisi helppoja ratkaisuja, ne eivät edes olisi ongelmia. Intuitiivinen ratkaisu voi joskus olla oikea, mutta ei läheskään aina.

Toiseksi olen oppinut, että yhteiskunnallinen päätöksenteko sisältää keskenään ristiriitaisten tavoitteiden yhteensovittamista. Se johtaa usein kompromisseihin, joita kukaan ei pidä täydellisenä. Täydellinen on usein riittävän hyvän pahin vihollinen, eikä muutosta parempaan synny välttämättä lainkaan, jos tavoitteena on täydellisyys.

Kolmanneksi: jos esitetty ratkaisu vaikuttaa omituiselta, syynä voi olla historiallinen painolasti. Joskus täydellinen ratkaisu ei onnistu, koska se pitäisi yhteensovittaa menneisyyden ratkaisuihin. Hyviä esimerkkejä tällaisista vaikeuksista ovat laajat tietojärjestelmät, joilla on useiden vuosikymmenien historia. Ilmiötä kutsutaan polkuriippuvuudeksi.

Joskus historiallinen painolasti voi osoittautua niin suureksi taakaksi, että siitä kannattaa luopua kokonaan. Mielestäni hyvä esimerkki sellaisesta vaihtoehdosta on yliopiston hallituksen päätös tehdä hankeselvitys Linnanmaan kampuksen siirtämisestä keskustaan.

Sokrateen mukaan viisas on se, joka tietää, ettei tiedä kaikkea. Minusta tämän oivaltaminen on ainoa seikka, joka kannattaa sisäistää, jos haluaa saada aikaan muutosta. 

Muutosta voi lähteä ajamaan esimerkiksi ensi vuonna edustajisto- ja kuntavaaleissa. Lisäksi ylioppilaskunta valitsee tuolloin myös uudet hallinnon opiskelijaedustajat. Sitä ennenkin avautunee myös lukuisia hallinnon opiskelijaedustajien täydennyshakuja. 

Näiden tehtävien menestyksekkääseen hoitamiseen ja muutoksen edistämiseen riittää edellä mainitun sokraattisen viisauden sisäistäminen ja ripaus uteliaisuutta. Tämän ylioppilaskunta opetti minulle 12 vuoden aikana.

Muokattu 5.6.2020 kello 19.06: Korjattu Åströminpuistoa koskeva kirjoitusvirhe.

Janne Hakkarainen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen viestintäasiantuntija, jonka mielestä kaikkien tasa-arvoinen kohtelu on kaikkien etu. Twitter: @jannehak

Lue lisää:

Uusi koulutuspoliittinen asiantuntija Aino Rossi haluaa saada tavallisetkin opiskelijat vaikuttamaan

OYY valitsi koulutuspoliittiseksi asiantuntijaksi Aino Rossin. Rossi pitää itseään ruohonjuuritason vaikuttajana. Hän haluaa aktivoida opiskelijoita vaikuttamaan opiskelijapolitiikassa.

TEKSTI Petra Uusimaa

KUVAT Petra Uusimaa

Luokanopettajaksi opiskeleva Aino Rossi valittiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) koulutuspoliittiseksi asiantuntijaksi helmikuussa 2020. Rossin vahva kiinnostus opiskelijavaikuttamiseen syntyi, kun hän tajusi, ettei hänestä välttämättä tulisikaan luokanopettajaa.

Rossi kertoo, että lähtökohtaisesti idea luokanopettajan urasta syntyi siitä, että kumpikin hänen vanhemmistaan on opettajia.

“Kävin Teuvo Pakkalan koulussa työkokeilussa lukion jälkeen. Minusta piti tulla lääkäri, mutta rakastuinkin ykkösluokkalaisiin. Tajusin, ettei ole mitään parempaa kuin lasten kanssa oleminen.”

Rossin tulevaisuudensuunnitelmat ovat kuitenkin muuttuneet. Hän ei näe unelma-ammattinaan enää luokanopettajaa, vaan haaveilee tutkijan urasta kasvatussosiologian alalla. Hän nimittää tulevaisuudensuunnitelmien muutosta naurahtaen eräänlaiseksi kriisiksi.

“Tajusin nopeasti opiskellessani, ettei minusta välttämättä tule luokanopettajaa. Minussa heräsi sen sijaan suuri kiinnostus kasvatusalan politiikkaa kohtaan”, hän sanoo.

Huolena muuttava arki Linnanmaan kampuksella 

Oulun yliopistossa tapahtuu muutoksia, sillä Oulun ammattikorkeakoulu OAMK on muuttamassa kampukselle. Opiskelijamäärä lisääntyy, mikä pahimmassa tapauksessa tarkoittaa joukkoliikenteen ruuhkautumista ja pitkiä ruokajonoja. 

Rossi kiinnittää huomion juuri muuttuvaan arkeen ja näkee tämän muutoksen tärkeänä aiheena opiskelijapolitiikalle. Hänen mukaansa olisi tärkeää luoda pohjaa yhteistyölle, joka tukisi kaikkien opiskelijoiden arkea muuttuvalla kampuksella. Rossi haluaisi varmistaa esimerkiksi joukkoliikenteen saumattoman kulun.

Rossi on myös kiinnostunut kielipolitiikasta ja kansainvälisten opiskelijoiden sopeutumisesta yliopistoelämään Suomessa.

“Minun käsitykseni mukaan osa heistä kokee ulkopuolisuuden tunnetta yliopistoyhteisössä”, hän sanoo, jatkaen: “Täytyisi löytää reittejä, joissa heille tuntuisi luontevalta osallistua ja toisaalta myös vaikuttaa.”

Ruohojuuritason vaikuttaja

Uusi koulutuspoliittinen asiantuntija ei ole puoluepoliittisesti sitoutunut, vaan pitää itseään enemmänkin ruohojuuritason vaikuttajana. Hänelle tärkeitä teemoja ovat muun muassa vähemmistöjen oikeudet sekä ilmastonmuutos.

“Käyn jatkuvasti kamppailua sosiaalisessa mediassa näiden asioiden puolesta”, tiivistää Rossi.

Rossi sanoo oppineensa koulutuspoliittisen asiantuntijan hakuprosessissa paljon.

“Lähdin oikeastaan vähän niin kuin soitellen sotaan”, hän naurahtaa.

Rossi haluaisi työssään kannustaa opiskelijoita vaikuttamaan yliopiston rakenteisiin.

“Haluaisin, että opiskelijavaikuttaminen tulisi lähemmäksi riviopiskelijaa, koska heissä on  paljon mahdollisuuksia”, toteaa Rossi. Hänen mukaansa monella on kykyjä ja halua vaikuttaa, mutta vaikutusmahdollisuudet saattavat tuntua tavalliselle opiskelijalle kaukaisilta tai jopa pelottavilta.

Rossin vastauksista korostuu vahva halu saada opiskelija-arki sujumaan kaikkien osalta. Erityisen tärkeää olisi saada opiskelijat liikkeelle rakentamaan kampusta, joka olisi kaikille yhdenmukainen ja tasa-arvoinen. 

“Ei sitä saa, jos ei hae”, hän kommentoi valintaansa hakea koulutuspoliittiseksi asiantuntijaksi. Sama lienee hänen ohjeensa opiskelijoille; kannattaa yrittää saada aikaan muutosta, sillä ilman yritystä ei tule tuloksiakaan.

Kuka?

Aino Rossi

» 24-vuotias.

» Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija.

» Maisterivaiheen luokanopettajaopiskelija.

» Kotoisin Kempeleestä, mutta kokee oululaistuneensa.

» Toimii vapaa-aikana kuoronjohtajana ja tekee musiikkia.

» Intohimona viherkasvit.


Petra Uusimaa

Tieteiden ja aatteiden historian maisteri, jonka mielestä mikään ei ole parempaa kuin kuppi tummapaahtoista kahvia ja hyvä kirja.

Lue lisää:

Hyödyllinen ja läheinen OYY – tätä toivoo uusi ylioppilaskunnan hallitus

Ylioppilaskunnan hallituksen tavoitteena on tänä vuonna olla helposti lähestyttävä. Kokoonpano toivoo voivansa tarjota kaikille jäsenilleen jotain, oli se edunvalvontaa tai tapahtumia.

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Iida Putkonen

 

In English.

Ylioppilaskunnan vapaaehtoinen jäsenyys ja Oamkin muutto – ainakin nämä asiat haastavat ylioppilaskunnan uutta hallitusta. Kokoonpano haluaa tänä vuonna erityisesti varmistaa sujuvan ammattikorkeakoulun muuton, yhteistyön opiskelijakuntien välillä ja tarjota yhä sopivampia palveluita opiskelijoille.

Puheenjohtajaksi valittu Eetu Leinonen kuvailee uutta hallitusta monipuoliseksi ja tasapainoiseksi.

”Meillä edustus monelta eri alalta ja erilaisia kokemuksia opiskelijavaikuttamisesta.”

”Olemme kaikki eri alojen järjestötoimijoita, eikä hallituksessa oleminen vaadi pitkää poliittista uraa tai sitä, että on opintojen loppuvaiheessa”, Eevasisko Mehtätalo jatkaa.

Monipuolisista taustoistaan huolimatta yksi asia yhdistää kaikkia hallituslaisia: he eivät olisi lähteneet mukaan, ellei heitä olisi kannustettu hakemaan.

Uusi hallitus järjestäytyi 9. tammikuuta ja jäsenet saivat vastuualueensa tulevalle vuodelle. Haastattelimme uutta kokoonpanoa siitä, millaisin mielin he lähtevät tulevaan hallitusvuoteen.

Hallituksen puheenjohtaja ja jäsenet vastasivat kaikki samoihin kysymyksiin. Lue vastaukset alta.

  1. Miksi hait hallitukseen?
  2. Millainen historia sinulla on opiskelijavaikuttajana?
  3. Mitä haluat saavuttaa hallituksessa 2020?
  4. Innostaako jokin erityisesti tulevassa vuodessa? Jännittääkö jokin?
  5. Miten sovitat hallituksen elämääsi, aiotko opiskella samalla? Miten pidät huolen jaksamisestasi? 
  6. Mitä OYY on aiemmin tehnyt hyvin, tai missä näet parannettavaa?
  7. Millaisen ylioppilaskunnan haluat jättää?  
  8. Mitä haluaisit sanoa kanssaopiskelijoillesi?

Eetu Leinonen

Eetu Leinonen, 21, matematiikan ja tilastotieteiden neljännen vuoden opiskelija sekä suomen kielen ensimmäisen vuoden opiskelija

Hallituksen puheenjohtaja, vastuuna omistajaohjaus ja ulkoinen sidosryhmätoiminta

”Toimin viime vuonna edunvalvontajaoston ja talousvaliokunnan puheenjohtajana, jossa pääsin tutustumaan syvemmin talouteen ja edunvalvontatyöhön. Siellä kehittyi ajatus siitä, että voisin lähteä hallitukseen. Lopulta ajatus kehittyi vielä pidemmälle ja päätin hakea puheenjohtajaksi.

Opiskelijavaikuttajana olen toiminut edellä mainitun lisäksi myös Oulun luonnontieteilijöiden OLuT ry:n puheenjohtajana.

Haluan hallituksessa lisätä sitä, että ihmiset kokevat OYY:n hyödylliseksi. Toivon myös, että hommat sujuvat jouhevasti, koska organisaation rakenne ja hallituksen toiminta ovat muuttuneet. Toivottavasti voisimme auttaa myös seuraavan hallituksen hyvään alkuun.

Erityisesti minua innostavat vuosijuhlat.

Jännitän vielä vähän siirtymistä ylioppilaskunta-arkeen. Tämä on erilaista ainejärjestötoimintaan verrattuna. Olen kuitenkin luottavaisin mielin.

Aion jatkaa opintoja ja tehdä graduni loppuun. Käyn esimerkiksi udmurtin kielen kurssia.

Haluaisin tulevaisuuden OYY:n olevan avoin ja läheisempi jäsenille. Toivoisin, että ylioppilaskunta voisi tarjota kaikille jäsenille jotain, sillä teemme kuitenkin tätä työtä opiskelijoilta opiskelijoille.

Minulle saa tulla puhumaan ihan mistä tahansa. Asian ei tarvitse liittyä ylioppilaskuntaan. Tykkään myös olla ihmisten epävirallinen opinto-ohjaaja ja osaan WebOodin sisällöt ulkoa.”

 

Tia Rahkila

Tia Rahkila, 23, kauppatieteiden kolmannen vuoden opiskelija

Hallituksen 1. varapuheenjohtaja, vastuualueena koulutuspolitiikka

”Olin aiemmin miettinyt, että olisi mukava päästä vaikuttamaan enemmän. Hain hallitukseen vasta täydennyshaussa, koska Santeri kannusti hakemaan.

Olen toiminut kauppatieteiden ainejärjestö Finanssin useassa toimikunnassa ja hallituksessa viime vuonna.

Eniten odotan ensimmäistä kiltojen koulutuspoliittisten vastaavien kokoontumista eli kopokahveja, haluan jo päästä asiaan!

Minua jännittää vastuu. Se on kylläkin hyvää jännitystä.

Aion opiskella samalla, tavoitteenani on tehdä kandi kesällä loppuun. Jaksan liikunnan avulla, esimerkiksi juoksemalla ja tanssimalla.

Tykkäsin aiemmista tapahtumista eniten kaverikoirien vierailuista!

Kirjoitin hakemukseenikin, että haluan tuoda OYY:tä lähemmäksi jokaista jäsentä. Haluaisin, että OYY antaisi jäsenille takaisin. Tahdon myös kehittää koulutuspolitiikkaa ja edunvalvontaa vielä enemmän.

Haluaisin sanoa, että minua ei kannata pelätä, vaikka puhun paljon. Osaan myös kuunnella.”

 

Jarkko Impola

Jarkko Impola, 23, yleisen kasvatustieteen neljännen vuoden opiskelija

Hallituksen 2. varapuheenjohtaja, vastuualueina OSAKO-yhteistyö ja talous 

”Hallitukseen lähtö oli viime hetken päätös. Homma houkutteli, mutta en ollut varma onko minulla tarpeeksi kokemusta tai osaamista. Sain kuitenkin rohkaisua ja hain.

Olen toiminut aiemmin kasvatustieteiden ainejärjestö Motivan hallituksessa 3 vuotta, viimeisimmän vuoden puheenjohtajana.

Haluan tämän vuoden aikana luoda mahdollisimman hyvän pohjan ylioppilaskunnan ja opiskelijakunnan  väliselle yhteistyölle kampuksella. Lisäksi haluan  ylipäätään olla edistämässä ilmapiiriä, jossa jatkossa voitaisiin ajatella, että olemme kaikki yhtä lailla opiskelijoita koulusta ilman jakoa yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä. Henkilökohtaisesti haluaisin hallituksessa oppia paremmaksi esiintyjäksi.

Erityisesti olen innoissani mahdollisuudesta päästä oppimaan yliopistoyhteistöstä laajemmin. Pääsen ulos oman tiedekuntani kuplasta ja tapaamaan opiskelijoita ja henkilökuntaa muualta. Se on innostavaa.

Hallitusvuodessa jännittää elämän ja ajan hallinta. Tässä pestissä joutuu suunnittelemaan omaa elämää ihan uudella tavalla: kuinka paljon aikaa käytän tähän, opintoihin ja muuhun elämään. Gradu on ainakin tällä hetkellä jäissä.

Haluan auttaa kehittämään OYY:stä sellaista, että siihen halutaan jatkossa kuulua myös vapaaehtoisesti.

Toivon, että minua uskalletaan lähestyä erityisesti Oamkin muuttoa koskevissa asioissa.”

 

Petra Nieminen

Petra Nieminen, 25, biologian neljännen vuoden opiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueina sosiaalipolitiikka, pienryhmäohjaajakoulutukset ja kansainvälisyys

”Edustajiston ryhmänjohtajakokouksessa joku kysyi, mikä on meidän syymme sille, ettei kukaan ole hakenut hallitukseen. Mietin, että olisi hienoa lähteä mukaan, mutta en ollut varma miten ehdin. Edellisen hallituksen Benjamin Michelin käytti yhden sunnuntai-illan siihen, että vastaili kysymyksiini, ja on itse tehnyt gradun hallitushommien ohella, mikä auttoi minua uskaltamaan mukaan.

Olen aiemmin toiminut OLuT ry:n hallituksessa kaksi vuotta ja sen lisäksi edustajistossa.

Toivon saavani hallituksessa tekemisen kautta lisää itsevarmuutta ja luottamusta siihen, miten teen asiat.

Odotan innolla sitä, miten yhteistyö opiskelijakunta OSAKOn kanssa lähtee muototumaan. Siinä on hyviä mahdollisuuksia.

Jännitän aikatauluja, koska yritän tehdä gradua hallitushommien ohella. Olen yrittänyt rajata omaa elämääni niin, etten tuo toimiston hommia kotiin ja se näkyy jaksamisessa jo nyt.

OYY:tä ei ole ehkä onnistuttu tuomaan läheiseksi opiskelijoille.

Haluan jättää tasa-arvoisen ylioppilaskunnan, johon kaikki kokevat kuuluvansa – ja haluavat kuulua.

Haluaisin sanoa, että en ole kylmä vaikka olen välillä hiljainen. Jos en tiedä jotain, otan selvää. Minua saa lähestyä asiasta kuin asiasta.”

 

Santeri Siira

Santeri Siira, 24, konetekniikan viidennen vuoden opiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueina tapahtumat ja niihin liittyvät projektit

”Olin aiemmin miettinyt hallitukseen lähtemistä, mutta en oikein uskaltanut hakea. Kuitenkin edellisen hallituksen väki kehotti jo keväällä hakemaan. Syksyn mittaan mietin enemmän ja sain paljon kannustusta.

Aiemmin olen toiminut Koneinsinöörikillan hallituksessa kaksi vuotta ja lääketieteen tekniikan opiskelijoiden OLTO ry:n hallituksessa vuoden. Olen myös ollut edustajistossa kauden.

Haluan osaltani hallituksessa kehittää tapahtumia. Haluaisin, että jäsenistö kokee OYY:n omakseen, eikä vieraana tahona, ja kokee tapahtumat sellaisina, että niihin on helppo ja mukava osallistua.

Jo ennen hallitusvuoden alkua meillä oli hyvä ryhmähenki, joten uskon että hallitus tulee olemaan hyvä. Eniten jännittää Annos60-vuosijuhlat.

Hallitushommissa mietityttää se, että edunvalvontatyötä ei voi saada koskaan valmiiksi. Aina voisi tehdä enemmän, eikä oman kauden aikana voi saada kaikkea valmiiksi. OYY:n hallituksessa ei ole yhtä selkeitä raameja kuin kiltatyössä.

Tarkoituksenani on opiskella ohella vähän, jotta saisin kandivaiheen saatettua loppuun.

Minulle saa ihmeessä tulla juttelemaan, varsinkin jos on kehittämisideoita tapahtumiin tai OYY:hyn liittyen. Myös kaverimielessä saa tulla jutustelemaan, jos haluaa tietää OYY:stä.”

 

Eevasisko Mehtätalo

Eevasisko Mehtätalo, 24, molekyylilääketieteen n. vuoden opiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueina viestintä ja kampuskehittäminen

”Hain hallitukseen jälkihaussa, kun minua rohkaistiin hakemaan. Aluksi koin, etten ole kykenevä tai minulle ei ole tarpeeksi meriittejä. Ajattelin myös, että tämä on kokopäivätyö. Viime vuoden hallituslaiset kuitenkin selvensivät, että voin tehdä gradua ja opintoja myös hallitushommien ohessa.

Olen aiemmin ollut mukana kaikessa missä opiskelija voi olla. Tärkeimpinä ovat kaksi vuotta biokemian killan Histonin hallituksessa ja 5 vuotta hallinnon opiskelijaedustajana biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnassa.

Haluaisin, että tämän vuoden jälkeen OYY näkyisi myös Kontinkankaan kampuksella ja että siellä opiskelevilla olisi samalla tavalla saatavilla palveluita ja mahdollisuus osallistua tapahtumiin. Haluan myös oppia viestintään liittyviä asioita, kuten taittamista ja napakampaa ilmaisua.

Erityisesti tässä vuodessa innostaa mielenkiintoinen viestintäprojekti, jossa pystyn haastamaan itseäni.

Jännitän oman aikani käyttöä. Tammikuu on ollut paikoittain kuormittava infoähkyn takia. Aion opiskella samalla ja saada graduni tehtyä ennen juhannusta. Muussa elämässä panostan omaan terveyteeni ja ihmissuhteisiin.

Haluaisin, että kaikki opiskelijat tietäisivät olevansa osa OYY:tä. Ylioppilaskuntaan kuuluvat kaikki, eikä se ole mikään ’korkeampi taho’.”

 

Reeta Mäki-Pollari

Reeta Mäki-Pollari, 25, kasvatustieteiden viidennen vuoden opiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueina kuntapolitiikka ja järjestöt

”Minua on houkuteltu hallitukseen jo muutaman vuoden ajan, mutta olen halunnut saada opintoni siihen malliin, että minun on hyvä olla. Hyvien kannustuspuheiden jälkeen päätin kokeilla. Tänä vuonna kuntavaikuttamisen projekti on niin hyvä, että koin että pääsen näyttämään vielä potentiaaliani.

Olen opiskeluaikanani ollut mukana melkein kaikessa, missä opiskelija voi olla. Toimin varhaiskasvatuksen killan, Lastareiden, puheenjohtajana ja edustajistossa kaksi kautta.

Haluaisin, että OYY on tuttu kaikille ja myös ne opiskelijat, jotka eivät olla aktiivisesti mukana, tuntisivat ylioppilaskunnan rakenteen ja sen toimintamallit. Omassa sektorissani toivoisin, että kuntavaikuttamisessa näkyisi opiskelijan ääni esimerkiksi vaaleissa.

Minua jännittää se, toteutuvatko kaikki suunnitelmat ja saadaanko kaikki asiat tehtyä oikein. Aion tehdä gradua myös hallituskauden aikana.

Mielestäni OYY on onnistunut tekemään itsestään läpinäkyvämmän ja avoimemman: ylioppilaskunta ei ole enää samalla tavalla sisäpiirin hommaa, kuin joskus aiemmin.

Toivon, että hallituksesta näkyy ulospäin hyvä yhteishenki.

Haluaisin sanoa että vaikka olen pitkä, kuulen sinut ylös asti.”

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Kun opintoajat tiukentuvat ja katse on tiukasti tutkinnossa, ehtiikö opiskelija sekä opiskella että vaikuttaa?

Hakukuulutukset kaikuvat pitkin yliopiston käytäviä ja sähköposti täyttyy pidennetyistä hakuajoista. Miksi aktiivisesti vaikuttavat opiskelijat tuntuvat olevan kiven alla?

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Ville Paananen

Vuoden alussa julkaistussa Nuorisobarometrissä 2018 todettiin, että nuoret ovat yhä kiinnostuneempia politiikasta.

Kuitenkin samasta raportista selviää myös, että alle puolet nuorista on pyrkinyt vaikuttamaan itselleen tärkeisiin asioihin. Tämä näkyy myös yliopistomaailmassa, kun opiskelijavaikuttamisen pesteihin tuntuu olevan yhä vaikeampaa löytää halukkaita.

Mikä selittää vallan välttelyn, jos ei sitten kiinnostuksen puute? Miksi pestejä vältellään?

Putkitutkinnon paineet

Ensimmäinen opiskelijaedustajien harvenemista selittävä tekijä on ilmeinen: aika – tai tarkemmin se, ettei sitä ole.

Opiskelijavaikuttaminen vie aikaa, mutta opiskelijan elämän tahti kiristyy jatkuvasti. Nykyaikana yliopisto-opiskelu on tarkkaan mitoitettu suoritus. Kelan tädit ja yliopisto haluavat opiskelijan valmistuvan viidessä vuodessa, ja opiskelijan odotetaan keskittyvän viisi vuotta opiskeluun. Jos näin ei ole ja noppia ei saa tarpeeksi, lähtevät etuudet ja postilaatikkoon tulee opintotuen takaisinperintäkirjeitä.

Putkitutkintojen aikana opiskelijalta odotetaan 60 opintopistettä vuodessa, jotta hän valmistuisi tavoiteajassa.

Työtunteina määrä vastaa 1600 tuntia vuodessa, mikä muutaman jakolaskun jälkeen tarkoittaa 9 tuntia töitä joka arkipäivä opiskelukuukausina. Tämän päälle pitäisi vielä ehtiä järjestöjen hallituksiin ja hoitaa muukin elämä aina pyykkäämisestä yöuniin.

Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen Opiskelijabarometrin mukaan suurin syy järjestötoiminnasta pois jättäytymiselle oli vuonna 2014 ajan puute. Lähes puolet ensimmäisen vuoden opiskelijoista ei osallistunut järjestötoimintaan, koska heillä ei ollut sille aikaa.

Käytännön kokemusta ajan puutteesta on Saku Ruoholalla, viidennen vuoden tietojenkäsittelytieteiden opiskelijalla Oulun yliopistossa. Opiskelun ohella Ruohola työskentelee 30 tuntia viikossa, eikä ole löytänyt aikaa hallitustoiminnalle. Työtunnit yhdistettynä suositeltuun valmistumisaikatauluun tarkottaisi 15 tuntia töitä arkipäivisin.

Ajan kannalta ongelmallista Ruoholalle on myös se, että järjestötoiminta ja hallituksen tapaamiset ovat usein päiväsaikaan – silloin kun hän on töissä.

Myös tutkintovaatimukset ja valmistumispaineet ovat vaikuttaneet Ruoholan päätökseen olla lähtemättä järjestöjen hallituksiin.

“Toiminta voisi kiinnostaa, mutta ongelmana on aika. Näkisin, että jos ei olisi koko ajan painetta valmistua niin ehkä aikaa olisi enemmän. Toki se paine on tavallaan oman pään sisällä, varsinkin kun tekee töitä eikä tukia ole tullut pitkään aikaan”, Ruohola sanoo.

 

“Toiminta voisi kiinnostaa, mutta ongelmana on aika. Näkisin, että jos ei olisi koko ajan painetta valmistua niin ehkä aikaa olisi enemmän", toteaa Saku Ruohola järjestötoiminnasta.
“Toiminta voisi kiinnostaa, mutta ongelmana on aika. Näkisin, että jos ei olisi koko ajan painetta valmistua niin ehkä aikaa olisi enemmän”, toteaa Saku Ruohola järjestötoiminnasta.


Myös Aleksi Nikula, kirjallisuuden maisteriksi valmistunut järjestöaktiivi, näkee tutkintovaatimusten vaikuttavan hallitusintoon. Vuonna 2010 opintonsa aloittanut Nikula on ollut mukana niin ainejärjestössään Kultussa, Humanistisessa killassa kuin monessa harrastejärjestössä yhteensä yli 8 vuotta. Tänä aikana Nikula on ehtinyt nähdä aktiivisuuden nousun ja laskun. Hän kertoo innokkuuden tason vaihtelevan aalloissa. 

Aloittaessaan järjestöuransa Nikula koki, että hänen mukanaan toimintaan lähti paljon uusia opiskelijoita. Muutaman vuoden kuluessa aktiivisuus kuitenkin laski, ja esimerkiksi hänen ainejärjestössään Kultussa huolestuttiin siitä, ettei ketään enää innostanut hallitustoiminta.

Ensimmäisten opintotukileikkausten jälkeen aktiivisuus kuitenkin jälleen nousi – yllätyksenä Nikulalle.

“Oma teoriani on, että opiskelijat etsivät yhteisöstä turvaa, kun heillä on vaikeampaa.”

“Minulla oli helppoa. Kun aloitin, oli tietty määrä kuukausia jolloin piti vain suorittaa joitain opintoja niin sai tuen tilille. Nykyisin aloittavilla on paljon vaikeampaa tehdä muuta kuin itse opiskelua.”

Nikulan kokemuksen mukaan aktiivisuus laski jälleen muutama vuosi sitten, kun tutkintovaatimukset tiukentuivat. Aiemman yhteisöllisyyden ja aktiivisuuden nousun sijaan opiskeluelämän vaikeutumisella oli tällä kertaa päinvastainen vaikutus. Nikula kertoo, että uusia toimijoita kyllä tulee, mutta he eivät jää toimintaan.

“Minulla oli helppoa. Kun aloitin, oli tietty määrä kuukausia jolloin piti vain suorittaa joitain opintoja niin sai tuen tilille. Nykyisin aloittavilla on paljon vaikeampaa tehdä muuta kuin itse opiskelua”, hän sanoo.

Pettävät rakenteet ja pelottava vastuu

Ajan lisäksi vallan välttelyyn vaikuttavat rakenteet. Kuinka helppoa on vaikuttaa itselle sopivilla keinoilla? Onko vaikuttaminen alun alkaenkaan kannattavaa?

Erityisesti yliopisto-opiskelijaa koskevia rakenteita ovat paitsi tutkintojen rajattu aika, mutta myös niiden sisäiset opintopisteet ja kurssien painotukset.

Nykyisissä tutkinto-ohjelmissa kurssit on standardisoitu 5 opintopisteeseen. Tämä tarkoittaa opiskelija-aktiivisuuden kannalta sitä, ettei vaikuttamisesta saatavia opintopisteitä aina tarvita tutkinnon täydentämiseen. Näin tutkintorakenne ei kannusta opiskelijaa lähtemään mukaan järjestötoimintaan. Samalla työllä opiskelija voi suorittaa 5 opintopisteen kurssin ja valmistua nopeammin.

Toinen tutkintorakenteen ongelmakohta on kurssien painotuksessa. Ensimmäisinä opiskeluvuosina pakollisia kursseja ja läsnäoloja on huomattavasti myöhempiä opiskeluvuosia enemmän. Tämä ei jätä aikaa opintojen ulkopuoliselle toiminnalle, eikä siis tue järjestötoimintaan lähtemistä opiskelujen alussa. Toki hommiin voi lähteä myös myöhemmin, mutta kiinnostuksen taso ei vuosien mittaan säily samana.

Otuksen vuonna 2014 julkaisemassa Opiskelijajärjestötoiminnan ulkopuolelle jättäytymisen syitä -työpaperissa opiskelijoiden vastauksista selviää, että kiinnostus osallistua opiskelijavaikuttamiseen on opintojen keski- ja alkuvaiheilla suurempi kuin myöhäisemmässä vaiheessa.

Ristiriita ja ongelma vaikuttamiseen lähtemisen kannalta syntyykin, kun tutkintorakenne ei tue vaikuttamista heti opintojen alusta lähtien. Sen sijaan kiinnostus vaikuttamiseen hiipuu opintojen loppua kohti, vaikka loppupuolella aikaa löytyisikin.

Myös Ruohola kokee, että osittainen syy siihen, ettei hän lähtenyt hallitustoimintaan on opiskelun rakenteissa.

“On periaatteessa liian myöhäistä enää lähteä mukaan vaikka aikaa olisikin, koska valmistun ensi vuonna.”

 

Aleksi Nikula on kokenut järjestötoiminnan aivan yhtä tärkeäksi kuin itse teoriaopinnot. Hän näki opiskeluvuosinaan sekä opiskelijavaikuttamisen nousun että laskun. “Oma teoriani on, että opiskelijat etsivät yhteisöstä turvaa, kun heillä on vaikeampaa.”
Aleksi Nikula on kokenut järjestötoiminnan aivan yhtä tärkeäksi kuin itse teoriaopinnot. Hän näki opiskeluvuosinaan sekä opiskelijavaikuttamisen nousun että laskun. “Oma teoriani on, että opiskelijat etsivät yhteisöstä turvaa, kun heillä on vaikeampaa.”


Kenties rakenteiden muutoksessa on kyse myös suuremmasta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Nuorisobarometrin mukaan vaikuttaminen kiinnostaa nuoria yhä, mutta painopiste on siirtynyt pois järjestötoiminnalta. Nuorisobarometrissä nuorista 38 prosenttia oli vaikuttanut juttelemalla sosiaalisessa mediassa, kun taas järjestöissä oli toiminut vain joka neljäs.

Myös järjestöaktiiveilla on omat käsityksensä siitä, miksi hallituksiin on vaikea löytää opiskelijoita. Aktiivisesti järjestötoiminnassa mukana oleva kulttuuriantropologian opiskelija Mari Vauhkonen on Oulun yliopiston roolipelikerho CRYO ry:n hallituksessa viidettä vuotta ja on toiminut myös Rattoradion hallituksessa.

Hän näkee syyn hallitushommien välttelyyn olevan vastuu ja velvollisuus osallistua kaikkeen tarjottuun toimintaan.

“Jäsenenä käyt niin monessa tapahtumassa kuin huvittaa. Hallituksessa taas pitää olla sitoutunut ja huolehtia asioista”, Vauhkonen sanoo.

Myös ympäristötekniikkaa opiskeleva Aleksi Niskavaara yhtyy Vauhkosen näkemykseen. “Ihmiset pelkäävät vastuuta. Minusta se on sinänsä epäterve lähtökohta: on hyvin epätodennäköistä että valmistuttuasi et koskaan joudu ottamaan mistään vastuuta”, hän sanoo.

Itse esimerkiksi edustajiston jäsenenä, Rattoradion hallituksessa sekä Pahki Speksin hallituksessa toiminut Niskavaara toivoisi opiskelijoiden näkevän järjestötoiminnan mahdollisuudet. Vastuun pelkäämisen sijaan hallituksissa voi hänen mielestään opetella elämässä tarvittavia taitoja turvallisessa ympäristössä. 

“Mitä muuta elämä lopulta on kuin vastuun ottamista?”

Puuttuva yhteisöllisyys

Valta ja sen käyttämistä vaikeuttavat tekijät vaikuttavat yliopistolla yksittäisen opiskelijan aikataulujen lisäksi myös yhteisöön.

Jos opiskelijan elämä keskittyy valmistumiseen, yliopistosta tulee väliaikainen askel ennen työelämää. Opiskelija ei pääse osaksi yliopistoyhteisöä, vaan on opiskeluaikansa tunnelissa, joka suuntaa yksioikoisesti kohti valmistumista.

Kärkevästi voisi todeta, että nykyään yliopistoon ei tulla niinkään ystävystymään vaan suoriutumaan siitä mahdollisimman nopeasti.

Tätä viestii ainakin yliopiston tutkinnoista riippuvainen rahoitusmalli, jossa yliopistot saavat rahoitusta suoritettujen tutkintojen määrän mukaan.

Tuskin opetus- ja kulttuuriministeriö tutkii rahoitusmalleja suunnitellessaan järjestettyjen tapahtumien määrää yliopistoissa: bilelippujen määrä tai pienryhmänohjaus painavat vaakakupissa huomattavasti vähemmän kuin opintopisteet.

Opintotukikin määräytyy suoritettujen opintojen perusteella, eikä toimeentulon riskeeraaminen sosiaalisen elämän takia ole monelle opiskelijalle vaihtoehto.

 

"Ihmiset pelkäävät vastuuta. Minusta se on sinänsä epäterve lähtökohta: on hyvin epätodennäköistä että valmistuttuasi et koskaan joudu ottamaan mistään vastuuta", toteaa Aleksi Niskavaara.
”Ihmiset pelkäävät vastuuta. Minusta se on sinänsä epäterve lähtökohta: on hyvin epätodennäköistä että valmistuttuasi et koskaan joudu ottamaan mistään vastuuta”, toteaa Aleksi Niskavaara.

 

Otuksen opiskelijabarometristä vuodelta 2014 selviää, että 35 prosenttia yliopisto-opiskelijoista ei ole mukana järjestötoiminnassa koskaan ja 27 prosenttia opiskelijoista on mukana toiminnassa vain harvoin.

Löytyykö vallan välttelyn syy siitä, ettei opiskelija sitoudu järjestöihin tai yliopistoyhteisöön, kun yhteisön sijaan painotus on valmistumisella?

Näin asian kokee ainakin Ruohola, joka ei koe kuuluvansa yliopistoyhteisöön ainakaan oman ainejärjestönsä kautta.

“En näe itseäni blankolaisena. En ole käynyt kiltiksellä pitkään aikaan – en ole edes varma onko se samassa paikassa”, Ruohola sanoo.

Hän kertoo, ettei ole kokenut kuuluvansa omaan ainejärjestöönsä fuksivuotensa jälkeen. Pienryhmä, jonka kanssa hän aloitti opiskelunsa, hajosi ensimmäisen vuoden aikana. Näin yhteisöön sitoutuminen jäi. Ruoholalla oli yliopistoon tullessa myös muita pääaineita opiskelevia ystäviä valmiina, joten tarve sitoutua yhteisöön oli pienempi.

Mistä luovut ja mitä saat?

Mitä hallitushommista lopulta seuraa? Niskavaara kertoo, että opintojen hidastuminen järjestöhommien seurauksena ei ole haitannut häntä – päin vastoin.

“Järjestötoiminnassa mukana oleminen on erinomainen tapa oppia sellaisia asioita, mitä on mahdoton oppia kurssin penkillä istuen.”

Myös Nikula kertoo, että on kokenut järjestötoiminnan aivan yhtä tärkeäksi kuin itse teoriaopinnot. Aloittaessaan opintonsa hän oli kuullut tutuiltaan, että yliopistomaailmassa verkostoituminen on lähes yhtä tärkeää kuin opiskelu.

“Olen joutunut luopumaan yksinäisyydestä.”

Vuosia myöhemmin järjestöaktiivina toimineena hän kokeekin oppineensa myös työelämän kannalta tärkeitä taitoja – ja löysi myös tulevan väitöskirjansa aiheen harrastejärjestönsä kautta.

Aktiivisuuteen liittyy kuitenkin myös negatiivisia puolia, ja jostakin on luovuttava.

Mari Vauhkonen tuo esiin, että olisi kiinnostunut lähtemään useampaan järjestöön, mutta sitoutuminen hallitustoimintaan rajoittaa mahdollisuuksia kokeilla muita järjestöjä. Myös Aleksi Nikula sanoo joutuneensa päättämään siitä, minkä järjestön toimintaan voi panostaa.

Hän näkee kuitenkin, että kun jokin asia on itselle tärkeä, sen edestä tekee mielellään pieniä uhrauksia.

 

Mari Vauhkonen näkee syyn hallitushommien välttelyyn olevan vastuu ja velvollisuus osallistua kaikkeen tarjottuun toimintaan. “Jäsenenä käyt niin monessa tapahtumassa kuin huvittaa. Hallituksessa taas pitää olla sitoutunut ja huolehtia asioista.”
Mari Vauhkonen näkee syyn hallitushommien välttelyyn olevan vastuu ja velvollisuus osallistua kaikkeen tarjottuun toimintaan. “Jäsenenä käyt niin monessa tapahtumassa kuin huvittaa. Hallituksessa taas pitää olla sitoutunut ja huolehtia asioista.”

Niskavaaran ajatus luopumisesta on yllättävä.

“Olen joutunut luopumaan yksinäisyydestä”, hän nauraa.

Toisaalta luopumista on myös lähtemättömyys. Ruohola on päättänyt keskittyä opiskelijavaikuttamisen sijaan töihin. Hän kertoo, että jostain on pakko joustaa, kun kaikelle ei löydy aikaa.

Kaiken tämän jälkeen, kannattaako mukaan lähteminen?

Aktiivit sanovat kyllä. Haastatelluista kukaan ei kadu hallituspestejään – sen sijaan he tuntevat ihmisiä, jotka harmittelevat etteivät lähteneet mukaan aiemmin.

Myös Ruohola, joka on tähän asti välttänyt hallitushommia, on löytänyt yliopistolta paikkansa Oulun korkeakoulujen taidepiiri Tapiirista ja miettii, lähtisikö ensi vuonna vielä hallitushommiin.

Kenties hallitustoiminta ei olekaan opintojen vastakohta, vaan osa kokonaisvaltaista opiskelua.

Uskaltamalla käyttää valtaa yliopistolla, voi oppia taitoja, joita pelkkä kurssien tenttiminen ei opeta.

“Sen sijaan, että miettisi mitä hallitustoiminta vie sinulta, olisi tärkeämpää puhua siitä, mitä se antaa”, Nikula sanoo.

Ehkäpä opiskelu ja opiskelijavaikuttaminen eivät painakaan vaakakupissa toisiaan enemmän, vaan tasapainon saavuttamiseksi tulee löytää aikaa molemmille.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Vuoden Kandikollega Isabella Niemelä jää kaipaamaan Kontinkankaalta kurssilaisia, muttei jatkuvaa tenttipänttäystä

Isabella Niemelä tuntee olonsa haikeaksi valmistumisen kynnyksellä. Silti siirtyminen uuteen elämänvaiheeseen tuntuu myös hyvältä, vaikka opiskeluiden loppuminen tähän kevääseen ei vielä aivan todelliselta tunnukaan.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Suvi Vinblad

Siivotessaan opiskelijajuhlien jälkiä kiltatalo Walhallasta aamukuudelta ihminen ehtii miettimään kaikenlaista.

Esimerkiksi sitä, oliko vuosikurssin emännäksi suostuminen sittenkin karkea virhe.

Näin nauraa Isabella Niemelä, 26. Tuosta pohdinnasta on kulunut nyt kuutisen vuotta, ja haastatteluhetkellä maaliskuun viimeisellä viikolla hänellä on edessä vielä emännän viimeinen urakka: vuosikurssi Cursus Oksasen valmistujaisjuhlien järjestäminen.

Suurin osa lääketieteen opiskelijoista aloittaa ja päättää opintonsa samaan aikaan muiden vuosikurssilaistensa kanssa. Alun ja lopun väliin mahtuu monta vuotta, ja myös monta vastuutehtävää, joista Oulussa vastaavat opintojen ensimmäisenä päivänä valitut kurssien vastuuhenkilöt.

Sitoutuminen kuuden vuoden vastuupestiin heti opiskeluiden ensimmäisenä päivänä ei sovi kaikille. Vastuunotto ei kuitenkaan hirvittänyt Isabella Niemelää, joka pienen pohdinnan jälkeen asettui ehdolle ja tuli valituksi emännäksi.

Niemelän työ kurssin eteen on palkittu: helmikuussa hän sai Oulun Duodecim-seuran jakaman Vuoden Kandikollega -huomionosoituksen. Palkinto on tarkoitettu lääketieteen kandidaatille, joka on eri tavoilla osoittanut kollegiaalisuutta ja hyvää toveruutta opintojensa aikana. Palkintoperusteissa Niemelää kiitellään siitä, että hän on hoitanut emännän tehtävää suurella pieteetillä, pitämättä itsestään turhaa meteliä. Niemelän kerrotaan tehneen lukuisia opiskelijayhteisöä hyödyttäviä tehtäviä nurkumatta, omistautuneesti ja vaivojaan säästämättä.

Niemelän sydäntä tunnustus lämmittää. Haastatteluhetkellä hänellä oli käsissään vielä opintojen loppuhuipennuksen, kurssin valmistujaisviikon, valmistelu. Vilkkaan viikon huipensi hotelli Radisson Blussa järjestettävä iltajuhla, Proffikset, joissa valmistuvat nostavat maljan.

Yksin hän ei sentään kaikkea järjestä, mutta yleinen koordinointi on hänen vastuullaan. Järjestelyihin kulunut työmäärä on ollut melkoinen, Niemelä sanoo: ”Tuntuu vähän siltä kuin omia häitä olisi järjestänyt. Onneksi mukana on ollut paljon huipputyyppejä.”

Myöhemmin syksyllä Niemelällä on edessä vielä lääkärinvalatilaisuus, jossa lääkärit vannovat vapaaehtoisen valan sitoutua noudattamaan lääkäreiden eettisiä ohjeita.

Ja kunhan sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira suinkin suo, Niemelä saa oikeuden harjoittaa lääkärin ammattia laillistettuna ammattihenkilönä.

Mutta seis! Ei matkata niin kauas tulevaisuuteen. Palataan vielä takaisin Kontinkankaan cafe Galenoksen pöydän ääreen.

Lääkärin työ sisältää myös salapoliisiutta

Isabella Niemelä kertoo tienneensä jo nuorena haluavansa lääkäriksi. Helsingissä kasvaneen Niemelän sukujuuret ovat pohjoisessa, joten Oulun lääkikseen  suuntaaminen tuntui luontevalta.

Lääkäriydessä häntä kiinnosti työskentely ihmisten parissa. Lisäksi hän kertoo olevansa salapoliisiluonne: on kiinnostavaa selvittää, millaisia vaivoja potilailla on. 

Hän haki lääkikseen kahdesti, ensimmäisen kerran heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Ovet Kontinkankaalle eivät avautuneet vielä ensimmäisellä haulla. Rannalle jääminen oli hänelle hirveä pettymys, mutta tarjosi mahdollisuuden miettiä, mitä hän oli aina halunnut tehdä. Siksi Niemelä päätti matkustaa Tansaniaan työskentelemään vapaaehtoistyöhön kolmeksi kuukaudeksi.

Matka toi hyvää perspektiiviä, hän sanoo. ”Huomasin, ettei maailma lopu siihen, ettei pääse lääkikseen.”

Lääketieteen pääsykokeet ovat Isabella Niemelän mukaan ennen kaikkea psyykkinen juttu. Vaikka laskut ja kysymykset voivat olla piinallisen vaikeita, pahin paine on lopulta oman pään sisällä.

Myös toisen hakukerran jälkeen Niemelä oli varma, ettei pääsyt sisään. Toisen pääsykokeen jälkeen hän muistaa nähneensä haalarit päällä juhlivia lääkispiskelijoita ja ärsyyntyneensä – äärimmäisen vaikea koe meni surkeasti, ja täällä vain bailataan!

Palatessaan samana iltana junalla Helsinkiin Niemelä istui samassa vaunussa toisen kokeessa olleen kanssa. Matkaseura kävi ääneen läpi mennyttä tenttiä, laski laskuja ja pohti oikeita vastauksia.  Niemelälle ei jälkipuinti maistunut: hän soitti äidilleen kertoen kokeen olleen hirveä  ja kysyäkseen, vieläköhän Viron lääkishaku oli vielä auki.

Yllätys olikin melkoinen, kun ollessaan työvuorossa Haartmanin sairaalassa laitoshuoltajana Niemelä sai kuulla päässeensä sisään. Hän muistaa kohdanneensa sairaalan kahvihuoneessa osaston lääkärin, joka oli kuullut tuloksista – onnea, tuleva kollega, hän toivotti.

Kuten aiempi kohtaaminen osoittaa, kollegiaalisuus, ammattikunnan jäsenten välinen toverillisuus, on mukana lääkärin ammatissa alusta asti.

Mutta mitä kollegiaalisuus Vuoden Kandikollegalle tarkoittaa?

Vastuun jakamista ja muiden auttamista, Isabella Niemelä sanoo. Sitä, että pystyy kysymään apua kollegalta, kun oma päätös mietityttää.

”Lääketiede on laaja ala, eikä yksin ole mahdollista tietää kaikkea kaikesta.”

Kollegiaalisuuteen, keskinäiseen auttamiseen, kasvaminen alkaa jo opiskeluiden aikana.

Niemelä kehuu Oulun lääketieteen opiskelijoiden yhteisöllisyyttä ja auttamisenhalua: ennen isoa tenttiä kaivetaan yhdessä esiin tenttitärppejä, kiinnostavista työpaikoista vinkataan toisille. Hänen kokemuksensa mukaan opiskelu Oulussa ei ole kilpailuhenkistä  – päin vastoin.

Lääkäriyyteen liittyy oleellisesti myös vastuu:  vastuu potilaan hoidosta, joskus myös vastuu elämästä ja kuolemasta.

Päätökset pitää pystyä perustelemaan. Silloin niiden takana voi seistä, Niemelä sanoo.

”Anestesiologit monesti sanovat, että huonokin päätös on parempi kuin ei päätöstä ollenkaan”, Niemelä luonnehtii.

”Varsinkin suurissa päätöksissä on onneksi harvoin yksin. Aina voi kysyä  myös toisen mielipidettä. Sekin antaa helpotusta, että on pystynyt kysymään neuvoa. Toki lopullisen vastuun ottaa aina itse.”

Aapistie jää taakse

Vastuuta Isabella Niemelä on kantanut myös vuosikurssinsa emäntänä. Kyse ei ole ollut elämän ja kuoleman kysymyksistä, mutta vastuusta kuitenkin: emännät ja isännät järjestävät tapahtumia ja edustavat vuosikurssiaan monenlaisissa tapahtumissa.

Lukiessasi tätä juttua Niemelä on Proffiksensa järjestänyt ja juhlansa juhlinut, ja hän on lukuhetkestä riippuen joko kaukomatkalla kurssilaisten kanssa tai jo palannut takaisin Suomeen. Myöhemmin keväällä hän muuttaa Vaasaan työskentelemään terveyskeskukseen.

Hetkeä ennen valmistumista Niemelästä tuntuu haikealta. Opiskelu on ollut hyvin koulumaista: kurssit suoritetaan tietyssä rytmissä, tuttujen ihmisten kanssa. Nyt kurssilaiset hajaantuvat ympäri Suomen, kuka mihinkin kaupunkiin, kuntaan, terveyskeskukseen.

”Jää ikävä. Sosiaalinen puoli on kuitenkin täällä niin iso juttu. Toisaalta, onhan opiskelu on myös kuluttavaa”, hän pohtii.

Näiden kuuden vuoden aikana aina on ollut käsillä jokin tentti, jota varten pitäisi lukea – mielellään juuri nyt. Vaikka erikoistuminenkin vaatii opiskelua, työelämässä tentit eivät kuumottele enää jokaisen nurkan takana.

Siirtyminen uuteen vaiheeseen tuntuu siis myös hyvältä.

Ensimmäisen kerran Niemelä puki päälleen lääkärintakin kliinisen vaiheen alkaessa kolmannen vuoden alussa.

Mutta vielä viime kesänä, jo usean harjoittelun jälkeen, välillä mieleen nousee: esitänkö vain lääkäriä?

Lääkäriyteen kasvetaan läpi uran, hän sanoo. Vaikka ensimmäisissä harjoitteluissa tuntuu vain esittävänsä lääkäriä, tunne hälvenee kokemuksen myötä.

Kenties lääkäriyden tajuaa konkreettisesti vasta kesän jälkeen, kun tie ei vie enää Aapistielle, eikä ole enää yhtään tenttiä suoritettavana.

 

Kuka?

Isabella Niemelä

» 26-vuotias.

» Syntyisin Helsingistä, opiskeli Oulussa.

» Lääketieteen kandidaatti, toukokuusta alkaen lääketieteen lisensiaatti.

»Valittiin helmikuussa Vuoden Kandikollegaksi. Palkinnon jakoi Oulun Duodecim-seura.

» Harrastaa kuntosalilla käymistä ja lenkkeilyä. ”Tänä keväänä tosin vähemmän kuin aikaisemmin.”

» Toivoo, että Proffikset menevät hyvin ja että kaikilla on hauskaa.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: