Niin kuulee usein kuvailtavan opiskeluaikaa, joka sattuu nuoren aikuisuuden alkuvaiheeseen.
Klassinen yliopisto-opiskelijan päivä täyttyy kuppiloissa istumisesta, haalareissa remuamisesta, uuden oppimisesta, akateemisen vapauden huumasta.
Jo ennen opiskelujen aloittamista ehdin muodostaa myyttisiä mielikuvia siitä, mitä elämäni yliopisto-opiskelijana tulisi olemaan.
Ja kyllä, opiskelijana oli hienoa. Nautin, kun sain olla osa nuorten ja pätevöityvien joukkoa. Mikäs olisi sen parempaa kuin sivistyä luennoilla, syödä halpoja lounaita, elää vapauden ja vastuun ihanassa välitilassa.
Opiskelijan identiteetistä tuli niin vahva osa minua, että siitä luopuminen on ollut eräänlaista surutyötä.
Kun reilu vuosi sitten sain maisterinpaperit käsiini, en tiennyt, mitä tehdä.
Yli seitsemän vuoden opiskelun jälkeen luulin olleeni valmis siirtymään eteenpäin, mutta tyhjyyden tunne yllätti. Olin šokkivaiheessa.
Sen sijaan, että olisin hakenut töitä, ilmoittauduin filosofian johdantokurssin tenttiin. Perustelin päätöstäni sillä, etten voi olla filosofian maisteri, jos en ole opiskellut filosofiaa.
Mutta lopulta oli totuttava siihen, ettei voi enää kysyä kassoilla, onko teillä opiskelija-alennusta.
Kului kuukausia ennen kuin pääsin käsittelyvaiheeseen. Minun oli jätettävä opiskelijaidentiteettini ja myönnettävä, että olin työtön. Vasta sitten uskalsin upottaa jalkani työnhakusuohon.
Nyt olen ensimmäisessä koulutustani vastaavassa määräaikaisessa pestissä. Vihdoin olen päässyt sopeutumisvaiheeseen.
Opiskelijaelämä on menneisyyttäni ja nyt on nyt.
Kaikille opiskelijastatuksesta luopuminen ei ole kivulias prosessi. Jotkut eivät millään malttaisi saattaa opintojaan loppuun ennen kuin pääsevät tienaamaan.
Meille vaikeasti luopuville apu ei olisi pahitteeksi. Entä jos vaikkapa YTHS tarjoaisi sopeutumisvalmennusta ja vertaistukiryhmiä niille, jotka tarvitsevat tsemppausta yliopiston jälkeiseen elämänmuutokseen?
Opiskelun ja työelämän raja ei ole onneksi enää niin radikaali kuin takavuosikymmeninä. Harva pärjää työelämässä päivittämättä osaamistaan lisäkoulutuksilla ja -tutkinnoilla.
Ikuisuusopiskelija ei ehkä tulevaisuudessa olekaan ilkikurinen nimitys vaan tavoiteltava identiteetin juonne.
Julkaistu
SHARE
Sanna Häyrynen
Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu.
Twitter: @sannahayrynen
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) maanantaina 13.2. julkaisema Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016 kertoi karua kieltä opiskelijoiden hyvinvoinnista. Vaikka opiskelijoiden fyysinen terveys on parantunut, psyykkinen terveys on puolestaan huonontunut. Tutkimukseen vastanneista opiskelijoista vain 66 prosenttia koki henkisen hyvinvointinsa hyväksi tai erittäin hyväksi, ja 30 prosenttia koki psyykkisiä vaikeuksia. Opiskelijoilla diagnosoidun masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden osuus on vuodesta 2000 alkaen lisääntynyt merkittävästi. Vastanneista 16 prosenttia kärsi päivittäin […]
Vaikka opiskelijoiden fyysinen terveys on parantunut, psyykkinen terveys on puolestaan huonontunut. Tutkimukseen vastanneista opiskelijoista vain 66 prosenttia koki henkisen hyvinvointinsa hyväksi tai erittäin hyväksi, ja 30 prosenttia koki psyykkisiä vaikeuksia.
Opiskelijoilla diagnosoidun masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden osuus on vuodesta 2000 alkaen lisääntynyt merkittävästi. Vastanneista 16 prosenttia kärsi päivittäin jostakin psyykkisestä oireesta, kuten uniongelmista, keskittymisvaikeuksista, jännittyneisyydestä, masentuneisuudesta tai ahdistuneisuudesta.
Oulun ylioppilaslehti selvitti mistä oululainen yliopisto-opiskelija löytää apua pulmiinsa.
Opintoni eivät etene minnekään. Gradua pitäisi aloitella, mutta ajatuskin siitä ahdistaa. Mieluummin välttelen koko työn tekemistä. Kenelle voin puhua asiasta?
Omaopettajalta saa ohjausta opintojen suorittamiseen. Opiskelija voi hakeutua myös yliopiston ohjaus- ja uraohjauspalveluiden pariin. Apua saa muun muassa opintojen suunnittelua, aikataulutusta, opintoalan vaihtamista, jumiutuneiden opintojen edistämistä ja työnhakua koskeviin kysymyksiin. Opinnäytetöiden sisältöä koskevissa ongelmissa käänny opinnäytetyön ohjaajan puoleen.
Esimerkiksi jumiutuneisiin opintoihin, motivaatio-ongelmiin ja jaksamiseen liittyviin ongelmiin saa apua myös yliopiston opintopsykologilta. Opintopsykologilla on sekä päivystys- että ajanvarausaikoja.
Vertaistukea saa yliopiston järjestämistä opiskelua tukevista ryhmistä. Omia työryhmiään on esimerkiksi kandin- ja gradutyön kanssa painiskeleville. Lisätietoa ryhmistä saa Oulun yliopiston opiskelijauutiskirjeestä.
Esiintyminen jännittää ja kauhistuttaa, inhoan puheiden pitämistä ja seminaaritöiden esittelemistä. Kärsinkö vaivasta ikuisesti?
YTHS järjestää opiskelijoille jännittäjäryhmiä, joissa haetaan yhteisten keskustelujen, harjoitusten ja alustusten kautta uutta suhdetta jännittämiseen. Headsted järjestää jännittäjille tarkoitettua ilmaista verkkokurssia Jännä juttu.
Mikäli jännittäminen rajoittaa jo jokapäiväistä elämää ja estää esimerkiksi kursseille osallistumisen, on viisasta olla yhteydessä YTHS:n yleislääkäriin tai psykologiin.
En saa nukuttua jatkuvan ahdistuksen vuoksi. Elämäni vaikuttaa täysin toivottomalta, sängystä nouseminen aamuisin tuntuu turhalta. Mistä saan apua?
On syytä hakeutua YTHS:n mielenterveyspalveluiden piiriin. Psykologin ja psykiatrin vastaanotoille pääsemiseksi tarvitaan ajanvaraus. Ota yhteyttä YTHS:n terveydenhoitajaan (ma-to kello 8-15, perjantaisin kello 8-14, puhelinnumero 046 710 1063). Hän tekee hoidontarpeen arvion, antaa hoito-ohjeita ja ohjaa sinut tarvittaessa jatkotutkimuksiin.
Akuuteissa tilanteissa hakeudu Oulun mielenterveystoimiston päivystykseen (ma-to 8-16, pe 8-15) tai Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian päivystykseen (ma-pe 8-18). Viikonloppuisin ja arki-iltaisin kello 18 jälkeen hakeudu Oulun seudun kuntien yhteispäivystykseen. Lisätietoa saat Oulun kaupungin nettisivuilta.
Tietoa mielenterveydestä ja tukea omahoitoon saa valtakunnallisesta nettipalvelusta Mielenterveystalosta.
Pelottaa, että alkoholinkäyttöni on jäämässä bileilloista pysyväksi tavaksi. Kuka auttaa katkaisemaan putken?
Ota yhteyttä YTHS:n jos koet hoitavasti erilaisia ongelmia, kuten unettomuutta, jännittämistä ja masennusta alkoholilla, et pysty vähentämään omatoimisesti tai koet alkoholin aiheuttaneen sinulle jo fyysisiä terveysongelmia.
Tuntuu, että arjen- ja elämänhallintani on hieman hukassa. Valvon yöt ja nukun päivät, enkä tunne kuuluvani opiskelijayhteisöön. Kaipaan keskusteluapua arjen pieniin asioihin. Kenen kanssa voin jutella?
Matalan kynnyksen keskusteluapua saa opiskelijoiden tukikeskus Nyyti ry:ltä. Nyyti järjestää erilaisia maksuttomia nettichatteja joka toinen torstai kello 18-20. Välillä chatissa on tietty teema, välillä keskustelun aihe on vapaa. Chatissa voi käyttää nimimerkkiä.
Nyyti järjestää myös pienemmälle porukalle tarkoitettuja maksuttomia keskusteluryhmiä. Maksuttomien nettiryhmien tarkoituksena on vertaistuen jakaminen sekä uusien näkökulmien ja ratkaisujen löytyminen.
YTHS tarjoaa vinkkejä arjen ongelmien päihittämiseksi verkkosivustollaan I love Arki. Sivustolta löytää apua esimerkiksi unettomuuteen, painonhallintaan ja sosiaalisten suhteiden rakentamiseen. Elämänhallintaa voi harjoitella myös YTHS:n kursseilla. Esimerkiksi keväällä 2017 Oulussa järjestetään elämäntaitokurssi.
Keskusteluapua saa myös yliopistopastori Ari Savuojalta. Hänen luokseen voi mennä aina kun työhuoneen TF101 ovi on avoinna. Muulloin voi sopia tapaamisajan sähköpostilla () tai puhelimitse (040 524 5919).
Asiantuntijana toimi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen asiantuntija Hennamari Toiviainen.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Kasvatustieteitä opiskeleva oululainen sarjakuvataitelija Veli-Matti Ural on tarinankertoja, joka nauttii sanaleikeistä ja sekoiluhuumorista. Sarjakuvia koko ikänsä harrastaneen Uralin ensimmäinen supersankari oli Batmanin kyvyillä varustettu Norsumies.
”Newman!””These pretzels are making me thirsty!” ”No soup for you!”
Kun stand up –koomikko Jerry Seinfeld manailee arkkivihollisensa käytöstä, villitukkainen Cosmo Kramer hoippuu kuvaan tai vihainen keittokauppias kieltäytyy myymästä keittoa, Veli-Matti Uralia alkaa naurattaa.
Vaikka vanhimmat vitsit ja hokemat ovat lähes kolmekymmentä vuotta vanhoja, yhdysvaltalaisessa Seinfeld-klassikkosarjassa on edelleen se jokin, joka vetoaa Uralin, 25, nauruhermoon.
Samaten Uralia hekotuttaa brittiläisen huumorin klassikkoryhmää Monty Pythonia tai rikossarjoja parodioivia Mies ja alaston ase-elokuvia katsoessa.
”Niistä näkee sen, että tekijätiimillä on ollut myös hauskaa, ettei kirjoitusvaiheessa ole ollut turhia estoja sille, mistä asioista saisi kirjoittaa.”
Uralilla on hauskuuteen erityinen suhde: sarjakuvataiteilijana Ural naurattaa työkseen muita.
Mutta Ural ei urallaan halua vain naurattaa, sillä hänellä on suurempia suunnitelmia.
Uskomaton Norsumies
Sarjakuvaa Ural on piirtänyt aivan lapsesta saakka. Aivan ensimmäiset sarjakuvaruudut hän muistaa piirtäneensä alakoulun kolmannella luokalla. Näissä sarjakuvissa hän esitteli itse keksimiään supersankareita. Yksi heistä oli Norsumies: hahmo joka yhdisti supersankareiden nopeuden, tarkkuuden ja kyvykkyyden norsun ruumiinrakenteeseen.
”Oikeastaan kyse oli aika pitkälti vain Batman-kopiosta, mutta norsun hahmossa”, hän tunnustaa.
Vaikka omat sarjakuvaideat olivat lennokkaita, ensimmäiset Uralin sarjakuvasuosikit olivat klassikkokamaa, Asterixia ja Aku Ankkaa. Mestaripiirtäjä Don Rosan uskomattoman tarkka ja yksityiskohtainen piirustusjälki kiehtoi Uralia jo lapsena.
Ensimmäiset sarjakuvansa Ural piirsi vain omaksi ilokseen, mutta kymmenvuotiaana hän uskaltautui esittelemään niitä kavereilleen ja sukulaisilleen. Sarjakuvat nähneiden naurusta rohkaistuneena yläkouluikäinen Ural uskaltautui esittelemään sarjakuvastrippejään julkisesti. Ensimmäiset stripit hän latasi sarjakuvaharrastajien suositulle verkkosivustolle Kvaak.fi:hin.
Vuonna 2012 Ural osallistui Kalevan järjestämään strippisarjakuvakilpailuun. Voittoa ei tullut, mutta lehti julkaisi yhden Teuras-aiheisesta viidestätoista stripistä. Ne Ural julkaisi myöhemmin Kvaak.fi:ssä.
Sittemmin Uralin luoma sarjakuvahahmo on löytänyt tiensä netissä julkaistuista sarjakuvablogeista viime vuonna julkaistuun kovakantiseen Keijo Teuras –esikoisalbumiin. Teemaa juhlistaa myös kulttuuritalo Valveella perjantaina 10.2. avattava Teuras-teemainen taidenäyttely.
Miksi Teuras ei tapa?
Uralin strippisarjakuvan nimikkohenkilö Keijo Teuras on mafiapomo Pepperonin kätyri.
Francis Ford Coppolan ohjaaman Kummisetä-elokuvan don Vito Corleonen olemuksesta vaikutteita ottanut Pomo Pepperoni antaa alaiselleen tehtäviä, jotka tämä onnistuu aina tavalla tai toisella nolosti mokaamaan.
Tappokäskyt päättyvät poikkeuksetta väärinkäsitykseen, kun Teuras ymmärtää konkreettisesti vertauskuvalliseksi tarkoitetut kalojen kanssa nukkumisen, kurkun leikkaamisen tai vihollisen rei’ittämisen.
Onko Teuras siis tolkuttoman onneton tunari, joka on kykenemätön ymmärtämään yksinkertaistakaan ohjetta? Vai onko mafiamiehen kätyri sittenkin hienostunut humanisti, joka välttelee tappamista väärinymmärrysten avulla?
Sitä äimistelee myös tappokäskyjen epäonnistumiseen turhautunut Pomo Pepperoni itse.
”Miksi sä toivoton tolvana edes ryhdyit palkkamurhaajaksi?”
Toisaalta Uralin sarjakuvahahmot ihmekin ällistelevät sitä, miksi ihmeessä Pepperoni antaa tappokäskynsä aina koukeroisina vertauskuvina.
Näihin kysymyksiin Ural ei haastattelussa anna vastausta. Hänen mukaansa sarjakuvaa voi tulkita aivan vapaasti molemmilla tavoilla, eikä hän siksi sulje pois kumpaakaan vaihtoehtoa.
Hyvä sarjakuvahahmo onkin Uralista vähän sellainen, ettei sen luonteesta pääse aivan heti selville.
”Sankarillinen, kiinnostava, mutta kuitenkin mahdollisimman sympaattinen”, Ural pohtii.
Esimerkiksi osassa stripeistä vilahtava presidentti Vladimir Putin on Uralin mukaan hieno sarjakuvahahmo: henkilö, johon mahtuu monenlaisia merkityksiä ja erilaisia tulkintoja.
Keijo Teuras sekoittaa karahvin kirahviin. Kuva: Veli-Matti Ural.
Kielivitsit naurattavat
Kielellä leikittely naurattaa Uralia itseään, ja niin sanaleikkejä vilisee jatkuvasti myös Teuraan maailmassa. Keijo Teuraan sarjakuvien moninaiset sanaleikkivitsit Ural kertoo kehittelevänsä itse.
Tutunoloinen kielivitsi löytyy myös Uralin suunnittelemasta Oulun ylioppilaslehden uudesta haalarimerkistä, jossa yrmy mieshahmo tutustuu Ylkkäriin.
Merkin tekstinä on jämy kehotus: ”Älä ole öykkäri, lue Ylkkäriä”.
”Halusin löytää sanan, joka rimmaisi Ylkkärin kanssa. Niitä vaihtoehtoja ei kauheasti lopulta ollut.”
Yksi suosituimmista suomalaisista kielivitseihin perustuvista strippisarjakuvista on Pertti Jarlan luoma Fingerpori.
Jarla on jalostanut suositun Fingerporin kymmenen julkaisuvuoden aikana instituutioksi, sarjakuvavastineeksi Marimekon Unikko-kuosille: Heimo Vesan, Rivo-Riitan ja Allan Kurman kasvot tuijottavat vastaan kaikkien suurimpien suomalaisten sanomalehtien sivuilta.
Sarjakuva on jättänyt jälkensä myös poliittiseen retoriikkaan: kun keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen vei perustamansa Kansalaispuolueen puoluerekisteriin, keskustan puoluesihteeriJouni Ovaska kuvasi ratkaisua ”fingerporimaiseksi.”
Fingerporin tie ei suoranaisesti kiinnosta Uralia. Hän ei halua jumittua viimeisessä ruudussa odottaa mehukas vitsi –formaattiin ikuiseksi ajoiksi. Tulevaisuudessa hän haluaisi tehdä aiempaa pidempää, tarinallisempaa sarjakuvaa.
”Kun Teuras-sarja päättyy, en palaa enää strippisarjakuvaan, ellei joku sitä minulta sitä erikseen tilaa.”
Tämä toive näkyy myös hänen nykyisessä sarjakuvamaussaan. Tällä hetkellä Ural on innostunut pitkistä, polveilevista tarinoista, kuten Hugo PrattinCorto Maltesesta tai Robert Kirkamin käsikirjoittamasta Walking Deadista.
”Oulun Sarjakuvakeskuksella työskentelyssä yksi hyvä puoli on se, että tulee tutustuttua sellaisiin sarjoihin, joita ei aiemmin ole löytänyt. Nyt esimerkiksi Mauri Kunnas näyttäytyy minulle aivan eri tavalla kuin lapsena.”
Strippimuodon ja sanaleikkien lisäksi Jarlaa ja Uralia kuitenkin yhdistää myös kolmas piirre.
Pertti Jarla on kertonut toteuttavansa Fingerpori-stripeissä usein lukijoiden lähettämiä ideoita. Stripeistä löytyy muun muassa kirjailija Roman Schatzin, elokuvatuottaja Aleksi Bardyn ja Kiroileva siili-sarjakuvasta tutun Milla Paloniemen ideoita.
Myös Ural on saanut Keijo Teuraan faneilta omia ehdotuksiaan sarjakuviksi. Eräältä fanilta hän sai kokonaisen sarjakuvakäsikirjoituksen valmiiksi luonnosteltuina kuvineen.
Sarjakuvasta on myös gradun aiheeksi
Komedian ystävät tuntevat Uralin myös harrastajateattereiden näyttämöltä.
Ural on näytellyt useissa Oulun Työväen Näyttämön ja Oulun ylioppilasteatterin näytelmissä, joiden tyylilajina on ollut usein väärinkäsityksiin ja absudereihin yhteensattumiin perustuva farssi. Esimerkiksi kesällä 2013 hän nauratti oululaisia Hietasaaren kesäteatterissa Pokka pitää –sarjan alistuneena Richardina.
Hupaisa ja kepeä farssi naurattaa ja viihdyttää katsojia, mutta itse Ural toivoisi tekevänsä ennemmin vakavampia rooleja.
”Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun Lukiossa (OSYK) draamakursseilla sai näytellä myös vakavimmissa näytelmissä, kuten Shakespearen Macbethissä. Siihen tyylilajiin olisi mukava palata.”
Näyttelemisen ja piirtämisen ohella Ural opiskelee kasvatustieteitä Oulun yliopistossa. Opiskeltava aine on tosin sekin yhteydessä sarjakuvamaailmaan: Ural on huomannut pedagogian opinnoista olevan hyötyä nykyisessä työssään, johon kuuluu lapsille ja nuorille tarkoitettujen sarjakuvatyöpajojen vetäminen.
Sarjakuva on ollut mukana myös yliopiston opinnäytetöissä. Kandidaatin tutkielman aiheena Uralilla oli sarjakuvan käyttö opetuksessa. Sama teema tulee kulkemaan mukana myös gradussa.
”Sarjakuvan käytöstä pedagogiikassa ei ole Suomessa hirveästi aiempaa tutkimuskirjallisuutta, mutta esimerkiksi Yhdysvalloista sitä löytyy paljonkin.”
Tosin gradun pariin pääseminen edellyttää sitä, että aikaa riittäisi kaikilta muilta kiinnostavilta harrasteilta ja sivutöiltä myös opiskeluille.
”Viime vuosi on käytännössä mennyt välivuotena”, hän tunnustaa.
Uralilla on selvästi mahdollisuuksia monelle uralle – näyttelijäksi, sarjakuvataiteilijaksi tai opettajaksi.
Kysytään kuitenkin vielä: mikä Uralista tulee isona?
Hänelle vastaus on lopulta helppo.
”Näyttelijän hommia pidän edelleen harrastuksena, ja sarjakuvataiteilija mielestäni olen jo. Tosin siihen, että elättäisin itseni pelkillä albumeilla, ihan siinä pisteessä en ole vielä. Mutta varmasti tulee lisää”, hän hymähtää.
Kuka?
>>Veli-Matti Ural
>>25-vuotias.
>>Asuu Oulussa.
>>Opiskelee Oulun yliopistossa kasvatustieteitä viidettä vuotta. Töissä Oulun sarjakuvakeskuksella toimintavastaavana. Työ sisältää muun muassa sarjakuvatyöpajojen pitämistä.
>>Piirtänyt Keijo Teuras -strippisarjakuvaa vuodesta 2012. Ensimmäinen albumi julkaistiin viime vuonna.
>>Oulun Sarjakuvaseura ry:n hallituksen jäsen.
>>Vapaa-ajallaan katsoo komediasarja Seinfeldiä dvd:ltä. Harrastaa myös näyttelemistä, on näytellyt esimerkiksi lyhytelokuvissa, mainoksissa ja Oulun Työväen Näyttämön ja Oulun ylioppilasteatterin näytelmissä.
>>Lapsena unelma-ammatti oli paleontologi. ”Valitettavasti Suomesta ei löytynyt töitä tältä alalta.”
>>Toivoo, että kaikki menee niin kuin pitääkin.
>>Haaveilee opintojen saamisesta valmiiksi. ”Ne ovat jääneet sivuraiteille välivuoden pitämisen ajaksi.”
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Uusi juttusarja: Opiskelijaroolit-juttusarjassamme esittelemme erilaisia rooleja, joita opiskelijoillamme Oulun yliopistossa on. Ensimmäisenä vuorossa on kokopäiväisesti työskentelevä ja samalla opiskeleva Eero Kannisto.
Eero Kannisto on hyvin ansaitulla lomalla. Hän teki koko viime syksyn 60-tuntisia työviikkoja samalla yliopistossa ympäristötekniikkaa opiskellen. Vuonna 2012 Työ- ja elinkeinoministeriön teettämän tutkimuksen mukaan kokopäivätöitä opintojen kanssa yhtä aikaa tekee noin 24% opiskelijoista.
”En suosittele tätä kenellekään”, Kannisto nauraa.
Hän ei kuitenkaan myönnä olevansa työhullu, vaan oikeastaan aika laiska.
”Amk-aikoina tosin tein koko neljän vuoden ajan lähes täyspäiväistä työtä ravintolassa. Lomat makasin vain tyhjässä kämpässä ilmapatjalla, koska en jaksanut tehdä yhtään mitään. Mutta ammattikorkeassa riittää, että tunneilla vain käy. Yliopistossa se ei enää riitä.”
Syy siihen, miksi mies on halunnut tehdä saman uudestaan Oulun yliopistossa, on selvä.
”Haluan laajentaa ammattitaitoani. Haluaisin joku päivä olla opettajana ammattikorkeakoulussa ja siihen tarvitaan ylempi korkeakoulututkinto. Olen työskennellyt opettajana ammattikoulussa ja tykkäsin siitä.”
Kannisto valitsi Oulun yliopiston siksi, että halusi muuttaa Jyväskylästä takaisin kotiseudulle. Myös Oulussa asuva tyttöystävä vaikutti valintaan.
”Yliopistomaailma muutenkin on kiehtonut. Olen syksyn aikana päässyt vain yhdelle luennolle, mutta siellä tuli olo, että tekisi mieli olla näillä enemmän.”
Kannisto on saanut suoritettua kiireisten työviikkojen ohella vasta yhden kurssin. Tavoitteena on kuitenkin vähentää työmäärää ja kiihdyttää opiskelutahtia. Alun perin ajatuksena olikin tehdä niin, mutta työpaikan tilanne ja työmäärä yllättivät täysin.
”Työkuormaa siunaantuikin sitten enemmän”, mies toteaa ykskantaan.
Kannisto ei kuitenkaan ole halunnut jäädä paitsi opiskelijatoiminnasta ja kävi alkusyksystä tutustumassa samaan aikaan aloittaneisiin fukseihin. Hän pääsi sisään Oulun yliopistoon yleisen haun kautta, mutta sai neuvoteltua itselleen paikan maisterivaiheeseen. Sen tiimoilta hän on käynyt myös pienryhmäohjauksissa, joissa on muita maisteriopiskelijoita.
”Oma status on kuitenkin tällä hetkellä enemmän työssäkäyvä, mutta pyrin saamaan sitä paremmin tasapainoon. Haluaisin tutustua paremmin opiskelukavereihinkin.”
Työ opiskeluaikana lisää osaamista
Tavoitteena Eero Kannistolla on saada opinnot purkkiin neljän ja kuuden vuoden välillä. Varsinainen opiskeluaika on neljä vuotta, mutta lisäaikaa voi neuvotella. Miehen mielessä siintää myös opintovapaa, jonka hän aikoo pitää jossain sopivassa välissä. Silloin opintoja saa suoritettua tiiviimmässä tahdissa. Diplomityön voi tehdä työpaikalle, ja se sopiikin erittäin hyvin hänen suuntautumisvaihtoehtoonsa.
”Rakennusautomaatiota ei oikein opeteta Suomen yliopistoissa. Tarkoitukseni onkin diplomityössä yhdistää rakennustekniikka ja automaatiotekniikka”, Kannisto kertoo.
Tulevaisuudessa hän voikin yhdistää niitä työssään, unelmatilanteessa juuri ammattikorkeakoulun opettajana.
Työ- ja elinkeinoministeriön tutkimuksen mukaan suurin osa työtä tekevistä opiskelijoista on sitä mieltä, että se on lisännyt ammattitaitoa ja osaamista. Työtä ei tehdä aina vain toimeentulon turvaamiseksi ja selvä enemmistö tutkimukseen vastanneista olisi saattanut tehdä töitä, vaikka se ei olisikaan ollut välttämätöntä. Työkokemuksen kartuttaminen koetaan investoinniksi tulevaisuuteen. Vain noin viidennen opinnot ovat viivästyneet.
Kuusikymmentuntisen työviikon ja opiskelun yhdistäminen on Kanniston mukaan lähes mahdotonta. Vapaa-aikaa ei ole, ja joskus on pakko käyttää yöt nukkumisen sijasta opiskeluun.
”Aikaa ei jää tällä hetkellä mihinkään muuhun. Mutta ihan sama olisiko opiskelut olleet rinnalla, töissä on silti ollut se tilanne, ettei aikaa ole muuhun.”
Onneksi hänen työnantajansa on ollut joustava ja on luvannut, että opintojen lisääminen ja työnteon vähentäminen on mahdollista järjestää.
”Kyllä minä aion valmistua. Haluan kehittää itseäni. Työuraa on kuitenkin vielä 40 vuotta jäljellä.”
Yliopisto on joustanut myös. Opintoneuvoja on korostanut sitä, että Kannisto voi tehdä opintoja sitä mukaa, kun pystyy. Kun koko ajan tulee edes vähän opintopisteitä sisään, on opintoaikaa mahdollista jatkaa.
”Yliopiston päästä tuli täysi tuki tälle ratkaisulle”, hän kiittelee.
Miten Eero Kannisto neuvoisi niitä, jotka suunnittelevat samaa ratkaisua?
”Älkää tehkö liikaa töitä. Vapaa-aikaa pitäisi aina pystyä järjestämään, että jaksaa touhuta. Olisin minä voinut kieltäytyäkin työkuormasta, sitä on tullut otettua vastaan mitä on annettu.”
Kannistoa ei kuitenkaan kaduta. Ja silloin kun on pieni hetki vapaa-aikaa, hän rentoutuu käymällä lenkillä.
”Jos energiaa riittää, pyrin liikkumaan jotenkin. Tai sitten juon rommia”, Eero Kannisto virnistää.
Kuka?
Eero Kannisto
» 31-vuotias.
» Aiemmalta koulutukseltaan ravintolakokki ja talotekniikan insinööri.
» Opiskelee ympäristötekniikkaa (automaatiotekniikan suuntautumisvaihtoehto).
» Töissä suunnittelutoimistossa.
» Perheeseen kuuluvat avovaimo, avovaimon kolme lasta, koira ja kaksi rottaa.
» Asuu Talvikankaalla.
Julkaistu
SHARE
Laura Tauriainen
34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.
