Oulun yliopiston organisaatiorakennetta myllerretään tammikuussa urakalla.
Yliopiston tiedekunnat ovat tulevaisuudessa vararehtoreiden alaisuudessa. Dekaanit vastaavat edelleen tiedekuntiensa hallinnosta, mutta vararehtoreista tulee dekaanille johtamista tukeva työpari.
Suuren muutoksen kokee myös yliopiston tutkimus- ja opetushenkilökunta. Vuodenvaihteen jälkeen kaikki Oulun yliopistossa tehty tutkimus tapahtuu tiedekuntiin muodostetuissa tutkimusryhmissä.
Tutkimusryhmä – tai tutkimusyksikkö – on Oulussa jatkossa tutkimuksen tekemisen ydin, tiedekunnan ainoa yksikkötaso ja oma tulosyksikkönsä.
Samalla yliopiston neljä painoalayksikköä, BioCenter Oulu, Eudaimonia – Ihmistieteiden tutkimuskeskus, Infotech Oulu ja Thule Instituutti, ovat uudessa organisaatioissa vain tutkimustyötä edesauttavia toimijoita, eivät varsinaisen tutkimustyön tekijöitä. Yhdistämistä tapahtuu myös yliopiston infrastruktuurissa, kun Biocenter, koe-eläinkeskus ja MNT-keskus yhdistetään yhteen yksikköön.
Opiskelija tukee, ei enää päätä
Opiskelija pääsee uudistuksessa helpolla, sillä myllerrys ei suoraan näy riviopiskelijan arjessa. Tiedekuntahallitusten opiskelijaedustajien toimintaan se kuitenkin vaikuttaa, kertoo OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Henna Määttä.
Määtän huolena on, että uudessa organisaatiossa tiedekuntahallituksen tehtävä johdon tukemisessa on epämääräinen. Nyt yliopiston tiedekuntahallituksissa istuu nelisenkymmentä varsinaista ja varalla olevaa opiskelijajäsentä.
”Aiemmin henkilöstö ja opiskelijajäsenet ovat tiedekuntahallituksissa oikeasti päättäneet asioi-sta. Uudistetussa johtosäännössä tiedekuntahallituksen roolina on tukea dekaanin toimintaa. Sanavalinnoilla on merkitystä: aiemmassa johtosäännössä tiedekuntahallitus päätti ja hyväksyi, nyt se vain tukee.”
Uudistetussa johtosäännössä kuitenkin todetaan, että OYY voi halutessaan nimetä opiskelijaedustajan tiedekunnan johtoryhmään.
Tämä on Määtän mukaan tervetullut lisäys: opiskelijan äänen pitäisi Määtän mielestä kuulua aina kaikissa niissä elimissä, joissa tehdään opiskelijaa koskevia päätöksiä.
”Lausunnossamme otimme kantaa myös siihen, että yliopistokollegion rakenteen pitäisi olla tasakolmikantainen: nyt professorit ovat yliedustettuina opiskelijoihin ja henkilökuntaan nähden.”
Rahat vai ryhmähenki?
Uuteen organisaatioon kuuluvasta tiedekuntien jakamisesta tutkimusryhmiin tutkimushenkilöstöllä ja hallinnolla on melko vastakkaiset visiot. Keskeinen huolenaihe on raha ja sen riittäminen.
Organisaatiouudistus on ennen kaikkea rehtori Jouko Niinimäen projekti. Niinimäen mukaan uudistuksella haetaan Oulun yliopistolle selkeämpää organisaatiota, jossa kaikki toiminta tukee yliopiston osaamisen löytämistä ja tunnistamista.
Tämän kaiken tavoitteena on parantaa yliopistossa tehdyn työn laatua, jota taas on pakko vaalia rahoituksen saamiseksi.
”Uudistuksella luodaan rakenne, joka tekee osaamisen näkyväksi, tukee sen kehittymistä ja tukee lisäksi monitieteisyyttä eri osaamisalueiden välillä. Autamme jokaista keskittymään omaan ydinosaamiseen, jotta laatua saadaan ylöspäin.”
Uudessa mallissa rahaa jaetaan tutkimusryhmän tuloksen perusteella. Niinimäki vakuuttaa, ettei opetus kärsi uudesta mallista.
”Tutkimusryhmät resursoidaan niin, että koulutus rahoitetaan päältä pois. Opetus ei joudu kilpailun alle.”
Oulun yliopiston Akateemiset ry:n hallituksen puheenjohtaja Pirkko Viitala ei ole yhtä optimistinen. Laboratoriopäällikkönä lääketieteen tiedekunnassa toimivan Viitalan suurimpana murheena on se, että rahan väheneminen näkyy vielä opetuksen laadussa.
”Opiskelijana olisin huolestunut siitä, että joissakin tutkimusyksiköissä resurssit ovat niin pienet, ettei kaikkia määräaikaisia opetus- ja tutkimustehtäviä voida jatkaa.”
Rehtori Niinimäen mukaan organisaatiouudistuksen ideana on vähentää yliopiston keskinäistä kilpailua. Uudessa organisaatiossa kaikki saavat keskittyä omaan tekemiseensä omissa ryhmissään, eikä samanlaista sisäistä kilpailua resursseista ole. Hyödyn tästä korjaa lopulta työntekijä.
”Kun yksikön saama raha kytkeytyy tulokseen, työntekijä kokee työn tulosten olevan lähellä itse työtä. Työntekijä voi kokea henkilökohtaista onnistumisen tunnetta, joka taas vaikuttaa hänen edellytyksiinsä työskennellä.”
Niinimäen mukaan tutkimusryhmämalli lisääkin lopulta yliopiston monitieteisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Tämän toteutumista tullaan tukemaan myös erillisellä rahoituksella.
Pirkko Viitala arvelee vaikutuksen olevan jopa päinvastainen. Tutkimusryhmissä seurataan tällä hetkellä tarkkaan sitä, että tutkimuksen hyöty tulee vain ja ainoastaan omalle ryhmälle.
”On voimistuva huoli ja elinehtokin, että hyöty kohdentuu tarkalleen omaan tutkimusryhmään – tai ainakin omaan tiedekuntaan. Luulen oman tulosyksikön hyötyajattelun vain voimistuvan, minkä kustannuksella suuren kokonaisuuden, yliopiston, yhteishyöty jää jalkoihin.”
Viitalan mukaan raha on jo ohjannut tutkimusryhmien muodostumista: osa tutkijoista on tällä hetkellä hankalassa tilanteessa, sillä he eivät kelpaa tutkimusryhmiin siksi, ettei heidän mukanaolostaan katsota olevan tarpeeksi rahallista hyötyä.
”Osa on jo miettinyt lähtöä yliopistosta, jos uutta tutkimusympäristöä ei löydy.”
Toimiva malli korvataan uudella
Tutkimusryhmien muodostaminen tiedekunnissa on edennyt vaihtelevaan tahtiin. Ensimmäisenä urakka alkoi teknillisessä tiedekunnassa, jossa uudistus on Niinimäen arvion mukaan otettu vastaan myötämielisesti. Näkyvimmin ryhmien kanssa kipuili luonnontieteellinen tiedekunta, jossa avuksi tarvittiin yliopiston ulkopuolelta tullut muutosjohtaja.
Niinimäen mukaan suurin osa tiedekunnista kuuluvasta kritiikistä koskeekin itse rakenteen sijaan juuri rahaa ja sen jakoa.
”Resurssien jako on puhututtanut erityisesti siellä, jossa rahasta on uupelo.”
Pirkko Viitalan mukaan tutkimusryhmien nopea uudelleenmuodostus on nähty hämmentäjäksi myös lääketieteellisessä tiedekunnassa. Jo olemassa olevat laitokset olisivat Viitalan mukaan voineet toimia samalla lailla uudessakin organisaatiossa.
”Myös talous on mennyt entistä enemmän sekaisin ja ajantasainen budjettiseuranta on ollut mahdotonta, mikä olisi kuitenkin tärkeää tutkimukseen panostamisen kannalta. Ymmärtääkseni muun muassa humanistisessa ja kasvatustieteellisessä tiedekunnassa toimivien käytäntöjen uudistus on vain hämmentänyt.”
Humanistisen tiedekunnan dekaani Paula Rossi sanoo nykyisen mallin olleen humanisteille toimiva, muttei mahdoton luopua.
”Meillä on tiedekunnassa osaava henkilökunta ja motivoituneet opiskelijat, joten eivätköhän opiskelijat valmistu ja tutkimus mene eteenpäin tässäkin järjestelmässä. Tiedekunnan hyvä yhteishenki auttaa asiassa.”
Notio ei tavoita kaikkia
Opiskelijalle tieto organisaatiouudistuksesta on ollut kiven alla. Henna Määttä kritisoikin organisaatiouudistuksesta tiedottamista. Kun organisaation uudistustyö aloitettiin syksyllä 2014, sitä pyydettiin kommentoimaan intranetissä Notiossa. Määtän mukaan vain pieni osa opiskelijoista ylipäänsä käyttää Notiota, ja uudistusta koskevaan kommenttiketjuun opiskelijat eivät voineet kommentoida mitään.
”Lisäksi ylioppilaskuntaa pyydettiin loppuvuodesta järjestämään opiskelijoille kysely, johon vastaukset olisi haluttu jo tammikuun alussa. Tällä aikataululla ja pohjustuksella se oli aika epärealistinen pyyntö. Jos opiskelijoille halutaan järjestää kysely, se pitäisi tehdä niin, että opiskelijoilla on oikea mahdollisuus kommentoida.”
Jouko Niinimäki myöntää kaikkien tavoittamisen olevan yliopiston kokoisessa organisaatiossa haastavaa. Silti henkilöstöä ja opiskelijoita on osallistettu uudistuksessa parhaansa mukaan. Asiasta on Notion infon lisäksi järjestetty tiedotustilaisuuksia koko henkilökunnalle, ja tiedekuntien dekaaneille on järjestetty oma kuulemistilaisuutensa.
”Kaikkien 3000 työntekijän ottaminen mukaan päätöksentekoon on haasteellista. Siksi meillä on käytössä edustuksellisia elimiä, joissa päästään vaikuttamaan.”
Pirkko Viitalan mukaan henkilöstöä on kyllä tiedotettu uudistuksesta, mutta sen hyödyistä ei olla vakuuttuneita: moni ei tiedä, miten ja miksi muutos tapahtuu ja mitä hyvää se heille tuo.
”Tutkimuksessa ja opetuksessa pitäisi olla voimistuva yhteen hiileen puhaltamisen idea. Nyt se hiili alkaa olla jo kovasti mustunutta: enää ei ole ollut voimia puhaltaa siihen. Uudistus sekoittaa, hämmentää, vie aikaa, työpanosta ja ajatusta sellaisista asioista, joista pitäisi olla selkeä hyöty ydintehtävien hoitoon jatkossa.”
Kritiikistään huolimatta Viitala sanoo toivovansa, että uudistus on myllerryksen arvoinen ja huoli testaamattoman mallin toimimattomuudesta osoittautuu turhaksi.
Vaikka riviopiskelijat eivät uudistukseen päässeet vaikuttamaan, OYY on kertonut oman kantansa lausunnoissa. Tähän tyytyväinen Henna Määttä sanoo itsekin ymmärtävänsä halun organisaation uudistamiseen.
”On hyvä, että johdon päätöksentekoa halutaan ketteröittää, sillä nykyinen hallintorakenne on aika jäyhä. Silti kaikessa pitäisi kuulla kolmikantaa. Muuten voi käydä niin, että vain korkeammissa asemissa olevat tulevat kuulluksi.”
Korjaus 15.12.2015 kello 8.40 : Jutun organisaatiouudistusta koskevasta kuvituksesta korjattu yksi nimivirhe. Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani on tietysti Kyösti Oikarinen, ei Kyösti Ollikainen.
