Ylioppilaskunnan koulutuspoliittista asiantuntijaa Valtteri Törmästä ohjaa elämässä vahva oikeudenmukaisuuden taju

OYY valitsi marraskuussa uudeksi koulutuspoliittiseksi asiantuntijaksi Valtteri Törmäsen. Hän näkee, että ylioppilaskunnan tärkein tehtävä on antaa opiskelijoille kanava vaikuttamiseen.

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Anni Hyypiö

Valtteri Törmänen valittiin marraskuussa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittiseksi asiantuntijaksi. Vaikka Törmäsellä on pitkä ura opiskelijavaikuttajana, hän ei näe tietään ylioppilaskuntaan suoraviivaisena.

“Urapolkuni voi näyttää että se on nimenomaan polku: todella suoraa nousukiitoa ja kaikki on mennyt niin kuin pitää – mutta ei se niin ole mennyt. Enemmänkin siinä on hirveästi yrityksiä ja epäonnistumisia. Mitään ei saavuta ilman yrittämistä”, Törmänen sanoo.

Törmänen opiskelee Oulun ammattikorkeakoulussa journalismia. Hän ei pitänyt alaa ykkösvaihtoehtonaan. Lukion jälkeen Törmänen haki oikeustieteelliseen haluten parantaa maailmaa, mutta ei läpäissyt pääsykokeita toisellakaan kertaa.

Journalismiin hän haki lopulta siksi, ettei alalle ei ollut pääsykoekirjoja. Aluksi sattumanvaraisesti valikoitunut ala on kuitenkin muotoutunut omaksi. Törmänen näkee journalismin jatkumona halulle parantaa maailmaa paljastamalla epäoikeudenmukaisuutta.

“Se kuulostaa naiivilta ja pörröiseltä ja kirkasotsaiselta, että journalisti tai lakimies pelastaa maailman. Kumpikaan ei lopulta pelasta, mutta se oli osittain kimmoke alan valintaan”, hän kertoo.

Nyt innostus vaikuttamiseen on johtanut Törmäsen ammattikorkeakoulusta yliopistomaailmaan. Syynä ylioppilaskuntaan hakeutumiseen oli halu laajentaa koulutuspoliittista osaamistaan myös duaalimallin toiselle puolelle. Myös paikkakunta vaikutti päätökseen. Törmänen uskoo, että samassa kaupungissa olevat opiskelu- ja työpaikka auttavat häntä saamaan opiskelunsa loppuun.

”Minulla on myös hyvä tietämys Oulusta ja siitä, miten politiikkaa ja vaikuttamista kannattaa tehdä täällä”, hän lisää.

Hän uskoo tuntemuksen kaupungista ja myös ammattikorkeakoulumaailmasta auttavan häntä työssään etenkin, kun Oamkin Teuvo Pakkalan ja Kotkantien kampukset muuttavat Linnanmaan kampukselle ensi vuonna.

Kaikki eivät mahdu kopon kämpille

Vaikka Törmäsellä on aiempaa kokemusta opiskelijavaikuttamisesta, oli siirtyminen yliopistoon silti totuttelemisen paikka.

Hänelle suurin ero yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä on vaikuttamisen suoraviivaisuudessa.

“Täällä on suunnittelijaa suunnittelijan päälle, ja päätöksenteko on sitä myöten hitaampaa”, Törmänen sanoo.

“Aika on resurssi, jota emme voi antaa antaa kenellekään yhtään enempää.”

Hän kertoo, että ammattikorkeakoulussa oli helppo oppia tuntemaan omassa työssä keskeiset ihmiset, koska asioista vastasi pienempi määrä ihmisiä. Yliopistolla oikean henkilön löytäminen taas vie aikaa jo pelkästään ihmismäärän takia.

Myös opiskelijoiden kanssa vuorovaikuttamisessa on yliopistolla haasteensa. Yliopistolla toimivien järjestöjen määrä on moninkertainen ammattikorkeakouluun nähden, ja näin ihmisiä, joiden kanssa koulutuspoliittinen asiantuntijakin on työssään tekemisissä, on paljon aiempaa enemmän.

“Ammattikorkeakoulussa oli mahdollista tuntea kaikki puheenjohtajat ja tapahtumavastaavat, ja pystyin siksi sanomaan että voitte tulla kaikki kämpilleni puhumaan asiat halki. Kun ihmisiä on yli sata, ei saa sovittua aikaa joka sopisi kaikille”, Törmänen kertoo.

Eroja on myös resursseissa, mikä Törmäsen mielestä vaikuttaa järjestöjen määrän lisäksi myös esimerkiksi opiskelija-aktiivien huomioimiseen. Hän näkee aktiivisuuden huomioimisen olevan merkittävä kannustin opiskelijoille – etenkin, kun opintoajat kiristyvät.

“Aika on resurssi, jota emme voi antaa kenellekään yhtään enempää”, hän sanoo.

Opiskelijapolitiikassa viehättävät osaaminen ja nuorten motivaatio

Pitkän vaikuttamisuransa aikana Törmänen on tutustunut politiikkaan niin ammattijärjestöissä kuin nuorisoliikkeissä.

Mikä tekee koulutuspolitiikasta erityistä?

Opiskelijapolitiikassa parasta on Törmäsen mielestä sen ainutlaatuinen yhdistelmä asiantuntijoiden osaamista ja vasta-alkajien korkeaa motivaatiota.

“Edustajiston ja päättäjien lisäksi myös asiantuntijat vaihtuvat muutaman vuoden sykleissä ja siten mukaan tulee uusia, intohimoisia ja nälkäisiä toimijoita”, Törmänen kertoo.

Vallanpitäjien ja asiantuntijoiden vaihtuvuus on Törmäsen mielestä syynä myös opiskelijaliikkeen poliittiselle edistysmielisyydelle. Hän näkee opiskelijoiden olevan politiikassa jopa edelläkävijöitä. Hän nostaa esimerkiksi häirintäyhdyshenkilöt, jotka tulivat opiskelijaliikkeeseen ennen #metoo-keskustelua ja asian nousemista yhteiskunnalliseksi puheenaiheeksi.

Törmänen näkee opiskelijapolitiikan tärkeänä, koska opiskelijoilla on uusin kokemus yhteiskunnasta, toisin kuin päättäjillä, joista suurin osa opiskeli vuosikymmeniä sitten.

“20 vuotta sitten kenelläkään ei ollut älypuhelimia, Fintelligens oli juuri lyönyt läpi biisillä Voittamaton, vuosi oli 1999. Jos maailmankuvasi on niiltä ajoilta, teet päätöksiä vanhentuneilla tiedoilla”, Törmänen sanoo. Hänestä olisi tärkeää, että päättäjät kuuntelevat opiskelijoita tai ainakin päivittävät tietoaan opiskelusta ja yhteiskunnasta.

Törmänen korostaa myös, että poliittisia päätöksiä tulisi tehdä kauaskantoisesti, eikä vain nykyhetken pohjalta.  

“Jos teemme lapsiamme varten politiikkaa niiden ihmisten kokemusten perusteella, jotka ovat opiskelleet 20 vuotta sitten, niin lapset saavat päätöksiä lopulta 40 vuotta vanhojen kokemusten pohjalta.”

 

Kuka?

Valtteri Törmänen

» 26-vuotias.
» Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija.
» Opiskelee journalismia Oulun ammattikorkeakoulussa.
» Kotoisin Iistä, mutta mieltää Oulun kotikaupungikseen lapsuudesta asti.
» Vaikuttaa ylioppilaskunnan lisäksi myös Vihreissä nuorissa ja Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssissa.
» Toiminut aiemmin muun muassa Kultti ry:ssä, Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKOssa, Suomen opiskelijakuntien liitossa (SAMOK) ja Journalistiliitossa.
» Vapaa-ajallaan kuuntelee puheradiota, lenkkeilee koirakaverinsa kanssa ja hioo puujalkavitsejä.
» Unelmoi yksinkertaisista asioista kuten lämpimistä villasukista ja hyvästä elokuvasta.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Muuttoperinne jatkuu: Vulcanalian iltajuhla järjestetään tänä vuonna Club Teatrialla

Taas mennään: Oulun yliopiston ylioppilaskunnan järjestämä lukuvuoden avajaisjuhla Vulcanalia saa jälleen uuden tapahtumapaikan. Aiempina vuosina juhlaa on vietetty muun muassa Areena Oulussa, yliopiston parkkipaikalla ja Ouluhallissa. Syksyn Vulcanalia saattaa olla viimeinen laatuaan.

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Antti Törmä

In English.

 

Oululaisten yliopisto-opiskelijoiden lukuvuosi avataan tänä vuonna Limingantullissa.

Vulcanalia Festival -nimellä kulkeva lukuvuoden avajaisjuhla järjestetään keskiviikkona 11.9. Club Teatrialla, kertoo Oulun yliopiston ylioppilaskunnan tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntija Asta Salomaa.

OYY:n hallitus päätti tapahtumapaikasta 21.2. pidetyssä kokouksessa.

Viime vuonna iltajuhla siirrettiin sisätiloihin Areena Ouluun. Tällöin muuton taustalla oli OYY:n edustajiston päätös sisätiloihin siirtymisestä. Nyt bilepaikka vaihtuu jälleen, mutta syy on eri.

Järjestäjien näkökulmasta Vulcanalia onnistui Areena Oulussa hyvin. Muuton syynä ei siis ole tyytymättömyys, vaan halu järjestää yhä isompi tapahtuma.

”Teatrialle mahtuu tuplasti enemmän porukkaa. Koska kyseessä on avajaistapahtuma, haluamme, että mahdollisimman moni saisi sen kokemuksen”, Salomaa sanoo.

Viime vuonna iltajuhlan liput myytiin loppuun etukäteen, joten lisälipuille on kysyntää.

Club Teatrian valintaan on sisätilojen ja kävijämäärän lisäksi muitakin syitä. Teatrian hyvä valo- ja äänitekniikka ja omat narikka- ja baaripalvelut auttavat tapahtuman järjestämisessä, Salomaa sanoo.

Teatria on tuttu tapahtumapaikka keikkojen ystäville. Sen ovet olivat kiinni viiden vuoden ajan. Uuden Club Teatrian avajaiset järjestettiin viime vuoden marraskuussa.

Vulcanalia-päivään kuuluvat järjestömessut järjestetään tuttuun tapaan Linnanmaan kampuksella.

Viimeinen Vulcanalia?

Vulcanalia järjestetään tänä vuonna 25. kerran, ja Oulun ammattikorkeakoulun muuton lähestyessä juhlaa huhutaan vietettävän viimeistä kertaa.

Onko tuleva Vulcanalia siis viimeinen laatuaan?

“Siihen pitää sanoa, että ehkä! Se on todennäköisesti viimeinen Vulcanalia, koska Osakon (Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta) kanssa on tulossa yhteinen avajaistapahtuma tulevaisuudessa. Sitä ei ole kuitenkaan vielä nimiä paperissa vielä”, Salomaa vastaa.

Vulcanalian juhlavuosi näkyy Asta Salomaan mukaan siinä, että juhlasta pyritään järjestämään vielä aiempaa suurempi tapahtuma: “Tänä vuonna tulee olemaan suurimmat artistit, mitä on ikinä ollut, sen voin sanoa!”

Edellisvuoden iltajuhlassa esiintyivät Teekkaritorvet, Satellite Stories sekä Stig.

Tämän vuoden Vulcanalian esiintyjät paljastetaan elokuussa. Iltajuhlan artistivalinnat valmistelee Salomaa, ja esiintyvistä artisteista päättää ylioppilaskunnan hallitus.

Lippujen hintatasoa Salomaa ei osaa vielä ennustaa, mutta hän lupaa, että hinta pyritään pitämään ”yhtä opiskelijaystävällisenä kuin aiempinakin vuosina”.

Perinteet kunniaan

Vulcanalian muutto on muodostunut jo lähes omaksi perinteekseen, sillä tapahtuma on vuoden 2014 jälkeen muuttanut joka kerta. Sitten 2014 juhlaa on järjestetty Ouluhallin edessä, Ouluhallissa, Linnanmaan 2T-parkkipaikalla ja viimeisimpänä Areena Oulussa.

Juhla saakin siis osuvan päätöksen, kun paikkaa vaihdetaan jälleen.

“Se, että mahdollisesti viimeinen Vulcanalia muuttaa vielä kerran, on ainoa looginen jatkumo. Toisille perinne on, että ollaan aina samassa paikassa, meille se perinne on näköjään, että me vaihdetaan paikkaa joka vuosi”, Salomaa nauraa.

Ensimmäinen Vulcanalia järjestettiin ravintola Rauhalan edustalla vuonna 1995. Juhlaa järjestettiin Rauhalan edessä vuoteen 2003, jolloin tapahtuma siirtyi Kuusisaareen. Vuonna 2012 juhla muutti Kuusisaaresta Toppilan Möljälle.

Vulcanalian iltajuhlassa ovat aiempina vuosina esiintyneet muun muassa Anssi Kela, Felix Zenger, Tuomas Kauhanen, Moses Hazy, Redrama, Kauko Röyhkä ja Musta Barbaari.

 

Lisäuutisia tulevasta tapahtumasta odotellessasi voit muistella edellisvuoden tapahtumaa fiilistelemällä Antti Törmän kuvagalleriaa.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Rauhala-klubi etsii Vuoden Opiskelijaa, esityksiä voi tehdä perjantaihin 5.4. asti

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entisten toimijoiden alumniyhdistys Rauhala-klubi pyytää opiskelijajärjestöiltä esityksiä Vuoden Opiskelijaksi. Esitykset tulee jättää perjantaihin 5.4. kello 16 mennessä. Kriteereinä Vuoden Opiskelijalle ovat opiskeluaikana osoitettu aktiivisuus opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön hyväksi sekä opintojen hyvä etenemistahti. Vuoden Opiskelija innostaa, edistää yhteisöllisyyttä ja motivoi ihmisiä tekemisellään. Vuoden Opiskelija on hyvä tyyppi, mutta myös tekijä niin opiskeluissaan kuin vapaa-ajallaan. Hänellä voi […]

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entisten toimijoiden alumniyhdistys Rauhala-klubi pyytää opiskelijajärjestöiltä esityksiä Vuoden Opiskelijaksi.

Esitykset tulee jättää perjantaihin 5.4. kello 16 mennessä.

Kriteereinä Vuoden Opiskelijalle ovat opiskeluaikana osoitettu aktiivisuus opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön hyväksi sekä opintojen hyvä etenemistahti. Vuoden Opiskelija innostaa, edistää yhteisöllisyyttä ja motivoi ihmisiä tekemisellään. Vuoden Opiskelija on hyvä tyyppi, mutta myös tekijä niin opiskeluissaan kuin vapaa-ajallaan. Hänellä voi olla kokemusta esimerkiksi opiskelijalähtöisen toiminnan käynnistämisestä tai pyörittämisestä, opiskelijajärjestön uudelleenherättämisestä tai muusta erityisestä toiminnasta järjestöissä tai yliopistolla.

Vuoden Opiskelijaksi nimettävän henkilön tulee olla perustutkinto-opiskelija eli hän suorittaa joko kandidaatin tutkintoa, maisterin tutkintoa, DI-tutkintoa tai lääketieteen lisensiaatin tutkintoa. Esitettävä henkilö ei voi olla ylioppilaskunnan hallituksen jäsen tai toimihenkilö eikä yliopiston ylimpien päätöksentekoelinten jäsen.

Vuoden Opiskelijan valinta julkistetaan keväällä Oulun yliopistopäivässä. Vuonna 2017 Vuoden opiskelijaksi valittiin Senni Suhonen, vuonna 2018 Emmi-Kaisa Molkkari.

Perustellut esitykset, esitetyn henkilön ansioluettelo sekä opintosuoritusote tulee toimittaa perjantaihin 5.4.2019 kello 16 mennessä sähköpostitse Rauhala-klubin hallituksen puheenjohtajalle Samira Fahimille sähköpostitse ().

Tarkemmat ohjeet hakemiseen löytyvät Rauhala-klubin verkkosivuilta.

 

Lue aikaisempien Vuoden Opiskelijoiden haastatteluitamme Oulun ylioppilaslehdestä: Senni Suhosen puheenjohtajavuonna ei yhtään tylsää hetkeä – “Kalenteria katsoessani en tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa”, ”Ihminen voi elämässään opiskella täysillä vain kerran” – Vuoden Opiskelijaksi valittu Emmi-Kaisa Molkkari haluaa mielekkään työn, joka ei ole vain pakollinen paha

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Onko pakko, jos ei tahdo?

Ylioppilaskuntaan kuuluminen on puhututtanut vuosikymmenten ajan. Oulussa tavoite automaatiojäsenyydestä luopumisesta on nyt ylioppilaskunnan poliittista linjaa määrittävässä linjapaperissa. Yhden ylioppilaskunnan kanta ei vielä yksinään muuta lakia. Mutta millaisia vaikutuksia on ylioppilaskuntaan kuulumisesta tehdystä valituksesta hallinto-oikeuteen?

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Viime syyskuussa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) linjapaperia päivitettiin. Ylioppilaskunnan poliittista linjaa määrittävää linjapaperia viilattiin ja muutettiin useasta kohdasta monin eri sanankääntein, mutta vain yksi lisäys pääsi uutisiin asti.

Kirjaus kuuluu kokonaisuudessaan näin:

”Ylioppilaskunta tarjoaa laadukkaan edunvalvonnan lisäksi jäsenilleen hyödyllisiä palveluita ja sen jäsenyys on houkutteleva Oulun yliopiston opiskelijoille. Tulevaisuudessa ylioppilaskuntien jäsenyys perustuu vapaaehtoisuuteen. Ylioppilaskunnille varataan muutosta varten riittävän pitkä siirtymäaika. Ylioppilaskunta varautuu vapaaehtoiseen jäsenyyteen taloudellisesti myös ennen siirtymäaikaa.”

Esityksen teki Eelis Palokangas (Kontinkankaan vaaliliitto), ja sitä kannatti Olli Joki (Tekniikka ja Talous). Äänestyksen jälkeen tulos oli selvä: äänin 22–14 lisäys hyväksyttiin linjapaperiin.

Neljällä virkkeellä oli suuri painoarvo: OYY on nyt Suomen ensimmäinen ylioppilaskunta, joka itse ajaa automaatiojäsenyydestä luopumista.

Tällä hetkellä suomalaisen perustutkinto-opiskelijan tulee yliopistolain mukaan kuulua ylioppilaskuntaan.

Lakiperusteita löytyy kuitenkin myös automaatiojäsenyyttä vastustavilta: pakollista jäsenyyttä pidetään perustuslakia rikkovana, sillä perustuslain mukaan kansalaisella vapaus olla kuulumatta yhdistyksiin. Ylioppilaskunnat eivät tosin juridisesti ole yhdistyksiä, vaan julkisoikeudellisia yhteisöjä.

Yhden ylioppilaskunnan linjapaperikirjaus ei vielä yksinään muuta lakia. Paineita muutokselle tuntuu kuitenkin nyt olevan aiempaa enemmän.

Viime lokakuussa perustuslakivaliokunta esitti, että valtioneuvoston pitäisi harkita selvitystyön käynnistämistä ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä ja ryhtyä tarvittaessa lainsäädäntötoimiin sääntelyn muuttamiseksi. Esitystä perusteltiin sillä, että ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) piirin ovat tulevaisuudessa tulossa myös ammattikorkeakouluopiskelijat. Valiokunta piti tärkeänä sitä, etteivät opiskelijaryhmien edut tai velvoitteet poikkea toisistaan.

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden ei tarvitse kuulua opiskelijakuntaan. Vuonna 2014 perustuslakivaliokunta otti kantaa siihen, tulisiko automaatiojäsenyys ulottaa koskemaan myös ammattikorkeakoulu-opiskelijoita. Silloin kannaksi tuli, että opiskelijakuntien pakkojäsenyys olisi vastoin perustuslaissa turvattua yhdistymisvapautta. Tätä perusteltiin sillä, etteivät opiskelijakunnalle esitetyt tehtävät edellytä kaikkien ammattikorkeakouluopiskelijoiden kuulumista opiskelijakuntaan.

Tammikuussa Turun ylioppilaslehti (24.1.) kertoi kahden turkulaisen oikeustieteen opiskelijan tehneen ylioppilaskuntaan kuulumisesta valituksen Turun hallinto-oikeuteen. Lehden mukaan valituksessa opiskelijat vaativat, että heille myönnetään ero Turun yliopiston ylioppilaskunnasta (TYY) ilman, että he menettävät opinto-oikeuttaan Turun yliopistossa. Lisäksi he vaativat, että TYY palauttaa heille kuluvan lukuvuoden jäsenmaksun.

Mitä kaikesta tästä ajattelevat Oulun kannasta viime syksynä päättäneet edaattorit?

Tärkein periaate on vapaus

Oulussa kysymys automaatiojäsenyyskirjauksesta jakoi kantoja.

Lisäyksen ideoijia olivat Kontinkankaan vaaliliiton edaattorit. Ryhmänjohtaja Eelis Palokankaan mukaan ajatus kannan lisäämistä linjapaperiin syntyi viime keväänä asiasta käydyn lähetekeskustelun jälkeen. Muilta ryhmiltä saadun palautteen perusteella aloitteeseen lisättiin lisäys siirtymäajasta.

Palokankaan mukaan KoValle kysymys oli ja on edelleen periaatteesta. Ryhmän kantana on, että ylioppilaskuntaan kuulumisen tulisi olla vapaaehtoista. Sillä, että OYY:n toimisto sijaitsee Linnanmaalla eikä Kontinkankaan kampuksella, ei ollut vaikutusta päätökseen, Palokangas sanoo.

”Muilla paikkakunnilla, jossa tätä kampuskysymystä ei ole, on asia koettu silti samalla tavalla.”

Yksi KoVan esittämä peruste vapaaehtoisuudelle on se, että kaikki opiskelijat eivät halua sitoutua ylioppilaskunnan edustamien poliittisten kantojen taakse. Jos meno ei miellytä, opiskelijalla tulisi olla mahdollisuus irtisanoutua ylioppilaskunnasta.

Leo Jämsän mukaan tällä hetkellä yksittäisellä ylioppilaskunnan jäsenellä ei ole “kuluttajansuojaa”: ”Esimerkiksi Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) korostaa, että se edustaa isoja joukkoa opiskelijoita. Opiskelija voi kuitenkin kokea, ettei hän halua tulla edustetuksi näin. Nyt ainoana keinona on ollut se, että äänestää edustajistovaaleissa ja toivoo, että äänestetty edustaja ajaisi näitä itselle sopivia asioita.”

Vapaaehtoisella jäsenyydellä olisi varmasti vaikutuksia ylioppilaskunnan käytössä oleviin resursseihin. Asiasta on varoittanut myös SYL. Liiton pääsihteeri Eero Manninen sanoi Lännen Median haastattelussa (29.10.) Ruotsissa ylioppilaskuntien jäsenmäärien romahtaneen päätöksen myötä. “Mikäli automaattijäsenyydestä luovutaan, on syytä kysyä sitä, kuinka voimakkaasti se vaikuttaisi ylioppilasliikkeen mahdollisuuksiin vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.”

Millainen vapaaehtoinen ylioppilaskunta sitten olisi?

Eelis Palokankaan mukaan se riippuisi pitkälti siitä, millainen lakimuotoilusta tulisi, ja miten siirtyminen vapaaehtoisuuteen hoidettaisiin.

”Jos muutos olisi hyvin valmisteltu ja myös hyvin mainostettu opiskelijoille, olisi lopputulos toki parempi kuin silloin jos sitä ei oltaisi tehty niin hyvin. Tulos riippuu paljon myös mahdollisesta lakitekstin luonteesta: miten ylioppilaskunnan asema olisi määritelty, millaisia tehtäviä sillä olisi, miten rahoitus olisi huomioitu lainsäädännössä. Näkisin, että ylioppilaskunnan perustoiminta, sen arvot ja edunvalvonnan kohteet, eivät merkittävästi muuttuisi.”

Kontinkankaan vaaliliiton edustajat sanoivat Oulun ylioppilaslehdelle, että kuuluisivat ylioppilaskuntaan myös silloin, jos siitä tulisi vapaaehtoista.

Olli Joki uskoo, että automaatiojäsenyys poistuu ennemmin tai myöhemmin.
Olli Joki uskoo, että automaatiojäsenyys poistuu ennemmin tai myöhemmin.

Vapaaehtoisuus muuttaisi toimintaa

Syksyn äänestys ratkesi käytännössä OYY:n edustajiston suurimman edustajistoryhmän  (Tekniikan ja Talouden vaalirengas) äänillä. Kaikki TeTan edustajat äänestivät esityksen puolesta. Yksimielisesti esityksen puolesta äänesti myös Keskustan ja sitoutumattomien vaaliliitto (3 edustajaa) ja Akateemiset Perussuomalaiset (1 edustaja). Tieteellisten ryhmässä kysymys automaatiojäsenyydestä aiheutti hajontaa: neljä äänesti esitystä vastaan, yksi sen puolesta.

TeTan ryhmänjohtaja Olli Joen mukaan kyseessä ei ollut ryhmäpäätös, vaan edaattorit saivat päättää asiasta omantunnon mukaan. Asiasta kyllä keskusteltiin ryhmän keskuudessa paljon.

”Tärkein pointti mielestäni on periaate vapaudesta: onko pakkojäsenyys enää nykypäivää vai pelkkä jäänne historiasta? Toki taustalla on muitakin asioita, kuten YTHS-lain laajennus, minkä jälkeen vahvoja juridisia perusteita pakkojäsenyydelle ei enää ole. Ja jos laki kohtelee yliopisto-opiskelijoita mahdollisesti perustuslain vastaisesti ja eriarvoistavasti muihin opiskelijoihin verrattuna, niin ylioppilaskunta on asian muuttamiseen vaikuttamispaikkana paras.”

Joen mukaan TeTa näkee automaatiojäsenyyden poistamisen mahdollisuutena, ei uhkana. Vapaaehtoisjäsenyydellä ylioppilaskunta voisi olla jäsenlähtöisempi, Joki sanoo.

”Kun joka vuosi ei ole turvattua rahoitusta, se toisi toimintaan muutoksia: olisi pakko miettiä, mitä priorisoidaan, mikä on se tärkein juttu, mitä ylioppilaskunta tekee. Jos edunvalvonta katsottaisiin tärkeimmäksi, se voitaisiin turvata jopa aiempaa pienemmillä resursseilla. Toki panoksia pitää käyttää viestintään ja jäsenhankintaan.”

Hän uskoo, että pahimman skenaarionkin toteutuessa vapaaehtoinen jäsenyys saisi opiskelijoita liittymään ylioppilaskuntaan.

”Uhkakuvana on ollut se, että ylioppilaskunnan toiminta romahtaisi kokonaan vapaaehtoisuuden myötä, ja opiskelijan edut poljettaisiin alas yhteiskunnassa ja yliopistolla. Kautta aikain ihmiset ovat vapaaehtoisesti järjestäytyneet ja ajaneet kollektiivisesti omia etujaan, kun niitä on pitänyt ajaa. Uskoisin, että tällaisessa tilanteessa, epätodennäköisessä kylläkin, sieltä nousisi uudestaan vapaaehtoisesti järjestäytynyt opiskelijaliike”, Joki muotoilee. Hänkin kertoo kuuluvansa ylioppilaskuntaan, jos se olisi vapaaehtoista.

Joen mukaan TeTa seuraa Turun tilannetta suurella mielenkiinnolla, sillä se antaisi  mahdollisesti merkittävän ennakkopäätöksen ylioppilaskunnan pakkojäsenyydestä.

“Ihailtavaa opiskelija-aktivismia oikeustieteen opiskelijoilta! Jaan heidän kanssaan huolen siitä, että ylioppilaskuntien pitäisi olla paljon vastaanottavaisempia muutokselle, jotta mahdollisimman hyvät siirtymäajat saadaan neuvoteltua. Uskon, että pakkojäsenyys tulee poistumaan ennemmin tai myöhemmin.”

 

Sara Jasmin Puska arvelee, että vapaaehtoinen jäsenyys vaatisi isoja panostuksia jäsenhankintaan ja toiminnan promoamiseen.
Sara Jasmin Puska arvelee, että vapaaehtoinen jäsenyys vaatisi isoja panostuksia jäsenhankintaan ja toiminnan promoamiseen.

Kuka maksaa?

Humanistien ja kasvatustieteilijöiden vaalirengas (HuKa) oli yhtenä rintamana automaatiojäsenyysesitystä vastaan. Ryhmä jätti esityksestä myös eriävän mielipiteen.

Viime vuonna HuKan ryhmänjohtajana toimineen Sara Jasmin Puskan mukaan vapaaehtoinen jäsenyys vaikuttaisi OYY:n talouteen merkittävästi.

Siksi kysymykseen toiminnan rahoittamisesta tulevaisuudessa olisi ollut hyvä varautua jo ennen päätöksentekoa.

”Kokouksessa heitettiin esimerkiksi ajatuksia siitä, että valtio tai yliopisto tukisi ylioppilaskuntia. Valtio ei ole luvannut meille euroakaan, samoin on yliopiston kanssa. Lisäksi rahoitiksen muutos vaikuttaisi myös itsenäisyyteemme: miten voidaan tehdä opiskelijoille parasta edunvalvontaa, jos ollaan samalla rahoittajasta riippuvaisia – tai rahoittaja on se jota kritisoidaan?”

Puskan mukaan vapaaehtoinen jäsenyys tarkoittaisi huimia panostuksia jäsenhankintaan ja oman toiminnan promoamiseen.

”On tunnustettu ongelma, ettei OYY saa nytkään kaupattua omaa tekemistään riviopiskelijoille, jotta he tietäisivät, mitä ylioppilaskunta tekee ja miksi se on olemassa. Samaa ongelmaa on yritetty ratkoa monen monta vuotta onnistumatta. Vapaaehtoisuuden myötä ongelma pitää saada ratkaistua pikaisesti.”

Siksi seurauksena olisi luultavasti jäsenmäärien romahdus, Puska sanoo.

”Vanhemmat opiskelijat ja aktiivit ovat todennäköisesti tietoisempia ylioppilaskunnasta, ja luultavasti myös maksaisivat jäsenmaksun. Ongelmana ovat fuksit, ja he, jotka eivät osallistu OYY:n tapahtumiin, heille jää helposti epäselväksi, mikä koko OYY on”, Puska sanoo.

Hänkin kertoo, että kuuluisi ylioppilaskuntaan myös ilman pakkoa.

Nyt odotetaan

Turussa hallinto-oikeuteen valituksen tehneet opiskelijat ja Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) odottavat, miten hallinto-oikeus ratkaisee asian. Turun ylioppilaslehden jutussa ylioppilaskunnan pääsihteeri Rauni Elenius arvioi, että ratkaisun saamiseen menee vielä kuukausia.

Mikäli hallinto-oikeus päätyy puoltamaan opiskelijoiden valitusta, sen ratkaisu jää voimaan. Yliopistolain mukaan hallinto-oikeuden ratkaisusta ei voisi valittaa enää korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Ylioppilaskunnan uudelle pääsihteerille Kauko Keskisärkälle opiskelijan hyvä elämä tarkoittaa tasapainoista kokonaisuutta, johon kuuluu kavereita, tukea ja terveyttä

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto valitsi helmikuussa ylioppilaskuntaan uudeksi pääsihteeriksi Kauko Keskisärkän. "Kuulostaa, että työsarkaa on paljon, joten innolla odotan pääseväni syventymään pääsihteerin tehtäviin”, Keskisärkkä toteaa.

TEKSTI Venla Tuohino

KUVAT Anni Hyypiö

Johtamista, yritysjuridiikkaa ja kansainvälistä liiketaloutta opiskellut Kauko Keskisärkkä siirtyy OYY:n pääsihteeriksi Pohjois-Suomen Demarinuorten järjestösihteerin paikalta.

Keskisärkän luottamustehtävälista kertoo kiinnostuksesta johtamiseen ja hallitustyöskentelyyn.

“Minulla on vankkaa osaamista ja ymmärrystä siitä, miten järjestömaailma toimii. Sitten tietysti talouteen ja sidosryhmiin liittyvä osaaminen on hallussa.”

Keskisärkällä ei ole aiempaa ylioppilaskuntakokemusta, joten hyppääminen OYY:n sydämeen on aluksi uuden opettelua. Nousu ylioppilaskunnan johtoon sen ulkopuolelta on sekä haaste että mahdollisuus: “Ehkäpä juuri siksi voin tarjota uusia näkökulmia asioihin tai jopa kyseenalaistaa joitakin vanhoja tapoja toimia”, Keskisärkkä sanoo.

Hän kehuu tulevaa työyhteisöään “pieneksi mutta tehokkaaksi järjestöksi”, jonka vastuulla on noin 11 000 opiskelijan edunvalvonta. Aikeena on olla luottamuksen arvoinen tiimipelaaja ja joukkueen kapteeni.

Yhdeksi tärkeäksi seikaksi Keskisärkkä mainitsee ryhmädynamiikan syntymisen. Se tulee tarpeeseen, koska OYY:n hallitukseen on tullut uusia jäseniä ja toimistolle uusia työntekijöitä.

“Paras tilanne olisi se, että minä olen se, joka keittää kahvit, jotta asiantuntijat saavat keskittyä asiantuntijatöihin.”

Keskisärkkä toki vitsailee, mutta tähdentää että OYY:ssa tarvitaan kipeästi työrauhaa, jotta kaikki saavat keskittyä omiin töihinsä.

Opintoihin tarvitaan lisäjoustoa

Pari vuotta valmistumisensa jälkeen Linnanmaalle palaava Keskisärkkä suitsuttaa kampuksen uusia tilaratkaisuja. Hän pitää tärkeänä, että opiskelijoilla on käytössään laadukkaita ryhmätyö- ja opiskelutiloja sekä paikkoja sosiaaliselle kanssakäymiselle.

OYY:n mottona on opiskelijan hyvä elämä. Keskisärkän mukaan se tarkoittaa tasapainoista kokonaisuutta, johon kuuluu kavereita sekä riittävästi tukea ja terveyttä. Myös kaupungin tulee olla vastaanottavainen ja opiskelijaystävällinen.

“Opiskeluaika on 5−7 vuoden mittainen pätkä elämästä, monenlaisia tilanteita voi tulla eteen. Ongelmiin täytyy saada apua.”

Keskisärkän mukaan on hälyttävää, jos opiskelija kärsii työuupumuksesta jo ennen työelämään siirtymistä. Hän toivoo opiskeluaikaan enemmän yksilöllistä joustoa ja tukitoimia, jotka kattavat asetetut vaatimukset.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että opiskelijan toimeentulon on riitettävä silloinkin, jos ei käy töissä opiskelun ohessa.

Miltä tulevaisuus näyttää?

Viime syksynä OYY linjasi, että automaatiojäsenyydestä tulisi luopua. Ylioppilaskuntien tulevaisuuteen Keskisärkkä ei halua vielä ottaa kantaa.

“Vaikea ennustaa. Toistaiseksi jäsenyys on lainsäädännöllä turvattu, ja olen käsityksessä että Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ei kannata jäsenyyden muuttamista vapaaehtoiseksi.”

Keskisärkkä ymmärtää heitäkin, jotka toivovat muutosta nykyiseen tilaan, mutta laskee itse aina saaneensa jäsenyydestä riittävän hyödyn.

Nykyinen järjestelmä takaa turvan yliopisto-opiskelijoiden edunvalvonnalle, jonka johtaminen puolestaan on Keskisärkän työ. Muita tulevaisuuden urahaaveita hän ei halua avata. Tärkeintä on nyt päästä oppimaan pääsihteerin työstä kaikki mahdollinen.

 

Kuka?

Kauko Keskisärkkä

» Syntynyt vuonna 1987 Oulussa.

» Perheeseen kuuluu avopuoliso, 1-vuotias tytär, kissa ja kaksi kilpikonnaa.

» Valmistunut vuonna 2017 kauppatieteiden maisteriksi Oulun yliopistosta pääaineenaan johtaminen. Tutki gradussaan rekrytointia oululaisissa pelifirmoissa.

» Aloittaa 27. helmikuuta OYY:n pääsihteerinä.

» Työskennellyt aiemmin Pohjois-Suomen Demarinuorten järjestösihteerinä.

»  Monetra Oulu Oy:n hallituksen puheenjohtaja, Kiinteistö Oy Oulun Tetran hallituksen puheenjohtaja ja Pohjois-Suomen Sanomalehti Oy:n toimitusjohtaja.

» Harrastaa omakotitalon remontointia, rentoutuu ystäviensä kanssa pelaamalla 7 Wonders -lautapeliä. Haaveilee reissaamisesta, joka on perhe- ja työelämän kiireiden vuoksi jäänyt vähemmälle.

Venla Tuohino

Tiedeviestinnän maisteriohjelman kasvatti, graduntekijä ja skeptikko.

Lue lisää:

”Että saksanopettajalle myönnetään tällainen palkinto, se on kuin sadusta” – Jäätävän hyvälle opettajalle Oliver Jardelle opettajuus oli unelma, joka toteutui

Jäätävän hyväksi opettajaksi valittu lehtori Oliver Jarde pitää saksan opettamisesta, mutta vielä enemmän hän rakastaa oppituntien suunnittelua. Hän myös ymmärtää, että kielen opiskeluun kuuluvat toisinaan myös pettymykset ja raivokohtaukset.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Elina Korpi

Lehtori Oliver Jarde tiesi aina haluavansa opettajaksi. Peruskouluvuosinaan Jarde halusi peruskoulun opettajaksi, lukiossa lukion opettajaksi, yliopistossa yliopisto-opettajaksi.

Silti opiskelualaksi valikoitui lopulta joukkotiedotusoppi Münchenissa Ludwig-Maximilians-Universität -yliopistossa. Alavalinnan syynä oli se, että Jarden isä suhtautui ensin varsin penseästi poikansa yliopistohaaveisiin, olihan Jarden sisko opiskellut jo pitkään ja hartaasti valmistumatta.

Jarde teki isälleen myönnytyksen ja seurasi opiskeluvalinnallaan toimittajaisänsä jalanjälkiä. Joukkotiedotusopin opiskelu tuntui kuitenkin varsin kuivalta, ja kuudennen opiskeluvuotensa päätteeksi hän vaihtoi pääaineekseen suomalais-ugrilaiset kielet. Kielissä häntä viehätti helppous, hän oli aina ollut niissä hyvä. Lisäksi tutustuminen tulevaan vaimoon Kaisuun innosti perehtymään suomen kieleen lähemmin.

Vaikka kieletkin kiinnostivat, opettajuus oli aina Jarden suuri unelma. Opiskeluvalinta ei ollut vienyt opettajan polulle, mutta vuosi valmistumisen jälkeen unelma opettajuudesta toteutui: vuodesta 1992 hän on opettanut saksan kieltä oululaisille yliopisto-opiskelijoille.

Unelman toteutuminen on saanut nyt tunnustusta. Oliver Jarde on valittu vuoden 2018 Jäätävän hyväksi opettajaksi.

Kolmatta kertaa myönnetyllä palkinnolla Oulun yliopiston ylioppilaskunta haluaa nostaa hyvän ja laadukkaan opetuksen merkitystä ja tuoda esille yliopiston hyviä opettajia ja heidän käytänteitään. Palkinto myönnettiin 23.2. OYY:n Annos 59 -vuosijuhlissa.

Tämä haastattelu hieman jännittää, Oliver Jarde paljastaa. Ei siksi, etteikö hän haluaisi puhua aiheesta, kyseessä on hänestä positiivisen haastava juttu.

Palkinnon saaminen on Jardelle kuitenkin myös itsereflektion paikka. Oman opettajuuden miettiminen on hänelle mieluisaa, mutta myös jännittävää.

On niin paljon, mitä aiheesta sanoa.

”Tämä on niin mielenkiintoinen teema, oikein sydän hakkaa heti, kun pääsen puhumaan siitä”, Jarde sanoo.

Unelma toteutui yllättäen

Oulun yliopistossa Oliver Jarde aloitti syksyllä 1992, bongattuaan aiemmin samana kesänä Helsingin Sanomissa ilmoituksen vapaana olevasta opettajan paikasta. Työtä tarjottiin hänelle aluksi vain kolmeksi kuukaudeksi, tosin pienellä varauksella, että työlle voisi olla myös jatkoa.

”Unelmani kävi toteen, vaikka en ollutkaan tehnyt mitään sen eteen”, Jarde nauraa.

Unelmatyössä aloittaminen oli Jardelle kuitenkin pienoinen shokki. Hän ei ollut suorittanut pedagogian opintoja eikä hänellä ollut aiempaa opettajakokemusta. Sen sijaan hänellä oli kalenterissa oululaisten opiskelijoiden opetusta kahdeksantoista tuntia viikossa.

Toki hän saksaa osasi, olihan se hänen äidinkielensä, mutta hänellä ei ollut kokemusta sen opettamisesta, eikä varsinkaan siitä, miten kieltä pitäisi opettaa Suomessa.

”Mielessäni olivat kuitenkin kuvat siitä, millainen on hyvä ja millainen on huono opettaja”, Jarde sanoo.

Ouluun sopeutumista helpotti myös vaimon, kollegoiden ja opiskelijoiden antama tuki.

Oli Jardella Oulun yliopistosta tosin jo aiempaa kokemusta. Vuonna 1983 Jarde oli osallistunut yliopiston kielikeskuksen järjestämälle suomen kielen alkeiskurssille.

Suomen kielen hän oppi lopulta käytännössä. Vaimon vaalalaiset vanhemmat osasivat vain suomea, mutta olisivat kernaasti keskustelleet vävynsä kanssa. Appivanhemmat eivät halunneet keskustella vain säästä ja kuulumisista, vaan vaikeista ja monimutkaista sanastoa vaativista aiheista, kuten natsi-Saksan historiasta ja Adolf Hitleristä.

Jarden tulikin koko ajan käyttää kieltä, jota hän kielikurssilla oppi. Suomen kielioppi pääsi siis heti käyttöön.

Suomen oppiminen ei sujunut suit sait, vaan kielen opiskelu toi mukanaan myös pettymyksiä ja raivokohtauksia. Siksi Jarde tietää, että opiskelijoilla voi saksan kanssa olla samanlaisia tuntemuksia.

”Kokeilin aiemmin opiskella venäjää, mutta kyrilliset kirjaimet ja pronominit veivät minulta hermot, joten annoin periksi”, hän nauraa.

Opetus on erilaista Saksassa ja Suomessa, Jarde sanoo. ”Se mikä toimii Saksassa, ei toimi Suomessa – ja päinvastoin.”

”Ihmiset ovat erilaisia. Yleensä suomalaiset ovat pidättyvämpiä ja jähmeämpiä, he elehtivät vähemmän. Sen takia ehkä oma vilkkauteni korostuu tunneilla. Opettaminen on kuitenkin myös näyttelemistä”, Jarde sanoo.

Opiskellessaan Saksassa Jarde huomasi opetuksen nojaavan vahvasti perinteiseen frontaaliopetukseen, siihen, että opettaja seisoo yksin luokan edessä ja puhuu, ja oppilaat kuuntelevat (tai eivät kuuntele) pulpeteissaan.

Myöskään silloiset saksalaiset oppimateriaalit eivät olleet erityisen moderneja. Eräskin Münchenin yliopiston luennoitsija nosti kurssin ensimmäisellä luennolla esille 1950-luvulta peräisin olevat luentomateriaalit, ja alkoi lukea niitä ääneen.

Kielen oppiminen tapahtuu yhdessä

Jarden tunneilta 1950-lukulaiset luentomateriaalit ja paasaus on kaukana.

Jäätävän hyvän opettajan palkinnon myöntämisperusteissa Jardea kiitellään siitä, ettei hänen tunneillaan ole koskaan tylsää. Tehtävien teko ole hiki otsalla puurtamista, vaan usein kaikki tapahtuu leikin kautta. Jarden opetustyylin kuvataan olevan innostava ja humoristinen: hänen kerrotaan käyttävän paljon vitsejä ja vertauksia, jolloin opetettavat asiat painuvat paremmin mieleen. Lisäksi hänen kuvataan saavan opiskelijat mukaan omalla heittäytymisellään.

Jardea kiitellään myös siitä, että tunnit ovat yhdistelmiä erilaisista opetusmenetelmistä: tunneilla on tilaa niin kuuntelutehtäville, pari- ja ryhmätöille kuin aiheeseen sopiville videoille. Opetus ei ole kaavamaista, ja opiskelijoilta myös kysytään, millä tavoin he haluaisivat tunneilla tehtäviä tehdä.

Vaikuttaa siltä, että Jarde käyttää paljon aikaa tuntiensa valmisteluun. Näin onkin: Jardelle erityisen mieluisaa puuhaa on oppituntien suunnittelu. Toki myös itse opetus maistuu, mutta opetusta edeltävä tuntien valmistelu vasta mukavaa onkin.

”Suunnitteluaika ei koskaan mene hukkaan”, hän painottaa.

Oliver Jarde näki tuntien suunnittelun ja materiaalien valmistelun tärkeyden heti opettajauransa alussa. Syksyllä 1993 hän yritti käyttää uudelleen edellisvuonna valmistelemiaan ja käyttämiään opetusmateriaaleja. Opiskelijoiden vastaanotto oli tyrmäävä.

”Se ei vain käy kielen opetuksessa. Kovan työn kautta olen oppinut, että hyvät materiaalit eivät synny itsestään.”

Aloittaessaan opettajana Jarde luotti itse myös perinteiseen frontaaliopetukseen. Mitä pidemmälle hän on opettajan urallaan edennyt, sitä vähäisemmäksi sen osuus opetuksesta on jäänyt. Nyt hän suosii opetuksessaan pääasiassa ryhmätyöskentelyä. Jarden mukaan kielen oppiminen on nimittäin kommunikatiivista: se tapahtuu päässä ja huulilla, mielessä ja puhumalla.

Jarden mukaan oppimismotivaation kannalta tärkeää on, että opiskelija kokee tulevansa ymmärretyksi vieraalla kielellä. Kun opiskelija saa sanottua asiansa vieraalla kielellä ja näkee, että hän tulee ymmärretyksi, vaikutukset motivaatioon ovat järisyttäviä.

Kielen oppitunneilla erityisen tärkeää on sosiaalinen aspekti. Jarden tunneilla keskustellaan paljon, joko pareittain tai ryhmissä – näin kieltä pääsee heti käyttämään. Jardelle kielenopetuksessa tärkeää on myös kielen konteksti, joten hänen kursseillaan kielen opiskeluun kuuluu myös Saksan ymmärtäminen maana.

Jarden mukaan hyvä ryhmähenki on oleellista kieltä oppiessa. Hän vertaa kielen opiskelua vaellukseen: urakkaan valmistaudutaan toki itsenäisesti. kotitehtävillä, kotitenteillä ja omatoimisella opiskelulla, mutta vuoren päälle kiivetään lopulta yhdessä, toinen toista tukien.

Mutta millainen on Jarden mielestä hyvä opettaja?

”Innostava, motivoiva, rohkaiseva, mielekästä opetusta antava”, hän luettelee. Hyvä opettaja luo pohjan, jonka päälle opiskelija voi rakentaa itse omalla opiskelullaan.

Se, millainen opettaja hän nyt on, on seurausta muiden opettajien kohtaamisesta, Jarde sanoo. Hänen mukaansa jokaisella hänen kohtaamallaan opettajalla on ollut vaikutusta häneen opettajana – ihminen oppii aiemmista esimerkeistä, hän uskoo. Jarde käyttää vertauskuvana palapeliä: niin kielteiset kuin positiiviset opettajakokemukset muodostavat yhdessä nykyisen lopputuloksen.

Jarden mukaan häneen itseensä on vaikuttanut erityisesti kaksi hyvää opettajaa: lukion kemian opettaja (”tarkka ja humoristinen”) ja oma vaimo. Jarden mukaan Kaisu on opettajana kokeilevampi kuin hän itse: ”Katson olkapään ylitse mitä hän tekee.”

Kammioissa oppilaat eivät jaksa keskittyä

Oliver Jarde harmittelee nyt sitä, ettei hänellä tällä hetkellä tunnu olevan tarpeeksi aikaa panostaa opetukseen. Hallinnollisen työn osuus kasvaa jatkuvasti, eikä hän koe saavansa sen hallintaan tarpeeksi tukea. Lisää tukea Jarde kaipaisi myös vaikeissa tilanteissa olevien opiskelijoiden auttamiseen.

Myös kieli- ja viestintäkoulutuksen muutto uusiin tiloihin arkkitehtuurin osaston yläpuolelle mietityttää. Jardella ei ole enää omaa työhuonetta, vaan hän jakaa nyt yhteisen tilan muiden opettajien kanssa.

Lisäksi Jarde harmittelee tuttujen opetussalien vaihtumista toiseen. Uusissa luentosaleissa hän kritisoi niiden pienuutta ja ikkunattomuutta. Niillä on jopa vaikutusta opetustyöhön, hän sanoo.

”Ikkunattomissa pikku kammioissa opiskelijat väsähtävät aikaisemmin kuin huoneissa, joihin tulee edes ripaus luonnonvaloa.”

Opetusta koskevan tunnustuksen saaminen tuntuu kuitenkin hyvältä.

”Kuten opiskelija on iloinen siitä, että oma osaaminen huomataan, samoin on myös opettajan kohdalla”, Jarde toteaa.

Hän kertoo yllättyneensä palkinnon saamisesta, eihän hän pidä suurien luentosalien massaluentoja, eikä ole siten niin monille yliopistolaisille tuttu kasvo. Saksan kielen opiskelijoita on Jarden ryhmissä yleensä vain kourallinen kerrallaan.

Silti hän on tullut nyt huomatuksi. Se tuntuu hyvältä. Opettajaksi kasvamiseen on kulunut aikaa ja vaivaa: ”Että saksanopettajalle myönnetään tällainen palkinto, se on kuin sadusta.”

”Olemme kieli- ja viestintäkoulutuksessa lopulta aika pieni ryhmä. Näen, että yhden edustaja saama tunnustus rohkaisee meitä jatkamaan tulevaisuudessakin. Ainakin minua palkinto piristää kovasti. ”

Kuka?

Oliver Jarde

» Oulun yliopiston Täydentävien opintojen keskukseen (TOPIK) kuuluvan kieli- ja viestintäkoulutuksen lehtori.

» Valmistunut vuonna 1991 Ludwig-Maximilians-Universität -yliopistosta (LMU). Opiskeli suomalais-ugrilaisia kieliä, joukkotiedotusoppia ja yleistä kielitiedettä.

» Opettanut Oulun yliopistossa vuodesta 1992.

Mikä?

» Jäätävän hyvä opettaja

» Myönnettiin 23.2.2019 nyt kolmatta kertaa. Vuoden 2017 Jäätävän hyväksi opettajaksi valittiin Matti Niemelä, vuoden 2016 palkinnon sai Matti Kangaspuoskari.

» Jäätävän hyväksi opettajaksi on voinut ehdottaa millä tahansa koulutusalalla toimivaa yliopisto-opettajaa. Haku avattiin 26.9.2018.

» Haussa on ollut henkilö, joka on ammattitaitoinen ja innostava opettaja, joka opettaa systemaattisesti ja jonka opintojakson etenemistä on helppo seurata. Jäätävän hyvä opettaja selittää opintojakson osaamistavoitteet ja ne myös näkyvät arvioinnissa. Hän on joustava ja ymmärtää opiskelijoiden moninaiset tarpeet. Hän myös käyttää arviointimenetelmiä monipuolisesti ja innostavasti.

» Esityksen Jäätävän hyvästä opettajasta on voinut tehdä kuka tahansa Oulun yliopiston opiskelija.

» Haku oli auki 31.12.2018 saakka. Esityksiä tuli määräaikaan mennessä 28 kappaletta. OYY:n hallitus valitsi Jarden 16.1. pidetyssä kokouksessa.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: