Hurmos-festivaali keräsi noin 7000 opiskelijaa lukuvuoden avajaisjuhliin – Eturivin artistit ja kaverit saivat haalariväen liikkumaan 

Torvet tuuttaavat svengaavasti tuttuja säveliä suurella lavalla. Opiskelukauden avaava Hurmos-festivaali on alkanut. Alkuillasta sää on synkkä ja välillä tihuuttaa vettä. Teekkaritorvet saavat kuitenkin jo osan yleisöstä keinumaan. Taivas kirkastuu samaa tahtia, kun porukkaa lappaa porteista sisään. Illan pimennyttyä tuhansilla opiskelijoilla on villit bileet. 

TEKSTI Pete Huttunen

KUVAT Miia Torro

Hurmos on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan ja Oulun ammattikorkeakoulun  opiskelijakunnan sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan yhteinen lukuvuoden avajaistapahtuma. 

Yhdessä tekemällä on pystytty järjestämään suuri tapahtuma, jossa on nimekkäitä esiintyjiä. Festivaali järjestettiin Kuusisaaren tapahtumapuistossa. 

Mouhous, Etta ja Isac Elliot villitsivät juhlayleisöä päälavalla ja taitavat opiskelijabändit Aamun kuningatar ja Postvision valloittivat pienen Hurmoslavan vähän rokimmalla menolla. 

Illan juontajina toimi hurmaava Drag Duo: Carrie & Aurora the Queen of Stars. Tyylikäs kaksikko kävi alkuillasta Hurmoslavalla näyttämässä mallia, miten vedetään kunnon show. Vauhtia ja vaaran tunnetta tarjosivat tutut hahmot Ellinoorasta Käärijään.

Kaupungin tervehdyksen esitti Oulun kaupungin viestintä-, tapahtuma- ja  markkinointijohtaja Mikko Salmi. Salmi hehkutti, että Oulu on maailman 13. onnellisin kaupunki.  

Onnellisuusmittaukset ovat vähintäänkin kummallisia, mutta osataan täällä ainakin opiskelijabileitä järjestää. 

Ständialueella järjestöt kertoivat toiminnastaan ja juttelivat mukavia opiskelijoiden  kanssa. Parilla ständillä oli tarjolla myös pientä suolaista takaamaan, että juhlijoilla riitti energiaa loppuun saakka. 

Ylioppilaskunnan ständillä Manta Mankinen, Eveliina Tiusanen ja Vilma Sippola kertoivat, että he toimivat myös pienenä infopisteenä juhlissa. 

“Tärkeintä on, että olemme täällä paikalla opiskelijoita varten. Monet haluavat jutella meidän kanssa opiskelusta ja välillä myös edunvalvonnasta. “

OYY:n ständillä pääsi kokeilemaan onneaan onnenpyörällä. Vilma Sippola (vas.), Eveliina Tiusanen ja Manta Mankinen odottivat ihmisten kohtaamisia ja iloisia kasvoja.

Musiikki liikuttaa

Alkuillasta paikalla on lähinnä pieniä fuksiporukoita. Konkarit ovat vielä etkoilla ja saapuvat paikalle vasta, kun ilo on ylimmillään. 

Kaikilla on yhteinen ajatus, että on kiva aloittaa lukuvuosi yhdessä juhlimalla. Ihmiset  ovat tulleet tanssimaan, pitämään hauskaa sekä tapaamaan vanhoja ja uusia kavereita. 

Kukaan ei myönnä, että olisi tullut katsomaan jotakin esiintyjää, ne ovat vain kiva lisä juhliin. Otanta ei toki ole suuri, mutta samaa viestiä kuulee Qstockissa. Kaverit ja kohtaamiset ovat tärkeimpiä. 

Qstock myydään joka vuosi loppuun. Vaikka parina vuotena peräkkäin pääesiintyjä peruutti esiintymisensä, ketään ei tuntunut haittaavan. Ehkäpä oululaisten onnellisuuden salaisuus on yhteisöllisyys. 

Musiikilla on kuitenkin merkitys, se liikuttaa. Mouhous, Etta ja Isac Elliot keräsivät lavan edustan täyteen bilettäjiä. Vähän taaempana oli tilaa tanssia ystävien kanssa villimmin. Toki mukana oli varmasti myös esiintyjien faneja.

Koneteekkarit Kyösti Kiljala, Jere Metsävainio, Elias Rekilä ja Valtteri Määttä ovat tulleet paikalle kavereiden ja seuran takia.  

“Nämä esiintyjät eivät kyllä kiinnosta yhtään, enemmän tulee kuunneltua metallia”,  Metsävainio sanoo ja muut komppaavat. 

Kyösti Kiljala, Jere Metsävainio, Elias Rekilä ja Valtteri Määttä ovat  metallimiehiä. Hurmokseen he eivät saapuneet musiikin takia. Kuva Pete Huttunen. 

Illan hämärtyessä festivaalialue täyttyi värikkäästä haalarimerestä, artistien vetämien yhteislaulujen kaiuista ja juhlivista opiskelijajoukkioista. Vaikka suurin massa asettui keikkalavojen läheisyyteen bailaamaan tuttujen biisien tahtiin, ympäri aluetta näkyi oheisohjelmasta, juomasta ja ruuasta sekä ystävien seurasta nauttivia hyväntuulisia naamoja.

OYY:n tapahtumatuottaja Katri Jämsä kertoo olevansa tyytyväinen illan tunnelmaan ja  tälle vuodelle toteutettuihin kehitysideoihin. Uusi järjestys alueella sekä kolme pääesiintyjää oli kävijöiden mukaan tuonut enemmän festaritunnelmaa.

“Tapahtumaa kehitetään joka vuosi. Olemme kuunnelleet palautteita ja vastanneet niihin parhaamme mukaan”, Jämsä sanoo.

Katso Hurmoksen kuvagalleriat tästä ja tästä.

Kuvagallerian kuvat Miia Torro ja Tuuli Heikura.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Vapun viettoa vuosikymmenten varrella

Miltä vapun vietto on näyttänyt tasavuosikymmeniä sitten? Oulun ylioppilaslehti kurkisti lehden arkistoihin.

Opiskelijavapun juhlinta on pidentynyt vappuaaton ja vappupäivän pienimuotoisesta vietosta moniviikkoiseksi karkeloinniksi. Samalla vain teekkareiden juhlimasta tapahtumasta on tullut poikkitieteellinen, eri alojen opiskelijoita yhdistävä juhla. Jotkut perinteet pitävät vahvasti paikkansa, kuten vuodesta 1963 lähtien ilmestynyt vappulehti Ööpinen tai vuosikymmeniä vanha Franzénin lakitusperinne.

2014

Vuoden 2014 lehti ilmestyi sopivasti vappuaattona. Serpentiinikuvioidussa keskiaukeaman liitteessä esitel­tiin 15 vuotta täyttänyt Wesibussi. Vapun poikkitieteellisyys näkyi, sillä tapahtuma­kalenteriin oli nostettu menovinkki lähes jokaiselta opintoalalta. Näihin lukeutuivat luonnontieteilijöiden wappupiknik, Finanssin vappusauna, humanistien järjestämä Franzénin patsaan lakitus ja tietenkin teekkareiden aaton ja vappupäivän menot alkaen Rauhalasta käynnistyneestä Wappukulkueesta päättyen fuksilakkien polttohautaukseen.

Keskiaukeamalla lehden toimitus oli haastettu suunnittelemaan uusi haalari­merkki. Lisäksi kerrottiin ruotsalaisesta opiskelijavapusta ja todettiin, että ­Uumaja on huono vappukaupunki. ­Mikäli länsinaapurissa haluaa juhlia vappua, niin Lund tai Uppsala ovat lehden mukaan oikeat osoitteet. Lisäksi OYY:n hallituksen jäsenen Ville Siika­luoman kolumnissa muistutettiin ­vapun olevan sprintin sijaan pitkä maraton.

2004

Kaksikymmentä vuotta sitten vappu näkyi yllättävän vähän Oulun ylioppilaslehdessä. Huhtikuun 28. päivä ilmes­tyneen numeron kannessa komeili silloinen kansanedustaja Mikko Alatalo. Vapun menoihin oli nostettu ainoastaan teekkareiden tapahtumia. Lehden ­mukaan ”teekkarit ovat huomanneet yhden päivän rajallisuuden ja ovat siksi jatkaneet vapun viettoa useammalle päivälle.”

Katsauksessa oli myös ”visusti navan alapuolella” oleva arkkitehtiopiskelijoiden vappulehti Ööpinen ja lukijoille oli tarjolla simaresepti.

Vaikka vappu onkin työväen ­juhla, ­yllättäen lehden Menot-palstalla ­ainoa poliittisten järjestöjen ilmoitus oli ­Oulun kokoomusnuorten Wappuboolit-­tapahtuma vappuaattona.

1994

Lama-ajan kurjuus taisi näkyä vuoden 1994 vappu­numeroissa, sillä kevään tuloa ei juuri juhlittu. Vappua edeltävässä lehdessä (7/1994) ainoastaan legendaarinen opiskelijaravintola ­Reidar mainosti vappuna järjestettävää discoa sekä lauantain ja sunnuntain päiväkaljoja. Vapun jälkeisen lehden (8/1994) kannessa oli kuva­kooste vapun vietosta. Otoksiin on päätynyt haalari­asuista vapun viettäjää kirkkovene­souduista, fuksi­uitoista ja muista tapahtumista.

1984

Jos vappu oli lyhyt 90-luvulla, oli se lehden perusteella vielä tiiviimpi ­kasarilla. Ylioppilaskunta juhlisti vappua silloisella ylioppilastalolla Rauhalassa. Tarjolla oli runonlausuntaa, yhteislaulua ja esiintymässä oli myös nimettömäksi jäänyt Arkkitehtikillan bändi. Lisäksi ohjelmaan oli merkitty muun muassa ”Hyvän aaton toivotukset” ja ”Wapaamuotoista Wapunviettoa”.

Erityishuomiona mainittakoon, että Franzénin lakitus tapahtui vappuaattona klo 16 – nykyään tapahtuma on klo 12. Lehden perusteella teekkareiden fuksiuittojen sijaan ensimmäisen vuoden tekniikan opiskelijoille järjestettiin erillinen fuksikaste.

Lisäksi Kom-teatteri esitti vappu­päivänä Avattu ovi -näytöksen, joka perustui ”neuvostoliittolaisten trubaduurien Bulat Okudžavan ja Vladimir Vysotskin lauluihin”.

Lehdestä löytyy myös meteoro­logi Erkki Harjaman vastine tekniikan ylioppilaiden lähettämään kirjeeseen koskien wappusäätä. Harjama kirjoittaa yrittävänsä parhaansa wappusään suhteen, mutta takatalvi kuulemma kolkuttelee ovella.


Kommentti

Olen opiskelijavapun suuri fani. Parhaimpia opiskelijaelämäni kokemuksia oli vuonna 2014 kahden viikon vapun viettäminen. Tämä oli sopivan mittainen rypistys: tapahtumia riitti jokaiselle päivälle, mutta toisaalta myös kevyempiä päiviä mahtui sekaan, eikä aina tarvinnut riekkua aamuyöhön asti.

Usein vapusta puhutaan nimenomaan teekkareiden vappuna. Vaikka vapun näkyvimmät päätapahtumat ovat tekniikan alan opiskelijoiden järjestämiä, kuten Prosessikillan kirkkovenesoudut tai vappuaaton fuksiuitot, näen vapun ennen kaikkea poikkitieteellisenä juhlana. Tämä muutos on lehden arkistoja selaillessa tapahtunut jossain 2010-luvun tienoilla. Esimerkiksi kattokiltojen yhteiset vapun avajaiset järjestettiin hatarien muistikuvieni perusteella ensimmäisen kerran vuoden 2014 tietämillä.

Absurdiudessaan oma suosikkini vapputapahtumista on Ashematunnelin örinät. Mikä olisikaan hienompaa kuin valvoa aamuyön pikkutunneille ja öristä (lue: huutaa) hetki asematunnelissa?

Itseäni vapussa kiehtoo juuri sen monipuolisuus. Yhtenä päivänä voi osallistua satojen muiden bilettäjien kanssa reiveihin, toisena taas viettää oman pienen järjestön kesken leppoisaa saunailtaa. Laajasta tapahtumien vappubuffetista voi kukin koota lautaselleen haluamansa kattauksen. Opiskelijayhteisön monimuotoisuus näkyy ja kuuluu.

Sopii toisaalta heittää ilmoille kysymys, onko opiskelijavappu jo liian pitkä? Sopivasti nimettyjen ”Humanistit ekana” ja ”Humanistit vikana” tapahtumien välissä kun on tänä vuonna peräti kuukausi. Missä menee tarjonnan ja kysynnän raja? Onko tapahtuma vappuinen vain ajankohdan perusteella vai pitäisikö sen näkyä sisällössäkin?

Kalle Parviainen

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden entinen toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.

Lue lisää:

Hurmos keräsi Kuusisaareen 6700 opiskelijaa juhlimaan uuden lukuvuoden alkamista – katso kuvagalleria festivaalitunnelmista

Kaksipäiväinen Hurmos-avajaistapahtuma huipentui perjantaina 8.9. festivaalitunnelmiin, kun 6700 opiskelijaa valtasi tapahtumapuisto Kuusisaaren. Syyskuinen päivä oli poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen lukuvuoden avajaisia juhlivien opiskelijoiden iloksi. Suomen suurin opiskelijoiden lukuvuoden avajaistapahtuma Hurmos kokosi jälleen oululaiset opiskelijat yhteen avajaisviikon päätteeksi nauttimaan musiikista ja opiskelijayhteisöstä. Tapahtuman järjestivät OYY, Osako ja tänä vuonna mukaan liittynyt O’Diako, jonka myötä myös lippukapasiteettia […]

TEKSTI Tuuli Heikura

KUVAT Tuuli Heikura

Kaksipäiväinen Hurmos-avajaistapahtuma huipentui perjantaina 8.9. festivaalitunnelmiin, kun 6700 opiskelijaa valtasi tapahtumapuisto Kuusisaaren. Syyskuinen päivä oli poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen lukuvuoden avajaisia juhlivien opiskelijoiden iloksi.

Suomen suurin opiskelijoiden lukuvuoden avajaistapahtuma Hurmos kokosi jälleen oululaiset opiskelijat yhteen avajaisviikon päätteeksi nauttimaan musiikista ja opiskelijayhteisöstä.

Tapahtuman järjestivät OYY, Osako ja tänä vuonna mukaan liittynyt O’Diako, jonka myötä myös lippukapasiteettia nostettiin 8000:een aiemmasta 7500:sta.

Toisin kuin viime vuonna, tällä kertaa tapahtuma ei ollut loppuunmyyty, mutta seuratessa meininkiä illan edetessä juhlinta oli aivan viime vuosien tasolla. Iltaa kohti kasvavasta haalarimerestä huokui yhteisöllisyys, kun opiskelijat lauloivat sitsilauluja, kerääntyivät seuraamaan oheisohjelmaa ja jonottivat yhteistyökumppaneiden teltoille.

Mä sanon viimeisen sanan

Opiskelijakulttuuria juhlistava Hurmos toi lavalle tänäkin vuonna useita opiskelijaesiintyjiä. Yhtyeet Ricin, Sagastrophe ja HeLa nostattivat juhlatunnelmaa alkuillasta. Kolmehenkinen tanssiryhmä Arctic Showdancers puolestaan tanssitti yleisöä tuttujen hittien tahtiin. Pimenevässä illassa DJ Luminary tarjoili bassoa ja reivitunnelmaa pääesiintyjien välissä.

Illan odotetuimmat artistit olivat kuitenkin luultavasti pääesiintyjät Benjamin ja Maija Vilkkumaa. 

Uskomattomalla lavaenergialla varustettu Benjamin solmi keikan alussa sopimuksen yleisön kanssa, että hänen keikallaan ei ketään ahdistella tai syrjitä.

Tunnin veto oli täynnä viettelevää ja kuumaa energiaa, uskomattomia potkuja, joissa todella laitettiin korkkarit kattoon sekä hienoa vuorovaikutusta yleisön kanssa.

Illan päätti vuodesta 1995 soolouraa tehneen Maija Vilkkumaan hitit valtaosa taitaa ulkoa. Fiilis ennen keikkaa oli odottava, yleisössä oli täysin hiljaista. Artistin saapuessa lavalle yleisössä repesi välitön vislausten ja huudon vuorottelu, joka vaihtui nopeasti yhteislaluun tuttujen kappaleiden tahtiin.

Lähes 30 vuotta esiintymislavoilla viettänyt artisti todella tietää, kuinka yleisö otetaan haltuun.


Hurmoksen illassa kuultiin kahdesti jokaiselle tuttu melodia Maija Vilkkumaan legendaarisesta kappaleesta Ei Benjaminin esittäessä biisistä oman sovituksensa, joka kantaa nimeä Gay.

Katso illan kuvagalleria tästä!

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Elämyksellistä ja mieleenjäävää toimintaa – OYY:n uuden tapahtumatuottajan Katri Jämsän mietteitä tapahtumien järjestämisestä

Katri Jämsä aloitti OYY:n tapahtumatuottajana tammikuussa 2023, ja on päässyt käsille oululaisesta tapahtumakulttuurista alkuvuodesta. Koronan aiheuttamista haasteista huolimatta Jämsä on oppinut paljon viimeisen kahden vuoden uransa aikana, johon häntä inspiroi sisäinen intohimo järjestää muistoja jättäviä kokemuksia. OYY:n jäsenistö on alkuvuodesta saanut uutta tuulta alleen. Tammikuussa tapahtumatuottajana aloittanut Katri Jämsä on taustaltaan kokenut toiminnan järjestäjä niin Kemin […]

TEKSTI Jere Laitinen

KUVAT Tuuli Heikura

Katri Jämsä aloitti OYY:n tapahtumatuottajana tammikuussa 2023, ja on päässyt käsille oululaisesta tapahtumakulttuurista alkuvuodesta. Koronan aiheuttamista haasteista huolimatta Jämsä on oppinut paljon viimeisen kahden vuoden uransa aikana, johon häntä inspiroi sisäinen intohimo järjestää muistoja jättäviä kokemuksia.

OYY:n jäsenistö on alkuvuodesta saanut uutta tuulta alleen. Tammikuussa tapahtumatuottajana aloittanut Katri Jämsä on taustaltaan kokenut toiminnan järjestäjä niin Kemin kaupungin tapahtumissa kuin kaveripiirin keskuudessa.

Jämsä on opiskellut kulttuurintutkimuksen koulutusohjelmasta filosofian maisteriksi Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2020, josta hän siirtyi töiden myötä Kemin kaupungille tapahtumakoordinaattoriksi. Siellä hän järjesti monenlaisia tapahtumia kaikenikäisille lastentapahtumista musiikkifestivaaleihin, lumenveistotilaisuuksiin ja toritapahtumiin. Alunperin hän toimi tapahtumakoordinaattorin sijaisen roolissa, mutta sijaisuuden pitkittyessä hän työskenteli Kemissä kaksi vuotta, jonka jälkeen hän siirtyi ylioppilaskunnalle uudeksi tapahtumatuottajaksi.

Kemissä Jämsän ensimmäisestä tapahtumavuodesta tosin koitui haastava vuonna 2020 Suomessa kriisiytyneen koronaepidemian vaikutuksesta, kun suurin osa tapahtumatoiminnasta täytyi toteuttaa kokeellisten etäjärjestelyiden kautta. Ensimmäisen puolen vuoden olosuhteiden jännittämisen jälkeen Jämsä pääsi järjestämään tapahtumia suurimmaksi osaksi tavalliseen tapaan. Esimerkiksi kahdessa Taiteiden yö -tapahtumassa Jämsä oli mukana suunnittelemassa ja valvomassa kulttuuriesitysten ja konserttien kulkua.

“Monesti tapahtumia lähinnä siirrettiin eteenpäin, mutta jännitin paljon, pääsenkö sijaisuuden aikana toteuttamaan tapahtumia perinteiseen tapaan”, Jämsä kertoo.

Lisäksi Jämsä on järjestänyt Kemissä LumiVisio-tapahtuman opiskelijoille, jossa ohjelman totetus koitui mielenkiintoiseksi kokoontumisrajoitusten takia. Katsojia viihdytettiin striimattavalla LumiVisio-TV –lähetyksellä, jossa oli esimerkiksi Kahoot-tietovisa ja erilaisia esityksiä. Tapahtuma kuitenkin koettiin haasteista huolimatta onnistuneeksi, ja lumiveistokset saatiin valmiiksi.

Taustalla tapahtumien luomat tunteet

Oulussa Jämsä on tapahtumatuottajana ehtinyt toteuttamaan Oulun Yliopiston Ylioppilaskunnan Annos 63 -vuosijuhlia, jossa hän kohtasi tuttua roudailua aiemmista tapahtumatehtävistään. Vaikka Jämsä oli pääasiassa vieraana vuosijuhlilla, hän myös tarkkaili tapahtuman toteutumista. Järjestäjän näkökulmasta tapahtumat ovat usein luonteeltaan hyvin kiireisiä, mutta palkitsevia.

“Vuosijuhlat olivat ensimmäinen tapahtuma, jossa pystyin rauhoittumaan ja olemaan paikoillani”, Jämsä kommentoi. “Olen tottunut, että tapahtumapäivinä yleensä juoksennellaan ympäriinsä, haetaan kaikkea ja toimitaan sellaisena juoksupoikana. Nyt oli ehkä ensimmäinen tapahtuma, missä pystyin rauhassa pysähtymään hetkeen.”

Jämsä kokee tärkeäksi järjestää mieleenjäävää ja mukavaa toimintaa. Kavereilleen järjestämät illanvietot ovat olleet keskeinen inspiraatio hänen suuntautumisessaan tapahtuma-alalle.

“Motivaationa koko alaan on se elämysten järjestäminen ihmisille ja se, että luo ihmisille muistoja. Tapahtumat ovat ainutkertaisia, ja minusta on mielenkiintoista tehdä niistä sellaisia, joista jää tietynlainen muistijälki.”

Kemin jälkeen Jämsää veti Ouluun hänen kaipaamansa opiskelijayhteisö, jonka sosiaalista puolta hän erityisesti arvostaa verrattuna työyhteisöihin.

“Tässä työssä kiinnosti myös paluu opiskelijakulttuuriin. Silloin, kun valmistuu, niin opiskelija-aikainen sosiaalisuus katkeaa siihen”, Jämsä kommentoi. “Työelämässä olen kokenut, että on tosi vaikea tutustua muihin ihmisiin niin, että heistä saisi kavereita. Pitkän työpäivän jälkeen moni ei enää jaksa nähdä illalla.”

“Motivaationa koko alaan on se elämysten järjestäminen ihmisille ja se, että luo ihmisille muistoja.”

Oulun tapahtumakulttuuri on luonteeltaan perinteikästä

Työskentely Oulussa on tietyin tavoin erilaista verrattuna Jämsän aiempaan kokemukseen tapahtumien tuotannosta. Monipuolinen kohdeyleisö on vaihtunut Oulussa pääasiassa opiskelijoihin. 

“Täällä on aika perinteikkäitä tapahtumia, niin niitä ei mennä niin vain muuttamaan. Jos ei ole kokenut jotakin tapahtumaa, niin ei voi täysin valmistautua kaikkeen ennalta.”

Jämsän suunnitelmissa on vaikuttaa tapahtumakulttuuriin ennen Oulun kulttuuripääkaupunkivuotta 2026. Keskeisenä kehityskohteena Jämsällä on syksyn lukuvuoden avaistapahtuma, Hurmos, ja miten sitä voisi kehittää entistä suuremmaksi.

Ennakko-oletuksena Hurmoksesta Jämsä ajattelee, että luvassa on paljon juoksentelua ja kuvainnollisten tulipalojen sammuttelua.

“Eniten nautin tapahtumapäivistä, vaikka ne kuitenkin ovat stressaavia”, Jämsä korostaa. “Tapahtumapäivänä näkee kaiken kuukausienkin ajan suunnitellun nivoutuvan yhteen. Niissä näkee sen muuttuvan konkreettiseksi, jota on kuvitellut päässä.”

Toiminnantäytteisten tapahtumien jälkeen Jämsällä on tapana kirjoittaa ylös parannusehdotuksia siitä, miten tiettyjä yksityiskohtia voisi seuraavalla kerralla hoitaa paremmin tai miten kiireellisyyttä voisi ehkäistä.

Usein Jämsä kokee tapahtumien menevän liian nopeasti kiireen keskellä. Hetki sitten äänekäs ja toiminnantäytteinen ympäristö on välineistön purkamisen jälkeen omituinen näky tyhjänä.

“Saatan monesti ajatella tapahtumien jälkeen, että nytkö tämä jo loppui.”

Tapahtumien suunnittelun ja toteutuksen jälkeen ei kuitenkaan ole paljon tyhjää aikaa, vaan projektista siirrytään seuraavaan melkein välittömästi. Jämsä lähestyy kutakin tapahtumaa omana kokonaisuutenaan. 

“Tapahtumat ovat semmoisia projekteja, joissa kun saa yhden purkkiin ja saa sen jälkeen toivottavasti hengähtää, niin sitten alkaa heti seuraava projekti.”

Kiireellistä mutta palkitsevaa toimintaa

Jämsän mukaan tapahtumien suunnittelu on luonteeltaan hyvin kausittaista ja projektiluontoista. Suunnittelu yleisemmin vaatii paljon sitoutuvuutta ja pitkäjänteisyyttä, jotta niistä tulee kuvitellun kaltaisia.

“Tapahtuma-ala on tosi monipuolinen ja mielenkiintoinen ala. Vaikka sen kääntöpuolella on stressiä ja muuta huolta, se on silti kiehtovaa.” 

Aiemmin mieleenjääneenä tapahtumana Jämsästä olisi mielenkiintoista olla mukana järjestämässä esimerkiksi lumenveistotapahtumaa Oulussa. Myös yhteistyö Lumo Light Festivalin kanssa ja sen kehittäminen tarjoaisivat hänestä mielenkiintoista toimintaa.

“Pohjoisen sijainnin takia olisi hyvä hyödyntää ulkotiloja mahdollisimman paljon.”

Jämsä on erityisen motivoitunut tuottamaan tapahtumien lisäksi iloa niihin osallistuville. Hän pyrkii tekemään jatkossa opiskelijoille entistä nautinnollisempia ja muistettavampia tapahtumia. 

“Yritän tehdä parasta työtä opiskelijoiden hyväksi. Sitten katsotaan, mihin se riittää. Toivottavasti teen sellaisia tapahtumia, joista opiskelijat ovat kiinnostuneita ja haluavat osallistua mukaan.”

Jere Laitinen

Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija. Opiskelutaustaltaan kokenut ainejärjestöaktiivi ja opiskelijavaikuttaja sekä innokas pelaaja ja kokkailija. 

Lue lisää:

Vappuaaton kuvia ja tunnelmia: Perinteiset tapahtumat ilahduttivat opiskelijoita kahden vuoden tauon jälkeen

Vappu on ehkäpä opiskelijoiden tärkein ja odotetuin juhla. Parin vuoden tauon jälkeen opiskelijat pääsevät viimein juhlistamaan kevään juhlaa raskaan työvuoden jälkeen. Useilla juhlinta alkaa viimeistään viikkoa ennen vappua. Olimme mukana aattona Franzénin patsaan lakituksessa, opiskelijoiden vappukulkueessa sekä fuksiuitoissa. Sää on tuttuun tapaan kolea. Toisaalta vappusää on loistava, jos ei sada lunta tai isompia esineitä. Nyt aurinkokin näyttäytyy välillä ja […]

TEKSTI Pete Huttunen

KUVAT Mari Kivioja

Vappu on ehkäpä opiskelijoiden tärkein ja odotetuin juhla. Parin vuoden tauon jälkeen opiskelijat pääsevät viimein juhlistamaan kevään juhlaa raskaan työvuoden jälkeen. Useilla juhlinta alkaa viimeistään viikkoa ennen vappua. Olimme mukana aattona Franzénin patsaan lakituksessa, opiskelijoiden vappukulkueessa sekä fuksiuitoissa.

Vappuna opiskelijat kokoontuvat juhlimaan.

Sää on tuttuun tapaan kolea. Toisaalta vappusää on loistava, jos ei sada lunta tai isompia esineitä. Nyt aurinkokin näyttäytyy välillä ja hellii iloisen opiskelijaporukan koeteltuja sieluja. Aaton perinteisiin tapahtumiin osallistuvat ovat yllättävän raikkaan näköisiä ja pirteitä.

Franzénin patsas saa lakkinsa

Opiskelijoiden vappuaatto alkaa Humanistisen Killan järjestämällä Frans Mikael Franzénin patsaan  lakituksella. Oulun vanhin julkinen ulkoveistos sai lakkinsa ensimmäisen kerran jo vuonna 1966. Jatkuva perinne merkittävän runoilijan, piispan ja akateemikon lakituksesta tuli 1980-luvun alussa. Esikuvana perinteelle on Helsingin Havis Amandan, eli Mantan lakitus. 

Jo kaksi vuotta Franzen on taivastellut vappua ilman lakkia, koska kulkutauti esti ainakin kaikki viralliset vappuriennot. Nyt paikalle on kertynyt arviolta satapäinen joukko entisiä ja nykyisiä opiskelijoita kunnioittamaan perinnettä.

Lakki asettuu päähän kauniisti aplodien saattamana.

Tuomiokirkon kello lyö 12, mutta lakitukseen varattu nosturi ei suostu liikahtamaan. Humanistisen Killan puheenjohtaja Eveliina Tiusanen jännittää nosturin korissa, että näinkö Franzén jää kolmatta kertaa peräjälkeen ilman lakkia. Tiusanen kertoo odotellessa, että Franzén oli todellinen ihmelapsi. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 13-vuotiaana, 17-vuotiaana hänestä tuli maisteri ja dosentti 20-vuotiaana.  

Tässäpä voimahahmo heille, jotka nurisevat, että veltot ja juhlivat opiskelijat eivät valmistu tarpeeksi  nopeasti tuottaviksi veronmaksuyksiköiksi. Ennen ei aikailtu turhaan. Tämän kauemmaksi ei ajatus ehdi karata, kun Nosturin kori jo nousee kiltisti kohti korkeuksia. Franzen saa lakkinsa ja herran ilme näyttää heti vähän tyytyväisemmältä.

Opiskelijoiden vappukulkue Teekkaritorvien säestämänä 

Vappukulkue läpi kaupungin ehtii karata lakituksen viivästyttyä. Hätää ei kuitenkaan ole, sillä kulkue  pysähtelee kunnioittamaan teekkareiden historiallisia ja merkittäviä paikkoja. Ystävälliset  liikenteenohjaajat kertovat, missä pääsemme mukaan. Kulkue ei odottanut väkeä lakituksesta, koska  viranomaisten kanssa on sovittu tarkkaan aikataulu ja liikennejärjestelyt.

Vappukulkue ilman saunaa on turhaa – ainakin viileällä ilmalla.

Pian kuuluu jo Teekkaritorvien soitto ja tunnistan komean Koneinsinöörikillan paloauton, Ykän. Perässä marssii tasainen letka opiskelijoita, pääosin teekkareita. Etuautosta kuuluu teekkarivitsejä, jotka peittyvät liikenteen melun ja puhallinorkesterin soiton alle. Joku toteaa, että asia on hyvä juuri näin.

Teekkaritorvet rytmittävät kulkueen etenemistä kuorma-auton lavalla.

Yleisöä on kerääntynyt tasaisesti matkan varrelle. Kulkue tuo varmasti entisille teekkareille nostalgisia muistoja. Eräs vanhempi herrasmies seisoo asennossa hyvin kellastunut teekkarilakki päässään ja pyyhkii vaivihkaa silmäkulmaansa.

Fuksiuitot ja rauhallista pikniktunnelmaa

Perinteiset fuksiuitot järjestetään tänä vuonna Tuiran uimarannalla. Muistan, että jokunen vuosi sitten fuksit kastettiin Ainolan puistossa Plaanaojan kuravedessä. Uusi paikka on varmasti fukseille mieleen.

Verbalaiset Suvi ja Alisa sekä luonnonvara-alaa opiskeleva Kerttu aikovat suunnata illalla bileisiin 45-Specialiin.

Rannalla on iloinen piknikmeininki ja aurinko lämmittää mieliä. Ihmiset istuskelevat vilteillään rauhallisesti skumppalasit käsissään. Lakituksesta lähtien mielen takamailla on kummitellut hieman outo fiilis. Viimeistään nyt huomaan, että opiskelijavappu on siistiytynyt siitä, mitä se oli jokunen vuosi sitten. Uudet opiskelijat ovat fiksuja ja aikuisempia kuin takavuosina.

Tellervo ja Ahti Alanärä ovat tehneet pitkän uran työelämässä. Jouni Alanärä jatkaa vanhempien viitoittamalla tiellä. Tellervo ja Ahti kertovat, että he tutustuivat Ortotopologian dosentti Aapo Heikkilään opiskeluaikoinaan.

Aiemmilta vuosilta mieleeni on jäänyt yksin istuvia surullisia hahmoja, jotka ovat viikon, tai parin juhlittuaan kadottaneet ainakin sielunsa, toisen käden ja kulmakarvat. Toisaalta silloin oli myös riemua, tanssia ja typeriä performansseja. Spontaaneja kohtaamisia ja uusia tuttavuuksia syntyi helposti.

Varhaiskasvatuksen opiskelijat Jonna, Jasmin, Lea, Mariella, Anni, Tiia, Annika ja Aino nauttivat aaton tunnelmasta. Mäyräkoira Mauno on lähtenyt mukaan ja hurmaa jokaisen.

Vappumuistot eivät välttämättä ole luotettavia, ja mieli saattaa yhdistellä kivoja asioita eri vuosilta. Asiaan vaikuttaa ehkä sekin, että joskus aaton perinteisiin tapahtumiin osallistui paljon enemmän ihmisiä.

Konsta, Veeti ja Roope kertovat, että mukavaa on, vaikka saisi olla vähän lämpimämpi keli. Hedelmäcocktail on päivän drinkki. Roopelle ei cocktailin ananas maistu.

Teekkaritorvet ovat ehtineet jo Tuiraan rannalle kulkueesta ja uitot voivat alkaa. Jokaisen kastettavan fuksivuoden ansioita ylistetään tai kerrotaan miten he ovat muuten mukavia.

Teekkaritorvet ovat kiireisiä vapun aikana. Fuksiuittojen keikka ei ole ensimmäinen, eikä viimeinen.

Tällä kertaa uitettavat eivät ole paneutuneet mielikuvituksella uima-asuihin. Ainakaan ensimmäisten joukossa ei nähdä Batman-viittoja tai muuta vappurekvisiittaa. Kolea sää on saattanut kutistaa suurimman innon myös potentiaalisilta luojan luomina viuhahtajilta. Joku toteaa, että asia on hyvä juuri näin.

Pulahdustyyli on vapaa, mutta yksi sääntö on: pään on käytävä pinnan alapuolella. Tarkka yleisö ohjaa takaisin jokeen, jos ensimmäinen yritys epäonnistuu.

Leppoisa vappuaaton päivä lähenee loppuaan, ja ihmiset pakkailevat vilttejään. Illalla on varmasti  reippaita bileitä ja muita bakkanaaleja. Päivän tapahtumat olivat rauhallisia ja asiallisia. Nykyiset ja entiset opiskelijat nauttivat hymyillen kevätpäivästä. Ehkäpä karnevaalitunnelmaan päästään opiskelijavapun muissa tapahtumissa. Tämä oli hyvä juuri näin.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Opiskelijakulttuuri ei ole valmis

Vappu taas tuli ja meni, ja muistutti minua palavasta rakkaudestani oululaiseen opiskelijakulttuuriin.  Olen opiskeluvuosieni aikana kiintynyt tuohon rinnakkaistodellisuuteen vahvasti, tuntenut valtavaa yhteenkuuluvuutta muuta haalarikansaa kohtaan ja ollut loputtoman ylpeä perinteistä, joita edeltävät opiskelijasukupolvemme ovat luoneet. Vaikka haluaisinkin jo kovasti saada maisterinpaperit kouraan, opiskelijaelämän taakse jättäminen tuntuu ajatuksena hirvittävän haikealta. Mutta rakkaudellakin on kääntöpuolensa. Kirjoittamattomien sitsisääntöjen, […]

Vappu taas tuli ja meni, ja muistutti minua palavasta rakkaudestani oululaiseen opiskelijakulttuuriin.  Olen opiskeluvuosieni aikana kiintynyt tuohon rinnakkaistodellisuuteen vahvasti, tuntenut valtavaa yhteenkuuluvuutta muuta haalarikansaa kohtaan ja ollut loputtoman ylpeä perinteistä, joita edeltävät opiskelijasukupolvemme ovat luoneet. Vaikka haluaisinkin jo kovasti saada maisterinpaperit kouraan, opiskelijaelämän taakse jättäminen tuntuu ajatuksena hirvittävän haikealta.

Mutta rakkaudellakin on kääntöpuolensa. Kirjoittamattomien sitsisääntöjen, vuosittaisten tapahtumien ja vahvojen perinteiden täyttämän opiskelijakulttuurin ympäröimänä saattaa muuttua helposti ja huomaamattaan konservatiiviksi. Itsessäni huomasin sen, kun eläköidyin ainejärjestöhommista: oli yllättävän vaikea sulattaa, että nuorempi polvi tekikin asioita eri tavalla, luopui joistain perinteistä, eikä aina kuunnellut jäärien mielipiteitä. Uskon, että tunne on tuttu monelle entiselle aktiiville. Vanhat toimijat voivat parhaimmillaan olla aktiivien korvaamaton tuki ja apu, mutta liikaa perinteisiin kiintyneet jäärät valitettavan usein vain jarruttavat toimintaa. Eihän mitään uutta ja hienoa voi syntyä, jos keskitytään kaikin voimin pitämään kiinni vanhasta.

Konservatiivisuudesta tulee haitallista silloin, kun ei enää ymmärretä, että kulttuuriakin voi muuttaa ja luoda uudestaan. Olen aivan liian usein kuullut, miten rakkaalla opiskelijakulttuurillamme perustellaan asioita, joille 2010-luvulla ei löydy oikeita perusteluja. Voisihan sitä luulla vaikkapa, että teekkarihymnin sanat seuraisivat aikaansa helpommin kuin kansainvälisen dekkariklassikon nimi. On surullista, jos rakkaus opiskelijakulttuuriin tekee meistä sokeita ja saa meidät käyttäytymään eri tavoin kuin muuten käyttäytyisimme. Vaikka sitseillä, Wesibussissa tai vappulehdissä viljellään mautontakin huumoria, se ei tarkoita, että opiskelijakulttuuri on muusta todellisuudesta erillinen maailma, jossa pätee omat säännöt ja valtarakenteet, joita ei saa kyseenalaistaa.

Sen sijaan, että opiskelijat vain ottavat opiskelijakulttuurin omakseen, meidän pitäisi myös yrittää tehdä siitä entistä parempi. Kulttuuriin voi rakastua, mutta silti sitä voi ja pitää uskaltaa kehittää. Muutosta vaativat eivät ole mielensäpahoittajia, vaan niitä, jotka välittävät ja saavat siksi aikaan uutta. Jos haluat vaalia opiskelijakulttuuria, kyseenalaista niin kulttuuri kuin oma ajattelutapasikin, ole luova ja keksi uutta. Opiskelijakulttuuri on meidän. Kirjoittivathan Pikku-Aku, Pauli ja Anterokin joskus kauan sitten nimensä laulukulttuuriin, miksei niin voisi tehdä myös meidän sukupolvemme opiskelijat?

Liisa Väisänen

Toimi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittisena asiantuntijana vuonna 2016. Twitter: @LiisaPekkala.

Lue lisää: