Yliopiston hallitus päätti: suunnittelu keskustakampuksen rakentamisesta alkaa, sijoituspaikaksi tulossa Raksilan markettien alue – ”Huolta on aiheuttanut luulo siitä, että Linnanmaalta lähdettäisiin kertaheitolla”

Oulun yliopiston hallitus päätti tiistaina 28.4. aloittaa hankesuunnittelun uuden kampuksen rakentamisesta lähemmäs Oulun keskustaa. Uuden kampuksen toivotaan esimerkiksi lisäävän yliopiston vetovoimaa kilpailussa opiskelijoista, pienentävän hiilijalanjälkeä ja parantavan saavutettavuutta.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

In English

Oulun yliopisto käynnistää hankesuunnittelun Oulun keskustaan sijoittuvan kampuksen rakentamisesta. Oulun yliopiston hallitus päätti asiasta kokouksessaan 28. huhtikuuta.

Yliopiston tiedotteen mukaan hankesuunnittelun arvioidaan kestävän noin vuoden ajan. Yliopisto tulee esittämään Oulun kaupungille asemakaavan muuttamista Raksilan alueella.

Oulun yliopistossa professorina toiminut arkkitehti Rainer Mahlamäki on tehnyt kaavallisen selvityksen siitä, kuinka uusi yliopistokampus voisi sopia Raksilan markettialueelle. Alustavien suunnitelmien mukaan kampuksen rakennukset mahtuvat tälle alueelle.

Myös mahdollisille, erikseen päätettäville jatkovaiheille löytyisi tilaa Raksilasta.

Tiistaina tehty päätös tarkoittaa sitä, että yliopisto haluaa rakennuttaa uuden kampusrakennuksen lähemmäksi keskustaa. Se, missä laajuudessa ja missä aikataulussa muutto Linnanmaan kampukselta lopulta oikein toteutuisi, on kuitenkin vielä tässä vaiheessa avoinna – kokouksen esityslistassa hankesuunnittelua koskevassa kohdassakin puhutaan vasta kampuksen 1. vaiheen rakentamisesta, ja että rakentaminen voisi tapahtua vaiheittain seuraavien 5–20 vuoden kuluessa.

Nyt käynnistyvässä hankesuunnittelussa keskustaan kaavaillaan noin 30 000 kerrosalaneliön kokoista kampusta. Linnanmaalla yliopiston käytössä on tällä hetkellä 114 000 neliötä. Ero on siis valtava.

Nyt tehty päätös ei tarkoita sitä, että koko yliopiston toiminta Linnanmaalla keskitettäisiin keskustakampukselle. Varmaa myös on, että opiskelu ja tutkimus Linnanmaalla jatkuvat vielä vuosien ajan.

Koska kyse on vasta hankesuunnittelun aloittamisesta, uuden kampuksen rakentamisen aikataulussa on vielä paljon avoimia kohtia. Rehtori Jouko Niinimäen arvion mukaan rakennuslupaprosessin käynnistäminen voisi olla edessä 3,5 vuoden kuluttua. Rakentamiseen kulunee aikaa pari vuotta.

Jos kaikki sujuu siis suunnitelmien mukaan, opiskelu voisi alkaa Raksilassa vuonna 2027, viimeistään vuonna 2028.

Niinimäki sanoi olevansa suunnittelun käynnistymisestä innoissaan.

”Huolta on aiheuttanut luulo siitä, että Linnanmaalta lähdettäisiin kertaheitolla. Näin ei ole käymässä. Se, että hankekoko on pienempi, purkaa nyt tarpeettomia huolia.”

Niinimäki, hallituksen puheenjohtaja Sakari Kallo ja Oulun kaupungin yhdyskuntajohtaja Matti Matinheikki tiedottivat päätöksestä medioille tiistaina 28.4. hallituksen kokouksen jälkeen.

Uutta yliopistokampusta esitetään alueelle, joka sijaitsee Raksilan puutalokorttelien ja Oulun hautausmaan välissä Kajaanintien varressa. Kuva: Ville Honkonen.

Taustalla marraskuussa alkanut kiinteistöselvitys

Päätöksen taustalla on yliopiston teettämä kiinteistöstrategian selvitystyö. Työn tarkoituksena oli määritellä yliopistolle optimaalisin pitkän aikavälin kiinteistöstrategia ja löytää ”taloudellisesti kestävät, toimintaa tukevat pitkän aikavälin ratkaisut yliopiston toimitiloille”.

Selvityksessä oli mukana kolme vaihtoehtoa: nykyisen rakennuskannan ylläpito, nykyisen rakennuskannan osittainen purkaminen ja uudisrakentaminen nykyisillä kampuksilla sekä uudisrakentaminen Oulun keskustan läheisyydessä. Selvityksessä arvioitiin eri vaihtoehtojen taloudellisia, toiminnallisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Yliopiston mukaan eri vaihtoehtojen vertailussa toteuttamiskelpoisiksi vaihtoehdoiksi osoittautuivat Linnanmaan rakennuskannan ylläpito sekä uudisrakentaminen Oulun keskustaan. 

Kampusvaihtoehtojen kustannusanalyysit koostuivat rakennuttajakonsulttien A-insinöörit Oy ja WSP Finland Oy toteuttamista toisistaan riippumattomista laskelmista sekä vertailusta kokoluokaltaan vastaavan Metropolia-ammattikorkeakoulun Helsingin Myllypuroon 2019 valmistuneen kampuksen toteutuneisiin kustannuksiin.

Jouko Niinimäen mukaan selvityksen lopputulos oli, että uutta rakentamalla keskustaan on mahdollista saavuttaa investointikustannuksiltaan neutraali ratkaisu verrattuna nykyisen Linnanmaan kampukseen ylläpitoon.

Keskustakampuksella vuokrataso keskustakampuksella tulisi olemaan laskelmien mukaan alhaisemmalla tasolla kuin tämän hetkiset vuokraennusteet Linnanmaalla.

Niinimäen mukaan uudishankkeen rahoitusvaihtoehtoja on monia. Nyt Linnanmaalla tilojen vuokraisäntänä on toiminut Suomen Yliopistokiinteistöt, joka on jatkossakin Niinimäen mukaan ”yliopiston tärkeä kumppani”. Vaihtoehtoja on muun muassa rakentaa uudisrakennus itse, rakennuttaa se jonkun kumppanin kanssa tai leasing-sopimuksella. Niinimäen mukaan rahoitusta pohditaan alustavasti hankesuunnittelun aikana.

Yliopiston hallituksen puheenjohtajan Sakari Kallon mukaan rahoitukseen liittyvät päätökset tehdään aikanaan hallituksen kokouksessa. Kun hankesuunnittelu on valmis, on myös aika tehdä päätöksiä.

Arkkitehti Rainer Mahlamäen hahmotelmia siitä, miten yliopiston kampus voisi mahtua Raksilan markettien tontille. Kuvan rakennukset eivät ole vielä suunnitelmia siitä, miltä kampus näyttäisi, vaan niiden tehtävä on kuvata sitä, mahtuvatko halutut neliöt ylipäänsä tontille. Kuvassa etualalla ovat Oulun asemakeskuksen suunnittelukilpailun voittaneet, yhä suunnitteluasteella olevat Tervatynnyri-rakennukset.

Uudesta kampuksesta toivotaan lisää vetovoimaa

Yliopiston marraskuisessa tiedotteessa ja suunnitelmista ensin kertoneessa Kalevan uutisessa (13.11.2019) kiinteistöselvityksen tekemistä perusteltiin yliopiston maksamien tilavuokrien korkeudella. Yliopiston mukaan kiinteistökustannukset ovat yliopiston toiseksi suurin menoerä henkilöstökustannusten jälkeen.

Marraskuun jälkeen tilakustannusten sijaan julkisessa keskustelussa esille on noussut yhä enemmän uuden kampuksen ja sijainnin mahdollisuus yliopiston vetovoiman kasvattajana.

Esimerkiksi Oulun ylioppilaslehden haastattelussa (27.2.2020) rehtori Niinimäki sanoi, että yliopiston tulisi opiskelijoita houkutellakseen olla yhä vetovoimaisempi. Vetovoimaisuuteen liittyy hyvä opiskelijakokemus. Haastattelussa hän totesi, kuinka “yhä useampi opiskelija näyttää haluavan asua keskustassa. Jos eläminen, opiskelu ja vapaa-aika olisivat samassa ympäristössä, olisi opiskelijan kokemus myös yliopistosta ja kampuksesta parempi.” Muina syinä uudisrakentamiselle Niinimäki mainitsi jutussa pienemmän hiilijalanjäljen ja helpomman kulkemisen kampukselle.

Yliopiston vetovoimaisuuden merkitystä muutossa pohdittiin myös Kalevan uutisanalyysissa (25.2.2020), jossa todettiin suurimmaksi ”muuttohalukkuutta ruokkivaksi tekijäksi” yliopiston kilpailukyvyn säilyttäminen ja kasvattaminen pitkällä tähtäimellä.

Myös tiistaina 28.4. rehtori Niinimäki nosti kustannusten ohella esille tärkeäksi uuden kampuksen vetovoimaisuuden, pienemmän hiilijalanjäljen ja paremman saavuttavuuden vanhaan verrattuna. Vaikutusta on myös väestöennusteilla ja yliopistoon kohdistuvilla odotuksilla.

Uudella kampuksella tilankäyttö ylipäänsä voi olla hyvin erilaista kuin nykytiloissa Linnanmaalla, Niinimäki arvioi.

Koronakriisi on muuttanut tänä keväänä opetuksen etänä toteutettavaksi – miksei uudenlaisia käytäntöjä voisi jatkaa kriisin jälkeenkin?

”Hyvällä syyllä voi kysyä, onko maailma menossa siihen, että massaluentojen aika on ohi, ja mennään enemmän pienryhmätiloihin ja oppijakeskeisiin tilanteisiin. Hankesuunnittelu tulee olemaan äärimmäisen kiinnostavaa.”

”Koronassa on tehty digiloikka, on vaikeaa uskoa, että palattaisiin entiseen. Kampuspohdinta sattui osuvaan aikaan.”

Muuttosuunnitelmat ovat saaneet myös kritiikkiä. Yliopiston entinen rehtori Lauri Lajunen on kritisoinut muuttoaikeita niin Kalevan kuin Forum24:n mielipidepalstoilla. Huolta ovat herättäneet myös Linnanmaan alueiden yritysten yhteistyö yliopiston kanssa ja se, mitä tyhjentyville Linnanmaan tiloille oikein tehtäisiin.

Technopoliksen entinen toimitusjohtaja Pertti Huuskonen jopa arveli Kalevan haastattelussa (7.3.2020), että tiloihin voisi tulla ”Pohjoismaiden suurin kirpputori”.

SYK käy keskusteluja yhteistyöstä

Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n (SYK) toimitusjohtaja Sanna Sianoja sanoo lehdelle, että SYK on tehnyt marraskuusta alkaen omaa ”skenaariomietintää” yliopiston muuttoajatusten suhteen.

SYK omistaa, rakennuttaa ja kehittää pääkaupunkiseudun ulkopuolisten korkeakoulujen käytössä olevia kiinteistöjä. Sen omistavat yhdeksän yliopistoa pääkaupunkiseudun ulkopuolelta ja Suomen valtio. Oulun omistusosuus on 10,41 %.

Oulun yliopisto on siis SYK:n vuokralainen, mutta myös yksi osakkaista. Osapuolet ovat Sianojan mukaan käyneet yhdessä keskustelua siitä, miten yliopiston vetovoimaa voisi lisätä.

”Uudisrakennus on prosessina useamman vuoden asia. Se on hyvä, että voidaan lähteä hallitusti yhteistyössä asiaa miettimään. Voisi sanoa: edessä on mielenkiintoinen tulevaisuus. Työtä se vaatii, mutta nyt voi syntyä uutta ja hyvää.”

”Edelleen SYK:n näkökulmasta toimimme Linnanmaan omistajana, siellä tämä tarkoittaa paljon yhteistä keskustelua.”

SYK esitti keväällä myös oman visionsa Linnanmaalla tehtävästä uudisrakentamisesta. Arkkitehtitoimiston suunnittelemaa Linnanmaan Sydän -vaihtoehtoa esiteltiin Kalevassa 4.3.2020. Sianojan mukaan SYK:n ajatuksena olisi, että Linnanmaalla toimintoja voisi keskittää kampuksen keskelle ja toteuttaa siinä modernia, uutta arkkitehtuuria.

Sianoja puhuukin olemassa olevien tilojen modernisoimisen eduista.

”Hyödynnetään sitä, mikä on jo hienoa, tehdään sen päälle vielä uutta – syntyy efekti, että vau! Haetaan siis pohjaa vanhasta, mutta hyvällä arkkitehtuurilla. SYK haluaa olla vastuullinen yhtiö, ja parhaimmillaan se onnistuu, kun olemassa olevasta rungosta voidaan tehdä jotain hienoa, tulevaisuudenkin käyttäjille sopivaa.”

Marraskuussa 2019 yliopiston hallituksen kokouksen yhteydessä huomio kohdistui Oulun yliopiston maksamiin vuokriin.

Onko SYK käynyt kevään aikana Oulun yliopiston kanssa neuvotteluita mahdollisista vuokranalennuksista?

”Rehtorilta kevään aikana tulleet viestit olivat sen kaltaisia, että kyseessä ei ollut vuokrakeskustelu, vaan kyse oli vetovoimatekijästä”, Sianoja toteaa lehdelle.

Sianojan mukaan SYK:n osakassopimus määrittelee ne kriteerit, joiden perusteella vuokrat lasketaan. Kaikkien yliopistojen kanssa toimitaan samoilla kriteereillä. Tosin Sianojan mukaan yliopistoja verrattaessa nousee yleensä esille myös esimerkkejä tiloista, jotka ovat keskimääräistä kalliimpia.

”Jos kuitenkin katsoo keskimäärin kaikkia tilavuokria, siinä Oulun yliopisto ja kaikki yliopistot ovat suhteessa samalla vuokratasolla.”

”Se, mitä me emme näe, on se, mitä yliopisto perii tiloista sisäisesti. Saamme välillä palautetta yksittäisiltä tiedekunnilta siitä, että joku tila voi olla kallis, mutta emme voi oikein kommentoida yliopistojen sisäisesti perimää vuokraa. Se on kaksiteräinen asia: on SYK:n ja yliopiston välinen osuus, ja yliopistojen sisäinen vuokranmääräytysmisperiaate.”

Uutisesta huolimatta Oamkin muutto etenee sovitusti

Oulun ammattikorkeakoulu päätti muutosta Linnanmaan kampukselle lokakuussa 2016. Oamkin Teuvo Pakkalan ja Kotkantien kampukset muuttavat Linnanmaan kampukselle vuoden 2020 aikana.

Oulun yliopisto omistaa enemmistön Oamkin osakkeista, ja korkeakoulut kuuluvat samaan konserniin. Korkeakoulut ovat suunnitelleet yhteisten palvelujen järjestämistä ja yhteisiä opintoja. Yliopiston rehtori Jouko Niinimäki on myös Oamkin hallituksen puheenjohtaja.

Oulun ammattikorkeakoulun rehtori Jouko Paaso sanoo, ettei yliopiston hallituksen päätös vaikuta nyt korkeakoulun syksyn muuttosuunnitelmiin.

”Jatkamme nyt niitä toimenpiteitä, mitä olemme pidemmän aikaa valmistelleet. Kesän aikana on tarkoitus muuttaa Linnanmaalle, sote-alojen edelleen jäädessä Kontinkankaalle.”

Oamkilla on vuokrasopimus SYK:n kanssa vuoteen 2040 asti. Paason mukaan alustava tarkoitus on, että sopimuksesta ja sitoutumisesta sijaintiin pidetään kiinni.

”Jos niin päätetään, voidaan toisinkin toimia. Alustavasti niin kauan ollaan, mitä vuokrasopimuksessa on sovittu.”

”Jos ajattelee yliopiston muuttoa keskustan lähelle, se tapahtuu monessa vaiheessa. Tietysti yliopistolla on Oamkista enemmistöomistus, jää nähtäväksi, miten se vaikuttaa ammattikorkeakoulun sijaintiin. Toistaiseksi meillä ei ole muita suunnitelmia. Jos omistajat tekevät linjauksia, että pitäisi muuttaa, se päätetään erikseen.”

Yliopiston pohdinnat tiloista eivät ole Paason mukaan vaikuttaneet nyt Oamkin suunnitelmiin.

”Me on pitäydytty omissa suunnitelmissa. Päätöksiä [muutosta Linnanmaalle] tehtäessä ajatuksena on ollut, että lopputuloksena syntyy innovaatiokeskittymä, vahva toimijoiden välinen yhteistyö. Meille on tärkeää yhteistyö yritysten kanssa, ja Linnanmaalla on tavoite, että syntyy yhteinen innovaatiokeskittymä. Tällä erää yliopiston muuttokysymys on irrallinen asia meidän suunnitelmista ja tavoitteista koskien tulevaisuutta.”

Vaikka koronakriisi onkin vaikuttanut kampuksilla työskentelyyn, tilojen remontointia Oamkin tarpeisiin Linnanmaalla se ei ole estänyt.

”Maaliskuun alussa käytiin kiertämässä uusia tiloja, informaatioteknologiahan on jo muuttanut. Tuntuu, että remontti on edennyt ja tilojen muokkaus meille on sujunut aikataulun mukaiseksi. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan muutot tehdään kesän aikana useassa eri vaiheessa”, Paaso toteaa.

Ei vain sijainti, vaan myös yhteisöllisyys vetää

Valtaosa Oamkin toiminnoista muuttaa Linnanmaalle tämän vuoden aikana. Linnanmaan kampuksella on tapahtunut paljon myös yliopiston sisäisiä muuttoja. Muutaman vuoden sisällä muuttaneita ovat niin keskustasta Linnanmaalle siirtyneet arkkitehdit, humanistinen kuin kasvatustieteiden tiedekunta.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Eetu Leinonen toteaa, että kuten OYY on aiemmissa kannanotoissaan (marraskuussa 2019 ja maaliskuussa 2020) todennut, ylioppilaskunta suhtautuu muuttosuunnitelmiin varovaisen positiivisesti. Yksi muuton positiivinen mahdollisuus on yhteisöllisyyden kasvaminen Kontinkankaan ja Linnanmaan kampusten opiskelijoiden välillä, kun kampusten välinen etäisyys lyhenisi usealla kilometrillä.

”Nyt olisi aika lunastaa lupauksia, ottaa kaikki [tilojen käyttäjät] mukaan suunnitteluun ja laajasti osallistaa tilojen käyttäjiä.”

Tällä Leinonen tarkoittaa sitä, että kun erilaisia suunnittelua tekeviä työryhmiä perustetaan, jokaiseen niistä tarvitaan myös opiskelijaedustajat eri tiedekunnista. Samaten mukaan tarvitaan ylioppilaskunta, yliopistolla toimivat järjestöt ja yliopiston henkilökunta.

Leinosen mukaan kampuksen sijainti yksinään ei paranna yliopiston vetovoimaisuutta. Tilojen tulee olla myös opetukseen ja tutkimukseen hyvät ja tarkoituksenmukaiset, mutta myös yhteisöllisyyttä lisäävät.

”Korkeakoulujen yhteisöllisyys on iso vetovoimaa kasvattava asia. Yhteisöllisyyden parantamiseksi tarvitaan hyviä opetustiloja, mutta myös yhteisötiloja, kuten järjestöjen omat tilat.”

Leinonen sanoo, ettei ole juuri kuullut opiskelijoilta palautetta suunnitelmista. Osaa on mietityttänyt muuttosuunnitelmien ajoitus: nyt kun Oamk muuttaa Linnanmaalle, yliopisto muuttaakin itse pois.

”Käsittääkseni ajatuksena on ollut, että yhteiskampus säilyy, ja se on minusta tärkeää. Samaten tärkeää on, ettei eri tiedekuntia lähdetä levittelemään ympäriinsä.”

Eetu Leinonen huomauttaa myös, että yliopisto on toistaiseksi antanut aika vähän vaihtoehtoja sille, mitä tyhjentyvälle Linnanmaan kampukselle tapahtuisi.

”Mielestäni yliopiston tulisi ottaa koppia siitä ja toimia vastuullisesti. Linnanmaan tilat ovat SYK:n omistamia tiloja, mutta Oulun yliopisto on yksi SYK:n omistajista. Vastuullisuutta tulee pohtia alusta asti, kun hanketta ruvetaan suunnittelemaan.”

Asumisen painopiste muuttuu

Kahden korkeakoulun yhteiskampukseen varautuvalla Linnanmaalla on parin viime vuoden aikana käynnistetty suuria kehittämisprojekteja.

Varautuminen alueen kasvuun on näkynyt niin joukkoliikenteessä kuin pyöräilyyn tehdyssä parannuksissa. Pyöräteiden ja bussiyhteyksien lisäksi Linnanmaalla on kehitetty myös alueelle omaa brändiä

Päätöksellä on vaikutus myös opiskelija-asumiseen. Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön (PSOAS) toimitusjohtaja Juha Aitamurto toteaa, että muuttuvassa tilanteessa myös PSOASin tulee sopeutua.

Opiskelija-asumisen painopiste siirtyy nyt Linnanmaalta kohti keskustaa ja Raksilaa: ”Katsotaan, jos päästäisiin rakentamaan asuntoja ihan kampuksen ytimeen.”

PSOASilla on Aitamurron mukaan Linnanmaalla Paavo Havaksen tiellä ja Yliopistokadulla useita taloja, joiden vuokrasopimukset päättyisivät muutenkin vuoteen 2037. Niiden kohdalla peruskorjaus olisi tullut kalliimmaksi kuin kokonaan uuden rakentaminen. Nyt kun hallituksen päätös yliopiston sijainnista on tullut, uudet talot rakennetaan uuteen paikkaan.

PSOASilla on Välkkylässä opiskelija-asuntoalueella vireillä uutena hankkeena Uno-tornitaloprojekti. Sen suunnitelmat ovat jo pitkällä, ja hankkeen edistäminen voi käynnistyä Aitamurron mukaan nyt nopeastikin.

PSOAS osti Linnanmaalla vuonna 2018 Technopolikselta toimistorakennuksen, johon se on remontoinut asuntoja vaihto-opiskelijoille. Syyksi kaupalle kerrottiin juuri Oamkin tuleva muutto.

Tutkijantie 2:een valmistuneet asunnot eivät kuitenkaan menneet Aitamurron mukaan hukkaan: nyt saatiin turvattua asuntojen riittävyys siirtymäajalle. Hän pitääkin tärkeänä sitä, että siirtymäkauden aikana opiskelijoiden asunnonsaanti on turvattu.

Mitä tapahtuu Linnanmaalle?

Oulun kaupungin yhdyskuntajohtajan Matti Matinheikin mukaan päätös kampuksen uudisrakentamisesta on iso mahdollisuus niin Oululle kuin koko Pohjois-Suomelle.

Kampusratkaisu tulee vaikuttamaan muun muassa asuntomarkkinoihin, kaupunkisuunnitteluun ja liikenteeseen.

Tiistaina 28.4. Oulun kaupunki tiedotti tukevansa ja avustavansa Oulun yliopiston hankeselvitystyötä. Suunnittelutyön aikana kaupunki selvittää yhteistyössä yliopiston kanssa keskustaan siirtymisen liittyvät mahdollisuudet ja reunaehdot.

Kaupungin mukaan kampuksen sijoittuminen alueelle vaikuttaa muun muassa Raksilan market-alueen ja Raksilan urheilupuiston kaupunkisuunnitteluun ja kaavoitukseen. Hankesuunnittelun aikana noussee esiin useita haasteita, joiden ratkaisemisessa kaupunki pyrkii myötävaikuttamaan yliopiston sijoittumisessa alueelle.

Matti Matinheikin mukaan nyt tarvitaan myös malttia: yliopiston hallitus päätti vasta hankesuunnitteluvaiheesta, ja edessä on vielä paljon selvitettävää.

”Samalla lailla kun mietitään keskustan päätyä, pitää miettiä Linnanmaan jatkokehittämistä.”

Myös Jouko Niinimäki painottaa, ettei yliopisto ole lähdössä vielä minnekään Linnanmaalta: ”Linnanmaa on palvellut meitä hyvin, ja tulee palvelemaan jatkossakin.”

Niinimäen mukaan yliopisto on sitoutunut edistämään alueen kehittämistä.

”Kaikilla on tahtotila edistää sitä, että vaikka yliopisto tämän verran täältä poistuu, tulee sen tilalle uutta toimintaa, joka tulee elävöittämään sitä.”

Jos uuden kampuksen käyttö voisi alkaa 7–8 vuoden päästä, milloin sitten viimeiset opiskelijat lähtisivät Linnanmaalta? Tätäkään Niinimäki ei halunnut vielä tässä vaiheessa määritellä.

Kontinkankaalla vireillä asemakaavamuutos

Nyt hallituksen kokouksessa tehty päätös ei koske Oulun yliopistollisen sairaalan lähettyvillä oleva Kontinkankaan kampusta, jossa toimivat lääketieteellinen tiedekunta ja biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunta.

Myös Kontinkankaan kaupunginosassa on tullut vireille asemakaavan muutos.

Kaavamuutos perustuu kahteen hakemukseen: Suomen Yliopistokiinteistöt on hakenut asemakaavan muutosta kehittääkseen ”yliopistokampusta monipuoliseksi toimintakokonaisuudeksi yhteistyössä kampuksien toimijoiden kanssa sekä tukeakseen Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kehittämishanketta”. Sairaanhoitopiiri on hakenut asemakaavan muutosta uuden pysäköintitalon ja potilashotellin rakentamisen mahdollistamiseksi. Rakennushankkeet ovat osa Tulevaisuuden sairaala 2030 -uudistamisohjelmaa.

Aiheesta uutisoi ensin Kaleva (7.4.2020). Kalevan haastattelussa rehtori Niinimäki totesi, ettei yliopistolla ei ole tällä hetkellä vireillä kiinteistöhankkeita Kontinkankaalla. Silti ”jossakin vaiheessa” myös Kontinkankaan osalta käynnistetään kiinteistöselvitys, jossa tulevaisuuden vaihtoehtoja tunnistetaan ja tutkitaan.

Niinimäki vahvisti tämän 28. huhtikuuta pidetyssä infotilaisuudessa. Pohdintoja Kontinkankaan kampuksen kiinteistöjen tulevaisuudesta on siis aloiteltu, mutta päätöstasolla asia ei vielä ole.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

”Kun tilanne maailmalla paheni, tutkijamme tajusivat, että he voisivat auttaa” – Oulussa suunnitellaan sovellusta ja suojavarusteita

Koronavirus on vaikuttanut merkittävästi yliopistoilla tehtävään opetukseen ja tutkimukseen. Muuttuneeseen tilanteeseen sopeutumisen lisäksi yliopistoilla on ideoitu erilaisia tapoja auttaa tilanteen ratkaisemisessa. Oulussa yliopisto on avustanut Nordlabia koronavirusdiagnostiikassa ja on mukana kehittämässä epidemian seuraamista helpottavaa sovellusta.

TEKSTI Laura Juntunen

KUVAT Anni Hyypiö

Kun koronaepidemia alkoi levitä Suomessa, yliopistoissa siirryttiin etäopiskeluun tartuntojen vähentämiseksi. Vaikka yliopistojen tilat on suljettu ainakin 13.5. asti, opetus ja tutkimus ei ole pysähtynyt. 

Lähiopetuksen keskeydyttyä Oulun yliopiston tutkinto-opiskelijoille tarjotaan maksuttomasti avoimen yliopiston etäopintoja, joita voi suorittaa kevään ja kesän aikana. Mikro- ja yksinyrittäjien ahdinkoa on myös pyritty helpottamaan maksuttomalla mikroyrittäjyyden perusteisiin keskittyvällä täydennyskoulutuskurssilla.  

Opiskelijoihin kohdistuvien poikkeusjärjestelyiden lisäksi Oulun yliopisto osallistuu epidemian nujertamiseen eri tieteenalojen voimin. 

Professori Peppi Karppinen biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnasta kertoo, että yliopisto on avustanut Nordlabia koronavirusdiagnostiikassa lainaamalla heille laboratorioreagensseja ja materiaaleja analyysien suorittamiseen. 

”Olemme tarjonneet avuksi myös laitteistoamme ja henkilökuntaamme, joita ei ole toistaiseksi tarvittu. Olemme olleet aikalailla päivittäin viestin vaihdossa Nordlabin kanssa ja avustaneet heitä osaamisellamme.”

Yliopistolla on mahdollisuus kouluttaa myös uusia työntekijöitä koronanäytteiden ottoon. Lisäksi yliopiston työntekijät, joilla on terveydenhuollon koulutus, voivat halutessaan hakeutua alan töihin.

Lääkäriopiskelijat kriisivalmiuteen

Lääketieteellisessä tiedekunnassa on perinteisesti paljon kontaktiopetusta, mutta sielläkin kaikki luennot ja ryhmäopetus, jossa ei ole potilaita, on poikkeustilan alkamisen jälkeen järjestetty verkkoalustoilla.

Tiedekunnan dekaani Anne Remes kiittelee henkilökuntaa ja opiskelijoita siitä, että nämä ovat kyenneet sopeutumaan nopeisiin ja suuriin muutoksiin ketterästi. Välillä on vaadittu luovia ratkaisuja. Eräässäkin loppuvaiheen osaamistentissä potilaana toimi näyttelijä.

Poikkeustilanne on vaikuttanut ennen kaikkea 4. ja 5. vuosikurssien opiskelijoihin. Näiden vuosikurssien osalta annettiin valtakunnallinen poikkeuslupa, jolla mahdollistettiin alle 10 hengen sairaalatiloissa tapahtuva ryhmäopetus, jossa on potilaskontakteja.

”Koko idean ydin on varmistaa neljännen ja viidennen vuoden opiskelijoiden opintojen saaminen pakettiin, jotta he voivat tulevana kesänä toimia lääkärin sijaisina osastoilla ja terveyskeskuksissa. Heitä tullaan todennäköisesti tarvitsemaan lääkärityövoimassamme.”

Neljännen vuoden jälkeen opiskelijat voivat toimia vuodeosastoilla, viidennen jälkeen terveyskeskuslääkäreiden sijaisina.

”Kriisin alkaessa kaikkien yliopistosairaaloiden ehdoton kanta oli, että kaikki, joiden pätevyysvaatimukset riittävät toimimaan lääkärin sijaisena, tullaan tarvitsemaan eturintamaan”, Remes kertoo.

Työvoiman tarve on arvioitu suureksi, sillä vaikka lääkärit ja hoitajat eivät itse sairastuisi, heitä joudutaan asettamaan karanteeniin altistumisten myötä.

Oulun yliopistollinen sairaala on tiedustellut opiskelijoiden innokkuutta tulla töihin tarpeen vaatiessa. Yli 300 opiskelijaa on ilmoittanut olevansa käytettävissä.  

Hammaslääketieteellisen puolellakin on pystytty mukautumaan poikkeustilaan. Remes kertoo, että harjoitteluiden osalta tilannetta on helpottanut lupa avata Fantom-sali, jossa opiskelijat voivat harjoitella tekopäiden avulla.

”Näissä alle 10 hengen ryhmissä saadaan viedä läpi kolmannen vuoden opiskelijoiden harjoitteluita. Jos he eivät pystyisi suorittamaan niitä nyt, syksyllä se olisi jo mahdotonta, kun salit on varattu seuraaville opiskelijoille.”

Mobiilisovelluksella epidemiaa vastaan

Maailmalla etsitään kuumeisesti keinoja viruksen leviämisen hidastamiseen. Oulun, Helsingin ja Tokion yliopistojen yhteistyössä kehittämä Encounter-sovellus tarjoaa tähän yhden mahdollisuuden. Sovelluksen avulla käyttäjät voivat seurata epidemian etenemistä ja saada puhelimeensa tiedon, jos he ovat altistuneet virukselle.  

Sovelluksen rakentanut akatemiatutkija Denzil Ferreira UBICOMP-tutkimusyksiköstä kertoo, että Encounterin toiminta perustuu bluetoothiin, wifiin ja ultraääneen. Se ei tarvitse toimiakseen serveriä, koska dataa tallennetaan vain käyttäjän omaan puhelimeen. Näin data pysyy koko ajan käyttäjän omassa hallinnassa. 

Encounterin toimintaperiaate on anonyymi, ja jokainen käyttäjä toimii sovelluksessa vain yksilöllisellä käyttäjätunnuksella. 

Sovellus on jo melkein valmis ja käännetty useille eri kielille. Ennen julkaisua Ferreira haluaa kuitenkin vielä varmistaa, ettei Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ole ottamassa käyttöön jotain toista vastaavaa ratkaisua. 

”Tällaisten sovellusten idea toimii vain, jos kaikki käyttävät samaa applikaatiota. Jos ihmiset alkavat käyttää useita eri ohjelmia, syntyy vain lisää ongelmia”, hän selittää. 

Yhteistyöllä eteenpäin

Yliopistolla kehitetään paraikaa myös konkreettisia varusteita terveydenhuollon käyttöön. Fab Lab Oulu on valmistellut sairaalakäyttöön tarkoitettujen suojavisiireiden tuotantoa 3D-tulostimilla ja laserleikkureilla. 

Tutkimusryhmän johtaja Susanna Pirttikangas kertoo, että idea lähti tutkijoilta.

”Kun tilanne maailmalla paheni, tutkijamme tajusivat, että he voisivat auttaa.”

Fab Lab  seuraa myös Ventilator Crowd Finlandin hanketta, jonka tavoitteena on valmistaa tuhat hengitystä avustavaa konetta.  

”Olemme kuulolla heidän kanavillaan ja jos jotain tarvetta tulee, niin autamme. Toistaiseksi ei ole tullut.”

3D-tulostimen avulla yhden suojavisiirin tekeminen vie vain muutaman minuutin ja on suhteellisen edullista. 

Pirttikangas sanoo, että laajempi tuotanto aloitetaan tarpeen mukaan.

”Olemme nyt valmistaneet suojavisiireiden prototyyppeja ja niitä on lähtenyt testiin terveydenhuollon ammattilaisille. Jos mallimme ovat hyviä, arvioidaan, kannattaako niitä ryhtyä valmistamaan Fab Labin tiloissa.”

Pirttikangas kertoo, että tuotantoon tarvittavaa laitteistoa löytyy useista Suomen Fab Lab -toimipisteistä, myös kouluilta. Parhaillaan kymmenen organisaation edustajat osallistuvat Fab Lab Oulun vetämään suojavisiirihankkeeseen. 

Ryhmittymä on valmis jakamaan laitteistoa, osaamista sekä työskentelemään yhdessä myös paikallisten yritysten kanssa, mikäli tarve pandemian aikana nousee.

”Kyllä tässä näkyy sellainen yhteisöllisyys. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen.”

Lue lisää: Yliopisto sulkee ovensa 18.3. – Käytöstä poistuvat 24/7-kortti, Linnanmaan liikuntahalli ja kirjastot, Oulun yliopisto ja korona: miten opiskelu turvataan, kuinka käy järjestötoiminnan ja vapun?, Kampus karanteenissa – Miten opiskelu etänä sujuu eri tiedekunnissa?

Laura Juntunen

Toimittaja, joka innostuu kaikesta ja elää tarinoista.

Lue lisää:

Linnanmaan kampuksen tulevaisuudesta päätös ensi viikolla

Yliopiston mukaan kiinteistöstrategian selvitystyön perusteella "todella vahvaksi vaihtoehdoksi" nousee uuden kampuksen rakentaminen Oulun keskustan läheisyyteen. Hallitus päättää asiasta kokouksessaan 28. huhtikuuta.

Oulun yliopiston hallitus käsittelee yliopiston kiinteistöstrategian selvitystyötä kokouksessaan 28. huhtikuuta. Kokouksessa selviää siis, onko Linnanmaan kampuksella edessä muutto lähemmäs Oulun keskustaa.

Yliopisto käynnisti marraskuussa 2019 kiinteistöstrategian selvityksen, jonka tarkoituksena oli määritellä yliopistolle optimaalisin pitkän aikavälin kiinteistöstrategia. Selvitystyön vaihtoehtoina Linnanmaan kampuksen tulevaisuudelle ovat olleet peruskorjaaminen, uudisrakentaminen tai muutto. Selvityksen syiksi kerrottiin ikääntyvä kampus ja korkeat tilavuokrat, jotka nousisivat entisestään remonttien myötä. Yliopiston kokonaiskustannuksista kiinteistökustannukset ovat toiseksi suurin kustannuserä ja merkittävä osa yliopiston taloutta. Yliopiston tiedotteen mukaan selvitystyön aikana talouden ohella arvioitavaksi tulivat myös vaikutukset hiilijalanjälkeen, saavutettavuuteen ja vetovoimaan.

Kiinteistöstrategian selvitystyössä on yliopiston oman työn lisäksi käytetty apuna rakennuttajakonsulttitoimistojen kustannuslaskennan asiantuntemusta sekä arkkitehtitoimiston näkemyksiä uuden kampuksen sijoittumisen realistisuudesta keskustaympäristöön.  Yliopiston mukaan selvityksen perusteella uuden kampuksen rakentaminen Oulun keskustan läheisyyteen nousee ”todella vahvaksi vaihtoehdoksi”.

Hallituksen kokouksen esityslistalla päätösesityksenä on, että hallitus päättää hankesuunnittelun käynnistämisestä kaupungin keskustan läheisyyteen sijoittuvan kampuksen ensimmäisen vaiheen rakentamiseksi. Päätösesityksen mukaan hallitus valtuuttaa yliopiston rehtorin Jouko Niinimäen päättämään ja sopimaan hankesuunnittelun yksityiskohdista. Jos muutto toteutuu, uuden kampuksen rakentaminen voisi tapahtua vaiheittain seuraavien 5-20 vuoden kuluessa.

Yliopisto tiedotti muuttosuunnitelmista ensimmäisen kerran 13. marraskuuta 2019 Kalevassa julkaistussa jutussa. Oulun ylioppilaslehti on aiemmin kirjoittanut suunnitelmien taustoista, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kannanotosta suunnitelmiin ja rehtori Jouko Niinimäen perusteluista muutolle.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Linnanmaa, keskusta ja opiskelijakokemus – miten käy kampuksen?

Yliopisto tiedotti syksyllä kiinteistöselvityksestä, jossa yhtenä Linnanmaan kampuksen tulevaisuuskuvana oli kampuksen siirtäminen keskustaan. Rehtori Niinimäen mukaan uusi kampus olisi sijoitus nykyaikaan niin opiskelijoiden, ympäristön kuin kaupungin näkökulmasta.

Read this article in English.

Linnanmaan kampuksen muutto pääsi otsikoihin viime syksynä. Yliopisto aloitti marraskuussa kiinteistöstrategian selvityksen, jossa vaihtoehtoina kampuksen tulevaisuudelle ovat peruskorjaaminen, uudisrakentaminen tai muutto.

Selvityksen syiksi kerrottiin vanhentuva kampus ja korkeat tilavuokrat, jotka nousisivat entisestään, jos tiloja alettaisiin remontoida.

Muuttaisiko yliopisto todella Linnanmaalta, kysyttiin. Kyllä muuttaisi, vastaa nyt kiinteistöselvitystyön johtaja rehtori Jouko Niinimäki.

“Kysymys on strategisempi, kuin pelkästään vuokra”, Niinimäki aloittaa.

Rehtorin mukaan tilavuokra on neuvoteltavissa, mutta se ei ole ainoa ongelma, joka nykyisiä tiloja koskee.

“Rakennukset tulevat luonnostaan elinkaarensa päähän. Nykyinen kampus on palvellut tarkoitustaan hyvin 50 vuotta, mutta sen yhä vanhentuessa tulee eteen väistämättä joko peruskorjaus, uusi rakennus tai muutto.”

Miksi sitten muutto olisi parempi vaihtoehto kuin remontointi tai uudisrakentaminen tutulle Linnanmaan kampusalueelle?

Niinimäki kertoo päätöksen liittyvän koko yliopiston tulevaisuuteen ja tuleviin sukupolviin. Yhä pienemmät ikäluokat johtavat ennusteissa opiskelijamäärien laskuun, mikä vuorostaan tarkoittaa kiihtyvää kilpailua yliopistojen kesken.

“Oulun yliopiston tulee olla yhä vetovoimaisempi, jotta opiskelijoita saadaan myös muista kasvukeskuksista. Uudella kampuksella ja muutolla Oulun yliopistosta tulisi valtakunnallinen puheenaihe myös mediassa”, Niinimäki sanoo.

Muutto keskustaan näyttäytyykin rehtorille kiinteistökysymyksen sijaan mainekysymyksenä; keinona tehdä yliopistosta yhä houkuttelevampi. Sana, joka hänen puheessaan toistuu on opiskelijakokemus.

“Yhä useampi opiskelija näyttää haluavan asua keskustassa. Jos eläminen, opiskelu ja vapaa-aika olisivat samassa ympäristössä, olisi opiskelijan kokemus myös yliopistosta ja kampuksesta parempi.”

Niinimäen mukaan yliopisto pyrkii positiivisten kokemuksien lisäksi helppoon saavutettavuuteen. Uutta kampusta on kaavailtu rautatieaseman läheisyyteen, mikä takaisi helpomman siirtymisen kampukselle myös muilta paikkakunnilta saapuville.

“Aalto ja kaikki suuren sarjan yliopistot ovat liikenneyhteyksien keskellä. Keskeinen sijainti houkuttelisi opiskelijoita niin pohjoisesta, etelästä kuin idästä”, Niinimäki tiivistää.

Huolena hiilijalanjälki

Tulevan kampuksen suunnittelussa  tullaan ottamaan huomioon myös ympäristö ja hiilijajalanjälki.

“Linnanmaan kampus on vanha ja muodoltaan litteä. Täällä on isoja lasiseiniä, eikä rakennus ole energiatehokas”, Niinimäki kertoo.

Siirtämällä kampus keskustaan vähennettäisiin tarvetta yksityisautoilulle, mikä osaltaan vähentäisi yliopiston hiilijalanjälkeä.

“Nykyinen julkinen liikenne ei tule pysymään yhteiskampuksen perässä. Nyt jo saan palautetta opiskelijoilta, että bussilinjat ovat tukossa. Emme voi pyrkiä hiilineutraaliuteen ja nojata yksityisautoiluun kampukselle siirtymisessä.”

Yksityisautoilu on Niinimäelle ongelma myös opiskelijoiden kokemuksen kannalta: hän kertoo lukeneensa, että Helsingissä vain joka kolmas nuori hankkii ajokortin, eikä usko, että nuoret haluavat jatkossa autoilla opiskelupaikkaansa.

Vuosikymmenien projekti

Selvityksen on määrä valmistua tänä keväänä. Niinimäki kertoo pyrkivänsä tuomaan asian yliopiston hallitukselle huhtikuussa, jolloin hallitus linjaa onko edessä remontti, rakentaminen vai kampuksen muutto.

Jos hallitus päätyy puoltamaan muuttoa, muutokset tapahtuisivat kuitenkin vasta vuosien päästä. Yliopisto muuttaisi uusiin tiloihin tiedekunta kerrallaan. Arvioitu muutto sijoittuisi vuosille 2026–2040.

“Useimmat nykyiset opiskelijat eivät tulisi näkemään uutta kampusta nykyisen tutkintonsa puitteissa opiskelijoina”, Niinimäki sanoo.

Projektin suuruudesta huolimatta rehtori on positiivisin mielin, ja toivoo opiskelijoilta samaa.

“Oli ratkaisu mikä tahansa, opiskelijoiden hyvinvointi on aina mielessä. Tätäkin päätöstä tehdään opiskelijaa varten, jotta voidaan varmistaa hyvä opiskelukokemus.”

Millainen on uusi kampus?

Vaikka suunnitelmat uuden kampuksen rakentamisesta ovat vasta suunnitteluvaiheilla, on ideoita jo heitetty ilmaan. Sijaintina rautatieaseman läheisyys vaikuttaa jo lukkoon lyödyltä.

Keskustassa sijaitseva kampus näyttäytyy Niinimäelle myös keinona tuoda Ouluun elinvoimaa.

“Vaikka elinvoimaistaminen ei ole varsinaisesti yliopiston tehtävä, voisimme auttaa tuomaan vireyttä keskustaan ja tehdä osaltamme Oulusta vetovoimainen kaupunki.”

Inspiraationa uudelle kampusrakennukselle Niinimäki mainitsee oululaisarkkitehti Rainer Mahlamäen suunnitteleman Metropolian Myllypuron kampuksen.

Virallisia  suunnitelmia ei ole, vaikka Oulun yliopiston arkkitehtiopiskelijat suunnittelevatkin Mahlamäen ohjauksessa kurssityönään Niinimäen sanojen mukaan “leikkimielisesti” uutta kampusta.

“Uusi kampus olisi sijoitus nykyaikaan. Haluaisin sanoa opiskelijoille, että huoli pois!” Niinimäki tiivistää.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

”Tuli oltua vähän pioneerikin” – Vuoden Professori Anssi Paasi tiesi alusta asti, että tulisi muuttamaan maantiedettä

Professoriliitto palkitsi Oulun yliopiston maantieteen professorin Anssi Paasin Vuoden Professorina 2020 17. tammikuuta. Paasi kertoo, että liiton myöntämästä tunnustuksesta huolimatta hän ei suinkaan ole aina ollut oman alansa edustajien suosiossa.

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Iida Putkonen

Anssi Paasi tiesi jo opiskeluaikanaan haluavansa muuttaa suomalaista maantiedettä. Pitkä professorin ura Oulussa alkoi 1989. Ennen professuuria luonnontieteellisessä tiedekunnassa Paasi opiskeli maantiedettä Joensuun yliopiston (nyk. Itä-Suomen yliopisto) yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Vaikka ura onkin kestänyt useita vuosikymmeniä, ei alan valinta ollut hänelle itsestäänselvyys.

“Toisella tuurilla olisin ehkä ihan eri alalla”, maantieteilijä sanoo.

Urheilullinen Paasi kertoo harkinneensa aluksi liikuntatieteellisiä opintoja Jyväskylässä. Sen lisäksi hän haki englantilaiseen filologiaan saadakseen armeijasta lomaa, mutta kumpikaan polku ei auennut. Lopulta lukiokaverin kertomus maantieteestä ohjasi professorin elämäntyönsä ääreen.

“Maantiede oli vähän random, mutta ajattelin, että sehän oli ihan kiva aine lukiossa ja ostin pääsykoekirjan. Huomasin sitä lukiessani, että oppiaine oli muuttunut teoreettisemmaksi, ja se oli mahtavaa.”

Kirjasta innostuneena Paasi opiskeli pääsykokeisiin, osasi hyvin ja pääsi sisään. Innostus alaan on jatkunut yhä tähän päivään asti, vaikka professori sanookin alan valinnan olleen sattumaa.

Pikaista tahtia tohtoriksi

Oman alansa löydettyään Anssi Paasi ei aikaillut hetkeäkään. Hän aloitti opintonsa syksyllä 1976 ja sai maisterin pätevyyttä vastaavat paperit alle kolme vuotta myöhemmin keväällä 1979. Maantieteilijä kertoo opintojensa sisältäneen päällekkäisiä kursseja ja iltaluentoja, mutta myös vapaata aikaa ystävien kanssa.

Kiireistä huolimatta Paasi ehti opiskella runsaasti myös sivuaineita. Yhteiskuntatieteisiin nojautuva tutkinto sai silloisen opiskelijan kiinnostumaan ihmisen kokemusmaailmasta maan muotojen sijaan. 

“Minua kiinnostivat ihmisten kokemukset. Tein väitöskirjani alueellisista identiteeteistä ja alueiden rakentumisesta. Sen jälkeen siirryin Suomen itärajalle tutkimaan sitä, kuinka rajan läheisyys vaikutti ihmisen arkeen. Huomasin, että tärkein asia, joka heidän elämäänsä määritteli, oli raja”, Paasi kertoo. 

Uusi suunta jatkotutkimukselle avautui, kun Paasille selvisi, että hänen ajatuksensa rajoista ei ollut sama kuin aiemman tutkimuskirjallisuuden tarjoama. Mukautumisen sijaan hän päätti kehittää uutta.

“Niinpä huomasin pian olevani rajatutkija ja poliittisen maantieteen edustaja.” 

Rajojen tutkiminen ohjasi Paasin uraa, eikä aihe ole vieläkään kulutettu loppuun. Viime vuonna ilmestynyt oululaisten maantieteilijöiden toimittama Borderless World for Whom? jatkaa aiheen kehittämistä pohtimalla rajoja, liikkuvuutta ja etiikkaa. 

Pioneeri herätti pahaa verta

Vuoden professori -palkinnon perusteluissa Paasi nimettiin Suomen kansainvälisesti tunnetuimmaksi ihmismaantieteilijäksi. Professori myöntää olleensa “vähän pioneerikin”.

“Nuorten tutkijakollegoideni Perttu Vartiaisen ja Pauli Karjalaisen kanssa ajateltiin, että aletaan muuttamaan suomalaista maantiedettä”, hän kertoo. Kaverukset halusivat tehdä maantieteestä teoreettisempaa ja kansainvälisempää. Juuri pääsykoekirjan teoreettinen ote houkutteli Paasin alalle, ja hän tahtoi omalta osaltaan ohjata alaa enemmän siihen suuntaan.

Vaikka teoreettisesti suuntautunut ihmismaantiede on tänä päivänä Suomessakin jo valtavirtaa, alan uudelleenmäärittely ei aluksi herättänyt muissa yliopistoissa kiitosta.

“Kun tuli pienestä perifeerisestä Joensuun yliopistosta ja alkoi uudistaa maantiedettä, se herätti aika paljon pahaa verta. Alan lehtien sivuilla kirjoiteltiin ja kysyttiin, ‘Mitä he luulevat tekevänsä?’”, Paasi kertoo. 

Negatiivinen huomio ei kuitenkaan pysäyttänyt kolmikkoa. Ihmismaantieteilijä Paasi kertoo sen vain kiihdyttäneen vauhtia. 

“Kun oli lähtenyt sille tielle, ei ollut enää vaihtoehtoja. Me halusimme uudistaa maantiedettä, eikä ollut enää paluuta.” 

Tutkijan arki on tuttua

Väiteltyään tohtoriksi Paasi haki professorin virkaa Oulun yliopistosta. Reaktio tieteenalalla ei ollut positiivinen. Silloin 31-vuotias tohtori oli herättänyt huomiota omaperäisillä ideoillaan, ja kun yliopisto asetti hänet ehdokkaista korkeimmalle sijalle, seitsemän hakijaa neljästätoista valitti päätöksestä.

Valitukset tehtiin pääsääntöisesti kahdesta syystä: Paasi oli yhteiskuntatieteilijä, joka haki luonnontieteelliseen tiedekuntaan, ja aivan liian nuori professoriksi.

“Siihen aikaan hakuprosessit olivat pitkiä. Minun piti kirjoittaa vastineita ja perustella, miksi professuuri kuului minulle”, Paasi kertoo.

Lopulta uusi professori aloitti työssään elokuussa 1989 ollessaan 33. Nykyään 64-vuotias Paasi on jatkanut rajojen tutkimusta ja ihmismaantieteiden kehittämistä, ja saa kritiikin sijaan kiitosta. 

Tutkijan arkeen kuuluu professorin mukaan kurssien opettamista, post doc -tutkijoiden ja väitöskirjojen ohjaamista sekä itse tutkimusta. Tutkijan työssä Paasi ei suinkaan kyllästy samoihin käsitteisiin, vaan kokee pitkäjänteisen työn olevan paras edistymistapa.

“Tutkijan ei pitäisi hyppiä muotien perässä. Minusta ei ole produktiivista loikkia tutkimusaiheesta toiseen kuin jänis. On parempi olla jokin linja, jota pitkin etenee ja aihepiiri, jota syventää.”

Arki tutkijana on Paasista pohjimmiltaan nykyään samankaltaista kuin muutama vuosikymmen sitten: se koostuu kursseista, esitelmistä, lukemisesta ja kirjoittamisesta. Hän kokee uuden tutkimuksen ja opetustyön kulkevan käsi kädessä.

“Pyrin siirtämään opetuksessa tutkimani tiedon uusille opiskelijoille, jotta uusin tieto olisi aina saatavilla”, professori kertoo. 

Alalla on nähty myös muutoksia, mistä Paasi on innoissaan.

“Meille on Ouluunkin saatu nyt ensimmäiset naisprofessorit. Ala on aiemmin ollut vahvasti sukupuolittunut, mutta nyt tilanne alkaa olla, että naiset ovat ottamassa paikkansa maantieteessä jokaisessa yliopistossa. Maantieteen opiskelijoista suurin osa on naisia, joten naisprofessorit ovat heille myös tärkeitä esikuvia”, hän kertoo.

Palkinto on iso kunnia

Pitkän uransa jälkeen Anssi Paasi palkittiin Vuoden Professorina. Tämä on ensimmäinen kerta, kun palkinto on myönnetty maantieteilijälle. Paasi kertoo lukeneensa palkinnon saamisen jälkeen sen myöntämisperusteita: “Erinomainen ura, jonka lisäksi jotain erityistä.” Alansa edelläkävijän polussa riittää selvästi erityisyyksiä, myös professorin itsensä mielestä. 

“He olivat kaivaneet esille hyvät perustelut. Kun luin niitä, koin että kyllähän se niin meni. Olen koko urani yrittänyt nostaa meidän alamme profiilia, ja olen omasta mielestäni onnistunut.” 

Vaikka perusteissa tätä painotettiinkin, Paasi ei halua erityisesti korostaa olevansa kansainvälisesti tunnetuin suomalainen ihmismaantieteilijä. 

“En oikeastaan osaa ajatella asiaa niin. Minua kyllä kutsutaan paljon ulkomaille esitelmöimään ja töihini viitataan aika mukavasti. Arkielämä, ystäväni ja harrastukseni pysyvät kuitenkin samoina.”

Itse palkinto on professorille kunnia niin henkilökohtaisesti kuin tieteenalan puolesta. 

“Kun takana on pitkä ura, kai siitä jotain villoja pitää jäädä (nauraa).” 

 

Kuka?

Anssi Paasi

64-vuotias maantieteiden professori Oulun yliopistossa.

Sai Professoriliiton jakaman Vuoden Professori -palkinnon 17. tammikuuta 2020.

Valmistunut Joensuun yliopistosta 1979.

Väitteli tohtoriksi 1986 ja kehitti väitöstutkimuksessaan alueteoriaa.

Aloitti Oulun yliopiston maantieteiden professorina 1989.

Parasta opiskelussa olivat vaimon tuki, ystävät ja Joensuun nouseva musiikki-skene, etenkin Hassisen kone, ym. bändit.

Kehottaisi nykyopiskelijaa löytämään elämää myös opintojen oheen ja osoittamaan aktiivisuutta esimerkiksi ainejärjestöissä tulevaa työelämääkin ajatellen.

Vapaa-ajallaan harrastaa liikuntaa ja kuuntelee musiikkia.

 

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

”Pärjätään, mutta enempikin saisi asiakkaita olla” – Humuksella takana valoisampi syksy vaikean vuoden jälkeen

Kulunut vuosi on ollut Humanistisen Killan omistamalle Humus-kuppilalle vaikea. Kuppilan myyntien laskeminen on vaikuttanut myös Killan talouteen. Tänä syksynä näyttää kuitenkin jo aiempaa valoisammalta. "Työtä on tehty, sillä on ollut tuloksensa, ja siitä saa olla koko hallitus ylpeä", sanoo Killan hallituksen väistyvä puheenjohtaja Anni Siika-aho.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Humanistisen Killan omistamalla Humus-kuppilalla on päättymässä ensimmäinen kokonainen vuosi uudessa sijainnissa. Vuoden viimeisenä aukiolopäivänä perjantaina 13. joulukuuta Geokadulla on rauhallinen tunnelma.

Tänään ei ole kuitenkaan niin rauhallista kuin vielä nelisen kuukautta sitten. Ja hyvä niin, jos työntekijöiltä kysytään.

”Nyt näkyy valoa tunnelin päässä. Pärjätään, mutta enempikin saisi asiakkaita olla”, summaa Humuksen työntekijä Heidi Halkola tuntemuksiaan.

Niin työntekijöiden kuin Killan puheenjohtajan mukaan kulunut vuosi on ollut Humukselle vaikea. Jo viime syksynä heti avajaisten jälkeen Geokadulla oli aiempaa hiljaisempaa, ja syksyä seuranneena keväänä ei myynti käynyt juuri sen paremmin.

Tänä vuonna elokuun ensimmäisillä viikoilla kuppilassa mietittiin jo isoja ratkaisuja. Kahvilalla on nyt kaksi työntekijää, viisitoista vuotta kuppilassa työskennellyt Anja Enojärvi ja seitsemän vuotta työskennellyt Heidi Halkola. Kun asiakasvirta oli elokuun alussa ennen opiskelijoiden palaamista kampukselle tyrehtynyt hyvin vaatimattomaksi, keskusteltiin kahvilassa Enojärven lomauttamisesta. Se taas olisi tarkoittanut selkeitä lyhennyksiä aukioloaikoihin, kun yhden ihmisen olisi pitänyt huolehtia koko kahvilan pyörittämisestä.

Asiakkaiden määrä on kuitenkin tämän syksyn aikana kasvanut. Lomauttamistakaan ei tarvinnut lopulta tehdä, mutta Enojärven työsopimus muutettiin osa-aikaiseksi.

Humanistisen Killan puheenjohtaja Anni Siika-aho sanoo, että tänä syksynä Humuksen asema on vihdoin vakiintunut.

”Ensimmäinen vuosi oli tosi hiljainen. Viime syksy ja kevätkin olivat hiljaisia, mutta tämä syksy on ollut jo aivan erilainen.”

Siika-aho myöntää, että tilanne on ollut vaikea myös Killan taloudelle. Tarkemmin hän ei halua asiaa avata.

”Mitäpä sitä kieltämään: pienyrityksen pyörittämiseen menee omat kiinteät kulunsa. Hiljainen vuosi verottaa.”

Hänen mukaansa kaikki ylimääräiset kulut on tänä vuonna karsittu pois, kun Kilta on etsinyt kustannustehokkaampia tapoja toimia. Jotta yhdistyksen toiminta voisi jatkua mahdollisimman paljon ennallaan, on tilanne vaatinut Siika-ahon mukaan ”luovuutta ja vaihtoehtojen etsimistä”.

Vaikka Geokadun tila on humanistien kiltahuoneiden kyljessä, on se silti aiempaa sijaintia syrjemmässä. Siika-ahon mukaan Humanistinen Kilta on koittanut tuoda kuppilalle lisää näkyvyyttä esimerkiksi somessa.

”Haluan uskoa, että ahkeralla somemarkkinoinnilla on ollut vaikutusta siihen, että lukuvuoden kunnolla startatessa tänne taas löydettiin.”

Heidi Halkola kiittää asiakasvirtojen virkistymisestä vanhempia opiskelijoita. Syksyn alussa he kierrättivät fukseja Humuksessa ja kannustivat kahvittelemaan omassa kahvilassa.

Vaikutusta on ollut Halkolan lisäksi myös sillä, että niin opiskelijat, henkilökunta kuin kahvila ovat asettuneet nyt vihdoin sijoilleen. Tiedekunnan muuttaessa loppukesästä 2018 ihmiset olivat pitkään uusissa tiloissa ”vähän hukassa”, Halkola sanoo.

Helpotusta hankalaan tilanteeseen on haettu myös kahvin ja teen hintojen tiputuksella. Siltikin Humuksen hinnasto on vielä kaukana Linnanmaalla toimivan ravintolayhtiö Juveneksen opiskelijahintaisesta kahvista ja teestä. Halkolan mukaan Humuksen myynnit olivat olleet laskussa jo aiemmassa sijainnissaan juuri Juveneksen halvempien hintojen vuoksi.

Mutta miten Heidi Halkola kuvailisi päättyvää vuotta? Hän miettii asiaa hetken.

”Vuosi on ollut pelottava, jännittävä. Toisaalta myös tyytyväinen ja toiveikas. Tänä vuonna on ollut kaikenlaisia tunnetiloja Humukseen liittyen.”

Tulevaisuutta hän ei halua ennustaa. No, kahvilan valikoimiin on suunniteltu tuotavaksi uusia tarjottavia, ainakin kolmioleivät ja täytetyt patongit ovat olleet listalla. Niitä oli ollut myynnissä vanhassa sijainnissa kampuksen pohjoispäädyssä, mutta uudella puolella ei oltu aiemmin uskallettu niitä vielä kokeilla, sillä menekistä ei ollut varmuutta.

Anni Siika-ahon mukaan Humanistisen Killan hallituslaiset ovat osallistuneet kuppilan tulevaisuuden suunnitteluun osana opintojaan. Loppuvuonna on tehty kehittämisstrategiaa Humukselle sekä viestintäanalyysiä itse Killasta.

Väistyvän puheenjohtajan tunnelmat tulevasta ovat nyt valoisat.

”Kun loppuvuoden taloustilanneraportteja on katsottu, tappio on pienentynyt murto-osaan viime vuosiin verrattuna. Olemme nyt siis ”melkein” nollilla. Työtä on tehty, sillä on ollut tuloksensa, ja siitä saa olla koko hallitus ylpeä.”

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: